Text Structures From Nursery Rhymes

Teaching Reading and Writing to Young

Children 1st Edition Gretchen Bernabei
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/text-structures-from-nursery-rhymes-teaching-reading
-and-writing-to-young-children-1st-edition-gretchen-bernabei/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Mother Ghost Nursery Rhymes for Little Monsters Rachel

Kolar

https://ebookmeta.com/product/mother-ghost-nursery-rhymes-for-
little-monsters-rachel-kolar/

Nursery Rhymes Collection Kim Mitzo Thompson Karen

Mitzo Hilderbrand

https://ebookmeta.com/product/nursery-rhymes-collection-kim-
mitzo-thompson-karen-mitzo-hilderbrand/

My First Nursery Rhymes Kim Mitzo Thompson Karen Mitzo

Hilderbrand

https://ebookmeta.com/product/my-first-nursery-rhymes-kim-mitzo-
thompson-karen-mitzo-hilderbrand/

Teaching Evidence Based Writing Nonfiction Texts and

Lessons for Spot On Writing About Reading Leslie A
Blauman

https://ebookmeta.com/product/teaching-evidence-based-writing-
nonfiction-texts-and-lessons-for-spot-on-writing-about-reading-
leslie-a-blauman/
Reading Russian Sources A Student s Guide to Text and
Visual Sources from Russian History 1st Edition George
Gilbert

https://ebookmeta.com/product/reading-russian-sources-a-student-
s-guide-to-text-and-visual-sources-from-russian-history-1st-
edition-george-gilbert/

Reading and writing THAI 1st Edition Jintana

Rattanakhemakorn

https://ebookmeta.com/product/reading-and-writing-thai-1st-
edition-jintana-rattanakhemakorn/

Children Reading Pictures New Contexts and Approaches

to Picturebooks 3rd Edition Evelyn Arizpe

https://ebookmeta.com/product/children-reading-pictures-new-
contexts-and-approaches-to-picturebooks-3rd-edition-evelyn-
arizpe/

Children and Young People at Risk 1st Edition Justin

Healey

https://ebookmeta.com/product/children-and-young-people-at-
risk-1st-edition-justin-healey/

Reading and Writing Korean : A Beginner’s Guide to the

Hangeul Writing System Jieun Kiaer

https://ebookmeta.com/product/reading-and-writing-korean-a-
beginners-guide-to-the-hangeul-writing-system-jieun-kiaer/
 What Your Colleagues Are Saying . . .

As a new kindergarten teacher, I found myself being totally overwhelmed with teaching my students how
to write. Let’s just face the facts—our kiddos come to us not knowing how to hold a pencil, and they are
expected to leave knowing how to write a story with a beginning, middle, and end. I had such a hard time
understanding how to get from point A to point B . . . until I was introduced to these amazing nursery
rhyme prompts and writing structures. It changed everything!

The nursery rhymes are such a fun and easy way to build those writing skills for little ones. My class loves
the nursery rhymes that we read before the writing activity—and I love it too, because it is an easy way to
build those text-to-self connections in a meaningful way. We usually complete one section of the writing
structure each day, and build on it throughout the week. Then, we revise and rewrite for the final copy. I
love the results every time. Another great thing about these writing activities is that they are often easy to
connect to other pieces of literature that are used in the classroom. For instance, I read the book Harold
B. Wigglebottom Learns About Bullying by Howard Binkow to my kiddos, and we used one of the nursery
rhyme activities as a reading response! It turned out so well!

—Kathryn Gibson, Kindergarten Teacher,

Conroe Independent School District, TX

I was thrilled to use the nursery rhyme writing tools in my gifted and talented program.
From kindergarten to fifth grade, the structures allowed students to see that
writing is not as hard as they had once thought! You could visibly see the excitement
rise as they explored, created, imagined, and composed their very own writing
samples—and it was fun! They began asking to do more, to go deeper, to create
more complex ideas, and as we continued using these tools, their writing
abilities grew from basic skills to more intricate and elaborate compositions.
Thank you for these resources!

—Julie Brawner, K–5 Teacher,

Oak Creek Elementary,
Comal Independent School District,
New Braunfels, TX

Finally, a resource that helps teachers build critical oral

language foundations with nursery rhymes while teaching
young students to practice writing with the same predictable
language structures. The reciprocal power of this approach
with classic rhymes is a game changer!

—Nicole Morales, Literacy Coach,

Ed White Elementary School,
Clear Creek Independent School District,
Houston, TX
For all the primary teachers who have longed for a
little more help with teaching writing.
Teachin g Re a d in g & Writing
Rhym
50+
to Young
Children Lesso e and
n Pair
s

Gretchen Bernabei
Kayla Shook
Jayne Hover
With Illustrations by Andrea Cotham

resources.corwin.com/nurseryrhymes
FOR INFORMATION: Copyright  2018 by Gretchen Bernabei, Kayla Shook, and Jayne Hover

All rights reserved. When forms and sample documents are included, their use
Corwin
is authorized only by educators, local school sites, and/or noncommercial or
A SAGE Company nonprofit entities that have purchased the book. Except for that usage, no part of
2455 Teller Road this book may be reproduced or utilized in any form or by any means, electronic
Thousand Oaks, California 91320 or mechanical, including photocopying, recording, or by any information storage
(800) 233-9936
and retrieval system, without permission in writing from the publisher.

www.corwin.com All trademarks depicted within this book, including trademarks appearing as
part of a screenshot, figure, or other image, are included solely for the purpose
SAGE Publications Ltd. of illustration and are the property of their respective holders. The use of the
1 Oliver’s Yard trademarks in no way indicates any relationship with, or endorsement by, the
holders of said trademarks.
55 City Road
London EC1Y 1SP Illustrations by Andrea Cotham
United Kingdom

SAGE Publications India Pvt. Ltd.

B 1/I 1 Mohan Cooperative Industrial Area
Mathura Road, New Delhi 110 044
India

SAGE Publications Asia-Pacific Pte. Ltd.

3 Church Street
#10-04 Samsung Hub
Singapore 049483
Printed in the United States of America

ISBN 978-1-5063-8796-3

This book is printed on acid-free paper.

Publisher and Senior Program Director: Lisa Luedeke
Editorial Development Manager: Julie Nemer
Editorial Assistant: Nicole Shade
Production Editor: Melanie Birdsall
Copy Editor: Deanna Noga
Typesetter: C&M Digitals (P) Ltd.
Proofreader: Sally Jaskold
Cover and Interior Designer: Gail Buschman
Marketing Manager: Rebecca Eaton 17 18 19 20 21 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

DISCLAIMER: This book may direct you to access third-party content via web links, QR codes, or other scannable technologies,
which are provided for your reference by the author(s). Corwin makes no guarantee that such third-party content will be available
for your use and encourages you to review the terms and conditions of such third-party content. Corwin takes no responsibility
and assumes no liability for your use of any third-party content, nor does Corwin approve, sponsor, endorse, verify, or certify such
third-party content.
Contents
Note: In this book, the lessons are organized alphabetically,
according to the title of the associated nursery rhyme.

Acknowledgments xii
Introduction xiii

LESSON 1 2
Structure: Not What I Thought Would Happen 2
Nursery Rhyme: A Diller, a Dollar 3

LESSON 2 6
Structure: Spotting Someone Famous 6
Nursery Rhyme: As I Was Going by Charing Cross 7

LESSON 3 10
Structure: More Than One 10
Nursery Rhyme: Baa, Baa, Black Sheep 11

LESSON 4 14
Structure: Something I Used to Have 14
Nursery Rhyme: Betty Pringle 15

LESSON 5 18
Structure: Someone Left 18
Nursery Rhyme: Bobby Shaftoe 19

LESSON 6 22
Structure: Big News! 22
Nursery Rhyme: Brave News Is Come to Town 23

LESSON 7 26
Structure: Where Did They Go? 26
Nursery Rhyme: Bye, Baby Bunting 27

LESSON 8 30
Structure: We Don’t Have What We Need—Problem/Solution 30
Nursery Rhyme: Cock a Doodle Do 31

LESSON 9 34
Structure: Something Happened 34
Nursery Rhyme: Fiddle-De-Dee 35
LESSON 10 38
Structure: Getting Caught 38
Nursery Rhyme: Georgie Porgie 39

LESSON 11 42
Structure: Travel Map 42
Nursery Rhyme: Goosey Goosey Gander 43

LESSON 12 46
Structure: What Everyone Was Doing at the Time—A Four-Person Snapshot 46
Nursery Rhyme: Hey Diddle Diddle 47

LESSON 13 50
Structure: Jump Scare 50
Nursery Rhyme: Hickory Dickory Dock 51

LESSON 14 54
Structure: What My Pet Might Do 54
Nursery Rhyme: Higglety Pigglety 55

LESSON 15 58
Structure: For Sale 58
Nursery Rhyme: Hot Cross Buns 59

LESSON 16 62
Structure: An Accident 62
Nursery Rhyme: Humpty Dumpty 63

LESSON 17 66
Structure: Someone Borrowed My _________ 66
Nursery Rhyme: I Had a Little Pony 67

LESSON 18 70
Structure: What If 70
Nursery Rhyme: If All the World Were Apple Pie 71

LESSON 19 74
Structure: All About Something—A Description 74
Nursery Rhyme: I’m a Little Teapot 75

LESSON 20 78
Structure: Try, Try Again 78
Nursery Rhyme: The Itsy Bitsy Spider 79

LESSON 21 82
Structure: Ouch! That Hurt! 82
Nursery Rhyme: Jack and Jill 83
LESSON 22 86
Structure: Helping Someone 86
Nursery Rhyme: Jack Be Nimble 87

LESSON 23 90
Structure: Win-Win 90
Nursery Rhyme: Jack Sprat 91

LESSON 24 94
Structure: News Report 94
Nursery Rhyme: Ladybug, Ladybug 95

LESSON 25 98
Structure: Something Is Lost—Problem/Solution 98
Nursery Rhyme: Little Bo Peep 99

LESSON 26 102
Structure: What a Mess! Help! 102
Nursery Rhyme: Little Boy Blue 103

LESSON 27 106
Structure: Good Job! 106
Nursery Rhyme: Little Jack Horner 107

LESSON 28 110
Structure: Defining a Feeling 110
Nursery Rhyme: Little Jumping Joan 111

LESSON 29 114
Structure: My Short Story 114
Nursery Rhyme: Little Miss Muffet 115

LESSON 30 118
Structure: Three Questions 118
Nursery Rhyme: Little Tommy Tucker 119

LESSON 31 122
Structure: I Lost Something! 122
Nursery Rhyme: Lucy Locket 123

LESSON 32 126
Structure: Prized Possession 126
Nursery Rhyme: Mary Had a Little Lamb 127

LESSON 33 130
Structure: Polite Q and A 130
Nursery Rhyme: Mary, Mary, Quite Contrary 131
LESSON 34 134
Structure: All About Someone—A Character Analysis 134
Nursery Rhyme: Old King Cole 135

LESSON 35 138
Structure: A Disappointment 138
Nursery Rhyme: Old Mother Hubbard 139

LESSON 36 142
Structure: Making Something 142
Nursery Rhyme: Pat-a-Cake, Pat-a-Cake 143

LESSON 37 146
Structure: Three Ways It Can Be 146
Nursery Rhyme: Pease Porridge Hot 147

LESSON 38 150
Structure: Happy Ending 150
Nursery Rhyme: Peter, Peter, Pumpkin Eater 151

LESSON 39 154
Structure: Change of Plans 154
Nursery Rhyme: Polly, Put the Kettle On 155

LESSON 40 158
Structure: Small Talk 158
Nursery Rhyme: Pussycat, Pussycat 159

LESSON 41 162
Structure: I Don’t Want That Right Now 162
Nursery Rhyme: Rain, Rain, Go Away 163

LESSON 42 166
Structure: From Good to Bad 166
Nursery Rhyme: Rock-a-Bye Baby 167

LESSON 43 170
Structure: Who’s That? 170
Nursery Rhyme: Rub-a-Dub-Dub 171

LESSON 44 174
Structure: New Job 174
Nursery Rhyme: Seesaw Margery Daw 175

LESSON 45 178
Structure: No, You Can’t Have My Things—A Dialogue 178
Nursery Rhyme: Simple Simon 179
LESSON 46 182
Structure: Something Crazy Happened 182
Nursery Rhyme: Sing a Song of Sixpence 183

LESSON 47 186
Structure: Fun Word Story 186
Nursery Rhyme: There Was a Crooked Man 187

LESSON 48 190
Structure: Problem That Can’t Be Fixed 190
Nursery Rhyme: There Was an Old Woman 191

LESSON 49 194
Structure: Going Shopping 194
Nursery Rhyme: To Market, to Market 195

LESSON 50 198
Structure: Somebody Broke a Rule 198
Nursery Rhyme: Tom, Tom, the Piper’s Son 199

LESSON 51 202
Structure: The Fight 202
Nursery Rhyme: Tweedle-Dum and Tweedle-Dee 203

LESSON 52 206
Structure: Talking to Something—Personification 206
Nursery Rhyme: Twinkle, Twinkle, Little Star 207

LESSON 53 210
Structure: Too Bossy 210
Nursery Rhyme: Wee Willie Winkie 211

Appendices215
1. Complete Collection of 53 Text Structures 216
2. Text Structures for a Busy Town 225
3. Text Structures for Caring About Others 226
4. Text Structures for Feelings 227
5. Text Structures for Problem Solving 228
6. Text Structures for Travel 229
7. Text Structures for Unfairness 230
8. Text Structures Just for Fun 231
9. Text Structure Templates 232
10. Stationery Templates 241

About the Authors 249

Visit the companion website at

online resources.corwin.com/nurseryrhymes
resources
for downloadable paper dolls,
text structures, templates, and other resources.
 Acknowledgments

For piloting our lessons and sharing their insights and student work, we owe deep
gratitude to the following teachers and school leaders: from Sippel Elementary, Lisa
Newman, Lenore Sassman, Serena Georges-Penny, Julie Olson, Nancy Schlather,
Shannon String, Connie Hernandez, Lori Kolodziejski, Andrea Vukela, Sunnye Krug,
Kelley Leeds, Michelle Oliver, Laura Kunz, Mandi Roper, and Michelle Myles; from
Thousand Oaks Elementary, Greta Hurley; from Stahl Elementary, Angie Mullinix; from
Blanco Elementary, Kristen Schultz, Mindy Lay, and Jowie Walker; from Oak Creek
Elementary, Heather Mizell and Julie Brawner; from Luling Primary School, Kathryn
Gibson.

We owe special thanks to Paul Erickson from Brookhaven Elementary and Malley
Johnson from Mary Lou Fisher Elementary School.

For her enthusiasm, encouragement, and organizational skills, we salute, embrace,

and adore Judi Reimer.

Thank you to our Lisa Luedeke, brilliant and dear, for believing in our work, knowing
our hearts, and understanding our lives. And thank you to the rest of our Corwin team:
Julie Nemer, Nicole Shade, Melanie Birdsall, Deanna Noga, and Gail Buschman, and to
Rebecca Eaton for your wisdom, both the practical and the whimsical.

From Jayne: Thank you, Jim, for encouraging me and cheering me on. You are not just
an amazing husband, you are a precious gift to me. I thank God every morning that I
get to wake up beside you.

From Kayla: Thank you, Paul, for being Super Dad while I worked long, late hours pur-
suing my dream of being an author. Thank you, Rory, for helping me understand how
nursery rhymes help kids like you and for inspiring me to be the best.

From Gretchen: Thank you Julian and Matilde ahead of me, and Granny Williams,
Nene, Sissie, and Aunt Ray behind me.

Finally, we feel grateful to those who came before us and created the nursery rhymes
from which the youngest of our students can become confident writers.

xii
Introduction

How This Book Began

Over the last 20 years, in the hundreds of teacher training sessions we’ve conducted
throughout the country we’ve heard one unanswered wish from the teachers of the
youngest grades: What have you got for us? Could you make some lessons for kinder-
garten? For pre-k? What about first graders?

We three talked with each other about how we had seen kindergarten teachers adapt
parts of our work for their students, often using our graphic icons and adding more
drawings.

Then, I watched Kayla teaching some of the simplest text structures and kernel essays
to teachers of second graders. I thought about the text structures we had gleaned from
pieces in American History for our secondary students and wondered what kinds of
texts would provide structures that would feel natural to our youngest kids. And when
Jayne explained to me about four- and five-year-olds’ developmental need for rhythm
and rhyme, the idea magically crystallized: We could extract the text structures from
nursery rhymes! And so we did.

We realized, though, that seeing written, boxed-up text structures wouldn’t do a

thing for children who don’t read yet, so we converted the text structures to illustra-
tions to match both the text structures and the nursery rhymes. We found a brilliant
artist in Andrea Cotham, who was able to convert the text structures into simple
and charming line drawings. Now we had text structures in two forms: words and
pictures. That way, students who read the drawings would begin to develop the
habits of visualizing a text progress from one chunk to the next, before they read a
single word!

Next, we sent the lessons out to classrooms, to teachers ready to try them out. We
asked them to see what worked best for them. They reacted and enthusiastically
returned to us an impressive variety of both student samples and teaching sequences.
We also taught the lessons to children, and we visited classrooms to observe, to see
for ourselves the impact of these lessons. If you teach young children, you will see the
pleasure that we witnessed as children play with these nursery rhymes, both chanting
them and using them to tell their own experiences.

Finally, we decided to add one more element to the lessons: the paper dolls. There
are any number of ways to use these concrete tools for both reading and writing, and
we offer a beginning set of ideas. The paper dolls are designed to be cut out, lami-
nated, and pasted onto popsicle sticks for classroom use. To access the downloadable
dolls and related teaching tips, visit the companion website at resources.corwin.com/
nurseryrhymes.

xiii
 How the Lessons Work
Here is what you will find for each lesson.

Each lesson has two pages. The writing lesson page is on the left side.

18 LET’S WRITE!

Quick List
What if you had
superpowers? What • What if pencils • What if flowers
changes would you could talk? could walk?
make?

Text Structure

What If

If . . . And if . . . And if . . . Then . . . ?

If All the World

Were Apple Pie

Kernel Essay

My Kernel: If I Could Go Anywhere

1. If I could go anywhere . . .
2. And if I could take anybody . . .
3. And if we could stay as long as we wanted . . .
4. Would we ever go to sleep?

Bonus!

Grammar and Spelling Connections

• ink • big AAAWWWUBIS
• ea, ee (subordinating
• h brothers (ch, sh, th) conjunctions like after,
although, as, while,
• -id word family
when, wherever, until,
• se vs. s because, if, since)
• cheese vs. trees

On this page, you will find the following:

• The text structure, written in boxes with words

• A “quick list” to jumpstart a conversation with your students about topics they
may have, topics that will work well with that text structure
• A sample “kernel essay,” which demonstrates the process of combining an
original topic with the text structure
• A grammar/conventions connection, listing language arts points you can find
in the nursery rhyme, for handy extension

xiv Text Structures From Nursery Rhymes

The reading lesson page is on the right.

LET’S READ! 18

NURSERY RHYME
If All the World Were Apple Pie

If all the world were apple pie,

And all the sea were ink,
And all the trees were made of cheese,
What should we have for drink?

On this page, you will find

• one nursery rhyme;

• the same text structure as on the writing page, but with illustrations instead
of words; and
• large font for the beginning of each step in the text structure. These are
helpful when using pointers, which you can use to signal when to look to the next
picture. This will assist children with learning to track left to right.

Introduction xv
 We suggest using these lessons with the purpose of developing independent writers.
Here are some basic teaching steps:

1. Each lesson should begin with a reading of the nursery rhyme and a discussion
of the plot. Young students do not need in-depth teaching on each of the struc-
tures of the rhyme, but they do need exposure to academic vocabulary. Simply
referring to the plot and the characters of the rhyme exposes young readers
and writers to these terms. After reading the rhyme, you may wish to continue
reading it as a choral reading, talk about words that rhyme, or show the text
structure along with the reading.
2. After the rhyme is read and the plot discussed, you may choose to wait until
the following day to continue with a writing activity. We suggest spending
1 to 2 weeks on each rhyme.
3. Once the text structure is introduced, we suggest writing a class version. In
pre-k and kindergarten, this may be the extent of the writing activity for each
rhyme.
4. If students are ready, the next step is for students in small groups to create
their own version.
5. When students are confident enough, they move on to independent work or
work with a buddy.

You will notice text structures with different numbers of boxes. It might be help-
ful to begin with the rhymes that use three boxes, because these have a simpler
structure. There is no particular order for going through these lessons. In fact, it might
be beneficial to take advantage of an everyday experience and then find a structure that
matches. For example, after a holiday weekend, Ms. Johnson used “Bye, Baby
Bunting” and the text structure “Where did they go?” She knew her students had just
said goodbye to many visiting grandparents and family members who gathered over
the weekend. The structure gave the children the opportunity to say things like “My
grandmother went home. She gave me a new blanket. I wish she would come back.”

A few more examples of typical classroom experiences and useful text structures
might include:

a guest speaker in the classroom Polite Q and A

(Mary, Mary, Quite Contrary)
a rained-out event A Disappointment
(Old Mother Hubbard)
someone went on a trip Small Talk (Pussycat, Pussycat)
someone loses something I Lost Something! (Lucy Lockett)
someone got hurt Ouch! That Hurt! (Jack and Jill)

We know pre-k and kindergarten students do not necessarily tell stories in order,
and these structures help develop that skill. To support the development of younger
students, these lessons provide the structure in pictures first, then labeling, adult

xvi Text Structures From Nursery Rhymes

transcription, and finally independent student writing. As students acquire writing
competencies in Grades 1 and 2, you can skip steps like transcription and “reading”
the picture structures, using the word structures instead and independent writing. You
will find various template pages to use throughout this process. Differentiate by choos-
ing the processes and templates that work best for your individual students.

This book makes use of nursery rhymes to teach patterns and structures of writing.
As you travel through this book, you will see familiar rhymes from your childhood
and some not so familiar. You will notice we are using rhymes from English-speaking
countries only. Rhymes from other countries do not translate with rhyme and rhythm,
which makes them not useful for our purposes.

To enhance the process, we have also included language arts extensions such as
grammar suggestions. Example: You might teach -ck following short vowels when
looking at Jack Be Nimble.

As students create whole class, small group, and individual versions of the rhymes,
they are assembling their own nursery rhyme book. As you experience these text
structures with your students, consider helping them create their own book to share
with their family.

The following are student examples from various age groups, using various kinds of
stationery. Some show the nursery rhyme converted to kernel essays; some show orig-
inal drawings and teacher transcriptions; some show original writing that follows the
text structure; some student work follows a different drummer. The point isn’t so much
that they follow the structure of the nursery rhyme as it is to give students a scaffold
to create a story that has a structure.

Two teachers shared their detailed methods.

Paul Erickson’s Pre-K Classroom

Paul began by gathering his pre-k class to the carpet, where they read the nursery
rhyme three ways. First he read, then they echo-read, then they all read together.

Next, he worked on the first part of the text structure (in this case, the first line).

Introduction xvii
 He flipped to the next page on the chart tablet, where he had already written the
line. “Now, what do you picture? What does that look like to you?”

Students raised their hands and answered what shoes they visualized, what they
thought the old woman looked like, and he drew their ideas.
He did this on a separate page for each part of the nursery rhyme.

“How many children do you think she had?” Paul solicited ideas for the drawings,
and the children watched their contributions become part of the drawings.

“She had no bread . . . okay. What do you think broth is?”

xviii Text Structures From Nursery Rhymes

By the time they got to the last chunk of text, the students had become very
familiar with the text and with the practice of drawing their thinking. It was fun!

After this process, he brought out the text structure on a new sheet of paper and
the children worked through it together, creating their own (group) composition.

“Let’s see . . . where might I have been?” Students brainstormed “The bank!” “The
basement” “At home!” Paul wrote them all down. Together, they selected (and
circled) one, then went to the next step and repeated the process.

By the time he finished all four squares, the group had created a story.

After this, he allowed the children to take a clipboard and draw their own
stories.

They drew, then showing him their drawings, told all about the drawing.

He recorded them to post digitally for parents to access. Several of his students’
pieces are featured in this book.

Later, he would redraw a cleaned-up copy of the group composition. These were
all around his room from previous days.

(Continued)

Introduction xix
 (Continued)
Paul created this graphic to show his process, starting with the “Read the Nursery
Rhyme” step.
Nursery Rhyme Essays
Teacher and Students
Edit the Draft
The teacher will read the draft
to the students, then will read it
again and pause during certain
points to add elements to the
story. The teacher will ask
students to add more visual
details (five senses), story
elements (mostly beginning
and end), or personal feelings
to the draft.
Read the Nursery Rhyme
Read the poem four times.
1. I read, you listen.
2. I read, you echo.
3. We read together.
During the fourth read, the teacher
will read the poem line by line.
After reading each line, the teacher
will prompt the students to
describe what the teacher should
draw to help visualize the line.
The teacher will draw the pictures.
xx Text Structures From Nursery Rhymes
Students Write
The students will draw a picture
relating to their personal
experience with the prompt.
The students will dictate responses.
As the year progresses, the students
will begin to label and write words
and phrases.
Teacher Writes
The teacher takes the parts
of the brainstorming and puts them
together into one writing piece.
Brainstorm Using Kernel Essay
Read the first section of the frame.
Have the students brainstorm ideas
that fit the prompt. The teacher
will write the ideas on the chart.
The teacher will select one of the
ideas to continue with to the next
frame.
Read the next section. Tell the
students that they are going to focus
on just the idea that was selected
in the previous section. Have the
students brainstorm ideas for the
next section. Repeat with the rest
of the sections.
 From Malley Johnson, Kindergarten–Grade 2
Here is how I taught each lesson to the kids at different grade levels.

1. First, we read the nursery rhyme for enjoyment. We then did some choral
reading and/or shared reading. We looked for things such as rhyming
words, sight words, capital letters, and so on.

2. Then we went through each line that aligned with the text structure. We
discussed vocabulary and what each line meant. The kids shared what
they thought it meant, either through visualizing it or discussion. Then
we illustrated each part. We did this for each part of the text structure.

As we discussed, I made sure to use the same words used in the text
structure, so when we were ready to write, they were prepared. For
example, for “To Market, to Market,” first I bought _______, next I bought
_______, last I bought _______.

(Continued)

Introduction xxi
 (Continued)

3. Next, we looked at the text structure. We discussed what we could write

about, what item we could make, and three ingredients needed to make it.
Once we agreed on a topic, we went through each stage of the text structure
and formed our sentences together. We even did our illustrations together.

4. Students then were given a chance to think about their own topic. Then
they turned and shared with their partner. They did this with each part of
the text structure. Thought about it, paired up, and shared their ideas.
5. Then they wrote!

I think for the first time ever there wasn’t a single student who said, “I don’t know
what to write about!” The structure was so laid out for them and ideas so simple
to share and discuss. It still blows me away.

xxii Text Structures From Nursery Rhymes

Solutions to Writing Problems in the Early Grades
Problem 1: Nonverbal Children

We know it’s difficult to teach writing to children who aren’t very verbal, those who
are mostly quiet. Talking is a great solution. Use the nursery rhymes, reading them
aloud, pointing at words with puppets, pretending the puppets are reading. Giving the
children practice in the oral texts of nursery rhymes enriches their text inventory, while
using rhyme and rhythm and teaching the patterns and fun of language.

Problem 2: Canned Writing Programs

Another problem is finding a balance between too-prescribed teaching and too-

unstructured workshop time. Canned programs leave teachers feeling handcuffed, and
the students are not engaged; yet teachers need some guidance. This set of lessons
provides a solution, giving teachers plenty of concrete steps, with loads of flexibility.

Problem 3: Students Learn to Hate

Writing as Soon as It’s Academic
We don’t think there is enough transition between fun “pretend” writing and academic
writing. This book bridges that gap. Following a structure is absolutely academic, but
it has all the fun of pretending, of whimsical rhymes, of rich out-loud sharing.

Quotes From Our Hall of Fame Writing Theorists

Since these favorites of ours led us to create this book, we would like to share a few of
their guiding thoughts.

Mem Fox

There’s Mem Fox (2008), who teaches us that reading should be enjoyable. A snuggly,
warm, singing kind of young experience. Further, she teaches us the importance of
rhythm and rhyme for children.

Experts in literacy and child development have discovered that if children know
eight nursery rhymes by heart by the time they’re four years old, they’re usually
among the best readers by the time they’re eight. (p. 89)

And just what do students gain?

Once children have masses of rhythmic gems like these in their heads, they’ll
have a huge store of information to bring to the task of learning to read, a nice
fat bank of language—words, phrases, structures, and grammar. The words in
their heads then begin to drift into their daily speech, and all at once we have
an articulate child. (p. 93)

Donald Graves

Canned writing programs are not the answer. Donald Graves suggests that teachers who
only have one day a week for writing should not teach writing at all. “You will encourage
poor habits in your students and they will only learn to dislike writing” (Newkirk, 2009).
Creating a classroom with fertile conditions is the way, where students have daily time

Introduction xxiii
 and lots of choices. In fact, the three “pillars of writing instruction,” according to Graves,
are “choice, time and response” (Newkirk, 2009, p. 175). All three can be built into these
lessons—and should be.

Lev Vygotsky

Some people think that play serves the purpose of recreation, but for young children
play provides a much wider background for changes in needs and consciousness.
“Action in the imaginative sphere, in an imaginary situation, the creation of voluntary
intentions, and the formation of real-life plans and volitional motives—all appear in
play and make it the highest level of preschool development. The child moves forward
essentially through play activity” (Vygotsky, p. 102).

In imaginative play, a child “reads” a play environment and “composes” within it.
“Creating an imaginary situation can be regarded as a means of developing abstract
thought” (Vygotsky, p. 103).

In play, a “new relation is created between the field of meaning and the visual field—that
is, between situations in thought and real situations” (Vygotsky, p. 104). This leads to
another remarkable thought about the importance of play: A child voluntarily submits
to a system of rules, even as “rules of pretend.” This is something that Vygotsky regards
as an important marker in the child’s development of will, of consciousness, and later,
of morals.

As a child matures, the play continues. The child starts to skip steps, skipping the
“acting it out” part and the playacting becomes internal, known as imagination.
A “what if” becomes part of this process.

In writing, that “what if” becomes a part of the writing process. Remembering is a kind
of pretending, and inventing the future is pretending, too.

With the introduction of right or wrong answers, or right or wrong writing, all play
comes to a halt, and the only “what ifs” are anxiety-filled and not growth-producing.
They can result in the groan coming from students when it is “writing time.”

John Hattie

When we see the impact of our teaching actions, we can tell how we are doing. John
Hattie summarizes his remarkable syntheses of voluminous research in a talk, leaving
the most powerful challenge to teachers: to use what he calls the Kenny Rogers Theory
of Learning.

“The most impactful teachers are those who continually and effectively and collec-
tively evaluate their impact on students” (Hattie, 2017). This will lead to knowing when
to hold ’em and when to fold ’em.

James Moffett

The only way to know when to do anything with students is by paying attention to them
and, in the words of the educational titan James Moffett (1987), “heeding better the
feedback we get about the consequences of our own teaching actions” (p. 210).

***

xxiv Text Structures From Nursery Rhymes

Some teachers start with the nursery rhymes.
Some teachers start with students’ experience.
Some end up with nursery rhymes the students know by heart.
Some end up with group-written original pieces.
Some end up with student-written original pieces.
Some end up using the structures to write about a different story.
Some end up with student drawings and conversations about the drawings.

As Thomas Newkirk tells us, “Teaching is profoundly situational.” And so teachers may
use whatever parts, whatever sequence they find useful for their own students on any
particular day.

We hope you enjoy reminiscing with us through these wonderful nursery rhymes and
that you create your own memories with your students.

References
Fox, M. (2008). Reading magic: Why reading aloud to our children will change their lives forever.
Orlando, FL: Harcourt.
Hattie, J. (2017). It takes a teacher: A talk by John Hattie. Retrieved from https://educationonair
.withgoogle.com/live/2016-dec/watch/keynote-au.
Moffett, J. (1987). Teaching the universe of discourse. Portsmouth, NH: Boynton/Cook.
Newkirk, T. (2009). Holding on to good ideas in a time of bad ones: Six literacy principles
worth fighting for. Portsmouth, NH: Heinemann.
Vygotsky, L. S. (1978). Mind in society: The development of higher psychological processes.
Cambridge, MA: Harvard University Press.

Introduction xxv
Lessons
 1 LET’S WRITE!

Quick List
Think about
something unusual • The fire truck • New family member
that may have came to school • A visit to a nurse
happened at school • A lost tooth or dentist
or at home.

Text Structure

Not What I Thought Would Happen

How surprised What you What you

I am used to do do now

A Diller, a Dollar

Kernel Essay

My Kernel: Sequoia Moved!

1. I can’t believe it.
2. You used to come over every day.
3. Now you live in California and you don’t
come over after school.

Bonus!

Grammar and Spelling Connections

• used to • compound
• questions sentences

2 Lesson 1
 LET’S READ! 1

NURSERY RHYME
A Diller, a Dollar

A diller, a dollar, a ten o’clock scholar,

What makes you come so soon?

You used to come at ten o’clock,

And now you come at noon.

Not What I Thought Would Happen 3

 STUDENT KERNEL
Not What I Thought Would Happen

Olivia Keyes, Prekindergarten

4 Lesson 1
 STUDENT KERNEL
Not What I Thought Would Happen

Rory Shook, Kindergarten

Connor McCorkle, Grade 1

Not What I Thought Would Happen 5

 2 LET’S WRITE!

Quick List
Think about someone
• Seeing Ronald • The Cat in the Hat
you have seen who
McDonald visited the school
you recognized—
• Spotting their • A veteran visited
someone “famous,”
teacher at the the school
even locally. grocery store
• Seeing someone
surprising on TV

Text Structure

Spotting Someone Famous

Where I was Who I saw What I thought

As I Was Going by
Charing Cross

Kernel Essay

My Kernel: Seeing Snow White Glossary

1. I was walking around Disneyland. AAAWWWUBIS*: subordinating

conjunctions like after, although, as, while,
2. I saw Snow White! when, wherever, until, because, if, since

3. She was beautiful. ba-da-bing*: a sentence containing three

parts: what your feet were doing, what
your eye saw, and what you thought
Bonus! four colors**: color coding a text to show
talking (pink), seeing (blue), doing (green),
and thinking (yellow)
Grammar and Spelling Connections
pitchforking*: embedding lists in writing
• proper nouns • AAAWWWUBIS *For more information, see Grammar
Keepers by Gretchen Bernabei (Corwin,
• ar, or, ir, ur • exclamations 2015).
(Charing, horse, • ba-da-bing **For more information, see Fun-Size
first, burst) • four colors Academic Writing for Serious Learning
by Gretchen Bernabei and Judi Reimer
• ea sounds (dear, (Corwin, 2013).
heart, ready)

6 Lesson 2
 LET’S READ! 2

NURSERY RHYME
As I Was Going by Charing Cross

As I was going by Charing Cross,

I saw a black man upon a black horse.
They told me it was King Charles the First,

Oh dear! My heart was ready to burst!

Spotting Someone Famous 7

 STUDENT KERNEL
Spotting Someone Famous

Willard Schultz, Grade 2

Christine Flores, Grade 2

8 Lesson 2
 STUDENT KERNEL
Spotting Someone Famous

Jackson House, Grade 2

Brooklyn Rhodes, Grade 2

Spotting Someone Famous 9

 3 LET’S WRITE!

Quick List
Think about how
everyone has more • Toys • Snacks
than one of some • Games • Rocks
things. • Shoes • Collections

Text Structure

More Than One

Question: Answer:
Do you have Yes, I have List them.
_______________? _______________.

Baa, Baa, Black Sheep

Kernel Essay

My Kernel: Stuffed Animals

1. Do you have stuffed animals?
2. Yes, I have stuffed animals.
3. I have a pink bunny, four mice, one dolphin, and
two fluffy puppies.

Bonus!

Grammar and Spelling Connections

• alliteration • pitchforking (embedding
• question/answer lists in writing)

• ull/ool (full, wool) • commas in a series

10 Lesson 3
 LET’S READ! 3

NURSERY RHYME
Baa, Baa, Black Sheep

Baa, baa, black sheep, have you any wool?

Yes sir, yes sir, three bags full!
One for the master, one for the dame,
And one for the little boy

Who lives down the lane.

More Than One 11

 STUDENT KERNEL
More Than One

Austin Lea, Prekindergarten

Kruz Znidarsic, Kindergarten

12 Lesson 3
 STUDENT KERNEL
More Than One

Jackson Lecce, Grade 2

Miranda Million, Teacher

More Than One 13

 4 LET’S WRITE!

Think about Quick List

something you used
to have—something • Lost blankets • Outgrown shoes
you don’t have
anymore.

Text Structure

Something I Used to Have

What
What I used
happened How it ended
to have
to it

Betty Pringle

Kernel Essay

My Kernel: Skates
1. I had some skates.
2. One day they were too little for me.
3. Now I don’t have them anymore.

Bonus!

Grammar and Spelling Connections

• y to i • contractions
• -ig (pig, big) • commas in a series

14 Lesson 4
 LET’S READ! 4

NURSERY RHYME
Betty Pringle

Betty Pringle, she had a pig,

Not too little and not very big,

When he lived, he lived in clover,

But now he’s dead, and that’s all over.

Billy Pringle lay down and cried,

Betty Pringle lay down and died;

So that’s the end of one, two, and three:

Betty, Billy, poor piggie.

Something I Used to Have 15

 STUDENT KERNEL
Something I Used to Have

Lincoln Smith, Grade 3

Connor McCorkle, Grade 1

16 Lesson 4
 STUDENT KERNEL
Something I Used to Have

Jim Hover, Author’s Husband

Something I Used to Have 17

 5 LET’S WRITE!

Think about a Quick List

time you’ve said
goodbye and • Saying goodbye to • Saying goodbye to
what you hope for the teacher on the your pet when you
last day of school leave in the morning
when that person
comes back.

Text Structure

Someone Left

Somebody What they What I want

went away looked like them to do

Bobby Shaftoe

Kernel Essay

My Kernel: My Sister
1. My sister went to college.
2. She was driving a red Jeep.
3. I want her to come home and play
with me.

Bonus!

Grammar and Spelling Connections

• contractions • plural (no apostrophe)
• ea, e, ee, y vs. contractions
(Shaftoe’s)

18 Lesson 5
Another random document with
no related content on Scribd:
XIV

Osoittaudun huonoksi suojelusvartijaksi

Minun oli mahdotonta irroittaa silmiäni hänestä, ennenkuin hän

katosi hytinovesta. En voinut punnita, kuinka paljon
voimainponnistusta oli vaadittu laahautumiseen sängystä, mitä
rauhattomuutta ja tuskaa hänen oli täytynyt kärsiä uskaltaakseen
tämän. Jourdainit, alettuaan ihmetellä, kun minä en tullut takaisin ja
kun eivät voineet hillitä kieltään — niin, ehkäpä olivat epäilleet
pahoja aikeita heitä itseäänkin kohtaan — olivat luultavasti menneet
sairaalaan ja kertoneet hänelle käynnistäni — sitä vastaan minulla ei
ollut mahdollisuutta suojata itseäni. Lopun hän oli helposti arvannut.
Hänen oli ainoastaan tarvinnut tarkastaa matkustajaluetteloa
saadakseen selville, että Royce ja minä olimme laivalla. Ja nyt
seurasi hän meitä toivoen — mitä? Mitä voi mies toimittaa
sellaisessa tilassa kuin hän? Mitä syytä meillä oli pelätä häntä? Ja
sittenkin hänessä oli jotakin — jotakin itse hänen ympärillään
olevassa ilmakehässä — joka melkein säikäytti minut. Toinnuttuani
jälleen todellisuuteen huomasin että Royce ja rouva Kemball olivat
vetäytyneet kappaleen matkaa kauemmas ja että neiti Kemball
katseli minua hymyillen puoleksi suljetuin silmin.
 »Vai niin, te olette jo taas hereillä, herra Lester» sanoi hän. »Onko
teillä useinkin tuollaisia kohtauksia?»

»Suokaa anteeksi», änkytin, »asian laita on niin, että minä — että

minä —»

»Tehän näytitte ihan kauhistuttavalta», jatkoi hän armottomasti.

»Pelkästä kauhusta. Minä puolestani en voinut nähdä mitään
peloittavaa hänessä.»

»Ette, te ette tunne häntä!» väitin, mutta pidättäydyin puhumasta

liian paljon.

Nyt hän hymyili avoimesti; ihana hymy, joka sai silmäkulmat

hiukan ryppyyn ja salli minun vilahdukselta nähdä rivin pieniä
valkoisia hampaita.

»Ehkä käymme istumaan», sanoi hän. »Ette näytä vieläkään

oikein tointuneelta. Äitini ja herra Royce ovat hylänneet meidät.»

Etsimme paikan peräkannelta, josta voimme nähdä kaupungin

vähitellen katoavan matkan päähän, suuren laivamme liukuessa
kauemmas lahteen ja sen koneiden aloittaessa poljennollisen
musiikkinsa, joka ei lakkaisi ennenkuin matkan lopussa. Saatan
suoraan tunnustaa, että tunsin itseni rauhattomaksi. Enhän ollut
hetkeäkään ajatellut, että Martignylla olisi uskallusta seurata meitä
samassa laivassa kuin me — ja sittenkään, kun kaikki kävi ympäri,
se ei ollut niin merkillistä, hänellä kun ei ollut aavistustakaan siitä,
että epäilin häntä, että tiesin hänen ja Bethunen olevan saman
henkilön. Tämä oli suuri etuni. Joka tapauksessa meidän ei tarvinnut
lainkaan pelätä häntä; hän seurasi meitä luultavasti vain
varoittaakseen rikostovereitaan siinä tapauksessa, että he olivat
vaarassa joutua ilmi meille. Ainakaan tällä hetkellä he eivät olleet
missään vaarassa ja kenties eivät tulisi koskaan olemaankaan.
Mutta että hän seurasi meitä, että hän ei välittänyt siitä suuresta
vaarasta, jossa hän itse oli, se pani minut paremmin arvostelemaan
sen välinpitämättömyyden astetta, jolla hän toteutti päätöksensä
pettää meitä. Mielikuvituksessani hän seisoi mustan pilven
ympäröimänä, jonka syvyydestä hän katseli meitä, julmana,
kalpeana, uhkaavana.

— Kertoisinko Roycelle tämän uuden havainnon? — kysyin

itseltäni, mutta samassa muistin tohtorin sanat. Hänen tuli saada
lepoa ja rauhaa lähimmän viikon aikana; hänen tuli olla vapaana
kaikesta harmista ja huolesta.

»Toivon, etten häiritse, herra Lester?» lausui vieno, hurmaava ääni

vierestäni ja heräsin tietoisuuteen siitä, että olin taaskin tehnyt itseni
syypääksi seuralaiseni unohtamiseen.

»Neiti Kemball», aloitin epätoivoisena, »minun on tunnustettava

teille, että olen kovin epämiellyttävässä asemassa. Ja se seikka,
etten voi pyytää neuvoa, tekee asian vielä pahemmaksi.»

»Ettekö voi pyytää sitä edes herra Roycelta?» kysyi hän

kohotetuin silmäluomin.

»Häneltä kaikkein vähimmän! Tiedätte, että hän on juuri

paranemaan päin vaikeasta hermostumiskohtauksesta — hänen on
oltava levollinen — siinä on syy, miksi hän tekee tämän matkan.»

»Ymmärrän», sanoi hän ja nyökäytti päätään.

 Katsoin häneen taas — noita avoimia, ujostelemattomia silmiä,
vakavaa suuta ja leukaa — ja tein sukkelan päätöksen.

»Neiti Kemball», sanoin, »aion pyytää teitä avukseni, jos saan».

»Luonnollisesti saatte.»

»No, hyvä. Se henkilö, joka tuli laivaan viimeksi, on sekä herra

Roycen että minun pahin vihollinen. Olemme ryhtyneet ottamaan
selvää eräästä konnanjuonesta, jossa hän on mukana. Minulla on
syytä uskoa hänen pystyvän mihin hyvänsä — hän on oikea
paholainen neuvokkuudessa. En tiedä, mitä pahoja juonia hän meitä
kohtaan keksineekään, mutta että hän jotakin keksii, siitä olen
vakuutettu. Herra Royce ei tunne häntä edes ulkonäöltä eikä häntä
saa tehdä levottomaksi; mutta jollei häntä varoiteta, voi hän syöksyä
suoraan vaaraan. Jos vartioimme hyvin, niin minun ei tarvitse
varoittaa häntä. Tahdotteko auttaa minua.»

Hänen silmänsä loistivat, kun hän katsoi minuun.

»Luonnollisesti!» huudahti hän. »Vai niin, meillä on siis salaisuus,

meillä kahdella!»

»Niin, meillä kahdella!» toistin ja tunsin äkkiä veren virtaavan

nopeammin suonissani.

Hän katsoi minuun hetken vähän kahden vaiheella.

»Minun on muistettava herra Grahamin varoitus», sanoi hän.

»Ettehän vain ole keksinyt tätä merkillistä juttua vain huvittaaksenne
minua, herra Lester?
 »Kunniasanalla, en», vastasin tavalla, joka vivahti närkästykselle.
»Toivoakseni se on sillä hyvä!»

»Suokaa anteeksi, herra Lester», sanoi hän vähän katuvasti;

»minun ei olisi pitänyt epäillä teitä! Se tuntui vain niin romanttiselta,
niin uskomattomalta…»

»Se tuntuu uskomattomalta», myönsin, »mutta onnettomuudeksi

se on joka tapauksessa totta. Meidän on pidettävä silmämme auki
monsieur Martignyn eli Bethunen suhteen.»

»Mikä hänen oikea nimensä on?»

»Nämä ovat ainoat, jotka tunnen, mutta epäilen, onko kumpikaan

niistä oikea.»

Royce ja rouva Kemball tulivat luoksemme, ja me istuimme

katsellen Long Islandin matalia, kaukaisia rantoja, kunnes kello
kutsui aterialle. Olimme sopineet stuertin kanssa ja sillä tavoin
saaneet pienen pöydän eräässä sivulla olevassa komerossa —
rouva Kemball ja hänen tyttärensä luopuivat mielellään ja iloisina
kunniasta istua kapteenin pöydässä esiintyäkseen sen sijaan
emäntänä meille — ja ruokailu oli hyvin hilpeätä. Roycekin oli niin
hyvällä tuulella, että se vahvisti minua päätöksessäni olla tekemättä
häntä levottomaksi kertomalla Martignyn olosta laivassa.

Jokaisena hetkenä, joka kului, tuntui pelkoni vähenevän

vähenemistään. Olihan hyvin mahdollista, ajattelin itsekseni, että
kuvittelin aaveita keskellä kirkasta päivää. Ranskalainen ei
näyttäytynyt salongissa, ja jälkeenpäin tiedusteltuani sain laivan
lääkäriltä kuulla, että hän oli huolestuttavan sairaana eikä kyennyt
lähtemään hytistänsä.
 Niin kului iltapäivä ja ilta. Laivalla oli muitakin, jotka tahtoivat
myöskin saada nauttia vähän rakastettavan rouva Kemballin ja
hänen tyttärensä seurasta. Roycekin tunsi muutamia heistä ja esitti
minut heille, mutta miten olikaan, heidän keskustelunsa tuntui
minusta mauttomalta ja epämiellyttävältä. Sitäpaitsi matkatoverini
näytti minusta väsyneeltä, ja lopuksi hiivimme niiden joukosta pois
kannelle, jossa istuimme korituoleissamme yli tunnin ajan ja
katselimme tanssivia laineita ja kuuntelimme veden kohinaa laivan
kohotessa ja laskeutuessa. Päällikköni ajatteli luultavasti erästä
kaunista ruskeasilmäistä, jonka oikut olivat hänelle selittämättömiä.

Mitä minuun tulee — no niin, minä olin äkkiä alkanut ihailla sinisiä
silmiä.

Voin perin mielelläni myöntää heti olleeni merikipeä. Oireet

tuntuivat seuraavana aamuna kymmenen minuuttia hytistäni
lähtemisen jälkeen — vaikka ei se ollut ankara meritauti vain
heikkous ja pyörrytys, joka sai minut ikävöimään hyttiin jälleen. Mutta
Royce ei tahtonut kuulla puhuttavankaan menemisestä alas. Hän sai
minut ylös kannelle ja alas tuoliini, joka oli sijotettuna niin, että raitis
tuuli puhalsi suoraan vasten kasvojani. Pitkä rivi tuoleja oli asetettu
sinne, ja päättäen useimpain niiden omistajain ulkomuodosta
ymmärsin, että he olivat paljon kipeämmät kuin minä. Tämän
menettelyn ansiosta olin tunnin perästä melkein terve taas ja voinpa
vielä sangen hyvällä ruokahalulla nauttia sen aterian, jonka Royce
lähetti minulle ylös. Hetkisen kuluttua tuli tohtori katsomaan, miten
voimme, pakisten meidän jokaisen kanssa muutaman hetken.
Sairaimmat olivat alhaalla kannen alla, eikä kukaan meistä tarvinnut
muuta kuin vähän rohkaisua.
 »Ettekö halua istuutua hetkeksi, tohtori?» kysyin, kun hän tuli
luokseni, ja tarjosin hänelle Roycen tuolin.

»Mitä, ettehän te näytä sairaalta», intti hän nauraen, mutta istuutui

kuitenkin tyhjälle tuolille.

»En minä haluakaan puhua itsestäni», sanoin. »Mitenkä se teidän

toinen sairaanne voi — hän, joka tuli viimeiseksi laivaan?»

Hänen katseensa sai heti totisen ilmeen.

»Hänen nimensä on Martigny», sanoi hän, »ja hän on pahassa

pulassa. Hänelle on täytynyt olla hyvin tärkeätä tulla takaisin
Ranskaan juuri tällä laivalla. Minua ei olisi yhtään ihmetyttänyt, jos
hän olisi kaatunut kuoliaana rantaportaalle.»

»Sydäntautiako hän sairastaa?»

»Niin, ja pitkäaikaista. Hän ei voi luonnollisesti koskaan tulla

terveeksi, mutta voisi elää joka tapauksessa kauan, jos vain olisi
varovainen.

»Onko hän vielä vuoteen omana?»

»No, jos hän tottelee neuvoani, niin hän ei nouse ylös koko
matkan aikana. Hänen on annettava sydämelleen niin vähän työtä
kuin mahdollista, muuten se loppuu kokonaan vielä laivamatkalla.
Hänellä ei ole paljon toisin menettelemisen varaa.»

Sitten hän alkoi puhua muista asioista, ja muutaman hetken

kuluttua hän lähti kiertämään edelleen. Mutta minun ei tarvinnut olla
kauan yksinäni, sillä pian näin neiti Kemballin tulevan vastaani
reippaana ja ruusuisena kuin Diana.
 »Vai niin, meritauti on ollut ankara teitäkin kohtaan, herra Lester!»
sanoi hän iloisesti.

»Ei sanottavasti», vastasin. »Mutta lieväkin on vähemmän

miellyttävä.
Ettekö sääli maamiesparkaa ja tarinoitse vähän hänen kanssaan?»

»Ei, sehän on aivan päinvastainen suhde!» intti hän, mutta istuutui

kuitenkin suureksi tyydytyksekseni. »Tehän olitte se, jonka piti
hauskuttaa minua! Onko Mefistofeleksemme jo tullut ulos?» kysyi
hän matalammalla äänellä. »Minäkin tunnen hänen
velhovaikutustansa ja ikävöin häntä taas.»

»Mefistofeles taistelee vielä sydämensä kanssa, jonka on vaikea

pitää verta tarpeenmukaisessa kiertokulussa, kuten näyttää. Tohtori
sanoi juuri äsken, että hän luultavasti saa viettää koko matkan
vuoteessa.»

»Meille ei sitten jää mitään tekemistä! Tiedättekö, herra Lester,

haluaisin todellakin tulla naispuoliseksi Lecoq'ksi!»

»Ehkäpä vielä saatte siihen tilaisuuden», sanoin synkästi.

»Epäilen suuresti sitä, että Mefistofeles pysyisi toimettomana. Hän ei
näy olevan sitä laatua.»

Hän taputti käsiänsä ja nyökäytti päätään eräälle ohikulkevalle

tutulle.

»Oletteko menossa Pariisiin, neiti Kemball?» kysyin.

»Pariisiin, kyllä. Te kai tulette myös sinne? Teidän täytyy, kun

kerran matkustatte Ranskaan.»
 »Tiemme vie ensin Etretatiin», sanoin, mutta keskeytin, kun hän
nauraen nojausi taaksepäin tuolissaan. »Mitä merkillistä siinä on?»
kysyin vähän kummastuneena.

»Merkillistä? Ei mitään. Etretat on ihana paikka — se muistutti

minua vain eräästä hauskasta tapauksesta — mitenkä eräät siellä
kylpemässä olevat näyttelijät kerran harjoittivat ilkeyttä äitiäni
kohtaan. Se on kaikista kaunein pieni kalastuspaikka ihanimpine
kallioineen, mitä koskaan olen nähnyt. Mutta kesäkausihan tuskin on
vielä alkanut Etretatissa — taiteilijat eivät vielä ole ennättäneet tulla.
Teistä varmaan tuntunee siellä hyvin hiljaiselta ja yksitoikkoiselta.»

»Me emme jää sinne oleilemaan», sanoin. »Mutta kuvailkaa

minulle sitä!
Haluaisin tietää vähän siitä.»

»Etretat», sanoi neiti Kemball, »on oikeastaan taiteilijain

pesäpaikka. Alphonse Karr löysi sen pitkät ajat sitten ja teki sen
tunnetuksi. Etretatin asukkaat olivat hyvin kiitollisia hänelle ja
nimittivät kylän pääkadun hänen mukaansa — ja sen jälkeen on
joukko taiteilijoita ja teatteriväkeä rakentanut huviloita sinne. Siellä
on pieni hiekkaranta, jossa väki kylpee koko päivän. Ja kun on
väsynyt kylpemään, niin ovat jäljellä vielä kalliot ja hietasärkät ja
iltaisin kasino. Te kai puhutte ranskaa, herra Lester?»

»Luin sitä tietysti hiukan koulussa», selitin. »Muistan vielä j'ai tu

as, il a.»

»Kyllä muistatte enemmänkin, kunhan pääsette Etretatiin», sanoi

hän nauraen. »Silloin teidän on pakko muistaa, muuten kuolette
nälkään.»
 »Osaan myöskin sen lauseparren, jonka Mark Twain on tehnyt
kuolemattomaksi.»

»Tiedän — 'Avez-vous-du-vin?'»

»Ja vielä luulen myöskin hämärästi muistavani miten ranskaksi

lausutaan voileipä, juusto ja liha. Niin että emme me suinkaan
nälkään kuole. Sitä paitsi tuleehan herra Royce sangen hyvin
toimeen kielessä. Hän on ollut Ranskassa.»

»Niin, kyllä! Tuossa hän nyt tulee vaatimaan tuoliansa.»

»Sitä minä en anna hänelle, jos vain haluatte käyttää sitä vielä»,
panin vastaan.

»Minun täytyy mennä tieheni joka tapauksessa», ja hän nousi

nauraen ylös. »Olenko huvittanut kylliksi?»

»Enemmän kuin kylliksi; en halua ketään muita huvittamaan

itseäni.»

»Mutta te ette tarvitsekaan ketään tämän jälkeen, minä en

todellakaan usko, että olette enää sairas!»

Nyökäten Roycelle hän poistui odottamatta vastaustani, joka jäikin

sanomatta, ja minä jäin istumaan ja unelmoimaan mitä ruusuisimpia,
uskomattomia unelmia.

Lauantai, sunnuntai ja maanantai kuluivat, ilman että mitään

muuta huomattavaa olisi tapahtunut kuin on tavallista kaikilla
matkoilla. Tyyneys ja meri-ilma vaikuttivat oikein suotuisasti
matkatoveriini, ja hän alkoi vähitellen saada takaisin entisen
terveydentilansa. Minä sen vuoksi tunsin itseni yhä enemmän ja
enemmän vapaaksi omistautumaan neiti Kemballille — kun hän niin
salli — ja huomasin hänellä olevan joka kerralla yhä suuremman
vetovoiman minuun. Martigny makasi edelleenkin vuoteessaan ja oli,
tohtorin ilmoituksen mukaan, paranemaan päin, vaikka se kävikin
hitaasti.

Tiistai-iltana olivat rouva Kemball ja hänen tyttärensä yhtyneet

seuraamme kävelykannella, ja lopuksi, väsyneinä Straussin
valsseihin ja Sousan marsseihin, ohjasimme me askeleemme laivan
keulaan, jossa orkesterin pauhina ylettyi meihin vain katkonaisin
sävelin. Löysimme istuinpaikan peräsinkojun varjossa ja istuimme
kauan aikaa puhellen kaikenlaisista asioista ja katsellen kuun
heijastusta veteen. Vihdoin nousimme lähteäksemme takaisin, ja
Royce ja rouva Kemball kulkivat tapansa mukaan edellä, jota
tekoaan, kun nyt jälkeenpäin sitä ajattelen, Royce saa kiittää.

»Kahden päivän perästä olemme Hovressa», sanoin, »minulle

tulee hyvin ikävä, neiti Kemball».

»Ikävä? Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että olitte niin

mieltynyt mereen!»

»Ei se merestä johdu», väitin; ja kun nyt oli kuutamo, kaunis ilta ja
houkutteleva tilaisuus — »aika, paikka ja rakastettu, kaikki yhdessä»
— niin en tiedä mihin hullutuksiin olisin tehnytkään itseni syypääksi,
jos ei tuo nuori tyttö olisi äkkiä hypännyt esiin huudahtaen kovasti.

»Herra Royce!» huusi hän. »Äiti!»

He pysähtyivät ja kääntyivät ympäri juuri kun raskas nostopuomi

ryskien syöksyi alas kannelle heidän eteensä.
XV

Kaksin on parempi kuin yksin

Salamannopeasti ymmärsin, mitä oli tapahtunut ja juoksin portaita

ylös ylemmälle kannelle, päättäen tehdä kerta kaikkiaan tilin
viholliseni kanssa. Etsin häntä kaikkialta, katselin veneiden sisään ja
alle ja savupiippujen ja ilmanvaihtotorvien taakse, mutta en voinut
keksiä jälkeäkään kenestäkään. Kun tulin takaisin kävelykannelle, oli
sinne kokoontunut pieni joukko ihmisiä, jotka olivat kuulleet putoavan
nostopuomin jysähdyksen; kymmenen, kaksitoista laivamiestä oli nyt
hinaamassa sitä jälleen paikoilleen.

»En ymmärrä, miten nuo kiinnikkeet ovat voineet aueta», sanoi

vahdissa oleva upseeri. »Kiinnitimme tuon puomin ennen
lähtöämme, ja tiedän, että se tuli tehdyksi kunnollisesti.»

Minä tarkastelin köysiä. Niitä ei ollut leikattu poikki, kuten olisi

odottanut näkevänsä, vaan avattu. Martigny oli epäilemättä tehnyt
sen meidän istuessamme ja pakistessamme — hän oli taitava
rikoksissa tehdäkseen itsensä syypääksi mihinkään niin kömpelöön
temppuun kuin nuorien katkomiseen.
 »No, onneksi ei ole mitään vahinkoa tapahtunut, vaikka olipa niin
ja näin että pääsimme alta», huomautti Royce teennäisen iloisesti.
»Jos ei neiti Kemball olisi huutanut, olisi puomi pudonnut suoraan
päällemme.»

Rouva Kemball, jonka kädet vapisivat vähän, käänsi katseensa

siihen suuntaan, josta Roycen ääni kuului hänelle, ja upseeri rypisti
otsaansa ja näytti synkältä ja miettivältä. Samassa tuli kapteeni, ja
he kaksi vetäytyivät sivulle pitämään neuvottelua niin hiljaisella
äänellä, että ainoastaan muutama ranskankielinen sana silloin tällöin
kuultiin. Minä käännyin neiti Kemballiin, joka kalpeana ja silmät
suurina kauhusta seisoi laivan reunakaidetta vasten nojautuneena.

»Mutta se ei ollut mikään tapaturma, herra Lester», kuiskasi hän.

»Näin haamun kumartuneena raakapuun ylitse — vain niin kuin
varjo-olennon — mutta tiedän, etten ole voinut erehtyä.»

Nyökkäsin.

»En epäile ensinkään sitä. Mutta älkää sanoko sitä äidillenne! Se

saisi hänet vain tarpeettomasti huolestuneeksi. Keskustelemme siitä
enemmän huomisaamuna.»

Hän sanoi hyvää yötä ja vei äitinsä mukanaan hyttiin. Minä menin
heti etsimään laivan lääkäriä ja tapasin hänet salonkiportaiden
alapäässä.

»Mitenkä Martigny voi, tohtori», kysäisin.

»Huonommin, pelkään», vastasi hän kiireesti. »Hän on juuri

lähettänyt sanan minulle.»

»Mikä hytti hänellä on?»

 »Numero 375, ulkohytti ylemmällä kannella.»

Sen sanottuaan hän juoksi portaita ylös.

Menin vielä tupakkahuoneeseen ja tutkistelin siellä riippuvaa

värillistä laivan karttaa. Hetken kuluttua minulle oli selvänä, kuinka
helposti Martigny oli välttänyt joutumasta kiinni — hänellä oli ollut
ainoastaan viisi, kuusi metriä käytävänä avatakseen ovensa ja
paneutuakseen taas sänkyyn. Mutta selvästi tämä pienikin
voimainponnistus oli ollut liian suuri hänelle, ja tulin taas siihen
synnilliseen ajatukseen, että ehkäpä vihollisemme vapauttaisi meidät
itsestään.

Kun seuraavana aamuna otin paikkani neiti Kemballin vieressä,

sulki hän kirjansa ja kääntyi minuun päättävä ilme kasvoillaan.

»Herra Lester», alkoi hän, »jos luulette, että se voi vahingoittaa,

niin minä luonnollisesti en tahdo, että te sanotte sanaakaan; mutta
muuten olen mielestäni oikeutettu saamaan selityksen».

»Se on myöskin minun mielipiteeni», myönsin. »Olette osoittanut

olevanne parempi tähystäjä kuin minä. Olin kokonaan unohtanut
Martignyn — minä ajattelin jotakin aivan toista — minulla ei ollut
ajatustakaan vaarasta.»

»Sitä ei ollut minullakaan», sanoi hän kiireesti. »Mutta tulin

sattumalta katsahtaneeksi ylös ja sain silloin nähdä mustan haamun
kumartuneena eteenpäin heidän ylitsensä, ja ennenkuin minulla oli
aikaa ajatella, kirkaisin heille — aivan tahtomattani.»

»Se oli juuri heidän pelastuksensa. Jos olisitte pidättäytynyt

ajatellaksenne ensin, niin se olisi ollut liian myöhäistä.»
 »Niin, mutta jälkeenpäin saatoin tosiaankin ajatella! Minun tarvitsi
vain sulkea silmäni yöllä, niin näin hänet siellä taas, väijyen meitä,
odottaen sopivaa tilaisuutta. Ja niin en luonnollisesti voinut olla
murehtimatta kaiken sen johdosta.»

»Teidän ei tarvitse surra enää», sanoin ja katsoin ympärilleni

vakuuttautuakseni, ettei ketään ollut läheisyydessä.

Alkaen Hiram Holladayn kuolemasta kerroin sitten kohta kohdalta

koko jutun. Hän kuunteli kädet ristissä ja jännittynein ilmein, mutta ei
sanonut mitään ennenkuin olin lopettanut. Silloin nojautui hän
taaksepäin tuolissaan ja huokasi syvään.

»Se on kauheata!» kuiskasi hän. »Kauheata ja käsittämätöntä.

Mutta te ette ole sanonut minulle vielä mitenkä selitätte asian, herra
Lester.»

»Minulla ei ole mitään selitystä», vastasin avuttomasti »Olen

mietiskellyt sinne ja tänne, mutta mikään punnitsemiseni ei ole
näyttänyt pitävän paikkaansa. En tiedä mitä uskoa; jollei vain neiti
Holladay olisi joutunut hypnotismin taikka jonkinlaisen
mielipuolisuuden uhriksi, joka myöskin on uskottavaa.»

Hän istui hetken ja katsoi miettivänä eteensä.

»On olemassa tapa, luulen, jolla mahdollisesti voitaisiin selittää se,

osittain ainakin. Ehkä se ei ollut lainkaan neiti Holladay, joka ajoi
Washington Squarelle uuden kamarineidin kanssa. Ehkä se oli joku
muu nainen ja että nuo lukitut ikkunat itse asiassa olivat neiti
Holladayn vankina pitämistä varten. Ajatelkaa häntä siellä, Martignyn
ollessa vanginvartijana!»
 »Mutta hän ei ollut siellä!» väitin vastaan. »Näimmehän me hänet
antaessamme hänelle rahat. Sekä herra Royce että minä näimme —
ja herra Graham myös.»

»Niin — melkein pimeässä huoneessa kääre otsalla ja ääni niin

sortuneena, ettei voinut puhua. Eipä ihme, että herra Royce tuskin
tunsi häntä!»

Vaikenin hetken miettiäkseni.

»Muistakaa, että se selittäisi useamman kuin yhden asian, kun ei

kerran löydy muuta uskottavaa selitystä», jatkoi neiti Kemball.
»Esimerkiksi ne teljetyt ikkunat ja vangin käytös.

»Niin, se on totta», myönsin, vaikka tämä arvelu ei ensi

silmänräpäyksessä saanut hyväksymistäni. »Mutta uskotteko
todellakin, että neiti Holladay on viety pois väkivallalla?»

»Tietysti! Jos hän lainkaan olisi kadottanut ymmärryksensä, niin

olisi se tapahtunut heti, eikä kaksi viikkoa murhan jälkeen.»

»Mutta jos hän oli surrut sitä», intin.

»Sitä hän ei tehnyt, ainakin hän oli lakannut siitä. Olettehan kuullut
sekä herra Roycelta että hovimestarilta, että hän oli paranemaan
päin, iloisempi ja muuten enemmän kaltaisensa. Minkä vuoksi hän
olisi uudelleen antautunut surun valtaan?»

»En tiedä», sanoin neuvotonna. »Kuta enemmän mietin asiaa, sitä

käsittämättömämmältä se tuntuu. Sitäpaitsi tämä juttu on eilisiltana
saattanut minut sellaiseen tuohtuneeseen mielentilaan, etten voi
punnita selvästi. Minä en voi olla ajattelematta, kuinka huolimaton
olin, etten täyttänyt velvollisuuttani.»
 »Sitä en pahoittelisi, jos olisin teidän sijassanne! Mutta eräs toinen
asia», lisäsi hän vähän ankarasti, »tehän olette nyt huomannut, että
teidän syyksenne yksin lankeaa, että Martigny on täällä laivassa?»

»Mutta minun oli pakko mennä Jourdainiin», puolustelin itseäni;

»enkä voinut auttaa sitä, että he menivät hänen luokseen — pyytää
heitä olemaan menemättä olisi saanut heidät epäilemään minua
heti».

»Niin, niin tietysti; mutta eihän teidän ainakaan tarvinnut lähettää

heitä. He eivät ehkä olisi menneet lainkaan muuten — eivätkä
varmasti niin pian — jollette olisi lähettänyt heitä.»

»Lähettänyt heitä!» toistin ja tuijotin hämmästyneenä häneen,

epätietoisena siitä, olinko kuullut oikein.

»Niin, lähettänyt», sanoi hän vielä kerran painolla. »Minkä vuoksi

he menivät sairaalaan niin varhain seuraavana aamuna?»

»Luullakseni heidän epäluulonsa oli kasvanut minua kohtaan.»

»Lorua! Mitä syytä heillä olisi ollut epäillä teitä? Se oli päinvastoin
juuri sen vuoksi, että he eivät epäilleet teitä, sen vuoksi että he
tahtoivat tehdä teidän mieliksenne ja tuuletuttaa huoneenne; sanalla
sanoen, sen vuoksi että te pyysitte heitä menemään — he menivät
noutamaan noiden ikkunalukkojen avaimia. Ne olivat tietysti
Martignylla.»

Hetken ajan istuin vailla vastausta. Saatoin vain tuijottaa häneen.

Mutta vihdoin palautui puhekykyni jälleen.

»Oh, millainen pölkkypää olen ollutkin!» jatkoin minä katkerasti.

»Etten hoksannut sitä ennen! Olin sellaisessa järkkyneessä
mielentilassa havaintoni vuoksi sinä päivänä, että en voinut ajatella
mitään muuta. Luonnollisesti tuli koko juttu ilmi, kun he pyysivät
avaimia.»

»No, minä en olisi niin ankara itseäni kohtaan», sanoi neiti

Kemball nauraen ja katsoi ilkamoivasti minuun istuessani siinä
katuvannäköisenä. »Omasta puolestani minusta on sangen hyvä,
että hän on mukana laivassa.»

»Hyvä? Sitä ette kai voine tarkoittaa?»

»Kyllä, sitä juuri tarkoitan. Otaksukaa, että Jourdainit eivät olisi

menneet hänen luokseen; silloin hän olisi joka tapauksessa lähtenyt
sairaalasta parin kolmen päivän perästä — sillä hän ei ole sellainen,
joka makaa toimetonna tietäessään teidän ajavan pakolaisia takaa.
Hän olisi niin muodoin tullut takaisin huoneeseensa samassa
talossa, jossa teidän asuntonne on; emäntänne olisi ilmoittanut
hänelle teidän matkustaneen Eurooppaan, ja hänen olisi vain
tarvinnut lukea läpi tämän höyrylaivan matkustajaluettelo
saadakseen nähdä nimenne. Niin että, kuten näette, ei ole paljon
syytä suruun.»

»Mutta kaikissa tapauksissa», muistutin, »hän olisi jäänyt

Amerikkaan. Hän ei olisi ennättänyt tavata meitä. Meillä olisi ollut
hyvä ennätys hänestä.»

»Niin, hän ei olisi ennättänyt tavata teitä, se on totta, mutta sen

sijaan olisi sähkösanoma mennyt teidän ohitsenne yli meren ja
varoittanut hänen liittolaisiaan. Jos he saavat aikaa piilottaa
vankinsa, niin ette tule koskaan saamaan tietoa hänestä — teidän
ainoa toivonne on siinä, että yllätätte heidät valmistautumattomina.
Ja vielä yksi syy — kun hän on kerran laivassa, niin meillä on vielä
hyvä tilaisuus urkkia enemmän — vaikka mennä tarinoimaan hänen
kanssaan? — Silloinhan saatte sen 'älykkyystaistelun', jota
ikävöitte.»

»Olen kyllä ajatellut sitä», sanoin, »mutta pelkään, etten voi

näytellä osaani».

»Osaanne?»

»Niin, näytellä luulemattomuutta, näyttää avoimelta ja suoralta

häntä kohtaan, olla kertovinani hänelle kaikki suunnitelmani.
Pelkään, että hän näkee lävitseni heti ensi silmänräpäyksessä ja saa
minut kiinni jostakin hairahduksesta. Se on liian suuri vaiva.»

»Mutta etu olisi teidän puolellanne», muistutti hän. »Voisitte puhua

hänelle niin monta asiaa kuin hän jo tietää ja kun hänellä ei ole
mitään syytä epäillä teidän tietävän, että hän tietää. Se on hyvin
mutkallista — mutta ymmärrättehän te joka tapauksessa?»

»Tietysti.»

»Ja niin olisi aivan luonnollista, että menitte hänen luokseen niin
pian kuin saitte tietää hänen olevan sairaana. Vältellä häntä olisi
samaa kuin tunnustaa epäilevänne häntä.»

»Mutta hänen nimensä ei ole matkustajaluettelossa. Jollen olisi

sattumalla huomannut häntä, kun hän tuli laivaan, niin en luultavasti
olisi koskaan saanut tietää hänen olevan täällä.»

»Ehkäpä hän näki teidät samalla kertaa.»

»Ehkä, siinä tapauksessa ovat asiat vielä pahemmin», sanoin.

»Jos hän tietää, että minä tiedän hänen olevan laivassa, niin hän
arvaa myöskin minun epäilevän häntä; ja jos ei hän sitä tiedä, niin,
silloin ei hänellä ole mitään syytä luulla, että saisin tiedon hänestä,
jos hän vain ei näyttäydy salongissa, mikä ei näytä hyvin
uskottavalta.»

Hän istui hiljaa pari minuuttia katsellen vettä.

»Ehkä olette oikeassa», sanoi hän vihdoin; »ei maksa vaivaa

antautua uusiin vaaroihin. Asia houkutteli minua, minusta itsestäni
olisi hupaista pakinoida puoli tuntia ja mittailla voimia hänen
kanssaan.»

»Mutta te olettekin nerokkaampi kuin minä», selitin. »Sen olette

selvästi osoittanut viimeisten minuuttien kuluessa.»

»Eikö mitä, sitä en ole tehnyt; olen vain näyttänyt teille, että olette
sivuuttanut pikku seikat. Ja uskon teidän olevan oikeassa mitä tulee
vaaraan, joka johtuisi käynnistänne Martignyn luona. Ensimmäinen
velvollisuutemme on neiti Holladayta kohtaan; meidän on
pelastettava hänet, ennenkuin Martigny ennättää varoittaa
rikostovereitaan, niin että he vievät hänet jonnekin, josta emme voi
häntä löytää.»

Se teeskentelemätön tapa, jolla hän sanoi »me», täytti minun

sieluni selittämättömällä onnella.

»Mutta miksi he kiusautuvat pitämällä lainkaan vankina? Eiväthän

he häikäilleet tappaessaan hänen isänsä.»

»Eivätkä he ehkä häikäile tappaessaan hänetkin, kun vain

otollinen tilaisuus ilmestyy», vastasi hän tyynesti. »Se on helpompaa
Ranskassa kuin New Yorkissa — ehkäpä ovat he jo suorittaneet