Professional Documents
Culture Documents
Full Think Sociology 2Nd Edition Carl Test Bank Online PDF All Chapter
Full Think Sociology 2Nd Edition Carl Test Bank Online PDF All Chapter
Full Think Sociology 2Nd Edition Carl Test Bank Online PDF All Chapter
Bank
Visit to download the full and correct content document:
https://testbankdeal.com/download/think-sociology-2nd-edition-carl-test-bank/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
https://testbankdeal.com/product/think-sociology-canadian-2nd-
edition-carl-test-bank/
https://testbankdeal.com/product/think-sociology-canadian-2nd-
edition-carl-solutions-manual/
https://testbankdeal.com/product/think-social-problems-2nd-
edition-carl-test-bank/
https://testbankdeal.com/product/think-social-problems-2nd-
edition-carl-solutions-manual/
THINK Psychology 2nd Edition Baird Test Bank
https://testbankdeal.com/product/think-psychology-2nd-edition-
baird-test-bank/
https://testbankdeal.com/product/think-critically-2nd-edition-
facione-test-bank/
https://testbankdeal.com/product/think-marketing-canadian-2nd-
edition-tuckwell-test-bank/
https://testbankdeal.com/product/think-critically-2nd-edition-
facione-solutions-manual/
https://testbankdeal.com/product/think-public-relations-2nd-
edition-wilcox-solutions-manual/
Another random document with
no related content on Scribd:
kovemmin lapiolla nelikon kylkeen, kun oli jo kukkurapääksi sen
täyttänyt.
— Hyvästi!
— Hyvästi, herra kauppias… kii-kiitoksia… Junnu oli tahtonut
kiittää monilla sanoilla ja osoittaa, kuinka paljo hän kauppiaasta piti,
vaan hän oli hätäytynyt kuin lapsi eikä osannut muuta kuin kiirehtiä
ulos niin pian kuin kerkisi.
Niin kuin Junnu pahasti aavisti, tuli kohta ilmi hänen pois
joutumisensa kauppias Helisevästä. Poikarakkeja tuli rantaan ja
alkoivat häntä härnätä sillä, että "isäntä" on ajettu pois talostaan.
Junnu ei ensin virkkanut mitään, vaan kun kaikki toiset kantajat ja
kippari kaikkein enin alkoivat ahdistaa häntä, selitti hän viimein, että
hän se lähti, eikä häntä ole ajettu. Mutta sitäkös kukaan uskoi, ohoh!
Isäntä oli ajettu talostaan — sepäs hauskaa vasta oli! Häntä
neuvottiin, että hänen olisi pitänyt isäntänä ajaa muut pois talostaan,
mutta siinä talossa lieneekin akkavalta. J.n.e.
Junnu koetti kärsiä kaikki, vaikka tukalaa se oli. Miksi hänen piti
näin olla kaikkien pilkattavana, kaikkien sysittävänä? eihän hän ollut
mitään pahaa tehnyt. Hänen lapsellisissa silmissään kuvastui syvä
tuska ja kärsimys, mutta se teki hänet toisten silmissä vaan yhä
naurettavammaksi, kaikilla oli sitä suurempi halu häntä kiusata, kuta
enemmän he näkivät hänen tulevan pahalle mielelle.
Eräänä päivänä kun Junnu oli työssä eräällä lotjalla, tuli kaksi
poliisia vaatimaan häntä poliisikamariin.
— Ei tässä nyt itku auta, käy mukaan vaan! sanoivat poliisit. Itke
sitte linnassa, siellä on parempaa aikaa!
Mutta kun hän oli astunut aittaan, ottanut tulitikulla tulen ja hetken
katsellut ympärilleen, muuttui hänen mielensä kummallisesti. Aitta oli
hänelle niin tuttu, nuo katosta riippuvat palvatut liharaajat olivat
ennenkin riippuneet samalla tavalla, hyllyt ja hinkalot olivat kaikki
entisillä paikoillaan ja tavarat niissä niin kuin ennenkin. Hän oli tullut
tänne aikoen tuhota ja hävittää, vaan nyt tuntui se hänestä
rikokselta, jota hän ei voisi tehdä. Hän ei voinut luvattomasti koskea
näihin tavaroihin, joiden vartija hän itse kerran oli ollut.
Hän läksi aitasta pois, vaan jätti tahallaan oven auki ja viskasi
etäälle rakennusten yli tuon tutun, suuren avaimen, jota hän ei
saattanut varastaa. Viekööt nyt varkaat koko aitan, kun sillä enää ei
ole uskollista vartijaa, ei hän enää tarvinnut varjella sitä!
Kummallisten ristiriitaisten tunteitten vallassa siitä, ettei hän voinut
tuosta aitasta mitään ottaa, meni hän äkäpäissään eräälle liiterille,
joka myterässä syksyisessä yössä kuumotti valkealta ja joka näytti
olevan uusi rakennus, tehty hänen talosta lähtönsä jälkeen. Eräs
hänen kädessään oleva avain sopi liiterin lukkoon, ja hän avasi oven
ja meni sisään. Tulitikulla hän raapasi tulen ja katseli ympäriinsä.
Siellä oli kaikellaista rautatavaraa: lapioita, taikkoja y.m. rautakaluja
sekä puhdasta terästä ja rautaa. Tämä tuntui hänestä vieraalta
omaisuudelta, ja hän otti sieltä muutamia teräspalasia ja yhden
lapion. Lähtiessään hän viskasi avainkimpun oven eteen.
Nyt hän oli saanut kostaa! Kunpa vaan oikeat rosvot tulisivat ja
veisivät koko makasiinin sisällyksen!
Hän päätti nyt lähteä koko kaupungista, ja yötä myöten läksi hän
tavaroineen kaupungista ulos vievää maantietä matkaamaan. Hän
kulki niin kauvan kun tuli aamu, poikkesi sitte erääseen
maantienvarsitaloon, jossa hän söi ja kyseli työpaikkoja. Kuultuaan
sepän asuvan kylällä, läksi hän sinne, möi sepälle teräksensä ja
lapionsa ja pääsi hänelle pajamieheksi.
Mutta kerran kauppias itse kadulla pysäytti hänet, vaikka oli ennen
aina karttanut katsoa häneen, ja kutsui käymään luonaan.
— Minä olen tehnyt suuren rikoksen, vaan olen sen kautta päässyt
valkeuteen. Pastori selitti, että Herra useasti antaa ihmisen pahan
hengen valtaan, johdattaakseen hänet koettelemusten kautta
oikealle tielle. Niinpä on minunkin käynyt. Se oli yksi kohta
oikeudessa, josta minä tulin yminärrykseeni; se oli se, kun kauppias
vannoi pyhän valan siitä kadonneesta avaimesta —
Maksettu asia.
— Sanomalehden tilausrahasta.
— Voi, voi tokiinsa, mikä vahinko piti tulla, kun leivät paloivat!
päivitteli hän mustuneita leipiä uunista pöydälle viskoessaan.
Hänelle tuli siitä niin paha mieli, ettei hän voinutkaan heti lähteä
sanomalehden konttooriin, vaan siunuusteli ja vakeroi palaneiden
leipäinsä ääressä. Kaikessa tapauksessa päätti hän nyt odottaa
ensin miestään kotiin ja kertoa hänelle kaikki: Haverisen piti tullakin
kohta päivälliselle.
— Ei, minä en kärsi tätä! Minä lähden sinne ja vien tämän lipun
niiden nenän eteen.