Ebook Further Mathematics Second Edition Seun Adeyemo Online PDF All Chapter

You might also like

Download as pdf or txt
Download as pdf or txt
You are on page 1of 69

FURTHER MATHEMATICS Second

Edition Seun Adeyemo


Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/further-mathematics-second-edition-seun-adeyemo/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Edexcel AS and A Level Further Mathematics Further


Mechanics. 2. 1st Edition Coll

https://ebookmeta.com/product/edexcel-as-and-a-level-further-
mathematics-further-mechanics-2-1st-edition-coll/

Edexcel AS and A level Further Mathematics Decision


Mathematics 2 (A level Maths and Further Maths 2017)
1st Edition Harry Smith

https://ebookmeta.com/product/edexcel-as-and-a-level-further-
mathematics-decision-mathematics-2-a-level-maths-and-further-
maths-2017-1st-edition-harry-smith/

Edexcel AS and A level Further Mathematics Core Pure


Mathematics Book 1 AS A level Maths and Further Maths
2017 1st Edition Greg Attwood

https://ebookmeta.com/product/edexcel-as-and-a-level-further-
mathematics-core-pure-mathematics-book-1-as-a-level-maths-and-
further-maths-2017-1st-edition-greg-attwood/

Edexcel AS and A level Further Mathematics Further


Mechanics 1 Textbook e book A level Maths and Further
Maths 2017 1st Edition Harry Smith

https://ebookmeta.com/product/edexcel-as-and-a-level-further-
mathematics-further-mechanics-1-textbook-e-book-a-level-maths-
and-further-maths-2017-1st-edition-harry-smith/
Edexcel IGCSE 9 1 Further Pure Mathematics Student Book
Ali Datoo

https://ebookmeta.com/product/edexcel-igcse-9-1-further-pure-
mathematics-student-book-ali-datoo/

Maths quest 12 further mathematics VCE units 3 4 5th


Edition Mark Barnes

https://ebookmeta.com/product/maths-quest-12-further-mathematics-
vce-units-3-4-5th-edition-mark-barnes/

Edexcel A level Mathematics Pure Mathematics Year 2 A


level Maths and Further Maths 2017 1st Edition Greg
Attwood

https://ebookmeta.com/product/edexcel-a-level-mathematics-pure-
mathematics-year-2-a-level-maths-and-further-maths-2017-1st-
edition-greg-attwood/

Engineering Mathematics - Volume I, Second Edition


Sandeep

https://ebookmeta.com/product/engineering-mathematics-volume-i-
second-edition-sandeep/

Edexcel AS and A level Mathematics Pure Mathematics


Year 1 AS Textbook e book A level Maths and Further
Maths 2017 1st Edition Greg Attwood

https://ebookmeta.com/product/edexcel-as-and-a-level-mathematics-
pure-mathematics-year-1-as-textbook-e-book-a-level-maths-and-
further-maths-2017-1st-edition-greg-attwood/
DEDICATED TO MY MUM, LATE
DEACONESS FELICIA BOLANLE
ADEYEMO
Contents
INDICES AND LOGARITHMS

SURDS

ALGEBRAIC EQUATIONS

POLYNOMIALS

SEQUENCE AND SERIES

PARTIAL FRACTIONS

DIFFERENTIATION AND APPLICATIONS

ANALYSIS

MATRICES AND DETERMINANTS

SET

EUCLIDEAN GEOMETRY
INDICES AND LOGARITHMS

1.1. Indices

Given a number , the product , and in general,

is called the nth power of the number a. ‘ ’ is called the base and
is called the Index (plural Indices).
Theorem: Let be positive integers
1.
2. If and then
3.
4.

5. If is a non-zero number, then

Proof:
1.

, by definition

2.

Since , we may cancel out m times in the numerator and denominator,


having , by definition.
3.

(theorem 1)

4.

, by definition

5.

Corollary (to the theorem)

1.

Proof: In , let . Then

But

2.

Proof: In
3.

Proof:

Which is an nth root of .


Note:
i. By substituting non-zero values for and , that does NOT
imply

ii. That

Logarithms: To find the Index of an expression, given the base and value of the base to
power of the index.
The Logarithm of a number to a base , where is a positive number not equal to 1 is the

index to which must be raised to give . If , then .

Note:
1. Given and , we obtain by raising to the index .
2. Given and . We obtain by taking the root of y (or raising to the

index ).
3. Given and , we would need the theory of logarithms to obtain .
4. Negative numbers and zero do not have logarithms
Logarithms to base 10 base 10 are called common logarithms.

Note:
1. Common logarithms are used in numerical computations in science, geography,
economics, commerce and industry common logarithms are simple to use because
every number can be expressed in standard form. Recall that in standard form, a
given number is written as a number between 1 and 10 multiplied by the appropriate
index of 10 e.g., is written in standard form as

2. It is clear that, to find the logarithms to base 10 of any positive real number it
is sufficient to know only the logarithms of numbers between 1 and 10.
3. Moreover, if and if , then
and so

an integer n + a decimal fraction.

The integer part of is called the ‘characteristic’ and the decimal part of

is called the ‘characteristic’ and the decimal part of is called the


‘mantissa’

Properties of logarithms.

1. , where

Let and
Then
by the law of indices

2.

3. If then

if then

4. , for any ,
for any

, for any

5. If , then

If , then and

6. ,

For

, say

Then
Let
Then

For

Note: Even on the condition that The


product of two negative numbers is meaningful, (since it is a positive number), but
then

7.

Let . Then or

8. ,

(property 1)

Since (property 7)

Then

9. , may be positive or negative.

Let , then

;
i.e.

10.

Let
Then

11.

Since and then

12.

Let . Then

Taking logarithms to base ,

13.

Let
Then
Taking logarithms to base

14.
Since then

(property 9)

15. If and are positive and then

Since then

Valuable Examples
1.

or
or

or

2. If and
Find

Using the logarithm table


3.

(pronounced “bar 1.3010)

4. Use log tables to find


First put the number in standard form,
The characteristic (index of 10) is 1. That’s because the actual value,
is in tens ( ). And that the ten in the standard form is to power 1 i.e.
.

To check this number under logarithms, check the first 2 digits in the first tab
of the four-figure table, then you check the ‘number’ that is horizon tally
beside the 2 digits number and at the same time under the third-digit
number i.e. the ‘number’ must be under the third-digit column and on the
roll of the 2-digit number must be added from the ‘number’ gotten in the
third-digit column and on the 2-digit roll. The final number gotten after the
addition is the logarithm of the number in question. All these are checked in
the table of logarithm of number.

Convert to standard from

(check the number in column ‘7’ on the roll where you have ‘29’)

The number is 4728

(check the number in the column 4 on the difference tab the same roll)

The number is 6
(The difference is added to the first number derived)

5. Use antilog tables to find the number ‘a’


Such that

Ignore the characteristic


Look up in antilog tables, giving Then

6. Using log tables, calculate


a.
b.

Logs are added in other to multiply them and subtracted to divide

a.
Using antilog tables, the solution is

b.

Using antilog tables, the solution is

7. Find
Let

Using log tables .

Using log tables.

Using antilog tables

All mathematical problems involving decimal can be solved using the


logarithm and anti-logarithm tables

8. Carbon-14 is a radioactive isotope of carbon which has a half-life of about


5600 years (that is, of a given quantity of carbon 15 about half would decay
in 5600 years). Let R be the nearly constant ratio of carbon-15 to carbon-12
(this is the non-radioactive isotope which is the form of most of atmosphere
carbon) found in the atmosphere. Let be the ratio of carbon-14 to carbon-
12 found in an observed specimen. It has been shown for carbon-14 dating
of objects, that

Where is the age of the object in years. Suppose a specimen has been
found in which find the age of the specimen
Since

Multiply both sides by

From the tables of natural logarithms,


,

yrs

9. Evaluate

No Standard Form Log

Now

Check the antilog tables for and place the decimal using
Ans: , to 2 decimal places
*
Natural (or Nepirian) Logarithm
In calculus, a man called John Napier discovered that the most convenient
base to use is a number denoted by
Thus logarithms to base are called natural or Napierian logarithms and are
denoted by .
SURDS

A number which can be expressed as the quotient of two integers, , is called a rational
number. Any real number which is not rational is called irrational. Irrational numbers which are in
the form of roots are called surds.

and are all irrational numbers, while and are not surds since they
can be simplified to obtain rational numbers 4, 2 and 2, respectively. A general surd is an irrational

number of the form , where is a rational number and is an irrational number.


and is called a RADICAL.

In the determination of the value of as a decimal, for instance, it is obviously easier to perform

the division and .

The simplification of to is known as RATIONALIZATION of the denominator, since


the denominator is now rational.

Note: is taken to mean the positive square root of b, the negative square of , the negative
square of is .
Rules for manipulating surds

1. (addition law of surds with the same radical).

2.
(Subtraction law)

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9. an d

Note:
1. (3) – (9) above follow from the laws of indices

2. ,

Cannot be simplified further.


Useful hints on rationalization
1.
2. (difference of two square)
3.
4.
All yield rational numbers. Therefore, the surds and are called conjugate
surds. In the same way, and , are conjugate surds. Similarly,
, and , are conjugate pairs of surds.

These are very useful in rationalizing

Note: Squaring an equation alters the equation. If two answers are derived from the
equation, it is possible that, after squaring the equation, only one of the answers is
correct. Finding the square root of a , .

Theorem:
Let be .
Then

Then, squaring both sides, we obtain (1)

But

From (1) we have


and

Exercise 1.1
Show that
1.
According to theorem 4

Since

Then

2. Show that
for any indices .

(Theorem 3)

Since then

Exercise 1.2

1. Simplify

Multiply numerator and denominator by

2. Rationalize
3. Express in the form of , where and are rational numbers.

4. Express in the form where and are rational numbers.


5. Expand

6. Verify that and are solutions of the equation

Value worth testing are the factors of

They are:
When

i.e. is a factor.

Find the roots of

Solving by formula method

Where and
or

or

7. Find the two smallest integers so that the value of the surd is between them
a.
b.
c.
d.
e.
f.

a.
b.
c.
d.
e.
f.

Exercise 1.3

1. Evaluate

Let (1)
Squaring both sides we have.

then (3)

Then (2)

Multiply (1) and (2)

(4)
Add (3) & (4)
Then

2. Show that

Since

Then

Let

Squaring both sides, we have

By Inspection,

3. Rationalize
Find the roots of first

Let (1)

Then (2)

then (3)

Multiply (1) & (2)

(4)
Add (3) & (4)

Then

Back to Question:

4. Simplify y
5. If , express in its simplest surd form.

Exercise 1.4

1. Simplify the following:


a.
b.
c.

a.

b.
c.

2. Evaluate

3. Evaluate

(Theorem 13)
Let be and by

i.e.

Add to both sides Add to both sides

i.e.

Alternative Method:

(Theorem 13)

(Theorem 12)
4. Evaluate
a.
b.
c.

a.

b.

c.

5. Simplify

6. If
Prove that
7. If are positive numbers show that

8. By changing to base 10, show that

(Theorem 12)

9. Find if
10. The number of bacteria in a culture at time t is given by . Wat is the
value of when the colony is double its initial size?

If the colony has doubled then


the time has also doubled.
i.e.
1. (the initial size)
2. ( the new size)
Which means:

Add to both sides

11. m3 of a water measured as flowing per second over a dam when the difference of
water levels was m. The following result were obtained:
1.2 1.4 1.6 1.8 2.0
6.3 9.2 12.8 17.5 22.4

Plot a graph of against . Show that and by reading off the


slope and intercept, find approximate values of and respectively, and hence
find approximate values of the constants and .

Tables:
1.2 1.4 1.6 1.8 2.0
0.0792 0.1461 0.2041 0.2553 0.3010
6.3 9.2 12.8 17.5 22.4
0.7993 0.9638 1.1072 1.2380 1.3502
Whatever the equation, it is clear that when the level of the water, , is 0, the volume
of water flowing per second, , will also be 0. This shows that the equation that shows
the relationship between and is not a quadratic or cubic or more equation.

i.e.

Since the equation has only one root which is 0 i.e. when

So also, the equation is not a linear one because the ratio of to is not constant and
the curve is not a linear curve (i.e. a straight line).

Since the equation has only one root and therefore it is neither a linear nor quadratic
(nor cubic or more) equation, then when is not a whole number

Because
1. The equation has only one root
2. When too.

Where is not a whole number

(1)

(2)

(3)

(4)

(4) (3)

In equation (3)
12. Given an integer , show that if is even if is odd

Assume

If

if is even

While if
If :

If is odd

13. The amount of profit, , made by a collection of medium scale business enterprises and
the capital instead initially have the relation .

Given the corresponding values


4 8 12 16
12 34 62 96

Plot against and estimate the values of the constants and

4 8 12 16
0.6021 0.9031 1.0792 1.2041
12 34 62 96
1.0792 1.5315 1.7924 1.9823

(1)
(2)

(3)
(4)

(4) (3)

In equation (4)
14. Show that
i.
ii.
iii.

i.

Proof:

(if is an odd number)

OR
(if is an even number)

ii.

iii.

15. Using the laws of indices and logarithms, calculate

i.
ii.
iii.
iv.
v.

i.

No Log Calculation
ii.

No Log Calculation

iii.

No Log Calculation

iv.

No Log Calculation
v.

No Log

16. The amount naira to which sum of naira accumulates in years at percent per
annum compound interest is given by the formula

Calculate
a. The values of if a sum of money doubles itself in 10 years
b. The least whole number of years in which a sum of money will have trebled itself if
.

a.

&

i.e. when
Add to both sides

b. find ?

Add to both sides


17. Prove the identity:

(Theorem 13)

18. Evaluate

Let and

(1)
Add to both sides

Add to both sides


Add to both sides

Add to both sides

Multiply both sides by 3:


Back to equation (1):

Where

Note: If the expression was:


Knowing that and

Then

But this isn’t the expression as given in the question,


therefore the former is the correct answer.

19. Find such that

Therefore

Then
OR

or

If then
If then

20. Evaluate
21. Simplify and rationalize the denominator

22. Solve the equation


Another random document with
no related content on Scribd:
— Se taas ei kuulu teille, sanoi hän, samalla tavattomasti
punastuen.

Veri kuohahti päähäni. Mutta silloin tuli Kemppainen konttoriin.

— Agiteeraamassako Kemppainenkin on ollut? kysyin hetken


kuluttua.

— Jaoin maisteri Asplundin pyynnöstä vaalilippuja muutamiin


taloihin, kun hänellä ei itsellään ollut aikaa, oli vastaus.

— Mutta nythän on konttoriaika.

— Muissa puuhissa nyt kaikki muutkin näkyvät olevan.

— Te molemmat saatte kuitenkin olla työssänne. Niin kauvan kun


minä olen tässä talossa, lienee minulla myös jotain sanottavaakin
täällä.

— Kun tässä tietäisi ketä milloinkin on toteltava. Asplundiakin


olemme luulleet isännäksi.

Tehkää liikkeesen kuulumattomat työt vapaina aikoinanne, mutta


työaika pysykää paikoillanne. Ken ei siihen suostu, olkoon pois
kokonaan, sanoin ja poistuin konttorista.

Kuulin naurua jälkeeni, josta yhä enemmän harmistuin. Jonkun


aikaa puodissa oltuani palasin konttoriin, tarkoituksessa puhua heille
tyynemmin ja asiallisemmin. Muistui mieleeni miten paljon rouva
Nurhosen aikana itsekin käytin vapautta, ja halusin äskeisen
kiivauteni vaikutuksia lieventää. Mutta he olivat molemmat
poistuneet. Tästä minun suuttumukseni taas kohosi, sillä tiesin
seuraavana päivänä joutuvani asiasta selontekoihin.
Kun sittemmin menin vaalipaikalle, oli kiihotus siellä täydessä
vauhdissaan. Ovilla ja käytävillä seisoi miehiä lippujaan tarjoillen,
eteisessä koetettiin vielä mieliä muuttaa ja tunnettuja vastapuoleen
miehiä tuskin tervehdittiin. Omain miesten kanssa supateltiin
kaikellaisia vaalijuttuja, missä vaarallinen korva vaan vältettiin.

Vaaliajan loppupuolella kerääntyivät suuret joukot uteliaita


tuloksesta tietoa odottamaan, joukossa myöskin Nurhonen ja
Kemppainen. En ollut heitä huomaavinani.

Kun toimitus oli loppunut, äänet laskettu ja yleisö tulosta


kuulemaan kutsuttu, kohosi jännitys korkeimmilleen. Oli kuin
jokainen odottaisi häntä koskevaa tärkeätä oikeuden päätöstä.
Vaalin toimittaja lukee tuloksen ja useat kirjoittavat äänimääriä
muistikirjoihinsa. Kauppaseuran lista on voittanut suurellaisella
enemmistöllä muuten, paitsi että postinhoitajan sijalle on valituksi
tullut lehtori Renfors. Eräät sekalistat ovat tämän muutoksen
aikaansaaneet.

Yleisö poistuu, toiset nauraen ja ilkkuen, toiset noloina ja ilkeitä


sanasutkauksia viskellen. Ulkona kadulla seisotaan vielä suurissa
ryhmissä, sitten hajotaan kukin omille teilleen kuin suuren tehtaan
työväki päivätyönsä päätyttyä.

Vaalin lopputulokseen on ratkaisevasti vaikuttanut niitten


käsityöläisten kateus, jotka eivät olleet yleisen kokouksen listalla. He
vaikuttivat kauppaseuran listan hyväksi estääksensä
ammattikilpailijainsa pääsemästä huomatumpaan asemaan kuin
missä itsekään olivat.

Muitten mukana menin sinäkin iltana Seurahuoneelle, jonne


joukolla saapui kaupungin herroja, etupäässä voittaneen listan
miehiä. Myöskin Kemppainen ja Nurhonen tulivat sinne. He liikkuivat
tottumattoman epävarmuudella ja näyttivät olevan erimielisiä
valittavasta istuinpaikasta. Kemppainen, jota tällaisissa
miesseuroissa ei vielä näihinkään aikoihin ollut näkynyt, halusi
piiloisaa paikkaa, jonkalaisen he sitten valitsivatkin.

Kumma kyllä, en ollenkaan jakanut seuralaisteni äänekästä iloa


vaalin tuloksesta. Niin suuresti kuin vastakkainen tulos minua olisi
harmittanutkin, tuntui sittenkin kun ei nytkään kaikki olisi käynyt
parhaalla tavalla. Lisäksi vaivasi minua tieto Kemppaisen ja
Nurhosen läsnäolosta, vaikkeivät he edes samassa huoneessakaan
istuneet. Kenellekään hyvästiä sanomatta läksin hetimiten pois,
ajatuksissani ihmetellen mitenkä ja mistä syystä niin suuresti
innostuin vaalissa työskentelemään. Eihän minulle tämän kaupungin
asiat mitään kuulu, päättelin. Järjestäkööt juomakauppansa ja muut
kysymyksensä miten parhaaksi näkevät ne, jotka itse saavat
vaikutuksiakin kokea.

Kävellessäni kulin Löfbergin matalalla olevan asunnon ohi ja näin


siellä väet istuvan hauskassa teenjuonnissa.

Vaikka oli jo myöhäinen iltahetki, en voinut olla sisään


poikkeamatta. Heidän seurastaan hengähti sellainen iloinen,
elinhaluinen tuulahdus, että tuntui kuin astuisi toiseen maailmaan. Ja
kuitenkin puhuivat hekin päivän vaalista, kertoellen kuulemiaan
naurettavia yksityistapauksia, jotka täti Löfbergiä suuresti huvittivat.

— Onnea nyt voittajille!

-— Jopa tekin joudatte meitä muistamaan!

— Ettekä ole edes voittokemuissa!


Kysymyksiä ja huudahtuksia sateli sellaisella nopeudella, ettei
niihin ollut yrittämistäkään vastata. Enkä minä kiiruhtanut mitään
sanomaankaan.

— Kas kun on ylpeä, ettei enää mitään puhukkaan, jatkoi rouva


Löfberg.

Eikö ole syytäkin, sanoin viimein.

— Älkää kehuko, sanoi rouva, me ylenkatsotut ja halveksitut


naiset sittenkin ollaan vaalin tulos ratkaistu.

Hän ja vanhimmat tyttärensä olivat myöskin innostuneet vaalista ja


keränneet eräiltä kaupungin naisilta valtakirjojakin. Mutta he eivät
äänestäneet kummallakaan yleisellä listalla, vaan laittoivat oman
sellaisen, jonka vaikutuksesta Renfors tuli valituksi.

— Hänestäkö teidän ylpeytenne? kysyin.

— Ennen hän kun tuo postimestari rutale. Renfors ainakin estää


ihmisiä nukkumasta. Sitäpaitse olemme me naiset tottelevaisia
käskylle rakastaa vihamiehiäänkin. — Mutta tiedättekö ketä muita
me äänestimme?

— Kuinka sen tietäisin, sanoin, vaikka vaalin tuloksen julkaisun


kuulleena heti arvasin tarkoituksensa.

— Me äänestimme myöskin teitä ja Asplundia.

— Teidän puolueesenne sulkeutuu siis kaikellaiset eri ainekset.

— Me vastustamme kaikkea valtaa ja harrastamme eri


mielipiteitten edustusoikeutta.
— No, kyllähän te Renforsissa saitte hyvän edustajan.

— Niin, nauroi hän, en minäkään usko että hän olisi meidän


tavalla menetellyt.

— Hän sai kyllä tulla valituksi, sanoin. Pääasia on ettei hän saanut
lisää miehiä riveihinsä.

— Mutta tiedättekö mitä tästä seuraa, jatkoi rouva teeskennellyllä


vakavuudella. Nyt perustetaan suuri yhtiökauppa, eikä kauppiailta
enää osteta minkäänlaista tavaraa.

— Lehtori Renfors tulee kai sen hoitajaksi.

— No, ei suinkaan. Mutta esimerkiksi Asplund ja Nurhoset.

— Silloin ei ole hätää.

— Niin te sanotte, mutta toista ajattelette.

Ja sitten he kaikki sanoivat minun kalpenevan tästä uutisesta,


saivat minun siten hämilleni ja väittämänsä kalpenemisen sijasta
punastumaan, josta yleinen iloisuus vaan lisääntyi.

Lopulta ruvettiin asioista vakavastikin puhumaan.

— Hauska tuoksahdus tuo oli, sanoi rouva, kun kerran osoitettiin


eloa täälläkin. Mutta niin tavattoman paljon halpamaisuutta ja
pikkumaisuutta oli taas suurten sanain takana. Kansalainen sai nyt
kerran suun täydeltä puhua uusista aatteista ja ajan vaatimuksista,
aivan kuin se niitäkin hyväksyisi. Kaikessa näkyi
pikkukaupunkimainen kunnian ja vallan himo. Kun uudet aatteet ja
oikea kansanvaltaisuus kerran täälläkin saavat jalan sijaa ja kansa ja
työväki heräävät itsetietoisuuteen, niin nämä johtajat tulevat olemaan
ensimäisiä vastustajain riveissä. He edustavat ylimyspuolueellista
harvain valtaa, vaikka taistelussa kilpailijaansa rahavaltaa vastaan
käyttävät kaikkia käytettävinä olevia apukeinoja. Minä en ollenkaan
jaksa käsittää siinä mitään aatteellista eroa, kenen puodista viinat
ostetaan. Ne ovat samoja ja päihdyttävät samalla tavalla, ostipa ne
mistä tahansa. Koko yhtiökauppakysymys on kunnallisen politiikan
saivartelumuotoja, joka oikeata raittiusaatetta johdattaa vaan
ahdasmieliseen lahkolaisuuteen ja siten helposti loihtii esiin
utukuvan, joka luullaan saavutetuksi päämaaliksi, vaikkei itse
asiassa olla työtä vielä kunnollisesti aloitettukaan.

— Teillähän on täysin hyväksyttävät mielipiteet, sanoin nauraen.

— Niin, kyllä kai ne teille nyt soveltuvat. Mutta siinä luulossa minä
olenkin että rammat ja raajarikot ovat pasuunatut sotaretkelle, jonka
hyöty on hyvin epäiltävää lajia. Innostettakoon ihmisiä suurempiin
vaatimuksiin, niin vaikutus on pysyväisempää. Mutta sitä nämä
herrat eivät tahdo, sillä he pelkäävät samalla omaa valtaansa. Olen
aivan varma etteivät nämä kansan kasvattajat suinkaan tahtoisi
väkijuomia kokonaan poistettaviksi, sillä he kaikkein vähimmän
haluavat rakkaista iltatoteistaan luopua.

Rouva Löfberg alkoi jo tapansa mukaan innostua. Mutta samassa


tuli palvelustyttö viinitarjottimineen huoneesen. Kaikki pyrskähdimme
nauramaan.

— Hyvälle se lasi viiniäkin joskus maistuu, jatkoi hän, ja yhtäläistä


se on, olipa se ostettu Nurholasta tahi Renforsin yhtiökaupasta.

Nauraen otimme lasimme ja jatkoimme keskustelua.


Ette suinkaan noilla totia juovilla kansan kasvattajilla kuitenkaan
Renforsia tarkoita? kysyin.

— Häntä ja kaikkia muita. Renfors on suuri tekopyhä niinkuin


kaikki, joilla Jumala on joka sormen päässä. Minun mielestäni hän
hyvin saattaa raittiusluennolta palattuaan käskeä kotonaan
keittämään totivettä.

— Ja kuitenkin te äänestätte häntä valtuuskuntaan, sanoin


kaikkien ja varsinkin itse rouvan nauraessa omille liioitteluilleen.

— Minä ihailin sitä rohkeata ja voimakasta tapaa, jolla hän


asiaansa Kansalaisessa ajoi. Näki, että se oli nyt hän eikä papin
kisälli, joka lehteen kirjoitti. Se oli vallan toisenlaista kuin Asplundin
nuoralla tanssiminen. Uusi Aika oli nyt kerran Kansalaisen kanssa
samaa mieltä, sen se sanoikin, mutta siinä välissä souti ja huopasi.
Kuta enemmän Asplund näihin pikkuasioihin takertuu, sitä
heikommaksi muuttuu hänen kokonaisuutensa. Hänkään ei enää
uskalla vaatia koko askelta. Nyt hän nähtävästi mieltyi myöskin
lehtorien listan kansanvaltaisuuteen. Mokomaankin. Nämä
käsityöläismestarit eivät suinkaan kansanvaltaisuutta edusta. Mutta
Asplundikaan ei uskaltanut vaatia yhtään varsinaista työmiestä
valittavaksi, niinkuin olisi pitänyt tehdä. Täällä puhutaan ja
pauhataan kauppiaspuolueesta ja lehtoripuolueesta, aivan kuin ne
mitään puolueita olisivat. Ne molemmat muodostuvat vielä yhteiseksi
ylimyspuolueeksi, silloin kun oikea vapaamielinen
kansanvaltaisuuskysymys saa täällä jalansijaa. Ei, Asplundikaan ei
ole se mies, joka Uudesta Ajasta tekisi puhtaasti aatteellisen,
olojamme puhdistavan ja aina korkealle tähtäävän lehden.

— Tehän olette Granbergin kanssa samaa mieltä Asplundin


sopivaisuudesta sanomalehtimieheksi, vaikka syyt vähän eroavat.
Rouva Löfberg muuttui vakavaksi, kun hän jatkoi:

— Jaa, se Granbergin asia on hyvin ikävä. Hän tahtoisi lehden


ajamaan vaan yksinomaan hänen pikkuasioitaan, ja silloin se
muuttuisi vielä Kansalaistakin mitättömämmäksi. Hän on nyt saanut
Asplundista tässä asiassa vastustajan itselleen, mutta kuitenkin on
lehti hänen vaikutuksestaan viime aikoina takertunut kaikkiin
kunnallisiin pikkuasioihin ja syrjäyttänyt korkeamman ja
kohottavamman puolen. Ennen kirjoitti Asplund uusista henkisistä
virtauksista, nyt ovat punssikaupat, sataman korjaukset ja muut
sellaiset suurina kysymyksinä. Hän on laskeutunut.

— Hän tahtoo aatteita sovelluttaa käytäntöön.

— Ikävätä, jos ne käytännössä eivät jotain kadunkorjausasiata


suurempia, lehden pitää olla näitten olojen yläpuolella.

Tässä seurassa yleisen tavan mukaan tein vastaväitteitä.

— On paikkakunnan lehdellä myös paikallis-kunnallinenkin


tehtävänsä, sanoin.

— Se puoli pitäisi olla sivuasiana. Siksi, huokasi hän, onkin kovin


ikävää, jos Granberg nyt pääsee lehdestä määräämään. Asplundista
olisi sentään vielä toivoa, ja hän on vakuutukselleen rehellinen ja
toimii parhaan ymmärryksensä mukaan.

Rouva Löfbergillä oli tietoja Granbergin aikeista lehden suhteen.


Hän koettelee saada toisenmielisiä jäseniä johtokuntaan ja sitten
erottaa Asplundin, sanoi rouva.

— Ainakin minun paikkani jää täytettäväksi, vastasin.


Tästä siirtyi keskustelu meidän Nurholan miesten seonneisiin
väleihin ja minun nykyiseen asemaani ympäristössäni. Kuten aina
ennenkin tässä seurassa, muutuin avomieliseksi, kerroin tapahtumat
välillämme ja sisäiset ristiriitaisuudet itsessäni sellaisella
luottamuksella kuin omalle äidilleni, omassa kodissani näitä
kertoilisin.

— Kun suoraan tunnustan, sanoin, niin en minä suinkaan kunnia-


asianani juomakaupan jatkamista pidä. Varsin kernaasti voisin siitä
luopuakin. Mutta kun Asplundin vaatimus on tullut näin äkkiä ja sen
käytännöllisiä tuloksia punnitsematta, niin häntä täytyy vastustaa
siinäkin pelossa, että hän mahdollisesti vaatii meidän liikkeemme
muittenkin periaatteittensa uhriksi. En ollenkaan ihmettelisi, jos hän
eräänä päivänä huomaisi tuollaisen kertomanne yhtiökaupan
ainoaksi hyväksyttäväksi, ja silloin hänen omatuntonsa taas
pakottaisi hänet vaatimaan koko meidän liikkeemme lopettamista.

— Kylläpä tekin liiottelette, sanoi rouva. Kun tästä ennätetään


tasaantua, niin kaikki muuttuu hyväksi ja ennalleen. Älkää te ottako
asioita niin raskaasti ja antako alakuloisuudelle valtaa itsessänne.

Ennalleen muuttumista minä epäilin. Sanoin Asplundilla jo pitkät


ajat olleen vastenmielisyyttä kauppiasalaa kohtaan ja siitä sen
vähitellen kehittyneen minuakin vastaan.

— Lisäksi on hänessä toinenkin ihminen, joka katsoo


velvollisuudekseen auttaa Nurhosia ja liikkeen nykyisestä
omistuksesta huolimatta pitää hän heillä olevan etuoikeuden sen
asioihin. Ja Nurhosten mielestä olen minä nyt, kun pojat alkavat olla
miehiä, ehdottomasti liikaa talossa.
— Osoittakaa te vaan hyvää tahtoa välien ennalleen
saattamisessa ja oikein selittäkää Asplundille asiat ja mielentilanne,
niin kyllä hän kaikki ymmärtää, sanoi rouva. Hän puhui tyynesti,
sydämellisellä osanotolla, vapaana siitä rohkeasta liioittelusta, joka
oli hänen luonteensa ominaisuus innostuessaan.

— Käsittäähän Asplund, jatkoi hän, ettei liike enää ole Nurhosten


enempää kun teidän muittenkaan. Tehän sen olette tehneet siksi
mikä se nyt on, ja teillä siinä siis täytyy olla enin sanomista. Nurhoset
ovat kokemattomia nuorukaisia, eivät he vielä kykenisikään sen
hoitoon. Mutta onhan heillä siltä tilaisuus olla liikkeen palveluksessa.

— Isännän asemassa ei voi olla useampia kuin yksi.

— Siinä pysytte te. Asplund on vaikutuksille herkkä ja hyvää


tarkoittava luonne. Hän saa nykyään tietonsa yksipuolisina.
Lähestykää häntä avomielisenä ja luottamuksella, ja kaikki käy
niinkuin sanoin.

— Heitä on toisella puolella monta vaikuttajaa, ja he ovat


alituisessa yhteydessä Asplundin kanssa.

— Kyllä järjellinen puhe häneen vaikuttaa paremmin kuin


ymmärtämättömien ihmisten lörpötykset.

— Periaatteet ja velvollisuudet ovat järkeä pyhemmät.

— Ne voi yhdistää.

— Niin voi helposti ajatella, mutta käytännössä on vaikea tätä


toteuttaa. Ja kiero väli lamauttaa työinnon ja tekee toiminnan
koneelliseksi. Kun kaikkialla näkee tyytymättömyyttä, muuttuu elämä
kiusallisen ikäväksi. Omat apulaisetkin, esim. Kemppainen —
— Kemppainen! Mitä te hänestäkin välitätte. Ymmärtäähän hänet.

— Ei hän kuitenkaan Miiaa saa, sekaantui eräs talon neideistä


puheesen.

Naurahdimme.

— Mutta hän tekee parhaansa lopulta onnistuakseen, ja katsoo


sen menestymisen ehdoksi ynseän mielen pitämisen minua kohtaan.
Sillä tavoin luulee hän pysyvänsä hyvissä väleissä Nurhosten
kanssa, melkein urheana sankarina.

— Älkää te sellaisista välittäkö. Kaikkialla maailmassa on ihmisillä


vastoinkäymisensä, mutta ne pitää voittaa, hillitä itsensä ja säilyttää
tyytyväinen luonteensa. Sitäpaitse on teillä ymmärtäväinen Helander
puolellanne.

— Hän on kyllästynyt kaikkiin meidän asioihimme, ja haluaisi


päästä niistä erilleen.

Rouva Löfberg jatkoi lohdutustaan. Puheli kuin äiti pojalleen. Minä


lausuin epäilyksiä hänen hyväuskoisuutensa mahdollisuudesta,
mutta mielessäni myönsin hänen olevan paljon oikeassakin. Minussa
heräsi hiljainen toivo siitä, että asiat todellakin voisivat muodostua
niinkin kuin hän uskoi. Ja se toivo virkistytti mieltäni. Sillä tähän
kaupunkiin ja tähän ympäristöön tunsin itseni monesta syystä siksi
kiintyneeksi, siksi kotiutuneeksi, etten eroani surumielettä voinut
ajatella.

— Älkää oleksiko paljoa yksinänne, sanoi hän, siinä saa


raskasmielisyys vallan. Seurustelkaa te yhä vielä nuorten kanssa ja
antakaa kunta-hirviönkin vähemmän vaikuttaa itseenne. Alkakaa
muitten nuorten mukana taas hiihtää ja retkeillä, siinä raskas mieli
häviää.

Nuoret kertoivat heillä jo olevan suunniteltuna maallakäynti retken,


kun on tullut näin hyvät ajokelit. Oli päätetty tulla tähän samaan
taloon, jossa nyt vietän kesääni.

Osanottajatkin olivat he jo ajatelleet.

— Yksinänikö minun on ajettava? kysyin nauraen.

— Hilma Raivan retkelle pääsy riippuu teistä, vastattiin.


XIII.

Heinäkuun 15 p.

Tänään alotin päiväni asettumalla rantakivelle istumaan matalassa


ruohikossa sakeana viliseviä kalanpoikasia katselemaan. Oli tyyni ja
lämmin päivä, ja kalaset putkahtelivat lokerosta lokeroon, lirputtivat
häntäänsä, poistuivat, palasivat takaisin ja olivat niin tyytyväisen ja
pelottoman näköisiä, kuin ei heitä koskaan vaara uhkaisikaan.

Minun kävi sääli noita kalanpoikaisraukkoja, sillä ahnaskitainen


hauki piilotteli kaislistossa, sopivassa hetkessä heihin hyökätäkseen.
Mutta sitä eivät pienet kalaset ajattele, vaan jatkavat viehättävää
puikkeloimistaan, pahimman raatelijan hauenkin poikasen kesyssä
leikissä mukana ollen.

Itsensä säilyttämisen vaisto näillä pienillä kaloilla kuitenkin jo on.


Kun liikun rannalla, niin pakenevat, vaan kun hiljaa istun, palaavat he
uudelleen. Tahi kun hauki sekaansa karkaa, niin hypähtävät, pakoon
uivat, vaan pian taas takaisin tulevat. Hauin kitaan on silloin
varmaankin joku heistä hävinnyt, mutta sitä ei huomata eikä siitä sen
enempää välitetä. Ja leikki ja ruuan murusten etsiminen alkaa
uudestaan.
Aivan kuin ihmiselämässä.

Leikkikää, kalanpoikaset, pian teillekin rannikko tulee liian


matalaksi, ja te syöksytte syvään veteen satoine vaaroineen. Te
olette silloin isompia, teistä on hyötyä suurempien, väkevämpien
vatsoille, silloin on teillä väijyjä joka kiven takana, kamala koukku
jokaisessa makupalassa, sadat solmut ja silmukat salmien vesissä.
Vaara joka puolella.

Mutta parempaa kohtaloa te ette ole ansainneetkaan. Itsehän te


heikommillenne samalla tavoin teette, kuinka siis voisi parempi
kohtalo olla oma osanne. Kun tulette suuriksi ja voimakkaiksi, ette
pienempiänne tekään armahda. Ja siksi on teidän omakin olemassa
olonne vaan väliaste toisten olemukselle.

Näin filosofeerasin minä puoliääneen rantakivellä, pikku Ainon


istuessa vierelläni ja silmät suurina kuunnellessa puheitani.

— Kalat ovat pahoja kun syövät toisiaan, sanoi hän.

— No, se on kuinka sen ottaa. Mutta älä sinä sellaisia ajattele.


Mene tuonne toisten kanssa leikkimään, sanoin maantiellä teuhaavia
mökin lapsia osoittaen.

— Tuleeko setäkin? kysyi hän.

— Ei, lapsukaiseni, setä on vanha, leikkinsä jo leikkinyt.

— Leikkikö setä silloin paljon, kun setä oli pieni?

— Leikki, leikki.

— Onko hyvä paljo leikkiä?


— On, Ainoni. Nuorena pitää leikkiä ja olla iloinen. Kun kasvaa
isoksi ja tulee vanhaksi, niin leikit muuttuvat tosiksi.

— Miksei voi vanhanakin leikkiä?

— Silloin on niin paljon muita huolia. Silloin pitää tehdä työtä, että
te pikku Ainot saatte aikanne iloita.

— Ketä varten setä tekee työtä?

— Voi lapseni, kun minä sen tietäisinkin. Sedällä ei ole ketään,


jonka vuoksi hän elää, ja siksi setä näin syrjään vetäytynyt onkin.

— Miksi setä on yksinään?

— Ei ole toveria.

— Kun Aino tulee isoksi, niin Aino tulee sedän toveriksi.

— Rakas lapsi! Silloin sedällä on kyynärä hyveä maata, pari


pappien sanoa, kolme lukkarin lukua, kerta kellon helkähystä. Setä
on silloin jo kuollut.

— Kuka sedän hautaa?

— En tiedä, hyvä Aino, vastasin, ja samalla tuli kyyneleet silmiini.


Hän katsoi minua kummeksuen.

— Onko Aino paha sedälle? kysyi hän sitten kuin peloissaan.

Otin hänet syliini ja suutelin hänen valkoista tukkaansa.

— Sinä olet pikkuinen enkeli, ikävä vaan että sinustakin täytyy


erota.
Hän kietoi pienet kätensä kaulaani ja vakuutti ettei koskaan päästä
setää lähtemään. Mutta silloin kuului läheisestä salmesta
tervehdyshuudahdus. Ukko Raiva ja Hilma saapuivat sieltä
soutuveneellä. Pikku Aino ujostui ja juoksi sisälle.

Otin onkeni rannalta ja nousin heidän veneesensä. Heillä oli eväät


mukanansa ja me soudimme eräälle yksinäiselle saarelle. Kun
olimme muutaman ahvenisen onkineet, me armotta ne perkasimme,
keitimme kalakeittoa ja söimme päivällisemme kauniissa
siimeksessä, äskeisten tunnelmaini minuakaan ollenkaan
häiritsemättä. Kesäinen luonto virkistytä mieltä, olimme iloisia, ja
melkein leikimme kuin mökin lapset äsken tanhualla. Oli kuin ukko
Raivakin olisi parisen vuosikymmentä nuorentunut. Minusta hävisi
kaikki raskasmieliset ajatukset, melkeinpä unohdin nykyisen
asemani ja olin kuin ennen aikaan Löfbergiläisten veneretkellä.

Kiipesin Hilman kanssa saarella olevalle korkealle mäelle, ja


ihailimme sieltä mahtavaa näköalaa. Näkyi rehevässä
kasvullisuudessa olevia saaria, kiemurtelevia salmia ja laajoja
selänteitä. Näkyi myös läheinen kaupunki.

Näköala muutti ajatukset todellisuuteen ja saattoi rintaan


kaihomielisyyttä. Nykyisyys avautui eteeni ja minä tunsin seisovan!
kuin entisyyteni haudalla. Aloin Hilmalle kertoella aamupäiväistä
keskusteluani pikku Ainon kanssa. "Kuka sedän hautaa", toistin
ääneeni, aivan kuin ajatuksissani.

Hilma muuttui vakavaksi, melkein sanattomaksi. Enkä minäkään


sen enempää tätä keskustelua jatkanut. Uneutimme itsemme,
piirtelimme maata käteen sattuneella puun oksalla, mutta kuitenkin
luulen meidän toisemme ymmärtäneen, vaikka ääneti istuimme.
Emmekä me paikoiltamme liikahtaneet ennenkuin ukko Raivan ääni
alhaalta kutsui Hilmaa kahvin keittoon, hänellä kun oli tuli jo valmiina.

— Niin, sanoi viimein Hilma noustessamme ja lähteissämme,


eihän kaikki tässä maailmassa mene niinkuin sitä nuorena kuvittelee.
Mutta elämän kohtaloihin tulee mukautua ja tyytyä. Jos yksi
vesikupla särkyy, pitää toinen puhaltaa sijaan. Jos yksi elämän
päämaali pirstautuu, on muodostettava itsellensä toinen ja
suunnattava pyrkimyksensä sitä kohti.

— Ihminen on nuori vaan kerran, vastasin, vaan yhden kerran


mahdollinen uraansa alkamaan. Kun minäkin kymmenisen vuotta
sitten jätin tämän kaupungin, luulin vielä toisessa paikkakunnassa
voivani alottaa uuden, kokemuksiini perustuvan elämän. Mutta
mitään sellaista ei oloni sen jälkeen ole ollut.

— Ihminen ei tule koskaan liian vanhaksi innostumaan ja jotain


yrittämään. Muistelehan vaan täti Löfbergiä. Sinä et ole nähtävästi
vielä vapautunut siitä pettymyksen katkeruudesta, jolla täältä lähdit.

— En luule niin. Se oli sekin aika vaan elämän tavallista kulkua.


Meille käy kuin kaloille vedessä, joita Ainon kanssa katselimme: yksi
ja toinen häviää, mutta yleinen hyörinä ja puikkelehtiminen jatkuu
keskeytymättä. Yksilö vaan voi joutua kaiken elämän ulkopuolelle.

— Se riippuu hänestä itsestään.

— Kenties, vastasin verkalleen.

Olimme ennättäneet ales, ja puhelumme keskeytyi. Kun leikkien


olimme lähteneet ja vakavina palasimme, näytti se ukko Raivaa
hämmästyttävän. Hän katsoi meihin pitkään ja kysyvästi.
Illalla soudin minä heidän veneensä kaupunkiin asti, ja palasin
maantietä kävellen tänne asuntooni. Murrosmäkeä ales
laskeutuessani istuunnuin kivelle maantien viereen ja vaivuin
muistelmiini. Kulin ajatuksissani alusta loppuun erään sunnuntain,
jolloin olimme maalle ajaneet, ja joka päivä paljon vaikutti minun
kohtalooni.

Se oli vähän jälkeen tuon kiivaan valtuusmiesvaalin. Minä ajoin


Hilman kanssa. Meillä oli edellisinä päivinä ollut pari kokousta, joista
Hilma mielellään halusi yksityistietoja, ja joita minä suurella
avomielisyydellä hänelle kerroin. Välimme oli yleiseenkin avonainen,
kuten Löfbergiläisten kesken aina, mutta varsinkaan nyt en minä
kuulemiani enkä omia mietelmiäni vähimmälläkään tavalla salannut.
Koko menomatkan ja palatessakin aina tähän mäkeen asti olivat
samat asiat meillä keskustelun aiheena.

Granberg oli pitänyt sanomalehtiyhtiön johtokunnan kokouksen,


joka oli tapahtunut peräti tyynesti ja virallisesti. Päätettiin
vuosikokouksen aika ja laadittiin lehdelle seuraavan vuoden
menoarvio, samallainen kuin entinenkin. Ei sanaakaan lausuttu
lehden menettelytavasta eikä muutenkaan viime aikain tapahtumista
puhuttu. Mutta selvään huomasi Granbergilla jotain olevan tekeillä.

Sen sijaan ei meidän ja Nurhoslaisten kokous pysynyt yhtä


tyynenä, vaikka alku näyttikin lupaavalta. Täti Löfbergin neuvot ja
vakuutukset asiain hyvin järjestymisestä olivat minuun vaikuttaneet.
Olisin ollut sovitteluihin suostuvainen, vaikkapa juomakaupan
lakkautukseenkin, jos keskenäinen luottamus ja hyvä suhde vaan
olisi ollut pelastettavissa. Myöskin Asplund oli hillitty, mutta hyvin
vakava, melkein surumielinen. Rouva Nurhosta edusti
kokouksessamme John.
Ensiksi ilmoitti Asplund että John ja Selim nyt olisivat tilaisuudessa
ottamaan yhtiössä vielä avonaisena olevan viidennen osan, kun
kippari Saira on suostunut heille lainaamaan tähän tarvittavat 10,000
markkaa. Helander selitti ettei mainittua osuutta enää voida tällä
summalla saada, vaan että se maksaisi viidennen osan liikkeen
nykyisestä arvosta.

Mutta emmehän mekään ole enempää maksaneet, sanoi Asplund,


ja
Nurhosille on tämä osuus alkujaan luvattu.

— Heille on luvattu oikeus päästä osakkaaksi, mutta hinnan tulee


olla liikkeen arvon mukainen. Silloin, monta vuotta sitten, kun yhtiö
perustettiin, olisi hinta ollut 10,000 markkaa. Suottako me siis tässä
oltaisiin vuosikausia rimpuiltu vekseleissä, kerjätty takausmiehiä,
kiinnitetty rahojamme ilman mitään hyötyä, itse vaan maksaen niistä
kalliita korkoja. Meidän voitto-osuutemme on jätetty liikkeesen ja
pitäisi siellä löytymän, sanoi Helander.

— Nyt on parempi ostaa minun osuuteni kuin uusia osia ajatella,


sanoin.

— Ja minun, yhtyi Helander.

— Teillä on omat selityksenne, vastasi Asplund miettivänä.

Nurhonen kysyi paljoko minun osuuteni maksaisi?

— Neljännen osan liikkeen nykyisestä kirjanpitoarvosta, vastasin.

— Kylläpä te tahtoisitte hyötyä.

— En enempää kuin minkä muutkin ovat hyötyneet, vastasin.


Kun sitten ryhdyttiin kokouksen varsinaisesta asiasta puhumaan,
esitti Asplund vaatimuksensa täsmällisin sanoin. Hän tahtoi kaiken
juomatavarankaupan lakkautettavaksi, koska hänen vakuutuksensa
ei sallinut hänen olevan tämän tavaran kauppiaana, sitten tahtoi hän
Nurhosille oikeutta päästä viidenneksi yhtiömieheksi 10,000 markalla
ja viimeksi, koska hän oli yhtiöön ruvennut ja sen perustamisen
yleiseenkin ymmärtänyt Nurhosten vuoksi tapahtuneen, että Selim
otetaan liikkeen palvelukseen.

— Tämä olisi hyvä senkin vuoksi, sanoi hän, kun Saarela


nähtävästi hankkii eroaan, että olisi useampia asioihin perehtyneitä
miehiä talossa.

— Hankin eroani? toistin minä kysyvästi.

— Niin, me olemme kuulleet viimeisen matkasi tarkoittaneen


paikan hankintaa itsellesi.

— Te kuulette enemmän kuin itse tiedänkään, sanoin. Ennenkuin


voin hankkia itselleni uutta tointa, täytyy minun päästä tästä
vapaaksi.

— Minä toivoisin edelleen voitavan olla yhdessä, vastasi Asplund.


Sinun pitäisi vaan antaa enemmän valtaa sisälliselle ihmisellesi.

— Heitä nyt nuo moraalisaarnat toiseen kertaan, keskeytti


Helander.
Onko vielä muita vaatimuksia?

— Ei ole. Sen vaan voisin lisätä että juomakaupan


lakkauttamisesta luultavasti olisi taloudellistakin hyötyä, koska siten
saataisiin se suuri ostajakunta, joka nyt on kauppiaihin suuttunut, ja

You might also like