Methods for the Summation of Series

1st Edition Tian Xiao He

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/methods-for-the-summation-of-series-1st-edition-tian-
xiao-he/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Nonclassical Ion Channels in the Nervous System Methods

in Signal Transduction Series 1st Edition Xu Tian Le
Editor Long Jun Wu Editor

https://ebookmeta.com/product/nonclassical-ion-channels-in-the-
nervous-system-methods-in-signal-transduction-series-1st-edition-
xu-tian-le-editor-long-jun-wu-editor/

Isogeometric Topology Optimization Methods Applications

and Implementations Jie Gao Liang Gao Mi Xiao

https://ebookmeta.com/product/isogeometric-topology-optimization-
methods-applications-and-implementations-jie-gao-liang-gao-mi-
xiao/

Introduction to Deep Learning for Healthcare Cao Xiao

https://ebookmeta.com/product/introduction-to-deep-learning-for-
healthcare-cao-xiao/

The Chemical Transformations of C1 Compounds 1st

Edition Xiao-Feng Wu

https://ebookmeta.com/product/the-chemical-transformations-
of-c1-compounds-1st-edition-xiao-feng-wu/
Artificial Intelligence for Materials Science Springer
Series in Materials Science 312 Yuan Cheng Editor Tian
Wang Editor Gang Zhang Editor

https://ebookmeta.com/product/artificial-intelligence-for-
materials-science-springer-series-in-materials-science-312-yuan-
cheng-editor-tian-wang-editor-gang-zhang-editor/

Airbnb For Dummies Symon He James Svetec

https://ebookmeta.com/product/airbnb-for-dummies-symon-he-james-
svetec/

The true meaning of the Lord of heaven Tian zhu shi yi

Matteo Ricci

https://ebookmeta.com/product/the-true-meaning-of-the-lord-of-
heaven-tian-zhu-shi-yi-matteo-ricci/

Knowing the Spirit Who He Is What He Does and How He

Can Transform Your Christian Life 1st Edition Hinn
Costi W

https://ebookmeta.com/product/knowing-the-spirit-who-he-is-what-
he-does-and-how-he-can-transform-your-christian-life-1st-edition-
hinn-costi-w/

B Series Algebraic Analysis of Numerical Methods John C

Butcher

https://ebookmeta.com/product/b-series-algebraic-analysis-of-
numerical-methods-john-c-butcher/
 Methods for the
Summation of Series
Discrete Mathematics and Its Applications
Series editors:
Miklos Bona, Donald L. Kreher, Douglas B. West

Handbook of Geometric Constraint Systems Principles

Edited by Meera Sitharam, Audrey St. John, Jessica Sidman

Introduction to Chemical Graph Theory

Stephan Wagner, Hua Wang

Extremal Finite Set Theory

Daniel Gerbner, Balazs Patkos

The Mathematics of Chip-Firing

Caroline J. Klivans

Computational Complexity of Counting and Sampling

Istvan Miklos

Volumetric Discrete Geometry

Karoly Bezdek, Zsolt Langi

The Art of Proving Binomial Identities

Michael Z. Spivey

Combinatorics and Number Theory of Counting Sequences

Istvan Mezo

Applied Mathematical Modeling

A Multidisciplinary Approach
Douglas R. Shier, K.T. Wallenius

Analytic Combinatorics
A Multidimensional Approach
Marni Mishna

50 years of Combinatorics, Graph Theory, and Computing

Edited by Fan Chung, Ron Graham, Frederick Hoffman, Ronald C. Mullin, Leslie
Hogben, Douglas B. West

Fundamentals of Ramsey Theory

Aaron Robertson

Methods for the Summation of Series

Tian-Xiao He

https://www.routledge.com/Discrete-Mathematics-and-Its-Applications/book-series/
CHDISMTHAPP
 Methods for the
Summation of Series

Tian-Xiao He
MATLAB® is a trademark of The MathWorks, Inc. and is used with permission. The MathWorks
does not warrant the accuracy of the text or exercises in this book. This book’s use or discussion of
MATLAB® software or related products does not constitute endorsement or sponsorship by The
MathWorks of a particular pedagogical approach or a particular use of the MATLAB® software.

Fifth edition published 2022

by CRC Press
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300, Boca Raton, FL 33487-2742

and by CRC Press

2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN

© 2022 Taylor and Francis Group LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, LLC

Reasonable efforts have been made to publish reliable data and information, but the author and
publisher cannot assume responsibility for the validity of all materials or the consequences of their use.
The authors and publishers have attempted to trace the copyright holders of all material reproduced
in this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this form has not
been obtained. If any copyright material has not been acknowledged, please write and let us know so
we may rectify it in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced,
transmitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or
hereafter invented, including photocopying, microfilming, and recording, or in any information
storage or retrieval system, without written permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, access www.copyright.com
or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923,
978-750-8400. For works that are not available on CCC, please contact mpkbookspermissions@tandf.
co.uk

Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks and are
used only for identification and explanation without intent to infringe.

ISBN: 978-0-367-50797-8 (hbk)

ISBN: 978-1-032-19500-1 (pbk)
ISBN: 978-1-003-05130-5 (ebk)

DOI: 10.1201/9781003051305

Publisher’s note: This book has been prepared from camera-ready copy provided by the authors
Contents

Foreword xi

Testimonial xiii

Preface xv

Biography xix

Symbols xxi

1 Classical Methods from Infinitesimal Calculus 1

1.1 Use of Infinitesimal Calculus . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.1.1 Convergence of series . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.1.2 Limits of sequences and series . . . . . . . . . . . . . . 8
1.2 Abel’s Summation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
1.2.1 Abel’s theorem and Tauber theorem . . . . . . . . . . 20
1.2.2 Abel’s summation method . . . . . . . . . . . . . . . . 27
1.3 Series Method . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
1.3.1 Use of the calculus of finite difference . . . . . . . . . 36
1.3.2 Application of Euler-Maclaurin formula and the
Bernoulli polynomials . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48

2 Symbolic Methods 67
2.1 Symbolic Approach to Summation Formulas of Power Series 68
2.1.1 Wellknown symbolic expressions . . . . . . . . . . . . 69
2.1.2 Summation formulas related to the operator
(1 − xE)−1 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
2.1.3 Consequences and examples . . . . . . . . . . . . . . . 77
2.1.4 Remainders of summation formulas . . . . . . . . . . . 82
2.1.5 Q-analog of symbolic operators . . . . . . . . . . . . . 86
2.2 Series Transformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96
2.2.1 An extension of Eulerian fractions . . . . . . . . . . . 98
2.2.2 Series-transformation formulas . . . . . . . . . . . . . 99
2.2.3 Illustrative examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
2.3 Summation of Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112

v
vi Contents

2.3.1 Summation formulas involving operators . . . . . . . . 112

2.3.2 Some special convolved polynomial sums . . . . . . . . 120
2.3.3 Convolution of polynomials and two types of
summations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123
2.3.4 Multifold Convolutions . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
2.3.5 Some operator summation formulas from multifold
convolutions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130

3 Source Formulas for Symbolic Methods 137

3.1 An Application of Mullin-Rota’s Theory of Binomial
Enumeration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 138
3.1.1 A substitution rule and its scope of applications . . . 138
3.1.2 Various symbolic operational formulas . . . . . . . . . 141
3.1.3 Some theorems on Convergence . . . . . . . . . . . . . 143
3.1.4 Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 150
3.2 On a Pair of Operator Series Expansions Implying a Variety of
Summation Formulas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
3.2.1 A pair of (∞4 ) degree formulas . . . . . . . . . . . . . 157
3.2.2 Specializations and examples . . . . . . . . . . . . . . 160
3.2.3 A further investigation of a source formula . . . . . . 168
3.2.4 Various consequences of the source formula . . . . . . 171
3.2.5 Lifting process and formula chains . . . . . . . . . . . 177
3.3 (Σ∆D) General Source Formula and Its Applications . . . . 178
3.3.1 (Σ∆D) GSF . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 178
3.3.2 GSF implies SF(2) and SF(3) . . . . . . . . . . . . . . 182
3.3.3 Embedding techniques and remarks . . . . . . . . . . 183

4 Methods of Using Special Function Sequences, Number

Sequences, and Riordan Arrays 193
4.1 Use of Stirling Numbers, Generalized Stirling Numbers, and
Eulerian Numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 194
4.1.1 Basic convergence theorem . . . . . . . . . . . . . . . 194
4.1.2 Summation formulas involving Stirling numbers,
Bernoulli numbers, and Fibonacci numbers . . . . . . 200
4.1.3 Summation formulas involving generalized Eulerian
functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
4.2 Summation of Series Involving Other Famous Number
Sequences . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209
4.2.1 Convergence theorem and examples . . . . . . . . . . 210
4.2.2 More summation formulas involving Fibonacci numbers
and generalized Stirling numbers . . . . . . . . . . . . 216
4.2.3 Summation formulas of (ΣS) class . . . . . . . . . . . 225
4.3 Summation Formulas Related to Riordan Arrays . . . . . . . 235
Contents vii

4.3.1 Riordan arrays, the Riordan group, and their sequence

characterizations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 236
4.3.2 Identities generated by using extended Riordan arrays
and Faà di Bruno’s formula . . . . . . . . . . . . . . . 247
4.3.3 Various row sums of Riordan arrays . . . . . . . . . . 263
4.3.4 Identities generated by using improper or non-regular
Riordan arrays . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272
4.3.5 Identities related to recursive sequences of order 2 and
Girard-Waring identities . . . . . . . . . . . . . . . . . 279
4.3.6 Summation formulas related to Fuss-Catalan numbers 285
4.3.7 One-pth Riordan arrays and Andrews’ identities . . . 295

5 Extension Methods 305

5.1 Identities and Inverse Relations Related to Generalized Riordan
Arrays and Sheffer Polynomial Sequences . . . . . . . . . . . 306
5.1.1 Generalized Riordan arrays and the recurrence relations
of their entries . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 308
5.1.2 The Sheffer group and the Riordan group . . . . . . . 318
5.1.3 Higher dimensional extension of the Riordan group . . 329
5.1.4 Dual sequences and pseudo-Riordan involutions . . . . 342
5.2 On an Extension of Riordan Array and Its Application in the
Construction of Convolution-type and Abel-type Identities . 354
5.2.1 Generalized Riordan arrays with respect to basic
sequences of polynomials . . . . . . . . . . . . . . . . 354
5.2.2 A general class of convolution-type identities . . . . . 364
5.2.3 A general class of Abel identities . . . . . . . . . . . . 374
5.3 Various Methods for constructing Identities Related to
Bernoulli and Euler Polynomials . . . . . . . . . . . . . . . . 384
5.3.1 Applications of dual sequences to Bernoulli and Euler
polynomials . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 387
5.3.2 Extended Zeilberger’s algorithm for constructing
identities related to Bernoulli and Euler polynomials . 399
5.3.2.1 Gosper’s algorithm . . . . . . . . . . . . . . . 399
5.3.2.2 W-Z algorithm . . . . . . . . . . . . . . . . . 402
5.3.2.3 Zeilberger’s creative telescoping algorithm . . 403
5.3.2.4 Extended Zeilberger’s algorithm . . . . . . . 405

Bibliography 417

Index 433
 To Yulan
To Calvin and Viola
Foreword

You are about to encounter a very special book. Summing series has been of
interest for centuries, and, in an age of powerful computers, the interest has
greatly intensified. Keopf’s Hypergeometric Summations, The Concrete Tetra-
hedron by Kauers and Paule, and A=B by Petkovsek, Wilf, and Zeilberger
are all impressive works devoted to this topic.
So why do we need, Methods for the Summation of Series, ostensibly de-
voted to the same subject? Let us begin by noting the background that the
author Tian-Xiao He (Earl and Marian A. Beling Professor of Natural Sci-
ences and Professor of Mathematics, Illinois Wesleyan University) brings to
this effort. He has done important work in numerical analysis, wavelet analy-
sis, approximation theory, and splines. These interests have led him naturally
into enumerative combinatorics and the emerging field of Riordan Arrays. This
diversity of interests is on full display in this book. It would be fair to say that
this volume combines the charm of an ancient book like I. J. Schwatt’s, An
Introduction to the Operations with Series (1924), with a keen awareness of
the many aspects of the most recent methods developed for the summation of
series. The advantage of this mixture is that insight and context are provided
for many applications.
The five chapters of this book provide a clear view of the depth of vision.
The first chapter is devoted to classical methods, which, while they date back
to the 19th century and before, are nonetheless effective and always timely.
Symbolic methods occupy the next two chapters. This, too, is a venerable
subject dating back to invariant theory; its modern combinatorial manifesta-
tions were pioneered by Gian-Carlo Rota. This is a compelling way to place
the classic theory of finite differences in a modern and substantially more
powerful setting.
Chapter 4 moves to the world of special functions. Of particular interest
is the extensive use of Riordan Arrays, a topic in which Professor He is one of
the world leaders. This is, indeed, one of the highlights of this book. The final
chapter continues to build on Riordan Arrays and concludes with an account
of some of the algorithms that have been so successful in doing summations
via computer algebra.

xi
xii Foreword

This is a well-written, lucid book with many surprising gems. I am happy

to recommend it to you as a valuable addition to your library.
George E. Andrews
Evan Pugh University Professor in Mathematics
Member, National Academy of Sciences (USA)
Past President, American Mathematical Society
Testimonial

In the past three months, I really enjoyed reading through the book. It is a
very good monograph and text and offering an overview of several valuable
techniques, and readers will find it to be a very fine reference book as well as
one from which to study. I certainly give it my highest recommendation. The
author presented very impressive publications and research activities.
Henry Wadsworth Gould
Professor Emeritus of Mathematics
West Virginia University, Morgantown
Fellow of the American Association for the Advancement of Science
Honorary Fellow of the Institute of Combinatorics and its Applications
July 11, 2021

xiii
Preface

This book presents methods for the summation of infinite and finite series and
the related identities and inversion relations. The summation includes the col-
umn sums and row sums of lower triangular matrices. The convergence of the
summation of infinite series is considered. We focus on symbolic methods and
the Riordan array approach for the summation. Much of the materials in this
book have never appeared before in textbook form. This book can be used as
a suitable textbook for advanced courses for higher-level undergraduate and
lower level graduate students. It is also an introductory self-study book for
researchers interested in this field, while some materials of the book can be
used as a portal for further research. In addition, this book contains hundreds
of summation formulas and identities, which can be used as a handbook for
people working in computer science, applied mathematics, and computational
mathematics, particularly, combinatorics, computational discrete mathemat-
ics, and computational number theory. The exercises at the end of each chapter
help deepen understanding.
Since the methods discussed in this book are related to the classical sum-
mation methods, we present the main classical methods in Chapter 1 with the
example oriented way. This chapter provides useful supplementary materials
for the people who study advanced Calculus, and training materials for the
people who study applied and computational mathematics.
The infinitesimal calculus or differential and integral calculus is a field to
treat functions of continuous independent variables. The methods to find sum-
mation of series by using infinitesimal calculus shall be surveyed Chapter 1.
We will introduce one by one the following five simple and common methods:
(1) Substitution method; (2) Telescoping method; (3) Method of the sum-
mation of trigonometric series; (4) Differentiation and integration method for
uniformly convergent series; and (5) Abel’s summation.
As is well known, the closed form representation of series has been studied
extensively. It is also known that the symbolic calculus with operators ∆ (dif-
ference), E (shift or displacement), and D (derivative) plays an important role
in the Calculus of Finite Differences, which is often employed by statisticians
and numerical analysts. The object of Chapter 2 is to make use of the classical
operators ∆, E, and D to develop closed forms for the summation of power se-
ries that appear to have a certain wide scope of applications. Throughout this
chapter the theory of formal power series and of differential operators will be
utilized, while the convergence of the infinite series is discussed. In this chap-
ter, we focus on the summation and identities arising from the interrelations

xv
xvi Preface

of a number of operators in common use in combinatorics, number theory, and

discrete mathematics. Various well-known results can also be found in some
classical treatises in this chapter. Since all the symbolic expressions used and
operated in the calculus could be formally expressed as power series in ∆ (or
D or E) over the real or complex number field, it is clear that the theoretical
basis of the calculus may be found within the general theory of the formal
power series. Worth reading is a sketch of the theory of formal series that has
been given briefly in Chapter 2.
Chapter 3 presents a frame work with several source formulas, from which
numerous summation formulas and identities are constructed. This frame work
is due to a general substitution rule, called Mullin-Rota’s substitution rule.
Given a generating function or a formal power series expansion, then a cer-
tain operational formula may be obtained by using the substitution rule. Some
operator summation formulas from multifold convolutions are also obtained
similarly. With the aid of Mullin-Rota’s substitution rule, we shall show in this
chapter that the Sheffer-type differential operators together with the delta op-
erators ∆ and D could be used to construct a pair of expansion formulas that
imply a wide variety of summation formulas in the discrete analysis and com-
binatorics. A convergence theorem is established for fruitful source formulas.
Numerous new formulas are represented as illustrative examples. A kind of
lifting process is used to enlarge the number of new formulas. In addition, this
chapter presents further investigation on a general source formula (GSF) that
has been proved capable of deducing numerous classical and new formulas for
series expansions and summations besides those given in the previous parts of
the book.
In the first half of Chapter 4, we shall continue the symbolic process for
some special function sequences and number sequences such as the sequences
of Bernoulli polynomials and numbers, Stirling numbers, Fibonacci numbers,
etc. In the second half of this chapter, we construct identities and summation
formulas for the function sequences and number sequences related to Riordan
arrays. A Riordan array is an infinite lower triangular matrix, which columns
are multiplication of certain power series g and f . The theory of Riordan
arrays provides a modern method for classical umbra calculus, bringing new
insights into many areas of combinatorial importance. This chapter gives an
introduction to the basic and applicable materials on Riordan arrays and the
Riordan group for students and researchers, who seek novel ways of working in
fields such as combinatorial identities, triangles for enumerating combinatorial
numbers, special polynomial sequences, orthogonal polynomials, etc.
In Chapter 5, we shall present the methods extended from the previous
chapters for constructing various summation formulas, identities, and inver-
sion relations. The formulas constructed in this chapter include the identi-
ties of high dimensions, convolution-type, Abel-type, and those related to
Bernoulli polynomials and numbers, Euler polynomials and numbers, etc.
Some methods represented in this chapter are related to generalized Riordan
arrays and generalized Riordan groups with different bases and their Sheffer
Preface xvii

analogs, Sheffer-type polynomial sequences and the Sheffer group. Some iden-
tities and inversion relations are constructed by using dual sequences with the
Riordan array representation named pseudo-Riordan involutions. Finally, an
extension of W-Z algorithm and Zeilberger’s creative telescoping algorithm
is represented and used to construct and prove the identities for Bernoulli
polynomials and numbers.
I am grateful to Professor Leetsch C. Hsu (Xu Lizhi) for guiding me into
the field of enumeration combinatorics. This book is dedicated to the mem-
ory of him. The author would like to thank Professor George Andrews for
his foreword and Professor Henry Gould for his testimonial and both of them
for their comments and encouragements. I would like to thank all the col-
laborators who have published joint papers with me in the fields of symbolic
methods and/or Riordan arrays over the past decades, especially Leetsch C.
Hsu, Louis W. Shapiro, Renzo Sprugnoli, Henry W. Gould, and Peter J.-S.
Shiue for the pleasant cooperation with them and everything I have learned
from them. I would like to thank the Editors of the Discrete Mathematics and
Its Applications Series, CRC Press/Taylor & Francis Group, LLC, and KGL,
specially Miklos Bona, Robert Ross, Vaishali Singh, and Manisha Singh for
their help and patience in the process. The author is thankful for the support
given by the Earl and Marian A. Beling Professor’s Fund.
Tian-Xiao He
Illinois Wesleyan University
Bloomington, IL
Biography

Tian-Xiao He received Ph.D. degrees at the Dalian University of Technology,

Dalian, and Texas A&M University, College Station, respectively. Dr. He is a
Professor of Mathematics and Earl and Marian A. Beling Professor of Natural
Science at Illinois Wesleyan University. Dr. He has authored or co-authored
over 150 research articles and 7 volumes in mathematics and is presently an
editor/chief editor for several math journals.

xix
Symbols

Symbol Description

N Natural number set (g, f ) The Riordan array gener-

N0 The set of natural num- ated by g(t) ∈ F 0 , f (t) ∈
bers and zero F1
n
Z The ring of integers Unsigned Stirling num-
k
R The field of real numbers bers of the first kind
C The field of complex num- n
k Stirling numbers of the
bers second kind
F = K[[t]] The ring of formal power
series in variable t over a S(n, k) Generalized Stirling num-
field K. bers
Fr The set of formal power C(t) The generating function
series of order r of the Catalan numbers
∆ Difference Fm (t) The generating function
E Displacement of the Fuss-Catalan num-
D Derivative bers

xxi
1
Classical Methods from Infinitesimal
Calculus

CONTENTS
1.1 Use of Infinitesimal Calculus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.1.1 Convergence of series . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.1.2 Limits of sequences and series . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
1.2 Abel’s Summation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
1.2.1 Abel’s theorem and Tauber theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
1.2.2 Abel’s summation method . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
1.3 Series Method . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
1.3.1 Use of the calculus of finite difference . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
1.3.2 Application of Euler-Maclaurin formula and the
Bernoulli polynomials . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48

Since the methods discussed in this book are related to the classical summation
methods, we start this book from main classical methods for summation of
series described in an example-oriented way.
The infinitesimal calculus or differential and integral calculus is a field to
treat functions of continuous independent variables, i.e., the variables may take
every possible value in a given interval. The methods to find the summation
of series by using infinitesimal calculus shall be surveyed in this chapter in the
example-oriented way. P
The summation of a series n≥1 an is defined by

X n
X
an = lim sn ≡ lim ak ,
n→∞ n→∞
n≥1 k=1
Pn
where sn = k=1 ak is the partial sum of the series. On the summation of
infinite series, there are following five simple and common methods.
P
(1) Substitution method. To get the sum ofP n≥0 un , we may substitute
un = anP k n that brings the sum f (k) = n≥0 un if a known function
f (x) = n≥0 an xn can be determined.
P
(2) Telescoping method. In a given series n≥0 un , if we have Pun = vn −
vn+1 (n = 0, 1, . . .) and limn→∞ vn = v∞ < ∞, then n≥0 un =

DOI: 10.1201/9781003051305-1 1
2 Methods for the Summation of Series

v0 − v∞ . In particular, if
1
un = ,
an an+1 · · · an+m
where ak = c + kd (k = 1, 2, . . .), c, d ∈ R, d 6= 0, then
1 1
vn = .
md an an+1 · · · an+m−1
(3) Trigonometric series summation. In order to evaluate the sums of
X X
an cos(nx) and an sin(nx),
n≥0 n≥0

we consider them as the real part and the imaginary part of power
series X
an z n ,
n≥0
−ix
where z = e , which can be summarized. In many cases, summa-
tion X1 1
z n = log (|z| < 1)
n 1−z
n≥0

is useful to find the sum of the power series.

(4) Differentiation and integration method for uniformly convergent se-
ries. Namely, we may transfer a given uniform convergent series to
a new series by differentiation or a suitable integration that can be
summed, and the sum of original series will be found by taking an
inverse transformation, i.e., integration or differentiation.
(5) Abel’s summation. One may see Subsection 1.2.2 for details.
Some examples shown in this chapter are selected from or greatly influ-
enced by [1, 44, 51, 73, 79, 84, 102, 123, 135, 139, 141, 143, 164, 165, 177, 183,
191, 200].

1.1 Use of Infinitesimal Calculus

1.1.1 Convergence of series
Example 1.1.1 Here is an example of the first method. Since
X (−1)n−1
= ln 2, (1.1)
n
n≥1

we immediately have
X (−1)n−1 X   X (−1)n−1
n−1 1 1
= (−1) − =2 − 1 = 2 ln 2 − 1.
n(n + 1) n n+1 n
n≥1 n≥1 n≥1
Classical Methods from Infinitesimal Calculus 3

A few examples for the second method dealing with the so-called telescop-
ing series are shown below.
Example 1.1.2 Since
 
1 1 1 1
= − ,
n(n + 1)(n + 2) 2 n(n + 1) (n + 1)(n + 2)

we obtain X 1 1
= .
n(n + 1)(n + 2) 4
n≥1

For m ∈ N, we have
 
1 1 1 1
= − .
n(n + m) m n n+m

Thus,  
X 1 1 1 1
= 1 + + ...+ .
n(n + m) m 2 m
n≥1

Similarly,

X Xℓ  
2n + 1 1 1
= lim − = 1.
n2 (n + 1)2 ℓ→∞
n=1
n2 (n + 1)2
n≥1

Telescoping method can also be used for the following triangular function
series.  
X 1 π
tan−1 = .
n2 + n + 1 4
n≥1

In fact,

X   ℓ
X
−1 1
tan 2
= lim [tan−1 (n + 1) − tan−1 n]
n +n+1 ℓ→∞
n=1
n≥1
−1 −1 π
= lim [tan (ℓ + 1) − tan 1] = .
ℓ→∞ 4
Similarly,  
X 2n + 1 π
−1
tan = .
n (n + 1)2
2 4
n≥1

Some series can be transferred to telescoping series as shown below.

4 Methods for the Summation of Series

Example 1.1.3
X 1 X1 1
2
= −
n2 (n + 1)2 n n+1
n≥1 n≥1
X 1 2 1

= − +
n2 n(n + 1) (n + 1)2
n≥1

π2
= − 3,
3
P P
where we use n≥1 1/n2 = π 2 /6, and the telescoping series n≥1 1/n (n +
1) = 1.
Similarly,
X n
(n + 1)(n + 2)(n + 3)
n≥1
X 1 X 1
= −
(n + 2)(n + 3) (n + 1)(n + 2)(n + 3)
n≥1 n≥1
1 1 1
= − = .
3 12 4
Example 1.1.4 Using the method of differentiation term by term to the fol-
lowing series in their uniform convergence intervals, |x| < 1, we obtain
 ′′  ′
X X X
n2 xn−1 =  xn+1  −  xn 
n≥1 n≥1 n≥1
 ′′  ′
1 1 1+x
= −1−x − −1 = .
1−x 1−x (1 − x)3

Similarly,
X x(3 − x)
n(n + 2)xn = (|x| < 1) and
(1 − x)3
n≥1
X 2n + 1 2
x2n = (1 + 2x2 )ex ,
n!
n≥1

where the Taylor’s series of 1/(1 − x) and ex are applied.

Some techniques shown below are useful in applying differentiation

method. Consider the summation of the following series
X a(a + d) . . . [a + (n − 1)d]
y(x) := xn ,
d(2d) · · · (nd)
n≥1
Classical Methods from Infinitesimal Calculus 5

d > 0. It is easy to have the differential equation

a
(1 − x)y ′ (x) = y(x),
d
which yields a solution y(x) = (1 − x)−a/d .
Another example for differentiation method is

1 X ((n − 1)!)2
(2x)2n = (sin−1 x)2
2 (2n)!
n≥1

for all |x| < 1. Denote y ≡ y(x) = (sin−1 x)2 . it is easy to find y satisfies
differential equation (1 − x2 )y ′′ − xy ′ − 2 = 0 and one of its power series
solution is
1 X ((n − 1)!)2
y= (2x)2n .
2 (2n)!
n≥1

Readers can check the correction by evaluating the first few terms of Taylor’s
expansion of (sin−1 (x))2 and compare with the series shown above. Another
power series solution of the differential equation can be obtained using coeffi-
cient comparison method.
Making use of the complex function properties, one may obtain more
summation formulas. Denote by w = u + iv a complex number. Then
log w = log |w| + i(arg w + kπ), where arg w = tan−1 (v/u) is an argument
of w, and k is an arbitrary integer. Let Re(w) be the real part of w. Then
Re(log w) = log |w|. Denote z = eix . We have
 
X cos nx X zn
= Re   = −Re(log(1 − z))
n n
n≥1 n≥1

= −Re(log(1 − eix )) = − log |1 − eix |.

Using Euler formula, we obtain

  
ix ix/2 1 −ix/2 ix/2 x
1 − e = 2e e −e = −2eix/2 sin .
2 2

Thus, X cos nx x
= − log 2 sin (1.2)
n 2
n≥1

for 0 < x < 2π. More examples are given as follows.

Example 1.1.5
 
X sin nx X zn
= Im   = π − x , (0 < x < 2π)
n n 2
n≥1 n≥1
6 Methods for the Summation of Series
 
X cos nx X zn
= Re   = Re(ez ) = ecos x cos(sin x), (|x| < ∞)
n! n!
n≥1 n≥1
 
X sin nx X zn
= Im   = Im(ez ) = ecos x sin(sin x) (|x| < ∞).
n! n!
n≥1 n≥1

Using formula sin na sin nx = 12 [cos n(a − x) − cos n(a + x)] and summation
(1.2) yields
X sin na sin nx 1 sin 12 (x + a)
= log .
n≥1
n 2 sin 12 (x − a)
Similarly, formula
1
sin2 na sin nx = (sin n(2a − x) − sin n(2a + x) + 2 sin nx)
4
and the first summation in Example 1.1.5 yields
X sin2 na sin nx π
= (1.3)
n 4
n≥1

for all 0 < x < 2a < π. By taking limit a → π/2 on the both sides of (1.3),
we obtain
X sin(2n − 1)x π
= sgnx, (|x| ≤ π). (1.4)
2n − 1 4
n≥1

From (1.4) one can establish

X cos(2n − 1)x π2 π
2
= − |x|, (|x| ≤ π). (1.5)
(2n − 1) 8 4
n≥1
P
Indeed, for |x| = π, (1.5) is easy to be obtained from n≥1 1/n2 = π 2 /6. For
|x| < π, denoting the series on the left-hand side of (1.5) by F (x) and taking
its derivative term by term yields
d X sin(2n − 1)x π
F (x) = − = − sgnx,
dx 2n − 1 4
n≥1

where the last step is from (1.4). The antiderivative of the above equation
generates Z
π π
F (x) = − sgnxdx = C − |x|,
4 4
where the constant C is determined by
X 1 π2
C = F (0) = = ,
(2n − 1)2 8
n≥1

which implies (1.5).

Classical Methods from Infinitesimal Calculus 7
P
We now consider a positive divergent series n≥1 1/an . Then, for x > 0,
we have
     
a1 a1 a2 a1 a2
+ +
a2 + x a2 + x a3 + x a2 + x a3 + x
 
a3 a1
× + ··· = . (1.6)
a4 + x x

Indeed, it is easy to write

     
a1 a1 a2 + x a1 a1 a2
= = +
x a2 + x x a2 + x a2 + x x
a1
= + R1 ,
a2 + x
      
a1 a1 a1 a2 a1 a2 a3
= + +
x a2 + x a2 + x a3 + x a2 + x a3 + x x
  
a1 a1 a2
= + + R2 .
a2 + x a2 + x a3 + x

In general, we have the expression of the remainder Rn as

    
a1 a2 a3 an+1
Rn = ···
x a2 + x a3 + x an+1 + x
 
a1 n+1 x
= Π 1− .
x k=2 ak + x

Hence, to prove the convergence of series of (1.6), we only need to show the
infinite product tends to zero as n → ∞.
Since x > 0, we have
X x X 1
= ,
ak + x bk + 1
k≥2 k≥2
P
where bk = ak /x (k = 2, 3, . . .). The divergence of k≥1 1/ak implies the
P
divergence of k≥1 1/bk . If lim bk < ∞, then limk→∞ 1/(bk + 1) 6= 0, which
P k→∞
implies that k≥2 1/(bk + 1) diverges to infinite. If lim bk = ∞, then 1/(bk +
P k→∞
1) ∼ 1/bk as k → ∞. Hence, k≥1 1/(bk + 1) = ∞. We have shown in any
case,
n+1  
a1 Y x
Rn = 1− →0
x ak + x
k=2

as n → ∞. This completes the proof of formula (1.6).

Formula (1.6) has a lot of applications. Here are two examples.
8 Methods for the Summation of Series

Example 1.1.6
1! 2! 3!
+ + ···
x + 1 (x + 1)(x + 2) (x + 1)(x + 2)(x + 3)
1
= , (x > 1)
x−1
x x2 x4
+ + + ···
1 − x2 1 − x4 1 − x8
(
x/(1 − x), if |x| < 1
=
1/(1 − x), if |x| > 1.

Here, the first formula is from (1.6) by substituting transform x → x − 1 and

an = n. And we leave them as exercises (cf. Exercise 1.4).

1.1.2 Limits of sequences and series

In this section, we discuss the limits of sequences and series, which will be ap-
plied in convergence of formal series and sequence approximation. The major
part of this section is Toeplitz theorem on sequence transformation and its
corollaries as well as the limits of sequences and series related to integrals.
First, we establish the following proposition.
Pn 1 Pn
Proposition
P 1.1.7 Denote sn = k=1 vk , tn = n k=1 sk , and τn =
1 n
n k=1 kv k . Then
(i) sn → ℓ implies tn → ℓ and τn → 0.
(ii) tn → ℓ and τn → τ imply τ = 0 and sn → ℓ.

Proof. (i) Write sn = ℓ + un . Thus for and ǫ > 0, there exists N ≡ N (ǫ) such
that n ≥ N implies |un | < ǫ/3. Thus, for n ≥ N , we have
N n N
1X 1 X 1X N
tn = sk + (ℓ + vk ) = sk + ℓ − ℓ + rn ,
n n n n
k=1 k=N +1 k=1

where
n
1 X n−N ǫ ǫ
|rn | ≡ uk ≤ · ≤ .
n n 3 3
k=N +1

For the fixed N chosen as above, there exits n0 ≥ N such that

N
1X ǫ Nℓ ǫ
sk < , < .
n 3 n 3
k=1

Therefore,
1 1 1
|tn − ℓ| < ǫ+ ǫ+ ǫ=ǫ
3 3 3
when n ≥ n0 , i.e., tn → ℓ as n → ∞.
Classical Methods from Infinitesimal Calculus 9

Since
1
τn = [−(s1 + s2 + · · · sn−1 ) + nsn ]
n
n−1
= − tn−1 + sn → −ℓ + ℓ = 0
n
when n → ∞.
(ii) We have shown that
1
tn + τn = (sn + nsn ),
n
or equivalently,
n
(tn + τn ).
sn =
n+1
Hence, from (i), τn → 0 and lim sn = lim tn = ℓ.
n→∞ n→∞

Proposition 1.1.8 If An → A and Bn → B as n → ∞, then

n
1X
Ak Bn+1−k → AB, (n → ∞).
n
k=1

Proof. For any ǫ > 0 (ǫ < 1), there exists N such that An = A + Rn and
Bn = B + Sn with |Rn |, |Sn | < ǫ whenever n ≥ N . Hence, for all p, q ≥ N , we
have
Ap Bq = AB + ASq + BRp + Rp Sq ,
|Ap Bq − AB| < ǫ(|A| + |B| + 1).
Let n ≥ 2N . Then
n
1X
Ak Bn−k+1
n
k=1
N
X −1 n−N +1 n
1 1 X 1 X
= Ak Bn−k+1 + Ak Bn−k+1 + Ak Bn−k+1 .
n n n
k=1 k=N k=n−N +2

Since Am , Bn are bounded, the first and the third sums on the right-hand
side of above equation tend to zero as n → ∞. In addition,
n−N +1
1 X 2(N − 1)
Ak Bn−k+1 = AB − AB + H,
n n
k=N

where |H| < ǫ(|A| + |B| + 1). Therefore, there exists n0 such that n ≥ n0 (ǫ)
implies
n
1X
Ak Bn−k+1 − AB < ǫ[1 + 1 + (|A| + |B| + 1) + 1],
n
k=1

which completes the proof of the proposition.

10 Methods for the Summation of Series

We now present the Toeplitz’s sequence transformation theorem. Consider

lower triangular matrix
p00
p10 p11
(1.7)
p20 p21 p22
··· ··· ··· ···
Pn
where pnk ≥ 0 and the sums of all rows are one (i.e., k=0 pnk = 1). For a
given sequence (sn ), we call sequence
n
X
tn = pnk sk , (1.8)
k=0

n = 0, 1, 2, . . ., a transformed sequence from (sn ) with respect to matrix

[pnk ]n≥k≥0 .
Theorem 1.1.9 (Toeplitz’s sequence transformation theorem) Assume (tn )
is transformed from (sn ) with respect to [pnk ]n≥k≥0 . Then
lim sn = s → lim tn = s
n→∞ n→∞

holds if and only if for every fixed m

lim pnm = 0.
n→∞

Proof. Necessity. If sn = 0 for n 6= m and sm = 1. Then tn = pnm (n ≥ m),

which yields
lim pnm = lim tn = lim sn = 0.
n→∞ n→∞ n→∞
Sufficiency. If the antecedent of theorem holds, then for any ǫ > 0 there
exists N ≡ N (ǫ) such that n > N implies |sn − s| < ǫ/2. In addition, there
exists N ′ > N so that
ǫ
pn0 , pn1 , . . . , pnN < ,
4(N + 1)M
are fulfilled for every n > N ′ , where M = M ax|sk | (note that if M = 0, then
the conclusion of the theorem is trivial). Therefore,
n
X
tn − s = pnk (sk − s)
k=0

satisfies
ǫ
|tn − s| < (N + 1)(2M )
4(N + 1)M
n
ǫ X
+ pnk < ǫ
2
k=N +1
′
whenever n > N . This implies tn → s as n → ∞ and completes the proof for
the sufficiency.
Classical Methods from Infinitesimal Calculus 11

Example 1.1.10 We now give some examples of applications to Theorem

1.1.9. The first one is
1
lim (p0 p1 p2 · · · pn ) n+1 = p, (1.9)
n→∞

where (pk )k≥0 is a positive sequence that approaches to p as n → ∞. Indeed,

the left-hand side of (1.9) can be written as
n
!
1 X
lim exp log pk .
n→∞ n+1
k=0
n Pn o
1
Sequence n+1 k=0 log pk can be considered as the transfered matrix
n≥0
from (pk ) with respect to the transformationP matrix [pnk = 1/(n + 1)]. Since
1 n
pn → p, from Theorem 1.1.9, we have n+1 k=0 log pk → log p as n → ∞.
Thus, (1.9) holds.
By setting
 1  2  n
2 3 n+1
p0 = 1, p1 = , p2 = , · · · , pn ,···
1 2 n
in (1.9), we obtain
  n+1
1  n
(n + 1)n+1 1
lim = lim 1+ = e, (1.10)
n→∞ (n + 1)! n→∞ n
  n1
nn
i.e., lim = e.
n→∞ n!
P
Corollary 1.1.11 Let (an ) and (bn ) be two sequences with bn > 0, n≥0 bn =
∞, and an /bn → s (n → ∞). Then
a0 + a1 + a2 + · · · + an
lim = s. (1.11)
n→∞ b0 + b1 + · · · + bn
Proof. (1.11) can be proved from Theorem 1.1.9 by setting sn = an /bn , pnk =
bk /(b0 + b1 + · · · + bn ), and tn = (a0 + a1 + · · · + an )/(b0 + b1 + · · · + bn ).

Example 1.1.12 In (1.11), if an = (n+1)α−1 (α > 0) and bn = (n+1)α −nα ,

then we have
 
1α−1 + 2α−1 + · · · + nα−1 nα−1 1
lim = lim = .
n→∞ nα n→∞ (n + 1)α − nα α
Similarly, if a positive sequence (pn )n≥0 satisfies
pn
lim = 0,
n→∞ p0 + p1 + · · · + pn
12 Methods for the Summation of Series

then from an assumption lim sn = s, we obtain

n→∞

s0 pn + s1 pn−1 + s2 pn−2 + · · · + sn p0
lim = s. (1.12)
n→∞ p0 + p1 + · · · + pn
P∞ Pn
Let pn > 0, k=1 pk = ∞, and let k=1 pk = Pn with pn /Pn → 0 as
n → ∞. Then
p1 P1−1 + p2 P2−1 + · · · + pn Pn−1
lim = 1. (1.13)
n→∞ log Pn
In fact, from (1.11) the left-hand limit of (1.13) can be written as

p1 P1−1 + p2 P2−1 + · · · + pn Pn−1

lim
n→∞ log P1 + (log P2 − log P1 ) + (log P3 − log P2 ) + · · ·
+(log Pn − log Pn−1 )
pn Pn−1 p P −1
= lim = lim n n  = 1.
n→∞ log Pn − log Pn−1 n→∞
log 1 + Pn Pn−1

If pn = 1 (n = 1, 2, . . .), then (1.13) implies

1 1 1
1+ + + · · · + ∼ log n
2 3 n
as n → ∞.
The final example is related to positive sequences (pn ) and (qn ) satisfying
p1 + p2 + · · · pn q1 + q2 + · · · qn
lim = a, lim = b,
n→∞ npn n→∞ nqn
where 0 < a, b < ∞. Then
p1 q1 + 2p2 q2 + 3p3 q3 + · · · + npn qn ab
lim = . (1.14)
n→∞ n2 pn qn a+b
P∞ P∞
To prove (1.14), we first observe that k=1 pk = ∞ and k=1 qk = ∞.
Otherwise npn → 0 and nqn → 0 as n → ∞, which imply a = b = ∞ that
contradict to the assumption. Denote

an = Pn Qn − Pn−1 Qn−1 , bn = npn qn ,

Pn Pn
where Pn = k=1 pk and Qn = k=1 qk . Thus
an Pn Qn 1
= + − →a+b (n → ∞).
bn npn nqn n
Therefore, from Corollary 1.1.11 we obtain
a1 + a2 + · · · + an Pn Qn
lim = lim Pn = a + b,
n→∞ b1 + b2 + · · · + bn n→∞
k=1 kpk qk
Classical Methods from Infinitesimal Calculus 13

which yields
Pn  Pn  
k=1 kpk qk k=1 kpk qk Pn Qn ab
= → ,
n2 pn qn Pn Qn n2 pn qn a+b
as n → ∞.

Corollary 1.1.13 Suppose two positive sequences (pn ) and (qn ) satisfy
pn qn
lim = 0, lim = 0.
n→∞ p0 + p1 + · · · + pn n→∞ q0 + q1 + · · · + qn
P
And denote rn = nk=0 pk qn−k (n = 0, 1, . . .). Then
rn
lim = 0. (1.15)
n→∞ r0 + r1 + · · · + rn
Proof. Denote
n
X n
X n
X
Pn = pk , Qn = qk , Rn = rk .
k=0 k=0 k=0

Then
rn p0 qn + p1 qn−1 + · · · + pn q0
=
Rn p0 Qn + p1 Qn−1 + · · · + pn Q0
     
q0 q1 qn
= pn0 + pn1 + · · · + pnn ,
Q0 Q1 Qn
where
pn−j Qj pn−j
pnj = ≤ →0
p0 Qn + p1 Qn−1 + · · · pn Q0 p0 + p1 + · · · + pn−j

as n → ∞, and pn0 + pn1 + · · · pnn = 1. Hence, (1.15) is simply a special case

of the conclusion of Theorem 1.1.9.

Example 1.1.14 Suppose that sequences (pn ) and (qn ) are defined as Corol-
lary 1.1.13. Let (sn ) be any sequence. Then the existence of limits
s0 pn + s1 pn−1 + · · · + sn p0
lim = p̄
n→∞ p0 + p1 + · · · pn
and
s0 qn + s1 qn−1 + · · · + sn q0
lim = q̄
n→∞ q0 + q1 + · · · qn
implies p̄ = q̄. Indeed, let (rn ) be the sequence defined in Corollary 1.1.13, and
let
s0 rn + s1 rn−1 + · · · + sn r0
τn := .
r0 + r1 + · · · rn
14 Methods for the Summation of Series

Denote
s0 pn + s1 pn−1 + · · · + sn p0 s0 qn + s1 qn−1 + · · · + sn q0
p̄n := , and q̄n := .
p0 + p1 + · · · pn q0 + q1 + · · · qn
From Corollary 1.1.13 we have
pn Q0 q̄0 + pn−1 Q1 q̄1 + · · · + p0 Qn q̄n
τn =
p0 Qn + p1 Qn−1 + · · · pn Q0
qn P0 p̄0 + qn−1 P1 p̄1 + · · · + q0 Pn p̄n
= .
q0 Pn + q1 Pn−1 + · · · qn P0

Thus, the same argument in the proof of Corollary 1.1.13 yields lim τn =
n→∞
lim p̄n = lim q̄n . Consequently, p̄ = q̄. It is interesting to see that this
n→∞ n→∞
conclusion holds even lim sn does not exist.
n→∞

Corollary 1.1.15 If σ > 0, then the convergence of Dirichlet series

a1 1−σ + a2 2−σ + · · · + an n−σ + · · ·

implies
(a1 + a2 + · · · + an )n−σ → 0
as n → ∞.

Proof. Denote

tn = (a1 + a2 + · · · + an )n−σ ,
sn = a1 1−σ + a2 2−σ + · · · + an n−σ .

Then

tn − n−σ (n + 1)σ (sn − s)

" n #
1 X σ
= (k − (k + 1)σ )(sk − s) + s .
nσ
k=1

Hence, from Theorem 1.1.9, we obtain the right-hand side of the above equa-
tion tends to zero as n → ∞, which implies tn → 0 (n → ∞).

Corollary 1.1.15 can be proved by using Abel’s summation by part method

(see 1.2.2).
Remark 1.1.16 We can reduce the request of the row sums of a transfor-
mation matrix to be uniformly bounded by a constant K > 0. This matrix
Classical Methods from Infinitesimal Calculus 15

is called the transformation matrix with respect to K. In this case, the conse-
quence of Theorem 1.1.9 is changed to be that lim tn = Ks when lim sn = s.
n→∞ n→∞
Furthermore, if a lower triangular matrix [pnk ]n≥k≥0 has entries satisfying
n
X
pnk = Pn → 1
k=0

as n → ∞ and pnk ≥ 0, then this lower triangular matrix can be used to con-
struct a sequence transformation. Theorem 1.1.9 still holds for those transfor-
mation matrices. We leave the proof of those claims as Exercise 1.8.
Definition 1.1.17 A sequence (sn ) is termed a null sequence if for any given
ǫ > 0, there exists an integer N ≡ N (ǫ) such that n > N implies |sn | < ǫ.
From Theorem 1.1.9 and Remark 1.1.16, we immediately have
Theorem 1.1.18 Let (sn ) be a null sequence, and let (tn ) the transformed
sequence of (sn ) using a transformation matrix with respect to constant K > 0.
Then (tn ) is also a null sequence if for every fixed m
lim pnm = 0.
n→∞

Proof. For any given ǫ > 0, there exists N ≡ N (ǫ) such that for every n > N ,
|sn | < ǫ/(2K). Then for that n,
N
X ǫ
|tn | < pnk sk + .
2
k=0

By lim pnm = 0 we may choose N0 > N so that for every n > N0 ,

n→∞

N
X ǫ
pnk sk < .
2
k=0

Therefore, we have shown that |tn | < ǫ for these n′ s, which completes the
proof of the theorem.

Theorem 1.1.9 can be extended to the following theorem.

Theorem
P∞ 1.1.19 Let positive infinite matrix P = [pnk ]0<n,k<∞ satisfies
k=0 p nk = 1. And the sequence
X
tn = pnk sk
k≥0

is called the transformation sequence of (sn ) with respect to the transformation

matrix P . Then lim sn = s implies lim tn = s if and only if lim pnk = 0
n→∞ n→∞ n→∞
for all k = 0, 1, 2, . . ..
16 Methods for the Summation of Series

The proof of Theorem 1.1.19 is similar to the proof of Theorem 1.1.9. We

leave it as an exercise for the interested reader (see Exercise 1.10).
P
Example 1.1.20 (i) If sequence k≥1 kck converges, then the sequence (tn )
defined by X
tn = (k + 1)cn+k
k≥0

converges to 0. Actually, the limit P

can be proved by using Theorem 1.1.19 and
the sequence (sn ) defined by sn = k≥0 (n + k)cn+k → 0 (n → ∞). Hence,
   
1 2 1 3 2
tn = s n + − sn+1 + − sn+2 + · · · .
n n+1 n n+2 n+1
From Theorem 1.1.19 and notingP limn→∞ sn = 0, we have limn→∞ tn = 0.
(ii) Let power series f (x) = k≥0 ak xk converge at x = 1, and let 0 <
α < 1. Then the power series

f ′ (α) f ′′ (α) 2 f (n) (α) n

f (α) + h+ h + ··· + h + ··· (1.16)
1! 2! n!
converges to f (1) at h = 1 − α. To prove (1.16), we denote

f (n) (α)
a0 + a1 + · · · + an = sn , = bn ,
n!
b0 + b1 (1 − α) + b2 (1 − α) + · · · + bn (1 − α)n = tn .
2

Hence, for |y| < 1 − α,

b0 + b1 y + b2 y 2 + · · · + bn y n + · · ·
= a0 + a1 (α + y) + · · · + an (α + y)n + · · · .

Consequently,
X X (1 − α)n+1 X
(1 − α)n−k y k bj y j = aj (α + y)j
1 − (α + y)
k≥0 j≥1 j≥0
X
= (1 − α)n+1 sj (α + y)j .
j≥0

n
Comparing the coefficients of y on the leftmost and rightmost sides of the
above equation yields
X n + k 
n+1
tn = (1 − α) αk sn+k .
k
k≥0

Noting that the sum of the coefficients of the series is 1, from Theorem 1.1.19,
we obtain
lim tn = lim sn = f (1).
n→∞ n→∞
Classical Methods from Infinitesimal Calculus 17

More convergence of the transformation series will be described in Sub-

section 1.3.1. At the end of this section, we discuss the limits of series they
are equivalent to the existence of integrals. We start from the limits of some
sequences and their evaluation using suitable integrals. For example, from the
definition of Riemann integrals, we have
n
X X n Z 1
1 1 1 1
lim = lim = dx = log 2.
n→∞ n + k n→∞ 1 + k/n n 0 1+x
k=1 k=1

Similarly,
n
X n π
lim = ,
n→∞ n2 + k 2 4
k=1
Xn
1 kπ 2
lim sin = ,
n→∞ n n π
k=1
Xn
1 kπ 4
lim sec2 = ,
n→∞ n 4n π
k=0
Xn
kα 1
lim = (α > −1).
n→∞ nα+1 α+1
k=1

Since !
n
1√n 1X k
n! = exp log ,
n n n
k=1

we immediately know limit

Z 
1√
n
1
1
lim n! = exp log xdx = .
n→∞ n 0 e

The following limit belongs to Pólya:

n   h n i
1X 2n
lim −2 = 2 log 2 − 1, (1.17)
n→∞ n k k
k=1

where [x] denotes the largest integer ≤ x. Obviously,

  hni  2   
2n 1
0≤ −2 = −2 ≤ 1.
k k k/n k/n

Thus,
n   h n i Z 1  2   
1X 2n 1
lim −2 = −2 dx. (1.18)
n→∞ n k k 0+ x x
k=1
18 Methods for the Summation of Series

Denote n = k [n/k] + nk , where 0 ≤ nk < k. Then

  (
2n hni 0 if nk < k/2,
−2 =
k k 1 if nk ≥ k/2.
1
Therefore, for < x ≤ k1 , we obtain
k+1
    (  
2 1 0 if x1 − x1 < 12 (i.e., k+1/2
1
< x ≤ k1 ),
−2 =  
x x 1 if x1 − x1 ≥ 12 (i.e., k+1
1 1
< x ≤ k+1/2 ).

Thus, the integral in (1.18) is equal to

Z 1    
2 1
−2 dx
0+ x x
X Z 1/k  2 
n−1  
1
= lim −2 dx
n→∞ x x
k=1 1/(k+1)
X
n−1
1 1

= lim −
n→∞ k + 1/2 k + 1
k=1
 
1 1 1 1
= 2 − + − + · · · = 2 log 2 − 1,
3 4 5 6
which completes the proof of (1.17). Similarly, we give
Example 1.1.21 Let nk = n − k[n/k] and 0 < α ≤ 1, and denote by γ the
Euler constant. Then
1  n1 n2 n3 nn 
lim + + + ···+ = 1 − γ.
n→∞ n 1 2 3 n
n1 + n2 + n3 + · · · + nn π2
lim = 1 − .
n→∞ n2 12
Z
1 X h n i h n i
n 1
1 − xα
lim − −α = dx (0 < α ≤ 1).
n→∞ n k k 0 1−x
k=1

The first limit can be obtained from the process

Z 1  
1 X  n  h n i
n
1 1
lim − = − dx
n→∞ n k k 0 x x
k=1
Z 1     
1 1 1 1 1
= lim − dx = 1 − lim 1 + + + · · · + − log n
n→∞ 1/n x x n→∞ 2 3 n
= 1 − γ.
Similarly, the second limit can be derived by
n  hni k  Z 1 
1X 1
lim 1− =1− xdx
n→∞ n k n 0 x
k=1
Classical Methods from Infinitesimal Calculus 19
Xn 1 1

π2
= 1− 2
− 2
=1− .
2 n (n + 1) 12
n≥1

The third limit belongs to Dirichlet and the proof is left as Exercise 1.5.
We now discuss the limit of series. First, we establish the following propo-
sition.
Proposition 1.1.22 Let f (x) beR a positive decreasing function defined on
∞
[0, ∞), and let improper integral 0 f (x)dx exist. Then
X Z ∞
lim+ h f (kh) = f (x)dx. (1.19)
h→0 0
k≥1

Proof. Since f (x) is decreasing and approaching 0 as x → ∞, we have

Z (n+1)h Z nh
f (x)dx ≤ h[f (h) + f (2h) + · · · + f (nh)] ≤ f (x)dx.
h 0

Thus, as n → ∞ we obtain
Z ∞ X Z ∞
f (x)dx ≤ h f (kh) ≤ f (x)dx.
h k≥1 0

Taking h → 0+ on all sides of the above inequalities yields (1.19).

Remark 1.1.23 The condition in Proposition 1.1.22 can be released to that

f (x) is defined and integrable on [0, ∞) and is decreasing when x ≥ a > 0.

Example 1.1.24 From Proposition 1.1.22, one can establish

√
√ 4 9 n2 π
lim− 1 − t(1 + t + t + t + · · · + t + · · · ) = . (1.20)
t→1 2
2
Indeed, let t = e−h . Then, t → 1− when h → 0+ and
√ 2
1 − t = (1 − e−h )1/2 = (h2 − h4 /2 + · · · )1/2 = h[1 + O(h2 )]
2
as h → 0+ . Thus, substituting t = e−h into the limit of (1.19) and applying
Proposition 1.1.22 to the resulting limit yields
X Z ∞ √
2 2 π
lim h[1 + O(h2 )] e−(nh) = e−x dx = .
h→0+ 0 2
n≥0

Similarly, one can find

 
√
a 1a 2a 3a na 1 1
lim 1 − t(1 + t +t +t + ···+ t + ···) = Γ (a > 0) (1.21)
t→1− a a
20 Methods for the Summation of Series
 
t t2 t3 tn
lim− (1 − t) + + + · · · + + · · · = log 2
t→1 1 + t 1 + t2 1 + t3 1 + tn
(1.22)
 2 3 n
 2
t 2t 3t nt π
lim− (1 − t)2 + + + · · · + + · · · = .
t→1 1 − t 1 − t2 1 − t3 1 − tn 6
(1.23)

1.2 Abel’s Summation

At the beginning of the chapter, five methods are enlisted for summation of
series using the infinitesimal calculus, and the first four methods are intro-
duced in 1.1.1. Representation of the last method, Abel’s method, on the list
will be a major part of this section.

1.2.1 Abel’s theorem and Tauber theorem

In this subsection, we shall present the classic (i.e., little o) Tauber theorem
and Littlewood’s big O Tauber type theorem. First, we establish a generalized
result of sequence transformation theorems 1.1.9 and 1.1.19.
Theorem 1.2.1 Let (φn (t)) be a non-negative function sequence with
P
n≥0 φn (t) ≡ 1, where t ∈ (0, 1). Then lim sn = s implies
n→∞
X
lim sk φk (t) = s
t→1−
k≥0

if and only if for every fixed n = 0, 1, . . .

lim φn (t) = 0.
t→1−

The proof of Theorem 1.2.1 is similar as those of Theorems 1.1.9 and 1.1.19
and is left for an exercise (cf. Exercise 1.11).
Corollary 1.2.2 Let (aPn ) and (bn ) be two sequences with bn > 0 and
k
lim an /bn = s, where k≥0 bk t converges for every |t| < 1 and diverges
n→∞ P
when t = 1. Then, (i) k≥0 ak tk converges as well for every |t| < 1, and (ii)
P
k≥0 a k tk
lim P k
= s. (1.24)
t→1− k≥0 bk t
Classical Methods from Infinitesimal Calculus 21

Proof. Denote sn = an /bn and

b n tn
φn (t) = .
b 0 + b 1 t + b 2 t2 + · · · + b n tn + · · ·
Then for every fixed j and for any ǫ > 0, there is a large enough n such that
1
b0 + b1 + b2 + · · · + bn > bj
ǫ
P
because of the divergence of series k≥0 bk . Hence, from

b j tj
φj (t) <
b 0 + b 1 t + b 2 t2 + · · · + b n tn
there holds lim φj (t) < ǫ; i.e., φj (t) → 0 as t → 1− . Limit (1.24) is thus
t→1−
proved as a corollary of Theorem 1.2.1.

As another corollary of Theorem 1.2.1, one may establish the following

Abel’s theorem.
P
Theorem 1.2.3 (Abel’s theorem) If series k≥0 ak = s, then
X
lim ak tk = s. (1.25)
t→1−
k≥0
P P
Proof. Obviously, by using Corollary 1.2.2 and noting ( n≥0 an )( n≥0 tn ) =
P n
n≥0 (a0 + a1 + · · · + an )t we obtain
P
X n≥0 (a0 + a1 + · · · an )t
n
n P
lim− an t = lim− n
t→1
n≥0
t→1 n≥0 t

a0 + a1 + · · · an
= lim = s.
n→∞ 1

Next theorem implies Abel’s theorem.

n
Pn 1 X
Theorem 1.2.4 Let sn = k=0 ak (n = 0, 1, 2, . . .). Then lim sk =
n→∞ n + 1
k=0
s implies X
lim ak tk = s. (1.26)
t→1−
k≥0
P P
Proof. Noting the absolute convergence of k≥0 sn tn and k≥0 tn over |t| < 1,
we use Corollary 1.2.2 may obtain
P
X n≥0 (a0 + a1 + · · · an )t
n
n P
lim an t = lim n
t→1−
n≥0
t→1− n≥0 t
22 Methods for the Summation of Series
P
n≥0 (s0 + s1 + · · · sn )tn s0 + s1 + · · · sn
= lim P n
= lim = s,
n≥0 (n + 1)t n+1
t→1− n→∞

completing the proof.

It is obvious that Theorem 1.2.4 implies Abel’s theorem 1.2.3 because

sn → s implies
1
(s0 + s1 + · · · + sn ) → s.
n+1
Theorem 1.2.5 Let two sequences
P (an )n=0,1,... and (bn > 0)n=0,1,... satisfy
an /bnP→ s (n → ∞), and let n≥0 bn tn be convergent for all t ∈ R. Prove
that n≥0 an tn converges for all t ∈ R. Furthermore,
P
n≥0 a n tn
lim P n
= s. (1.27)
n≥0 bn t
t→∞

Theorem 1.2.5 can be proved by using a similar argument of the proof of

Corollary 1.2.2, which is left as an exercise (cf. Exercise 1.13).
Corollary 1.2.6 If limn→∞ sn = s, then
 
t t2 tn
lim s0 + s1 + s2 + · · · + sn + · · · e−t = s. (1.28)
t→∞ 1! 2! n!
1
Proof. It is obvious a corollary of Theorem 1.2.5 for the case of an = n! sn and
1
bn = n! .

P tn
P
Example 1.2.7 Let g(t) = n≥0 an n! and assume n≥0 an = s. Then
R ∞ −t
0 e g(t)dt = s. Indeed, denote s n = a 0 + a 1 + · · · + a n and s−1 = 0 so
that
Z t X  sk − sk−1  Z t
−x
e g(x)dx = e−x xk dx
0 k! 0
k≥0
X Z t  xk xk+1
 X tk+1 −t
= sk − e−x dx = sk e ,
0 k! (k + 1)! (k + 1)!
k≥0 k≥0

which implies the desired result from the view of Corollary 1.2.6.
We now give the inverse theorem of Abel’s theorem, which is also called
the little o Tauber theorem.
P n
Theorem 1.2.8 (Little O Tauber theorem) Denote f (x) = n≥0 an x ,

P
where an = o n1 . Then limx→1− f (x) = s implies n≥0 an = s.
Another random document with
no related content on Scribd:
avaimenreikään. Se oli hirveän raskas, mutta lukossa, ja avainta ei
näkynyt. Hän olisi tahtonut nähdä oliko Marin puheissa perää.

Hamberg oli aina hyvällä päällä kotona ollessaan; hän koetti

ilmeisesti haihduttaa Fransiljan ikävää lystillisillä jutuilla milloin
mistäkin kalastajasta tai tapahtumasta merellä tai kaupungin
kalarannassa. Hän kertoi niin hassuja että täytyi väkisinkin nauraa.
Ja väliin hän kujeili kuin pojat, kiusasi ja nipisti.

Kerran Hamberg kertoi Boströmistä. Boström oli kalatorppari ja

hänen veroonsa kuului kaksi kertaa viikossa käydä kaupungissa
talon maitoa ja piimää kaupalla. Eräänä yönä myöhään keväällä, kun
Hamberg oli illalla kokenut isotrysät ja lähtenyt kaupunkiin
saadakseen hyvän paikan laiturin kyljessä, oli hänen veneensä
joutunut rinnan Boströmin kanssa. Kumpikin nukkui purjeteltassa,
mutta kun Hamberg heräsi siihen että joukko humalaisia
valkolakkeja rallattaen kulki laiturilla, pisti hän päänsä purjeen alta ja
näki Boströmin varovasti ammentavan vettä merestä
kirnupiimäsaaviin. Yksi ylioppilaista, joka seisoi Koroleffin kulmalla oli
huomannut metkun. Hetken päästä tuli hän tahtomaan kaksi kannua
kirnupiimää itselleen ja tovereilleen, jotka odottivat kauempana.

— Onkos herralla jotain astiaa sitten, sanoi Boström.

— Ei ole. Pankaa nyt vaikka tuohon säkkiin.

— Säkkiin? Boström katseli epäillen ostajaan, mutta tämä kehoitti

vaan kaatamaan säkkiin ja tarjosi rahaa.

No mitäs muuta, Boström mittasi säkkiin ja ylioppilas kumartui

veneeseen, ottamaan säkkiä muka, mutta sieppasikin sen käteensä
ja alkoi sillä huimia Boströmiä korville.
 Vai merivettä sinä ajat saaviisi veijari! Kyllä minä opetan sinut sen
vietävä petkuttamaan ihmisiä piimälläsi! Semmoista kirnupiimää on
tämä allas täynnä! kirkui ylioppilas ja veteli ehtimän takaa säkillä. —
Laita luusi täältä tahi minä ilmoitan konstisi poliisille, hän räyhäsi ja
päästi Boströmin veneen renkaasta ja potkasi sen jalallaan rannasta.
Boström oli punainen kuin kukon heltta ja kun hän huomasi että yhä
useimmissa veneissä herättiin rähinään ja naurettiin hänelle, sousi
hän kiiruumman kautta tiehensä. Viikon päiviin ei näkynyt häntä
senjälkeen venerannassa, lopetti Hamberg.

Fransilja mieltyi pian oloonsa. Hän koetti tehdä työt hyvin

ollakseen ukolle mieliksi eikä välittänyt Marin juorupuheista. Eräänä
sunnuntai-aamuna toi hän Hambergille 25-pennisen, jonka oli
löytänyt pöydän alta. »Tyttö on rehellinen», ajatteli Hamberg
tyytyväisenä, sillä hän oli tahallaan pudottanut sinne rahan
koetellakseen Fransiljaa. Toisen kerran löysi hän ukon kintaan
kaapin alta. Senkin oli Hamberg paiskannut sinne tahallaan
saadakseen nähdä miten lavealti hän lakaisi lattiaa.

Näin kului syksy, tuvassa ja vesillä, paikkuupukin ja airojen

ääressä. Pyhäinmiesten jälkeen tulivat myrskyt, viimeiset rysät
otettiin maalle täynnänsä leviä ja ahvenruohoja, raakkuja ja
vesilimaa. Lehti oli jo aikoja sitten pudonnut puusta, koivut pieksivät
ilmaa paljailla varvuillaan, tuuli muuttui viluiseksi viuhinaksi, meri
kohisi raskaana ja synkkänä rantoihin.

Kun vettynyt verkkovene oli saatu parahiksi maalle, tuli

ensimäinen lumi rajun itä-tuulen tuomana. Yöllä rajuilma yltyi ja
viisari katossa keikkui levottomasti sinne tänne, kun vihurit
ravistelivat ja peruuttivat peltikukkoa katolla.
 Hamberg makasi valveillaan sängyssä. Hän suunnitteli uutta
venettään ja ajatteli huomena veistää siihen emäpuun. Mutta silloin
hän muisti että suurempi kirves oli kesästä saakka ollut kateissa eikä
vieläkään ollut löytynyt. Ja hän ihmetteli mihin se oli voinut joutua,
ellei se ollut unohtunut Skytteskäriin, silloin heinäntekomatkalla. Ja
harmitteli mielessään hyvää kirvestä.

Tänä yönä näki Hamberg Rosinan unissaan.

Hän tuli kuin olisi nukkunut tuvassa, lyhyessä paidassaan

Hambergin vuoteen luo.

Isä-kulta, etkö aio ottaa kirvestä sireenipensaasta, muuten se jää

lumen alle, hän sanoi ja katsoi huolestuneena mieheensä.

Hamberg kavahti istualleen ja hieroi silmiään. Oliko hän heteillään

vai nukuksissa? Ulkona vinkui myrsky, peltikukko äänteli ja
sireenipensas raapi ikkunaan. Mutta arvelematta sen enempää hän
kulki paljain jaloin poikki lattian ja tupaan, jossa Silja nukkui hupussa
ja avasi oven. Kello löi juuri kolme.

Ulkona tanssivat ja pyörivät lumihiutaleet ilmassa ja tukkivat silmät

hänen kumartuessaan pilkkopimeässä sireenipensasta kohti. Ensin
tuli käteen särkynyt aironlapa, mutta sitten, aivan oikein, kirves. Ja
kirves kädessä hän palasi tupaan, laski sen uunin eteen huomiseksi
ja nukkui jälleen kummastellen kuinka Rosina pitää kaikesta huolen.

Tämä ei ollut ensi kertaa kuin Rosina ilmestyi hänen avukseen.

Ensi kerran tapahtui se viime pääsiäisenä, kun Hambergin oli
mentävä rippikirkkoon niinkuin heillä oli ollut tapana Rosinan kanssa
käydä joka vuosi, eikä hän löytänyt mistään papinkirjaa. Hän oli
hakenut moneen kertaan kirstunsa ja kaappinsa ja aika oli täpärällä.
Silloin tuli Rosina eräänä yönä hänen luokseen sanoen: —
Papinkirjahan on peilin laatikossa. Ja hän oli vielä lisännyt: — Aja
parta nenäsi alta, muuten en tule sinun kanssasi! Ja kun Hamberg
niskotteli ja antoi viiksensä kasvaa, niinkuin hän oli antanut jälkeen
Rosinan kuoleman, tuli hän uudelleen ja sanoi: — Isä-kulta, aja pois
parta nenäsi alta, sinä olet kuin ryssän musikka! Ja silloin Hamberg
totteli.

Mutta aamulla tämän viime näyn jälkeen tahkoi Hamberg

kirveensä, se kun oli pensaassa pahasti ruostunut ja alkoi veistellä
emäpuuksi sitä männynkäyrää, jonka hän jo kesällä oli katsonut
itselleen Skytteskäristä.

*****

Tuli adventti hiljaisine päivineen, jolloin aurinko pitkästä aikaa

näyttäytyi saarelaisille, puhkaisten kekälepunaisena sumujoukot,
jotka täyttivät välin merestä taivaaseen. Vedet lepäsivät joka taholla
huuruten ilmaan viimeisen lämpönsä, ja odottivat kantta päälleen.

Eräänä yönä oli pakkanen vetänyt sinisen kalvon yli läntisen selän.
Kaukana taivaanrannalla näkyivät laineet viluisessa aamu-ilmassa
vielä kulkevan vapaina, kuin kiiruhtaen jotain kaukaista määrää
kohden. Vilkkumajakat sammuivat, ulkosaaret ja luodot yksinäistyivät
selille ja nyt tuli Aspöläisillä olla perunat ja ruissäkit aitassa, sillä
yhteys muihin ihmisiin oli katkaistu pitkäksi aikaa. Jää ei kantanut,
veneellä ei päässyt. Talvi oli tullut.

Toisen adventtisunnuntain viikolla, kun Hamberg ja Fransilja olivat

teurastaneet porsaan ja paraillaan kalttasivat harjaksia sen selästä,
tuli Fanny miehineen tervehtimään isäänsä. Hän oli laiha ja luiseva,
kuiva kuin kapakala. Äitinsä mustat silmät hän oli perinyt, mutta ääni
oli kimeä ja särkynyt alituisesta haukkumisesta. Mies oli juoppo
koneenkäyttäjä. Tyttönä oli Fanny kauan valikoinut sulhasia, pojat
olivat ruvenneet välttämään häntä hänen terävän kielensä takia ja
vanhanapiikana hän sitten kostoksi oli hakenut miehen itselleen
kaupungista, esiintyen saarelaisten rinnalla nyt rouvana. Fransilja
katsoi silmät, selällään hänen hattuaan, se oli kuin rastaanpesä. Ja
takissa oli koketit ja kamyyrit.

Fanny asetti suunsa mielistelevästä suppuun kun hän tervehti

isäänsä ja kysyi hänen vointiaan, mutta Fransiljaan hän iski
epäluuloisesti mustat silmänsä. Näytti kuin olisi hän tahtonut katsoa
läpi luiden ja ytimien.

Kun he tuvassa olivat kahden ja Fransilja sytytteli tulta pesään,

huomasi Fanny kauniin rintasoljen kaapin päällä.

— Keltä Fransilja on tuon saanut? kysyi hän terävästi.

— Sedältä, vastasi Silja punehtuen kuin olisi hänet tavattu

pahanteosta. Ja sitten pujahti hän katokseen puita hakemaan ja
viivytteli siellä siksi kunnes Hamberg tuli aitasta, jossa hän oli
ripustanut siankimpaleet kattoon. Hän pelkäsi olla kahden tuon
ihmisen kanssa.

Fanny oli syrjästäpäin kuullut että Hamberg oli ostanut tytölle

hamekankaan ja muitakin epäilyttäviä puheita ja hän oli tullut
vartavasten ottamaan asioista selon. Oliko todella mahdollista että
isä oli niin järjetön, niin vanhuuttaan höperö, että hänellä olisi ollut
jotain aikeita Fransiljan suhteen? Että tuo Köökarin vuohi olisi saanut
villityksi vanhan miehen! Että isä olisi niin kiittämätön kaikesta siitä
rakkaudesta, mitä hän ja Emil olivat aina osottaneet tälle! Kun hän
oikein ajatteli, oli se verinen vääryys, joka ei saisi koskaan tapahtua,
ei koskaan, ei koskaan!

Hamberg on tyytymätön tämänvuotiseen porsaaseen. »Senverran

on silavaa tuossa meidän Patussakin», hän sanoo kahvia
hörpätessään. Ja sitten hän Fransiljalle ja Emilille alkaa kertoa siitä
takavuosien jättiläissiasta, joka oli ollut semmoista lajia kuin olisi se
juossut kärsänsä lyttyyn seinää vasten. Mutta sekös otti ruokaa ja
turposi! Lopulta se vain röhötti paikoillaan ja ajankuluksi alkoi järsiä
lätin kattoa niin että sitä oli kohotettava yhdellä hirsikerralla. Siinä oli
sikaa! Hänen silmäteränsä laajenevat pelkästä hyvästämielestä,
muistellessa sitä jättiläissikaa.

Emil on heitellyt kaihoavia silmäyksiä seinäkaappiin ja vihdoin

nousee Hamberg ja tuo rakkopullon pöydälle. Pieni puolikupponen
kuuluu teurastuspäivän kestitykseen. Kun Fannyn silmä välttää
ryyppäsee Emil kahvikuppinsa melkein tyhjiin ja liruttaa sen sitten
pullosta taas täyteen. Hänen katseensa harhailee epävarmana pitkin
tupaa ja pysähtyy vihdoin katossa olevaan leiviskänpainoiseen
hyljeluodikkoon. Hän on kookas ja turpea mies, mutta pehmeätä
tekoa. Silmäluomet nousevat raskaasti ja katse niiden alla on
jäykästi tuijottava. Fannyyn hän välttää katsomasta.

Kun kuulumiset molemmin puolin on kyselty ja keskusteluun tullut

ensimäinen äänettömyys, nousee Fanny päättävästi ja sanoo
Hambergille:

— Jos isä tulisi vähän tänne kamariin, minulla on asiaa.

Fransilja kumartuu lieteen päin, silmissä entinen pelokas ilme.

Emil tuijottaa yhä luodikkoon, nyt hänen täytyy ottaa se katosta alas,
punnita käsissään ja ikkunan ääressä tarkastella sen piilukkoa.
 — Onpas siinä luodikkoa! Mutta kuka tämmöistä jaksaa kädellään
kannattaa?

Fransilja naurahtaa miehen tyhmyydelle meriasioissa, selittäen

että sillä ammutaan vain jään nojalta tai kiveltä. Mies makaa
vatsallaan ja tähtää sen hylkeeseen.

Joku uusi ajatus alkaa liikkua Emilin hitaassa päässä: hän

silmäsee varovasti että kamarin ovi on kiinni ja antaa katseensa
sitten mielihyvällä liukua pitkin Fransiljan olkapäitä ja rintoja.

Ei hullumpaa, ei yhtään hullumpaa! Ukko kyllä tietää mitä tekee.

Hän uskaltaa nyt vasta oikein katsoa Fransiljaa, hyväillä silmillään

hänen verevää muotoaan ja punaisia huuliaan. Turkanen kuinka ne
palavat!

Hän muuttuu huomaavammaksi, koettaa saada ryhtiä itseensä,

pitää liikkeensä tasapainossa. Jos pikku Fransilja antaisi hänelle
uutta kahvia! Kuinka pikku Fransilja viihtyy täällä autiolla meren
saarella, jossa ei ole muuta seuraa kuin… kuin…

Hän nauraa silmät kiltissä vanhan juopon mielistelevää naurua,

laskee leikkiä sulhasista, maiskahuttaa huuliaan.

Silloin viiltää hänen korvaansa tuttu ääni, terävä kuin partaveitsi.

— Jos ei isä anna, istun tässä kirstun päällä, siksi kun se

mätänee!

Ääni tulee kamarista. Nyt se kirahtaa kuin sahan osuessa pahasti

puuhun. Ovesta kuuluu lyhyt käsky.
 — Emil, tule tänne!

Emililtä haihtuvat siinä tuokiossa kaikki keikarieleet, silmät

räpyttävät epävarmoina siitä kuulivatko korvat oikein. Hänen sameat
aivonsa tapaavat jostain toisen ajatuksen: matkan tarkoituksen,
perinnöt jotka voivat mennä menojaan tuon tyttöhepsakan tähden ja
siihen ajatukseen hän julmistuu. Mutta jo ovessa lennättää Hamberg
hänelle vastaan:

— Sinulla ei tässä ole mitään sanomista! Jos olisit seissyt edes

vihillä omissa housuissasi!

Emil peräytyy kynnykseltä kuin olisi saanut vettä silmilleen.

Fannyn oli täytynyt Hambergilta lainata mustat housut heidän vihille
mennessään.

Kamarissa istuu Fanny Hambergin rahakirstun päällä, kädet

sivuillaan ja harmin puna poskilla. Ukko on tuikean ja ikävystyneen
näköinen. Hänen huulensa liikkuvat kuin pureskelisi hän jotain
karvasta.

— Jos isä vähänkin ajattelusi, jos isä tahtoisi kuulla… alkoi Fanny
uudelleen, tällä kertaa vetäen toisesta köydenpäästä. Isälle se ei
paljo tunnu, mutta meille ne kaksituhatta ovat ihan välttämättömät.
Velka lankee, osake on maksettava tammikuussa…

Emil säestää ruumiillaan ja eleillään hänen sanojaan; nyt hän tohtii

aukaista suunsakin:

— Isä kulta, kuinka isä voi…

Mutta Hamberg katkaisee lyhyeen:

 — Sinä! Hakisit korkoja olutpatruunalta, jolle olet kaksikymmentä
vuotta tallettanut palkkaasi!

Emilin suu menee umpeen, silmät alkavat taas harhailla, kunnes

kaapin lasin takaa tapaavat suuren hopeamitalin »ihmishengen
pelastamisesta» punaisine kaulanauhoineen.

Mutta Hamberg on käynyt miettiväiseksi. Hän haroo sormillaan

muutaman kerran punaista partaansa. Hän ei näytä niin
taipumattomalta kuin ennen. Tyttären kohtalo rentun vaimona
koskee sentään pohjimmaltaan hänen isälliseen sydämeensä. Ja
kun Fanny miehineen iltapuoleen palaa kaupunkiin, on hän saanut
sen puolen asiastaan toimitetuksi. Hänellä on viisi sadanmarkan
seteliä taskussaan ja loput on hän saava ensi viikolla, kaikki
äidinperintöjen nimellä. Hambergilla ja Rosinalla oli ollut keskinäinen
testamentti, joten jälkeenjäävä oli hallitseva jakamatonta pesää
kuolemaansa saakka, niinkuin Hamberg toisti kalunkirjoittajan
sanoja. Tämä oli sulaa hyvyyttä hänen puoleltaan.

Siihen toiseen asiaan oli Fannyn ollut vaikeampi päästä käsiksi.

Ukko oli suopea Fransiljalle, mutta eihän siitä vielä voinut ääntä
nostaa. Jannen Marilta hän uteli lähempiä tietoja ja Mari luetteli
kateellisena kaikki mitä Fransilja oli saanut lahjaksi sitten
markkinoiden, mutta sen enempää ei hänkään tiennyt. Mielellään
hän olisi juoninut, sillä Fanny oli luvannut hänen ensi lapselleen
vanhan kehdon, joka ajelehti aitan ylisillä muun joutavan rojun
kanssa ja Fransilja ei enää viime aikoina ollut niin kärkäs
kiehuttamaan kahvipannua hänen pistäytyessään siellä. Jaa —
kerran oli ukko sanonut Fransiljasta Kalle Krokströmille, joka oli
käynyt niitä kaaripuita tuomassa »että sen tytön ei tarvitse kauan
sulhasia odottaa», johon Krokström oli silmää iskien vastannut että
»mitäs niitä enää odottelisi kun on jo varma tiedossa». Tämä
tapahtui venerannassa, kun Krokström teki lähtöä; hän, Mari, oli ollut
siinä vieressä astioita pesemässä.

Ennen lähtöään pistäysi Fanny isänsä huomaamatta navetassa,

jossa Fransilja oli lypsyllä. Tyttö vavahti, mutta loi sitten
uhkamielisenä silmänsä rastaanpesään.

— »Sen minä sanon Fransiljalle että Fransiljan ei pidä panna

mitään hullutuksia ukon päähän, muuten Fransiljan käy huonosti.
Eikä Fransiljan pidä luulotella mitään isän rahoista, niiden päällä on
paperit ja lailliset testamentit. Että Fransilja tietää tämän etukäteen
eikä koetakaan mitään semmoista temppua. Muuten isä on jo yli-
ikäinen ja voi helposti joutua holhouksen alle, jos me omaiset niin
tahdomme. Ymmärtääkö Fransilja? Ja tietääkö Fransilja ettei
tämmöisessä naimisessa vaimo voi periä, ellei ole lasta ja mitä
siihen tulee — ääni kävi myrkylliseksi ja voitonvarmaksi — on se
mahdotonta. Isä on yli-ikäinen ja hänellä olisi ollut äidistä useampia
lapsia, jos… Se on lain mukaan tämä! Niin että Fransilja on nyt
järkevä ja katsoo eteensä niin ei minullakaan ole mitään Fransiljaa
vastaan.» Ääni koetti lopussa tavoitella joitakin lempeämpiä sointuja,
vaikkeivät ne ottaneet tullakseen.

Sanatulvan aikana oli tyttö suurilla silmillään tuijottanut Fannyyn.

Sydän jyskytti kuuluvasti röijyn alla ja korvia kuumotti niin ettei hän
ymmärtänyt puoliakaan tämän puheista. Lopuksi alkoivat huulet
vavahdella ja itkunsekaisella äänellä tuli:

— Minkätähden te kiusaatte minua!

Ja nyyhkytysten välistä:
 — Setä on itse kutsunut minut tänne. Mutta minä tahdon pois —
yhyy — jo huomispäivänä — yhyy — kun minua kohdellaan niinkuin
pahantekijää…

Ja jättäen kiulunsa siihen hän hyökkäsi Fannyn ohi juoksujalkaa

tupaan aikoen ilmoittaa lähdöstään Hambergille. Tupa oli tyhjä,
Hamberg oli mennyt jäälle sumppuavantoa luomaan ja silloin
Fransilja vaipui sängylleen ja itki siinä koti-ikäväänsä ja ihmisten
pahuutta, tyyntyen vasta vähitellen kun kissa tuli kehräämään hänen
olkapäätään vasten. Minkätähden hän koskaan olikaan lähtenyt
kotiseudultaan vieraiden ihmisten joukkoon! Minkätähden hän ei ollut
paremmin katsonut eteensä ja ajatellut mitä kaikkea tästä seuraisi.
Hamberg oli ollut ystävällinen hänelle ja hän oli ollut siitä hyvillään
ymmärtämättä mitään vaaraa. Oh, mitä kaikkea se siellä navetassa
puhuikaan! Nyt täytyi tästä tulla muutos!

Mutta samalla hänestä alkoi tuntua niin yksinäiseltä ja autiolta.

Mieli oli kuin viluinen meri kaukana jäänreunan takana.

Kun Patu vähän myöhemmin työnsi käpälällään oven auki ja

Hamberg sen jäljissä tuli tupaan oli siellä pimeätä ja hiljaista.
Hamberg sytytti lampun luullen Fransiljan olevan navetassa. Mutta
silloin huomasi hän tytön suullaan sängyssä.

— Fransilja, mikä sinun on?

Kun hän ei saanut vastausta, meni hän lähemmäksi ja kosketti

tytön olkapäätä. Ja kun Fransilja ei sittekään liikahtanut, alkoi hän
aavistaa asian laitaa. Ja hän pyyhkäsi tytön tukkaa niin pehmeästi
kuin taisi suurella karkealla kämmenellään ja sanoi eri äänellä kuin
äsken:
 — Fransilja!

Nyt nosti tyttö päätään ja katsahti häneen oudostellen.

— Mitäs me heistä, Fransilja!

Ja kun toinen itkua ennustavasti voihkasi:

— Minä tahdon pois täältä! tarttui hän Fransiljan käteen niinkuin ei

koskaan ennen ollut tehnyt ja käski kertoa kaikki, mitä he olivat
puhuneet. Siitä Fransiljan mieli vähitellen parani ja arastellen hän
kertoi Fannyn uhkauksista.

— Vai holhoukseen!

Hamberg ojentui suoraksi ja löi nyrkkinsä pöydänkulmaan.

— Ehkä Emilin hoitolapseksi!

Nyt hän jo nauroi, riisui saappaat jalastaan ja ripusti sukat

pellinnokkaan.

— Koettakoon heittiöt! ja siitä me pian saamme selon olenko minä

isäntä täällä ja vapaa tekemään mitä tahdon!… Mutta panes,
Fransilja, perunat tulelle. Rupesi niin hiukasemaan tuolla avantoa
hakatessa, hän lisäsi ripustaessaan takkiansa naulaan!

III.

Joulun alla talven aikeet vasta vakaantuivat… pakkanen kiristyi,

lunta tuprutti taivaan täydeltä yhteen menoon pari vuorokautta. Kun
Hamberg varhain kolmantena aamuna avasi tuvan oven oli koko
maailma ummessa. Navettatie ja kaivopolku olivat hävinneet, puut
seisoivat mäellä lumihupussa. Pienillä näreillä oli päässään vain
piippolakki, mutta lakkapäisillä petäjillä kokonainen kupooli.

Patu, joka oli maannut tuvassa pyrynajan, haisteli ja vainusi ovella

joka suuntaan. Sitten se iloisesti haukahdellen lähti uimaan
pehmeään valkoiseen hankeen niin että vain hiukan selkää ja
hännännipukka pisti lumesta. Väliin se loikkasi tasakäpälää
päästäkseen pikemmin, mutta silloin menivät silmätkin peittoon. Itse
tupa oli muuttunut lumipatteriksi, jonka harjalla peltinen kukko piti
vahtia, kääntyneenä päin tuulta ja kiekuen ruostuneella äänellään.
Savutötterö sen alapuolella huurusi hiljoilleen selkeään aamuilmaan
osoittaen että patterin sisässä kyti jotain elämää.

Hamberg käänsi silmänsä lumiselle lakeudelle, jota levisi

silmänkantaman kahteen suuntaan ja jota ei vielä yksikään
suksenlatu tai jalanjälki ollut rikkonut. Siellä seisoivat valkoisissaan
Aspöt ja Skytteskärit ja majakkaluodot, joihin saakka vain kettu oli
näihin asti uskaltanut kalaretkillään, sovittaen käpälänsijansa
suoraksi viivaksi härmäisellä jäällä.

Kun Hamberg oli lapiolla aukaissut tiet, meni hän katokseen, jossa
uusi vene oli alulle pantuna. Mielihyvissään silmäili hän vankkaa
emäpuuta ja kaaria, jotka vielä harottivat paljaina ilmassa kuin
lihattomat kylkiluut jossain suuressa kalanraadossa. Tämä
veneenteko oli ollut kauan haudottu aie, josta lopultakin tuli tosi.
»Kyllä se vanha Maija sinun ikäsi kestää» oli Kalle Krokström
sanonut, kun hän puhui tälle kaaripuiden tuomisesta. Mutta Hamberg
oli vastannut ettei hän halunnut viimeisenä saapua kalarantaan kun
se vanha lata oli niin hapan ja vettynyt, että kääntyi kankeasti kuin
santajaala eikä noussut enää tuuleen niinkuin piti. »Vielä minä yhden
veneen kulutan iässäni», hän oli sanonut ja tosi siitä oli tullut.
 Tänään hän tahtoi oikaista selkänsä sisätöiden jälkeen. Hänen
lyödessään ensimäisen naulan kaitaan, vastasi iloinen kaiku
rannoista ja salmen takaa. Patu haukkui jotakin jäällä, lähimmällä
oksalla käänteli tiainen päätään ja äänteli yksikantaan tint-tint.
Lehmä ammahti kerran navetassa; vajasta kuului Jannen puukirves;
molemmista tuvista nousi savu sinertävänä ja suorana ilmaan.

Hänessä on koko aamun, koko viikonkin ollut hiljainen hyvämieli.

Passatessaan, tähdätessään, naulatessaan hän suunnitteli —
passasi ja
käänteli päässään ajatuksia aivankuin lautoja ja kaluja käsissään.
»Noinpäin se menee, ei paremmin sittekin näin.»

— Siinäpäs kerran kuulivat Fanny ja Emil! Suoraan ja selvään oli

herrassöötinki heille laukassut!

Asia oli niin että Hamberg oli, heti tyttärensä ja vävynsä käynnin
jälkeen viime viikolla, mennyt vanhan tuttavansa, herrassöötinkin
puheille, joka kesäisin asui huvilassaan naapurisaarella ja jonka
kanssa he monasti syksyisin olivat olleet allin kuvilla. Herrassöötinki
oli suopeasti kuunnellut hänen asiansa, oli sanonut ettei kukaan voi
estää häntä naimasta ja käyttämästä itse ansaitsemiaan rahoja ja
luvannut Hambergin pyynnöstä esittää lain puustavin tyttärelle ja
vävylle.

Se päivä oli Hambergin mielihyvän salainen lähde. Hän oli

kuvannut moneen kertaan kohtauksen Fransiljalle.

He olivat, Fanny, Emil ja hän istuneet kolmisin kauniissa salissa,

suuren kivimuurin toisessa kerroksessa. Siellä oli ollut paljo
katseltavaa: kukkia, tauluja, kuvapatsaita. Emil ja Fanny olivat olleet
kuin hiukan hämillään, tervehtineet lyhyeen, supisseet vain pöydän
luona keskenään. Hän, Hamberg, oli istunut erillään heistä
kiiltonappisessa takissaan, lakki vieressään lattialla. Silloin oli
herrassöötinki ankarannäköisenä tullut sisään, kädessään
Hambergin testamentti ja kalunkirjoitus, katsahtanut pulleilla
silmillään paperien yli Fannyyn ja Emiliin ja sanonut: »Kuulkaapas,
rouva ja herra Karlsson, teidän tulee elää sovussa isä Hambergin
kanssa, sillä hänellä on semmoiset paperit että hän voi lahjoittaa
vaikka ventovieraalle viimeisen kolikkonsa ja silloin käy niin ettette
saa tuon enempää — tässä herrassöötinki puhalsi pitkin
kämmentään. Ja mitä siihen toiseen asiaan tulee, sanotaan sanassa
selvästi: lisääntykää ja täyttäkää maa!» Mutta tätä sanoessaan oli
herrassöötinki ollut vielä tuikeamman näköinen, silmät olivat olleet
pulpahtaa päästä ja niska oli paistanut leveänä ja rasvaisena kun
hän käveli edestakaisin lattialla. Fanny ja Emil olivat istuneet
tuoleillaan, punaisina kuin saunanlöylyssä ja hyvästiä sanomatta
olivat he sieltä lähteneet.

Hamberg on elänyt kohtauksen uudelleen, hän on hymähtänyt

itsekseen muistaessaan miten höyli ja hyvätuulinen herrassöötinki oli
ollut sitten jälestäpäin tarjotessaan hänelle sikaarin ja kahvit ja
laskiessaan leikkiä Fransiljasta. Oikea rehti mies ja tottunut meri-
asioissa se herrassöötinki! Niillä linturetkilläkin sillä oli semmoisia
pieniä konjakkipulloja taskuissaan.

— Kas pahusta!

Vasara oli luiskahtanut ja naula mennyt vääräksi. Hän kiskasee

sen reiästä ja pistää hampaiden väliin vääntääkseen suoraksi, kuten
tavallista, mutta tällä kertaa on onni kova. Pari hammasta ylä- ja
samanverran alaleuasta karahtaa poikki. Hamberg sylkäsee palat
suustaan käsittämättä oikein mitä on tapahtunut, ennenkuin tuntee
hiljaista mojotusta, joka yltyy raivoisaksi repimiseksi. Hän kourasee
suutaan.

— Kas perkelettä, kun vei parhaimmat leipähampaani!

Ja noituen »valssattuja» rautanauloja hän menee tupaan

pyytämään Fransiljalta hammastippoja. Mutta kolotus vain yltyy. On
kuin joku tahtoisi vääntää leukaluun sijoilta tai porata sen
kappaleiksi. Tulisia kipinöitä alkaa tanssia silmissä, ei kärsi enää
istua yhdessä kohden, vaan täytyy kulkea ympäri tupaa suuri
villahuivi pään ympäri käärittynä, huojutella päätään ja ähkiä.

Mutta kun hän ei saa istua eikä maata eikä muutenkaan olluksi,
juoksee hän ulos pakkaskirkkaaseen yöhön ja sieltä kala-aittaan kuin
hädissään hakien jotakin. Oven suussa on silakkanelikko. Siitä hän
sieppaa pari jäätynyttä kalaa ja purra rouskahuttaa ne hampaiden
välissä ja on kuin kolotus helpottaisi tästä oudosta lääkkeestä.

Se oli Hambergin ensimäinen hammastauti, jota hän kauhulla

muisteli kauan jälkeenpäin ja joka hänen muuten ehjään
hammasriviinsä jätti ammottavan sylkyaukon.

*****

Tuuli oli jouluyönä käynyt lännestä, joten saattoi toivoa hyvää

kalavuotta. Hiljaiset joulupyhät oli kalastajatuvissa maattu ja syöty,
uutena vuotena oli otettu humalat, samoin loppiaisena, jolloin nuoret
olivat tanssineet hanurin mukaan suurimmissa tuvissa. Sitten tulivat
härkäviikot pitkine puhteineen ja verkkotöineen.

Eräänä iltapuolena olivat Kalle Krokström tyttärineen ja Hambergin

veli Kustaa poikenneet Tallskäriin, jossa pikku-Vinter oli pareillaan
syöttejä kaupalla. Pikku-Vinter oli entinen alaupseeri, joka oli
koetellut maailmassa yhtä ja toista ja nyt ikäloppuna elätteli itseään
syöttikalastuksella ja koukkujen teolla. Istuttiin pöydän luona,
savuavan kattolampun alla. Patu loikoi keskellä lattiaa, missä kissa
leikitteli sen hännänpäällä. Koira oli olevinaan äkäinen, nousi joskus
etukäpälilleen näyttämään punaisen kielensä, mutta silloin kissa oli
tähtäilevinään katossa olevaan kalakassiin, johon Hamberg oli
Fransiljan iloksi pyytänyt tilhen ulkoa pihlajasta. Tilhi istui niska
kyyryssä orrellaan, vihelsi väliin haikeasti eikä koskenutkaan
vieressä olevaan pihlajaterttuun.

— Sen nyt tiesi ettei Anselmillekaan hyvin kävisi! sanoi Hamberg

salaperäisen merkitsevästi. Nyt on jo kolme pojista kuollut ja viime
syksynä tuli tytär Anna hulluksi. Bengt taittoi jalkansa iljangolla,
Eerikki lähti merille ja jäi sille tielleen! Ja ilmankos olisi Storössä niin
paljo kummitellut aikoinaan!

Kalle Krokström ja Kustaa nyökyttivät päätään, he olivat kumpikin

senaikuisia miehiä ja tunsivat asian. Mutta Fransilja ja Lyydi
kuuntelivat höröllä korvin ja kysyivät yhteen ääneen, mikä siellä
Storössä sitten oli kummitellut.

Kuka sen tarkkaan tiesi! Toiset sanoivat että se oli reppuryssä,

jonka Korander yhdessä vaimonsa kanssa oli tappanut ja haudannut
perunakuoppaan, toiset että se oli eräs Kirkkonummen
kalastajaukko, jonka Storöläiset olivat yöllä ottaneet hengiltä
saadakseen hänen sumppunsa joka oli täynnä haukia. Koranderin
itsensä kävi huonosti, hän hukkui heikkoihin jäihin ja vaimo Anna ei
kolmeen vuoteen ummistanut silmiään öillä, vaan väänteli itseään
sängyssä voivotellen: »Voi voi voi, koko mun joukkoni, koko mun
joukkoni palavaan helvettiin, palavaan helvettiin!» Tätä hän huuteli
yöt läpeensä katsoen jäykillä silmillään ja kuulematta mitään, jos
joku häntä puhutteli. Päivisin hän oli päästään selvä niinkuin muutkin
ihmiset. Että siinä talossa eivät asiat olleet oikein tiesi siitäkin että
rukki alkoi yöllä itsestään pyöriä, vesiämpäri lähti liikkeelle
nurkastaan ja seinän takaa kuului naputuksia. Storö oli ennen ollut
oikea yöpaikka pitkämatkaisille, mutta kun tämmöistä alkoi kuulua, ei
sinne poikennut enää kukaan, vaan sousi tavallista kiiruummin läpi
salmen, jonka rannalla oli musta sauna.

Siinä saunassa oli hän itse, Hamberg, nähnyt pahan pitävän

peliään. Hän oli isänsä kanssa ollut tuulastamassa Storön lahdella
syyskuun yönä, kun ukko oli huomannut tulen loimottavan saunan
akkunasta. »Mitähän nyt Koranderilla on tekeillä, kun on tuli
saunassa yölläkin», oli ukko sanonut ja he olivat huovanneet rantaan
katsomaan. Mutta sauna olikin tyhjä ja kiuas kylmillään. Vaan tuskin
olivat he päässeet rannasta, kun loimotus taas näkyi ja koko ajan
minkä he liikkuivat lahdella aina kotirantaan saakka. Tiesi sen ettei
semmoista turhaan tapahtunut! Jotain viatonta verta oli Storöläisten
tunnolla ollut!

Nyt puuttui puheeseen pikku-Vinter, joka kaupungista oli tuonut

tiedon Anselm Koranderin tapaturmaisesta kuolemasta. Hän arveli
että jos ryöstetty tavara olisi toimitettu takaisin surmatun omaisille ja
kolmena pyhänä peräkkäin käyty Herran ehtoollisella, olisivat
kummittelut lakanneet ja Storöläiset päässeet vähemmillä
onnettomuuksilla. Itse hän muisti tapauksen Skoglannista, tiilitehtaan
ajoilta, miten kuollut oli tiennyt omaansa kaivata. Siellä oli ollut mies,
Reuhka-Kalle nimeltään, rokonarpinen ja rietas suustaan. Hän oli
tiilikiertoa ajamassa ja sama Reuhka-Kalle oli rautakangella
katkaissut kapteeni Brummertin valkoisen tamman selän, kun se ei
totellut hänen hoputustaan. Nimensä oli hän saanut siitä että kesät
talvet piti päässään vanhaa karvareuhkaa, ja muuta omaisuutta ei
miehellä juuri ollutkaan. No, kerran sitten olivat tiilentekijät pyhäiltana
juopottelemassa Pannukakulla, siinä Skoglannin luona, kun jostain
syntyi riita ja Reuhka-Kalle lähti vaatteissaan uimaan pakoon
Skoglannin puolelle. Toverit tulivat kuitenkin perässä veneellä ja
hakkasivat airolla päähän niin että Kalle heitti henkensä ja upposi
salmeen. Hän, Vinter, oli ollut onkimassa ylös ruumista, joka pantiin
ranta-aittaan, siksi kunnes Öhman ehtisi tehdä kirstun. Mutta
sielläkös rupesi kummittelemaan ja kuulumaan outoja ääniä!
Brummertin piika oli nähnyt kuinka aitan harjalla oli istunut
kokonainen rivi pikkupiruja ja aamulla kun mentiin katsomaan oli
ruumis kääntynyt laudoillaan. Tiilentekijät tuumivat keskenään että
mikähän sitä Kallea vaivaa ja mitähän se kaipaa, kunnes joku keksi
että se kaipaa reuhkaansa, kun se ei eläissäkään raaskinnut ottaa
sitä päästään! Ja niinpä olikin: kun reuhka haettiin kuolleen päähän,
sai ruumis rauhan eikä aitassa enää kummitellut, lopetti Vinter
kertomuksensa.

Nyt huusi Kalle Krokström, joka tunsi käryä nenässään, että puuro
palaa pohjaan. Fransilja riensi punehtuen lieden luo ja tarttui
kauhaan. Miehet panivat uutta tupakkaa piippuun näyttäen tavallista
miettiväisemmiltä.

— Eipä luulisi että syntinen ihminen enää pääsee sieltä

kummittelemaan, katkaisi Kalle Krokström vaitiolon, mutta on sitä
kuultu niin monta kertaa että uskoa täytyy! Aspön Lindholm-vainaja
kertoi minun nuoruudessani että hänellä oli veli, jonka kanssa olivat
kerran tehneet semmoisen välipuheen että se joka ensinnä kuolisi,
tulisi toiselle kertomaan olostaan haudan takana. Veli oli kippari, ajoi
santajaalansa karille ja upposi eräänä marraskuun yönä. No, kului
muutama vuosi ja Lindholm oli unohtanut asian, kun eräänä talvi-
iltana tämmöisenä kuin tämä, pistäytyy paitasillaan pihalla — millä lie
ollut tarpeillaan — ja velivainaa oli tullut hiljaa kuin hiihtäen ja aivan
valkoisena nurkan takaa sanomaan: Vieläkös Petter tunnet minut!
Mutta Lindholm-vainaalta oli luonto mennyt niin tyystin ettei saanut
ääntä kurkustaan ja polvet olivat ruvenneet tutisemaan. Oli kuin tulen
alta juossut tupaan, vaan veli oli tullut perässä ja pidellyt ulkoapäin
ovenripaa. Silloin oli jättänyt oven raolleen ja hypännyt suinpäin
sänkyyn akan selän taakse. Ja vasta pitkän ajan kuluttua, kun ei
ketään kuulunut oli peitteen alta kurkistanut, tönässyt akan hereille ja
sanonut: Vedäs tuo ovi kiinni, koirapakana kun juoksi sen auki!
Haamusta ei näet uskaltanut hiiskua sanaakaan.

Fransilja on koko illan kuunnellut miesten juttuja. Joskus kulkee

kuin kylmänväreet hänen selkäpiitään pitkin, ja kun vieraat ovat
lähteneet ja illallinen syöty, alkaa häntä pelottaa tuvan hiljaisuus.

Uni ei tänään ota tullakseen. Ulkona on suojatuuli, vesi tippuu

räystäältä, uuninpelti kolahtaa silloin tällöin. On kuin joku huokaisi
seinän takana… ehkä se kuitenkin on jää joka ääntelee veden
noustessa. Ei nyt kuuluu selvään huutoa… Fransilja katsoo silmät
kauhusta jäykkänä kuinka ikkunan hiukan häämöttävästä neliöstä
tulee valkoinen haamu, silmät kuopalla. Hän parahtaa ja juoksee
kamariin. Hamberg herää siihen että joku ryömii hänen peitteensä
alle ja painautuu kiinni hänen kylkeensä. »Minä en uskalla olla yksin
tuvassa», saa Fransilja hänelle kuiskatuksi.

Sinä yönä nukkuivat Hamberg ja Fransilja ensi kertaa yhdessä.

*****

Kuulutuksiinpano viipyi ensi avoveteen, sillä Fransilja oli ennen

ratkaisevaa askelta tahtonut kuulla vanhempiensakin mieltä asiassa