Blue on Black Michael Connelly

Visit to download the full and correct content document:

https://ebookmeta.com/product/blue-on-black-michael-connelly/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Hieronymus Bosch A Mysterious Profile Michael Connelly

https://ebookmeta.com/product/hieronymus-bosch-a-mysterious-
profile-michael-connelly/

The Dark Hours Harry Bosch 23 1st Edition Michael

Connelly

https://ebookmeta.com/product/the-dark-hours-harry-bosch-23-1st-
edition-michael-connelly/

No Longer Outsiders Black and Latino Interest Group

Advocacy on Capitol Hill 1st Edition Michael D. Minta

https://ebookmeta.com/product/no-longer-outsiders-black-and-
latino-interest-group-advocacy-on-capitol-hill-1st-edition-
michael-d-minta/

Black Skin Blue Books African Americans and Wales 1845

1945 1st Edition Daniel G. Williams

https://ebookmeta.com/product/black-skin-blue-books-african-
americans-and-wales-1845-1945-1st-edition-daniel-g-williams/
Leibniz A Contribution to the Archaeology of Power 1st
Edition Stephen Connelly

https://ebookmeta.com/product/leibniz-a-contribution-to-the-
archaeology-of-power-1st-edition-stephen-connelly/

The Chilling True Terror of the Black Eyed Kids G.

Michael Vasey

https://ebookmeta.com/product/the-chilling-true-terror-of-the-
black-eyed-kids-g-michael-vasey/

Black White Photography The timeless art of monochrome

1st Edition Michael Freeman

https://ebookmeta.com/product/black-white-photography-the-
timeless-art-of-monochrome-1st-edition-michael-freeman/

Black Letter Outline on Partnership Taxation Black

Letter Outlines Stephen Schwarz Daniel J Lathrope Brant
J Hellwig

https://ebookmeta.com/product/black-letter-outline-on-
partnership-taxation-black-letter-outlines-stephen-schwarz-
daniel-j-lathrope-brant-j-hellwig/

BRIGHT LIGHT ON BLACK SHADOWS Dr Rauni Leena Luukanen

Kilde

https://ebookmeta.com/product/bright-light-on-black-shadows-dr-
rauni-leena-luukanen-kilde/
Blue on Black

Michael Connelly
 Begin Reading
Table of Contents
Newsletters
Copyright Page

Hachette Book Group supports the right to free expression and the
value of copyright. The purpose of copyright is to encourage writers
and artists to produce the creative works that enrich our culture.

The scanning, uploading, and distribution of this book without

permission is a theft of the author’s intellectual property. If you
would like permission to use material from the book (other than for
review purposes), please contact permissions@hbgusa.com. Thank
you for your support of the author’s rights.
 Blue on Black
Michael Connelly

Bosch had left her alone in the room for almost an hour. It was time.
He knocked once on the door and entered. Rachel Walling looked up
from the table. She had the photos spread out across it so she could
view them all at once.
He moved into the room and sat down across from her.
“It looks like you like the photos,” he said.
“There isn’t much else here,” she said.
She waved her hand dismissively at the record of his work on
the case. He nodded. She was right. He didn’t have jack.
“You see anything? You said you could only give me an hour. I
don’t want to—”
“But you knew I would start to look at the photos and I’d get
caught up in it. That’s why you called me, Harry.”
“No, I called you because I’m desperate. I know this is the guy.
I can put him in close proximity to both women. He was following
them. He’s got the history and profile—the guy’s an apex predator.
But after that, I’ve got nothing. So what have you got, Rachel? Can
you help me or not?”
She dropped her eyes from Bosch’s without answering. She
returned her focus to the photos. Denninger’s prior mug shots and
prison ID shots from the rape conviction. Denninger posing with a
number of prize fish he’d caught in Santa Monica Bay. Denninger on
his boat. On the Avalon Pier on Catalina. Photos of his home, inside
and out.
“He likes to fish,” she finally said.
 “Yeah. That and poker. He told us those are his hobbies.”
“Does he own this boat?”
“Uh-huh. He keeps it down in Marina del Rey on a trailer lot. We
were thinking he probably used the boat to dump the bodies.
Because we sure haven’t found anything in his house or pickup.
Nothing on land.”
“And you searched the boat.”
“Yeah, we searched it. And got nothing. We took it to the police
garage and put it in the blackout room. Lumed the whole thing and
it glowed like Christmas. Blood everywhere, but it was all fish blood.
Not a drop of human blood, not even his own.”
She nodded and picked up the photo taken off the ATM video
that showed the first missing woman, Olivia Martz, making a
withdrawal. It was taken through a fisheye lens, designed to capture
the entire environment around the ATM. Denninger was behind her
and to the right, probably never thinking he would be on the film.
“So,” Walling said. “You have his prior record as a sexual
predator and then the two videos. The parking garage video puts
him in the Grove at the same time Allison Beaumont was there on
the day she disappeared, and likewise you have the ATM video of
Olivia Martz making a withdrawal that puts him right behind her at
the Third Street Promenade. Together this got you probable cause
for search warrants, and the searches turned up nothing.”
Bosch nodded in defeat.
“That’s about the size of it.”
“Are you watching Denninger?”
“We have a loose tail on him for now. But that won’t last
forever. There’s no overtime left in the budget. That’s why I called
you.”
“You should have called Behavioral. You’d get the whole
package from them.”
“Yeah, in about six months. How many more girls might go
missing by then? Look, Rachel, I know this isn’t your beat anymore,
but you’re good at it and you’re fast. That’s why I called you. Now is
there anything in all of that that can help me? Your lunch hour’s
over.”
 She glanced at her watch to confirm the time and picked up one
of the photos. It was the one of Denninger on his boat, holding up a
fish with both hands. The seas were choppy in the background and
the spine of an island rose in the distance. Catalina, probably.
“When I was in Behavioral, a significant number of the
predators we encountered had hobbies like hunting or fishing. The
percentage was higher than the percentage in the general
population. It wasn’t anything we could really quantify, but it was
there. It has to do with the personality—the tracking and baiting.
And, of course, the killing. I noticed that of the two, the fishermen
committed crimes that took more thinking, had more finesse. The
hunters committed crimes of stalking and disorganized abduction.
The fishermen were smarter, were more organized.”
“Great, so what are you saying, this guy is too smart for us?”
“No, I’m just saying Denninger’s smart. He prepared for the
time that he would become the focus of law enforcement. He was
ready.”
“Smart enough not to leave any evidence, to drop the bodies
over the side and sink ’em so we’d never find ’em.”
“Look at all these photos of the fish he’s caught.”
She moved the photos around on the table, turning them so
they would face Bosch.
“Yeah, we got them from him. He had them on a bulletin board
in his kitchen. He was proud of them. He said we could have them.”
“Really?”
“He said he had plenty more.”
“He’s touching them.”
“What?”
“In every picture he is holding up the fish or at least touching it
in some way.”
Bosch leaned forward over the table. She was right. He hadn’t
noticed this—wasn’t sure what it meant.
“Okay,” he said.
“Trophies. He likes trophies. He likes to touch his trophies. To be
close.”
 “That’s what we were hoping, that he had kept something from
the girls and we’d make the link that way. Driver’s license, lock of
hair…anything. But like I told you, we got nothing. His place is clean.
His pickup is clean. His boat is clean. The garage where he works is
clean. He’s Mr. Clean.”
“Sometimes the trophy isn’t a lock of hair. It’s the real thing.”
“You’re saying he kept the bodies? Impossible. We would have
found them. We’ve put six hundred hours into this case so far. No
bodies. He dumped them in the Pacific and we’ll never find them
again.”
Walling nodded, seemingly in agreement.
“I worked more than one case where the bodies were buried
and the killer would return to visit. I had another where the bodies
were found and buried by their families. Each night of the week the
killer would go to a different cemetery to visit his victims. That’s
where we caught him. It’s a strong attraction to be with his
conquests, his trophies. Maybe it’s the same with water. Maybe he
weighted them and they are exactly where he put them in. He visits
them on the water.”
“Yeah, but how would he mark the locations? He’d have to—”
Bosch stopped as he realized the answer to his own question.
Walling handed him the photo of Denninger smiling at the camera
and holding up the fish with two hands.
“The console,” she said.
Bosch studied the photograph. The photo had been taken from
the stern by an unknown photographer. The boat was a twenty-
eight-foot open fisher, with a center console and a T-top that offered
partial shade from the sun. Denninger was standing by the starboard
gunwale, holding up his shining trophy fish. Next to him was the
console. Scattered across the top in the shelter behind the
windshield was a variety of fishing equipment. Bosch saw pliers,
thick rubber gloves, a knife, and a plastic tray filled with lures and
leaders and hooks. There was also a small electronic device with an
LED screen that Bosch had previously dismissed as Denninger’s cell
phone.
 But now, as he looked at the photograph, Bosch saw that
Denninger had his phone clipped to his belt. The device on the
console was something else.
“GPS?” he said.
“Looks like it,” Walling said. “Small, handheld, perfect for
marking fishing spots.”
“And the locations of bodies if you planned to come back to
visit.”
Walling nodded. Adrenaline started to pour into Bosch’s
bloodstream. Walling had led him right to a solid break.
“There was no GPS in the possessions we searched,” he said.
“He hid it somewhere,” she said. “He doesn’t need trophies. He
just needs his spots. So he can visit the girls.”
Bosch stood up and started pacing in the small room.
“Where could it be?” he said, more to himself than Walling.
“Who took these photos?”
“We don’t know.”
“Well, he’s got at least one fishing partner. I’d start there.”
Bosch nodded.
“Rachel, this is a big help. Thank you.”
“The FBI is always glad to help.”
Bosch pulled his phone and made a call. Jackson picked up
immediately.
“Where is he?”
“He’s home. He’s gotta know that we’re watching him. Did your
agent pal come up with anything?”
“Yeah, we’re looking for a handheld GPS device. It’s in one of
the pictures. He marked his fishing spots and he might have marked
the spots where he put the girls. I didn’t see it on any of the search
inventories and I know it wasn’t on the boat. You or Tim have any
ideas?”
There was a long silence. Bosch heard muffled voices.
“Rick, you there?”
“Yeah, yeah, I’m here. I was just telling Tim. I think we know
where it is.”
 Bosch’s eyes darted to Rachel and he held back his first
response, which was to ask why the hell the GPS device hadn’t come
up before if they had known about it.
“Tell me,” he said instead.
“When we interviewed the guys Denninger plays poker with, a
couple of them said they hadn’t seen him since he lost a big pot a
couple weeks ago and stormed off.”
“Okay.”
“Well, you know, we asked how much he lost and they told us
he lost like six hundred dollars and all his numbers. I said what do
you mean, numbers? And they said his fishing spots. They didn’t say
anything about a GPS device and it didn’t occur to me that—”
“Who won the pot?”
“I don’t know but we can find out. I’ll start calling those guys
back.”
“Do it. We need those numbers. Call me as soon as you have a
name.”
Bosch closed the phone and looked at Walling.
“Time to go fishing.”

Bosch felt queasy. The police dive boat was rocking on three-foot
rollers. They had been out almost two hours on Santa Monica Bay
and were on the seventh location. Denninger’s GPS had twenty-two
waypoints stored on it. And it was shaping up to be a long day on
rough seas.
Harry studied the blue-black water and waited. The captain had
said they were in thirty-two feet of water. After a while he looked
back toward the coast and saw the bloom of smog that hovered
above the city. He thought about having spent his whole life
underneath it, and it only made him feel more ill.
He quickly crossed to the other side of the boat and leaned over
the side. The captain had given him specific instructions. If he were
to get sick, he had to lean over the port side. That way the current
would take his vomit away from the dive zone. He heaved twice, two
deep exorcisms from the gut. He watched the current take away
what was left of his breakfast.
He felt his phone buzz in his pocket. He wiped his mouth with
one hand and pulled the phone with the other.
“Bosch.”
“Harry, are you all right?”
It was Walling.
“Yeah. Just a little seasick.”
“Yes. I wanted to check in. You’re still out there?”
“Unfortunately. We’re on the seventh location. Nothing so far.”
“You sound terrible. Maybe you should go in.”
“No, I’m here till we find them. Or till we don’t.”
“They can look without you. You’re not diving.”
“If they find the girls, I need to be here.” He said it in a tone
that ended the debate.
“Okay, Harry. Let me know, all right?”
“I’ll call you.”

By the time they got to the eleventh location, the sun was high,
the wind had died away, and both the seas and Bosch’s stomach had
calmed. The water had changed color too. It was a lighter blue in
the sunlight. More inviting, less severe. Bosch sat on the stern and
watched the air bubbles boil to the surface. There were four divers
thirty-nine feet down in low-visibility water. The boat captain, the
forensics guy, and two deck hands were inside the cabin. Ever since
Bosch had gotten sick, they had left him by himself.
Bosch heard splashing and turned to look behind him, off the
stern. Two of the divers had surfaced. Between them they were
holding up a body wrapped in a plastic tarp and weighted with
chains.
Bosch quickly turned back toward the cabin and waved to get
the attention of the others. “Hey!”
He then moved to the gunwale door. Before he could open it,
one of the deck hands did. Bosch stepped back and watched as the
two divers made their grim delivery. The man from forensics
followed their progress with a video camera.
The deck hands grabbed the package by the chains and pulled
it aboard, sliding it across the deck. It was grim duty, and water
slopped over their shoes.
Olivia or Allison? Bosch thought.
Just as the question ran through his mind, the other two divers
surfaced off the stern. They too carried a package of plastic and
chains and moved with it toward the gunwale door.
The first two divers backed away from the boat rather than
attempt to climb aboard. That was when Bosch knew that Deninger
had put more than two bodies into the water here. He went to the
corner of the stern and called out to them.
“How many?”
One diver removed his respirator and called back, holding up an
open hand.
“Five more coming up.”
Bosch just nodded and pulled out his phone to start making
calls.
Jackson answered right away.
“Where’s Denninger?”
“In the house. You find the girls?”
“Looks like it. We’ve got seven bodies. We’re going to be here
awhile.”
“Holy Christ!”
“We’ll probably have to check all the other spots too.”
“Should we take him down?”
Bosch thought for a moment. The location had come from the
GPS device that Denninger had lost in a poker game. There were
gaps in the evidence line, but it still strongly pointed the finger of
guilt at Denninger. Even if the recovered bodies did not include those
of Olivia Martz and Allison Beaumont, they would make a case
against Denninger.
Another detective or a prosecutor might move more cautiously.
Keep the surveillance on the suspect, recover all the bodies, and
work the evidence until it tightly wrapped around their man. But
Bosch couldn’t see giving Denninger another minute of freedom.
“Yeah,” he said. “Take the bastard down.”
“You got it.”
“Call me when you’re five by five.”
Bosch closed the phone and then reopened it. He needed to
alert the medical examiner’s office that he had a multiple-homicide
case and that investigators would need to meet the police boat at
the dock. But first he called Rachel Walling back. He needed to tell
her that her read on the file and photos had led to the break that
blew the case wide open. He needed to thank her again.
As he waited for her to answer, the sun went behind a cloud
and the water turned dark again. It was a cold blue on black, and it
would always remind Bosch of death.
 About the Author

Michael Connelly is the author of twenty-eight previous novels,

including #1 New York Times bestsellers The Crossing and The
Burning Room. His books, which include the Harry Bosch series and
Lincoln Lawyer series, have sold more than sixty million copies
worldwide. Connelly is a former newspaper reporter who has won
numerous awards for his journalism and his novels and is the
executive producer of Bosch, starring Titus Welliver. He spends his
time in California and Florida.
Look for these other Mulholland Books and
Strand Magazine e-shorts

Jacket Man by Linwood Barclay

Dear Santa by Ray Bradbury
One More Body in the Pool by Ray Bradbury
Tin Badges by Lorenzo Carcaterra
So Long, Chief by Max Allan Collins and Mickey Spillane
Blue on Black by Michael Connelly
The Sequel by Jeffery Deaver
Where the Evidence Lies by Jeffery Deaver
The Other Half by Colin Dexter
Almost Like Christmas by Joseph Heller
The Voiceless by Faye Kellerman
The Pocket Handkerchief by Philip Kerr
The Deal by Michael Palmer
Amazonia by T. Jefferson Parker
Ginnifer by Matthew Pearl
Meet and Greet by Ian Rankin
A Sad Mistake by R.L. Stine
Start-Up by Olen Steinhauer
A Guid Soldier by Charles Todd
Crazy Night by Tennessee Williams
Thank you for buying this ebook, published by
Hachette Digital.
To receive special offers, bonus content, and news about our latest
ebooks and apps, sign up for our newsletters.

Sign Up

Or visit us at hachettebookgroup.com/newsletters
 Contents

1. Cover
2. Title Page
3. Welcome

4. Blue on Black

5. About the Author

6. Mulholland and Strand Magazine ebook shorts
7. Newsletters
8. Copyright
 Copyright

The characters and events in this book are fictitious. Any similarity to real persons, living or
dead, is coincidental and not intended by the author.

Copyright © 2010 by Hieronymus, Inc.

Used by permission of the author
Cover design by Keith Hayes
Cover copyright © 2016 by Hachette Book Group, Inc.

Hachette Book Group supports the right to free expression and the value of copyright. The
purpose of copyright is to encourage writers and artists to produce the creative works that
enrich our culture.

The scanning, uploading, and distribution of this book without permission is a theft of the
author’s intellectual property. If you would like permission to use material from the book
(other than for review purposes), please contact permissions@hbgusa.com. Thank you for
your support of the author’s rights.

Mulholland Books / Little, Brown and Company

Hachette Book Group
1290 Avenue of the Americas, New York, NY 10019
mulhollandbooks.com
twitter.com/mulhollandbooks
facebook.com/mulhollandbooks

First ebook edition: September 2016

Originally published in The Strand Magazine, 2010

Mulholland Books is an imprint of Little, Brown and Company, a division of Hachette Book
Group, Inc. The Mulholland Books name and logo are trademarks of Hachette Book Group,
Inc.
The publisher is not responsible for websites (or their content) that are not owned by the
publisher.

The Hachette Speakers Bureau provides a wide range of authors for speaking events. To
find out more, go to hachettespeakersbureau.com or call (866) 376-6591.

ISBN 978-0-316-36123-1

E3-20160729-JV-NF
Another random document with
no related content on Scribd:
 Niila veti lakin korvilleen ja oikaisi pitkäkseen Mutta uni ei tahtonut
tulla. Hän ajatteli käyntiään nimismiehen luona. Oliko hän tehnyt
oikein vai väärin?

Herättäjäkello takoi seinällä. Sen tahti oli terävä ja tasainen. Niilan

täytyi pakostakin kuunnella sen tikutusta. Ja omituisinta oli, että
kellon nakutus puki hänen ajatuksensa sanoiksi… "Rakkari! rakkari!
rakkari!" pani se nyt. Kuka oli rakkari? Hänkö vai Aslak Rosto?…
"Sinä juur'! sinä juur'!" pani kello. Niilasta se oli ilkeää. Hän kuunteli
korvat hörössä. "Voititko? voititko? voititko?" Tuntui kuin olisi kello
vain tahtonut ilkkua hänelle. Hän tarkkasi edelleen sen yksitoikkoista
nakutusta. "Rakkari! rakkari! rakkari!" alkoi se jälleen.

Kesti sitä kuunnella. Niila työnsi leukansa peskinkauluksen sisään

ja ummisti päättävästi silmänsä.
XV.

Seuraavana päivänä oli kirkonkylä hereillä tavallista aikaisemmin. Oli

pykällyspäivän aamu.

Kurun Heemin pihalla laittelivat lappalaiset ahkioitaan kuntoon,

raappien ja koputellen irti pohjaan jäätynyttä lunta. Porot oli noudettu
metsästä ja seisoivat rakennuksen päässä jäkäläkannossa. Oli aivan
pimeä, sillä nyt oli se aika vuodesta, jolloin aurinko pysyi piilossa
vuorokaudet läpeensä.

Aslak Rosto pyörähdytti ahkionsa kohdalleen, sujautti peskipuukon

tuppeen ja pani tupakaksi. Hän silmäsi järven toiselle puolen, mistä
tuikki yksinäinen tuli. Siellä asui metsänvartija Matti Riesto, palkisen
poroisäntä.

— Eikö lähdetä? kysyi joku pihalla häärivistä.

— Odotetaan poroisäntää. Hän lupasi lähteä yhteen matkaan.

Tuokion kuluttua häämötti järvellä musta piste, joka läheni

kirkonpuoleista rantaa. Sieltä ajoi poroisäntä.
 Lappalaiset valjastivat poronsa ja odottelivat ajohihna kourassa
poroisäntää, joka juuri saapui rantaan. Hetkisen päästä oli hän
miesten luona ja tervehti:

— Huomenta! Täälläkö ollaan jo lähdössä?

— Huomenta, huomenta! Joutuahan pitäisi. Poroisäntä oli

lyhyenläntä, tummapintainen mies, yllä vahva pöykkyri
[täysikasvuisen poron taljasta tehty peski] ja päässä tavallinen
lantalaisnaapukka. Hän nautti suurta luottamusta lappalaisten
kesken järkevyytensä ja tyynen esiintymisensä vuoksi.

Miehet hyppäsivät ahkioihin ja antoivat mennä. Samassa ilmestyi

Kurun
Heemin vaimo tuvan portaille ja huusi:

— Aslak, kahvipussisi jätit! Aslak palasi takaisin.

— Vanhuusko sinulle jo tulee, kun et muista kapineitasi? nauroi

eukko.

— Tiesi vain. Ei tuokaan ole monesti tapahtunut, vastasi Aslak

tukkiessaan pussia ahkion keulassa olevaan laukkuun.

— Taitaa olla pahan edellä…

Aslak ei vastannut, vaan karahutti toisten jälkeen.

Tie kulki pappilan pihan läpi. Koko rakennus oli pimeänä.

Ainoastaan kyökistä tuikki tuli.

Kylän toisessa päässä saavutti Aslak toiset. Siellä laskeutui tie

järvelle ja lähti mutkittelemaan sen itäpäätä kohti.
 Aslak silmäsi taaksepäin. Siellä aivan kylän laidassa, siitä vähän
erillään, oli nimismiehen virkatalo. Päätyhuoneen ikkunasta tuikki
tuli. Nimismieskin oli siis jo hereillä. Mahtoiko hänellä olla aikomus
tulla pykällykseen?

Poromatkue luikerteli järven selkää kuin mahdottoman pitkä

käärme. Siinä oli ajomiestä pariinkymmeneen, sillä kylän päässä oli
siihen liittynyt lappalaisia toisistakin taloista, joukossa joku
kirkonkyläläinenkin. Aslak tunsi poliisin, joka ajoi melkein hänen
edessään. Ainoastaan pari poroa oli välissä.

Poliisi, iloinen, hyväntuulinen mies kääntyi katsomaan.

— Soo, kuningasko viimeisenä ajaa? nauroi hän.

— Eihän sovi meikäläisten kruununherrain edelle.

— Soo, älähän suutu, vaikka vähän leikitellään.

— Eikö isäntäsi aiokaan pykällykseen? kysyi Aslak tuokion

kuluttua.

— Jaa nimismies? En tiedä. Hänellä taitaa olla muita hommia.

Keskustelu katkesi ja poliisi hopitti ajokastaan, joka oli jäänyt

jälelle toisista. Perässä tulevat porot eivät myöskään halunneet
jäädä, vaan tolvasivat toisten jälkeen. Tiu'ut soivat ja poronkoparat
naskuivat ja ahkiot keinahtelivat tasaisessa tahdissa. Ajettiin parin
saaren ohitse ja tultiin järven päähän. Siinä seisotettiin ja annettiin
porojen puhaltaa. Kirkonkylän tulet vilkkuivat jo kaukana. Oli kuljettu
lähes puoli penikulmaa.
 Taas jatkettiin matkaa. Tie nousi järven päässä maalle. Siitä alkoi
joki pienenä koskena, lähtien halki asumattomien erämaiden
juoksuttamaan kirkkaan tunturijärven vesiä kauas mereen. Tie kulki
aluksi joenvartta, mutta jonkun matkan päässä erosi se siitä ja lähti
muutaman vaaranotkelman kautta vetämään kaakkoa kohden, yli
vuomien ja jänkäkappaleiden. Väliin kohosi se ylemmäs, katkaisten
jonkun matalamman vaaran, kunnes se taas painui alankoon,
sujahtaen milloin koivurutoon, milloin jängälle pujottautuen, pitkänä,
mutkittelevana urana, jota kallellaan olevat tienviitat reunustivat.

Etupäästä rupesi kuulumaan laulua:

— Voi kaimaa, voi kaimaa, kun laskee 'kuin tulisäkene'

Salangin pienestä solasta… 'Mikä Jumalan varjelus piti olla,
kun ei itseänsä loukannut'

lauloi karhea ääni.

— Kuka siellä laulaa? kysyi Aslak edessäajavalta Niila Skummilta.

— Kuulostaa Taapa-Tuomaan ääneltä.

Laulu vyöryi pitkin hiljaista jänkää ja pelästytti riekkoparvia

lentoon. Kuului, kuinka ne takoivat siivillään ilmaa ja laskivat
"kopeekkojaan", varoitellen toisiaan.

Hetken kuluttua alkoi toinen ääni:

— Salmon Salkollapa on
sellainen ajokas,
voiaa naa
että,
kun hän lähtee ajamaan,
 sillä on
voiaa naa
puol'toista säkkiä kahvia ahkiossaan
voiaa naa
ja se vielä juosten menee.

Se oli Salkko Hukka, joka joikkasi poroaan. Hän oli jo aamulla

ottanut pykällysryypyt ja oli parahiksi hyvällä joikkauspäällä.

— On sillä pojalla vähän rahaakin, nunnuta nuu. On sillä

Näkkälän aitan luhdissa nunnuta nuu kulta- ja silkkiliinat.

— Ei se Salkko paljoa tarvitse, ennenkuin joiku heruu, huusi poliisi

edessäajajalleen.

— Ei. Puolikuppinen "mikstuuraa" paremman puutteessa, niin sillä

se jo lähtee.

Joko ei Salkko kuullut tahi ei välittänyt näistä huomautuksista, sillä

hän joikkaili edelleen:

— 'Tuomaan vilkuna',
naa-naa
hän on tosi rikas vilkunoista.[1]
naa-naa
hänellä on
tosi etelän vilkunoita,
nuu-nuu
hänellä on
niin paljon vilkunoita,
naa-naa
että
 kun hän niitä ajaa,
on hänen pakko
naa-naa
järveä myöten haukuttaa…

[1] "Vilkuna" (lagiksi: vilggos) tarkoittaa poroa, joka on hyvin

herkkä hyppimään tieltä syrjiin.

Joiku seurasi toistansa ja matka kului. Säkeiden välillä kuului vain

tahdikas koparan kapse ja ahkioiden kepeä sihajaminen pehmeällä
tiellä…

Edessä häämötti tunturin valkea selkä. Tie kohosi vähitellen

ylemmäs. Näytti kuin olisi sen suunta ollut suoraan tunturin yli, mutta
muutaman kilometrin päässä kääntyi se taas itää kohti ja kulki aivan
tunturin päitse, kohoten sen takaa leviävälle ylänkömaalle, joka
jonkun matkan päästä rupesi hiljalleen viettämään alaspäin. Sen
toisessa laidassa piti pykällyskaarteen olla.

Aurinko punasi pilvien alareunoja etelän taivaalla, kun

pykällysmiehet saapuivat perille. Siinä oli alaspäin viettävällä
ylängöllä laaja pykällyskaarre, joka oli aidalla jaettu kahteen osaan.
Ylempi osa oli täynnä poroja, jotka levottomina liikkuivat edestakaisin
kuin aavan ulapan pinta. Niitä juoksi pitkin kaarteen reunoja ja pyöri
keskuksessa tuhatpäisenä, sekavana joukkona, josta ei erottanut
paljon muuta kuin levottomana lainehtivan sarvimetsän. Kuului
lukemattomain koparain naske ja sarvien kalina, johon sekaantui
omituista äännähtelyä, mikä suuresti muistutti veden lotkumista
tunturikosken reunamiin kaivautuneissa kivikirnuissa. Ne olivat
vasikoita ja vaatimia, jotka kilpaa roukuivat toisiaan. Lumi oli
tallaantunut siljoksi ja koko tuon hyllyvän poromassan yllä kiiriskeli
sakea höyry, jonka pakkasilma siihen muodosti sikin sokin
juoksevien, läähättävien porojen lämmöstä. Poromassa "rullasi"
puolelta toiselle kuin irtaantunut tukkiruuhka vihaisessa virran
vuolteessa.

Pykällyspaikalle oli jo kokoontunut väkeä naapurikylistä ja siellä

täällä loimotti kahvinuotioita, joiden ääressä miehet loikoilivat.

Tuskin olivat ajoporot päässeet valjaistaan, kun jo

kirkonkyläläisilläkin oli kahvinuotio palamassa. Huudeltiin terveisiä
toisilleen ja kyseltiin kuulumisia. Ulkokyläläisiä tuli kirkonkyläläisten
nuotiolle. Tervehdeltiin toisiaan: "Burist, burist!" "Terve! Jumalan
terve!" Vilkas puheensorina sekaantui poromeren jymyyn ja
äänekkäät huudahdukset säestivät tuhatpäisen elon roukuvaa
säveltä.

Aslak oli laittanut nuotionsa vähän erilleen toisista ja sen ääressä

loikoili puolikymmentä lappalaista, joukossa kirkonkylän poliisi.

Aslak oli huonolla tuulella. Mitä tekemistä oli kruunun hukalla

heidän parissaan? Hän silmäili kulmainsa alta poliisia, joka oli
vilkkaassa keskustelussa Metsu-Pieran kanssa.

— On kuulunut, että täällä olisi äkässuvantolaistenkin poroja,

virkahti poliisi ja katsahti pälyen Aslak Rostoon.

— Äkässuvantolaisten? Piruko niitä ulis' tenne tuonut?

— Tiesi vain, mutta kirkolla oli muuan äkässuvantolainen, joka

sanoi vartavasten tulleensa porojaan pois hakemaan.

Aslak höristi korviaan.

— Kuka se oli?
 — Seyrisvaaran Mikkala.

— Seyrisvaaran —?

— Niin.

Aslak ei puhunut mitään. Tuijotti vain mietteissään tuleen.

— No kyllähän sen näkee, kun ruvetaan pykältämään, sanoi hän

sitten saatuaan tulen piippuunsa.

— Hän väittää, että hänen merkkinsä olisi muutettu.

— Muutettu? Kuka sen olisi muuttanut?

— Tiesi vain…

— Na minkälainen sen merkki un?

— Pykälä päällä, pistelys alla ja halkein, selitti joku joukosta.

[Pykälä = kolo korvan reunassa; pistelys = syvempi ja kapeampi
kolo; halkein = halki leikattu korvan nokka.]

— Semmunen merkki, junka kuka hivans' voi muuttaa, sanoi

Metsu-Piera ja sylkäisi.

Kahvi oli valmis ja miehet ryhtyivät sitä juomaan. Kahvinjuonnin

aikana saapui kirkolta päin ajomies, päässä pitkäpäällyksinen
neljäntuulenlakki. Se oli Seyrisvaaran Mikkala. Hän ajoi suoraan
poroisännän luo.

Hetkisen kuluttua tuli poroisäntä Aslakin nuotiolle.

 — Täällä Seyrisvaaran Mikkala väittää, että hänen porojaan olisi
meidän kaarteessamme, sanoi hän ja katsoi Aslakkia kuin selitystä
pyytäen.

Tämä kavahti pystyyn.

— Vai väittää! No sehän saadaan heti selville.

— Mutta hän väittää, että niiden merkki olisi muutettu.

— Mitä se minuun kuuluu? Aslakin silmät leimusivat

suuttumuksesta.

— Hän väittää, että niitä olisi sinun merkissäsi.

— Väittää! Baergalak, sehän mies väittää kohta mitä tahansa!

Aslak Rosto astui nopeasti norjalaisen luo.

— Sinäkö olet tullut tänne syyttämään minua varkaudesta?

Norjalainen mittaili tyyneenä Aslakkia katseillaan.

— Niin olen. Sinun merkissäsi on minun porojani.

— Baergalak, heittiö! Saat vastata puheestasi!

— Älä intoile! Minulla on mies mukana, joka voi sen todistaa.

— Kuka se on? Aslak Rosto katseli ympärilleen.

— Se on Iakka.

— Iakka —?
 Aslak hämmästyi. Hän muisti, että Iakka oli ollut hänellä
apumiehenä edellisenä syksynä, kun he olivat olleet
poronhakumatkalla eräällä pohjoistunturilla. Sillä matkalla he olivat
kohdanneet muutamia poroja, jotka olivat Seyrisvaaran Mikkalan
merkissä. Aslakin vanha himo oli herännyt ja yks' kaks' olivat porot
heitetyt kiinni. Merkkien muuttaminen ei luonnollisesti ollut vienyt
pitkää aikaa ja seuraavana päivänä olivat porot Aslakin elossa. Näitä
oli siis Seyrisvaaran Mikkala tullut hakemaan. Mutta hän oli tehnyt
turhan matkan, sillä nuo kaivatut elukat olivat hänen kylässään
vedätysporoina.

— Työhön sitten ja heti, että nähdään, kuka meistä on varas ja

kuka valehtelija! huusi Aslak ja kiinnitti peskivyötään lujempaan. —
Ja sinä, poliisi, pidä käsirautasi valmiina, jos sattuisi, että niitä
tarvittaisiin.

— Joo, ne vain ovat valmiit, vastasi poliisi ja nauroi.

— Onko Taapa-Tuomas saanut vetomiehiä? huusi poroisäntä.

— Kyllä niitä on.

— Mitäpä siinä sitten muuta kuin veräjät auki vaan!

Miehet riensivät alempaan aitaukseen ja avasivat väliveräjän.

Pykältäjät asettuivat pykällyslautoineen [laudankappale, johon viirulla
merkitään omistajansa kohdalle jokainen veräjästä vedetty poro]
molemmin puolin veräjän suuta ja yksi vetomiehistä oikaisi
suopunkinsa veräjästä sisään.

Se tarttui. Suurisarvinen vankka hirvas [urosporo] rupesi

riuhtomaan suopungin! päässä. Se jännitti kaikki voimansa
vastakynteen, kiersi päätään puoleen ja toiseen ja löi etujalat lujasti
tantereeseen. Mutta vetomies oli toimeensa tottunut ja kiskoi
rimpuilevan poron veräjästä ulos.

— Se on Roston! huusi pykältäjä ja veti viirun Aslakin nimen alle.

— Antakaa seyrisvaaralaisen tarkastaa, onko sen merkki

muutettu, huusi
Aslak ja hänen silmänsä kiilsivät vahingonilosta.

— Mitä joutavia! Näkeehän sen, ettei sitä ole muutettu. Tasainen

on karva korvissa.

Tuli toinen poro ja kolmas ja merkittiin laudalle. Sitä menoa jatkui

ja poro poron perästä siirtyi yläkaarteesta kaarteen alaosaan
reippaiden vetomiesten vetäminä. Suopungit viuhuivat ilmassa ja
miehet kiroilivat, hikipäissään kiskoen aina yhtä vimmatusti vastaan
teutaroivia poroja.

— Älä kisko! Hirttyy peijakas, etkö näe? Suopunki oli sattunut

nulppoporon kaulaan eikä vetomies ollut innostuksissaan
huomannut, kuinka poro kieli pitkällä suusta korahteli omituisesti.
Hän juoksi eläimen luo, irroitti silmukan ja asetti sen etujalkojen
taakse. Poro heittäytyi maata ja tuli mahallaan veräjästä ulos kuin
mahtava jauhosäkki.

Heittämistä jatkui. Alakaarteeseen oli jo kerääntynyt poroja

kymmenmäärin ja yhä uusia teutaroi veräjästä. Merkintuntijat
julistivat isolla äänellä, kenelle mikin poro kuului ja pykältäjät
merkitsivät ne laudankappaleilleen.
 — Roston! huudettiin taas, kun iso nulppo huilasi mahallaan
merkitsijäin ohi.

— Älä päästä! huusi toinen merkintuntijoista. — Katsotaanhan

tarkemmin.
Hei, Mikkola, tule nyt katsomaan, onko tämä sinun.

Mikkola tunkeutui poron luo ja tarkasteli sen korvia. Parissa

paikassa oli karva korvan reunassa vähän ohuempi, mutta muuten
näytti merkki oikealta.

— En minä voi oikein sanoa. Korvannokassa on karva vähän

ohuempi, mutta onhan se saattanut olla ruvissa kauemmin kuin muut
osat.

— Katsohan tarkkaan vain, että tunnet omasi, ivaili Aslak.

Poliisikin tarkasti korvannokkaa, mutta ei huomannut siinä mitään

epäilyttävää.

— Oikea merkki, lausui hän. — Ei siinä olisi noin paljon untuvaa,

jos leikkaus olisi viimesyksyinen.

Suopunki irroitettiin ja poro laskettiin irti. Seyrisvaaran Mikkola oli

vähän nolona. Tähän saakka oli jok'ainoa Roston merkki ollut oikea.

— Taitaa olla parasta, että lähdet kotiasi ja tilaat jo valmiiksi

Naakelin asianajajaksesi ensi käräjiin, sillä minä toimitan sinulle
haasteen, niin pian kuin tästä keritään, sanoi Aslak ja väänsi
pahaenteisesti suutaan.

— Parastahan on, että annat sen heti, lausui poliisi.

 — Samantekevä! Aslak kaivoi peskinpovesta kukkaronsa ja veti
viisimarkkasen esiin. — Poliisi, haasta tämä norjalainen
kunnianloukkauksesta ensi käräjiin!

— Ei tässä nyt haasteta… Tässä on tärkeämmät toimet nyt,

huomautti poroisäntä.

— Minä olen vain kruununasioissa haastemiehenä, lausui poliisi ja

työnsi syrjään Aslakin ojennetun käden.

— Vai niin. No samantekevä, onhan tässä kirkonkylän lautamies.

Tuossa, kievari, haasta sinä tämä Mikkola kunnianloukkauksesta.
Baergalak, minä en kärsi, että jokainen Äkässuvannon varas tulee
minua soimaamaan! — Jopa puhuit itsesi pussiin, Aslak, huomautti
poliisi. — Sanoit Mikkolaa varkaaksi. Nyt on Mikkolan vuoro haastaa
sinut.

— Pidä suusi, kruunun koira! Kyllä minä tiedän, mitä puhun.

— Nyt loukkasit minun kunniaani ja siis on nyt minun vuoroni

haastaa sinut. Lautamies, haasta tämä Aslak Rosto
kunnianloukkauksesta ensi käräjiin!

Muutamat miehistä nauroivat, mutta toiset seurasivat vakavina

yleistä rähinää. Poliisi oli olevinaan vihassa ja tyrkytti lautamiehelle
haasterahaa.

— Heittäkää hiiteen, miehet! huusi poroisäntä. — Haastakaa

sitten, kun on pykällyksestä keritty, niin paljon kuin haluatte, mutta
nyt ei.

Aslak kiroili ja sadatteli ja uhkasi nostaa hirmuisen kanteen

tällaisesta törkeästä kunnianloukkauksesta.
 Vetomiehet ryhtyivät jälleen työhönsä. Taas singahti suopunki
ilmassa ja poro tuli veräjästä ulos niin että lumi tuprusi.

— Roston! huusi merkintuntija.

— Tarkasta, baergalak, tarkasta korvia! Ehkä se nyt on sinun!

huusi
Aslak ja pui nyrkkiä norjalaiselle.

— Siivolla nyt, että saadaan tehdä työtä! komensi poroisäntä. —

Jos
Aslak ei ole hiljaa, niin minä keskeytän koko toimituksen.

Aslak vetäytyi syrjemmäs ja seurasi pahaenteisen näköisenä

toimituksen kulkua.

Vetomiehet vaihtuivat ja poro poron perästä siirtyi alakaarteeseen.

Seyrisvaaran Mikkola tarkkasi jokaista Roston-merkkistä, mutta ei
yhtään epäilyttävää korvaa tullut näkyviin. Hänen noloutensa kasvoi
ja jonkun ajan kuluttua hän vetäytyi muutamalle kahvinuotiolle ja
rupesi katselemaan eväitään.

Lyhyt talvinen päivä oli kulahtanut loppuun, kun pykällys päättyi.

Puolitoistatuhatta poroa oli siirtynyt alakaarteeseen. Runsaasti
toinen verta oli vielä jälellä seuraavaksi päiväksi. Kun oli
huutokaupalla myyty päivän kuluessa kerääntyneet peurakorvat
[peurakorva = poro, jonka korvissa ei ole minkäänlaista merkkiä] ja
tuntemattomat merkkiporot sekä valittu paimenet yön ajaksi
kaivamaan laskettavia luettuja poroja varten, lopetettiin toimitus.
Vetomiehet palasivat hikisinä ja väsyneinä nuotioilleen, joiden
kyljissä pian kiehuivat mustapintaiset kahvipannut.
 — Aslak Rosto on rehti mies, kehuskeli poliisi poroisännän nuotion
ääressä. — Ei yhtään väärää merkkiä koko päivänä.

— Älähän puhu, huominen päivä on vielä kokematta, huomautti

muuan miehistä varovasti.

— Minulta vaan on monta poissa, murisi Salkko Hukka nuotion

toiselta puolen. Hänen kuparinkarvaiset kasvonsa olivat alakuloiset.

— Eikö ole löytynyt koulumiehen lasten ajokasta? kysyi poliisi.

— Ei ole. Olen kulkenut yläkaarteenkin poikki ja halki, mutta ei

vaan näy.

— Missähän se on? Sehän oli hyvälahjainen poro, huomautti joku.

— Tiesi vain…

Samassa saapui paikalle Aslak Rosto. Hän oli hyvässä humalassa

ja kehuskeli leveänä:

— Siinä nyt nähtiin! Ei ainoatakaan väärää merkkiä! Baergalak!

Sanokoon nyt minua varkaaksi kuka uskaltanee!

— Istuhan alas, muuten palaa peskisi, varoitti poliisi.

— Suu kiinni! Minulla on peskiä vaikka kuinka monta. Ja nahkoja

myös, näetkö? Hän viittasi yläkaarteeseen.

Aslak heittäytyi nuotion ääreen ja joutui istumaan Salkko Hukan

viereen.

— Hei, Salkko, mitä murjotat? Eikö ole puhdas omatuntosi?

 — Tutkihan omaasi vain äläkä huolehdi muista.

— Vai niin, vai sillä päällä olet. — Mutta poliisin raudat jäivät
käyttämättä, hah, hah! Olisihan se ollutkin somaa, jos Aslak Rosto
olisi lähtenyt raudat käsissä vanhalta pykällyskaarteeltaan.

Hän tuhersi tulta piippuunsa ja lallatteli juopuneen äänellä:

— Pai-su-nut ne-po, van-hus se as-te-lee pal-kis-ta pit-

kin…

— Poliisi, näytähän rautojasi, ovatko ne samat, jotka riippuvat

lensmannin kamarin seinällä. Näytähän, en ole ennen uskaltanut
niihin koskea, ihminen kun on syntinen, mutta nyt haluaisin niitä
vähän lähempää katsella.

Poliisi kaivoi laukustaan käsiraudat ja hänen katseessaan oli

omituinen loiste, kun hän ojensi ne Aslakille.

Tämä otti ne ja katseli joka puolelta.

— Voi taivas niitä kruunun kapineita! Vai tuommoiset ovat!

Terästä… tietysti… eipähän muuten. Hih, pojat, miltä näyttäisi?

Aslak oli pannut raudat käsiinsä ja ojenteli niitä joka puolelle

uhmaava hymy hikisillä kasvoillaan.

‒ Hyvin sopivat, nauroi poroisäntä.

— Vai hyvin! Aslak pyrähti Salkko Hukan puoleen, joka parhaillaan

kalusi kuivattua poronlapaa ja syrjäsilmällä seurasi vierustoverinsa
eleitä.
 — Sinä, Salkko, joikkasit kerran Suuvuonon markkinoilla, että
Tenomuotkan nimismies käsirautoja takoo Rosto-Aslakille, mutta
eipäs ole vielä takonut! Eh! Nämä ovat lainakalut, katsopas. Minä
vain huvin vuoksi näitä koettelen… leikin päältä vain…

Aslak helisytti kalvosiaan Salkon nenän alla.

— Tuoss' ovat, poliisi, saat takaisin. Hän yritti vetää rautoja

kalvosistaan, mutta ne olivatkin menneet lukkoon.

— Jo taisit jäädä satimeen! nauroi poroisäntä. — Eivät ne aukea

avaimetta, hah, hah! — Baergalak, poliisi, otahan avain, sanoi Aslak
ja ääni kuulosti vähän hätääntyneeltä. Oli kuin olisivat lukkoon
menneet käsiraudat omituisen kiusallisesti painostaneet hänen
mieltään.

— Jospa annettaisiin niiden ollakin, lausui poliisi ja ääni vavahti

hiukan.

— Mitä kujeilet? Olla? Minkävuoksi? — Otahan avain vain.

— Poliisilta on jäänyt avain kotia, rähähti Salkko Hukka

nauramaan.

— Annetaanhan vain olla, sanoi poliisi, joka oli käynyt hyvin

vakavaksi. — Säästit minulta panovaivat, Aslak, kun leikittelit. Minä
vangitsen sinut poronvarkaudesta.

Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jokaisen syönti keskeytyi

ja miehet katsoivat ihmeissään vuoroin poliisia vuoroin Aslakkia, joka
oli käynyt tuhkanharmaaksi kasvoiltaan.
 — Poron-varkau-desta —? sopersi Aslak hämillään ja humala
haihtui hänen päästään kuin poispyyhkäistynä. — Ei, baergalak, mitä
ilvettä tämä on? huudahti hän ja hypähti pystyyn. — Tietysti et
tarkoita totta, poliisi?

— Täyttä totta. Olet varastanut Salkko Hukalta poron.

— Salkko Hukalta —? Minkä poron?

— Sen, joka oli koulumiehen lapsilla ajokkaana viime talvena.

Salkkokin oli kömpinyt pystyyn.

— Vai sinne onkin joutunut poro, jota olen koko talven etsinyt.
Oikeassapa olen ollutkin sinusta joikatessani.

Aslak oli kuin ukkosen lyömä. Hänen huulensa liikkuivat

hermostuneesti.
Väliin vääntyi toinen suupieli ja ilme muistutti pahaa irvistystä.
Väliin pusertuivat huulet tiukasti kiinni ja leukapielet pullistuivat,
kun hän puri hampaitaan yhteen.

— Parasta on, että lähdemme kirkolle. Siellä nimismies odottaa,

lausui poliisi ja rupesi sitomaan laukkuaan kiinni.

— En minä niin vain lähde! huudahti Aslak ja väänteli raudoissa

olevia käsiään. — Siihen ei ole todistajia, ei totisesti!

— Enemmän kuin tarpeeksi.

— Sano!

— Ehdithän nuo kuulla vielä. Hei, Salkko, valjastahan Aslakin

poro.
Sinä lähdet meitä saattamaan.

Salkkoa ei tarvinnut kahdesti käskeä. Hän sitaisi laukkunsa kiinni

ja vetäisi peskivyötä tiukempaan.

— Jo vain! Siihen minä olen valmis.

— Poroisäntä saa lainata meille reslaa, että pääsemme matkaan.

Aslakista ei ole nyt ajajaksi.

— Minulla on resla, huusi Salkko, joka oli jo menossa hyvän

matkan päässä.

Hetkistä myöhemmin oli matkue valmiina. Salkko Hukka ajoi

edellä istuen Aslak Roston ahkiossa. Aslak makasi Salkon reslassa
ja hänen poronsa oli kollostettu kiinni Salkon ahkioon. Viimeisenä
ajoi poliisi.

Yhä vieläkin hämillään äkillisestä vangitsemisesta katselivat

pykällysmiehet matkueen jälkeen, joka pian katosi pimeään.