Gamble The Guardian Agency 10 1st

Edition Regan Black Brotherhood

Protectors World Black Regan
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/gamble-the-guardian-agency-10-1st-edition-regan-bla
ck-brotherhood-protectors-world-black-regan/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Mechanic Brotherhood Protectors World 1st Edition

Torres Reina

https://textbookfull.com/product/the-mechanic-brotherhood-
protectors-world-1st-edition-torres-reina/

Sully The Brotherhood 3 1st Edition Penelope Black

https://textbookfull.com/product/sully-the-brotherhood-3-1st-
edition-penelope-black/

Noxx: Alien Adoption Agency #1 1st Edition Tasha Black

[Black

https://textbookfull.com/product/noxx-alien-adoption-
agency-1-1st-edition-tasha-black-black/

Rush An Irish Mafia Romance Brotherhood Book 2 1st

Edition Penelope Black [Black

https://textbookfull.com/product/rush-an-irish-mafia-romance-
brotherhood-book-2-1st-edition-penelope-black-black/
Health Psychology: Well-Being in a Diverse World Regan
A R Gurung

https://textbookfull.com/product/health-psychology-well-being-in-
a-diverse-world-regan-a-r-gurung/

Odin Alien Adoption Agency 5 1st Edition Tasha Black

Black Tasha

https://textbookfull.com/product/odin-alien-adoption-
agency-5-1st-edition-tasha-black-black-tasha/

The Savior Black Dagger Brotherhood 17 J. R. Ward

https://textbookfull.com/product/the-savior-black-dagger-
brotherhood-17-j-r-ward/

The Chosen Black Dagger Brotherhood 15 First Edition

J. R. Ward

https://textbookfull.com/product/the-chosen-black-dagger-
brotherhood-15-first-edition-j-r-ward/

Morgan Boswell Group 1 1st Edition Deanna L Rowley

Brotherhood Protectors World Rowley Deanna L

https://textbookfull.com/product/morgan-boswell-group-1-1st-
edition-deanna-l-rowley-brotherhood-protectors-world-rowley-
deanna-l/
 GAMBLE
BROTHERHOOD PROTECTORS WORLD
REGAN BLACK
 CONTENTS

Brotherhood Protectors

Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12

Also by Regan Black

About Regan Black
Brotherhood Protectors
About Elle James
Copyright © 2021, Regan Black

This book is a work of fiction. Names, characters, places and incidents are
products of the author’s imagination or used fictitiously. Any resemblance to actual
events, locales or persons living or dead is entirely coincidental.

© 2021 Twisted Page Press, LLC ALL RIGHTS RESERVED

No part of this book may be used, stored, reproduced or transmitted without

written permission from the publisher except for brief quotations for review
purposes as permitted by law.
This book is licensed for your personal enjoyment only. This book may not be re-
sold or given away to other people. If you would like to share this book with
another person, please purchase an additional copy for each recipient. If you’re
reading this book and did not purchase it, or it was not purchased for your use
only, please purchase your own copy.
 ABOUT GUARDIAN AGENCY: GAMBLE

In addition to a thriving law practice, Patrick Gamble helps manage

the Guardian Agency, an elite private security firm based in Chicago.
And their newest client is none other than his ex-wife Billie Hamilton.
Billie walked away from their marriage, certain it was the only
way to survive a crushing heartache. But she’s never trusted anyone
else the way she trusts Patrick. When a criminal organization
declares open season on her, she races for the only safety she can
be sure of: the expert protection services of the Guardian Agency.
Patrick won’t trust Billie’s safety to anyone else, but keeping her
alive means keeping her close, leaving him vulnerable to the
unforgettable attraction that no amount of time and distance can
cure.
With her enemies closing in, Patrick and Billie must decide if
surviving will be enough or if they’re willing to fight even harder for
a second chance at true love.

Visit ReganBlack.com for a full list of books, excerpts and upcoming

release dates.
For early access to new releases, exclusive prizes, and much more,
subscribe to Regan’s monthly newsletter.
As always, with special thanks to Elle James for inviting me into her
world of
Brotherhood Protectors.
And for my readers, your love for these Guardian Agency heroes
makes my world brighter every day.
BROTHERHOOD PROTECTORS
 ORIGINAL SERIES BY ELLE JAMES

Brotherhood Protectors Series

Montana SEAL (#1)
Bride Protector SEAL (#2)
Montana D-Force (#3)
Cowboy D-Force (#4)
Montana Ranger (#5)
Montana Dog Soldier (#6)
Montana SEAL Daddy (#7)
Montana Ranger’s Wedding Vow (#8)
Montana SEAL Undercover Daddy (#9)
Cape Cod SEAL Rescue (#10)
Montana SEAL Friendly Fire (#11)
Montana SEAL’s Mail-Order Bride (#12)
SEAL Justice (#13)
Ranger Creed (#14)
Delta Force Rescue (#15)
Dog Days of Christmas (#16)
Montana Rescue (Sleeper SEAL)
Hot SEAL Salty Dog (SEALs in Paradise)
Hot SEAL Hawaiian Nights (SEALs in Paradise)
Hot SEAL Bachelor Party (SEALs in Paradise)
 CHAPTER 1

“M r . G amble , this is Cheryl. I have an urgent caller on hold. I believe

it’s agency business.”
Patrick stifled a groan. It wasn’t the receptionist’s fault he wanted
a break. His world was too connected these days. What he wouldn’t
give for a week off the grid, out of reach of any cell tower or
internet connection.
He’d left the Chicago-based law office of Gamble and Swann in
the capable hands of his partner while he trekked out here to
Leavenworth, Kansas for the release of a prisoner whose conviction
they’d just overturned. He and Swann employed an excellent, if
eclectic, staff for both their legal practice and the Guardian Agency—
a pet project of their first and most influential client.
“You aren’t sure it’s agency business?” he asked.
Cheryl had been with them for more than five years. She had a
knack for getting a read on potential clients as well as potential hires
when they needed to add to the roster of protectors who handled
the field work on personal security cases.
“She won’t give her name and insists on speaking with you
directly,” Cheryl replied without a trace of the exasperation she must
be feeling.
Female caller. It was a start. “What else do you know?” he asked.
“Other than you’re currently parked in front of Leavenworth
prison?”
 “Yes,” Patrick said. “Other than that.” Technology was an asset,
he reminded himself.
“The woman is calling from a truck stop off of State Road 20
near Belvidere.”
“You’re right, sounds like a client,” Patrick mused. “Swann should
take it.” He’d given himself plenty of time, but he’d prefer to keep his
mind on the task ahead of him rather than multitask on a case he
couldn’t do anything about from here.
“She sounds like an attorney herself,” Cheryl countered. “She
asked to speak with Patrick, rather than Mr. Gamble.”
He closed his eyes. Counted to ten. “I am on a case.” In just a
few minutes he was due to walk Connor Brady, an innocent man, out
of that prison and escort him back to Chicago where he’d become
the newest addition to the Guardian Agency research team.
“I’m aware of that, sir.” Cheryl’s tone went cool. “I’ll do what I
can to take a message.”
He checked his watch, a gift from his ex-wife to celebrate their
graduation from law school. A smart man would’ve sold it and
Patrick had tried to do just that a few times over the years. But the
watch was a gleaming reminder of a time when they’d been madly
in love and believed they could change the world.
She had.
Arguably, he and Swann had done so as well. They just didn’t
publicize their successes, at the request of their primary client, and
to better shield the people the agency protected.
He knew when he was beaten. “Put her through,” Patrick
conceded. Their private security business ran on word of mouth, if
someone was pressing to speak with him and using his first name it
had to be a close connection. Most people referred to him as
Gamble, Swann’s partner.
“Yes, sir,” Cheryl said on a rush of relief. “Thank you.” After a click
and a moment of silence, Cheryl spoke again, “You are connected,
ma’am.”
The caller didn’t say a word. Had she hung up?
“Hello?” he prompted. “This is Patrick Gamble.” If the caller didn’t
start talking, he’d hang up. There was too much on his plate to play
games.
A soft sniff came through the speaker. “Patrick, it’s you.”
His skin went cold, then hot, at the sound of that voice speaking
his name. He reached to loosen his tie, feeling choked already.
Stopping the movement—he would not be disheveled when he
picked up Brady—he lowered his hand to the steering wheel.
“Billie.” His grip tightened, his knuckles going white. “What’s
wrong?”
He couldn’t think of a single reason for her to call him directly.
Billie Hamilton, United States Attorney for Montana had called the
Guardian Agency when a criminal organization had started picking
off witnesses in one of the biggest cases of her career. In that
instance, she’d dealt only with Swann. The whole thing had been
ruthlessly polite and clinical right down to the check for services
rendered.
Why wreck that beautiful status quo now?
“I-I’m in t-trouble, Patrick.”
The stutter seized his full attention. It only came out when she
was at her lowest point. His need to shelter and protect her crackled
through him like an electrical current. She’d never actually needed
him to stand up for her. His persistent habit of trying to help her had
been one of the recurring problems in their relationship.
In law school she’d misinterpreted his natural inclination to
defend her as a lack of confidence in her ability to handle a crisis on
her own. If someone gave her crap during a class, he made it clear
they should stop. It didn’t matter if she’d already dealt with the
snide remarks or bullying behavior. He went out of his way to drive
home the point that she wasn’t alone.
He drilled down to the basics. “Are you in a safe location?”
“For the moment,” she replied. “This is a prepaid cell phone. I’m
using only c-cash and I’m in a dumpy roadside motel west of
Chicago.”
The slight annoyance in her tone had him resisting a smile. “The
good places don’t take cash.”
“Who knew?”
 Actually, they both knew that, but there were clearly more
important concerns. “How did you get there?”
“Bus. I bought a one-way ticket to New Orleans and got off at a
transfer point. From there I called a cab to take me into town and
after I wandered a bit, I picked up another cab to get here.” Her
breathing wasn’t steady. “So far, no sign that I’ve been followed. I
need your help, Patrick. There was no one else to call.”
Considering the resources available to her in her professional
capacity, that was a serious statement about her predicament. She’d
been thorough and smart, though she sounded exhausted.
“I’m out of town.” He closed his eyes, did the math. It would take
a bite out of the expense account, but he could change up the
flights. “I’ll be back late tonight. Send me the address.” He recited
his personal cell phone number and waited a beat until the text
came in along with her room number. “What sent you running?”
And what scared you enough to run to me?
“You know about the security breach on the Native Mob case.”
“Of course.” His agency along with the Brotherhood Protectors
agency in Montana had helped her find her key witnesses in time to
save both the witnesses and her case.
“Suffice it to say the mob has made it clear I will be an example
to prosecutors everywhere.”
Not on his watch. “You’re sure it’s them?” He wished such threats
were unusual, but Billie’s case had uprooted a profitable enterprise
costing the criminal organization millions of dollars as well as the all-
important pride and customer confidence.
“I’m sure.” Her grim tone sent a chill across the back of his neck.
He shifted to investigator mode. “All right. Stay in your room.
When I hang up, don’t make any calls or speak to anyone. I’ll send a
protective detail to keep an eye on things. You won’t see them, but
they’ll make sure the mob doesn’t move on you.”
“A-all right. Thanks, Patrick.”
“I’ll pick you up myself, Billie. Do not open the door to anyone
but me.”
“You’re bossy.”
 It had been a frequent complaint in their brief marriage. “You
called the best,” he replied, striving to keep his voice light. “We need
to wrap this up.” Not just because a man wrongly imprisoned was
waiting for him to walk him out of Leavenworth. Normal
communication including cell phones and email had been infiltrated
during her high-profile case. He wouldn’t take any more risks with
her safety.
“You have food to tide you over?” It would be hours before he
could get to her.
“I’m not hungry,” she replied. “There’s coffee in the room.”
Food was the first thing Billie abandoned in times of stress.
Quickly he recalculated. “My team will bring you food. They’ll leave it
at the door in a bag with my business card on it. That is the only
time you open your door before I arrive, got it?”
“Yes, Patrick. Thank you.”
“Hang tight, Billie. The Guardian Agency will get you through
this.”
He ended the call and sent out a flurry of orders to his team in
Chicago. Then he strode toward the prison to pick up Brady. The
newest Guardian Agency research assistant was about to be
baptized in fire over the next several hours.

B illie stared at the blank screen on the burner phone. “Just like old
times,” she murmured to the drab room. Patrick loved to bark out
orders. It made him even happier when those orders were followed
to the letter. He’d always enjoyed watching people fall in line without
so much as a single question or complaint.
Not that she was in any position to protest his methods.
After the security breach inside her own office during her
prosecution of two kidnappers working on orders of the mob
leadership, she couldn’t bring herself to fully trust anyone on her
staff. Didn’t matter that they’d found the mole and prosecuted her as
well. Nothing changed a person’s loyalty faster than a ruthless
criminal with the right leverage.
There was no doubt in her mind that if she had any close family
—a husband, children, or parents still alive—they would all be in
danger.
Of course, running to Patrick was bringing her trouble to his
doorstep. At least he had a trusted team of protectors and
investigators to serve as a buffer. It was that kind of backup she was
in need of. Still, she struggled with a fresh wave of guilt. Bringing
Patrick into her crisis didn’t remove the target from her back, it only
painted a big bullseye on his.
There was no doubt in her mind that the Native Mob would track
her down. Just a matter of time. She fell to the bed, springs
squeaking as she buried her face—and a wail of frustration—into the
flat pillow.
The ache in her belly was sharp when she rolled to her back.
She’d never thought she’d run scared. Not from anyone or anything.
The law, the system, had been her source of comfort. The work
had been all she’d needed. Or so she’d told herself when her
marriage crumbled and it was the only outlet she had left.
The sense of helplessness was pure agony as she stared up at a
dingy ceiling, waiting for a rescue from the man who probably hated
her more than he’d ever loved her.
That was something she couldn’t blame on anyone but herself.
“No.” She sat up and scrubbed her face. This was far from ideal,
but she was still alive. She had someone to trust, someone she could
count on. The mob was probably celebrating that they’d run her out
of town, forced her into hiding, but she wasn’t done yet.
And she refused to be a fragile, stuttering mess when Patrick
arrived. Bad enough she’d been so shaky on the call that Patrick was
coming to fetch her personally.
She didn’t think he ever went out into the field. He was suits and
ties and polished shoes. Not anything like the rugged and savvy
bodyguards the Guardian Agency had sent out to rescue her
endangered witnesses. She went to her backpack, the only item
she’d brought with her, and pulled out a hairbrush and a pack of
disposable facial cloths. It would be hours before he arrived, but she
needed to freshen up. Feeling clean would make it easier to reset
and reframe her edgy, fearful attitude.
It helped perk her up enough that she could think about the
situation again without trembling. She’d documented everything and
backed up that information to a secure account on the cloud, but
she could write it out for Patrick. He liked to have things in hard
copy.
Or at least that had been his preference. She really didn’t know
how he’d changed in the years since they’d divorced. Hell, it had
been ten years since she’d seen him in person.
Ten years of nothing more than noticing a photo on social media
or seeing his official headshot with a news article. He always looked
fit and content, if not exactly beaming with happiness. Time seemed
to be treating him well.
And she’d better use the time she had right now to get the facts
lined up for him. She wrote out the incidents in chronological order
from her first suspicion that she was being followed to the mean
messages all the way to what forced the present crisis.
Each moment was seared into her mind and she was glad no one
else was here to see how her hand trembled. It was an ugly litany of
trouble, none of which could be tied to a single definitive suspect.
“Not yet,” she amended. While she’d worked her way up through
the prosecutorial ranks, she’d assured victims time and again that
she wouldn’t quit on them or their cases. She couldn’t give up on
herself.
She checked the time and went to brew a cup of coffee. She’d
been awake for more than twenty-four hours, afraid to let her guard
down for even a moment. Patrick would probably advise her to rest
while she had the chance, but she was too keyed up. And yes, too
afraid that someone would sneak up on her. This roadside motel
didn’t exude top-of-the-line security.
As if to prove her point, there was a soft knock on the door and
she gave a start, spilling hot coffee over her wrist. She clamped her
mouth shut against the natural cry of pain and hurried to the sink.
Running cold water over the burn, she told herself it was only the
food Patrick promised to send.
Every second that the door remained closed her heart rate eased
closer to normal. The wrist still stung like the devil, but it was a relief
to focus on something so normal.
She checked the peephole at the door and saw the bag of food
with a business card attached. It was impossible to be sure it was
Patrick’s card, but also a significant stretch to think the mob had
gained access to listen in on Patrick’s private cell phone. Besides, her
enemies wouldn’t come this far only to watch her. The way things
were escalating, she was sure a direct attack was imminent.
She pulled up the hood of her sweatshirt, hiding her hair and
most of her face. Taking a deep breath, she eased open the door
and then reached out to grab the bag.
Once she had the door closed again and the deadbolt and chain
engaged, she verified it was Patrick’s card stapled to the white take
out bag.
The aroma of a burger and fries filled the room, immediately
lifting her mood. Her ex was a saint with a memory she appreciated
more than ever as she read the order slip under his card. He’d asked
for a burger with tomato, pickle, mayo and mustard, just the way
she liked it.
Setting the food on the dresser, she dragged the single chair
away from the scuffed-up table in front of the window around to the
far side of the bed. That way she could eat without worrying that
anyone could see her silhouette through the closed curtain.
She was more thankful than ever for the security tips and advice
that she’d picked up through the years from her various connections
among law enforcement and witness protection services.
Her new phone buzzed with an alert. It was too soon for Patrick
and no one outside of his office had this number.
Pulse skipping, she grabbed the phone. She’d set her preferences
to receive notifications on her own name as well as breaking news in
Helena. This alert covered both topics—a news crew had set up at
the end of her block, reporting on a fire at her house in Helena.
 “So, I’ll stay somewhere else tomorrow night? Tonight,” she
corrected, wincing at the time on the bedside clock. The sooner he
assigned one of his bodyguards and went back to his normal life, the
better she’d feel about everything.
“I don’t know yet. We both need sleep. Others will be up,
gathering intel for us to sift through and analyze when we can think
clearly.” He rubbed at his eyes. “You called me for help, Billie. Let me
help.”
“Stop.” She waved a hand, interrupting him. “You’re right. I’m
alive thanks to you.” Setting her backpack on the bench at the foot
of the bed, she unzipped a pocket and pulled out the notes she’d
written earlier. “This is for your team to review. If you have someone
working overnight, it might give them a framework.”
Walking over, she handed him the pages and then shooed him
through the door. “You’ve made me feel safe, thank you. I’ll rest
easy for the first time in weeks.”
He was frowning again. “Good.” His eyes skimmed over her
notes. “Sleep as late as you can. I’ll get them started on this.”
“All right.” With another attempt at a smile, she gently closed the
door between them.
It was that or throw herself into his arms. She’d opened that
door at the motel and fallen in love again in the span of a single
heartbeat. His eyes, so serious and worried had instantly erased all
the years between them.
Blaming her wild craving for the man she’d left behind—foolishly
—on extreme stress and anxiety, she toed off her shoes and peeled
away the rest of her clothing.
It was tempting to take a shower, but she was too tired to dry
her hair. Once she’d washed her face and brushed her teeth, she
changed into her last clean t-shirt and crawled under the covers.
But the room was too dark and the faint sounds drifting up from
the city outside kept her on edge. Patrick had assured her that
nothing short of a Delta Team could breach the building. Did he
remember that the Native Mob wasn’t known for tactical finesse, just
outright brutal assault?
They’d set her house on fire.
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Oh, olen niin väsynyt. Sitä on jo niin vanha.

Nuorena ollessani voin minä tapella saroilla kivien kanssa, mutta

nyt minä en enään jaksa.

— Onko siellä nyt sitten niin paljon kiviä?

— On, kyllä on. Joka vuosi minä niitä sieltä joukon poistan, mutta
joka vuosi niitä taas siellä on. Minä luulen, että kiviä sataa taivaasta.

— Et saa puhua mitään niin syntistä! Meidän Herramme, joka

antaa meille sadetta vuodentuloon!

— Niin niin, sinä olet aina niin hyväntahtoinen. Mutta minä, joka
olen mies, suutun, niin vanha kuin olenkin. Ja minä en kehtaa jatkaa
enään kuokkimista. Eihän jaksa enemmän kuin jaksaa.

Ukko näytti niin vihaiselta, että eukko antoi hänen olla. Mutta
mielessään ajatteli hän hiljaisuudessa tähän suuntaan:

— Kaikkeen löytyy neuvoja. Ei pidä väsyttää toista.

He eivät puhuneet enään asiasta, ja se päivä kului loppuunsa

kuten muutkin. Aurinko painui alas honkakankaan taakse ja hämärä
laskeutui metsätorpan yli. Ja, niinkuin he olivat tehneet
kolmekymmentä vuotta, tekivät nuo molemmat puolisot myöskin tänä
yönä — laskeutuivat toistensa viereen levolle.

Kun eukko kuuli, että mies oli nukkunut ja makasi nyt kuorsaten
ukonuntaan, nousi hän sängystä. Kun hän makasi seinävieressä,
täytyi hänen päästäkseen lattialle kiivetä ukon yli.
 Sitten pukeutui hän hiljaa ja meni ulos viileään, puolivaloisaan
kesäyöhön. Kuokka seisoi tuvan seinää vasten niinkuin ukko sen oli
jättänyt. Eukko otti sen ja meni ulos pellolle ja alkoi työskennellä.
Hän kuokki varovaisesti, ettei rauta kilahtaisi kiviin ja ettei ukko
kuulisi mitään erityisempää ääntä ja heräisi. Kivet heitti hän ojan
reunalle, sitä mukaa kuin työssään eteni.

Tätä pitkitti hän siksi kuin näki auringon ensimäisen ruskon

nousevan vuoren huipun yli ja kuuli peipposen ensimmäiset
liverrykset. Silloin pani hän kuokan juuri samalle paikalle, jossa se oli
ollut, ja pannen säpin kiinni astui äänettömästi sisään. Sitten riisuutui
hän ja ryömi sänkyyn tarkasti varoen, ettei kantapäällään
koskettanut ukon laihoja koipia.

Seuraavanakaan päivänä ei ukko voinut mennä pellolle töihin. Hän

rupesi hakkaamaan halkoja eikä huomannut mitään.

Mutta vielä kahtena yönä piti eukon mennä pahkuraisulle pellolle

saadakseen sarat kivettömiksi, ja vielä kaksi päivää teki ukko muita
töitä. Mutta kolmantena päivänä häpesi hän itseään ja meni siinä
silmänräpäyksessä, ettei eukko näkisi hänen katumustaan, pellolle
kuokkimaan.

Ei kukaan voi kuvailla, kuinka hän hölmistyi nähdessään pienet

roukkiot ojan varrella. Hän häpesi niin, ettei saanut sanaa suuhunsa.
Hän töllisteli taivaalle, ikäänkuin apu olisi sieltä tullut, mutta pian
käsitti hän, että hänen vaimonsa oli tämän kaiken tehnyt. Ensin
suuttui hän, mutta sitten kävivät hänen silmänsä kosteiksi.

Niin meni hän portaille.

Vaimo puuhaili taas kanojen kanssa..

 — Kuules, Helena!

— No, Sven.

— Kivet ovat poissa pellolta nyt. Ja kuitenkaan ei kukaan ole

kuokkaa koskettanut.

— Herranen aika, mitä sanot sinä!

— Kukahan sen on tehnyt?

— Varmaankin kanat, jotka ovat kävelleet siellä ja poimineet.

— Niin, varmaankin ne juuri niin.

Vaimo, jolla ei näyttänyt olevan halua jatkaa keskustelua, meni

tupaan.
Heti sen jälkeen istui hän kangaspuilla ja kutoi.

Kun ukko sen kuuli, kävivät hän: kasvonsa yhtäkkiä oudon

ilmeisiksi. Nyt hänelle selveni! Ja koko iltapuolen päivää käveli hän
yksikseen hymyillen, kunnes aurinko vajosi vihreän hongikon
peittoon.

Keskiyön aikaan, kun hän kuuli vaimonsa syvään hengittävän,

nousi hän ylös peläten kovasti, että sängyn narina eukon herättäisi.
Saatuaan vaatteet päälleen meni hän sukkasillaan ulos huoneesta
keittiön kivilattian yli toisella puolella olevaan kangaskamariin.

Hän istuutui kangaslaudalle ja mutisi itsekseen:

— Minä tiedän kyllä, kuinka vähän sinulla on aikaa kutoa uutta

sarkahamettasi, jonka sinä tahdot valmiiksi Mikkelisunnuntaiksi.
Mutta koska sinä olet tehnyt minulle hyvää, tahdon minä sen palkita
sinulle takaisin.

Ja niin alkoi hän kutoa ja antoi sukkulan lentää edestakasin

lankaloimien välissä, aivan kuin oli eukkonsa nähnyt tekevän.

Tätä pitkitti hän jonkun aikaa ja oli oikein tyytyväinen

ajatellessaan, kuinka hämmästyneeksi eukko tulisi, kun ovi hänen
takanaan avautui ja hän kuuli äänen:

— Mitä sinä teet, Sven

Siinä paikassa lakkasi kertominen. Ukko kääntyi, hämillään.

— Ah, herran tähden, sinäkö se olit! Mitä varten olet sinä ylhäällä
yösydännä?

— Niin, ajattelin katsoa vähän perään, ettet turmeleisi minun

hamettani. Oh, Herrajumala, miltä se näyttää! — löi hän käsiään
yhteen ja tarkasteli kutomusta juuri alkavan aamun hämyssä.

Mutta silloin loppui vanhuksen vastustusvoima. Ukko aivan painui

eukon olkapäille ja oikein nyyhkytti.

— Helena, minä tahdoin sinulle vain hyvää — peltokivien tähden,

näes — minä en enään koskaan sano: ei maksa vaivaa — minä
kuokin kunnes makaan tuossa — kun on saanut sellaisen vaimon
kuin sinä, oikean helmen! Niin helmi sinä olet — intti hän, kun eukko
tahtoi pyrkiä irralleen.

— Kas niin, rauhoitu nyt ja mene levolle. Toisen tulee auttaa

toistaan, sanotaan sanassa, mutta missään ei ole kirjoitettu, että
ukon pitää nousta ylös sydänyöllä ja sotkea eukon kuteet.
 — Ei, se ei maksa vaivaa, sen minä näen.

— Minä sen kyllä selvitän aamulla. Ei se ole mitään vaarallista.

Mutta tule nyt!

Eukko veti häntä jälessään, ja niin menivät he sisään. Mutta nyt

asettui eukko lattian puolelle ja niin tahtoi hän maata aina
vast'edeskin. Eihän voinut tietää, mitä ukko keksisi kauppojaan
katuessaan. Mutta jos hän kiipeisi yli, huomaisi hän sen kyllä.

Ja kohta kuorsnasivat he molemmat, sillä aikaa kuin aurinko hiipi

sisään pumpuliverhojen välitse ja valaisi pelakuun (pelargonia)
anjovispurkissa.

Pohjakalaa,

Poika sousi kalapaikalle.

Hän veti airot sisään, juoksi kokkatuhdolle ja laski riipan lahden

pohjaan.

Venhe seisoi hiljaa kirkkaalla veden pinnalla. Ja poika istuutui

perään onkimaan, kiinnitettyäsi! ensin tummankeltasen täyn
koukkuun.

Hän hyräili itsekseen kauniissa kesäisessä iltapäivässä. Lähellä

oleva vuori kaikui, kun hän korotti ääntään, rastas lauleli rannan
koivikossa, ja lepät alempana rannan kivikossa kurkistelivat
kuvaansa vuonosta.
 Oli matalaa sillä paikalla, ja salakat söivät hyvin. Kas petoa kuinka
puri kovasti! No, se ei poikaa kummastuttanut, sillä äsken oli juuri
satanut.

Ei, mutta miten se söi! Hän veti »tintin» toisensa perästä, ja kohta
eivät tä'yt riittäneet, niin että hänen täytyi silpaista salakan hienoa
lihaa syötiksi.

Mutta kuinka nyt olikaan, kun hänen piti vetää ylös onkea, tarttui
se kiinni johonkin raskaasen. Joko se oli suuri kuha tai myös turska.
Hiopp, hän veti. Mutta onki ei liikahtanut. Oliko se tarttunut pohjaan?

Poika kurkisti laidan yli katsoakseen. Hän varjosti käsillä otsaansa.

Vesi oli kristallikirkasta, aurinko laskeutui juuri, ettei mikään kimallus
vedenpinnalla häirinnyt näköä.

Poika voi nähdä vaaleanvihreän vedenalaisen kaislikon, ja kun

hän oikein tähysti, näki hän salakkain suikkelehtivan.

Mutta — mitäs se oli?

Jokin suuri esine virui pohjassa — osa siitä oli valkeaa — kasvot.
Ja partaa sillä oli…

Hän istuutui jäykistyneenä ja mietiskeli.

Armias, jos se oli Puna-Pietari, joka keväällä jäiden lähdön aikaan

hukkui? Hän meni uveavantoon, eikä häntä oltu löydetty.

Poika katsoi vielä kerran. Aivan oikein — se oli Puna-Pietari!

Hänen ansionsa oli, että täällä oli niin paljon salakoita.
 Yks kaks leikkasi poika siiman poikki. Puna-Pietari sai kernaasti
pitää koukun. Sitten veti hän riipan pois — ja sousi joutuin sieltä…

Salakat olivat vakassa venheessä. Pitäisikö hän ne? Ne olivat

siellä näykkineet Puna-Pietaria.

Häntä inhotti. Tuota pikaa olivat kalat järvessä.

Hän vapisi joka jäsenessään ja pyyhki hihalla hikeä otsaltaan.

Oh sentään, että Puna-Pietarin vielä kuoltuaankin piti peloittaa

häntä. Hän oli peloitellut häntä lapsena — peloitellut kaikkia sen
seudun lapsia. Puna-Pietari oli pitkä, laiha olento, jolla oli punainen
tukka ja parta ja ilkeät silmät. Hän juoksi talosta taloon ja huusi, että
tuomion päivä oli tullut. Hän kirkui, että kaikki parantaisivat itsensä.
Ja kaikkien lasten jälestä hän juoksi ja kuiskasi, että heillä oli vielä
aikaa. Lapset pakenivat häntä kuin pöppöä. Mutta kun he pääsivät
hänestä niin loitolle, ettei hän voinut heitä saavuttaa — sillä Pietari-
parka oli ontuva — kääntyivät he näyttivät kieltään ja nauroivat.
Pietari uhkasi kainalosauvallaan. - Minä tulen kuoltuani takasin!
Kaikki luulivat, että hän oli hullu — ja kun hän keväällä pulskahti
veteen, sanoivat kaikki, että se oli parasta —

Poika ajatteli tätä venheessä. Jumalista, eikö Pietari sitten ollut

tullut takaisin!

Hän sousi kotiin ja sanoi äidille, ettei salakka tänä päivänä syönyt.

Äiti sanoi, että hän varmaankin oli juossut jonkin tytön jälissä sen
sijaan että olisi kalastanut. Mutta poika ei uskaltanut puhua totuutta.
Eikä hän lähinnä seuraavina päivinä kalastanut. —
 — Toiset pojat tahtoivat myös kalakeittoa. He sotisivat toinen
toisensa perästä kalapaikalle, mutta kaikki tulivat tyhjin käsin kotiin.
Ei siellä ollut kaloja, sanoivat he. Mutta kaikki olivat he tartuttaneet
koukkunsa Puna-Pietariin, kaikki katkaisseet siimansa ja viskanneet
salakat veteen. He eivät halunneet niitä.

Oli kaikkiaan neljä poikaa, jotka olivat tehneet saman huomion. He

olivat muuten iloisia poikia, mutta kuleksivat nyt hiukan kummallisina.
Kerrassaan mahdotonta oli saada sanaakaan heidän suustaan.
Mutta kun he tapasivat toisensa, voi syntyä seuraava keskustelu:

— Oletko ollut kalapaikalla?

— Kyllä, entäs sinä?

— Kyllä, mutta en saanut mitään. Saitko sinä?

— En edes kissallekaan.

— Se on huono paikka.

— Kerrassaan kehno.

— Täytyy etsiä toinen.

— Totisesti täytyy.

Niin kuleksivat he useampia päiviä eivätkä voineet päättää

vuonolle menoaan.

Sillä välin kävi myrsky. Mutta sitten tuli taas seesteinen päivä.
Silloin arveli ensimäinen poika, että hän antaa paholaiselle koko
Puna-Pietarin — nyt menee hän koettamaan.
 Niin sousi hän uudelle paikalle. Ja hän oli niin iloinen ja rallatteli,
että vuonon vuoret hänen jälestään huhuilivat. Nyt kertoisi hän pojille
saaneensa oikein paljo kaloja, mutta paikkaa hän ei neuvoisi — e-
oho!

Mutta yhtäkkiä kävi hän kalpeaksi, ja rallatus loppui — sillä onki oli
taas kiinni.

Hän sitä varovaisesti vetämään, saadakseen irti. Silloin tunsi hän,

että se ikäänkuin antoi perään. Sitten irtosi se kokonaan. Hän veti
sen ylös. Hänen sydämensä hytkähti — sillä kun hän veti ylös
koukun, oli siinä punaisia karvoja!

Hän säikähti niin, että oikein tahtoi itkettää. Taaskin oli siinä Puna-
Pietari — jonka virran vesi oli tuonut entiseltä vanhalta paikaltaan…

Eikö hän siitä koskaan pääsisi? Hän veti riipan ylös. Kotiin sousi
hän. Kaloja hän ei uskaltanut kaataa veteen, äiti olisi vihastunut. Ja
häpeähän olisi tulla kaksi kertaa peräkkäin kaloitta kotiin.

Mutta hän tulisi kostamaan säikähdyksensä, ja niin neuvoi hän

paikan toisille pojille.

Pojat sousivat sinne, oikein iloisina. Mutta kaikkien koukut

tarttuivat
Puna-Pietariin. Ja eräs heistä veti ylös palasen hänen kenkäänsä…

Nyt ei kukaan mitään tuntenut poikia entisiksi. He vaikenivat

eivätkä katsoneet ketään silmiin. Ja sen sijaan, että he ennen olivat
terveitä kuin kirkon enkelit, eivät he nyt paljoakaan eronneet laihasta
Jussista, jonka kasvot muistuttivat kapahaukia. Vanhemmat riitelivät
onkien kadottamisesta. Pojat puolustautuivat ja sanoivat, että
vuonossa oli niin suuri kala. Ja se oli kyllä totta.

He eivät kalastaneet enään koskaan. Vanhemmat haukkuivat heitä

laiskoiksi, mutta he eivät vastanneet sanaakaan — ja tähän asti
olivat he aina olleet suurisuisia.

Öisin näkivät he mitä kamalimpia unia. Kaikki näkivät he Puna-

Pietarin suurin tuijottavin silmin makaavan hiljalleen huojuvassa
kaislikossa vuonon pohjalla. He eivät mitenkään päässeet noista
unistaan. Ja päivin luulivat he, että hän nilkutti heidän jätissään. He
kuulivat tuon hullun huudon, että heidän piti tehdä parannus…

Lopuksi ei ollut muuta keinoa kuin mennä Herran ehtoolliselle.

Yksi toisensa jälkeen meni ja ilmoitti itsensä papille, ja kun sunnuntai
tuli ja he menivät ja kumartuivat alttarille, kalpenivat he nähdessään,
että he kaikki olivat siellä.

He joivat viinin ja tunsivat itsensä vahvistuneiksi. Ja sen

sunnuntain jälkeen kulkevat he ympäri raamatunlauseet huulillaan tai
laulavat virsiä tuvissa. He ovat tulleet hulluiksi. He ovat
kolportööreja. Herra avita, sellaista kurjuutta.

Kaksi kruunua.

Puuseppä Ernst seisoi höyläämässä. Lastut lentelivät. Ne

tanssivat sisääntunkeutuvassa auringon paisteessa. Ernst lauleli
työssään. Hänen ruumiinsa huojui eteen ja taakse joka kerta kuin
hän laski höylän laudalle ja veti sitä pitkin. Vis, vis — kuinka lastut
lentelivät!

Hän hymyili itsekseen. Hän näytti niin onnelliselta. Työ elähytti

häntä, hän oli nuori, ja aurinko paistoi hänen käsilleen. Ja sitäpaitsi
kuuli hän sisästä vaimonsa äänen, kun tämä hyssytteli heidän
esikoistaan uneen.

Hei, kuinka elämä oli kevätpäivän kalttainen!

Silloin aukeni ulko-ovi ja Hans puikahti sisään. Hän oli

kaitakasvoinen ja oli hänellä pienet viekkaat silmät ja koko hänen
käytöksensä oli hiiviskelevää. Hän oli myöskin puuseppä ja asui
kappaleen matkaa täältä. Ernst katsahti tulijaan.

— Kas vaan, Hans!

— Hyvää päivää, piti sanomani. Sinä laulelet ja voit hyvin, kuulen

ma.

— Kuinkas teillä jaksetaan?

— Oh jaa, siinä se menee rehkiessä. Mutta tänä aamuna minä

hölmistyin niin, etten ennen koskaan elämässäni.

— Miksikä niin?

— Niin, näes, minulla oli, kuten tiedät, puukkosaha — oikein hieno

puukkosaha.

— Oliko se sitten niin merkillistä? — arveli Ernst ja veti lastun

laudasta. — Puukkosahahan täytyy olla jokaisella puusepällä.
 — Niin niin, mutta. Hm! Mutta minun puukkosahani oli oikein
ekstra-hieno. Sellaista ei ollut koko näillä seuduilla.

— Sinä olet oikeassa. No, varmaankin joku pienokaisistasi on sen

hukannut.

— E-ei, minä olen heiltä kysynyt. He eivät tiedä, missä se on. Joku
muu sen varmaan on ottanut.

— Kuka tuo olisi?

— Niin, en tiedä.

Hans oli jonkun aikaa ääneti, mutta sitten alkoi hän kuleksia
ympäri huonetta ja nuuskia Ernstin työkaluja.

— Mitä sinä katselet?

— Oh, en mitään.

Mutta nyt alkoi Ernst epäillä.

— Et kaiketi luule, että minä, Hans —?

— Nyt sanoit sen itse. Ha, ha, kuinka pelästyneeltä sinä näytät.
Totta puhuakseni tulin tänne katsomaan, etkö sattumalta olisi
pistänyt sitä takkisi alle. Takkisi on ollut mukana näpistelyissä
ennenkin. Muistatko papin kanoja, hä?

— Vaiti, Hans! Minähän sain siitä selkääni. Minä olen saanut

rangaistukseni. Et saa repiä tuota vanhaa taas esiin. Se on
unhoitettu. Minä olin sellainen poikanen silloin.
 — Unhoitettu? Sellainen ei unhoitu koskaan. Sinusta voi luulla
mitä tahansa.

— Minä en ole ottanut sinun puukkosahaasi. Jos sen sanot vielä

kerran, niin —!

Hän puristi nyrkkiä ja kasvonsa olivat tulipunaiset.

— Sinä olit eilen meillä. Ja kun läksit oli saha poissa.

— Minulla ei ole, kuuletko —!

— Pistäysin ulkona, mutta sinä olit sisässä, jokin pennuista kaatui

kumoon ja loukkasi itseään. Ei kukaan voi tietää, mitä sinä teit sillä
aikaa.

— Vaikene!

— Minä sanon vaan, mitä luulen.

— Sinä roisto! — kirkui Ernst ja hyökkäsi hänen päälleen.

He ottelivat oikein hengen edestä, mutta Hans oli heikompi, ja

Ernst hänet piankin voitti, potkaisi oven auki ja viskasi hänet ulos,
niin että Hans vierähti nenälleen.

— Elä tule koskaan takaisin! Sillä silloin saat uuden pyöräyksen.

Hans nousi häpeissään ja pyyhki likaa vaatteistaan.

— Saammepahan nähdä — vinkui hän hengästyneenä. Sen

jälkeen lippasi hän tiehensä mäen taa. Herra avita, millaiset nyrkit
Ernstillä oli… Hän katosi viidakkoon.
 Ernst sulki oven ja seisoi jonkun aikaa mietiskellen.

— Herrajumala, ettei vanha koskaan unhoitu! Jos on pahaa

tehnyt, riippuu se niskoilla koko elämän ijän. Anna-Reetta! —
huudahti hän. Ja niin meni hän vaimolleen kertomaan. Mutta tämä
lohdutteli ja sanoi:

— Hans ei voi tehdä mitään.

— Minä en ole ottanut sahaa.

— En minä sitä luulekaan.

Ernst tarttui vaimonsa kaulaan ja siinä riippuen sanoi hän:

— Sinä olet koko pitäjässä ainoa, joka uskot hyvää minusta.

*****

Hans kulki mietiskellen. Mitä pahaa tekisi hän Ernstille?

Hänen nokkaansa kirvelöi pyöräyksen perästä.

Niin tuli hän kauppapuotiin. Siellä seisoi Eriksson kuten tavallista

kauppapöydän takana.

— Mitä pitäisi olla tänä päivänä?

— Oh, hiukan sokeria ja kahvia pitäisi viedä eukolle.

Hän sai.

Mutta sentähden ei hän ollut sinne tullut. Vaan häntä halutti niin
kovasti saada puhua tuosta puukkosahajutusta, että, hänen täytyi
tavata joku ihminen. Hän vain ei tiennyt, kuinka saisi sen niin esille,
ettei se näyttäisi liian tärkeältä. Mutta silloin näki hän vasaroita ja
viiloja ja sahoja riippuvan puodin katossa. Ja silloin sanoi hän:

— Nuo ovat varmaankin hyviä kaluja, nuo.

— Tahtooko Hans sellaisen?

— Kyllähän minä, tarvitsisin. Olen juuri kadottanut puukkosahani.

Ja niin pääsi koko juttu vauhtiinsa.

— Minä voin käydä vaikka ehtoollisella siitä, että Ernst on sen

varastanut — lopetti hän.

Tarina näytti innostavan Erikssonia ja hän näytti mietiskelevältä.

— Niin. Ernst ei ole luotettava, ei. Jos osaat oikein vaieta, Hans —
Eriksson tirkisteli ympärilleen, puodissa ei ollut ketään muita — niin
saat sinä kuulla jotakin, jonka Ernst teki talvella, vaan josta minä en
ole tahtonut puhua. Sillä minä en tahdo juoruta, näes.

— Oh, herra jumala, puhukaa!

— Niin, näetkös —

Ja niin syntyi kuiskaillen uusi juttu.

Ernst oli tullut muutamana päivänä puotiin ja näyttänyt vähän

omituiselta. Hän osti sokeria ja kahvia ja jauhoja. Se nousi kahteen
kruunuun. Niin antoi hän kahden kruunun rahan. Hänen, Erikssonin,
piti ottaa juuri raha käteensä, mutta kömpelyydessään pudotti hän
rahan peltipöydälle. Erikssonista kilahti se vähän oudosti. Sillä ei
oikeastaan ollut mitään kilahtavaa ääntä. Hän piti sitä päivänvaloa
vasten.

— Kyllä, kyllä se on oikea — tuumi Ernst ja yritti nauraa. Mutta se

ei kuulunut luonnolliselta.

Eriksson viskasi rahan pöydälle. Se putosi raskaasti kuin lyijy.

— Hitto soi, se ei ole sittenkään oikea — tuumi Eriksson. — Ernst

tekee vääriä rahoja.

— Onko Eriksson hullu?

— E-en, mutta raha on hullu. Tämä on lyijyä, tämä, ja Ernst on

vetänyt tinaa päälle.

Mutta silloin tuli Ernst pois laidoiltaan.

— Oh, hyvä kauppias! Elkää tehkö minua onnettomaksi! Antakaa

se minulle takaisin! Minä olen sellainen raukka. Minulla ei ollut
yhtään rahaa, vaimoni on sairas, hän saa kohta pieniä, olemme
kärsineet nälkää pari päivää — minä en voinut hankkia — mitä piti
minun tehdä — minä valmistin tämän — minä valvoin koko yön
saadakseni sen oikeaksi — oh, antakaa se minulle takaisin — jos
minä saan sen — en minä enään koskaan tee niin — hyvä Eriksson!

— Ei, minä pidän sen kaikessa tapauksessa. Minä olen

rahainkokooja.
Joka päivä ei saa näin harvinaisia rahoja.

— Mitä aikoo kauppias tehdä?

 — En tiedä. Mutta rahan minä pidän. Minä panen sen
lompakkooni. Mutta ettette enää tarvitseisi nälkää nähdä, niin saat
pitää tavarat. Kauppa on kristillisesti tehty.

— Ja niin meni Ernst — lopetti Eriksson kertomuksensa. — Mies-

raukka!

— Missä Eriksonilta on raha? — kysyi Hans.

— Saanko sen nähdä?

— Se käy kyllä päinsä. Sitte Eriksson otti rahan esiin. Hans

tarkasteli sitä ja löi pöytään. Väärä se oli.

— Saanko minä ostaa tämän?

— Mitä sinä sillä teet? Oletko rahainkerääjä?

— Voisihan tuota tarvita.

— Et suinkaan aikone mennä nimismiehen luo?

— Sitä minä en ole sanonut.

— Sinä näytät niin ilkeältä. Sinä tahdot pahaa Ernstille. Ei, minä
pidän rahan. Se ei koskaan lähde minulta.

— Kaksi kruunua ja kaksikymmentä viisi äyriä? — ehdotti Hans.

— Ei-e, minä en myö sitä. Se olisi synti Ernstin takia.

— Ja kuitenkin on Eriksson puhunut kaikki. Oli jonkinlaista

vahingon iloa Hans'in kasvoilla.
 — Saakeli! Kuinka tuhma olin! Mutta se tuli niin arvaamattomasti.
Mutta jumaliste, minä kadun sitä nyt. Ottaessani rahan itselleni, enkö
sitä tee?

— Se on päivän selvää — arveli Hans ja valmistautui lähtemään.

— Minne matka?

— Tyhjänpä saa Eriksson tietää eikä sitä. Hyvästi! Jos en saa

puukkosahaani takaisin, niin ostan uuden. Mutta minä luulen
pääseväni.

Niin riensi hän pois puodista.

Mutta Eriksson jäi seisomaan partaansa sivellen.

— Miksi en voinut vaieta?

Niin tuli muudan kaupanteolle.

*****

— Seuraavana päivänä pysähtyivät nimismiehen vaunut

Erikssonin asunnon edustalle. Nimismies tahtoi puhua hänen
kanssaan kahden kesken. He menivät muutamaan kamariin ja
sulkivat oven jälkeensä.

Erikssonilla pitäisi olla väärä raha takanaan. Nimismies tahtoi

saada sen.

— Väärä raha! — huudahti Eriksson. — Onko minulla joku väärä

raha? Enkö minä ole kunniallinen mies?
 — Ette se olekaan te, joka sen on väärentänyt. Mutta minä vaadin
sen nähdäkseni.

— Älkää uskoko Hans'ia!

— Minä en sano, kuka ilmiantaja on. Älkää nyt vastustelko.

— Sitä rahaa saa vallesmanni etsiä.

— Niinkö? Hm.

Nimismies oli vaiti. Alkoi sitten puhua muista asioista.

— No, rakas Eriksson, kuinka kaupat huristavat?

— Oh. huonosti. Tänne on tullut niin monta puotia paikkakunnalle.

Toista oli ennen — silloin olin yksin. Mutta nyt minä varmaankin saan
kohta lyödä rukkaset lautaan. Kaikki kallistuu, kansa valittaa ja nyplii
lanttejaan.

— Eli tekee vääriä, niin.

Eriksson ryki. Hän ei tahtonut Ernstille mitään pahaa. Ei todella!

— Kuulkaas, Eriksson, kuinka suuriarvoinen tuo raha voi olla?

— Arvoinen? Mikä raha?

— Kas niin, älkää nyt olko piilosilla enään. Jos te saatte hyvän
maksun, luovutte te kyllä siitä.

— Miten vallesmanni sanoo!

 Hän vainusi »afääriä.» Hänen sieramensa laajenivat. Siinä
samassa unhoitti hän Ernstin…

— Viisi kruunua? — kysyi nimismies.

— Liian vähän! — Erikssonin kasvot olivat pullallaan. Sormet

alkoivat liikkua kuin merikravun kynnet.

— Vai niin, raha teillä kuitenkin on.

Vallesmanni nauroi hyvillään.

— Niin, se tahtoo sanoa… Hm. Mutta viisi on liian vähän, kuten

sanottu.

— Kahdeksan. Tämähän on oikea huutokauppa.

— En minä sentähden tahdo mitään pahaa lähimmäiselleni. Mutta

kymmenestä vallesmanni sen saa.

— Olkoon menneeksi!

Oikeuden palvelija otti paperirahan lompakostaan.

— Missä on kruunu?

Eriksson jätti rahan ja otti vastaan kympin, samalla kuin ajatteli:

Niin tuhmasti etten pyytänyt viittätoista.

— Tehän myötte ihmisiä — sanoi nimismies.

— Ja te ostatte ihmisiä.

Niin oli kauppa tehty. Ja nimismies ajoi taas kotiinsa.