Women Have Always Worked A

Concise History Alice Kessler-Harris

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/women-have-always-worked-a-concise-history-alice-k
essler-harris/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Colombia a concise contemporary history Larosa

https://textbookfull.com/product/colombia-a-concise-contemporary-
history-larosa/

A Concise History of Germany Mary Fulbrook

https://textbookfull.com/product/a-concise-history-of-germany-
mary-fulbrook/

So Tempting Romance with Altitude 2 1st Edition Jody A

Kessler [Kessler

https://textbookfull.com/product/so-tempting-romance-with-
altitude-2-1st-edition-jody-a-kessler-kessler/

A Concise History of Poland 3rd Edition Jerzy Lukowski

https://textbookfull.com/product/a-concise-history-of-poland-3rd-
edition-jerzy-lukowski/
A Concise History Of American Painting And Sculpture
Baigell

https://textbookfull.com/product/a-concise-history-of-american-
painting-and-sculpture-baigell/

The Treaty of Versailles : a concise history 1st

Edition Neiberg

https://textbookfull.com/product/the-treaty-of-versailles-a-
concise-history-1st-edition-neiberg/

A History of Women in Medicine Cunning Women Physicians

Witches Sinead Spearing

https://textbookfull.com/product/a-history-of-women-in-medicine-
cunning-women-physicians-witches-sinead-spearing/

A Concise History of History Global Historiography from

Antiquity to the Present Daniel Woolf

https://textbookfull.com/product/a-concise-history-of-history-
global-historiography-from-antiquity-to-the-present-daniel-woolf/

A concise history of world population Sixth Edition

Massimo Livi Bacci

https://textbookfull.com/product/a-concise-history-of-world-
population-sixth-edition-massimo-livi-bacci/
 Women Have
Always Worked

Kessler-Harris text.indd 1 8/31/18 2:10 PM

 the working cl ass in americ an history

Editorial Advisors
James R. Barrett, Julie Greene, William P. Jones,
Alice Kessler-Harris, and Nelson Lichtenstein

A list of books in the series appears at the end of this book.

Kessler-Harris text.indd 2 8/31/18 2:10 PM

 WOMEN HAVE
ALWAYS WORKED

A CONCISE HISTORY
Second Edition

ALICE KESSLER-HARRIS

Kessler-Harris text.indd 3 8/31/18 2:10 PM

 © 1981 by Feminist Press
© 2018 by the Board of Trustees of the University of Illinois
Published in paperback by arrangement with the author.
All rights reserved.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Kessler-Harris, Alice, author.
Title: Women have always worked : a concise history / Alice
Kessler-Harris.
Description: Second edition. | Urbana : University of Illinois
Press, [2018] | Series: The working class in American
history | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: lccn 2017053900 | isbn 9780252083587 (pbk. :
alk. paper)
Subjects: lcsh: Women—Employment—United States—
History.
Classification: lcc hd6095 .k45 2018 | ddc 331.40973—dc23
lc record available at https://lccn.loc.gov/2017053900

E-book isbn 978-0-252-05062-6

Kessler-Harris text.indd 4 8/31/18 2:10 PM

 For Ilona

Kessler-Harris text.indd 5 8/31/18 2:10 PM

Kessler-Harris text.indd 6 8/31/18 2:10 PM
 Contents

Acknowledgments ix
1 The Meaning of Work in Women’s Lives 1
2 Household Labor 21
3 Working for Wages 61
4 Women’s Social Mission 109
5 Changing the Shape of the Workforce 147
6 Equality and Freedom at Odds 176

Notes 209
Index 225

Kessler-Harris text.indd 7 8/31/18 2:10 PM

Kessler-Harris text.indd 8 8/31/18 2:10 PM
 Acknowledgments

For the Second Edition

For this second edition of Women Have Always Worked, I have drawn on
the comments and insights of two generations of readers to make mod-
est changes in the text, and to revise illustrative material. I want to thank
these readers for sharpening my wit and my prose. Thank you, too, to Jen-
nifer Tammi and Allison Kirkpatrick Powers, who researched and provided
material for new images. James Engelhardt, Tad Ringo, and the staff at the
University of Illinois Press, including Elena Leith, Alexxa Larsen, and Alison
Syring, completed the process with a flexibility and a commitment that I
very much appreciate.
Revolutionary changes have marked the lives and expectations of men
and women in the more than thirty-five years since the first edition of
Women Have Always Worked appeared. We no longer speak about either men
or women as though they were fixed and discrete categories. Nor do we
understand “work” as a paid part of the production process, as we once
did. Race, gender, and class, inseparable now in the narrative of history,
no longer provide discrete explanations for economic and social change.
The title of this book, once startling, has become something of a truism,
no longer a surprise to anyone. I have tried to recognize and explore these
changes in a newly added chapter. But the book as a whole remains framed
within historical understandings that have governed our behavior, if not our
imagination, over time.

Kessler-Harris text.indd 9 8/31/18 2:10 PM

 x . ack n ow l ed gment s

As always, I owe more than I can say to my beloved Bert. My daughter,

Ilona, to whom this book is dedicated, was sixteen when it first appeared.
She and her stepsisters, Julie and Devorah, know as much as anyone that
women have always worked. Thanks, kids, for teaching me.

From the First Edition

This book grows out of a larger study to which it is both parent and child.
Many of the ideas presented here are the fruits of that other research and
yet this book appears first—perhaps as an invitation to the next. Since I
started working on the history of wage-earning women, in the early 1970s,
I have received generous research aid and support from a variety of sources
including the American Philosophical Society, The Rabinowitz Foundation,
and the National Endowment for the Humanities. My grateful thanks to
all of these as well as to the Radcliffe Institute, which housed me for half
a year, and to Hofstra University for the several leaves that enabled me to
take advantage of the fellowships.
The manuscript benefitted from the criticism of good friends and col-
leagues. Blanche Wiesen Cook, Amy Swerdlow, and Phyllis Vine read the
manuscript through, providing trenchant criticism and numerous specific
suggestions. Elizabeth Phillips at The Feminist Press has been a knowledge-
able and versatile editor—full of inspiring enthusiasm. Bert Silverman’s
clear vision has encouraged me to see in this book, as in the many projects
on which we have worked together, some of the connecting links to the
struggle for social change.
I have dedicated this book to my daughter, Ilona, who shared in its cre-
ation and was its first reader.

Kessler-Harris text.indd 10 8/31/18 2:10 PM

 Women Have
Always Worked

Kessler-Harris text.indd 11 8/31/18 2:10 PM

Kessler-Harris text.indd 12 8/31/18 2:10 PM
 1
The Meaning of Work in Women’s Lives

Dotha Bushnell lived on a Connecticut farm in the early 1800s, among the
last of generations of American women who worked in households that
produced all the necessities of survival. Her son, Horace, lamenting the
disappearing past, wept over the “frugal, faithful, pious housewife” who
lived in an age when “the house was a factory on the farm; the farm a grower
and producer for the house.” All of a household’s members were harnessed
together “into the producing process, young, old, male and female, from
the boy that rode the plough horse to the grandmother knitting under her
spectacles.”1
Nobody then or now could wonder if Dotha Bushnell worked. Whether
she was an enslaved woman who worked in the fields, or an indentured
servant or the mistress of a plantation household, a woman had a job to
do. In preindustrial societies, nearly everybody worked, and almost nobody
worked for wages. But with industrialization, the harness yoking house-
hold members together loosened. As production began to move out of the
household into factories, offices, and stores, those who got paid for the new
jobs were clearly workers. At the same time, the kinds of work women did
at home changed dramatically. The remaining tasks of the household, such
as caring for children, preparing food, cleaning, and laundering, were not
so clearly defined as work. In separating the jobs necessary to maintain the
household from the jobs done for pay, the Industrial Revolution effected
not only a shift in the tasks assigned to workers of both sexes, but a shift
in perceptions of what constituted work for each. Women who maintained

Kessler-Harris text.indd 1 8/31/18 2:11 PM

 2 . ch a p ter 1

the home and did not collect wages were no longer identified as workers.
Their home roles seemed shaped by love, or commitment, simply the nat-
ural product of biological difference. We might consider whether, in our
new postindustrial or information society, as the tasks of men and women
once again converge, perceptions of what constitutes work have once again
changed.
In the preindustrial period, almost everyone did what could, in one sense,
be called domestic work. As servants, slaves, or family members, their tasks
revolved around the household, which constituted the center of production.
Among family members, women as well as men derived identity, self-es-
teem, and a sense of order from their household places. For the enslaved and
servants, whose work lives centered in other people’s families, household
tasks were nevertheless the source of survival. For the most part, the core
family and its extended members consumed the goods and food produced
in this unit, trading what little there was left to make up for shortages.
There seems to have been a rhythm to the work performed in this pre-
industrial environment, in harmony with the seasons in the countryside

In the pre-revolutionary period, everyone did what could, in some sense, be called
domestic work. This drawing depicts life around 1776. (Library of Congress Prints
and Photographs Division)

Kessler-Harris text.indd 2 8/31/18 2:11 PM

 the meaning of work in women’s lives · 3

and with family needs in both town and country. By the sixteenth century,
much of Europe had what we would now call an unemployment problem:
too many workers and too few jobs. To feed, clothe, and shelter the popula-
tion at minimal levels required fewer workers than the numbers of people
available. As a result, work was spread out. The evidence suggests that
traditional role divisions—which assigned to women internal household
tasks and care of gardens, dairies, and domestic animals, as well as small
children—allowed men a good deal more freedom than their wives. Men,
more than women, benefited from a growing labor surplus. Women’s tasks
tended to be less seasonal and more regular. Over the span of a year, men
had fewer onerous and regular responsibilities.2
The transition from this relatively self-sufficient domestic economy to
dependence on trade took hundreds of years and developed at different
speeds in different areas. The first inroads occurred when the commer-
cial revolution of the thirteenth century created a market for manufactured
goods and encouraged craftsmen and their families to concentrate their
energies on producing for cash. Artisan families, who had previously made
and sold their own products, began to produce for merchants who bought
in bulk and sold to distant places. In these family industries, women, who
were generally excluded from formal apprenticeships, could nevertheless
become skilled craftworkers by ‘stealing’ the trade from male family mem-
bers. They were partners in every sense of the word. Women cooked and
laundered for apprentices; they performed some of the tasks of produc-
tion; in most places the law acknowledged a wife’s right to the business
if a husband died. The garden plot still produced food supplies, and wives
and widows supervised and trained young unmarried women to perform
household work. If labor within these artisan families seemed relatively
balanced, it was far from idyllic. Work within the household, in the shop,
and on the farm was always hard. Poor crop yields or sickness could bring
even comfortable households to the edge of starvation.
As trade developed in the seventeenth and eighteenth centuries, a subtle
change came over family industry. Merchants, who had at first been con-
tent to take what was available and sell it, soon began to demand prod-
ucts made to their own specifications. Instead of gathering the products of
local artisans, they “put out” their own orders to cottages throughout the
countryside. Workers lost control over what they made. They still retained

Kessler-Harris text.indd 3 8/31/18 2:11 PM

 4 . ch a p ter 1

control over their time. People who worked in their own cottages would not
be rushed. They did more or less work as other tasks called, and sometimes
they wasted materials. As orders increased, however, merchants required
faster and more reliable production. Effective supervision of workers could
be obtained only if the labor force were concentrated in one place. And to-
ward the end of the eighteenth century, the development of steam-powered
machinery required a labor force able to move where the machines were,
adding urgency to the demand for a factory workforce.
Slowly and painfully the laboring poor were persuaded to give up their
own loosely jointed and self-imposed definitions of work. In sixteenth-
and seventeenth-century England, land that had been held in common for
generations, as well as some that had traditionally been leased by families,
was taken over by large landowners for their own use. This process, called
enclosure, meant that some farm families were forcibly ejected while others
no longer had common pasture. Ultimately, they could not survive on the
land. Driving men, women, and children from farms made them available
for work in towns. But they were reluctant workers. Employers could per-
suade them to show up for work regularly only by holding back wages or
tying them to contracts that ran for as long as twenty-one years. Sometimes
employers beat inattentive workers, especially children. Frequently the state
passed laws to help employers create a reliable workforce. In England and
France, harsh laws against vagrancy forced people to take jobs against their
own inclinations. Those who would not submit might be branded or jailed
and later deported to colonies in far-off places.

Work in the Colonies

As in the old world, workers in the American colonies did not easily submit
to the idea of working by someone else’s rhythms. The Spanish who colo-
nized parts of the South and Southwest discovered that Native Americans
would not willingly perform manual labor for them. In early Virginia, de-
veloping a work rhythm proved to be a special problem. Historian Edmund
Morgan describes how Virginia’s first colonists starved rather than bow to
what they saw as the harsh discipline of the Virginia Company. They chose
to work only six to eight hours a day, spending the rest of their time “bowling
in the streets.” These work patterns, reminiscent of English habits, lasted
until the Virginia Company imposed a quasi-military regime.3

Kessler-Harris text.indd 4 8/31/18 2:11 PM

 16 . ch a p ter 1

property upon marriage, gave a husband claim to all of a wife’s wages, and
turned over the children to him should she commit any sexual impropriety or
seek to live separately. A “lady’s” family was to be the only sphere in which she
could shine, her only occupation. Schools included her only peripherally in the
lower grades and generally excluded her from advanced academic study. If a
woman were forced by necessity into paid employment, she generally found
herself relegated to the most menial and poorest paid tasks: a confirmation
of the injunction that she ought not to be in the workforce at all.
In the absence of an identity derived from wage work, woman’s identity
was grounded in her home role. Especially for middle-class women, status,
even self-esteem, came through men, giving truth to the old saying: man
does, woman is. While many, perhaps most, women derived gratification
from husbands and children, the evidence indicates that substantial num-
bers of women hungered for greater self-determination and resented their
inability to achieve in their own right. Margaret Fuller wrote in 1843, “Many
women are considering within themselves what they need that they have
not, and what they can have if they find they need it.”18 Yet lacking oppor-
tunities for economic self-sufficiency, only a few exceptional women could
achieve success by male standards. Some of the most successful, like Sarah
Josepha Hale, a widow who edited a widely read magazine called Godey’s
Lady’s Book, and the author Sarah Payson Willis Parton (better known as
Fanny Fern), earned their livings by advocating a female reticence they did
not themselves practice.

Bread and Roses

For most ordinary women, the unappealing nature of wage work made con-
finement to the hearth an attractive alternative. Increasing specialization of
labor in the late nineteenth and early twentieth centuries produced barren
work experiences for most men and women. Women in the paid labor force
retained sufficient connection with expectations of freedom and coopera-
tion to demand not merely adequate wages, but some joy in life. Marching
down the streets of Lawrence, Massachusetts, in 1912, striking women car-
ried banners that proclaimed, “We want bread and roses too.” Poet James
Oppenheimer, watching the parade, immortalized the words in a poem that
went on to say, “hearts starve as well as bodies.”19

Kessler-Harris text.indd 16 8/31/18 2:11 PM

Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Abraham
Poppius
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Abraham Poppius

elämäkerta ja runot

Author: A. H. Bergholm
Abraham Poppius

Release date: November 24, 2023 [eBook #72218]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,

1899

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ABRAHAM

POPPIUS ***
ABRAHAM POPPIUS

Elämäkerta ja runot

Kirj. ja toim.

A.H. BERGHOLM

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1899.

Tahdon täten esiintuoda kiitollisuuteni professori Kaarle

Krohnia kohtaan, joka sekä on esittänyt minulle tämän
aineen että sitten työni kuluessa aina ystävällisesti
neuvoilla minua avustanut.

Helsingissä 20/1 1899.

A.H.B.
SISÄLLYS:

I. ELÄMÄKERTA.

II. RUNOT.

Esi-puheeksi. a. Laulu. b. Vuoro Laulu. Rengin Virsi Horjutessa.

Runo. Laulu. Lapsen Virsi. Kukkaisen Taivas. Asko ja Walpuri.
Kantele ja Huilu. a. Rakkauuen Synty. b. Rakkauden Synty.
Kuuloitus a. Punnittu Amor. b. Punnittu Amor. a. Perhoisen Synty. b.
Perhosen Synty. c. Perhosen Synty. Sala-itku. a. Laurin tuomiset. b.
Laurin tuomiset. c. Laurin tuomiset. Naurajoille. Onnen toivotus. a.
Uusi huomen laulannoilla. b. Laulun huomen. a. Lohdutus
talvipakkasessa. b. Lohdutus talvipakkasessa. Vaikutus valistuksen.
»Missä mieleni…» Jos ma laulaja olisin. Varpunen. »Jos
kunniaksi…» »Niinkuin narri…»
ELÄMÄKERTA

Poppius-suvun (1) jälkiä voi seurata aina 17 vuosisataan asti.

Loppupuolella tätä vuosisataa kuoli suvun vanhin tunnettu jäsen
Abrahamus Nicolai Padasjoen kirkkoherrana. Hän ei itse Poppius-
nimeä käyttänyt; vasta hänen poikansa tuntemattomasta syystä sen
itselleen omistivat. Lieneekö tällä suvulla mitään yhteyttä Virossa
löytyvän samannimisen suvun kanssa, siitä ei ole tietoa. Pari
vuosisataa Abrahamus Nicolain jälkeläiset vaikuttivat pappeina
yksinomaan Keski-Savon pitäjissä; Juvan kirkkoherran virka oli toista
vuosisataa tämän suvun hallussa. Yksi pojista kolmannessa
polvessa kantaisästä lukien oli Pieksämäen kirkkoherra Abraham
Poppius, joka kuoli v. 1768. Hänen poikansa Johan hylkäsi vanhat
sukutraditsionit antautuen sotilasuralle. 1788 —90 vuosien sodassa
oli hän mukana ja samaten 1808—09 vuoden taisteluissa, vaikka nyt
enimmmäkseen kommissariatissa palvellen. Vielä sodan kestäessä
sai hän eron palveluksesta luutnantin arvonimellä ja eli loppuikänsä
Partalan tilalla Juvan pitäjässä. Täällä hänen vanhin poikansa,
Abraham jonka elämänvaiheita on aikomukseni esittää, oli syntynyt
lokakuun 30 p:nä 1793. Pojan runolliset taipumukset olivat ehkä
perintöä äidiltä Katarina Elisabet Cygnaeuselta, jonka suvussa
rikkaat luonnonlahjat eivät olleet aivan harvinaisia.
 Lapsuuden aika kului rauhallisesti useitten siskojen ja
leikkikumppanien parissa. Jo tältä ajalta johtuu se ystävyys Abraham
Poppiusen ja erään toisen, sittemmin kuuluisan Carl Axel Gottlundin
välillä (2), joka sitten pysyi läpi heidän elämänsä huolimatta
jälkimäisen oikullisesta ja usein ärtyisästä luonteesta. Vaikka
Gottlund olikin lähes kolme vuotta nuorempi ja samanikäinen
Abrahamin nuoremman veljen kanssa, olivat he kuitenkin paljon
yhdessä. Uima- ja metsästysmatkoilla käytiin ahkerasti jo pienestä
pojasta alkaen.

Elämä maaseudulla tämän vuosisadan alkupuoliskolla oli

monessa suhteessa aivan toisenlainen, kuin nykyään maassamme.
Tarkoitan tässä etupäässä herrassäätyläisiä. Seuraelämä heidän
kesken oli vilkkaampaa, ja luonnollisista syistä. He asuivat kaukana
muusta maailmasta ja olivat verrattain harvoin missään yhteydessä
sen kanssa. Ulkonaiset olot siten jo pakoittivat virkamiehiä ja
kartanojen omistajia kullakin seudulla tyytymään toistensa seuraan,
keskinäisestä seurustelusta hakemaan henkistä ravintoaan ja
huvitustaan. Ystävien syntymä- tai nimipäivät ja muut vuoden
merkkipäivät muistettiin tarkoin ja yhdyttiin peninkulmien päästä niitä
ilolla ja tanssilla viettämään. Ja silloin ei tyydytty yhteen iltaan tai
yöhön, vaan päivät ja illat myöhään yöhön huviteltiin pari kolme
vuorokautta, niin paljon kuin vaan syömisen takia ennätettiin.
Seuraelämällä oli niin sanoakseni runollisempi leima, jota eivät
taloudelliset huolet ja maanviljelyksen huonot tulokset voineet
himmentää.

Tällainen oli elämä säätyläisten kesken myöskin Juvalla Abraham

Poppiusen nuoruuden aikana. Nuorta väkeä löytyi kosolta täällä
silloin. Abraham itse oli vanhin kuudesta lapsesta ja rovasti
Gottlundin ja kappalaisen Vinterin perheissä löytyi useita
samanikäisiä. Kun Poppius vuonna 1810 (3) ja hänen nuorempi
veljensä sekä C. A. Gottlund pari vuotta myöhemmin olivat lähteneet
Porvoon lukioon, muodostuivat erittäinkin joulut ilon ja pitojen ajaksi
nuorten veikarien saavuttua kotiin kaupungista. Porvoossa Poppius
ei näy paljon seurustelleen Gottlundin kanssa, vaikka he tietysti,
ollen saman pitäjän miehiä, joskus kävivät toistensa luona.
Korkeammalla luokalla ollen, kuin Gottlund, oli Abrahamilla toiset
toveritkin.

Kevätlukukaudella vuonna 1813 matkusti Abraham Poppius

Porvoosta Turkuun suorittaaksensa ylioppilastutkinnon ja kirjoitti 1
p:nä maaliskuuta (4) nimensä yliopiston matrikkelin. Luultavaa on,
että hän nyt jo oli päättänyt antautua teologiselle uralle, vaikka
hänen harras lukuintonsa saattoi hänet ensin kohdistamaan lukunsa
kandidaattiarvoa varten. Historia, erittäinkin isänmaan, ja suomen-
kieli olivat hänen lempiaineensa, ja niin paljon, kuin hän vaan muilta
varsinaisilta tutkintoluvuiltaan ennätti, harrasti hän maansa
muinaisuuden tutkimista. Isän tulot olivat verrattain pienet ja perhe
suuri, niin ettei Abrahamille tarpeeksi riittänyt varoja kotoa, vaan
täytyi hänen luultavasti jo Turussa ollessaan kotiopettajana ansaita
lisää.

Kesät 1813, 1814, 1815 ja 1816 oleskeli Poppius kotona Juvalla

(5). Jolleivät Poppius ja Gottlund, joka v. 1814 oli tullut ylioppilaaksi,
Turussa varsin paljon seurustelleet, olivat he loma-aikoina maalla
sitä enemmän yhdessä. Sattuipa joskus, että Gottlund silmittömästi
suuttui Poppiuseen, kun hän oli ennättänyt ennen pyytämään jonkun
pitäjän kaunottarista tanssiin tai Gottlund muuten Poppiusen tähden
tunsi itsensä syrjäytetyksi hienohelmaisten joukossa.
 Turussa seurusteli Poppius varsinkin Antti Juhana Sjögrenin
kanssa, joka Porvoon lukiosta oli tullut ylioppilaaksi samana vuonna,
kuin hänkin. Porvoossa jo olivat he paljon olleet yhdessä. Samat
harrastukset ja osaksi samat luvut veivät heidät edelleen yhteen;
heidän välilleen syntyi luja ystävyys, jota yhtäläisyys molempien
luonteitten hienoudessa vielä vahvisti. Sjögrenissä oli keväällä 1813
(6) sattumalta herännyt ajatus Suomen kansan muinaisrunojen
keräämisestä ja suomenkielen tutkimisesta. Hän esitti tuumansa
Poppiukselle, joka siitä suuresti innostui. Molemmat päättivät heti
seuraavana kesänä ryhtyä työhön, kukin tahollaan. Jo ensimäisestä
ylioppilaskesästään asti keräsikin Poppius kotiseudullaan runoja ja
sananlaskuja. Että tämä esimerkki paljon vaikutti myös Gottlundiin ja
enensi hänen intoaan samanlaiseen työhön, on epäilemätöntä,
vaikkei Gottlund muistiinpanoissaan sitä suorastansa tunnustakaan.

1816:n vuoden alussa oli Poppius kirjoittanut isälleen kirjeen (7),

jossa sanoo aikovansa heti lähteä Porvoosen vihityttämään itseänsä
papiksi. Että hän nyt jo oli päättänyt tehdä sen ja siis jättää lukunsa
ainakin ajaksi, siihen vaikuttivat luultavasti leipähuolet. Mahdollista
on myös, että, niinkuin Gottlund luuli, satunnainen alakuloisuus
jonkun vastoinkäymisen tähden luvuissa oli saattanut Poppiusta tälle
tuumalle. Kirjeessä Juvalta koettaa Gottlund selittää Poppiuselle,
kuinka kerrassaan epäedullinen hänelle tämä askel olisi.

»— ty Du vet ej ordet af förrän Consistorium Venerandum skjutsar

Dig åt helvetet, upp till Kiuruvesi eller d. m. Och tänker Du framdeles
undergä promotion, får du procossa med Biskopen allt till Keijsaren
som Gustafsson i Sveaborg. — — Och skrifver Du till Borgå sä låf ei
vist koma, kanske du kunde få bättre villkor derigenom».
 [»— sillä ennenkuin tiedätkään, lähettää Consistorium
Venerandum sinut helvettiin, Kiuruvedelle asti tai muuanne yhtä
pitkälle. Ja jos aijot tulevaisuudessa antaa promoveerata itseäsi,
saat käräjoidä Piispan kanssa aina Keisariin asti kuten Gustafsson
Viaporissa. — — Ja jos kirjoitat Porvoosen niin elä lupaa varmasti
tulla, ehkä' saisit paremmat ehdot sen kautta.»]

Jos lie tämä vaikuttanut, tai Poppius muutenkin päätti tällä kertaa
jättää papintuumansa, lopputulos on, että hän edelleenkin jäi
Turkuun lukujansa jatkamaan ja tuskinpa ensinkään kirjoitti Porvoon
konsistoriumille.

Vuonna 1816 olivat Poppius ja Gottlund viimeisen kesän yhdessä

kotona Juvalla. Jälkimäinen valmisteli nyt matkaa Upsalan, jonne
suomalaisten ylioppilasten vielä tähän aikaan oli tapana lähteä
harjoittamaan opintojaan. Päättäen eräästä Gottlundin kirjeestä (8),
jonka hän myöhemmin kirjoitti Poppiuselle Turkuun, oli nyt myös ollut
kysymys, että Poppius lähtisi mukaan. Syystä tai toisesta katsoi
tämä kuitenkin paremmaksi toistaiseksi jäädä kotimaahan, vaikka
hänellä olikin isänsä suostumus matkaan. Syksyn alussa hän siis
taas lähti Turkuun. Heti ensi kirjeessä (9), jonka hän täällä sai
Gottlundilta Upsalasta, kehoittaa tämä häntä tulemaan sinne, koska
siellä muka elatuskin oli paljoa halvempi kuin Turussa. Marraskuun
alussa (10) kirjoitti Poppius siihen vastauksen suomeksi kertoen
omista pyrinnöistään ja Turun oloista. Tähän asti oli heidän
kirjeenvaihtonsa käynyt ruotsiksi, mutta nyt Poppius ensimäisenä
vaihtoi sen kansansa kieleen. Innostuneena tästä ja isänmaallisista
tunteistaan siellä muukalaisten joukossa vastaa (11) Gottlund myös
suomeksi puhuen Savon korvista »jossa pyyt vihelevät, ja peipuiset
vingertavat». Sentehden, jatkaa hän, »sine tiet oikein kuin, kuin sine
ett häjtet unouxen sen kallin kielen joka nyt on poleuxen alla, nin
myös minekin, vajka nyt tässä täutyn olla, muihen sekkan
suljettunna, omasta maasta, — —». Että hän tässä tarkoittaa.
muutakin kuin kirjeitten kirjoittamista suomeksi, on selvää. Poppius
oli luultavasti kertonut runoistaan, joita hän suomenkielellä oli
alkanut sepitellä ylioppilasaikanaan. Muussakin suhteessa on tämä
kirje mieltäkiinnittävä. Hän jatkaa nimittäin:

»Se [Atterbom] on yxi ajvan hiljainen miesi, ja emine taidan

ymertä, mitenkä hän on nin sauret kiäntymyxet (hvälfningar) Ruotsin
laulamuxessa (Poesie) matkan saatana. Hän on pannuna kumaxi,
ette ne ej Turussa ovat pitänä pareman huolen, oman maan asiojsta,
vajka ne kylle joka vuosi kirjuttavat disputationit Saxan ja Graekan
kielen välillä, nin ej hyö millonka antavat, omasta kieleste tiedon.
Vaan tähä myö liiton ette ej suomen maan tietymys (Litterat.) mejäen
syyn kautta, pitä hävittämän, vaan piteme me ajkana myöten, nin
paljoin kuin mejden voimassa on, site julista ja ylösvalista.»

Lopussa hän taas kehoittaa Poppiusta seuraavana keväänä

tulemaan Upsalaan, jotta he paremmin yhdessä voisivat panna
tuumiaan toimeen ja koska siellä, huomauttaa hän taas, oleskelu
tulisi helpommaksi; jos vielä Abraham Poppiusen veli Yrjö, joka
myös oli ylioppilaana Turussa, tulisi mukaan, asuisivat, ehdottaa
hän, he »kajkki Savon sangarit yhessä linassa.» Nämät uudistetut
kehoitukset ja Gottlundin innostuttavat kirjeet tietysti eivät jääneet
vaikuttamatta, vaikkei vielä seuraavana keväänä tullutkaan mitään
matkasta.

Eräästä Gottlundin kirjeestä (12), jonka hän tammikuussa. 1817

kirjoitti isälleen, saamme tietää, mitä Poppius siihen aikaan puuhaili.
Gottlund kertoo nimittäin, että Poppiusella oli tekeillä väitöskirja »de
paroecia Juva in Savonia sita» (13). Ei ole tietoa, tuliko tästä
koskaan mitään valmista; ei Gottlundilla ollut paljon toivoa siitä,
koska aineksia löytyi kovin vähän.

Suomen yliopistossa Porthanin henki, hänen innokkaat

kehoituksensa ja isänmaalliset aatteensa vielä tähän aikaan
tuntuvasti vaikuttivat. Nuorten tiedemiesten ja ylioppilasten joukossa
olivat ne saaneet kannattajia, jotka nuoruuden innostuksella päättivät
noudattaa hänen esimerkkiään ja antautua työhön suomalaisen
isänmaansa hyväksi, sen kielen ja kansallisuuden korottamiseksi.
Näitä miehiä olivat Linsén, Tengströmit, Arwidsson, jotka Aura-
seuran perustivat ja vuosina 1817 ja 1818 painosta toimittivat Aura-
nimistä aikakauskirjaa. Jonkunmoisen seuran (14) olivat keskenänsä
perustaneet myös nuoremman polven miehet: Poppius, Sjögren, G.
Fr. Aminoff, Alex. Blomgvist, I. Ilmoni ja ehkä muutkin. Näyttää siltä,
kuin he osaksi oppositsionista auralaisia vastaan (15), jotka muka
olivat liian laimeita ja sovittavaisia isänmaallisuudessaan, olivat
liittyneet yhteen ja tosityössä tahtoivat näyttää isänmaallisuuttaan.
Että he jyrkemmin olisivat tahtoneet kannattaa Ruotsin
kirjallisuudessa silloin vallitsevaa fosforistista suuntaa, kuin
Auralaisetkaan, tuskin voi sanoa. Jos entisen emämaan silloisissa
kirjallisissa virtauksissa tahtoo tähän löytää vertauksia, saattaa
sanoa, että näitten nuorten harrastukset enemmän ehkä kävivät
samaan suuntaan, kuin göötiläisen seuran, ja Aura taas enemmän
edusti fosforistista suuntaa.

Sitä henkeä, mikä tässä seurassa vallitsi, ilmaisee kirje, jonka

Poppius vuotta myöhemmin (16) kirjoitti Sjögrenille:

»Äfvenledes skulle jag vela rätt ljufligen kunna visa Herrar

Aurarister att om de och vi alla nånsin skola vinna utlänningars
aktning, så skola vi vara oss själfva och icke allting h.e. nihil; vi skola
ej gå att bygga på andras litteratur, som nog har byggmästare till
öfverflöd, icke med förnämhet förkasta allt eget och ofira
krokodiltårar ät Balder och Brage».

[Samaten tahtoisi oikein ihanasti voida näyttää Herroille

Auralaisille että jos he ja me kaikki voimme koskaan voittaa
ulkomaalaisten kunnioitusta, täytyy meidän olla oma itsemme eikä
kaikkea t.s. ei mitään; meidän ei pidä olla auttamassa rakentamaan
muitten kirjallisuutta, jolla on yllin kyllin rakennusmestaria, ei
ylpeydellä hyljätä kaikkea omaa eikä uhrata krokodilinkyyneleitä
Balderille ja Bragelle.]

Mitään yhteistä julkaisua heiltä ei ole ainakaan jälkimaailmalle

säilynyt, mutta jokainen osaltaan on kyllä voimiensa mukaan
näyttänyt, ettei hänen innostuksensa ollut aivan tyhjää
suunpieksimistä. Heidän yhteiset keskustelunsa kai juuri innostuttivat
m.m. Poppiustakin kirjoittamaan kertomusta kotipitäjästään.

Kohta kuitenkin muutamat seuran jäsenistä, nimittäin Poppius ja

Aminoff jättivät Turun yliopiston muuttaen ajaksi Upsalaan.
Vähitellen näkyvät kokouksetkin käyneen aina harvemmiksi ja
1818:n vuoden alussa oli Poppius kuullut Upsalaan, että koko seura
oli hajoomistilassa. Sen johdosta kirjoitti hän Sjögrenille (17):

»Högst ledsamt vore om sällskapet skulle upplösas. Du bör arbeta

emot det. Där skall ju hafva uppkommit en psalmkommité. Herre
Gud hvad det vore ljuft att genom vår morgonrodnad uti sällskapets
äteruppblomstrande fä anledning att föreställa sig en ännu större
dager. Att genom Porthans återupplifvade anda hoppas intresse för
vår historie, för vårt national språk, pä det våra efterkommande icke
må blifva en indifferens af Rysse och Svensk ett noll, utan en
själfständig nation pä förnuftets och själens områden, då de i politiskt
afseende icke någonsin kunna blifva det!»

[»Hyvin ikävää olisi jos seura hajaantuisi. Sinun täytyy vastustaa

sitä. Siellähän kuuluu syntyneen virsikomitea. Herra Jumala kuinka
olisi ihanaa seuran uuden kukoistuksen aamuruskossa saada syytä
kuvailla mielessään vielä suurempaa päivänvaloa. Kunpa saisi
Porthanin jälleenherätetyn hengen kautta toivoa syttyvän innostusta
historiaamme, kansalliskieleemme, jotta meidän jälkeläisistämme ei
tulisi Venäläisen ja Ruotsalaisen välinen olento, nolla, vaan
omantakeinen kansallisuus järjen ja sielun puolesta, koska he
valtiollisessa suhteessa eivät koskaan voi siksi tulla.»]

Poppius ei kuitenkaan enään saanut tilaisuutta suoranaisesti

vaikuttaa seuran elähyttämiseksi ja sen muutkin jäsenet hajosivat
vähitellen Turusta eri tahoille.

Kesällä 1817, jonka Poppius oleskeli kotona maalla, oli hän

lopullisesti päättänyt muuttaa Upsalan yliopistoon. Hän lähti sen
tähden syyskuun lopulla Turkuun, missä hänen oli yhdyttävä
muutamiin muihin tovereihin, jotka myös olivat aikeissa purjehtia
Pohjanlahden toiselle rannikolle. Matka oli suoritettava n.k.
sumpissa, verrattain pienessä, puoliavonaisessa saaristoveneessä.
Semmoiseen astui 26 p:nä neljä nuorta suomalaista tiedemiehen- ja
kirjailijan-alkua (18), nimittäin A.I. Arwidsson, L.H. Prytz, Abraham
Poppius ja G. Fr. Aminoff lähteäksensä entiseen emämaahan
täydentämään opintojaan sen korkeakoulussa. Tavallisissa oloissa,
kuin ilma oli kaunis ja tuuli suotuisa, suoritettiin matka Turusta
Tukholmaan muutamassa päivässä. Mutta nyt sattui nousemaan
tavaton pohjoismyrsky, joka painoi tuon pien aluksen oikeasta
suunnastaan aina Gottlandin rannikkoa kohden. Heidän onnistui
viimein monen kovan ottelun jälkeen ja kärsittyään kylmää ja märkää
päästä maalle pieneen Fårön saareen Gottlandin pohjoispuolella.
Matka oli ollut sitä vaikeampi, koska heidän oli täytynyt pelastaa
sumppiinsa kaikki matkustavaiset ja miehistö eräästä toisesta
sumpista, jonka he matkalla olivat tavanneet ajelehtivan
haaksirikkoisena, masto myrskyn katkaisemana. Tänne Fåröhön
heidän sitten täytyi jäädä melkein pariksi viikoksi odottamaan
sopivaa tuulta. Loppumatka kävi onnellisesti ja 28 p:nä lokakuuta
saapuivat he viimein Upsalaan siellä olevien suomalaisten ja
tuttaviensa suureksi iloksi ja hämmästykseksi.

Kaikki olivat täällä nimittäin jo varmaan luulleet heidän hukkuneen

(19). J.J. Pippingsköld, joka Tukholman kautta 11 p:nä lokakuuta oli
tullut Upsalaan Turusta, oli kertonut, että he jo viikkoa ennen häntä
olivat lähteneet Turusta ja että laivurit arvelivat heidän joko
hukkuneen tai ajelehtineen Liivinmaan rannikolle. 15 p:nä oli
Gottlund kirjoittanut kotiin sisarelleen pahoin pelkäävänsä, että se
laiva, jossa Poppiusen piti matkustaa, oli hukkunut; ja 17 p:nä
kirjoittaa hän päiväkirjaansa saaneensa varman tiedon, että sumppi
matkustavaisineen päivineen oli joutunut aaltojen uhriksi. »Minä
surujn nin nijte, ette olin itkesilmein ja murheinen kaiken päjvä, eikä
osana teke mitä», sanoo hän päiväkirjassaan. 22 p:nä kirjoitti hän
Sjögrenille ja Yrjö Poppiuselle Abrahamin ja hänen toveriensa
kuolemasta. Seuraavana päivänä tuli Upsalaan kuitenkin N.G. af
Schultenin kautta sanoma, että kaikki olivat pelastuneet, vaikkei
tiedetty miten eikä missä; mutta kun ei tullut mitään kirjettä, ei
Turusta eikä Tukholmasta, sammui toivo taas. Vasta 28 p:nä
pääsivät he epävarmuudestaan, kun he odottamatta tapasivat
Arwidssonin ja Prytzin kadulla ja ja myöhemmin Poppiusen ja
Aminoffin majatalossa. Illalla sitten vietettiin suuri riemun ja yleisen
veljestymisen juhla Urbergin kahvilassa.
 <tb>

Tähän aikaan oleskeli Upsalan yliopistossa harvinaisen suuri

joukko suomalaisia, enemmän kuin koskaan ennen tai jälkeen (20).
He muodostivat eri maakunnan omine kuraattorineen ja
inspehtorineen. Juuri syksyllä 1817, muutama päivä Poppiusen tulon
jälkeen, syntyi suomalaisten kesken tuo kuuluisa riita, joka vasta
seuraavana keväänä saatiin asettumaan. Arwidsson tietysti heti
joutui tässä päähenkilöksi, vaikka tällä kertaa ehkä tahtomattansa.

Poppius ei näy innokkaammin ottaneen osaa näihin kiistoihin.

Arwidssonin puolta hän kyllä piti ja kirjoitti Gottlundin, Pippingsköldin,
Aminoffin ynnä muitten kanssa nimensä uusien sääntöjen alle
huhtikuussa 1818 (21). Poppius oli hiljainen luonne, joka ei tahtonut
esiintyä ja herättää huomiota. Silti hän ei suinkaan ollut
välinpitämätön asiain menosta tai laimea mielipiteissään. Sen
olemme kyllin nähneet jo niistä muutamista kirjeenotteista, joita yllä
on mainittu. Sattuipa välistä, että hän hyvinkin innostui hetken
tunnelmasta, jopa kiivastuikin» (22). Hänen luonteensa
perusteellisuus ja hänen hieno, niin sanoakseni runollinen
käsityksensä kammoksui kaikkea vaan ulkonaisesti loistavaa kuorta
ja taistelujen räyhäävää elämää.

Sekä syys- että kevätlukukauden asui Poppius yhdessä Aminoffin

kanssa. Hänkin oli savolainen, kotoisin Rantasalmelta, jonne hänen
isänsä, majuri, vanhoilla päivillään oli asettunut asumaan.
Luonteiltaan hyvin samanlaisina viihtyivät he erinomaisesti toistensa
seurassa.

»Jag och Germund hafva hela vintern som kött och blod varit
oskiljaktiga contubernaler, lefvat och arbetat under ett tak, såfvit i en
säng och spelat under ett täcke, så att hvad jag i alla möjliga
afseenden säger om mig, gäller och till alla delar om honom.»

[»Minä ja Germund olemme koko talven kuin liha ja veri olleet

eroittamattomia asuintovereita, eläneet ja työskennelleet saman
katon alla, nukkuneet samassa sängyssä ja saman peitteen alla, niin
että mitä minä kaikissa suhteissa sanon itsestäni tarkoittaa myös
kaikin puolin häntä.»]

kirjoittaa Poppius Sjögrenille (23). Samat isänmaalliset aatteet

innostuttivat molempia. Kansansa kielen ja kirjallisuuden
korottamista Aminoffkin haaveili ja harrasti. Aminoff står i ljusan låga
af detta fosforos [Aminoff on ilmi tulessa tästä fosforoksesta]
(kansallisuudenaate), kertoo Poppius seuraavassa kirjeessä
Sjögrenille (24). Häntä lähinnä oli luonnollisesti Gottlund Poppiusen
paras ystävä. He eivät suinkaan tuon yhden vuoden eronaikana
olleet vieraantuneet toisistaan. Niinkuin jo olemme nähneet,
kirjoittivat he jokseenkin ahkeraan toisilleen ja kirjeitten ohessa oli
Gottlund lähettänyt Poppiuselle Ruotsin kirjallisia uutuuksia, milloin
vasta ilmestyneet numerot »Svensk Literaturtidningia», milloin
»Poetisk Kalenderia» tai Bruzeliusen »Kalender för Damer» j.n.e.
Sitä enemmän tulivat he täällä Upsalassa olemaan yhdessä, koska
Gottlund kevätlukukauden 1818 asui samassa talossa, kuin Poppius.
Jokapäiväiseen seuraan kuuIui myös Pippingsköld, johonka Poppius
nähtävästi vasta täällä lähemmin tutustui.

»Han är mera original än Arvidsson, är mindre vigilös och äger

kanske mera gvickhet än han. För karrikature har han en afgjord
fallenhet»,

[»Hän on enemmän alkuperäinen kuin Arvidsson, vähemmän

huikentelevainen ja hänessä on ehkä enemmän sukkeluutta.
Pilkkakuviin hänellä on kieltämätön taipumus»,]

arvelee Poppius edellä mainitussa kirjeessä Sjögrenille. Gottlundin

kautta pääsi Poppius nyt Ruotsin huomattavampien kirjallisten
kykyjen kanssa tuttavuuteen. Atterbom oli siihen aikaan ulkomailla,
mutta siinä seurassa, jonka keskuksena Palmblad oli, kävi myös
suomalaisia, niinkuin Arwidsson, Gottlund ja joskus Poppiuskin.

Kuitenkaan Poppius, niinkuin sanottu, ei näy vilkkaammin

ottaneen osaa ylioppilaselämään, joka tähän aikaan ei suinkaan ollut
hiljaisinta laatua, eikä kirjallisiin keskusteluihin suuremmissa
piireissä. Hän viihtyi paremmin kotonaan lähempien ystäviensä
seurassa ja kirjojensa ääressä. Joskus oli hän kutsuttu päivällisille tai
illallisille professori Romanssonin luo (25), joka osasi suomea ja joka
aina suomalaisia kohtaan oli erittäin ystävällinen ja auttavainen.
Historiaa ja filosofiaa lueskeli Poppius nyt ja kuunteli näissä aineissa
luentoja, joita Geijer ja Grubbe pitivät (26). Hänen totuutta
harrastava, tutkiskeleva mielensä ei tahtonut tyytyä puolinaisuuteen;
elämän suurissa kysymyksissä tahtoi hän päästä sopusointuun ja
perustettuun, filosofiseen vakaumukseen. Kandidaattitutkinto hänellä
edelleen oli lähimpänä maalina. Syyskesällä (27) kirjoittaa hän
Sjögrenille:

«Min största force vore nu att jämte praesterande af

Candidatexamen, ändtligen hafva kommit pä någon säker grund i
filosofien som kan förvirra en människa på alla möjliga vägar till
döds, — —.

[»Suurin pyrintöni olisi nyt, että sen ohella kuin olisin suorittanut
Kandidaattitutkinnon, samalla viimeinkin olisin päässyt varmalle
pohjalle filosofiassa, joka voi eksyttää ihmisen kaikellaisilla teillä
aivan kuolluksiin,» — —.]
 Grubben luennoista uskonnon filosofiassa toivoi hän paljon ja
Geijeriin oli hän aivan ihastunut: »Man kommer alldeles ånyo född
från hans timmar». [»Tulee ihan uudestasyntyneenä hänen
tunneiltaan».]

Että isänmaallisuus ja suomalainen kansallisuudenaate edelleen

oli vireillä Upsalassa oleskelevissa suomalaisissa, siitä ovat
todisteina sekä heidän silloiset lukuharrastuksensa että kirjeet, joita
he kirjoittivat kotimaassa oleville tovereilleen. Siinä kirjeessä
Sjögrenille helmikuulta 1818, josta otteita jo ennen on mainittu,
kertoo Poppius, kuinka Pippingsköldin oli tapa tehdä pilkkaa
ruotsalaisten nurinpäisistä käsityksistä Suomesta ja Venäjästä;
näiden arvostelun mukaan ei muilla ollut mitään arvoa, kuin Ruotsilla
ja Saksalla. Poppiusen mielestä tämä on suurta kiittämättömyyttä.
Suomea kohtaan ja hän jatkaa:

»Därför kan ingen ärlig finne älska detta otacksamma, slappa,

enerverade, fattiga, genom sina partier sig själf sönderslitande, med
sina förfäders storverk skrytande och därpå förlitande Sverige. —
Helt annat är Jalo Venäjä och vår frihet och välstånd under
Alexander»,

[»Sentähdon ei kukaan rehellinen Suomalainen saata rakastaa

tuota kiittämätöntä, velttoa, hermostunutta, köyhää, puolueittensa
kautta itseään raatelevaa, esi-isiensä suurtöistä kehuvaa ja niihin
luottavaa Ruotsia. — Aivan toista on Jalo Venäjä ja vapautemme ja
hyvinvointimme Aleksanterin hallitessa,»]

ja seuraavassa kirjeessä:

»Vi skulle åtminstone vela visa Svenskarne att vi kunna umbära

deras språk och seder ja till och med deras Thor och Odin, som de