Democratic Counterinsurgents: How

Democracies Can Prevail in Irregular

Warfare 1st Edition William Patterson
(Auth.)
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/democratic-counterinsurgents-how-democracies-can-
prevail-in-irregular-warfare-1st-edition-william-patterson-auth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

How Social Movements Can Save Democracy Democratic

Innovations from Below 1st Edition Donatella Della
Porta

https://textbookfull.com/product/how-social-movements-can-save-
democracy-democratic-innovations-from-below-1st-edition-
donatella-della-porta/

Good democratic leadership on prudence and judgment in

modern democracies First Edition. Edition Kane

https://textbookfull.com/product/good-democratic-leadership-on-
prudence-and-judgment-in-modern-democracies-first-edition-
edition-kane/

Optical Waves and Laser Beams in the Irregular

Atmosphere 1st Edition Nathan Blaunstein

https://textbookfull.com/product/optical-waves-and-laser-beams-
in-the-irregular-atmosphere-1st-edition-nathan-blaunstein/

Cybernetics, Warfare and Discourse : The

Cybernetisation of Warfare in Britain 1st Edition
Anthimos Alexandros Tsirigotis (Auth.)

https://textbookfull.com/product/cybernetics-warfare-and-
discourse-the-cybernetisation-of-warfare-in-britain-1st-edition-
anthimos-alexandros-tsirigotis-auth/
The Rule: How I Beat the Odds in the Markets and in
Life - And How You Can Too 1st Edition Larry Hite

https://textbookfull.com/product/the-rule-how-i-beat-the-odds-in-
the-markets-and-in-life-and-how-you-can-too-1st-edition-larry-
hite/

Private Delhi 1st Edition James Patterson

https://textbookfull.com/product/private-delhi-1st-edition-james-
patterson/

Elections in African Developing Democracies 1st Edition

Hilary A. A. Miezah (Auth.)

https://textbookfull.com/product/elections-in-african-developing-
democracies-1st-edition-hilary-a-a-miezah-auth/

Why Democracies Need Science 1st Edition Harry Collins

https://textbookfull.com/product/why-democracies-need-
science-1st-edition-harry-collins/

Ethics and Cyber Warfare The Quest for Responsible

Security in the Age of Digital Warfare 1st Edition
George Lucas

https://textbookfull.com/product/ethics-and-cyber-warfare-the-
quest-for-responsible-security-in-the-age-of-digital-warfare-1st-
edition-george-lucas/
 RETHINKING
POLITICAL
VIOLENCE

Democratic
Counterinsurgents
How Democracies Can Prevail in Irregular Warfare

William Patterson
 Rethinking Political Violence

Series Editor
Roger Mac Ginty
Professor of Peace and Conflict Studies
University of Manchester, UK
This series provides a new space in which to interrogate and challenge
much of the conventional wisdom of political violence. International
and multidisciplinary in scope, this series explores the causes, types and
effects of contemporary violence connecting key debates on terrorism,
insurgency, civil war and peace-making. The timely Rethinking Political
Violence offers a sustained and refreshing analysis reappraising some of the
fundamental questions facing societies in conflict today and understanding
attempts to ameliorate the effects of political violence.

More information about this series at

http://www.springer.com/series/14499
 William Patterson

Democratic
Counterinsurgents
How Democracies Can Prevail in Irregular Warfare
William Patterson
US Department of State
Washington DC, USA

Rethinking Political Violence

ISBN 978-1-137-60059-2 ISBN 978-1-137-60060-8 (eBook)
DOI 10.1057/978-1-137-60060-8

Library of Congress Control Number: 2016944800

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2016

The author(s) has/have asserted their right(s) to be identified as the author(s) of this work
in accordance with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made.

Cover illustration: © US Marines Photo / Alamy Stock Photo

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Macmillan Publishers Ltd. London
 This book is dedicated to my grandmother,
Margaret Sue Carman-Kingsbury, who never forgot.
And to my mother, Amy Sue Dulka.
 ACKNOWLEDGMENTS

This book would not have been written without the guidance of three
academic mentors. Dr. Kurt Taylor Gaubatz was especially influential.
Through conversation and questioning he was instrumental in helping me
identify the topic and then narrow its scope. Through numerous meetings
he kept me, and the project, on track. His encouragement and confidence
in my ability to complete the task kept me motivated and moving forward.
Finally, his suggested revisions improved the quality of the final iteration
of this work.
I owe thanks to Dr. William Brenner for his guidance in working
through some of the key philosophical issues involved in this effort. The
concept of legitimacy is an especially difficult one to come to grips with
and the substantial analysis of it in this work is based upon discussions
with him and readings that he suggested. Since my undergraduate years
Dr. Brenner has been a mentor in my study of philosophy and has guided
my struggle with complex and abstract philosophical concepts. He has
improved not only my knowledge of these and similar issues but my ability
to think about them. He is also a scrupulous editor and his close reading
of early drafts helped immensely in improving their readability.
Dr. David Earnest pushed this book further than I had ever intended
by urging me to explore not only how democracies can be successful
at counterinsurgencies but how they may be even more successful than
other regime types. He pointed out that democracies may have several key
advantages that may translate into higher levels of success in population-
centric counterinsurgencies such as tolerance of other cultures and the
institution of legitimate governance. These suggestions led me to go one

vii
viii ACKNOWLEDGMENTS

step further in the analysis presented here and greatly strengthened my

final conclusion.
All three of these mentors were invaluable in helping me successfully
complete this book. It is my hope that their advice and support has enabled
me to produce a work that contributes significantly to the literature of
counterinsurgency and which may be useful in spurring further research
and discussion on the topic. I look forward to continuing that research.
None of this would have been possible without my mother, Amy Sue
Dulka, who has encouraged me throughout my life. She has always sup-
ported me in my endeavors and has made my success possible. It is to her
that I owe my primary gratitude.
Finally, I would like to thank the International Journal of Applied
Philosophy for permission to reuse a modified version of a portion of an
article originally published in that journal for the section on legitimacy in
this book.
 CONTENTS

1 Introduction 1
The Puzzle 1
Organization 5

2 The Arguments 11
Lack of Resolve 12
Strategic Limitations 22
What Counts as Winning? 24
Legitimacy 30

3 A Population-Centric COIN Strategy 39

Direct Action Against the Insurgent 44
Indirect Action Against the Insurgent 51
Interaction with the Population 55

4 Malaya 61
History 61
Direct Action Against the Insurgent 65
Indirect Action Against the Insurgent 71
Interaction with the Population 74
Conclusion 80

ix
x CONTENTS

5 Vietnam 85
History 86
Direct Action Against the Insurgent 89
Indirect Action Against the Insurgent 104
Interaction with the Population 108
Conclusion 114

6 Iraq 121
History 122
Direct Action Against the Insurgent 124
Indirect Action Against the Insurgent 132
Interaction with the Population 137
Conclusion 143

7 Conclusions 149

Bibliography 159

Index 165
 LIST OF ABBREVIATIONS

APC Accelerated Pacification Campaign

AQI al-Qaeda in Iraq
ARVN Army of the Republic of Vietnam
CAP Combined Action Platoons
CIA Central Intelligence Agency
CIDG Civilian Irregular Defense Group
COIN Counterinsurgency
CORDS Civil Operations and Revolutionary Development Study
CPA Coalition Provisional Authority
CT Communist terrorist
DRV Democratic Republic of Vietnam (North Vietnam)
FOB Forward operating base
GVN Government of Vietnam
HES Hamlet Evaluation System
HN Host nation
HTS Human Terrain System
IED Improvised explosive device
MACV Military Assistance Command, Vietnam
MCP Malayan Communist Party
MPAJA Malayan People’s Anti-Japanese Army
MRLA Malayan Races Liberation Army
NGO Non-governmental Organization
NVA People’s Army of Vietnam (North Vietnam)
ORHA Office for Rehabilitation and Humanitarian Aid
OSD Office of the Secretary of Defense
PF Popular forces
RF Regional forces

xi
xii LIST OF ABBREVIATIONS

ROE Rules of engagement

RVN Republic of Vietnam (South Vietnam)
US United States
USSR Soviet Union
VC Vietcong
VCI Vietcong Infrastructure
 CHAPTER 1

Introduction

THE PUZZLE
We are in a critical part of history when it comes to counterinsurgency war-
fare. One war, Iraq, is over for the United States and another, Afghanistan,
is winding down. Some major goals were accomplished in each country.
In Iraq, Saddam Hussein was overthrown, tried and executed and his
brutal Baathist regime was dismantled. Furthermore, elections were held
which led to the establishment of a government that represents a major-
ity of the Iraqi people. Similarly, in Afghanistan the Taliban were overrun
and removed from power and the current government was established by
democratic means. Progress has been made on establishing and training
Afghan security forces and police and some progress has been made in
regard to economic development.
Neither of these conflicts, however, can be considered an untarnished
victory for the United States. Violence has been on the rise in Iraq since
the American withdrawal and sectarian tensions continue to prevent polit-
ical reconciliation and stability. In Afghanistan the Taliban continue to
threaten the stability and security of the country and al-Qaeda remains
a threat. After more than a decade of effort, more than a trillion dollars
spent, thousands of lives lost and tens of thousands of severe injuries, the
costs of these conflicts have been great. In the wake of such costs many
have come to the conclusion that succeeding at counterinsurgency is not
possible, especially for democracies that must be responsive to the will of

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2016 1

W. Patterson, Democratic Counterinsurgents,
DOI 10.1057/978-1-137-60060-8_1
2 W. PATTERSON

the people. Such conflicts are said to be too lengthy to maintain public
approval and they are simply too costly in terms of financial investment
and lives lost. Some have concluded from this that no such efforts should
ever be attempted again and that democracies, especially the US, should
focus their military efforts on conventional threats.
It is not at all clear, however, that this is the correct conclusion to draw.
It is too hasty to claim that counterinsurgency is impossible without a close
look at the totality of the theoretical and empirical evidence. Furthermore,
democracies may not have the convenience of simply proclaiming a dis-
dain for counterinsurgencies and pledging to avoid them. It is rare that
such conflicts are desired. They are entered into because they are seen as
vital to national security. Failing to prepare for counterinsurgency will only
make victory less likely the next time one is unavoidable. It is therefore
imperative to draw valid conclusions about the viability of success in coun-
terinsurgency from the vantage point of democratic regimes. The analysis
presented here is intended to further clarify the issues at stake and bring us
to more firmly grounded considerations upon which democratic govern-
ments can base important defense and military decisions.
The fact that large powerful countries have frequently lost in counterin-
surgency warfare against much weaker opponents during the past century
is puzzling from the perspective of realist international relations theory.
Since power is the predominant factor in realist theory, the larger power
should almost always win. While other factors may be significant at the
margins and result in an occasional upset, the vast majority of wars will,
according to realism, be settled by power differentials. As Ivan Arreguin-
Toft explains, ‘As far back as Thucydides’ description of the wars between
Athens and Sparta, the link between power and conflict outcomes has
been the root principle of realist international relations theory. More
power means winning wars, and less power means losing them.’1 The facts
suggest, however, that within the past 50 years strong states, even when
vastly more powerful than their opponents, have been losing small wars at
a much greater rate than previously. Calculations by Arreguin-Toft indi-
cate that from 1950 to 1999 the more powerful actor won such wars only
48.8 percent of the time; less than half! The rate of success by powerful
actors in earlier 50 year increments was much higher (1800–1849, 88.2
percent; 1850–1899, 79.5 percent; 1900–1949, 65.1 percent).2
Democratic states are considered especially ineffective at counterin-
surgency warfare. Jason Lyall, for example, notes that ‘To date, a near
consensus exists among scholars, policymakers, and journalists around the
 INTRODUCTION 3

belief that democracies are uniquely deficient when fighting counterin-

surgency (COIN) campaigns.’3 Several arguments have been advanced
to explain the deficiencies demonstrated by democratic regimes in this
regard. Efraim Inbar lists several of them in the introduction to his book,
Democracies and Small Wars:

By their nature, democracies clearly have greater constraints than autocratic

regimes on their freedom of action as they have to meet constitutional,
legal and moral criteria in their use of force, and particularly so regard-
ing the management of small wars. There are limits on the ruthlessness
to which democracies can recur in subduing their enemies. The relatively
slower decision-making processes, due to a less centralized system than in
autocracies reduces the amount of flexibility required for waging small wars.
Democratic political processes, including engaging in war, also require a
certain amount of transparency, which is invariably at the expense of the
military operational needs for secrecy. Unquestionably, democracies pay a
certain price in combat effectiveness for maintaining their values.4

Despite the strong case that has been made by a variety of scholars
using an array of arguments to demonstrate that democracies are particu-
larly unsuited to counterinsurgency, there is an opposing literature which
is consolidated around an effective counterinsurgency strategy applicable
by democratic governments. It has long been a tenet of counterinsur-
gency doctrine that the local population is the key to winning such con-
flicts. In his 1964 masterpiece, Counterinsurgency Warfare: Theory and
Practice, for example, David Galula argued that the First Law of counter-
insurgency is that: ‘The Support of the Population is as Necessary for the
Counterinsurgent as for the Insurgent.’5 In fact, he argues that support
from the population is the key determinant of power in counterinsurgency
conflicts. ‘In conventional warfare’, he argues,

strength is assessed according to military or other tangible criteria, such as

the number of divisions, the position they hold, the industrial resources,
etc. In revolutionary warfare [insurgencies], strength must be assessed by
the extent of support from the population as measured in terms of political
organization at the grass roots. The counterinsurgent reaches a position
of strength when his power is embodied in a political organization issuing
from, and firmly supported by, the population.6
16 W. PATTERSON

success in the Persian Gulf War in 1991. Daniel Byman and Matthew
Waxman, however, point out that

Contrary to the predictions of those who saw Desert Storm as putting the
Vietnam experience to rest, the relatively low U.S. death total in Desert
Storm only raised public expectations of bloodless foreign policy and fed
perceptions among policy makers that the public had softened in this regard.
The further erosion of already fragile U.S. public support that followed the
October 1993 deaths of 18 servicemen in Mogadishu evinced the strong
pull that U.S. casualties can exert on policy.12

These conclusions fit handily with Mack’s contention that democracies

can’t hang tough long enough to win asymmetric conflicts such as insur-
gencies. Recent research, however, has drawn a more nuanced picture
of casualty aversion in democracies, and particularly the United States.
The work of several researchers indicates that there are multiple factors
involved in how democratic publics react to war casualties. This literature
is put in context below.
Richard Eisenberg, in his article ‘Victory Has Many Friends’, which
examines American public opinion between 1981 and 2005, finds that
the aims of the conflict matter when it comes to acceptability of casualties.
If the goals of a conflict are considered to be significant and worthwhile,
support is likely to remain high despite personnel losses. This finding is
not a positive one, however, for democratic counterinsurgents, especially
when the counterinsurgency is carried out abroad. He finds that interven-
tion in civil wars or peacekeeping activities in their aftermaths receive less
initial support than do more conventional conflicts. He argues that ‘it
seems likely that one reason for the public’s reticence is the estimate that
intervention in civil wars offers uncertain prospects for success. Civil wars
are particularly intractable because of their zero-sum nature, and recon-
ciliation of competing factions requires a political rather than a military
victory.’13 Since counterinsurgencies are often similar in nature, it is likely
that they will also have lower initial levels of support than do conventional
conflicts.
This initial pessimism may be outweighed, however, if military opera-
tions are seen as being successful. Eisenberg’s second important finding
is that ‘the public’s support is conditioned by the outcome of the military
intervention rather than by the number of casualties that are actually suf-
fered’.14 Indeed, he found that success can overcome high levels of casual-
 THE ARGUMENTS 17

ties and a war can remain popular despite them.15 This may also bode ill
for democratic counterinsurgents since it is precisely in such conflicts that
military progress may be most difficult to measure. Counterinsurgencies
may be able to overcome initial public skepticism if they are perceptibly
successful, but may suffer even further erosion if not.
Another important factor in determining public opinion was multilat-
eral support. Though this variable was weaker than either policy objectives
or the cost–benefit analysis produced by perceptions of success or failure,
multilateral cooperation did increase public support for conflict. Eisenberg
surmises that this is due to the perception of burden sharing.16 Moral soli-
darity may also be an important element. How this factor affects public
opinion about counterinsurgencies will of course be case-dependent, as
some counterinsurgencies are highly multilateral while others are less so.
Research conducted by Christopher Gelpi, Peter D. Feaver and Jason
Reifler concerning casualties in Iraq corroborates Eisenberg’s first two
findings.17 It demonstrates that two key variables directing US public
opinion in this case were perceptions of the war’s rightness or wrongness
(consistent with Eisenberg’s findings on war aims) and the likelihood of
success. It also found that these two factors are interrelated and affect each
other but that success is the stronger of the two variables.
Success is such an important variable, they argue, that it trumps the raw
number of combat deaths. In contradistinction to Mueller, they contend
that public support for the war did not vary with casualty numbers but
instead was determined by the public’s moral view of the war along with
perceived levels of success during the war’s various phases. This research
leads them to conclude that ‘the public does not measure success in terms
of body bags. On the contrary, the public claimed to focus on whether the
coalition was in fact winning over the hearts and minds of the Iraqi peo-
ple, as measured by Iraqi willingness to cooperate with coalition forces.’18
These findings have important implications for counterinsurgency cam-
paigns in that they demonstrate the public’s understanding of the key
importance of gaining the support of the population. Achieving such sup-
port is a major plank of the counterinsurgency strategy outlined below, as
being the most likely to lead to success for democratic regimes.
Scott Sigmund Gartner remains unconvinced by the argument pre-
sented by Gelpi, Feaver and Reifler. He agrees that public opinion is the
result of engaging in cost–benefit analyses of war, but rejects their con-
clusion that casualties don’t matter. The results of his statistical analysis
indicate that they definitely do matter, though casualty aversion is context
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Nuorta ja
vanhaa väkeä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Nuorta ja vanhaa väkeä

Kokoelma kertoelmia

Author: Fredrik Nycander

Translator: Ari Pitkänen

Release date: November 15, 2023 [eBook #72135]

Language: Finnish

Original publication: Kuopio: K. Malmström'in kirjapaino, 1900

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NUORTA JA

VANHAA VÄKEÄ ***
NUORTA JA VANHAA VÄKEÄ

Kokoelma kertoelmia

Kirj.

Fredrik Nycander

Tekijän luvalla suomentanut

Ari Aalto

Kuopiossa, K. Malmström'in kirjapaino, 1900.

SISÄLLYS:

Esipuhe.
Nuorta väkeä.
Matka Lysekiliin.
Ei maksa vaivaa.
Pohjakalaa.
Kaksi kruunua.
Kosinta.
Vappuyö.
Keulapuolella.
Lumen alla.
Tupa.
Vahinkolaukaus.
Kun pappi kuoli.
Vanha laivuri.
Kajavia.
Vanhat neidit.

Esipuhe.

Olen nuori.

Ruotsin länsirannikolla sijaitsee kotini idyllimaisessa rauhassa

kallioiden ja metsien keskellä.

Tämän rannikon luontoa ja kansaa olen koettanut kuvata. »Nuorta

ja vanhaa väkeä», joka suurimmaksi osaksi sisältää tarinoita
aiheineen juuri tästä seudusta, on kolmas kokoelma samanlaatuisia
kertomuksia.

Kaikkia niitä on kohdannut Ruotsissa suopea arvostelu.

Kun minä nyt kolkutan suomalaiselle sydämelle, tapahtuu se

toivossa, että karun kuoren alta näissä kertomuksissani löydettäisiin
rakkaus siihen turpeesen, jolla olen syntynyt.

Tekijä
 Nuorta väkeä.

Kuusikon suojaan oli Gert istuutunut katsomaan hääjoukkueen

ohikulkua. Hän oli surullisella tuulella ja pureksi ajatuksissaan
ruohonkortta samalla kuin veltosti riippuvien kuusenoksien alitse
silmäili yli teiden ja niittyjen, jotka kylpivät auringon paisteessa.

Hän oli karkeapiirteinen ja laajaharteinen kaksikymmenvuotias

nuorukainen. Nuori jättiläinen siinä istui ja unelmoi kivellä. Unelmat
eivät olleet suinkaan iloisia. Katrina, hänen sydämensä rakastettu
seisoi juuri alttarin edessä ja vaihtoi sormuksia Ollin kanssa. Saakeli
sitä Ollia, kun sai tytön!

Hän toivoi Ollille jotakin pahaa, mutta Katrinalle — ei toki, hän olisi
voinut laskea hänet puuvillapatjalle. Kun hän vain ajatteli, kuinka ne
nyt siellä seisoivat uskollisuuden lupauksia tekemässä —
varmaankin olivat he juuri lasketelleet sanat papin jälestä — kävivät
hänen kasvonsa tuskan rypistämiksi ja harmin kyynelet pakkautuivat
hänen silmiinsä.

Kummallista, että ihminen voi pitää niin paljon toisesta ja se, että
tämä ei voi välittää takasin. Sen asian laita on hullusti maailmassa!
Eikö hän, Gert, ollut sanonut Katrinalle niin monta kertaa, että hän oli
kiusallisuuteen asti rakastunut häneen, niin kerrassaan rakastunut,
että tuskin tiesi mitä tehdä — ja kuitenkin oli hänen kerrassaan
mahdotonta saada tyttö omakseen. Voiko kukaan käsittää, että hän
tahtoisi omakseen Ollin? Hänen, joka oli niin sairas pitkät ajat, niin
raihnas mies, että tuskin kykeni kyntämään, mutta ajoi mieluummin
lääkäriin. Rahoja hänellä oli tiettävästi — ajatteles, jos tyttö rahojen
takia olisi hänet ottanut. Ei, sitä hän ei voinut koskaan uskoa. Se oli
kehno ajatus, jonka paholainen oli hänessä herättänyt!
 Gert puristi nyrkkiään yksinäisyydessään, ja otsasuonet hänen
lakkinsa alla paisuivat.

Samassa kuuli hän kirkonkellojen soivan. Heleästi kaikuivat ne yli

seudun ja varmaankin loivat rauhaa muiden mieliin, mutta Gertin teki
niiden ääni nyt vain levottomaksi. Hän odotti näkevänsä rattaiden
tulevan ja ajavan ohi kuusimetsiin…

Pian voi hän tomupilvestä eroittaa Ollin hevosen, ja sitten vierivät

vaunut esiin. Niissä istuivat Olli ja Katrina. Sitten tulivat muut. Mutta
Gert istui ja katseli vaan Katrinan kasvoja — hän näytti niin
vakavalta. Ja Olli oli tänä päivänä vähemmän kalpea kuin
tavallisesti.

Rattaat vierivät ohi peräkkäin alamäkeä talonpoikaiskartanoon,

joka hohti kauvempaa punaisena ja valkeana auringon paisteessa.
Gert näki, kuinka kaikki laskeutuivat alas rattailta ja katosivat sitten
talon ympärillä olevaan vihreään puistikkoon. Sinne oli heille tietysti
katettu hääpöytä puutarhaan. Ja niin siellä tulisi olemaan tanssia ja
viulunsoittoa ja heihuliheitä myöhään iltaan.

Gert olisi voinut lopettaa itsensä! Hän tulisi täällä kävelemään

yksin ja samoilemaan kuusikon hämyssä samalla kuin rakkaus
hänen ruumistaankin rasitti.

Hän käydä vaahlasi edes ja takaisin sammaleisella maalla.

Lahorastas lauleli puolipäivän lämmössä, mehiläiset surisivat, kävi
yksi suhina ja kuiske kuusen oksissa, ruohikko kahisi, ja tikka takoa
nakutteli koivun kylkeen, niin että lopuksi kaikki tuo yksiääninen
soitto häntä alkoi nukuttaa, ja hän laskeutui maahan selälleen ja
nukkui…
 Käki kirkui. Gert heräsi siihen. Hän oli nälkäinen kuin metsäsika ja
matka kotiin oli pitkä. Silloin juohtui hänelle mieleen hullu ajatus, että
hän menisi häätaloon. Kun häntä ei oltu kutsuttu, voi hän mennä
kutsumattakin. Hyvin mielellään tahtoisi hän nähdä Katrinan
morsiamena… Niin nousi hän ylös ja alkoi käydä taloa kohti samalla
kuin hikoili paksussa viitassaan…

Kun he perillä saivat hänet nähdä, pelästyivät he siellä ruohikossa

istuessaan. Olli kalpeni hiukan, Katrina tuli levottomaksi, vanhukset
pudistelivat päitään ja nuoret katselivat toisiaan ihmetellen, mitä nyt
tuleman piti. Ei ollut mikään hyvän merkki se, että Gert tuli
häätaloon. Ja vaikka kaikki olivat äsken ilakoineet, vaikenivat he nyt
kerrassaan, kun Gert astui sisään veräjästä ja ottamatta lakkia
päästään tervehti:

— Hyvää päivää!

Ensin ei kukaan vastannut tervehdykseen, mutta viimeinkin sanoi

Katrinan isä:

— Hyvää päivää! Sinäkin olet liikkeellä?

— Täällähän on häät, ja minä ajattelin käydä tervehtimässä

morsianta — sanoi Gert.

Samassa astui hän Katrinan luo ja otti häntä kädestä.

— Hyvää päivää, Gert, ja tervetuloa!

— Kiitos siitä sanasta!

— Hyviä ystäviä olemme me aina olleet, ja nyt voit sinä hyvin istua
alas ja saada osasi hääruoasta.
 Katrina sanoi sen niin sävyisästi ja siivosti, ja Gert katsoi häneen
lempeämmin kuin koskaan ennen.

He eivät vielä olleet lopettaneet päivällisiä, ja kun Gert nyt kiitti ja

istui alas muiden mukana, alkoi kaikki olut ja viina, jota he olivat
saaneet, tehdä heitä yhä puheliaammiksi.

— Sinä et ollut kirkossa, sinä — sanoi eräs.

— Minun olisi pitänyt olla siellä, tarkoitat sinä. Niin minäkin.

— Katrina oli niin kaunis seistessään alttarilla — hymyili toinen.

— Kaunis hän on aina ollut, sen minä kyllä tiedän — vastasi Gert
painolla.

— Sinä olet aina hänestä paljon pitänyt — letkautti kolmas.

— Kuuluuko se sinuun? — tuumi Gert, ja heitti puhujaan

silmäyksen, joka pani vaikenemaan.

— No, no — varoitteli Katrinan isä.

— Olli oli varmaan myöskin kaunis? — kysyi Gert pilkallisesti.

— Hänellä on rahoja päällisiksi — arveli joku.

— Jumal’aut, hänell' on. — Ollin isä ryiskeli hyvinvoivan

näköisenä.

— Morsiusparin malja sitten! — kohotti Gert lasin ja nyökäytti

Katrinalle, joka aivan hehkui punaisena.

— Kiitos, Gert — sanoi Olli ja koetteli hymyillä.

 — Niin, oikeastaan se ei ollut sinulle — vastasi Gert. Ja niin
tyhjensi hän viinalasin pohjaan saakka.

— Eikö teillä tule täällä tanssiakin? — tähysteli hän ympärilleen.

— Tietysti tulee — arveli Ollin isä. — Ja kun nyt olemme ravitut,

niin voimme alkaa.

Pöytä kannettiin pois, soittaja viritti viulunsa ja alkoi sitä vingutella.

— Kai sitä minäkin sitten saan tanssia morsiamen kanssa? —

kysyi Gert.
— Mitä sanoo Olli siihen?

— Saathan sinä — vastasi Olli vapisevin polvin, vaikkakin koetti

näyttää tyyneltä.

— Tahdotko sinä tanssia minun kanssani, Katrina?

— Hyviä ystäviä olemme me aina olleet — sanoi Katrina.

Silloin otti Gert Katrinan vyötäröistä. Ja siinä syntyi sellainen tanssi

ruohikolla, että mättäät pölisivät. Sellaista tanssia ei kukaan ollut
koskaan nähnyt. Hän kieputteli Katrinaa, niin että tämä aivan nauroi
ja kuiskasi:

— No, mutta Gert!

Hän riippui Gertin käsivarsissa kuin tahdoton olento. Ja Gert

hehkui ruoasta, paloviinasta ja rakkaudesta, ja hänen silmänsä olivat
hurjan tuliset.

— Sinä tanssit kauniisti — kuiskasi Katrina.

 Ja he tanssivat niin alle omenapuiden, jotka upeilivat vähän
loitommalla valkeissa, auringon valaisemissa kukissaan.

Ja siellä silitteli Gert Katrinaa, niin että tämä aivan kiemurtelihe.

Näytti kuitenkin siltä, ettei hän niinkään vastenmielisesti tahtonut
suudelmaa. Ja niin Gert silitteli häntä vielä kerran.

— Oh, sentään, kuinka paljon minä sinusta pidän — läähätti Gert.

— Gert, Gert!…

— Miten hitolla voit sinä ottaa Ollin?

— Gert!

Katrina näytti niin kovin onnettomalta ja käänsi silmänsä pois

Gertistä.

— Tanssikaamme toisten luokse — rukoili hän epätoivoisena.

— Ei, minä tahdon tietää sen — tuskaili Gert. — Minä tahdon

tietää sen.
Rahojen tähdenkö sinä, sano?

— Anna minun olla, Gert. Jätä minut!

— Rahatko olivat siihen syynä! Sinä et voi katsoa minua silmiin.

— Elä tee mitään hullutuksia, Gert. Minä oli pakoitettu, minä olin
pakoitettu!

— Saatana soikoon! — kirkui Gert.— Ja sinusta kun minä uskoin

niin paljon hyvää.
 — Ei se ollut minun syyni. Isä sen niin tahtoi…

— Mutta sinä suostuit siihen!

— Me olimme niin köyhiä, Gert.

— Siitä minä viis, mutta minä pidin sinusta, ja sinun olisi pitänyt
tulla minulle, kuuletkos.

— Minä pidän sinusta, Gert. — Se tuli niin kauniisti ja hiljaisesti.

— Ah, sellainen siunattu tyttönen kuin sinä olet!

— Tanssikaamme nyt toisten luo, äläkä virka mitään.

— En, en.

— Voimmehan tavata sitten toisiamme monta kertaa, tiedän mä.

— Kyllä, kyllä.

Gertin silmät loistivat, kun he tanssivat takaisin toisten luo.

— Te teitte oikein aimo kierron — arveli Olli hieman

harmistuneena.

— On niin hauska tanssia — vastasi Gert. Ja hänen silmänsä

eivät eronneet Katriinasta.

— Niin se on, niin se on nuorena ollessa — myönsi Katrinan isä.

— Nyt tanssin minä — sanoi Olli ja otti Katrinaa vyötäröiltä.

Mutta Olli oli hintelo eikä hänen jaloissaan ollut mitään jäntevyyttä.
 Gert rupesi nauramaan niin, että koko hänen ruumiinsa vapisi.
Hän nauroi ei niin paljo tuon aviomiehen tanssille kuin sille
ajatukselle, kuinka hän tulisi peijaamaan Ollia. Ja kun Olli oli
lopettanut tanssin, meni Gert hänen luokseen ja löi hänelle kättä
oikein reilusti, niin että Ollin polvet aivan horjahtivat, ja sitten sanoi
hän, kasvot hyvää tuulta hehkuvina ja äänessä mitä toverillisin
sointu:

— Minä olen aina ollut vihainen sinulle, Olli, Mutta ei maksa olla
häijynä ja pahaa tahtovana, kuules, jos tahdot kuten minä, niin
juomme lasin yhdessä ja tulemme hyviksi ystäviksi.

Olli tuli oikein hämmästyneeksi ja iloiseksi muutoksesta. Gert, jota

hän niin oli pelännyt!

Ja niin he joivat, ja Gert nauroi hänelle vasten silmiä ja taputteli

olkapäille sekä kutsui häntä:

— Minun rakas Ollini!

Ja kaikki muut jotka tämän näkivät, olivat tyytyväisiä tähän

ystävyyteen ja sanoivat toisilleen:

— Niin hyvä mies, niin siivo mies!

Matka Lysekiliin.

Reppuri oli tullut saarelle ja tehnyt siellä tuttavuutta kahden

kivenhakkaajan kanssa. Tuttavuus tehtiin kauppias Abrahamssonin
peräkamarissa, jossa he ottivat aimo naukkuja.
 Abrahamsson oli puijannut reppurilta halvalla muutamia pääliinoja,
ja siksi oli hän niin antelias. Ja kivenhakkaajille oli tuo vaeltava
Judas myönyt nuuskarasian ja linkkuveitsen.

Nyt asetti reppuri silmälasit paikoilleen nenälleen — hänellä olivat

ne aina nenällä, sillä niitä tarvittiin tarkastaessa saatuja rahoja —
sanoi hän »ei voi tietää, jos ne olivat vääriä näinä aikoina.» Tämä
lausunto oli kerran saanut muutaman ostajan vastaamaan:

— No, eikö silmälaseja tarvita teidän tavaroitanne tarkasteltaessa?

Reppuri sanoi nyt seuralaisilleen:

— Minun pitäisi lähteä Lysekiliin kaupan tekoon.

— Heikkari, sinnehän meidänkin pitää — sanoi toinen

kivenhakkaaja. —
Tehän voitte seurata mukana.

— Olkoon menneeksi! Ja kippis!

— Ei, jei, älkäähän lähtekö nyt. Nuppinne eivät ole selvät — arveli
Abrahamsson.

— Äh, kuulkaahan sitä!

Ja niin valssasivat he hoippuen rantalaiturille, jonka luona venhe

oli.
Heidän onnistui saada purjeet kuntoon, vaikka vaivaloisesti se kävi.

Niin he läksivät ulos. Venheen keskellä oli reppurin laatikko. Sen

päälle panivat he viinapullon.
 Reppuri, joka ensi kerran oli saaristossa, istui ja tirkisteli
saaristoon:

— Merkillistä, että minne tuleekin, on kiviä tiellä.

Tämä nauratti kivenhakkaajia.

Mutta nauru kaikui yhä heikommin. He tulivat yhä untelommiksi ja

uneliaammiksi ja vajosivat vähitellen aasinuneen.

Kohta olivat he kaikki kolme pitkällään ja nukkuivat tuhdoilla.

Venhe ajelehti miten tahtoi. Matka kävi Lysekilin päinvastaiseen
suuntaan.

Pitemmän ajan kuluttua raapasi venheen pohja muutaman saaren

rantaan.
Reppuri heräsi siihen ja kirkui:

— Pois näppinenne, peijakkaan pojat!

Hän oli nähnyt unta, että joukko poikasia raapi hänen laatikkoaan.

Nyt nolostui hän katsellessaan ympärilleen. Toverit kuorsnasivat.

Venhe seisoi kiveen hangaten. Ja kivellä lojui eläin, joka katsoa
muljotti häneen. Hän ei ollut koskaan nähnyt hylettä ja pelästyi
sentähden nyt peräti. Hän luuli hylettä itse paholaiseksi.

Nopeasti otti hän airon ja puulasi venheen ulos rannasta.

Hän koetti herättää kivenhakkaajia mutta nämä vain kääntäytyivät

unessaan. Silloin istuutui hän ja alkoi ohjata. Hän et ollut koskaan
ohjannut purtta eikä hänellä ollut aavistustakaan koko
purjehtimistaidosta.
 Hän asetti purjeen kullekin puolelle. Se auttoi, sillä hänellä oli
purjetuuli. Ja kuinka hän nyt siinä puuhailikaan ruorin kanssa —
eteenpäin kulku kävi.

— Se menee hyvin! — tuumi reppuri. — Ja hän nosti tuulessa

nenäänsä lasisilmineen. — Kyllä he nolostuvat, kun heräävät. Minun
ajatukseni mukaan tulee Lysekil tuohon suuntaan.

Niin purjehti hän pursineen muutamaan kapeaan vuonoon. Kuinka

mieletöntä tämä on tietää jokainen länsirannikkolainen, joka ei kanna
romulaatikkoa.

— Minun puolestani maatkoot. He saavat nähdä, että minä osaan

purjehtia.

Hän hymyili riemuiten. Vähitellen alkoi hän kuitenkin arvella, sillä

kuta etemmä hän purjehti, sitä ahtaammaksi kävi kulkuvesi. Vuoret
ikäänkuin ryömivät hänen päälleen.

Nyt alkoi hän ymmärtää tulleensa väärää tietä. Ja nyt tahtoi hän
herättää toisetkin.

— Ehkäpä minä pääsen tästä reiästä. Odotahan!

Ja hän antoi mennä.

Pian oli hän vuonon pohjukassa. Ja kohta jutkahti venheen pohja

savikkoon.

Siinä se seisoi.

— Ah, herran tähden! — kirkui hän. — Nouskaa ylös!

 Hän ravisteli noita vaateliaita matkustajia. Silloin heräsivät he
vihdoinkin, hieroivat silmiään ja tervehtivät häntä sellaisilla suloisilla
sanoilla kuin:

— Suusi kiinni!

— Mitä hittoa siinä huudat, senkin punatukkainen

silmälasikäärme?

— Me olemme kiinni! Me olemme kiinni!

— Oletko sinä kiinni? Myötkö sinä väärennettyjä kankaita,

mokoma ryökäle?

Mutta sitten he näkivät, missä olivat ja kuultuaan reppurin

sanovan: 'Minä luulin sen menevän Lysekiliin!», purskahtivat he
äänekkääseen nauruun. He heittäytyivät tuhdoille selälleen ja olivat
läkähtyä. Niin hauskaa oli tämä heidän mielestään. Vähät he
välittivät koko asemastaan.

— Kippis! — huusi toinen, otti putelin ja joi. — Hyvästi kanssasi! —

Hän kiidätti pullon veteen.

— Ehkä kahlaamme maihin! sanoi toinen lopuksi. — Venhe seisoo

kun seisookin.

Silloin he lähtivät. Reppuri otti häiriössä silmälasitkin nenältään.

Mutta laatikon otti hän oikein selkäänsä. Hän ajatteli:

— Kissa vieköön koko tämän seuran!

Sitten astuivat he kaikki veteen. Maalle oli vain pikkunen matka.

Yhtäkkiä keiskahti reppuri suin päin saveen. Laatikko mukana.
 Siinä istui hän sitten kaislikossa ja voivotteli:

— Minun huivini ja minun paitani!

Toverit nauroivat ja auttoivat hänet taas jaloilleen. Niin tulivat he

maihin. Kivenhakkaajat lauloivat ja hoilasivat, niin että lapset
säikkyneinä juoksivat pitkien matkojen päähän.

Selvittyään siksi verran, että voivat jotakin päättää, sanoivat he:

— Nyt meidän kuitenkin täytyy saada ryyppy.

— Tietysti me saamme tuolta! — Ja he osoittivat majataloon

jonkun markan päässä.

Siellä saivat he kosteita tavaroita eteensä. Mutta sitten he alkoivat

ajatella venettään ja katsoivat ulos lasista. Naamat vetäytyivät
pitkiksi — sillä venhe oli tietysti irronnut, sittenkuin kolme miestä ja
kuorma siitä oli tullut pois. Se oli tuutinut hetken tuulispäissä ja
alkanut sitten ajelehtia pois vuonosta. Sillä tuuli oli kääntynyt — ja
purjeethan olivat ylhäällä.

Nyt alkoivat kivenhakkaajat juosta rannalle ja huudella

purjevenhettä. saadakseen kiinni omansa.

Mutta mitään sellaista ei löytynyt. He kiroilivat ja menivät takaisin

majataloon.

Tiellä olivat he kaatua reppurin päälle. Hän istui laatikoineen

ojassa ja möi huivikankaitaan y.m. polkuhinnasta.

En tiedä, koska nuo kolme veljestä saapuivat Lysekiliin. Sinä

päivänä eivät kuitenkaan. Mutta venhe ajelehti takaisin saaristoon.
Kun Abrahamsson sai sen nähdä, säikähtyi hän melkein kuoliaaksi
— hän luuli, että kaikki nuo kolme olivat hukkuneet. Mutta hän sai
tietää kohta asian oikean laidan, sillä nimismies otti kivenhakkaajat
kiinni ja vei heidät omalle maalleen. Ja tämän palan nautittuaan
päättivät he lujasti, etteivät koskaan enään ota reppuria
venheesensä. Sillä sellaisella on yhtä huono onni mukanaan kuin
naisilla ja rukilla.

Ei maksa vaivaa.

Vanha Sven, joka seisoi pellolla kuokkimassa, huoahti vähäsen,

pyyhki hihan syrjällä hikeä otsaltaan ja puhkesi puhumaan:

— Ei maksa vaivaa. Tämä on niin täynnä kiviä, että sen herraksi ei

pääse. Hitto häntä kuokkikoon enkä minä!

Hän heitti kuokan olalleen ja asteli pellolta, josta suuria

multakuokkareita tarttui hänen jalkoihinsa. Hän meni tyytymättömän
ja väsyneen näköisenä tupaan päin ja istuutui huoaten porraskivelle.

Vaimo oli ruokkimassa kanoja, jotka kaakattaen juoksentelivat

toistensa ympärillä päästäkseen altaan uurnalle.

Ne pärskyttelivät vettä ja tappelivat, ja kukon punainen kampa

loisti auringon paisteessa, kun hän sisukkaana sitä kohotti ja
tunkeutui höyhenpukuisten puolisoittansa etunenään.

Eukko kääntyi eläimistä ja kysyi mieheltään:

— Mitä sinä huokailet, Sven?