The Marks of the New Heart 1st Edition

Zacharias Tanee Fomum

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/the-marks-of-the-new-heart-1st-edition-zacharias-tane
e-fomum/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Marks of The Broken And The Unbroken Life 1st

Edition Zacharias Tanee Fomum

https://ebookmeta.com/product/the-marks-of-the-broken-and-the-
unbroken-life-1st-edition-zacharias-tanee-fomum/

The Ministry of Prayer 1st Edition Zacharias Tanee

Fomum

https://ebookmeta.com/product/the-ministry-of-prayer-1st-edition-
zacharias-tanee-fomum/

God Aids And You 1st Edition Zacharias Tanee Fomum

https://ebookmeta.com/product/god-aids-and-you-1st-edition-
zacharias-tanee-fomum/

How To Bring People To Christ 1st Edition Zacharias

Tanee Fomum

https://ebookmeta.com/product/how-to-bring-people-to-christ-1st-
edition-zacharias-tanee-fomum/
When Is Adultery Or Fornication Committed 1st Edition
Zacharias Tanee Fomum

https://ebookmeta.com/product/when-is-adultery-or-fornication-
committed-1st-edition-zacharias-tanee-fomum/

Those who will not see Him 1st Edition Zacharias Tanee
Fomum

https://ebookmeta.com/product/those-who-will-not-see-him-1st-
edition-zacharias-tanee-fomum/

Tizzy the Dizzy Dreidel Allison Marks Wayne Marks

https://ebookmeta.com/product/tizzy-the-dizzy-dreidel-allison-
marks-wayne-marks/

Heart of the Dragon New Kingdom Trilogy Book 2 1st

Edition Micky Carre

https://ebookmeta.com/product/heart-of-the-dragon-new-kingdom-
trilogy-book-2-1st-edition-micky-carre/

The Afterlife of the Party Grounded 2 1st Edition Darcy

Marks

https://ebookmeta.com/product/the-afterlife-of-the-party-
grounded-2-1st-edition-darcy-marks/
THE MARKS OF THE NEW HEART
(A Voice For Personal Spiritual Revival - No 015)

By

Zacharias Tanee Fomum

Copyrights 2002, Z.T. Fomum

 Published by

the ePublishing unit of the Book Ministry of CMFI

http://www.cmfionline.org | ztfbooks@cmfionline.org

NB: NO PORTION OF THIS TRACT MAY BE REPRODUCED WITHOUT

PERMISSION
 TABLE OF CONTENTS
The Marks of The New Heart

True Conversion

About The Author

Other Books By Z.T. Fomum

 THE MARKS OF THE NEW HEART

1. Having a burning desire to know the Lord Jesus.

2. Having a burning desire to read the Bible.

3. Reading and re-reading the Bible.

4. Reading with great appetite all that will enhance a knowledge

of the Lord Jesus.

5. Having a burning love for all believers, regardless of their class,

wealth, position or grouping.

6. Having a deep satisfaction with the companionship of anyone

who knows the Lord Jesus.

7. Having a love of prayer.

8. Praying much of the time.

9. Praying frequently.
10. Praying directly to God.

11. Having much faith in prayer.

12. Having great expectations of answers to prayer.

13. Hating all sin.

14. Fleeing from all sin.

15. Having a great desire to give materially for the Gospel so that
others may be saved.

16. Having a great desire to give materially for the Gospel so that
the needs of the brethren be met.

17. Losing all interest in pursuing gain.

18. Having a desire to give away all that can be given away so that
the needs of others be met.

19. Enjoying satisfaction with a little.

20. Being content with what one has.

21. Not complaining about people.

22. .Not complaining about things.

23. Not complaining about circumstances.

24. Seeing God’s hand in every situation.

25. Expecting God’s intervention in every situation.

26. Recklessly presenting the Gospel to sinners without thought of

the consequences to the one presenting it or to the one to
whom it is being presented, since the Gospel is the offer of the
best in time and in eternity.

27. Valuing things only from their consequences in eternity.

28. Ignoring or discarding things that are temporary in impact.

29. Arriving early at the place of prayer.

30. Arriving early at the place of worship.

31. Arriving early at the place of Bible teaching.

32. Lingering at the place of prayer when the meeting is over,

wishing there were more.

33. Lingering at the place of worship, wishing there were more.

34. Lingering at the place of Bible teaching, wishing there were

more.

35. Doing everything to be in the company of those who know

Jesus more.

36. Doing everything to be in the company of those who can offer

more of Jesus.

37. Confessing sin easily.

38. Confessing sin clearly.

39. Completely forsaking sin.

40. Feeling sorrow over sin committed.

41. Abandoning plans and projects that were made to possess the
world.

42. No longer being preoccupied with physical appearance.

43. Losing interest in good clothes.

44. Losing interest in good housing.

45. Losing interest in good cars.

46. Losing interest in all worldly tastes.

47. Losing desire to guarantee the future.

48. Feeling a heightened desire to give now for the needs of the
Lord and the Lord’s people.

49. Feeling an unceasing desire to win all men to the Lord.

50. Feeling no shame of the Gospel.

51. Presenting the Gospel to all men alike without fear of rank.

52. Doing everything to advance the Gospel.

53. Doing everything to win some.

54. Doing everything to let everyone know that one belongs to the
Lord Jesus.

55. Considering those without Christ as absolute tragedies.

56. Considering the pleasures of those without Christ as folly in the

extreme.

57. Considering money banked on earth as a great loss.

58. Considering money banked in heaven as plain wisdom.

59. Withdrawing money from worldly banks and investing it into

the bank of heaven.

60. Having no fear of persecution.

61. Having no fear of being disapproved of by those who do not

know God.

62. Being content that the Lord’s name is glorified, regardless of

who receives the applause from man.

63. Having a willingness to do any service for the glory of the Lord
Jesus, regardless of how menial it may be.

64. Being content with the position of a servant of God and a

servant of man.

65. Finding deep fulfilment in spiritual things.

66. Finding worldly things offensive.

 67. Tolerating worldly people because of the prospect that they
might be won for the Lord.

68. Tolerating worldly position because of the prospect that it

might provide an opportunity to serve the Lord Jesus.

69. Abandoning selfish ambition.

70. Having a great desire to do great things for the Lord.

71. Believing all things.

72. Hoping all things.

73. Loving all people.

74. Seeing no possibility of disobeying God’s law.

75. Knowing God’s law for what it is: final and irrevocable.

76. Entertaining no thought of backsliding.

77. Hating all that was done in the condition of the old heart.

78. Regretting the years spent in unbelief.

79. Regretting the opportunities lost while in unbelief.

80. Being determined to gain all that can be gained.

The new heart has a heightened desire to be free from the
following:

1. The works of the flesh

 2. The love of the world

3. The love of the things of the world

The new heart has a burning desire to:

1. Seek the Lord

2. Find the Lord

3. Know the Lord

4. Love the Lord

5. Make the Lord its bliss

6. Serve the Lord as an overflow of love

The new heart has a burning desire to invest all its time, money,
wealth, possessions, talents, gifts, opportunities, privileges, and all
else, into the service of the Lord!

We can present it as follows:

Professor Zacharias Tanee Fomum
 OUR REVIVAL TRACTS

1. God Speaks to the Man Who Wants to Hear

2. You Can Receive a Heart Free From All Idols Today

3. The Practice of Truth in the Sexual Life

4. The Manifestations of the Lordship of Self

5. How to Bring People to Christ

6. The Ministry of Fasting

7. You Shall Receive Power

8. The Call for Exceedingly Great Deeds

9. Almost Saved!

10. Those Who Will See Him

11. The Ministry of Prayer

12. The Marks of the Broken and the Unbroken Life

13. The Santa Cruz Prophecy

14. God, AIDS and You!

15. The Marks of the New Heart

16. When Is Adultery or Fornication Committed?

17. Victory Through Persecution

 TRUE CONVERSION

(MARK 10:17-31)

All the blemished hearts represent unsaved persons.

The last pure heart alone represents the saved person.

Jesus cannot come in to blot out some of a person’s sins and not
others. He comes in to blot out all sins or no sin at all.

He blots out sin that is confessed and forsaken forever.

He comes in to be Saviour, Lord and King in all things and in all

circumstances or He does not come in at all.

He cannot come in to be Saviour without being Lord and King

because He cannot divide Himself. He is Saviour, Lord and King of all
or Saviour, Lord and King of nothing at all.

Professor Zacharias Tanee Fomum

 THANK YOU FOR READING MY
TRACT

If you have been blessed by it, won’t you please take a moment to
leave me a review at your favourite retailer?

Thank you!

Zacharias Tanee Fomum

CONNECT WITH AUTHOR

Follow me on Twitter: http://twitter.com/cmfionline

Friend me on Facebook: http://facebook.com/cmfionline

Friend me on Facebook: http://facebook.com/ztfebooks

Subscribe to my website: http://www.cmfionline.org

Order the printed copies at: http://www.cph.cmfionline.org

Enrol on my Bible Course at : http://www.bcc.cmfionline.org

Favourite me at Smashwords:
https://www.smashwords.com/profile/view/ztfomum
 DON’T MISS OUT!

Click the button below and you can sign up to receive emails
whenever Zacharias Tanee Fomum publishes a new book. There’s no
charge and no obligation.
 VERY IMPORTANT

If you have not yet received Jesus as your Lord and Saviour, I
encourage you to receive Him. Here are some steps to help you.

ADMIT that you are a sinner by nature and by practice, and that on
your own you are without hope. Tell God that you have personally
sinned against Him in your thoughts, words and actions. In a sincere
prayer, confess all your sins to Him one after the other. Do not omit
any sin that you can remember. It may be helpful if you write out
your sins on sheets of paper and then burn them after God has
forgiven you. In doing so, you must be truly sorry for them, since
they pierce God’s heart. Then, truly turn your back to and abandon
your sinful ways. If you stole, steal no more. If you have been
committing adultery or fornication, stop it. God will not forgive you if
you have no desire to stop sinning in all the areas of your life; but if
you are sincere, He will give you the power to stop.

BELIEVE that Jesus Christ, who is God’s Son, is the only Way, the
only Truth, and the only Life. Jesus said, “I am the way, the truth
and the life, no one comes to the Father but by me” (John 14:6),
and the Bible says, “For there is one God and one mediator between
God and men, the man Christ Jesus, who gave himself a ransom for
all” (1 Timothy 2:5-6). If you believe this, you are also rejecting
every other system or philosophy that suggests that a man can be
reconciled to God outside of a personal relationship with Jesus
Christ. If you believe in Jesus Christ, you will want to receive Him,
for, “As many as received him, he gave them the power to become
the children of God” (John 1:12). But,

CONSIDER the cost of following Him. Jesus said that all who will
follow Him must deny themselves. This includes selfish financial,
social and other interests. He also wants His followers to take up
their crosses and follow Him. Are you prepared to abandon your own
interests daily for those of Christ? Are you prepared to be led in new
directions by Him? Are you prepared to suffer for Him and die for
Him if need be? Jesus said, “Think not that I am come to send peace
on earth: I came not to send peace but a sword... and a man’s
enemies shall be they of his household. He who loves father or
mother more than me is not worthy of me; and he who loves son or
daughter more than me is not worthy of me. And he who does not
take up his cross and follow after me is not worthy of me” (Matthew
10:34 - 38).

This is very costly, but God’s gifts - peace, joy, eternal life, etc…, are
far greater than whatever it may cost you. You do well to choose
Him. Jesus will have nothing to do with half-hearted people. He
demands a total commitment. He will only receive and forgive those
who are prepared to follow Him AT ALL COST. Think about it and
count the cost. If you are prepared to follow Him come what may,
then there is something you must DO.

INVITE Jesus to come into your heart and life. He says, “Behold, I
stand at the door and knock, if any one hears my voice and opens
the door (to his heart and life) I will come in to him and eat with him
and he with me” (Revelation 3:20). Why not pray a prayer like the
following, or one of your own making as the Holy Spirit leads you?

“Lord Jesus, I am a wretched, lost sinner who has sinned in

thought, word, and deed. Forgive me all my sins and cleanse me.
Receive me, Saviour, and transform me into a child of God.Come
into my heart now and give me eternal life. I will follow You at all
cost, trusting Your Holy Spirit to give me all the power that I
need. Amen.”

When you pray this prayer sincerely, Jesus answers at once and
justifies you before God and makes you His child.

Please, write to me (ztfbooks@cmfionline.org) and I will pray for you

and help you as you go on with Jesus Christ….

If you have received the Lord Jesus Christ after reading this book,
please write to us at the following address:
 ABOUT THE AUTHOR

Zacharias Tanee FOMUM

1945-2009

Founding Leader,

Christian Missionary Fellowship International

(C.M.F.I)

Professor Zacharias Tanee Fomum was born in the flesh on 20th

June 1945 and became born again on 13th June 1956. On 1st
October 1966, He consecrated his life to the Lord Jesus and to His
service, and was filled with the Holy Spirit on 24th October 1970. He
was taken to be with the Lord on 14th March, 2009.

Pr Fomum was admitted to a first class in the Bachelor of Science

degree, graduating as a prize winning student from Fourah Bay
College in the University of Sierra Leone in October 1969. At the age
of 28, he was awarded a Ph.D. in Organic Chemistry by the
University of Makerere, Kampala in Uganda. In October 2005, he
was awarded a Doctor of Science (D.Sc) by the University of
Durham, Great Britain. This higher doctorate was in recognition of
his distinct contributions to scientific knowledge through research.
As a Professor of Organic Chemistry in the University of Yaounde 1,
Cameroon, Professor Fomum supervised or co-supervised more than
100 Master’s Degree and Doctoral Degree theses and co-authored
over 160 scientific articles in leading international journals. He
considered Jesus Christ the Lord of Science (“For by Him all things
were created...” – Colossians 1:16), and scientific research an act of
obedience to God’s command to “subdue the earth” (Genesis 1:28).
He therefore made the Lord Jesus the Director of his research
laboratory while he took the place of deputy director, and attributed
his outstanding success as a scientist to Jesus’ revelational
leadership.

In more than 40 years of Christian ministry, Pr Fomum travelled

extensively, preaching the Gospel, planting churches and training
spiritual leaders. He made more than:

700 missionary journeys within Cameroon, which ranged from

one day to three weeks in duration.

500 missionary journeys to more than 70 different nations in all

the six continents. These ranged from two days to six weeks in
duration.

By the time of his going to be with the Lord in 2009, he had

preached in over 1000 localities in Cameroon, sent over 200 national
missionaries into many localities in Cameroon and planted over 1300
churches in the various administrative provinces of Cameroon. At his
base in Yaounde, he planted and built a mega-church with his co-
workers which grew to a steady membership of about 12,000. Pr
Fomum was the founding team-leader of Christian Missionary
Fellowship International (CMFI); an evangelism, soul-winning,
disciple making, Church-planting and missionary-sending movement
with more than 200 international missionaries and thousands of
churches in 65 nations spread across Africa, Europe, the Americas,
Asia and Oceania. In the course of their ministry, Pr Fomum and his
team witnessed more than 10,000 recorded healing miracles
performed by God in answer to prayer in the name of Jesus Christ.
These miracles include instant healings of headaches, cancers,
HIV/AIDS, blindness, deafness, dumbness, paralysis, madness, and
new teeth and organs received.

Pr Fomum read the entire Bible more than 60 times, read more than
1350 books on the Christian faith and authored over 150 books to
advance the Gospel of Jesus Christ. 5 million copies of these books
are in circulation in 12 languages as well as 16 million gospel tracts
in 17 languages.

Pr Fomum was a man who sought God. He spent between 15

minutes and six hours daily alone with God in what he called Daily
Dynamic Encounters with God (DDEWG). During these DDEWG he
read God’s Word, meditated on it, listened to God’s voice, heard God
speak to him, recorded what God was saying to him and prayed it
through. He thus had over 18,000 DDEWG. He also had over 60
periods of withdrawing to seek God alone for periods that ranged
from 3 to 21 days (which he termed Retreats for Spiritual Progress).
The time he spent seeking God slowly transformed him into a man
who hungered, thirsted and panted after God. His unceasing heart
cry was: “Oh, that I would have more of God!”

Pr Fomum was a man of prayer and a leading teacher on prayer in

many churches and conferences around the world. He considered
prayer to be the most important work that can be done for God and
for man. He was a man of faith who believed that God answers
prayer. He kept a record of his prayer requests and had over 50, 000
recorded answers to prayer in his prayer books. He carried out over
100 Prayer Walks of between five and forty-seven kilometres in
towns and cities around the world. He and his team carried out over
57 Prayer Crusades (periods of forty days and nights during which at
least eight hours are invested into prayer each day). They also
carried out over 80 Prayer Sieges (times of near non-stop praying
that ranges from 24 hours to 120 hours). He authored the Prayer
Power Series, a 13-volume set of books on various aspects of prayer;
Supplication, Fasting, Intercession and Spiritual Warfare. He started
prayer chains, prayer rooms, prayer houses, national and continental
prayer movements in Cameroon and other nations. He worked with
leaders of local churches in India to disciple and train more than 2
million believers.

Pr Fomum also considered fasting as one of the weapons of

Christian Spiritual Warfare. He carried out over 250 fasts ranging
from three days to forty days, drinking only water or water
supplemented with soluble vitamins. Called by the Lord to a distinct
ministry of intercession, he pioneered fasting and prayer movements
and led in battles against principalities and powers obstructing the
progress of the Gospel and God’s global purposes. He was enabled
to carry out 3 supra – long fasts of between 52 and 70 days in his
final years.

Pr Fomum chose a lifestyle of simplicity and “self- imposed poverty”

in order to invest more funds into the critical work of evangelism,
soulwinning, church-planting and the building up of believers.
Knowing the importance of money and its role in the battle to reach
those without Christ with the glorious Gospel, he and his wife grew
to investing 92.5% of their earned income from all sources (salaries,
allowances, royalties and cash gifts) into the Gospel. They invested
with the hope that, as they grew in the knowledge and the love of
the Lord, and the perishing souls of people, they would one day
invest 99% of their income into the Gospel.

He was married to Prisca Zei Fomum and they had seven children
who are all involved in the work of the Gospel, some serving as
missionaries. Prisca is a national and international minister,
specializing in the winning and discipling of children to Jesus Christ.
She also communicates and imparts the vision of ministry to children
with a view to raising and building up ministers to them.

The Professor owed all that he was and all that God had done
through him, to the unmerited favour and blessing of God and to his
worldwide army of friends and co-workers. He considered himself
nothing without them and the blessing of God; and would have
amounted to nothing but for them. All praise and glory to Jesus
Christ!
 http://www.cph.cmfionline.org

OTHER BOOKS BY Z.T. FOMUM

1. A Broken Vessel

2. A successful Marriage (Husband’s Making)

3. A successful Marriage (Wife’s Making)

4. Are You Still a Disciple of the Lord Jesus

5. Be Filled with the Holy Spirit

6. Brokenness

7. Celebrity: a masque

8. Christ The Victor

9. Come and See! Jesus has not Changed

10. Come Back home, my son. I still love. you

11. Daily Dynamic Encounters With God

12. Deliverance from demons

13. Deliverance from Sin

14. Deliverance From The Sin Of Laziness

15. Divorce And Remarriage

16. Enjoying the Choice of your Marriage Partner

17. Enjoying the Married Life

18. Enjoying the Pre-Marital Life

19. Enjoying the Sexual life

20. Facing life’s problems Victoriously

21. Freedom From Sin Of Adultery and Fornication

22. Goals! How to Set them, and How to Accomplish Them

23. God’s love and forgiveness

24. Inner Healing

25. Jesus loves you and wants to heal you

26. Knowing God: The greatest Need of the hour

27. Knowing the God of Unparalleled Goodness

28. Laws of Spiritual Success

29. Making Spiritual Progress vol.1

30. Making Spiritual Progress vol.2

31. Making Spiritual Progress vol.3

32. Making Spiritual Progress vol.4

33. Moving God through prayer

34. No Failure Needs to be Final

35. Personal Spiritual Revival

36. Praying With Power

37. Restitution

38. Retreat For Spiritual progress

39. Revelation a must

40. Sanctified and Consecrated For Spiritual Ministry

41. Soul Winning (vol.1)

42. Spiritual Aggressiveness

43. The Art Of Intercession

44. The Art of Working Hard

45. The Christian and Money

46. The Dignity Of Manual Labour

47. The Joy of Begging to Belong to the Lord Jesus

48. The Making of Disciples

49. The Ministers and the Ministry of The New Covenant

50. The Ministry Of Fasting

51. The Ministry Of Supplication

52. The leader and his God

53. The power of the Holy Spirit in the winning of the Losts

54. The Practice of Intercession

55. The Prophecy of the Overthrow of the Satanic Prince of

Cameroon

56. The school of Truth

57. The Secret of Spiritual Fruitfulness

58. The secret of Spiritual Rest

59. The Shepherd and the Flock

60. The Sin before You May Lead To immediate Death: Do Not
Commit It!
61. The Sower, The Seed and the Hearts of Men

62. The Use of Time

63. The way of Christian character

64. The way of Christian service

65. The way of discipleship

66. The way of life

67. The Way Of Loving The Lord

68. The Way of Obedience

69. The Way Of Sanctification

70. The Way Of Spiritual Encouragement

71. The way of spiritual power

72. The Way of Spiritual Warfare

73. The way of suffering for Christ

74. The way of victorious praying

75. The Women of the Glory vol 1

76. True Repentance

77. Vision, burden and action

78. Waiting on The Lord In Prayer

79. You Can Lead Someone To Christ

80. You Can receive a Pure Heart Today

81. You Can Receive The Baptism Into The Holy Spirit Now

82. You have a talent!

Another random document with
no related content on Scribd:
Bruno.

»Minulla sattui olemaan parempi huone kuin seura, siinä kaikki.»

»Mikä hänen nimensä oli?» sanoi Bruno katsellen listaa, johon

väki oli kirjoittanut nimensä. »Charles Minghelli? Se oli kai sama
kirjuri, jota epäiltiin väärennyksestä Lontoon lähetystössä ja joka
erotettiin virastaan.»

»Sitä minä arvelinkin!» sanoi Rossi. »Ja mies epäilemättä syyttää

pääministeriä erostaan ja tahtoi käyttää minua yksityisen
kostonhimonsa tyydyttämiseen.»

»Vai semmoinen asia hänellä oli. Miksette sanonut minulle? Hän

olisi pudonnut portaista kuin lentotähti. Mutta te ajoitte hänet ulos
kumminkin, ja sen asian hän tulee muistamaan ikipäivät. Hän on
hieno kuin partaveitsi, mutta minusta näyttää kuin hänellä olisi pieni
asesäiliö huulillaan. Tekisi mieli koskettaa häntä pihdeillä vain. Ja nyt
minä muistan, että hän on pormestarin, vanhan Palomban
sisarenpoika, ja minä olen nähnyt hänet Donna Roman luona.
Charles Minghelli. Tietysti! Se nimi juuri oli kirjekuoressa, jonka hän
antoi minulle postiin vietäväksi, sellaisessa sinipunervassa,
tuoksuavassa kirjekuoressa, jossa on hänen monogramminsa.»

Ovelta kuului koputus, ja pieni poika, joka oli leikkinyt Davido

Rossin takin napeilla, hypähti ovelle huutaen.

»Minä, minä aukaisen!» ja tarttuen sauvaansa astui hän suorana

ovelle ja avasi sen.

Ravintolan palvelija valkoisessa kaavussa ja suuri läkkilaatikko

pään päällä astui sisään, ja hänen jälessään tuli vanha
ryppynaamainen, punahuivinen vaimo ovenvartijan kommakosta.

»Astukaa sisään», huusi Bruno. »Minä tilasin paraan päivällisen

trattoriasta ja arvelin, että ehkä voisimme nyt kerran syödä puolista
yhdessä.»

»Hyvä», sanoi Davido Rossi.

»Tässä se on, koko kopallinen Jumalan lahjoja! Otapa ne ulos,

Riccardo!» ja naisten levitettyä pöytäliinan otti Bruno hehkuvan
kuumat ruokalajit esille.

»Artisokkaa — hyvä. Kananpoikia — hyvä sekin. Minä olen

varmaan kettu — koko viime yön uneksin kananpojista! Gnocchi
(perunoita ja voissa paistettua jauhoa)! Agradolce (hapan-imelä
ruokalaji)! Fagitlola (keitettyjä papuja)! ja — Chianti'n piasco! Kuka
uskaltaa sanoa, että minun äitini poika ei osaa tilata päivällistä?
Hyvä on, Riccardo, tule takaisin Ave Marian aikaan!»

Palvelija meni pois, ja seurue istui ruualle, Bruno ja hänen

vaimonsa kumpaankin pöydänpäähän, Davido Rossi sohvaan ja
pikku poika hänen oikealle puolelleen. Vanha vaimo seisoi edessä ja
jakeli ruoka-annoksia sekä vaihtoi lautasia.

»Minä olen nälissäni kuin susi ja janoissani kuin pesusieni», sanoi

Bruno pistäen haarukan kananpoikaan.

»Bruno», sanoi vaimo luoden häneen varoittavan katseen ja

vilkaisten
Giuseppeen, joka silmät melkein ummessa asetteli pikku käsiään
ristiin.
 »Oh — hyvä on, Elena! Alapas nyt, pienokainen», ja Bruno istui
nyrkit pöydällä ja veitsi ja haarukka taivasta kohti, kun Giuseppe
sanoi kuusi sanaa rukoukseksi.

»Riittää sinulle, Giuseppe—Mazzini—Garibaldi! Lyhyt teksti, pitkä

saarna! Nyt juomme sinun maljasi. Saanhan kaataa lasiinne, herra?
Enkö? Huh! Juokaa viiniä ja jättäkää vesi myllyille.»

Heidän syödessään ja juodessaan puhelu sujui vapaasti milloin

leikillisenä, milloin totisena.

»Katsokaa häntä!» sanoi vanha kuuro vaimo osoittaen Rossia ja

hänen molempia naapureitaan. »Miksi pyhä Neitsyt ei anna hänelle
omaa lasta?»

»Onhan hän antanut, ja tässä se on», sanoi Davido Rossi.

»Sallittehan hänen saada vaimon ensin, eikö niin?» sanoi Bruno.

»Ah — se ei koskaan tule tapahtumaan», sanoi Davido Rossi.

»Mitä hän sanoo?» kysyi vanha vaimo käsi korvalla.

»Hän sanoo, ettei hän välitä teikäläisistä», huusi Bruno.

»Mikä mielettömyys! Mutta olen kuullut ennenkin miesten sanovan

niin, ja he ovat kuitenkin joutuneet naimisiin ennenkuin ennättivät
huudahtaa 'pyhä Maria'!»

»Niin, niin, se ei ole varsin harvinaista meidän maapallollamme,

äiti», arveli Bruno.

»Mies, joka ei mene naimisiin, mahtaa pitää naisia kovin halpa-

arvoisina», sanoi vanha vaimo.
 »Ja Kaikkivaltiasta myöskin halpa-arvoisena», sanoi Bruno.
»Mieheksi ja vaimoksi hän heidät loi — ainakin saan minä kokea sitä
joka päivä elämässäni.»

»Voi kuinka miehet osaavat laverrella», sanoi Elena. »Syö

päivällistäsi, Bruno, äläkä huuda noin.»

»On olemassa vain kahdenlaisia naisia — tavallisia naisia ja

vaimoni», sanoi Bruno iskien silmää.

»Ja on ainoastaan kahdenlaisia miehiä — järkeviä miehiä ja minun

mieheni», vastasi Elena.

»Eikös osannut iskeä takaisin», nauroi Bruno, »mutta naiset —

taivas siunatkoon heidän suloisuuttaan — ovat kuitenkin kaiken ilon
lähteenä tässä maailmassa.»

»Sydän, joka jakaa surusi ja ilosi, se on jotain se, ja se mies ei

menettele viisaasti, joka ei käytä tilaisuutta sen saavuttamiseksi»,
sanoi vanha vaimo. »Luuleeko hän, että parlamentti pitää siitä
huolen, kun hän tulee vanhaksi ja tarvitsee lohduttajaa!»

»Voi äiti, älkää nyt!» sanoi Elena, mutta Bruno iski silmää hänelle,
että hän antaisi vanhuksen jatkaa.

»Minä ainakin tarvitsen jonkun omaisen sulkemaan silmäni, kun

aika tulee voidella ne pyhällä öljyllä», virkkoi vanha vaimo.

Ja Davido Rossi lausui kauniilla puheäänellään: »Tiedän kyllä, että

lähinnä Jumalan rakkautta naisen rakkaus on voimakkain, puhtain ja
parhain maailmassa, mutta siitä huolimatta pakenisin heti, jos
huomaisin välittäväni jostain naisesta liian paljon.»
 »Se on oikein! Lemmen sodassa se voittaa, joka pakenee», virkkoi
Bruno.

»Miehen, joka on antanut elämänsä työlle ihmiskunnan hyväksi»,

sanoi Davido Rossi, »on pakko luopua monesta — isästä, äidistä,
vaimosta ja lapsista. Hänen täytyy sanoa pitkät jäähyväiset
maalliselle rakkaudelle ja olla valmis tarpeen tullen vaikka
kodittomana kulkijana vaeltamaan, tietäen edeltäkäsin, että hänen
tiensä on oleva murheita tulvillaan.»

Elenan esiliinan kulma kohosi hänen silmäsopukkoihinsa, mutta

vanha vaimo, joka otaksui keskusteluaineen vaihtuneen, nauroi ja
sanoi:

»Sitä minä aina sanon Tomassolle, 'Tomasso', sanon minä, 'jos

mies rupeaa poliisiksi, ei hänellä saa olla isää eikä äitiä eikä vaimoa
eikä lasta — ei minkäänlaista hellyyttä.' Ja Tomasso sanoo,
'Francesca', sanoo hän, 'koko se herraparvi, jota sanotaan
valtiomiehiksi, on juuri siviilipukuinen poliisijoukko, ja minä luulen,
että he ovat vapauttaneet herra Rossin vain siksi, että sitä
varmemmin voisivat houkutella hänet ansaan ja saada hänet kiinni
toisen kerran.'»

»Mutta sinua, äiti, he eivät ainakaan ota kiinni, vai mitä?» huusi
Bruno.

»Eipä tietenkään! Minähän olen kuuro, Luojan kiitos, enkä voi

kuulla heitä.»

»Se on mainio ominaisuus todistajalla! Annapas, kun kuulustelen

sinua, äiti. Poliisi tekee aina aluksi kolme kysymystä
naistodistajalle.»
 »Mitä?»

»Kolme kysymystä», kirkui Bruno. »Mikä on nimesi ja isäsi nimi,

kuinka vanha olet ja kuinka monta lasta sinulla on. No aloitetaanpa
— kuinka vanha olet, äiti?»

»Francesca Maria fu Giuseppa», vastasi vanha vaimo.

»Erehdys — kuinka monta lasta sinulla on?»

»Kuusikymmentäseitsemän, teidän ylhäisyytenne.»

»Mainio todistaja!» huusi Bruno ja nauroi niin, että kyyneleet

vierivät silmistä.

Samassa koputettiin taas ovelle.

»Minä, minä!» huusi poika ja marssi taas sauvoineen ovelle.

»Kuka siellä nyt on, Garibaldi—Mazzini—Washington? Ah—

vanha John taasen!»

Vanha mies seisoi kynnyksellä. Hän oli yksi niitä, joita Davido
Rossi avusti, iältään yhdeksänkymmen vuotias. Kaikki lapset olivat
häneltä kuolleet, ja hän eli lastenlastensa luona, ollen niitä kurjia
ihmisolentoja, jotka päivisin oleskelevat sisässä, mutta öisin lyhdyn
valossa etsivät katuojista sikarinpätkiä.

»Tule toisen kerran, John! Äläkä luule kumminkaan Villa

Borghesea saavasi», sanoi Bruno.

Mutta Davido Rossi ei antanut hänen poistua tyhjin käsin, ja

vanhan miehen silmät säihkyivät kuin nuoren pojan hänen
sanoessaan:
 »Minä kuulin teidän puhuvan tänään piazzalla, herra! Hyvä puhe,
mutta yhdestä olen pahoillani.»

»Mistä?» kysyi Bruno.

»Siitä, mitä herra sanoi Donna Romasta. Hän antoi mulle eilen
puoli frangia — oikein seisahdutti vaununsa antaakseen sen.»

»Soo — oh — siitäkö syystä vain — — —» alkoi Bruno.

»Se on hyvä syy kyllä. Hyvää yötä, John!» sanoi Davido Rossi, ja
Giuseppe sulki oven.

»Oh, Donna Romalla on hyviä puolia, kuten kaikilla muillakin

ihmisillä», sanoi Bruno.

»Olen pahoillani, että puhuin hänestä», sanoi Davido Rossi.

»Se on turhaa. Kyllä hän ansaitsi, mitä sai. En ole ollut kahta
vuotta hänen atelieessaan oppimatta tuntemaan häntä.»

»Minä ajattelin miestä — ja jos olisin muistanut, että nainen saa

kärsiä — — —»

»Hyh! Hänen täytyy tehdä pääsiäistunnustuksensa hiukan

aikaisemmin — siinä kaikki.»

»Ellei hän olisi nauranut minun puhuessani —»

»Nyt erehdytte, herra. Ei se ollut Donna Roma, joka nauroi, vaan

pikku prinsessa Bellini. Hän kurottaa aina kaulaansa ja kaakattaa
kuin vanha hanhi. Ei pidä tehdä vääryyttä Donna Romalle. Hän on
parempi kuin tuo toinen. Ettekö ole koskaan nähnyt häntä?
Hurmaavan kaunis! Hän seisoi keskellä parveketta — naisista on
yhtä hauskaa istua parvekkeella kuin hevosesta on kurkistella portin
yli — jos olisitte nähnyt hänet siellä, olisitte myöntänyt, että hän oli
yhtä suloinen katsella kuin Eedenin omena, mutta hän on myöskin
yhtä kavala kuin Niilin käärme.»

Päivällinen oli lopussa, ja poika tahtoi kuulla fonografia. Davido

Rossi meni noutamaan sitä toisesta huoneesta, ja Elena meni
samalla
sinne sytyttämään tulta. Hän oli polvillaan uunin edessä, selin
Davido
Rossiin, ja puhalteli puihin, mutta sanoi sitten värähtelevällä äänellä:

»Minä olen myöskin hiukan pahoillani siitä, jos uskallan sen

sanoa. En voi uskoa, mitä he kertovat siitä neidistä, ja vaikka se olisi
tottakin, niin emmehän tunne hänen historiaansa, vai mitä?»

»Ehkä olette oikeassa, sisar», sanoi Davido Rossi.

Kun hän palasi ruokasaliin fonografi muassaan, oli ruoka-astiat

viety pois ja vanha isoäiti oli mennyt. Giuseppe oli asettanut tuolit
kahteen riviin, selkämykset vastakkain ja joukko kävelykeppejä
poikittain niiden yli. Se oli muka palatsikäytävä. Ja puettuna isänsä
nurinpäin käännettyyn takkiin, niin että sen helakan punainen vuori
loisti päällä päin, kulki hän juhlallisesti sauvoineen kapeassa
käytävässä, ja Bruno nauroi vallan nääntyäkseen pojan juhlallisille
askelille ja komealle puvulle.

»Liiasta naurusta sydän käy kipeäksi», huusi Elena

sisähuoneesta.

»Minä olen hiljaa kuin hiiri, äiti», vakuutti Bruno ja sytytti sikarin,
joka oli väännetty kuin korkkiruuvi.
 Sitten väännettiin fonografia, ja Giuseppe marssi ympäri
»Swaney-virran» sävelen kaikuessa ja Sousan orkesterin soittaessa
sekä
Davido Rossin nojautuessa uunin reunaan ja miettiessä kaukaista
maata,
jossa ihmistä pidetään ihmisenä ja jossa ilma on vapaa.

»Herra Rossi», sanoi Bruno kesken tupakoimistaan.

»Mitä?»

»Oletteko koettanut sitä silinteriä, joka ensiksi teille lähetettiin?»

»En vielä.»

»Miksikä ette?»

»Mies, joka toi sen, sanoi, että sen lähettäjä on kuollut», — Rossi
värähteli kuin kylmästä — »se olisi kuin ääni haudasta — en tiedä
uskallanko kuulla sitä.»

»Niinkuin aave, joka puhuu ihmiselle — tietysti — ja varsinkin, jos

se oli läheinen ystävä.»

»Se oli läheisin ystäväni, Bruno — se oli isäni.»

»Isänne?»

»Kasvatusisäni. Neljä vuotta hän puki ja ruokki ja kasvatti minua,

ja minä olin kuin hänen oma poikansa.»

»Eikö hänellä itsellään ollut lapsia?»

 »Oli pieni tytär, yhtä suuri kuin Giuseppe, kun hänet viimeksi näin
—
Roma.»

»Roma?»

»Niin. Hänen isänsä oli vapaamieliseen puolueeseen kuuluva, ja

hänen nimensä oli Roma.»

Hän oli ottanut uunin reunalta paperia, jossa nimikirjoitukset olivat,

ja sitten hän veti lyijykynän taskustaan. »Kuinka kaunis se lapsi oli!
Hänen tukkansa oli sysimusta ja silmät kiiltävän tummat.»

Elena oli palannut huoneeseen ja kuunteli, tahraiset kädet sivuilla.

»Minne hän joutui?» sanoi Elena.

»Kun hänen isänsä tuli Italiaan, jossa hän joutui vangiksi, antoi
hän tytön erään italialaisen ystävän hoitoon Lontooseen. Minä olin
silloin liian nuori häntä hoitamaan. Sitten läksin kohta Englannista
Amerikkaan.»

»Missä hän on nyt?» kysyi Elena, ja Davido Rossi pyyhki pois

viimeisen nimen listasta sekä vastasi pää kumarassa:

»Kun palasin Englantiin… oli hän kuollut.»

»Hm — ei ole mitään uutta auringon alla — Donna Roma tuli

myöskin
Lontoosta», sanoi Bruno.

Davido Rossi tunsi, kuinka hänen kasvonsa värähtelivät.

 »Hänen isänsä oli maanpakolaisena Englannissa myöskin, ja kun
hän palasi tänne, joutui hän Elbaan. Hän oli jättänyt tytön sellaisten
ihmisten huostaan, jotka kohtelivat häntä pahoin — tuon kaiken olen
kuullut vanhan kreivittären suusta, kun hän moittii Donna Romaa.»

Davido Rossi hengitti tuskallisesti, ja jotain tuntui tarttuvan hänen

kurkkuunsa.

»Omituista, jos se olisi sama tyttö», sanoi Bruno.

»Mutta herra Rossin Roma on kuollut», sanoi Elena.

»Niin, niin, se on totta! Mikä pöllö minä olen!» virkkoi Bruno.

Davido Rossi tunsi melkein tukehtuvansa. Hän tahtoi avarampaa

tilaa ja astui ulos lyijykatolle.
VI.

Ave-Maria-soitto kajahteli useasta kirkontornista, ja aurinko laskeutui

Pietarin kirkon taakse, sinertävän yön levitessä lumipeitteisten
Apenninien yli ja yksinäisen tähden tuikkiessa siellä täällä. Viileä
henkäys kävi läpi ilman, iltatuuli alkoi hymistä ja varisseet lehdet
kahista, aivan kuin vanha maa värisisi vilusta.

Davido Rossin korvat suhisivat aivan kuin etäinen myrsky olisi

kohissut puissa. Brunon viimeiset sanat yhdessä Charles Minghellin
sanojen kanssa olivat koskeneet häneen aivan kuin hätäkello, joka
kajahtaa unelmien sumun läpi. Hänen järkensä oli kuin
huumaantunut ja hänen silmänsä olivat himmeät. Hän pani kiinni
takkinsa napit ja kulki kiireesti edestakaisin lyijykatolla häkin
vieressä, jossa linnut jo hiljaisina istuivat puulla.

Yö lähestyi nopeasti, ja pimeän tullessa kuvasarja kulki hänen

muistinsa läpi tuskan räikeässä valossa. Silmänräpäyksessä hän oli
Lontoossa, tuossa suuressa sumuisessa kaupungissa. Onnellisen
kodin seinien sisässä paloi iloinen valkea, jonka ääressä istui
kunnianarvoinen mies, pyhimyksen näköinen vaimo ja pikku
tummasilmäinen lapsi, joka lauleli kaiket päivät, aivan kuin hänen
sydämensä olisi ollut laululintusen häkki. Seuraavassa
silmänräpäyksessä hän oli taas Roomassa, vanhan palatsin
kullattujen seinien sisässä, jossa puuteroidut lakeijat kanniskelivat
hopeatarjottimia, ja sama lapsi oli kasvanut naiseksi, ihanaksi,
komeaksi, oli loistavasti puettu kuin kuningatar, mutta häpeän
ympäröimä. Davido Rossin veri jähmettyi, ja ääni hänen sisässään
kuiskasi: »Parempi olisi, jos hän olisi kuollut!» Ja kuunnellen tätä
ääntä sanoi Davido Rossi itselleen, että tyttö oli kuollut, hänen täytyi
olla kuollut, sillä Jumala oli hyvä eikä sallinut niin hirveätä tapahtua.

Ennenkuin hän huomasi ajan kulun, kertoivat kirkonkellot, että yön

ensimmäinen tunti oli tullut. Juhlallisesti kajahti ensimmäisenä ja
viimeisenä yksinäinen lyönti, joka vaikutti omituisen jäähdyttävästi,
aivan kuin kellon kaiku autiolta meren kalliolta. Trinità dei Montin
luostarin ikkunat valaistiin tähän aikaan, ja hämäriä tulia kiilui
myöskin passionistien munkkiluostarista. Hän näki, kuinka
Kristuksen morsiamet ja koppien lapset lauloivat messuja kuolleille
pimeässä kirkossaan, jossa yksi ainoa öljylamppu paloi sen munkin
edessä, joka luki rukouksen toisten munkkien veisatessa vastaukset
haudankolkolla äänellä. He olivat onnelliset yksinkertaisessa
elämässään, sillä kohtalo ei ollut julma heille eikä kääntänyt elämää
surkeaksi ivaksi.

»Mutta hän on kuollut», ajatteli Davido Rossi. »Jumala johdattaa

askeleemme hyvään loppuun, vaikka ne hoipertelevat sinne tänne.
Hän ei olisi sallinut minun menetellä niin! Tyttö on kuollut!»

Samassa hän huomasi hohtavan valon pyhän Pietarin piazzalla ja

pitkät varjot kirkon seinillä. Joukko kokoontui katsomaan paavin
riemujuhlan viimeistä näytäntöä, ja kun raketit räiskyen lensivät
ilmaan, juoksi pieni Giuseppe isänsä ja äitinsä seuraamana
lyijykatolle.
 Davido Rossi otti pojan syliinsä ja koetti haihduttaa oman
synkkyytensä lapsen ilossa. Nyt kajahti kaksitoista kellonlyöntiä, ja
sitten leimahti pyhän Pietarin kirkon rististä tulen liekki, ja toisia tulia
helähti palamaan ympäri kirkon ja pitkin pilareita luoden valoaan
holveihin, kattoihin, kelloihin ja apostolien kuvapatsaisiin, kunnes
koko kirkko kimmelteli kymmenissä tuhansissa säkenöivissä
valoissa, ja koko piazza ja kaupunki näkyi päivänkirkkaana,
kirkkaudessa kuitenkin siellä täällä sysimustia varjoja. Toinen raketti
lensi ylös, ja samassa valkoiset valot muuttuivat keltaisiksi. Piazza
näytti suurelta tulella kiehuvalta kattilalta, ja oli kuin tulivirtoja olisi
johdettu yli laajan kaupungin. Sitten alkoivat lamput palaa aivan
oikullisesti, sammuen vähitellen toinen toisensa perästä, ja tuon
suuren rakennuksen kohdalla näytti nousevan lumottu satulinna,
joka hävisi tehden tilaa toiselle, kunnes vihdoin nuo ilmalinnat
katosivat, ja näytti kuin koko kirkkokin olisi sortunut raunioiksi.

»Oletko koskaan nähnyt ilotulitusta, setä Davido?» kysyi

Giuseppe.

»Olen kerran, pikku poju, kaukana täältä, kauan aikaa sitten.

Silloin olin pieni poika ja minun kanssani oli tyttönen, joka ei ollut
sinua suurempi. Mutta nyt tulee kylmä, ilma on jäähtynyt. Jopa on
myöhäkin, ja pienten poikien pitää mennä levolle.»

»Hm — Jumala on Jumala, ja paavi on Hänen profeettansa»,

sanoi Bruno Elenan ja Giuseppen mentyä. Oli kirkasta kuin päivällä.
Aivan saattoi nähdä tulituksen johtajan paavin asunnon yläpuolella.
»Hm» — hän puhalsi savun käyrästä sikaristaan — »mutta salamaa
he eivät kumminkaan voi estää iskemästä.»

»Bruno!»
 »Mitä?»

»Oliko Donna Roman isä Volonnan prinssi?»

»Oli. Viimeinen prinssi, joka kantoi tuota vanhaa paavillista nimeä.

Kun Volonnan tilukset otettiin takavarikkoon, hävisi arvonimi, mutta
vanha vampyyri sai maat.»

»Kuulitko hänen koskaan käyttäneen toista nimeä ollessaan

maanpaossa?»

»Arvattavasti hän käytti. Mutta hänen asiassaan ei koskaan

nostettu julkista oikeudenkäyntiä, eikä mitään tullut tiedoksi. Mutta
kaikki he muuttivat nimensä.»

»Miksi — mitä —» kuului Davido Rossin epävarma ääni.

»Miksi?» sanoi Bruno. »Siksi, että he olivat kaikki tuomitut

Italiassa, ja vieraita valtoja pyydettiin karkoittamaan heidät. Mutta
mitä minä nyt puhelen! Tiedättehän te kaiken tuon paremmin kuin
minä. Eikö teidän vanhalla ystävällänne ollut toista nimeä?»

»Luultavasti — en tiedä», sanoi Davido Rossi äänellä, joka osoitti,

kuinka kiihoittunut hän oli.

»Eikö hän koskaan maininnut sitä teille?»

»Ei — koskaan — —. Vallankumouksellisten seassa on aina ollut

rosvoja, ja ehkä hän estääkseen petosta — —»

»Ihan niin. Pirulla on suuri valta Englannissakin. Mutta minusta on

omituista, että vaikka teidän ystävänne oli kuin isä, hän ei kertonut
— ei lopultakaan — — —»
 »Ehkä hän aikoi — ja sitten ehkä — —»

Davido Rossi puristi kätensä otsaansa aivan kuin tuskan

huumaamana ja alkoi taas kulkea edestakaisin.

Sanomalehtipoika piazzalla huusi »Tri-bu-na», ja Bruno virkkoi:

»Sepä on aikaista! Mistähän nyt puhutaan? Minä menen

ostamaan lehden.»

Pimeys oli nyt peittänyt taivaan, ja tähdet tuikkivat korkeudessaan

kirkkaina, lempeinä, valkoisina ja jaloina, saattaen kuolemattomassa
ylevyydessään ihmisten pikkumaisuuden häpeään.

»Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, ja taivaanlaki osoittaa hänen

käsialaansa.»

Davido Rossi lausui nuo sanat ääneen, mutta hän koetti turhaan
saada yön tyyneyttä omaan sieluunsa. Hänen silmiensä edessä kulki
kuten ennenkin muistojen vaihteleva sarja. Hän oli taas Lontoossa
suuren rautatieaseman lasikaton alla veturien tukahduttavan savun
ja höyryviheltimien hälinän seassa. Hän sanoi hyvästi vanhalle
partasuulle miehelle. »Hyvästi, poikani», sanoi vanha mies. »Minä
kirjoitan sinulle ajoissa, ja sitten kerron sinulle jotain, joka ehkä
hämmästyttää sinua. Hyvästi! Jumala sinua siunatkoon.» Ja sitten
seurasi hiljaisuus. Vankilan ovet sulkeutuivat elävän miehen
saavuttua sinne, ja kun ne avautuivat, oli jälellä ainoastaan ruumis.

Ei. Muisto toi toisenkin kuvan. Hän oli Roomassa taas, ja eräs
entinen vanki tuli Elbasta tapaamaan häntä
parlamenttirakennukseen. »Tuon teille kuolevan miehen
tervehdyksen», sanoi mies ja antoi Davido Rossin käteen pienen
pahvilaatikon. »Hänellä oli verrattain suuri vapaus, ja hän kasvatti
suuressa puutarhassaan kukkia lapsille, mutta kirjeitä hän ei saanut
kirjoittaa ja postia vartioitiin tarkasti.» — Laatikossa oli
fonograafilieriö, johon oli kirjoitettu: »Ainoastaan D.L:lle. Pyydetään,
että parlamentin jäsen Davido Rossi hävittää tämän, ellei hän tiedä,
missä D.L. on.»

Tiber tuolla alhaalla virtasi mutaisessa uomassaan rauhattomana.

Yhtä rauhaton oli Davido Rossin mieli, jota epäilykset kiusasivat ja
voittamaton pelko vaivasi. Mutta juuri silloin kello löi kahdeksan, ja
ääni hänen sisässään sanoi:

»Ole rohkea! Tunkeudu tuon salaisuuden pohjaan asti! Taivas on

kaiken yllä!»

Kun Davido Rossi palasi sisään, huomasi Elena, joka juuri riisui
poikaa, hurjan katseen hänen silmissään, mutta Bruno, joka luki
iltalehteä, ei nähnyt mitään, vaan huusi:

»Halloo! Kuulkaapas tätä. Tämä on Olgan kirjoitus. Hänellä sitten

on kynä, sen minä sanon. 'Madame de Pompadour. Tähän saakka
meillä on ollut vain madame —, jonka vaikutus valtioon ja Italian
viisaisiin vallanpitäjiin oli ainoastaan satunnainen, mutta nyt on
kohtalo lahjoittanut meille Madame de Pompadourin…' Sitten on
johtava kirjoitus teidän piazzalla pitämästänne puheesta. Kiittää teitä
taivaaseen asti. Katsokaa! Luojan kiitos, että meillä on miehiä
semmoisia kuin parlamentin jäsen Rossi, joka uskaltaa…»

Mutta otsa synkkänä kääntyi Davido Rossi pois ja meni

sisähuoneeseen, ja Bruno katsoi ympärilleen hämmästyneenä.

»Tahdotteko lampun?» kysyi Elena.

 »En, kiitos», vastasi Davido Rossi avonaisesta ovesta.

Tuli paloi uunissa, ja hermostuneena hän värähti huomatessaan,

kuinka valo kuvastui ikkunaan, aivan kuin tulinen silmä sieltä olisi
katsellut häntä. Hän avasi fonografin laatikon, joka oli nostettu
paikoilleen pianon päälle, ja sitten hän nouti piirongista pienen
pahvikotelon. Tuli uunissa välähti synnyttäen aavemaisia varjoja
lattialle, mutta hän veti lieriön kotelosta ja työnsi sen fonografiin.
Sitten hän astui ovelle ja lukitsi sen.
VII.

»Hm» — sanoi Bruno, »tämä riittää nolaamaan miehen niin, että hän
tuntee itsensä pieneksi kuin sardiini!»

Nyt oli jäljellä vielä yksi tehtävä, mutta peittääkseen sen oikean
luonteen Bruno otti sanomalehtensä ja sanoi:

»Elena, minä menen alas lukemaan tämän isällesi. Donna Roma

raukka, hänen täytyy varmaan paeta kaupungista. Kohta, kohta,
Garibaldi-Mazzini! Aikaisin maata, aikaisin ylös, ja aikaa on kyllin
vanheta, eikö niin! … Mitä herra Rossiin tulee, luulisi häntä
ennemmin rikokselliseksi kuin päivän sankariksi! Se nostattaa vallan
sietämättömän janon minussa!» Ja Bruno läksi alas kahvilaan
koettamaan, eikö litrallinen aurinkoisten viinitarhojen syysnestettä
voisi poistaa tuota janoa.

Sillä välin Giuseppe, joka oli hyvin väsynyt, näytti kovin nyrpeältä,
kun hänen täytyi mennä maata sanomatta hyvää yötä setä
Davidolle. Äiti suostui menemään noutamaan pojan yöpuvun alas,
sen sijaan että pojan olisi pitänyt mennä ylös makuuhuoneeseen,
sillä hän arveli, että ehkä Davido Rossi jo oli tullut sisähuoneesta
ruokasaliin ja voisi siis tyynnyttää pojan. Mutta kun Elena palasi
ruokasaliin, oli sisähuoneen ovi vielä lukossa ja Giuseppe pyysi
saada maata sohvalla, kunnes setä tulisi kantamaan hänet
makuuhuoneeseen. Hän lupasi vakavasti pysyä valveilla ja sitten
hän sai panna maata yöpuvussaan, päiväpuku peitteenä. Kaikki kävi
hyvin kolmekymmentä sekuntia, mutta sitten pieni kiharatukka näytti
rupeavan antautumaan taistelussa Nukkumatti-jättiläistä vastaan.

»Ei minua nukuta, äiti», kuului uninen ääni sohvalta, mutta melkein
samassa silmänräpäyksessä kävi säännöllinen hengitys
hitaammaksi, silmät sulkeutuivat ja pieni sielu hiipi tiedottomuuden
valtakuntaan.

Äidin ilo on kuin lapsen, ja Elena nauroi itsekseen istuessaan

sohvan toisessa päässä. Sitten hän otti pienen miehen vaatteet,
katseli niitä, käänsi taskut nurin ja näki niiden merkilliset aarteet:
korkin, pyöreän kiven, särkyneen napin ja ruostuneen naulan.

Äkkiä hän huoneen hiljaisuudessa kuuli äänen. Se tuli

sisähuoneesta. Oliko se herra Rossin ääni? Ei! Tuo ääni oli
vanhempi ja heikompi kuin herra Rossin eikä ollut niin selvä. Oliko
hänen luonaan joku vieras? Siinä tapauksessa vieras oli tullut sillä
aikaa kuin hän, Elena, oli ylhäällä makuuhuoneessa. Mutta miksi hän
ei olisi kuullut koputusta? Kuinka Giuseppe ei hänelle kertonut siitä?
Ja lamppukin oli vielä ruokasalin pöydällä, ja sisähuoneessa oli siis
aivan pimeä, paitsi mitä tuli uunista valaisi.

Hänen verensä jähmettyi ja hän kuunteli, mitä siellä sisällä

sanottiin, mutta seinä esti ääntä kuulumasta. Silloin tällöin sai hän
selon yksityisistä sanoista. Mutta äkkiä kuului kesken vierasta ääntä
selvä ja tuttu ääni, joka tuskallisesti väristen sanoi: »Vannon
Jumalan edessä, että tahdon!»