Complete Probability & Statistics 1 for

Cambridge International AS & A Level

James Nicholson
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/complete-probability-statistics-1-for-cambridge-interna
tional-as-a-level-james-nicholson/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Complete Probability & Statistics 2 for Cambridge

International AS & A Level James Nicholson

https://ebookmeta.com/product/complete-probability-
statistics-2-for-cambridge-international-as-a-level-james-
nicholson/

Cambridge International AS and A Level Mathematics

Probability Statistics 1 Student Book Cambridge
International Examinations Collins Uk

https://ebookmeta.com/product/cambridge-international-as-and-a-
level-mathematics-probability-statistics-1-student-book-
cambridge-international-examinations-collins-uk/

Cambridge International AS A Level Mathematics

Probability Statistics 2 Question Workbook Greg Port

https://ebookmeta.com/product/cambridge-international-as-a-level-
mathematics-probability-statistics-2-question-workbook-greg-port/

Complete Pure Mathematics 1 for Cambridge International

AS A Level 2nd Edition Jean Linsky

https://ebookmeta.com/product/complete-pure-mathematics-1-for-
cambridge-international-as-a-level-2nd-edition-jean-linsky/
Business for Cambridge International AS A Level CIE a
Level Peter Joyce

https://ebookmeta.com/product/business-for-cambridge-
international-as-a-level-cie-a-level-peter-joyce/

Complete Pure Mathematics 2 3 for Cambridge

International AS A Level 2nd Edition Jean Linsky

https://ebookmeta.com/product/complete-pure-mathematics-2-3-for-
cambridge-international-as-a-level-2nd-edition-jean-linsky/

Economics for Cambridge International AS and A Level

Terry Cook

https://ebookmeta.com/product/economics-for-cambridge-
international-as-and-a-level-terry-cook/

Cambridge International AS A Level Mathematics Pure

Mathematics 1 Question Workbook Greg Port

https://ebookmeta.com/product/cambridge-international-as-a-level-
mathematics-pure-mathematics-1-question-workbook-greg-port/

Psychology for Cambridge International AS and A Level

2nd Edition Craig Roberts

https://ebookmeta.com/product/psychology-for-cambridge-
international-as-and-a-level-2nd-edition-craig-roberts/
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Erämaan
matkaajille
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Erämaan matkaajille

Saarnoja

Author: Arvi Järventaus

Release date: April 2, 2024 [eBook #73320]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY, 1926

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ERÄMAAN

MATKAAJILLE ***
ERÄMAAN MATKAAJILLE

Saarnoja

Kirj.

ARVI JÄRVENTAUS

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1926.

SISÄLTÖ:

Alkulause.
Jumalan valtakunta, 1. Adventtisunnuntai.
Älä heitä pois uskallustasi! 2. Adventtisunnuntai.
Todellinen suuruus. 3. Adventtisunnuntai.
Nöyrien luo tulee Kristus 4. Adventtisunnuntai.
Mikä merkitys on joululla meille? Joulupäivä.
Uhrautuvaisuus. 2. Joulupäivä.
Arkielämässä. Joulun jälk. sunnuntai.
Vapahtaja luottaa meihin. Uudenvuodenpäivä.
Häviämätön omaisuus. Uudenvuodenpäivän jälk. sunnuntai.
Toivo. Loppiainen.
Lapsemme. 1. Loppiaisen jälk. sunnuntai.
Kuuliaisuus. 2. Loppiaisen jälk. sunnuntai.
Anna! 3. Loppiaisen jälk. sunnuntai.
Elämän taistelussa. 4. Loppiaisen jälk. sunnuntai.
Kilparadalla. Septuagesima.
Kylväjä lähti kylvämään siementänsä. Sexagesima.
Veisatkaa Herralle uusi virsi! Kynttilänpäivä.
Käy sisään kärsimysportistasi! Laskiaissunnuntai.
Mistä meidän on iloittava. 1. Paaston aik. sunnuntai.
Eräs elämäntarina. 2. Paaston aik. sunnuntai.
Tulesta temmattu kekäle. 3. Paaston aik. sunnuntai.
Jumalan siunaus. Puolipaastosunnuntai.
Ristin voima. 5. Paaston aik. sunnuntai.
Äiti. Marian Ilmestyspäivä.
Vanha muistolahja. Palmusunnuntai.
Se on täytetty! Pitkäperjantai.
Minä uskon iankaikkiseen elämään. Pääsiäispäivä.
Kun elämä vaikenee. 2. Pääsiäispäivä.
Ja aurinko nousi, kun hän kävi Pnielin ohitse. 1. Pääsiäisen
jälk. sunnuntai.
Herra on minun paimeneni. 2. Pääsiäisen jälk. sunnuntai.
Mieskohtainen usko. 3. Pääsiäisen jälk. sunnuntai.
Sielun jano. 4. Pääsiäisen jälk. sunnuntai.
Kaikkien sydänten päivä. Rukoussunnuntai.
Kuinka pääsemme taivaaseen? Helatorstai.
Opetuslapsena olemisen vaara ja ihanuus. 6. Pääsiäisen jälk.
sunnuntai.
Pyhä Henki. Helluntai.
Hyvä sanoma. 2. Helluntaipäivä.
ALKULAUSE.

Useimmat näistä saarnoista ovat syntyneet Lapissa, kaukana suuren

maailman elämästä ja hälinästä. Siis yksinäisyydessä.

Siitä johtuu, että ne melkein poikkeuksetta pyörivät yhden ja

saman kysymyksen ympärillä: kuinka ihminen jaksaa kestää? Mutta
samasta syystä johtuu myös, ettei tämä kysymys monessakaan
näistä tule selvästi näkyviin. Yksinäisyydessä ei ajatella
»ohjelmanmukaisesti». Siellä tyydytään vain siihen, että voidaan
lausua rohkaiseva sana itselle ja lähimmäiselle, joka kamppailee
saman yksinäisyyden painon alla.

Mutta — sellaiseksihan muodostuu elämä monelle nykyajan

ihmiselle muuallakin. Suuressa kaupungissa voi ihminen tuntea
itsensä vielä yksinäisemmäksi kuin erämaassa. Näiden »erämaan
matkaajien» puoleen tahtoisin siis tällä kokoelmallani kääntyä.
Tahtoisin sanoa jotenkin tähän tapaan: »Älkäämme hätäilkö! Ehkäpä
tämän synkän metsän läpi sittenkin johtaa jokin tie ja mekin
pääsemme — vaikka ehkä yksinäisiä polkuja kulkien — sille portille,
joka vie elämään.»
 Jos siis tämä kokoelma voi jotakin yksinäistä, tuskassa ja
pimeässä kamppailevaa lohduttaa, on sen tarkoitus saavutettu.

Tekijä.
JUMALAN VALTAKUNTA.

1. Adventtisunnuntai. — Jes. 25, 6—10.

Vanha kirkkovuosi on loppunut; me seisomme uuden kynnyksellä.

Me suuntaamme katseemme tulevaisuuteen: mitä on tämä uusi
kirkkovuosi tuova tullessaan?

On niin somaa nähdä, että päivän evankeliumikin viittaa

tulevaisuuteen — siihen aikaan, jolloin Jumalan valtakunta ilmestyy
täydessä kirkkaudessaan.

Milloin se tapahtuu?

Toiset sanovat sen jo tavallaan tapahtuneen tahi että se tapahtuu

parhaillaan; toiset taas ovat sitä mieltä, että se tapahtuu
tulevaisuudessa.

Emme rupea väittelemään tästä; olemme yksinkertaisesti sitä

mieltä, että se tapahtuu tulevaisuudessa. Pääasia on vain, että
Jumalan valtakunta kerran ilmestyy täydellisenä. Ja silloin toteutuu
se, mistä tekstin sanat puhuvat.
 Kaikki kansat kokoontuvat Jumalan vuoren ympärille, — tuon
vuoren, jolla toimeenpannaan »pidot parhaasta viinistä, ydinrasvasta
ja puhtaasta viinistä». Silloin pannaan myös pois »kääriliina», joka
nyt verhoaa kansoja, t.s. kaikki se, mikä nyt estää näkemästä
Jumalan tarkoituksia ja kunniaa.

Silloin on kuolema nielty iankaikkisesti, silloin on kyynelet pyyhitty

pois ihmislasten kasvoilta. Silloin on »kansan häpeä» poistettu koko
maasta.

Silloin antavat kansakunnat Jumalalle tunnustuksen: »Katso,

meidän
Jumalamme, jota me odotimme!»

Tällaisina aikoina kuin nämä on lohdullista ajatella, että Jumalan

valtakunta kerran ilmestyy kirkkaudessa.

Nyt ovat kansakunnat vielä kaukana rauhasta. Aseet on kohotettu

taisteluun. Ihmiskunta väänteleikse maailman sodan iskemissä
haavoissa. Jumalalla näyttää olevan kovin vähän sanottavaa.
Maailman on vallannut suuri huvitteluhalu; heikko sorretaan, väkevä
esiintyy röyhkeänä.

Se, mikä erityisesti meitä nostaa ja kannattaa, on Jumalan sanan

antama toivo, — toivo paremmasta ajasta. Silloin kun ei apua näy,
saamme kiinnittää katseemme toivon tähteen.

Tiedämmehän, että — kuta pimeämpi yö on, sitä kirkkaammin

tuikkivat tähdet. Niin tämäkin lupaus Jumalan valtakunnan tulosta
loistaa kirkkaana nykyisenä raskaana aikana.
 Toivo ylläpitää ja kannattaa, antaa uusia voimia, uutta rohkeutta ja
elämänhalua. Niinhän olemme jo kokeneet maallisessa elämässä.

Me työskentelemme täällä toivossa. Yhtä kannattaa yksi, toista

toinen toive. Mutta yhteistä kaikille on, että toivo ylläpitää.

Ihmiskuntakin kamppailee toivossa. Jokaisella kansakunnalla on

omat toiveensa. Sodassa tappiolle joutunut toivoo pääsevänsä
kerran kostamaan. Ja voittajaa elähdyttää toivo hyötyä voitostaan
niin paljon kuin mahdollista. Mutta ihmiskunnan jaloimpia elähdyttää
lopullisen rauhan toivo — sellaisen ajan odotus, jolloin kansakunnat,
lyöden sovinnon kättä toistensa kanssa, sanovat: »Katso, meidän
Jumalamme, jota me odotimme!»

Entäs me yksityiset ihmiset — mitä sanoo tämä sana meille?

Se kehoittaa meitäkin katsomaan tulevaisuuteen luottamuksella,

toivorikkaina. Se kehoittaa meitä viipymään tämän tulevaisuuden
kuvan tarkastelemisessa lapsen tavoin, joka kaunista kuvakirjaa
katsellessaan unohtaa ikävänsä. Sillä katso — äsken se vielä itki ja
suuret kyynelet vierivät sen poskia pitkin. Sillä oli niin kovin paha
olla. Mutta nyt se hymyilee kyyneltensä lomasta, koska äiti on
ojentanut sille kauniin kirjan. Sitä se nyt ihmetellen selailee ja sen
surulliset ajatukset vaihtuvat kirkkaiksi, onnellisiksi. Sen mielikuvitus
kantaa sen toiseen maailmaan, — maailmaan, jossa on vain hyvää
ja kaunista.

Tällaisina aikoina kuin nämä painaa meidänkin sydäntämme usein

raskas murhe. Missä on Jeesus Kristus? kysymme me. Eikö hän
näe, kuinka surullisella kannalla täällä ovat asiat? Missä on Jumalan
valtakunta, josta kirkoissa saarnataan? Me näemme vain tuskaa,
kärsimystä, kyyneleitä ja kuolemaa, kalpeita, nälkäisiä kasvoja ja
sammuneita silmiä, joiden kerrallisen kirkkauden murhe on
himmentänyt. Missä on lupaus »kaiken uudelleen asettamisesta»?

Ystäväni, se lupaus on tässä esilläolevassa sanassa. Kerran

koittaa aika, jolloin kaikki kyynelet kuivataan. Jumala itse tekee sen
ja — oi, kuinka hellällä kädellä hän sen tekee! Aivan kuin äiti, jonka
luokse lapset tulevat itkien. He ovat riidelleet ja nyt on jokainen pikku
sydän murhetta täynnä; ja he vielä syyttävät toisiaan. Mitä tekee äiti?
Hän nuhtelee heitä lempeästi ja kuivaa sitten vuorotellen itsekunkin
silmät.

Tämänkaltaisen ihanan kuvan luo päivän sana eteemme. Tulee

aika, jolloin kuolemaa ei enää ole; se on menettänyt
peljättäväisyytensä. Silloin on sulanut viha ja katkeruus
ihmissydämistä. Kokonaiset kansat kohtaavat toisensa veljinä. He
ojentavat toisilleen kätensä ja sanovat: »Katso, tämä on meidän
Jumalamme, jota me odotimme, ja hän pelastaa meidät!» Kuinka
mielellämme tahtoisimme olla mukana tuona päivänä!

Tällainen valoisa kuva sielussamme aloitamme nyt uuden

kirkkovuoden. Meillä ei ole täällä Hoosianna-laulua niinkuin etelän
edistyneissä ja väkirikkaissa seurakunnissa. Mutta minusta tuntuu
siitä huolimatta, että nyt on adventti. Sillä mehän voimme laulaa tuon
laulun sydämissämme, kun astumme kirkosta ulos
jumalanpalveluksen päätyttyä, — hyräillä sitä matkalla koteihimme,
kulkiessamme kirkasta talvista tietä pitkin. Ja me voimme kuvitella,
että puiden oksilla kimaltelevat lumihiutaleet ovat kyyneleitä, —
kärsivän ihmiskunnan kyyneleitä, jotka Jumala on kerran pyyhkivä
pois. Amen.
ÄLÄ HEITÄ POIS USKALLUSTASI!

2. Adventtisunnuntai. — Hepr. 10, 35—39.

Uskallus merkitsee tässä samaa kuin ujostelemattomuus, — siis

ominaisuutta, jonka tuntomerkkinä on se, että ihminen jokaisessa
tilaisuudessa näyttää »oikeaa väriä». Siis jokseenkin samaa kuin
teeskentelemättömyys.

Se on tavallisesti ominaista nuoruudelle.

Nuorina ollaan teeskentelemättömiä, — ainakin suuremmassa

määrässä kuin vanhempina, enemmän elämää kokeneina. Silloin ei
tavallisesti olla herkkiä ilmaisemaan sisimpiä ajatuksia. On tultu
varovaisiksi.

Se voi kyllä käydä päinsä monella elämän alalla. Onhan

maailmassa toimialoja, joilla sisimpien ajatusten ja todellisten
tarkoitusten salaaminen luetaan elämän suurimpiin taitoihin
kuuluvaksi. Sellainen on esim. valtiomiehen toimiala.

Maailman valtioviisaus, jonka tarkoituksena on lujan otteen

pysyttäminen oman maan käsissä, rakentuu suurelta osaltaan sille
taidolle, kuinka kulloinkin osataan olla taitavia ja salaperäisiä.
Luulen, että meidän Jumalallamme taivaassa on paljon näitä miehiä
vastaan.

Toista on hengen elämän, Jumalan valtakunnan alalla. Siellä ei

valtioviisaus saa tulla kysymykseen. On aina näytettävä oikeaa
väriä.

Tällä en suinkaan tarkoita sitä, että olisi aina oltava valmis

todistamaan niinkuin esim. Pelastusarmeijassa. Päinvastoin
tuollainen pakollinen todistaminen voi hyvin usein tukahduttaa
oikean uskonelämän. Se on olevinaan uskallusta,
ujostelemattomuutta, mutta pakon orjallinen ies muuttaakin sen
teeskentelyksi, uskalluksen vastakohdaksi.

Ei, minä tarkoitan, että olisit aina rehellinen ja suora. Silloinkin, kun
olet joutunut epäilyksiin. Se on sittenkin parempaa uskallusta kuin
vastakkaisen käsityksen antaminen itsestäsi.

Mutta — sinä sanot — tämähän ei oikeastaan kuulu minulle.

Minähän olen tavallaan luopio kirkollisessa merkityksessä. Minähän
en voi uskoa niinkuin muut. Olen luopunut noilta uskon suurilta
valtateiltä, joita joukot kulkevat. Löysin oman polkuni ja luulin sen
johtavan perille. Mutta — huomaankin eksyneeni suureen, pimeään
metsään, ja polku on häipynyt olemattomiin.

Mitä sanoisin sinulle?

Sanoisinko: käänny takaisin, palaa tutuille, entisille poluille, joita

lapsena vaelsit?

En, sillä tiedän, ettet kuitenkaan voisi sitä tehdä.

 Mitä siis sanoisin?

Sanon: älä heitä pois uskallustasi! Pyri vain eteenpäin! Seuraa

vakaumustasi, jonka olet suurten taistelujen kautta saavuttanut. Älä
rupea tuskailemaan uskonkappalten kanssa. Jos olet ne kerran
heittänyt, niin anna niiden olla. Sillä sydämessäsihän asuu kuitenkin
voimakas totuuden löytämishalu. Älä heitä pois uskallustasi, jonka
palkka on suuri!

Luuletko, ettei Jumala taivaastaan seuraa sinun kulkuasi? Oi,

sinun matkaasi hän juuri seuraakin. Hän on itse istuttanut poveesi
tuon kipinän, tuon halun tinkimättömään tutkimiseen ja arvosteluun.
Sinä olet uskollinen itsellesi juuri tuota halua seuratessasi.

Sanot: onhan minulla jo joku pieni sirunen, joku kallis kultajyvänen.

Olen saanut sen ihanan, vapisuttavan vakaumuksen, että Jeesus
Kristus on ihminen. En tahdo kieltää hänen jumaluuttaan, mutta en
käsitä sitä vielä. Mutta — ihminen, se ajatus lämmittää ja rohkaisee
minua sanomattomasti.

Niin — älä heitä pois uskallustasi. Pidä kultajyväsi. Sinulla on jo

Vapahtaja, joka kuljettaa sinua eteenpäin.

Katso: urhoollisimmat sotilaat palaavat taistelusta haavojen

peittäminä. He eivät säästäneet itseään. He eivät halunneet vetäytyä
pois. Heidän olisi ollut toisinaan helppo suojata itseään ja siten
välttyä iskuilta. Mutta — heidän intonsa, paras osa heissä, vaati
ryntäämään eteenpäin.

Luuletko, ettei Jumala pysty arvostelemaan sinua oikein, sinä

epäilysten haavoittama sielu? Kerran kun pääset perille — ja sinä
pääset! — hän osoittaa sinua enkeleilleen ja sanoo: »Katsokaapa
tätä taivaltajaa. Hän valitsi sangen vaikean tien. Hän lähti kulkemaan
sen suuren korven läpi, jonka nimi on Yksinäisyys. Hänellä ei ollut
toveria matkalla. Hän uupui ja lankesi monta kertaa, hän repi
vaatteensa piikkipensastoissa, mutta perille hän on kuitenkin
päässyt. Hoitakaa hänen haavansa ja antakaa hänelle uudet, ehyet
vaatteet.»

Niin — älä heitä pois uskallustasi. Kulje eteenpäin. Sinähän et

tahdo kuulua niihin, jotka »vetäytyvät pois». Sinä pyrit päämäärään.
Tietysti sinun olisi paljon mukavampi astua uskonnollisen
tavanmukaisuuden teitä. Siellä olisi sinulla paljon tovereita ja saisit
olla rauhassa. Ei kukaan tuomitseisi eikä arvostelisi sinua. Nyt
jokainen osoittaa sinua sormellaan ja sanoo: »Katsokaa hullua
miestä, joka lähti metsään, vaikka edessä oli selvä maantie.»

Niin — siellä olisi turvallista ja paljon matkakumppaneja, noita

pyhiinvaeltajien joukkokaravaaneja, jotka oppaittensa johdolla
matkaavat majapaikasta toiseen, uskotellen, että heidän tiensä on
ainoa, joka vie Pyhään maahan.

Ei — kulje sinä vain yksinäsi. Perille sinäkin pääset. Saat kerran

hämmästyksellä todeta, että sinuun sovellutetaan tekstimme
loppusanat: »… vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi».
Amen.
TODELLINEN SUURUUS.

3. Adventtisunnuntai. — Matt. 11, 11—19.

Olette kuulleet puhuttavan suurmiehistä. Tiedätte ehkä jonkun

nimenkin. Suurmiehillä tarkoitetaan sellaisia miehiä, jotka ovat
saaneet aikaan jotakin suurta joko henkisen tahi aineellisen elämän
alalla, — sellaista, mikä tulee koko kansan hyväksi.

Jumalan valtakunnallakin on omat suurmiehensä. Päivän

evankeliumi esittää meille yhden heistä: — Johannes Kastajan.
Hänestä antaa toinen, häntä vielä suurempi, todistuksen: »Hän on
vaimoista syntyneiden joukossa suurin.»

Suuruutta mitataan vain tässä näkyväisessä maailmassa toisin

kuin
Jumalan valtakunnassa. Siellä tulee yksinomaan kysymykseen
henkinen
suuruus. Tämä saavutetaan hengen yhteyden kautta kaikkein
suurimman,
Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Sen vuoksi kehoittaa apostolikin:
»Jokaisella olkoon se ajatus, mikä Jeesuksella Kristuksella oli.»
 Tämä henkinen suuruus on usein samaa kuin nöyryys ja
vaatimattomuus.
Pienin taivaan valtakunnassa on suurempi Johannes Kastajaakin.

Maallinen suuruus saavutetaan esimerkiksi suurten tietojen kautta.

Sanotaanhan, että tieto on valtaa. Niiden avulla avaantuvat hyvin
monessa tapauksessa yhteiskunnalliset valta-asemat, päästään
ylhäisten ja mahtavien suosioon. Sekin voi olla tavoiteltava
päämäärä. Mutta suurempaa kuin tämä, on se kuninkaallinen elämä,
jonka avulla voitetaan tämä maailma ja sen ruhtinas. Tämä suuruus
on lähtöisin Jumalasta. »Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta,
voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman,
meidän uskomme.» (1. Joh. 5, 4.)

Monet ihmiset saattavat olla suuria tässä maailmassa, mutta

maailma on voittanut heidät. He ovat heikkoja suuruudestaan
huolimatta.

Johannes Kastaja oli kohonnut ihmisten yläpuolelle. Hän ei ollut

riippuvainen ulkonaisista tavoista eikä siitä, mitä ihmiset pitivät
tärkeänä. Näkyväinen oli menettänyt merkityksensä häneen nähden.
Sen vuoksi hän esim. esiintyi perin vaatimattomasti puettuna. Hän ei
kuulunut »hienoihin vaatteisiin puettuihin». Siinä oli yksi piirre hänen
suuruudestaan.

Toinen oli siinä, ettei hän halunnut riistää itselleen kunniaa, joka ei
hänelle kuulunut, vaikka hän aivan hyvin olisi voinut sen tehdä.
Hänen julkinen esiintymisensä oli tehnyt siksi voimallisen
vaikutuksen, ettei kukaan olisi hämmästynyt, vaikka hän olisi
julistanutkin itsensä Kristukseksi. Mutta sitä hän ei tehnyt, sillä hän
oli nöyrä. »Hänen tulee kasvaa, minun tulee vähetä», sanoi hän,
puheen johtuessa näihin asioihin.
 Kolmas piirre, jonka voimme helposti havaita, ja joka tekee
hänestä suurmiehen Jumalan valtakunnassa, on se, ettei hän
peljännyt ihmisiä. Hän uskalsi mennä nuhtelemaan Herodesta tämän
synnistä. Missä meillä on nykyisin sellaisia miehiä?

Mutta — tämä suuruus, joka Jumalan edessä kelpaa, on

vaikeuksia tuottava ominaisuus. Sen omistaja saa olla aina valmis
kärsimyksiin. Sen todistaa meille Johannes Kastajan elämä.

Hän oli juutalaisten mielestä liian ankara, kovin ahdasmielinen.

Hänen herransa, Vapahtaja, oli taas liian lempeä, liiaksi
vapaamielinen.

Samoin on asianlaita vielä tänäkin päivänä. Kristitty on

ympäristönsä mielestä joko liian maailmallinen tahi liian vapaa.
Käyttäytyipä hän miten tahansa, hän ei koskaan kelpaa. Hän saa
olla aina valmis ottamaan vastaan moitteita ja tuomiota.

Mutta — jos hän — niinkuin Johannes Kastaja — on kokonaan

antautunut Jumalan valtakunnalle, hän ei välitä maailman tuomiosta.
Häntä kannustaa vain yksi ainoa suuri intohimo, jos niin tahtoisimme
sanoa: halu voittaa Jumalan valtakunta kokonaan. Hän tahtoo olla
väkevä, joka »repii» sen itselleen.

Kuulutko, kuulijani, noihin väkeviin, noihin sankarisieluihin, jotka

panevat kaikki alttiiksi päämääränsä saavuttamiseksi? Apostoli
Paavali kuului niihin. Hän sanoo muutamassa lähetyskirjeessään:
»En tahdo mistään muusta tietää kuin Jeesuksesta Kristuksesta,
siitä ristiinnaulitusta». Hän oli »väkevä»; hän »repi» Jumalan
valtakunnan itselleen.