An Evidence Based Guide to College

and University Teaching Developing the

Model Teacher 1st Edition Aaron S.
Richmond
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/an-evidence-based-guide-to-college-and-university-te
aching-developing-the-model-teacher-1st-edition-aaron-s-richmond/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Orthodontic Management of the Developing Dentition An

Evidence Based Guide Martyn T. Cobourne

https://textbookfull.com/product/orthodontic-management-of-the-
developing-dentition-an-evidence-based-guide-martyn-t-cobourne/

Developing Educational Technology at an Urban Community

College Kate S. Wolfe

https://textbookfull.com/product/developing-educational-
technology-at-an-urban-community-college-kate-s-wolfe/

Symptom to Diagnosis: An Evidence Based Guide 4th

Edition Scott D.C. Stern

https://textbookfull.com/product/symptom-to-diagnosis-an-
evidence-based-guide-4th-edition-scott-d-c-stern/

Model Based Testing Essentials Guide to the ISTQB

Certified Model Based Tester Foundation Level 1st
Edition Anne Kramer

https://textbookfull.com/product/model-based-testing-essentials-
guide-to-the-istqb-certified-model-based-tester-foundation-
level-1st-edition-anne-kramer/
Armstrong s Handbook of Performance Management An
Evidence Based Guide to Delivering High Performance 6th
Edition Michael Armstrong

https://textbookfull.com/product/armstrong-s-handbook-of-
performance-management-an-evidence-based-guide-to-delivering-
high-performance-6th-edition-michael-armstrong/

Breast Diseases An Evidence Based Pocket Guide

Guilherme Novita

https://textbookfull.com/product/breast-diseases-an-evidence-
based-pocket-guide-guilherme-novita/

Applied Behavior Analysis in Early Childhood Education

: An Introduction to Evidence-based Interventions and
Teaching Strategies 2nd Edition Casey

https://textbookfull.com/product/applied-behavior-analysis-in-
early-childhood-education-an-introduction-to-evidence-based-
interventions-and-teaching-strategies-2nd-edition-casey/

Applied Behavior Analysis in Early Childhood Education

An Introduction to Evidence based Interventions and
Teaching Strategies 1st Edition Laura Baylot Casey

https://textbookfull.com/product/applied-behavior-analysis-in-
early-childhood-education-an-introduction-to-evidence-based-
interventions-and-teaching-strategies-1st-edition-laura-baylot-
casey/

Teaching English in East Asia A Teacher s Guide to

Chinese Japanese and Korean Learners Clay H. Williams

https://textbookfull.com/product/teaching-english-in-east-asia-a-
teacher-s-guide-to-chinese-japanese-and-korean-learners-clay-h-
williams/
AN EVIDENCE-BASED GUIDE
TO COLLEGE AND UNIVERSITY
TEACHING

What makes a good college teacher? This book provides an evidence-based answer
to that question by presenting a set of “model teaching characteristics” that define
what makes a good college teacher. Based on six fundamental areas of teaching
competency known as Model Teaching Characteristics outlined by The Society
for the Teaching of Psychology (STP), this book describes how college faculty
from all disciplines and at all levels of experience can use these characteristics to
evaluate, guide, and improve their teaching. Evidence-based research supports the
inclusion of each characteristic, each of which is illustrated through example, to
help readers master the skills. Readers learn to evaluate their teaching abilities
using evidence and how to accumulate, document, and organize that evidence.
Two introductory chapters outline the model teaching characteristics followed
by six chapters, each devoted to one of the characteristics: training, instructional
methods, course content, assessment, syllabus construction, and student evaluations.

The book:

• Features in each chapter include self-evaluation surveys that help readers

identify gaps between the model characteristics and their own teaching,
case studies that illustrate common teaching problems, discussion ques-
tions that encourage critical thinking, and recommended readings for
­further exploration.
• Discusses the need to master teaching skills such as collaborative learning,
listening, and using technology, as well as discipline-specific knowledge.
• Advocates for the use of student-learning outcomes to help teachers
better evaluate student performance based on their achievement of
specific learning goals.
 • Argues for the development of learning objectives that reflect disciplines’
core theories and applications, strengthen basic liberal arts skills, and
infuse ethical and diversity issues.
• Discusses how to solicit student feedback and utilize these evaluations to
improve teaching.

Intended for professional development or teacher training courses offered in

masters and doctoral programs in colleges and universities, this book is also
an invaluable resource for faculty development centers, college and university
administrators, and college teachers of all levels and disciplines, from novice to the
most experienced, interested in becoming more effective teachers.

Aaron S. Richmond is a Professor of Educational Psychology and Human

Development at Metropolitan State University of Denver.

Guy A. Boysen is an Associate Professor of Psychology at McKendree University.

Regan A. R. Gurung is Ben J. and Joyce Rosenberg Professor of Human

Development and Psychology at the University of Wisconsin, Green Bay.
AN EVIDENCE-BASED
GUIDE TO COLLEGE
AND UNIVERSITY
TEACHING
Developing the Model Teacher

Aaron S. Richmond
Guy A. Boysen and
Regan A. R. Gurung
First published 2016
by Routledge
711 Third Avenue, New York, NY 10017
and by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an Informa business
© 2016 Taylor & Francis
The right of Aaron S. Richmond, Guy A. Boysen, and Regan A. R. Gurung to be identified
as authors of this work has been asserted by them in accordance with sections 77 and 78 of
the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or utilised in
any form or by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter
invented, including photocopying and recording, or in any information storage or
retrieval system, without permission in writing from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks,
and are used only for identification and explanation without intent to infringe.
Library of Congress Cataloging in Publication Data
Names: Richmond, Aaron S., author. | Boysen, Guy A., author. | Gurung, Regan A. R., author.
Title: An evidence-based guide to college and university teaching : developing the model
teacher / Aaron S. Richmond, Guy A. Boysen, Regan A. R. Gurung.
Description: New York, NY : Routledge, 2016. |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2016001207| ISBN 9781138915244 (hardback : alk. paper) |
ISBN 9781138915251 (pbk. : alk. paper) | ISBN 9781315642529 (ebook)
Subjects: LCSH: College teaching. | College teachers–Training of.
Classification: LCC LB2331.R5175 2016 | DDC 378.1/25–dc23
LC record available at http://lccn.loc.gov/2016001207
ISBN: 978-1-138-91524-4 (hbk)
ISBN: 978-1-138-91525-1 (pbk)
ISBN: 978-1-3156-4252-9 (ebk)
Typeset in Bembo
by Out of House Publishing
 To Amanda, Stella, Phoebe, and Violet—your unwavering love, kindness, and
support allow me to strive to be a model teacher, scholar, father, and husband.
I thank you from the bottom of my heart.
Aaron S. Richmond

To my parents for pushing me to be an educated man. To my teachers for mak-

ing me an educated man. And to Marissa for supporting a man trying to educate
himself and others.
Guy A. Boysen

To Liam and Melina—I hope you experience model teachers wherever you go.
To my students and teaching friends—you push me to be all we wrote about
and more.
Regan A. R. Gurung
“We all want to be better teachers but often don’t know how. The present book provides a
solid base of evidence-based practices from experts in learning and teaching to help postsec-
ondary teachers reach that goal.”
—Marilla D. Svinicki, The University of Texas at Austin, USA

“This book is the perfect resource for professors who care about their craft. It is scholastic-
ally sound and comprehensive in scope. The engaging and humorous style, coupled with its
no-nonsense assessment focus, make it a must-read even for the most seasoned professor.”
—Jane Halonen, University of   West Florida, USA

“The authors are renowned scholars in the field .... Both novice and experienced teachers
will benefit from this book .... I ... would definitely add this book to my collection and
recommend it to colleagues .... I find it especially appealing the book rests on the work of a
task force of one of the leading societies in the field of teaching of psychology .... It will add
substantially to the literature.”
—Birgit Spinath, Heidelberg University, Germany

“The content is interesting and very relevant. ... I would seriously consider purchasing the
text ... and would also recommend it to colleagues and our Dean for widespread dissemin-
ation in our College. ... [It] will resonate with faculty, administrators, and students.”
—Gaynell Green, Texas A&M University, USA

“The book will significantly contribute to the … literature on teaching .… [There are a]
limited number of empirically-based resources currently available on how to teach … [and]
even … fewer … that can be easily digested by both new and experienced faculty .… The
writing style … is engaging .…. The authors’ personal … experiences … will be an asset
in connecting with both novice and experienced teachers .… I would use [this book] in a
course on teaching for graduate students.”
—Bibhuti K. Sar, University of Louisville, USA
TABLE OF CONTENTS

Preface xiii
Defining Model Teaching xiii
Structure of the Book xiv
Yes, This Book is for You xv
Acknowledgments xvi
About the Authors xvii

1 Why Do We Need Model Teachers? 1

What is Model Teaching? 2
The Need for Another Definition of Teaching Excellence 3
Development of the Model Teaching Criteria 4
An Overview of the Book and the Model Teaching Criteria 5
Chapter 3: How Do We Train to be Model Teachers? 6
Chapter 4: What Instructional Methods do Model Teachers Use? 6
Chapter 5: What Do Students Learn in Model Teachers’ Courses? 8
Chapter 6: How Do Model Teachers Assess Student
Learning? 8
Chapter 7: How Do Model Teachers Construct Syllabi? 9
Chapter 8: How Do Model Teachers Use Student
Evaluations? 9
Parting Thoughts 9
References 10
viii Contents

2 What is Great Teaching? 11

Case Study: Those Who Can Teach, Teach
(No Training Required?) 12
Setting Your Target: Look to Winners 13
Professors of the Year Are Good Exemplars 13
Successful College Teachers 14
Master Teachers 14
What the Best Teachers Do 15
What Do Students Think? 19
Climbing the Teaching Hierarchy 19
Teaching Fundamentals 101 20
Sincere Teaching 21
Scholarly Teaching 23
Revisiting Your Self-Assessment: Are You Becoming a
Great Teacher? 24
Case Study Reexamined: Those Who Can Teach, Teach
(No Training Required?) 25
Summary of Best Practices 26
The Very Busy People Book Club: Your Top Five Must-Reads 26
References 26

3 How Do We Train to be Model Teachers? 30

Case Study: A Teaching Artifact 31
Maintain Expert Knowledge in a Subject Area 32
Acquire Knowledge About Basic Pedagogical Theory
and Practice 35
Maintain Current Knowledge of Pedagogical Theory
and Practice 37
Understand How Students Learn 39
Understand How Students Acquire Knowledge 39
Understand How Students Solidify Knowledge 41
Case Study Reexamined: A Teaching Artifact 43
A Reflection on Your Self-Assessment 44
Summary of Best Practices 44
The Very Busy People Book Club: Your Top Five Must-Reads 45
References 45

4 What Instructional Methods do Model Teachers Use? 49

Case Study: Professor Padma Amiri’s Medical Anthropology
Course 50
 Contents ix

More Than One? Yes, Model Teachers Use Varied Instructional

Methods 51
The Go-to: Active Learning Instruction 52
Problem-based Learning Instruction 53
Interteaching: What a Novel Idea! 55
Model Teachers Use Effective Teaching Skills and Behaviors 56
On the Importance of Teacher and Student Rapport and
Teacher Immediacy 60
The Skill of Ethical Teaching 62
Teaching Skills to Engage Students 66
Case Study Reexamined: Professor Padma Amiri’s Medical
Anthropology Course 70
A Reflection on Your Self-Assessment 70
Summary of Best Practices 71
The Very Busy People Book Club: Your Top Five Must-Reads 71
References 72

5 What Do Students Learn in Model Teachers’ Courses? 78

Self-Assessment Time! 78
Case Study: Assistant Professor of Hubris 79
Key Content Components: Learning Objectives Reflecting
Discipline’s Breath of Content 81
Can Content be Standardized? 81
Content Fundamentals 101 83
Key Content Components: Basic Liberal Arts Skills 87
A Focus on Diversity and Ethical Issues 90
Fostering Cultural Literacy 90
Fostering Ethical Literacy 92
Unanswered Questions in the Scholarship of Teaching
and Learning on Content 93
Case Study Reexamined: Assistant Professor of Hubris 94
A Reflection on Your Self-Assessment 95
Summary of Best Practices 96
The Very Busy People Book Club: Your Top
Five Must-Reads 97
References 97

6 How Do Model Teachers Assess Student Learning? 100

Assessment? Who Cares? (Everyone!) 102
Our Work is Never Done: Assessment as a Process 104
x Contents

Case Study: Someone Call 911! Dr. Mead has an

Assessment Crisis 104
Students Can’t Hit the Mark Without a Target: The
Importance of Learning Objectives 105
Embedded Assessment Plans: All the Fun of Assessment
With a Fraction of the Work! 113
Case Study Reexamined: Someone Call 911! Dr. Mead
has an Assessment Crisis 115
Making the Grade: Evaluation of Student Learning 116
Case Study: The Grade Grubbers 117
Evaluation Directness: The Way to Avoid Making Student
Enemies 117
Evaluation Utility: The Way to Make Lots of
Student Friends 119
Rubrics: Teachers’ (and Students’) Little Helper 120
Feedback Early and Often: Formative Assessment
Techniques 125
Case Study Reexamined: The Grade Grubbers 126
Scholarship of Teaching and Learning 127
Case Study: The Tenure Surprise 128
Case Study Reexamined: The Tenure Surprise 132
A Reflection on Your Self-Assessment 133
Summary of Best Practices 133
The Very Busy People Book Club: Your Top Five Must-Reads 134
References 134

7 How Do Model Teachers Construct Syllabi? 138

Case Study: An Offer She Can’t Refuse 138
Self-Assessment Time! 139
The Purpose, Elements, Evidence, and Examples of a
Model Syllabus 140
The Model Syllabus is a Contract 140
The Model Syllabus is a Permanent Record 142
The Model Syllabus is a Communication Device 145
The Model Syllabus is a Cognitive Map and
Learning Tool 150
The Model Syllabus Requires Planning 153
How Do You Get Your Students to Read and Retain
the Syllabus? 155
Case Study Reexamined: An Offer She Can’t Refuse 157
A Reflection on Your Self-Assessment 158
 Contents xi

Summary of Best Practices 158

The Very Busy People Book Club: Your Top Five
Must-Reads 159
References 159

8 How Do Model Teachers Use Student Evaluations? 162

Case Study: Garbage In, Garbage Out? 164
Zombies and Critiques of Student Evaluation Validity:
Things that Won’t Die 165
Asking for the Truth: Collecting Student Evaluations 167
This is the End: Summative Student Evaluations 168
We’ve Only Just Begun: Formative Student Evaluations 169
Yes,We are Seriously Going to Talk About RateMyProfessors.com 173
Interpreting Student Evaluation Scores: More than
Reading Tea Leaves 174
Interpreting Written Comments on Student Evaluation of
Teaching: Now With 50 Percent Less Crying! 179
Making Improvements Based on Student Feedback 182
Steps in an Evidence-Based Model for Using Student
Evaluations to Improve Teaching 184
Case Study Reexamined: Garbage In, Garbage Out? 186
A Reflection on Your Self-Assessment 187
Summary of Best Practices 187
The Very Busy People Book Club: Your Top Five Must-Reads 189
References 189

Epilogue 193
Avoid Teacherly Regret: One Last Self-Assessment 193
What is Stopping You? 194
Appendix: The Model Teaching Criteria Scale 196
References 198
Author Index 200
Subject Index 207
This page intentionally left blank
PREFACE

What makes a good college teacher? Are you one? Do you know one? These
might seem like questions that are impossible to answer objectively, but imagine
if there was a clear, researched, and accepted definition of good teaching. That is
the purpose of this book. Specifically, we present a set of “model teaching charac-
teristics” that offer evidence-based answers to the question of what makes a good
college teacher. The purpose of the model characteristics, and therefore of this
book, is to guide, inspire, and reward teachers.

Defining Model Teaching

College faculty at all types of institutions know that good teaching is import-
ant, but useful definitions of good teaching are hard to find. Many institutions
emphasize student evaluations of teaching as the be-all and end-all measure of
teaching quality, and pay scant, if any, attention to the many other indicators of
good teaching. Guidelines for tenure and promotion can provide some guidance
on what constitutes good teaching, but such documents are often vague; further-
more, they offer no suggestions for how to improve if the standards are not being
met. Colleagues, mentors, and supervisors such as department chairs will provide
suggestions on how to be a better teacher; their advice is invaluable but incom-
plete. There are a number of books providing teaching “tips” or arming one with
“tools” for teaching, but these tips and tools do not constitute a definition of
good teaching. As these examples illustrate, the guidance offered to teachers on
pedagogical practices is unfortunately haphazard. However, this book will provide
precise, multifaceted, evidence-based guidance on good teaching. In one slim
xiv Preface

volume, we will provide explicit indicators of model teaching that can guide both
novice and experienced teachers in their professional development.
A critical issue for teachers trying to develop their pedagogical skills is the
difficulty in evaluating their current skill level. How do you really know if you
are a good teacher? Without clear standards, some teachers will be left unskilled
and unaware; others will be left skilled but unaware of how they can develop
even further. Thus, teachers at all levels of skill and experience can benefit from
clear, objective guidelines for defining and measuring quality teaching. To fulfill
this need, the Society for the Teaching of Psychology (STP) recently outlined six
fundamental areas of teaching competency—model teaching characteristics—and
provided detailed definitions of each characteristic. This book describes how col-
lege faculty from all disciplines and at all levels of their career can use the model
characteristics to evaluate, guide, and improve their teaching.
For each model characteristic we document research supporting the inclu-
sion of the characteristic and suggest evidence that can be used to document the
characteristic for tenure, promotion, teaching portfolios, or general professional
development. The characteristics and suggestions for evidence offer teachers a
method by which they can self-assess their practices against the highest standards
of the profession. When teachers find gaps between what they do and the model
characteristics, they can engage in professional development by exploring the
educational materials found in the supporting references. The criteria for model
teaching reflect a multifaceted approach that most clearly differentiates this book
from previous efforts to evaluate the quality of teachers. As will be outlined in this
book, model teaching is more than just classroom techniques. It is more than the
training and preparation. It is more than student evaluations and outcomes. In fact,
model teaching is all of these things and more.

Structure of the Book

The book begins with two introductory chapters outlining our argument for
the importance of defining model teaching. The next six chapters are each
devoted to one of the model teaching characteristics. Specifically, we out-
line training (Chapter 3), instructional methods (Chapter 4), course con-
tent (Chapter 5), the assessment process (Chapter 6), syllabus construction
(Chapter 7), and use of student evaluations (Chapter 8). Each chapter has a
number of resources to help teachers understand and use the content. One
resource is the self-evaluation survey that begins each chapter—teachers can
use it to preview the chapter’s content and focus on gaps between the model
characteristics and their own teaching. Also, case studies throughout the chap-
ters provide examples of teachers facing common problems; we use discussion
questions to ask readers about how they would solve the problems and offer
our own answers. In addition to the hundreds of references we offer to support
 Preface xv

our assertions about evidence-based teaching practices, each chapter contains

a list of “must-reads,” so that busy teachers can focus on the essential sources
and continue their understanding of these important model teaching charac-
teristics. Finally, the book is full of examples and illustrations from our own
teaching and from disciplines across the academe.

Yes, This Book is for You

Perhaps the most important purpose of the model teaching characteristics is
to prompt reflection about teaching strengths and weaknesses, and this applies
to teachers at all levels of experience. From a developmental perspective, the
characteristics will be a useful educational resource to novice teachers. College
teaching courses are available in many doctoral programs and the model char-
acteristics could inform the curriculum of these courses. Although many
graduate programs offer teaching courses, access to systematic teacher train-
ing in psychology graduate programs is not universal. Furthermore, part-time
instructors, graduate students or otherwise, are sometimes thrust into courses
with little warning or chance for preparation. For these underprepared novice
teachers, the characteristics described in this book can provide not only a basic
list of suggestions about quality teaching but also an extensive bibliography
of teaching literature on which they can base a self-guided course on college
teaching.
More advanced teachers can also benefit from model teaching characteris-
tics. Once individuals have decided to include teaching as part of their regular
career responsibilities, they are likely to face expectations to document their
teaching abilities. The characteristics offer guidance on the specific charac-
teristics to be documented, the evidence that needs to be accumulated, and
a method for organizing evidence. Such explicit guidelines are likely to be
especially valuable to pre-tenure faculty. Among well-established teachers who
have achieved tenure, the model characteristics can still motivate meaningful
reflection. Faculty members have divergent strengths and interests. As such, it
will be the rare teacher who meets the highest standards of all of the model
characteristics, and the identification of relative weaknesses provides even
the most experienced teachers with an opportunity for change and growth.
Furthermore, as times change, so do educational practices and knowledge
about pedagogy; self-evaluation using the model characteristics is a way to
keep fresh and relevant as a teacher.
 Why Do We Need Model Teachers? 9

practices in the evaluation of students. An evidence-based approach to teaching

lends itself to public dissemination of lessons learned from assessment outcomes
and other teaching-related research; thus, we also outline model teaching practices
related to the scholarship of teaching and learning.

Chapter 7: How Do Model Teachers Construct Syllabi?

A syllabus represents the teacher who created it. Students understand this relation
between syllabus and teacher, and they make judgments about teachers based on
syllabi characteristics. Model syllabi establish a set of abilities that students will
have the opportunity to develop, they explain to students the process by which
they can develop the abilities, and they establish the benchmarks by which the
teacher and student will evaluate progress as it relates to the abilities. We will dis-
cuss how model teachers create complete, clear, and well-thought-out syllabi; the
chapter also outlines ways to increase the number of students who actually read
and use syllabi.

Chapter 8: How Do Model Teachers Use Student Evaluations?

Student evaluations of teaching are a contentious subject in higher education.
Although there is some disagreement about their appropriate interpretation and
use, student evaluations are the most common and well-validated measures of
teaching effectiveness. Recognizing this, model teachers solicit and utilize feed-
back from their students. We will explain how model teachers collect formative
and summative student feedback on teaching and how they utilize this informa-
tion to improve teaching and learning.

Parting Thoughts
Are great teachers born, or are they made? As is so often the case for
thought-provoking questions such as this—and much to the frustration of stu-
dents everywhere—the answer is likely “both!” Certainly there are teachers who
know nothing of pedagogy but are nonetheless masterful in their ability to motiv-
ate students and facilitate learning. Natural geniuses exist. Few will ever write
like Fitzgerald, blow like Coltrane, or theorize like Darwin; but that does not
mean the rest of us should not strive to be better writers, musicians, or scientists.
Likewise, all of us mere mortals can study the craft of teaching in order to hone
the best methods at our disposal and build on less-than-perfect talents.
We will end this chapter with some good news and some bad news. The bad
news is that teaching is an incredibly complicated profession that requires a num-
ber of wide-varying competencies, and there is no one thing that you can do to
10 Why Do We Need Model Teachers?

instantly transform your teaching. The good news is that a great deal of know-
ledge has accumulated about those wide-varying competencies, and this book
summarizes that knowledge in a way that will help you along the path to being
a model teacher. In the pages ahead we take responsibility for introducing you to
the concept of model teaching. The rest is up to you!

References
Bain, K. (2004). What the best college teachers do. Cambridge, MA: Harvard University Press.
Bernstein, D., Addison, W. E., Altman, C., Hollister, D., Komarraju, M., Prieto, L., and
Shore, C. (2010). Toward a scientist-educator model of teaching psychology. In D. F.
Halpern (ed.), Undergraduate education in psychology: A blueprint for the future of the discip-
line (pp. 29–45). Washington, DC: American Psychological Association.
Bok, D. (1991). The improvement of teaching. Teachers College Record, 93, 236–251.
Boysen, G. A. (2011).The prevalence and predictors of teaching courses in doctoral psych-
ology programs. Teaching of Psychology, 38, 49–52.
Boysen, G. A., Richmond, A. S., and Gurung, R. A. R. (2015). Model Teaching Criteria
for psychology: Initial documentation of teachers’ self-reported competency. Scholarship
of Teaching and Learning in Psychology, 1, 48–59.
Chickering, A. W. and Gamson, Z. F. (1987). Seven principles for good practice in under-
graduate education. AAHE Bulletin, 39, 3–7.
Gurung, R. A. R. and Schwartz, B. M. (2009). Optimizing teaching and learning: Practicing
pedagogical research. Oxford: John Wiley & Sons.
Keeley, J., Smith, D., and Buskist, W. (2006). The Teacher Behavior Checklist: Factor analysis
of its utility for evaluating teaching. Teaching of Psychology, 33, 84–91.
Richmond, A. S., Boysen, G. A., Gurung, R. A. R., Tazeau, Y. N., Meyers, S. A., and
Sciutto, M. J. (2014). Aspirational Model Teaching Criteria for psychology. Teaching of
Psychology, 41, 281–295.
Sears, D. O. (1983). The person-positivity bias. Journal of Personality and Social Psychology,
44, 233–250.
Weimer, M. (2010). Inspired college teaching: A career-long resource for professional growth. San
Francisco, CA: Jossey-Bass.
Another random document with
no related content on Scribd:
 »Tuskinpa vain.»

»No niin, minä sanon sen teille», sanoi Billy ylpeänä. »Se on
Tailholt
Mountain.»

»Vai niin!»

»Niin, ja Nick Cambert ja Yavapai Joe asuvat siellä. Tiedättekö

mitään heistä?»

Kookas mies pudisti päätään. »Ei, enpä luule tietäväni.»

Pikku Billy alensi äänensä salaperäiseksi kuiskaukseksi. »Hyvä,

kerron teille. Mutta te ette koskaan saa sanoa ääneen sanaakaan
siitä. Nick ja Yavapai Joe ovat karjavarkaita. He ovat merkinneet
muutamia vasikoita, ja Phil aikoo ottaa heidät kiinni jonakin päivänä,
ja silloin he kyllä katuvat sitä. Phil, hän on minun kumppanini,
katsokaas.»

»Ja hyvä kumppani, luulen», vastasi muukalainen tarttuen tähän

puheenaiheeseen, ikäänkuin ei olisi ollut halukas saamaan enempiä
tietoja Tailholt Mountainin miehisiä.

»Se on totta», vastasi poika empimättä. »Jim Reid on ainoa, joka

ei pidä hänestä.»

»Se on paha, eikö olekin?»

»On. Katsokaas, Jim Reid on Kittyn isä. He asuvat tuolla.» Hän

osoitti niitylle päin, missä mailin päässä tulet vilkkuivat Pata-Koukku-
S-kartanon ikkunoista. »Kitty Reid on hurjan hieno tyttö, mutta Jim
sanoo, ettei minkään lehmäpaimenen tarvitse tulla häntä
liehittelemään, sillä hän on ollut idässä koulussa, ymmärrättehän, ja
minä luulen, että Phil —»

»Seis! Odotahan hetkinen, poika», keskeytti Patches äkkiä.

»Mitä nyt?» kysyi pikku Billy.

»No, minusta tuntuu vain, että pojan, jolla on sellainen kumppani

kuin 'Villihevos-Phil', pitäisi olla hyvin varovainen puhuessaan
kumppaninsa yksityisasioista ventovieraalle miehelle. Eikö sinustakin
ole niin?»

»Taitaa olla», myönsi Billy. »Mutta katsokaahan, minä tiedän Philin

pitävän Kittystä siksi, että —»

»Mikä kumma otus luo on?» kuiskasi Patches tarttuen muka

kauhuissaan pientä toveriaan käsivarresta.

»Tuoko? Ettekö tunne pöllöä? Mutta olettepa te nahkapoika!» Ja

nähdessään Rovastin, joka oli tulossa heitä kohden, hän huusi
riemuissaan: »Will-setä, herra Patches pelkää pöllöä! Mitä sinä
sanot siitä: Patches pelkää pöllöä!»

»Stella-täti kutsuu sinua», nauroi Rovasti vastaukseksi.

Ja Billy juoksi kotiin kertomaan Stella-tädille ja 'kumppanilleen',

kuinka nahkapoika oli pelännyt pöllöä.

»Minun täytyy huomenna lähteä kaupunkiin», sanoi Rovasti.

»Teidän lienee parasta lähteä mukaan noutamaan matka-arkkunne,
jotta saatte toiset vaatteet yllenne. Tuossa puvussa ette voi tehdä
työtä.»
 Patches vastasi empien: »Luulisin tulevani toimeen näillä, herra
Baldwin.»

»Mutta täytyyhän teidän saada tavaranne — arkkunne tai korinne

— tai mitä teillä on», vastasi Rovasti.

»Minulla ei ole mitään Prescottissa», sanoi muukalainen hitaasti.

»Eikö ole? No, te tarvitsette yhtäkaikki vaatteita», väitti Rovasti.

»Luulen tosiaan toistaiseksi tulevani toimeen näillä», oli Patchesin

itsepäinen vastaus.

Rovasti mietti hetkisen; sitten hän virkkoi mutkattoman

avomielisenä, mutta ei lainkaan epäystävällisesti: »Kuulkaahan,
nuori mies, ette suinkaan pelkää mennä Prescottiin, vai mitä?»

Patches nauroi. »En lainkaan. Ei se sitä ole. Minun pitänee kertoa

teille, kuinka asia on. Nämä vaatteet ovat ainoat, jotka omistan, eikä
minulla ole senttiäkään, millä ostaisin uusia.»

Rovasti nauroi. »Vai siitä kenkä puristi. Ajattelin, että kenties

tahdoitte pysyä poissa sheriffin ulottuvilta. Jos teillä ei ole muuta
syytä, niin saatte yhtäkaikki tulla huomenna kanssani kaupunkiin ja
me hankimme teille, mitä tarvitsette. Pidätän sen palkastanne siksi,
kunnes saatte sen maksuun.» Ja ikäänkuin asia olisi sovittu, hän
kääntyi takaisin taloon päin lisäten: »Phil näyttää teille
makuusijanne.»

Kun päällysmies oli näyttänyt uudelle miehelle hänen

makuupaikkansa, kysyi hän kuin ohimennen: »Kai löysitte
hanhikartanolle viime yönä, vai kuinka?»
 Patches epäröi ja vastasi sitten hitaasti: »En etsinytkään sitä,
herra
Acton.»

»Ette etsinytkään?»

»En.»

»Tarkoitatteko, että vietitte yönne ulkosalla ilman peitettä ja

kaikkea?»

»Kyllä, sen tein.»

»Mutta kuulkaahan», virkkoi ällistynyt paimen, »aikomukseni ei ole

tehdä teille kysymyksiä, jotka eivät kuulu minuun, mutta en käsitä
erästä asiaa. Jos te tulitte tänne saadaksenne työtä Risti-Kolmio-
Kartanossa, niin miksi ette kaupungissa mennyt herra Baldwinin luo?
Kuka hyvänsä olisi voinut näyttää teille hänen asuntonsa. Ja miksi
ette virkkanut minulle mitään jutellessamme?»

»Katsokaahan», selitti Patches epävarmasti, »en oikeastaan

aikonut pyytää työtä juuri Risti-Kolmio-Kartanosta.»

»Mutta tehän sanoitte Will-sedälle haluavanne päästä työhön

tänne ja olitte matkalla, kun tapasin teidät.»

»Niin, niin kyllä, mutta katsokaas — oh, herra Acton, ettekö

koskaan ole tahtonut tehdä jotakin, mitä oikeastaan ette ole
tahtonut? Ettekö koskaan ole joutunut umpikujaan, mistä teidän
yksinkertaisesti on pakko päästä pois, vaikka ette pitäisikään siitä
ainoasta tiestä, joka vie siitä ulos? En tarkoita mitään rikollista», hän
lisäsi lyhyesti naurahtaen.
 »Kyllä, olenpa kyllä», vastasi Phil vakavasti, »ja jos se on teille
yhdentekevä, niin älkää kutsuko minua sukunimelläni. Täällä olen
vain Phil, herra Patches.»

»Kiitos. Patches ei liioin tarvitse koristuksia.»

»Ja vielä toinenkin seikkaa», sanoi Phil hymyillen herttaista

hymyään. »Miksi taivaitten nimessä tulitte tänne kävelemällä, kun
teillä varmasti oli yllinkyllin tilaisuutta ratsastaa.»

»Niin, katsokaas», vastasi Patches hitaasti, »pelkäänpä, etten voi

selittää sitä, mutta se kuului minun tehtävääni.»

»Teidän tehtäväänne! Mutta eihän teillä ollut mitään tehtävää

tähän päivään saakka.»

»Oli kyllä. Minulla oli suuri tehtävä. Katsokaas, sitä minä mietin
Metsärajalla koko yön: koetin löytää toisen keinon sen täyttämiseen.
Kertoisitteko minulle, mikä tehtävä se on?» kysyi Phil uteliaana.

Patches naurahti: »Tuskinpa voin sitä tehdä», hän sanoi. »Kenties

ratsastaminen tuolla suurella oriilla.»

Phil nauroi ääneen — hyvän ja vilpittömän toverin naurua.

»Se teille kyllä onnistuu.»

»Luuletteko tosiaan?» kysyi Patches innokkaasti.

»Varmasti; sen tiedän.»

»Toivoisin voivani olla varma siitä», vastasi Patches miettiväisenä,

ja paimen näki ihmeekseen jälleen hartaan katseen hänen
silmissään.
 »Tuo suuri paholainen on oikean miehen hevonen», jatkoi Phil.

»Niin, niin onkin — sitähän se juuri on — ettekö ymmärrä?»

huudahti
Patches vaistomaisesti. Ikäänkuin katuen sanojaan hän lisäsi
nopeasti:
»Onko teidän hevosillanne nimi?»

»Tietysti», vastasi paimen. »Tavallisesti me keksimme niille jonkin

nimen.»

»Oletteko jo antanut nimen suurelle oriille?»

Phil nauroi. »Annoin sille nimen eilen, kun me toimme koko

lauman aitaukseen ja minun täytyi nuorasta pitäen kuljettaa se
paikoilleen.»

»Ja minkä nimen te sille annoitte?»

»Muukalainen.»

»Muukalainen! Ja miksi Muukalainen?»

»Enpä tiedä. Tavallisia hulluja päähänpistojani», vastasi Phil.

»Hyvää yötä.»
V LUKU.

Palanen menneisyyttä.

Seuraavana aamuna herra Baldwin ja Patches lähtivät kaupunkiin.

»Taidattekin olla tottunut autoihin», virkkoi Rovasti leikillisen sävyn

väreillessä hänen äänessään. »Buck ja Prince, minun vanha
parivaljakkoni, tuntunee teistä kovin hitaalta.»

Patches astui kärryihin juuri Rovastin lausuessa nämä sanat.

Hänen asettuessaan paikalleen Rovastin viereen nyökkäsi tämä
Philille, joka piteli hevosia. Saatuaan merkin Phil päästi irti hevoset ja
väistyi sivuun Buckin ja Princen ojentautuessa eteenpäin ja
karauttaessa juoksuun ikäänkuin ne olisivat aikoneet olla
Prescottissa neljännestunnin kuluessa.

»Sanoitteko hitaalta?» kysyi Patches kavuttuaan istuimelleen.

Rovasti hymyili ja hänen silmiinsä syttyi hyväksymisen hilpeä

väike. »Stella on kärttänyt minua ostamaan auton siitä lähtien kuin
Jim Reid hankki omansa», hän virkkoi. »Mutta jos minä toisin
sellaisen kapineen Risti-Kolmio-Kartanoon, niin enhän enää kehtaisi
katsoa ainoatakaan hevosta tai härkää silmiin.»

He ajoivat auringonkukkien reunustamaa tietä ja saapuivat

aitauksen luo, jossa kasvoi villiytynyt vanha puutarha. Tien toisella
puolen oli tallirakennus tuulen hajoittamine kattoineen ja
ränsistyneine ovineen, jotka alakuloisina riippuivat saranoissaan, ja
toisella puolen oli pähkinä- ja vaahterapuiden varjostama vanha talo
tyhjänä ikäänkuin se näiden, ikivanhojen puiden siimeksessä olisi
odottanut vaipumistaan unhoon.

»Tämä oli Actonien vanha kotipaikka», sanoi rovasti kuin olisi

puhunut vanhan haudan äärellä.

Myöhemmin heidän ajaessaan leveätä tietä suuren luonnonniityn

poikki osoitti hän päännyökkäyksellä rakennusryhmää, joka oli
vihreiden ketojen toisella puolen, mailin verran eteläänpäin.

»Tuo on Jim Reidin kartano. Hänen polttomerkkinsä on Pata-

Koukku-S. Jimin karja käy entisen Actonin kartanon laitumilla, mutta
rakennus kuuluu Philille. Jim Reid on kelpo mies.» Rovasti puhui
ponnekkaasti ikäänkuin olisi tahtonut saada itsensäkin asiasta
vakuuttuneeksi. »Niin, Jim on kunnon mies. Hyvä naapuri, hyvä
karjanhoitaja; muutamien mielestä hän tosin on olevinaan ja raaka
puheissaan, ja hän on kärkäs epäilemään kaikkia, mutta Jim ja minä
olemme aina tulleet erinomaisesti toimeen.»

Rovasti vaikeni kotvan aikaa nähtävästi unohtaen vieressään

istuvan miehen ja vaipuen ajatuksiin, joista hänen oli vaikea irtautua.

Heidän ajettuaan ruohoisen notkon poikki ja kärryjen noustessa

tunturin rinnettä laakson toisella puolen, mistä monen mailin
laajuinen näköala levisi joka suuntaan, osoitti Rovasti pientä mustaa
pilkkua seuraavalla rinteellä.

»Tuolla on Jimin auto. He ovat myöskin matkalla Prescottiin. Kitty

ajaa, se on varma. Minä sanoin Stellalle, että tuo kone ja se, että
Kitty osaa ajaa sitä, ovat ainoat tulokset, mitä Jim saattaa näyttää
niistä rahoista, jotka hän on uhrannut tyttönsä kouluttamiseen. En
tarkoita», hän lisäsi katsahtaen nopeasti Patchesiin ikäänkuin olisi
pelännyt tämän käsittävän väärin hänen tarkoituksensa, »että Kitty
olisi noita turhanpäiväisiä perhosia, jotka eivät tee mitään. Ei,
hänhän on kasvanut meidän lähimpänä naapurinamme, ja me
pidämme hänestä niin kuin hän olisi oma tyttäremme. Hän osaa
keittää ruokaa tai neuloa miltei yhtä hyvin kuin hänen äitinsä, ja hän
osaa ratsastaa ja heittää lassoa paremmin kuin monet paimenet,
joita olen nähnyt, mutta —» Rovasti keskeytti nähtävästi etsien
sanoja, jotka ilmaisisivat tarkalleen hänen ajatuksensa.

»Minusta tuntuu», arveli Patches verkalleen, »että sivistys, niin

kuin me sitä sanomme, on siunaukseksi vain silloin, kun se on
elämämme lisänä. Jos koulutus tai sivistys tai miksi sitä sanottekin,
riistää elämältämme sen perustukset, niin se on varmasti pahaksi.»

»Niin on», huudahti Rovasti vilpittömästi ihaillen seuralaisensa

kykyä ilmaista sen, mitä itse ajatteli. »Puhutte kuin kirjasta. Mutta
niin asia on. Eihän meitä huolestuta Kittyn koulussa saama oppi,
vaan se, mitä hän sen ohella on menettänyt. Nuo uudenaikaiset,
kirjoista ja korkeammasta sivistyksestä ja muusta sellaisesta
puhuvat aatteet ovat kyllä hyviä, jos ihmiset vain ymmärtävät pysyä
lujasti kiinni omassa perustassaan, mutta niin ei useinkaan ole asian
laita.
 »Ajatelkaahan Stellaa ja minua. Tiedän, että me olemme
vanhanaikaisia ja typeriä ja kaikkea muuta sellaista, mutta me
olemme kokeneet yhtä ja toista elämässä mentyämme naimisiin
Skull Valleyssa, jossa hän on syntynyt ja kasvanut. Hän oli silloin
nuori tyttö ja minä nuori poika, joka hoidin härkiä elääkseni.
Luulenpa, että me olemme nähneet kovia päiviä enemmän kuin
monet muut. Mutta, piru vieköön, me emme silloin ajatelleet sitä, me
olimme onnellisia, ja me olemme olleet onnellisia enemmän kuin
neljäkymmentä vuotta. Mutta minä sanon teille, me olemme eläneet
jokaisen elämämme hetken, ja se on, hitto vieköön, enemmän kuin
useimmista noista korkeammin sivistyneistä, ylevähenkisistä,
puolikuolleista pariskunnista voi sanoa; he menevät naimisiin,
eroavat ja menevät taas naimisiin.

»Ei, ei se, mitä mies saa, tee häntä rikkaaksi, vaan se, minkä hän
kykenee säilyttämään. Ja ne ihmiset, jotka halveksivat
vanhanaikaista rakkautta, joka rakentaa koteja ja pystyttää perheitä
ja panee miehen ja naisen yhdessä tekemään työtä ja kestämään
hyvät ja pahat päivät ja onnellisina vanhenemaan yhdessä, jos he
uudenaikaisten aatteiden vuoksi hylkäävät kaiken tämän, he tekevät
huonon kaupan ainakin minun mielestäni. Voi tapahtua sellaistakin,
että mies tai nainen sivistyksensä takia menettää parhaan onnensa.

»Katsokaahan meidän Philiämme», jatkoi Rovasti mielissään, sillä

hänen seuralaisensa oli tosiaan ihanteellinen kuuntelija, joka ei
häirinnyt häntä turhilla keskeytyksillä. »Parempaa miestä kuin Phil
Acton olisi suorastaan mahdotonta löytää. Hän on terve; ei ole
koskaan ollut tuntiakaan sairas; voimakas kuin nuori härkä; siisti,
kunniallinen, ei pahoja tapoja, hyvä työntekijä ja hyvä ajattelijakin —
vaikka ei olekaan saanut paljon koulutusta, hän on lukenut sitä
enemmän. Katsokaa häntä vaikka miltä kannalta — miehenä,
tarkoitan — ja niin on miestä katsottava — niin ette löydä parempaa
kuin Phil. Ja kuitenkin nuo ihmiset kehtaavat sanoa, ettei hän ole
muuta kuin tavallinen karjapaimen. Mitä siihen tulee, niin Jim Reid ei
itsekään ole munia kuin karjapaimen. Sanon teille, että olen nähnyt
karjapaimenia, jotka olivat maailman parhaita miehiä, ja olen nähnyt
yliopistotutkintoja suorittaneita herroja, jotka eivät kelpaa mihinkään
— joissa ei ole enempää miestä kuin vahanukeissa, joiden ylle
kaupungin ikkunoissa ripustetaan vaatteita. Kuinka ainoakaan
itseään kunnioittava nainen löytää heistä jotakin sen arvoista, että se
saa hänet menemään naimisiin sellaisen miehen kanssa, kas sitä
minä en kykene käsittämään.»

Jollei Rovasti olisi ollut niin vaipunut omiin ajatuksiinsa, olisi hän
hämmästynyt siitä vaikutuksesta, jonka hänen sanansa tekivät
nuoreen mieheen. Hänen kasvonsa lehahtivat tulipunaisiksi ja
kalpenivat sitten kuin äkillisestä pahoinvoinnista, ja hän heitti
Rovastiin häpeää ja tuskaa kuvastavan syrjäsilmäyksen. Honourable
Patches, joka oli herättänyt Risti-Kolmio-Kartanon miesten ihailun ja
kunnioituksen, oli jälleen alakuloinen, arka, piilotteleva pakolainen,
jonka Phil oli tavannut Metsärajalla.

Mutta onneksi Rovasti ei huomannut mitään, vaan tyytyväisenä

toisen tarkkaavaisesta vaikenemisesta jatkoi: »En tietysti tahdo
väittää sivistyksen pilaavan kaikkia miehiä. Ei, esimerkiksi nuori
Stanford Manning —»

Jos Rovasti äkkiä olisi laukaissut kanuunan Patchesin nenän alla,

ei nuori mies olisi saattanut osoittaa suurempaa hämmästystä.
»Stanford Manning!» hän huudahti.

Kuullessaan hänen äänensävynsä Rovasti kääntyi. »Tarkoitan

Stanford
Manningia, kaivosinsinööriä», hän selitti. »Tunnetteko hänet?»

»Olen kuullut hänestä», onnistui Patchesin vastata.

»No niin», jatkoi Rovasti. »Hän tuli seudulle noin kolme vuotta
sitten — suoraan yliopistosta — ja hän on varmasti saanut paljon
aikaan. Hän on saanut koulutusta ja sivistystä, mutta hän pitää
paikkansa kenen miehen rinnalla hyvänsä. Ei ole sitä miestä koko
Yavapai Countyssa — olipa hän karjamies tai kaivostyöläinen tai
mikä hyvänsä — joka ei nostaisi hattuaan Stanford Manningille.»

»Onko hän täällä nykyään?» kysyi Patches yrittäen hillitä ääntään.

»Ei, kuulin, että hänen yhtiönsä kutsui hänet pois täällä noin
kuukausi takaperin. He aikovat lähettää hänet kaivoksilleen
Montanaan, luulen.»

Kun hänen seuralaisensa ei jatkanut keskustelua, virkkoi Rovasti

miettiväisesti Buckin ja Princen kiivetessä hiljalleen Metsärajalle
johtavaa rinnettä ylös: »Sen voin sanoa teille, poika, että olen nähnyt
monta muutosta tässä maassa. Muistan hyvin sen ajan, jolloin koko
Yavapai Countyssa ei ollut ainoatakaan aitaa — se oli silloin, kun
Philin isä ja minä olimme nuoria. Mutta miehet eivät muutu, vaikka
maa muuttuukin — heitä on hyviä ja huonoja, niin kuin on aina ollut
ja aina tulee olemaan. Niin on jokaisessa hevoslaumassakin —
johtajia ja nahjuksia ja suurin osa siltä väliltä. Katsokaahan
esimerkiksi Philiä. Hän on aivan samanlainen kuin hänen isänsä.»

»Hänen isänsä mahtoi olla kelpo mies», virkkoi Patches vakavasti.

Rovasti katsahti häneen hyväksyvä hymy suupielissään. »Kelpo?»

Hevoset olivat sillä välin saapuneet selänteen harjalle, ja rovasti
jatkoi puhettaan kuin ajatellen ääneen, suunnaten katseensa
mahtavaa Granite Mountainia kohden: »John Acton! Kunnon John,
niin kuin kaikki häntä nimittivät, ja minä tulimme tähän maahan
ollessamme vielä aivan nuoria. Tulimme tänne suuren
uudisasukasjoukon muassa Kansasista. Me pysyimme yhteydessä
keskenämme koko kasvuaikamme, paimensimme karjaamme
samoilla laitumilla ja hakkailimmekin yhdessä, sillä Philin äiti ja Stella
olivat hyviä ystäviä ja asuivat Skull Välkyssä. Kun viimein olimme
saaneet niin paljon kokoon, että voimme ajatella kodin perustamista,
me rakensimme talomme vierekkäin Valleyhin, menimme naimisiin ja
pystytimme pienen talouden. Karjamme kävi yhdessä laitumella,
mutta me jaoimme niityt niin, että John otti haltuunsa itäiset ja minä
läntiset. Ja kun lapset syntyivät — Johnilla ja Marylla oli kolme
ennen Philiä, mutta hän oli ainoa, joka jäi elämään — ja karja oli
lisääntynyt ja me olimme rakentaneet uudet ja mukavat talot, näytti
kaikki olevan hyvin. Mutta silloin John antoi Prescottissa erään
huijarin viekotella itsensä ansaan. Tein parhaani estääkseni sen,
mutta turhaan, hän vain nauroi minulle. Katsokaahan, hän oli
hyväsydämisin mies, mitä koskaan olen nähnyt, ja luotti kaikkiin.

»Niin, siten John menetti miltei kaiken omaisuutensa. Meidän

onnistui pelastaa talo, mutta karja oli mennyttä. Eikä kestänyt
vuottakaan sen jälkeen, kun Mary kuoli. Emme koskaan saaneet
tietää, mikä häntä oikeastaan vaivasi — ja hänen kuolemansa
jälkeen John oli entisensä varjo. Hän sai surmansa seuraavassa
karjankierroksessa — olin hänen luonaan, kun hän kuoli.

»Stella ja minä otimme Philin pojaksemme — hän on siitä pitäen

ollut kuin oma poikamme. Vanha talo kuuluu hänelle, mutta Jim
Reidin karja käy sen laitumilla. Philillä on muutamia nautoja, joita
hän hoitaa yhdessä minun karjani kanssa — ne ovat muuten
erinomaisia eläimiä — siten hän koettaa kartuttaa isänsä perintöä, ja
minä olen maksanut hänelle palkkaa siitä lähtien, kun hän oli
tarpeeksi suuri pystyäkseen työhön. Phil ei puhu liikoja, mutta Stella
ja minä luulemme, että hän jonakin kauniina päivänä aikoo panna
vanhan talonsa jälleen kuntoon.»

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Rovasti virkkoi jälleen: »Jim Reid on

varakas mies, ja kun Kitty on heidän ainoa tyttärensä, niin on
luonnollista, että he ajattelevat hänen tulevaisuuttaan. Ja on yhtä
luonnollista, että nuori tyttö pitää tällaista karjakartanoelämää —
olipa se täällä tai missä muualla hyvänsä — hiukan yksitoikkoisena
oltuaan kolme vuolta koulussa idässä. Hän ei koskaan ole sanonut
sitä, mutta Kittystä näkee hänen sanomattaankin, mitä hän kulloinkin
ajattelee.»

»Minäkin tunnen sellaisia ihmisiä», sanoi Patches jotakin

sanoakseen.

»Niin, ja kun tutustutte Kittyyn, niin sanotte kuten minäkin, että jos
Yavapai Countyssa on ainoakaan mies, joka ei ratsastaisi parasta
hevosiaan kuoliaaksi saadakseen häneltä hymyn, niin hänet pitäisi
hirttää.»

Saavuttuaan Prescottiin he käyttivät iltapäivän sopivien

varusteiden hankkimiseen Patchesille, ja seuraavana päivänä he
lähtivät paluumatkalle.

Kun he olivat päässeet laakson vasemmanpuolisen selänteen

harjalle, näkivät he nuoren naisen mustan hevosen selässä
ratsastavan Pata-Koukku-S-Kartanolta johtavaa tietä harjanteen
toista puolta kohden.
 Heidän tultuaan kotikartanolle oli jo miltei illallisaika, ja miehet
palasivat laidunmailta kotiin.

»Kitty on ollut täällä koko iltapäivän», ilmoitti pikku Billy viipymättä.

»Kerroin hänelle teistä, Patches. Hän sanoi tahtovansa kauhean
mielellään tutustua teihin.»

Phil yhtyi toisten nauruun, mutta Patches kuvitteli, että paimenen

tavallisesti niin hilpeässä katseessa häilähti varjo.
VI LUKU.

Juoksuaita.

Honourable Patchesin koulutus alkoi viipymättä. Koska Philin oli

pakko omistaa suurin osa aikaansa nelijalkaisille kasvateilleen, otti
Rovasti itse huolekseen muukalaisen opettamisen kaikissa
karjakartanossa esiintyvissä toimissa, alkaen sikalan siivoamisesta
rikkaruohojen kitkemiseen saakka. Patches ei säikkynyt mitään
työtä. Päinvastoin hän näytti löytävän tyydytystä ikävimpien ja
rasittavimpien töiden suorittamisesta, ja kun hän teki erehdyksiä,
joita tietenkään ei aina voinut välttää, hän nauroi omituista, katkeraa
ja ivallista nauruaan, joka ihmetytti Rovastia. Mutta vaikkakin hänen
puuhansa hänen ensimmäisinä Risti-Kolmio-Kartanossa olonsa
päivinä supistui enimmäkseen töihin, jotka eivät tekijältään vaatineet
paljon tai ei mitään tottumusta, ei hänen kouluttamistaan silti
unohdettu. Hänelle annettiin vanha ja viisas karjahevonen, ja Rovasti
opetti hänelle ajokalujen käytäntöä ja hoitoa. Ja joka päivä, milloin
varhain aamulla, milloin myöhään illalla, opettaja keksi asian, jota
hänen yhdessä oppilaansa kanssa oli ratsastettava toimittamaan.
Kun Phil tai rouva Baldwin kysyi Rovastilta, miten hänen
»lastentarhansa» menestyi, niin Rovasti tosin yhtyi heidän
nauruunsa, mutta vastasi ylpeänä: »Odottakaahan vain. Hän on yhtä
valmis karjankierrokseen kuin Philinkin lastentarha. Hänet on luotu
ratsastajaksi. Hänellä on ratsastajan vartalo, ratsastajan ryhti ja käsi.
Muutaman kuukauden kuluttua hän on suurenmoinen ratsastaja,
jollei», lisäsi hän silmää vilkuttaen, »jollei hän sitä ennen tapa
itseään jollakin mielettömällä yrityksellä.»

»Olen huomannut, että hänellä on paljon auttajia yrityksissään»,

vastasi rouva Baldwin kuivasti, tarkoittaen huomautuksellaan ei vain
Rovastia, vaan myöskin Philiä ja ylipäänsä kaikkia Risti-Kolmion
miehiä, pikku Billykin mukaanluettuna.

Sitten koitti päivä, jolloin Patches sai tehtävän, joka — kuten

Rovasti hänelle vakuutti — kuuluu vanhimman ja tottuneimman
paimenen velvollisuuksiin. Patchesin tuli lähteä tarkastamaan aitoja.
Mutta kun Rovasti aamulla vei oppilaansa suuren laitumen
kulmaukseen, missä aita alkoi, ja selitti, että »aitaratsastus»
karjanhoitajien kielessä tarkoittaa mahdollisten vaurioiden etsimistä
ja niiden korjaamista, ei hän selittänyt tämän aidan
erikoisominaisuuksia.

»Varoitin häntä eksymästä ja käskin hänen palata kotiin ennen

iltaa», hän selitti nauraen toisten perheenjäsenten kysyessä
päivällisellä syytä Patchesin poissaoloon.

»Se oli kierosti tehty, Will Baldwin», torui Stella, kuten aina
ajatellen poikiensa mukavuutta. »Tiedäthän poikaparan varmasti
eksyvän tuossa autiossa Tailholt Mountainin seudussa.»

Pojat nauroivat.

»Aamulla me ainakin hänet löydämme», vakuutti Phil.

 »Hänhän voi seurata aitaa takaisinpäin», vastasi Rovasti. »Ja jos
hän todella eksyy, niin vanha Snip kyllä tuo hänet kotiin.»

»Jos hän vain huomaa sen ja antaa Snipin pitää päänsä», sanoi
Curly.

»Joka tapauksessa», arveli Rovasti, »oppii hän jotakin seudusta ja

aidoista ja kenties hevosistakin, ja me saamme nähdä, osaako hän
käyttää järkeään vai ei. Miehelle on annettava tilaisuus joskus tulla
toimeen omin neuvoin. Ajatelkaahan sitä paitsi, mikä mainio tilaisuus
hänellä on tavallisiin uhkarohkeihin yrityksiinsä! Panen vetoon
vuoden vanhan härän, että kun jälleen näemme hänet, hän
ihmettelee haljetakseen, kuinka hän on uskaltanut tehdä sellaista.»

»Tehdä mitä?» kysyi rouva Baldwin.

»Enhän minä tiedä», nauroi Rovasti. »Mutta hän tekee aina

hullutuksia vain nähdäkseen, uskaltaako, ja aina sellaista, mikä ei
juolahtaisi kenenkään muun mieleen.»

Patches oli aloittanut päivätyönsä hyvin tyytyväisenä annettuun

tehtävään. Ensimmäisen kerran hänelle oli uskottu toimi, joka pakotti
hänet koko päivän ratsain liikkumaan poissa karjakartanon
ulottuvilta. Hän ratsasti uljaana pihamaalta täysissä paimenen
varusteissa, kuitenkin ilman lassoa, jonka Rovasti viime hetkessä
liian uhkarohkeita yrityksiä peläten oli ottanut häneltä, ja mukanaan
tarvikkeita aidan korjaamiseksi. Sitä paitsi hänellä oli uusi revolveri ja
rivi kiiltäviä patruunia. Ne oli Rovasti antanut hänelle arvellen, että
hänen kenties olisi pakko lopettaa jokin sairas lehmä.

Patches ei ollut lainkaan varma, että erottaa sairaan lehmän

terveestä. Vielä vähemmin hän tiesi, milloin sairaus oli niin vakava,
että eläin oli lopetettava.

»Nahkapoikien» suojelusenkeli oli nähtävästi tänä päivänä ottanut

Patchesin erikoiseen suojelukseensa pidättäen häntä monin
taittunein rautalangoin ja murtunein aidanseipäin kartanon
läheisyydessä. Hän teki tarkkaa ja huolellista työtä. Aamupäivän
kuluessa hän ei ollut ennättänyt tarkastaa aitaa enempää kuin neljän
mailin verran. Silloin hän huomasi aidassa suuren aukon, joka vaati
ainakin kahden tunnin työn. Innokkaana korjaamaan vaurion hän
hyppäsi hevosen selästä ja ryhtyi työhön unohtaen muun maailman.

Odottaminen kävi sillä välin Snipille liian pitkäksi tai se ajatteli

isäntänsä tavoin antavansa Patchesille hyvän opetuksen — joka
tapauksessa se oli kadonnut, kun Patches hiukan myöhemmin
keskeytti työnsä luodakseen silmäyksen ympärilleen. Missään ei
näkynyt ainoatakaan elävää olentoa, lukuunottamatta korppikotkaa,
joka suuria kaaria tehden kiersi korkealla taivaalla.

Niin nopeasti kuin hänen raskaat varusteensa sallivat, juoksi

Patches lähimmälle kukkulalle. Mutta seutu, jonka hän kukkulalta
näki, oli tyhjä ja hiljainen. Mikään ei ole ammattiratsastajalle
nöyryyttävämpää kuin hevosen menettäminen, ja vaikka Patches
vielä olikin alokas, oli hän tässä suhteessa jo mestariensa
hengenheimolainen. Hän ajatteli kauhistuneena, että hänen oli
pakko astua Rovastin eteen ja ilmoittaa hevosen karanneen. Hän
arveli löytävänsä hevosen haasta, ellei se vain ollut karannut jostakin
aukosta, joita aidassa näkyi olevan viljalti. Joka tapauksessa, ajatteli
hän viimein, tahtoi hän ainakin suorittaa loppuun työn, jonka Rovasti
oli uskonut hänelle. Hän ryhtyi uudelleen työhön ja korjattuaan
suurimman vaurion hän lähti seuraamaan edelleen aitaa arvellen
sen kääntyvän selänteen takana ja johtavan jälleen kotikartanon
piiriin.

Tunnin verran hän ponnisteli eteenpäin raskaissa varusteissaan.

Seutu muuttui yhä mäkisemmäksi ja autiommaksi. Silloin tällöin hän
saattoi setripuiden ja mäntyjen välistä erottaa Tailholt Mountainin
tumman seinämän. Hän arveli tietävänsä, missä päin Risti-Kolmio-
Kartano sijaitsi, ja ihmetteli laitumen suuruutta, kun ei aita näyttänyt
kääntyvän. Iltapäivä oli jo kulunut pitkälle, kun hän istuutui
levähtääkseen. Hänen jalkojaan pakotti, hänen oli nälkä ja jano eikä
aidan kulmaa näkynyt missään. Hän ei missään tapauksessa voinut
ehtiä kotiin yöksi, vaikka olisikin kääntynyt takaisin. Sitä hän sitä
paitsi ei tahtonut tehdä. Hän aikoi kiertää aidan, vaikka se kestäisi
kolme vuorokautta.

Äkkiä hän hypähti seisaalleen heiluttaen hattuaan ja huutaen kuin

hullu. Selänteen toisella puolella ratsasti kaksi miestä vastaisen
selänteen harjaa myöten. Mutta turhaan Patches yritti herättää
heidän huomiotaan, sillä he eivät antaneet pienintäkään merkkiä,
vaan ratsastivat edelleen häviten pian puiden varjoon. Epätoivoisena
Patches juoksi pienen laakson poikki, joka erotti hänet ratsastajista,
pysähtyi vastaiselle rinteelle ja huusi jälleen voimiensa takaa. Mutta
vastausta ei kuulunut eikä Patches saattanut enää varmasti sanoa,
mitä tietä ratsastajat olivat kulkeneet.

Hän vaipui maahan setripuun juurelle haukkoen ilmaa ja

leyhytellen palavia kasvojaan hatulla. Kenties hänen huuliltaan
väkisinkin pääsi jokin niistä paimenien voimasanoista, joita hän oli
kuullut Curlyn ja Bobin käyttävän, kun pikku Billy ei ollut lähettyvillä.
Hänen turhien ponnistustansa jälkeen tuntui hiljaisuus vielä entistä