Period Living Classic Christmas 2nd

Edition 2021 Period Living

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/period-living-classic-christmas-2nd-edition-2021-perio
d-living/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Living as an Author in the Romantic Period (Palgrave

Studies in the Enlightenment, Romanticism and Cultures
of Print) Matthew Sangster

https://ebookmeta.com/product/living-as-an-author-in-the-
romantic-period-palgrave-studies-in-the-enlightenment-
romanticism-and-cultures-of-print-matthew-sangster/

Private Academies of the Tokugawa Period Richard

Rubinger

https://ebookmeta.com/product/private-academies-of-the-tokugawa-
period-richard-rubinger/

Living Language 2nd Edition Laura M. Ahearn

https://ebookmeta.com/product/living-language-2nd-edition-laura-
m-ahearn/

Living Vegan For Dummies, 2nd Edition Nelson

https://ebookmeta.com/product/living-vegan-for-dummies-2nd-
edition-nelson/
Psychoanalysis Classic Social Psychology and Moral
Living Let the Conversation Begin 1st Edition Paul
Marcus

https://ebookmeta.com/product/psychoanalysis-classic-social-
psychology-and-moral-living-let-the-conversation-begin-1st-
edition-paul-marcus/

Basics Design and Living 2nd Edition Jan Krebs

https://ebookmeta.com/product/basics-design-and-living-2nd-
edition-jan-krebs/

Diagnosing History Medicine in Television Period Drama

1st Edition Byrne Katherine

https://ebookmeta.com/product/diagnosing-history-medicine-in-
television-period-drama-1st-edition-byrne-katherine/

Will s Surreal Period A Novel 1st Edition Robert Steven

Goldstein

https://ebookmeta.com/product/will-s-surreal-period-a-novel-1st-
edition-robert-steven-goldstein/

Living by the Code 2nd Edition Enrique Lopez Manas

https://ebookmeta.com/product/living-by-the-code-2nd-edition-
enrique-lopez-manas/
 Digital
SECOND
EDITION
Edition

EASY MAKES

||
|
 erry
Christmas! The build-up to 25 December is truly the
most wonderful time of the year, so make every moment
count. For many of us, the festive season is a deeply nostalgic time
– perhaps you want to keep alive family traditions by putting up the
same treasured decorations that bring back so many memories, or even
recreate the Christmases of your own childhood by spoiling everyone with a
fabulous roast dinner just like mum used to make. Period Living Classic
Christmas is your complete guide, packed with stunning decorations, delicious
recipes and inspiring craft projects. These are accompanied by charming homes,
giving an insight into how the owners celebrate, and also how they have
created such beautiful places to live. However you spend the festive season,
don’t miss the many events taking place across the country – from
markets and festivals to family days out and theatre events. Wishing
you your best ever Christmas. Enjoy!

Period Living 3
 Classic
Christmas
Future PLC Quay House, The Ambury, Bath, BA1 1UA

Bookazine Editorial
Editor Melanie Griffiths
Compiled by Katharine Marsh & Perry Wardell-Wicks
Senior Art Editor Andy Downes
Head of Art & Design Greg Whitaker
Editorial Director Jon White
Period Living Editorial
Editor Melanie Griffiths
Group Art Director Billy Peel
Photography
All copyrights and trademarks are recognised and respected
Advertising
Media packs are available on request
Commercial Director Clare Dove
International
Head of Print Licensing Rachel Shaw
licensing@futurenet.com
www.futurecontenthub.com
Circulation
Head of Newstrade Tim Mathers
Production
Head of Production Mark Constance
Production Project Manager Matthew Eglinton
Advertising Production Manager Joanne Crosby
Digital Editions Controller Jason Hudson
Production Managers Keely Miller, Nola Cokely,
Vivienne Calvert, Fran Twentyman
Printed by William Gibbons, 26 Planetary Road,
Willenhall, West Midlands, WV13 3XT
Distributed by Marketforce, 5 Churchill Place, Canary Wharf, London, E14 5HU
www.marketforce.co.uk Tel: 0203 787 9001
Period Living Classic Christmas Second Edition (HOB3958)
© 2021 Future Publishing Limited

We are committed to only using magazine paper which is derived from responsibly managed,
certified forestry and chlorine-free manufacture. The paper in this bookazine was sourced
and produced from sustainable managed forests, conforming to strict environmental and
socioeconomic standards. The paper holds full FSC or PEFC certification and accreditation.

All contents © 2021 Future Publishing Limited or published under licence. All rights reserved.
No part of this magazine may be used, stored, transmitted or reproduced in any way without
the prior written permission of the publisher. Future Publishing Limited (company number
2008885) is registered in England and Wales. Registered office: Quay House, The Ambury,
Bath BA1 1UA. All information contained in this publication is for information only and is, as far
as we are aware, correct at the time of going to press. Future cannot accept any responsibility
for errors or inaccuracies in such information. You are advised to contact manufacturers and
retailers directly with regard to the price of products/services referred to in this publication. Apps
and websites mentioned in this publication are not under our control. We are not responsible for
their contents or any other changes or updates to them. This magazine is fully independent and
not affiliated in any way with the companies mentioned herein.

Future plc is a public Chief executive Zillah Byng-Thorne

company quoted on the Non-executive chairman Richard Huntingford
London Stock Exchange Chief financial officer Rachel Addison
(symbol: FUTR)
www.futureplc.com Tel +44 (0)1225 442 244

Part of the

PERIODLIVING bookazine series

4 Period Living
 ON SALE NOW!

Master the art of

modern rustic living
Whether you are transforming a historic home, updating an interior or just searching
for those final touches to complete the look you’ve always dreamed of, Modern
Country has something to offer for anyone hoping to enhance their property.

Ordering is easy. Go online at:

WWW.MAGAZINESDIRECT.COM
Or get it from selected supermarkets & newsagents
 Contents
Cover photograph Kasia Fiszer
Bespoke fresh wreath courtesy of Daylesford

Features
20 Christmas through the ages
We chart seasonal festivities across
the centuries, from medieval feasts
to modern-day celebrations

40 Seasonal spruce
Follow our expert advice on choosing and
caring for your Christmas tree

52 Inspiring crafts
Get in the festive spirit with this wide
array of yuletide crafting projects, including
foraged foliage and paper wreaths, to twiggy
advent calendars and block-printed napkins

142 Festive countdown

Make preparing for the big day a breeze
with our handy step-by-step guide

Events
128 The best days out
From traditional markets to carol concerts,
browse festive events across the country

134 European markets

Take time out from the busy Christmas
schedule to enjoy some continental culture
at one of these seasonal markets

138 Theatre listings

For yuletide fun for all the family try a trip to
one of this year’s stage performances

6 Period Living
 Recipes
118 Seasonal starters and sides
Christmas is all about the trimmings, so
add wow factor with these tasty recipes

122 Festive mains

Delight dinner guests with a warming winter
alternative to the traditional turkey

128 Delicious desserts

Be sure to leave room for one of these
tasty and indulgent baked treats

Homes
8 Spirit of the season
Spot and Charlie welcome us into their
cosy cottage in the Welsh countryside

30 Counting down the days

The Holdens got hands-on with the
renovation of a late-Georgian property,
which comes to life at Christmas time

42 A warm welcome
Jillian Clark and Colin Arnold extended
a cottage in rural Derbyshire, creating the
perfect setting for family festivities

70 Midwinter magic
Foraged foliage, vintage decorations and
a warm glow give the Lidströms’ Swedish
home a beautiful yuletide feel

82 A colourful Christmas
Lizzie Houghton’s passion for William Morris
designs and all shades of green make for a
cosy celebration

92 All is quiet
Set in rural Worcestershire, this renovated
19th-century cottage is perfect for a classic
Christmas in the country

116 Celebrating in style

Filled with antiques, luxurious finishes
and plenty of sparkle, the Dunns’ London
townhouse oozes festive glamour

Period Living 7
 of the
it s
r

ea
i
Sp

son

Filled with vintage finds and family

treasures, Spot and Charlie’s
Welsh cottage offers a warm welcome
to friends and neighbours,
especially at this time of year

Words Karen Darlow | Photographs Jody Stewart

Charlie (left) and Spot get ready for a cold snap. A warm welcome awaits them at the
front door to the 19th-century stone cottage

8 Period Living
Homes

Period Living 9
 The story
OWNERS Charlie and Spot, who runs
a holiday lettings business
PROPERTY An 1800s stone-built cottage,
extended by the previous owners.
The property is set in three acres of
land in Ceredigion, west Wales
ESSENTIAL REPAIRS The cottage was
in reasonable repair, but the garden
needed urgent attention. The brambles had
overgrown considerably and the land was
waterlogged, requiring paths to be built
up and drainage improved
LAYOUT The house has two bedrooms, three
reception rooms and two bathrooms

One of the couple’s dogs finds the living room hard to resist with the log burner lit.
A vintage blanket adorns the sofa, while a milking stool makes a good perch

10 Period Living
Homes

Period Living 11
12 Period Living
 NextHomes
Month
The cottage comes to
life at Christmas, with
an array of candles and
a roaring fire. The dining
table was a wedding gift
to Charlie’s grandmother,
made by the village
carpenter, and is set with
antique wine glasses
and plates collected
over the years. A quirky
vintage-style cat garland
from the Imperial War
Museum Shop hangs
across the mantelpiece

Period Living 13
Nadolig Llawen!
That’s Welsh for Merry Christmas, but it was very
nearly Joyeux Noël for Spot and Charlie when
searching for a new home nine years ago, as it was
France, not Wales, that was their first option.
Looking for a change in lifestyle, Spot and
Charlie started their property search across the
Channel, but decided they weren’t quite ready to
take such a big step away from family and friends.
The couple turned their attention to North Wales,
before putting in an offer on a 19th-century cottage
on the edge of a quiet village a few miles from the
coast near Cardigan, West Wales.
‘We both had really hectic working lives,’ says
Spot. ‘Charlie had been technical manager at a
theatre and I’d been in film production, so there
was something very appealing about this tranquil
little cottage, which had originally been one of the
village’s mill houses.’ Set among the hills that slope
gently down to Cardigan Bay, the cottage seemed
the perfect place for a change of pace.
As Spot and Charlie hosted Christmas lunch for
the family in their old house in Cheltenham, their
belongings were already packed up in a van outside,
with just the essentials left out. Come Boxing Day,
the couple set out in convoy across Gloucestershire
and the Brecon Beacons. ‘It was 2009, the year
when we had terrible snow,’ recalls Spot. ‘I was in
the Land Rover with the three dogs and Charlie was
driving the van. The weather closed in, the road
had frozen over, and it was -15°C, but I drove on
– not realising that Charlie was getting left behind!
‘When we finally reached the village, and our
friends who were putting us up for the night, their
Boxing Day party was well under way,’ she says.
‘We joined in the fun before making our excuses
to go and unpack the van. Our new neighbours
were having none of it, though, and gave up their
Boxing Day afternoon to help, so we had our things
unloaded in no time.’
That friendly village welcome set the tone for
Spot and Charlie’s new life in Wales, and they
soon found it hard to imagine themselves living
anywhere else. The cottage proved a treasure
trove of original features; in the dining room, a
stained-glass-fronted cupboard stands next to an
impressive fireplace, and the beamed ceiling, now
painted a soft grey, is hung with Spot’s collection of
china and enamel jugs. Her passion for collecting all
manner of vintage homeware is evident, whether
it’s the fine bone china and delicately etched
glassware stored in the mahogany corner cupboard,
or the more utilitarian but collectable Jasmine and
Beryl Woods Ware displayed on the Irish dresser.
‘I love that dresser,’ says Spot. ‘It came from
nearby Newport, and is taller and narrower than
14 Period Living
a Welsh dresser, with more rounded lines.’ As
if to redress the balance, a high-backed wicker
chair receives an extra patriotic touch, with a
Welsh blanket that Spot bought from Fforest
General Stores in nearby Cardigan. The dining
table belonged to Charlie’s grandmother, and
was ‘made for her by the village chippy when
she got married,’ he explains.
The simpler fireplace in the parlour now
boasts a Villager log burner, thanks to the couple’s
harsh introduction to Welsh winter weather.
Coir matting, an antique Welsh blanket bought
at auction, a paraffin lamp from Charlie’s
grandparents, a handful of old radios – part of
a collection Charlie has put together – and a
charming assortment of books, some inherited
from Charlie’s great-grandparents, all combine to
create a cosy, vintage look full of family references.
Up a winding staircase, the main bedroom
continues the vintage feel. There is an antique
bedstead, which Charlie bought at auction in
Worcestershire, several old leather suitcases,
piles of beautiful pastel-coloured blankets and
a patchwork quilt, all collected by Spot over
the years. With soft grey striped bedlinen, it’s
a restful place to end the day.
The kitchen is also packed with eclectic
details, including 1950s cake tins, Spot’s great-
grandmother’s green stoneware storage jars, a
set of enamel mixing bowls, the original coal-
fired range and bread oven, and two 1950s pantry
cabinets. However, of all the rooms in the house,
it is the kitchen that Spot and Charlie are keenest
to update. ‘We’re planning to build a glass
box extension onto the back of the kitchen,
which will give us more space to prepare and
store food,’ says Spot. ‘But we’re not going to
part with the pantry cabinets, and we’ll still
keep the original range cooker.’
Until the extension is built, the couple get their
modern fix in the living room, a converted cow
shed completed by the home’s previous owner,
where planked panelling in light wood, a log burner
and a contemporary sofa, adorned with pretty floral
cushions that Spot used to have in her old Morris
Minor, offer a contrast to the rest of the home.
Wooden stencils, rescued from a skip, adorn the
walls, and behind the sofa are two sets of antlers.
‘When we first met, we discovered that we each
owned a set of antlers, so it’s quite sweet to put
them together like this,’ says Spot. The antlers
should feel quite at home with the reindeer skin,
bought in Cirencester antiques market.
There’s a magnificent view of the garden from
the living room. Through the oak-framed
precursors to bi-fold doors, you can see the ponds,
meadow and a timbered gangplank, which crosses
the pond to an ‘island’ where the couple sit and

enjoy drinks on summer evenings. Charlie has
many more ideas for the outdoor space; in spring,
he wants to make a vegetable garden and finish off
building his workshop – a cavernous corrugated
tin-roofed barn, where he plans to write songs
and play his keyboards in comfort, thanks to the
Spot collects 1940s Woods Ware, including
Homes
log burner within. In the meantime, Spot and
Charlie are looking forward to another Christmas
spent in their charming cottage. They’ll be
gathering friends and family together and, on
Boxing Day in particular, will think back to
their first Christmas in Wales.
these Jasmine jugs
Period Living 15
 The kitchen mantelpiece is festooned with a frosted fir garland from The White Company, and
fabric heart decorations from the Imperial War Museum Shop. Cake tins, enamelware, and storage
jars once used by Spot’s great-grandmother, make a colourful display. The original coal-fired range
cooker is just visible. The teatowels are from The Linen Works

16 Period Living
Homes

Period Living 17
 Charlie found the iron bedstead at a saleroom in Evesham. The quilt is vintage, and the grey
striped bedlinen is from Toast. The chunky knit stocking is £32 from The White Company.
Original foil Coronation souvenirs were passed down from Charlie’s grandmother.
The teddy was Charlie’s mother’s

18 Period Living
Homes

Period Living 19
 M A S TH
T
S

RO
CHR I

UGH
TH E S
E AG

20 Period Living
 History

MANY OF THE TRADITIONS that we celebrate at Christmas time today,

both religious and secular, have evolved from customs and beliefs
originating centuries ago. Midwinter festivities have long been
celebrated – the pagans observed the winter solstice from 21 December
to honour light and birth, while in Rome, Saturnalia was celebrated in
December and was a plentiful time of food, drink and merriment.
There is no certain date for the birth of Jesus and it wasn’t until the
4th century that 25 December was chosen as Christmas Day to mark his
birth. It is thought Pope Julius I declared this date, observed in pagan
traditions, to ease the transition into the Christian religion.
Throughout the centuries, Christmas has been given different
prominence. In 1066 William the Conqueror was crowned king on
Christmas Day because of its importance, but in medieval Britain,
carols were banned from the church and sung on the streets, and in
the 17th century festive celebrations were outlawed by the Puritans.
The season’s intriguing past is captured in this stunning collection
of images showing Christmas through the ages.

1400s
In the early Middle Ages, New Year and
Epiphany – which celebrates the Three
Wise Men visiting Jesus – was celebrated
more than Christmas, and was when
people often exchanged gifts. The month
of giving New Year’s gifts (opposite) by
the Limbourg brothers, depicts Jean de
France, Duc de Berry, a French medieval
prince and patron of the arts, at a gift
giving ceremony, circa 1413.
Feature Michelle Guy Images (top right) Original Publication: from Christmas in Olden Times by Walter Scott, Getty Images; others Getty Images
1500s
Men dressed as women, music
and masked balls – all the revelry
of misrule at an Elizabethan festival
on the Twelfth Night after Christmas. It
was a period of licensed anarchy when
rules were overturned and rowdy
behaviour ensued. This drawing (right)
depicts a troupe of actors in animal
costumes performing in a medieval
baronial hall at Christmas, circa 1500.

1600s
While the English Civil War raged
between the Parliamentarians and the
Royalists, Long Parliament issued a
decree in 1644 to ban festive
celebrations. Puritans believed they
were too ‘carnal and sensual’ and
called for people to remember the
religious significance of Christmas.
Oliver Cromwell, a Puritan at heart, is
often regarded as the man behind the
ban, but it is thought Parliament had
already begun their plan to clamp
down on ‘festive days’ in the 1640s.
The ban lasted until the 1660s;
Christmas Day celebrations were
reinstated when the monarchy was
restored with Charles II at the helm.
This picture of Oliver Cromwell (left),
who was Lord Protector of Great
Britain and Ireland from 1653–1658,
also shows a scene depicting a Puritan
family saying grace before dinner.
Illustration by Rosalind Thornycroft,
from Kings and Queens, poems by
Eleanor and Herbert Farjeon, 1932.

Period Living 21
 1683
Severe winters had frozen the River Thames many
times, but in early December 1683 the great frost
froze the river like never before. The ice on the river
was so thick that booths were set up, games were
played and entertainment was put on for people to
enjoy. In this oil on canvas painting by Abraham
Hondius, on display at the Museum of London, you
can see people skating, playing games and even
galloping across the thick ice on their horses. The
river remained frozen until February 1684.

1760s
Fairfax House in York is a prime
example of the rich, resplendent interior
synonymous with grand Georgian
townhouses. Originally the home of
Viscount Fairfax and his daughter Anne,
they would stay at Fairfax during the
winter season and entertain ‘polite
society’. This typical festive breakfast,
which is laid out in the Library at
Fairfax, consisted of boiled eggs, a
Yorkshire bird pie, Cheddar cheese and
tea and coffee. The house is decorated
for a Georgian Christmas every year for
the public to visit and enjoy.

22 Period Living
 History

1800s
At the beginning of the Victorian
era the celebration of Christmas wasn’t
particularly prevalent, and most people
didn’t observe it as a holiday. Charles
Dickens’ much-loved A Christmas
Carol, penned in 1843, is often credited
with popularising the traditions of
Christmas during the Victorian era,
especially the focus on family and
charity, and paved the way for many of
the customs we celebrate today.

Clockwise from above: Dickens’

drawing room at 48 Doughty Street,
where he lived from 1837–1839;
portrait of the writer, oil on canvas by
William Powell Frith, 1859, Victoria
and Albert Museum; illustration from
A Christmas Carol
Images (top) Museum of London; (left) Fairfax House; all others Getty Images

Period Living 23
24 Period Living
 1840s
In 1800, it is believed that Queen
Charlotte, wife of King George III,
put up a Christmas tree at Queen’s
Lodge, Windsor, but it was a yew,
not a fir tree. The traditional fir tree
became popular thanks to Queen
Victoria and Prince Albert. A family
picture of them gathered around the
tree (similar to the one opposite) was
published in 1848, and the decorated
Christmas tree went from being
something for the upper classes to a
tradition that took hold up and down
the country.

Clockwise from top: Queen Victoria’s

Christmas tree on display at Windsor
Castle, circa 1850; an original Victorian
Christmas card dated 1884; this
traditional greetings card, circa 1900,
depicts the enduringly popular robin
design; vintage colour lithograph of a
Victorian supper table laid out to
entertain friends, 1883
Images (top right) Original Publication: The Graphic, pub. 1887 by J Roberts, Hulton Archive; all others Getty Images

Period Living 25
1910
Above: A drawing room decorated
for Christmas with presents beside the
tree, circa 1910, The Geffrye Museum of
the Home. (The museum is now closed
until 2020 for a transformational
redevelopment)
Right: This beautiful postcard with
a coloured photograph of a family group
around a large Christmas tree, circa
1900–1920, carries the same sentiment
as the family images of Queen Victoria
years before

Images (this page top left and right) © The Geffrye Museum of the Home; all others Getty Images

1914
Left: This moving image shows a family
reunited as a soldier visits his home and
family to celebrate Christmas during
World War I
Above: An embroidered Christmas card,
circa 1916, sending greetings from
France to a loved one at home

26 Period Living
1935
Dated 14 December 1935, this
wonderful, down-to-earth image shows
a young mother pushing her children
and her Christmas tree home in a
wheelbarrow

1940s
Above: A group of soldiers from the
Pioneer Corps photographed having a
break from clearing London’s air raid
sites to have some Christmas pudding,
on 28 December 1940
Below: A post-war family Christmas,
circa 1947, showing a decadent
tree and plentiful presents

Period Living 27
 1950s
In 1957, the Queen’s Speech was
historically televised for the first time.
It was still a period of austerity after the
end of World War II so decorations
weren’t lavish.

Top left: Wearing their Christmas Day

best, this family get ready to eat a
traditional Christmas cake. The scene
was photographed for Photographic
Advertising Limited in 1955
Above: A Christmas tree takes pride of
place in a living room, circa 1952

1960s
In the early 1960s, decorations were still
quite modest, like the tree seen in this
image. As the decade progressed,
however, decorations became more
vivid and we see the vibrant colours
slide into the 1970s.
Images Getty Images

28 Period Living
 History

1970s
Dripping in tinsel, garish and loud,
Christmas trees in the 1970s and 1980s
were decorated to be seen. Rooms, too,
were decked out with large paper
decorations. Turning a house into a
Christmas home was a family affair to
get excited about.

Today
Families gathered together, opening
presents, sat by the tree – this is still a
prevailing image we associate with
Christmas today. However you choose
to celebrate this festive season, we wish
you a happy one, full of love, laughter
and goodwill.

Period Living 29
 g down
in t
t

he
Coun

days

Nikki Holden has put her ingenuity

and energy into renovating her
family’s first period home, where
everyone looks forward to finally
being together at Christmas

Words Naomi Jones | Styling Sian Williams | Photographs Brent Darby

Above: Nikki and her daughter Jade with one of their terriers
Right: Nikki chose Green Blue by Farrow & Ball for the sitting room walls. The large portrait over
the fire came from a fair. Built-in cupboards, either side of the chimney breast, provide useful
storage and are dressed with a floral Kate Forman fabric. Nikki painted the fire surround and
then made the room feel extra cosy with a stove from the Sack Store Emporium in Boston

30 Period Living
Homes

Period Living 31
 The story
OWNERS Nikki and Simon Holden, who have
two children, Joshua and Jade
PROPERTY A four-bedroom late-Georgian home
in a Lincolnshire village. The house came with
a two-storey barn and old wash house
ESSENTIAL REPAIRS The couple removed all
the old carpets from the downstairs rooms,
then sanded the boards. Nikki removed the
fitted wardrobes in the bedroom to uncover
an original fireplace, which she restored.
They replaced the kitchen and decorated
throughout. Outside, they relocated the oil
tank and repaired the roof of the barn, which
they hope to renovate in the future
LAYOUT They decided to remove a portion of
the wall between the kitchen and utility room
to open up the area, adding an oak beam.
There is a cellar underneath the house, that
the couple hope to convert in future

Their kitchen had to be bespoke – by Murdoch Troon Interiors of Boston – because standard units
would have left a large gap beside the chimney breast. The Shaker-style doors suit the country feel.
The butcher’s block was picked up in Sleaford. Walls are painted Green Blue by Farrow & Ball

32 Period Living
Homes

Period Living 33

Preparing for
Christmas is always important for Nikki Holden,
but never more so than this year as her husband
Simon, who is in the RAF, has leave for the holidays.
‘It’s a real treat for Joshua and Jade to have their
father home for Christmas,’ says Nikki, ‘we all love
the festive season, and it’s so important to be able to
share that with Simon.’
So that she can give herself plenty of time to
prepare the house for his return, Nikki always
orders two or three trees at the beginning of
December. ‘I like to enjoy them for as long as
possible,’ she says. ‘I also start scouring the fields
for holly and ivy, and begin making my own
decorations; Jade likes to help me, too.’
It’s evident that this house isn’t just special at
Christmas, but all year round: this is Nikki and
Simon’s first permanent home, and they have put
their hearts into ensuring it has a welcoming feel.
Nikki explains: ‘A number of years ago we started
looking to put down some roots as we’d been
moving round the UK and living in various barracks
houses, from the south coast of England to northern
Scotland. We even thought about buying in France,
but we felt that would be too far away as Simon would
still be stationed in the UK for most of the year.
‘So we were really excited when we found this
place,’ she continues. ‘The location is perfect as it’s
central to the rest of the country. Plus, I think it
has the feeling of an old French house, particularly
as it came with an old wash house and a large barn.
The barn was in a sorry state, and the amount of
work it needs was probably the reason no one else
snapped up the property, but we knew it would
have potential.’ Since Nikki, Simon and the children
moved in, the house has been gradually transformed
into a remarkably individual home. ‘But I didn’t get
my own way on anything,’ adds Simon. ‘Nikki has
made most of the decisions without me.
‘Unfortunately, within two weeks of moving in,
I was called up for a tour of duty,’ he continues,
‘leaving Nikki to start on the renovations. But the
one thing that I did do before I set off was to remove
all the old carpets from the downstairs rooms and
the bedrooms; I then sanded all the floors to remove
all those years of old paint, stain and glue.’
Soon after Nikki waved him goodbye, it was time
for her to get started. ‘With a paintbrush in one hand
and a sledge hammer in the other, I rid the house of
the dated colour schemes, 1960s floor tiles, 1970s
‘We’ve collected a lot of Christmas decorations on our travels,’ says Simon, ‘at least two from every
place we’ve lived and the latest are our gold letters from Design Works in Grantham. After Christmas
I chop up the Christmas tree and use the pine needles for kindling and the branches for fuel’
34 Period Living
pink bedroom sinks and the growing population
of mice that plagued our home and larder.
‘Our bedroom had fitted wardrobes,’ she recalls,
‘that went from floor to ceiling; some feet behind I
noticed a bricked up fireplace. Before I knew what
I was doing, I had ripped down the mirrored doors
and was smashing my way through the wall to
uncover an original feature. Simon was horrified
when I explained what I’d undertaken – but he was
more than 3,000 miles away, so it was okay!
‘With the help of a neighbour, a large skip and
plaster I had the fireplace looking very fine; it was
the first one I’d restored. And with a very productive
trip to the local reclamation yard I found a wonderful
period fire surround to finish the job, once I had
tripped, sanded and painted it,’ Nikki adds.
‘When Simon came back, the hunt for a new
kitchen was on; secretly I knew the design I wanted,
but had to let Simon look around until “he” found
it. It was then that we decided to remove a portion
of the wall between the kitchen and utility room
to open up the area before we laid an oak floor; but
we weren’t on our own. A large oak beam needed
to be erected and this was out of our league, so we
hired a builder to transform the room.’ At the same
time, Nikki and Simon decided to lay carpet in the
bedrooms and reception rooms. ‘The floorboards
looked great, but we found that the house was just
too cold not to cover them,’ admits Nikki.
Other jobs in the home have focused on the
general repair and maintenance. Nikki explains:
‘Our oil tank, which was rusting, was replaced and
moved to a more suitable place; this meant digging
up half the garden to lay pipes and taps. Our barn
roof was in need of specialist attention as each time
we had a strong wind, our neighbour would return
numerous tiles to us. We’ve now secured the roof,
but we haven’t had the money or the time to
renovate the rest of the barn yet; we think it could
make a nice holiday home, to bring in some extra
income or for friends and family who like to visit.
But that’s a big project, so it’s on hold for now.’
Another task for the future lies beneath the
house, explains an enthusiastic Nikki: ‘We’ve found
out from a lady who lived here in the 1970s that we
have a hidden cellar under an inch of cement in the
study floor, which we have yet to break into; I’m
keeping my fingers crossed I might find that elusive
“work of art”.’ For now, it’s back to the fun of
preparing the house ready for Simon’s arrival home
from service. Nikki has a long list of jobs that she’s
working her way through: not least, presents to be
wrapped, mince pies to be baked, and the rest of the
tree decorations to be unwrapped and displayed.
Homes

Period Living 35
36 Period Living
 Homes

Nikki loves to set the table for

Christmas. It was bought on
Ebay and teamed with John
Lewis Croft chairs

Period Living 37
 Nikki and Simon’s Louis XV-style French bed, the dressing table and chair came from Ebay shop,
The House of Elegance; the wardrobe was a bargain at a local fair, which Nikki distressed. The
bedlinen is from Luma, the embroidered pillowcase from a local fair. All the carpets are wool
and Berber and walls are painted Linen from Laura Ashley

38 Period Living
Homes

Period Living 39
 SPRUCE
THINGS

UP Before rushing out to buy your

Christmas tree, give a thought to
sustainability, then follow our advice
on how to choose the best variety, and
caring for it through the festive season

T
he humble yet
iconic Christmas
tree is probably the
most important
decoration that
you will buy over the festive
season and should be the star
of the show in any household.

40 Period Living
 Trees

Sustainable stock tree will be placed – there may be an allowance of

The British Christmas Tree Growers Association
(BCTGA) estimates that there are six million real
Christmas trees sold in the UK every year, which
raises an important question of sustainability.
An eco-friendly Christmas tree should be farmed
in such a way that it has a positive impact on the
surrounding environment. Members of the BCTGA
have strict guidelines to follow on where they buy
their seeds, what pesticides and herbicides to use
and when – to minimise the impact on wildlife –
and how and when trees are harvested. Only a fairly
small percentage of a Christmas tree farm is felled
every year so that there is a constantly changing,
but permanent eco-system in which British
wildlife can thrive.
Real Christmas trees are a completely renewable
resource. For every harvested tree, a new sapling
is planted. All trees will have some level of carbon
footprint as they need to be transported from farm
to house, even if this is local; however, they have
a 10 to 15-year lifespan, during which time they are
absorbing carbon dioxide and releasing oxygen.
What, where and when to buy
l Where possible, buy a Christmas tree direct from
the grower. When buying from a seller, check that
the tree comes from a member of the BCTGA
to guarantee it is British grown.
l A fresh tree will have a healthy, shiny green
appearance, with needles that are flexible and do
not fall easily. Drop it lightly on its stump to test:
evergreens lose needles all year, but if it drops more
than a few, it is not fresh.
l Compare the weight of similar-sized trees on sale:
fresh, good-quality trees will normally be heavier.
l Avoid pre-wrapped stock as you cannot properly
assess the shape, width or quality. Also measure
exactly the ceiling height of the room where the
up to 15cm on the measurement shown on the tag.
l Aim to buy, or collect, your tree no more than
three weeks before Christmas Day, but leave it
outdoors until at least two weeks before, in order
to keep it at its maximum freshness.
Arboreal attention
Once you have the tree home, cut approximately
1–2cm off the stump using a handsaw, before
standing it in a pail of fresh water, in a cool, shaded
area. When it is brought indoors, mount the tree in
a water-holding stand and place away from any
heat source, such as a radiator.
Once it is unwrapped, allow the branches to
settle before decorating them. Keep the container
regularly topped up with water – this will help it
to maintain its sheen and needles.
Following the festivities
The most eco-friendly ways to dispose of your
Christmas tree are to compost it, season it as
firewood, or turn it into woodchip for your garden
borders. Most local councils also offer recycling
services, which are well regulated and free, or
members of the BCTGA will recycle trees free of
charge (recyclenow.com; bctga.co.uk).
If you have a pot-grown variety with a good root
system, you can replant it in your garden or leave it
to grow on in the pot. If choosing the latter option,
re-pot the tree into a larger pot in late winter, using
a soil-based John Innes potting compost. This can
From top:
be done annually, until the tree reaches the The non-drop
maximum size that it can be moved comfortably. Nordmann fir,
If planting the tree in the ground, acclimatise it from £29.99;
first in a sheltered spot and keep it well watered. ideal for smaller
spaces, Fraser
Most Christmas tree species ultimately grow to fir tree, from
form very large specimens, frequently reaching £49.99, both
a height of about 15 to 20m within 20 years. from Dobbies

Pick of the trees

NORDMANN FIR (ABIES NORDMANNIANA) very essence of Christmas, and its dense of the Norway spruce, it is not by any
The Nordmann fir, with its highly bushy shape is excellent for decorating. means a non-drop option.
Words Mick Lavelle and Jacob Ingram Image (opposite) Getty Images

acclaimed ‘non-drop’ needles, is the UK’s
bestseller. It remains a more expensive
option due to the time it takes to grow
but, with its citrus smell and lovely soft
needles, it is a great option for families
with young children. The reliably
triangular shape tends to be slightly more
open and less dense than Norway spruce,
so it is ideal for those who prefer baubles
and other hanging decorations aplenty.
NORWAY SPRUCE (PICEA ABIES)
The Norway spruce remains the
‘traditional’ species for the British
Christmas tree. Its triangular shape, dark
green needles, gently drooping branches
and distinctive ‘pine’ fragrance are the
It is also quite cheap when compared
to other options. It does tend to shed its
needles quite freely, however, particularly
as the festive season progresses. Offset
this by bringing it inside later than other
varieties; keep it well watered and away
from direct heat sources.
BLUE SPRUCE (PICEA PUNGENS)
Related to the Norway spruce, this is one
of the most attractive Christmas trees,
with a good natural shape, distinctive
pine scent and striking blue-green
– sometimes almost electric blue –
needles. These are very sharp, however,
so take care when handling it. Although
its foliage is slower to drop than that
NOBLE FIR (ABIES PROCERA)
Introduced into Britain in 1830, Noble
fir is a native of the US forests of Oregon
and Washington, where it grows to
a great height. Although it is thick
stemmed, which can make it difficult
to use with a tree stand, it has lovely,
well-spaced foliage.
FRASER FIR (ABIES FRASERI)
With its narrower shape, the blue-green
Fraser fir is ideal for smaller spaces. With
dense foliage, it’s perhaps not the best
choice for bauble devotees, but with a
minimalist approach, and plain lights,
it can make a wonderful centrepiece.

Period Living 41
 rm wel
a co
w

m
A

Jillian Clark and Colin Arnold

have reconfigured and extended
their Victorian former gardener’s
cottage to create a characterful
and cosy home – perfect for a
magical country Christmas

Words and styling Pippa Blenkinsop | Styling assistant Karen Darlow

Photographs Jody Stewart

Jillian loves returning to the cosy cottage after a long winter walk.
The front door is decorated with a wreath from The White Company

42 Period Living
Homes

Period Living 43
 The story
OWNERS Jillian Clark, who owns a
shoe shop, lives here with her partner
Colin Arnold, a gardener
PROPERTY Set in Derbyshire on the edge of
the National Forest, the red-brick cottage is
thought to have been built by the Abney family
in the late 1800s for the head gardener of
Measham Hall, which was demolished in 1959
ESSENTIAL REPAIRS An old uPVC conservatory
was demolished to make way for an oak-frame
extension to the north of the property, while
to the east a downstairs shower room and
breakfast room have been added. uPVC
windows have been replaced with sympathetic
oak-frame designs and the house has been
replumbed and redecorated
LAYOUT The house has been reconfigured up
and downstairs. What was once a living room
is now a kitchen, and a new oak-frame
extension now provides an open-plan living-
cum-dining room. Upstairs, a bedroom has
been turned into a large bathroom, which
serves the master and guest bedroom

Jillian and Colin ripped out the old kitchen and added an oak-frame extension to create
a living-cum-dining room. The sofa is from Laura Ashley and is accessorised with a
festive cushion and tablecloth (used here as a throw) from Sainsbury’s

44 Period Living
Homes

Period Living 45
Another random document with
no related content on Scribd:
ja tuttavallinen keskustelu — mitä se kosketteli, siitä ei kukaan
tiennyt mitään. Mutta molempain ulos tultua loisti sydämellinen rauha
ja sovitus heidän silmissään ja olemuksessaan, ja sen ohella
ylijahtimestarin katseessa ja silmänvilkutuksessa oli jotakin, mikä
ennusti hyvää tuulta, hyviä ehdotuksia.

— Onko Alma nyt tyytyväinen? — kysyi majuri hellällä, mutta

varmalla äänellä heidän erotessaan illalla.

Alma ei uskaltanut vastata, mutta puristi majurin kättä tavalla, joka

vakuutti hänelle, että hän todellakin oli sitä… Hän näki kyynelten
kimaltavan majurin silmissä.
XXII.

Seuraavana päivänä ylijahtimestarin talossa sattuneen tapauksen

jälkeen saapui Karl August, joka yöllä oli purjehtinut Hjo'sta
Ombergiin ja oli nyt noin puolisen tuntia vaeltanut kruununpuistossa.
Juuri hänen suunnitellessaan, miltä kannalta hän päivän
aamuvierailulla ottaisi ylijahtimestarin, hän aivan odottamatta seisoi
tämän edessä.

— Ahaa, hitto vie — päivää, herra ruukinpatruuna, onko

Ombergilla jälleen kunnia saada vastaanottaa teidän vierailunne?

— Tällä kertaa, — vastasi Karl August syvään ja arvokkaasti

kumartaen, — ei vierailun aiheena ole suinkaan vuori: aioin juuri
ottaa vapauden tulla luoksenne, herra ylijahtimestari, teidän omasta
kutsustanne!

— Mitä hittoa? — huudahti ylijahtimestari keikauttaen kiivaasti

päätään taaksepäin ja temmaten piipun suustaan. — Puhutte
enemmän kuin tiedänkään. Olisi hauskaa kuulla, milloin tämä kutsu
on annettu!

— Samana päivänä, jona minulla vuosi sitten oli onni saada

päivälliskutsunne. Portilla erotessamme suvaitsitte te, herra
ylijahtimestari, lausua: "tulkaa takaisin ensi vuonna, niin pidämme
kaikki paratiisin portit seposeljällään!"

— Niin, niin, niin, hitto vie, minä muistan nyt — ja koska kerran
olen sattunut kutsumaan, on kai kohtuullista, että herra
ruukinpatruuna saakin pitää kutsun hyvänänne, joskin, jos meidän
olisi tehtävä tilit keskenämme, tuo ylimääräinen paratiisiin
tunkeutuminen olisi rangaistava ikuisella kartoituksella… Mutta leikki
sikseen, tahdon kuitenkin sanoa teille, herra ruukinpatruuna, että
tämä edeltäpäin arvaamaton taipuisuus minun puoleltani ei merkitse
samaa kuin että ottaisin teidät, hyvä herra, avosylin vastaan ja
pyytäisin teitä, hyvä herra, pitämään hyvänänne tyttäreni, vaikkakin
minä majurin kautta, joka ei ole säästänyt mitään vaivoja
saadakseen selville teidän olosuhteitanne, herra ruukinpatruuna, —
varsin hyvin tunnen sen, että olette arvossapidettyä sukua ja rikas
mies ja kunniallinen mies. Sanalla sanoen: minä pohdin päässäni
ehdotusta, joka saattaa tehdä mahdolliseksi, huomaatte kai
mahdolliseksi, että te, herra ruukinpatruuna… kuitenkin minun
olemattani siihen erikoisen tyytyväinen… voitte kohtalon sallimasta
päästä vävykseni.

— Jo tämä on paljoa enempi kuin olen uskaltanut uneksia, —

vastasi Karl August teeskentelemättömällä ilolla. — Ja miten suuresti
siunaankin tätä kohtaloa!

— Sitä en suinkaan epäile. Mutta tarvittaneen jotain muutakin kuin

paljasta siunaamista. Tyttöä, Alman kaltaista, ei voiteta tyhjällä —
tyttöä, hyvä herra, jolla on kauneutta, sydäntä, hyvyyttä ja pää,
herra, pää; tehkää hyvin ja huomatkaa, ettei sellaista tyttöä löydetä
maantieltä — hänet on ansaittava, täytyy suoraan hänen
kilpakosijansa silmien edessä kaikella kunnialla ja yleisen suosion
vallitessa taistella hänen omistamisestaan.

Karl August tunsi tosin jonkun verran ällistyvänsä tästä tiedosta;

mutta hän kiinnitti huomionsa ainoastaan yhteen asiaan. —
Kilpakosija — toisti hän — luulin uskaltavani toivoa, ettei minulla
enää eilisestä alkaen ollut sellaista!

— Oliko niin, — vastasi ylijahtimestari, ja sydämellinen,

vahingoniloinen vilkkaus kuvastui hänen silmissään, — silloin valitan,
että minun täytyy päästää teidät, herra ruukinpatruuna,
miellyttävästä erhetyksestänne ja ilmoittaa, ettei asianlaita suinkaan
ole se — ah, ei, ei! Kunnianarvoisa majurimme, aina kunnian
vaatimusten orja, antoi kai Almalle lupauksensa, mutta se ei ole
estänyt häntä tänään minun tukemanani alkamasta kosintaansa
uudelleen. Käytte siis nyt, herrat, molemmat kosijoista, ja kohtalo
teidän taitavuutenne yhteydessä saa ratkaista, kumpi voittaa
itselleen — Ombergin morsiamen.

— Kiitän Jumalaa ja herra ylijahtimestaria suosiosta, — vastasi

Karl August, epävarmana siitä, oliko kuulemansa pilaa vai totta, —
että taitavuus saa tärkeässä taistelussa yhtä hyvän sijan kuin
kohtalo! Viimeksimainittua en enää uskalla kutsua avukseni, kun se
jo on ollut minulle siksi suosiollinen; mutta taitavuuden tahdon
saavuttaa mitä suurimmassa määrässä… Milloin herra ylijahtimestari
suvaitsee antaa lähemmät tiedot?

— Vai niin, eikös tämä uutinen jo ollut kyllin hyvä kerrakseen!

Mutta tulkaa tänään luokseni päivälliselle, niin saamme aluksi tehdä
hieman lähempää tuttavuutta keskenämme! — Ylijahtimestari nosti
samalla hattuaan ja köpitti piippu suussa ja keppi kainalossa
puistoon päin.
 Uneksien Karl August jäi seisomaan keskelle arvoitusten
sokkeloita. Mutta nähdessään, että niistä oli mahdoton löytää tietä
puoleen tahi toiseen, päätti hän autuaallista päivällistä odotellessaan
mennä tapaamaan vanhaa ystäväänsä luotsivanhinta, antaakseen
hänelle tiedon ihmeteltävästä, taivaallisesta muutoksesta, joka
hänen osakseen oli tullut.

*****

Alma ei tiennyt mitään. Hän mietti, aavisteli ja mietti jälleen, mitä

oli tuleva. Hänen isällään oli samalla kertaa niin hauska,
salaperäinen ja veitikkamainen ulkomuoto; ja majuri — majuri ei
ollut, kuten hän oli odottanut, matkustanut kotiinsa; hän näytti
päinvastoin vielä tahi oikeammin sanoen uudelleen tahtovan pitää
voimassa vanhoja toiveita. — En käsitä sitä, — sanoi Alma. — Mutta
jotakin tässä piilee!

— Pukeudu nyt hieman, lapseni, — sanoi ylijahtimestari

juostessaan toimeliaana edestakaisin — minulla on vielä eräs
päivällisvieras!

Nyt välähti Alman silmiin valo, kaikkein kirkkain ja säteilevin.

Kuvastimelta kysyttiin neuvoa, vaatekomero käännettiin

ylösalaisin, lipaston laatikot lensivät edestakaisin, ja puolen tunnin
kuluttua Alma oli isänsä huoneessa, punastuen, ujona, kasvoissaan
kaikkein puhtain autuuden hohde.

— Tyttö, hitto vieköön, — huudahti ylijahtimestari pyöritellen

tytärtään puoleen ja toiseen, — hitto vieköön, miten suloinen oletkin
tänään. Näkee kyllä, että itse rakkaudenjumalat ovat valvoneet
pukeutumistasi, — ja lisäsi suudellen häntä hellästi otsalle ja
veitikkamaisesti vilkuillen tulisilla silmillään: — Sinä näytät kuitenkin
melkein liian onnelliselta!

— Eikö minulla ole syytä siihen, isä! — vastasi Alma, ja hänen

kasvoillaan oli mitä suloisin ja hellin ilme, — minä, joka ennen olen
tuntenut ainoastaan kauhua ja hämminkiä ajatellessani… ketä, sen
kyllä tiedät — minä uskallan nyt ajatella, tuntea ja olla onnellinen
sinun omien silmiesi edessä, isä!

— On kaunista, on oikein, Almani, että sinun korkein onnesi

riippuu varmuudesta, että olet saanut isän hyväksymisen; mutta älä
kuitenkaan pidä kaikkea niin vaan ratkaistuna! Meidän on koeteltava
tuota nuorukaista — älä kuvittelekaan mielessäsi, että hän saa sinut
peräti helposti. Et ole vielä kuullut ehtoja!

Alma ei ehtinyt vastata ennenkuin ovi aukeni ja — voi kaiken

rakkauden ihmettä — Karl August seisoi kynnyksellä, leimuavan
punaisena kuin tyttö itsekin.

— No, kas niin, kas niin, älkäämme nyt olko saamattomia —

Herrammehan on antanut sataa mannaakin erämaahan. — Näin
sanoen ylijahtimestari otti vastaan vieraansa ja ojensi hänelle
kätensä. Karl August lähestyi Almaa. Hän oli liiaksi liikutettu
voidakseen virkkaa mitään, mutta hänen katseessaan oli varmaankin
kyllin kaunopuheisuutta, sillä Alma näytti täysin tyytyväiseltä tähän
tunteiden tulkitsemistapaan, jota kuitenkaan itse asiassa mitkään
sanat tällä hetkellä eivät olisi kyenneet ilmaisemaan.

— Sepä vasta hiljaista keskustelua! — sanoi ylijahtimestari. Mutta

samalla kun hän juuri pisti ovesta päänsä etusaliin, jossa antoi sen
hetkisen viivähtää silmäilläkseen majuria, kuiskasi Karl August
painaessaan sydämellisen suudelman Alman kädelle: — Onkohan
kaikki tämä totta vai enkö ole oikein tajuissani — sinun isäsi… Alma,
ei kai tämä vain ole jotakin kauheaa ivantekoa!

— Älä pelkää! Eilen oli äärettömän tärkeä päivä: isä on voitettu.

Tietäisitpä vaan, mitä hänelle on maksanut luopua kaikkein
rakkaimmasta toiveestaan; hän tekee sen yhtäkaikki rakkaudesta —
mutta miten tahi milloin, sen saamme nähdä… Ss, majuri tulee; ah,
ole hänelle sydämellisen kunnioittavainen ja ystävällinen, saat nähdä
ettei hän…

Silloin ylijahtimestari veti päänsä takaisin; ja kohta senjälkeen, kun

Karl August ja majuri olivat hyvin kohteliaasti, mutta hieman jäykästi
tervehtineet toisiaan, näkyi Neta-neidin tulenvärinen myssynnauha
häämöittävän ovessa — se oli päivällismerkki.

Joskin molemmille kilpakosijoille aluksi oli jonkin verran vaikea

mukaantua toisiinsa tavalla, joka olisi hauskuttanut aterioimista, niin
ylijahtimestari, joka nyt jälleen oli oikein juhlatuulella, kuitenkin jo
ennenkuin kanaviilokki oli tehnyt kierrostaan, oli virittänyt kaikki kielet
sopusointuun, ja kevyesti ja vapaasti tarinoittiin nyt kaikista asioista
mitä isäntä esitti, kunnes jälkiruuan kanssa myöskin pullollinen
ylijahtimestarin "vanhaa hyvää" sai sijansa pöydällä.

Lasit täytettiin — keskustelun tuuli tyyntyi ja koko pöydässä vallitsi

täydellinen hiljaisuus, kun ylijahtimestari hieman yskittyään satutti
sanansa seuraavasti:

— Eilen oli tyttäreni syntymäpäivä, ja laskelmani mukaan siitä olisi

pitänyt tulla jotakin enempääkin, jollei — mutta hitto vieköön, älkää
toki, hyvä herra, katselko minua tuolla tavalla: tässä minä kuitenkin
olen enkä häviä! — (nämä sanat suunnattiin Karl Augustille, joka
hieman hämillään loi alas silmänsä, samalla kun ylijahtimestari
jatkoi) — siitä olisi tullut jotain muutakin, jollei tyttö olisi osoittanut
ominaisuuksia, jotka ovat erikoisesti hämmästyttäneet minua…
mutta se riittää, minä päätin — ei mitään pakkoa! Mutta koska liitto
veli Klingin kanssa on aina ollut minun rakkain ajatukseni, ja hänellä
sitäpaitsi on minun lupaukseni, josta hän itsekään edes ei voi minua
vapauttaa, — sillä minä, hyvät herrat, en koskaan peruuta annettua
lupausta, en, vaikka saisin sen lahjoitetuksikin — niin olen minä nyt,
yksin neuvoin jalomielisen ystäväni majurin kanssa sekä hänen
suostumuksellaan päättänyt pelastaa kunniani tavalla, jonka joka
tapauksessa saattaa sovelluttaa Almalle antamaani lupaukseen: ei
mitään pakkoa… Oli olemassa aika, hyvät herrat, kuuluisa ritariaika,
jolloin ei pidetty häpeänä, vaan päinvastoin loistavana kunniana
turnajaisissa taistella itselleen kauniin naisen käsi. Koska minussa
itsessäni on rahtunen ritarillisuuden lahjaa, on tämä tapa ratkaista
tuollaisia riitaisuuksia aina miellyttänyt minua; mutta koska me
nykyaikaan emme kykene toimeenpanemaan vanhan, hyvän ajan
arvoisia otteluita, niin meidän täytyy tyytyä pienemmässä muodossa,
kuitenkin samassa hengessä ratkaisemaan pulmallinen taistelu
Alma-tyttäreni kädestä.

Ylijahtimestari pysähtyi tässä hetkisen ja hänen kasvojensa ilme

osoitti selvää tyydytystä hänen antaessaan katseensa lipua Karl
Augustista Almaan. Molemmat istuivat melkein liikkumattomina, kun
taas Neta-neiti, jonka piti leikata melooni, nojautui veitseen,
haarukkaan ja kyynärpäihinsä, samalla kun hän yhä tuijottaen katseli
ylijahtimestaria.

— Tästä päivästä kuuden viikon kuluttua tahi elokuun 15 päivänä,

— jatkoi hän, — minä kutsun Ombergiin, ei ainoastaan ystäväni ja
naapurini läheltä ja kaukaa, vaan myöskin yhteisen kansan, olemaan
läsnä täällä pidettävissä suurissa kilpa-ammuntajuhlissa tahi
myöskin ottamaan niihin osaa, jos niin halutaan. Aluksi tulee
tavallisia harjoituksia, joista aion määrätä muutamia pienehköjä
palkintoja, mutta sitten, hyvät herrat, näytös muuttuu leikistä todeksi:
silloin tulee molempien kilpakosijain vuoro. Se teistä, hyvät herrat,
joka osaa määräämääni maalin, voittaa korkeimman palkinnon mitä
minulla on tarjottavana — tyttäreni käden.

Joskin Karl August koko tämän ylijahtimestarin esitelmän ajan oli

ollut sanatonna, niin vilkastui hän nyt sitä enemmän.

— Herran nimessä, paras ylijahtimestari, mikä epäkristillinen

ajatus: pelata tyttärensä kuin, kuin… mutta ahaa, se ei ole
mahdollista — se on vain pilaa!

— Herra! — huudahti ylijahtimestari, joka jo oli tarttunut lasiin, —

olin luullut, että me yleisen suosion vallitessa olisimme saaneet
juoda maljan iloiselle yritykselle, jonka kestäessä kukin saa rukoilla
omasta puolestaan — mutta se minun täytyy sanoa, etten ollut
mihinkään vastaväitöksiin valmistautunut. Ja sanoakseni selvästi,
pyydän, että te, herra ruukinpatruuna, suvaitsisitte lausua myötä tai
vastaan! En anna mitään miettimisaikaa, kun kysymyksessä on
voittaa tyttäreni, sillä se joka kammoo jotakin keinoa sen
saavuttamiseksi, ei ole hänen… kas niin, pikku hupakko, älä vedä
rikki minun takinhihaani, se ei missään tapauksessa auta, näetkös,
sillä minä en pidä katkonaisista lauseista… niinmuodoin: se joka ei
tahdo tehdä kaikkea voitavaansa voittaakseen sellaisen morsiamen,
ei ole hänen arvoisensa. Se on viimeinen sanani!

— Mutta harkitkaa, herra ylijahtimestari, tässä ei enää ole

kysymys voittamisesta, tässä on myöskin tappion mahdollisuus!
 — Niin, milloin ei tapahdu toisin, tapahtuu tavallisesti toisin! —
hymyili ylijahtimestari ivallisesti. — Mutta mitä sanot, majuri, pysytkö
ennen antamassasi lupauksessa?

— Pysyn, — vastasi majuri; — koska veljen arka kunniantunto ei

saa asiaa ratkaistuksi muulla tavalla, niin ei päähäni pälkähdä
hetkeäkään epäröidä!

— Entä Alma — mitä sinä sanot?

— Minä sanon, että minä mitä suurimmalla luottamuksella

onnelliseen ratkaisuun alistun isän suunnitelmaan. Majuri Kling on
hyvin reipas pyssymies, sen tiedän — mutta en myöskään epäile,
ettei ruukinpatruuna Kemnerillä olisi jonkinmoista taitoa — minä
luotan siihen! — lisäsi hän luoden Karl Augustiin katseen, joka sai
hänen sydämensä paisumaan ylpeydestä ja ilosta.

— No, olkoon niin! — huudahti Karl August. — Tahdon käyttää

koko tämän ajan ampumiseen, ammun aamusta iltaan — ja Jumalan
avulla ja nuoren neidon hyvien toiveiden tukemana se varmaankin
menestyy.

— Säästäköön jokainen toiveensa itselleen! — sanoi

ylijahtimestari. — Ja kunnes niiden toteutuminen selvenee,
juokaamme itse yrityksen malja, jommoista, suoraan sanoen, ei
jok'ikinen olisi keksinyt.

Maljaan suostuttiin ja se juotiin ilomielin. Senjälkeen esitettiin

morsiamen malja, sitten malja kummallekin kilpakosijalle ja vihdoin
tulevalle apelle; ja sitten ilo ja riemu nousi niin korkealle, että
ylijahtimestari ehdotti yksimielisen suostumuksen vallitessa myöskin
"lohikäärmeensä", suloisen, viehättävän Neta-neidin maljan, hänen,
jonka hartioita koko pitojen taakka varsinaisesti painoi, ja puolittain
pikkusuuttuneena, puolittain hyvillään, Neta-neiti vastasi osakseen
tulleeseen kunnianosoitukseen juomalla täyden maljan.

Mutta lopuksi ylijahtimestari lausui: — Vielä sananen, hyvät herrat.

Jottei teidän toimianne mikään häiritsisi, ehdotan, että kukin hoitaa
tehtävänsä kotonaan, ja ettei Omberg näe kilpakosijoita ennenkuin
juhlan edellisenä päivänä, joksi pyydän teitä, herra ruukinpatruuna,
kutsumaan tänne myöskin vanhempanne; ja toivonpa heidän
tekevän minulle sen kunnian!

— Hyväksytään! — sanoi majuri.

— Hyväksytään, mielihyvällä! — puuttui Karl August puheeseen.

— Ja mitä suurimmalla kiitollisuudella minä vanhempieni nimessä
otan vastaan tämän kohteliaan kutsun.

— Niinmuodoin istunto on loppunut! — sanoi ylijahtimestari

lykäten tuolin pöydästä. — Kahvinjuonnin jälkeen me menemme
puistoon, valitaksemme paikan…

Ja heidän kävellessään nuori pari sai jonkun hetkisen, mutta ei

enempää, kuiskutella toisilleen keskinäisiä toivomuksiaan.

*****

— Onko mitään tekeillä — onko mitään epäkunnossa? — kysyi

Agneta-rouva eräänä aamuna ani varhain ikkunasta nyökäyttäen
päätään Blidin eukolle, vanhalle uskolliselle palvelijattarelle, joka
samassa saapui ajaen.

Syynä tähän eukon omituiseen kulkemistapaan oli se, että hän ei

enää istunut Södertorpissa korteista ennustamassa, vaan
ruukinpatruunatar oli uskonut hänelle Rosenlundin hoitamisen ja
järjestämisen Karl Augustin poissaoloajaksi.

Eukko laukkasi portaita ylös, Agneta-rouva alas, niin että he

tapasivat toisensa eteisessä.

— Rakas Margareta, sinä — no?

— Rakas rouva-kulta, niin, niin! — Ja lausuen "no" ja "niin, niin" ja

päätä nyökyttäen ja luoden merkillisiä katseita saapuivat molemmat
portaita ylös ja arkihuoneeseen.

Agneta-rouva valmistautui kuulemaan jonkun rakkaus- tahi

rosvojutun
Rosenlundista, mutta sai vakavampaa ajattelemista, kun eukko
sanoi: —
Rakas rouva-kulta, en tule pikku asioissa!

— Herranen aika, ei kaiketikaan konemestari ole karannut

koneineen tahi kirjanpitäjä kassoineen?

— Ei, eipä suinkaan — nuori patruuna tuli itse kotiin yöllä!

— Ja sen sinä lausut niin laimeasti! — huudahti Agneta-rouva

iloissaan… — mutta hyvä isä, ihminen, sinähän olet kuin
onnettomuus itse — ei kai hän ole sairas?

— Hiljaa, hiljaa, rouva-kulta, niin teen kunnolla selkoa asioista.

— Luojan kiitos, hän ei ole siis sairas! — Agneta-rouva veti

syvemmälle henkeään istuutuen sohvaan.
 — En saata sanoa, onko hän sairas vai terve, mutta jollakin tavoin
on hänen laitansa hullusti, jonka vuoksi minusta kylläkin kannatti
lähteä tänne varoittamaan hieman ennenkuin hän itse saapuu.
Kahdentoista ajoissa yöllä, kun jo nukuimme paraassa unessamme,
kuului isku eteisen ovelta, niin että huone kajahti: tulija oli nuori
ruukinpatruuna. Mutta hän ei näyttänyt millään tavalla merkilliseltä,
päinvastoin varsin hilpeämieliseltä. "Oletko sinä täällä, rakas matami
Blid, kunnollinen Margaretani?" sanoi hän. "Äiti on hankkinut minulle
niin hyvän avun, enkä sitä myöskään päästä!" — "Kiitän herra
ruukinpatruunaa", sanoin minä; "jos saatan olla joksikin hyödyksi,
niin…" ja samalla näytin hänelle tulta portaissa, ja hän sanoi minulle,
ettei hän tahtonut yhtään ruokaa, koska häntä nukutti, mutta että
minun tuli herättää hänet kello kuusi, silloin hän aikoi lähteä
Lindaforsiin.

Matami Blidin jatkaessa kertomustaan Agneta-rouva istui kädet

ristissä kuin kuvapatsas; mutta jos eukko hetkeksikään pysähtyi, niin
hän heti elpyi: — Puhu, puhu suusi puhtaaksi, ihminen!

— Olin aikoja sitten laskeutunut levolle, ja aurinko jo nousi… mutta

sanon nyt edeltäkäsin, että rakas rouva ei saa panna pahaksi, sillä
mitään onnettomuutta ei sillä kertaa tapahtunut… silloin pamahti
laukaus yläkerrasta. Nousin ylös, siinä nuori herra seisoi pyssy
kädessä avoimen ikkunan ääressä. Hän oli ampunut — mutta
jumalankiitos ainoastaan harakkaa tahi jotakin muuta, luulen ma.

— Hän ampui koelaukauksen nähdäkseen osaisiko ampua toisen

varmasti itseensä! — valitti Agneta-rouva. — Ah, häntä on
kohdannut joku onnettomuus rakkausasioissa… isä, isä! — huusi
hän niin kiihkeästi, että ruukinpatruuna hyökkäsi sisälle ainoastaan
toinen käsivarsi yönutun hihassa. — Kiiruhda, kiiruhda heti
Rosenlundiin! Karl August aikoo — — voi minua onnetonta äiti-
parkaa… Mutta mitä hän sitten sanoi, Margareta, kun yllätit hänet
aivan työssä?

— Hän nauroi kauhistukselleni sanoen: "Mitä hullutuksia sinun

päähäsi on pistänyt, matami Blid!"

— Ja samaa sanon minäkin! — lisäsi ruukinpatruuna, joka

yhtäkaikki näytti hyvin ällistyneeltä ja huolestuneelta, samalla kun
hän puhkuen koetti saada käsivartensa takin toiseen hihaan. — Mitä
kummaa tämä oikeastaan on — mikä sinua, Herran nimessä,
pelästytti, Agneta?

— Siinä sinä seisot levollisena kysellen, — kuohahti Agneta-rouva,

— samalla kun sinulla kenties ei ole yhtään poikaa, joka saattaisi
ampua luodin päähänsä — etkö koskaan ennen ole kuullut
puhuttavan rakkaudesta!

Silloin ruukinpatruunan kasvot tulivat liidunvalkoisiksi. — Käske

valjastamaan heti paikalla! — huudahti hän eukolle, mutta vaipui
samalla istualleen, koska vapisevat polvet eivät tahtoneet häntä
kannattaa.

— Ei tarvitse, isä! — huudahti voimakas ja iloinen ääni alhaalta

portaista, jonne ruukinpatruunan määräys samoinkuin muutkin
tiedonannot olivat kuuluneet. — Matami Blid on suotta hälyttänyt;
mutta koska aavistin hänen tarkoituksensa, olen seurannut hänen
kintereillään, ja nyt… rakkaat vanhemmat — ja samalla Karl August
kietoi sekä äidin että isän ojennettuihin käsivarsiinsa — saatte minut
takaisin niin kaukana kaikista aikeista vapaaehtoisesti erota
elämästä, että minä paljoa kernaammin sydämestäni ja sielustani
rukoilen teitä nyt ajattelemaan yksinomaan kihlajaisjuhlaan
varustautumista.

— Mutta laukaus, laukaus? — huudahti Agneta ilosta

huumaantuneena, samalla kun ruukinpatruuna turhaan änkytti
saadakseen edes sanan suustaan.

— Se oli koelaukaus, äiti! Minä ammun — niin sekä päivät että

yöt; sillä minun määräni on voittaa morsiameni pilkka-ammunnalla.

— Luoja armahda sellaista hullua isää! — huudahti Agneta-rouva,

joka tuskin saattoi päästää jälleenlöytämäänsä poikaansa omasta
sylistään isänsä syliin, ja isä parin valtavan syleilyn jälkeen
vihdoinkin päästi ilmoille hämmästyksensä: — Morsian voitettavissa
kilpa-ammunnalla — ah, se ei ole mahdollista, rakas poika! Sinähän
voisit saada sata morsianta paljaalla nimelläsi ja…

— … ja ruukillasi ja kahdellakymmenellä tilallasi! — hymähti

Agneta-rouva.

— Niin, arvelenpa että kaiken sen nojalla kannattaa kosia!

— Aivan varmasti, isä, jos oltaisiin tavallisissa oloissa. Mutta

tuleva appeni ei ole muiden ihmisten kaltainen: hänellä on omat
hyvin omituiset mielijohteensa, joista teen täyden selon, kunhan
ensin olen saanut kupillisen kahvia — koska taloudenhoitajattareni
on lähtenyt luotani, olen aivan tyhjin vatsoin!

Matami Blid, joka aina oli viisain ja neuvokkain, seisoi nyt hieman
ymmällään ja nolona hypistellen esiliinaansa. Erehtyminen tuntuu
kovalta, kun on tottunut herättämään ihailua terävänäköisyydellään.
Mutta eukko pian huomasi arvoaan alentavaksi olla tällaisessa
asemassa, ja kun Karl August samassa ei kiinnittänyt sen enempää
huomiota paastoa koskevaan muistutukseensa, rohkaisi hän
mielensä, teki niiauksen, jossa kuvastui hilpeys ja nöyryys ja sanoi
puolustautuen:

— Sille, joka ei ole saanut kaikkeen tähän ohjaavan langan päästä

kiinni, oli kuitenkin keskellä yötä ammuttu laukaus riittävän
epäilyttävä, rakas herra ruukinpatruuna… Mutta sanokaa nyt joku
ystävällinen sana Blidin muorille, ettei hänen tarvitse seisoa tässä
iän kaiken häpeissään!

— Sitä sinun ei suinkaan tarvitse tehdä, rakas Margareta, —

puolusti häntä Agneta-rouva. — Tarkoituksesi oli niin hyvä, sen
tunnen minä ja me kaikkityyni, vaikkakin, jumalankiitos, erehdyit!

— Rangaistuksetta hän ei kuitenkaan pääse! — selitti Karl August.

— Isä sanoo täten juhlallisesti irti Södertorpia koskevan kontrahdin
iäksi kaikeksi, ja matami Blid karkoitetaan Rosenlundiin, jossa
talonemäntä kenties ennenpitkää tarvitsee vanhan, kokeneen
apulaisen!

— Ja joka jää uskolliseksi kuin hyvä haltia! — vastasi matami Blid

ja kuivasi silmäänsä nenäliinannurkallaan.

*****

Kahvi oli juotu ja Karl August istui vastapäätä sohvaa, jota isä ja
äiti vallitsivat. — Puhuppa nyt järkevästi! — sanoi ruukinpatruuna,
samalla kun äiti ojensi hänelle tulitikun piippua varten.

Ja laveasti Karl August nyt kertoi kaikista seikkailuista, jotka häntä

kohtasivat Ombergissa, kuvaili rakastettunsa oikein luomakunnan
taivaalliseksi pikku olennoksi, kertoi kilpakosijastaan,
kunnianarvoisasta, itsensäpettäneestä majurista ja hänen
vuodenpituisesta koetuksestaan, mutta ensiksi ja viimeiseksi
ylijahtimestarista ja kaikista hänen omituisuuksistaan ja vihdoin
hänen omituisuuksiensa omituisuudesta, siitä että hän tahtoi
ratkaista tyttärensä kohtalon pilkka-ammunnalla. — Se on kunnia-
asia, jota oikeus vaatii, väittää vanha omituinen mies.

— En luule koskaan, — tuumi ruukinpatruuna, kuunneltuaan

poikaansa hyvin ymmärrettävän hiljaisuuden vallitessa, jota
ainoastaan silloin tällöin keskeytti epäluuloinen päänpudistus, — en
usko, että sellaista juttua on kuultu isän tahi isoisän aikoina! — Ja
silloin hänen äänensävyssään oli jotakin, joka selvästi ilmaisi hänen
varmuudella uskovan, ettei sellaista ollut kuultu sitä ennenkään.

— Toden totta, — tuumi Agneta-rouva laskien kätensä ristiin

rinnoilleen, — se on tosiaankin aivan kuulumatonta! Mutta se on
minun varma uskoni, että jollet sinä, isä, juuri sinä iltana, jona Karl
August päätti matkustaa, olisi pistäytynyt Rosenlundiin ja antanut
hänelle siunaustasi matkalle, niin ei hän olisi koskaan tullut ehdolle.
Sillä ihme jota yksikään viisas ihminen ei voi käsittää oli se, että tuo
Topakkavuoren äkäpussi niin nopeasti pisti pillit pussiin.

— Saattaapa niin olla, — lausui vanha aviomies hyvillään; — en

kuitenkaan koskaan usko, että ylijahtimestarilla on kaikki ruuvit
tallella — mutta jos minä nuoruudessani olisin ollut samassa
asemassa kuin Karl August nyt, niin en ainakaan minä olisi enää
palannut. Hän olisi kyllä minun puolestani saanut pitää tyttärensä,
sen ainakin tiedän!

— Ei ole niinkään sanottu, — puuttui Karl August vilkkaasti

puheeseen: — et ole, isä, nähnyt Almaa — siitä riippuu kaikki!
 — Joka tapauksessa, — lausui ruukinpatruunatar kohottaen
päätään huomattavalla ylpeydellä, — tullaan Karl Augustista
puhumaan sekä idässä että lännessä, pohjassa ja etelässä; ja jos
me matkustamme kutsuihin, isä, kuten minun mielestäni on tehtävä,
niin näen hengessäni, miten ihmiset meille ammottavat. Kas niin —
tullaan sanomaan — kas tuossa on isä, rikas ruukinpatruuna
Kemner Sörmlannista… tuo rouvashenkilö on hänen vaimonsa, tuon
kauniin miehen äiti, joka aikoo voittaa itselleen morsiamen
mestarilaukauksella. Ah, miten romanttista, ukkoseni — tunnen itseni
aivan ylentyneeksi, voi minua, totta tosiaankin.

— Ah, niin, kyllähän me, Jumalan kiitos, saatamme esiintyä

sellaisina kuin ihmisten tulee, jotka siinä määrässä kuin me tässä
merkillisessä tilaisuudessa herättävät huomiota, — puuttui
puheeseen ruukinpatruuna, jonka sydämessä juuri nyt oli se
maaperä, mistä Agneta-rouvan oikein laskelmoidut sanat voivat
kasvattaa hedelmän. — Mutta on joka tapauksessa ikävää, että siinä
määrin kuulee kuiskailtavan itsestään kaikkialla.

— Ikävää? — lausui hänen vaimonsa, joka hyvin tiesi jokaisen

sanan, mikä nyt tekisi vaikutuksensa jonkin verran kiihtyneen miehen
turhamaisuuteen; — niin saattaisi sanoa, jos Karl Augustin
vanhemmat olisivat vähäpätöisiä, köyhiä ihmisiä, jotka eivät kykenisi
asianomaisella tavalla esiintymään. Mutta ottamalla huomioon sinun
esiintymistapasi, sinun arvokkaisuutesi, ja, sen saatan kernaasti
sanoa, sinun pienen ylemmyytesi, soveltuu sinulle osa, joka sinulla
tässä juhlassa on, varsin hyvin!

— Hm, — sanoi ruukinpatruuna sivellen leukaansa mielissään, —

jos Karl August voi kunniasanallaan minulle luvata, ettei hän ammu
harhaan, niin lähtekäämme Herran nimessä matkalle, mutta sen
sanon edeltäkäsin: en minä tahdo olla nauretun kilpakosijan isä!

— Laskette leikkiä, isä. Saattaakohan kukaan ihminen antaa

kunniaansa pantiksi siitä, että osaa oikeaan, ja senlisäksi vielä
pilkkaan, jota ei tunne, jollei hän olisi taika-ampujan toinen painos?
Kaikki mitä sekä kunniani että rakkauteni nimessä saatan luvata,
rajoittuu siihen, että minä, jollei etäisyyttä aseteta kaikkien
mahdollisuuksien ulkopuolelle, olen näyttävä tehneeni kaiken, mitä
kunniallinen metsämies saattaa tehdä hankkiakseen taitavuuden,
jota — tulkoonpa tulos miksi hyvänsä — kukaan ei ole halveksiva!
Sitäpaitsi, rakas isä, minä joka tapauksessa jään siksi, joka tuo
mukanaan jalon palkinnon, sillä ei Alma sallisi, että hänet… mutta
yhtäkaikki, minä tahdon ja minun täytyy voittaa hänet sääntöjen
mukaan.

— Saan tyytyä siihen, — sanoi ruukinpatruuna. Ja kädenlyönnillä

oli matka päätetty.

Sen päivän jälkeen Lindaforsissa heräsi uusi toimelias elämä. Karl

August kulutti Rosenlundissa päivänsä melkein kokonaan koe-
ammuntaan, milloin paikallaan olevaan, milloin lentävään pilkkaan,
jolloin useimmiten vanhojen, uskollisten linnunkuvien — joita
asetettiin kaikkialle puitten latvoihin — täyteläät rinnat tahi silmät
ammuttiin rikki. Isä ja äiti taas varustautuivat matkalle, joka, mikäli
heidän varustelunsa ja etenkin valikoidut pukunsa todistivat, piti tulla
loistavampi kuin mikään sekä isän että isoisän aikainen.
XXIV.

— Minä vannon, — sanoi Neta-neiti seisoessaan päivää ennen

suuria Ombergin juhlia takan ääressä kokonaisen pannu-, pata- ja
kattila-armeijan ympäröimänä, — minä vannon, niin totta kuin tahdon
olla kunniallinen ihminen, tulevani hulluksi, jollei ylijahtimestari mene
keittiöstä muuanne hälyttelemään. Huutakaa metsästäjiä, piikoja,
renkiä, koiria, vuohia, lampaita ja nautoja, mikäli haluatte, mutta
olkaa hyvä ja olkaa huutamatta minulle — minä tiedän kuitenkin
velvollisuuteni.

— Hitto vieköön, — mutisi ylijahtimestari, — millainen äkäpää —

mutta odottakaa, tulee kai tilinteon päivä!… Sanokaa ainakin, että
minä saan luottaa siihen, että yläkerran neljä vierashuonetta ovat
asianomaisessa kunnossa; alhaalla siipirakennuksessa minä
komennan.

— Komentakaa ullakkohuoneissakin, jos haluatte! Mutta sekä

minä että
Alma olemme jo ne järjestäneet!

Niin paljon "edellisenä päivänä". Emme mainitse sanallakaan siitä

erinomaisesta upeudesta, täydellisestä loisteliaisuudesta