The New Atlantic Order The

Transformation of International Politics

1860 1933 Patrick O. Cohrs
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/the-new-atlantic-order-the-transformation-of-internatio
nal-politics-1860-1933-patrick-o-cohrs/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The New Atlantic Order The Transformation of

International Politics 1860 1933 1st Edition Patrick O.
Cohrs

https://ebookmeta.com/product/the-new-atlantic-order-the-
transformation-of-international-politics-1860-1933-1st-edition-
patrick-o-cohrs/

The German Working Class 1888 1933 The Politics of

Everyday Life 1st Edition Richard J. Evans

https://ebookmeta.com/product/the-german-working-
class-1888-1933-the-politics-of-everyday-life-1st-edition-
richard-j-evans/

The World Order A Study in the Hegemony of Parasitism

New World Order 2nd Edition Eustace Mullins

https://ebookmeta.com/product/the-world-order-a-study-in-the-
hegemony-of-parasitism-new-world-order-2nd-edition-eustace-
mullins/

New Media and the Rise of the Popular Woman Writer 1832
1860 1st Edition Alexis Easley

https://ebookmeta.com/product/new-media-and-the-rise-of-the-
popular-woman-writer-1832-1860-1st-edition-alexis-easley/
The New Deal and American Society 1933 1941 Seminar
Studies 1st Edition Bindas

https://ebookmeta.com/product/the-new-deal-and-american-
society-1933-1941-seminar-studies-1st-edition-bindas/

A New Global Economic Order: New Challenges to

International Trade Law 1st Edition Chia-Jui Cheng

https://ebookmeta.com/product/a-new-global-economic-order-new-
challenges-to-international-trade-law-1st-edition-chia-jui-cheng/

Politics of International Human Rights Law Promotion in

Western Europe Order versus Justice 1st Edition Koldo
Casla

https://ebookmeta.com/product/politics-of-international-human-
rights-law-promotion-in-western-europe-order-versus-justice-1st-
edition-koldo-casla/

What Is America?: A Short History of the New World

Order Wright

https://ebookmeta.com/product/what-is-america-a-short-history-of-
the-new-world-order-wright/

Gertrude Stein and the Politics of Participation

Democracy Rights and Modernist Authorship 1909 1933 1st
Edition Isabelle Parkinson

https://ebookmeta.com/product/gertrude-stein-and-the-politics-of-
participation-democracy-rights-and-modernist-
authorship-1909-1933-1st-edition-isabelle-parkinson/
THE NEW ATLANTIC ORDER

This magisterial new history elucidates a momentous transformation

process that changed the world: the struggle to create, for the first
time, a modern Atlantic order in the long twentieth century (1860–
2020). Placing it in a broader historical and global context, Patrick O.
Cohrs reinterprets the Paris Peace Conference of 1919 as the original
attempt to supersede the Eurocentric “world order” of the age of
imperialism and found a more legitimate peace system – a system
that could not yet be global but had to be essentially transatlantic.
Yet he also sheds new light on why, despite remarkable learning
processes, it proved impossible to forge a durable Atlantic peace
after the First World War, which became the long twentieth century's
cathartic catastrophe. In a wider perspective, this ground-breaking
study shows what decisive impact this epochal struggle has had not
only for modern conceptions of peace, collective security and an
integrative, rule-based international order but also for formative
ideas of self-determination, liberal-democratic government and the
West.

PAT R I C K O. COHRS is Professor of International History at the

University of Florence. He was Associate Professor of History at Yale
University, a Fellow at Harvard University, and Alistair Horne Fellow
at St Antony's College, Oxford. He is the author of the acclaimed The
Unfinished Peace after World War I (Cambridge, 2006).
 THE NEW ATL AN TI C
ORDER
The Transformation of
International Politics 1860–1933
Patrick O. Cohrs
 University Printing House, Cambridge CB2 8BS, United Kingdom

One Liberty Plaza, 20th Floor, New York, NY 10006, USA

477 Williamstown Road, Port Melbourne, VIC 3207, Australia

314–321, 3rd Floor, Plot 3, Splendor Forum, Jasola District Centre,

New Delhi – 110025, India

103 Penang Road, #05-06/07, Visioncrest Commercial, Singapore

238467

Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.

It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in

the pursuit of education, learning, and research at the highest
international levels of excellence.

www.cambridge.org

Information on this title: www.cambridge.org/9781107117976

DOI: 10.1017/9781316338988

© Patrick O. Cohrs 2022

This publication is in copyright. Subject to statutory exception and to the

provisions of relevant collective licensing agreements, no reproduction of
any part may take place without the written permission of Cambridge
University Press.

First published 2022

 Printed in the United Kingdom by TJ Books Limited, Padstow
Cornwall

A catalogue record for this publication is available from the British

Library.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Cohrs, Patrick O., author.

Title: The new Atlantic order : the transformation of international

politics, 1860-1933 / Patrick O. Cohrs, Università degli Studi,
Florence.

Other titles: Transformation of international politics, 1860-1933

Description: Cambridge, United Kingdom ; New York : Cambridge

University Press, 2022. | Includes bibliographical references and
index.

Identifiers: LCCN 2021058063 (print) | LCCN 2021058064 (ebook) |

ISBN 9781107117976 (hardback) | ISBN 9781107542204
(paperback) | ISBN 9781316338988 (epub)

Subjects: LCSH: Europe--Politics and government--1918-1945. |

World politics--1919-1932. | World War, 1914-1918--Peace. | Treaty
of Versailles (1919 June 28) | Europe, Western--Defenses. |
Security, International. | BISAC: HISTORY / United States / 20th
Century

Classification: LCC D727 .C575 2022 (print) | LCC D727 (ebook) |

DDC 940.5/1--dc23/eng/20211130

LC record available at https://lccn.loc.gov/2021058063

LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2021058064

ISBN 978-1-107-11797-6 Hardback

 Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or
accuracy of URLs for external or third-party internet websites referred to
in this publication and does not guarantee that any content on such
websites is, or will remain, accurate or appropriate.
For

Erica

My Mother and My Father in Memoriam

Paul W. Schroeder in Memoriam

and My Uncle and Friend Heini Witte-Löffler

 Contents
Acknowledgements
Abbreviations
Maps

Introduction

Part I Inevitable Descent into the Abyss?

The Wider Pre-History of the Great War The
Involution of International Politics at the
Dawn of the Long Twentieth Century

1. Peace Through Equilibrium. The Nineteenth Century’s

Vienna System – and Its Disintegration

2. Transformation and Corrosion. The Turn towards

Power Politics and Global Imperialist Competition in the
Formative Decades of the Long Twentieth Century

3. The “Ascent” of an Exceptionalist World Power The

American Special Path and Ephemeral Aspirations for an
Atlantic Order of Empires

4. Counterforces – and First Visions of a Novel

Transatlantic Peace Internationalist Aspirations to
Overcome Imperialist Power Politics before the Great
War
 5. The Unavoidable War? Long and Short Roads to the
Catastrophe of 1914

Part II The Greatest War – and No Peace

without Victory The Impact of the First World
War, Competing Visions of Peace and the
Struggle over the Shape of a New – Atlantic –
World Order

6. Tectonic Changes. The Global Consequences of the

War and the Transformation of the Transatlantic
Constellation

7. The Political and Ideological “War within the War”

The Transatlantic Competition Over the Shape of the
Postwar Order

8. No “Peace without Victory” – And the Making of the

Frail Atlantic Armistice of 1918

9. No Prospects for a Lasting Peace? The Urgent and

the Systemic Challenges of Peacemaking and the Need
for a New Atlantic Order

Part III Reorientations and Incipient

Learning Processes The Dominant – Atlantic
– Approaches to Peace and Order after the
Great War

10. Towards a Progressive Atlantic Peace of the Victors

The Reorientation of American Approaches to Peace and
International Order

11. The Search for a New Equilibrium – and an Atlantic

Concert The Reorientation of British Approaches to
Peace and International Order

12. The Search for Security and an Atlantic Alliance of

the Victors The Reorientation of French Approaches to
Peace and International Order

13. A New Beginning? German Pursuits of a Wilsonian

“Peace of Justice” and First Steps towards an Atlanticist
Foreign Policy

Part IV No Pax Atlantica. The First Attempt

to Found a Modern Atlantic Order – and Its
Frustration

14. An Impossible Peace? The Incomplete Transatlantic

and Global Peacemaking Process of 1919

15. Novel Superstructure of a New Atlantic Order? The

Struggle to Found the League of Nations and the
Limitations of the Covenant of 1919
 16. No Just Peace without Security. The Pivotal German
Settlement and the Struggle to Found a New Atlantic
Security System

17. The Eastern Frontiers – and Limits – of the New

Order Self-Determination, the Critical Polish-German
Question and the Wider Challenges of “Reorganising”
Eastern Europe

18. A Formative Threat? The Western Powers and the

Bolshevik Challenge

19. The Political and Moral Stakes of Reparations – And

Limited Advances towards a New Atlantic Economic
Order

20. The Imposed Peace. The Missed Opportunity of a

Negotiated Settlement with Weimar Germany?

21. The Truncated Atlantic Peace Order of 1919. A Re-

appraisal

Epilogue The Political Consequences of the

Peace The Aftermath of Versailles and the
Making of the Unfinished Atlantic Peace of
the 1920s

22. Peace Undermined. The Divergent Outlooks of the

Victors, the Consequences of Wilson’s Defeat and the
 Escalation of Europe’s Postwar Crisis

23. Towards a New Order. Constructive Learning

Processes and the Construction of an Atlantic Peace
beyond Versailles

24. The Remarkable Consolidation of the Nascent Pax

Atlantica of the 1920s – And Its Dissolution under the
Impact of the World Economic Crisis

Final Perspectives – The Cadmeian Peace. The

Eventual Creation of the Long Twentieth Century’s
Atlantic Order after 1945 and the Crucial Lessons of the
Era of the First World War

Bibliography
Index
 Acknowledgements
This book was conceived and written on both sides of the Atlantic,
chiefly in Berlin, Oxford, New Haven and Florence. It has taken me a
long time to complete it. And I thus have all the more reason to
acknowledge first of all, and with immense gratitude, the support
and goodwill of my friends – particularly Peter Lagerquist, Florian
Rommel, Levin von Trott, Verena Rossbacher, Ken Weisbrode, Oula
Silvennoinen, Katharina Montag, Sarah Bulli, Gerd Gauglitz and
Andrzej Waśkiewicz – during all the years when I was pushing a
rather massive boulder up a rather steep hill.
I especially want to take this opportunity to thank Mauro
Campus not only for his most magnanimous friendship and brilliant
companionship in exploring the heights and depths of international
history but also for the key role he played in clearing the path that
eventually led me to Florence. I also thank him, Novella and Livia for
making me feel so warmly welcome in Santo Spirito. And I wish to
express how grateful I am to Michael Jonas not only for being such a
generous friend and endlessly inspiring fellow scholar but also for
joining forces with Bernd Wegner and giving me the deeply
appreciated opportunity to advance my work – and return to my
Vaterstadt Hamburg – as visiting professor at Helmut-Schmidt-
University in 2017–18. I also thank him, Julia, Paul, Oskar, Sofia und
Max for their warm-hearted hospitality in Eimsbüttel. I am grateful to
the formidable painter Klaus Hahn for his part in providing an ideal
environment for finishing this book. And Susana I thank, with
fondest love, for making possible a radiant new dawn.
When I think about the scholars whose work I have found most
inspiring in the course of my long voyage towards The New Atlantic
Order it would be hard to overstate how much I have benefited from
the friendship and long-standing dialogue with Paul W. Schroeder,
whose pioneering scholarship has indeed transformed the historical
study of modern international politics. I shall always remain
profoundly indebted to him. On the same grounds I am indebted to
Jürgen Osterhammel, whose truly global outlook and ground-
breaking insights into the transformation of the world in the long
nineteenth century have in many ways incited me to think anew
about how the Atlantic and global order were remade in what I call
the long twentieth century.
I also once again thank Charles Maier for his unflagging support
and ever stimulating exchanges over many years. His path-breaking
work on the modern state, the ascendance of modern forms of
empire and the Pax Americana have been most valuable and
thought-provoking throughout. And I especially thank Paul Kennedy
not only for having been the friendliest and wisest colleague I have
had at and beyond Yale but also for his benign comments on my
manuscript, particularly when it was threatened by imperial
overstretch. I have gained much from his sense of perspective and
mastery – always rising, never falling – of the changing field of
international history. I would also like to take this opportunity to
express, after many years, how grateful I am to my two favourite
teachers – Karl Söffker, who encouraged me to think harder about
the problems and iniquities that arose in the age of global
imperialism; and Klaus Rommel, who gave me free rein to deepen
my love for the English language.
For their benevolent interest, comments and criticism over the
years I thank John Darwin, Peter Ghosh, Andrew Hurrell, Rosemary
Foot, Samuel Wells, Sherrill Wells, Akira Iriye, John Ikenberry,
Zachary Wasserman, Kiran Patel, Bernd Wegner, Jörn Leonhard,
Jenifer Van Vleck, Ryan Irwin, Fredrik Logevall, Volker Berghahn,
Bruno Cabanes, Mark Lawrence, Talbot Imlay, Kathleen Burk,
Francesca Trivellato, Dani Botsman, Alan Mikhail, Adam Tooze, Jost
Dülffer, Andrew Preston, Lorena De Vita, Steffen Rimner, Beatrice de
Graaf, Haakon Ikonomou, Piotr Kulas and particularly, in memoriam,
Zara Steiner and Ernest May.
I thank Alistair Horne and St Antony’s College for giving me the
opportunity to come back to Oxford and lay the groundwork for this
book as Alistair Horne Fellow in 2006–07. I am grateful to Ian
Shapiro and Yale’s McMillan Center for International and Area
Studies as well as to Jim Levinsohn and the Jackson Institute for
Global Affairs, and to Paul Kennedy and International Security
Studies at Yale for providing funding for much of the essential
research that yielded this book. I thank the sponsors of the Asakawa
Fellowship for enabling me to broaden my horizon and spend a
memorable summer of research and exploration at Waseda
University in Tokyo in 2016. And I thank the Institute for Advanced
Study at the Central European University for offering me a very
congenial and stimulating research and writing environment in 2016–
17 – during what sadly proved to be the CEU’s final year as
lighthouse of liberal scholarship and education in Budapest. Last but
not least, I thank Emily Plater for her excellent editorial support,
Denise Bannerman for her impeccably precise copy-editing, Felix
Altmann for his most valuable help with the index and particularly
Stephanie Taylor and Niranjana Harikrishnan for overseeing the
production process with so much skill and constructive spirit. And I
especially wish to underscore how immensely grateful I am to my
editor Michael Watson for his steadfast support and remarkable
patience from the moment I first approached him with the idea of
writing about the transformation of the Atlantic order to the final
stages of the publication process of this rather long book.
Grateful acknowledgement is also made to the following
archives for permission to use and quote material from their
holdings: Bodleian Library, Oxford; King’s College Library,
Cambridge; British Library, London; University of Birmingham
Library; Library of Congress, Washington, DC; Houghton Research
Library and Baker Library, Harvard University, Cambridge,
Massachusetts; Sterling Library, Yale University, New Haven,
Connecticut; Firestone Library, Princeton University, Princeton, New
Jersey; Hoover Presidential Library, West Branch, Iowa; Butler
Library, Columbia University, New York; and Pierpont Morgan Library,
New York. And I gratefully acknowledge that Philip’s, a division of
Octopus Publishing Group, has granted permission to use a map of
the world, ca.1990, from the Philip’s Atlas of World History (2007),
and that Oxford University Press has granted permission to use
maps of Europe in 1914 and 1919 from Zara Steiner’s opus The
Lights That Failed (2005).
My sister Dörthe and my brother-in-law Caleb I thank, with love,
for all the warmth and light they have been giving me and for
cheering me on particularly when times were unexpectedly tough. I
wish I had words to convey – once again – how grateful I am to
Gabi and especially to my uncle and friend Heini Witte-Löffler for
their invaluable support and generosity, which did not even cease
when they concluded that I was mad to devote so much time to
writing a book. And I thank Gretchen, with love, for her kindness
and magnanimity.
To Erica I will always owe more than I could ever acknowledge
here. Ever since I first embarked on this book project, and for many
years during which I became all too preoccupied with it, she has
been the most magnanimous, patient and encouraging spouse,
companion and friend any scholar could wish to have. I thank her
with all my heart, and deepest love.
 Abbreviations

AA
Auswärtiges Amt, Berlin

ADAP
Akten zur deutschen auswärtigen Politik

AN
Archives Nationales, Paris

AR
Akten der Reichskanzlei

BDFA
British Documents on Foreign Affairs, eds K. Bourne, D.C. Watt,
2/1: The Paris Peace Conference of 1919

BN
Bibliothèque Nationale Paris

BOLDH
Bulletin officiel de la ligue des droits de l’homme
CAB
Cabinet Office Papers, British National Archive, London

CAEAN
Commission des affaires étrangères de l’Assemblée nationale

CAES
Commission des affaires étrangères du Sénat

CID
Committee of Imperial Defence

DBFP
Documents on British Foreign Policy

DDF
Documents diplomatiques français

DDS
Documents Diplomatiques Suisses

Final Covenant
Final Covenant of the League of Nations, 1919, Avalon Project,
Yale University

FO
British Foreign Office

FO 371
Foreign Office Political Files, British National Archive, London

FRBNY
Federal Reserve Bank of New York

Friede von Brest-Litovsk

Der Friede von Brest-Litovsk, ed. W. Hahlweg (Düsseldorf, 1971)

FRUS
Papers Relating to the Foreign Relations of the United States

GP
Die Große Politik der europäischen Kabinette 1871–1914, eds. J.
Lepsius et al., 40 vols (Berlin 1922–27)

Hansard
Hansard, Parliamentary Debates: House of Commons

HC
House of Commons

House, Intimate Papers

The Intimate Papers of Colonel House, ed. C. Seymour, 4 vols
(Boston, 1926–28)

IMCC
Inter-Allied Military Commission of Control

JOC
Journal Officiel, Chambre des Députés

JOS
Journal Officiel, Sénat

MAE
Archives du Ministère des Affaires Étrangères, Paris

MF
Archives du Ministère des Finances, Archives Nationales, Paris

NA Maryland
US National Archives, Maryland

NA RG 59
Record Group 59 (Department of State, General Files), US National
Archives, Maryland

NA London
British National Archive, London

PA
Politisches Archiv des Auswärtigen Amts, Berlin

Pariser Völkerbundsakte
Die Pariser Völkerbundsakte vom 14. 2. 1919 und die
Gegenvorschläge der deutschen Regierung zur Errichtung eines
Völkerbundes (Berlin, 1919)
PWW
The Papers of Woodrow Wilson, ed. A.S. Link, 69 vols (Princeton,
NJ, 1966 ff.)

Quellen
Quellen zur Geschichte des Parlamentarismus und der politischen
Parteien (Düsseldorf, 1959 ff.)

SB
Stenographische Berichte über die Verhandlungen des Reichstags

SB Nationalversammlung
Stenographische Berichte über die Verhandlungen der
Verfassunggebenden Deutschen Nationalversammlung (1919)

Smuts Papers
Selections from the Smuts Papers, eds. W. Hancock, J.van der
Poel, 7 vols (Cambridge, 1966–73)

UF
Ursachen und Folgen (Berlin, 1959 ff.)
 Maps

1. The World at the Dawn of the Long Twentieth Century, 1860–

1900
2. Europe in 1914

3. Europe in 1919
 Introduction
◈

This book seeks to shed new light on a fundamental question – the

question of why no durable international order could be created after
the First World War – for Europe and for the wider world. And it
argues that this requires reappraising a no less fundamental
question: why it proved so extremely difficult, and ultimately
impossible, to lay the groundwork for a legitimate peace in the
aftermath of a war that became the formative catastrophe of the
“long” twentieth century, which began around 1860 and has
reached its end around 2020. As the following analysis aims to show,
to provide new and hopefully more illuminating answers to these
questions it is crucial to explore as comprehensively as possible how
the protagonists of post–First World War peacemaking dealt with the
most profound and indeed pivotal challenge that arose during the
war and became acute in its aftermath – and which has not been
fully understood. It was the challenge to supersede the still
Eurocentric world “order” of the age of imperialism – or rather: the
war-prone “disorder” to which it had degenerated by 1914 – and to
lay foundations for something unprecedented: a new international
system that could no longer be European-dominated, and could not
yet be global, but had to be essentially transatlantic. In short, the
core theme of this book is that at the heart of the search for a new
global order after the First World War, which reached a first
highpoint but did not end in 1919, lay the first and in crucial
respects unsuccessful attempt to found a new Atlantic order. Yet
what ensued had far-reaching global implications. In many ways, it
indeed turned into a struggle over the terms and rules of an Atlantic
world order for the long twentieth century.
Unquestionably, the Great War propelled momentous changes in
the modern international order. But it is critical to understand that it
began to transform the relations between Europe and the United
States. It not only led to the demise of Europe’s Eastern Empires
and the collapse of the European state-system of the pre-war era
but also altered the international role of the United States
dramatically. The American republic, which had already become a
world power before 1914, emerged not just as the newly
predominant economic and creditor power but also as a pivotal
political power, whose intervention ultimately decided the outcome
of the war. While it had not yet risen to the position of a clearly pre-
eminent hegemon, it was called upon to play a decisive part in
setting the terms and rules of the postwar international system. It
was a part for which its leading politicians and the wider electorate
were insufficiently prepared, and for which the doctrines and
traditions that had informed America’s pre-war relations with Europe
and the rest of the world offered very little guidance. Crucially, the
American president Wilson himself had to learn to fulfil this novel
role and, essentially, to act as a “first among equals” – or more
precisely as one of the principal decision-makers – in the process of
founding a new order.
The war thus created a novel transatlantic configuration. It led
to an unprecedented, though as yet unregulated interconnectedness
and, essentially, an asymmetrical interdependence between the
United States and Europe. In short, as will be shown, the postwar
consolidation of Europe depended in cardinal respects on American
cooperation, engagement and systemic leadership in political,
financial and economic affairs; but the security and future
development of the United States were distinctly less dependent at
this stage on what occurred in Europe, though by no means
unaffected by it.
Nonetheless, what the Great War made imperative were efforts
to forge a new system of international politics that allowed American
and European protagonists to come to grips with this new
interdependence and to address not only the most pressing but also
the more profound and structural problems that it had left in its
wake – above all, as will be shown, the problem of how to integrate
Germany into the postwar order. It had to be a system that provided
a new, more effective security architecture as well as mechanisms
and rules that fostered a peaceful settlement of international
disputes – disputes that would inevitably arise, particularly in
conjunction with the German problem and with the daunting
challenge of reorganising Eastern Europe and reconciling, as far as
possible, conflicting claims invoking the newly prominent principle of
national “self-determination”. Here, the question arose how far a
novel international organisation, the League of Nations, could furnish
such an architecture, and such mechanisms and rules. Yet new
transatlantic approaches also had to be found to deal with the
immense financial and economic consequences of the war –
consequences that would be further complicated by the escalating
reparations dispute that came to overshadow the peace conference
and its aftermath, and that could not be mastered without the
cooperation or at least acquiescence of the newly dominant
American power.
As my study seeks to underscore, it was thus no longer possible
to re-establish after 1918, in one form or another, the world order, or
“disorder”, of the pre-war era. Yet, as Wilson would have to
acknowledge, nor had the time come for an aspirational American
president to propose and compel others, particularly the leaders of
the principal European victors Britain and France, to accept a novel
kind of “American peace”. Crucially, however, neither Europe nor the
wider world could be stabilised through a peace settlement imposed
by the victors on the basis of more traditional concepts of a “right of
the victor” and one-sidedly dominated by their aims and interests.
Rather, under the conditions the Great War had created, and after
not only but especially Wilson had raised expectations of a peace
based on general premises of “international justice” and “fair
dealing”, foundations for a durable and legitimate postwar order
could only be laid through what was especially difficult to initiate at
this juncture: something approaching as far as possible an
accommodating and integrative peace process.1 Essential was a
process in which, at the core, not only the victors but also the
vanquished could negotiate on behalf of their claims, interests and
different ideas of what was “just”, and that thus opened up the
possibility of yielding agreements that were, broadly speaking,
mutually acceptable.
What had to be negotiated were not only complex compromises
about concrete territorial, security, economic and financial issues but
also, at a deeper level, agreements about the principles, ground-
rules and political foundations of the new order. For without such a
process and such essentially reciprocal agreements, no modern
peace and no modern international order can be consolidated in the
longer run. And without them no legitimate Atlantic peace system
could be established after 1918.
Departing from older notions of a “peace by the right of the
victor” and paving the way for a wider, balanced accommodation of
aims, needs and interests was not merely a question of honouring
abstract principles of “reciprocal justice”. It was a cardinal
precondition for stabilising Europe – and for avoiding erosive double
standards and legitimacy deficits in the making of the new order. In
the specific constellation the Great War created, only those who led
the victorious powers could initiate such a process. It would be
newly important to give due weight to the claims and interests of
those who represented smaller states and of those who fought for
the aspirations of national movements in Eastern Europe. Eventually,
the question arose whether the western powers should also
negotiate a modus vivendi with the Bolshevik leaders. Above all,
however, it was critical to initiate a “legitimate” peace process
between the western powers and Germany.2
Yet in a period that was marked by nationalisms that had been
radicalised during the war as well as by turbulent democratisation
processes, the main American and European decision-makers had to
meet one further critical requirement: they had to learn to forge
agreements, and rules, that each could legitimise in the specific and
often conflict-ridden domestic force-fields in which they operated –
and this meant: for which they could gain the requisite
parliamentary and ultimately electoral support. This was immensely
difficult after a war whose – increasingly and then predominantly
transatlantic – political and ideological battles had left behind
profound divisions, especially but not only between the coalitions
that had fought against each other. And it became even more
challenging at a juncture of international history that witnessed the
emergence of a newly dynamic transnational constellation: a
constellation in which the disputes over the thorniest issues of
peacemaking not only raged in a plethora of national contexts but
also across national and continental boundaries and indeed under
the scrutiny and pressure of an unprecedentedly interconnected
“global public” or public sphere; and in which an unprecedentedly
wide spectrum of opinion-makers and pressure-groups, from more
or less enlightened internationalist activists to virulent nationalists,
clamoured to influence the peace negotiations as well as “world
opinion”.3
 Moreover, the catastrophe of the Great War, the ideological
conflict it sparked and, notably, the wartime rhetoric of Wilson and
other political leaders had also given rise to enormous expectations
of what the peace was to generate in terms of security,
compensations for the war’s sacrifices and, where this applied, the
fulfilment of – or respect for – claims to national “self-
determination”. Yet more often than not these expanded
expectations of peace tended to clash; and more often than not they
also exceeded the realm of the possible and were thus bound to
produce dangerous disappointments – not only among the
vanquished but also among the victors, and not only in Europe but
also on a global scale. By examining and reappraising all of these
dimensions, my analysis seeks to clarify why it proved impossible in
1919 to embark on a peacemaking process that fulfilled essential
criteria of legitimacy – and why it thus was not possible, either, to
lay foundations for an integrative and durable Atlantic order.

I. The Overarching Theme

Peacemaking after the First World War and the
Transformation of the Transatlantic Order in the Long
Twentieth Century
Pursuing a wider, overarching theme this book thus seeks to open up
new perspectives on a longer-term and indeed seminal
transformation process that still has to be elucidated: the
transformation of the transatlantic political, economic and cultural-
intellectual order in what will be called here the long twentieth
century. It dawned in the 1860s and seems to approach its dusk
roughly 100 years after the Paris Peace Conference – in crucial
respects it became an Atlantic century. My study posits that the
peacemaking efforts of 1919 marked an important, though
ambivalent, stage but not a real turning-point in this process. At the
core, it was a process through which the prevalent international
system was fundamentally recast, not just in terms of the
distribution of power and influence but also, and more profoundly,
with a view to the prevalent rules, norms, principles and practices of
international politics. In short, a qualitatively different, modern
international system eventually supplanted the still essentially
Eurocentric, and war-prone “order” that had taken shape in the first
decades of the long twentieth century – when, from circa 1860, the
modern states began to emerge that would eventually face each
other in the Great War and when developments set in that would
culminate in the global competition of the era of high imperialism –
and that ultimately would make the catastrophe of 1914 not
inevitable, but extremely difficult to avoid.4
The new system that came to replace this “order” could only be
consolidated after a Second World War, and under the conditions of
the Cold War. Yet it developed – in the second half of the long
twentieth century – into a remarkably durable and legitimate Atlantic
order whose basic foundations had been laid by the mid-1950s and
in which the United States came to assume a pivotal hegemonic role.
This process went hand in hand with the transformation of the world
economic system where the United States came to replace Britain as
the pre-eminent power. In this sense, the First World War was not,
as George F. Kennan famously put it, the original “great seminal
catastrophe” of the twentieth century.5 Nor was its higher meaning
that it became the initial cataclysm of a “short” twentieth century
that then, as Hobsbawm argued through the prism of the Cold War,
came to be dominated by the antagonism between globalising US or
western liberal capitalism and Soviet-led global communism.6 Rather,
it should be reinter-preted, and understood, as the crucible of the
long twentieth century, both in an Atlantic and in a global
perspective.
The ultimately frustrated bid to build an Atlantic peace system
in the aftermath of the Great War thus has to be illuminated in a
wider context – not the context of what has been called the
twentieth century’s “Thirty Years’ War”, where allegedly one
catastrophic war inevitably led to an even more total Second World
War, but rather the context of a “fifty-year” process of successive
bids to remake the international order. It has to be interpreted as
the initial and formative stage of a process that was never linear but
in many ways dialectical, a process in which over time, in response
to successive and profound systemic crises – two world wars and
one world economic crisis – a new and ultimately more sustainable
international system was created. And it has to be understood as a
process in which those who forged this system effectively built on,
yet also drew lessons from what had been tried in 1919 – and
ultimately went beyond the limits of the Paris Peace Conference.
 What would eventually be superseded but could not yet be
fundamentally transformed after 1918 was the inherently unstable
international system that had evolved in the decades before 1914. It
was a system that – despite transnational efforts of socialists and
liberal “internationalists” to promote fundamental reforms – was
dominated by two modes of international politics that were not only
intricately intertwined but also decidedly conflict-prone: a European
mode of highly competitive balance-of-power politics; and a global
mode of ever less restrained imperialist rivalry. At the same time, it
was a system that had been transformed by the dynamics of a
hierarchical – economic, political, and cultural – globalisation process
that the imperialist rivalries between expanding power states had
spawned. What escalated across the globe was an essentially
limitless competition in which not only the principal European powers
but also Japan and the United States participated, the latter as a
distinctive imperialist power in East Asia and the Pacific and as the
self-proclaimed policing power of the western hemisphere. Their
competitive behaviour was premised on the dominant assumption
that in an all-embracing struggle, which often came to be interpreted
in social Darwinist terms, not only a great power’s standing and
prosperity but its very survival depended on succeeding as a world
power and on pursuing world politics.
What came to prevail in Europe – markedly influenced by this
global competition – was the pursuit of high-stakes, “zero-sum”
balance-of-power politics, which spurred the emergence of
increasingly rigid alliances and alignments that in the end came to
divide Europe’s more or less highly industrialised and militarised
great powers into two antagonistic coalitions. By the time Britain and
France concluded the Entente Cordiale, in 1904, these changes had
largely corroded the European peace system of the earlier
nineteenth century, the Vienna system of 1815, in which the rules
and practices of the European concert had long maintained a
legitimate equilibrium between the great powers, protected the
integrity of smaller states like Belgium, and indeed fostered global
stability.7 The nineteenth century’s European order thus turned into
a system in which in the end no rules, norms, understandings and
mechanisms existed any longer that could have prevented the
escalation of a regional – Balkan – crisis into an all-out war between
the great powers in 1914.
What finally supplanted the unsustainable “old order” that
broke down in 1914 and the ill-founded, then reformed but
ultimately failing order that emerged after 1918 was an international
system that took shape after 1945 and differed from all previous
systems of order in modern history. It indeed furnished new ways
and mechanisms to cope with the challenges of twentieth-century
international relations and the short- and long-term consequences of
the era of the two world wars. At the core, it was a distinctive
transatlantic system of international politics that was built around a
nucleus formed by the United States and the states of western
Europe, including (western) Germany, yet eventually extended
towards Eastern Europe. It was a reconfigured transcontinental
system of sovereign states in which the United States would play
decisive part, coming to act not as a novel, more or less benevolent
empire but rather as an overall benign hegemon. This system came
to be based on an unprecedented – and overall remarkably
legitimate and durable – architecture of international agreements,
mechanisms and transnational networks, notably the European
Recovery Program, the North Atlantic Alliance and the more wide-
ranging cooperative links and relations that emerged through and
around them. And it was a system that came to be based on
distinctive norms, rules and practices, above all those of transatlantic
collective security and European supranational integration.
Yet the Euro-Atlantic processes that gave rise to this system also
had a formative significance beyond the transatlantic sphere –
indeed a universal significance. For they provided a key impetus to
the emergence of norms and rules that have remained integral to
what one may call the modern world order to this day, however
imperfectly they have often been observed, and however forcefully
they have been challenged, particularly since the beginning of the
twenty-first century: norms and rules designed to protect the
sovereignty and integrity of (nation-)states under international law,
for the peaceful settlement of international disputes and, crucially, of
collective security. What emerged concurrently were new ground-
rules for an eventually overall liberal world economic system and a
rule-based architecture of international finance that came to be
based on the institutions of the Bretton Woods system. The latter
provided an essential framework for a remarkable, though far from
universal, period of postwar recovery and revitalisation before facing
demise in the 1970s and massive reform needs ever since, which
have become more acute than ever in the era of “total
globalisation”.
At the same time, transatlantic processes had a crucial influence
on the conceptualisation and actual “construction” of both regional
and global international institutions and mechanisms, from the
League of Nations to the United Nations, from the aforementioned
European Recovery Program and the institutional underpinnings of
European integration to, eventually, the Conference on Security and
Cooperation in Europe. And they likewise propelled remarkable
advances in the codification not only of international rights and
obligations of states but also of international guarantees for human
rights – first, collective rights such as the rights of minorities, then –
after 1945 – explicitly individual human rights. This way they, finally,
played a crucial role in creating a systemic framework and
unprecedented development prospects for the evolution of what may
be called a transatlantic international society in an increasingly
interdependent north Atlantic world, which again had a wider, global
significance – and manifold global repercussions. Ultimately, the
reconfiguration of the transatlantic order thus also had a formative
impact on how the global order was reconfigured in the long
twentieth century.
The following study seeks to highlight that pursuits of peace
and order in the aftermath of the Great War gave some essential
impulses to but could only mark a beginning, and in many ways an
ambivalent and fraught beginning, of this longer and indeed epochal
transformation process. In some ways these pursuits, and the ideas
that informed them, prefigured those that gave rise to what became
the Pax Atlantica, rather than Pax Americana, of the era after the
Second World War – indeed they did so to a much greater extent
than has been acknowledged. Yet it will also have to be elucidated
why in other, crucial respects they were so strikingly different, and
more limited.

II. The Interpretative Context

A Century of Controversies – and a New Consensus?
The quality and consequences of the efforts to make peace and
establish a new order after the Great War became the subject of
immense controversy even before the Paris Peace Conference came
to a close. And they have remained at the centre of scholarly and
public debates to this day – roughly 100 years later. In different
ways, and against different historical backgrounds, these debates
have all revolved around the question of what kind of peace, and
what kind of order, could be established in the aftermath of the
epochal cataclysm that ended the long and European-dominated
nineteenth century. Yet directly or indirectly, they have also always
revolved around the underlying question of what kind of peace, and
what kind of order, should have been founded. And, ultimately, they
have centred on the question why the original peace system that
emerged in 1919, the treaty system of Versailles, proved so distinctly
more unstable and short-lived than the last major peace settlement
that preceded it, that forged at the Congress of Vienna in 1814–15,
or – in a different, global constellation – the order that emerged
after 1945, and under the conditions of the Cold War. This analysis
seeks to challenge some of the most influential interpretations that
have dominated this long-standing debate and, in different ways,
influenced our understanding of what was and what could be
achieved in the aftermath of the Great War.
For a long time, scholarly as well as more popular studies of
attempts to remake world order after the First World War have
mainly concentrated on the Paris Peace Conference and the Treaty of
Versailles. And they have been particularly interested in assessing
whether the settlement of 1919 was either too harsh or too lenient;
whether the so-called Versailles system was bound to collapse within
a generation; and how far it even prepared the ground for the
Second World War.8 But more recently there has also been a
growing interest in examining the global implications of the post-
1918 reordering processes.9 And there have been efforts to capture
their significance for the longer-term history of twentieth-century
international relations.10 The debates and interpretative perspectives
are still evolving. But most recent studies have overall presented a
more favourable assessment of the post?First World War peace
settlements, particularly the Treaty of Versailles. Essentially, they
have concluded that despite their deficiencies and contradictions
they represented the best outcome that could be attained under
very unfavourable conditions. And they have – rightly – underscored
that the peace of Versailles did not inevitably lead to another world
war.11
Interpretations of the processes and outcomes of 1919 have
had a long history of their own. There were early – partisan –
endeavours to defend the treaty and peace of Versailles as both just
and either appropriately severe or comparatively lenient.12 But there
were even earlier and highly influential critiques that have had a
long-term impact not only on scholarly but also on more general
perceptions of Versailles in and beyond the twentieth century. In
many ways most consequential was the harsh denunciation of what
he termed a “Carthaginian peace” that the economist John Maynard
Keynes, who had resigned from the British peace delegation in
protest, presented in his famous and unsettling tract on The
Economic Consequences of the Peace. Keynes, who pursued a
distinct transatlantic perspective, argued that Wilson had failed to
withstand the power-political machinations of the principal European
leaders, and the victorious powers had consequently imposed on
Germany a settlement that was dictated by erroneous
preoccupations such as “frontiers and nationalities”, the “balance of
power” and Germany’s “future enfeeblement”. In his view, they had
thus utterly failed to make peace on solid, rational premises –
premises that would buttress Europe’s postwar reconstruction and
took into account the essential realities of international – and at the
core transatlantic – interdependence, particularly in the financial and
economic spheres. Above all, Keynes criticised that the Versailles
Treaty’s economic terms and reparations clauses placed excessive
burdens on Germany and thus threatened to erode the “central
support” of Europe’s economic and political system. He warned that
the peace of 1919 would thus precipitate economic turmoil on and
beyond the European continent and ultimately provoke another “war
of vengeance”.13
Keynes’ critique was not only eagerly seized upon by
contemporary German commentators keen to prove that the treaty
and its justification, the stipulation of German war guilt in Article
231, had forced an unjust and draconian peace on Germany. It also
prompted a wave of revisionist appraisals and prepared the ground
for growing official and public unease with the results of Versailles in
Britain and in the United States.14
During and after the Second World War the controversies over
the peace of Versailles entered a new stage and a new dimension. At
their core was hence the question of whether a clear causal link
could be established between the outcomes of 1919 and the rise of
fascism and, above all, National Socialist “totalitarianism” in the
1930s – and thus, ultimately, between Versailles and the outbreak of
a second and even more total and horrendous global war. Long after
the end of that war Kennan noted – with some impact on wider
public perceptions – that the in his view misguided and unduly
punitive peace of Versailles thwarted the necessary process of
postwar accommodation and reconciliation with Germany and thus
sowed the seeds of the catastrophe of the Second World War. Less
severe critics have contended that the peace of 1919 had merely
constituted a “truce” in the twentieth century’s “Thirty Years’
War”.15
In the academic debate, however, different interpretations came
to prevail. Arguably most influential since 1945 in the sphere of
more traditional diplomatic history have been “realist” assessments
of Versailles and, in a wider context, the requirements of stabilising
and pacifying post?First World War Europe. Essentially, “realist”
scholars have asserted that the main problem was that no stable
and secure balance-of-power system could be established after 1918
that effectively contained the threat posed by German revisionism.
And in seeking to explain why this was so they commonly, though
not always, have highlighted the illusory nature and destabilising
impact of Wilson’s “internationalist” aspirations and the assumptions
that informed them. Central to “realist” critiques has been the
argument that mainly because of Wilson’s ideological pursuit of
abstract liberal principles and an inevitably ineffective organisation,
the League of Nations, the victors of the Great War failed to meet
the underlying requirement of postwar security in Europe, namely to
impose, and enforce, a robust victors’ peace – and a new system
that placed effective checks on German power and inevitable
German revisionism.16 Most recently, this argument has been
reformulated in an interpretation that re-accentuates the thesis of
the “failure” and “fiasco” of Wilsonianism and suggests that the
American president’s misguided aspirations played a decisive part in
thwarting the formation of a “transatlantic democratic alliance” of
the victors that French policymakers desired – an alliance sufficiently
strong “both to accommodate and control a unified Germany” that
remained on the other side of a new “frontier of freedom”.17
There has also been what could be called a liberal – or
internationalist – critique of post?First World War peacemaking. It
had considerable impact early on when voiced by liberal and
progressive commentators who grew disillusioned with the
“realities” of the peace conference. But it became rather
marginalised in subsequent debates, particularly after 1945. This
critique has centred on the claim that Wilson compromised what he
had proclaimed and the leaders of the most powerful states, and
empires, after the war failed to make more far-reaching advances
towards – or even prevented – what would have been imperative: a
peace of conciliation combined with a more radical transformation of
the international order. In the liberal-progressive assessment, they
thus missed the seminal opportunity to create a more authoritative
League of Nations that established binding inter- and transnational
rules of conflict resolution, enshrined and promoted genuinely
universal “self-determination”, and significantly curbed power
politics as well as national, and imperial, sovereignty.18

New Transnational and Internationalist Perspectives

These concerns and interpretative perspectives have been given new
prominence by recent studies that broadly speaking pursue
transnational approaches to international history.19 Of particular
interest here are works that have situated the Great War and
postwar pacification efforts in a wider context and examined their
significance for the evolution of an “international society” in modern
global history – or, more precisely, its transformation from an
originally hierarchical European, and then Eurocentric international
society of states in long nineteenth century towards a new kind of
universal international society, or in Akira Iriye’s words a “global
community”, in the twentieth century.20
Further, while many studies have shown how the First World
War led to a radicalisation of nationalism in and beyond Europe,
there has been a growing interest in the war’s catalytic effect on the
rise of novel forms of liberal and socialist or even revolutionary
internationalism (as well as other kinds, for example feminist
internationalism) not only in Europe and the United States but on a
global scale. In the context of this study internationalism will be
defined as a view of the world characterised by the recognition, or
indeed consciousness, that there are interests, problems and
concerns that transcend national, or imperial, boundaries and that
the most effective way of safeguarding these wider, shared interests
and to address these problems – notably problems of war and peace
as well as economic development – is to engage in transnational
cooperation.21 While very different ideas and ideological conceptions
evolved about the premises and nature of such cooperation, what
they have in common is the notion that it is inherently valuable and
beneficial. Such outlooks have a long history that can be traced back
to antiquity. But they gained a new quality as the transformative
processes of the long twentieth century gave rise to an
unprecedented degree not only of globalisation but also of
international and ever more global interdependence. Especially
significant for this analysis is the emergence of ideas and
conceptions that propelled aspirations to create institutions and
mechanisms beyond the level of the nation-state (or empire) in
order to establish and foster common rules, above all rules for the
resolution of international conflicts and the preservation of peace yet
also to advance and regulate economic development.
Numerous studies have highlighted the growing influence of
liberal and socialist internationalist conceptions particularly on
American and British debates about international order before,
during and after the Great War – and their eventual competition with
more radical ideas and ideologies that came to culminate in the
Bolsheviks’ revolutionary internationalism. And they have not only
highlighted the consequential confrontation between Lenin’s vision
and Wilson’s alleged “liberal internationalism”. They have also
accentuated and at times exaggerated the relevance of non-
governmental actors – individual activists as well as associations and
pressure-groups – that sought to promote different internationalist
responses to the war on both sides of the Atlantic, and that not only
operated in national contexts but also began to create transnational
networks to this end. These notably included pacifists and socialists
yet also liberal activists who sought to strengthen international law
and, above all, promote arbitration. As has rightly been stressed,
these forces essentially drew on internationalist conceptions they
had already begun to develop, and to champion, before the war,
which holds true both for those who were active in Socialist
Another random document with
no related content on Scribd:
 Nyt hän toi roskajoukkonsa pois Upitasta lähettääkseen sen
Kiejdanyyn. Kun joukko pysähtyi Wodoktyn edustalle, ja Aleksandra-
neiti huomasi sen ikkunasta, niin hän ihan säikähti; sellaiselta
rosvojoukko näytti. Jokainen oli puettu eri tavalla: millä oli viholliselta
anastettu kypärä päässä, millä kasakkalakki, hattu tai muu reuhka,
toisilla oli yllä haalistunut samettinuttu, toisilla turkki, ja aseina oli
pyssyjä, keihäitä, kirveitä. Hevoset olivat laihoja, pörröisiä, ja valjaat
kenellä puolalaiset, kenellä venäläiset tai turkkilaiset. Oleńka
rauhoittui vasta sitten, kun herra Andrzej, reippaana ja iloisena kuten
aina, hyökkäsi huoneeseen ja tulisesti suuteli hänen käsiään.

Oleńka oli päättänyt ottaa hänet vastaan kylmästi ja ankarasti,

mutta hän ei voinut voittaa sitä iloa, minkä soturin tulo aiheutti.
Muuten lienee tässä ollut naisen kavaluuttakin mukana, sillä
täytyihän Oleńkan kertoa Andrzejlle ajaneensa hänen toverinsa
pellolle, jota varten hänen tuli saada soturi puolelleen. Sitäpaitsi tulija
tervehti niin vilpittömällä rakkaudella, että paha mieli suli kuin lumi
auringon paahteessa.

»Hän rakastaa minua… epäilemättä», — ajatteli Oleńka. Mutta

Andrzej sanoi:

— Minun oli siellä niin ikävä, että olin polttaa koko Upitan
päästäkseni mitä pikimmin luoksesi. Senkin upitalaiset!

— Olin jo rauhaton ja pelkäsin, että siellä on syntynyt tuima

taistelu.
Jumalan kiitos, että tulitte!

— Taistelu? Sotilaat iskivät vain vähäisen kaupunkilaisten

suonta…
 — Ja rauha palasi?

— Kohta kerron kaikki, silmäteräni, kunhan olen hiukan levähtänyt,

sillä olen väsyksissä. Oli kuinka täällä on lämmin ja niin suloista kuin
paratiisissa. Tässä tahtoisin istua ikäni ja katsella noita kauniita
silmiä… Mutta eipä olisi hullummaksi saada juoda jotakin lämmintä,
sillä ulkona on aikamoinen pakkanen.

— Käsken heti lämmittää teille viiniä.

— Lähetäpäs samalla lekkerillinen viinaa niille hirtehisille sinne

ulos ja anna heille lupa mennä talliin lämmittelemään. Viluisia ja
konttaisia ovat.

— Koska he ovat Kmicicin sotilaita, niin pidettäköön heistä hyvää

huolta.

Ja Oleńka hymyili niin, että Kmicicin sielua sykähdytti, ja poistui

hiljaa kuin kissa tupaan antamaan määräyksiä palvelijoille.

Kmicic rupesi astelemaan pitkin huonetta ja tuumimaan, miten hän

parhaiten kertoisi Oleńkalle, mitä Upitassa oli tapahtunut.

— Täytyy tunnustaa hänelle totuus, - jupisi hän. — Ei tässä muuta

neuvoksi… sillä muuten toverini nauraisivat minulle ja alkaisivat taas
puhua talutusnuorasta…

Ja hän käveli ja tuumi nyyhtäen viiksiään ja raapien korvallistaan.

Vihdoin hän tuli kärsimättömäksi, kun Oleńkaa ei kuulunut.

Tulipa silloin eräs poika tuoden kynttilää ja kumartaen hyvin

syvään, mennen samassa menojaan, ja hänen jäljessään itse ihana
emäntä kiiltävä tinalautanen kummassakin kädessä. Toisella
lautasella oli kannu täynnä höyryävää unkarilaista viiniä, toisella
lasinen tuoppi, jossa oli Kmicicien vaakuna. Ukko Billewicz oli saanut
tuopin kerran lahjaksi Andrzejn isältä.

Herra Andrzej harppasi emännän luo.

— Aha! — huudahti kavaljeeri. — Nyt ovat molemmat kätesi kiinni,

nyt et pelastu!

Ja Kmicic kumartui lautasten yli, ja Oleńka taivutti vaalean päänsä

taaksepäin suojanaan vain viinikannusta nouseva höyrypilvi.

— Kas sitä petturia! Annahan, hyvä mies, minun olla rauhassa,

muuten pudotan viinin!…

Mutta ritari ei antanut uhkauksen peloittaa itseään. Sitten hän

huudahti:

— Hyvä Jumala, sinun suloutesi sekoittaa järkeni!

— Se on tainnut sekaantua jo aikoja sitten… Istukaa, istukaa!

Kmicic istuutui tottelevasti. Oleńka täytti tuopin.

— Ja nyt haluan kuulla, miten tuomitsitte syyllisiä Upitassa.

— Upitassa? Kuin itse Salomon!

— Jumalan kiitos!… Tahtoisin, että kaikki paikkakuntalaiset

pitäisivät teitä oikeudenmukaisena miehenä. Mutta miten siellä kävi?

Kmicic joi viiniä, hengähti ja alkoi:

 — Minun täytyy kertoa alusta alkaen. Näin tapahtui: kaupunkilaiset
vaativat muonitusvaltakirjaa suurhetmanilta tai valtiovarainhoitajalta.
»Te», sanoivat he sotilaille, »olette vapaaehtoisia ettekä voi vaatia
mitään. Asunnon annamme teille armosta, mutta muonaa vasta
sitten, kun saamme varmuuden siitä, että se maksetaan.»

— Olivatko he oikeassa vai eivätkö?

— Lain mukaan he olivat oikeassa, mutta sotilailla oli sapelit, ja

kuten ennenkin oli nytkin oikeassa se, jolla sapeli oli. Ja sotilaat
sanoivat: »Kyllä me kohta kirjoitamme teille valtakirjat
selkänahkaanne!» Alkoi tappelu. Pormestari ja kaupunkilaiset
sulkeutuivat eräälle kadulle, ja minun mieheni hyökkäsivät,
paukauksia vaihdettiin. Sotilaat sytyttivät peloitukseksi kaksi vajaa
tuleen ja muutamia porvareita jo rauhoittivat…

— Mitenkä rauhoittivat?

— Joka saa sapelista pääkalloonsa, se vasten tahtoaankin

rauhoittuu.

— Hyvä Jumala, sehän on murhaa!

— Juuri silloin minä saavuin perille. Sotilaat tulivat heti luokseni

valittamaan kurjuutta, jota saivat syyttömästi kärsiä. »Vatsa on
tyhjä», sanoivat, »mitä tehdä?» Käskin pormestarin tulla luokseni.
Hän mietti kauan, mutta saapui vihdoin kolmen miehen kanssa, ja he
alkoivat heti itkeä: »Ei niillä valtakirjoilla olisi niin väliä ollut, mutta
miksi meitä tapetaan, miksi poltetaan kaupunkia? Me olisimme
antaneet heille hyvällä sekä ruokaa että juomaa, mutta he vaativat
lihaa, hunajaa ja muita herkkuja, ja me olemme itse köyhiä eikä ole
meillä sellaisia. Aiomme hakea turvaa oikeudelta, jolloin teidän
armonne vastatkoon sotilaistaan.»

— Jumala teitä palkitkoon, jos menettelitte oikeuden mukaisesti!

— huudahti Oleńka.

— Jos menettelin?…

Herra Andrzej vinkuroi kuin koulupoika, joka on joutunut kiinni

vilpistä, ja alkoi sivellä otsaansa.

— Kuningattareni!… Aarteeni! — alkoi hän vihdoin valittavalla

äänellä. — Älä vain suutu minulle…

— Mitä nyt taas olette tehnyt? — kysyi Oleńka rauhattomasti.

— Käskin antaa pormestarille ja hänen kolmelle neuvosmiehelleen

sata paria raippoja! — päästi herra Andrzej kuin yhdellä
henkäyksellä.

Oleńka ei vastannut mitään. Hän kiersi kätensä polviensa ympäri,

painoi päänsä alas ja vaipui ajatuksiinsa.

— Lyö pääni poikki! — huudahti Kmicic, — kunhan et vain suutu…

En ole vielä tunnustanut kaikkea…

— Ettekö vielä kaikkea? — huokasi Oleńka.

— Sitten he lähettivät Poniewieźiin apua hakemaan. Saapui sata

hölmöä solttua ja muutamia upseereita. Soltuille me annoimme heti
matkapassin, mutta upseereita — älkää Herran tähden vain suuttuko
— upseereita käskin ajamaan alastomina pitkin lunta, kuten kerran
herra Tumgratia Orszassa…
 Neiti Billewicz nosti päänsä; hänen ankarat silmänsä säihkyivät, ja
hänen kasvoilleen nousi puna.

— Teillä ei ole häpyä eikä omaatuntoa! — sanoi hän.

Kmicic katsoi häneen ihmetellen, oli hetken vaiti ja kysyi sitten

toisenlaisella äänellä:

— Puhutko tosissasi vaiko muuten vain?

— Tosissani! Sellainen teko sopii pakanalle, vaan ei ritarille!…

Tahtoisin suojella mainettanne, mutta nyt minua hävettää se, että
tuskin olette saapunut, kun jo kaikki paikkakuntalaiset osoittavat
teihin kuin rosvoon!

— Mitä minä teidän paikkakuntalaisistanne! Yksi rakki vartioi

kymmentä tupaa, ja sittenkin on sillä vähän työtä.

— Mutta yhdelläkään näistä tupalaisista ei ole häpeän tahraa

nimessään.
Yhtäkään ei ole oikeudessa tuomittu, paitsi teitä!

— Oh, älä sure sitä! Meidän valtakunnassamme on herra kukin,

jolla on miekka ja miehiä. Mitä he minulle mahtavat? Miksi heitä
pelkäisin?

— Jollette pelkää ketään, niin tietäkää, että minä pelkään Jumalan

vihaa… ja ihmisten kyyneleitä minä pelkään ja vääryyttä. Mutta
häpeätä en tahdo jakaa kenenkään kanssa! Vaikka olenkin heikko
tyttö, niin rakastan nimeni kunniaa enemmän kuin moni muu, joka
sanoo olevansa jalosukuinen ritari.
 — Kautta Jumalani, älä uhkaa minua rukkasilla, sillä et tunne
minua vielä!

— Oh, isoisäni varmaan ei myöskään teitä tuntenut!

Kmicicin silmät alkoivat säihkyä, mutta Oleńkassa alkoi

Billewiczien veri kiehua.

— Uhatkaa minua vain! — sanoi tyttö rohkeasti, — minä en

pelkää, vaikka olenkin yksin ja teillä on koko komppania roistoja
käskettävänänne! Oikeus on minun turvani!… Luuletteko, etten tiedä
teidän Lubiczissa ampuneen maaliin Billewiczien muotokuviin ja
viettäneen palvelustyttöjen kanssa irstasta elämää?… Ette tunne
minua, jos luulette minun nöyrästi taipuvan. Vaadin teiltä
kunniallisuutta, eikä sitä voi mikään testamentti estää… Päinvastoin,
isoisäni tahto oli, että minusta tulisi rehellisen miehen vaimo.

Kmicic häpesi nähtävästi tapahtumia Lubiczissa, koska hän painoi

päänsä alas ja kysyi hiljaisella äänellä:

— Kuka on puhunut sinulle siitä maaliinampumisesta?

— Koko paikkakunta siitä puhuu.

— Kyllä minä vielä näytän niille sarkatakeille, — virkkoi Kmicic

synkästi. — Mutta se tapahtui kaikki humalassa… ja silloin soturit
eivät kysy mitä saa tehdä, mitä ei. Ja mitä palvelustyttöihin tulee, niin
en minä ainakaan niitä sisälle tuonut.

— Tiedän, että ne häpeämättömät roistot houkuttelivat…

— He eivät ole roistoja, vaan minun upseereitani…

 - Mutta minä ajoin nuo teidän upseerinne talostani ulos!

Oleńka odotti vihan purkausta, mutta ihmeekseen hän huomasi,

että upseerien ulosajo ei herättänyt pahaa verta, vaan päinvastoin
iloa.

— Vai ajoit sinä heidät ulos?

— Ajoin.

— Ja he menivät?

— Menivät.

— Jumaliste, sinussa on ritarin verta! Se on minusta julman

hauskaa… sillä sellaisten poikain kanssa on leikki kaukana. Moni on
saanut maksaa pahasti. Kyllä he tietävät, kuka Kmicic on! He
tottelivat nätisti kuin karitsat! Ja miksi? Minua pelkäsivät!

Ja herra Andrzej katsoi Oleńkaan tyytyväisesti alkaen kierrellä

viiksiään. Mutta tämä mielenmuutos ja tyytyväisyys kiusoitti tyttöä
yhä enemmän, ja hän sanoi:

— Teidän täytyy valita minun ja heidän välillä! Kmicic ei odottanut

tällaista ankaruutta ja vastasi vain huolettomasti, melkeinpä iloisesti:

— Mitäs minä tässä valitsemaan, kun pidän sekä sinut että heidät.
Täällä Wodoktyssa voit tehdä mitä haluat, mutta jos minun
kumppanini eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa, niin miksi ajaisin
heidät pois? Neitiseni ei näy käsittävän, mitä merkitsee taisteleminen
saman lipun alla samassa sodassa… Mikään sukulaisuus ei solmi
sellaista toveruutta kuin yhteinen sodankäynti. Ainakin tuhat kertaa
he ovat henkeni pelastaneet. Laki vainoaa heitä — siis sitä suurempi
syy on minulla suojella heitä. He ovat kaikki aatelissukua, paitsi
Zend, josta piru selvän ottakoon, mutta sellaista hevosten
kasvattajaa et löydä koko valtakunnasta. Muuten, jos kuulisit, kuinka
hän matkii kaikenlaisia petoja ja lintuja, niin varmaan pitäisit hänestä.

Herra Andrzej rupesi nauramaan tavalla sellaisella kuin heidän

välillään ei olisi koskaan ollut vähintäkään väärinkäsitystä, ja Oleńka
väänsi käsiään nähdessään kuinka tuo kapinallinen luonne luisui
hänen käsistään. Kaikki mitä hän oli puhunut hänelle ihmisten
mielipiteestä, kunniattomuudesta ja siitä, että kaikella pitää olla jokin
määrä, kaikki se kimposi hänestä takaisin kuin nuoli haarniskasta.
Tämän soturin heräämätön omatunto ei antanut vastakaikua
Oleńkan mielipahalle, jota jokainen vääryys, jokainen häpeällinen
ilkityö oli kasvattanut. Mitenkä häneen voisi vaikuttaa, mitenkä saada
hänet vakuutetuksi?

— Tapahtukoon Jumalan tahto! — sanoi Oleńka vihdoin. — Koska

minusta kieltäydytte, niin tiemme eroavat! Kyllä Jumala suojelee
minua orpoa!

— Minäkö kieltäytyisin sinusta? — kysyi Kmicic hämmästyneenä.

— Niin; jollette sanoin, niin ainakin töin… jollette te minusta, niin

minä teistä… Minä en ikänä mene naimisiin miehen kanssa, jolla on
ihmisten kyyneleitä ja verta omallatunnollaan, ja jota sormella
osoittaen sanotaan rosvoksi ja petturiksi!

— Petturiksi? Älä saata minua tekemään jotakin, jota voisin katua.

Lyököön salama minut heti kuoliaaksi, nylkeköön piru minut, jos olen
petturi, minä, joka olen puolustanut isänmaata silloin, kun kaikki
muut ovat laskeneet kätensä!
 — Te olette puolustavinanne, mutta teette kuin vihollinen: hävitätte
sitä, rääkkäätte kansalaisia, rikotte sekä Jumalaa että ihmisiä
vastaan. Ei! Vaikka sydämeni särkyisi, niin en huoli sellaisesta
miehestä!

— Älä puhu noin, muuten tulen hulluksi! Kaikkien pyhimysten

nimessä, jollet suostu hyvällä, niin minä otan sinut kuitenkin, vaikka
kaikki nuo aateliset, vaikka Radziwillit, vaikkapa itse kuningas ja
kaikki paholaiset sarvineen puolustaisivat sinua minua vastaan,
vaikka minun täytyisi myydä sieluni pirulle…

— Älkää kutsuko pahoja henkiä, sillä ne voisivat kuulla! —

huudahti
Oleńka tehden käsillään suojelevia liikkeitä.

— Mitä minulta vaadit?

— Kunniallisuutta!

Molemmat vaikenivat, ja hiljaisuus seurasi. Kuului vain herra

Andrzejn raskas hengitys. Oleńkan viimeiset sanat olivat kuitenkin
puhkaisseet sen panssarin, joka ympäröi hänen omaatuntoaan. Hän
tunsi nöyryytystä, eikä tiennyt mitä sanoa, miten puolustautua. Hän
alkoi kiivain askelin kulkea edestakaisin huoneessa Oleńkan
istuessa liikkumattomana. Heidän yllään riippui eripuraisuuden ja
vihan pilvi. Heidän oli kiusallista olla nyt kahden kesken, ja pitkä
vaitiolo alkoi tuntua yhä sietämättömämmältä.

— Hyvästi! — sanoi Kmicic äkkiä.

— Lähtekää, ja johtakoon Jumala askeleitanne! — vastasi Oleńka.

 — Minä lähden. Katkera oli juoma, jonka minulle tarjosit, karvas oli
leipä! Etikkaa olet minulle täällä juottanut!

— Ja te luulette juottaneenne minulle hunajaa? — vastasi Oleńka

itkunsekaisella äänellä.

— Hyvästi!

— Hyvästi!…

Kmicic astui ovea kohti, mutta kääntyi äkisti ympäri, riensi Oleńkan
luo, tarttui hänen kumpaankin käteensä ja sanoi:

— Kristuksen nimessä! Tahdotko, että minä kuolleena syöksyisin

hevoseltani maahan?

Oleńka hyrskähti itkuun. Andrzej kiersi käsivartensa tytön ympäri

ja syleili tuota hytkähtelevää vartaloa hokien hampaittensa välistä:

— Lyö minua, lyö, älä sääli!… Herkeä jo itkemästä, rakas Oleńka!

Minä teen mitä vain haluat. Minä lähetän ne pois… sovitan Upitan
asian… minä alan elää toisin… sillä minä rakastan sinua… Hyvä
Jumala, sydämeni on haljeta… minä teen kaikki, kunhan et vain
itke… ja rakastat minua edelleen…

Näin hän neitoaan rauhoitteli ja lohdutti. Oleńka pyyhki kyynelensä

ja sanoi:

— Lähtekää nyt. Kyllä Jumala sovittaa välimme. Sydämessäni ei

ole vihaa… vaan tuskaa…

Kuu kumotti jo korkealla yli valkoisten kenttien, kun herra Andrzej

ajoi joukkonsa etunenässä Lubicziin. Hänen joukkonsa kiemurteli
kuin käärme leveätä tietä pitkin. He ajoivat ensin Wolmontowiczeen,
mutta sieltä jäätyneitten soitten yli oikotietä pitkin.

Vääpeli Soroka lähestyi herra Andrzejta ja kysyi:

— Herra ratsumestari, mihin me majoitumme Lubiczissa?

— Pois tieltä! — vastasi Kmicic ja ajoi edelle sanomatta

kenellekään mitään. Hänen sydämessään kamppailivat suru ja viha;
toisinaan hän tunsi suuttumusta omaa itseään kohtaan. Tämä oli
ensimmäinen yö hänen elämässään, jolloin hän teki tiliä
omantuntonsa kanssa, ja tämä painosti häntä kovemmin kuin
raskain haarniska. Maine tahrattuna hän oli saapunut näille maille, ja
mitä hän oli tehnyt korjatakseen sitä? Jo ensimmäisenä päivänä hän
oli antanut ammuskella ja viettää irstasta elämää Lubiczissa. Sitten:
sotilaat olivat tehneet vääryyttä Vielä pahempaa: hän oli hyökännyt
Poniewieźin viranomaisten kimppuun, kaatanut miehet, ajanut
upseereita alastomina pakkasessa… Häntä vastaan tullaan tästä
nostamaan oikeusjuttu, ja hän häviää. Eikä hän voi nyt, kuten ennen,
haalia kokoon asestettua roskajoukkoa ja nauraa korkealle
oikeudelle, sillä hän aikoo naida, asettua Wodoktyyn asumaan ja
ottaa vastaan viran vakituisessa armeijassa. Ja vaikkapa hän
välttäisikin tuomion, niin kaikki nämä ilkityöt, jotka eivät ole
arvokkaalle soturille sopivia, tuottaisivat hänelle kuitenkin
rangaistuksen. Ehkä pahat työt voitaisiinkin sovittaa, mutta muisto
niistä tulisi kuitenkin elämään ihmisten mielissä, hänen
omassatunnossaan ja Oleńkan sydämessä…

Hän muisteli, ettei Oleńka ollut kuitenkaan ajanut häntä luotaan,

vaan olipa tytön silmistä saattanut lukea anteeksiantamusta, ja
Oleńka oli hänestä hyvä kuin enkeli. Hänen teki silloin mielensä
kääntyä ympäri, ajaa minkä hevosesta lähtee, heittäytyä Oleńkan
jalkain juureen, pyytää anteeksi ja suudella niitä suloisia silmiä,
joitten kyynelet olivat tänään hänenkin kasvojaan kostuttaneet.

Eipä puuttunut paljoa, ettei hän purskahtanut itkemään, ja hän

tunsi, ettei ollut eläessään rakastanut ketään niin kovasti kuin tuota
tyttöä. »Vannon kautta Pyhän Neitsyen», — ajatteli hän, — »että
teen kaikki, mitä hän tahtoo. Minä annan kumppaneilleni runsaat
lahjat ja lähetän heidät sitten maailman ääriin, sillä totta on, että he
johdattavat minut pahaan.» Juolahtipa miehen mieleen, että
Lubiczissa hän varmaan tapaa heidät humalassa tai rehkimässä
tyttöjen kanssa, ja hänet valtasi sellainen viha, että hän olisi
hakannut maahan omat soturinsakin.

— Kyllä minä heille näytän! — mutisi hän. — Vielä eivät ole minua
tällaisena nähneet…

Ja hän kannusti hevostaan vimmatusti ja kiskoi ohjaksista. Soroka,

joka äkkäsi sen, huomautti sotilaille:

— Nyt on ratsumestari ärjyllä päällä. Jumala varjelkoon

joutumasta hänen kynsiinsä!

Herra Andrzej oli todella raivoissaan. Ympärillä vallitsi syvä

hiljaisuus. Kuu kumotti kirkkaasti, tuhannet tähdet tuikkivat, tuulen
henki ei hievahduttanut puitten oksia — mutta ritarin sydämessä
raivosi myrsky. Matka Lubicziin tuntui hänestä pitemmältä kuin
koskaan. Synkät metsät ja valkeat kentät herättivät hänessä pelkoa,
jollaista hän ei ollut vielä tuntenut. Sitäpaitsi painosti häntä
väsymyskin, sillä koko edellisen yön hän oli viettänyt Upitassa
helussa ja melussa. Mutta hän päätti voittaa sekä väsymyksen että
mielenapeuden ja kääntyi joukkoon päin huutaen:
 — Täyttä vauhtia!

Hän singahti lentoon kuin nuoli, ja koko joukko seurasi hänen

kintereillään. He kiitivät halki metsien ja tasankojen kuin lauma
kummittelevia ristiritareja, joita samogitialaisten sanojen mukaan
saattaa nähdä lentävän ilmassa kirkkaina, kuutamoisina öinä
ennustaen sotaa ja onnettomuutta. Kavioitten kopse kiiri heidän
edellään ja jäljessään, ja hevoset alkoivat höyrytä. Vasta kun
Lubiczin lumiset katot alkoivat häämöttää, he hiljensivät vauhtia.

Kartanon portti oli selkoisen selällään. Kmicic ihmetteli, ettei

kukaan tullut ulos katsomaan tulijoita, vaikka koko pihamaa täyttyi
hevosista ja miehistä. Hän oli odottanut näkevänsä ikkunat
valaistuina ja kuulevansa Uhlikin tshekanikan säveleitä ja hurjaa
humua. Mutta ainoastaan ruokasalin kahden ikkunan läpi tuikahteli
himmeä tuli; muuten oli aivan pimeätä, hiljaista, kolkkoa. Vääpeli
Soroka hyppäsi ensimmäisenä hevosen selästä ja astui
ratsumestarin luo pitämään jalustinta.

— Menkää nukkumaan! — sanoi Kmicic. — Väentupa täyteen,

loput tallinvajaan! Hevoset talliin; heiniä on ladossa!

— Ymmärrän! — vastasi vääpeli.

Kmicic astui hevosen selästä alas. Eteisen ovi oli aivan auki ja
eteisessä kylmä kuin pihalla.

— Hoi! Onko siellä ketään? — huusi Kmicic. Ei vastausta.

— Hoi! — huusi hän vielä kovemmin. Hiljaista.

— Tukkihumalassa ovat! — murahti Andrzej. Ja hänet valtasi

sellainen kiukku, että hän alkoi purra hammasta. Matkalla Lubicziin
hän oli vavissut vihasta ajatellessaan tapaavansa kumppanit
juomassa ja irstailemassa, mutta nyt tämä hiljaisuus kiusoitti häntä
vieläkin enemmän.

Hän astui ruokasaliin. Suurella pöydällä paloi savuava talikynttilä

levittäen ympärilleen punertavaa hohdetta. Ilma, joka tulvahti
avatusta ovesta, sai kynttilän liekin lepattamaan, niin ettei herra
Andrzej ensinnä nähnyt mitään. Vasta kun lepatus oli laannut,
huomasi hän seinän vieressä jonon makaavia ihmisiä.

— Ovatko he juoneet itsensä kuoliaiksi, vai mitä? — mutisi hän

rauhattomasti.

Hän astui lähimmän makaavan luo. Kasvoja hän ei voinut nähdä,

ne olivat varjossa, mutta valkoisesta vyöstä ja valkoisesta
tshekanikan kotelosta hän tunsi, että se oli herra Uhlik, ja alkoi
kursailematta potkia häntä jalallaan.

— Ylös, naudat! Ylös!…

Mutta herra Uhlik makasi liikkumatta, kädet kylkiä pitkin, ja yhtä

liikkumatta olivat muutkin. Kukaan ei haukotellut, ei ojennellut, ei
herännyt, ei huutanut. Herra Kmicic pani merkille, että kaikki
makasivat selällään samassa asennossa, ja kauhea aavistus juolahti
hänen mieleensä.

Hän syöksyi pöydän luo, otti vapisevin käsin talikynttilän ja valaisi

sillä makaavien kasvoja.

Hänen hiuksensa nousivat pystyyn, sillä näky oli kerrassaan

hirvittävä… Uhlikin saattoi tuntea vain valkoisesta vyöstään, sillä
kasvot ja pää olivat yhtenä muodottomana, verisenä massana ilman
silmiä, nenää ja suuta; pitkät viikset vain pistivät esiin tästä
hirvittävästä läjästä. Herra Kmicic valaisi seuraavia… Toisena rivissä
makasi Zend hampaat purtuina yhteen ja silmät, joissa vieläkin
kuvastui kuoleman kammo, pullistuneina ulos kuopistaan.
Kolmannen, Ranickin, silmät olivat ummessa, ja kasvot täynnä
valkoisia, punaisia ja mustia täpliä. Herra Kmicic valaisi edelleen…
Neljäntenä oli herra Kokosinski, rakkain Kmicicin kumppaneista, sillä
olivathan he vanhoja naapureita. Hän näytti nukkuvan rauhallisesti,
mutta kaulassa oli ammottava haava. Viidentenä virui
jättiläiskasvuinen Kulwiec-Hippocentaurus, nuttu rinnan kohdalta
avattuna ja pää muodottomaksi ruhjottuna. Herra Kmicic vei kynttilän
kunkin kasvoille, ja kun hän vihdoin katseli kuudetta, Rekucia, näytti
hänestä kuin onnettoman silmäluomet olisivat hiukan liikahtaneet.

Hän laski talikynttilän lattialle ja ravisti haavoitettua hiukan.

— Rekuc, Rekuc! — huusi hän. — Se olen minä, Kmicic!…

Haavoittuneen kasvot alkoivat liikkua, silmät ja huulet avautuivat,

mutta sulkeutuivat kohta jälleen.

— Se olen minä! — toisti Kmicic. Rekucin silmät avautuivat nyt

kokonaan. Hän tunsi ystävänsä ja voihki hiljaa:

— Jendrus!… Pappia!…

— Kuka on murhannut teidät?! — huusi Kmicic tarttuen tukkaansa.

— Bu-try-mit… — voihki Rekuc tuskin kuuluvasti.

Sitten hän ojensi itseään, jäykistyi, silmät sammuivat — ja hän oli

kuollut.
 Kmicic meni ääneti pöydän luo, laski sille kynttilän, istuutui tuolille
ja alkoi käsillään hieroa kasvojaan kuin herännyt, joka ei vielä
itsekään tiedä, onko hän valveilla vai näkeekö unta.

Sitten hän katsoi taas ruumiita, jotka makasivat lattialla

hämärässä. Kylmä hiki pusertui hänen otsalleen, hiukset nousivat
pystyyn, ja hän huusi yht'äkkiä niin julmasti, että ikkunaruudut
helisivät kehyksissään:

— Tänne! Miehet! Tänne!

Väentuvassa nukkuvat sotilaat kuulivat huudon ja karkasivat saliin.

Kmicic osoitti ruumiita seinän vieressä.

— Murhatut! Murhatut! — sanoi hän käheällä äänellä.

Sotilaat juoksivat katsomaan ruumiita; toiset heistä sytyttivät

päreen, jolla valaisivat vainajain kasvoja. Ensimmäistä
hämmästyksen hetkeä seurasi melua ja huutoja. Tulivatpa jo nekin,
jotka olivat joutuneet talliin nukkumaan. Koko talo oli valaistu, miehiä
kuhisi, ja tässä huutojen, kysymysten ja liikkeitten sekamelskassa
makasivat vain murhatut — vastoin tapaansa — rauhallisina ja
välinpitämättöminä kaikesta. Heidän sielunsa olivat kaikonneet
kauaksi pois; ei sotatorvi eikä maljojen kilinä olisi saanut enää
heidän ruumiitaan liikkeelle.

Sotilaitten laumasta kuului yhä useammin uhkauksia ja kirouksia.

Kmicic, joka tähän saakka oli ollut kuin tajuton, ryntäsi yht'äkkiä
pystyyn ja ärjäisi:

— Hevosille!
 Kaikki hyökkäsivät ovea kohti. Tuskin oli puolta tuntia kulunut, kun
satakunta ratsumiestä kiiti täyttä laukkaa leveätä, lumista tietä pitkin,
ja heidän etunenässään herra Andrzej kuin paholaisen riivaamana,
lakitta ja paljastettu miekka kädessä. Yön hiljaisuudessa kajahteli
villejä huudahduksia:

— Lyökää! Surmatkaa!…

Kuu oli juuri kohonnut öisellä taipalellaan korkeimmilleen, kun sen

hohde alkoi sulautua punertavaan valoon, joka näytti nousevan kuin
maasta. Vähitellen muuttui taivas yhä punaisemmaksi, ja vihdoin
näkyi koko seutu punertavassa valaistuksessa. Koko Butrymien
asuma laaja kylä oli yhtenä tulimerenä, ja Kmicicin villit soturit kiitivät
ympäri halki savupilvien, savuavien raunioitten ja murhasivat kauhun
turruttamaa kansaa…

Läheisten kylien asukkaat heräsivät unestaan. Missä suurempina,

missä pienempinä joukkoina kokoontui kansaa teille ja talojen
edustoille katsomaan kohti palopaikkaa ja vaihtamaan tuskallisia
huomautuksia: »Vihollinen on kai tunkeutunut Volmontowiczeen ja
polttaa kylää… Tuo ei ole mikään tavallinen tulipalo!»

Laukaukset, jotka silloin tällöin kajahtelivat palopaikalta päin,

vahvistivat tällaisia otaksumisia.

— Lähtekäämme auttamaan! — kehoittivat rohkeammat. —

Älkäämme antako veljiemme sortua!…

Kun vanhemmat näin haastelivat, olivat nuoremmat jo nousseet

hevosten selkään. Krakinowissa ja Upitassa soitettiin kirkonkelloja.
 Wodoktyssa heräsi Aleksandra-neiti siihen, että joku koputti hiljaa
oveen.

— Oleńka! Nouse! — sanoi neiti Franciszka Kulwiec.

— Tule sisälle, täti! Mitä on tapahtunut?

— Wolmontowicze palaa! Kuuluu laukauksia ihan tänne saakka!

Siellä taistellaan! Jumala, ole meille armollinen!

Oleńkalta pääsi kauhun huudahdus. Hän hyppäsi vuoteestaan ja

alkoi pukeutua kiireisesti. Hänen ruumiinsa vapisi kuin kuumeessa.
Hän yksin aavisti heti, mikä vihollinen oli hyökännyt onnettomien
Butrymien kimppuun.

Hetkisen kuluttua tulivat unesta säikähtyneet tytöt itkien sisään.

Oleńka polvistui pyhimyksen kuvan eteen, ja muut seurasivat hänen
esimerkkiään. Kaikki alkoivat lukea rukousta kuolevain puolesta.

He olivat ehtineet tuskin puoliväliin rukousta, kun eteisen ovelta

kuului kovaa kolkutusta. Tytöt hypähtivät pystyyn, ja pelokas
huudahdus nousi heidän rinnoistaan.

— Älkää avatko! Älkää avatko!

Kolkutus kuului kahta kovemmin, ja saattoi jo odottaa, että ovi

tuossa tuokiossa romahtaa sisään. Ajopoika Kostek syöksyi
huoneeseen keskelle tyttöjen parvea.

— Armollinen neiti! — huusi hän. — Joku kolkuttaa oveen!

Avaanko?

— Onko hän yksin?

 — Yksin on.

— Mene avaamaan!

Poika riensi ulos. Oleńka otti kynttilän ja meni ruokasaliin. Neiti

Kulwiec ja tytöt seurasivat häntä.

Hän oli tuskin ennättänyt laskea kynttilän pöydälle, kun eteisestä

kuului aseitten kalinaa, ovi narahti, ja naisten eteen ilmaantui herra
Kmicic kauhean näköisenä, verisenä, savun mustaamana,
huohottaen ja silmissä mieletön ilme.

— Hevoseni kaatui metsässä!… — huusi hän. — He ajavat minua

takaa!…

Aleksandra-neiti katsoi häntä suoraan silmiin ja kysyi:

— Oletteko polttaneet Wolmontowiczen?

— Olemme!…

Hän aikoi sanoa vielä jotakin, mutta ulkoa kuului samassa huutoa
ja kavioiden kapsetta, mikä lähestyi nopeasti.

— Paholaiset tulevat ottamaan sieluani!… Hyvä on! — huusi

Kmicic kuin pyörryksissä.

Aleksandra-neiti kääntyi tyttöjen puoleen sanoen:

— Jos kysytään, niin sanokaa, ettei täällä ole ketään. Menkää nyt
tupaan!

Sitten hän kääntyi Kmiciciin päin ja sanoi osoittaen viereistä

huonetta: