The Mammoth Steppe and the origin of

Mongoloids and their dispersal

Prehistoric Mongoloid dispersals 1st
Edition R Dale Guthrie
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/the-mammoth-steppe-and-the-origin-of-mongoloids-a
nd-their-dispersal-prehistoric-mongoloid-dispersals-1st-edition-r-dale-guthrie/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Prehistoric Maritime Frontier of Southeast China

Indigenous Bai Yue and Their Oceanic Dispersal 1st
Edition Chunming Wu

https://ebookmeta.com/product/the-prehistoric-maritime-frontier-
of-southeast-china-indigenous-bai-yue-and-their-oceanic-
dispersal-1st-edition-chunming-wu/

Minerals Their Constitution and Origin 2nd Edition

Hans-Rudolf Wenk

https://ebookmeta.com/product/minerals-their-constitution-and-
origin-2nd-edition-hans-rudolf-wenk/

Woody Guthrie Songs and Art Words and Wisdom 1st

Edition Nora Guthrie

https://ebookmeta.com/product/woody-guthrie-songs-and-art-words-
and-wisdom-1st-edition-nora-guthrie/

The Mammoth Book of the World's Greatest Chess Games .:

New edn (Mammoth Books 200) Wesley So

https://ebookmeta.com/product/the-mammoth-book-of-the-worlds-
greatest-chess-games-new-edn-mammoth-books-200-wesley-so/
Prebiotic Chemistry and the Origin of Life

https://ebookmeta.com/product/prebiotic-chemistry-and-the-origin-
of-life/

The Evolution of Feathers From Their Origin to the

Present 1st Edition Christian Foth Oliver W M Rauhut

https://ebookmeta.com/product/the-evolution-of-feathers-from-
their-origin-to-the-present-1st-edition-christian-foth-oliver-w-
m-rauhut/

The Sunset of Tradition and the Origin of the Great War

1st Edition Alexander Wolfheze

https://ebookmeta.com/product/the-sunset-of-tradition-and-the-
origin-of-the-great-war-1st-edition-alexander-wolfheze/

The Slave Ship Memory and the Origin of Modernity 1st

Edition Martyn Hudson

https://ebookmeta.com/product/the-slave-ship-memory-and-the-
origin-of-modernity-1st-edition-martyn-hudson/

The Eurasian Steppe People Movement Ideas 1st Edition

Warwick Ball

https://ebookmeta.com/product/the-eurasian-steppe-people-
movement-ideas-1st-edition-warwick-ball/
L,

11. The Mammoth Steppe and the origin

of Mongoloids and their dispersal
R. Dale Guthrie

Introduction
I would like to proffer a new theory: that the complex of characters which we
identify with Mongoloid peoples are the product of a special Holarctic biome,
the Mammoth Steppe. And further, that this Mammoth Steppe environment is
the key to understanding both the adaptive features of Mongoloids and much
of their dispersal history. The roots go deep. The collision of the Indian Plate
with the Asian Plate starting 40 million years ago created the Himalayas, building
mountains higher than any the earth had known. This series of massive upward
thrusts affected atmospheric circulation by blocking southern monsoonal air flow
which normally moves northwestward from the Pacific.
This mountain building reached a crescendo in Pleistocene times (Molnar
1989). An almost permanent high pressure cell developed behind the Himalayas,
resulting in a cold and arid climate. The flora and fauna which persisted in these
conditions had some unusual aspects due to the combination of low latitude (30°
to 45° North) but moderately high altitude (2000 to 5000 meters). The cold, dry
grassland which developed behind the south face of the Himalayas (the Tibetan
Plateau on the north to Mongolia) became the heartland of the Mammoth Steppe
(Fig. 11.1), and, I propose, was also the evolutionary homeland of the Mongoloid
peoples. During Pleistocene cycles of low solar input this grassy biome spread
eastward across Europe to the Atlantic, northward to the Arctic Ocean onto the
huge exposed continental shelf north of Asia, and eastward to North America
via the exposed Bering land bridge. Most woody plants were eliminated by com-
binations of cold and aridity, but these same factors favored certain arid-adapted
grasses and forbes (Guthrie 1982, 1990a; Hopkins ef al. 1982). The woodlands
which occurred along the southern border of this steppe were more open, without
modern analog (Guthrie 1990a). The expanding Pleistocene steppelands were
invaded by a diverse group of mammals, predominantly grazers. Fossils show
both large and small mammals in this special habitat underwent considerable evo-
lution during the Pleistocene. The woolly mammoth (Mammuthus primigenius)
epitomizes this fauna and the biome name was coined from a mix of fauna and
flora: the Mammoth Steppe.
The Mammoth Steppe became the largest grassland ever seen on earth. It was
unusual, underlain in many places with permanently frozen ground. While it was
geographically quite diverse, *yoven with a variety of woodland/s on its southern
 The Mammoth Steppe and the origin of Mongoloids and their dispersal 173

Fig. 11.1 Map of the Mammoth Steppe heartland, where I suggest all Mongoloids arose,
and most recently, northern Mongoloids. Arrows indicate how storm tracks moderated
the climate on the margins of Eurasia at the glacial maximum. The south face of the
Himalayas blocked monsoonal moisture to the interior, resulting in a cold dry grassland
environment in the high uplands even at moderately low latitudes. The horizontal line
represents 40 degrees north latitude.

margins, it had an overall integrity. Past models using pollen profiles of simple
Pleistocene vegetational communities moving north and south are not consistent
with the no-modern-analog reconstructions using macropaleontological samples
of whole communities (Guthrie 1990a). Most Pleistocene communities indeed
have no good modern analogs. Certainly among these is the Mammoth Steppe.
The stable high pressure system, diverse land forms, reduced tree cover, dramatic
insolation variations, proximity to glaciers, and other factors produced consider-
able wind in all seasons on the Mammoth Steppe (Guthrie 1982). Wind, incom-
pletely vegetated surfaces, and newly generated glacial silt produced a dusty land-
scape, of which the thick loess deposits bear witness.
In addition to the woolly mammoth, other large mammals included: woolly
rhino (Coelodonta antiquitatis), steppe bison (Bison priscus), caballine horses
(Equus ferus), hemionids (Equus hemionus), reindeer (Rangifer tarandus), musk-
oxen (Ovibos moschatus), saiga antelope (Saiga tatarica), and other less numerous
species (Guthrie 1982). These species developed unique adaptations to life on the
windswept, tree-barren steppes. Natural selection in this environment was appar-
ently very intense (from mammoths to collared lemmings, these northern
174 R. Dale Guthrie
Pleistocene species exhibit some of the most rapid evolutionary changes docu-
mented among mammals). And the enormous body size attained by many species
suggests that those which developed adaptations to survive the harsh winters
found the steppes a bountiful landscape during the growing season (Guthrie
19844).
The cold-adapted anatomical and physiological features found in the Mam-
moth Steppe species include heat-exchange vein-artery arrangement, the ability
to alternately flush and restrict blood flow to vulnerable appendages in Lewis
waves, and integumentary insulation of thick woolly pelage and concentrated
subcutaneous fat. Appendages were reduced, minimizing heat loss; this occa-
sionally involves shorter limbs but almost always smaller ears and tail. Mammoth
Steppe reindeer, mammoth, rhino, bison, and horse were unusually short eared
and tailed compared to their phylogenetic-ecological counterparts to the south:
deer (Odocoileus), elephant (Loxodonta), white rhino (Ceratotherium), cattle
(Bos), and asses (Equus asinus). While these adaptations to cold and aridity con-
served caloric energy, the extreme winter cold demanded absolutely more
calories. This need for more calories, which meant chewing more food when only
poor quality food is available, affected dental evolution. The complex high-
crowned teeth of northern grazing species allowed them to eat a greater volume
of marginal quality winter forage (Guthrie 1990a).
The conditions which produced the Mammoth Steppe were widespread, but
they were not identical in every region. Europe is basically an Atlantic peninsula,
which is now kept unusually warm and moist for its high latitude by the warm
Gulf Stream Atlantic current. This warm current was diverted southward toward
North Africa during the last glacial maximum, but southern Europe still retained
aspects of a moderate climate. Even during the glacial maximum, southern
France and Spain had relict temperate floras, including oak, hazel, and pine in
sheltered valleys. The wooded valleys apparently interfingered with steppelands
and the characteristic steppe mammals: bison, horse, woolly mammoth, and
reindeer predominate in Paleolithic art and camp middens. Yet I think we should
view the Paleolithic peoples who inhabited the European border of the cold
steppe perhaps more like the red deer, wild boar, roe deer, cattle, and moose. All
were mammals that infiltrated the southern margins of the steppe but never moved
out far onto the vast grasslands that were undiluted by woodland corridors.
A moderating coastal influence can also be observed on the Pacific side of the
Mammoth Steppe. It is most apparent by plotting the southern periphery of the
Mammoth Steppe fauna in relation to what is now the coast of China, Japan,
and Korea (Kalke 1976). The southern distribution of these steppe species arcs
upward to the east, not hitting the coast until Hokkaido (Kalke 1976). The
heartland of the Mammoth Steppe remained just north of the Himalayas where
the climate was most continental.
Morphological details of individuals of the mammoth fauna also reveal a less
extreme adaptation to cold and aridity on these coastally moderated margins. The
tails of steppe bison in southern Europe are much longer than bison tails from
northern Asia and Alaska (Guthrie 1990a). Also, European woolly mammoth

-
 The Mammoth Steppe and the origin of Mongoloids and their dispersal 175

(ails are quite a bit longer than those from mammoth mummies found in northern
Asia. Geomorphological and floral evidence too support the view that late
Pleistocene climate in Europe and eastern Asia was not so harsh or extremely
continental as in central and northern Asia.
The fossil record across Eurasia and Alaska demonstrates that a rich diversity
of large ungulates existed on the Mammoth Steppe. Our Holocene bias suggests
that such a diverse large mammal community must imply rich resources, so surely
early people everywhere would have improvised a technology to allow them to
pursue the mammoth fauna out onto the open steppes. While the data recognize
the presence of the resource, there is no evidence that people were able to hunt
and live out on the undiluted steppes. Rather, during the peak of the last glacia-
tion when the Mammoth Steppe was at its greatest extent, the northern perimeter
of human settlement was driven far to the south (see Gamble and Soffer 1990).
I think this is because the climate of the Mammoth Steppe not only inhibited
human occupation but virtually prevented it. At glacial maximum, the area
covered by the Mammoth Steppe, most of the palearctic, was unpeopled except
along its southern margin. As I have pointed out, the ecological nature of the
coastally moderated margins of the Mammoth Steppe were different from those
at the heartland.

Mongoloids as an adaptive complex of the Mammoth Steppe

The biological evidence suggests that one group of people were able to handle
conditions at the southern portion of the Mammoth Steppe heartland. This
region north of the Himalayas was still harsh, but apparently habitable for tough
and enterprising people who became the Mongoloids. The archaeological record
is not in disagreement with this heartland locus as the most likely one for
Mongoloid origins (Olsen 1992). All of the late Pleistocene human remains to the
west of this heartland—Europe across the Middle East into Siberia—seem to be
Caucasoid (Turner 1990). Pleistocene human remains from far eastern Asia are
of controversial identity, but are not Neo-Mongoloid (Kamminga and Wright
1988). This leaves the harsh interior as the only place for Neo-Mongoloids, the peo-
ple who express the extreme version of Mongoloid characteristics, to have evolved.
One would predict that, similar to other mammals, peoples living just north
of the Himalayas were subjected to a dramatically different selection regime than
those in southern Europe or Pacific margins of Asia. In central Asia, even toward
its south central border, the climate would have been more continental and much
more rigorous than in Europe. But on the southern border of the Mammoth
Steppe, backed up against the Himalayan plateau, there was apparently some
occupiable habitat.
In the 1950s authors began concluding that the characters which distinguished
Mongoloids were an adaptive response to cold (e.g. Coon et al. 1950), but this
emphasis became unfashionable in the counterculture mood of the 1960s and
1970s, when the first stage of antiracism was to deny all differences. But times
have changed, and I would like to revive that view and re-portray it in a more
|
| |

176 R. Dale Guthrie

TUeTE——

complex light as an explicit suite of evolutionary responses to the rigors of a par.

ticular landscape, the Mammoth Steppe. In particular I find the morphologicy|
and physiological characteristics of Mongoloids fit a consistent pattern of mam.
malian adaptations which occurred on the Asian portion of the Mammoth
Steppe.
Although the technology of clothing and fire buffered people from natura|
selection pressures relating to climate, it apparently fell short of completely doing
so. Eskimos (Mongoloids who had simply extended their range further north in
Holocene times) have dramatically different physiological responses to cold than
either people of European or African origin (see Roberts 1978 for a review). For
example, when hand temperatures drop below freezing, Eskimos (and most other
northern Mongoloids) flush the peripheral capillary beds with warm body blood
in a cyclic pattern of vasoconstriction and vasodilatation—the Lewis waves [
referred to earlier. This automatic physiological response both minimizes heat
loss and keeps limbs from freezing. Europeans, subjected to the same tempera-
tures, have a very irregular response and Africans no Lewis waves at all (Over-
field 1985). This is but one facet of a suite of Mongoloid physiological and
morphological adaptations to cold and aridity. There also seem to be genetic
racial behavioral differences with regard to comfort thresholds at low tempera-
tures (Roberts 1978). As others have suggested, the extreme development of these
features, as seen in northern or Neo-Mongoloids, seems to have been a product
of the last glacial maximum (Kamminga and Wright 1988). Perhaps these central
Asian people had already undergone some initial cold adaptedness during the
previous warmer interstade (isotope stage 3), living in the high arid cold heart-
land, prior to their dispersal. Researchers have referred to these groups as Proto-
or Paleo-Mongoloids (Filippinos, Burmese, Polynesians, etc.). That is, Mongo-
loids are not at all a homogenous group with regard to the complex of characters
we associate with Mongoloids; some could have dispersed out of this Mammoth
Steppe heartland during the late Pleistocene and others in the Holocene. The
resultant complexity now is probably the result of many factors, including multi-
ple dispersals, intermixing, gene flow, and Holocene evolution, but underlying
all of this current heterogeneity of different ethnic histories there is still visible
the remnant of a pattern which points to an essence of a Mongoloid adaptive
complex. So keep in mind that each of these characters I am discussing has a
quite variable expression and that we are reconstructing the past from the diverse
and fragmented present.

The Mongoloid cold/arid adaptive complex

While all other parts of the body may be insulated with clothing, the sensory
organs of the human face must be exposed under almost all conditions. We
simply must see and breathe. This exposure makes facial features more constantly
subject to natural selection than any other part of the body, and it is in the face
that one sees the most extreme adaptations (Roberts 1978). Many Mongoloids
have reduced lip eversion, reducing the exposure of vascularized surfaces. The
 The Mammoth Steppe and the origin of Mongoloids and their dispersal 177

c‘,icanthic fold a{ld fatty upper lid over the eye reduces radiative heat loss (the
¢yes are the main infrared black-spots in the body). The eye’s wet surface
accelerates convective and conductive heat loss, making it especially vulnerable
1o cold and wind exposure. The fatty insulation in the upper lid even reduces
heat loss when the eye is closed. Eyelid folds also reduce glare in open country.
The low profile of the Mongoloid nose also significantly reduces the potential
for heat loss and frostbite. The more general blanket of facial subcutaneous pad-
ding around the eyes and on the cheeks, jaw, and chin act as important insulating
tissue. The more round, brachycephalic, Mongoloid head form is an efficient
heat-retaining design (Roberts 1978). All of these Mongoloid facial traits com-
bine in a smoothed facial profile against wind and cold. One has to be able to
function all winter long in a life based on hunting terrestrial mammals. Unlike
fishing or whaling, long-term food stores are difficult to amass for terrestrial
hunters (red meat is nutrient rich but calorie poor). Working, walking, stalking
for long episodes of —40°C or —60°C temperatures is more than difficult.
Exposed skin freezes in one minute at these temperatures with a breeze of 7km/h
(Folk 1974). It is in such extreme sorts of situations that subtle differences in
performance can make all the difference. I can speak from personal experiences
on those issues, as I have had my Caucasian eyes freeze shut and have had
severely frostbitten cheeks and nose more than once during my 30 years in
Alaska. As with other large northern mammals, frostbite avoidance is a critical
factor for humans; however, this can be accomplished with Lewis wave warming.
Probably equally important in the long run is the overall effect of these
anatomical structures of Mongoloids on the heat budget. But the interacting
forces are complex; for example, while Eskimo anatomy is extremely heat conserv-
ing, the physiological responses to cold are directed at much greater heat produc-
tion and keeping extremities warm and operational (Roberts 1978).
In relation to that equation of heat budget, one can observe that cold, windy,
arid climates are places where overall body proportions can be important in heat
retention just as heat dissipation requirements in Australian 40 °C and 50 °C
temperatures has influenced Aboriginal Australian body build. It is not by chance
that Australians and African Nilotics are at opposite poles to northern Mongo-
loids in body proportion (Fig. 11.2a), the relative length of appendages in relation
to torso length (that is, sitting height to standing height), and span arm reach
compared to height (Houghton 1980; Hanihara 1986; Harrison et al. 1988). As
a general figure, northern Mongoloids have a sitting height-stature index of 55;
Caucasians, 50; and Black Africans and Aboriginal Australians, 45. Northern
Mongoloids have a higher proportion of supernumerary vertebrae and a smaller
proportion with subnumerary vertebrae than other groups (Kaufman 1974). Hip
width is normally greater among Mongoloids in proportion to shoulder width
(Overfield 1985). Mongoloids also tend to have reduced waist constriction
(Hanihara 1986). Long torsoed, with large chests, Mongoloids have reduced lum-
bar curvature producing a straight profile. Mongoloid body shapes are further
accented by disproportionately shorter and comparatively thicker distal limbs,
shortened digit length and the well developed appendage musculature and fat
 178 R. Dale Guthrie

(a ) @

R M~
L N
Fig. 11.2 A portrayal of some differences between Mongoloids and other races discussed
in the text. (a) These outline figures represent characteristic stature and body conforma-
tion of four males from (left to right) Mongoloid, Caucasoid, Australoid, and Nilotic
groups. (b) The skull on the left is from a Caucasoid and the one on the right from a
Mongoloid, illustrating some of the structural differences. (c) On the left half of this man-
dibular arch are characteristic Mongoloid teeth and on the right those of other races. The
black arrows suggest evolutionary differences in bite emphasis: an anterior emphasis for
Mongoloids and a posterior or more diffuse emphasis for other groups. The Mongoloid
dentition shows shovel-shaped incisors and an elaboration of the first molar and the loss
of the third molar.

deposits. Subcutaneous fat, more equally distributed throughout the body compa-
red to other racial groups, is characteristic of northern Mongoloids (Hanihara
1986), and one of the more important heat conserving mechanisms (Folk 1974).
Breasts and buttocks are not used as major fat depots in Mongoloids asin most other
groups. Lean torsos with large breasts and buttocks dissipate heat more readily than
 The Mammoth Steppe and the origin of Mongoloids and their dispersal 179

fat smooth torsos. These differences in body proportions result in an estimated

10% difference in surface area-to-mass between Australians and Mongoloids—a
rather significant figure in times of great temperature stress at the extremes.
Reduced surface area in relation to body mass reduces non-visible perspiration
water loss (Harrison et al. 1988), which greatly affects heat loss. The Mongoloids’
comparatively shorter legs have repercussions in engineering of locomotor con-
figuration, requiring a more bowed and flattened femur and head angle different
from that of other groups (Houghton 1980).
Even skin structure can be a significant adaptive factor to the north. The light
skin of northern Mongoloids allows critical vitamin D synthesis even when most
of the skin is clothed during winter when UV levels are low. Yet the thick skin
cuticle and abundant carotene (Edwards 1953; Szab6 1975) help screen UV
damage at high altitudes and in intense sun, whether from reflective surfaces or
direct sun rays. Thus the pale yellow skin that results from these features is an
excellent compromise for northern climates.
The virtual absence of coarse body hair among Mongoloids reduces sebaceous
gland production and simplifies cleaning and ectoparasite removal, when one is
clothed in the same garments for many months, especially being unable to expose
the body to sunshine or washing. Reduced apocrine gland numbers also reduces
the amount of skin secretions available for ectoparasites, and heat loss. A dis-
proportionally large percentage of eccrine perspiration occurs on the face of
Mongoloids (Overfield 1985), decreasing the degree of insulation loss resulting
from sweaty clothing. Perhaps this trait was also at a selective advantage given
the necessity of well insulated clothing in a cold climate. The general absence of
moustache hair under the nasal exhaust would likewise be an advantage in
climates where ice accumulates on face hair.
In summary, this suite of anatomical adaptations forms a consistent pattern,
which apparently gave northern Mongoloids a significant edge in reducing heat
loss, requiring comparatively fewer calories for maintenance, while the physio-
logically greater heat production (Roberts 1978) is a resistance to reduced per-
ipheral and core temperature preventing hypothermia and reducing the likelihood
of frostbite. Together, they greatly enhance the ability to function at temperatures
and wind chill conditions well below the normal operating range of other peoples.

Specialized masticatory architecture as part of the complex

1 would propose further that the dental changes and the facial architecture which
predominate among Mongoloids were selected for, as part of this same cold/arid
adaptation, because they effectively allowed northern peoples, living where there
were few or no carbohydrate resources, to exploit more thoroughly large mam-
mal tissues, the more marginal gristle and bone. One can compensate for severe
cold by greater caloric expenditure, keeping the body operating at higher
temperatures. This is of course done by increasing consumption—by simply
eating much more. Johnson and Mark (1947) found that male Eskimos operating
normally on days in which the temperature was —27 °C consumed an average
180 R. Dale Guthrie
of 5235 calories per day, almost twice that of males in temperate climates,
Humans have the potential of increasing metabolic rate 12-15 times greater than
basal metabolic rate (Folk 1974). The cold and the higher metabolic set-point of
northern Mongoloids itself would have increased caloric requirements, a pressure
to more thoroughly use marginal resources, prompting an intense focus for
dietary efficiency. Ultimately, this means a lot more eating. The rarity of fue
meant much meat would be eaten raw and even frozen. We know that among
northern peoples in historic times raw meat was eaten often (the word Eskimo
is an Indian word for ‘people who eat meat raw’). For these demanding uses of
coarse animal tissue one has to make greater use of the forward bite. This resulted
in a more massive mandible with a more upright ramus, enlargement and forward
rearrangement of jaw muscles, expanding the anterior slips of the masseter and
temporal muscles. Both the anterior zygoma and mandibular angle are flared
anteriorally to accommodate these anteriorly emphasized muscle origins, which
gives northern Mongoloid faces much of their characteristic rounded facial pro-
files (Fig. 11.2b).
Selection favoring this forward emphasis of power bite (Hylander 1977) also
affected the structure of individual teeth (Fig. 11.2c). Hanihara (1968) first iden-
tified the Mongoloid dental complex. The first incisors are reinforced by shovel
shaped patterns, and even double shovels (Turner 1987). Mizoguchi (1985) found
that shoveling is primarily a northern trait associated with a powerful anterior
bite and concluded that it was a cold adapted feature derived from meat-eating
specializations. The incisors are relatively large when compared to those of other
races, especially the second incisior (Scott 1991). The premolars are also quite
robust in comparison to those of Europeans. The anterior molars are excep-
tionally large. The first lower molar has a quite complex crown (six cusps, deflec-
ting wrinkle and protostylid) often reinforced with a supernumerary third root.
Also the enamel extends down the neck onto the tooth root. As part of this
anterior dental emphasis, there is reduction of cheek teeth from the rear; the third
molars are usually vestigial or absent among Mongoloids.
Although Turner does not see these as part of a functional pattern, but due
to random drift, I think they fit a distinctive complex of more forward dental
empbhasis of greater use intensity. Among historic northern Mongoloids the teeth
are used so intensively that they are worn down by early adulthood. Again, it
is exactly these extremities of use or conditions which can provide intense selec-
tion pressures, because minor differences start to matter, and northern Mongo-
loid teeth have evolved rapidly. We see a similar rapid evolutionary change in
the dentition of Mammoth Steppe microtines, horses, mammoths, and bison. As
with people, their teeth were often worn out while still living, and it seems to
have been selectively important, because the fossil record clearly shows a increase
in dental complexity with time. Turner argues correctly that in a human social
setting one can be supported by other individuals if one’s teeth are so worn that
they do not function, but this only shifts the stress to other family members, caus-
ing them to wear their teeth down doubly fast, taking over your functions. One’s
performance is always subtly relative to that of other families. This is the kind
 The Mammoth Steppe and the origin of Mongoloids and their dispersal 181

of grist of which natural selection is made. Selection is only about relative

performance.
The great wear seen among prehistoric and historic teeth of northern Mongo-
loids indicates they had stepped into a lifestyle in which evolution had not yet
produced a tooth form commensurate with its uses. Mongoloids, despite other
enhanced technological capacities, had not found a substitute for over-exploiting
a critical biological organ. As such, they were laid bare to selection pressure. I
suspect the tooth character of northern Mongoloids was, until this century, prob-
ably not in an evolutionary equilibrium—it was still evolving rapidly. The fact
that the incidence of three-rooted first lower molars is higher in Eskimo-Aleuts
than Amerindians or Asiatics (Turner 1990) suggests that their teeth have con-
tinued to evolve unidirectionally in the Holocene, as a result of Pleistocene-like
dental demands of the far-north. In the same manner, but in a different direction,
the teeth of most Holocene agriculturalists have been reduced in size and com-
plexity along with those of their domestic mammals (Scott 1991) in a rather short
period of time.
Australian Aboriginals also experience tremendous dental attrition, but their
diet has been basically different from that of northern Mongoloids. The Australian
diet of many coarse raw carbohydrates is at the opposite end of the spectrum
from the northern Mongoloid diet of coarse raw animal tissue. Coarse car-
bohydrates require mainly posterior buccal processing using the whole molar and
premolar battery. Australian Aboriginals have huge cheek teeth, including well
developed third molars and even frequent supernumerary fourth molars (Allegro
1982), consistent with a posterior emphasis opposite that of the Mongoloid
anterior emphasis.

Ecological context required for rapid adaptations to cold

On the basis of other mammals, I would argue that a certain level of intensely
cold, Arctic-type conditions are required to initiate this Mongoloid complex of
traits. Furthermore, this complex could not have occurred in cold conditions even
in northern temperate climates. Among temperate mammals there are anatomical
responses to selection for cold tolerances, say, in the form of thicker pelages and
well furred ears dnd tail, but ears and tails remain quite long. This is different
from that seen in Subarctic and Arctic mammals that have not only well-furred
ears, but also have greatly reduced the size of the ear and tail. Cold, wet conditions
experienced in severe, but short, winters of temperate climates are not sufficient
to create extreme anatomical adaptations, like those seen among Mongoloids.
The reason for this is that most mammals have a comparatively broad thermal
neutral zone, that plateau on the graph in which capillary bed symphonics can
regulate body temperature without actually increasing metabolic rate (Fig. 11.3).
At more extreme temperatures, one must increase metabolic rate. In this part
of the curve, individual variations in ability to conserve heat, especially on
exposed surfaces, are magnified (Fig. 11.3). This magnification greatly influences
selection intensity and hence evolutionary rate, especially when these conditions
182 R. Dale Guthrie

Two Well-Clothed Individual Genetic Variants

T Comparison of Individual Metabolic

. Rate Differences at Cold and
Metabolic Rate Very Cold Temperatures

A
Basal Metabolic Rate B
Thermal Neutral Zone

T
-50 ocC 50
Ambient Temperatures

Fig. 11.3 A graph to illustrate how variation in individual differences in cold resistance
could theoretically be much more dramatic outside the thermal neutral zone (that range
of temperatures in which metabolic rate is constant). Given similar clothing, individual
genetic and anatomical and physiological differences produce different metabolic
responses (between individuals A and B) to windy cold weather. Individual A has to
increase his metabolic rate at a much steeper angle than individual B to ever colder temp-
eratures. It is in this extreme of the cold range that natural selection would greatly favor
the anatomy and physiology of the characters possessed by individual B. I argue that this
cluster of cold adapted traits are the Mongoloid adaptive complex.

persist for many months of the year. And of course, Fig. 11.3 cannot tell all of
the story, because at these cold extremes Eskimos are staying warmer, as shown
by core and finger tip temperatures, than are Europeans. In short, it takes sus-
tained temperatures toward the extreme end of the thermal neutral range to create
the features we see as a Mongoloid complex. Given that there are no Pleistocene
archaeological sites in the far north, these conditions are most likely to have been
experienced in the heartland of the Mammoth Steppe.

Evolutionary rates on the Mammoth Steppe

The late Pleistocene was a turbulent time for the world’s biotas, notable for
unusually rapid evolutionary rates. Changes in body shape and size are remark-
able. Bison, for example, go from being a gigantic creature with huge horns to
much smaller short-horned forms (Guthrie 1990a). Even in Holocene times we
can see dramatic changes in animals experiencing new habitats. For example,
 The Mammoth Steppe and the origin of Mongoloids and their dispersal 183
moose (Alces alces) move northward with the Eurasian boreal forest, invading
northeastern Siberia and then Alaska in post-Glacial times (Guthrie 1990b). From
Alaska, moose colonized more temperate parts of North America across to
the Atlantic. This Holocene moose colonization happened so recently that
American moose exhibit virtually no mtDNA variations, yet there are significant
genetic anatomical, ecological, and behavioral evolutionary differences among
populations—certainly sufficient for separation at subspecific rank. It is interest-
ing that this closely parallels the time in which northern Mongoloids moved into
North America.
Stone sheep (Ovis dalli stonei), and Dall sheep (Ovis dalli dalli), separated dur-
ing the last glacial maximum, became literally black and white, their respective
colors. There are numerous such cases of rapid mammalian evolution in the late
Pleistocene and Holocene. We can understand that humans might also have
experienced and responded to some of these local contextual pressures, especially
as they moved into new conditions.

Neo-Mongoloids versus Paleo-Mongoloids

Whenever Mongoloids occupied southeast Asia, they seem to have been origin-
ally derived from the north. For despite their residence now in tropical and sub-
tropical conditions they do share some of the cold/arid adapted complex which,
if my argument is sustainable, could have been only acquired in the north. So
either they moved southward in the Holocene or sometime in the late Pleistocene.
The latter would explain Pleistocene Mongoloid fossils found in southeast Asia.
One can only assume that, during isotope stage 2, the last glacial maximum, 25
to 13 Ka, the severe climatic conditions which produced the heterogeneous peo-
ples who we cluster as northern or Neo-Mongoloids (Buryat, Eskimo, Chukchi,
north Chinese, etc.) were maximally powerful. However, climatic conditions
were also severe during the last interstade, isotope stage 3, 40 to 25 Ka, but not
so extreme. Thus, the ancestors of the heterogenous group of peoples we cluster
as southern or Paleo-Mongoloids (Filippinos, Polynesians, Burmese, etc.), as
well as the ancestors of northern or Neo-Mongoloids, could have been produced
in the Mammoth Steppe heartland during isotope stage 3 or have been influenced
by gene flow from such peoples. Though people like the Brazilian Indians have
not been in their new home for sufficient time to lose many of their cold driven
Mongoloid traits (trunk-limb proportions, small breasts, complex teeth, etc.),
many traits are beginning to evolutionarily ‘bleach out’ (physiological cold
tolerance, eyelid folds, etc.), moving toward a more appropriate physiology for
their new homeland.

Northern dispersal of Mongoloids

The Mammoth Steppe began to disintegrate during the moderating influences in
the waning phases of the last glacial maximum. The pattern of that break-up was
complex, but it resulted in a winnowing out of adaptive themes. The biota shifted
 184 R. Dale Guthrie
from what I have described elsewhere (Guthrie 1984b) as a complexly patterneq
plaid to a much simpler set of stripes. Some threads were lost in extinctions, by
many colours changed when the loom was rethreaded in a new and simpler
Holocene pattern. Reindeer and saiga are emblematic of this change (Guthrie
1990c). They occurred together throughout most of Eurasia and Alaska during
the Late Pleistocene, but at the beginning of the Holocene, reindeer and saiga
distributions rapidly separated, one moving north and the other south.
At the outset of the Holocene, forests invaded the Mammoth Steppe from the
south and with them came mammals which depended on trees, such as moose
and people. The Pleistocene winds began to wane. Winters were still cold in the
north but there was wood for fuel and trees to break the wind and deeper snow
to help with lodge insulation. The people most likely to move into this new
habitat were Mongoloids—and they did. The climatic border which formed their
northern limit was lifted.
Linguistic, morphological, and genetic evidence (Greenberg et al. 1986) cor-
roborates the archaeological record (Haynes 1982; Powers 1990) of an explosion
of Mongoloids into northeastern Siberia, Alaska, and from there throughout the
New World about 12Ka. As with other mammals dispersing in the Holocene,
American Mongoloids underwent some adaptive changes to local conditions; for
example, body size (Molnar 1975).

Conclusions
Mongoloids were people of the Mammoth Steppe. The pattern of morphological
and physiological traits which constitute being Mongoloid are the result of adap-
tive responses to a special environment. This suite of traits apparently evolved
very rapidly in the late Pleistocene, as Mongoloids encamped at frontiers to
human dispersal in the rigorous climate of the Asiatic heartland of the Mammoth
Steppe. The northward dispersal of Mongoloids occurred as that climate-
ecological barrier disintegrated with the extinction of the Mammoth Steppe.

References
Allegro, J. M. (1982). All manner of men. Charles C. Thomas, Springfield, Illinois.
Coon, C.S., Garn, S. M., and Birdsell, J. B. (1950). Races: a study of the problems of
race formation in man. Charles C. Thomas, Springfield, Illinois.
Edwards, E. A. (1953). Analysis of skin color in living human subjects by spectro-
photometric means. In Pigment and cell growth, (ed. M. Gordon), pp. 79-109.
Academic Press, New York.
Folk, G. M. (1974). Environmental physiology. Lea and Febiger, Philadelphia.
Gamble, G. and Soffer, O. (ed.) (1990). The worldat 18 000 BP. Unwin Hyman, London.
Greenberg, J.H., Turner, C.G. II, and Zegura, S. (1986). The settlement of the
Americas: a comparison of the linguistic, dental, and genetic evidence. Currens Anthro-
pology, 27, 477-97.
Guthrie, R. D. (1982). Mammals of the Mammoth Steppe as paleoenvironmental jndi-
cators. In Paleoecology of Beringia, (ed. D. M. Hopkins, J. V. Matthews Jr, C.
Schweger, and S. Young), pp. 307-26. Academic Press, New/Y‘"k-
 The Mammoth Steppe and the origin of Mongoloids and their dispersal 185

Guthrie, R. D. (19844). Mosaics, allelochemics, and nutrients: an ecological theory of late

Pleistocene extinctions. In Pleistocene extinctions, 2nd edn, (ed. P.S. Martin and R.
Klein), pp. 259-98. University of Arizona Press, Tucson.
Guthrie, R. D. (1984b). Megabucks, megarams, and megabulls: gigantism in the Alaskan
Pleistocene. In Contributions in vertebrate paleontology, (ed. H. H. Genoways and
M.R. Dawson), pp. 120-53. Carnegie Museum of Natural History, Pittsburgh.
Guthrie, R. D. (1990a). Frozen fauna of the Mammoth Steppe: the story of Blue Babe.
University of Chicago Press, Chicago.
Guthrie, R. D. (1990b). New dates on Alaskan Quaternary moose, Cervalces-Alces—
archaeological, evolutionary, and ecological implications. Current Research in the
Pleistocene, 1, 111-12.
Guthrie, R. D. (1990c). Late Pleistocene faunal revolution: a new perspective on the
extinction debate. In Megafauna and man—discovery of the American heartland, (ed.
L.D. Agenbroad, J.I. Mead, and L. W. Nelson), pp. 42-53. Mammoth Hot Springs
Scientific Papers No. 1, Mammoth Hot Springs, South Dakota.
Hanihara, K. (1968). Mongoloid dental complex in the permanent dentition. In Pro-
ceedings VIIth international congress of anthropological and ethnological sciences,
Tokyo, pp. 298-300.
Hanihara, K. (1986). The origin of Japanese in relation to other ethnic groups in East
Asia. In Windows on the Japanese past, studies in archaeology and prehistory, (ed.
R. J. Pearson), pp. 75-99. Center for Japanese Studies, University of Michigan.
Harrison, G. A., Tanner, J. M., Pilbeam, D. R., and Baker, P. T. (1988). Human biol-
ogy. Princeton University Press, Princeton.
Haynes, C. V. (1982). Were Clovis progenitors in Beringa? In Palececology of Beringia,
(ed. D. M. Hopkins, J. V. Matthews Jr., C. E. Schweger, and S. B. Young), pp. 383-98.
Academic Press, New York.
Hopkins, D. M., Matthews, J. V. Jr., Schweger, C. E., and Young, S. B. (1982). Paleo-
ecology of Beringia, Academic Press, New York.
Houghton, P. (1980). The first New Zealanders. Hodder and Stoughton, Auckland.
Hylander, W. C. (1977). The adaptive significance of Eskimo craniofacial morphology.
In Orofacial growth and development, (ed. A.A. Dahlberg and T.M. Graver),
pp. 129-62. Mouton, The Hague.
Johnson, R. E. and Mark, R. M. (1947). Environment and food intake in man. Science,
105, 378.
Kalke, H.-D. (1976). Southern boundary of late Pleistocene Eurosiberian faunal complex
in East Asia. Beringia in Cenozoic, pp. 258-72. Khabarovsk Conference. Academy of
Sciences of USSR, Far-Eastern Scientific Centre.
Kamminga, J. and Wright, R. V. S. (1988). Upper cave at Zhoukoudian and the origins
of the Mongoloids. Journal of Human Evolution, 17, 739-67.
Kaufman, P. D. B. (1974). Variation in the number of presacral vertebrae in Bantu Speak-
ing Southern African Negroes. American Journal of Physical Anthropology, 40,
369-74.
Mizoguchi, Y. (1985). Shovelling: a statistical analysis of its morpology. University of
Tokyo Press.
Molnar, S. (1975). Races, types and ethnic groups. Prentice Hall, New Jersey.
Molnar, P. (1989). The geological evolution of the Tibetan Plateau. American Scientist,
180-95.
01::,1 J. W. (1992). Digging beneath the silk road. Natural History, 101, 30-9.
Overfield, T. (1985). Biological variation in health and illness: race, age, and sex dif-
ferences. Addison-Wesley, New York.
Powers, R. W. (1990). The peoples of eastern Beringia, pp. $3-74. In Prehistoric Mongo-
loid dispersals, No. 7. Special Issue. University Museum, University of Tokyo.
186 R. Dale Guthrie

Roberts, D.F. (1978). Climate and human variability. Cummings Printing Company,
Menlo Park, California.
Scott, G. R. (1991). Dental anthropology. In Encyclopedia of human biology, Vol.?,
pp. 789-804, Academic Press, New York.
Szab6, G. (1975). Human skin as an adaptive organ. In Physical anthropology, (ed. A,
Damon), pp. 39-58. Oxford University Press, London.
Tobias, P. (1972). Recent human biological studies in Southern Africa with special
reference to Negroids and Koisans. Transactions of the Royal Society of South Africa,
40, 109-43.
Turner, C. G. II. (1987). Late Pleistocene and Holocene population history of East Asia
based on dental variation. Physical Anthropology, 34, 229-42.
Turner, C. G. IL. (1990). Major features of Sundadonty and Sinodonty, including sugges-
tions about East Asian microrevolution, population history, and late Pleistocene rela-
tionships with Australian Aboriginals. American Journal of Physical Anthropology, 82,
295-317.
Another random document with
no related content on Scribd:
luulen. Mutta en minä sitä tarkoittanut. Tarkoitin hevostanne.»

Muukalainen katsoi häneen kysyvästi. »Anteeksi?»

»Mitä?»

»En ymmärrä.»

»Hevosenne — missä hevosenne on?»

»Vai niin! Niin — tietysti — hevoseni — kuinka typerä olinkaan!»

Miehen ääni oli nyt puoleksi anteeksipyytävä, ja hän hymyili oudosti
jatkaessaan: »Minulla ei ole hevosta. Totisesti en tietäisi, mitä tehdä
hevosella, jos minulla olisi.»

»Ette suinkaan tarkoita kävelleenne jalan koko maikan

Prescottista asti?»

Muukalainen katsahti ratsastajaan ja vastasi kujeellisella äänellä,

joka sai ratsastajan mieltymään häneen: »Pidän kävelemisestä.
Katsokaahan — ajattelin sen tekevän hyvää minulle.»

Paimen jäi nauraen aprikoimaan hänen sanojaan — koska, kuten

hän myöhemmin sanoi, hänen oli vaikea uskoa niitä. Oli selvää, että
kookas muukalainen ei ollut tullut tänne etsimään terveyttä ja ettei
hän liioin kuulunut turisteihin, jotka silloin tällöin kulkivat näillä
seuduin. Hän näytti varakkaalta herrasmieheltä. Hän ei saattanut olla
työnhaussa. Hän ei näyttänyt epäilyttävältä — päinvastoin — mutta
kuitenkin hän oli koettanut piiloutua ratsastajan lähestyessä. Maan
tapa kielsi suoraan kysymästä, mutta —

»Niin kyllä», hän myönsi ajatuksissaan, »käveleminen tekee

toisinaan hyvää. Minun tulee sentään harvoin kävellyksi.» Sitten hän
lisäsi viekkaasti: »Te tulette kai juhlilta.»

Muukalaisen ääni ilmaisi hehkuvaa innostusta, hänen katseessaan

väikkyi taas sama miltei kateellinen ihailu, ja hän näytti jossakin
määrin menettävän hillityn tyyneytensä.

»Tietenkin olin siellä», hän virkkoi. »En ole koskaan nähnyt mitään
sen kaltaisia. Olen nähnyt kaikenlaisia urheilukilpailuja,
sirkustemppuja ja ratsastusta ja olen lukenut sellaisesta paljonkin,
mutta» — ja hänen äänensä kävi miettiväksi, »mutta että miehet
tosiaan tekevät jotakin sellaista — aivan noin päivätyökseen! En olisi
koskaan voinut uneksiakaan, että sellaisia miehiä todellakin on
olemassa.»

Paimen muutti asentoaan silmäillen miestä huvittuneena.

»Olivathan ne mukavat juhlat», hän myönsi, »mutta mitä näytökseen
tulee, niin olen nähnyt miesten — kenenkään kiinnittämättä silloin
huomiotaan siihen — tekevän sellaista, mihin verrattuna Prescottin
kilpailu oli lastenleikkiä. Hevosien juoksukilpailu oli sentään aika
hyvä», hän lisäsi.

»Mutta olipa ihmeellistä, ettei kukaan ottanut teitä kärryihinsä»,

jatkoi paimen hetkisen kuluttua. »Kaikki ihmiset lähtivät kotimatkalle
varhain tänä aamuna ja Jim Reid perheineen ajoi noin tunti sitten
ohitseni. He olivat autossa. Ja Simmonsin vaunujen täytyi sivuuttaa
teidät tiellä.»

Muukalainen punastui ja näytti turhaan miettivän vastausta.

Paimen silmäili häntä kysyvästi ja arveli sitten veitikkamaisella

äänellä: »Käveleminen täällä vuoristossa on kovin yksinäistä.»
 »On hetkiä, jolloin on kernaammin yksinään», vastasi muukalainen
toivottomuuden kuvastuessa hänen äänestään.

Paimen suoristautui satulassaan ja nykäisi suitsista. »Kiitos», hän

virkkoi kuivasti, »minun taitaa olla parasta lähteä.»

Mutta muukalainen keskeytti hänet nopeasti. »Pyydän anteeksi,

herra
Acton, en tarkoittanut teitä.»

Ratsastaja vei kätensä jälleen satulannuppiin ja vaipui uudelleen

lepäävään asentoon siten vaieten hyväksyen muukalaisen
anteeksipyynnön. »Te tiedätte enemmän kuin minä», hän sanoi.

Muukalainen naurahti. »Kukapa ei tietäisi 'Villihevos-Philin'

voittaneen palkintoa eilisissä ratsastuskilpailuissa. Näin teidän
ratsastavan.»

Philip Acton näytti näistä sanoista joutuvan poikamaisen

hämilleen.

Muukalainen jatkoi innokkaana: »Se oli suurenmoista —

suorastaan uskomatonta! En ole koskaan nähnyt sellaista.»

Hänen ihailunsa aitoudesta ei ollut epäilystäkään, ja hänen

silmistään loisti jälleen rajaton hartaus.

»Lorua», vastasi paimen huolettomasti. »Näillä main löytäisin

koska hyvänsä tusinan poikia, jotka löisivät minut laudalta
ratsastamisessa. Mutta onnekseni satuin saamaan helpon tehtävän
osalleni.»
 »Helpon!» huudahti muukalainen, nähden jälleen mielessään
hurjan, potkivan, hyppivän ja riehuvan hevosen, jonka tämä
poikamaisen näköinen mies oli pakottanut tottelemaan tahtoaan.
»Oliko härkien kiinniottaminen myöskin helppoa?»

Paimenta nähtävästi ihmetytti miehen innostus mitä

jökapäiväisimpiin seikkoihin. »Lassonheittäminen? Totta kai, sehän
on meidän tavallista työtämme.»

»En tarkoita lassonheittämistä», vastasi muukalainen. »Tarkoitan

sitä, kun te ratsastitte täyttä laukkaa syöksyvän härän viereen ja
tartuitte paljain käsin sitä sarvista ja hyppäsitte satulasta ja kaadoitte
härän ja makasitte maassa terävät sarvet aivan yllänne! Ette
suinkaan tee sitä päivätyöksenne, vai mitä?»

»Oh, härkämetsästys! Ei, emme tietenkään!» nauroi Phil hiukan

hämillään, »se oli vain leikkiä.»

Muukalainen tuijotti häneen sanattomana. Leikkiä! Jos tämä oli

näiden miesten leikkiä, niin mitä mahtoi heidän työnsä olla! »Saanko
kysyä», hän sanoi ihaillen, »miten olette oppinut tekemään
sellaista?»

»Kas, sitä en tiedä — me vain teemme, siinä kaikki.»

»Ja luuletteko, että saattaisi oppia ratsastamaan niin kuin te

ratsastatte?» Kysymyksen sävy oli kiihkeä ja odottava.

»Kyllä varmaan, miksipä ei», vastasi paimen vilpittömästi.

Muukalainen pudisti epäillen päätään ja loi katseensa yli

asumattoman maan, missä illan varjot jo alkoivat pidetä.
 »Missä aiotte viettää yönne?» kysyi Phil Acton äkkiä.

Muukalainen ei irroittanut katsettaan maisemasta, joka näytti

häntä niin suuresti kiinnostavan. »Sitä en tosiaankaan ole ajatellut»,
hän vastasi välinpitämättömästi.

»Luulisinpa teidän illallisaikaan ajattelevan sitä, jos olette ollut

jalkeilla aamusta alkaen.»

Muukalainen katsahti häneen kiinnostuneena, mutta paimenesta

tuntui kuin hänen äänessään kaiken veitikkamaisuuden alla olisi
piillyt katkeruuden häive hänen vastatessaan: »Tiedättekö, herra
Acton, minä en koskaan elämässäni ole ollut toden teolla nälkäinen.
Saattaisi olla mielenkiintoista kerran kokea sitä.»

Phil Acton nauroi vastatessaan: »Kenties se saattaisi olla

mielenkiintoista, mutta arvelen joka tapauksessa olevan parasta
sanoa teille, että tuolla metsässä on karjakartano. Se on tosin vain
hanhikartano, mutta takaan teidän saavan sieltä yösijan. Risti-
Kolmio-Kartanoon on liian pitkä matka minun pyytääkseni teitä sinne.
Tuolla saatatte nähdä sen rakennukset.»

Muukalainen hypähti seisaalleen äkkinäisen innostuksen vallassa.

»Näkyykö se tänne? Risti-Kolmio-Kartano?»

»Näkyypä tietenkin», vastasi paimen hymyillen ja osoittaen kauas

metsäiseen seutuun. »Nuo punaiset täplät ovat sen kattoja. Jim
Reidin talo — Pata-Koukku-S — on niittyjen tällä puolen, hiukan
eteläänpäin. Ja Actonin vanha tila — missä minä olen syntynyt — on
tuossa pienessä pumpulipuumetsässä, rämeen suuntaan Risti-
Kolmiosta.»
 Mutta niin tarkasti kuin muukalainen katsoikin osoitettuihin
suuntiin, ei hän saattanut erottaa ainoatakaan ihmisasuntoa
selänteen juurella leviävillä autioilla mailla.

»Jos joskus kuljette niillä main», virkkoi Phil sydämellisesti, »niin

pistäytykää talossa. Herra Baldwin olisi siitä iloinen.»

»Tarkoitatteko sitä todellakin?» kysyi muukalainen empien.

»Tässä maassa sanomme vain sellaista, mitä tarkoitamme,

muukalainen», oli viileä vastaus.

»Tietenkin, pyydän anteeksi, herra Acton», vastasi toinen

hämillään. »Olisi kovin hauska nähdä karjakartano. Minä — minä
koetan — tarkoitan, jos minä —» Hän vaikeni kuin tietämättä, miten
lopettaa lauseensa, ja kääntyi toivottomana pois luoden katseensa
kaupunkiin päin. Kiusalliset muistot täyttivät hänen mielensä ja
omituinen itsehalveksunnan hymy karehti hänen huulillaan.

Sen nähdessään Phil Acton tunsi sekaantuneensa miehen

yksityisasioihin, ihmisen, joka tämän aution seudun yksinäisyydestä
oli etsinyt lievitystä jollekin katkeralle kokemukselle. Synnynnäinen
herkkyys sanoi hänelle, että tämä muukalainen oli joutunut tärkeään
käännekohtaan, että hän parhaillaan kävi taistelua, joka jokaisen
miehen on taisteltava yksinään. Jos olisi käynyt laatuun, olisi paimen
pyytänyt häneltä anteeksi. Mutta se olisi ollut vain uusi loukkaus.
Tarttuen suitsiin ja suoristautuen satulassa hän virkkoi rauhallisesti:
»Minun täytynee lähteä. Ratsastan oikotietä. Näkemiin! Teidän on
parasta mennä hanhikartanoon — se ei ole kaukana.»

Hän kosketti kannuksillaan hevosen kylkiä, ja se lähti rivakkaan

juoksuun.
 »Hyvästi!» vastasi muukalainen, ja hänen katseensa kuvasti
jälleen rajatonta ihailua ratsastajan kääntäessä hevosensa syrjään
tiellä ja karauttaessa louhikkojen ja pensaiden välistä, halliten
hevostaan luontevan joustavana. Voimatta hillitä ihastuksen
huudahdusta hän kiipesi nopeasti korkeammalle, mistä saattoi
seurata ratsastajaa, kunnes tämä hävisi sinertävään
auringonsumuun. Sitten hän loi uudelleen katseensa etäisyyteen,
turhaan yrittäen erottaa Risti-Kolmio-Kartanon punaisia kattoja.

Verkkaisin askelin hän palasi istumaan paadelle. Granite

Mountainin varjot hiipivät yhä pideten vuoren onkaloista, ja etäisten
selänteiden sini vaihtui tummaan sinipunaiseen. Aurinko oli
piiloutunut taivaanrannan taa, ja illan nopeasti laskeutuessa maille
hävisivät vuorien ja metsäisten harjanteiden ääriviivat hämyyn. Viileä
iltatuuli puhalsi yli aution maan, ja öisin hiipivät ja lentävät eläimet
riensivät esiin piilopaikoistaan. Preeriasusi ulvoi pimeässä, ja
vuorenrinteellä kaikui sen kumppanin kammottava vastaus. Pöllö
lensi äänettömästi puusta toiseen, ja lehviköstä kuului yölintujen
kirskutus. Kaukana etäisyydessä mylvi härkä syvällä, mahtavalla
äänellä.

Äkkiä hyppäsi Metsärajalla lepäävä mies seisaalleen ja levitti

käsivartensa kiihkeää kaipausta ilmaisevin liikkein, hänen huuliensa
liikkuessa ikäänkuin hän yhä uudelleen kuiskaisi samaa nimeä.
III LUKU.

Suurella laitumella.

Williamson Valleyssa on karjan kevättarkastus eli »kierros», kuten

sitä Arizonassa sanotaan, tavallisesti suoritettu loppuun kesäkuun
kuluessa. Kesäkuukausina, syyskuun alkuun saakka, on ratsastajilla
varsin vähän tekemistä. Karja vaeltaa vapaana laitumilla vasikoiden
kasvaessa suvikuntaisiksi, suvikuntaisten kaksivuotisiksi ja
kaksivuotisten valmistuessa myyntikelpoisiksi karjamarkkinoille.
Risti-Kolmio-Kartanossa ja muissa samansuuruisissa taloissa
pidetään tavallisesti ympäri vuoden vain kolme tai neljä vakituista
miestä. Nämä korjaavat ja rakentavat aitoja, tarkastavat lähdepaikat,
merkitsevät silloin, tällöin vasikan, jonka on onnistunut päästä
kierroksesta merkitsemättömänä, ja parantelevat pattimatojen
vaivaamia eläimiä. Kesäkuukausien aikana myöskin hevoset
koulutetaan, sillä ankarina ja vaarallisina kevätviikkoina tarvitaan
varmasti aina uusia hevosia entisten lisäksi.

Risti-Kolmion hevoset eivät milloinkaan saaneet käydä

aitaamattomalla laidunmaalla, sillä Granite Mountainin lähistöllä
liikkui joukko luonnontilassa eläviä hevosia, joiden johtaja yritti
houkutella laumaansa kesyjä hevosia läheisistä karjakartanoista.
Mutta sen sijaan niillä oli neljän tuhannen acren laajuinen aidattu
alue, jolla ne liikkuivat yhtä vapaina ja kahlehtimattomina kuin niiden
sukulaiset aidan toisella puolen. Paitsi merkitsemispäivänä ei
varsoihin koskettu, ennen kuin olivat niin vanhoja, että niiden
kouluttaminen saattoi alkaa.

Seuraavana aamuna sen päivän jälkeen, jona oli tavannut

muukalaisen Metsärajalla, lähti Phil Acton kahden paimenen
seuraamana suurelle laitumelle kokoamaan kartanon hevoset
viedäkseen ne toiselle laitumelle.

Risti-Kolmio-Kartanon omistajan oli tapana sanoa, että Phil tunsi

tarkalleen jokaisen hevosen ja naudan Metsärajalta Camp Wood
Mountainiin saakka ja Skull Valleysta Big Chinoon. Ja varma on, että
Villihevos-Phil, kuten hänen ystävänsä häntä sanoivat, rakasti
työtään ja tätä seutua, jossa oli syntynyt ja kasvanut.
Ratsastaessaan raikkaana aamuna tovereittensa seurassa
metsäisten rinteiden ja ruohon peittämien laajojen lakeuksien poikki
hän tunsi koko tämän yksinkertaisen, terveen ja reippaan elämän
valtaavan hänen mielensä tenhovoimallaan. Hän ei olisi osannut
pukea tunnettaan sanoiksi; tuskinpa hän edes oli tietoinen niistä
voimista, jotka häntä liikuttivat, hän vain tiesi riemuitsevansa
sydämensä pohjasta.

Päivä oli jo kulunut yli puolen, kun Phil pysähdytti hevosensa

vanhan intiaanikylän raunioille Black Mountainin huipulle.
Ympärillään leviävillä laajoilla lakeuksilla hän saattoi nähdä
toveriensa hitaasti mutta varmasti ajavan kokoamiaan hevosia
kapeata solaa kohden, joka Black Hillin itäpuolella johti suurelle
niitylle ja sieltä tielle, jota myöten hevoset oli määrä kuljettaa
edelleen. Phil saattoi hetkisen levähtää; hän nousi hevosensa
selästä, irroitti satulan ja sitoi uskollisen Hobsoninsa setripuun
varjoon, heittäytyen itse maahan sen viereen.

Kirkkaassa ilmassa saattoi Phil nähdä Risti-Kolmio-Kartanon

rakennukset ja läheisessä pumpulipuu- ja pähkinämetsikössä pienen
syntymäkotinsa. Noin peninkulman verran kauempana suurien
metsäniittyjen itäisellä puolella hän erotti Pata-Koukku-S-Kartanon
— missä Kitty Reid oli asunut koko elämänsä, lukuunottamatta
kolmea vuotta, jotka oli viettänyt koulussa idässä.

Nuori mies katsoi kauan Reidin perheen kotia kohden. Mielessään

hän saattoi nähdä Kittyn yksinkertaiseen, sievään pukuun
pukeutuneena istuvan kotinsa kuistilla raikkaana ja kukoistavana
aamuaskareittensa jälkeen kirja tai käsityö kädessään. Kuisti tosin oli
talon toisella puolen ja etäisyys liian suuri, jotta Phil olisi voinut
erottaa siellä liikkuvia henkilöitä, mutta se ei Philille merkinnyt mitään
— hän saattoi yhtä kaikki nähdä Kittyn rakkaan olennon.

Kilty oli juhlilla ollut erittäin ystävällinen Philiä kohtaan. Kitty olikin
aina ystävällinen — melkein aina. Mutta hänen ystävällisyydestään
huolimatta oli Phil ollut huomaavinaan, ettei hänen
ratsastuskilpailussa saavuttamansa palkinto ollut tehnyt tyttöön
suurtakaan vaikutusta. Phil ei itsekään pannut palkinnolle suuria
arvoa, mutta hän oli päättänyt voittaa mestaruuden sen huomattavan
rahasumman takia, joka seurasi palkintoa. Tämä rahasumma oli
varsin olennaisena osana unelmassa, joka jo kauan oli väikkynyt
Philin mielessä ja joka kuului niihin asioihin, joista hän ei kenellekään
puhunut. Niinpä hän olikin itse asiassa ratsastanut ei palkinnon,
vaan unelmiensa takia, ja siksi oli Kittyn mielipiteellä hänen
silmissään suuri merkitys.
 Kuin jokin vaistomainen aavistus olisi ohjannut hänen liikkeitään
käänsi Phil Acton katseensa Kittyn kodista kaukaista Metsärajaa
kohden, missä edellisenä päivänä oli tavannut muukalaisen. Koko
matkan ratsastaessaan kotiin hän oli ajatellut miestä ja koettanut
selittää itselleen hänen läsnäoloaan maassa, joka näytti niin suuresti
poikkeavan siitä ympäristöstä, johon hän oli tottunut. Yhdestä
seikasta Phil oli varma: miestä painoi suuri ja raskas huoli. Mitä
enemmän hän ajatteli asiaa, sitä varmemmin hän tunsi häirinneensä
muukalaista hetkellä, jonka tämä oli omistanut yksinäisyydessä
ratkaistaville mietteille ja taisteluille. Tämä tunne oli pidättänyt Philiä
kertomasta kohtauksesta ainoallekaan ihmiselle — vieläpä
Rovastillekin ja »Äidille», kuten Phil sanoi rouva Baldwinia. Kenties
tämä tunne oli myöskin pohjaltaan syynä siihen myötätuntoon, jota
Phil ensi hetkestä alkaen oli tuntenut muukalaista kohtaan, sillä
Philillä oli itselläänkin hetkiä, jolloin hän ei halunnut kenenkään
lukevan ajatuksiaan.

Kaukaisesta vuorijonosta, joka on Williamson Valleyn itärajana ja

niin ollen myös Philin maailman raja, hänen katseensa kääntyi
jalkojensa juuressa leviävään maisemaan.

Paimenet ajoivat parhaillaan hevosia kapean solan kautta

lakeudelle, joka levisi sen toisella puolen. Tammojen kulkiessa
verkalleen ja rauhallisesti, tietäen muutamien hetkien kuluttua jälleen
pääsevänsä vapauteen, yrittivät nuoremmat hevoset äkkinäisin
sivuhypyin karata laumasta. Mutta miltei aina oli valpas paimen
niiden vierellä käännyttämässä karkulaiset takaisin tielle.

Kun hevoset iltapäivällä oli koottu aitaukseen, valitsivat Rovasti,

pikku Billy ja Phil apulaisineen laumasta ne hevoset, jotka oli määrä
kouluttaa ensi vuolta varten. Valitut hevoset ajettiin yksi kerrallaan
pienempään aitaukseen ja muut päästettiin takaisin suurelle
laitumelle. Phil istui hevosensa selässä arvostelevasti tarkastellen
jokaista hevosta, joka veräjästä tuotiin suuremmasta aitauksesta
pienempään. »Muutamia hyviä eläimiä tämänvuotisessa joukossa,
Will-setä», virkkoi hän isännälleen, joka seisoi vesialtaan luona
viereisessä aitauksessa.

»Joukossa on aina joitakin hyviä», vastasi herra Baldwin. »Ja

joitakin huonoja», hän lisäsi, kun nuori päällysmies laskeutui
satulasta hänen viereensä.

Nuoren miehen irroittaessa suitset hevosensa suusta ja antaessa

sen juoda tarkasteli Rovasti häntä vaieten, ikäänkuin hänen
äskeinen huomautuksensa olisi koskenut myöskin Philiä itseään. Se
oli Rovastin lapa. Sheriffi Fellows oli kerran karjanhoitajien
loistopäivinä huomauttanut tuomari Powellille: »Mitä ikinä Bill
Baldwin sanookaan, on se melkein aina kaksimielistä.»

Ei vain Rovastin sanoissa vaan hänessä itsessäänkin on kaksi

puolla. Hänen selkänsä — suora ja jykevä ja leveä — ilmaisi toista
puolta hänen luonteestaan — sitä puolta, johon kuului tarmokas
leuka ja siniset silmät, jotka rohkeasti ja tutkivasti loivat katseensa
siihen, jonka kanssa puhui. Tämä luonteenominaisuus toi hänet
paljasjalkaisena ja köyhänä Arizonaan menneinä päivinä, jolloin hän
vielä oli poikanen ja Arizona miehen voimia kysyvä maa. Tämä puoli
auttoi häntä voitokkaasti selviytymään niistä vaikeista ja melskeisistä
vuosista, joita Arizonan oli kestettävä, ennen kuin siitä tuli se maa,
mikä se meidän päivinämme on. Ja tämä puoli teki paljasjalkaisesta,
köyhästä pojasta viimein Risti-Kolmio-Kartanon omistajan.

Rovastin vuosien lukumäärää en tarkalleen tiedä — tiedän vain,

että hänen hiuksensa ovat harmaantuneet ja että hän ei enää
ratsasta yhtä paljon kuin ennen. Olen kuullut hänen sanovan, että
neljäkymmentäviisi vuotta sitten hän eli satulassa ja että Risti-
Kolmion polttomerkki oli valtion vanhimpia. Ja tiedän, että hänen
selkänsä yhä vielä on suora ja jäntevä.

Rovastin pyöreä ja selkeä otsa ilmaisee toisia puolta hänen

luonteestaan. Ja tähän puoleen kuuluvat hänen punaiset poskensa,
hänen sydämellinen hymynsä ja helähtävä naurunsa, siihen kuuluu
veitikkamainen välkähdys hänen silmäkulmassaan ja hänen syvän
äänensä sydämellinen sointu. Tämä puoli Rovastin luonteessa on
tehnyt hänet kaikkien naapureittensa suosikiksi ja tuottanut hänelle
sekä hänen liiketuttaviensa, ystäviensä että alaistensa vilpittömän
kunnioituksen ja kiintymyksen. Ja tämä puoli loistaa hänestä nytkin,
kun hän lepäilee istuttamiensa pähkinäpuiden varjossa pihalla
kertoen nuorille menneistä päivistä ja jakaen tämän sukupolven
ratsastajille neuvojaan ja apuaan.

On kolme seikkaa, jotka Rovasti tuntee kuin viisi sormeaan: kirjan,

hevoset ja miehet. On seikka, jota Rovasti ei voi sietää: heikkous
niissä, joiden tulisi olla vahvoja.. Hän ihailee huonojakin miehiä, jos
he ovat voimakkaita — ei heidän huonoutensa, vaan heidän
voimansa takia. Rovastin filosofia ei myönnä maailmassa sijaa
veltostelijalle. Kuulin hänen kerran sanovan eräälle miehelle:
»Teidän olisi parempi kuolla miehenä kuin elää hiipivän preeriasuden
tavoin.»

Rovastin pojat ovat jo täysikasvuisia miehiä, jotka ovat lähteneet

kotikartanostaan hoitaakseen omia maitaan ja karjalaumojaan. Pikku
Billy, seitsemän vuoden ikäinen pojanpoika, oli — kuten Baldwinien
oli tapana nauraen sanoa — heidän toinen satonsa.
 Kun Philin hevonen oli juonut tarpeekseen, seurasi Rovasti nuorta
päällysmiestään ajokaluvajaan, jonne tämä vei satulansa.
Kumpikaan ei puhunut, sillä heitä yhdisti toisiinsa toveruus, joka ei
vaadi alituista puhumista pysyäkseen elossa. Vasta kun Phil oli
päästänyt hevosensa irti ja ripustanut satulansa ja suitsensa
paikoilleen, virkkoi Rovasti:

»Jim Reid aikoo kiertää hevosensa ensi viikolla.»

»Kuulin siitä», vastasi Phil levittäen huolellisesti satulapeitteen

kuivamaan.

Rovasti puhui jälleen tyyneen tapaansa.

»Hän pyytää sinua auttamaan.»

»Minua! Mikä Jackia vaivaa?»

»Hän lähtee D. I:een huomenna.»

Phil tarkasteli satulaansa aivan tarpeettoman kauan, kuten Rovasti

huomasi.

»Kitty kävi täällä tänä aamuna», sanoi Rovasti.

Nuori mies kääntyi, riisui kannuksensa ja ripusti ne satulannuppiin.

Vetäessään nahkasäärykset hän virkkoi lyhyesti: »En aio ruveta
ammattikiertäjäksi.»

Rovastin silmiin syttyi huvittunut väike. »Arvelin sinun kernaasti

auttavan naapuriamme, vain naapuruuden takia, ymmärräthän.»

»Haluatteko, että lähden auttamaan Reidiä?» kysyi Phil.

 »No, arvelen, että jos kerran on hevosia kierrettävänä, niin jonkun
on se tehtävä», vastasi Rovasti. Ja kun Phil ei vastannut, lisäsi hän
nauraen: »Mutta minä käskin Kitty Reidin sanoa isälleen, että luulen
sinulla täälläkin olevan tarpeeksi tekemistä.»

Heidän lähtiessään kartanolle päin Phil lisäsi ponnekkaasti: »Jos

minun on kierrettävä jonkun muun karjaa kuin teidän, niin ei se
ainakaan ole Kitty Reidin isän.»

Siihen Rovasti huomautti miettivällä äänellään:. »Toisinaan on

siinäkin ero, kenen karjaa kiertää.»

Laitumella pienen aitauksen vieressä odottivat valitut hevoset

aamua, joka merkitsi uuden ajan koittamista niiden elämässä.
Muutamat, joko masennettuina tai toisia viisaampina, söivät
mehevää ruohoa, toisten liikkuessa levottomina ympäri laidunta
etsien aidassa rakoa, joka tekisi pakenemisen mahdolliseksi. Ja
muuan, joka kenties olisi ollut ylvään lauman johtaja, jollei sattuma
olisi riistänyt siltä sen erikoisoikeutta, seisoi värisevin sieraimin ja
hehkuvin silmin tuijottaen aitausta ja rakennuksia ikäänkuin
kysyäkseen, mikä oli antanut näille miehille oikeuden karkottaa
hänet rakastetuilta syntymäselänteiltä.

Ja jossakin kaukana yön hämyyn vaipuneena maassa, joka oli

hänelle yhtä tuntematon kuin aidattu laidun tähän saakka vapaana
eläneille varsoille, odotti mies päivän nousua, joka hänellekin oli
oleva rajapyykkinä menneiden vuosien ja uuden elämän välillä.

Maatessaan vuoteessaan raikkaan yöilman tulviessa sisään

avoimista ovista ja ikkunoista ja kuunnellessaan hevosten hirnuntaa
läheisellä laitumella hymyili Phil Acton ajatellessaan huomenna
alkavaa työtä, johon hän oli käyvä käsiksi parhailla voimillaan ja
taidollaan.

Ja sitten, niin omituista kuin se olikin, juuri kun hän oli

vaipumaisillaan syvään, ja rauhalliseen uneen, joka on hänen
laillaan elävien miesten onni, hänen ajatuksiinsa johtui jälleen mies,
jonka hän oli tavannut Metsärajalla. »Mitähän Kitty arvelisi, jos minä
olisin tuon miehen kaltainen», mietti paimen.
IV LUKU.

Aitauksessa.

Aamun valjetessa, kun Granite Mountainin vuorivartio muuttui

harmaaksi ja vakavaksi ja mahtavan näköiseksi yön tumman ja
pehmeän vaipan väistyessä sen hartioilta, päästi pieneen laitumeen
suljetun hevoslauman johtaja ilmoille varoittavan hirnunnan.
Seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi koko joukko jalkeilla pelosta
ja jännityksestä värisevin sieraimin. Kelmeässä valossa näkyi kaksi
ratsastajaa, jotka olivat tulossa aitauksen puolelta pienelle laitumelle.

Ratsastajien lähestyessä liikahtivat muutamat hevoset kuin

paetakseen, epäröivät, katsahtivat taakseen ja yrittivät vaihtaa
paikkaa jättääkseen jonkin toverinsa itsensä ja vihollisen väliin. Vain
joukon johtaja otti muutaman askeleen uhkaavaa vaaraa kohden ja
jäi seisomaan laajennein sieraimin ja taisteluinnosta hehkuvin silmin.

Muutamaksi hetkeksi, ratsastajien näyttäessä sivuuttavan

hevoslauman, heräsi hurja toivo vangittujen sydämessä. Mutta
ratsastajat kiersivätkin laitumen niin, että lauma jäi heidän ja
aitauksen portin väliin, ja pelästyneet eläimet ymmärsivät, mitä oli
tapahtuva. Mutta aina kun ne koettivat päästä syrjään suuresta
veräjästä, jota kohden ne pakotettiin kulkemaan, sulki järkkymätön,
vaitelias ratsastaja pakotien. Vain komea johtajaori kulki ylväänä ja
uhmaavana, ikäänkuin tietäen pakoyritysten hyödyttömyyden,
veräjää kohden, irroittamatta hetkeksikään katsettaan ratsastajista.

»Laumassa on hevonen, joka on sinullekin kova pähkinä», sanoi

Curly
Elson nauraen Philille perheen kokoontuessa aamiaispöytään.

Risti-Kolmio-Kartanossa pidettiin niitä miehiä, jotka vuoden

ympäriinsä olivat talon palveluksessa, perheen jäseninä. Rovasti ja
»Stella», kuten koko seudun väestö sanoi rouva Baldwinia, kutsuivat
näitä miehiä, jotka oli valittu ottaen mitä tarkimmin huomioon heidän
luonteensa, työteliäisyytensä ja seuduntuntemuksensa, »meidän
pojiksemme». Tämä on Risti-Kolmio-Kartanon emännälle
kuvaavampaa kuin mikään muu, mitä hänestä saattaisi sanoa.

»Se yrittää varmaan panna vastaan kilpailutuomarin sinulle

antamaa arvolausetta», jatkoi Bob Collon toisten yhtyessä
hilpeyteen.

Ja rouva Baldwin, yhtä nuorekkaana mieleltään kuin hänen

poikansakin, virkkoi vuorostaan: »Älä vain pidä mitaliasi sen
nähtävissä, poika. Sehän joutuisi aivan suunniltaan, jos saisi tietää,
että olet Arizonan ratsastusmestari.»

»Lorua!» huusi pikku Billy kiihdyksissään. »Ei ole sitä hevosta, jota
Phil ei saisi tottelemaan. Vai mitä, Phil?»

Hämillään yleisestä naurusta, joka seurasi pojan sanoja, sanoi Phil

vakavasti pikku kumppanilleen: »Oikein, poikani. Sinä pidät aina
toverisi puolta! Pian opit itsekin ratsastamaan. Laumassa on tällä
kertaa pieni raudikko, jonka olen valinnut erikoisesti sinua varten.»
Hän katsahti kysyvästi isäntäänsä, ja Rovastin kasvoista loisti
tyytyväisyys nuoren miehen huolenpidosta. »Sinun vanha hevosesi
Sheep», jatkoi Phil, »alkaa käydä liian vanhaksi ja jäykäksi. Olen
viime aikoina usein nähnyt sen kompastelevan.» Jälleen hän
katsahti Rovastiin, joka vastasi katseeseen hyväksyvästi nyökyttäen
päätään.

»On parasta käskeä hänen ensin opettaa sinun hevosesi, Billy»,

kiusoitteli Curly. »Sitten siitä ei enää tule mitään, kun suuri ori on
heittänyt hänet selästään.»

Pikku Billyn vastaus oli samassa silmänräpäyksessä valmiina:

»Ehei, Villihevos-Phil istuu satulassa kauan sen jälkeen, kun sinä jo
sätkyttelet maassa, Curly Elson.»

»Varo itseäsi, poika», varoitti Rovasti, kun naurunpuuska oli

ohitse.
»Curly piilottaa takiaisen satulasi alle, jollet ole varuillasi.»
Sitten hän lisäsi kääntyen miehiin päin: »Minkä hevosen luulette
olevan
niin hurjan, pojat? Suuren oriinko, jolla on täplä otsassaan?»

Paimenet nyökkäsivät.

»Se on hurja», vahvisti Phil.

»No niin», jatkoi Rovasti nojautuen tuolinsa selkämykseen, »sillä

on oikeus ollakin hurja. Sen emo oli äksyin hevonen, minkä ikinä
olen nähnyt. Muistatko sen, Stella?»
 »Tietysti muistan», vastasi rouva Baldwin. »Se oli ruhjoa
pahanpäiväiseksi Tuuliviiri-Jimin, joka tuli tänne herra ties mistä ja
kerskui ratsastavansa millä hevosella hyvänsä.»

Rovasti myhäili itsekseen. »Se lähetti Jimin takaisin samaa tietä

kuin hän oli tullutkin. Mutta sen sanon teille, pojat, sellaisesta oriista
tulee maailman paras hevonen, kunhan vain saa sen taltutetuksi.
Hevoset ovat aivan kuin ihmisetkin. Jollei heissä ole tarpeeksi sisua
tapellakseen vastaan, kun joku rupeaa heitä kesyttämään, niin he
eivät ole kesyttämisen arvoisia.»

»Mutta miehellä, joka ratsastaa sillä oriilla, on tosiaan oikea

ratsastajan sisu», arveli Curly.

»Se on miehen hevonen, se on totinen tosi», yhtyi häneen Bob.

Kun aamiainen oli syöty, lähtivät miehet talosta jutellen ja nauraen

kuin koulupojat, pikku Billyn innokkaasti taaperrellessa heidän
jäljessään. Rovasti ja Phil viipyivät vielä hetkisen pöydän ääressä.

»Sinun ei pitäisi puhua pojille tuolla tavoin, Will», torui rouva

Baldwin katsellen ikkunasta pihalta lähteviä miehiä. »Se tekee heidät
yhä hurjemmiksi ja totisesti he siinä suhteessa eivät ole minkään
rohkaisun tarpeessa.»

»Lorua», vastasi Rovasti äänessään hyväntahtoinen sävy, kuten

aina, kun hän puhutteli vaimoaan. »Jos sellainen puhe on miehille
pahaksi, niin ovat he jo mennyttä. Sinä pelkäät aina, että jonkun käy
hullusti. Katsohan minua ja Philiä», hän lisäsi heidän työntäessään
tuolinsa syrjään ja noustessaan pöydästä. »Sinä olet hemmotellut
meitä kylliksi pilataksesi tusinan miehiä, ja emmekö me olekin vain
tuottaneet kunniaa sinulle?»