Professional Documents
Culture Documents
Full Download Ansi C Programming Learn Ansi C Step by Step 1St Edition Kanetkar Online Full Chapter PDF
Full Download Ansi C Programming Learn Ansi C Step by Step 1St Edition Kanetkar Online Full Chapter PDF
https://ebookstep.com/product/assembly-language-step-by-step-
programming-with-linux-duntemann-jeff/
https://ebookstep.com/product/woodwork-step-by-step-carpentry-
techniques-made-easy-dk-step-by-step-dk/
https://ebookstep.com/product/manipulasi-photoshop-dengan-step-
by-step-endi-astiko/
https://ebookstep.com/product/dasar-dasar-dan-step-by-step-four-
in-one-web-programming-html-javascript-php-dan-mysql-marvin-
chandra-wijaya/
Step by Step Analisa Teknikal and Swing Ryan Fulbert
https://ebookstep.com/product/step-by-step-analisa-teknikal-and-
swing-ryan-fulbert/
https://ebookstep.com/product/express-js-the-ultimate-beginner-s-
guide-to-learn-express-js-step-by-step-2020-2st-edition-max-
beerbohm-moaml-mohmmed/
https://ebookstep.com/product/step-by-step-analisis-regresi-data-
panel-menggunakan-eviews-nani/
https://ebookstep.com/product/a-beginners-guide-to-succulent-
gardening-a-step-by-step-guide-to-growing-beautiful-long-lasting-
succulents-1st-edition-taku-furuya/
https://ebookstep.com/product/l-abc-della-pasticceria-la-scuola-
step-by-step-per-realizzare-in-modo-semplice-anche-il-dolce-piu-
difficile-mario-grazia/
Another random document with
no related content on Scribd:
osastoihin ja riveihin marssiakseen pois. Siellä vilkkuu Olivierin
punainen paita ja hänen pitkä, musta partansa heiluu tuulessa,
hänen seisoessaan leveälierinen hattu kädessään. Hän sanoo
hyvästi vapauttamalleen suurelle viholliselle — yksinkertaiselle
englantilaiselle sotavanhukselle, joka kiittää häntä miestensä
puolesta. Englantilaisten joukkojen jäännös seisoo hänen takanaan
tehden kunniaa kivääreillään; sen vieressä on ruoka- ja
kuormastovaunuja peräytymistä varten. Rummun pärrytys kuuluu:
brasilialaiset lähtevät liikkeelle; englantilaiset seisovat paikoillaan
kuin kuvapatsaat. Ja niin he seisovat siksi, kunnes viimeinen
vilahdus vihollisesta on kadonnut näköpiirin taa. Silloin muuttavat he
äkkiä asentoa kuin kuolleet, jotka virkoavat. He kääntävät
viidetkymmenet kasvonsa kenraalia kohden — sellaisia kasvoja ei
voi unhottaa."
Kun he nyt olivat tulleet kummun yli, kohtasi heitä voimakas valo
englantilaisen ravintolan punaverhoisista ikkunoista. Se oli
rakennettu pitkäsivu tielle päin, aivan kuin siten osoittaakseen
tavatonta vieraanvaraisuuttaan. Kaikki sen kolme ovea olivat auki, ja
iloinen nauru ja hälinä kuului sieltä kulkijoittemme korviin.
"On kylmä", sanoi isä Brown, "juokaamme hiukan viiniä tai olutta."
"Niin, se oli iloinen talo", sanoi isä Brown. "Talo oli hauska ja
iloinen niin kauan kuin hän oli. Luuletteko, että se pysyy yhtä iloisena
nyt, kun hän on kuollut?"
"Vai niin", sanoi Gilder vetelästi. "Kun juna oli lähtenyt, oli hänkin
kadonnut. Jokseenkin häpeämätön pahantekijä, vai mitä? Hän
pakeni samalla junalla, jonka piti hakea poliisit tänne."
"Te olette, arvelen minä, aivan varma siitä, että hän on murhannut
isäntänsä?" kysyi nuori mies.
"Kyllä, poikaseni, siitä olen aivan varma", vastasi Gilder kiivaasti
"jo sen yksinkertaisen tosiseikan vuoksi, että hän on ottanut
mukaansa kahdenkymmenen tuhannen punnan edestä
arvopapereita, jotka olivat hänen isäntänsä kirjoituspöydän
laatikossa. Ainoa, mitä voisi sanoa vaikeaksi, on saada selville tapa,
millä murha on tehty. Näyttää siltä, kuin pääkallo olisi murskattu
jollain suurella aseella, mutta täällähän ei ole minkäänlaista asetta,
ja murhaajasta on kai ollut epämukavaa kuljettaa asetta mukanaan,
vaikka se olisi ollutkin niin pieni, ettei kukaan olisi huomannut sitä."
"Te olette aivan oikeassa, sir", sanoi hän isä Brownille. "Se on
nuoranpätkä."
Kun hän puhui, ymmärsi jokainen, että tuo ääni oli saattanut
pysäyttää junan. Hän oli uneliaan näköinen, tukka suora ja musta,
kasvot värittömät ja niissä vaakasuorissa halkeamissa, jotka
ilmaisivat suun ja silmien paikan, oli jotain, mikä vei ajatuksen
Itämaille. Hänen syntyperänsä ja nimensä olivat hämärän peitossa
aina siitä saakka, kun sir Aaron oli pelastanut hänet tarjoilijan
paikasta eräässä Lontoon ravintolassa ja monesta paljon
pahemmastakin tilanteesta, sanoivat muutamat. Mutta hänen
äänensä oli yhtä elävä kuin hänen kasvonsa kuolleet. Liekö se
johtunut siitä, että hän koetti tehdä ajatuksensa ymmärrettäviksi
vieraalla kielellä, tai isännän tähden, joka oli ollut hiukan kuuro, yhtä
kaikki oli Magnuksen äänen paino hyvin heläjävä ja läpitunkeva, ja
koko ryhmä säpsähti, kun hän puuttui puheeseen.
"Minä olen aina tiennyt, että näin tulisi käymään", sanoi hän
kovasti ja korskeasti. "Minun vanha isäntä parkani teki pilaa minusta,
sen vuoksi että olin aina mustissa, mutta minä sanoin, että tahdoin
olla valmiina hänen hautajaisiaan varten."
"Mutta sir Aaronin rahat olisivat kai olleet turvassa hänen oman
perheensä huostassa", sanoi Gilder.
Isä Brown kohotti äkkiä kasvonsa, jotka loistivat kuin äsken pestyt:
Seuraava tosiseikka, joka tuli heidän tietoonsa oli se, että Patrick
Royce suurine, kumarine päineen astui piiriin ja lausui seuraavat
kummalliset sanat:
"Jos minun täytyy lähteä, pitää minun saada hiukan huvitella sitä
ennen."
Hänen mahtava käsivartensa kohosi ja rautanyrkillä suuntasi hän
Magnuksen irvistelevään mongoolinaamaan tuustin, joka ojensi
hänet, litteänä kuin pannukakun, maahan. Pari kolme poliisia tarttui
heti Royceen, mutta kaikki muut saivat sen käsityksen kuin kaikki
järki olisi hävinnyt ja maailman kaikkeus surisisi ympäri päättömässä
pantomiimissa.
"Mitä tarkoitatte?"
"Se, mitä tuo mies on puhunut, on täyttä totta", sanoi Royce. "Miss
Armstrong makasi tosiaankin lattialla pyörryksissä. Mutta hän ei ollut
tarttunut veitseen hyökätäkseen isänsä kimppuun, vaan
puolustaakseen häntä."
"Ketä vastaan?"