Full Essentials of Economics 7Th Edition Gregory Mankiw Solutions Manual Online PDF All Chapter

Essentials of Economics 7th Edition
Gregory Mankiw Solutions Manual

Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/essentials-of-economics-7th-edition-gregory-mankiw-solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Essentials of Economics 7th Edition Gregory Mankiw Test

Bank
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-economics-7th-
edition-gregory-mankiw-test-bank/
Principles of Economics 7th Edition Gregory Mankiw

Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/principles-of-economics-7th-
edition-gregory-mankiw-solutions-manual/
Principles of Economics 7th Edition Gregory Mankiw Test

Bank
https://testbankdeal.com/product/principles-of-economics-7th-
edition-gregory-mankiw-test-bank/
Principles of Microeconomics 7th Edition Gregory Mankiw

Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/principles-of-
microeconomics-7th-edition-gregory-mankiw-solutions-manual/
Principles of Macroeconomics 7th Edition Gregory Mankiw
Solutions Manual
macroeconomics-7th-edition-gregory-mankiw-solutions-manual/
Brief Principles of Macroeconomics 7th Edition Gregory

Mankiw Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/brief-principles-of-
macroeconomics-7th-edition-gregory-mankiw-solutions-manual/
Principles of Microeconomics 7th Edition Gregory Mankiw

Test Bank
microeconomics-7th-edition-gregory-mankiw-test-bank/
Principles of Macroeconomics 7th Edition Gregory Mankiw

Test Bank
macroeconomics-7th-edition-gregory-mankiw-test-bank/
Essentials of Economics 6th Edition Mankiw Solutions

Manual
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-economics-6th-
edition-mankiw-solutions-manual/
Chapter 8
8
of Taxation
APPLICATION: THE COSTS OF

TAXATION
WHAT’S NEW IN THE SEVENTH EDITION:
A new In the News box on “The Tax Debate” has been added.
LEARNING OBJECTIVES:
By the end of this chapter, students should understand:
➢ how taxes reduce consumer and producer surplus.
➢ the meaning and causes of the deadweight loss from a tax.
➢ why some taxes have larger deadweight losses than others.
➢ how tax revenue and deadweight loss vary with the size of a tax.
CONTEXT AND PURPOSE:
Chapter 8 is the second chapter in a three-chapter sequence dealing with welfare economics. In the
previous section on supply and demand, Chapter 6 introduced taxes and demonstrated how a tax affects
the price and quantity sold in a market. Chapter 6 also described the factors that determine how the
burden of the tax is divided between the buyers and sellers in a market. Chapter 7 developed welfare
economics—the study of how the allocation of resources affects economic well-being. Chapter 8
combines the lessons learned in Chapters 6 and 7 and addresses the effects of taxation on welfare.
Chapter 9 will address the effects of trade restrictions on welfare.
The purpose of Chapter 8 is to apply the lessons learned about welfare economics in Chapter 7 to the
issue of taxation that was addressed in Chapter 6. Students will learn that the cost of a tax to buyers and
sellers in a market exceeds the revenue collected by the government. Students will also learn about the
factors that determine the degree by which the cost of a tax exceeds the revenue collected by the
government.
144
© 2012 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Chapter 8 /Application: The Costs of Taxation ❖ 145
KEY POINTS:
• A tax on a good reduces the welfare of buyers and sellers of the good, and the reduction in
consumer and producer surplus usually exceeds the revenue raised by the government. The fall in
total surplus—the sum of consumer surplus, producer surplus, and tax revenue—is called the
deadweight loss of the tax.
• Taxes have deadweight losses because they cause buyers to consume less and sellers to produce
less, and these changes in behavior shrink the size of the market below the level that maximizes total
surplus. Because the elasticities of supply and demand measure how much market participants
respond to market conditions, larger elasticities imply larger deadweight losses.
• As a tax grows larger, it distorts incentives more, and its deadweight loss grows larger. Because a tax
reduces the size of a market, however, tax revenue does not continually increase. It first rises with
the size of a tax, but if the tax gets large enough, tax revenue starts to fall.
CHAPTER OUTLINE:
I. The Deadweight Loss of Taxation
A. Remember that it does not matter who a tax is levied on; buyers and sellers will likely share in
the burden of the tax.
B. If there is a tax on a product, the price that a buyer pays will be greater than the price the seller
receives. Thus, there is a tax wedge between the two prices and the quantity sold will be smaller
if there was no tax.
Figure 1
146 ❖ Chapter 8 /Application: The Costs of Taxation
C. How a Tax Affects Market Participants
1. We can measure the effects of a tax on consumers by examining the change in consumer
surplus. Similarly, we can measure the effects of the tax on producers by looking at the
change in producer surplus.
2. However, there is a third party that is affected by the tax—the government, which gets total
tax revenue of T × Q. If the tax revenue is used to provide goods and services to the public,
then the benefit from the tax revenue must not be ignored.
If you spent enough time covering consumer and producer surplus in Chapter 7,
students should have an easy time with this concept.
Figure 2
3. Welfare without a Tax
Figure 3
a. Consumer surplus is equal to: A + B + C.
b. Producer surplus is equal to: D + E + F.
c. Total surplus is equal to: A + B + C + D + E + F.
4. Welfare with a Tax
a. Consumer surplus is equal to: A.
b. Producer surplus is equal to: F.
c. Tax revenue is equal to: B + D.
d. Total surplus is equal to: A + B + D + F.
5. Changes in Welfare
a. Consumer surplus changes by: –(B + C).
b. Producer surplus changes by: –(D + E).
c. Tax revenue changes by: +(B + D).
d. Total surplus changes by: –(C + E).
6. Definition of deadweight loss: the fall in total surplus that results from a market
distortion, such as a tax.
D. Deadweight Losses and the Gains from Trade
Figure 4
1. Taxes cause deadweight losses because they prevent buyers and sellers from benefiting from
trade.
2. This occurs because the quantity of output declines; trades that would be beneficial to both
the buyer and seller will not take place because of the tax.
Show the students that the nature of this deadweight loss stems from the reduction
in the quantity of the output exchanged. Stress the idea that goods that are not
produced, consumed, or taxed do not generate benefits for anyone.
3. The deadweight loss is equal to areas C and E (the drop in total surplus).
4. Note that output levels between the equilibrium quantity without the tax and the quantity
with the tax will not be produced, yet the value of these units to consumers (represented by
the demand curve) is larger than the cost of these units to producers (represented by the
supply curve).
II. The Determinants of the Deadweight Loss
Figure 5
A. The price elasticities of supply and demand will determine the size of the deadweight loss that
occurs from a tax.
1. Given a stable demand curve, the deadweight loss is larger when supply is relatively elastic.
2. Given a stable supply curve, the deadweight loss is larger when demand is relatively elastic.
B. Case Study: The Deadweight Loss Debate
1. Social Security tax and federal income tax are taxes on labor earnings. A labor tax places a
tax wedge between the wage the firm pays and the wage that workers receive.
2. There is considerable debate among economists concerning the size of the deadweight loss
from this wage tax.
3. The size of the deadweight loss depends on the elasticity of labor supply and demand, and
there is disagreement about the magnitude of the elasticity of supply.
a. Economists who argue that labor taxes do not greatly distort market outcomes believe
that labor supply is fairly inelastic.
b. Economists who argue that labor taxes lead to large deadweight losses believe that labor
supply is more elastic.
Activity 1—Labor Taxes
Type: In-class discussion

Topics: Deadweight loss, taxation
Materials needed: None
Time: 10 minutes
Class limitations: Works in any size class
Purpose
Most students have not spent a great deal of time considering the effects of taxation on labor
supply. This in-class exercise gives them the opportunity to consider the effects of proposed
tax rates on their own willingness to supply labor.
Instructions
Ask students to assume that they are full-time workers earning $10 per hour, $80 per day,
$400 per week, $20,000 per year.
Ask them if they would quit their jobs or keep working if the tax rate was 10%, 20%, 30%,
… (up to 100%).
Keep a tally as they show hands indicating that they are leaving the labor force.
Ask students what they think the “best” tax rate is.
Points for Discussion

Many students have no idea that current marginal tax rates are greater than 30% for many
taxpayers.
Students will likely say that a tax rate of zero would be best, but remind them that there
would be no roads, libraries, parks, or national defense without at least some revenue raised
by the government.
III. Deadweight Loss and Tax Revenue as Taxes Vary
Figure 6
A. As taxes increase, the deadweight loss from the tax increases.
B. In fact, as taxes increase, the deadweight loss rises more quickly than the size of the tax.
1. The deadweight loss is the area of a triangle and the area of a triangle depends on the
square of its size.
2. If we double the size of a tax, the base and height of the triangle both double so the area of
the triangle (the deadweight loss) rises by a factor of four.
C. As the tax increases, the level of tax revenue will eventually fall.
D. Case Study: The Laffer Curve and Supply-Side Economics
1. The relationship between the size of a tax and the level of tax revenues is called a Laffer
curve.
2. Supply-side economists in the 1980s used the Laffer curve to support their belief that a drop
in tax rates could lead to an increase in tax revenue for the government.
3. Economists continue to debate Laffer’s argument.
a. Many believe that the 1980s refuted Laffer’s theory.
b. Others believe that the events of the 1980s tell a more favorable supply-side story.
c. Some economists believe that, while an overall cut in taxes normally decreases revenue,
some taxpayers may find themselves on the wrong side of the Laffer curve.
ALTERNATIVE CLASSROOM EXAMPLE:

Draw a graph showing the demand and supply of paper clips. (Draw each curve as a 45-
degree line so that buyers and sellers will share any tax equally.) Mark the equilibrium price
as $0.50 (per box) and the equilibrium quantity as 1,000 boxes. Show students the areas of
producer and consumer surplus.
Impose a $0.20 tax on each box. Assume that sellers are required to “pay” the tax to the
government. Show students that:
▪ the price buyers pay will rise to $0.60.

▪ the price sellers receive will fall to $0.40.
▪ the quantity of paper clips purchased will fall (assume to 800 units).
▪ tax revenue would be equal to $160 ($0.20  800).
Have students calculate the area of deadweight loss. (You may have to remind students how
to calculate the area of a triangle.)
Show students that as the tax increases (to $0.40, $0.60, and $0.80), tax revenue rises and
then falls, and the deadweight loss increases.
E. In the News: The Tax Debate
1. Recently, policymakers have debated the effects of increasing the tax rate, particularly on
higher-income taxpayers.
2. These two opinion pieces from The Wall Street Journal present both sides of the issue.
Activity 2—Tax Alternatives
Type: In-class assignment

Topics: Taxes and deadweight loss
Materials needed: None
Time: 20 minutes
Class limitations: Works in any size class
Purpose
The market impact of taxes can be a new concept to many students. This exercise helps them
think about the effects of taxes on different goods. Taxes that may be appealing for equity
reasons can be distortionary from a market perspective.
Instructions
Tell the class, “The state has decided to increase funding for public education. They are
considering four alternative taxes to finance these expenditures. All four taxes would raise the
same amount of revenue.” List these options on the board:
1. A sales tax on food.
2. A tax on families with school-age children.
3. A property tax on vacation homes.
4. A sales tax on jewelry.
Ask the students to answer the following questions. Give them time to write an answer, and
then discuss their answers before moving to the next question:
A. Taxes change incentives. How might individuals change their behavior because of
each of these taxes?
B. Rank these taxes from smallest deadweight loss to largest deadweight loss. Explain.
C. Is deadweight loss the only thing to consider when designing a tax system?
Common Answers and Points for Discussion

A. Taxes change incentives. How might individuals change their behavior because of
each of these taxes?
1. A sales tax on food: At the margin, some consumers will purchase less food.
Overall food purchases will not decrease substantially because the tax will be
spread over a large number of consumers and demand is relatively inelastic.
2. A tax on families with school-age children: No families would put their children up
for adoption to avoid taxes. A large tax could have implications for family
planning; couples may choose not to have children, or to have fewer children,
over time. A more realistic concern would be relocation to other states by mobile
families to avoid the tax.
3. A property tax on vacation homes: This tax would be concentrated on fewer
households. A large tax would discourage people from buying vacation homes.
Developers would build fewer vacation homes in the long run. In many areas,
people could choose an out-of-state vacation home to avoid the tax.
4. A sales tax on jewelry: This tax would also be relatively concentrated. People
would buy less jewelry, or they would buy jewelry in other states with lower
taxes.
B. Rank these taxes from smallest deadweight loss to largest deadweight loss.
Lowest deadweight loss—tax on children, very inelastic
Then—tax on food. Demand is inelastic; supply is elastic.
Third—tax on vacation homes Demand is elastic; short-run supply is inelastic.
Most deadweight loss—tax on jewelryDemand is elastic; supply is elastic.
C. Is deadweight loss the only thing to consider when designing a tax system?
No. This can generate a lively discussion. There are a variety of equity or fairness
concerns. The taxes on children and on food would be regressive. Each of the taxes
would tax certain households at much higher rates than other households with similar
incomes.
SOLUTIONS TO TEXT PROBLEMS:
Quick Quizzes
1. Figure 1 shows the supply and demand curves for cookies, with equilibrium quantity Q1 and
equilibrium price P1. When the government imposes a tax on cookies, the price to buyers
rises to PB, the price received by sellers declines to PS, and the equilibrium quantity falls to
Q2. The deadweight loss is the triangular area below the demand curve and above the supply
curve between quantities Q1 and Q2. The deadweight loss shows the fall in total surplus that
results from the tax.
Figure 1
2. The deadweight loss of a tax is greater the greater is the elasticity of demand. Therefore, a
tax on beer would have a larger deadweight loss than a tax on milk because the demand for
beer is more elastic than the demand for milk.
3. If the government doubles the tax on gasoline, the revenue from the gasoline tax could rise
or fall depending on whether the size of the tax is on the upward or downward sloping
portion of the Laffer curve. However, if the government doubles the tax on gasoline, you can
be sure that the deadweight loss of the tax rises because deadweight loss always rises as the
tax rate rises.
Questions for Review
1. When the sale of a good is taxed, both consumer surplus and producer surplus decline. The
decline in consumer surplus and producer surplus exceeds the amount of government
revenue that is raised, so society's total surplus declines. The tax distorts the incentives of
both buyers and sellers, so resources are allocated inefficiently.
2. Figure 2 illustrates the deadweight loss and tax revenue from a tax on the sale of a good.
Without a tax, the equilibrium quantity would be Q1, the equilibrium price would be P1,
consumer surplus would be A + B + C, and producer surplus would be D + E + F. The
imposition of a tax places a wedge between the price buyers pay, PB, and the price sellers
receive, PS, where PB = PS + tax. The quantity sold declines to Q2. Now consumer surplus is
A, producer surplus is F, and government revenue is B + D. The deadweight loss of the tax is
C+E, because that area is lost due to the decline in quantity from Q1 to Q2.
Figure 2
3. The greater the elasticities of demand and supply, the greater the deadweight loss of a tax.
Because elasticity measures the responsiveness of buyers and sellers to a change in price,
higher elasticity means the tax induces a greater reduction in quantity, and therefore, a
greater distortion to the market.
4. Experts disagree about whether labor taxes have small or large deadweight losses because
they have different views about the elasticity of labor supply. Some believe that labor supply
is inelastic, so a tax on labor has a small deadweight loss. But others think that workers can
adjust their hours worked in various ways, so labor supply is elastic, and thus a tax on labor
has a large deadweight loss.
5. The deadweight loss of a tax rises more than proportionally as the tax rises. Tax revenue,
however, may increase initially as a tax rises, but as the tax rises further, revenue eventually
declines.
Quick Check Multiple Choice

1. a
2. b
3. c
4. a
5. b
6. a
Problems and Applications
1. a. Figure 3 illustrates the market for pizza. The equilibrium price is P1, the equilibrium
quantity is Q1, consumer surplus is area A + B + C, and producer surplus is area D + E +
F. There is no deadweight loss, as all the potential gains from trade are realized; total
surplus is the entire area between the demand and supply curves: A + B + C + D + E +
F.
Figure 3
b. With a $1 tax on each pizza sold, the price paid by buyers, PB, is now higher than the
price received by sellers, PS, where PB = PS + $1. The quantity declines to Q2, consumer
surplus is area A, producer surplus is area F, government revenue is area B + D, and
deadweight loss is area C + E. Consumer surplus declines by B + C, producer surplus
declines by D + E, government revenue increases by B + D, and deadweight loss
increases by C + E.
c. If the tax were removed and consumers and producers voluntarily transferred B + D to
the government to make up for the lost tax revenue, then everyone would be better off
than without the tax. The equilibrium quantity would be Q1, as in the case without the
tax, and the equilibrium price would be P1. Consumer surplus would be A + C, because
consumers get surplus of A + B + C, then voluntarily transfer B to the government.
Producer surplus would be E + F, because producers get surplus of D + E + F, then

voluntarily transfer D to the government. Both consumers and producers are better off
than the case when the tax was imposed. If consumers and producers gave a little bit
more than B + D to the government, then all three parties, including the government,
would be better off. This illustrates the inefficiency of taxation.
2. a. The statement, "A tax that has no deadweight loss cannot raise any revenue for the
government," is incorrect. An example is the case of a tax when either supply or demand
is perfectly inelastic. The tax has neither an effect on quantity nor any deadweight loss,
but it does raise revenue.
b. The statement, "A tax that raises no revenue for the government cannot have any
deadweight loss," is incorrect. An example is the case of a 100% tax imposed on sellers.
With a 100% tax on their sales of the good, sellers will not supply any of the good, so
the tax will raise no revenue. Yet the tax has a large deadweight loss, because it reduces
the quantity sold to zero.
3. a. With very elastic supply and very inelastic demand, the burden of the tax on rubber
bands will be borne largely by buyers. As Figure 4 shows, consumer surplus declines
considerably, by area A + B, but producer surplus decreases only by area C+D..
Figure 4 Figure 5
b. With very inelastic supply and very elastic demand, the burden of the tax on rubber
bands will be borne largely by sellers. As Figure 5 shows, consumer surplus does not
decline much, just by area A + B, while producer surplus falls substantially, by area C +
D. Compared to part (a), producers bear much more of the burden of the tax, and
consumers bear much less.
4. a. The deadweight loss from a tax on heating oil is likely to be greater in the fifth year after
it is imposed rather than the first year. In the first year, the demand for heating oil is
relatively inelastic, as people who own oil heaters are not likely to get rid of them right
away. But over time they may switch to other energy sources and people buying new
heaters for their homes will more likely choose gas or electric, so the tax will have a
greater impact on quantity. Thus, the deadweight loss of the tax will get larger over
time.
b. The tax revenue is likely to be higher in the first year after it is imposed than in the fifth
year. In the first year, demand is more inelastic, so the quantity does not decline as
much and tax revenue is relatively high. As time passes and more people substitute away
from oil, the quantity sold declines, as does tax revenue.
5. Because the demand for food is inelastic, a tax on food is a good way to raise revenue
because it leads to a small deadweight loss; thus taxing food is less inefficient than taxing
other things. But it is not a good way to raise revenue from an equity point of view, because
poorer people spend a higher proportion of their income on food. The tax would affect them
more than it would affect wealthier people.
6. a. This tax has such a high rate that it is not likely to raise much revenue. Because of the
high tax rate, the equilibrium quantity in the market is likely to be at or near zero.
b. Senator Moynihan's goal was probably to ban the use of hollow-tipped bullets. In this
case, the tax could be as effective as an outright ban.
7. a. Figure 6 illustrates the market for socks and the effects of the tax. Without a tax, the
equilibrium quantity would be Q1, the equilibrium price would be P1, total spending by
consumers equals total revenue for producers, which is P1 x Q1, which equals area B + C
+ D + E + F, and government revenue is zero. The imposition of a tax places a wedge
between the price buyers pay, PB, and the price sellers receive, PS, where PB = PS + tax.
The quantity sold declines to Q2. Now total spending by consumers is PB x Q2, which
equals area A + B + C + D, total revenue for producers is PS x Q2, which is area C + D,
and government tax revenue is Q2 x tax, which is area A + B.
b. Unless supply is perfectly elastic or demand is perfectly inelastic, the price received by
producers falls because of the tax. Total receipts for producers fall, because producers
lose revenue equal to area B + E + F.
Figure 6
c. The price paid by consumers rises, unless demand is perfectly elastic or supply is
perfectly inelastic. Whether total spending by consumers rises or falls depends on the
price elasticity of demand. If demand is elastic, the percentage decline in quantity
exceeds the percentage increase in price, so total spending declines. If demand is
inelastic, the percentage decline in quantity is less than the percentage increase in price,
so total spending rises. Whether total consumer spending falls or rises, consumer surplus
declines because of the increase in price and reduction in quantity.
8. Figure 7 illustrates the effects of the $2 subsidy on a good. Without the subsidy, the
equilibrium price is P1 and the equilibrium quantity is Q1. With the subsidy, buyers pay price
PB, producers receive price PS (where PS = PB + $2), and the quantity sold is Q2. The
following table illustrates the effect of the subsidy on consumer surplus, producer surplus,
government revenue, and total surplus. Because total surplus declines by area D + H, the
subsidy leads to a deadweight loss in that amount.
Before After Subsidy Change

Subsidy
Consumer
Surplus A+B A+B+E+F+G +(E + F + G)
Producer
Surplus E+I B+C+E+I +(B + C)
Government
Revenue 0 –(B + C + D + E + F + G + H) –(B + C + D + E + F + G + H)
Total Surplus A+B+E+I A+B–D+E–H+I –(D + H)
Figure 7
9. a. Figure 8 shows the effect of a $10 tax on hotel rooms. The tax revenue is represented by
areas A + B, which are equal to ($10)(900) = $9,000. The deadweight loss from the tax
is represented by areas C + D, which are equal to (0.5)($10)(100) = $500.
Figure 8 Figure 9
b. Figure 9 shows the effect of a $20 tax on hotel rooms. The tax revenue is represented by
areas A + B, which are equal to ($20)(800) = $16,000. The deadweight loss from the tax
is represented by areas C + D, which are equal to (0.5)($20)(200) = $2,000.
When the tax is doubled, the tax revenue rises by less than double, while the deadweight
loss rises by more than double. The higher tax creates a greater distortion to the market.
10. a. Setting quantity supplied equal to quantity demanded gives 2P = 300 – P. Adding P to
both sides of the equation gives 3P = 300. Dividing both sides by 3 gives P = 100.
Substituting P = 100 back into either equation for quantity demanded or supplied gives Q
= 200.
b. Now P is the price received by sellers and P +T is the price paid by buyers. Equating
quantity demanded to quantity supplied gives 2P = 300 − (P+T). Adding P to both sides
of the equation gives 3P = 300 – T. Dividing both sides by 3 gives P = 100 –T/3. This is
the price received by sellers. The buyers pay a price equal to the price received by sellers
plus the tax (P +T = 100 + 2T/3). The quantity sold is now Q = 2P = 200 – 2T/3.
c. Because tax revenue is equal to T x Q and Q = 200 – 2T/3, tax revenue equals 200T −
2T 2 /3. Figure 10 (on the next page) shows a graph of this relationship. Tax revenue is
zero at T = 0 and at T = 300.
Figure 10 Figure 11
d. As Figure 11 shows, the area of the triangle (laid on its side) that represents the
deadweight loss is 1/2 × base × height, where the base is the change in the price, which
is the size of the tax (T) and the height is the amount of the decline in quantity (2 T/3).
So the deadweight loss equals 1/2 × T × 2T/3 = T 2 /3. This rises exponentially from 0
(when T = 0) to 30,000 when T = 300, as shown in Figure 12.
Figure 12
e. A tax of $200 per unit is a bad policy, because tax revenue is declining at that tax level.
The government could reduce the tax to $150 per unit, get more tax revenue ($15,000
when the tax is $150 versus $13,333 when the tax is $200), and reduce the deadweight
loss (7,500 when the tax is $150 compared to 13,333 when the tax is $200).
Another random document with
no related content on Scribd:
Berczi:
»Tiedättekö, että se aloittaa jumalattoman toimintansa

ylihuomenna,
András?»
András nyökäytti päätään.
»Ja luullakseni ylihuomenesta alkaen saamme kaikki ruveta

näkemään nälkää, sillä sittenhän ei ole enää mitään työtä
kunniallisten ihmisten tehtäväksi kuin piru sytyttää savuavan
nuotionsa, kylvää, leikkaa, sitoo ja jauhaa Jumalan viljaa Jumalan
maalla», lisäsi kylän oraakkeli.
»Ja juuri kun tuo pieni kissa keskeytti minut, olin sanomaisillani…»
sanoi seppä Sándor.
Mutta András laski tyynesti karkean ruskean kouransa jättiläisen

käsivarrelle ja keskeytti tyynesti iloisin äänin:
»Aioit kai sanoa, Sándor, näiden muiden äänettömin

suostumuksin, koska he tietävät sen olevan totta, ettei teihin kuulu,
mitä piru ja kartanon omistaja tekevät Bideskut’issa, sillä onhan
Keményn András vielä Kisfalu'ssa. Hänellä on vielä työtä kaikille sitä
haluaville ja hänellä on niin pitkä kukkaro, ettei kenenkään, joka
asuu peninkulmienkin päässä, tarvitse kärsiä muutakaan puutetta,
saati sitten nälkää.»
Seurasi jälleen pitkä vaitiolo ja kaikki näyttivät häpeävän yhä

enemmän. Mustalaiset soittivat liikuttavaa ja sydämeenkäypää
unkarilaista kansanlaulua, jonka sävel voi pehmittää kovimmankin
kuulijan sydämen.
»Olet kunnon mies, András», sanoi kylän oraakkeli seppä
Sándorin juodessa haarikallisen viiniä vapautuakseen kurkkuun
nousseesta vaivaavasta palasta, »mutta…»
»Siinä ei ole mitään muttaa, toverit. Meidän on tuettava toisiamme,

ja uskokaa puhettani, kun sanon, että tuo puhe pirusta on sulaa
hullutusta. En voi selittää tuota kaikkea teille, mutta isä Ambrosius
lupasi minulle tänä iltana, että hän huomenna saarnan asemasta
selittää teille tarkasti, miten maissi kartanon omistajan uudessa
myllyssä jauhetaan jauhoiksi. Silloin ymmärrätte sen luullakseni yhtä
hyvin kuin minäkin, ja kunnes se tapahtuu, pyydän teitä
unhottamaan tuon kirotun myllyn tahi ainakin sen ajattelemisen. Nyt
on jo myöhäinen ja minulla on pitkä ratsastusmatka kotiin, joten
teidän on luvattava minulle, ettette ajattele koko myllyä, ennenkuin
huomenna jumalanpalveluksen jälkeen. Pyydän tätä teidän itsenne
ja terveytenne vuoksi», lisäsi hän kohottaen haarikkansa. »No,
lupaatteko?»
»Lupaamme!»
Vastaus oli yksimielinen. Selvästi oli tuo nuori talonpoika hyvin

rakastettu, koska hänen sanansa olivat vaikuttaneet. Viinihaarikat
tyhjennettiin ja kaikki huokaisivat helpotuksesta ja tyytyväisyydestä.
Mustalaiset alkoivat soittaa iloisempaa kappaletta, ja András
huudahti hiljaa:
»Csillag, kaunokaiseni, missä olet?»
Kuivalta hiekkakentältä alkoi kuulua kavioiden kapsetta ja pian

ilmestyi pimeästä näkyviin miellyttävä musta tamma, solakka ja
suloliikkeinen. Se tuli aivan pöydän viereen, jonka ääressä talonpojat
ryypiskelivät, ja löydettyään isäntänsä seisahtui se tyynesti
odottamaan. Sillä ei ollut satulaa, ei jalustimia eikä suitsia, mutta
Unkarin pustien talonpojat eivät käytä sellaisia välineitä. Kun he
ratsastavat täyttä vauhtia noilla hiekkatasangoilla, näyttää siltä kuin
mies ja hevonen olisivat kasvaneet yhteen.
András hyppäsi heti kahareisin tammansa selkään ja huudettuaan

ystävilleen jäähyväiset, johon nämä vastasivat kaikuvalla
»Eläköön!», katosi hän pimeään.
III
SUKUYLPEYTTÄ.
Bideskutin päärakennuksessa, talleissa, tallipihalla, puu- ja

kasvitarhassa työskenneltiin kuumeisesti. Lukemattomat
tallipalvelijat, ajurit, kokit ja palvelijattaret juoksentelivat sinne tänne
kuin irti päässeet kanat, tehden kukin omia töitään kuumissaan,
huohottaen ja innoissaan. Eikä kreivitär itsekään, tottunut kun hän oli
unkarilaisen aateliston rajattomaan vieraanvaraisuuteen, voinut
kokonaan tukahduttaa tuon sähköttävän innostuksen vaikutusta, joka
oli saanut koko talon valtaansa. Hänen syntymäpäivänsä ja samalla
myös uuden höyrymyllyn käyntiinpanopäivän kunniaksi aiottujen
juhlallisuuksien valmistukset edistyivät nopeasti. Tänään vielä oli tuo
suuri talo aivan tyhjä vieraista, mutta huomenna alkaisi varmaankin
niiden tulo, jota sitten jatkuisi iltaan saakka.
Vaikka se kuokkavieraista tuntuikin aivan arvoitukselliselta, tiesivät

kumminkin muut maakunnan asukkaat, että elokuun
kahdeksaskolmatta päivä oli kreivitär Irman syntymäpäivä.
Bideskut’issa oli noin kuusikymmentä vierashuonetta, ja jokainen
unkarilainen aatelismies, asuipa hän sitten miten kaukana tahi
lähellä hyvänsä, oli kaikkine omaisineen hyvin tervetullut sinne noiksi
muutamiksi ilonpäiviksi, joiden kuluessa tilaisuutta aina vuosittain
juhlittiin. Jokainen sai olla varma lämpimästä vastaanotosta,
tuhlaavaisesta vieraanvaraisuudesta ja parhaimmista ja
valikoiduimmista viineistä, suoraan sanoen, kaikesta, joka kuuluu
Unkarin tasankojen asukkaiden perinnäistapoihin. Senvuoksi
olivatkin Bideskut’in Guyri ja hänen vaimonsa, kreivitär Irma, tähän
vuoden aikaan aina valmiit ottamaan vastaan vieraita. Härkiä,
lampaita, karitsoita, hanhia, ankkoja ja kaikenlaista muuta siipikarjaa
teurastettiin erotuksetta, valkoista leipää leivottiin, vanhimpia
viinitynnyreitä avattiin, hienoimmat puvut, lakanat ja käsiliinat
tuuletettiin, ja kaikki laitettiin valmiiksi noille otaksutuille sadoille
vieraille, heidän lapsilleen, ajureilleen, palvelijoilleen,
palvelijattarilleen ja kuriireilleen.
Eräässä Bideskut’in isiltä perityn päärakennuksen

vanhanaikaisessa ilmavassa huoneessa istuivat kartanon herra ja
hänen ylimyksellinen puolisonsa keskustelemassa lopullisista
järjestelyistä noiden kaikkien odotettujen ja odottamattomien
vieraiden huvittamiseksi. Huone oli kalustettu kylän puusepän
taitavasti kyhäämillä ja kaivertamilla hienoilla ja vanhoilla tammi- ja
mahonkituoleilla ja -pöydillä, ja pienissä lyijypuitteisissa ikkunoissa
oli paksut, valkaisemattomasta pellavakankaasta valmistetut
monenvärisillä koruompeluksilla kauniisti kirjaillut verhot
viilentämässä kuumaa keskipäivän auringonpaistetta.
Hilpeä ja hyväntahtoinen Bisdeskut’in Guyri veteli haikuja

lempipiipustaan kreivitär Irman laskiessa solakoilla sormillaan
huomiseksi odottamiaan vieraita.
»Egregyis'it tulevat varmasti», sanoi hän mietiskelevästi, »ja

samoin Kantássy't Vécsery't, Palotay't, Arany't, Miskolczy't ja
Barótcz'it. Et voi laskea vähemmän kuin neljä palvelijaa kutakin
perhettä kohti, ja kun lasketaan heidän lapsensa ja muutamia heidän
ystäviään, jotka he luultavasti tuovat mukanaan, on meillä jo
seitsemänkymmentä aivan varmaa vierasta. Sitten saapuu aina noin
neljä- tahi viisikymmentä sellaista, joita emme ole osanneet
odottaakaan. Muistat kai, että meitä istuutuessamme viime vuonna
pöytään oli sataseitsemänkymmentä?»
»Hyvä on, rakkaani», vastasi kreivi, »saat antaa sellaisia

määräyksiä kuin haluat ja teurastuttaa niin paljon karjaa kuin luulet
vieraiden syövän. Jumalalle kiitos, Bideskut’issa on vielä niin paljon
elintarpeita, että ne riittävät jokaisen ystävämme perheen ravinnoksi
niin kauaksi aikaa kuin he vain haluavat viipyä luonamme. Ellei ole
tarpeeksi tilaa valmistaa heille jokaiselle eri vuodetta, voimme
levittää olkia harjoitustallin lattialle. Nuoremmat miehet saavat
nukkua siellä ja luovuttaa paremmat huoneet naisille ja lapsille.
Teurastuta, rakkaani, mistään välittämättä, käske Pannan valmistaa
ruokaa sellaisesta siipikarjasta, kaalista ja porkkanoista kuin hän
vain haluaa, sillä ne eivät lopu, vaikka ne hieman vähenevätkin.»
Ja Bideskuty, ollen ylpeä ja varma hedelmällisistä maistaan, jotka

antoivat hänelle kaiken tähän tuhlaavaiseen kuuluisaan
unkarilaiseen vieraanvaraisuuteen tarvittavat aineet, nojautui
taaksepäin tuolissaan ja veteli tyytyväisesti haikuja pitkästä
kirsikkapuisesta piipustaan.
»Olisin mielelläni hankkinut Ilonkalle uuden silkkipuvun tähän

tilaisuuteen», sanoi kreivitär Irma toivovasti.
»Rakkaani», sanoi hänen miehensä nauraen hilpeästi, »Ilonka on

hurmaava tuossa musliinipuvussa, jonka ostin juutalaiselta parilla
floriinilla. Tiedät kai sitäpaitsi aivan hyvin, että rasvaiset setelit ja
muut rakastamamme keisari Frans Josefin kuvat ovat hyvin
harvinaiset tässä maamme kolkassa. Olen kumminkin kiitollinen
Jumalalle siitä. Emme milloinkaan halua mitään, jota emme voi
saada. Ellei», lisäsi hän tyytyväisesti nauraa hihittäen, »tuota
myllyäni koneineen olisi olemassa, en haluaisi nähdä rahaa
vuosikausiin».
»Ja kumminkin tuhlaat sitä tuohon kirottuun höyrymyllyyn ja

niittokoneihin, joita talonpojat pelkäävät ja vihaavat, mielestäni eivät
niinkään aiheetta. Jumalalla ei voi olla milloinkaan minkäänlaista
osaa tuollaisiin asioihin, jotka ovat pirun omia keksinnöitä, Guyri. En
voi tukahduttaa pelkoani, että tuolla kaikella on vielä pahat
seuraukset».
»No mutta, sinähän puhut samoin kuin nuo taikauskoiset

talonpojat! Te naiset ette ymmärrä, millaisen hyväntyön ja hyödyn
teen itselleni ja maalleni, kun saan höyrymyllyni vain käyntiin».
»Tuo ansio voi joko tulla vähitellen, tahi olla tulematta, sitä en
tiedä, sillä en ymmärrä ollenkaan noita asioita. Käsitän vain, ettet
ikuisesti voi syytää rahaa noihin pirullisiin laitoksiin.»
Bideskuty ei vastannut. Perinpohjainen kokemus oli opettanut

hänet huomaamaan, että hänen silloin oli parasta vaieta kokonaan,
kun kreivitär rupesi puhumaan hänen suunnattoman kalliista
lempiaatteestaan.
»Guyri», jatkoi kreivitär Irma, »ei ole vieläkään liian myöhäistä.

Luovu tuosta hullutuksesta äläkä turmele syntymäpäiväni iloa
panemalla myllyäsi tekemään tuota jumalatonta työtä».
»Rakkaani», vastasi kreivi, jonka itsepäisen vaikenemisen tämä
suora kysymys katkaisi, »sinuahan on tähän asti luultu
ymmärtäväiseksi naiseksi, ja niin ollen kai et voi kuvitellakaan, että
tuhlattuani melkein miljoonan markkaa tuon myllyn rakentamiseen,
en panisi sitä käyntiin saatuani sen valmiiksi?»
»Koska olet vain jatkanut sen rakentamista itsepäisyydestä, on

sinulla vielä aikaa keskeyttää se. Ei ole olemassa ainoatakaan
ihmistä, joka ei ole varoittanut sinua noista uusimuotisista laitteista.
Olet niiden vuoksi joutunut vain kaikkien vihattavaksi täällä omalla
tilallasikin».
Jälleen turvautui hänen miehensä järkkymättömään vaitioloon.

Hän veteli vain haaveillen savuja pitkävartisesta kirsikkapuisesta
piipustaan ja salli vaimonsa kaunopuheliaisuuden aaltojen vyöryä
taipumattoman päänsä yli.
»Guyri», jatkoi kreivitär, »olen huomannut, että luonasi on viime

aikoina käynyt paljon juutalaisia. Naimisiinmenomme jälkeisinä
aikoina ei sellaisia näkynyt huoneissamme. Tiedät minun vihaavan
noita koneellisia päähänpistojasi niin, ettet ole kertonutkaan minulle
mitään, mihin tarkoitukseen ne on rakennuttu, mutta ei ainoakaan
juutalainen tulisi tänne, ellei sinulla olisi jotakin ostettavaa ja
myytävää tahi ellei sinun tarvitsisi lainata rahoja heiltä suurta korkoa
vastaan. Häpäiset meidät kokonaan, jos alat myydä maitasi, viljaasi
ja viinejäsi kuin tavallinen juutalainen kauppias. Tiedän ja olet
sanonut sen itsekin, ettei meiltä mikään lopu, vaikka se joskus
väheneekin, mutta vilja ei kasva unkarilaisen aatelismiehen vainioilla
senvuoksi, että hän likastaisi sormensa rupeamalla myymään sitä».
»Kultaseni», huomautti Bideskut’in herra lempeästi, »kun perin

tämän tilan isäni kuoltua, oli täällä kolmekymmentätuhatta mitallista
vehnää mätänemässä pelloilla sen sijaan, että se olisi käytetty
johonkin hyödylliseen tarkoitukseen».
»Niin», vastasi kreivitär, »miksi se ei saisi mädätä, jos sitä on niin

paljon, ettei sitä voida kaikkia lahjoittaakaan pois? Kodissani mätäni
eräänä vuonna kolmetuhatta mitallista vehnää ja isäni olisi sallinut
mädätä viisikymmentäkintuhatta, ennenkuin hän olisi ruvennut sitä
myymään. Ottaa nyt rahaa sellaisesta kauheata!» lisäsi hän vanhoin
isiltä perityin ylpeyden tuntein.
Kreivi ei vastannut nytkään mitään. Ehkä hän ajatteli sitä tosiasiaa,

ettei hänen vaimollaan eikä tämän sisarilla olisi kattoa päänsä yllä,
jolleivät he olisi päässeet naimisiin, sillä ei ainoastaan vilja, vaan
myöskin pellot, karja, maatilat sekä isiltä peritty koti olivat jo aikoja
sitten joutuneet kokonaan juutalaisten haltuun. Heidän isänsä ei ollut
likastanut sormiaan myymällä viljaa ja tukkeja, vaan oli kiinnittänyt
talonsa, maansa ja kaiken omaisuutensa viimeistä tikkua myöten ja
jättänyt lapsilleen perinnöksi Luciferin ylpeyden, mutta ei muuta
äyrinkään edestä.
Huolimatta neljästäkymmenestä ikävuodestaan oli kreivitär Irma

vielä kaunis nainen. Hänen vartalonsa oli vielä mukiinmenevä,
hänen ihonsa terve ja hiukset olivat vielä niin mustat kuin korpin
siivet. Hän oli aikoinaan ollut kuuluisa kaunotar ja parina huvikautena
Budapestin tanssiaisten kuningatar. Äiti oli kasvattanut tyttärensä
sellaisin lujin mieleenpainuvin ohjein, että jokaisen unkarilaisen
ylimystytön on oltava kaunis ja mentävä edullisiin naimisiin, ja nuori
kreivitär Irma oli täytettyään kahdeksantoista valmis noihin
molempiin. Ensimmäisenä vuonna, kun hän otti osaa seuraelämään,
valitsi ja valikoi hän huolellisesti monien ihailijoillensa joukosta.
Kuuluisa nimi ja suuret tilukset olivat välttämättömät, ennenkuin
kukaan kosija uskalsi edes pyytääkään häntä parikseen kotiljonkiin.
»Paroonit ovat vasta ihmisiä», oli usein toistettu määräys, joka
todellisuudessa karkoittikin jokaisen kosijan, jolla ei ollut tuollaista
yhteiskunnallista arvoa. Mutta ensimmäinen vuosi kuluikin niin, ettei
kreivitär Irmalle ilmestynytkään sellaista kosijaa, joka olisi tyydyttänyt
sekä hänen että hänen äitinsä vaatimukset, ja seuraavana vuonna
kuiskailtiin Budapestin aateliskerhossa, ettei Irman huvikauden
kuluessa kertaakaan oltu kuultu vetoavan tuohon vanhaan sääntöön
ihmisyydestä.
Seuraava huvikausi tuli ja meni, ja kreivitär Irma totesi suureksi

kauhukseen, että hänen parissa tanssiaisissa oli syytettävä
päänkipua ennen kotiljonkia, koska ei kukaan ollut pyytänyt häntä
toverikseen. Asiat alkoivat jo näyttää hyvin surullisilta, kun äkkiä
Bideskuty’n Guyri ilmestyi näyttämölle. Hän oli nuori, hyvännäköinen
ja omisti puolet Heven maakunnasta, ja sitäpaitsi näytti hän olevan
hurjasti rakastunut tuohon hieman jo vanhentuneeseen
kaunottareen. Hän ei ollut kyllä mikään parooni, ja olisikin luultavasti
pari vuotta aikaisemmin alennettu samalle tasolle, kuin kreivittären
sylikoira ja lempilintu olivat, mutta senjälkeen oli paljon vettä
virrannut Tonavasta ja maailma alkoi tulla jo paljon
radikaalisemmaksi. Bideskuty kosi ja sai vastahakoisen myöntävän
vastauksen. Kreivitär Irman kuultiin sitten huomauttavan suurissa
tanssiaisissa, että kaikki unkarilaiset aateliset, jotka omistavat puolet
jostakin maakunnasta, ovat ihmisiä.
He olivat sitten eläneet melko sovinnollisesti keskenään, sillä

Guyri mukautui aina vaimonsa tahtoon kaikissa asioissa. Onneksi oli
rouvan maku samanlainen kuin hänen miehensäkin kaikissa, paitsi
eräässä seikassa. Kuten Bideskutykin, rakasti hänkin unkarilaisen
aatelisen melkein kuninkaallista elämää maatilallaan, ja kun hän
kerran oli mennyt naimisiin, ei hän enää ikävöinyt Budapestiin, jossa
tarvittiin rahaa, jota heillä oli hyvin vähän, ja jossa hänen olisi ollut
pakko syödä toisten ihmisten härkien ja vasikoiden lihaa ja vieraissa
kasvitarhoissa kasvaneita vihanneksia. Kuten Guyrikin, ei hänkään
välittänyt ollenkaan maansa politiikasta, vaan rakasti sitä senvuoksi,
että se oli hänen oma maansa ja sentähden parempi kuin muiden
kenenkään, koska siellä kasvoi parempaa viljaa ja viiniä, koska siellä
kasvatettiin lihavampia nautoja kuin missään muualla maailmassa;
mutta ministerien vaihdoksista tuolla Budapestissä, parlamentista,
vaaleista, yhtymisestä Itävaltaan tahi täydellisestä itsehallinnosta, ei
hän eikä hänen miehensä välittäneet ollenkaan. Hän toivoi vain, että
hänen tyttärensä, Ilonka, menisi vuorostaan edullisiin naimisiin, ja
rukoili, ettei hänen miehensä joutuisi juutalaisten kynittäväksi
onnettomien maanviljelystä edistävien suunnitelmiensa vuoksi.
Hänestä oli sama, oliko Unkari venäläisten, hottentottien tahi
saksalaisten hallussa, kunhan vain hänen toiveensa toteutuisivat.
Hänen elämänsä olisi sujunut hyvin rauhallisesti ja hän olisi ollut
hyvin tyytyväinen tämän parhaan maailman parhaimpiin antimiin,
ellei rypistynyt ruusunlehti olisi huolestuttanut häntä hänen miehensä
onnettoman kiintymyksen muodossa koneihin, jollainen tuoksahti jo
poroporvarillisuudelta eikä ollenkaan sopinut unkarilaiselle
aatelismiehelle, jonka velvollisuus oli elää kreivien tapaan, syödä ja
juoda, huvittaa ystäviään ja jättää kaikki muu ihmisille, joilla ei ollut
esi-isiä eikä senvuoksi täydellistä ihmisyyttäkään.
IV
RAHANLAINAAJA.
»Rosenstein, tuo juutalainen, on odotushuoneessa, herra kreivi»,

ilmoitti Bideskuty’n palvelija, Jánko, kunnioittavasti avattuaan oven.
»Hän sanoo teidän pyytäneen häntä tulemaan tänä aamuna».
Kreivitär Irma ei huomauttanut mitään, sillä hän ei milloinkaan

vastustanut tahi väitellyt miehensä kanssa palvelijain kuullen, vaikka
nämä olisivat olleet kuinka luotettavia tahansa, vaan aina osoitti
esimerkiksi kelpaavaa kunnioitusta ja nöyryyttä talon isännälle.
Mitään ei voitu nyt voittaa moittimalla Rosensteiniä, jonka
laahustavat askeleet jo kuuluivat käytävästä.
»Niin, rakkaani», sanoi Bideskuty hieman levottomasti, »ehkä

sinun pitää mennä vielä puhuttelemaan Pannaa sillä aikaa kuin minä
keskustelen Rosensteinin kanssa. Muista nyt, että olen antanut
sinulle luvan teurastuttaa niin paljon karjaa kuin haluat, ja muutenkin
menetellä parhaan ymmärryksesi mukaan. Pidä nyt huolta, että
ruoka riittää ja toimi niin, ettei Bideskuty’n vieraanvaraisuutta moitita.
Käske juutalaisen tulla tänne», lisäsi hän kääntyen palvelijansa
puoleen. »Katso, että hän pyyhkii likaiset kenkänsä ennen lämpiöön
tuloaan.»
Juutalainen tuli pian nöyrästi huoneeseen kumartaen niin, että hän

oli melkein kaksin kerroin. Kun kreivitär purjehti majesteetillisesti
hänen ohitseen, kumartui hän vieläkin syvempään yrittäen suudella
kreivittären vaipan lievettä, mutta kreivitär kiersi viitan tiukemmasti
ympärilleen, ja suomatta juutalaiselle silmäystäkään poistui hän
huoneesta.
Rosensteinin ikää ei voitu arvata, ei likimainkaan. Hänen

tummahko porkkananvärinen harva tukkansa riippui vaalenneen
kalotin alta kahtena suortuvana kasvojen kummallekin puolelle.
Hänen pitkä nuttunsa, joka oli napitettu kaulasta jalkoihin asti, riippui
irrallaan hänen laihan ruumiinsa ympärillä ja oli kulunut melkein
nukkavieruksi terävien olkapäiden kohdalta. Hän hieroi laihoja
käsiään alituisesti ja hänen vesisiniset silmänsä katsoivat lattiaan
koko sen ajan kuin jalo kreivi suvaitsi keskustella hänen kanssaan.
Ainoastaan silloin tällöin, kun hän luuli voivansa tehdä sen
huomaamatta, katsoi hän tuimasti ja pahansuovasti unkarilaiseen
ohuitten huulien melkein kadotessa terävien hampaitten väliin. Silloin
oli noissa värittömissä silmissä sellainen ilme, että jokainen viisas
mies olisi sen huomattuaan heti muuttunut varovaisemmaksi.
»Oletko tuonut minulle nuo rahat?» kysyi Bideskuty ratkaisevasti.
»Niin, katsokaahan, herra kreivi, asia on näin. Teidän

korkeutennehan tietää minut niin köyhäksi, ettei minulla itselläni ole
noin suurta rahamäärää, ja…»
»Tiedän tuon tavallisen valeen», keskeytti Bideskuty nauraen.

»Älä viitsi puhua minulle tuosta palvelevaisesta ystävästä, joka
suostuu auttamaan kohtuuttomasta korvauksesta, jonka vakuudeksi
sinun on luvattava hänelle tilani paras maakappale. Sano minulle
pian, haluatko ottaa Zárdan noiden
kahdensadanviidenkymmenentuhannen floriinin pantiksi ja millaisen
koron haluat tuosta summasta».
»Zárda on hyvin mitätön pantti, jalo kreivi, neljännesmiljoonasta.

Siellä ei ole rakennuksia eikä .»
»Hyi hitto, vieköön piru nuo juutalaiset!» jyrisi Bideskuty. »Vaikka

he ovat eläneet turvemajoissa koko ikänsä ja heidän esi-isänsä ovat
olleet viemäriojien matoja, haluavat he nyt oikeita rakennuksia
asuakseen. Zárda ei tule milloinkaan joutumaan teidän likaisiin
käsiinne, älä sellaista toivokaan. Lunastan sen, kuten kaikki muutkin
maani heti, kun myllyni pannaan käyntiin ja jauhojani ruvetaan
kehumaan koko maassa».
»Teidän korkeutenne puhuu viisaasti», sanoi viekas juutalainen

katsahtaen salaa ja ivallisesti Bideskuty'yn. »Tuo höyrymylly on
suurenmoinen liikeyritys, sillä se vähentää työtä ja senvuoksi
parantaa teidän talonpoikienne asemaa. Senvuoksi eivät
ystävänikään kiellä minulta noita rahoja, jotka luovutan hyvin
mielelläni teidän korkeudellenne tuohon jaloon tarkoitukseen,
kunhan vain saan tuon mitättömän Zárdan pantiksi».
»Etkö sinä, hitto vieköön, voi olla puhumatta tuolla tavoin

Zárdasta, sillä se on tarpeeksi arvokas pantti kirotuista rahoistasi.
Luullakseni et tule likaisine jalkoinesi sille milloinkaan
astumaankaan. Ilmoita nyt vain korko».
Bideskuty'n puhuessa näin herjaavasti puri Rosenstein kovasti

huuliaan. Hän, samoin kuin hänen kärsivällinen, itsepintainen ja
paksunahkainen rotunsakin, oli niin tottunut tällaiseen kieleen
lainatessaan yhä useammin rahoja näille ylpeille ja komeasti eläville
unkarilaisille aatelisille, että sellainen ikäänkuin kuului heidän
mielestään sopimukseen. He lisäsivät vain korkoa sen mukaan.
»Ah, herra kreivi», vastasi hän vaatimattomasti, »minun oli pakko

hyväksyä ystävieni vaatimukset korkoon nähden. Olen köyhä mies,
ja sitten kuin olen maksanut heille, jää minulle vain hieman
elääkseni. Onneksi elän hyvin vaatimattomasti, joten sata mitallista
vehnää tuosta viidestäkymmenestätuhannesta, jonka he vaativat
vuosittain, riittää minulle aivan hyvin».
»Viisikymmentätuhatta mitallistako vehnää? Sinä roisto, sinä…!»
»Enhän minä ole sitä määrännyt, jalo kreivi, vaan ystäväni. He

ilmoittivat minulle, että vehnän hinta tulee tänä vuonna
laskeutumaan enemmän kuin milloinkaan ennen, minkä vuoksi
niiden lisäksi vaaditut sata nautaa…»
»Sata nautaako vielä? Sinä kapinen koira, sinä häpeämätön

kiskuri!»
»Joista saan vain itselleni härän ja vasikan, herra kreivi. Köyhän

on todellakin vaikea tulla toimeen. Ystäväni eivät anna minulle
rahoja, elleivät he saa yhdeksääkymmentäkahdeksaa nautaa, tuota
vehnää, puhumattakaan viidestäsadasta lampaasta ja
kahdeksastasadasta päästä siipikarjaa, joista he eivät luovuta
minulle muuta kuin viisikolmatta tämän vaikean liikeasian
järjestämisen palkkioksi.»
»Sinä kirottu roisto, ellet tuki suutasi, kutsun Jánkon tänne ja

pieksätän sinut niin, ettet vielä ikinä ole saanut sellaista
selkäsaunaa. Kymmenentuhatta mitallista vehnää, neljäkymmentä
härkää, parikymmentä vasikkaa, kolmesataa lammasta ja viisisataa
lintua annan sinulle, mutta en jyvää enkä lampaan häntääkään
lisäksi».
Juutalaisen silmät välkkyivät ohuitten punaisten luomien takana,

mutta hän katsoi kumminkin kiinteästi maahan, kun hän pudisti
arvellen päätään ja sanoi:
»Olen keskustellut ystävieni kanssa perinpohjin tästä asiasta ja

ilmoittanut nyt teidän korkeudellenne lopullisen koron, jota he eivät
suostu alentamaan».
»Ja minäkin sanon sinulle, etten suostu sellaiseen kiskomiseen.

Jos uskallat vielä seisoa siinä ja vaatia sellaista, käsken palvelijani
antamaan sinulle selkään».
»Silloin olen hyvin pahoillani, herra kreivi», sanoi Rosenstein

nöyrästi, »ettei tästä asiasta tänään tullutkaan mitään.
»Mutta sinä kirottu, saastainen juutalainen, onko piru mennyt

paksuun kalloosi? Minun on saatava nuo rahat heti! Pian on minun
maksettava palkka Budapestista tänne tulleille insinööreille ja
työmiehille, ja sitten tarvitsen osan noista rahoista koneihinkin.
Vieköön piru koko roskan!»
»Jos teidän korkeutenne haluaa, keskustelen ystävieni kanssa

jälleen, vaikka olen melkein varma, etteivät he suostu alentamaan
korkoa».
»Jumalan nimessä, älä enää valehtele, koska kumminkin tiedät,

etten usko puheitasi! Annan sinulle kymmenentuhatta mitallista
vehnää .»
»Viisikymmentätuhatta, herra kreivi…»
»Kaksikymmentä, sanon minä! Kuusikymmentä nautaa!…»
»Sata, herra kreivi…!
»Kahdeksankymmentä, ja tartuttakoon piru ruton niihin heti, kun

likaiset kätesi koskevat niihin! Neljäsataa lammasta…»
»Viisisataa…»
»Sanoin kaksikymmentätuhatta mitallista vehnää,

kahdeksankymmentä nautaa, neljäsataa lammasta ja viisisataa
lintua. Jos suostun antamaan enemmän, vietäköön minut helvettiin
sinun ja sinunlaistesi seuraan!»
»Ja, jalo kreivi, minut on valtuutettu ilmoittamaan teille, että elleivät

ystäväni saa viittäkymmentätuhatta mitallista vehnää, sataa nautaa,
viittäsataa lammasta ja kahdeksaasataa lintua, eivät he luovuta
rahoja».
Tämä oli varmasti katkeraa. Bideskuty tarvitsi välttämättömästi

rahaa ja tuo kirottu juutalainen oli niin itsepäinen, että aatelismiehen
oli luultavasti suostuttava koronkiskojan vaatimuksiin. Tämä oli hyvin
vastenmielistä ja varmasti kuulumatonta julkeutta menneiden
sukupolvien aikana, jolloin nuo kurjimukset olivat sanomattoman
onnellisia saadessaan lainata rahoja sellaista tarvitseville jaloille
parooneille.
»Kuulehan nyt, sinä kirottu roisto», sanoi Bideskuty vihdoin, »olen

ilmoittanut sinulle viimeisen kantani korkoon nähden. Ota tarjoomani
korvaus ja mene rauhassa tiehesi. Mutta ellet luovu noista
häpeämättömistä vaatimuksistasi, suostun niihin, koska tarvitsen
rahaa, mutta luovutan sinut sitten palvelijoilleni, jotka saavat antaa
sinulle terveellisen kurituksen, ennenkuin poistut talostani. Valitse
nyt, haluatko parikymmentätuhatta mitallista vehnää,
kahdeksankymmentä nautaa, neljäsataa lammasta ja viisisataa
lintua, vai etkö?»
»Haluan viisikymmentätuhatta mitallista vehnää, teidän

korkeutenne», toisti juutalainen tyynesti, »sata nautaa, viisisataa
lammasta ja kahdeksansataa lintua…»
»Ja selkäsaunanko?»
Juutalainen vaikeni hetkeksi katsahtaen ylimykseen. Suorana ja

voimakkaana, ylpein silmin ja jaloin ryhdin seisoi Bideskuty hänen
edessään kuin sen rodun ruumiillistunut edustaja, joka vuosisatoja
oli sortanut, kiduttanut ja vainonnut juutalaisia, kieltänyt heiltä kaikki
inhimilliset oikeudet ja kohdellut heitä pahemmin kuin kulkukoiria ja
mustalaisia. Aikoiko ruuvi kiertyä nyt toisinpäin yhdeksännentoista
vuosisadan viime puoliskolla? Aikoivatko nuo sorretut, jotka olivat
aseistautuneet vaivalloisesti hankkimallaan kullalla, nousta noita
tuhlaavia ja harkitsemattomia sortajiaan vastaan rahansa voimalla
päästäkseen pian tämän suloisen Arkadian, Unkarin tasankojen,
hallitsijaksi?
Tietämättään hieroi juutalainen nukkavierua nuttuaan, joka ilmaisi

selvästi, ettei tuollainen kohtelu vihastuneiden aatelismiesten ja
heidän lakeijainsa puolelta ollut hänelle ollenkaan outoa. Hän vastasi
senvuoksi tyynesti:
»Niin, selkäsaunan myös, jaloin kreivi».

Bideskuty nauroi sydämestään. Hänen vihansa oli haihtunut
kokonaan. Kun hän kerran saisi katsella, miten juutalaiselle
annettaisiin kelpo selkäsauna, ei hän mielestään maksanut
ollenkaan liikaa tuollaisesta huvista. Rosenstein aukaisi pitkän
nuttunsa, ja otettuaan povitaskustaan pari suurta paperiarkkia levitti
hän ne pöydälle.
»Mitä pirullisuuksia nuo ovat?» kysyi Bideskuty.
»Teidän korkeutenne on hyvä ja katsoo. Nämä ovat jonkunlaisia

velkakirjoja ja sitoumuksia, että korko maksetaan täsmällisesti».
Bideskuty punastui raivosta.
»Sinä kirottu koira, eikö unkarilaisen aatelismiehen sana sitten

riitä? Mitä voi rasvainen paperisi pakottaa minua tekemään, ellei
kunniasanasi sido minua?»
»Katsokaa, kreivi», sanoi juutalainen niin nöyrästi, että Bideskuty’n

viha haihtui, »en halua sellaista omasta puolestani, mutta ystäväni
vaativat minulta jonkunlaista takuuta. He eivät ole ennen olleet
liikeasioissa niin kunnioitettavien kreivien kanssa kuin te olette».
Juutalainen sanoi tämän hieman ivallisesti hänen sinisten

silmiensä kiintyessä samalla pahansuovasti Bideskuty'yn, joka ei
kumminkaan huomannut äänensävyä eikä katsettakaan.
»Rangaistakseni sinua tästä kirotusta itsepäisyydestäsi, on sinun

syötävä palanen sianlihaa», sanoi hän tarttuessaan vihaisesti
papereihin.
Hän ei viitsinyt edes lukea papereita läpi, sillä sellainen teko, joka
olisi edellyttänyt jonkunlaista liikeasioiden tuntemista, ei olisi
ollenkaan sopinut niin jalolle Bideskuty’n suvun jälkeläiselle, suvun,
joka oli auttanut kuningas Mátyáksen valtaistuimelle.
Vastustelematta enää ollenkaan kirjoitti hän nimensä molempien
paperien alasyrjään suurin kirjaimin kuin koulupoika. Hän oli
huomannut Rosensteinin taskussa pullollaan olevan rasvaisen
lompakon.
»Työnnä nyt rahat tänne», sanoi hän heittäen kynän menemään.

»Sitten lähden katsomaan, miten palvelijani antavat sinulle niin
selkään, ettet sellaista saunaa ole vielä ikinä saanutkaan».
Juutalainen luki molemmat sitoumukset huolellisesti alusta

loppuun, ripisteli hiekkaa tuolle kunnioitettavalle nimikirjoitukselle,
käänsi paperit sitten harkitusti kokoon ja pisti taskuunsa. Bideskuty
alkoi hermostua ja veteli tuimasti sauhuja kirsikkapuisesta piipustaan
silmien kiintyessä ikävöivästi seinää koristaviin keppeihin ja
ratsupiiskoihin. Mutta selvästi oli hän sitä mieltä, etteivät ne menetä
mitään tehoisuudestaan, vaikka tässä hieman täytyi odottaakin,
koska hän ei puhunut sanaakaan, vaan katseli, miten Rosenstein
laski lompakostaan kaksisataaviisikymmentä tuhannen floriinin
seteliä likaisilla sormillaan hänen ylimykselliseen kätensä.
»Olen valmis milloin tahansa», lisäsi juutalainen, »kun teidän

korkeutenne haluaa käyttää taitoani hyväkseen, neuvottelemaan
puolestanne ystävieni kanssa, jotka varmasti suositukseni
perusteella tahtovat aina palvella teidän korkeuttanne».
Mutta kreivi Bideskuty ei kuunnellut enää. Tukittuaan setelit

taskuunsa avasi hän oven ja huusi hilpeästi Jánkolle:
»Vie tämä kirottu juutalainen keittiöön ja ota selville, haluaako hän

mieluummin syödä palan sianlihaa, vai ottaako hän kunnollisesti

Full Essentials of Economics 7Th Edition Gregory Mankiw Solutions Manual Online PDF All Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Full Essentials of Economics 7Th Edition Gregory Mankiw Solutions Manual Online PDF All Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Essentials of Economics 7th Edition

Gregory Mankiw Solutions Manual

Essentials of Economics 7th Edition Gregory Mankiw Test

Principles of Economics 7th Edition Gregory Mankiw

Principles of Economics 7th Edition Gregory Mankiw Test

Principles of Microeconomics 7th Edition Gregory Mankiw

Brief Principles of Macroeconomics 7th Edition Gregory

Principles of Microeconomics 7th Edition Gregory Mankiw

Principles of Macroeconomics 7th Edition Gregory Mankiw

Essentials of Economics 6th Edition Mankiw Solutions

APPLICATION: THE COSTS OF

WHAT’S NEW IN THE SEVENTH EDITION:

By the end of this chapter, students should understand:

➢ how taxes reduce consumer and producer surplus.

➢ the meaning and causes of the deadweight loss from a tax.

➢ why some taxes have larger deadweight losses than others.

CONTEXT AND PURPOSE:

I. The Deadweight Loss of Taxation

C. How a Tax Affects Market Participants

3. Welfare without a Tax

a. Consumer surplus is equal to: A + B + C.

b. Producer surplus is equal to: D + E + F.

c. Total surplus is equal to: A + B + C + D + E + F.

4. Welfare with a Tax

a. Consumer surplus is equal to: A.

b. Producer surplus is equal to: F.

c. Tax revenue is equal to: B + D.

d. Total surplus is equal to: A + B + D + F.

a. Consumer surplus changes by: –(B + C).

b. Producer surplus changes by: –(D + E).

c. Tax revenue changes by: +(B + D).

d. Total surplus changes by: –(C + E).

D. Deadweight Losses and the Gains from Trade

II. The Determinants of the Deadweight Loss

B. Case Study: The Deadweight Loss Debate

Activity 1—Labor Taxes

Type: In-class discussion

Points for Discussion

III. Deadweight Loss and Tax Revenue as Taxes Vary

A. As taxes increase, the deadweight loss from the tax increases.

D. Case Study: The Laffer Curve and Supply-Side Economics

3. Economists continue to debate Laffer’s argument.

a. Many believe that the 1980s refuted Laffer’s theory.

ALTERNATIVE CLASSROOM EXAMPLE:

▪ the price buyers pay will rise to $0.60.

E. In the News: The Tax Debate

Activity 2—Tax Alternatives

Type: In-class assignment

Common Answers and Points for Discussion

SOLUTIONS TO TEXT PROBLEMS:

Questions for Review

Quick Check Multiple Choice

Problems and Applications

Producer surplus would be E + F, because producers get surplus of D + E + F, then

Before After Subsidy Change

»Tiedättekö, että se aloittaa jumalattoman toimintansa

András nyökäytti päätään.

»Ja luullakseni ylihuomenesta alkaen saamme kaikki ruveta

Mutta András laski tyynesti karkean ruskean kouransa jättiläisen

»Aioit kai sanoa, Sándor, näiden muiden äänettömin

Seurasi jälleen pitkä vaitiolo ja kaikki näyttivät häpeävän yhä

»Siinä ei ole mitään muttaa, toverit. Meidän on tuettava toisiamme,

Vastaus oli yksimielinen. Selvästi oli tuo nuori talonpoika hyvin