Writing Back in Modern Fiction A

Postcolonial Study First Edition Dr

Ashraf Ibrahim Zidan
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/writing-back-in-modern-fiction-a-postcolonial-study-fir
st-edition-dr-ashraf-ibrahim-zidan/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Empire s Wake Postcolonial Irish Writing and the

Politics of Modern Literary Form 1st Edition Mark
Quigley

https://ebookmeta.com/product/empire-s-wake-postcolonial-irish-
writing-and-the-politics-of-modern-literary-form-1st-edition-
mark-quigley/

Science Fiction in India Parallel Worlds and

Postcolonial Paradigms 1st Edition Shweta Khilnani

https://ebookmeta.com/product/science-fiction-in-india-parallel-
worlds-and-postcolonial-paradigms-1st-edition-shweta-khilnani/

Dr. Seuss's ABC [Blue Back Book Edition] Dr. Seuss

[Theodor Seuss Geisel][Seuss]

https://ebookmeta.com/product/dr-seusss-abc-blue-back-book-
edition-dr-seuss-theodor-seuss-geiselseuss/

Weird Fiction: A Genre Study Michael Cisco

https://ebookmeta.com/product/weird-fiction-a-genre-study-
michael-cisco/
Speaking Politically Adorno and Postcolonial Fiction
1st Edition Eleni Philippou

https://ebookmeta.com/product/speaking-politically-adorno-and-
postcolonial-fiction-1st-edition-eleni-philippou/

Roger Zelazny Modern Masters of Science Fiction Book 1

First Edition Cox

https://ebookmeta.com/product/roger-zelazny-modern-masters-of-
science-fiction-book-1-first-edition-cox/

Critique and Utopia in Postcolonial Historical Fiction

Atlantic and Other Worlds 1st Edition Greg Forter

https://ebookmeta.com/product/critique-and-utopia-in-
postcolonial-historical-fiction-atlantic-and-other-worlds-1st-
edition-greg-forter/

The Politics of Translating Sound Motifs in African

Fiction 1st Edition Laurence Jay-Rayon Ibrahim Aibo

https://ebookmeta.com/product/the-politics-of-translating-sound-
motifs-in-african-fiction-1st-edition-laurence-jay-rayon-ibrahim-
aibo/

The Detective's Companion in Crime Fiction: A Study in

Sidekicks 1st Edition Lucy Andrew (Editor)

https://ebookmeta.com/product/the-detectives-companion-in-crime-
fiction-a-study-in-sidekicks-1st-edition-lucy-andrew-editor/
1
Dr Ashraf Ibrahim Zidan

Port Said University

2
 Copy righted Material

Imprint

Any brand names and product names mentioned in this book are subject to trademark,
brand or patent protection, and are trademarks or registered trademarks of their
respective holders. The use of brand names, product names, common names, trade
names, product description etc. even without a particular marking in this book is in no
way to be construed to mean that such names may be regarded as unrestricted in
respect of trademark and brand protection legislation and could thus be used by
anyone.

Cover image: www.ingimage.com

Publisher:

LAP LAMBERT ACADEMIC PUBLISHIMG

is a trademark of

International Book Market Service LTD; member of OmniScriptum Publishing Group

17 Meldrum Street, Beau Bassin 71504, Mauritius

Printed at: See last page

ISBN: 978-620-51955-7

Copyright © Ashraf Ibrahim Zidan

Copyright ©2020 International Book Market Service LTD; member of OmniScriptum

Publishing Group

3
 Table of Contents

- Introduction 5

- Intellectual Rape: The Image of the Political Prisoner in the

Egyptian Novel 11

- Reflections of Egyptian Society in the Campus Fiction: A

Study of Radwa Ashour’s Atyaf (Specters) (1999) 43

- Assimilation/Self-discovery: A Study of Michael Ondaatje’s

The English Patient (1992) 75

- Postcolonial Feminism in Margaret Atwood's Fiction 107

- Islamic Feminism and The Concept of Hijab: A Study of Leila

Aboulela's Minaret 137

4
INTRODUCTION

This book is a collection of five papers published in

miscellaneous reviews: (ARIEL: A Review of English Literature, 41.
1./Canada), (English Language and Literature Studies, 5. 1./ 4.
3./Canada), (International Journal of Linguistics and Literature
(IJLL/India), 2. 3.), and (Humanities and Social Sciences Review (HSSR),
5 (3)./Harvard University). These articles give due respect to
modern and contemporary novels, both in English and Arabic. The
following paragraphs are concerned with giving the main reasons for
choosing each topic, the methodology, and the findings. In brief,
that introduction has violated the established rules for introducing a
certain issue.

Chapter one studies how some writes are imprisoned,

oppressed and sometimes raped by despots, either within the
confines of prisons or outside them. It tackles Egyptian novelists
with quick hints to regional and global ones, for emphasizing that
those novelists are deeply subjected to humiliation, intimidation and
often enticement by their successively miscellaneous authorities all
over the world. These novels of study (Latifa Al-Zayaat’s Saheb Al-
Beit (Head of the Family, 1994), Radwa Ashur’s Atyaf (Specters, 1999)
and Farag (Relief, 2008), Hamida Qutb’s Neda'a Ela Al-Dafa Al Okhra
(A Call to the Other Bank, 2000), Nawal Al-Sa'dawy’s Al Rewaya (The

5
Novel, 2004), Son'a Allah Ibrahim’s Sharaf (Honour, 1997) and Baha'a
Taher's Al-Hob Fi Al-Manfa (Love in Exile, 1995) are well-selected
for many reasons. First, those novelists represent different political
attitudes: Marxism, secularism and Muslim Brotherhood. Second,
choosing four female novelists asserts women’s strong and
permanent presence in resisting dictators; this also conveys how
these tyrants are not racists because both men and women have their
equal share of whipping and thrashing. Third, they introduce very
different perspectives of the idea of oppression, freedom and
backgrounds: Love in Exile is of a world-wide background. Finally,
they highlight both pessimistic and optimistic attitudes towards the
future. This paper comes to the following conclusions: first,
intellectual rape is a global phenomenon though it is very common
in the East; second, only few writers (regardless of their political
attitudes or sexes) are exposed to different types of torture,
disfiguration and marginalization; third, women highly estimate
resistance, pride, consistency, trustfulness, venerating and hallowing
human rights, and appreciating the value of a word and the meaning
of writing. Finally, some of those novelists are still optimistic; a
number of their protagonists could achieve victory because of their
well-established faith and steadfastly moral principles.

Chapter two studies Radwa Ashour’s Atyaf/Specters as an

Egyptian campus novel, and how far the political, social and
economical conditions have negatively affected such academic life:

6
Ashour is well-known for her satirical attitudes towards political and
social issues, as well as her profession. Campus novels are set at
(provincial) universities; they are written to ridicule both the
institution and the naivety or false superiority of some
academics/students. This genre can focus on four groups: students,
teaching staff, deans, and faculties. Modern campus novels are also
involved in discussing other issues outside the walls of universities.
This study not only portrays the pitfalls of some professors, but
highlights the social and political problems that contemporary
societies encounter as well. This article concludes that readers are
shocked and disillusioned because they have regarded that academic
life as an example of high thinking, decency and justice. It also
stresses that both the political authority and the teaching staff are to
blame for that corruption and frailty. Finally, the Egyptian
universities could not compete during this period, but they may
restore their eminence very soon.

Chapter three studies Michael Ondaatje’s The English Patient

(1992) as a journey for self-discovery after the characters’ passive
and failed assimilation in Europe. It tries to discuss the three
following issues: Kirpal Singh’s process of assimilation, the side
effects of assimilation, and finally the main reasons for the failure of
assimilation. This topic, “Assimilation/Self-discovery: A Study of
Michael Ondaatje’s The English Patient”, is investigated within the
framework of the following: the concept of the ‘Other’, Third space,

7
and Multiculturalism. This study also elucidates the main different
definitions of assimilation, and how Western societies
(European/American) have miscellaneous reactions to/applications
of such an elusive concept. The researcher has come to prefer
integration to assimilation. The former enables us to participate
without suppressing our identities. Finally, this study highlights the
dignity of the East and how Eastern people resist the spirit of
mimicry, hegemony and rigidity.

Chapter four pays more attention to some of Margaret

Atwood's novels, which are greatly concerned with bringing about
equality between man and woman. She condemns the use of
violence against and oppression of women. She draws parallel
between Canada and women, with both being colonized and
oppressed. Her clear situation, insight vision, and well-determination
enable her to be contiguous to women/Canada's wounds, defects,
and corruption. This study underscores and highlights the naturally
close relationship between feminism and post-colonialism, in
Atwood's fiction, which are classified as political, economic and
social tools for fighting oppression, patriarchy/colonization, and
injustice for restoring/keeping their identity. This paper stresses the
following issues: how women are colonized, victimized and silenced;
how they themselves can be predators; how they are sometimes
responsible for their being humiliated, downfallen and disrupted;
and finally how they could achieve survival and freedom through

8
resistance. This study comes to the following conclusions. First,
women and men are two victims of the modern world, so their unity
leads to fighting ignorance. Women are not only oppressed by men,
but by underdevelopment, racial segregation, imperialism and by
women devaluing and degrading themselves as well. They cannot
live without men because their fate is always connected with them.
Second, male characters are often defamed as a kind of revenge.
Third, life is a matter of adaptation. Fourth, women are sometimes
subjugated to humiliation under the guise of religion: plague of
theocracy. Fifth, there are other victims in Atwood's novels
including animals, Indians, children, artists, women, French
Canadians, explorers, and immigrants. Sixth, the endings of
Atwood's novels denote pessimism and continued loss. Finally,
women use different weapons (language, eating, and non-eating) in
order to fight and resist suppression and oppression.

Chapter five is concerned with Leila Aboulela; she is a

Sudanese writer whose novels reflect the spirit of Islam. She always
stresses how patriarchy and colonization misinterpret religion and
the Mashriq (East) respectively. In Minaret, Aboulela endeavors to
correct some misconceptions about, and misrepresentation of,
Muslims and Africans such as: hijab (Veiling), harem, and the role of
Masjid in destroying the old binaries. This study emphasizes that
Islamic feminists have revolted against some patriarchal
interpretations of the Holy Qur'an and the Prophet's Sayings, which

9
have approved the specific and turned it into received rules. They
call for a rereading of history by revaluing the social conditions in
which it was written in order to construct their cultural identity
without being limited to a certain period of time. It also illustrates
how Aboulela agrees with Islamic feminists, especially the concept
of hijab and its connotations. These issues are studied through
Aboulela’s Minaret with reference to her other works. Islamic
feminists are attacked for being selective, non-specialists, non-Arabs,
and funded by the West. This paper concludes that both
Muslims/Africans and the West are to blame for these fragmented
stereotypes. Eastern women are not oppressed or truncated as the
West stresses; they are also human being in their own right, being
free to wear hijab or not. It also emphasizes that Aboulela's heroines
are not trusted because they are weak, self-involved, and interested
in details rather than actions. Finally, religion, not fundamentalism,
could provide immigrants with belonging, security and stability.

10
 1

Intellectual Rape: The Image of the Political Prisoner in the

Egyptian Novel

Introduction

This paper concentrates on what some writers are subjected

to, in Egypt as well as abroad, including imprisonment, torture, and
sometimes rape. It lays bare the gravity of political detentions, the
outrageousness of torture, the devastation that is inflicted upon the
political prisoners’ relatives, and the cruelty of the bloody signs that
are left on the victims' bodies. Some intellectuals are forced into
emigration and exile, because it becomes difficult for them to live
safely in their countries. In addition, their rights are violated and
completely wiped out.

These issues are brought to light and explored by Latifa Al-

Zayaat’s Saheb Al-Beit (Head of the Family, 1994), Radwa Ashur’s Atyaf
(Specters, 1999) and Farag (Relief, 2008), Hamida Qutb’s Neda'a Ela
Al-Dafa Al Okhra (A Call to the Other Bank, 2000), Nawal Al-
Sa'dawy’s Al Rewaya (The Novel, 2004), Son'a Allah Ibrahim’s Sharaf
(Honour, 1997) and Baha'a Taher's Al-Hob Fi Al-Manfa (Love in Exile,
1995). This paper also refers to some foreign and regional novels,
asserting that some thinkers are doomed to be detained, silenced and

11
marginalized all over the world. Therefore, this proves the
universality of this phenomenon.

Those novelists, in particular, are chosen for many reasons.

First, they represent different political attitudes: Marxism, Secularism
and Muslim Brotherhood. Second, they include four female writers:
both sexes have their equal share of whipping: this highlights
women’s strong and permanent presence in resistance. Third, these
novels present miscellaneous perspectives of the idea of intimidation
and freedom. They also introduce different backgrounds: Love in
Exile is of a world-wide background, and Sharaf tackles both the
Egyptian and the Arab policies. Fourth, they denote that both
silence and radicalism mean certain death. Fifth, they offer both
pessimistic and optimistic views about the future. Finally, they
satirize the faults of the present political status and its attributes.

Pursuit of Intellectuals Worldwide

We are born in a strange age, one where some of those
possessing enlightened minds and truthful hearts are driven into
prisons and persecuted for their viewpoints. In Egypt and elsewhere,
writing fiction, poetry, and drama is considered a crime in case of
swimming against the strong currents. The prison has become a
fundamental part of today’s life, especially for steadfastly moral
writers; it is a main pillar for supporting and sustaining iniquity and
corruption.

12
 The text may be under the authority of and influenced by
heritage, language, religion, sex, customs, or society. We live in a
region full of depression, societal pressures, and dictatorship.
Narrative texts are rich in endless codes and messages due to types
of oppressions and suppressions practiced against those writers and
intellectuals. Therefore, some of them tend to manipulate symbols,
artifices and omissions. Consequently, the text becomes ambiguous,
and critics have to fill the spaces so as to make the picture for the
ordinary reader quite clear. With the continuity of oppression, clash
replaces harmony concerning the relationship between intellectuals
and authority. The latter, henceforth, is inclined to snub the former
and to subjugate them by intimidation and enticement in order to
become one of its followers. In other words, as a result of the state's
dominance, the process of creation is not significant because of the
paucity of explicit elements and the increased use of implicit ones.
That is to say, some writers are prevented from openly expressing
their positions and must be wary of conforming to the wishes and
values of the ruling authority.

Fadel Thamer confirms—in a study entitled The Unspoken and

the Repressed in Arabic Narration (2004)—that Arabic texts are
subjected to a series of internal and external pressures and are
subject to oppressing and controlling authorities. He divides these
authorities into three groups: periodical, spiritual, and aesthetic.
Remarkably, some modern literary forms are characterized by

13
frankness and clarity, but by conforming to the existing codes of
literary expression dictated by the authorities, these works lead to
nothing in terms of activism, freedom of expression, supporting
human rights and effecting change.

A number of novels have tackled the image of the political

prisoner such as: Foad Al-Tukruly's Alwageh Al-Aakher (The Other
Face, 1989), Gamal Hemdan's Al-Mawt Al-Gameel (Beautiful Death,
1998), Ghaleb Helsa's Al-Khamasin (1975), Fadela Farouk's Ta'a Al-
Khagal (The Stutter of Shame, 2003), Son'a Allah Ibrahim's Sharaf
(Honour), and Latifa Al-Zayat's Saheb Al-Beit (Head of the Family).
There are also many critical studies that have dealt with this subject
such as Dr Sabry Hafez's study entitled Torture, Prison, and
Assassinations in the Arabic Novel (2003). Even Naguib Mahfouz's
novels cannot avoid the theme of writers and intellectuals suffering
in prisons, detention centers, and police stations as apparent in his
novel Al-Karnack (1986). This novel points to the tragedy, the effects
of the absence of freedom and the negative impact of depriving
people of their different rights. It is clearly a literary condemnation
of the Egyptian revolution (1952). Nevertheless, Mahfouz, who was
not subjected to imprisonment or detention himself, stops short of
offering an analytical image of the political prisoner.

Some thinkers have suffered from the agonies of prisons and

detentions because of their political views, religious beliefs, cultural
and intellectual worldviews. Both Arabic and foreign literatures

14
often reflect and portray the general circumstances, causes and
characteristics which have led to the practice of torture and
assassination, and discuss the effect of oppressive government
policies on prisoners' lives in particular and society in general. These
works also display the success of municipal authorities in exerting
control over people and show the outstanding skill and commonality
of governing practices of authoritarian regimes all over the world.

Farouk Abd El-Kader, an Egyptian critic, suggests that the

novels discussing issues of persecution, torture and detention of
citizens deal also with the pursuit of intellectuals worldwide. He
asserts that this genre is more common in Oriental Arabic literature.
This perhaps comes as a result of the vehemence of the political
disorders to which these Arab countries have been exposed, the
great number of successive coups as well as racial, sectarian and class
disputes that have dominated these countries over long decades.
Abdel-Kader wonders:

What is the matter with the Jordanian novelists? Why did

Tayseer Sapoul shoot the bullet of mercy? Why did the
eventual stranger Ghaleb Helsa die in another city suffering
from loneliness, strangeness and defeat? Why did M'ones Al-
Razzaz hope for immediate death? (205)

There are also some apparent reasons for this phenomenon:

psychological state, experience, documentation and

15
opposition/rejection. Texts of imprisonment literature come as a
result of the creators’ practical experiences and their dominating
feelings. Being imprisoned, those writers are haunted by feelings of
rage, pain, or repent, so they express their terribly hidden energy on
paper. On contrary, Radwa Ashour has not experienced
imprisonment and detention; she embraces comprehensiveness and
avoids subjectivity, because life behind bars fully attracts her
attention. Some prison works have come into existence as a result of
documenting a certain period or event; this experience of detention
is usually a result of political disorders, which the detainees have
appealed for giving their testimonies for the next generations.
Though the jailers’ weapons hold the whip, the creators defend
themselves by pens and paper. Resistance, therefore, is a direct
reason for the appearance of this genre, because the writers use
literature as a counter-attack rostrum against the cabinet’s political
one.

This genre also challenges highly-accomplished souls who

have morals to be able to interact with the characters exposed to
tyranny, oppression, discipline and reform. It tries to expose the
facts that are unfamiliar to the public. It also endeavours to
represent rebellions against municipal authorities who have been
molded by external powers in order to retain individual freedom and
belief in the necessity of a basic enjoyment of life. The use of first-
person narration, flash back and documentation in the texts

16
discussed uncovers the reality of tyranny from which political
prisoners suffer. The dialogues reflect the mechanisms of
interrogation, insulation, and punishment that dominate the arena of
political imprisonment. A few of the authors also refer to the
meaninglessness of discussions and dialogues between authorities
and prisoners, and the great similarity between the way with which
authorities treat political prisoners around the world.

Dr Hafez's study ignores this point as he portrays the images

of torture and oppression as a purely Arab phenomenon, giving no
reference to foreign literature that deal with the topic of political
oppression such as: Jack London's The Star Rover (2008), Victor
Serge's Men in Prison (1981), Arthur Koestler's Darkness at Noon
(1981) and Angela Davis's Angela Davis: An Autobiography (2003).

Uncertainty & Confusion in Al-Zayaat’s Saheb Al-Beit

Writing is the main weapon for Latifa Al-Zayaat to defend

herself, her individual rights and freedom in addition to the rights of
larger society. Through writing, she expresses the tragedy of the
poor, women, and slaves. She stresses the idea that she hates
iniquity; yet she never pays any attention to power in her works.
Instead, her strategy to address issues of iniquity is through
responding to her mind and her thoughts. Rather than solely
focusing on the level of the social and the political, she concentrates
also on the individual, personal level. For example, she would

17
indirectly critique the effects of authoritarian control through
expressing how she feels nauseated while reading Egyptian
newspapers. Highlighting a different form of imprisonment than
that of the physical prison, Al-Zayaat illustrates the various forms of
oppression and effects of power on the female in society.

Writers are able to illustrate the various effects of totalitarian

regimes on the lives of citizens through their works. Issues
addressed include religious persecution or coercion, physical and
sexual abuse, loss of property, work and so on. For example, one
author shows how the head of the family must express his belief in
Allah and his disbelief in idols. Moreover, the fate of the political
prisoners' wives who are vulnerable to abuse at the hands of
policemen and other figures of authority is discussed. The injustices
extend farther as on account of the actions of the political prisoners,
their families, friends and neighbours too often face authoritarian
punishment as well. Consequently, wives leave their husbands, and
fathers desert their sons; and misery affects many lives.

This point is highlighted by Al-Zayyat in her novel, Saheb Al-

Beit (Head of the Family, 1994), through the picture she draws of the
uncertainty and confusion that have overcome Samya, the prisoner's
wife: “It takes me some time to realize that Refky, her husband's
friend, is the one who knocks the door and not policemen as
expected. [...] Does the dream eventually become true? Is
Mohammed [her husband] released?” (8).

18
 Both Samya and her husband are likely to represent Al-Zayyat
and her first spouse (Ahmed Shukri Essayyed). Zayyat was detained
twice because of her communist orientation (1949) and her rejection
of the normalization of relations with Israel (1981). The political
police was used to storming her house because her brothers had
been involved in politics. Before the 1952 revolution, individuals felt
that they had a required role in their society. However, after that
military coup, everyone reacted negatively to politics; the Egyptians
were not certain of the new government, so they had to practice
fighting oppression and corruption stealthily. Prison never absents
Samya’s husband; she always communicates with him by refusing to
return to her family’s old house, because she is sure of reuniting with
him. This means that she is still alive and able to survive and resist,
because she has the ability to turn extreme ugliness and violence into
something appealing. The owner of the house symbolizes the
repressive authority; she warns him to keep away so as not to be
killed, and she succeeds.

Al-Zayaat's novels also refer to the experiences of political

prisoners. Her novel, Al Ragol Allazi Arafa Tohmataho (The Man Who
Knew His Charge, 1994), poses a frequently asked question: Is it
possible for individuals to enjoy any kind of freedom while
perceptible and imperceptible means of suppression are numerous?
She uses black comedy in an attempt to extract laughter out of a
dramatic situation. She also uses the genre so as to possibly

19
communicate with the governing forces, as black comedy may afford
the possibility of a direct but veiled means of interaction with the
oppressive regime.

In Selling and Buying (1994), she asserts, however, that freedom

is not only molded by the nature of a regime, but also by the
individual, and the larger social morals that control the nature of that
regime. In her view, individuals completely lose their freedom if they
surrender to control and authority that turn them into slaves. In
other words, this novel depicts the dominance of dictatorial regimes
over the individual citizen. It is the individual who implicitly
encourages and confirms the authority of the regimes, as he or she
worships the ruling body as an aim in itself. Thus, the individual is
complicit in the actions of the dictatorial powers through ignoring
the atrocity of the blind inclination to submit to the subjugating
forces of authority.

Similar issues are also summed up by Hamida Qutb in her

novel, Neda'a Ela Al-Dafa Al Okhra (A Call to the Other Bank, 2000).

Writing as a Sisyphean Task: Reinterpretation

Hamida Qutb tries to deepen man's humanity in order not to

be physically and psychologically tortured and depressed because of
radical viewpoints, which are considered an essential introduction to
creation and innovation. She writes:

20
 Here [...] around this isolated building that is not vibrant with
life, movement strikes out [...] heavy feet go back and forth
preparing the house, the slaughter-house! [...] collecting the
victims to throw them around the walls! Meters separate them
with their faces tacked to the wall, and with their knees resting
on pebbles! [...] Another group includes those who stand on
one toot dangling their hands, letting them not to touch
anything even the pebbles of their neighbors [...] A third group
gathers those who squat on the ground with bowed heads.
From time to time the sound of the lashing whip is heard! [...]
This is made to delight the victorious leaders of war whenever
they visit these detentions [...] The rat-like jailers are rewarded
for their bravery. (17-8)

Violence dominates this novel. There is no difference

between day and night in prison. However, the narrator knows well
how to penetrate the prison's dull walls through a series of
monologues, flashbacks, and self-examinations. Therefore, the novel
is marked by vitality and richness; Victory is the outcome of these
detentions. Dialogues do not play a very significant role, because it is
an autobiographical novel and the circumstances are such that it is
difficult for her/Hamida to have company and engage in
conversation with others. She might have used the first-person
method of narration to convey by her experience and self-vision.
This would have led to concentration, greater stress, and stylist

21
economy. However, she uses third-person narration, so the novel
loses some of its focus, and the monologues seem to be those of an
external participant.

John Fowles, contemporary English academic, novelist and

critic and author of The Collector (1947), The Magus (1977), and The
French Lieutenants Woman (1978) and other novels, thinks that the
process of creativity has become difficult; he suggests that we do not
find either the material for writing, the appropriate means to express
what we want, or the people who can fully comprehend what we
want to say. Hence, many writers stop writing due to depression and
hopelessness and are not sure of the benefit of the process of
writing (Zidan, 13). Mark Twain adds that he sometimes thought
that he could not express his feelings towards life and people with
his pen. Consequently, he stopped writing for six years rationalizing
that life is so ambiguous and complex that he could not have a fully
grown philosophy to evaluate it objectively. This paralysis of
creativity is a sentiment shared and asserted by Shokry' Ayyad in his
novel, Ta'er Al-Ferdous (Paradise Bird, 1997): “Tell me why you don't
write for people anymore! [...] Of course, you know that there is
strict censorship imposed on writing. I cannot write down what I
want to say” (9). This dialogue stresses why creativity is not possible.
It is because of the censorship imposed on it; and the difficulties of
publishing political and cultural literary works.

22
 Abdel-Kader sees the situation of censorship and the stifling
of intellectual creativity somewhat differently from that of Mo'enes
Al-Razaz's novels. Mo'enes clings to a sparkle of hope that his
writings can be positive in bringing about a desired significant
change. Engaging in a Sisyphean task, he devotes himself to writing
knowing that they will confiscate his writings. He does not lose his
hope, however, that he is stronger than his jailers. He is sure of
living until he witnesses the twenty-first century that is expected to
be the century of freedom (205).

Ironically, prisons may allow the prisoner the opportunity to

step away from the busy schedules of the world and to speculate on
the conditions of life—personal, social, communal and global: there
is a great difference between living inside the prison and the prison
living inside you; man can’t be fully amatured without terrible pain.
This is also asserted by Radwa Ashour in her novel, Atyaf (Specters,
1999) and Farag (Relief, 2008).

Women & Writing back

In prison, thinkers have enough time as days and nights take

their course. Each hour passes slowly, not beset by the demands of a
later hour (Specters, 137). Ashour is greatly interested in history and
language. She deals with the problems of society positively; she
tackles the concepts of suppression, exile, and banishment using
new technical approaches. She sheds light also on various topics

23
including Egyptian military defeats, history, and geography.
Interestingly, she depends on notes, diaries, and facts in her novel
and combines fact and fiction in her writing. What the novel gains in
detail, however, it often loses in depth, comprehensiveness, and
capacity.

Ashour pays great attention to what the communists and

Muslim Brothers are exposed to in prisons:

- Where is Mr Fawzy?

- He died!

- No, my brother told me that they [the police] had

arrested many people including men and women early this
year.

- Why are they detained?

- Because they are communists.

- What do you mean?

- They are practicing a political anti-government activity.

(Specters, 73)

The narrator digresses to point out that drug traders, sex criminals,
and murderers are luckier than political prisoners, because they enjoy
greater freedom of movement, as well as frequent family visits while
inside prisons. They are sometimes allowed conjugal visits via co-

24
ordination with the men of authority. As for those political
prisoners, whose number amounts to approximately two thousands,
they are dismissed from their jobs and deprived of everything
(Specters, 160).

The remarkable thing about the hideous treatment of political

prisoners in prison is that the responsible leaders announce
frequently that Egyptians enjoy a life completely free from torture,
exile, and suppression. Of course, this is very different from reality.
President Gamal Abdel-Naser stated before a foreign journalist that
Egypt did not have political prisoners. Mustafa Al-Nahas (an
Egyptian Prime Minister (1950-1952) announced that there were no
illegal detentions in Egypt. That day the political prisoners were
released and Fawzy came out of prison (Specters, 326). As for the
reaction of the political prisoners towards their bad conditions in
prisons and their deprivation of many basic rights, they shouted:
"May the policy of lying and hypocrisy go to ruin! May the policy of
tyranny and oppression collapse!" (Specters, 237). It is ironical that
Naguib Al Qelani (1931-1995) was set free in order to be honoured
with the “Novel Prize” by Abdel-Naser, and then he was detained
later for forty months for helping the families of detainees. Those
despots are always drawling lurid slogans and flaming idioms, such
as law sovereignty, autonomy of jurisdiction, freedom and
democracy.

25
 It seems that the legislative authority has lost its legitimacy
and the executive authority has taken over. Detentions have taken
different forms and new shapes. The novel, Atyaf, sheds light on
these statements through its comment on the detentions of 1981
when Egyptian people of all classes were charged as a result of the
Camp David Treaty (1979):

To be just, we have to say that this time the government acts

in accordance with justice. It does not detain communists and
Islamists only, but justly distributes charges on all the political
powers, Copts and Muslims, and on men and women also. It
gives all of them a free service of radios, televisions and the
first pages of the daily newspapers. (Specters, 237)

Ashour’s fiction heavily stresses the relationship of

oppression between intellectuals and authorities. Those intellectuals
are deeply worried about changing that frightening reality. On the
other hand, the repressive authority is always formed by ideological
Constitutions and perpetual barricades. Therefore, this relationship
recalls a special awareness and a specific treatment. Ashour has been
able to penetrate deep into the moment of the grim clashes between
intellectuals and authorities since the fifties, because she has
witnessed four Egyptian presidents.

Farag (Relief) (2008) starts with the protagonist Nada, who is

ready to accompany her French mother in order to visit her detained

26
father in one of the Upper Egyptian prisons (Al Wahaat/Oases); the
father, as well as his children (Nada and her brothers from her
father’s second marriage), is imprisoned because of revolting against
the despotic regimes; this conveys that their experience is very
common and similar: her father (Dr Abdel Qader Selim) is detained
twice from 1954-1956 and from 1959-1964 (Farag 106-120). Those
detainees are humiliated by insult, abuse, subordination, inanition
and terrorization …. etc (Farag, 33); Nada’s parents separate because
her father has become peculiar as a result of oppression and
imprisonment (Farag, 43). However, the political prisoners
sometimes help their jailers, who are doomed to carry out that
inhuman mission (Farag, 30-31). This novel also refers to oppression
in prisons in Spain, Syria and Lebanon as well (Farag, 35), and how
students in France revolt against the government (Farag, 55).

Nada is an innocent child; she actually asks her mother very

innocent questions, “Will my father recognize me?” (Farag, 6). It
seems that the heroine is terribly revolutionary since her childhood,
because of her insistence on confirming some of the ideas which
always court her imagination: she takes off the dress which her
mother has imposed upon her, coming back with her underclothes
(Farag, 11); she also joins the faculty of Engineering though she is
not good at Maths (Farag, 44-5). That radical character always
accompanies Nada on her trip as a daughter, pupil, student in

27
university keeping the flag flying at demonstrations (Farag, 67), and
finally as a lover who never postulates her lover’s ideas (Farag, 110).

This novel succeeds in presenting fifty years of struggle by

combining pure reality with dramatic imagination; it also has some
romantic relationships such as: Nada/Shazli, Seham/Tawfiq and
Arwa/Khaled; all these relationships, however, fail. This novel is
also accused of disfiguring the male characters: Nada’s father is
portrayed as arrogant, patriarchal, weak, and defeatist. On the other
hand, the female ones are positively introduced; both Arwa Saleh
and Seham Sabry always fight oppression and are involved in
improving their country’s life (Farag, 84-85-95-126). In addition,
Mona, the daughter of Professor Abdel Azeem Anees tells her
teacher that her father is better than President Abdel Nasser himself,
because he is teaching at London College (Farag, 18).

Both Ashour and Nawal Al-Sa'dawy never utter a cry of

despair, because they are certain that the situation will change and
improve very soon; fighting oppression and tyrants is their never-
ending task.

Writing Defeats Sadness/Death

At the beginning of her writing career, Nawal Al-Sa'dawy

published a novel, Zekrayat Tabeeba (Memoirs of a Female Doctor, 1985).
Since then she has written many literary and medical works tackling
sexual and social discrimination against women. This novel deals

28
with the general and the particular, since she was not imprisoned in
an isolated prison; she lived with hundreds of female prisoners
whether political or non-political ones.

The Novel (2004) is a dramatic novel. It does not depend on

logical or natural sequences of events. It gives due respect to her
characters' thoughts other than through events. It also gives a
painstaking analysis into the depths of characters. It is well
structured and the novelist is able to attract the readers' attention
through the plot. She begins the novel with her heroine, a young girl
with no identity. She takes apart the unity of character. It would be
difficult for readers to identify whether the novel is realistic or
whether the events spring from Carmen's character. The text mixes
tenses and places to the extent that it forms a state of chaos, and is
comprised of both realism and impressionism.

This novel highlights the endeavour of authorities to achieve

their goals using legal or illegal means. She writes:

Rostom sighs while reading. Truly! Now after her death,

Carmen's words proved to be correct and reasonable. They
tied her to bed posts and charged her head with electric
current. Their target was her mind, not her body or soul. They
aimed at destroying her head, and what it contains. The
electric current was switched on to destroy her mind. Her

29
 crime lay in the bottom of her head where her mind is. She
triumphed over them at the last moment before death. (174)

This stresses that writing has the ability to heal wounds and
completely defeats both sadness and death (The Novel, 40). It also
causes a powerful earthquake, so the authority resorts to blockade
and detention. This indicates that writing is chased as if it were a
rotten epidemic, a disorderly matter of security, morality and
stability. Carmen has to use allegory in order to prevaricate
oppression; it is the weapon of the oppressed in patriarchal societies:
writing compensates love, freedom and men. The protagonist
embraces writing in order to escape death by living in her published
novel (The Novel, 217). On the other hand, the male characters
(Sameeh/ Rustom) cannot achieve victory; the former cannot be a
great novelist like Tolstoy and Dostoyevsky because he is involved
in politics (The Novel, 511), and the latter devalues the significance of
writing and describes it as the process of masturbation (The Novel,
631). This is a damning indictment of the patriarchal authority which
grants Rustom the State Appreciation Award. However, he suffers
from insomnia and cannot be able to write, so he commits suicide
(The Novel, 254).

Though Al-Sa'dawy is a staunch feminist, she portrays female

characters as oppressors. Jamalat, a youth journalist, is the prey of
the whims of her father and husband. However, she turns into a

30
predator, especially with her illegal children, and she uses her body
in order to protect her career.

It is quite clear that Egyptian intellectuals live in an illusion of

belonging to the elite who are able to govern society, change sordid
structures and minds, and build up new generations marked by
rationalism, freedom, justice, and democracy. Dictators have done
their best to take hold of the process of decision making, power, and
reality. However, they are backward, unable to cope with
development and life, and inimical to modernization and democracy.
This novel also stresses the significance of revolution: to keep silent
or to voice your mind is certainly your death, so revolt is a must.
This is also quite illustrated in Sonalla Ibrahim's Sharaf.

Political Mega-Power

Sonalla Ibrahim's novels are told in the first person; they

resemble press reportage that mimics reality. His main theme seems
to be the importance of resisting the influence of the political mega-
power that attempts to invade the third world economically through
ways which include transcontinental companies. His novels
incorporate many excerpts from newspapers, magazines and other
political sources in order to enlighten the people about a certain
political/social issue. In other words, he is known for his
documentary novels that employ a postmodern literary style unique
for Arabic writing.

31
 Sharaf tackles life within prisons; how prisoners deal with one
another, and how the Nasser and Sadat’s policies have ruled Egypt.
This novel sheds light on both the Egyptian and Arab world. Sharaf
is imprisoned because of killing an Australian tourist who tries to
violate his virginity. Both the protagonist and his sister are terribly
tortured in order to confess to the murder. Within the walls of
prison, he probes secret worlds filled with corruption, degeneration,
extortion, encroachment and hideous exploitation of the prisoners
for the sake of jailers (Sharaf, 131). After the years of imprisonment,
he has become a very different person; brutality and docility have
coloured his new life by becoming an agent for the jailor; he is also
raped for a packet of cigarette. Therefore, prison as an institution of
rehabilitation and education has been turned into deterioration and
forfeiture. He is a man representing the main characteristics of the
seventies for being ready to save his own skin for selfish ends.

On the other hand, Dr Ramzy, a Coptic pharmacist, is

imprisoned because he detects corruption. However, he is accused
of falsification of accounts, bribing and defaming the Swiss
companies for medicine: Ramzy’s issue is a damning indictment of
the Arab societies; he never changes his principles. He may
represent the novelist himself who spent five years in jail (1959-
1964). Sonalla firmly rejected the Award of the Arab Novel (2003)
because the Arab governments have no credibility. However, he
accepted the prize of one of the Gulf Princes!

32
 In his novel, Sharaf (Honour, 1997) Ibrahim tackles different
forms of torture including rape in detention centres, police stations
and disciplinary organizations which are overcrowded with
communists and Sunnites. Life is powerless. Death is effectual. Life
is incomplete, and it tries to be complete. Death is in itself complete.
Rape in Honour symbolizes death: to be virgin symbolizes a type of
completeness. The narrator refers to the behaviour of Muslim
Brothers and Communists saying:

More than one thing of the behavior of Muslim Brothers

strike us with wonder, as for instance the strict system that
allows them to spend days interestingly: Waking up early to
perform the dawn prayer, going back to bed until sallying
forth to the W.C., exercising karate, lecturing and attending
religious lessons, memorizing the Holy Qur'an, performing
the five prayers, as well as performing and practicing other
kinds of behavior, in addition to their solidarity and joint
liability. (181)

As for the behaviour of Communists, the last group of them, which

included those who still looked forward to a good life in the future,
equipped the water closets at their own expense with hot water
tanks. They allowed all prisoners to use them freely. When they were
released they were sure that they would return (182).

33
Temporality of Exile

Baha'a Taher pays not much attention to fame. He is not also

interested in publishing successive works to prove that he is still
present on the literary scene. He does not write unless he feels that
he has something different to say. His characters demonstrate
collectivity when the narrator and the other characters work
together. They are complete characters. They have to live in exile,
but their exile is temporary. The narrator sheds light on the failure of
those characters. His novel, Al-Hob Fi Al-Manfa, criticizes the Arab
ego, reality, and characters' self-satire. It is an accusation against
western civilization; depicting the downfall of any civilization based
on greed, selfishness, and racial discrimination.

In Love in Exile, his masterpiece, Taher presents images that

are rich in truthfulness, pain and sweetness. He portrays the picture
of a generation around which circumstances, values and thoughts are
changed. Experiences emerge in a strange world where truth is
suffocated and expelled. This generation, despite the gravity of the
tragedy of the loss of the right of freedom of expression under
authoritarian control, is still vibrant with life. This novel also
explores the nature of torture and oppression in prisons. Exile is
portrayed as a form of punishment for whoever opposes the idol
(the governor) or expresses his/her own opinions. This novel is a
universal one because it depicts the tragedy of men of letters and
intellectuals not only in Egypt, but also all over the world at large.

34
The number of political prisoners in Chile following Pinochet's coup
d'etat (Love in Exile, 13) amounted to many thousands. They are
exposed to different forms of torture; a character recounts the
situation in Chile:

Albert does not know how the nightmare of absolute regime

in South America can come to an end ... In our first meeting,
he tells me about the dictator who ruled the country at that
time and ruined it. He says that before the insane Masyus
took over; his country was a happy oasis. Everyone has their
own work and house. At least, everyone knows how to read
and write ... Those who wanted to study in universities
traveled abroad. (Love in Exile, 108-9)

Love in Exile’s characters are all depressed, suppressed and

alienated; they are doomed to failure, either within their homelands
or in exile. These characters are multinational: the narrator, Ibrahim,
Yusuf, Breghet, Burner, and the Arab prince (Hamed).

These characters share common grounds. First, they are

complete characters; every character has their own stories: this is
quite clear throughout narration (flashbacks). Second, they are
forced into exile though they prefer exile to their countries (Love in
Exile, 53). Yusuf, for instance, lives in exile because he revolts
against the Sadat’s regime (Love in Exile, 76). Third, they have not
chosen both their destinies and their new positions into exile. The

35
Swiss Breghet has not chosen her job as a tour guide in Genève
(Love in Exile, 48); the narrator also asks himself if he is still a true
journalist after being departed to that European city (Love in Exile,
167). Fourth, these characters’ exile is temporary, but lasts for a very
long period. Finally, these characters come to terms with reality;
their ideas don’t cope with their oppressing present.

Discourses of failure and disappointment have dominated the

style of the novel. Therefore, it turns into a discourse of self-
criticism and provocation by focusing on the characters’
discomfitures and disappearance of pipedream: this spirit is quite
dominant after the 1967’s defeat which announced the discourse of
“crisis”.

First, the narrator/protagonist fails to have a sound life

because of living in exile after the Sadat’s dominance. He is very
bitter about his childhood because his mother dies of malaria. His
Arab visions have fallen away in front of his eyes: Israel’s massacres
in Beirut and Palestine stress the Arab deafening silence. His
marriage comes to an end because of their opposing ideologies: his
wife (Manar) supports the government’s Infitah policy (Open Door).
His children disappoint his hopes because of their wholly
inappropriate behavior: his son Khaled embraces violence and firmly
rejects his father. The narrator has to desert his beloved Breghet
after adoring her because of the interference of the Arab prince,
who is working for Israel. The failure of these romantic relationships

36
denotes the crisis of the cultured Arabs and their alienation. Finally,
he fails to be an editor in chief, because he is a devotee of Abdel
Nasser: he is called by his colleagues “The deceased’s widow”.

Second, Ibrahim is a poor correspondent in Beirut; his

childhood conveys a bitter disappointment due to his mother’s
adultery; his beloved (Shadia) marries another one after being
detained; he is not satisfied with his work because he doesn’t tell the
truth: he has to lie (Love in Exile, 56), but he departs to Europe
where he also fails to have a complete love relationship. Finally, he
thinks that his growth has stopped due to his inability to provide
help, either for himself or his country (Love in Exile, 25).

Third, Breghet’s childhood also denotes suffering due to her

mother’s treachery; her marriage to an African comes to an end
because of her society’s racial discrimination, and she also fails to get
a job. Finally, she is a failure as a lover to the narrator. Fourth,
Burner is a communist journalist; he loses confidences in everything;
his relationship with Ebna is marred. Moreover, he has to export
weapons to African tribes to kill one another. Finally, the Arab
prince (Hamed) represents deception, the Arab’s multi-masks and
trialing the Arab journalism for its miscellaneous plights.

To sum up, over the span of its history, the Arab world has
frequently witnessed many movements of reform, revolutions
against tyranny, destruction and coups against dictators. These

37
changes, however, have not succeeded in changing peoples'
conditions, transforming them from one stage into another or
steadying them against their stumbling blocks. Instead, the image of
suppression has increased; the methods of control used by absolute
regimes have been perfected and cruelties intensified, showing great
excellence in closing doors and building prisons and detentions.
Also, emergency and exceptional laws have been enacted that
further limit the rights of citizens. The sanctity of justice has been
violated. These movements of suppression are well fortified under
the pretext of maintaining identity and particularity and defending
national dignity and supreme interests.

Conclusion

This paper elucidates that humiliation, torture and atrocity are

carefully practiced inside the executioners’ cellars and vaults of
oppression and subjugation. It tackles both male and female novels
with quick hints to regional and global fiction, for emphasizing that
those fanatic novelists are deeply subjected to humiliation,
intimidation and often enticement by their successively
miscellaneous authorities all over the world. These novels of study
are well-selected because they represent different attitudes and
backgrounds. They also convey both pessimistic and optimistic
viewpoints towards the future.

38
 This paper comes to the following conclusions. First,
intellectual rape is a global phenomenon though it is very common
in the East. Second, some writers (regardless of their political
attitudes or sexes) are exposed to different types of torture,
intimidation and sometimes enticement. Fourth, women highly
estimate resistance, pride, consistency, trustfulness, venerating and
hallowing human rights and appreciating the value of a word and the
meaning of writing. Finally, some of those novelists are still
optimistic; some of their protagonists could achieve victory.

39
Notes

(1) The Egyptian movies have also portrayed several forms of

torture objectively; it is quite clear in Ehna Beto'e Alotopees (We are the
Bus People). In this movie, an officer interrogates a prisoner accused
of ladling out political leaflets and having a plot to detonate the bus:

- Who're you?

- The prisoner sadly answers: "I'm a dog".

-The dictator goes on asking the prisoner: "What does the dog do
when it needs something?"

- The prisoner says dramatically: "It barks!!!"

40
Works Cited

Abd Alkader, Farouk. Modern Arab Novel. Cairo: Dar Al Hilal Books,

2003. Print.

Al Saadawy, Nawal. Memoirs of a Female Doctor. Cairo: Dar Al Hilal

Books, 1985. Print.

__. The Novel. Cairo: Dar Al Adaab, 2004. Print.

Ashour, Radwa. Apparitions. Cairo: Dar Al Hilal Novels, 1999. Print.

___. Farag. Cairo: Dar El Shorouk, 2008. Print.

Asfour, Jaber. Ghewayet Al Turath. Kuwait: Khetab Al Araby, 2005.

Print.

Ayyad, Shoukry. Paradise Bird. An Egyptian Love Story. Cairo: Dar Al

Hilal, 1997. Print.

Al zayyat, Latifa. Head of the Family. Cairo: Dar Al Hilal Novels,

1994. Print.

__. Selling and Buying. Cairo: Dar Sharkiyaat, 1994. Print.

__. The Man who Knew His Charge. Cairo: The General Egyptian Book
Association, 1994. Print.

Behan, Brendan. Borstol Boy. Boston: David R. Godine Publisher,

2000. Print.

41
Davis, Angelia. Angela Davis: An Autobiography. New York:
International Publisher, 1988. Print.

Ehna Beto'e Alotopees (We are the Bus Passengers). Dir. Hessian Kamal.
Perf. Adel Emmam and Abd Elminem Matboli. Sut Al Fan, 1979.
Film.

Ibrahim, Sonalla. Honor. Cairo: Dar Al Hilal Novels, 1997. Print.

Koestler, Arthur. Darkness at Noon. Toronto: Bantam Books, 1984.

Print.

London, Jack. The Star Rover. New York: Modern Library, 2003.
Print.

Mahfouz, Naguib. Al karank. Cairo: Misr Library, 1986. Print.

Qutob, Hamida. A Call to the Other Side. Cairo: Dar Al Shurook

Library, 2000.

Serge, Victor. Men in Prison. New York: Writers & Readers

Publishing, 1981. Print.

Taher, Bahaa. Love in Exile. Cairo: Dar Al Hilal Novels, 1995. Print.

Thamer, Fadel. The unspoken and the Repressed hi Arabic Narration.

Syria: Dar Al Mada, 2004.

Zidan, Ashraf. Fact and Fiction in John Fowles' Fiction. Cairo:

Unpublished MA thesis, Ain Shams U, 2000. Print.

42
 2

Reflections of Egyptian Society in the Campus Fiction: A

Study of Radwa Ashour’s Atyaf (Specters) (1999)

Introduction
Unlike many other women writers, Arab women writers draw
on a rich, ancient heritage, which stretches back to [a] civilization
that flourished in the region before the Islamic conquest. As for the
Arabic heritage, it takes us back to a venerable ancestor, Al-Khans’,
whose poems and recorded exploits [brave acts] give her a secure
position in the canon. Among the anecdotes related about her is this
enlightening story: it is said that Al-Khans’ went to Al-Nabigha while
he was sitting in ‘Ukaz and recited her famous Ra’iya poem to him.
Al-Nabigha told her, “If Abu Basir (Al-Asha’) hadn’t already recited
to me, I would have said that you are the greatest poet of the Arabs.
Go [,] you are the greatest poet among those with breasts.” Al-
Khans’ replied, “I’m the greatest poet among those with testicles,
too.” (Ashour et al., 2008, p. 1)
Evidently, the encounter between Al-Nabigha and Al-Khans’
referred to above testifies to the marginalization of women in literary
circles. Samia Mehrez (2005) stresses the fact that the work of
women writers highlights women’s situations within
conventional/hierarchical societies:

43
 Their narratives give voice to the exploited, oppressed,
marginalized, and silenced subject. In doing so, they don’t
always place women at the center of their narratives;
sometimes they select situations of their oppressed groups
which evoke parallels with the positions of women within our
traditional societies. Thus they locate their women characters’
problems within the more general and pressing context of
dependency and closure in the Arab world at large. (p. 11)

Rationale behind the Choice of the Topic

I have chosen this topic, “Reflections of Egyptian Society in

the Campus Fiction: A Study of Radwa Ashour’s Specters”, for
different reasons. First, Radwa Ashour (1946- ) (Note 1) is known
for her satirical attitudes towards political and social issues. She is
classified as a revolutionary writer. Second, Specters (1999) leans
heavily on the experience of an Egyptian campus life, portraying
middle-class characters, manners, and conflicts in contemporary
intellectual life. The novelist turns her incisive critical faculties to her
own profession. Third, Ashour uses both traditional and modern
styles for treating and presenting her characters and themes even
with some sort of cruelty. She uses precise and seemingly plain-
spoken narrative voices, with both direct and indirect free writing
styles. Fourth, Ashour admires transparency not as a simplistic
tendency to ignore form, but as a technique of merging form and

44
content skillfully. Therefore, the ordinary reader can easily get the
message. Sixth, the novel gives due respect to history and
autobiography. Finally, this novel mixes satire, black humor, vivid
reality, comedy, fantasy, and compassion.
This paper is divided into two parts. The first part sheds
light on the concept of campus fiction, while the second one is an
applied study of Specters/Atyaf as an academic novel. This study also
refers to some foreign fiction, whether within the paper or at the
endnote, in order to prove that corruption and fragility within the
confines of university are a worldly phenomenon, not an Egyptian
issue. This also reflects how both Egyptian and Western campus life
are different.

Campus Fiction
According to David Lodge (2008), Campus fiction is defined
as a term used to designate a work of fiction whose action takes
place mainly in a college or university, and which is mainly
concerned with the lives of university professors and junior
teachers—faculty as they are collectively known in America, and
‘dons’ or ‘academics staff’ in England. Showalter (2005) argues that
“The best academic novels comment on contemporary issues,
satirize professorial stereotypes and educational trends, and convey
the pain of intellectuals called upon to measure themselves against
each other and against their internalized expectations of brilliance”
(p. 4). This genre has come into light in the middle of the 20th

45
Another random document with
no related content on Scribd:
Se oli jo varman tykinkantaman päässä ja saattoi jo selvästi nähdä
miesten liikehtimisen etukannella ja messinkitykkien loistavan sen
keulassa. Milagrosan tykkimiehet kohottivat jo sytyttimiään ja
koettivat puhaltelemalla ylläpitää niiden sammumaan pyrkivää tulta.
He katsoivat kärsimättöminä amiraalia. Mutta amiraali pudisti
juhlallisena päätään.

»Kärsivällisyyttä», kehoitteli hän miehiä. »Säästäkää tultanne,

kunnes hän on varmasti meidän. Hän tulee suorinta tietä
tuomiolleen, suoraan raakapuuhun ja köyteen, jotka niin kauan ovat
odottaneet häntä.»

»Peijakas!» virkkoi hänen ylhäisyytensä. »Tuo englantilainen

saattaa olla kylläkin rohkea, kun uskaltaa lähteä taisteluun näin
epäedullisissa olosuhteissa. Mutta on hetkiä, jolloin viisaus on
parempi ominaisuus päällikössä kuin rohkeus.»

»Rohkeus voittaa usein ylivoimaisenkin vastuksen», sanoi neiti

Bishop. Lordi katsoi häneen ja näki hänen olemuksessaan vain
innostusta. Pelosta ei vieläkään näkynyt merkkiäkään. Hänen
ylhäisyytensä oli suunniltaan hämmästyksestä. Tyttö ei ainakaan
kuulunut siihen lajiin naisia, joihin hän ikänsä oli tottunut.

»Sallinette, että vien teidät heti suojaan», sanoi hän.

»Näen parhaiten tästä», vastasi neiti Bishop ja lisäsi sitten

levollisesti: »Rukoilen tuon englantilaisen puolesta. Hän mahtaa olla
hyvin rohkea.»

Sisimmässään lordi Julian kirosi miehen rohkeutta.

 Arabella lähestyi nyt suunnassa, jonka, jos se pysyi entisellään,
täytyi viedä sen aivan molempien espanjalaisten laivojen väliin. Lordi
huomautti siitä.

»Hän on kerrassaan mieletön», sanoi hän. »Hänhän ohjaa

laivansa suoraan kuoleman kitaan. Espanjalaiset ampuvat sen
säpäleiksi välissään. Ei ole kumma, jos tuo mustanaamainen Don
viivyttelee tulen alkamista. Hänen sijassaan tekisin minä aivan
samoin.»

Mutta samassa kohottikin amiraali kätensä. Keskilaivasta hänen

alapuolellaan törähti torvi ja heti asetti keulan tykkimies sytyttimensä
sankkirei’ille. Laukausten vyöryessä merelle näki hänen
ylhäisyytensä kahden ammuksen raskaasti läiskähtävän veteen
englantilaisen keulan etupuolelle. Miltei heti syöksyi kaksi
peräkkäistä tulikieltä Arabellan messinkisistä keulatykeistä ja tuskin
ennättivät perässä seisovat katselijat nähdä sen ryöpyn, jonka toinen
ammuksista sai aikaan aivan heidän lähellään, kun toinen repivällä
rytinällä ja voimalla, joka sai Milagrosan vavahtamaan perästä
keulaan asti, sattui sen keulaan. Kostaakseen vahingon laukaisi
Hidalga kaksi etumaista tykkiään englantilaista kohti. Mutta
kumpainenkaan niistä ei sattunut, vaikka välimatkaa ei enää ollut
kuin pari- kolmesataa jalkaa.

Sadan jalan päästä ampuivat Arabellan kaksi etumaista tykkiä,

jotka olivat ladatut uudelleen, Milagrosaa ja särkivät sen keula
puomin palasiksi, niin että laiva hetken kulki ohjaamatta. Don Miguel
kirosi rumasti, ja sitten kun laiva oli käännetty entiseen suuntaansa,
vastasivat sen keulatykit. Mutta tähtäys oli liian korkea, ja toisen
ammuksen lentäessä Arabellan köysistön läpi vahingoittaen hieman
sen suurmastoa suhahti toinen taas ohi. Ja kun laukauksen
aikaansaama savu oli hälvennyt, havaittiin englantilaisen olevan
miltei espanjalaisten välissä, keula melkein keulan kohdalla ja
tulossa, kuten hänen ylhäisyytensä arveli, suoraan kuoleman kitaan.

Lordi Julian pidätti henkeään ja neiti Bishop teki samoin puristaen

lujasti edessään olevaa kaidetta. Hän näki välähdykseltä häijysti
irvistelevän Don Miguelin kasvot ja keskilaivan yhtä pirullisesti
virnistelevien tykkimiesten naamat. Vihdoin oli Arabella aivan
espanjalaisten välissä, keula perän ja perä keulan kohdalla. Don
Miguel puhutteli erästä torvenpuhaltajaa, joka oli noussut
peräkannelle ja seisoi nyt amiraalin vieressä.

Mies nosti hopeista torveaan antaakseen merkin molempien

laivojen laitatykeille. Mutta juuri kun hän nosti sen huulilleen, tarttui
amiraali hänen käteensä ja esti merkinannon puhaltamisen. Vasta
silloin hän huomasi sen, mikä oli päivän selvää — tai ainakin sen
olisi pitänyt olla kokeneelle merisotilaalle — hän oli nimittäin
viivytellyt liian kauan, ja kapteeni Blood oli tehnyt tyhjäksi hänen
suunnitelmansa. Jos he nyt olisivat ampuneet englantilaista laivaa,
olisi heidän täytynyt ampua myös toisiaan. Liian myöhään komensi
amiraali perämiestä kääntämään laivansa jyrkästi alahankaan
valmistuakseen siten vähemmän hankalaan hyökkäykseen. Samalla
hetkellä näytti Arabella suorastaan räjähtävän. Kahdeksantoista
tykkiä sen kummallakin laidalla tyhjensi itsensä suoraan
espanjalaisten kylkiin. Puolipökerryksissä tärisyttävästä
räjähdyksestä ja menetettyään tasapainonsa laivan äkillisen
kallistumisen johdosta paiskautui neiti Bishop kovasti lordi Juliania
vasten, joka pysytteli pystyssä kaiteen turvissa. Vuorenkorkuiset
savupilvet ylähangalla estivät kokonaan näköalan, ja pistävä haju
kävi heidän kurkkuihinsa ja pani heidät yskimään ja pärskimään.
 Keskilaivan hirvittävästä sekasorrosta nousi kiukkuinen kuoro
espanjalaisia sadatuksia ja haavoittuneiden miesten valitushuutoja.
Milagrosa hoippui hitaasti eteenpäin, kylki ammottavana aukkona.
Sen etumasto oli palasina, ja katkenneita raakapuita riippui laivan yli
pingotetussa köysi verkossa. Sen keula oli säpäleinä ja eräs ammus
oli lentänyt suurhytin läpi ja hävittänyt sen miltei kokonaan.

Don Miguel komenteli kuin raivohullu ja koetti hädissään

peräänpäin kulkeutuvan savun läpi nähdä, miten Hidalgan oli käynyt.

Äkkiä ja aavemaisena näkyivätkin kohoavan savun alta laivan

ääriviivat, ja vähitellen sen punainen kylki sai selvemmät muodot,
kun se hitaasti kulkeutui yhä lähemmäksi. Sen purjeista ei ollut
jäljellä muuta kuin rätti priipurjeen paikalla.

Sen sijaan että Arabella olisi jatkanut kulkemaansa suuntaa, kuten

Don Miguel oli varmasti odottanut sen tekevän, se oli savun
suojassa kääntynyt ympäri ja purjehti nyt samaan suuntaan kuin
Milagrosakin. Se kääntyi sitten äkkiä tuulen poikki Milagrosaa kohti,
niin äkkiä, että hurjistunut Don Miguel tuskin oli huomannut millainen
tilanne oli, kun toinen törmäsi hänen laivansa sivulle sellaisella
voimalla, että se kallistui arveluttavasti. Kuului metallin kalinaa ja
ratinaa, kun tusinan verran kiinnityskoukkuja iskeytyi sen laitaan ja
kiinnittyi sen puuosiin, ja Milagrosa oli lujasti englantilaisen laivan
tuntosarvien otteessa.

Sen takana ja hieman perän puolella oli savu vihdoinkin hälvennyt

ja Hidalga ilmestyi näkyviin kurjassa tilassa. Se upposi nopeasti
kallistuen pahaenteisesti alahangan puolelle, eikä saattanut olla
kysymys kuin muutamasta hetkestä, kun se painuisi syvyyteen. Sen
miehistön huomio oli kokonaan kiinnittynyt veneisiin, joita he
vimmatusti ponnistellen koettivat ajoissa saada veteen.
 Koko menosta ei Don Miguel ennättänyt huomata muuta kuin
vilahduksen, mikä kyllä riitti, kun hänen oman laivansa kannelle
ryntäsi villi ja kiljuva lauma merirosvoja. Tuskin koskaan on luja
luottamus niin äkkiä muuttunut epätoivoksi ja ahdistajasta tullut
avuton ahdistettava. Sillä espanjalaiset olivat avuttomia. Nopeasti
suoritettu hyökkäysliike yllätti heidät hetkellä, jolloin koko laidan
aivan läheltä ampuma yhteislaukaus oli saanut aikaan sekasorron
laivalla. Muutamat Don Miguelin upseereista koettivat vähän aikaa
rohkaista miehiään vastarintaan. Mutta espanjalaiset, jotka eivät
muutenkaan pysty käsikähmässä paljoon, menettivät rohkeutensa
kokonaan havaitessaan, millaisten vihollisten kanssa he olivat
tekemisissä. Heidän äkkiä kootut rivinsä hajaantuivat jo ennen kuin
he edes ennättivät järjestyä. Pakotettuina perääntymään
keskilaivasta sekä perään että keulaan eivät he päässeet eteenpäin,
ja siten muodostui taistelu sarjaksi ryhmä-otteluja. Ja sillä aikaa kun
ne suoritettiin yläkannella, painui toinen joukko merirosvoja
pääkäytävästä keskikannelle nujertamaan siellä asemissaan olevan
tykkimiehistön.

Peräkannella, jonne ylivoimainen hyökylaine merirosvoja vyöryi

toissilmäisen, vyötäisiään myöten alastoman jättiläisen johtamana,
seisoi Don Miguel raivon ja epätoivon turruttamana. Hänen
yläpuolellaan ja takanaan seisoivat peräkannella lordi Julian ja neiti
Bishop tapahtumain todistajina, hänen ylhäisyytensä kauhuissaan
siitä raivosta, jolla taistelu ahtaalla tappotantereita suoritettiin ja lady
horjuvana ja sairaana, menetettyään vihdoinkin rohkean
tyyneytensä.

Mutta taistelun raivo talttui pian. He näkivät Kastilian lipun

putoavan mastonhuipusta. Eräs merirosvo oli miekallaan katkaissut
sen nostonuoran. Hyökkääjät olivat jo vallanneet koko yläkannen, ja
sen miehistö seisoi aseista riisuttuna ja sullottuna kuin lammaslauma
paimentensa piirittämättä.

Äkkiä neiti Bishop virkosi heikkoudestaan ja alkoi tuijottaa silmät

selällään ja posket kuolonkalpeina. Raivaten tietään keskilaivalla
vallitsevan sekasorron läpi asteli pitkä, auringon tummaksi paahtama
mies, jolla oli espanjalainen päähine päässään. Hän oli pukeutunut
tummaan teräshaarniskaan, joka oli kirjailtu itämaisilla kultakuvioilla.
Sen yllä oli leveä punasilkkinen vyö, jonka liehuvissa päissä riippui
kummassakin hopeahelainen pistooli. Hän astui leveitä,
peräkannelle johtavia portaita kevyesti ja varmasti, kunnes pysähtyi
espanjalaisen amiraalin eteen. Sitten hän kumarsi virallisen jäykästi.
Hänen metallimaisen, sointuvan äänensä hänen puhuessaan
puhtainta kastilian murretta, kuulivat myös taempana seisovat kaksi
katselijaa, ja se lisäsi yhä sitä ihailun sekaista ihmettelyä, jolla lordi
Julian oli seurannut miehen tuloa.

»Me tapasimme vihdoinkin uudelleen, Don Miguel», sanoi ääni.

»Toivon, että olette tyytyväinen. Vaikka kohtauksemme ei ehkä
muodostunutkaan aivan sellaiseksi kuin te olitte kuvitellut, niin olette
sitä kuitenkin hartaasti halunnut ja etsinyt.»

Äänettömänä, kasvot kalmankalpeina ja suu omituisen

vääristyneenä sekä raskaasti hengittäen otti Don Miguel de
Espinosa vastaan ivan mieheltä, jota hän piti syypäänä
sortumiseensa ja muuhunkin. Sitten häneltä pääsi tolkuton raivon
äännähdys, ja hänen kätensä lennähti miekkaan. Mutta juuri kun
hänen sormensa puristuivat miekan kahvaan, puristui toisen käsi
hänen ranteeseensa.

»Tyynesti, Don Miguel», puhutteli ääni rauhallisesti, mutta

varmasti. »Älkää häikäilemättömyydellänne turhan vuoksi aiheuttako
samanlaisia rumia äärimmäisyyksiä, joihin te olisitte ryhtynyt, jos
tilanne olisi kääntynyt päinvastaiseksi.»

Tuokion he seisoivat katsoen toisiaan silmästä silmään.

»Mitä aiotte tehdä minulle?» kysyi espanjalainen vihdoin käheällä

äänellä.

Kapteeni Blood kohautti hartioitaan. Hänen lujat huulensa

hymyilivät hieman.

»Se mitä aion teille tehdä, on jo tehty. Ja jotta se vielä lisäisi

kiukkuanne, niin pyydän saada huomauttaa, että te itse olette sen
itsellenne aiheuttanut. Te olette itse näin tahtonut.»

Hän kääntyi ja osoitti veneitä, joita hänen miehensä parhaillaan

laskivat veteen laivan keskiosassa. »Teidän veneitänne lasketaan
vesille. Saatte mennä niihin miehinenne, ennen kuin upotamme
laivanne. Tuolla häämöttää Hispaniolan ranta. Voitte vaaratta päästä
sinne. Ja jos tahdotte ottaa neuvostani vaarin, sir, niin älkää enää
ryhtykö minua ahdistelemaan. Luulen, että minä en tuota teille
onnea. Lähtekää te takaisin Espanjaan, Don Miguel, ja toimiin, joita
ymmärrätte paremmin kuin tätä merielämää.»

Pitkän aikaa tuijotti hävinnyt amiraali äänettömänä vihamiestään,

kunnes vihdoin sanaakaan virkkamatta meni portaita alas horjuen
kuin juopunut ja hyödyttömän miekan kolistessa hänen jäljessään.
Hänen voittajansa, joka ei ollut välittänyt edes riisua häneltä asetta,
seurasi katseellaan hänen menoaan, kääntyi sitten ja huomasi
molemmat katselijat aivan yläpuolellaan. Ellei lordi Julianilla olisi ollut
muuta ajattelemista, olisi hän varmaankin huomannut, että mies
näytti äkkiä jäykistyvän ja että hän ahavoitumisestaan huolimatta
kalpeni. Tuokion hän seisoi tuijottaen. Sitten hän äkkiä astui nopeasti
portaita ylös. Lordi meni häntä vastaan.

»Tarkoitatteko, sir, että annatte tuon espanjalaisen roiston vapaasti

poistua?» huudahti hän.

Mustaan haarniskaan puettu herrasmies näytti nyt vasta

huomanneen hänen ylhäisyytensä läsnäolon.

»Ja mikä mies te sitten olette?» kysyi hän korostaen selvästi

irlantilaisittain. »Mitä teillä voi olla sen asian kanssa tekemistä?»

Hänen ylhäisyytensä havaitsi, että tarpeellisen kunnioituksen

puute miehen käytöksessä oli pikaisen korjauksen tarpeessa.

»Minä olen lordi Julian Wade», ilmoitti hän siinä tarkoituksessa.

Ilmeisesti hänen ilmoituksellaan ei ollut pienintäkään vaikutusta.
»Aivanko todella! Ehkäpä sitten selitätte, mitä pirun tekemistä teillä
on tällä laivalla?»

Lordi Julian hillitsi itsensä, jotta hän voisi antaa pyydetyn

selityksen. Hän teki sen lyhyesti ja kärsimättömästi.

»Vangitsiko hän teidät — yhdessä neiti Bishopin kanssa?» kysyi

kapteeni
Blood.

»Tunnetteko neiti Bishopin?» huudahti hänen ylhäisyytensä

joutuen yllätyksestä toiseen.

Mutta tuo käytöstapoja vailla oleva olio oli astunut hänen ohitseen
ja kumarsi ladylle, joka nyt puolestaan käyttäytyi kylmästi ja miltei
halveksivan vastahakoisesti. Huomatessaan sen mies kääntyi
vastatakseen lordin kysymykseen.

»Minulla oli kerran kunnia tuntea hänet», sanoi hän. »Mutta neiti
Bishopilla näkyy olevan huono muisti.»

Hänen huulensa vääntyivät outoon hymyyn ja hänen tummien

kulmakarvojen alla vilkkaasti loistavissa silmissään välähti tuska —
tuska, joka sekoittui hänen äänestään kuulostavaan ivaan. Mutta
kaikesta siitä ei neiti Bishop huomannut muuta kuin ivan. Se suututti
häntä.

»Minä en lue merirosvoja enkä varkaita tuttavapiiriini, kapteeni

Blood», sanoi hän, ja silloin parahti hänen ylhäisyytensä ihmeissään:

»Kapteeni Blood!» huusi hän. »Oletteko te kapteeni Blood?»

»Mitä muuta te sitten odotitte?»

Blood lausui kysymyksensä väsyneesti, hajamielisesti. »Minä en

lue merirosvoja enkä varkaita tuttavapiiriini.» Julma lause täytti
kokonaan hänen ajatuksenpa kaikuen kaikumistaan hänen
aivoissaan.

Mutta lordi Julian ei antanut perään. Hän otti kapteenia hihasta

toisella kädellään ja viittasi toisella poistuvaa, masentunutta Don
Miguelia.

»Onko minun käsitettävä asia niin, ettette aio hirttää tuota

espanjalaista roistoa?»

»Minkä vuoksi minun pitäisi hirttää hänet?»

 »Sen vuoksi, että hän on kirottu merirosvo, kuten voin todistaa ja
olen jo todistanut.»

»Oh», sanoi Blood ja lordi Julian ihmetteli riutunutta ilmettä hänen

kasvoillaan, jotka muutama hetki sitten olivat olleet niin lujat ja
häikäilemättömät. »Minä olen kirottu merirosvo itsekin, joten minun
täytyy olla sääliväinen kaltaisiani kohtaan. Don Miguel saa mennä.»

Lordi Julian vetäisi henkeään. »Senkin jälkeen kun olen kertonut

teille, mitä hän on tehnyt. Vaikka hän on upottanut Royal Maryn.
Vaikka hän on kohdellut minua — meitä sillä tavalla?» Lordi Julian
esitti harmistuneen vastalauseensa.

»Minä en ole Englannin enkä minkään muunkaan maan

palveluksessa, sir. Eivätkä minua liikuta ne vääryydet, joiden alaisiksi
sen lippu saattaa joutua.»

Bloodin väsyneet silmät välähtivät niin raivokkaasti, että hänen

ylhäisyytensä väisti askelen taaksepäin. Mutta Bloodin viha häipyi
yhtä pian kuin se oli noussutkin. Hänen äänensä oli aivan tyyni kun
hän lisäsi:

»Jos suvaitsette saattaa neiti Bishopin minun laivaani, olisin teille

hyvin kiitollinen. Pyydän teitä kiiruhtamaan, sillä aiomme upottaa
tämän laivan heti.»

Hän kääntyi hitaasti lähteäkseen. Mutta taas keskeytti lordi Julian

hänet. Hän hillitsi harmistuneen hämmästyksensä ja sanoi
sanottavansa kylmän rauhallisesti. »Kapteeni Blood, olen pettynyt
teidän suhteenne. Olin toivonut teistä suuria.»
 »Menkää helvettiin», sanoi kapteeni Blood, kääntyi kantapäillään
ja lähti.

Kahdeskymmenes luku

MERIROSVO JA VARAS

Kapteeni Blood asteli edestakaisin peräkannella hämärässä

viileydessä ja suuren perälampun kultaisessa loisteessa, jonka eräs
merimies juuri oli sytyttänyt. Hänen ympärillään vallitsi rauha. Päivän
taistelun merkit olivat tyystin poistetut, laivan kannet oli pesty ja
järjestys palautettu sekä ylhäällä että alhaalla. Ryhmä miehiä istui
kyykkysillään suurluukun ympärillä ja lauloi unisella äänellä. Yön
tyyneys ja kauneus oli ehkä pehmittänyt heidän paatuneet mielensä.
He kuuluivat alahangan vahtimiehiin ja odottivat kahdeksan lyöntiä,
jolloin vahtivuoron oli määrä muuttua.

Kapteeni Blood ei kuullut heitä eikä hän kuullut mitään muutakaan,

paitsi niiden julmien sanojen kaiun, joilla hänet oli ristitty
merirosvoksi ja varkaaksi.

Merirosvo ja varas!

Ihmisluonteessa on merkillinen ominaisuus, nimittäin se, että

ihminen saattaa vuosikausia olla vakuuttunut siitä, että jokin seikka
on tietyllä tolalla ja siitä huolimatta hämmästyy tavattomasti
havaitessaan omilla aistimillaan, että asia on täydellisesti yhtäpitävä
hänen uskonsa kanssa. Kun kapteeni Bloodia kolme vuotta sitten
koetettiin Tortugassa taivuttaa merirosvon ammattiin, jota hän siitä
saakka olikin sitten harjoittanut, tiesi hän, mitä Arabella Bishop
varmaan hänestä ajattelisi, jos hän suostuisi. Ainoastaan vakaumus
siitä, että tyttö oli häneltä ainaiseksi mennyt, sai hänet eräänlaisen
toivottoman häikäilemättömyyden avulla, jonka hän sieluunsa
omaksui, tekemään lopullisen päätöksen ruveta rosvoksi.

Hänen laskelmiinsa ei ollut päässyt ajatus, että hän vielä kerran

saattaisi tavata Arabella-neidin, hän ei saattanut uneksiakaan siitä.
He olivat ainaiseksi ja lopullisesti erotetut toisistaan. Siitä huolimatta
ja huolimatta vakaumuksesta, että tämä ajatus, joka hänelle oli
tuskallinen, ei surettanut tyttöä, hän oli säilyttänyt hänen kuvansa
sydämessään kaikissa villin rosvoelämänsä vaiheissa. Hän oli
käyttänyt sitä jonkinlaisena hillitsijänä ei ainoastaan itseensä vaan
myös seuralaisiinsa nähden. Merirosvoja ei ollut koskaan pidetty niin
tarmokkaassa kurissa, heitä ei ollut koskaan hillitty ja pidätetty
kohtuuttomuudesta ryöstössä ja saaliinhimossa, joka oli niin
tavallista heikäläisille, kuin kapteeni Bloodin johtaessa heitä. Heidän
sopimuksessaan oli määräys, että heidän monessa asiassa oli
ehdottomasti noudatettava johtajansa käskyjä. Ja koska onni hänen
johtaja-aikanaan oli ollut hänelle erinomaisen myötäinen, oli hän
pystynyt ylläpitämään tuota ankaraa pykälää tavalla, joka siihen
saakka oli vallan tuntematon merirosvojen aikakirjoissa. Miten
olisivatkaan samaiset merirosvot nauraneet hänelle nyt, jos hän olisi
kertonut heille, että hän oli tehnyt sen kaiken vain tyttöletukan
vuoksi, johon hän oli romanttisesti rakastunut? Miten nauru olisikaan
paisunut, jos hän olisi vielä lisännyt, että tuo tyttö oli sinä päivänä
ilmoittanut hänelle, että hän ei lukenut merirosvoja eikä varkaita
tuttavapiiriinsä?

Merirosvo ja varas!
 Miten itsepäisesti nuo sanat soivatkaan hänen korvissaan, miten
ne koskivat ja polttivat hänen aivojaan.

Hänen mieleensä ei johtunut — hän ei ollut mikään sielutieteilijä

eikä perehtynyt naisellisen järjen mutkikkaaseen työskentelytapaan
— että jo se tosiasia, että tyttö heti ja niin oudoissa olosuhteissa,
joissa he toisensa tapasivat, antoi hänelle nuo nimitykset, oli perin
omituinen. Hän ei huomannut, että siinä oli jotakin arvoituksellista, ja
sen vuoksi hän ei voinut ratkaista sitä. Muussa tapauksessa olisi hän
voinut tehdä sen johtopäätöksen, että jos tyttö kerran hetkellä, jolloin
hän oli vapauttanut hänet vankeudesta ja niin muodoin olisi
ansainnut kiitosta siitä, oli esiintynyt katkerana, täytyi sen tapahtua
sen vuoksi, että katkeruus oli varempi tunne hänen sielussaan kuin
kiitollisuus ja lisäksi syvälle juurtunut. Syynä siihen oli se, että tyttö
oli kuullut mitä ammattia Blood oli ryhtynyt harjoittamaan. Mutta
miksi sitten? Sitä ei Blood tullut kysyneeksi itseltään, sillä muussa
tapauksessa olisi pieni valonpilkahdus päässyt lieventämään hänen
synkkää, äärimmäisen pahanlaatuista alakuloisuuttaan.
Varmaankaan ei neiti Bishop olisi siinä määrin kiihottunut, jos hän
olisi ollut välinpitämätön Bloodista. Tyttöhän oli tuntenut, että Bloodin
teko oli henkilökohtainen vääryys häntä kohtaan. Varmastikaan —
olisi Blood voinut päätellä — ei mikään muu kuin tämä voinut
aiheuttaa niin voimakasta katkeruutta ja halveksuntaa kuin tyttö oli
osoittanut.

Niin te päättelette. Mutta niin ei päätellyt kapteeni Blood.

Oikeastaan hän ei sinä yönä päätellyt sitä eikä tätä. Hänen
sielussaan taisteli miltei pyhä rakkaus, jota hän näinä vuosina oli
tuntenut neiti Bishopia kohtaan, ja se viha, jonka tyttö nyt oli hänessä
herättänyt. Kun äärimmäisyydet yhtyvät, saattavat ne sekaantua
toisiinsa tuntemattomiksi. Ja korkein rakkaus ja tulisin viha yhtyivät
tänä iltana kapteeni Bloodin sielussa niin sekavaksi vyyhdeksi, että
siitä muodostui hirviömäinen intohimo.

Merirosvo ja varas!

Sellaiseksi oli tyttö hänet armotta tuominnut unohtaen kokonaan

sen vääryyden, mitä Blood oli saanut kärsiä, sen toivottoman
aseman, missä hän oli ollut karattuaan Barbados-saarelta, ja kaiken
muun mikä oli tehnyt hänet siksi, mikä hän nyt oli. Ei sekään seikka,
että Blood oli harjoittanut merirosvoutta niin puhtain käsin kuin
sellaisessa ammatissa elävän yleensä oli mahdollista, ollut
juolahtanut tytön päähän lieventävänä asianhaarana hänen
tuomitessaan miestä, jota kerran oli pitänyt arvossa. Hän ei tuntenut
Bloodia kohtaan minkäänlaista hellyyttä, ei mitään armoa. Hän oli
tutkinut, todistanut hänet syylliseksi ja tuominnut hänet yhdellä
ainoalla lauseella. Blood oli merirosvo ja varas hänen silmissään, ei
enempää eikä vähempää. Mikä tyttö sitten oli? Mitä ovat he, jotka
eivät osaa armahtaa? kysyi Blood tähdiltä.

Hyvä, hän tahtoi pysyä sellaisena, miksi tyttö oli häntä nimittänyt.
Merirosvoksi ja varkaaksi oli tyttö hänet ristinyt.

Niinpä hän aikoi pysyä merirosvona, ei enempää eikä vähempää,

ja olla säälimätön, paatunut, kuten kaikki muutkin, jotka sen nimen
ansaitsivat. Hän aikoi heittää kaikki narrimaiset ihanteet, joiden
voimalla hän oli koettanut ohjata elämäänsä, hän aikoi tehdä lopun
mielettömästä yrityksestä palvella kahdenlaista maailmaa. Tyttö oli
kyllin selvästi näyttänyt hänelle, mihin maailmaan hän kuului. Nyt
hän aikoi näyttää, että tyttö oli oikeassa. Tyttö oli hänen laivassaan,
hänen vallassaan, ja Blood halusi hänet omakseen.
 Hän nauroi hiljaa, ilkamoiden nojatessaan laivan kaidetta vasten ja
katsellessaan fosforiloistetta laivan vanavedessä, ja hänen oman
naurunsa ilkeä kaiku säikähdytti häntä. Hän pysähtyi mietteissään ja
värisi. Hänen rivo naurunsa päättyi lopulta nyyhkytykseen. Hän kätki
kasvot käsiinsä ja tunsi kylmän hien otsallaan.

Sillä välin yritteli lordi Julian, joka paljon paremmin kuin kapteeni
Blood tunsi ihmiskunnan naissukupuolen, ratkaista sitä omituista
ongelmaa, joka Bloodilta oli kokonaan jäänyt huomaamatta. Luulen
että häntä kiihotti siihen jonkinlainen epämääräinen
mustasukkaisuuteen vivahtava tunne. Neiti Bishopin käyttäytyminen
niissä vaarallisissa tilanteissa, jotka he yhdessä olivat läpäisseet, oli
opettanut hänet huomaamaan, että naiselta saattoi puuttua se
teennäinen sulo, joka kuului sivistyneeseen naisellisuuteen, ja että
hän juuri sen vuoksi oli sitä enemmän ihailtava. Hän ihmetteli,
millainen tytön suhde kapteeni Bloodiin oli aikaisemmin ollut, ja hän
tunsi eräänlaista levottomuutta, joka pakotti hänet koettamaan saada
asiasta selvän.

Kuten olen sanonut, oli hänen ylhäisyytensä vaalean uneksivilla

silmillä tapana tehdä huomioita ja hänen älynsä oli kohtalaisen
terävä.

Hän moitti nyt itseään siitä, ettei ollut huomannut erinäisiä asioita
aikaisemmin, tai ainakin ettei ollut tutkinut niitä tarkemmin, ja hän
yhdisteli nyt uutterasti niitä tuoreimpiin havaintoihinsa, joita hän tänä
päivänä oli tehnyt.

Hän oli huomannut esimerkiksi, että Bloodin laivan nimi oli

Arabella, ja hän tiesi, että neiti Bishopin nimi oli Arabella, ja hän oli
huomannut kaikki ne oudot pikkuasiat, jotka kapteeni Bloodin ja neiti
Bishopin tapaaminen oli ikään kuin vetänyt esille. Ja sitten hän oli
huomannut sen merkillisen muutoksen, jonka tämä tapaaminen oli
molemmissa aiheuttanut.

Lady oli ollut hirvittävän epäystävällinen kapteenia kohtaan. Se oli

mitä typerin asenne ladylle niissä olosuhteissa ja Bloodin tapaiseen
mieheen nähden, eikä hänen ylhäisyytensä voinut otaksua, että neiti
Bishop tavallisissa oloissa olisi ollut niin typerä. Ja kuitenkin,
huolimatta tytön töykeästä käytöksestä ja välittämättä siitä
tosiasiasta, että hän oli sen miehen veljentytär, jota kapteeni Bloodin
täytyi pitää vihamiehenään, oli sekä lordia että neiti Bishopia kohtaan
osoitettu mitä suurinta hienotunteisuutta Bloodin laivalla.

Heidän kummankin käytettäväkseen oli luovutettu hytti, joihin

heidän vähäisten tavarainsa jäännökset ja neiti Bishopin palvelija eli
asianmukaisesti sijoitettu. He saivat oleskella suurhytissä ja olivat
istuneet samassa pöydässä laivuri Pittin ja Wolverstonen kanssa,
joka oli Bloodin luutnantti, jotka kumpainenkin olivat käyttäytyneet
heitä kohtaan erinomaisen kohteliaasti. Vielä oli jäljellä se seikka,
että Blood itse oli miltei tarkoituksellisesti välttänyt tunkeutumasta
heidän seuraansa.

Hänen ylhäisyytensä mietteet kulkivat nopeasti mutta varovasti

ajatusten sokkeloisia teitä tehden huomioita ja yhdistellen niitä.
Käytettyään ne loppuun hän päätti etsiä lisätietoja neiti Bishopilta
itseltään.

Mutta hänen täytyi odottaa kunnes, Pitt ja Wolverstone olivat

lähteneet. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut odottaa niinkään kauan,
sillä kun Pitt nousi pöydästä lähteäkseen Wolverstonen perässä,
joka oli jo mennyt, pidätti neiti Bishop hänet kysyen:
 »Herra Pitt, ettekö te ole yksi niistä, jotka pelastuivat
Barbados-saarelta yhdessä kapteeni Bloodin kanssa?»

»Olen. Minä olin myös teidän setänne orjia.»

»Ja olette sen jälkeen ollut yhdessä kapteeni Bloodin kanssa?»

»Koko ajan hänen laivurinaan, neiti.»

Neiti Bishop nyökkäsi. Hän oli hyvin tyyni ja hillitty, mutta hänen
ylhäisyytensä huomasi, että hän oli tavallista kalpeampi, vaikka sitä
siihen katsoen, mitä hän viime päivinä oli saanut kokea, ei
kannattanut ihmetellä.

»Oletteko koskaan purjehtinut erään ranskalaisen kanssa, jonka

nimi on
Cahusac?»

»Cahusac!» nauroi Pitt. Nimi herätti hänessä nauruhermoja

kutittelevan muiston. »Kyllä. Hän oli meidän kanssamme
Maracaibossa.»

»Entä toisen ranskalaisen kanssa, jonka nimi oli Levasseur?»

Hänen ylhäisyytensä ihmetteli, että lady muisti nuo nimet.

»Kyllä, Cahusac oli Levasseurin luutnantti, kunnes tämä kuoli.»

»Kunnes kuka kuoli?»

»Levasseur. Hän menetti henkensä eräällä. Virginin-saariston

saarella kaksi vuotta sitten.»

Syntyi äänettömyys. Sitten neiti Bishop kysyi entistäkin

rauhallisemmalla äänellä:
 »Kuka hänet tappoi?»

Pitt vastasi reippaasti. Hänellä ei ollut mitään syytä viivytellä

vastaustaan, vaikkakin hän alkoi pitää tutkintoa hieman
vaivalloisena.

»Kapteeni Blood tappoi hänet.»

»Miksi?»

Pitt epäröi. Se ei ollut sellainen juttu, joka sopi neitseellisille

korville.

»He riitaantuivat», sanoi hän lyhyesti.

»Koskiko se erästä… erästä naista?» Neiti Bishop ahdisti häntä

itsepintaisesti.

»Saattaisihan sitä sanoa niinkin.»

»Mikä ladyn nimi oli?»

Pitt kohotti silmäkulmiaan. Hän vastasi kuitenkin.

»Neiti d’Ogeron. Hän oli Tortugan kuvernöörin tytär. Hän oli

lähtenyt tuon Levasseur-veitikan matkaan ja… ja Peter vapautti tytön
hänen likaisista käsistään. Mies oli sydämetön roisto ja ansaitsi
täydelleen sen, mitä Peter hänelle antoi.»

»Aivan niin. Ja… ja kuitenkaan ei kapteeni Blood ole vielä mennyt

naimisiin tytön kanssa?»

»Ei vielä», nauroi Pitt, joka tiesi kuinka perätön se Tortugassa

levinnyt huhu oli, jonka mukaan mademoiselle d’Ogeron oli kapteeni
Bloodin tuleva vaimo.

Neiti Bishop nyökkäsi äänettömänä, ja Jeremias Pitt kääntyi

lähteäkseen hyvillään siitä, että tutkimus vihdoin oli päättynyt. Hän
pysähtyi ovella lisätäkseen pienen ilmoituksen.

»Ehkäpä teitä lohduttaa tieto, että kapteeni on teidän hyväksenne

muuttanut suuntaa. Hänen tarkoituksensa on laskea teidät
molemmat maihin Jamaikan rannalla, niin lähellä Port Royalia kuin
vain uskallamme. Olemme jo kääntyneet, ja jos tätä tuulta jatkuu,
olette hyvin pian taas kotona, neiti.»

»Erittäin kohteliasta hänen puoleltaan», venytteli hänen

ylhäisyytensä huomattuaan, ettei neiti Bishop aikonut vastata. Hän
istui tuijottaen silmät synkkinä tyhjyyteen.

»Tepä sen sanoitte», virkkoi Pitt.» Hän panee alttiiksi paljon

enemmän kuin kukaan muu panisi hänen sijassaan. Mutta sellainen
hän on aina ollut.»

Pitt lähti ulos jättäen hänen ylhäisyytensä miettimään ja uneksivilla

silmillään tutkimaan neiti Bishopin kasvonilmeitä. Hänen, mielensä
tuli entistäänkin levottomammaksi. Vihdoin neiti Bishop katsahti
häneen ja puhui.

»Teidän Cahusacinne näkyy puhuneen enemmänkin kuin totta.»

»Huomasin, että totesitte sen», sanoi hänen ylhäisyytensä. »Ja

minä ihmettelen miksi.»

Kun hän ei saanut mitään vastausta, jatkoi hän neiti Bishopin

tarkastelua äänettömänä ja hypisteli pitkillä kapeilla sormillaan
kultaisia kiharoitaan, jotka varjostivat hänen kapeita kasvojaan.
 Neiti Bishop istui mietteissään otsa rypyssä ja hänen surumieliset
silmänsä näyttivät tarkastelevan espanjalaisen pöytäliinan hienoa
kudosta. Hänen ylhäisyytensä katkaisi vihdoin äänettömyyden.

»Tuo mies hämmästyttää minua», sanoi hän hitaasti rauhallisella

äänellään, joka ei koskaan näyttänyt menettävän tasaisuuttaan. »Jo
se seikka, että hän meidän vuoksemme muuttaa suuntaansa, on
sinänsä ihme, mutta että hän panee itsensä meidän vuoksemme
vaaralle alttiiksi — että hän uskaltaa lähteä Jamaikan vesille… se
hämmästyttää minua, kuten jo sanoin…»

Neiti Bishop kohotti päätään ja katsoi häneen. Hän näytti kovin

miettivältä. Sitten hänen huulensa värähtivät omituisesti, miltei
pilkallisesti, niin ainakin lordista näytti. Tytön hennot sormet
rummuttivat pöydän kulmaa.

»Minusta näyttää vieläkin kummallisemmalta, se, ettei hän pidä

meitä panttivankeina», sanoi hän viimein.

»Sen te kyllä ansaitsisitte.»

»Oh, miksi niin, jos suvaitsette?»

»Siitä syystä, että puhuttelitte häntä sillä tavalla kuin teitte.»

»Minä kutsun tavallisesti asioita omalla nimellään.»

»Niinkö? Peijakas vieköön! Minä en ylpeilisi siitä. Se todistaa joko

äärimmäistä suoruutta tai äärimmäistä typeryyttä.» Hänen
ylhäisyytensä kuului näet lordi Sunderlandin filosofiseen
koulukuntaan. Hetken perästä hän sitten lisäsi: »Se on
kiittämättömyyttä.»