Landscape Sketching in Pen and Ink

Donald Maxwell.
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/landscape-sketching-in-pen-and-ink-donald-maxwell/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Inspiring Students with Digital Ink Impact of Pen and

Touch on Education Tracy Hammond

https://textbookfull.com/product/inspiring-students-with-digital-
ink-impact-of-pen-and-touch-on-education-tracy-hammond/

CRITICAL THINKING : understanding and evaluating dental

research. Donald Maxwell Brunette

https://textbookfull.com/product/critical-thinking-understanding-
and-evaluating-dental-research-donald-maxwell-brunette/

The Front National in France Continuity and Change

Under Jean Marie Le Pen and Marine Le Pen Daniel
Stockemer

https://textbookfull.com/product/the-front-national-in-france-
continuity-and-change-under-jean-marie-le-pen-and-marine-le-pen-
daniel-stockemer/

Forbidden Ink Get Ink d Book 6 1st Edition Ali Lyda

[Lyda

https://textbookfull.com/product/forbidden-ink-get-ink-d-
book-6-1st-edition-ali-lyda-lyda/
A Taste of Ink (A Taste of Ink #1) 1st Edition Daniel
May

https://textbookfull.com/product/a-taste-of-ink-a-taste-of-
ink-1-1st-edition-daniel-may/

King and Maxwell (King & Maxwell Series Book 6) 18th

Edition Baldacci

https://textbookfull.com/product/king-and-maxwell-king-maxwell-
series-book-6-18th-edition-baldacci/

NIV, Maxwell Leadership Bible, 3rd Edition John C.

Maxwell

https://textbookfull.com/product/niv-maxwell-leadership-
bible-3rd-edition-john-c-maxwell/

Sketching for Engineers and Architects 1st Edition

Slade

https://textbookfull.com/product/sketching-for-engineers-and-
architects-1st-edition-slade/

Observational Sketching 1st Edition Mariko Higaki

https://textbookfull.com/product/observational-sketching-1st-
edition-mariko-higaki/
Landscape Sketching in Pen & Ink
Pen sketch made from a window in the Great Square of Northampton on Market
Day
Landscape Sketching in Pen & Ink
With Notes on Architectural Subjects

Donald Maxwell

Foreword by
Gašper Habjanič and Sonja Rozman

DOVER PUBLICATIONS, INC.

Mineola, New York
 ACKNOWLEDGMENTS
(Modified from the original edition)

The artist would like to express his thanks to the following artists for allowing him
to reproduce examples of their work: Messrs. Frank Brangwyn, Frank Reynolds,
and F. L. Griggs.
Also he would like to acknowledge kind permission from publishers and editors
as follows: The Editor of the Church Times, for use of drawings; Messrs. Anthony
Cavendish & Co. 51 Cavendish Road, London, S.W.12, for permission to reproduce
various prints that they have published; and the following publishers who have
lent drawings from books: Messrs. John Lane & Co., Cassell & Co., Ltd., Macmillan
& Co., Ltd., The Faith Press, and the Proprietors of Punch.

Copyright
Copyright © 2019 by Dover Publications, Inc.
Foreword Copyright © 2019 by Gašper Habjanič and Sonja Rozman
All rights reserved.

Bibliographical Note
This Dover edition, first published in 2019, is an unabridged republication of
the first four parts from Sketching in Pen and Ink, published by Sir Isaac Pitman &
Sons, Ltd., London, in 1932. For the Dover edition, three illustrations have been
retained from Part V (Brangwyn: from "The Book of Bridges," Reynolds: from
"Punch," and Griggs: from "Highways and Byways in Sussex"). Twenty-two
additional sketches of landscape designs and architecture have been selected for
the gallery from the following four volumes:
Chicago Tribune Book of Homes, Chicago Tribune, 1927
Modern Pen Drawings: European and American, The Studio, London, 1901
One Hundred Bungalows, Rogers & Manson, Boston, 1912
Pen Drawing and Pen Draughtsmen, The Macmillan Company, New York, 1920
The Foreword has been specially written for the Dover edition by Gašper Habjanič
and Sonja Rozman.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Habjanič, Gašper, writer of foreword. | Container of (work): Maxwell,

Donald, 1877–1936. Sketching in pen & ink. Selections.
Title: Landscape sketching in pen and ink : with notes on architectural subjects /
Donald Maxwell.
Description: Mineola, New York : Dover Publications, Inc., 2019.
Identifiers: LCCN 2018047986| ISBN 9780486834283 | ISBN 048683428X
Subjects: LCSH: Landscape drawing—Technique. | Pen drawing—Technique. |
Architecture in art.
Classification: LCC NC795 .L36 2019 | DDC 743/.836–dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/201804798

Manufactured in the United States by LSC Communications

83428X01 2019
www.doverpublications.com
 FOREWORD
DRAWING in pen and ink is a technique that hasn't changed
technically from its beginnings until today. Although its purpose
might have shifted from a naturalistic depiction of reality toward
expression and recording of the artist's thoughts, the technical
process remains the same. Still, taking a book in your hands that
was written almost a century ago on the topic of drawing can be
revealing and exciting.
Maxwell's Sketching in Pen and Ink was first published in 1932.
Today one can read it in two ways that reveal two different layers of
information. The first is intended by the author at the moment of its
publishing—to give advice and present techniques on how to
illustrate landscapes in order to tell a story. The other side of the
book is most likely unintended by the author, but perhaps even more
valued today—it is an insight into the thoughts of a master from a
century ago, from the golden era of illustration.
Donald Maxwell was a British illustrator active at the turn of the
century. He was a master of storytelling through images in which
everyday landscape scenery takes on a lead role in a narrative.
Between the challenging motives on one hand and the constraints of
the reproduction techniques of his time on the other, Maxwell
managed to create stunning imagery that surpasses what one would
think is possible with pen and ink. Through his illustrations Maxwell
presents places, points to the main characters, sets the emotion, and
creates a picture of a whole, coherent story that is still
understandable today.
A landscape, the subject of most of Maxwell's drawings, is a very
complex concept to depict if one wants to convey a story. It is not
only a hard task in visual arts but a general challenge to the human
mind. When observing a landscape, our brain instantaneously
reduces the number of visual cues it takes in and focuses on the
essential. This has been important for us during our evolution. Being
able to focus when scanning a rich and complex environment has
enabled us to find food, shelter, and avoid danger. To try to depict
such a rich view as a landscape, an artist has to apply the same
process our brain uses to scan scenery—abstraction. It is a complex
process that Maxwell tackles with full awareness in the book. He
compares drawing to talking—you can say a great deal about
something, or keep silent.
Maxwell's deep knowledge of the landscape and the natural and
human processes that shaped it helped him understand his subject
and tell a better story about it. His ability to carefully observe and
reinterpret produced amazing imagery that conveys not only
structural elements of a landscape but also weather, delicate light
conditions, atmosphere, and, most importantly, his thoughts. The
results are beautiful images that are not only excellent in
composition but also carry the narrative and document information
that has kept that additional value a century later.
Maxwell believed everyone can learn to draw. Although not an
easy task, he manages to technically explain his results. He
demystifies the secret of an artistic creation and plainly and
effectively explains it to the reader. His emphasis is on the ability to
think and be aware of the meaning and message of each line. He
deconstructs and lays his process wide open for the reader to
understand. On examples of his drawings, he explains the choice of
view, the process of making pencil outlines, the mapping of
materials' textures, and finally, rendering in ink. He warns about
common mistakes and gives useful tips on techniques of image
reproduction from that time, its pitfalls, and how to avoid them.
The technique Maxwell shares with us in his book is a combined
result of the need to tell a story through an image and the nature of
the tools and printing techniques of the time. The author and his
contemporaries had to think about the delicate process their work
had to go through in order to be reproduced and published in a
newspaper or a book. That had a direct impact on the drawing style
and content. Reading about the types of considerations, such as
deliberately broken lines or the removal of birds on the horizon that
would end up as smudges by the end of the reproduction process,
encourages us to consider the publishing techniques we use today in
an age of digital reproduction.
Even if we no longer print images in the same manner to
reproduce them, the lessons from the book are still relevant, since
the technique of drawing in pen and ink has not changed. The true
value lies in the descriptions of the images, gathered from Maxwell's
earlier books. The author does not only give tips on how to shade,
set a composition, or draw vegetation but also explicitly explains the
processes and his thoughts behind each image in the book. This is
where we learn, for the value is in learning the process, not copying
an image. The author's detailed descriptions of his thoughts also
give us an exciting and unique opportunity to peek into the mind of
a master. We see what ideas and doubts he had and what problems
he faced when working on a piece. It reminds us of the questions
we ask ourselves today, and we realize that they might be quite
similar. This brings us closer to the author and allows us to
understand his work better.
Today, drawing in pen and ink does not have the role of the
documentation it had in Maxwell's time when it was regularly
accompanying text in books and newspapers. It would seem to
make little sense to carry a sketchbook around today when a view
can be captured through a photograph with devices we carry in our
pockets. And yet, sketchbooks, pen, and ink have not disappeared.
We can observe a return to the analog, especially travel sketching,
where a drawing has taken on a different kind of demonstrable role.
It documents the artist's thoughts about a certain place in a certain
moment. What is the story of that moment? Which part will I tell,
which part will I leave out, and which part will I invent new? These
are the questions Maxwell essentially teaches us to ask ourselves.
GAŠPER HABJANIČ
SONJA ROZMAN
November 2018
 PREFACE
I HAVE so often been asked why I have not written a book on
sketching in pen and ink, that when Sir Isaac Pitman & Sons
suggested the same thing for their technical library I felt bound to
do so without delay.
I must make some sort of apology inasmuch as I have illustrated
these essays entirely from my own sketch-books. This would appear
to be vanity. It is, however, really a kind of special modesty.
It would be an impertinence for me to attempt to tell you how
such masters of line as E. J. Sullivan or F. L. Griggs interpret nature,
but it is likely that I shall be able to speak with some helpfulness on
technical problems which I myself have solved. I will not say that
these problems have been solved always with complete artistic
success, but with some success nevertheless.
I am writing chiefly for those who are going to get their living by
illustration or who are about to try their skill in the arena of public
competition. Therefore, I will not hesitate to point out— to
encourage the others—that all the sketches published in this book
have been in one direction a success. They have not blushed unseen
or wasted any such sweetness which may be theirs upon the desert
air. Editors of newspapers and publishers of books have at least
parted with money for them—and that is something.
At least it can be said of the author of this book that he did not
take as his motto: "Do as I say and not as I do." I cannot tell you
without fear of contradict on the best way to draw. The thing is
highly controversial. I can tell you, however, one way to draw, and
when you have mastered that way wish you all good luck in finding
others.
DONALD MAXWELL
 CONTENTS

PART I
THE PROBLEM OF SKETCHING WITH PEN AND INK

PART II
PROBLEMS OF TECHNIQUE IN PEN LINE AND THE PLANNING OF A PICTURE

PART III
PROBLEMS OF THE DESIGN OF ILLUSTRATIONS WITH A VIEW TO SUCCESSFUL
REPRODUCTION

PART IV
PROBLEMS OF INTERPRETATION AND OF THE IMAGINATIVE TREATMENT OF SKETCHING
IN PEN AND INK

PART V
A GALLERY OF CONTEMPORARY PEN AND INK LANDSCAPES
 PART I
THE PROBLEM OF SKETCHING WITH PEN AND INK
THE pen is the one instrument of drawing in the use of which no
instruction is needed. Any one who can write a postcard or put down
a column of figures is perfectly well equipped technically to make a
sketch in line.
Let us, therefore, start straight away and draw something
without any further argument or any suspicion of what psychologists
name the inferiority complex.
We will draw a brick.
Anybody can draw a brick.
On page 4, in the right hand bottom corner, is an outline of a
brick marked B. It you don't like this brick go and find a better one.
Take a foot rule and measure it. You will ascertain that it measures,
as viewed in a wall, 8½ in. by 2½ in.
On page 5, this same outline, marked B, is filled in with a series
of downward strokes. A line along the bottom will bind these
together and a line at the end, a little thicker than the others, will
denote that the brick goes no farther to the right. In fact, these
bottom and end lines show the brick as lighted from the top left
corner of the paper.
You will say, I know, that it is all very well drawing a brick, but
what about perspective and art and technique and poetry— hang it
all a man can't draw a picture if he hasn't got a gift.
You are quite right in some ways, but you do not argue that it is
silly to attempt to write an account of a football match unless you
can be Shakespeare, nor futile to be able to multiply by six if you are
not Einstein.
 FIG. 1
Bricks in a wall drawn in outline

In the Middle Ages most people of culture, the highest in the

land, had to send for a priest if they wanted to write their names or
read a simple message sent in writing from a neighbouring manor.
King John, as a matter of cold fact, never signed Magna Carta, for all
the assertions of the history books. He could not write his name, so
he made a mark like a squashed frog and the Archbishop of
Canterbury wrote it in for him.
This all seems very ridiculous to us, but it is not more ridiculous
than the system of culture under which we live in the Merrie England
of to-day, when we have to send for an artist if we want to draw a
brick.
Now we have learnt to draw a brick for ourselves. And if we can
draw a brick we can draw many bricks: we can draw a wall, a gate,
a tower. In fact, we can draw, with due patience and a plumb line,
anything that a man has made. If a man, not highly skilled as the
fine arts go, can put brick on brick and thus build a wall, so can any
one with a pen and a piece of paper put brick on brick and make a
representation of a wall.
Here is a piece of wall. In Fig. 1 the bricks are drawn in pencil
outline. In Fig. 2 that same piece of wall is shown in pen and ink.
The various shapes have been filled in and the pencil lines rubbed
out. Now note the different character in the bricks and the method
of toning with lines to show that character. No. 1 is a new brick, a
smooth plane of bright red. The general appearance of this brick in
black and white is well expressed by the careful, almost parallel and
firm lines that shade it. Brick No. 3, however, is an old one. It must
be expressed with a less orderly and less parallel set of lines and
these will give it a rough and battered appearance. Note that the
mortar has come out and the join between this brick and the brick
below it is hollowed out and therefore in shadow and expressible by
black marks.

FIG. 2
Bricks in a wall toned to represent varying colour and age

At bricks 5 and 6, however, and the zone underneath them, there

is a zone that has been whitewashed, though now rather dirty and
going grey in the mortar between the bricks. Thus the simple
outlining of the bricks and the slight toning with a few fine lines of
the mortar, will give the appearance of a lime-washed wall or one
made of very light coloured bricks.
If you will come with me only a few steps outside my studio, we
will make a study of an old and rather tumble-down part of my
house, a subject a little more advanced than this strip of brickwork.
It is a bit of the Tudor fragment left when the house was rebuilt in
the time of Queen Anne. In fact, it has at this date, I think, been
rebuilt to some extent itself. The red bricks are not part of the
original work, which would all have been in stone. It is the old bake-
oven of the farmhouse, and the fact that it is in very bad repair is all
the better for our purpose.
There is plenty of time, so we will fetch a chair and sit down to
the job. A distance of about ten yards will suffice for scale, and we
will avoid any perspective problems by taking up our position at right
angles to the wall. We will measure each bit carefully. Let us begin
by a definite statement that is well within our powers so far as we
have advanced at present. Let us draw one brick as we did at B. We,
therefore, set down our brick at X. In the pencil sketch in Fig. 3 we
will mark this brick with an N to remind us when we come to detail
and expression that it is a new brick and it must be shown as such if
we are to express our piece of wall effectively.

FIG. 3
Pencil sketch of a piece of wall
 FIG. 4
The same sketch carried on in pen and ink and the pencil work rubbed out

Then let us show the two bricks above it and the one just under
the tiles. Then we will outline the two bricks below our brick N, and
still farther below that, two more bricks, which are newer than most
of the work. These we will also mark N to remind us.
 Before we go any farther, let us get down this much in ink. Brick
X we can shade with careful and evenly distributed straight vertical
lines and we will treat the other two new bricks in the same way.
Then we will put in the two bricks under X with rougher and darker
lines, and so, brick for brick, expressing old or new, dark or light,
until we have this little section of brickwork well nigh complete.
From this definite and accurate statement we can add on and
measure out other parts.
In the brick course, underneath the stonework, are two outlined
bricks in Fig. 3, each marked O. This reminds us that they are old.
They are darker and more crumbled than some. It is a good idea to
put these letters N and O on different features in a wall because we
may take your pencil sketch home and finish the pen work at leisure.
Weather and other circumstances will often stop us being long
before a subject, but an accurate pencil outline thus lettered will
stand us in good stead.
Then, as in Fig. 3, we will complete our outline of the principal
shapes of the various component parts of our wall, not forgetting to
indicate in deep black those fissures in the masonry that give
shadows.
When we come to tone this work and complete our statements
about it, we shall have to devise some method of "colouring" the
stones—some method of lining that will give them greyness and
darkness without making them look like the bricks in surface. The
seven large stones in the two top courses are almost white in
comparison with the dark bricks. A jagged line here and there and a
few dots will break up the surface enough to show their character.
The stones lower down are darker in tone and at the foot of the
wall they are considerably stained and toned with moss. We will
shade them very irregularly with loose lines to some extent
expressing the irregular surface of stone as opposed to the more
compact surface of the bricks.
 FIG. 12

FIG. 13
Fragments of the Winchester sketch on opposite page, reproduced exactly the
same size as in original work
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Sinä kaltoin kasvatettu sikiö, — huusi Syvähenki
vimmastuneena, — opetanpa sinua nyt kerrankin, jotta vastedes
minut muistaisit.

Ja huitoen sauvallaan päänsä yli hän syöksyi rosvokuningasta

vastaan.
Tämä vältti iskun keihäällään ja huusi:

— Kuuleppas, munkki! Sinun äänesi tuntuu tutulta. Mikä on

nimesi?

— Nimeni oli ennen Lo Ta, mutta sitten minä rupesin munkiksi, ja

siitä saakka kutsutaan minua Syvähengeksi.

— Hahahaa! — nauroi rosvokuningas, astui alas hevosen selästä,

heitti keihäänsä syrjään, kumarsi ja sanoi:

— Missä olette te kuljeskellut senjälkeen, kun viimeksi tapasimme!

Ymmärränpä nyt millaisen miehen käsiin asetoverini joutui.

— Hän joutui täällä pahaan pulaan ja se olikin hänelle oikein, —

sanoi Lo Ta astuen askeleen taaksepäin ja laskien sauvansa
maahan. Mutta kun hän tulisoihtujen valossa katseli rosvopäällikköä
tarkemmin, hän tunsi hänet Li Tshung nimiseksi rohtokauppiaaksi ja
puoskariksi, tuoksi tunnetuksi »Tiikerisurmaksi», jonka hän oli
viimeksi nähnyt juomalassa Wei Tshoun kaupungissa.

Lo Syvähenki vastasi nyt toisen kumarrukseen. Sitten he

vaihtoivat keskenään kohteliaita selityksiä, kunnes Syvähenki
vihdoin pyysi rosvoa astumaan sisään keskustelemaan asiasta
enemmän.

Kun vanha Liu huomasi tämän muutoksen, hän huudahti:

 — Mikä pohjaton onnettomuus! Tämä munkki kuuluu nähtävästi
samaan joukkoon kuin nuo muut rosvot.

Kun nuo molemmat olivat taas istuutuneet, kuten kerran tuossa

Wei Tshoun juomalassa, huusi Syvähenki Liun luokseen. Mutta tämä
pelkäsi niin kovasti, ettei mitenkään olisi uskaltanut lähemmäksi
astua.

— Älkää peljätkö, vanhus, — virkkoi Syvähenki, — tämä on vain

eräs toverini.

Tämä lisäsi Liu paran pelkoa sitäkin enemmän, mutta hän ei

uskaltanut vastustaa, vaan astui luo ja istuutui heidän viereensä.

— Nyt, kun te molemmat siinä edessäni istutte, — sanoi

Syvähenki, — niin tahdonpa teille kertoa palasen elämääni.

Kun hän oli kertonut, hän jatkoi rosvopäällikköön päin kääntyen:

— Minä en aavistanut vähääkään, että tulisin tapaamaan teidät

täällä. Entä kuka oli tuo, jota minä niin kovasti pitelin? Ja mitä te
täällä muutoin teette?

— Erottuani teistä ja Shi Tsunista siellä juomalan edessä, — kertoi

Li Tshung, — minä seuraavana päivänä kuulin, että te sen
likakauppiaan todella tapoitte. Minä etsin sitten Shi Tsunia, mutta kun
en häntä tavannut, tunsin asemani teidän vangitsemiskuulutuksenne
johdosta epävarmaksi ja pakenin. Kun minä sitten pitkän aikaa
senjälkeen kuljin tämän vuoren ohi, hyökkäsi tuo mies, jota te niin
pahoin pieksitte, minun kimppuuni aikeissa ryöstää minut. Minä pidin
kuitenkin puoleni ja hän kutsui minut luokseen ja pyysi minua
liittymään joukkoonsa tarjoten minulle sivupäällikkyyden. Häntä
nimitetään »toiseksi päämieheksi», Tshou Jungiksi.

— Hyvä! — selitti Syvähenki. — Koska nyt itse olette täällä, niin

pyydän teitä, ettei sanaakaan enää puhuttaisi Liun tyttären häistä.
Tämä on hänen ainoa lapsensa, ja jos hänet Liu vanhukselta
otettaisiin, jäisi ukko vanhoilla päivillään aivan yksin, ystävittä
epätoivoon.

— Tässä suhteessa ei tule olemaan mitään vaikeuksia, vakuutti Li

Tshung, — mutta ettekö palaisi kanssamme vuorelle tervehtimään
meitä?
Ja ukko Liu lähtee ehkä samaan seuraan?

Kun vanha Liu tämän kuuli, hän riemastui suuresti ja riensi

toimittamaan kestitystä kummallekin vieraalle. Jokainen Li Tshungin
joukkueesta sai niin paljon kuin jaksoi nauttia. Sitten toi Liu rahat ja
punaisen silkkikankaan, jotka morsiuslahjaksi oli annettu, käski
tuoda kaksi kantotuolia esiin, toisen, suuremman Syvähenkeä varten
ja toisen pienemmän itseään varten, ja valitsi palvelijat, jotka saivat
tehtäväkseen tuoda tavarat. Sitten he lähtivät liikkeelle Li Tshungin
kanssa, joka nousi hevosensa selkään, Kirsikkavuoren rosvoleiriin,
jonne he aamun valjetessa saapuivat. He istuivat ylipäällikkö Li
Tshungin teltassa, kun tämä lähetti kutsumaan Tshou Tungia, tuota
toista rosvopäällikköä sinne. Kun Tshou Tung astui sisään ja näki
miehet, hän suuttui tuimasti ja sanoi:

— Veli, mitä tämä on? Sen sijaan, että kostaisitte puolestani, te

tuotte hänet tänne osottaen hänelle kunniapaikan teltassanne!

— Veli, — kysyi toinen, — ettekö tunne tuota munkkia sitten?

 — Jos olisin hänet tuntenut, niin en kaiketi olisi joutunutkaan
hänen käsiinsä.

— Tämä munkki tappoi kolmella nyrkiniskulla keisarin »läntisen

rajan suojelijan», kuten olen teille joskus kertonut.

Silloin kävi Tshou Tung tukkaansa kiinni ja huudahti ihmetyksestä.

Sitten hän kumarsi Syvähengelle. Tämä vastasi kumarrukseen
sanoen:

— Minä toivon, ettette tunne itseänne loukatuksi, vaikka nousinkin

teitä vastaan.

Sitten he istuutuivat kaikki paitsi vanha Liu, ja Syvähenki sanoi:

— Herra Tshou ja te, hänen asetoverinsa, kuulkaa minua. Minä

toivon teidän ottavan huomioonne, että Liu vanhuksella on vain yksi
ainoa tytär. Tämän täytyy, niin kauan kuin isänsä elää, pitää hänestä
huolta, ja kun hän kuolee, haudata hänet ja toimittaa hänelle
uhrilahjoja ja pyhää savua. Jos te siis yhä aiotte voittaa hänen
tyttärensä, niin saatatte te vanhan isän epätoivoiseksi. Hän ei voi
tyttärensä naimisiin suostua. Sentähden täytyy teidän nyt luvata olla
tätä enää ajattelematta ja valita itsellenne joku toinen. Tässä ovat
morsiuslahjaksi annetut rahat ja silkkikangas. No mitä te nyt asiasta
arvelette?

— Kaiketi, — vastasi Tshou Tung, — en minä tulevaisuudessa

enää astu siihen taloon.

— Suuren päällikön täytyy pitää sanansa ja vastata kunniastansa,

tietäkää se, — sanoi Syvähenki.
 Ja rosvokuningas Tshou Tung katkaisi jousensa vannoen
pitävänsä sanansa. Vanha Liu kiitti häntä syvään kumartaen, antoi
morsiuslunnaat takaisin ja läksi sitten kotiinsa.

Lo Ta opettaa omalla tavallaan.

Rosvot teurastivat nyt hevosia ja sikoja ja pitivät Syvähengen

luonaan pitkän aikaa juhlien häntä. He näyttivät hänelle myöskin
leirinsä ja sen ympäristön. Ja tämä Kirsikkavuori oli todellakin mainio
väijyntäpaikka, sillä sen huippu oli metsän peittämä, jyrkänteet olivat
louhikkaita ja luoksepääsemättömiä ja ympäristö oli sakeaa metsää
ja köynnöksiä monen peninkulman päähän. Leiriin johti yksi ainoa
tie, joka oli vahvasti vartioitu.

Kun Syvähenki oli muutaman päivän heidän luonaan viettänyt, hän

huomasi heidän olevan halpamaisia ja ahneita ja halusi sentähden
pois vuorelta. He koettivat pidättää häntä, mutta turhaan.

— Kuinka saattaisin minä, — sanoi hän, — kun olen kerran

vetäytynyt maailman menosta syrjään, ruveta ruohossa vaanimaan
ohikulkijoita?

— Siinä tapauksessa, — vastasivat rosvot, — vartokaa edes

huomiseen saakka, hyvä ystävämme. Me lähdemme alas ja mitä
saaliiksi saamme, sen annamme teille lahjaksi.

Seuraavana päivänä he pitivät hänelle suuren lähtöjuhlan ja toivat

kaikki kulta- ja hopeatavaransa esiin. Samalla tuli tieto, että alhaalla
vuoren juurella kulki kaksi kuormaa ohi vain kymmenen vartiomiestä
mukana. Silloin hypähtivät rosvot pystyyn ja suurin osa heistä riensi
jyrkännettä alas, joten vain pari kolme jäi jälelle Syvähenkeä
palvelemaan. Lähtiessään huusivat he vielä:

— Ystävämme, käyttäkää mielenne mukaan hyväksenne mitä

tahdotte, kunnes me palaamme takaisin ja tuomme jotakin teille
lahjaksi.

Kun he olivat poistuneet, tuumaili Syvähenki:

— Vaikka noilla roistoilla on runsaasti kultaa ja hopeaa, lähtevät

he pois antamatta minulle siitä mitään ja ryöstävät mieluummin
toisten omaisuutta — minulle lahjaksi. Tehdäkseen minulle mieliksi,
täytyy heidän siis tehdä muille pahaa. Mutta minäpä hämmästytän
heitä!

Hän huusi nuo muutamat jälellejääneet luokseen ja käski heidän

tuoda väkijuomaa. Tyhjennettyään sitä muutaman kipposen,
Syvähenki nutisti heidät maahan ja sitoi heidät heidän omiin
vaatteihinsa. Sitten hän avasi suuren vuotansa, heitti kaiken
tarpeettoman siitä pois, sotki ja rutisti jaloillaan kaikki esilletuodut
kulta- ja hopea-astiat ja kääri ne vuotaan. Sen tehtyään hän otti muut
myttynsä, miekkansa ja sauvansa ja läksi leirin päinvastaiseen
päähän. Täällä hän etsi polkua, jota pitkin voisi päästä pois. Mutta
vuoren rinteet olivat joka puolelta niin jyrkät, ettei niitä pitkin voinut
kulkea, ja hän ajatteli itsekseen:

— Jos minä menen takaisin ja laskeudun sitä tietä vuorelta, niin

joudun minä tekemisiin noitten poikien kanssa. Täytyypä siis koettaa
liukua tästä ruohoa pitkin alas.
 Hän sitoi myttynsä yhteen ja viskasi ne alas. Sitten hän lähetti
miekkansa ja sauvansa samaa tietä ja liukui vihdoin itse kyyryssä
vuoren jyrkännettä alas tullen perille pyörien kuin pallo muutaman
kerran ympäri. Ruoho suojasi häntä eikä hän loukkaantunut
lainkaan, vaan nousi heti alas tultuaan pystyyn, sieppasi myttynsä,
miekan ja sauvan ja marssi halki pitkän ruohon maantielle päin.

Sillävälin olivat rosvopäälliköt Li ja Tshou joukkoineen saapuneet

laaksoon, mutta näkivätkin kymmenen miehen sijasta
kolmattakymmentä hyvinvarustettua matkustajaa. Näitä kohti
ryntäsivät he nyt keihäät ojossa huutaen:

— Hei! matkustajat! Pysähtykää maksamaan tullia!

Mutta eräs matkustajista, jolla oli säilä kädessä, astui rohkeasti

Lita kohti ja he miekkailivat jonkun aikaa kummankaan voittamatta
kunnes Tshou raivoissaan ryntäsi toverinsa avuksi. Samalla hyökkäsi
koko rosvojoukko hänen käskystään matkustajain kimppuun, valtasi
ne, tappoi muutamia ja haavotti toisia. Ryöstettyään sen jälkeen
kuormat he palasivat voitonriemuissaan vuorelle takaisin.

Mutta kun he saapuivat leiriin, he huomasivatkin, että jälelle

jääneet pari leiriläistä makasi sidottuina maassa ja että kaikki kulta-
ja hopea-astiat olivat kadoksissa.

Tshou vapautti sidotut ja kysyi heiltä, mitä oli tapahtunut ja missä

Syvähenki on. Kuultuaan tarkemmin asiasta hän meni leirin toiseen
päähän, katseli vuoren rinnettä alas ja huomasi ruohon eräältä
kohtaa olevan laossa. Tästä oli Syvähenki liukunut alas.

— Tuo kaljupäinen lurjus on vanha varas! Kukapa uskoisi, että

joku uskaltaa heittäytyä tuohon rotkoon?! — ihmetteli Tshou.
 — Me ajamme häntä takaa ja otamme kiinni — sanoi Li, joka oli
saapunut paikalle, — ja vaadimme häneltä hyvitystä tästä
loukkauksesta.

— Parempi on olla ajamatta! — harkitsi toinen. — Kun varas on

kerran mennyt, niin me emme mahda sille enää mitään. Miksi
ajaisimme häntä takaa? Vaikkapa saavuttaisimmekin, saattaisi hän
voittaa meidät ja siten vain lisätä häpeätämme. Jääköön se silleen ja
jakakaamme mieluummin, mitä juuri saaliiksi saimme.

— Koska minä, — virkkoi Li, — olin oikeastaan syynä siihen, että

Syvähenki joutui leiriimme, niin luovutan minä sinulle oman osani
saaliista.

— Ei, ei! — väitti Tshou vastaan. — Me kaksi olemme asetovereja.

Se ei siis sovi meille.

Valtion asiakirjoista tiedämme, että nämä kaksi Kirsikkavuoren

»kuningasta» jatkoivat entiseen tapaan ryöstämistä.

Lo Syvähenki oli sillä välin, hän oli näet varhain aamulla lähtenyt
leiristä, kulkenut päivälliseen saakka noin viisitoista, ehkä
parikymmentäkin Kiinan penikulmaa ja alkoi nyt vähitellen tuntea
nälkää. Mutta kun hän ei nähnyt ainoatakaan ihmisasuntoa, hän
astui kiireesti eteenpäin katsellen etsivästi joka suuntaan. Vihdoin
hän kuuli helähtävän äänen, ikäänkuin olisi tuulen hengähdys tuonut
luostarin kellon soiton hänen kuuluviinsa, ja hän ajatteli itsekseen.

— Jumalan kiitos, sielläpäin on varmaan joku luostari. Minä

tunnen sen kellojen äänestä.
 Eikä hänen tarvinnut kulkea varsin pitkää matkaa yleistä maantietä
pitkin, joka johti tämän vuorisen seudun halki, kun hän joutui
havumetsään johtavalle syrjätielle. Hän lähti kulkemaan tätä pitkin ja
näki jonkun aikaa astuttuaan puoleksi rappiolle joutuneen luostarin,
jonka pienet kellot soivat iloisesti tuulessa huojuvassa hongassa.
Ulkoportin päällä riippui suuri punainen lauta, jossa kultaisin, mutta
jo sangen vaalennein kirjaimin seisoi luostarin nimi. Kun hän oli
kulkenut suunnilleen viisikymmentä askelta portista sisälle, hänen oli
kuljettava kivisillan yli ja niin hän joutui vanhan vieraskodin edustalle,
jonka ovi ja muurit olivat luhistuneet kokoon.

— Kuinka on tämä suuri luostari saattanut joutua näin rappiolle?

— ihmetteli Syvähenki. Hän kääntyi rakennuksesta pois ja tuli
luostarinjohtajan asunnon edustalle, jonka kivitys oli kyyhkysten
likaama ja oven esilukko hämähäkinverkon peittämä. Syvähenki löi
sauvallaan maahan ja huusi:

— Matkustava munkki tahtoo ruokaa!

Mutta niin kauvan ja kovin kuin hän huusikin, ei kuulunut muuta

vastausta kuin kaiku.

Hän meni keittiöön ja ruokahuoneeseen. Siellä ei näkynyt kattilaa

tulella; uuni oli hajalla. Ruokahuoneen suojelusjumalat seisoivat vain
vanhalla paikallaan. Niitten eteen hän laski myttynsä ja läksi sitten
sauva kädessä tarkemmin tutkimaan paikkaa.

Hän joutui pieneen mökkiin keittiön takana. Siellä istui lattialla

muutama vanha, kalpea ja laiha munkki.

— Oletteko te munkit pois järjiltänne? — kysyi Lo Syvähenki. —

Annatte minun juosta ympäri ja huutaa kurkkuni halki eikä viitsi
yksikään teistä vastata!

— Älkää puhuko niin lujasti, — virkkoivat munkit.

— Minä olen matkustava munkki ja pyydän ruokaa. Mitä pahaa

voisi siinä olla?

— Me emme ole kolmeen päivään syöneet riisin jyvääkään, kuinka

siis voisimme teille ruokaa antaa?

— Onhan teillä kaiketi ainakin jyviä tai vadillinen riisijauhoja! Minä

olen Viidentaulunvuoren munkkeja.

— Jos te kerran sieltä olette, olisi pyhä velvollisuutemme auttaa

teitä. Mutta sitä emme mitenkään voi tehdä. Tämän luostarin munkit
ovat kaikki lähteneet matkoihinsa eikä ole meillä jyvääkään
varastossa.

— Järjetöntä! Älkää sanokokaan, ettei näin laajassa luostarissa

olisi minkäänlaista ruokaa varastossa.

— Tämä on ollut, kuten te aivan oikein sanoitte, aikoinaan

huomattava turvapaikka ja luostari. Mutta se on ollut. Täällä kävi
usein matkustavia veljiä, mutta senjälkeen kuin eräs jättiläismunkki
toverinsa kanssa tämän valtasi, joutui luostari rappiolle. Nämä kaksi
tekivät täällä kaikenlaista pahaa. He ajoivat kaikki munkit pakosalle
paitsi meitä vanhimpia. Me emme jaksaneet juosta ja sen tähden
saimme luvan jäädä. Mutta meillä ei ole mitään syötävää, kuten
näette.

— Saatanko minä uskoa, että kaksi munkkia on tämän kaiken

tehnyt teidän ilmottamatta siitä viranomaisille?
 — Oo, kunnianarvoisa munkki, viranomaiset ovat kaukana,
sangen kaukana täältä eikä olisi poliisivoimakaan heidän
hävitykselleen mitään mahtanut. Se hurja munkki ja hänen toverinsa
harjottivat täällä kaikenmoista ilkityötä, murhasivat, ryöstivät ja
polttivat. Nyt asuvat he tuolla luostarinjohtajan rakennuksen takana.

— Mikä on miesten nimi?

— He käyttävät tietysti valenimiä. Se jättiläismunkki sanoo itseään

»rautaiseksi Buddhaksi» ja hänen seuralaisensa nimi on »lentävä
noita». Munkinviittaa he käyttävät luonnollisesti valepukuna. Niin, he
ovat suorastaan sentapaisia rosvoja, jotka metsissä vaaniskelevat
ohikulkijoita.

Syvähengen näin tutkiskellessa vanhoja munkkeja, osui ruuanhaju

hänen nenäänsä. Hän läksi heti sauva kädessä etsinnälle ja löysikin
savesta tehdyn tulisijan, jolla oli kattila tulella. Hän nosti kattilan
kantta ja näki riisijauhopuuron kiehuvan.

— Mitä lurjuksia te munkit olettekaan! — sätti hän. Sanotte

minulle, että ette ole kolmeen päivään mitään syöneet, ja täällä
kiehuu puuropata. Mitä se sellainen valehteleminen on?

Vanhat munkit voivottelivat, kun heidän riisipuuronsa löytyi, ja

korjasivat lautasensa pian pois. Mutta Lo Syvähenki tunsi nälkänsä
kasvavan kovasti, etenkin nyt, kun oli löytynyt syötävää, ja koska
hätä keinon keksii, niin hän pyyhkäisi ruohotukolla tomun vanhalta
pöydältä, tarttui kaksin käsin kattilaan ja tyhjensi sen pöydälle.

Kun nuo vanhat munkit näkivät, miten heidän puuronsa kävi, he

tulivat pöydän luo ottaakseen osansa. Mutta Syvähenki sysäsi heidät
pois, työnsipä toisia nurin ja ajoi toisia matkoihinsa. Senjälkeen hän
alkoi puuron sakeampaa osaa mätkiä kämmenellään suuhunsa. Eipä
ennättänyt hän seitsemää kertaa pistää kättään puuroon, kun nuo
vanhat munkit taas hänet ympäröivät valittaen:

— Totta totisesti, me emme ole kolmeen päivään syöneet mitään,

ja kun meidän nyt onnistui saada vähäsen riisiä puuroksi, niin te
tulette ja viette senkin.

Kun Syvähenki poistui pöydän luota, hän kuuli jonkun laulavan

ulkona, nosti sauvansa olalle ja riensi pihalle.

Luostariin näkyi tulevan muuan mies, joka kantoi olkapäällään

koria ja ruukkua kiinnitettyinä kantopuun kumpaankin päähän.
Korista pisti esiin kalan pyrstö ja sitäpaitsi näkyi siinä lotoskukan
lehtiin käärittynä olevan muutakin ruokaa. Ruukussa oli väkijuomaa
ja ruukun kantena lotoslehti. Mies lauloi tullessaan:

Sä olet yksin niinkuin minäkin, ei sulla miestä, mull' ei

vaimoa. Jos hyväilyittä elät sinäkin, mun elämäni vast' on
kauhea.

Munkit seurasivat Syvähenkeä ulos, osottivat laulavaa miestä ja

kuiskasivat hänelle:

— Tuo on se »lentävä noita».

Syvähenki kohotti sauvansa ja seurasi miestä. Tämä ei

huomannut sitä, vaan meni suoraa päätä luostarinjohtajan
rakennuksen takana sijaitsevaan olinpaikkaansa.

Nyt näki Syvähenki kolmelle hengelle katetun sievän pöydän

tuuhean puun varjossa. Tanakka, hartiakas munkki, jolla oli mustat,
pitkät kulmakarvat, istui yläpäässä pöytää ja hänen vieressään nuori
tyttö.

Syvähenki astui hiljaa aivan lähelle ja pelotti heidät. Munkki

hypähti pystyyn ja sanoi:

— Minä pyydän, kunnianarvoisa isä, olkaa hyvä ja istuutukaa

kanssamme aterioimaan.

Syvähenki nosti sauvansa olalleen ja kysyi:

— Miksi olette tämän luostarin hävittäneet?

— Hyvä isä, — vastasi munkki, — pyydän teitä istuutumaan ja

kuuntelemaan, mitä sanon.

— Minä odotan pikaista vastausta, ymmärrättekö, — huusi

Syvähenki katsoen tuimasti.

— Tämä luostari oli paraita näillä seuduilla, sillä sillä oli laajat
tilukset ja se saattoi tarjota monen monelle munkille mitä
mukavimman olon. Mutta luostarin munkkeja, joista näette vielä
muutamia vanhoja tuolla käytävässä, syytettiin siitä, että he elivät
ylellisesti ja pitivät naisia luonaan eikä voinut johtajakaan pitää heitä
kurissa. Tekivätpä he vielä valituksen häntä vastaan ja saivat hänet
pois virastaan. Kun luostari senjälkeen oli vähitellen joutunut aivan
rappiolle, munkit hajaantuivat mikä minnekin ja luostarin tilukset
myytiin. Sentähden minä tulin tänne ottaakseni luostarin haltuuni ja
laittaakseni sen taas kuntoon. Me olemme tässä juuri olleet
hommassa korjata vanha ulkoportti ja tehdä uudet katot muutamiin
rakennuksiin.

— Kuka on tämä nuori tyttö? — kysyi Syvähenki.

 — Hyvä isä, minä tahdon kertoa teille hänenkin tarinansa. Hän on
erään rikkaan miehen tytär naapurikylästä. Hänen isänsä oli pitkän
aikaa luostarin suosijoita. Mutta perhe joutui vararikkoon ja tyttö on
nyt köyhä; hänen miehensä on sitäpaitsi sairas. Sentähden on hän,
kuten näette, tullut tänne hakemaan vähäsen riisiä, ja
kunnioituksesta hänen isäänsä kohtaan minä pyysin häntä
aterioimaan kanssamme. Älkää uskoko, hyvä isä, mitä nuo vanhat
munkit teille sanovat!

Kun Syvähenki oli saanut kuulla tämän perinpohjaisen selvityksen,

hän virkkoi:

— Vai ovat nuo vanhat munkit vetäneet minua nenästä? No, enpä
aio toista kertaa enää sellaista suvaita.

Sen sanottuaan hän nosti taas sauvansa olalle ja palasi

keittiörakennuksen takana olevaan mökkiin.

Munkit seisoivat paraikaa pöydän ympärillä noukkien viimeisiä

riisinjyväsiä. Syvähenki hyppäsi heidän keskelleen ja huusi:

— Te itse olette tämän luostarin hävittäneet ja sitten kehtaatte

vielä valehdella minulle vasten naamaa!

— Älkää uskoko heitä, — huusivat munkit kuin yhdestä suusta. —

Kun he näkivät teidän sauvanne ja miekkanne ja olivat itse aseitta,
he eivät uskaltaneet haastaa riitaa kanssanne. Jollette usko meitä,
niin menkää vielä kerta takaisin, ja saattepa nähdä, että he ottavat
teidät nyt toisin vastaan. Ja ajatelkaa toki, kunnianarvoisa veli, että
he syövät lihaa ja juovat viinaa, kun meillä sitävastoin ei ole enää
riisin jyvääkään ja jouduimme vielä suurempaan hätään, kun te
saatoitte syödä viimeisemme.
 — Siinä on järkeä, — ajatteli Lo Syvähenki itsekseen ja läksi
toisen puolueen luo. Mutta ovi, joka vei sinne, oli suljettu ja teljetty ja
hänen täytyi potkaista se auki.

Kun hän astui sisään, tuli »rautainen Buddha» häntä vastaan suuri
miekka kädessä. Lo Syvähenki kohotti sauvansa ja ottelu alkoi. Kun
»rautainen Buddha» oli kaksitoista tai neljätoista kertaa iskenyt
miekallaan, hänen täytyi jo peräytyä jaksamatta tuskin enää välttää
Syvähengen lyöntejä. Silloin hiipi »lentävä noita» Lo Syvähengen taa
iskeäkseen väkipuukon hänen selkäänsä.

Syvähenki kuuli kyllä hänen askeleensa ja näki hänen varjonsa,

vaan ei uskaltanut heti kääntyä ympäri peläten salajuonta. Hän laski
sentähden sauvansa maahan ja heitti itsensä sen varassa
»rautaisen Buddhan» lyöntipiiriä ulommaksi karjaisten samalla niin
kamalasti, että toiset säpsähtäen vetäytyivät taaksepäin. Saatuaan
näin selkänsä turvatuksi hän kääntyi kumpaakin vastaan ja taisteli
kuolemaa halveksien pitkän aikaa yksin kahta vastaan. Mutta
ensiksikin Syvähenki taisteli nälkäisenä, toiseksi hän oli sinä päivänä
kulkenut pitkän matkan ja kolmanneksi oli yksin peräti vaikeata pitää
hyvissä voimissakin puoliaan kahta sellaista sotakarhua vastaan.
Hän laski sauvansa ja pakeni.

Toiset kaksi seurasivat häntä ulkoportille saakka. Siellä Syvähenki

kääntyi vielä kerta heitä vastaan ja piti vielä jonkun aikaa puoliaan,
mutta sitten hänen täytyi taas paeta. Nyt eivät »rautainen Buddha»
ja »lentävä noita» viitsineet enää ajaa häntä takaa, väsyneitä kun
olivat, vaan istuutuivat kivisillan kaidepuulle.

Lo Syvähenki oli ennättänyt jo melko kauas, kun hän huomasi

unohtaneensa myttynsä luostariin Buddhapatsaan eteen. Kiireessä
hän ei ollut niitä muistanut. Mutta kuinka hän voisi tulla rahatta
toimeen matkalla? Sitäpaitsi hänen oli kova nälkä ja hyvin
toivottomalta näytti paluu takaisin ja uusi tappelu noitten lurjusten
kanssa. Se olisi suorastaan vaarallista!

Hänen näin arvellessaan, mitä nyt olisi tehtävä, painui tie

tuuheaan havumetsään:

— Kuinka synkkä metsä! — ajatteli hän.

Samassa näkyi tuntematon mies pistävän päänsä esiin

puunrungon takaa ja viheltävän. Mies katsahti vain lyhyeen sieltä, löi
kätensä yhteen ja katosi.

Syvähenki ajatteli:

— Se on joku pakkoverottaja, joka vaanii ohikulkijoita, ja kun hän

näki, että minä olen vain munkki, hän löi käsiään yhteen, ikäänkuin
sanoakseen: Ei ole sinusta mihinkään. Mutta minäpä näytän hänelle,
että kyllä on minussa vielä miehen vastus. Entä jos kiskoisin tuolta
lurjukselta hänen vaatteensa ja moisin ne sitten saadakseni vähäsen
suuhun pantavaa?

Syvähenki nosti sauvansa olkapäälle ja astui metsään:

— Hoi, sinä metsäkukko! Astu esiin!

Metsässä vaaniva mies nauroi ja puheli itsekseen:

— Hän on loukkaantunut ja vaatii minua esille!

Ja hän sieppasi miekkansa ja hyppäsi esiin huutaen:

— Nyt sinä kaljupää joudut surman suuhun! Mutta syytä itseäsi, en

minä sinua tänne kutsunut!
 — Tahdonpa antaa sinulle jotakin, jotta minut muistaisit! — huusi
Syvähenki ja hyökkäsi toista kohti.

Mies varustautui puolustamaan itseään miekallansa. Mutta tuskin

hän oli kunnolla ehtinyt silmäillä Syvähenkeä, kun mieleensä juolahti
ajatus, että tuo näyttää tutulta. Ja hän kysyi:

— Herkeä hetkeksi, munkki! Äänesi kuuluu tutulta. Mikä on

nimesi?

— Kyllä minä sen kohta sinulle sanon ja niin, että sinun pitää se
muistaman, — vastasi Syvähenki.

Nyt pikastui toinenkin ja ottelu alkoi. Mutta tuskin he olivat

kymmentä kertaa iskeneet, kun metsävaanija arveli:

— Tuopa vasta julma munkki! — Ja hetken kuluttua virkkoi hän

taas: —
Herkeä, pyhä veli edes silmänräpäykseksi, minulla on asiaa sinulle.

Molemmat peräytyivät pari askelta ja mies sanoi asiansa.

— Todellakin, minä tunnen teidät. Mikä on nimenne?

Kun mies kuuli nimen Lo Ta, hän heitti miekkansa maahan,

kumarsi kohteliaasti ja sanoi:

— Ehkä muistatte vielä erään Shi Tsunin?

— Kautta kunniani, herra Shi siinä seisookin edessäni! — huusi Lo

Syvähenki nauraen ja vastasi kumarrukseen. Sitten molemmat
astuivat syvemmälle metsään kertoakseen seikkailujaan.
 Myöskin Shi Tsun oli lihakauppiaan murhan johdosta paennut Wei
Tshousta pohjoiseen päin. Mutta kun hänen varansa vihdoin
loppuivat, hän pysähtyi tänne »katsomaan, miten päästä
pälkähästä».

Kun Syvähenkikin oli kertonut omat seikkailunsa, virkkoi Shi Tsun:

— Veli hyvä, jos teidän on nälkä, on minulla tarjota lihaa ja

muutamia piirakoita. — Ja kaivettuaan ruoat esiin lisäsi: — Koska
olette unohtanut myttynne luostariin, niin lähdemme yhdessä niitä
hakemaan, ja jos ne lurjukset eivät niitä hevillä hellitä, niin kyllä me
teemme pian selvää.

— Niin teemme, — lisäsi siihen Syvähenki kiirehtien syömistään.

Sitten he tarttuivat aseihinsa ja läksivät tuohon rappiolle
joutuneeseen luostariin.

»Rautainen Buddha» ja »lentävä noita» istuivat yhä vielä

kivisillalla.

— Ylös, roistot! — huusi Syvähenki heille. — Tällä kertaa ottaakin

kovalle!

— Vai syhyy teidän selkänne vielä, vaikka äsken jouduitte

alakynteen? — vastasi siihen »rautainen Buddha» nauraen.

Silloin nosti Syvähenki raivostuneena sauvansa ja syöksyi sillalle.

»Rautainen Buddha» asettui paljastettu miekka kädessä ja otsa
ryppyisenä vastarintaan. Tällä kertaa piti Shi Tsun huolta siitä, ettei
»lentävä noita» voinut takaa päin hyökätä Syvähengen niskaan.
Sitäpaitsi hänen nälkänsä oli tyydytetty ja hän oli siis sekä
paremmissa voimissa että hyvällä tuulella.
 Tuima ottelu oli taas käymässä. Lo Syvähenki alkoi jo päästä
vastustajastaan voitolle, kun »lentävä noita» yritti taas takaa päin
hänen kimppuunsa. Mutta silloin hyppäsi Shi Tsun sillalle huutaen:

— Äläppäs huolii Jätä hänet!

Ja Shi Tsun kävi tuon salakavalan »lentävän noidan» kimppuun.

Nyt he olivat niinkuin pitikin, kaksi kahta vastaan. Syvähenki sai
vähitellen voiton ja työnsi »rautaisen Buddhan» vihdoin sillan
kaidepuun yli.

Kun »lentävä noita» näki toverinsa putoovan, hän menetti

rohkeutensa ja yritti paeta. Mutta Shi Tsun seurasi häntä kintereillä,
löi hänet miekallaan maahan ja lävisti hänen ruumiinsa. Sillä välin oli
Lo Ta iskenyt sillan alle pudonnutta vielä niin rajusti, että tämä
paikalla heitti henkensä. Niin olivat nuo kaksi rohkeata seikkailijaa
kadonneet kuin unelma. Syvähenki ja Shi Tsun sitoivat heidän
ruumiinsa yhteen ja heittivät jokeen.

Kun he sitten astuivat luostariin noutamaan myttyjä, he

huomasivat, että kaikki vanhat munkit olivat hirttäytyneet, nähtävästi
peläten »rautaisen Buddhan» vihaa. He pistäytyivät myös
luostarinjohtajan aution asunnon taa ja näkivät tuon nuoren tytön
syöksyneen kaivoon ja hukkuneen. Ei ainoatakaan elävää sielua
näkynyt.

Ystävykset löysivät eräästä vaatekääröstä vähäsen hopeata,

minkä Shi Tsun otti huostaansa, sekä lihaa ynnä muuta ruokaa. He
keittivät nämä ja tyydyttivät nälkänsä tyystin. Sitten he laittoivat
matkamyttynsä, tekivät muutamia risukimppuja ja sytyttivät aution,
hävinneen luostarin tuleen. Kun tulenlieskat yhtenä suurena
patsaana taivasta tavottelivat, he läksivät pois.
 Koko yön he kulkivat yhdessä ja kun he seuraavan päivän
aamuna saapuivat erääseen kylään, he poikkesivat majataloon
aamiaiselle.

— Mitä te nyt oikein aiotte tehdä, — kysyi Syvähenki toveriltaan.

— Lähden tästä Hua Jiniin ja astun kapinallisten joukkoon. Ties

sitten, mitä kohtalo osakseni suo.

— Niinhän se on, hyvä veli, — virkkoi Syvähenki ja kaivoi

arvokkaan lautasen matkamytystään. — Ottakaa tämä, sillä saatte
jonkun verran eväitä itsellenne.

Kylä ei ollut vielä kovinkaan kaukana heidän takanaan, kun tiensä

erosivat. Siinä he heittivät jäähyväiset toisilleen ja läksivät sitten
kumpikin omalle taholleen.

Lo Ta rupeaa vihannestarhan vartiaksi.

Lähes kymmenen päivän kuluttua Lo Ta saapui pääkaupunkiin.

Hän asteli väkirikkaan kaupungin katuja pitkin katsellen hartaasti
ympärilleen ja kysellen myymälöistä »Suuren saarnaajan» luostaria.

Vihdoinkin hän löysi luostarin ja astui vierassuojaan. Eräs munkki

ilmotti hänen tulostaan luostarin sairaanhoitajalle, joka ilmaantui pian
vierassuojaan. Mutta kun tämä näki vieraan uljaan ryhdin, rautaisen
sauvan ja miekan sekä nuo suuret matkamytyt, niin pelottipa häntä
aika lailla. Hän malttoi kuitenkin pian mielensä ja kysyi mistä
»kunnioitettava veli» tulee. Syvähenki heitti sauvansa ja