Apostles of the Alps Mountaineering

and Nation Building in Germany and

Austria 1860 1939 1st Edition Tait Keller
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/apostles-of-the-alps-mountaineering-and-nation-buildi
ng-in-germany-and-austria-1860-1939-1st-edition-tait-keller/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Healing the Nation Prisoners of War Medicine and

Nationalism in Turkey 1914 1939 Yücel Yanikda■

https://textbookfull.com/product/healing-the-nation-prisoners-of-
war-medicine-and-nationalism-in-turkey-1914-1939-yucel-yanikdag/

Red Saxony: Election Battles and the Spectre of

Democracy in Germany, 1860-1918 First Edition James
Retallack

https://textbookfull.com/product/red-saxony-election-battles-and-
the-spectre-of-democracy-in-germany-1860-1918-first-edition-
james-retallack/

The building society promise Access risk and efficiency

1880 1939 1st Edition Samy

https://textbookfull.com/product/the-building-society-promise-
access-risk-and-efficiency-1880-1939-1st-edition-samy/

Magazines, Tourism, and Nation-Building in Mexico

Claire Lindsay

https://textbookfull.com/product/magazines-tourism-and-nation-
building-in-mexico-claire-lindsay/
The Political Economy of De-liberalization: A
Comparative Study on Austria, Germany and Switzerland
Anna Fill

https://textbookfull.com/product/the-political-economy-of-de-
liberalization-a-comparative-study-on-austria-germany-and-
switzerland-anna-fill/

Mountaineering the freedom of the hills Mountaineers

(Society)

https://textbookfull.com/product/mountaineering-the-freedom-of-
the-hills-mountaineers-society/

Nation Building and Identity in the Post Soviet Space

New Tools and Approaches 1st Edition Rico Isaacs

https://textbookfull.com/product/nation-building-and-identity-in-
the-post-soviet-space-new-tools-and-approaches-1st-edition-rico-
isaacs/

The Routledge Handbook of the Global Sixties Between

Protest and Nation Building 1st Edition Chen Jian

https://textbookfull.com/product/the-routledge-handbook-of-the-
global-sixties-between-protest-and-nation-building-1st-edition-
chen-jian/

War, Denial and Nation-Building in Sri Lanka: After the

End 1st Edition Rachel Seoighe (Auth.)

https://textbookfull.com/product/war-denial-and-nation-building-
in-sri-lanka-after-the-end-1st-edition-rachel-seoighe-auth/
Apostles of the Alps
This page intentionally left blank
 Apostles
of the Alps
Mountaineering and Nation Building in
Germany and Austria, 1860–1939

tait keller
The University of North Carolina Press Chapel Hill
 Publication of this book was supported in part by
a subvention from Rhodes College and with the assistance
of the Authors Fund of the University of North Carolina Press.

© 2016 The University of North Carolina Press

All rights reserved
Designed by Alyssa D’Avanzo
Set in Quadraat by codeMantra
Manufactured in the United States of America

The paper in this book meets the guidelines for permanence and
durability of the Committee on Production Guidelines for Book Longevity
of the Council on Library Resources.

The University of North Carolina Press has been a member of the

Green Press Initiative since 2003.

Cover illustration: “Auf der Hochebene”

(Signatur DAV NAS 39 FG/8/0), Deutscher Alpenverein e.V.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Keller, Tait, author.
Apostles of the Alps : mountaineering and nation building in Germany
and Austria, 1860–1939 / Tait Keller.
pages cm
Includes bibliographical references and index.
isbn 978-1-4696-2503-4 (pbk: alk. paper) — isbn 978-1-4696-2504-1 (ebook)
1. Mountaineering—Alps, Eastern—History—19th century.
2. Mountaineering—Alps, Eastern—History—20th century. 3. Alps,
Eastern—History—19th century. 4. Alps, Eastern—History—20th century.
5. Germany—History—1789–1900. 6. Germany—History—20th century.
7. Austria—History—1789–1900. 8. Austria—History—20th century. I. Title.
dq828.k45 2015
943.64044—dc23
2015027999

Chapter 4 of this book is an expanded version of

“The Mountains Roar: The Alps during the Great War,” Environmental
History 14, no. 2 (2009): 253–74. Used by permission.
For Mom and Matt
This page intentionally left blank
 Contents

Acknowledgments xi
Note on Citations and Translation xv
Abbreviations Used in the Text xvii
Introduction Disenchanted Mountains 1

part one | Opening the Alps, 1860–1918

1 Civilizing the Crags

Urban Adventurers Modernize the Mountains 17

2 Peaks and Progress

Alpine Reveries, Bourgeois Dreams, and National Fantasies 47

3 Young People and Old Mountains

Commercialism and Conservationism Tangle in the Alps 67

4 The High Alps in the Great War

Soldiers and Summits on the Alpine Front 89

part two | Dominating the Alps, 1919–1939

5 Forbidden Heights
Lost Mountains and the Violence of Alpine Anti-Semitism 121

6 Mechanical Mountains
Movies and Motors Remake the Alps 152

7 Fascist Landscapes
Nature Lovers and Nazi Desperadoes on the Alpine Frontier 183

Conclusion The Retreat of Nations 213

Notes 223
Bibliography 249
Index 277
This page intentionally left blank
 Figures

1. The Alpine region xx

2. Mountaineering and industrialization 29

3. Berlin’s Winterfest 33

4. The dining salon in the Berliner Hut 37

5. The Lamsenjoch Lodge 38

6. The Kemptner Hut 39

7. Berliner Hut renovations 41

8. Scientists taking core samples of a glacier 42

9. The Münchner Haus and Observatory 44

10. Hiking on Plattenjoch 52

11. The Alpine front during the First World War 98

12. Eduard Pichl (1872–1955) 134

13. “So, now it is just us” 142

14. Molding mountains 169

15. Construction on the Grossglockner High Alpine Road 171

16. Sleek machines and rugged mountains 173

17. Grossglockner Visitor Center on Kaiser-Franz-Josefs-Höhe 174

18. The Nazi eagle rising over the Alps 210

19. “Over the Alps” 218

This page intentionally left blank
 Acknowledgments

My debts are great. These few poor sentences that I offer are meager com-
pensation when measured against all that people have done for me, and
all that I have been given so that I might write this book. Red drenches the
ledger of my life. Yet my gratitude and joy accrued are greater still and all
the richer for the depth of what I owe.
First and foremost I thank my mentors. Roger Chickering suggested
this topic to me and then suffered through numerous drafts of highly
questionable quality. Though his famous blue fountain pen must have
run dry—repeatedly—while correcting my prose, his encouragement and
care never did. Under his rigorous tutelage and gentle guidance I have
matured in ways that I hope make him proud. John McNeill has been just
as important to me as I launched into the pools of the profession and
then found myself in heavy water. I should have drowned but for John
helping me to navigate the rapids with their hidden boulders, big waves,
and sudden falls. I am fortunate indeed to have him as a guide. Tom Zeller
never failed to provide reassurance and boost my confidence, especially
when I needed it most. His enthusiasm for this project and thoughtful
suggestions as it developed carried me through to its end. While wan-
dering around a rummage sale, the late Richard Stites happened upon a
copy of The White Tower. He bought it on the spot and wrote a kind note in
it for me. When I see that book on my shelf I remember his jovial, gener-
ous spirit and consider myself lucky to have known him. Celia Applegate
holds a special place for me for first inspiring me to study history when I
was her undergraduate student. Without her support I could never have
followed my aspirations. Now my friend, always my mentor, she is my
model of the scholar and teacher that I strive to be.
This book would not have seen the light of day were it not for Chuck
Grench’s unflagging support from the start. I could not have asked for
a more understanding, thoughtful, and encouraging editor. I am deeply
grateful to Julie Bush for the care she took in editing my manuscript.
Grants from the German Academic Exchange Service, the Austrian Aca-
demic Exchange Service, Georgetown University, and Rhodes College
allowed me to conduct research in Europe. Funds from the Department

xi
of History at Rhodes enabled me to hire my gifted student Olivia Muehl-
berger to proofread the German phrases in the manuscript. The interli-
brary loan departments at Georgetown and Rhodes aided me immensely,
as did the staffs at the other libraries and archives where I conducted
research. In particular I would like to thank the archivists at the Bavarian
Main State Archive, Ulrike Feistmantl at the Salzburg State Archive, and
Valerie Thoni at the International Climbing and Mountaineering Feder-
ation headquarters in Bern, who were all exceptionally generous with
their time and expertise. The staff members at the German Alpine Asso-
ciation in Munich and at the Austrian Alpine Association in Innsbruck
far exceeded my expectations. I cannot think of more welcoming places
to conduct research than those libraries and archives. Martin Achrainer,
Monika Gärtner, and Veronika Raich in Innsbruck and Klara Esters, Car-
men Fischer, Ulrike Gehrig, Friederike Kaiser, Renate Lebmeier, the late
Johannes Merk, and Stefan Ritter in Munich assisted me in countless
ways.
Colleagues and friends have offered guidance, provided support, and
read portions of the manuscript. Tim Huebner, Jeff Jackson, Charles
Mc­Kinney, and Robert Saxe gave invaluable feedback on various drafts.
David Blackbourn, Alison Frank Johnson, Tom Lekan, Christof Mauch,
Scott Moranda, John Alexander Williams, and Jeff Wilson coached me along
the way and offered outstanding models of environmental history. Moun-
taineering scholars and Alpine experts Marco Armiero, Mark Carey, Wilko
Graf von Hardenberg, and Kerwin Klein helped me greatly to develop my
ideas. Shelley Baranowski, Martin Geyer, Dagmar Günther, and ­Richard
Kuisel made time to discuss the project with me. Christine Mueller and
William Tudor leased to me their apartment in Vienna, which proved to
be the perfect space to write a book. I thank Nannette Gills and Heather
Walter for helping me manage all the logistics of finishing the manuscript
and sending it off. Änni and Martin Gruner, Jan-Philipp Müller, Stephanie
Naumann, Jörg Rohaus, Rich Stevenson and Anita ­VanBarneveld, and Ted
Wiederhold made my stays in Germany feel like being home, and I cher-
ish those friendships. I extend heartfelt thanks to my Georgetown cohort
of Gregory Baldi, Gregory Caplan, Elizabeth Drummond, Marc Landry,
Kevin Martin, Seth Rotramel, Chris Vukicevich, and Andrew Wackerfuss
for their much-needed moral support, as well as to Andrew Denning and
Brian Feltman, my German Studies comrades. Kristine Alexander caught
mistakes with her careful eyes while lifting my spirits with her infec-
tious laughter. Words will fail to convey all that Alex Merrow and Simone

xii Acknowledgments
Ameskamp, my big brother and super sis, have done for me. They have
carried me through so many times.
Sacrifices are a part of every book project; sadness, too. I thank Cath-
erine Taylor for giving all that she could; this book would not have been
finished without her. Without the help of dear friends and family, I might
not have recovered from the losses incurred while writing. In Memphis,
Jennifer and Paul Sciubba, Tony Ludlow, and Betsy Mandel-Carley took
care of me. Sohini Chowdhury, Hilary and Jon Davis, Katherine Jacobs,
Sherilyn Klueber, Irene and Steve Lachance, Sarah Low and Mark White,
Andrew Mitchell, and Gregg Roberts and Gale Segarra Roberts saved
me from utter isolation with their open arms. Terry and Bonnie and the
girls—Maria, Julieanna, and Isabella—lovingly teased me about hurrying
up and finishing. Finally, this book is dedicated to the two nearest my
heart.

Acknowledgments xiii
This page intentionally left blank
 Note on Citations and Translation

During the gestation of this book, the German Alpine Association, the
Austrian Alpine Association, and the Alpine Association of South Tyrol
overhauled and merged their archival collections. In 2006, the clubs
opened the Alpine Historical Archive with materials located in Munich,
Innsbruck, and Bolzano. As part of the restructuring, the German Alpine
Association reordered its holdings, assigned all new file signatures, and
created an electronic database with improved finding aids. When I first
conducted research at the German Alpine Association’s archive in 2001,
reams of documents were simply bundled into bins for each chapter (for
example, Berlin Karton). These papers now have specific file numbers.
Where possible, I have indicated the updated file signature in the cita-
tions. When unavailable, I have listed the corresponding bin. Unless oth-
erwise noted, all translations are my own.

xv
This page intentionally left blank
forged a resilient American spirit. In some ways Manifest Destiny paral-
leled the German Drang nach Osten (drive to the East); both provided foun-
dational myths. Turner maintained that American civilization “followed
the arteries made by geology” with the frontier becoming “interwoven
into the complex mazes of modern commercial lines.” Civilizing “savage
lands” led to the emergence of a single nation rather than to “a collection
of isolated states.” He compared the process to the “steady growth of a
complex nervous system for the originally simple, inert continent.” Sim-
ilar to the American belief in Manifest Destiny, conquering mountains
served as a baseline for measuring the world, a medium for historical
progress.21
Borderland studies, traditionally, have focused on ethnic, linguistic,
and political boundaries. An environmental perspective complicates
those approaches. This book will show that not only were the dynam-
ics of cooperation and conflict different in the mountains from what we
find in the East, but also mass tourism brought extensive change to the
Alps. To make the borderlands into the German heartland, a new land-
scape emerged. Tourism and environmental engineering in the Alps
serve as our waypoints to navigate the tumultuous struggles on the bor-
derlands outlined above. The mountains became central to moderniza-
tion projects, but not the sort of state-led schemes that James Scott has
described. Several historians have demonstrated how tourism became a
way for nonstate actors to actively lay claim and give meaning to border-
land space. Leisure activities could connect these places to larger com-
munities or promote particular social or political agendas.22 Rather than
simplifying and reorganizing the natural world to make the terrain more
“legible” from above, as was the case with much modern statecraft, the
outdoor organizations used tourism to counterbalance the weight of the
state and make the mountains accessible from below.
Mass tourism in the Alps was the conduit that connected the periph-
ery to the center. Organized tourism first emerged in the mid-nineteenth
century when Thomas Cook, committed teetotaler, part-time preacher,
occasional cabinetmaker, and amateur publisher from the English Mid-
lands, first began planning group excursions for his temperance soci-
ety. Similar business enterprises offering package tours emerged across
Europe.23 For people who preferred to strike out on their own, a new
series of travel guidebooks directed their way. Karl Baedeker’s popular
travel guides commanded the market. Based in Coblenz, he and his sons
built their family-owned firm into a veritable publishing empire over the

8 Introduction
Another random document with
no related content on Scribd:
Tähtöselleni.

Edessäni kaikkialla näen usvamerta vaan, valonsädettä ei

sinne tuika ainoatakaan.

Tähtöseni arinahani,
toiveheni päivin, öin,
tuika halki pilven tumman,
valoasi ikävöin!

Tähtöseni armahani, miks et, miks et mulle loista? Pimeätä

merta kuljen, tähteä ei siellä toista.

Samponi.

Minä ulapan aaltoja sousin, oli venhossa unteni Sampo,

sen kanssa kuohujen halki minä pyrjin toivoni rantaan.

Vaan myrskypilvet ne nousi ja salamat sinkosi yllä ja aallot

ne kuohui alla ja keskellä keinui haaksi ja salama Sampohon
iski.

Ja särkyi se unteni Sampo ja hukkui aaltojen alle ja rikkui

myrskyssä pursi ja peittyi toivojen ranta.

Syystunnelma.
 Ma vuoren harjalle nousen, kas, merellä myrskyää, ja aalto
rantahan roiskuu ja tuima on tuulispää!

Ja ma katson, ja taivas on musta

ja ulappa on kuin yö,
ja päällä kumean kuohun
yön salamat leikkiä lyö.

Ja ma katson, ja horjuu honka,

on kelmeä koivupuu,
ja myrskyssä lehdet lentää
ja kukkaset kellastuu.

Ja ma katson, ja kaikkialla
rajumyrsky se raivoten soi, —
ja mun rintani etsii rauhaa,
vaan ei sitä löytää voi.

Se rinta on myös repaleissa

kuin taivahan pilvet nää,
ja se kuohuin nousee ja laskee
ja sielläkin myrskyää.

Ja sielläkin kuohut käyvät

ja ne louhirantoja lyö,
ja sielläkin salamat sinkoo
ja ne polttaa ja palaa ja syö.

Ja sielläkin aallot ärjyy ja leikkivät leikkiään, ja kukkaset

kylmässä värjyy ja itkevät kevättään.
Keväinen koski.

Kas, tyrskien hyrskien rientelevät nuo varsat valkoharjat, ja

innoissansa, riemuiten käy eespäin Vellamon karjat.

Kas, korskuva ratsu jo kiiruhtaa

ja vaahto rantoja kastaa,
ja syvänteissä nyt kumajaa
ja kaikuen kalliot vastaa.

Ja voimaa äänet ne uhkuaa

ja kuohut ne raivoten ryntää,
ne vasten paasia pauhoaa
ja kallion kylkeä kyntää.

Ja ne laulaa: into ja pelvottuus

se teitämme aina ohjaa.
Ken meitä sortaa uskaltaa? —
Viemme sortajat pyörtehen pohjaan.

On meissä voimaa ja tarmoa!

Pois, pois sotiratsumme tieltä!
Ei sortaja täällä saa armoa,
ei kärsitä orjan mieltä!

Muistojen mailta.

1.
Maan povesta pulpahti puronen.

Maan povesta pulpahti puronen

hän kirkasna katseli taivaallen:
"Ah kuinka on kaunis elon tie!
Mut matkani minne, minne se vie?"

Oli koivuja purosen partahalla

ja kukkarantoja kaikkialla,
ja välin nuokkui nuorta viljaa,
ja puro se riensi niin riemuin hiljaa.

Ja välin rannalla kasvoi kuusi ja välin hongat ne huminoivat,

ja eessä siinti jo seutu uusi ja kaukaa vuoret varjoja loivat Ja
vuoristoissa ja laaksoloissa niin sadoin kielin ne laulut soivat.

Kun päivä paisteli lämpimästi ja kevät kukkia herätti, niin

laulut helkkyvät heleästi ne elon onnea ylisti. Kun päivä piilihe
varjoon vuoren ja kuuset kattoivat puron nuoren, hän kuuli
kuusien kuiskivan suuruutta taivahan Jumalan.

Ja Luojan kirkkaassa kesäyössä ja syksyn synkässä

tähtivyössä ja kumotellessa illan kuun ja huminoidessa
honkapuun hän kuuli kuin koko taivas, maa ylisti rakkauden
Jumalaa. Ja puro pulpahti riemuiten: "Sä luoja olethan
kaikkien." Ja ilon tyynen hän rintaan sai: "Sä munkin kulkuni
ohjaat kai."

Vaan joutui jo kuivaa kangasta ja tietä niin valotonta, ja hän

kuivui kesken matkaansa — näin vierryt on virtaa monta. —
Ja keskellä kevättoiveitaan hän jälleen painui povehen maan.
 Ja kaiho katkera kaikki voitti, niin raskahasti se tuuli henki,
ja murhelauluja linnut soitti ja kyynel kostutti kukkasenki, ja
itkivät rannan koivut nuoret ja surren nuokkui kukkakuusi, ja
kyynelhelmistä välkkyi vuoret ja surren aukeni aamu uusi.

2.

Nuku, nuku nurmen alla.

Nuku, nuku nurmen alla, alla kukkakunnahan, helppo siell'

on lapsen maata, helppo rinnan puhtahan. Päivin siintää
taivon kalvo, kukat maasta kasvattaa, öisin ylläs tähdet
valvoo, tuttavasti tuikuttaa.

Nuku, nuku nurmen alla, alla kukkakunnahan, nuku alla

nuoren kuusen, alla koivun vihannan. Nuku syksyn synkän
öistä, nuku mailman myrskylöistä, nuku, nuku rauhaisaan.
Nuku murehitten teistä, nuku elon kyyneleistä makeasti alla
maan.

Nuku, nuku nuori toivo, toivo kaunis kansas, maas, nuku

niinkuin kevätkukka, jonka kylmä halla kaas. Nuku tuoksuun
kukkien, nuku lauluun lintujen, nuku nuoruusunelmiin, nuku
kevättoiveisiin!

Tyhjä sija.
 Näin tuossa ennen tuskaa, ja kärsimystä näin,
näin huolta, ponnistusta omaisten, ystäväin.

Nyt aikaa siit' on mennyt, on mennyt rauhattuus,

ja kaihon katkeruutta lievittää päivä uus.

Ja jälellä nyt siinä on tyhjä sija vaan

ja kaikki siinä jälleen on nyt jo ennallaan.

Pöydällä vain on kehys niin tutuin piirtehin

ja rukoileva Kristus ja oksa laakerin.

Sairas soittaja.

Niin vienosti kantele kaikuu syysillan hämärään, ja

kummasti, kaihoisasti sen väräjääpi ään'.

Niin vienosti kantele kaikuu,

sitä soittavi sairas mies,
ja liedessä hiilos hehkuu
ja rinnassa toivon lies.

Niin suruisasti kannel kaikuu ja sammuu ahjon lies, pään

painaa vuoteelle hiljaa ja nukahtaa sairas mies.

Niin syvästi särki se äidin mieltä.

 Niin syvästi särki se äidin mieltä, kun lapsonen taisteli
tuskissaan, kun usko murtui ja toivo sammui ja kun ei apua
kuulunutkaan.

Niin syvästi särki se äidin mieltä,

kun kelmeni lapsonen kärsinyt,
kun silmät sammui, ja kuolon suuruus
ja kuolon rauha niiss' oli nyt.

Niin syvästi särki se äidin mieltä,

kun kellot soivat niin kumeaan,
kun lähtövirttä jo veisattihin
ja lapsonen vietiin povehen maan.

Niin syvästi särki se äidin mieltä,

kun lapsonen maahan laskettiin,
kun kodin kaunistus, kansan toivo
maan mustahan povehen mullattiin.

Niin syvästi särki se äidin mieltä, kun koti oli kolkko ja autio,
kun äidin ylpeys, ilo, turva maan mustassa mullassa makasi
jo.

Turhaan.

Nyt turhaan kaivaten rinta huokaa ja turha valitus vaikea

ois, ja turhaan sa Manalle huudat: tuokaa mun ystäväin kallis
jälleen pois! Ei Manan henget takaisin anna, mit' ovat elolta
riistäneet, ei palaja luota Tuonen rannan, ken saavutti Manan
 virran veet. Ja turhaan rintasi raskas huokaa ja turhaan
vuotavat kyyneleet.

Manan morsian.

Kuule laulut kummat soivat, tuolla Manan virran nään,

Tuonelass' on tuvat oivat, siellä häitä vietetään! Manan virran
viertehellä, siellä lieto lapsen on, siellä rauha, hoiva hellä,
siellä elo huoleton. Kuule Tuonen virret soi, joudu joudu lapsi
oi! Mana maillensa jo kantaa neittä nuorta, morsianta. Manan
mailla rauha on, rauha siell' on rajaton, lieto siell' on lapsen
olla, lieto Manan morsion.

Mari pikkunen piika.

I.

Mari pikkunen piika se toimissaan niin nopsana pyöri ja

uutterasti, toist' ollut ei hänen vertaistaan, vaikka menty ois
pitäjän perille asti.

Muut piiat ne katseli kummissaan, miten Mari se toimissa

totisena hyöri. Ja pojat hän kiehtoi katseillaan, monen
mielessä miettehet kummat pyöri.

Muut piiat ne keskenään kuiskivat: "Marin kohta koppovi

kosijat, ei tiedä vaikkapa rikaskin, jolla silkit ois suuret
mukanaan, veis kirjakorjin ja kulkusin hänet kihlareessänsä
pappilaan, ja tään kylän poika jokainen reen sijalla seisois
katsellen."

Mut Mari se toimissa hyöri vaan,

ei juttuja turhia kuullutkaan.

Ja saapui sulhasia talohon. —

Moni piioista toisista naitu jo on,
Mari pikkunen piika hän huolinut ei,
vaan rukkaset kaikki ne sai, helei!

Tuli toisesta pitäjästä Tupsun Tuomas, tuli leveässä

lammasturkissaan; muut piiat sulhasen suuren huomas ja
nousivat nopsina vuoteiltaan, mut Mari se nukkui päivän
työstä, uni lapsen se oli niin viaton, vaan Liisu se häntä
retuutti vyöstä: "Jo sulhanen suuri tullut on. Ei näin, kun olin
lapsena, olis maaten saatu sulhasta."

Tuli Liisu vinniltä tupahan ja Marin hän retuutti mukahan. Ja

piiat muut oli punasissa ja silkkihuivissa, sametissa. Ne oli
niin nättinä, makeoina, ja kasvot, unesta äsken pestyt, ne
aivan kiilsivät kesävoina, ja kirkkokengät ne jaloissa kiilsi ja
sydänalassa kummasti viilsi. Mut Mari oli murrillansa ja tukka
oli turrillansa.

Vaan sulhanen katsoo Maria, sen tummaa silmäparia ja

valkoista avojalkaa. Ja puhemies se kihloja näyttää ja taitonsa
kaikki parhaat käyttää ja virkansa tärkeän alkaa: "On
kymmenen lehmää talossa ja vankka on kivestä navetta, on
sikaa viisi ja lammasta kuusi ja talo on muutoin aivan uusi."
 Mut Mari katsoo sulhasta, sen vanhettuneita kasvoja ja
lausuu: "enkä huoli!" Ja tumma tukka se heilahtaa ja
valkojalka se vauhdin saa, ja nopsana, niinkuin nuoli, taas
vuoteellensa hän kiiruhtaa.

Ja hän nukkui rauhassa makeasti ja nukkui aamun koittoon

asti, ei tyytynyt sulhoon moiseen. Vaan sulhanen riensi taloon
toiseen ja kenties kolmanteenkin asti.

Ja saapui sulhasia yhtenään, vaan niist' ei huolinut

yhtäkään Mari pieni, mustahapsi. Ne oli niin ryppynaamoja,
ne oli niin rumia, vanhoja, ja Mari oli vielä lapsi. Oli liian nuori
hän vanhoillen nyt, kun nuorillekaan ei vielä mennyt, ei kiirettä
vielä ollut, ei!

Hän talvella tarkkana askaret toimi ja kesällä niittyjen

kukkaset poimi ja paimensi karjoja, söi mesimarjoja, ja itse
hän marjana makeimpana hohti, ja metsätietä karjansa kotihin
johti. Ja vyötäisillä välkkyi vaskisolki ja valkojalka se rinnettä
polki. Ja ahon hän rinteellä kevyenä keinui ja tumma tukka se
tuulessa heilui.

II.

Hän lauleli kotihin kulkeissaan, ja lehmät kuuli sen laulun

vaan. Ja hän lauloi näin: Elän yksinäin, elän vapahana alla
taivaan. Täällä linnut laulaa ja soitot soi ja Tapiolan tyttäret
karkeloi ja elämä on armasta aivan. Kun päivä on kuuma ja
helteinen, kera Ahtolan nuorien neitosten minä lammin
laineissa leikin. Ja kun toiselle rannalle katselen, näen mökin
siellä mä pienoisen, se mökki se on jörön Heikin. Vähät siitä,
 Heikki on jörö ja vakaa, ei koskaan hän katsele lahden takaa
miten Vellamon laineissa leikin. Mut jospa se tulla kapsahtais,
kun uin, tähän metsän lahteen, niin silloin, silloinpa suututtais,
hän ei näkis mua päivään kahteen. Mut huoleti, Heikki ei
tohtinekkaan toki nousta ruuheensa vuotavaan, et luottane
huonoon hahteen, ja minä niin rauhassa olla saan kuin
metsässä mansikka varressaan alla sinelle siintävän taivaan.
Mut maltappa, kaarnasta koverran laivan, sen illan tuulessa
purjeineen mökin rantaan lähetän yli veen; ja jos Heikki tulla
tohtii vain yli selkien sinisten laivallain, heti omakseen mun
hän saa ja mä emännäks lähden lammin taa, mut muutoin
syksyhyn vuottakoon ja itse lehmänsä juottakoon. Tätä tyttöä
helposti kahlita ei, näin vapahana hauska on olla, hei!

Paimentytön kevätlaulu.

Simasalon sisältä soitot jo soivat, vuoret vihreät

vihannoivat, kevät, kevät kaunis jo tullut on! Lintujen liverrys
kuuluu puista, nyt en talvea enää muista, mieleni kevättä ja
kukkia on. Niityltä henkii tuores tuokse, koivusta makeat
mahlat jo juoksee, simasalon sisälle mun mieleni on. Polkua
vanhaa, metsään käykää Ensikki, Mansikki, Mustikki, hei!
Pitkä oli talvi ja lyhyt on kevät, karjani riemuiten hyppelevät,
hypelkää, hypelkää, hei, helei!

Sinisalot soivat, sinisalot soivat, metsänneitoset karkeloivat,

kevätpuro pulppuaa riemuissaan. Minäkö hiljaa kulkisin vaan?
Risut ne jalkapohjia pistää, tottapa tottuu, kun huoli ei
 mistään! Hipsis ja hopsis ja hei yli aitain, yli pajupehkojen,
risujen ja raitain! Hei sinisalohon, karjani, hei! Hypelkää
siivolla, hei, helei! Heluna, jollet metsään kulje, kotihin
kytkyyseen sinut vien, pajunvitsaako, Papuri, tahdot, hypitkö
vielä vierellä tien? Hipsis ja hopsis ja metsään vaan, hipsis ja
hopsis ja joutuisaan!

Metsän suojassa hauska on olla, metsässä huoleti

karkeloin. Eipäs näy sitä naapurin Pekkaa — toki tuota
ilmankin olla voin! Entäs jos karhu kaapata vois? Entä jos
Pekka se karhu ois? Entä jos metsähän pakenen kuin haukan
edellä kyyhkynen, en sitä hevillä antaudu en! Kylläpä karata
tämä tyttö taitaa, hipsis ja hopsis ja hei yli aitain, yli
pajupehkojen, risujen ja raitain, läpi vesakoiden, salojen ja
soiden, hipsis ja hopsis ja metsään vaan, hipsis ja hopsis ja
joutuisaan!

Tuliluulialei.

Tuliluulialei, tuliluulialei! ja torvi se soi: tuliluulialei! — Saako

paimenpoikanen vierahaks tulla? Sano, tyttönen, kohta! — Ei,
ei, ei! Omat karjas on paimennettavat sulla, raja-aita on
tuossa, tuulialei!

Tuliluulialei, tuliluulialei! — Vai ei, vai ei! Mitäs siitä, on

tyttöjä vaikka viis, no, paimentyttönen, hyvästi siis!
Tuliluulialei, ei murhetta, ei! Pajupillini soi, elä vaikeroi, koko
metsä neitoja karkeloi!
 No vuotappa, vuotappa, piiloon juoksen, menen
metsänneitojen nuorien luokse, kyllä kohta takaisin huutanet
— vai et, vai et — No koitetaan! — No koitetaan vaan!
Tuliluulialei, ei huolia ei! Pajupillini soi, elä vaikeroi, koko
metsä neitoja karkeloi!

Ikävissä.

Tule sinä, tule sinä naapurin Pekka,

ikävä on yksin mulla!
Metsässä alkaa jo hämärtää,
ja ikävä lie myös sulla.

Tule sinä, tule sinä, naapurin Pekka!

Joko sinä minuun suutuit?
Leikillähän sua kielsin vaan,
ja kohta niin kylmäksi muutuit.

Elä sinä, elä sinä, paimen Pekka, mielisty metsänneitosiin,

taruihin hämäriin, pettäviin! Metsänneidot on unia vaan, niitä
et saavuta konsanaan.

Jokohan sen, jokohan sen paimen Pekan metsänneidot ne

harhaan vie, eikä takaisin löydy tie?

Ilta jo joutuu ja päivä jo laskee, pimeään peittyvät metsät ja

maat. Tule sinä, tule sinä paimen Pekka, heti minut ihan
ikiomaksesi saat!
Paimenpoika ja paimentyttö.

Tulitpas, tulitpas, tiesinhän sen,

olithan sinä niin hyvä.

— Ne metsänneidot oli valheita vaan,

mut sinä olit kultajyvä.

— No istu sitten ja elä mene taas!

Niin hyvä on olla mulla.

— No tahdotkos nyt jo, paimentyttö,

tämän pojan kullaksi tulla?

— Osasitpas laittaa, poika sä viekas,

paimentytölle ansan.

No, ota minut sitten, kun mielesi tekee,

ja ota minut kokonansa!

Paimenpojan laulu.

Koivu se kasvaa kunnaalla ja latvassa kukkuu käki, ja

koivun juurella tämä poika se kultansa ensin näki.

Ja koivu se kasvaa kunnaalla

ja kaikki linnut ne laulaa,
ja koivun juurella tämä poika
se heiliä hellästi kaulaa.
 Ja koivu se kasvaa kunnaalla ja rannalla sorsat soutaa, ja
koivun juurelta tämä poika se kultansa kotihin noutaa.

Kotilahteen suotaessa.

Soreasti soreasti soutelemme minä ja kultani kahden,

kohtapa, kohtapa saavutaan jo luokse kotilahden.

Kotilahden mökistä
jo nousee sininen savu
ja kotilahden rannalta
jo tuoksuu tuores havu.

Ja kotilahteen lirisee ne pienet purot ja ojat, ja kotimökissä

eletään kuin pesässä rastaan pojat

Mistä kyynel!

Viestin se pieni kirje toi, viestin, impeni, sulta, mistähän vain

lie kostunut se pienoinen kirje kulta?

Lieköhän kirje kostunut impeni kyynelistä? Mistä on kyynel

silmässään, oi taivas, mistä, mistä?

Leppäkerttu ja tuomenterttu.
 Ja tuoresna tuoksui se tuomenterttu ja leikkivä oli se
leppäkerttu.

Ja lausui leppäkertulle se tuoksuva tuomenterttu: "elä sinä

lennä lehdilleni, nuorena notkun yksikseni, armas on olla
yksin!"

Vaan lausui tuomentertulle se leikkivä leppäkerttu: "elä sinä

tuoksu yksin, kaksin on elää kaunista ja viehkeä vieretyksin!"

Ja lensi tuomentertulle se leikkivä leppäkerttu.

Ja leikki se leppäkerttunen ja tuoksui se tuomenterttunen ja

tuoksui ja — kuivui vallan, — tuli kevät-yönä halla.

Ja jätti tuomenterttusen se leikkivä leppäkerttu.

Musta lintu, merikotka.

Kansani tapaan.

Musta lintu, merikotka se ylähällä lentää,

toisia kultani rakastaa, vaan rakastan sitä sentään.

Musta lintu, merikotka se suuria suruja kantaa,

toisille kultani kuikuttaa ja toisille suuta antaa.

Katselen mustalle merelle, mut ei ole purtta mulla,

jolla mä kotiin kuljettaisin sen hulivili-kullan.
 Musta lintu, merikotka se lensi meriä pitkin,
minä raukka rantakivellä katkerasti itkin.

Järven jäällä.

Sileällä sileällä järven jäällä se viima niin vinhasti puistaa,

sileällä sileällä järven jäällä se poika surunsa suistaa.

Sileällä sileällä järven jäällä

ne aisakellot kilkkaa,
sileältä sileältä järven jäältä
se kullan mökki jo vilkkaa.

Sileällä sileällä järven jäällä

nyt poika varsalla ajaa,
sileältä sileältä järven jäältä
käy poika kultansa majaan.

Sileällä sileällä järven jäällä ne maaliman murheet hukkuu,

ja oman kultansa polvella tämä poika jo kohta nukkuu.

Köyhän koti.

Käki se kukkuu kuusikossa ja mieli on surevainen, heilini

maailman kulkija on ja itse olen samallainen.
 Mut tule sinä tyttönen kuitenkin;
jos liityttäisin yhteen,
niin ehkäpä syksyllä korjaisimme
me pellosta pienen lyhteen.

Karu on korpi ja kuiva on kangas,

mut minkäpäs sille taitaa,
parempi on koti köyhäkin
kuin maailmanrannan laita.

Ja koti se koti on köyhänkin,

jos vaikka petäjää purtais,
ja vaikkapa joskus hallakin
se mieheltä mielen murtais.

Mut mitä niistä huolista huomisista, ei ne nyt mieltä paina,

muu jos loppuu, niin rakkautta riittää ja sitä sitä riittää aina.

Heilini.

Heilini on niin herttaisen kaunis,

kun ei vaan veis halla,
veihän se ruusun kukkasenkin
mäen kukkulalla.

Hento on ruusu ja kylmä on halla,

ei sitä kukkanen kestä,
anna siis, taivas, lämpöäsi
ja halla harmaja estä.
 Hento on ruusu ja kylmä on halla,
elä sen anna tulla,
onhan päivän paistetta
ja onhan lämpöä sulka.

Suojele, taivas, heilini hento,

nuori kuin nurmen nukka,
kaunis sun maahan on katsella,
kun kasvaa se ruusun kukka.

Suojele, taivas, heilini hento,

anna päivää ja vettä,
anna poskehen purppuraa
ja anna huulihin mettä.

Kevätkylmissä.

Niin kylmä on kevähän tuuli, syyn kyllä mä tiedän sen: ei

impeni viehkeähuuli nyt riennä mun rinnallen.

Niin oudot on linnun laulut,

syyn kyllä mä tiedän sen:
ne kelle lauluja laulais,
kun kuihtui se kukkanen.

Sen siskoset surren nuokkuu, syyn kyllä mä tiedän sen: ne

muistavat kukkien kukkaa ja lapsosta keväimen.
Jäiden lähtö.

Kevätjäiden lähtöä katsomaan minä riensin immen kanssa,

vaan virran jäät oli paikoillaan ja lainehet kahleissansa.

Ei sulanut vielä virran jäät,

vaan jäät ne sydänten suli,
ei kuohunut laineet lakkapäät,
vaan kuohui rinnassa tuli.

Ja ma povelle painoin immen pään ja suutelin kertaa sata,

— en tiennyt, ett¹ oli lähtö jään niin suurta ja valtavata.

Kalevaisten karkelo.

Soikaa, soiton kielet, soikaa, joukot nuoret karkeloikaa, nyt

se soiton aika on! Hiuksista neion nuoren kavon kullan
kutriloista soiton kielet tehty on. Siksi kavon kaihomieltä
kertoo ääni kantelon. Mure sille soinnut antoi, suru säveleitä
kantoi, siksi harvoin riemunkieltä kertoo ääni kantelon. Soi nyt
soitto kuitenkin, soi nyt riemusävelin! Rannan raidat notkuu,
nuokkuu, hiljaa illanhenki huokuu, nuoku joukko nuorison
kaikuessa kantelon! Kuule, kaikuu vaskivaara, helkkyvi
hopeakorpi, käki iltavirret kukkuu, kohta neiot nuoret nukkuu.
Nyt siis, soiton kielet, soikaa, joukot nuoret karkeloikaa!
Soikaa, soiton kielet, soikaa, Kalevala kaunis on, kapo kaunis,
kultakutri kukkana on karkelon! Lähtee karhu piilostaan soiton
ääntä kuulemaan, tulee peura poikineen, soutaa sotkat yli