Durability of Composite Systems

(Woodhead Publishing Series in

Composites Science and Engineering)
1st Edition Kenneth Reifsnider (Editor)
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/durability-of-composite-systems-woodhead-publishing
-series-in-composites-science-and-engineering-1st-edition-kenneth-reifsnider-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Advances in Polymer Nanocomposites: Types and

Applications (Woodhead Publishing Series in Composites
Science and Engineering) 1st Edition Inamuddin

https://textbookfull.com/product/advances-in-polymer-
nanocomposites-types-and-applications-woodhead-publishing-series-
in-composites-science-and-engineering-1st-edition-inamuddin/

Structures Strengthened with Bonded Composites

(Woodhead Publishing Series in Civil and Structural
Engineering) 1st Edition Zhishen Wu

https://textbookfull.com/product/structures-strengthened-with-
bonded-composites-woodhead-publishing-series-in-civil-and-
structural-engineering-1st-edition-zhishen-wu/

Durability of Building Structures and Constructions

from Composite Materials: Russian Translations Series
109 First Edition Barbakadze

https://textbookfull.com/product/durability-of-building-
structures-and-constructions-from-composite-materials-russian-
translations-series-109-first-edition-barbakadze/

Engineering Drug Delivery Systems (Woodhead Publishing

Series in Biomaterials) 1st Edition Ali Seyfoddin
(Editor)

https://textbookfull.com/product/engineering-drug-delivery-
systems-woodhead-publishing-series-in-biomaterials-1st-edition-
ali-seyfoddin-editor/
Composite Materials: Applications in Engineering,
Biomedicine and Food Science Shafiquzzaman Siddiquee

https://textbookfull.com/product/composite-materials-
applications-in-engineering-biomedicine-and-food-science-
shafiquzzaman-siddiquee/

Advances in Materials Sciences Energy Technology and

Environmental Engineering Proceedings of the
International Conference on Materials Science MSETEE
2016 Zhuhai China May 28 29 2016 1st Edition Aragona
Patty
https://textbookfull.com/product/advances-in-materials-sciences-
energy-technology-and-environmental-engineering-proceedings-of-
the-international-conference-on-materials-science-
msetee-2016-zhuhai-china-may-28-29-2016-1st-edition-arag/

Science and Engineering of Short Fibre Reinforced

Polymer Composites 2nd Edition Shao-Yun Fu

https://textbookfull.com/product/science-and-engineering-of-
short-fibre-reinforced-polymer-composites-2nd-edition-shao-yun-
fu/

Applied Mechanics, Behavior of Materials, and

Engineering Systems: Selected contributions to the 5th
Algerian Congress of Mechanics, CAM2015, El-Oued,
Algeria, October 25 – 29 1st Edition Taoufik
Boukharouba
https://textbookfull.com/product/applied-mechanics-behavior-of-
materials-and-engineering-systems-selected-contributions-to-
the-5th-algerian-congress-of-mechanics-cam2015-el-oued-algeria-
october-25-29-1st-edition-taou/

Computational Science and Technology 4th ICCST 2017

Kuala Lumpur Malaysia 29 30 November 2017 1st Edition
Rayner Alfred

https://textbookfull.com/product/computational-science-and-
technology-4th-iccst-2017-kuala-lumpur-
malaysia-29-30-november-2017-1st-edition-rayner-alfred/
Woodhead Publishing Series in
Composites Science and Engineering

Durability of Composite
Systems

Edited by

Kenneth L. Reifsnider
Woodhead Publishing is an imprint of Elsevier
The Officers’ Mess Business Centre, Royston Road, Duxford, CB22 4QH, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, OX5 1GB, United Kingdom

Copyright © 2020 Elsevier Ltd. All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and
retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to seek
permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our
arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright
Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.

This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the
Publisher (other than as may be noted herein).

Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and
experience broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or
medical treatment may become necessary.

Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in
evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described herein.
In using such information or methods they should be mindful of their own safety and the safety
of others, including parties for whom they have a professional responsibility.

To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors,
assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products
liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products,
instructions, or ideas contained in the material herein.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

A catalog record for this book is available from the Library of Congress

British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

ISBN: 978-0-12-818260-4

For information on all Woodhead Publishing publications visit

our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Matthew Deans

Acquisitions Editor: Gwen Jones
Editorial Project Manager: Joshua Mearns
Production Project Manager: Vignesh Tamil
Cover Designer: Mark Rogers

Typeset by TNQ Technologies

Contributors

Frank Abdi AlphaSTAR Corporation, Long Beach, CA, United States; Imperial
College London, London, United Kingdom
H.K. Adluru University of Texas at Arlington (UTA), Fort Worth, TX, United
States
Rafal Anay College of Engineering and Computing, University of South Carolina,
Columbia, SC, United States
Satya N. Atluri Texas Tech University, Lubbock, TX, United States
Harsh Baid AlphaSTAR Corporation, Long Beach, CA, United States
Aritra Banerjee Department of Civil and Environmental Engineering, University of
Delaware, Newark, DE, United States
Kyle S. Brinkman Clemson University, Clemson, SC, United States
Ye Cao University of Texas Arlington, Arlington, TX, United States
Scott W. Case Reynolds Metals Professor, Via Department of Civil and Environ-
mental Engineering, Virginia Tech, Blacksburg, VA, United States
Surya S.C. Congress Zachry Department of Civil and Environmental Engineering,
Texas A&M University, College Station, TX, United States
Denis Cormier Rochester Institute of Technology, Rochester, NY, United States
Leiting Dong Beihang University, Beijing, China
Amirhossein Eftekharian AlphaSTAR Corporation, Long Beach, CA, United
States
Muthu Ram Prabhu Elenchezhian Mechanical and Aerospace Engineering,
University of Texas Arlington (UTA), Arlington, TX, United States
James J. Filliben National Institute of Standards and Technology (NIST),
Gaithersburg, MD, United States
Jeffrey T. Fong National Institute of Standards and Technology (NIST),
Gaithersburg, MD, United States
Rob Grote Clemson University, Clemson, SC, United States
x Contributors

N. Alan Heckert National Institute of Standards and Technology (NIST), Gaithers-

burg, MD, United States
K.H. Hoos University of Texas at Arlington (UTA), Fort Worth, TX, United States
E.V. Iarve University of Texas at Arlington (UTA), Fort Worth, TX, United States
John J. Lesko Associate Dean for Research and Graduate Studies and Professor of
Mechanical Engineering, Virginia Tech, Blacksburg, VA, United States
John J. Myers Missouri University of Science and Technology and the Missouri
Center for Transportation Innovation, Rolla, MO, United States
Pritam Poddar Rochester Institute of Technology, Rochester, NY, United States
Anand J. Puppala Zachry Department of Civil and Environmental Engineering,
Texas A&M University, College Station, TX, United States
Relebohile Qhobosheane Department of Aerospace and Mechanical Engineering,
University of Texas Arlington, Arlington, TX, United States
Rassel Raihan Mechanical and Aerospace Engineering, University of Texas Arling-
ton (UTA), Arlington, TX, United States
Kenneth L. Reifsnider Mechanical and Aerospace Engineering, University of
Texas Arlington (UTA), Arlington, TX, United States
Wendy Shen Department of Aerospace and Mechanical Engineering, University of
Texas Arlington, Arlington, TX, United States
Vamsee Vadlamudi University of Texas Arlington Research Institute (UTARI),
Fort Worth, TX, United States
Anil V. Virkar Department of Materials Science and Engineering, University of
Utah, Salt Lake City, UT, United States
Paul Ziehl College of Engineering and Computing, University of South Carolina,
Columbia, SC, United States
Introduction

There are two main elements of any comprehensive statement of a discipline:

what are the essential multiple elements of the foundations of the field,
and how do they fit together to “give a single heartbeat” to the structure of
the discipline. No single volume can hope to provide all of the details of both
of those elements, but the substance and structure of this book are designed to
serve those two mantras for selected engineering materials and applications.
Interestingly, the material in the book is arranged in reverse order. The “heart-
beat” is addressed with the most fundamental framework for the subject, the
“Foundations for modeling of composites for durability analysis” in Chapter 1
and the “Role of uncertainty in the durability of composite material systems”
in Chapter 2. Chapters 3 and 4 follow with discussions of what may be the
principle driver of the subject in current society, durability and reliability of
aerospace materials and combined mechanical and fire/thermal loading of
aerospace, vehicular, and civil structures. Chapter 5 defines the subject for
wind turbines, one of the largest free standing composite structures, with
growing importance to our society. Chapters 6 and 7 address infrastructure, civil
and geoinfrastructure composites that present unique challenges of size, cost,
and safety. Chapters 8 and 9 address the broad area of energy conversion and
storage, first for the nuclear power industry where the need for reliability and
durability is critical for society and then for energy conversion where we are
literally at the dawn of a new era. Chapter 10 addresses medical composite
systems where the challenges and horizons are remarkably numerous and
challengingdperhaps the most multidisciplinary application area of all. Chapter
11 examines bonded systems; it is surprising how many vehicular and other
safety critical structures in our lives are “stuck together” with a bond line as a
critical element of the component. And Chapter 12 presents what may be the first
ever statement of the field for components that are made by additive
manufacturing, one of the most rapidly growing areas of technology and science
in our society.
So what is the “heartbeat” in this complex mixture? What is the “simple
takeaway” from our book? Each of us who read (including those of us who wrote)
the book will have a different answer to that question. Some candidates include the
following. “Durability and Reliability” are defined by “Performance,” i.e., they
are defined by what we want/expect a system of materials to do, and by who
and what are affected by how well, often, and long the system is able to deliver
that performance. So by definition, the subject/discipline must include not only
discrete elements of science and math but also many nondiscrete elements
xii Introduction

of logic, order/disorder, chance, and uncertainty that are just as precisely and rigorously
defined and applied. So what is the single theme? Perhaps uniquely, durability and
reliability are defined by a unique combination and balance of discrete and nondiscrete
rigor that enters every aspect of our economy and our personal livesdas we drive, fly,
walk, work, live, and prosper in an ever changing society.
On behalf of our group of amazing chapter authors, I extend my welcome to all
readers and hope the book helps you to share our fascination and dedication to this
subject.

Kenneth L. Reifsnider
Editor
Foundations of modeling of
composites for durability analysis 1
Leiting Dong 1 , Satya N. Atluri 2
1
Beihang University, Beijing, China; 2Texas Tech University, Lubbock, TX, United States

Chapter outline

1.1 Introduction to microemacro modeling with numerical methods 2

1.1.1 Basic concepts in microemacro modeling 2
1.1.2 Historical overview and objectives of this chapter 3
1.2 Computational grains for particulate composites 5
1.2.1 Governing equations for 3D elastic heterogeneous materials 5
1.2.2 Multifield boundary variational principles for 3D computational grain method 7
1.2.3 PapkovicheNeuber solution 9
1.2.4 Spherical harmonics 9
1.2.5 The scaled Trefftz trial functions for the inclusion and matrix 11
1.2.6 Algorithm for the implementation of computational grains 14
1.2.7 Validation of computational grains 16
1.3 Computational grains for fiber composites 18
1.3.1 Multifield boundary variational principles for fiber composites 18
1.3.2 PapkovicheNeuber solutions with cylindrical harmonics 22
1.3.3 Stiffness matrix and algorithmic implementation of computational grains 24
1.3.4 Validation of computational grains 25
1.4 Modeling of composites with computational grains 26
1.4.1 Materials homogenization with computational grains 26
1.4.2 Parallel computation and direct numerical simulation of composites 28
1.5 Summary 33
References 33

Durability of Composite Systems. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-818260-4.00001-6

Copyright © 2020 Elsevier Ltd. All rights reserved.
2 Durability of Composite Systems

1.1 Introduction to microemacro modeling with

numerical methods
1.1.1 Basic concepts in microemacro modeling
The macroscale properties, macrostress tensor s and macrostrain tensor ε, are
defined as the volume average of the microscale stress and strain tensors over the
representative volume element (RVE):
Z
1
s ¼ sdU
V U
Z (1.1)
1
ε ¼ εdU
V U

where V is the volume of the RVE. In the absence of body forces, applying the Gauss
theorem allows rewriting these two expressions as
I
1
s ¼ t5xdS
V vU
I (1.2)
1 1
ε ¼ ðu5n þ n5uÞdS
V vU 2

The deformation energy at the macroscopic level should be equal to the volume
average of microscale stress work. It means that at any equilibrium state of the RVE
characterized by the stress field s and the strain field ε, the HilleMandel principle
must be satisfied (see Ref. [1]):
Z
1
s: ε ¼ s: εdU (1.3)
V U

From Eqs. (1.1) and (1.2), the Hill-Mandel principle can be rewritten as:
I
ðt  s$nÞ$ðu  ε$xÞdS ¼ 0 (1.4)
vU

Without loss of generality, the microscopic displacement field on the RVE bound-
ary u can be decomposed into two parts: the mean part u and the zero-mean fluctuation
part u:
e
u ¼ u þ u ¼ ε$x þ u (1.5)
e e
Foundations of modeling of composites for durability analysis 3

These definitions allow one to express the HilleMandel condition in a more conve-
nient form:
I
t$udS ¼ 0 (1.6)
vU e

The boundary condition of the RVE for the displacement field and the traction field
t should be defined to satisfy Eq. (1.4) or (1.6). Three types of boundary conditions are
generally considered:
1. Constant traction boundary condition: the traction field at the boundary of the RVE vV is
prescribed in terms of the macroscopic stress:

t ¼ s$n cx ˛ vU (1.7)

2. Linear displacement boundary condition: the displacement field at the boundary of the RVE
is constrained in terms of the macroscopic strain:

u ¼ u  ε$x ¼ 0 cx ˛ vU (1.8)
e
3. Periodic boundary conditions: at the boundary of the RVE, vU is decomposed into two parts:
a positive part vUþ and a negative part vU with vUþ W vU ¼ vU, vUþ X vU ¼ B,
and with the associated outward normal nþ ¼ n at corresponding points xþ ˛ vUþ and
x ˛ vU , respectively. The periodic boundary condition represents the periodicity of fluc-
tuations field and antiperiodicity of the traction field on the RVE boundary:

   
u xþ ¼ u x cxþ ˛ vUþ and matching x ˛ vU
e e (1.9)
   
t xþ ¼ t x cxþ ˛ vUþ and matching x ˛ vU

For elastic materials, the average tangent moduli Ceff can be solved by the linear
relation of the macrostress tensor s and the macrostrain tensor ε:

s ¼ Ceff : ε (1.10)

1.1.2 Historical overview and objectives of this chapter

There are several widely used analytical tools to predict the overall properties of
heterogeneous materials. For example, Hashin and Shtrikman (1963) developed
variational principles to estimate the upper and lower bounds of the elasticity or
compliance tensor. Hill (1965) developed a self-consistent approach to estimate the
homogenized material properties. Analytical methods have their unique value in the
study of micromechanics. However, because most of these methods follow the work
of Eshelby (1957), namely the elastic field of an ellipsoidal inclusion in an infinite
4 Durability of Composite Systems

medium, these methods can neither consider complex material structures with random
distribution of particles, nor give the microscale stress concentrations caused by their
interactions.
The need for predicting the overall properties of a material with complex geom-
etry, distribution, and arbitrary volume fraction of inclusions promoted the develop-
ment of computational tools for micromechanics. A popular way of doing this is to
use finite elements to model an RVE. By its concept, an RVE is a microscopic
material volume, which is statistically representative of the infinitesimal material
neighborhood of the macroscopic material point of interest. By modeling simple
loading cases of the RVE, the microscopic stress field and strain field in the RVE
can be computed by the finite element method. And the homogenized material
properties are calculated by relating the macroscopic (average) stress tensor to the
macroscopic (average) strain tensor. The finite element method and asymptotic
homogenization theory were also combined to perform multiscale modeling of struc-
tures composed of heterogeneous materials. However, it is well known that primal
finite elements, which involve displacement type of nodal shape functions, are highly
inefficient for modeling stress concentration problems. Accurate computation of the
fields around a single inclusion or fiber may need many thousands of elements. For
example, the mesh of an Al/SiC particulate composite unit cell model typically con-
sists of around 76,000 10-node tetrahedral elements with ABAQUS in the study of
Chawla, Ganesh [2]. Moreover, meshing of an RVE, which contains a large number
of inclusions/fibers, can be human-labor intensive. For the expensive burden of
computation as well as meshing, the aforementioned computational models mostly
use a unit cell as the RVE, assuming the microstructure of material is strictly peri-
odic. This obviously cannot account for the complex shapes and distributions of
materials of different phases.
To reduce the burden of computation and meshing, the authors proposed the idea
of computational grains (CGs). Each CG can include an inhomogeneity in it, and the
microstructures are discretized with several CGs. Compared with FEM, the CG
method needs no fine meshes and can directly model the microstructures. CGs can
save several orders of magnitude of computational burden and, in addition, precisely
capture the stress concentrations (which enable the prediction of damage precursors
at interfaces) around microstructural fibers/inclusions much more accurately than the
usual FEM. With CGs, virtual design and virtual testing of composites containing a
large amount of inhomogeneities can be carried out, so composites can be designed,
tested, and optimized in silico before they are actually manufactured in the
laboratory.
This chapter is aimed at presenting in detail high-performance computational
tools for the modeling of composite materials using CGs, which can directly simulate
the micro- and macroscale mechanical behaviors of composite materials efficiently
and accurately. It systematically introduces state-of-the-art computational methods
to develop a high-performance computational tool with a special focus on the CG
method for micromechanical analysis. In the current state of the art, the method of
CGs to model the microstructure can be used in conjunction with multiscale
modeling, to perform a two-level analysis of the microstructure first to compute
Foundations of modeling of composites for durability analysis 5

the macrostructural properties, and then to perform the macrostructural analysis

using structural finite elements. In reverse, a macrostructural analysis may be per-
formed first using structural finite elements, and then a local microstructural analysis
using CGs may be performed, to compute the microstructural interfacial stresses
accurately, to predict microstructural damage. With advances in petascale and quan-
tum computing, in the near future, it will be possible to model entire structural
components using the presently described micromechanical CGs directly rather
than using the currently popular structural finite elements. Thus, damaged precursors
at the microlevel in a structural component can easily be detected, and the life of a
structural component can be more precisely predicted.

1.2 Computational grains for particulate composites

1.2.1 Governing equations for 3D elastic heterogeneous
materials
A typical representative material or volume element (RVE) of 3D elastic particulate
composites is shown in Fig. 1.1a. Details about algorithms to construct random
microstructures and to form the RVE can be found in Ref. [3]. Here, we just use
the algorithms to build the RVE and focus on the CG method itself. Using the mesh-
ing technology such as Voronoi Diagram, the RVE is discretized into virtual
polyhedral CG elements based on the location and size of heterogeneities, as illus-
trated in Fig. 1.1b. In each CG, a spherical void/elastic inclusion can be included.
Fig. 1.1c is a polyhedral CG with a spherical inhomogeneity.
The solutions of 3D linear elasticity for the matrix as well as inclusions in each CG
should satisfy the following equations of the equilibrium equation, the compatibility
equation, as well as the constitutive relations (assuming that both the matrix and the
inclusion are linear elastic and undergo only small deformations):

V $ sk þ f k ¼ 0 (1.11)

1  k  k T 
εk ¼ Vu þ Vu (1.12)
2
 
sk ¼ lk tr εk I2 þ 2mk εk (1.13)

where the superscript k ¼ m denotes the matrix material, and k ¼ c denotes multiple
inclusions. uk , εk , and sk are respectively, the displacements, strains, and stresses in the
matrix and in the inclusions. f k is the body force, which can be neglected for
micromechanics of composites. V$ and V are the divergence and gradient operators.
nk Ek Ek
lk ¼ and mk ¼ are Lamé constants for matrix/inclusions,
ð1  2n Þð1 þ n Þ
k k 2ð1 þ nk Þ
where Ek and nk are the Young’s modulus and Poisson’s ratio. I2 is the 3D second order
unit tensor.
6 Durability of Composite Systems

(a)

(b)

(c)

∂ Ωe Set

∂ Ωec
Ωec
Ωem

Figure 1.1 (a) An illustration of a matrix containing multiple inhomogeneities; (b) the RVE
after tessellation into virtual CGs; (c) a representative polyhedral CG with an inhomogeneity.
CGs, computational grains; RVE, representative volume element.
Foundations of modeling of composites for durability analysis 7

The interface conditions can be written as:

um ¼ uc at vUec ½matrix=inclusion interface (1.14)

nm $ sm þ nc $sc ¼ 0 at vUec ½matrix=inclusion interface (1.15)

The boundary conditions can be written as:

um ¼ u at Seu ½b.c on a CG (1.16)

nm $ s m ¼ t at Set ½b.c on a CG (1.17)

where u and t are the prescribed boundary displacements and boundary tractions at
the displacement boundary Seu and the traction boundary Set of the domain Ue;
respectively. In addition to the equations above, displacement continuity and traction
reciprocity should be satisfied between neighboring CGs.

1.2.2 Multifield boundary variational principles for 3D

computational grain method
In this subsection, multifield boundary variational principles for the CG method are
presented in detail. In the CG method, the constitutive equations, compatibility
equations, and equilibrium equations are all a priori satisfied by the assumed Trefftz
functions for displacement fields in the matrix and the heterogeneity individually,
whereas the interface/boundary conditions are to be satisfied in a weak sense from
the stationarity conditions of a scalar functional. The detailed discussion is given
in the following.
To develop CGs, we consider independently assumed displacement fields in the
interior of each phase, which is a linear combination of complete Trefftz trial functions
as discussed in Section 1.3.2. That is to say, the displacement fields satisfy the Navier’s
equation in the matrix/inclusion individually:

1  
V2 uk þ V V $ uk ¼ 0; k ¼ m or c (1.18)
1  2n k

Another set of displacement e

um , which satisfies the inter-CG displacement continu-
ity and essential boundary conditions a priori, is introduced:

e
um ¼ u at Seu (1.19)

Then the inter-CG traction reciprocity as well as the matrix/heterogeneity inter-

face conditions can be satisfied in a weak form by the condition of stationarity of
the boundary functional P1 (note that P1 is a boundary-only functional, since the
8 Durability of Composite Systems

equilibrium, compatibility, and constitutive equations are all satisfied by the Trefftz
functions uk ; k ¼ m or c):
( Z Z Z )
X 1 m m
P1 ðem
u ;u ;u Þ¼
m c
 t $ u dS þ t $e
m m
u dS  t$em
u dS
e2
e vUe þ vUc vUem Set
( )
X Z Z
1 c c
þ t $ u dS þ
m c
t $ u dS
e vUec vUec 2

(1.20)

which leads to EulereLagrange equations:

tm ¼ t at Set ½traction b.c. on a CG

um ¼ e
um at vUe ½inter CG compatibilitiy
tmþ þ tm ¼ 0 at re ½inter CG traction reciprocity (1.21)
u ¼u
m c
at vUec ½matrix=inclusion interface compatibility
tm þ tc ¼ 0 at vUec ½matrix=inclusion traction reciprocity

When the element includes a void instead of an elastic inclusion, u ec is merely

e
assumed independently at vUc , and we use the following variational principle:
( Z Z Z )
X 1 m m
u ; um ; e
P2 ðem
u Þ¼ c
 t $ u dS þ tm $ em
u dS  t$em
u dS
e2
e vUe þ vUc vUem Set

XZ
þ tm $ e
uc dS
e vUec
(1.22)

which leads to EulereLagrange equations:

tm ¼ t at Set
um ¼ e
um at vUe
tmþ þ tm ¼ 0 at re (1.23)
um ¼ e
uc at vUec
tm ¼ 0 at vUec
Foundations of modeling of composites for durability analysis 9

1.2.3 PapkovicheNeuber solution

For 3D isotropic elasticity, the general solutions in the matrix and in the inclusion can
be expressed by using the PapkovicheNeuber solution (see Ref. [4]):
 
u ¼ 4ð1  nÞB  VðR $ B þ B0 Þ = 2m

¼ 4ð1  nÞB  R $ ðVBÞT  VB0 = 2m (1.24)

B0 ; B are scalar and vector harmonic functions, which are sometimes called
PapkovicheNeuber potentials.
The second equation in Eq. (1.24) can be written in the following index form:
 
ui ¼ ð3  4nÞBi  xk Bk;i  B0;i =2m (1.25)

An interesting fact of the 3D PapkovicheNeuber solution is that the 3D displace-

ments as in Eq. (1.24) have a very similar form to the displacements in 2D expressed in
terms of complex potentials, as shown in Ref. [5]. However, unlike the approach of
complex potentials, for a specific displacement field in 3D, the harmonic potentials
have high degrees of freedom. That is to say, there may exist many different sets of
B0 ; B1 ; B2 ; B3 , which are harmonic potentials of the same specific displacement field.
This renders one to think about if it is possible to drop the scalar harmonic function, to
express the solution as:

u ¼ ½4ð1  nÞB  VR $ B=2m (1.26)

It was proved in Ref. [4] that Eq. (1.26) is complete for the infinite region, which is
external to a closed surface for any v. However, for a simply connected domain, Eq.
(1.26) is complete only when n s 0:25.
By expressing B0 to be a specific function of B, it is shown that a specific case of the
PapkovicheNeuber solution only is:

u ¼ ½4ð1  nÞB þ R $ VB  RV $ BÞ=2m (1.27)

which is complete for a simply connected domain, for any n.

For detailed discussions of the completeness of the PapkovicheNeuber solution
(see Ref. [4]).

1.2.4 Spherical harmonics

As shown in the previous section, B in Eqs. (1.26) and (1.27) is a vector that should
satisfy the Laplace equation. For spherical inclusion/void problems discussed in this
chapter, we express B as a linear combination of spherical harmonics. In this subsec-
tion, we give a brief introduction to spherical harmonics. For detailed discussions, one
can refer to the monograph [6].
Foundations of modeling of composites for durability analysis 21

Figure 1.11 (a) An illustration of a matrix containing multiple inhomogeneities; (b) the RVE
after tessellation into virtual CGs; (c) a representative polyhedral CG with an inhomogeneity.
CGs, computational grains; RVE, representative volume element.
22 Durability of Composite Systems

which leads to EulereLagrange equations:

tm ¼ t at Set

tf ¼ t at Set
um ¼ e
u at vUem
(1.50)
uf ¼ e
u at vUef
tmþ þ tm ¼ 0 at re
tm þ tf ¼ 0 at Ge

where Ge is the interface of the matrix and the fiber.

1.3.2 PapkovicheNeuber solutions with cylindrical harmonics

In this subsection, we give a brief introduction to the Trefftz trial functions used in the CG
method. For composites containing cylindrical fibers, the Trefftz trial functions are
expressed in terms of the PapkovicheNeuber solution, in which cylindrical harmonics
are employed.
For the fibers, as shown in Fig. 1.11c, the displacement field uf can be derived by
substituting the nonsingular harmonics:
8 9
pf1 < a r l cosðmqÞ þ a r l sinðmqÞ
X =
1l 2l
Bfp ¼
: ;
l¼1 þ a3l zr l cosðmqÞ þ a4l zr l sinðmqÞ
( )
pf2
X b1l coshðnzÞJ0 ðnrÞ þ b2l sinhðnzÞJ0 ðnrÞ
þ
l¼1 þ b3l cosðnzÞI0 ðnrÞ þ b4l sinðnzÞI0 ðnrÞ
8 9
>
> c1ln cosðnqÞcoshðlzÞJn ðlrÞ þ c2ln sinðnqÞcoshðlzÞJn ðlrÞ > >
>
> >
>
>
f >
>
>
X
p f
X
p >
< þ c cosðnqÞsinhðlzÞJ n ðlrÞ þ c sinðnqÞsinhðlzÞJ n ðlrÞ >
=
3 4 3ln 4ln
þ
l¼1 n¼1 >
> >
>
> þ c5ln
>
>
cosðnqÞcosðlzÞIn ðlrÞ þ c6ln sinðnqÞcosðlzÞIn ðlrÞ >
>
>
>
> >
>
: ;
þ c7ln cosðnqÞsinðlzÞIn ðlrÞ þ c8ln sinðnqÞsinðlzÞIn ðlrÞ
(1.51)

into:
h   i
uf ¼ ufp ¼ 4 1  nf Bfp þ R $ VBfp  RV $ Bfp =2mf (1.52)
Another random document with
no related content on Scribd:
VII

Neiti Holladay tulee oikulliseksi

Seuraavana sunnuntaina Hiram Holladayn kuoleman jälkeen

laskettiin hänen maalliset jäännöksensä hautakammioon hänen
vaimonsa viereen Woodlawinin hautausmaalla; ja kaksi päivää sen
jälkeen avattiin ja jätettiin hänen testamenttinsa, jonka oli laatinut
Graham ja joka oli säilössä konttorin kassakaapissa, valvottavaksi.
Kuten oli odotettu, oli hän määrännyt koko omaisuutensa ilman
mitään ehtoja tyttärelleen Francesille. Poikkeuksena tehtiin vain
muutamia lahjoituksia vanhoille palvelijoille; Rogers sai kauniin
testamentin, ja noin puoli miljoonaa annettiin erinäisille
hyväntekeväisyyslaitoksille, joita vainaja harrasti elämänsä aikana.
Muu kaikki jätettiin hänen tyttärensä vapaaseen käytäntöön.

Huomasimme, että hänen omaisuutensa oli arvioitu liian suureksi,

mutta kuitenkin jäi enemmän kuin neljä miljoonaa dollaria tuolle
nuorelle tytölle — sangen kauniit myötäjäiset! Hän sanoi meille heti
haluavansa jättää kaikki liikeasiat meidän käsiimme ja tahtovansa
kokonaan seurata neuvojamme raha-asioissa. Suurimman osan
näitä asioita hoiti Royce, ja vaikka hän luonnollisesti ei puhunut
minulle asiasta mitään, niin oli kuitenkin selvää, että neiti Holladayn
ystävälliset tunteet häntä kohtaan eivät olleet heikontuneet. Kaikki
konttorissa olijat olivat enemmän taikka vähemmän samassa
uskossa asian suhteen ja toivottivat hänelle onnea ja menestystä.

Niin kului kahdeksan, kymmenen päivää. Huolimatta

sanomalehtien ja poliisin ponnistuksista ei mitään uutta valoa ollut
langennut tuohon kammottavaan murhenäytelmään, ja suurelta
yleisöltä se oli jo jäänyt taka-alalle ja unohtunut antaakseen tilaa
muille huomiotaherättäville tapauksille. Alutta mitä ainakin minuun
tulee, oli harrastukseni vieläkin vähentymätöntä, ja useammin kuin
kerran kävin läpi kaikki yksityiskohdat, vakuuttautuakseni uudelleen,
että arvelumme oli oikea. Ainoastaan yhdessä kohdin minusta näytti
kuin se viittoisi vastakkaiseen. Jos oli olemassa avioton tytär, niin tuo
kuolettava pisto, jonka hän oli antanut isälleen, oli riistänyt häneltä
koko sen aineellisen tuen, jonka tämä oli antanut hänelle ja samalla
kaikki toiveet saada vielä lisää häneltä. Hän olisi siis menetellyt
omaa parastansa vastaan — mutta näinkin ollen voisi se, mitä
Godfrey nimitti väkivallanhimoksi, selittää asian. Ja sitäpaitsi voihan
olettaa, että neiti Holladay pitäisi yltäkylläisen huolen sisarestaan,
kunhan vain hänen ensimmäinen surunsa olisi mennyt ohitse.
Tämän myöntäen olettamus oli täysin paikkansa pitävä.

Mutta eräs toinen asia aiheutti minulle paljon päänvaivaa. Kuinka

nainen oli välttänyt poliisin? Tiesin, että tuossa ranskalaisessa
kaupunginosassa häntä oli haeskeltu ilman mitään tulosta kaikki
paikat, mutta olin myöskin varma siitä, että etsiskely oli toimitettu
huolimattomasti, muuten olisi varmaan löydetty joku jälki hänestä.
Neiti Holladay kieltäytyi luonnollisesti jyrkästi vastaamasta kaikkiin
kysymyksiin, ja tähän nähden huomasin taas olevani pulassa.
Epäilemättä hän ei lainkaan halunnut, että rikollinen nainen
löydettäisiin, ja kuitenkin hänet oli mielestäni löydettävä, jos ei muun
niin neiti Holladayn itsensä vuoksi — vapauttaakseen hänet sen
pilven viimeisestäkin varjosta, joka häälyi hänen yllänsä.

Silloin tapahtui hämmästyttävän nopeasti käänne uusiin

kehkeämismahdollisuuksiin. Eräänä päivänä vähää ennen konttorin
sulkemisaikaa tuli eräs konttoristeista sisempään
konttorihuoneeseen ja sanoi, että ulkona oli eräs nainen, joka sanoi
haluavansa puhutella herra Roycea. Hän ei ollut ilmoittanut
nimeänsä, mutta Royce, joka sillä hetkellä sattui olemaan vapaana,
käski ohjaamaan hänet sisään. Niin pian kun sain nähdä vieraan,
tunsin hänet, ja niin teki päällikkönikin — hän oli neiti Holladayn
kamarineiti. Näin myöskin, että hänen silmänsä olivat punaiset
itkusta, ja kun hän istuutui Roycen kirjoituspöydän viereen, alkoi hän
itkeä uudelleen.

»Mitä nyt, mitä on tapahtunut?» kysyi Royce. »Eihän

emännällenne liene mitään ikävyyttä tapahtunut?»

»Hän ei ole enää emäntäni», nyyhkytti tyttö. »Hän on eroittanut

minut tänään palveluksestaan.»

»Eroittanut teidät!» toisti Royce. »Mistä se johtuu? Luulin, että hän

piti teistä.»

»Niin, sitä olen minäkin luullut, mutta hän on eroittanut minut joka
tapauksessa.»

»Mutta minkävuoksi?» intti toinen.

»Sitä juuri haluaisin tietää. Pyysin ja rukoilin, että hän sanoisi

minulle sen, mutta hän ei tahtonut edes nähdä minua. Niin tulin
tänne. Ajattelin, että ehkä voisin saada jotakin apua täältä.»

»Antakaa minun kuulla kaikki, mitä on tapahtunut», sanoi Royce

tyynnyttäen. »Onhan mahdollista, että voin olla jollakin tavalla teille
hyödyksi.»

»Voi, jospa niin hyvin olisi!» huudahti hän. »Minä kun olen niin
mieltynyt neiti Francesiin! Olen ollut hänen luonaan lähemmäs
kahdeksan vuotta, ja kun hän sitten kohtelee minua tällä tavalla, se
on niin ikävää, että voin surra itseni kuoliaaksi! Olin häntä
pukemassa tänään kahden aikaan, ja hän oli yhtä kiltti kuin
muulloinkin minua kohtaan — vieläpä antoi minulle rintaneulankin,
joka ei häntä enää miellyttänyt. Sitten hän läksi ulos ajelemaan ja tuli
takaisin noin tunnin kuluttua. Menin heti hänen huoneeseensa
auttamaan häntä riisuutumisessa, ja kun koputin ovelle, tuli eräs
vieras nainen ovesta ja sanoi, että neiti Frances oli ottanut hänet
kamarineidikseen eikä tarvinnut minua enää, ja antoi minulle
kuukauden palkan. Ja seisoessani siinä niin ällistyneenä etten voinut
liikahtaakaan, hän löi oven kiinni nenäni edessä. Kun olin tointunut
vähän, pyysin puhutella neiti Francesta, jos ei muuten niin
sanoakseni hyvästi; mutta hän ei tahtonut ottaa minua vastaan. Hän
käski tervehtiä sanoen, että hän ei voinut hyvin eikä halunnut tulla
häirityksi.»

Tytön nyyhkytykset kävivät niin voimakkaiksi, ettei hän voinut

jatkaa.

Roycen katse ilmaisi hämmästystä, enkä ihmetellyt sitä. Miten oli

neiti Holladay yhtäkkiä saanut vastenmielisyyden tätä
hyväluontoista, häneen niin mieltynyttä olentoa kohtaan?
 »Sanotte, ettette tuntenut tuota toista kamarineitiä?» kysyi
päällikköni.

»Niin, hän ei ole koskaan ennen ollut talossa. Niin paljon kuin
ainakin minä tiedän. Neiti Frances toi hänet mukanaan kotiin
vaunuissa.»

»Minkä näköinen hän oli?»

Tyttö epäröi.

»Niinkuin ulkomaalainen, minun mielestäni», sanoi hän vihdoin.

»Ranskalainen ehkä — päättäen siitä, miten hän äänsi 'r':n.»

Tulin tarkkaavaksi. Sama aatos heräsi Roycessa ja minussa

samalla kertaa.

»Onko hän yhdennäköinen neiti Holladayn kanssa?» kysyi hän

äkisti.

»Neiti Holladayn! Ei! Hän on paljon vanhempi, aivan

harmaapäinen.»

No niin, neiti Holladaylla oli luonnollisesti oikeus ottaa

kamarineidikseen ken hyvänsä ja eroittaa kaikkikin palvelijansa, jos
häntä huvitti; mutta sittenkin tuntui hänen tapojansa vastaan
merkillisen sotivalta tämä perin väärä esiintyminen toista kohtaan.

»Sanotte hänen lähettäneen terveisiä, että hän oli sairas?» sanoi

Royce vihdoin. »Oliko hän sairas teidän pukiessanne häntä?»

»E-ei», vastasi tyttö pitkäveteisesti. »En tahdo sanoa, että hän oli
juuri sairas, mutta hän näytti alakuloiselta ja huolestuneelta jonkun
asian vuoksi. Luulen hänen itkeneen. Hän on muuten itkenyt paljon
isänsä kuoleman jälkeen, raukka!» lisäsi hän.

Tämä voi tosin selittää asian. Mutta todennäköisesti ei se ollut

ainoastaan suru isän kadottamisesta, joka oli syynä Frances
Holladayn kyyneleihin.

»Eikä hän näyttänyt teitä kohtaan vihaiselta?»

»Ei, ei tietysti! Hänhän antoi minulle rintaneulan, kuten äsken

sanoin.»

»Pelkään, etten voi tehdä teidän hyväksenne mitään», sanoi

Royce pitkäveteisesti, mietittyään hetkisen. »Luonnollisesti en voi
sekaantua sellaiseen asiaan; neiti Holladaylla on oikeus hoitaa
talouttansa niinkuin itse parhaaksi näkee. Mutta jos ette pääse
takaisin entiselle emännällenne, niin voisi tapahtua, että minä voin
hankkia teille paikan jossakin muualla. Voittehan tulla takaisin
kolmen, neljän päivän perästä, niin katson, mitä olen saanut
aikaan.»

»Sen teen. Paljon kiitoksia!» sanoi hän ja meni.

Minun oli toimiteltava vähän omia asioitani tänä iltana, minkä

vuoksi en ajatellut sen enempää Frances Holladayta ja hänen
asioitaan, mutta seuraavana aamuna sain taas voimakkaan
muistutuksen siitä.

»Saitko neiti Holladayn allekirjoituksen valvonta-asiakirjaan?»

sattui
Graham kysymään kumppaniltaan.
 »En», vastasi Royce vähän hätäytyneenä. »Olin hänen kotonaan
eilisiltana, mutta hän lähetti minulle terveiset ilmoittaen, että hän oli
liian sairas tullakseen alas puhumaan kanssani tai toimimaan
liikeasioita.»

»Ei suinkaan se ole mitään vakavaa laatua?» kysyi toinen

kiireisesti.

»Ei, sitä en luule. Arvattavasti se on vain pientä hermostumista.»

Mutta kun hän uudelleen meni hänen luokseen illalla, sai hän
saman vastauksen, ja samalta hovimestarilta, joka oli ollut monta
vuotta perheen palveluksessa, sen tiedon, että neiti Holladay oli
yhtäkkiä päättänyt jättää kaupungin ja muuttaa kesäasuntoonsa
Long Islandiin. Oli vasta maaliskuun loppupuoli, niin että kokonaista
kaksi kuukautta oli vielä kesäkauden alkuun; mutta hän tunsi
olevansa hyvin heikko, ei voinut edes lähteä huoneestansa ja luuli,
että raitis ilma ja maaelämän hiljaisuus vaikuttaisivat paremmin kuin
mikään muu hänen turmeltuneihin hermoihinsa. Sen vuoksi tulisi
koko talousväki, lukuunottamatta hänen kamarineitiään, keittäjää,
sisäpalvelijaa ja käskyläistä, lähtemään kaupungista seuraavana
päivänä laittaakseen kesäasunnon heti kuntoon.

»En ihmettele, että hänen tarvitsee vähän vahvistaa itseänsä»,

huomautti Graham osaaottavasti. »Hänen on täytynyt kestää vaikea
koettelemus, erittäinkin vaikea tytölle, joka on saanut sellaisen
kasvatuksen kuin hän. Parin kolmen kuukauden hiljaisuus ja lepo
tulevat tekemään hänelle hyvää. Milloin hän itse aikoo lähteä?»

»Viikon perästä, luullakseni. Päivää ei ole vielä varmasti määrätty.

Riippuu siitä, kuinka pian kaikki saadaan järjestykseen maalla.
Eihän ole tarpeellista häiritä häntä nyt millään liikeasioilla? Tämä
valvonta-asiakirja…»

»Voi odottaa siksi kun hän tulee takaisin. Niin, annamme hänen
olla rauhassa niin paljon kuin mahdollista.»

Mutta, kuten näytti, hän oli tullut paremmaksi tai muuttunut, sillä
kaksi päivää sen jälkeen tuli kirje, jonka hänen kamarineitinsä oli
kirjoittanut hänen edestään Grahamille ja jossa hän pyysi häntä
tulemaan luoksensa seuraavan päivän iltana, koska hän halusi
puhua muutamista liikeasioista hänen kanssaan. Minusta näytti
hyvin kummalliselta, että hän kääntyi Grahamin puoleen, mutta tämä
otti kaikessa tapauksessa ajurin ja lähti, tekemättä mitään
huomautusta. Tunti sen jälkeen avautui konttorin ovi ja hän tuli
sisään omituinen ilme kasvoillaan.

»Toden totta minä en käsitä hitustakaan!» puhkesi hän istuessaan

tuolilleen.

Royce kääntyi sivuttain häntä kohti sanomatta mitään, mutta näkyi

kuitenkin selvästi, kuinka levoton hän oli.

»Ajatella, että niin hyvällä ymmärryksellä varustettu tyttö kuin

Frances Holladay on osoittanut olevansa, nyt saa päähänsä sellaisia
oikkuja! Se on käsittämätöntä! Mutta sittenkään en voi olla
ihailematta hänen älykkyyttään. Täällä olen minä oleillut ja uskonut,
ettei hän pitänyt lukua liikeasioistaan ja ettei hänellä olisi
pienintäkään selkoa, mutta hänellä näkyy joka tapauksessa olleen
silmät auki.»

»Mistä on kysymys?» kysyi Royce, kun toinen keskeytti puheensa.

 »Hän aloitti muistuttamalla minua siitä, että hänen omaisuutensa
oli kokonaan hänen käytettävissään, ja että hän sai tehdä sen
kanssa mitä itse tahtoi, mikä minun luonnollisesti oli myönnettävä.
Sitten hän jatkoi ja sanoi tietävänsä, että hänen isänsä aikomuksena
eläessään oli tehdä useampia lahjoituksia ja että hän olisi ne tehnyt,
jollei olisi niin äkkiä kuollut; että lahjoitukset olivat sen luontoisia,
ettei hän halunnut nimensä asettamista niiden yhteyteen ja että hän
aikoi toimittaa ne nimettömästi.»

»Sitten?» kysyi Royce.

»Sitten», sanoi Graham pitkäveteisesti, »hän pyysi minua

myymään sellaisia arvopapereitaan, jotka hyväksi näkisin, niin että
voisin huomenna jättää hänelle satatuhatta dollaria puhtaassa
kullassa — satatuhatta dollaria!»
VIII

Salaperäinen kamarineiti

»Satatuhatta dollaria!» huudahti Royce ja tuijotti kumppaniinsa.

»Niin, satatuhatta dollaria! Se on kaunis summa nuorelle tytölle

annettavaksi kerrallaan, mutta hänellä on varoja siihen.
Luonnollisesti meillä ei ole muuta tehtävänä kuin seurata hänen
ohjeitaan. Arvelen, että voimme molemmat arvata, mitä hän aikoo
rahoilla tehdä.»

Royce nyökäytti päätään. Minä luulin myöskin arvaavani sen.

Rahat olivat tietysti aiotut tuolle toiselle naiselle — kun kaikki kävi
ympäri, niin ei hän siis saisikaan kärsiä rikoksestaan. Minun
mielestäni ei ollut kaukana, ettei neiti Holladay tehnyt itseänsä
osalliseksi rikokseen.

»Hän näkyy todellakin olevan sairas», jatkoi Graham. »Hän näytti

laihalta ja surkastuneelta. Lujitin hänen päätöstänsä etsiä lepoa ja
rauhaa muuttamalla oleskelupaikkaa.»

»Milloin hän lähtee?» kysyi Royce tukahtuneella äänellä.

 »Ylihuomenna luullakseni. Hän ei voinut sanoa varmaan. Itse
asiassa ei hän voinut puhua paljon. Hänen äänensä oli sortunut —
oli vilustunut — se on kai influenssaa, luulen. Olisin tehnyt pahoin,
jos olisin pakottanut häntä puhumaan, sen vuoksi en sitä
yrittänytkään.»

Hän kääntyi pöytänsä ääreen, mutta pyöräytti tuolinsa kohta sen

jälkeen uudelleen.

»Ohimennen sanottuna», sanoi hän, »näin tuon uuden

kamarineidin. En voi sanoa, että hän teki minuun hyvän
vaikutuksen.»

Hän vaikeni hetkiseksi kuin olisi punninnut sanojaan.

»Hän näytti säädylliseltä ja muuten miellyttävältä», jatkoi hän

vihdoin, »mutta en pitänyt hänen silmistään. Ne olivat terävät.
Havaitsin hänen pari kolme kertaa katselevan minua merkillisellä
tavalla. En voi ymmärtää, mistä neiti Holladay on hänet saanut. Hän
on nähtävästi ranskalainen, puhuu selvällä ranskalaisella
korostuksella. Mitä rahoihin tulee, niin on kai parasta, että myymme
jonkun määrän Presbyterialaisen laitoksen osakkeita. Ne ovat hänen
arvopapereistaan vähimmän lupaavia.»

»Niin, minä arvelen samoin», yhtyi Royce; ja hänen kumppaninsa

antoi tarpeelliset määräykset.

Sen jälkeen hän ryhtyi toiseen työhön, ja päivä meni ilman, että
neiti
Holladaysta ja hänen asioistaan puhuttiin sen enempää.
 Rahat myydyistä osakkeista tulivat konttoriin seuraavan päivän
iltapäivällä pienessä sinetillä varustetussa käärössä, johon oli
merkittynä sisällys — sata tuhatta dollaria seteleissä. Graham
käänteli miettiväisenä sitä kädessään.

»Parasta on, että sinä lähdet viemään tätä sinne, John», sanoi
hän kumppanilleen. »Ja Lester voi seurata mukana.»

Royce pisti käärön taskuunsa, kutsuttiin ajuri, ja me lähdimme

matkaan.
Ei mitään tapahtunut matkalla, ja puolen tunnin kuluttua
pysähdyimme
Holladayn talon edessä.

Talo oli vanhanaikainen ruskea kivirakennus; se ei ollut enää

muodikkaimmassa kaupunginosassa, joka oli siirtynyt
keskuspuistoon päin, ja erilaatuisia myymälöitä alkoi tunkeutua
seutuun; mutta se oli ollut Hiram Holladayn kotina neljänkymmenen
vuoden ajan, eikä hän ollut koskaan halunnut muuttaa siitä. Tällä
hetkellä olivat kaikki ikkunaverhot alaslaskettuina ja talo näytti
autiolta. Menimme portaita ylös ovelle, ja heti soitettuamme sen
avasi nainen, jonka vaistomaisesti tunsin olevan uuden
kamarineidin, vaikka hän paljon vähemmän muistutti kamarineitiä
kuin vanhahkoa keskiluokan työläisnaista.

»Tulimme tuomaan rahoja, jotka neiti Holladay pyysi herra

Grahamilta eilen», sanoi Royce. »Minä olen John Royce, hänen
liikekumppaninsa.»

Vastaamatta mitään viittasi nainen meitä astumaan sisään.

 »Luonnollisesti meidän täytyy saada kuitti siitä», lisäsi päällikköni.
»Minulla on täällä sellainen valmiina, niin että emäntänne tarvitsee
vain kirjoittaa sen alle nimensä.»

»Neiti Holladay on liian sairas voidakseen ottaa teitä vastaan»,

sanoi kamarineiti lausuen huolellisesti sanansa. »Vien paperin
hänelle ja hankin allekirjoituksen.»

Royce epäröi hetkisen. Muistuttelin, missä olisin voinut kuulla

tämän äänen ennen. Jossakin, siitä olin varma — tämän vienon,
hillityn, sointuvan äänen. Äkkiä säpsähdin — muistin! Se oli neiti
Holladayn ääni silloin, kun hän nousi tervehtimään päällikköäni sinä
aamuna tutkinto-oikeuspaikassa! Mutta ei — työnsin luotani heti
sellaisen ajatuksen — sehän oli sulaa mielettömyyttä!

»Pelkään, että se ei käy päinsä», sanoi Royce vihdoin. »Summa

on suuri, ja se on minun jätettävä henkilökohtaisesti neiti Holladaylle
tämän todistajan läsnäollessa.»

Nyt oli kamarineidin vuoro epäröidä; näin hänen huulensa

puristuvan onnettomuutta ennustavalla tavalla.

»Kuten tahdotte», vastasi hän. »Mutta minä sanon teille jo

ennakolta, että emäntäni on hyvin hermostunut, ja hänen on kielletty
puhumasta.»

»Hänen ei tarvitse puhua», vastasi Royce lyhyesti. Mitään

vastaamatta nainen meni portaita ylös ja näytti tietä.

Neiti Holladay makasi taaksepäin nojautuneena syvässä

lepotuolissa kääre päässä, ja puolipimeässä, joka vallitsi huoneessa,
voin nähdä kuinka muuttunut hän oli. Hän näytti paljon laihemmalta
ja vanhemmalta ja ryki välistä tavalla, joka kauhistutti minua. Ei
ainoastaan murhe, ajattelin, ole voinut aikaan saada tätä surullista
muutosta; täytyi olla olemassa joku salaisuus, joka painoi häntä.

Seuralaiseni pani luonnollisesti myöskin merkille tämän

muutoksen — suuremman muutoksen ehkä kuin mitä voin nähdä —
ja näin kuinka hän säikähti ja tuli liikuttuneeksi.

»Paras neiti Holladay», aloitti hän, mutta neiti Holladay keskeytti

hänet pienellä käskevällä liikkeellä.

»Ei, ei!» kuiskasi hän käheästi. »Älkää puhuko!»

Hän vaikeni ja hillitsi itsensä. Kun hän uudelleen puhui, tapahtui se

kokonaan toisella äänellä.

»Minulla on rahat, joita olette pyytänyt», sanoi hän ja ojensi

käärön.

»Kiitos», jupisi hän.

»Haluatteko laskea ne?»

»Ei, sitä ei tarvitse!»

»Minulla on täällä kuitti», sanoi hän ja otti esiin täytekynän. »Olkaa

hyvä ja kirjoittakaa alle.»

Hän otti kynän vapisevin käsin, asetti kuitin lepotuolin käsinojan

päälle tarkistamatta sitä ja kirjoitti hitaasti ja vaivaloisesti nimensä.
Sitten nojausi hän taas taaksepäin helpotuksesta huokaisten ja sulki
kasvot käsiinsä.
 Royce pisti kuitin lompakkoonsa ja seisoi sitten hetkisen kahden
vaiheella. Mutta kamarineiti oli avannut oven ja odotti meitä. Hänen
emäntänsä ei antanut mitään merkkiä; ei ollut mitään veruketta
viipyä kauempaa; seurasimme siis palvelijaa.

»Neiti Holladay näyttää olevan hyvin sairas», sanoi Royce hiukan

vapisevalla äänellä, kun nainen pysähtyi meidän edessämme
alemmassa eteishuoneessa.

»Niin — hyvin.»

Taas sama ääni! Käytin tilaisuutta katsellakseni häntä tarkoin.

Hänen hiuksensa alkoivat todellakin harmaantua, hänen kasvonsa
olivat juovien uurtamat, joita juovia vain köyhyys ja huolet olivat
piirtäneet: ja kuitenkin kaiken tämän ohella kuvittelin voivani havaita
kalpean, mutta elävän yhtäläisyyden Hiram Holladayn tyttären
kanssa. Loin vielä kerran silmäyksen häneen — yhtäläisyys oli
heikko, epämääräinen — ehkäpä hermostoni oli ylenmäärin
kiihoittunut ja petti minua. Sillä miten oli mahdollista, että niin
voimakas yhdennäköisyys voisi olla olemassa?

»Hän on tietysti kysynyt neuvoa lääkäriltä?» kysyi Royce.

»Kyllä, tietysti.»

»Ja onko hän neuvonut nauttimaan lepoa ja rauhaa?»

»On.»

»Milloin lähdette maalle?»

»Huomenna tai ylihuomenna, luullakseni.»

 Royce kääntyi ovea kohti, mutta pysähtyi kahden vaiheella. Hän
avasi huulensa sanoakseen jotakin vielä — hänen levottomuutensa
pakoitti häntä siihen — mutta muutti sitten taas mielensä ja meni
ulos ovesta, jota nainen piti avoinna.

»Hyvästi», sanoi hän vakavasti. »Toivon, että neiti Holladay saa

hupaisen matkan.»

Ovi sulkeutui perässämme mennessämme portaita alas.

»Jenkinson on perheen lääkäri», sanoi hän. »Ajakaamme hänen

luokseen kuulemaan, kuinka sairas neiti Holladay oikein on. Olen
huolissani hänen puolestaan, Lester.»

»Se on hyvä ajatus», sanoin ja annoin ajurille osoitteen.

Tohtori oli kotona ja otti meidät heti vastaan.

»Tohtori Jenkinson», aloitti päällikköni ilman enempiä

valmisteluita, »olen John Royce toiminimestä Graham & Royce.
Otaksun teidän tietävän, että olemme neiti Frances Holladayn
lainopilliset neuvonantajat?»

»Kyllä», vastasi Jenkinson. »Hauska tehdä tuttavuutta, herra

Royce.»

»Luonnollisesti harrastamme hänen menestystänsä ja kaikkea

mikä häntä koskee, ja olen tullut tänne pyytämään teiltä muutamia
varmoja selityksiä hänen tilastaan? Haluaisimme tietää, tohtori,
kuinka sairas hän oikeastaan on?»

»Sairas», toisti Jenkinson nähtävästi kummastuen. »Onko hän

sairas?»
 »Eikö hän sitten ole teidän hoidossanne? Luulin teidän olevan
perheen lääkärin.»

»Niin minä olenkin», myönsi hän. »Mutta minä en ole nähnyt neiti
Holladayta kahdeksaan, neljääntoista päivään. Silloin hän oli aivan
terve, vähän hermostunut ehkä ja alakuloinen, mutta varmasti ei niin
paljon, että olisi tarvinnut lääkärinhoitoa. Hän on aina ollut
tavattoman vahva.»

Royce näytti hämmästyneeltä. Mitä minuun tulee, niin päässäni

meni kaikki ymmälle.

»Kerron teille kaikki», sanoi päällikköni vihdoin. »Haluaisin saada

teiltä neuvon.»

Sitten hän alkoi kiireesti kertoa kaikesta, mitä hän tiesi neiti
Holladayn sairaudesta, ja lopetti selonteolla käynnistämme hänen
luonaan, lisäten, että kamarineiti oli sanonut emäntänsä olevan
lääkärin hoidossa. Jenkinson kuunteli loppuun keskeyttämättä häntä,
mutta hän oli silminnähtävästi sekä ihmeissään että ikävissään.

»Ja sanotte, että hän näytti todellakin sairaalta?» kysyi hän.

»Niin, hyvin sairas minun kokemattomissa silmissäni,

huolestuttavan sairas. Hän näytti laihalta ja kuihtuneelta — voi tuskin
puhua.— ja millainen yskä hänellä oli! Tuskin tunsin häntä.»

Tohtori mietti taaskin vähän aikaa. Hän oli hyvin etevä lääkäri,
jonka hoidokkaiden joukkoon kuului monta huomattavaa henkilöä, ja
voin nähdä, että hän tunsi itsensä loukatuksi siitä, että oli turvauduttu
johonkin toiseen lääkäriin.
 »Luonnollisesti neiti Holladaylla on täysi vapautensa», sanoi hän
vihdoin, »kysyä neuvoa toiselta lääkäriltä, jos hän pitää sen
parempana.»

»Mutta olisiko se teidän mielestänne ollut uskottavaa?» kysyi

päällikköni.

»Kymmenen minuuttia sitten se olisi minusta näyttänyt

mahdottomalta», vastasi tohtori painolla. »Mutta naisethan muuttavat
helposti mieltänsä, kuten me lääkärit saamme suruksemme usein
kokea.»

Royce epäröi ja kävi suoraan asiaan.

»Tohtori Jenkinson», aloitti hän totisena, »eikö teistä olisi parasta

mennä neiti Holladayn luo — tiedätte, kuinka suuresti hänen isänsä
luotti teihin — ja vakuuttaa hänelle, että hän on hyvissä käsissä?
Myönnän, etten tiedä mitä minun on ajateltava, mutta pelkään, että
joku vaara uhkaa häntä. Ehkäpä hän on joutunut puoskarien käsiin.»

Jenkinson hymyili.

»Kehoitus etsimään lepoa ja hiljaisuutta näyttää kyllä sangen

viisaalta», sanoi hän, »ja on ristiriidassa sen kanssa mitä
puoskaroitsijat antavat.»

»Mutta sittenkin, eikö olisi parasta, että te itse näkisitte hänet?»

intti Royce.

Tohtori oli kahden vaiheella ja istui hetken aikaa naputtaen

sormillaan tuolinsa käsinojaan.
 »Se nyt ei olisi aivan ammattiarvon mukaista», sanoi hän vihdoin.
»Mutta voinhan tervehtiä häntä vanhana ystävänä. Hartauteni
perhettä kohtaan pitäisi olla riittävä tekosyy, arvelen.»

Roycen katse kirkastui, ja hän puristi sydämellisesti lääkärin kättä.

»Kiitos, tohtori!» sanoi hän lämpimästi. »Se vapauttaisi toiminimen

paljosta huolesta — puhumatta minusta mieskohtaisesti», lisäsi hän.

Jenkinson nauroi hyväntahtoisesti.

»Sen tiesin kyllä», sanoi hän. »Saammehan me lääkärit kuulla

kaikkea mahdollista kielittelyä. Ja tämä ilahduttaa minua todellakin.
Jos tahdotte odottaa minua täällä, niin lähden heti matkaan.»

Luonnollisesti suostuimme, ja hän kutsui vaununsa ja lähti.

»Vihdoinkin», sanoin, »saamme nähdä esiripun taakse, ehkäpä yksi
ainoa vilahdus olisi kylliksi luomaan valoa pimeyteen.» Mutta puolen
tunnin kuluttua tohtorimme palasi, ja silmäys hänen katseeseensa
ilmaisi minulle, että kohtalo oli taaskin sallinut meidän pettyä.

»Lähetin hänelle käyntikorttini», kertoi tohtori lyhyesti, »mutta neiti

Holladay käski hyvin yksinkertaisesti tervehtimään sanoen, että hän
ei voinut ottaa vastaan.»

Roycen katse synkkeni.

»Ja siinäkö oli kaikki?» kysyi hän.

»Ni-in! Luonnollisesti ei minulla ollut muuta valittavana kuin lähteä

tieheni. Niskoitteleminen oli mahdotonta.»

»Tietysti», myönsi toinen. »Mutta, tohtori, miten selitätte sen?»

 Jenkinson istui ja näytti vähän aikaa tutkivan maton kuvioita.

»Suoraan sanoen, herra Royce», sanoi hän vihdoin, »en minä

tiedä mitä ajatella. Todennäköisintä on, että neiti Holladay kärsii
jonkinlaista mielenhäiriötä — ehkäpä vain akuuttista, sellaista, joka
tavallisesti menee ohitse — mutta joka helposti voi kehittyä
vakavaluontoiseksi, niin, jopa pysyväksikin.»

Se ajatus oli herännyt minussakin, ja Roycen kasvojen ilmeestä

näin, että hänkin oli sitä ajatellut.

»Eikö ole mitään keinoa, jonka avulla voisimme saada varmuuden

asian tilasta?» kysyi hän. »Kenties hänet on pelastettava omasta
itsestään.»

»Hyvin mahdollista», myönsi tohtori päätään nyökäyttäen, »mutta

hän on täysi-ikäinen ja määrää itse mitä tekee. Ei ole olemassa
keitään sukulaisiakaan, jotka voisivat sekaantua asiaan — eikä edes
läheisiä ystäviä, sen kyllä tiedän. En näe mitään keinoa, jollette te
hänen lainopillisena neuvonantajanaan voi kääntyä viranomaisten
puoleen ja pyytää heiltä hänen mielentilansa tutkimista.»

Mutta Royce teki heti kieltävän liikkeen.

»Se on mahdotonta!» hän sanoi. »Meillä ei ole kerrassaan mitään

aihetta sellaisen askeleen ottamiseen. Se loukkaisi häntä
kuolettavasti.»

»Niin, se on selvää», tunnusti lääkäri. »Pelkäänpä, siis ettei tällä

hetkellä voida tehdä mitään, asia saa olla sellaisenaan, kunnes
jotakin varmempaa tapahtuu.»