Microbiology with Diseases by Body

System 4th Edition Bauman Solutions

Manual
Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/microbiology-with-diseases-by-body-system-4th-edition-bauman-solutions-man
ual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Microbiology with Diseases by Body System 4th Edition

Bauman Test Bank

https://testbankdeal.com/product/microbiology-with-diseases-by-
body-system-4th-edition-bauman-test-bank/

Microbiology with Diseases by Body System 3rd Edition

Bauman Test Bank

https://testbankdeal.com/product/microbiology-with-diseases-by-
body-system-3rd-edition-bauman-test-bank/

Microbiology with Diseases by Body System 5th Edition

Bauman Test Bank

https://testbankdeal.com/product/microbiology-with-diseases-by-
body-system-5th-edition-bauman-test-bank/

Microbiology with Diseases by Taxonomy 4th Edition

Bauman Test Bank

https://testbankdeal.com/product/microbiology-with-diseases-by-
taxonomy-4th-edition-bauman-test-bank/
Microbiology with Diseases by Taxonomy 5th Edition
Bauman Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/microbiology-with-diseases-by-
taxonomy-5th-edition-bauman-solutions-manual/

Microbiology with Diseases by Taxonomy 5th Edition

Bauman Test Bank

https://testbankdeal.com/product/microbiology-with-diseases-by-
taxonomy-5th-edition-bauman-test-bank/

Medical Terminology Express A Short Course Approach By

Body System 2nd Edition Gylys Test Bank

https://testbankdeal.com/product/medical-terminology-express-a-
short-course-approach-by-body-system-2nd-edition-gylys-test-bank/

System Dynamics 4th Edition Ogata Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/system-dynamics-4th-edition-
ogata-solutions-manual/

Muscular System Manual The Skeletal Muscles of the

Human Body 3rd Edition Muscolino Test Bank

https://testbankdeal.com/product/muscular-system-manual-the-
skeletal-muscles-of-the-human-body-3rd-edition-muscolino-test-
bank/
 CHAPTER
Microbial Genetics
7

Chapter Outline
The Structure and Replication of Genomes (pp. 197–205)
The Structure of Nucleic Acids
The Structure of Prokaryotic Genomes
The Structure of Eukaryotic Genomes
DNA Replication

Gene Function (pp. 205–219)

The Relationship Between Genotype and Phenotype
The Transfer of Genetic Information
The Events in Transcription
Translation
Regulation of Genetic Expression

Mutations of Genes (pp. 219–227)

Types of Mutations
Effects of Point Mutations
Mutagens
Frequency of Mutation
DNA Repair
Identifying Mutants, Mutagens, and Carcinogens

Genetic Recombination and Transfer (pp. 227–233)

Horizontal Gene Transfer Among Prokaryotes
Transposons and Transposition

Chapter Summary
The Structure and Replication of Genomes (pp. 197–205)
Genetics is the study of inheritance and inheritable traits. Genes are composed of specific
sequences of nucleotides that code for polypeptides or RNA molecules. A genome is the sum
of all the genetic material in a cell or virus. Prokaryotic and eukaryotic cells use DNA as their
genetic material; some viruses use DNA, and other viruses use RNA.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. 41

The Structure of Nucleic Acids
Nucleic acids are polymers of nucleotides (a phosphate attached to a pentose sugar, which is
in turn attached to one of five nitrogenous). The double helix of DNA is two polymer strands
of DNA held together by hydrogen bonds between complementary bases of nucleic acids
called base pairs (bp). In DNA, adenine bonds with thymine, and guanine bonds with
cytosine. One end of a DNA strand is called the 5' end because it terminates in a phosphate
group attached to a 5' carbon; the opposite end of the strand is called the 3' end because it
terminates with a hydroxyl group bound to a 3' carbon of deoxyribose. The two strands are
antiparallel, meaning they are oriented in opposite directions to each other: One strand runs
in a 3' to 5' direction, whereas the other runs in a 5' to 3' direction. The lengths of DNA mole-
cules are expressed in base pairs. Cellular genomes are of extraordinary size relative to the
cell itself.

The Structure of Prokaryotic Genomes

Both bacterial and archaeal genomes consist of one or two chromosomes, which are typically
circular molecules of DNA associated with protein and RNA molecules, localized in a region
of the cytoplasm called the nucleoid. Prokaryotes are haploid with a single copy of each
chromosome. The DNA is extensively folded, coiled, and supercoiled by DNA gyrase. Some
prokaryotes have two or more chromosomes. Archaeal chromosomes are wrapped around
histone proteins. Prokaryotic cells may also contain one or more extrachromosomal DNA
molecules called plasmids, which contain genes that regulate nonessential life functions such
as bacterial conjugation (fertility plasmids); resistance to one or more antimicrobial drugs,
heavy metals, or toxins (resistance plasmids); bacteriocin plasmids carry genes for toxins that
kill competing bacteria; and virulence plasmids carry code for virulence structures, enzymes,
or toxins.

The Structure of Eukaryotic Genomes

Eukaryotic genomes are typically composed of multiple linear chromosomes, which are
contained in the -nuclear envelope. Many eukaryotes are diploid, having two copies of each
chromosome. The DNA of eukaryotic chromosomes is wrapped around proteins called
histones, to form nucleosomes (“beads”) that bind to other proteins to form chromatin
fibers. Loosely packed DNA, euchromatin, are regions where genes are active. Tightly
packed DNA is heterochromatin. Prior to mitosis, highly condensed chromosomes are visible
on light microscopes. Eukaryotic cells also contain extrachromosomal DNA in mitochondria,
chloroplasts, and plasmids.

DNA Replication
The mechanism of DNA replication is similar in all organisms. DNA replication is a simple
concept: A cell separates the two original strands and uses each strand as a template for the
synthesis of a new complementary strand. The process is semiconservative because each
daughter DNA molecule is composed of one original strand and one new strand.
Deoxyribonucleotide triphosphates are both the building blocks and the source of energy
for DNA replication.
DNA replication starts at a specific nucleotide sequence called an origin; DNA helicase
unzips the double helix, breaking hydrogen bonds between complementary base pairs, to
form a replication fork. DNA polymerases always move in the 5' to 3' direction, so the
leading strand is synthesized toward the replication fork. Synthesis is initiated by a primase,
and continued by DNA polymerase, which proofreads the pairing of new nucleotides. The
lagging strand is discontinuously synthesized in a direction away from the replication fork in
series of Okazaki fragments. It always lags behind the process occurring in the leading strand.

42 INSTRUCTOR MANUAL/TEST BANK FOR MICROBIOLOGY WITH DISEASES BY BODY SYSTEM, 4e Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
 DNA ligase seals the gaps between adjacent Okazaki fragments to form a continuous DNA
strand. DNA replication is bidirectional; that is, it proceeds in both directions from the origin
as two replication forks. Gyrase and topoisomerase enzymes remove supercoils that create
tension in the DNA as it is unwound and would stop the replication process.
After bacterial DNA replication, methylation occurs. In methylation, a cell adds a methyl
group to one or two bases that are part of specific nucleotide sequences. In some cases, genes
that are methylated are “turned off” and are not transcribed, whereas in other cases, they are
“turned on” and are transcribed. In some bacteria, methylated nucleotide sequences play a
role in initiating DNA replication, repairing DNA, or recognizing and protecting against
viral DNA.
Eukaryotic DNA replication is similar to that in bacteria with a few exceptions. Eukaryotic
cells use four DNA polymerases to replicate DNA. Due to the large size of eukaryotic
chromosomes, there are many origins of replication. Okazaki fragments of eukaryotes are
smaller than those of bacteria. Finally, plant and animal cells methylate cytosine bases
exclusively.

Gene Function (pp. 205–219)

To understand gene function, it is necessary to distinguish between an organism’s genotype
and phenotype.

The Relationship Between Genotype and Phenotype

The genotype of an organism is the actual set of genes in its genome, whereas the phenotype
is the physical and functional traits that are a result of expression of those genes, such as the
presence of flagella. Thus, genotype determines phenotype; however, not all genes are active
at all times.

The Transfer of Genetic Information

The central dogma of genetics states that DNA is transcribed to RNA, which is translated to
form polypeptides. That is, transcription of the DNA produces RNA molecules, and trans-
lation of the RNA sequence by ribosomes produces polypeptides.

The Events in Transcription

Cells transcribe five types of RNA from DNA:
1. RNA primer molecules for DNA polymerase to use during DNA replication
2. Messenger RNA (mRNA) molecules, which carry genetic information from chromosomes
to ribosomes
3. Ribosomal RNA (rRNA) molecules, which combine with ribosomal polypeptides to form
ribosomes, the organelles that synthesize polypeptides
4. Transfer RNA (tRNA) molecules, which deliver amino acids to the ribosomes
5. Regulatory RNA molecules, which help regulate gene expression
The transfer of genetic information begins with transcription of the genetic code from a
single strand of DNA to RNA. RNA polymerase binds to a region of DNA called a
promoter near the beginning of a gene sequence. Bacterial sigma factors recognize promot-
ers and control transcription. The RNA polymerase unzips the DNA double helix and synthe-
sizes an RNA strand complementary to the DNA bases of the gene sequence. The process is
similar to DNA synthesis except that ribonucleotides are incorporated into the growing strand

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. CHAPTER 7 Microbial Genetics 43

 and U base pairs with A. Transcription ends when RNA polymerase and the transcript are
released from the DNA. A terminator sequence of the transcribed RNA may destabilize the
bonding between the DNA and RNA, or Rho protein may assist in termination.
Eukaryotic transcription differs from bacterial transcription in several ways. Eukaryotic
cells transcribe RNA in the nucleus, while prokaryotic transcription occurs in the cytosol.
Eukaryotes have three types of nuclear RNA polymerase and multiple transcription factors.
Eukaryotic cells process mRNA before translation. RNA processing involves capping,
polyadenylation, and splicing in which a spliceosome removes non-coding intervening
(intron) sequences from between expressed (exon) sequences.

Translation
In translation, the sequence of genetic information carried by mRNA is used by ribosomes
to synthesize polypeptides with specific amino acid sequences. To understand how 4 DNA
nucleotides can specify the 21 different amino acids commonly found in proteins requires an
understanding of the genetic code. Scientists define the genetic code as the complete set of
triplets of mRNA nucleotides called codons that code for specific amino acids. These bind to
complementary anticodons on tRNA. The code is redundant; that is, more than one codon is
associated with all the amino acids except methionine and tryptophan. In all organisms the
codon AUG is the start signal, specifying methionine (f-MET in prokaryotes), and in most
organisms 3 codons are stop signals. Prokaryotic mRNA may contain instructions for more
than one polypeptide. Eukaryotic mRNAs contain instructions for a single polypeptide and
only fully processed mRNAs are translated.
Transfer RNAs are about 75 bases in length and fold into a complex three-dimensional
shape. One end of the molecule is an anticodon complementary to mRNA codons. The
other end is an acceptor end to which a specific amino acid is attached by specific enzymes.
Because of “wobble” in the third position of an anticodon, some tRNAs can complement
more than one codon, which provides the mechanism for the redundancy of the genetic
code.
Prokaryotes have 70S ribosomes composed of 50s and 30s subunits and 21 polypeptides,
while eukaryotic 80S ribosomes contain 60s and 40s subunits and an as yet undetermined
number of polypeptides. The smaller subunit of a ribosome is shaped to accommodate three
codons at one time. Each ribosome also has three binding sites that are named for their
function:
1. The A site accommodates a tRNA delivering an amino acid.
2. The P site holds a tRNA and the growing polypeptide.
3. Discharged tRNAs exit from the E site.
Prokaryotic translation proceeds in three stages: In initiation, an initiation complex is
formed. During elongation, tRNAs escorted by elongation factors and GTP sequentially
deliver amino acids as directed by the codons of the mRNA. A ribozyme in the large ribo-
somal subunit catalyzes peptide bond formation between the amino acid at the A site and the
growing polypeptide at the P site. The third stage, termination, does not involve tRNA;
instead, proteins called release factors halt elongation. The ribosome then dissociates into its
subunits. A single mRNA may have many ribosomes bound at different stages of translation,
forming a polyribosome.
Eukaryotic translation is similar to that of bacteria with a few exceptions. The small ribo-
somal subunit in eukaryotes binds to the 5' guanine cap to initiate translation. The first amino
acid in eukaryotic polypeptides is methionine rather than N-formylmethionine. Eukaryotic
translation can occur on the endoplasmic reticulum as well as in the cytosol. Archaeal transla-
tion is similar to the process in eukaryotes except for the lack of ER.

44 INSTRUCTOR MANUAL/TEST BANK FOR MICROBIOLOGY WITH DISEASES BY BODY SYSTEM, 4e Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
Regulation of Genetic Expression
A majority of genes in bacteria are expressed at all times; other genes are regulated so that the
polypeptides they encode are synthesized only when a cell has need of them. Cells may regu-
late synthesis by initiating (induction) or blocking (repression) transcription or by stopping
translation directly.
Transcription-level regulation in prokaryotes often involves operons. An operon consists
of a promoter, an adjacent regulatory element called an operator, and a series of genes whose
expression is controlled by a regulatory gene located elsewhere. Operons coding for more
than one polypeptide are polygenic. Inducible operons such as the lactose (lac) operon are
not usually transcribed and must be activated by inducers. Repressible operons such as the
tryptophan operon are transcribed continually until deactivated by repressors.
Lac operon regulation is complex, involving a repressor protein that binds the operator
sequence and prevents RNA polymerase binding; an inducer (allolactose) that binds repressor
protein and prevents it from binding the operator sequence; and catabolite activator protein
(CAP) that binds the DNA and facilitates the binding of RNA polymerase when cyclic adeno-
sine monophosphate (cAMP) is present.
The tryptophan (trp) operon is normally expressed. When tryptophan is abundant, it acts as
a corepressor, binding inactive repressor protein, activating it. The activated repressor protein
binds the trp operator, preventing RNA polymerase binding and transcription.
Regulatory RNAs control whether mRNA is translated. Translation can be controlled
by micro RNA (miRNA) or short interference RNA (siRNA); miRNA and siRNA
molecules are complementary to a portion of an mRNA and prevent its translation when
bound; miRNAs and regulatory proteins form a miRNA-induced silencing complex (miRISC),
which then binds to mRNA, either blocking translation or cutting the molecule; siRNAs are
double-stranded RNAs that complex with regulatory proteins and cut the target RNA mole-
cule. A riboswitch is a sequence of mRNA that changes shape in response to changes in the
environment, and may favor or block translation of the polypeptide.

Mutations of Genes (pp. 219–227)

A mutation is a change in the nucleotide sequence of a genome.

Types of Mutations
Mutations range from large changes in an organism’s genome, such as the loss or gain of an
entire chromosome, to point mutations, in which just one or a few nucleotide base pairs are
affected. Mutations can be harmful, without effect, or sometimes beneficial. Point mutations
include the following:
• Substitutions, in which a single nucleotide base pair is substituted for another
• Frameshift mutations, including insertions and deletions of nucleotides, in which
nucleotide triplets subsequent to an insertion or deletion are displaced, creating new
sequences of codons that result in vastly altered polypeptide sequences or causing prema-
ture termination

Effects of Point Mutations

Some base-pair substitutions produce silent mutations: The substitution does not change the
amino acid sequence because of the redundancy of the genetic code. A change in a nucleotide
sequence resulting in a codon that specifies a different amino acid is called a missense

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. CHAPTER 7 Microbial Genetics 45

 mutation; what gets transcribed and translated makes sense, but not the right sense. Depend-
ing on the location of the missense mutation, the change in a polypeptide may be minor or
result in loss of function. In a nonsense mutation, a base-pair substitution changes an amino
acid codon into a stop codon. Nearly all nonsense mutations result in nonfunctional proteins.
Frameshift mutations (insertions or deletions) typically result in drastic missense and non-
sense mutations.

Mutagens
Mutations can be spontaneous or result from recombination. Physical or chemical agents
called mutagens, which include radiation and several types of DNA-altering chemicals,
induce mutations. Errors during DNA replication or repair can also produce mutations.
Ionizing radiation in the form of X-rays and gamma rays can cause mutations. In addition,
nonionizing radiation in the form of ultraviolet light causes adjacent pyrimidine bases to
bond to one another to form pyrimidine dimers. The presence of dimers prevents hydrogen
bonding with the nucleotides in the complementary strand, distorts the sugar-phosphate back-
bone, and prevents proper replication and transcription.
Chemical mutagens include nucleotide analogs, compounds that are structurally similar to
normal nucleotides but, when incorporated into DNA, may interfere with DNA polymerase
function or cause mismatching. Some nucleotide-altering chemicals change the structure of
nucleotides, causing base-pair substitution mutations. Aflatoxins are nucleotide-altering
chemicals that result in missense mutations and cancer. Frameshift mutagens are chemicals
that insert or delete nucleotide base pairs, resulting in frameshift mutations. Benzopyrene,
ethidium bromide, and acridine are examples of frameshift mutagens.

Frequency of Mutation
About 1 of every 10 million genes contains an error. Mutagens typically increase the
mutation rate by a factor of 10–1000 times. Most deleterious mutations result in cell death.
The rare beneficial mutation may be passed on the descendents and become more frequent in
a population. The change in gene frequency in population is evolution.

DNA Repair
Cells have numerous methods of repairing damaged DNA. Pyrimidine dimers are repaired by
light repair in which cells use DNA photolyase to break the bonds between adjoining
pyrimidine nucleotides. In dark repair, enzymes repair pyrimidine dimers by cutting dam-
aged DNA from the molecule, creating a gap that is repaired by DNA polymerase I and DNA
ligase. In base-excision repair, an enzyme system excises the erroneous base, and DNA
polymerase I fills in the gap. Mismatch repair enzymes scan newly synthesized unmethy-
lated DNA for mismatched bases, which they remove and replace. Once a new DNA strand
is methylated, mismatch repair enzymes cannot correct any errors that remain. When damage
is so extensive that these mechanisms are overwhelmed, bacterial cells resort to an SOS
response involving the production of novel DNA polymerases capable of copying less-than-
perfect DNA. The SOS response introduces changes to the sequence but may produce DNA
sufficiently intact for cells to survive.

Identifying Mutants, Mutagens, and Carcinogens

If a cell does not repair a mutation, it and its descendants are called mutants. In contrast,
cells normally found in nature are called wild-type cells. Researchers have developed
methods to recognize mutants among their wild-type neighbors. These include:

46 INSTRUCTOR MANUAL/TEST BANK FOR MICROBIOLOGY WITH DISEASES BY BODY SYSTEM, 4e Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
 • Positive selection, which involves selecting a mutant by eliminating wild-type
phenotypes.
• Negative selection (also called indirect selection), a process in which a researcher
attempts to culture auxotrophs which have non–wild type nutritional requirements.
Colonies of bacteria are allowed to grow on complete medium and then are replica plated
to a medium lacking one or more nutrients.
• The Ames test is used to identify potential carcinogens (cancer-causing agents). Salmo-
nella auxotrophs are grown in the presence of possible mutagens and then are screened for
reversion to wild type.

Genetic Recombination and Transfer (pp. 227–233)

Genetic recombination refers to the exchange of nucleotide sequences between two DNA
molecules often mediated by segments composed of identical or nearly identical nucleotide
sequences called homologous sequences. DNA molecules that contain new arrangements of
nucleotide sequences are called recombinants.

Horizontal Gene Transfer Among Prokaryotes

Vertical gene transfer is the transmission of genes from parents to offspring. In horizontal
gene transfer, DNA from a donor cell is transmitted to a recipient cell. A recombinant cell
results from genetic recombination between donated and recipient DNA.
Transformation, transduction, and bacterial conjugation are types of horizontal gene
transfer:
• In transformation, a competent recipient cell takes up DNA from the environment.
Competency results from changes in the cell wall and cytoplasmic membrane that allow
extracellular DNA to enter cells. It is found naturally in some genera of bacteria and can
be created artificially in others. It is an important tool of genetic engineering.
• In transduction, a virus such as a bacteriophage (or phage) carries DNA from a donor
cell to a recipient cell. Donor DNA is accidentally incorporated in transducing phages
during assembly. In generalized transduction, the transducing phage carries a random
DNA segment from the donor to the recipient, while in specialized transduction, only spe-
cific host sequences are transferred.
• In conjugation, a bacterium containing an F (fertility) plasmid forms a conjugation pilus
that attaches to an F– recipient bacterium. Plasmid genes are transferred as single-stranded
DNA to the recipient, which synthesizes the complementary strand and becomes F+ as a
result. Hfr (high frequency of recombination) cells result when an F plasmid integrates
into a prokaryotic chromosome. Hfr cells form conjugation pili and transfer chromosomal
sequences as well as plasmid genes.

Transposons and Transposition

Transposons are DNA segments that code for the enzyme transposase and contain palin-
dromic sequences known as inverted repeats (IR) at each end. (A palindrome is a word,
phrase, or sentence that has the same sequence of letters when read backward or forward.)
Transposons move from one location to another in chromosomes and plasmids in eukaryotes
and prokaryotes. Regions of sequence homology are not required for transposition. The
simplest transposons, known as insertion sequences (IS), consist only of inverted repeats
and transposase. Complex transposons contain other genes as well.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. CHAPTER 7 Microbial Genetics 47

Another random document with
no related content on Scribd:
samallaisiin kääryihin. Mutta tuskin ovat jaloilleen ennättäneet ja
kävelemään rupeavat, ennenkuin tyttöjen puvuissa alat huomata
jotain erinomaista. En puhu mitään siitä että poikain ja tyttöjen
vaatteus-kaava on erilainen, vaikka on muistettava ettei tämä
erilaisuus suinkaan ole mikään ijankaikesta kestänyt sääntö.
Tiedämme monissa kansoissa sukupuolten puvussa olleen sangen
vähän eroitusta. Housuja on käytetty sekä miehille että naisille.
Alkuansa edelliset yhtä vähän ovat olleet omituiset toiselle
sukupuolelle kuin hameetkaan toiselle.

Enimmät vanhemmat säätyluokissa tekevät puvut tytöillensä liian

ohuesta kankaasta. Pojalle valitessa säännöllisesti katsotaan että
saadaan lujaa ja vahvaa kangasta, joka lämmittäisi ja kestäisi
kulutusta. Tytöille hakiessa useimmiten kysytään onko se sievää,
onko se värinsä puolesta vaatettavaa, ja ostetaan säännöllisesti
ohuempaa kangasta kuin veljelle. Miksi? Onkohan tytöllä vähemmän
arka ruumis kuin pojalla? Pysyyköhän tytön ruumiissa lämmin
itsestään, vaikka sitä pojassa on tarvis säilyttää? Tuskin.
Vastaukseksi täytyy meidän oitis kääntyä yleisiin käsityksiin ja,
hakea asian periaatteet. Silloin näemme että tyttöjä pukiessa
lähdetään toiselta kannalta kuin jos puettava on poika. Poikiin
katsoen ajatellaan lasta, jonka ruumis on verhottava lämpimästi että
se tarkenee; tyttöihin katsoen ajatellaan tyttöä, jonka ruumis on
puettava sievästi, että se on miellyttävä. Jos alushameet ja leningit
neulottaisiin vahvemmasta, tiheämmästä kankaasta, tulisi tytön
vartalo muka näyttämään niin vahvalta, eikä vaate taipuisi
poimuihinsa, tuumataan. Pidetään tärkeämpänä että tyttö joltakin
näyttää, että hän on nätti, kuin että lapsella on lämmin. Emmekö oitis
tässä jo tapaa noudatettuna sitä määritystä naisesta, että hän on
luotu miellyttämään? Yhteisessä kansassa, jossa luonnollisuus
paremmin on säilynyt, näemme mainitussa kohdassa suurempaa
yhtäläisyyttä sukupuolien kasvatuksessa. Sekin asia osoittaa että
epäkohta lähtee sepitetyistä periaatteista eikä luonnon käskystä.

Ja paitsi että puku riittämättömästi lämmittää niitäkin ruumiinosia,

joita se peittää, jättää se toiset ruumiinosat verhotta. Usein paidat ja
liivit leikataan mataliksi kaulasta. Siten kaula ja yliosa rintaa, johon
keuhkojen päät ulottuvat, tulee puuttumaan tarpeellista verhoa.
Samalla lailla päättyvät leningin hihat ison matkaa kalvoimien
yläpuolella, ja paidan hihat vielä siitäkin paljoa lyhemmät tuskin
ulottuvat olkapäästä kyynärpään puoliväliin. Lyhyet hameet eivät
taas riitä polvien peitteeksi. Senkautta lapsi ei ainoastansa pian
vilustu ja saa tilapäistä vikaa, vaan ruumis ei pääse riittävän
lämpimän puutteessa säännöllisesti varttumaan, niinkuin se tekisi,
jos ruumiin lämpö säilytettäisiin tasaisesti.

Talvisaikana monet kasvattajat sitten pänttäävät tyttäriensä päälle

paksun paksut päällysvaatteet, joissa he tuskin pääsevät käymään.
Nämä unhottavat että jos olisivat valmistaneet tyttäriensä muut
vaatteet lämpimämmästä, vahvemmasta aineesta ja leikkauttaneet
ne niin että antaisivat jäsenille järjellistä suojaa, niin varjelisivat he
lastensa kasvavaa ruumista paremmin. Silloin ei myöskään
palvelijain tarvitsisi olla aina tyttöjen kintereissä muistuttamassa
heitä pukemaan päällystakki yllensä kohta kun ovesta ulos astuvat.
Eikä tarvitsisi joka kerta olla auttamassa, kun tytöt laitetaan kouluun
taikka koulussa päällysvaatteihinsa pukeuvat. Mutta kaiken tämän:
terveyden, hyödyn, mukavuuden on täytynyt väistyä nättiyden,
sievyyden tieltä. Nättiä ja sievää ensi sijassa; terveellistä ja
hyödyllistä vasta toisessa, jos riittää. Edistyneimmätkin kasvattajat
ovat tässä suhteessa niin ennakkoluulojen siteissä, että
huomaamattansa antautuvat niiden palvelukseen. Jos sanoisi heille
että he yllä osoitettujen käsitysten pohjalla kasvattavat tyttäriään,
eivät he sitä myöntäisi. Mutta jos avosilmin alkaisivat menettelyänsä
tarkastamaan yksityiskohdissa, niin eivät voisi olla tunnustamatta
että ovat antaneet itsensä eksyttää. Vuosikymmenet tuskin
riittänevät tykkänään poistamaan käytännöstä noita vanhoja tapoja
ja käsityksiä, vaikka ne opissa jo ovatkin kuolemaan tuomitut.

Tämä esteetillisen puolen voittoisuus tyttöjen kasvatuksessa

pistää esille useissa muissakin kohdissa vaatetuksessa. Melkein
vielä puuttuvaisempi kuin puhutussa suhteessa, on tyttöjen vaatteus
tilavuudessa. Miltei ennenkuin tytöt lasketaan lastenkamarista,
ruvetaan heidän vaatteitansa pinnistämään vartalon ympäri niin että
estävät tärkeimpien elimien vaikutusta. Tietysti siinä tarkoituksessa
että hyvissä ajoin voisivat taivuttaa tytön ruumista määrättyyn
valinkaavaan. Kuinka monet äidit ovatkaan jo tyttärensä
viidennestätoista vuodesta ruvenneet ahdistamaan lapsen
parhaassa kasvussa olevaa vartaloa kureliiviin, ja jalkoja kenkiin,
jotka puristavat jalan luonnottomaan muotoon ja estävät sen
kasvamista ja liikuntoa.

Tosin kureliivin vahingolliset vaikutukset toki ovat asiantuntevain

selitysten ja kipeäin kokemusten perästä ruvenneet sen verran
selvenemään, että ainakin osa asianomaista yleisöä myöntää
mainitun välikappaleen pois tuomittavaksi. Mutta toiselta puolen on
se vielä niin likeisessä yhteydessä muihin yksityiskohtiin naisen
vaatetuksessa, että kyllä kovalle kokee ennenkuin saamme sen
käytännöstä pois.

Sitä varten tarvitaan kaksi asiaa. Ensinnäkin täytyy kasvattajain

julistaa uskottomuutensa sitä oppia vastaan, että nainen olisi luotu
miesten miellyttämistä varten ja että hänen heikkoutensa olisi hänen
kaunistuksensa. Heidän täytyy saada selvälle että tyttärien samaten
kuin poikainkin ruumiillisessa kasvatuksessa on ensi sijassa otettava
huomioon mikä kasvatin omalle ruumiille on terveellistä ja
hyödyllistä. Sen aatteen perustuksella tulee tytärtä hoitaa ja
vaatettaa, eikä kysyä etupäässä mikä on kaunista, mikä tekee tytön
sieväksi. Jollei kasvatuksessa luovuta alentavasta silmämäärästä;
jollei suostuta hoitamaan ja pukemaan tytön ruumista hänen itsensä
vuoksi ihmisen ruumiin luonnollisien vaatimuksien mukaan, emme
pääse milloinkaan kureliivin käytännöstä. Ja jos pääsemmekin siitä,
voimme saada samallaisia ja vielä vaarallisempia vihollisia
kasvatustapoihimme, jos ei johtava aate siinä suhteessa muutu.
Tässä näet ei ole kysymys ainoastaan satunnaisen kelvottoman
tavan heittämisestä, vaan vuosisatoja vanhan perusaatteen
hylkäämisestä, perusaatteen, joka tähän asti on ollut naissuvun
kohtaloa järjestävien lakien ja tapain kulma-kivenä.

Toiseksi täytyy myös käsitysten kauniista ja rumasta palata

luonnollisuuden rajoihin. Sen kautta vaatimus siltä puolen: ojentaa
kättä sille mikä on järjellistä hyödyllistä. Olemme huomanneet
vallitsevain kauneussääntöjen loukkaavan korkeampia lakia:
terveyden ja luonnon lakia. Katsokaamme siis emmekö voi kehittyä
esteettisessä käsityksessämme järjellisempään suuntaan.

Onko nyt todella vartalo kaunis katseltava, joka vähitellen

tapahtuneen kuristamisen avulla on keskeltä hienonnut ja ylä- ja
alapuolelta pöhöttää? Onko kaunista ajatella sitä pitkällistä pitelyä,
jonka kautta ruumis on vähitellen saavuttanut tuon ampiaismuodon?
Saattaneeko sellainen saada kauniin nimeä? Eikö säätynaisen tässä
niinkuin monessa muussakin suhteessa täydy kadehtia rahvaan
vaimoa, joka enemmän syrjällä teeskenneltyjen kaunomallien
vaikutuksesta on säilyttänyt ruumiinsa muodot luonnollisuuden
rajoissa?
 Mutta naisen pitää olla heikko. Hän ei saa pyrkiä Väkeväksi, ei
ruumiillisesti eikä henkisesti. Ja hänen pitää näyttää heikolta.
Hänestä pitää aina huomata, että hän "tarvitsee tukea ja pyytää
tukea!" [J.V. Snellman, Litteraturbladet v. 1856. Marraskuun vihko.]
Hän ei saa omillansa tulla toimeen. Ja se on totta: kureiiivillä
kuristettu ruumis on heikko, näyttää heikolta, tarvitsee ja pyytää
tukea. Niin että on kasvatus tässä kohden totellut sanaa, ja
tarkoituksen se on voittanut. Mutta jos me tahdomme totella
inhimillisen luonnon käskyjä, niin meidän täytyy kääntyä kokonaan
toisaalle päin.

Ja samaa kuin vaatetuksessa, tapaamme leikeissä, liikunnoissa,

töissä ja toimissa. Vaatteiden ahtaus ja se seikka että lapsen täytyy
niitä varomalla varoa — ne kuin hienoutensa vuoksi eivät mitään
kestä — estää tyttöä kaikissa vapaissa ja reippaissa liikkeissä, joihin
lapsen mieli aina palaa. Samaten tuo puku sitten edistyneemmällä
ijällä on esteellinen ja viivyttää töissä ja toimissa. Ja mitä ei puku saa
aikaan pidätyksessä ja sopivaisuuden palveluksessa, sen saapi
aikaan äiti, kotiopettaja ja muu talonväki yhdessä. Olemme nähneet
vilkkaita lapsia, jotka tässä kohden panevat asianomaiset kovalle
koetukselle ja pitävät huolta siitä että näillä on täysi työ
pidättäessään tyttöjä "sopivaisuuden" rajoissa. Levottomuudella
moni kasvattaja katselee tuota vallatonta, "villiä" luontoa, joksi hän
kutsuu tytön taipumusta vilkkaisin ja voimia jännittäviin liikkeisin ja
leikkeihin. Hän tahtoo saada kasvatistaan pois nuo ominaisuudet,
joista hän pelkää haittaa tytön vastaiselle naisellisuudelle. Tuo
halullisuus aitojen yli kiipeämiseen, tikapuille nousemiseen y.m., se
huolestuttaa monia kasvattajia. Eikä sekään nyt vielä olisi niin
vaarallista, arvelevat toiset, mutta kuka takaa ettei se jatkeudu.
Viattomimmista liikkeistä kuulet tyttöjä yhä varoitetaan: ei se sovi,
eikä se, eikä se.
 Esteettinen vaatimus ensi sijaan

Harvemmin kuulee perustettavan kieltoa siihen, että jokin liike,

leikki tai lapsen työnteko olisi vahingollinen terveydelle. Vaan yhäti
kuuluu tuo sama: ei sovi tytölle, ei se ole kaunista. Tällä tavoin ensin
tehdään väkivaltaa lapsen mielelle, joka pyytää raittiita, voimistavia
liikkeitä ja vapaita leikkejä. Toiseksi estetään sen kautta jäsenten
vahvistumista, ruumiin varttumista ja elimien toimia, joille reippaat
liikunnot ja juokseminen raittiissa ilmassa antaisi vauhtia ja voimaa.

Koulut ovat tässä kohden taipuvaiset samaan erehdykseen kuin

kodit. Paitsi että poikakoulujen pihoissa näkee kaikellaisia telineitä
oppilaiden leikkejä ja virkistystä varten välitunneilla, mutta sellaiset
tyttökouluissa puuttuvat, sopii, kun tahtoo, huomata että
tyttökoulujen oppilaat aivan vähän liikkuvat koulun pihassa.

Eräässä Saksan porvarikoulussa huomasin pitemmän ajan

kuluessa samankaltaista menettelöä. Viimein kysyin eräältä
opettajalta mitävasten ei tyttöjä kävellytetty koulupihalla niinkuin
poikia. Hän vastasi: "Siellä ei ole sijaa tytöille."

Ei ole sijaa tytöille, siinä yksi puoli asian selvitystä, joka lyhyesti ja
suoraan ilmaisee yhden niistä perusaatteista, joita on otettu
kasvatuksen järjestämisessäkin ohjeeksi. Mutta tämän syyn rinnalla
ja sen täytteenä löydämme kohta toisen. Se tosin ei ole niin selvästi
sanottu eikä kenties aina niin selvästi ajateltukaan, vaan sen jälkiä ei
ole vaikea huomata. Tämä kuuluu: Mitä tyttö tekee vapailla liikkeillä,
paljolla juoksulla ja voimia kehittävillä ruumiin harjoituksilla? Ei tyttö
sellaista tarvitse, hän voipi käyskennellä sisällä luokkahuoneessa
pulpettien välissä tai käytävissä, se on tytölle sopivaa. — Ja eihän
hän tarvitse raitista ilmaakaan niinkuin pojat, vai miten?
 Näin välinpitämättömästi lasta kohdellaan ruumiillisessa
katsannossa, kun sokeasti heittäydytään vanhain ennakkoluulojen
johdatettavaksi. Ajattelemattomasti kodissa ja> koulussa uhrataan
lapsi tytön tähden, niinkuin sitte edelleen elämässä uhrataan ihminen
naisen tähden. Ei ole muka sopiva että naisella on vahva ruumis,
joka antaisi voimaa ja ryhtiä sen liikkeille ja väkevyyttä työnteossa.
Sentähden on ryöstettävä nuorelta tytöltä se mitä hän sitten
ihmisenä elämässä tarvitsee. Pidetäänhän kohtuullinen
jaksamattomuus ja arkamaisuus ikäänkuin ansiollisena
ominaisuutena tytölle.

Monelle nykyajan ihmiselle saattaa puheena olleet käsitykset

näyttää uskomattomilta. Mutta jos likemmältä tarkastamme
menettelöä, löydämme aivan pian nämä käsitykset vielä voimassa.

Katsokaamme esimerkiksi mitä psykologioissa, joita vielä

viljellään, opetetaan. Psykoloogien nainen ei saa tehdä työtä elikkä
vaikuttaa ulospäin. Hän ei saa paljon käyttää jäseniään, ei joutuisasti
niitä liikutella. Ja miksikä ei? Senvuoksi, että naisen ruumiin rajaa
määräävä viiva muistuttaa ympyrää [J.E. Erdmann: Psychologische
Briefe, siv. 82, 83.] Miehen ruumiin rajaviiva on oikoisempi,
kulmikkaampi, jäykempi. Tästä keksinnöstä on tehty näin kuuluva
oppikohta: Näiden viivojen ominaisuus on kuvaannollisesti
käsitettävä: Tuo pois ikuisuuteen pidennettävä oikoisempi viiva, joka
löydetään miehessä, osoittaa pois-itsestänsä-ulospäin-pyrkimistä
("das Aus-sich-herausstreben"), väärempi eli ympyrää muistuttava
viiva, joka löydetään vaimossa, taas osoittaa itseensä-takaisin-
kääntyneenä-olemista, ("In-sichzurück-gekehrt-seins"). Tämä seikka
sitten muka on määräävä mitä mikin sukupuoli toimittaa.
 Kuka voisi ajatella että naisten kohtaloa ja vaikutusalaa
määräämässä on eräs ympyrää muistuttava viiva heidän ruumiinsa
rakennuksessa! — "Vähässä paljo seisoo". — Tiesiköhän sentään
Luojakaan, jonka ansioksi tuon viivan teko ja suunta omistetaan, että
siinä oli kätkettynä koko suvun tulevaisuus? Rousseau muistuttaa
tämän opin perustuksella että eräs liikunto esimerkiksi sopii naiselle
aivan huonosti: se on juokseminen. Toinen oppinut ulotuttaa kiellon
myöskin kaikkiin käsivarsien liikuntoihin, jotka kysyvät voimien
käytäntöä, niinkuin esim. taisteleminen. Nämä mainitut liikkeet ovat
epäkauniita, "koska on epäkaunista naiselle että hän meidän
(miesten) edessämme pakenee taikka meitä vastaan taistelee. Hän
on määrätty antamaan itsensä kiinniotettavaksi ja heittäymään." [J.E.
Erdmann: Psychologische Briefe, siv. 83.]

Jos nuori tyttö peninkulman matkan astuttuaan ei kalpene ja valita

väsymystä, eikä säikähdä ruohosta maantielle hyppäävää
sammakkoa, on pelättävä ettei hän tule oikein naiselliseksi. Vielä
vähemmin tarvitsee hänen uskaltaa tuota käteensä ottaa. Se ei sovi
hänen hienotunteisuudelleen. Hän ei saa olla väkevä edes maan
matojenkaan suhteen. Hänen pitää siinäkin jättää itsensä miehen
suojeltavaksi.

Ja mitä tapaamme tämän menettelön seurauksina? Säntilleen sitä

mitä on tavoitettu. Ehkäisevän pitelemisen käsissä ruumis ei ole
saanut luonnon käskyn mukaan varttua ja vahvaksi tulla, jäsenet
eivät ole saaneet tarpeellista notkeutta, keuhkot eivät ole saaneet
tarpeeksi ilmaa. Kaikki tämä on puolestansa ollut avullisena luomaan
sitä heikkoa olentoa, jommoisena nainen nyt hyvin yleisesti
ilmaantuu. Vastoin tavallista ihmisjärkeä, joka sanoo että mikä
heikkoa on, sitä pitää koettaa vahvistaa, on kasvatus tyttöjen ruumiin
suhteen kääntänyt lauseen takaperin: mikä heikkoa on, se on
saatettava vielä heikommaksi.

Eikä ole syytä moitteesen ettei tämä olisi onnistunut. Sen osoittaa
kylläksi se ruumiin puolesta kutistunut nainen, jonka sivistynyt sääty
on yhteiskunnalle kasvattanut. Vertaa häntä rahvaan naiseen, niin
näet heti eroituksen. Nuo vaaleat kasvot, jotka todistavat huonoa
verta; nuo heikot jäsenet, jotka useimmin eivät totiseen työhön
kelpaa eikä sitä kestä; tuo ampiaisvartalo, joka tuskin pääsee sen
verta taipumaan että noukkisi tuokkosellisen marjoja maasta, eikö ne
kantele kasvatuksesta? Eikö se ole hävettävä todistus
kevytmielisyydestä, johon kasvattajat ja yhteiskunta ovat tehneet
itsensä velkapäiksi, kun armottomien ja jumalattomien oppien
eksymyksessä ovat estävästi vaikuttaneet luonnon kulkuun?

Jos olisi näihin asioihin nähden suurimmalla kunnioituksella

kohdeltu luontoa ja kysytty sen neuvoja, niin ei olisi tarvittu kärsiä
sitä luonnon katkeraa kostoa, joka nyt levittelee vaarallisia
seurauksiaan säätynaisten terveyteen ja työkykyyn. Järjellisempi
kasvatus kotona ja koulussa olisi voinut luoda naisille vahvan
kestävän ruumiinrakennuksen, jossa terveys, rohkeus, raitis mieli ja
työninto nyt hyvin viihtyisi. Silloin myös nähtäisiin vähempi luku
vaaleita kasvoja, kapeita hartioita ja kutistuneita rintakehiä, kuin mitä
jokapäiväinen kokemus nyt osoittaa.

Katso kansan naista. Katso hänen päivettyneitä kasvojaan, hänen

lujia hartioitaan, hänen vahvoja, jänteviä jäseniään. Katso hänen
ryhtiään, hänen notkeita liikkeitään. Hän on väkevä, sillä hän on
saanut kehittää ruumiinsa voimia, on lapsena saanut esteettä lyödä
leikkiä pihalla, juoksennella metsissä ja kankailla, ilman ahtaiden
vaatteitten painoa ja ilman noita "ei sovi", "ei ole kaunista"
kintereissään. Isompana on hän saanut työtä tehdä, käyttää
ruumistansa, jonka Luoja hänelle antoi hyödylliseen toimeen ja
ahkeroimiseen, ja hän on siihen kyennyt, sillä hänen vartensa on
ollut vapaa kuristuskoneesta. Hänen käsivartensa ja jalkansa ovat
saaneet kasvaa niin väljissä pukimissa, että hän on voinut niitä
vapaasti taivuttaa ja käyttää.

Aseta nämä kaksi kantakuvaa, säätynainen ja kansannainen,

rinnakkain! Kumpi näistä paremmin vastannee luonnon aatetta
ihmisestä? Kumpi näistä paremmin kelpaa hyödylliseen työntekoon?
Kumpi näistä on terveempi ruumiin ja sielun puolesta? Kumpi
onnellisempi? Heikko nainenko, tuo, joka on heikoksi kasvatettu
sentähden että heikkoutta on pidetty hänen kaunistuksenansa,
sentähden että nainen muka miellyttäisi, kun hän on tukea kaipaava
ja tukea pyytää? Vai tuoko väkevä nainen, joka on väkeväksi
kasvatettu, sentähden että ihminen elämässä tarvitsee voimallista,
tervettä ja raitista ruumista?

Mutta nainen ja naisellisuus, sehän oli säilytettävä. Vaan emme

epäile asettaa vastattavaksi sitäkään kysymystä, kumpi näistä
paremmin täyttää naisen tehtävän. Tosin, jos elämä ei vaimolta
muuta pyytäisi, kuin että hän on sievä ja elelee toisten silmäin-
pyyntönä, saattaa olla että saavutettu malli vastaisi tarkoitukseen,
niinkauan nimittäin kuin nykyinen epäsuunta kaunoaistissa vallitsee.
Jollei hänellä olisi muuta tehtävää kuin oleskella ympäristönsä
katseltavana vähän aikaa, silloin kenties tulos olisi paikoillaan. Mutta
ei elämä siihen tyydy. Ei sille riitä kukkanen ihmisen asemasta. Jos
naisen elämä ja kutsumus loppuisi viidenteentoista ikävuoteen, joksi
runoilijat ovat aikansa käsityksiä ilmaisseet, ei hän kenties tarvitsisi
ruumiin eikä sielun vahvuutta. Mutta silloin vasta oikea työnaika
alkaa. Ja se kysyy voimia ja kykeneväisyyttä.
 Meidän tarvitsee vaan muistaa naisen tehtävää sukukunnan äitinä,
käsittääksemme kuinka välttämätön terve ruumis ja kestävät voimat
ovat hänelle. Kuinka paljon vähemmän kipua ja tuskaa hänen
tarvitsisikaan kärsiä synnytystyössä, jos hänellä olisi terve ja
kasvatuksessa pilaantumaton ruumis? Tiedämme kuinka paljon
helpommasti rahvaan vaimo, jonka ruumis on saanut esteettömästi
kehittyä, synnyttää. Ja kuinka kutistunut ja heikko ruumis voisi
hengen antaa terveelle ja vakavalle lapselle? Ja kuinka voimaton äiti
voisi riittävästi ravita ja antaa tarpeellista hoitoa
jälkeentulevaisilleen? Heikko ja vähävoimainen vaimo monen lapsen
äitinä itse pian nääntyy ja väsyy ja elämä käy hänelle rasitukseksi.
Ja sen lisäksi tulee, että nouseva suku kärsii hänen
onnettomuudestaan ja perii hänen heikkoutensa. Ei voi hän
myöskään tyydyttävästi eikä ilolla toimittaa tehtäväänsä perheen
emäntänä ja lasten kasvattajana.

Kaiken tämän luulisi olevan jokaiselle selvän.

Mutta niin sokea tietämättömyys vallitsee tällä alalla ja sen apuna

vielä niin suuri paatumus, että järjellinen sana siinä usein katoaa
kuin isku kiveen. Naisella ei ole ollut tilaisuutta tiedon hankkimiseen,
miehet eivät ole kyenneet tietojansa saamaan käytäntöön, taikka
eivät ole siitä välittäneet. Lääkärit ja fysioloogit ovat viimeinkin
ryhtyneet asiaan, niin että luulisi kasvattajain silmien aukenevan.
Mutta tähän päivään asti ei tämä luonnon oppi vielä ole voinut
kumota vanhoja piintyneitä katsantotapoja, esteettisiä sääntöjä ja
sielutieteellisiä oppipykäliä. Niihin tyttöjen kasvatus yhä vaan
uskollisesti tahtoo turvautua.

Eikä vaan äidin eikä perheenemännän tehtäviä varten, vaan

kaikkia muita elämän vaatimia töitä varten tarvitsee nainen terveen
ruumiin ja hyvät voimat. Työhön on ihminen luotu, se on hänen
suurin siunauksensa, ja työ kysyy voimia. Ei kukaan saata heikolla
ruumiilla työtä tehdä, ja voimattomuus tekee raskaan mielen.

Osaksi saamme puuttuvaisessa ruumiillisessa kasvatuksessa

hakea syyn myöskin siihen heikkouteen hermostossa, joka
säätyluokkain naisissa on niin yleinen. Paitsi että se on haitallinen
koko sukukunnan fysilliselle edistykselle, pilaa se heiltä heidän
omansa ja ympäristönsä onnen. — Emme kuitenkaan saa syyttää
yksin tyttöjen kasvatukseen tässä kohdassa. Olemme siinä olleet
kovin huolimattomia nuorison kasvatuksessa yleensä, emmekä
ainoastaan kasvatuksen alalla, vaan elantotavoissammekin.
Tahdomme vaan sivumennen huomauttaa, kuinka esimerkiksi tuo
meillä jokapäiväiseksi tavaksi tullut alkoholi-sekaisten juomien
nautinto on vähitellen heikontanut hermostoa miehissä, ja kuinka
tästä yhä enenevä heikkous on perintönä siirtynyt tuleviin
sukupolviin, miehiin ja naisiin.

Edellisestä lienee selvinnyt, mihin suuntaan tyttöjen ruumiillinen

kasvatus mielestämme olisi parannettava. Jos yhteiskunta tahtoo
itsellensä kasvattaa hyviä äitejä, kelpo perheen-emäntiä, hyviä
kasvattajia, hyviä kansalaisia, työntekijöitä elämän suurelle vaimolle,
niin täytyy sen taipua luonnon ja järjen käskyn alaiseksi ja hyljätä
kaikki teeskennellyt ihanteet.

Älkäämme antako luonnollisen väkevyyden peloittaa meitä.

Nainen tahtoo todella tulla väkeväksi. Se on hänelle tarpeellista ja
suvulle hyödyllistä. Hän tuntee että hän on heikko, hän tuntee että,
hän kaipaa tukea ja suojaa. Hän pyytää tukea, mutta hän pyytää
ensisijassa sitä tukea, jonka terve ruumis ja vahvat jäsenet ihmiselle
antavat ja josta erehtyvä kasvatus on häntä estänyt vuosisatojen
aikoina. Järjestettäköön siis kasvatus kodissa ja koulussa niin, että
hänen ruumiinsa pääsee vapaasti varttumaan ja kehittymään ilman
esteitä, ilman pidätystä. Hänen täytyy saada raitista ilmaa
keuhkoihinsa, harjoitusta jäsenillensä, vapaata liikuntoa, järjestettyä
työtä. Sillä lailla saavutettu ruumiillinen terveys, voima ja raittius
antaa myös, terveyttä, voimaa ja raittiutta sielulle. Sillä kaiketi on
naiseenkin sopivaa, mitä ihmisen ruumiin ja sielun keskenäisestä
suhteesta yleensä tunnustetaan, että terveessä ruumiissa asuu terve
sielu. Ja viimemainittu on toiselle yhtä tarpeellinen kuin toisellekin.
Henkinen kehitys käy ruumiillisen jäljessä ja sen sivulla, jos naisen
kasvatusta ruumiilliseen kehitykseen ei paranneta, ei auta toivoa
parannusta myöskään sielun kehityksen alalla. Ruumiillisen
kasvatuksen parannus täytyy käydä edellä, helpoittaen ja valmistaen
henkisen kasvatuksen mahdollisuutta uudistukseen.
IV.

Tyttärien henkisessä kasvatuksessakin on esteettistä puolta tahdottu

työntää etusijaan. Niinkuin ruumiillista hoitoa antaessa enemmän
kysyttiin mikä on tytölle sievää ja sopivata kuin mikä on lapselle
hyödyllistä ja terveellistä, niin useimmiten sielullisten ominaisuuksien
kehityksessäkin katsotaan onko asia tai toinen tytölle ja naiselle
sopiva ja kaunistava, kuin onko se totta ja oikein. Yleinen sääntö
kuuluu kyllä niin, että mikä on totta ja oikein on tehtävä sen itsensä
tähden, mutta tyttöihin nähden tahdotaan usein tehdä semmoinen
sopimus, että totuutta ja oikeutta on seurattava varsinkin jos se sopii
miellyttävään olentoon. Samaten totuuden syrjäyttämistäkin
nuoressa tytössä moititaan usein enemmän sopivaisuuden kannalta
kuin ehdottoman oikeuden nimessä. Näin asetetaan oikean syyn eli
motiivin sijaan toinen motiivi. Voihan arvata ettei sellainen
menetteleminen ole vaikuttamatta kasvatin luonteen kehitykseen.
Hän tottuu sen kautta väärien perusteiden mukaan ohjaamaan
käytöstänsä.

Siinä tarkoituksessa että nuoren naisen tulee taipua ja olla

myöntyväinen, on häntä usein kehoitettu puheissaan ja
vastauksissaan vaarin ottamaan ettei hän loukkaa läsnäolijani
tunnetta siitä mikä naista kaunistaa, kun hän sen kautta tulisi
epämiellyttäväksi. Jos nainen ymmärryksensä nojalla on tehnyt
huomautuksen ja varsinkin jos hän puheessaan on osoittanut halua
omaan arvosteluun, ei sitä pidetä sopivana, vaikka hän muuten
asiassa olisikin oikeassa. Sen sijaan että kasvattajain tehtävä olisi
totuuden tunto joka tilassa kehittää ja arvoonsa saattaa, syrjäytetään
sen johdonmukaista kasvattamista vähäpätöisempien vaatimusten
tähden, joita itsekkäisyys ja mielivalta on keksinyt.

Ei ole vaikea käsittää tällaisen menettelön seurauksia. Totuuden ja

oikeuden tunto ei pääse siten täyteen kehitykseensä. Olo nuorten
tyttöjen seurassa näyttää usein, että heidän mielensä enemmän
työskentelee siinä mikä on heidän käytöksessään sievää ja kaunista
kuin mikä on totta ja oikein. Toisen suosion voittamista pidetään
monasti tärkeämpänä kuin tarkkaa totuuden noudattamista. Ja
niinkuin tyttöä nuorena pidetään, sellaiseksi hän aika-ihmisenäkin
tulee. Tämmöinen menettelö ei ole voinut olla onnea tuottava
kasvatille ja yhteiskunnalle. Seurauksena olemme nähneet että on
syytetty naista totuuden tunnon puutteesta, vaikka on tahdottu usein
väittää että tämä puute olisi luonnon panema ominaisuus hänessä.

Jos valheellisuus olisi naisen luontoon enemmän kuuluva kuin

miehen, niin olisihan kasvattajain kaikkina aikoina pitänyt sitä
ankarammin ryhtyä sen poistamiseen tyttölapsissa. Sitä ahkerammin
olisi siis juuri heihin totuutta pitänyt teroittaa. Sen sijaan on
yhteiskunta kummallisten säädöksiensä kautta ikäänkuin antanut
tukea sen ominaisuuden kehittymiseen naisessa, jota sitten
moititaan.

Oli aikoja jolloin isät ja veljet antoivat tyttärensä tai sisarensa

lunnaana viholliselle vaimoksi, säästääksensä sillä muuta
omaisuuttaan:
 "Sin syster skulle de ge kung Ring; hon ensam kunde hans
skymf försona; Om ej, so toge han land och krona".

Aina viime aikoihin on nuori tyttö usein isän tahdosta tai muiden
omaisten toivomuksesta talutettu vihkituoliin, jossa hän on pantu
sanomaan "tahdon", sentähden että isä ja äiti sanoivat tahdon. Hän
on luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisessä, vaikka hänen
sydämmensä oli kylmä kuin kivi. Vanhemmat ja muut todistajat ovat
seisoneet tyynenä vieressä, siten osoittaen hyväksymistänsä.

Varmaan monta riitaa, monta onettomuutta avioliitossa, monta

huonoa tapaa ja epäkohtaa perhe-elämässä tulisi estetyksi, jos
naista olisi opetettu enemmän kunnioittamaan totuutta
pienimmissäkin. Mies, joka pieniä poikkeuksia totuudesta saattaa
nuoressa tytössä pitää miltei jonkimmoisena näppäränä
sukkeluutena, hämmästyy sitten kun hän vaimossaan ja lastensa
äidissä huomaa samaa ominaisuutta. Mutta kun tyttö lapsesta on
saanut tottua toista tekemään, toista laimiinlyömään. toista
sanomaan, toista sanomatta olemaan usein pintapuolisista syistä,
eikä aina asian oman luonnon mukaan, ohjautuu hänen käytöksensä
ja sanansa täyskasvaneenakin luonnollisesti samaan tapaan. Mutta
eipä ole ihmettä jos tällä kannalla seistään, kun muistamme miten
katsantotavat jo aikoja sitten ovat käsittäneet naisen velvollisuuksia.

Ei ole pidetty tarpeellisena eikä suotavana että nainen esiintuo

perusteita. Puhuttuansa kuinka aviomiehen tosin sopii kuunnella
vaimonsa neuvoja, koska tämä muka usein näkee ennalta jonkun
menettelön seuraukset, jatkaa Erdmann sielutieteessään (siv. 104,
105): "Mutta tarkoin muistettava on, että ainoastaan silloin aviomies
tekee järjellisesti, jos hän vaimonsa lausunnolle arvon antaa, kun
tämä naisena päättää. Jos vaimo tuo esiin perusteita, silloin tulee
miehen tukkia korvansa, sillä perusteet, ne ovat hänen
[harvennukset Erdmannnin] asiansa". Nainen saapi siis arvostella,
mutta ei perusteiden mukaan. Perusteet kuuluvat ymmärryksen
tehtäviin, ja "mitä ymmärrys tuottaa, se ei ole naisten asia", jatkaa
sama kirjailija. Vaimon pintapuolisempi kasvatus, suuremmalla
totisuudella kasvatetun miehen rinnalla vaikuttaa taas vuorostansa
heidän lapsiensa kasvatuksessa. Siinä monasti nähdään kuinka
vaimo ei ainoastansa itse salaa mieheltä lastensa virheitä, vaan
opettaa lapsensakin sitä tekemään. Hän laatii sillä lailla perheesen
kasvatustavan, joka vaikuttaa häiritsevästi ei yksin aviopuolisojen
keskenäiseen onneen, vaan mikä vieläkin pahempaa on, heidän
lastensa tulevaisuuteen. Älkäämmekä unhottako että tämän
vaikutuksen alaiseksi joutuvat pojatkin, joiden varalle yleinen
mielipide on tahtonut noudatettavaksi toisellaisen kasvatuksen.

Meille asetetaan ehkä nyt kysymys: Jos miehet aviomiehenä ja

isänä ovat huomanneet että aviovaimojen ja äitien totuudentunto on
puuttuvainen, ja tämä häiritsee yhteistä onnea ja on haitallinen
perheen menestykselle, mikseivät siis aikoja sitten ole kääntäneet
toisaalle tyttäriensä kasvatuksen suuntaa? Kentiesi senvuoksi että
ennakkoluulojen voima usein on suurempi kuin järjen todistus.
Katsantotavat ja menettelöt, joita ihmiset opissa jo kieltävät, jäävät
vielä kauan vaikuttamaan käytännöllisessä elämässä. Perheen isä,
joka kenties kyllä surulla huomasi ettei kaikki ollut niinkuin olisi
pitänyt olla, ei tullut ajatelleeksi että yhteiskunnalla kokonaisuudessa
on siinä vastattavaa. Hän otaksui kenties että kaikki tyyni oli kohtalon
ja luonnon syy. Toinen unohti että hänenkin pikkuisesta suloisesta
tyttärestään kerta tulisi vanha ihminen, joka aviovaimona, äitinä ja
kansalaisena tulisi vaikuttamaan.
 Runoilijat, joita vielä meidänkin aikamme lukee ja ihailee, kilpailivat
kuvauksissaan naisesta ja hänen tehtävästään ja unhottivat usein,
että ensi nuoruus on valmistus täysi-ikäisen elämään. Se, josta he
laulavat, on enemmän kukkanen kuin ihminen ihmisen tehtävää
varten luotu. Ja kukkasen tavoin, johon he aina naista vertaavat,
asettavat he hänen pideltäväksi. Se ny'äistään maasta, sen
kauneutta ihannellaan, sen tuoksua nautitaan, niinkuin ihannellaan
muuta luonnon tuotetta, siksi kunnes se lakastuu ja pois heitetään.
Vaan liian usein tapaat hänen paikkansa tanssissa ja lasien
kilinässä:

"Vid en ring af skönheter

Ställ dig tjust att dricka,
Högt för alla gratier,
Sakta för din flicka.

Onämd ser hon af din min

Dock ditt hjertas mening.
Dans och kärlek! Sång och vin
Himmelska förening!"

laulaa Franzén.

Näin säätyluokkain yleisössä usein on runoilijan kanssa heilutettu

aistillisen ilon lippua ja siten korkeimman ylistyksen nimessä vedetty
alas toinen sukupuoli arvottomien huvituskeinojen rinnalle.

Poikain kasvatuksessa on paremmin silmällä pidetty sitä elämää,

joka ihmistä kohtaa oitis lapsuuden ajan jälkeen. Heille on koetettu
selväksi tehdä, että heidän on valmistuminen totiseen työntekoon
yhteisessä elämässä muiden ihmisten kanssa, ja että heidän on
hankkiminen ahkeralla työllä jokapäiväinen leipänsä. Tyttärelle sen
sijaan on pistetty käteen työtä mitä milloinkin, hetkeksi kerrassaan,
usein vaan ajan kuluksi. Harvoin on ajateltu miten hän voisi
määrättyyn elinkeinoon ja suunniteltuun työhön valmistua. On vaan
kehoitettu häntä leikkiä lyömään:

"Medan du omkring dig ser

Ynglingar i låga,
Flicka sjung vid ditt klaver
Skämta vid din båga.

Lek med diktens drömmar än

Och dess blommor plocka,
Lek med sjelfva Kärleken
Såsom med en docka."

Samallaisia neuvoja tapaa yltäkyllin vielä meidän vuosisatamme

kaunokirjallisuudessa. Franzén vaan muiden tavoin ilmituo aikansa
käsityksiä ja samalla kylvää niitä nuorempaan polveen, jälestä
tuleviin sukuihin.

Osoitteita vallitsevista käsitteistä löytää muun muassa Julie

Burow'in kirjasta "En moders ord till fosterlandets döttrar," kirja, joka
usein tulee naisille lahjana joltakulta hyväntahtoiselta
miespuoleiselta ystävältä. Nainen koristuksena, siinä yksi oppi
hänestä. Koristus kodissa, koristus seuraelämässä, koristus
yhteiskunnassa — siinä hänen kutsumuksensa. Julie Burow'in
ohjeissa sanotaan muun muassa: "Perheessä on aina jäseniä, jotka
pienien huolettomuuksien kautta vaikuttavat häiritsevästi
säännölliseen huonejärjestykseen. Tuolille unhotettu nenäliina,
huolettomasti kiinni lykätty laatikko taikka avonaiseksi jätetty kirja
pöydällä jo saattaa tehdä huoneen epäsiistin ja ikävän näköiseksi.
Silloin tulee tyttären kepeällä, rakkaalla kädellä korjata kaikki pienet
epäjärjestykset, tallentaa taikka kantaa jokaiselle perheenjäsenelle
hänen unohtama kalunsa ja huolellisesti valvoa että jokainen esine
on aina oikealla paikallansa, sitä koristamassa. — Tyttö joka saattaa
huolimatta jatkaa työtänsä huoneessa, missä tuoli seisoo väärässä,
taulu riippuu vinossa seinällä, pesukaapin ovi raottaa, taikka lasten
leikkikaluja, kirjoja ja työkaluja näkyy epäjärjestyksessä olevan,
todistaa siten olevansa epäsiisti ja rakkaudeton. Joko hän ei välitä
näistä seikoista taikka hän ei muiden huolettomuuden tähden tahdo
jättää sikseen työtään, ja silloin ei hänessä ole tuota oikeaa
rakkautta ei kotiinsa eikä sen perheenjäseniin."

Tytär on siis rouva Burow'in mukaan olemassa kodissa sitävarten

että muut kotona saisivat olla huolettomat ja että heidän
laimiinlyömät tehtävänsä eivät heitä itsiänsä häiritsisi. Vaan luetaan
eteenpäin:

"Mutta ei hän sillä vielä ole velvollisuuttaan suorittanut, että hankkii

tieltä pois unhottuneita esineitä ja järjestää huonekalut ja
talouskalut."

"Talon tyttären täytyy osata tehdä selko niistä kaluista, joita hän on
korjannut laimiinlyöjän perässä. Hänen pitää tietää mistä paikasta
isä ensin takkiansa hakee, kun hän lähtee ulos, ja kantaa se joka
kerta sille paikalle. Hänen pitää panna merkki siihen paikkaan
kirjassa, mihin veli lopetti lukunsa, että tämä pian löytäisi paikan, kun
hän taas ottaa kirjan käteensä. Ja pikkuveljen puuhevonen pitää
hänen asettaa nurkkaan seisomaan, että poikanen kävelyltä takaisin
tullessa voipi iloissaan huudahtaa; Hei, Polleni, siinä seisot taas
syömässä seimelläsi".

— — "Silloin teistä on tullut [Burow'in harvennus], mitä teidän

Jumalan tahdosta tulee olla, kodin koristus." [Julie Burow: "Ett ord till