Sustainable Development and Quality

of Life Through Lean Green and Clean

Concepts K. Muralidharan
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/sustainable-development-and-quality-of-life-through-le
an-green-and-clean-concepts-k-muralidharan/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Sustainable Bioprocessing for a Clean and Green

Environment: Concepts and Applications 1st Edition M.
Jerold (Editor)

https://ebookmeta.com/product/sustainable-bioprocessing-for-a-
clean-and-green-environment-concepts-and-applications-1st-
edition-m-jerold-editor/

Handbook of Sustainable Development Through Green

Engineering and Technology 1st Edition (Eds) Vikram
Bali

https://ebookmeta.com/product/handbook-of-sustainable-
development-through-green-engineering-and-technology-1st-edition-
eds-vikram-bali/

Green Chemistry Process Technology and Sustainable

Development Tatsiana Savitskaya

https://ebookmeta.com/product/green-chemistry-process-technology-
and-sustainable-development-tatsiana-savitskaya/

Measuring Sustainable Development and Green Investments

in Contemporary Economies Mihai Mieila

https://ebookmeta.com/product/measuring-sustainable-development-
and-green-investments-in-contemporary-economies-mihai-mieila/
Lean and Green Manufacturing: Towards Eco-Efficiency
and Business Performance

https://ebookmeta.com/product/lean-and-green-manufacturing-
towards-eco-efficiency-and-business-performance/

Clean C++20: Sustainable Software Development Patterns

and Best Practices 2nd Edition Stephan Roth

https://ebookmeta.com/product/clean-c20-sustainable-software-
development-patterns-and-best-practices-2nd-edition-stephan-roth/

Clean C++20 - Sustainable Software Development Patterns

and Best Practices 2nd Edition Stephan Roth

https://ebookmeta.com/product/clean-c20-sustainable-software-
development-patterns-and-best-practices-2nd-edition-stephan-
roth-2/

Green Innovation Sustainable Development and Circular

Economy 1st Edition Nitin Kumar Singh

https://ebookmeta.com/product/green-innovation-sustainable-
development-and-circular-economy-1st-edition-nitin-kumar-singh/

Green Chemistry, Its Role in Achieving Sustainable

Development Goals Volume 1 1st Edition Sanjay K. Sharma

https://ebookmeta.com/product/green-chemistry-its-role-in-
achieving-sustainable-development-goals-volume-1-1st-edition-
sanjay-k-sharma/
K. Muralidharan

Sustainable Development and Quality

of Life
Through Lean, Green and Clean Concepts
1st ed. 2021
K. Muralidharan
Faculty of Science, Maharaja Sayajirao University of Baroda, Vadodara,
Gujarat, India

ISBN 978-981-16-1834-5 e-ISBN 978-981-16-1835-2

https://doi.org/10.1007/978-981-16-1835-2

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive

license to Springer Nature Singapore Pte Ltd. 2021

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively
licensed by the Publisher, whether the whole or part of the material is
concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in
any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.
This Springer imprint is published by the registered company Springer
Nature Singapore Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-01/04
Gateway East, Singapore 189721, Singapore
I dedicate this book to all those who
eat-less, sleep-less and use-less
Preface
This book builds on simple concepts like Lean and Green concepts,
which becomes an integral part of clean sciences and technologies. This
author believes that everything in excess is ‘wastes,’ whether it is
energy, food, infrastructure, machinery, comforts, facilities, techniques,
and so on. The environment, air, land, ecosystem, and climate are for all.
Climate change issues and environmental problems are prevalent these
days and pose various kinds of problems sustainable in our day-to-day
lives. The lean principle advocates waste elimination and improve
quality in process or product, and the Green concepts facilitate
sustainable practices and promotions. Therefore, there is an immediate
requirement to educate people to act positively towards the ill-effects of
waste and pollution. I firmly believe that the Lean, Green and Clean
concepts can facilitate a positive approach for a better quality of life.
The concept of writing this book was started when I was asked to
design a course for an undergraduate foundational level program
offered under Choice based credit system (CBCS) of our university,
where students from any discipline can join and acquire credits.
Foundational level courses are generally popular topics and offered to
students for enriching their tastes and preference for skill development
and personal excellence. I found a strong demand for teaching the
students about the quality concepts to be practiced in their daily life, as
other papers offered at the undergraduate program are not catering to
these needs. The book can be used for any foundation or regular
courses offered at any university irrespective of faculties and
disciplines. The necessary ingredients are incorporated into this book.
The book can attract a wider audience, including students, teachers,
Quality professionals, management consultants, Lean, and Six Sigma
professionals. Emphasis is laid on understanding and applying the
concepts of quality through project management and measurement-
based assessment methods.
There are plenty of books on Lean concepts available in the
literature. Even Lean ideas are discussed as a part of Lean Six Sigma,
Lean manufacturing, Six Sigma kind of philosophies as well. The
author’s book entitled Six Sigma for Organizational Excellence: A
Statistical Approach also covers lean concepts to some extent. Most of
the time, the discussion is centered around the Toyota Production
System (TPS) only, as they are responsible for introducing Lean
concepts way back in the 1980s. The author has also referred to some
books written on Green ideas, discussing the importance of being
sustainable in business and trade. The books by Keivan Zokaei A.
(Creating a Lean and Green Business System: Techniques for Improving
Profits and Sustainability, CRC, 2013) and Walter Crinnion (Clean, Green,
and Lean: Get Rid of the Toxins That Make You Fat, Wiley, 2010) are
closely related to the title of this book. The first book discusses the
benefits of using Lean and green concepts through TPS, as mentioned
above. The second book is written from a medical dietary point of view,
where some lean ideas are used to reduce food intake and its usages.
Almost all the literature offers how to improve productivity and
efficiency in their service processes. None of the books attempts to
make any recommendation for sustaining quality in personal or
professional life. Hence, I do not find any reason to believe that there is
any competition for this book. The proposed text is absolutely a
deviation from many other books in terms of its concepts, methodology,
and presentation. Along with improving business profits and growth,
this book also offers productivity and quality improvement through
sustainable and clean business practices.
Chapter 1 is an introduction, which will explore why we need to
have a sustainable quality of life. A green and clean environment
facilitates the best science/technology/business practices to optimize
the resources and availabilities, which in turn help us to address the
issues concerning sustainable and climate change issues. I feel that, for
sustainable quality life, developing a quality culture is essential for
universal peace and happiness. Chapter 2 presents the concepts of LGC.
Note that, for improving customer relationships, improved profitability,
and service/industrial/environment growth, the organizations should
strive for best business practices in tandem with environmentally
sustainable notions and practices. This is achieved through the
development of LGC concepts. To increase the knowledge of the
process, it is necessary to quantify the process variation inherent in the
process. For quantitatively understanding the process variations, we
discussed various measures of accuracy and precision in this chapter.
The importance of process performance and process capability
measures are also discussed in detail in this chapter.
The scientific and technological notions of LGC are presented in
Chap. 3. Here, we understand the importance of Green energy, Green
chemistry, Green supply chains, Green biology, etc., as they are the core
components for managing products and services subject to climate and
environmental change issues. We feel that the Learn, Green, and clean
methods can potentially recover energy, manage solid and liquid
wastes, and facilitate renewable energy requirements for future
generations.
A detailed discussion on various quality improvement methods like
Total Quality Management (TQM), Total Productive Maintenance (TPM),
Kaizen, 5S+ Safety and Security Techniques, 3M Techniques, Poka Yoke,
Set up Reduction, Just-in-Time Approach, Kanban, Six Sigma concepts,
Capability Maturity Model Integration (CMMI), etc. are presented in
Chap. 4. The improvement tools are critically examined for their
relevance in pursuit of LGC concepts. Among all improvement methods,
Six Sigma supports various tenets of quality improvement by reducing
variation and waste. Hence, it is considered to be one of the powerful
tools for recovering Return on Investment (ROI) and maximizing the
process quality.
The aspects of LGC quality assessment models are presented in
Chap. 5. The relevance of ISO 9000 series, Environmental management
system (EMS), Eco-Management and Audit Scheme (EMAS), Corporate
sustainable business practices, Occupational Health and Safety
Assessment Systems (OHSAS), Emission auditing, Carbon Management,
Climate models and Life cycle assessment is critically examined in this
chapter.
The essence of LGC is presented through the concept of Green
Statistics (this author first studied the idea) in Chap. 6. It is stressed
that any quality concept creates constancy of purpose toward
improving product and service to become competitive and to stay in
business and provide jobs. Towards this, a new concept called “Green
Statistics” is introduced by the authors Muralidharan and Ramanathan
(2012) based on measurement-based evaluation and assessment of the
product, process, and service quality. Green Statistics are used to
evaluate the economic and financial performance of business activities
and improve the environmental concerns which impact climate change.
It is recommended that there is a need for tools to promote the
development and improvement of green performance measures and
supply chain management and data and information use relating to
green supply chain management (GSCM). This requirement is studied
in detail, connecting GSCMs relevance with E-commerce, Big Data
Analytics, Industry 4.0, Reverse logistics, Reverse Engineering, and
Reliability engineering. The chapter also provides the quality guidelines
underlying the Green statistics concepts of sustainable products and
services.
The methods of achieving and promoting LGC concepts in daily life
are studied in Chap. 7. It is believed that a business that is carbon-
positive, wastes nothing, is regenerative to environments, and has a
positive effect on people’s lives. Hence, there should include a flexible
quality audit and policies for producing sustainable products and
services for the generations to come. It is also found that plans for
legislative, social, and political pressures are also imposed on
manufacturers to reduce their global warming contribution during
production and use. We recommend that quality policy shall be
consistent with the company’s strategy, and the top management must
share all the necessary measures to ensure that its corporate quality
policy is clearly understood, implemented, and maintained. This will
ensure the extent of the commitment of top management to quality. To
resist the modern-day challenges in business, it is essential to carry out
Green quality policy and quality audits when new products and
services are introduced in the organization.
We provide an elaborate study on the control, monitoring, and
deployment of LGC principles for a sustainable quality life in Chap. 8.
Although quality concepts are perceptional and notional, monitoring
and control of quality are equally essential as we do it in the case of
processes and products for understanding assignable and chance
causes of variations. To make a product defect-free, it is natural to
minimize the variation of a process. Hence quantifying the amount of
variation in a process is the first and the critical step towards
improvement. Therefore, we study and show the relevance of various
statistical quality tools of monitoring variation and control of the
quality of a process. We strongly recommend that visual presentations
better communicate with the audience faster and effectively, and
convincing quality aspects become easy. Some detailed discussion on
correlation and regression analysis, Design of Experiments (DOE), and
Cause and Effect (C&E) diagram is presented in this chapter. The
necessity of organizing company-wide Quality Function Deployment
(QFD) is also stressed in this chapter. QFD promotes cross-functional
teamwork and gets the right people together, early, to work efficiently
and effectively to meet customers’ needs. QFD is a structured
methodology to identify and translate customer needs and wants into
technical requirements and measurable features and characteristics.
We feel that developing performance metrics and track them every day
to monitor for quality is the best things one should do for realizing the
LGC benefits. To identify those metrics, one should get into the root
cause of the problem. Root cause analysis (RCA) is the process of
identifying causal factors using a structured approach with techniques
designed to provide a focus for identifying and resolving problems and
risks. The chapter provides a comprehensive discussion on Dashboards
and prioritization concepts too.
Chapter 9 provides some case studies based on LGC philosophy. The
case studies are prepared based on organizational problems and
contexts. Chapter 10 is the concluding chapter. We have pointed out
that quality life addresses all concerns of society and environment
suitably incorporating all types of externalities experienced by the
stakeholders of an organization. Establishing a close watch on the
externalities should be the primary concern of all human beings. In this
process, human beings should forgo their egos and priorities for the
betterment of other living people, if it matters the livelihood of others.
The need for increasing value-added activities is necessary for
understanding the right product with the right capabilities. The
identification of non-value added activities is essential to ascertain the
COQ and COPQ associated with any process or organizational events.
For new generation business ventures and startup initiatives, the
development of Lean culture is a must to get speedy results quickly.
With this aim, we offer many quality guidelines and recommendations
for increasing quality in everyone’s life.
K. Muralidharan
Vadodara, India
Acknowledgements
Writing this kind of book was not as easy as I initially thought. Firstly,
the book was developed on a philosophical note incorporating a new
generation thought process on livelihood, business, and sustainable
practice. Secondly, since the materials are all dispersed and integrating
three different concepts (Lean, Green, and Clean) in a single platform
was a difficult task altogether. Along with many text and reference
books, I was forced to read much literature based on magazines and
general books. Close monitoring of news items appearing in daily
newspapers and contemporary articles also helped me a lot in this
process. Notably, the Speaking Tree edition of Time of India was
beneficial for changing my attitude towards life and approach, which
further penetrated my interest in writing this kind of book to its
completion. Some of my lecture notes, conference presentations, and
articles published in various journals and magazines also helped me to
realize this task.
I am thankful to several people for their suggestions and personal
feelings on this topic of discussion. I thank The Editor of Indian
Association for Productivity, Quality, and Reliability for permitting me
to use my articles published in their short communication
“Communiqué” in various issues. I also consulted and used Wikipedia
and other online site materials for understanding the concepts and
current developments happening in Lean, Green, and Clean concepts. I
sincerely acknowledge the online library and web sites for this. I am
grateful to my faculty colleagues Dr. Aruna Joshi, Professor of Botany,
and Dr. Bhavna Trivedi, Professor of Chemistry, for contributing some
materials on Green energy and Green Chemistry, respectively. I also
thank my friend, Mr. Venkatesh, a professor of English at my university,
to go through the manuscript for language corrections and grammar.
It is my duty to acknowledge Mr. Dhiraj K. Patel of my department
and Dr. V. O. Thomas of Mathematics department for their lovable
affection and encouragement conferred on me. Thanks are also due to
Dr. Khimya Tinani, Dr. Pratima Bhavagosai, and Mr. Agniva Das
(Research Scholar) of my department and Linta Paulson of Zoology
department for their valuable help rendered for proof-reading and
other assistance.
 I have a dual mixed feeling of happiness and sadness to state that
the lockdown due to COVID-19 was a blessing in disguise for me, as I
got enough time to spare for revising the chapters and its contents. At
the same time, I am very much concerned about the increasing
incidence of infection and deaths due to the virus pandemic. This
incident has sensitized my thought process to some extent. The
pandemic is giving us many lessons to learn from nature and the
environment. I acknowledge all those scientists and doctors close to
our ecosystem and biodiversity for defeating the virus menace.
I must also submit that this book took many excruciatingly small
steps and exacted a heavy toll on my evenings, weekends, and
vacations. Therefore, it is a matter of pride for me to express my
feelings to my wife, Mrs. Lathika, and sons Vivek and Varun for their
complete silence throughout the writing of this book.
I also take this opportunity to thank the editor and the team of
production of Springer Nature for their valuable service rendered to me
in this endeavor.
Vadodara, India

K. Muralidharan
Acronyms
ALT Accelerated life test
ANOVA Analysis of variance
AR Augmented reality
ARL Average run length
ASCM Agile Supply Chain Management
ASQ American Society for Quality
ATS Average time to signal
BB Black belts
BDA Big Data Analytics
BIBD Balanced incomplete block design
BIC Bayesian information criterion
BIS Bureau of Indian Standards
BSC Balanced score card
C&E Cause and effect
CBA Cost-benefit analysis
CC Cloud Computing
CED Cause and effect diagram
CL Control limit
CLT Central limit theorem
CMM Capability maturity model
CMMI Capability maturity model integration
CNG Compressed natural gas
COPQ Cost of poor quality
COQ Cost of quality
COV Covariance
CPA Cleaner production Assessment
CPM Critical path method
CRD Completely randomized design
CSF Critical success factors
CSR Corporate social responsibility
CTC Critical to cost
CTD Critical to delivery
CTP Critical to process
CTQ Critical to quality
CTS Critical to safety
CV Coefficient of variation
CVM Contingent Valuation Method
DEIT Department of Electronics and Information Technology
DFM Demand Flow Manufacturing
DFR Design for reliability
DFSS Designed for Six Sigma
DIDOV Define-Identify-Design-Optimize-Verify
DMADV Define-Measure-Analyze-Design-Validate
DMAIC Define-Measure-Analyze-Improve-Control
DMEDI Define-Measure-Explore-Develop-Implement
DOE Design of experiments
DPMO Defects per million opportunities
DPO Defects per opportunity
DPU Defect per unit
EDA Exploratory data analysis
EMAS Eco-Management and Audit Scheme
EMS Environmental management standards
ERP Enterprise Resource Planning
ESS Environmental Stress Screening
EWMA Exponentially weighted moving average
FMEA Failure mode effect analysis
FTA
Fault tree analysis
GB Green belts
GDP Gross Domestic Product
GHG Greenhouse Gas
GNP Gross National Product
GRPI Goals-roles and responsibilities-processes-procedures
GS Green Statistics
GSCM Green supply chain management
GSS Green Six Sigma
GSSCM Green Statistics Supply Chain Management
ICT Information and Communication Technology
ID Interrelationship diagram
IoT Internet of Things
IPO Input-Process-Output
IPR Intellectual Property Right
ISO International Organization for standardization
IT Information technology
ITES Information technology enabled services
JUSE Union of Japanese Scientists and Engineers
KMI Key marketing indicators
KPI Key performance indicators
KPIV Key process input variables
KPOV Key process output variables
LCA Life-cycle assessment
LCL Lower control limit
LEED Leadership in Energy and Environmental Design
LGC Lean, Green, and Clean
LPG Liquefied petroleum gas
LSCM Lean supply chain management
LSD
Latin square design
LSL Lower specification limit
LSS Lean Six Sigma
MBO Management by objectives
MDG Millennium Development Goals
MIS Management information system
MRL Mean residual life
MSA Measurement system analysis
MSE Mean square error
MTBF Mean time between failures
MTTF Mean-time-to-failure
MTTR Mean-time-to-repair
NAPCC National Action Plan on Climate Change
NeGP National e-Governance Plan
NVA Non value added
OEE Overall Equipment Effectiveness
PBIBD Partially balanced incomplete block design
PDCA Plan–Do–Check–Act
PM Project management
PPM Parts per million
PPP Public-Private Partnership
QC Quality control
QCI Quality council of India
QD Quartile deviation
QE Quality engineering
QFD Quality function deployment
QM Quality management
QMS Quality Management System
QPM Quantitative process management
R&R
Repeatability and reproducibility
RBD Randomized block design
RCA Root cause analysis
RE Reverse engineering
RL Reverse logistics
ROI Return of investment
RP Recursive partitioning
RPN Risk priority number
SCM Supply chain management
SD Standard deviation
SDG Sustainable Development Goals
SIPOC Supplier-Input-Process-Output-Customer
SMART Specific-Measurable-Achievable-Relevant-Timely
SNG Synthetic Natural Gas
SOP Standard operating procedures
SOW Statement of work
SPC Statistical process control
SQC Statistical quality control
SS Six Sigma
SSM Six Sigma Marketing
SWOT Strength-Weakness-Opportunities-Threats
TCE Total Customer Experience
TFM Total Flow Management
THRM Total Human Resource Management
TOC Theory of Constraints
TOI Times of India
TOP Total opportunity
TPM Total productivity maintenance
TPS Total Performance Scorecard
TQC
Total quality control
TQM Total quality management
TRIZ Theory of inventive problem solving
TSM Total Service Management
UCL Upper control limit
UNDP United Nations Development Program
UNFCC United Nations Framework Convention on Climate Change
USL Upper specification limit
VA Value added
VAM Value analysis mapping
VIF Variance inflation factor
VOC Voice of customer
VOP Voice of process
VR Virtual Reality
VSM Value stream mapping
WHO World Health Organization
WIP Work in progress
WIQ Work in queue
WTA Willingness to accept
WTP Willingness to pay
Contents
1 Introduction
References
2 Lean, Green, and Clean Quality Concepts
2.​1 Introduction
2.​2 Lean, Green, and Clean Concepts
2.​2.​1 Developing Lean Culture
2.​2.​2 Developing Green Culture
2.​2.​3 Developing Clean Culture
2.​3 Process Variations and Characteristics
2.​3.​1 Process Quality and Histogram
2.​3.​2 Process Accuracy Measures
2.​3.​3 Process Precision Measures
2.​3.​4 Process Capability Measures
2.​4 Lean, Green, and Clean Quality Walk
2.​5 Exercises
References
3 Lean, Green, Clean Sciences and Technologies
3.​1 Introduction
3.​2 Green Energy
3.​3 Green Biology
3.​4 Green Chemistry
3.​5 Green Supply Chain Management
3.​6 Green Technologies
3.​7 Exercises
References
4 Lean, Green, and Clean Quality Improvement Models
4.​1 Introduction
4.​2 Uncertainty and Probability Models
4.​2.​1 Probability Model Development
4.​2.​2 Normal Distribution
4.​2.​3 Central Limit Theorem Explained
4.​3 Total Quality Management
4.​4 Total Productive Maintenance
4.​5 Kaizen
4.​6 5S + Safety and Security Techniques
4.​7 3Ms Technique
4.​8 Poka-Yoke
4.​9 Setup Reduction
4.​10 Just-in-Time Approach
4.​11 Kanban
4.​12 Six Sigma Concepts
4.​12.​1 Six Sigma Project Essentials
4.​13 Capability Maturity Model Integration
4.​14 Exercises
References
5 Lean, Green, and Clean Quality Assessment Models
5.​1 Introduction
5.​2 ISO 9000 Series
5.​3 Environmental Management System
5.​4 Eco-Management and Audit Scheme
5.​5 Corporate Sustainable Business Practices
 5.​6 Occupational Health and Safety Assessment Systems
5.​7 Emission Auditing
5.​8 Carbon Management
5.​9 Environmental Stress Screening
5.​10 Climate Models
5.​11 Life-Cycle Assessment
5.​12 Cleaner Production Assessment
5.​13 Other Assessment Models
5.​14 Exercises
References
6 Green Statistics:​Essence of Lean, Green, and Clean Sciences
6.​1 Introduction
6.​2 Green Statistics
6.​3 Green Statistics Supply Chain Dynamics
6.​4 Key Performance Measures Associated with Green Statistics
6.​5 Green Methods of Evaluation
6.​6 Green Statistics for Emerging Aspects of Business
6.​6.​1 E-Commerce and E-Governance
6.​6.​2 E-Governance in Information and Communication
Technology
6.​6.​3 E-Governance in Education
6.​6.​4 Quality in e-Governance
6.​7 Big Data Analytics
6.​8 Industry 4.​0
6.​9 Reverse Logistics
6.​10 Benchmarking and Reverse Engineering
 6.​11 Reliability Engineering
6.​11.​1 Exponential Distribution
6.​11.​2 Weibull Distribution
6.​11.​3 Software Reliability
6.​12 Simulation and Process Model Generation
6.​12.​1 Simulation of the Probability Model
6.​12.​2 Simulation of an Engineering Model
6.​12.​3 Simulation of Reliability Model
6.​13 Green Statistics and Quality Certifications
6.​14 Exercises
References
7 Achieving and Promoting Lean, Green, and Clean Quality
Objectives
7.​1 Introduction
7.​2 Achieving Lean Quality
7.​3 Green Quality Policy
7.​4 Green Quality Audit
7.​5 Promoting Lean, Green, and Clean Thinking
7.​6 Benefits of Being Lean, Green, and Clean
7.​7 Exercises
References
8 Control, Monitoring, and Deployment of Lean, Green, and Clean
Activities
8.​1 Introduction
8.​2 Quality Assurance
8.​3 Quality Control
8.​3.​1 Control Chart
 8.​3.​2 Time Series Plot
8.​3.​3 Pareto Chart
8.​3.​4 Scatter Plots
8.​3.​5 Cause and Effect Analysis
8.​3.​6 Testing and Confirmatory Analysis
8.​3.​7 Design of Experiments
8.​4 Quality Function Deployment
8.​4.​1 Dashboards
8.​4.​2 Prioritization Method
8.​4.​3 Root Cause Analysis
8.​5 Exercises
References
9 Lean, Green, and Clean:​Some Case Studies
9.​1 Introduction
9.​2 Case Study Based on Lean Six Sigma Project
9.​3 Case Study Based on 5S and Sustainable Practices
9.​4 Case Study Based on the Quality Walk
Reference
10 Moving Toward Sustainable Quality Life
10.​1 Introduction
10.​2 Identifying Value-Added Activities
10.​2.​1 Value Stream Mapping
10.​2.​2 Cost of Quality/​Cost of Poor Quality
10.​3 Leadership and People Engagement
10.​4 Moving Toward Sustainable Quality Life
References
Appendix
Glossary of Terms
List of Figures
Fig.​2.​1 Typical organizational process

Fig.​2.​2 Process flow diagram

Fig.​2.​3 Quality dimensions of components of LGC

Fig.​2.​4 Typical lean process

Fig. 2.5 Perceptions of a process. Source Muralidharan & Syamsundar

(2012)

Fig.​2.​6 Histogram of endurance level in minutes

Fig.​2.​7 Skewed distributions

Fig.​2.​8 Symmetric or bell-shaped distributions

Fig.​2.​9 Accuracy and precision explained

Fig.​2.​10 Summary of thickness measurement of piston rings

Fig.​2.​11 Graphical summary of the center thickness data

Fig.​2.​12 Incapable process

Fig.​2.​13 Perfect capable process

Fig.​2.​14 High capable process

Fig.​2.​15 Process capability of center thickness

Fig.​2.​16 Two normal processes with the same variance

Fig.​2.​17 Normal processes with a different mean and standard

deviation

Fig.​2.​18 The process capability of time to failure of electronic chips

Fig. 3.1 Sector-wise GHG emissions in India. Source GHG Platform

Fig.​3.​2 Deming’s PDCA cycle

Fig.​3.​3 Lean green supply chain management diagram

Fig.​4.​1 Quality flow diagram

Fig.​4.​2 Graph of binomial distribution

Fig.​4.​3 Graph of Poisson distribution

Fig. 4.4 Graph of normal distributions X and Z

Fig. 4.5 The area correspond to P(Z < –1)

Fig. 4.6 The area correspond to P(Z > 3)

Fig. 4.7 The area correspond to P(–2 < Z < 1)

Fig. 4.8 The area correspond to P(Z1) = 0.70

Fig.​4.​9 Area under normal curve

Fig.​4.​10 Graphical summary of the amount of radiation

Fig.​4.​11 Plot of sample statistics from binomial distribution

Fig.​4.​12 Plot of sample statistics from an exponential distribution

Fig.​4.​13 TQM process diagram

Fig.​4.​14 Six Sigma problem-solving approaches

Fig. 4.15 Six Sigma process with 1.5σ shift

Fig.​4.​16 Normal probability plot of wheel dimension

Fig.​4.​17 Process capability of wheel diameter

Fig.​4.​18 Value of Six Sigma

Fig. 4.19 A high-level Six Sigma process map. Source Muralidharan

(2015)

Fig.​4.​20 Gantt chart

Fig.​6.​1 Green Statistics Supply Chain Management system

Fig.​6.​2 Lean-enabled process uncertainty model

Fig. 6.3 Plot of , , and of an exponential distribution

Fig. 6.4 Plot of , , and of Weibull distribution

Fig.​6.​5 Simulated t-distribution

Fig.​6.​6 Graph of all variables

Fig. 6.7 Process capability of y

Fig.​6.​8 Distribution overview plot of the pressure

Fig.​6.​9 Six-pack capability of pressure measurement

Fig.​7.​1 Shingo principles

Fig.​8.​1 A normal (controlled) process

Fig.​8.​2 Box plot of the sample values

Fig.​8.​3 Control chart corresponds to piston diameter

Fig.​8.​4 Control chart of imperfections in rolls production

Fig.​8.​5 p-chart for non-conformities

Fig. 8.6 Time series chart of x1

Fig.​8.​7 Time series plot of accidental deaths in India

Fig.​8.​8 Pareto chart of lost time

Fig.​8.​9 Scatter plot of anxiety versus marks and vice versa

Fig.​8.​10 Fitted line plot

Fig. 8.11 Cause and effect diagram for high petrol consumption. (Source
Muralidharan, 2015)

Fig.​8.​12 Pareto chart of material causes

Fig.​8.​13 Types of statistical testing errors

Fig.​8.​14 Rejection region of various types of test

Fig.​8.​15 Test statistic and critical region

Fig. 8.16 Z-test statistic and critical region

Fig. 8.17 F-test statistic and critical region

Fig. 8.18 Z test statistic and critical region

Fig. 8.19 t test statistic and critical region

Fig. 8.20 test statistic and critical region

Fig.​8.​21 Main effect plots of efficiency parameters

Fig.​8.​22 Interaction plot of efficiency parameters

Fig.​8.​23 Main effect plots

Fig.​8.​24 Pareto chart of main effects

Fig.​8.​25 Structure of house of quality

Fig.​8.​26 A QFD matrix

Fig.​8.​27 House of quality:​relationship building

Fig.​8.​28 Vendor selection method

Fig.​8.​29 5-Why drilled down

Fig.​9.​1 Timeline chart

Fig.​9.​2 C&​E diagram for excess utilization of wire drawing area

Fig. 10.1 Comparison of VA/NVA activities and eight deadly wastes. (

Source Harry & Mann, 2010)

Fig.​10.​2 Typical value stream map

List of Tables
Table 2.​1 Metrics:​lean versus Six Sigma

Table 2.​2 Quality dimensions of products as per LGC

Table 2.​3 Time in minutes to complete a one-minute game

Table 2.​4 Process accuracy measures

Table 2.​5 Process precision measures

Table 2.​6 Calculation of dispersion measures

Table 2.​7 Calculation of CV

Table 2.​8 Measures of skewness and kurtosis

Table 2.​9 Thickness measurements of piston rings

Table 2.​10 Center thickness data

Table 2.​11 Process capability indices

Table 2.​12 Time to failure of electronic chips

Table 2.​13 Quality Walk checklist form

Table 4.​1 Summary of some frequently used probability distributions

Table 4.​2 Distribution of four tosses of an unbiased coin

Table 4.​3 Binomial samples

Table 4.​4 Exponential samples

Table 4.​5 Area under the normal curve and the corresponding PPM

Table 4.​6 Sigma level versus DPMO (includes a 1.​5 Sigma shift)

Table 4.​7 Data on wheel dimension

Table 4.​8 Project identification process

Table 4.​9 A project charter for optimization of the cycle time of pump
generation process

Table 4.​10 Essential questions to ask in defining the problem

Table 4.​11 Project balanced score card

Table 4.​12 Lean versus Six Sigma metrics

Table 6.​1 Critical quality parameters for a select list of services

Table 8.​1 Control limit for variable control charts

Table 8.​2 Measurement of piston diameter

Table 8.​3 Control limit for attributes control charts

Table 8.​4 Data on imperfections in rolls production

Table 8.​5 Data of non-conforming units

Table 8.​6 Accidental data due to natural causes

Table 8.​7 Data on causes of lost time of production

Table 8.8 x versus y

Table 8.​9 Data on players and age group

Table 8.​10 Anxiety scores and marks

Table 8.​11 ANOVA for linear regression

Table 8.​12 Measurements on moisture content and relative humidity

Table 8.​13 ANOVA of linear regression

Table 8.​14 Data on psychological measurements

Table 8.​15 ANOVA table

Table 8.​16 Coefficients’ table and their summary statistics

Table 8.​17 Formulation of hypothesis

Table 8.​18 Process of testing of hypothesis

Table 8.​19 Critical values of z

Table 8.​20 Classification of designs

Table 8.​21 Models and their ranking

Table 8.​22 ANOVA table for overall significance of the model

Table 8.​23 Yield of corn

Table 8.​24 ANOVA table for yields

Table 8.​25 Time is taken to cover a particular distance

Table 8.​26 ANOVA for the efficiency of cars

Table 8.​27 Measurement of current (in microamps)

Table 8.​28 ANOVA table of measurement of current

Table 8.​29 A prioritization matrix

Table 9.​1 Prioritization of causes

Table 9.​2 Variable association and failure effects

Table 9.​3 Control plans

Table 9.​4 Sigma level of the processes

Table 9.​5 Processes and 5S scores

Table 9.​6 Job profile versus improvement components

Table 9.​7 Quality checklist

Table 9.​8 RACI matrix

Table 9.​9 Process versus LGC components

Table 10.​1 Sigma level versus quality costs

Table 10.​2 Comparison of COQ/​COPQ against industry sectors

Table 10.​3 Comparison of improvement methods concerning the cost of

quality

Table A.​1 Tables of binomial probability sums

Table A.​2 Cumulative Poisson distribution tables

Table A.​3 Cumulative standard normal distribution

Table A.​4 Sigma value versus DPMO

Table A.​5 Values of t for a specified right tail area

Table A.​6 Chi-squared values for a specified right tail area

Table A.7 Values of F for a specified right tail area

Table A.​8 Control chart coefficients for variables

About the Author
K. Muralidharan is Professor of Statistics at the Faculty of Science,
Maharaja Sayajirao University of Baroda, Gujarat, India. He completed
his post-doctoral fellowship from the Institute of Statistical Science at
Academia Sinica, Taiwan, in 2003, and Ph.D. in Statistics from Sardar
Patel University, India, in 1997. He is an internationally certified Six
Sigma Master Black Belt from Indian Statistical Institute, Bangalore. His
research interests are statistical inference, stochastic point process
models, reliability and life testing, artificial intelligence, quality and Six
Sigma.
He has authored 3 books, out of which Six Sigma for Organizational
Excellence: A Statistical Approach was published in 2015 by Springer
Nature, and over a 135 publications in international and national
journals of repute. He has completed 5 major research projects funded
by the UGC and DST, New Delhi, India; guided many student projects on
statistical methods and Six Sigma and offered consultancy services for
many industries. He has about 30 years of teaching and research
experience and has guided 7 research students for the doctoral degree.
© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Singapore Pte Ltd. 2021
K. Muralidharan, Sustainable Development and Quality of Life
https://doi.org/10.1007/978-981-16-1835-2_1

1. Introduction
K. Muralidharan1
(1) Faculty of Science, Maharaja Sayajirao University of Baroda,
Vadodara, Gujarat, India

The best way to find yourself is to lose yourself in the service of

others.
—Mahatma Gandhi

“Vasudhaiva Kudumbakam”—“The world is one family” is India's core

slogan to bring universal peace, tranquility, and welfare to people. Our
nation strives for establishing core values, traditions, and cultural
cohesion among the people, and it is the best way of safeguarding every
living being’s (human, animal, plants, and planet) right to existence.
Everybody wants to live a quality life. For some, it is material
satisfaction, and for some, it is a way of living a long and healthy life.
According to the Gandhian principle, being humble and straightforward
(a lean philosophy) can lead to a quality life. According to Rabindranath
Tagore, “quality of life” is a relative term, and there is no absolute
standard of living that is universally accepted. Quality of life varies in
time, space, and culture. Objective as well as subjective criteria are used
for the evaluation of the quality of life. Material wealth, health
condition, a social and political position, and mortality may be
considered a basis for assessing the quality of life (Adhikary, 2003).
The concept of “quality of life” was popularized by the world bodies
like UNDP and WHO, in measuring improvement in the status of the
living condition of people belonging to the developing countries as
against those of the developed countries. However, it has been found
that the prescribed human development indices are not adequate to
meaningfully appraise the quality of life. The concept of the useful life
of particular individuals or societies does not always conform to the
quality of life defined by the elite. It involves, among others, the wants,
the desires, the expectations, the social and cultural norms as well as
the perceptions of self, society, and nature of the concerned people.
Quality of life is broadly defined as an individual’s happiness or
satisfaction with life and environment, including needs and desires,
aspirations, lifestyle preferences, and other tangible and intangible
factors that determine his overall well-being. When an individual’s
quality of life is aggregated to the community level, the concept is
linked to existing social and environmental conditions such as
economic activity, climate, or the quality of cultural institutions (Cutter,
1985).
As a matter of concern, it is recommended to include the targets and
actions for protecting access to daylight and sunshine be included in
the UN 2030 Agenda for Sustainable Development and the WHO’s
“health for all” policy (The TOI dated 30.04.2019). Daylight will become
a luxury in future, as high-rise buildings and skyscrapers are on the rise
across the world. Therefore, the direction is sought from city
authorities, urban planners, and policymakers to prioritize good
“daylighting,” means sufficient access to natural light to improve public
health and quality of light. Access to natural light must be integrated
into the early stages of urban planning. It is recommended that
businesses and schools could encourage employees and children to
take longer lunch breaks outside to have a healthy life.
According to Mukherjee (2003), the quality of life has two distinct
dimensions, one personal and the other institutional. The first reflects
the attitude of an individual toward life, determines his/her needs and
desires, and delineates his/her adjustment to the environment that
encompasses physical resources and facilities available to the
individual. The second is provided to the individual in terms of goods
and services made available to the individual by the system he/she
represents. Quality of life also depends on many other factors, including
environment and climatic changes. Quality life should be free of
tensions, chaos, conflicts, errors, variations, and wastes. In the mad
rush to make life beautiful and livable, we have compromised our value
systems to a great extent, where there is no immediate return possible.
Attempts to produce more goods and services of better and more
diverse quality and to ensure access by many more people to such
products and services through more even and effective distribution
mechanisms will continue and, in the process, more energy will be
consumed and more significant depletion of non-renewable resources
will take place, our shared environment will get more polluted posing
more significant problems to our health and eventually leading to a
deterioration of our quality of life (Mukherjee, 2003). This cycle will
continue without end, aggravating a pathetic situation. We have earned
money, fame, and comforts all at the cost of harming our ecosystem,
natural resources, climate, and environment. Poor law and order,
uncivil attitude, corruption, terrorism, etc. became a part of our life,
leaving it full of uncertainties. There is no level playing ground, as the
authorities (administrators, politicians, business people, etc.) are
interested only in selfish motives and gains. Everyone washes off their
hands when it comes to taking responsibility for all the wrongdoings.
The problem will be aggravated further in future resulting in all kinds
of unrest, apathy, and dissatisfaction among living beings. The novel
coronavirus pandemic is the latest to join the bandwagon of human-
made biological problems, threatening the whole world alike. Millions
of people have already been affected, and lakhs have already lost their
lives, leaving the future completely uncertain and doomed.
Science can provide a better framework for analyzing the quality of
life, identifying its determinants and correlates, and suggesting avenues
for improving it. We believe that lean, green, and clean science concepts
can facilitate increased awareness among our people for leading a
sustainable quality life. However, it is expected that at a desirable level,
everyone should:
discharge their moral duties
have a good civic sense
practice the best part of civil rules and regulations
promote positive thinking
be adaptable to attitudinal changes for the better.
A green and clean environment facilitates the best
science/technology/business practices to optimize resources and
availabilities, which will help us address the issues concerning
sustainable and climate change issues (Muralidharan, 2018). It is a
matter of concern for us to see that our natural habitat is under
constant threat because of various kinds of wastes and contaminations,
causing a massive scale depletion of natural resources like safe drinking
water, energy, and materials. Shrugging off responsibilities and
accountabilities during such emergencies can create a whole array of
problems for the government and civil society. Time has come to work
together to achieve a win-win situation for all living beings.
Lean, as the name suggests, is to make the process thin (simple) and
flexible. Lean is a methodology that relies on a collaborative team effort
to improve performance by systematically removing waste and
variations. The perceived wastes could be anything like errors (natural
or unnatural); defects; excess inventory of raw materials, finished
goods; long wait of information, content, and people; underutilized
talent, ideas, and resources; inefficient layouts or poor ergonomics at
workstations or in offices; extra-processing of files and documents; the
excessive movement of people, workstations and transportations, etc.
Thus, lean principles advocate value creation and mapping all
processes from the customer’s point of view. As value is specified, value
streams and gaps are identified, wasted steps are removed, and flow
and pull are introduced, and then begin the process again and continue
it until a state of perfection is reached in which absolute value is
created with no waste (Chap. 2, Sect. 2.2 offers a very detailed
discussion on lean concepts).
From the discussions above, it is clear that the lean, green, and clean
(LGC) philosophies together can achieve incredible results in terms of
quality outputs and world-class products and services. A name that is
very close to quality is reliability, where reliability is defined as the
probability of an item to perform its required function under specific
conditions for a specified time. If quality is an observable characteristic,
then reliability is an experimental characteristic. Therefore, reliability
incorporates the passage of time, whereas quality is a static descriptor
of an item. For instance: consider two transistors of equal quality,
where one is used in a television set and another in a cannon launch
environment. Since the working environment is different, they have
different reliabilities, although qualities are the same. Consider another
Another random document with
no related content on Scribd:
kanssa! Hänen tunteensa ovat kuin lähteen kumpuamista, aavistaa,
että noiden ilmausten takana on todellinen suuri tunne. Itse
olemuksellaan, sillä tuskallisen kauniilla runoudella, joka säteilee
hänen persoonallisuudestaan, hän kirkasti koko kappaleen. Tämä
ilta oli huomattavin ja kaunein kaikista hänen näytäntöilloistaan.» —

*****

Alkujaan vuosien 1904—1905 kiertue oli suunniteltu laajemmaksi

kuin miksi se lopullisesti muodostui. Haastattelijoilleen Ida Aalberg
kertoi käyvänsä seurueineen m.m. Wienissä, Budapestissä,
Bukarestissa, ehkäpä Konstantinopolissakin. Matka Wieniin tuntuikin
varsin luonnolliselta; hänen seurueensa oli sieltä ja koko matkan
käytännöllisenä järjestäjänä toimi wieniläinen Ignaz Kugel. Tuosta
suunnitelmasta ei kuitenkaan tullut mitään, mutta sensijaan Ida
Aalberg antoi suuren joukon näytäntöjä Riiassa, Pietarissa ja
Moskovassa. Kiertueen ohjelmiston ytimenä olivat luonnollisesti
Ibsenin kappaleet ja Sudermannin »Koti», Suomessa oli esitetty
myöskin Strindbergin »Rikoksia», toisin paikoin taas Bernard Shaw'n
»Candidaa», »Kotia», »Eno Vanjaa», tai, kiertueen loppuaikoina
Venäjällä, Dumas'n »Kamelianaista» ja Zolan »Thérèse Raquin'ia».

Näytännöt Pietarissa ja Moskovassa menestyivät erinomaisesti.

Ida Aalberg näytteli Pietarissa useimmiten aivan täysille huoneille, ja
arvostelu oli erittäin kiittävää. Siellä hänellä olikin entuudestaan suuri
kannattajajoukko, mutta Moskovassa häntä ei aikaisemmin tunnettu.
Arvosteluista, joista lienee syytä ottaa tähän pari kohtaa, näkee kyllä,
että hänen kykynsä sielläkin saavutti täyttä tunnustusta.

»Ruskija Vjedomosti» kirjoitti hänestä:

 »Rouva Ida Aalberg, joka nykyjään antaa vierailunäytäntöjä
Moskovassa, on suuri ilmiö taiteellisessa maailmassa. Tähän saakka
taiteilija on esiintynyt Moskovan yleisölle kolmessa niin erilaisessa
osassa, että niiden täydellistä suorittamista varten vaaditaan hyvin
monipuolista lahjakkuutta. Sudermannin »Kodin» ja
»Kamelianaisen» esittävät monet näyttämötaiteilijat, mutta Ibsenin
»Rosmersholmiin» puututaan verraten harvoin. Tämä johtuu ehkä
siitä, että kolmesta mainitusta näytelmästä »Rosmersholm» vaatii
katsojalta mitä suurinta ajatuskyvyn, ei tunnekyvyn, jännitystä, ja
senvuoksi asettaa suorittajalleen erittäin vaikeita velvollisuuksia.
Seuratessanne rouva Aalbergin esitystä unohdatte nämä vaikeudet,
ja eteenne avautuu itsestään näytelmän aate. Taiteilijalla oli tässä
osassa suuri menestys. Eilen, »Kamelianaisen» esityksessä,
menestys oli yhtä ansaittu, kuten sen läsnäoleva yleisökin
yksimielisesti jälleen vakuutti. Jo tämän liiaksi näytellyn ja
vanhentuneen kappaleen ensi kohtauksesta katsoja tunsi taiteilijan,
joka osaa antaa elävyyttä ja todennäköisyyttä osan mitä
melodraamallisimmille momenteille. Onnettoman Margueriten
kärsimysten vaihteluun rouva Aalberg sulkee niin paljon vilpitöntä
tunnetta, naisellisuutta ja jotakin erityistä, hänelle ominaista
viehättävyyttä, että vanhaa juttua särjetystä sydämestä kuulee
pakostakin liikutettuna ja mielenkiinnoin. Joka näytöksen lopussa
huudettiin taiteilijatarta äänekkäästi esille.»

Arthur Luther arvosteli »Hedda Gableria» »Moskauer deutsche

Zeitungissa»;

»Kuinka on mahdollista, että niin suuren taiteilijan täytyy esiintyä

niin kurjassa huoneistossa! Tässä salissa [n.s. Romanovin
teatterisalissa], jossa toinen puoli ei kuule mitään, toinen puoli ei näe
mitään! Tällä näyttämöllä, missä dekoratsionit huojuvat, kun niihin
koskee! Vain meidän paras teatterimme olisi Ida Aalbergille kyllin
hyvä. Minä näin hänet eilen ensi kerran, mutta en tule tästä lähtien
laiminlyömään ainoatakaan hänen esiintymistään, sillä varmaankaan
hänen esiintymisensä ei tule supistumaan viiteen ilmoitettuun
vierailunäytäntöön.

Ida Aalberg on kauniin viivan taiteilija (ei kauniin pose'n). Jokaisen

yksityisen momentin tahtoisi saada ikuistetuksi. Tämä Hedda Gabler
todellakin kuolee kauneudessa. Naispaholainen hän kyllä on; hänen
pitää se olla, ja unohtumattomana tulee mielessäni säilymään kuva,
kuinka hän polvistuu uunin eteen ja palavat paperipalaset liekehtivät
hänen päänsä ympärillä. Mutta ei se, mikä on villin-saatanallista,
anna hänelle perussävyä (kuten Dumontille, jonka näimme viime
vuonna), vaan se, mikä on kissamaisen-mephistomaista. Kaunis
Mephistopheles? Niin, miksikäs ei? — kuten eräässä Heinen mitä
laajimmalle piireille tuntemattomassa tanssirunoelmassa. Kohtausta
oikeusneuvoksen kanssa toisessa näytöksessä ja loppua, missä hän
vetää sormiaan läpi alinomaa uurastavan Tean suortuvain, en ole
nähnyt vielä kenenkään niin esittävän. Tosin en tunne Dusea tässä
osassa,[29] mutta jo se, että täytyy mennä niin korkealle, kun yrittää
luonnehtia Ida Aalbergia, osoittaa riittävästi, mitä hän meille on.» —

Saksankielinenkään kritiikki ei Venäjällä ollut Ida Aalbergin

kielenääntämistä kohtaan niin ankara kuin vielä 1903 oli oltu
Berlinissä. Ibsenin runous ei ollut tuntematonta Pietarissa ja
Moskovassa, mutta siellä ei tehty sellaisia huomautuksia
käsitysvirheistä kuin Kööpenhaminassa, missä eräs arvostelija oli
sanonut:

»Vi bilder os dog ind at forstaa os paa Ibsen her hjemme —

kuvittelemme täällä kotonakin sentään ymmärtävämme Ibseniä.»
XVIII.

VIIMMEISIEN VUOSIEN TAITEELLISESTA TOIMINNASTA.

Ida Aalbergin kuolemasta on kulunut siksi lyhyt aika, että varsinkin

hänen elämänsä loppuvaiheista on liian vaikea laatia vähänkään
tyhjentävää ja samalla objektiivista kuvausta. Vuoden 1911 suuret
ristiriitaisuudet saivat aikaan, että hän kulutti kolmatta vuotta melkein
toimettomuudessa ja katkerassa ja tuskallisessa yksinäisyydessä,
mutta kuitenkin on hänen elämänsä viimmeinen vuosikymmen mitä
rikassisältöisin. Toistaiseksi on mahdollista käsitellä vuosien 1905—
1915 välistä aikaa vain perin suppeassa muodossa.

*****

Ida Aalberg oli kerran toisensa jälkeen yrittänyt näytellä vierailla

kielillä, mutta ei ole mikään ihme, että näin saavutetut voitot jäivät
puolinaisiksi ja ettei hän sitä tietä voinut saavuttaa pysyvää
eurooppalaista ja yleismaailmallista mainetta. Ainoa toinen todellinen
näyttelijä-suuruus, joka 1800-luvulla on yrittänyt samaa, näytellyt
vierailla kielillä, lienee Ristori. Ernest Legouvén puolittain
pakottamana italialainen näyttelijätär esiintyi Parisissa ranskan
kielellä, ja tästä kokeesta ei ainakaan hänellä itsellään ole huonoa
muistoa. Mutta kun Ristori myöhemmin mitä tarmokkaimpien
opiskelujen jälkeen näytteli Lady Macbethia englanniksi, havaittiin
hänen kielensä puutteelliseksi, ja kun hän Amerikassa uskalsi
eräässä saksankielisessä teatterissa tulkita englannin kielellä
pääosaa »Maria Stuartissa», onnittelivat yankeet häntä siitä, että
hän osasi niin hyvin saksaa! »Tuo viimeinen ponnistukseni
valtameren toisella puolella on antanut minulle sangen terveellisen
opetuksen taiteellisesta leikittelystä», kirjoitti Ristori, joka sen jälkeen
tyytyi näyttelemään vain italian kielellä.

Vuosien 1904—1905 suuri kiertue ei epäonnistunut taloudellisesti,

mutta ei myöskään siinä suhteessa antanut tulosta, joka olisi
houkutellut jatkamaan.

Kaikkialla, missä Ida Aalberg esiintyi saksan kielellä, hänet

kuitenkin saatiin tietää suomalaiseksi taiteilijaksi. »Suuri
suomalainen näyttelijätär» on hänen ainaisena nimityksenään,
esiintyipä hän missä tahansa ja minkälaisessa ympäristössä
tahansa. Ida Aalberg tunsi itsensä aina syvimmässä mielessä
suomalaiseksi, ja kun häntä monien Suomalaisen teatterin kanssa
sattuneiden ristiriitaisuuksien aikana syytettiin isänmaallisuuden
puutteesta, ei hän milloinkaan tahtonut myöntää tuota syytöstä
oikeutetuksi. Kaarlo Bergbomin teatteri ei hänestä vain ollut ainoa,
jossa suomalaista näyttämötaidetta voitiin palvella.

On joskus sanottu, että Kaarlo Bergbom oli joka kerta, kun Ida
Aalberg tuli Suomalaiseen teatteriin, äärettömän iloinen ja että hän
huokasi helpotuksesta joka kerta, kun näyttelijätär taas lähti pois.
Heidän kirjeenvaihtonsa antaa sangen paljon tukea tämmöiselle
väitteelle. Aina 1880-luvun alusta lähtien Suomalaisen teatterin
johtaja kirjoittaa niin nöyriä ja pyytäviä kirjeitä, että toisinaan tuntuu
melkein pahalta, kun näkee, miten kopeasti ja vaateliaasti Ida
Aalberg niihin vastaa. Kaarlo Bergbomia kohtaan Ida Aalberg esiintyi
loppuun asti kuin hemmoteltu lapsi, joka äksyilee ja niskottelee ja
kokeilee, kuinka pitkälle vanhempien rakkaus ulottuu. Suhde ei tosin
tullut milloinkaan myöhemmin niin huonoksi, kuin se oli ollut 1890-
luvun alkuvuosina, mutta liiankin selvää on, että Ida Aalbergin
käyttäytyminen vanhaa suosijaansa kohtaan myöhemminkin jätti
toivomisen varaa.

Vuonna 1902 Suomalainen teatteri muutti uuteen asumukseen ja

sai nimekseen Suomen Kansallisteatteri. Ida Aalberg oli antamassa
loistoa avajaisjuhlallisuuksille, mutta sai tuosta käynnistään
Helsingissä tyytymättömyydenaiheen Bergbomia vastaan.

Vuoden 1903:n alussa Kaarlo Bergbom kirjoittaa Ida Aalbergille:

»Arvoisa rouva Paroonitar!

Olen kolme viikkoa ollut vuoteen omana, sairastanut pahaa

keuhkokuumetta. Siinä syy, miksi en käynyt luonanne Helsingissä
ollessanne. Mutta hyvälle ystävälle Thérèse Hahlille olitte silloin
sanonut sanan, joka kovin kipeästi koski minuun. Syynä siihen,
ettette esiinny Helsingissä on muka »Bergboms bry sig icke om att
hafva mig» [Bergbomit eivät välitä minun tulostani sinne.]

Jos niin sanotte päästäksenne kysyjästä, jolle ette tahtonut antaa

vastausta, olkoon menneeksi. Mutta jos tosiaan sitä ajattelittekin,
erehdytte suuresti. Sekä minulle että sisarelleni on käyntinne
näyttämöllämme juhla. Tulkaa niin usein kuin tahdotte — aina olette
tervetullut. Meille iloksi, — teatterille kunniaksi. Muutamat
epäkohdat ovat Teitä suututtaneet ja Te laskette ne meidän
niskoillemme muistamatta, että me niistä saamme kärsiä paljon
enemmän kuin Te. Ne ovat Teille vastuksina muutamia viikkoja,
meille vuosien läpi.

Siis — jos tulette Maaliskuulla, tervetullut. Jos mieluummin tulette

Pääsiäisen perästä, tervetullut. Jos lykkäätte käyntinne syksyksi,
tervetullut silloinkin. Mainitkaa missä osissa tahdotte esiintyä, että
saamme valmistaa käännökset hyvän sään aikana. Jos tahdotte
suullisesti keskustella siitä, tulen Pietariin — mutta en nyt kohta,
olen vielä liian heikko. Mutta myöhemmin.

Kunnioittaen

Kaarlo Bergbom.»

Ida Aalberg kirjoitti vastaukseksi:

»Arvoisa Herra Tohtori!

Teidän kirjeenne 18 p:ltä olen vastaanottanut.

Te olette kummastunut kuinka minä olen uskaltanut sanoa

uskovani, ettei minua Kansallisteatterissa tarvita. — Minä olen sen
uskaltanut syystä, että olin saanut sen vakuutuksen ja iloitsen
suuresti nähdessäni, että siis se ei ole niin. Syytä tähän
vakaumukseen on minulle kylliksi teatterin avausjuhla-asiassa
annettu.

Tänä keväänä en enää tule.

Sitäpaitsi sanoitte syksyllä, ettei löydy minulle repertoiria. — Mitä

myöhempään tulee siitä voimme myöhemmin päättää. Iloitsen että
terveytenne on parempi ja toivon sydämellisesti pikaista
voimistumistanne voidaksenne edelleen kehittää ja nostaa
suomalaista taidetta.

Kunnioituksella

Ida Aalberg-Uexküll.»

Vaikka nämä kaksi kirjettä antavat verraten tyypillisen näytteen

heidän kirjeittensä yleisestä sävystä, on kuitenkin varmaa, että Ida
Aalbergin sydämen pohjalla oli mitä suurin hellyys Kaarlo Bergbomia
kohtaan. Kun tohtori kesällä 1903 on sairaana ulkomailla, tiedustelee
Ida Aalberg hätääntyneenä hänen osoitettaan saadakseen lähettää
hänelle sydämellisen osanottonsa ilmauksen. Ja saatuaan kuulla,
että Bergbom alkoi toipua, Ida Aalberg kirjoittaa Augusta af
Heurlinille: »Ole hyvä purista lämpimästi Tohtorin kättä ja sano
hänelle kuinka hartaasti toivon että hän meille takaisin annettaisiin,
suurta työtänsä ainakin suurella hengellänsä ohjaamaan.»

Kerrotaan, että Ida Aalberg itki kokonaisen vuorokauden saatuaan

tiedon Kaarlo Bergbomin kuolemasta. Varmaa on, että hän
jälkeenpäin tohtori Bergbomista puhuessaan ilmaisi mitä syvintä
kunnioitusta ja ihailua. Tämä myöhäinen kiitollisuus ja tunnustus on
vanha tarina hyvästä teatterinjohtajasta ja hyvästä näyttelijästä, Ida
Aalberg ei menetellyt paremmin eikä huonommin kuin hänen
ammattialallaan yleensä menetellään. Jos Ida Aalberg alusta lähtien
olisi mukautunut kaikkiin Kaarlo Bergbomin toivomuksiin, ei ole
lainkaan sanottu, että hän olisi näyttelijänä kasvanut niin suureksi
kuin kasvot. Esiintyessään vain vierailijana hän saattoi valita
mieleisensä ohjelmiston, sai välillä tarpeellisia lepoaikoja, säästyi
yleisön kyllästymiseltä enemmän kuin teatteriin vakinaisesti kuuluvan
näyttelijän on mahdollista. Ida Aalbergin henkilökohtainen suhde
Kaarlo Bergbomiin ei ole kuvaavaa vain yleiselle teatteripsyykelle
vaan sen takaa näkyy — jos nimittäin katsoo vain tämän suhteen
nurjaa puolta — itsesäilytysvaisto, jota ei voi muitta mutkitta tuomita.
Ristiriidat heidän välillään lienevät, niin näkyviä kuin ovatkin,
kuitenkin olleet verraten pinnallisia. On uskottavaa, että
kumpaisenkin suurimpana riemuna oli työskentely yhdessä, vaikka
Ida Aalberg ei ollut sitä aina kovin halukas tunnustamaan.

Kaarlo Bergbomin kuoltua Ida Aalbergista katosi halu

»eurooppalaistua». Tämän jälkeen hän esiintyi vain suomenkielisenä
näyttämötaiteilijana. Lukuunottamatta muutamia
hyväntekeväisyysnäytäntöjä Pietarissa, joissa hän suomenkielellä
tulkitsi Hugo von Hoffmansthalin »Elektraa», ja lyhyttä
suomenkielistä vierailumatkaa Unkariin ja Pietariin vuonna 1907
hänen koko taiteellinen toimintansa tapahtuu kotimaassa. Tuntuu
melkein siltä, että Bergbom vasta kuolemallaan kirkasti Ida
Aalbergille elämäntyönsä arvon.

*****

On joskus sanottu, että onnellisessa avioliitossa on vaikeata

määritellä, mikä osuus kummallakin puolisolla on yhteisessä
saavutuksessa.

Ida Aalbergin ja vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin avioliitossa

tuntuu
erääseen aikaan olleen verraten varmasti määritelty työnjako.
Vapaaherra edusti yhteisessä taiteellisessa työssä teoreettista älyä,
Ida Aalberg oli toimeenpaneva voima.

Ida Aalberg oli erinomaisen henkevä ja älykäs nainen. Vapaaherra

Uexküll-Gyllenbandin suuresta vaatimattomuudesta johtui, että eräät
aikalaiset pitivät Ida Aalbergia perusluonteeltaan älyllisenä.
Tämmöinen erehdys on kyllä ymmärrettävää: on ollut suuri elämys
kuulla tuon henkevän naisen toistavan miehensä teoreettisia oppeja,
jotka koko luonteeltaan olivat erikoisia ja rohkeasti yksilöllisiä.

Ida Aalberg oli älykäs, mutta ei älyllinen. Kaikenlainen

teoretisoiminen oli hänen luonteelleen tuiki vierasta, hän oli nainen ja
hänellä oli — kaiken opiskelun ja lueskelun jälkeenkin — liian vähän
varsinaista älyllistä kouluutusta pystyäkseen ominpäin
muodostamaan teoriaa.

Ida Aalbergilla on kuitenkin ollut oma osuutensa miehensä

teoreettiseen ajatteluun. Hän on määrännyt sen suuntaa. Ida
Aalberg oli ollut aiheena siihen, että vapaaherra Uexküll-
Gyllenbandin filosofia kohdistui 1890-luvun lopulla
näyttämötaiteeseen. Hänellä on täytynyt olla määräävä osuus siinä,
että vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin teoreettisessa kannassa
Kaarlo Bergbomin kuoleman jälkeen tapahtui eräs oleellinen muutos.

Vuonna 1908 julkaistiin »Ajassa» eräs kirjoitus Ida Aalbergin

nimissä. Artikkelin otsikkona oli: »Kansa ja teatteri». Se on pitkä
kirjoitus ja luonteeltaan sangen teoreettinen, vaikka lupaakin alussa
pysyä käytännön kannalla. Se saarnaa kosmopolitismia vastaan
taiteen alalla, se väittää, että hyvän taiteen tulee olla kansallista. Se
puhuu Kaarlo Bergbomin jättämästä perinnöstä, kansallisesta
teatterista, jota olisi kohotettava ja vaalittava.

Vapaaherra Uexküll-Gyllenband oli perusluonteeltaan

kosmopoliitti. Taide, ei kansallinen ja suomalainen taide, vaan
yleisinhimillinen taide, oli ollut hänen johtotähtenään. Asettuiko siis
Ida Aalberg miestään vastaan tuossa kirjoituksessa? Se ei ole
luultavaa, päinvastoin näyttää siltä, että koko kirjoitus on vapaaherra
Uexküll-Gyllenbandin laatima. Tyyli »Kansa ja teatteri» artikkelissa ei
ole Ida Aalbergin yksinkertaista ja havainnollista, vaan vapaaherra
Uexküll-Gyllenbandin filosofian ja juridiikan kyllästyttämää tyyliä.[30]
Mutta itse perusajatuksen muodostamisessa Ida Aalberg lienee ollut
»primus motor», aloitteen tekijä ja määräävä voima.

Ida Aalberg kirjoitti elämänsä lopulla eräitä erittäin kauniita

tunnelmakuvauksia, semmoisia kuin aikaisemmin mainittu
»Kotiseudun lumous» tai muistelma Oulunkoskien laskusta erään
kiertueen aikana. Kuitenkaan hän ei tunnu kernaasti tarttuneen
kynään, jos oli kysymys julkisuudesta. Esim. vuoden 1908 alussa
Kansallisteatterin »Elinan surman» esityksestä kirjoitettu ja hänen
nimissään julkaistu arvostelu saattaa kyllä sisältää hänen omat
mielipiteensä, mutta on alusta loppuun vapaaherra Uexküll-
Gyllenbandin laatima: on tallella vapaaherran saksalainen konsepti,
jota ei mitenkään voi selittää suomalaisen alkutekstin käännökseksi.

Jalmari Hahlin ollessa Suomen Kansallisteatterin johtajana Ida

Aalberg kevätkaudella 1907 vieraili kahdessa osassa:
tuntemattoman kotimaisen tekijän »Luvatussa maassa» ja Victor
Hugon »Lucrezia Borgiassa». »Valvojassa» Eino Leino merkitsi
edellisen kappaleen perin heikoksi, jälkimmäisen vanhentuneeksi ja
kirjoitti Ida Aalbergin osalle:

»Mitään erikoisen uutta eivät nämä Ida Aalbergin vierailut tällä

kertaa esityksen puolesta tarjonneet. Mutta luonnollisesti on hänen
oma taiteensa aina omiaan aateloimaan Kansallisteatterin
näyttämön siksi tunteiden ja väkevien mielikuvien kentäksi, joka sen
oikeastaan tulisi olla ja joksi ainoastaan Ida Aalberg sen vielä voi
tehdä. Mielestäni on näin ollen arvostelijan tehtävä vain merkitä
omansa ja epäilemättä myös koko teatteriyleisömme syvin
kiitollisuus.» —
 Vuoden 1907:n vierailut Kansallisteatterissa päättyivät kesken,
sillä Ida Aalberg suunnitteli siihen aikaan kiihkeästi vierailuretkeä
Unkariin. Saman vuoden syksyllä hän omine seurueineen esiintyi
sekä Helsingissä että useissa maaseutukaupungeissa näytellen
»Rosmersholmia», »Hedda Gableria», »Elinan surmaa» ja »Kotia».
Kotimaisen arvostelun voi ehkä lyhyimpänä lukea »Vasabladetista»,
joka kirjoitti:

»Ida Aalbergin näytteleminen ei kaipaa monia sanoja. Ei tarvitse

lisätä mitään siihen, minkä jokainen jo tietää, sillä hän on yhä sama
täydellinen näyttelijätär kuin ennenkin. Hänen näyttelemisensä on
viimeistä yksityiskohtaakin myöten viimeisteltyä, siinä on huippuunsa
kehitettyä tekniikkaa, eloa ja suloa kaikissa liikkeissä ja kaiken yllä
sitä sielukkuutta, jonka Ida Aalberg yksin voi luomilleen antaa.
Voimme siis, kuten aina ennenkin, vain tunnustaa, että meidät on
voitettu ja vallattu ja että olemme täynnä ihailua ja ihmettelyä.»

Helsinkiläisessä arvostelussa sentään oli havaittavissa jokunen

soraäänikin. Varsinkin Volter Kilpi suhtautui Ida Aalbergin ja hänen
seurueensa taiteeseen epäillen ja kielteisesti. Pitkän, kotimaassa
tehdyn kiertueen tarkoituksena oli valmistautuminen esiintymistä
varten Unkarissa, missä annettiin muutamia vierailunäytäntöjä
vuoden lopussa. Magyarien kritiikki Ida Aalbergin taiteesta oli
melkein yhtä innostunut ja ritarillinen kuin vuonna 1880. Puhuttiin
»Pohjantähdestä», otettiin vertauskohdiksi Duse ja Bernhardt ja
lisäksi etevä unkarilainen näyttelijätär Emilia Markus. Suomenkielen
sanottiin olevan yhtä kaunista kuin unkarin kieli, jopa joskus
muistuttavan kreikankieltä. »Neues Pester Journalissa» kirjoitettiin:

»Rouva Aalberg on suuri taiteilijatar, lahjakkaisuudessa aivan

kuuluisinten ammattisisartensa vertainen. Ihana, notkea vartalo,
suuret, puhuvat silmät, mieltäkiinnittävät kasvot, joissa kaikki
mielenliikunnot elävästi ja tarkasti kuvastuvat. Hänen koko olentonsa
muistuttaa Dusea, jonka kanssa hänellä on yhteistä tuo melodinen
persoonallisuus, ja Ida Aalberg kuuluu ehdottomasti niihin
näyttelijättäriin, joissa taiteen suuruus ja syvyys yhtyy hempeään
naisellisuuteen ja runolliseen suloon. Hänen puhelunsa, hänen
tapansa esittää inhimillisten tunteiden asteikkoa, on täynnä
intuitsionia ja hienoa taidetta; on yhdentekevää, näytteleekö hän
intohimoisesti liikkeillä vai ilmaiseeko hän mielensä kasvojensa ja
silmiensä ilmeillä.»

Parhaiten menestyi Unkarissa »Elinan surma». Yleisömenestys ei

muodostunut erikoisemmaksi, mutta unkarilaiset ylioppilaat juhlivat
Ida Aalbergia laulamalla hänelle teatterissa, riisumalla hevoset
hänen vaunujensa edestä ja vetämällä hänet loistohotellin eteen,
missä taiteilija Pestissä ollessaan majaili. Vähäinen reservatsioni
siitä, miten Ibseniä oikeastaan olisi näyteltävä, ilmestyi »Pester
Lloyd» lehdessä, mutta ei pahasti himmennä näiden Unkarin
näytäntöjen yleistä tunnelmaa. — Budapestista palattuaan Ida
Aalberg näytteli seurueineen vielä Pietarissa.

Vuonna 1909 Ida Aalberg saavutti huomattavan taiteellisen voiton

esiintymällä Helsingissä »Iphigeneia Tauriissa» draaman
nimiosassa. Hänen lausuntansa ilmehikkyys ja hänen käyttämiensä
asenteiden viivakauneus esiintyi edukseen tässä Goethen
kaihoisassa ja viileässä runoelmassa. Goethen draamassa ei ole
draamallista voimaa, ja Ida Aalberg esiintyi hänkin varsin vieraalla
alalla, mutta kuitenkin oli draaman tulkinta silloisissa oloissa jotakin
varsin poikkeuksellista. Ida Aalbergin oma innostus tarttui muihinkin
näyttelijöihin ja riitti aateloimaan esityksen, joka kuitenkaan ei
saavuttanut suuren yleisön suosiota.
 *****

Jalmari Finne on kertonut sanoneensa kerran Kaarlo Bergbomille:

»Teidän varjonne lyö kumoon viisi seuraavaa Kansallisteatterin
johtajaa.» Näitä sanoja ei oltu sanottu ainoastaan vakaumuksesta ja
todellisesta syvästä ihailusta Kaarlo Bergbomia ja hänen
elämäntyötään kohtaan, vaan myöskin lohdutukseksi Suomalaisen
teatterin perustajalle, joka elämänsä lopulla huokaili suurten
vastuksien ja surujen alla.

Yhtä vähän kuin Aleksanteri Suuri tai Bismarck kasvatti Kaarlo

Bergbom itselleen valtansa perijää ja työnsä jatkajaa. Koko kysymys
tuntuu olleen hänelle vastenmielinen. Aatteen miehenä hänen olisi
pitänyt valita itselleen seuraaja, mutta on hyvin anteeksiannettavaa,
ettei hän sitä tehnyt. Kaarlo Bergbom tiesi persoonallisesta
kokemuksestaan, että teatterinjohtajan vähäinen kunnia maksetaan
nöyryytyksillä ja kieltäymyksillä, joilla on vaikeata yrittää
onnellistuttaa toista ihmistä.

Kaarlo Bergbomin suurimmissa voitoissa oli ollut määräävänä

tekijänä Ida Aalberg. Ei ollut mitään suuruudenhulluutta, jos Ida
Aalberg katsoi itsensä Bergbomin lähimmäksi perijäksi ja Bergbomin
traditsionien suojelijaksi.

Vuonna 1909 Ida Aalberg valittiin Kansallisteatterin taiteelliseen

johtoon.

Jo 1904—1905:n kiertueen aikana Ida Aalberg lienee seisonut

tasavertaisena vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin rinnalla —
vapaaherran itsensäkin mielestä. Ainakin jo sinä vuonna Ida Aalberg
ohjailee, kuten kirjeet osoittavat, saksalaisten näyttelijäin
roolianalyysiä. Tämän jälkeen hän yhä enemmän alkaa puuttua
ohjaukseen, ja esim. Kansallisteatterin ottaessa esitettäväksi
»Iphigeneia Tauriissa» Ida Aalbergin neuvot tuntuvat olleen sekä
määrääviä että hedelmällisiä. Vaikka vapaaherra Uexküll-Gyllenband
olikin Ida Aalbergin neuvonantajana ja mitä läheisimpänä
työtoverina, sisältyy Ida Aalbergin ohjaajatoimintaan vuosina 1909—
1911 paljon itsenäisyyttä ja omintakeista toimintaa.

Ida Aalberg saapui 1909 Helsinkiin täynnä innostusta ja uskoa ja

harrastusta, joka ei koskenut vain suomalaista näyttämötaidetta,
vaan suomalaista kulttuuria yleensä. Hän tahtoi koota ympärilleen
kansallisen sivistyksen suurimmat edustajat, hän tahtoi perustaa
oman »salongin», hän tahtoi suomalaista näyttämötaidetta
mitattavan vain kaikkein korkeimmilla mitoilla. Nämä optimistiset
toiveet pettyivät täydellisesti: emännän loistavasta seurustelutaidosta
huolimatta »salonki» ei ottanut oikein menestyäkseen, ja taiteellinen
toiminta teatterissa johti mitä surkeimpaan ristiriitaan, Ida Aalbergiin
nähden suorastaan katastroofiin.

*****

Ida Aalberg käsitti itsensä Bergbomin traditsionien suojelijaksi.

Hänen Kansallisteatterin kanssa tekemäänsä sopimukseen kuului,
että hän vuosittain ohjaisi neljä kappaletta, joissa myöskin itse
esiintyisi näyttelijänä.

Kaarlo Bergbomin johdon suurin saavutus lienee siinä, että hän loi
kotimaisen ohjelmiston, vaikutti itseensä draamatuotantoon. Siinä
suhteessa Ida Aalberg koetti olla ehdottomasti uskollinen
traditsioneille. Ottamalla näyttämölle Linnankosken »Ikuisen
taistelun», Maila Talvion »Anna Sarkoilan» ja Eino Leinon
»Alkibiades» näytelmän hän ei noudattanut vain omia mielitekojaan
ja primadonna-vaatimuksiaan, vaan myöskin, ja lähinnä, Kaarlo
Bergbomin traditsioneja. Onni ei kruunannut hänen rohkeita
pyrkimyksiään. Kritiikki ei tosin sivuuttanut hänen innostuneen
työnsä tuloksia kylmästi, vaan tunnusti, että ohjaustoiminnan takana
oli voimakas tahto ja rikas mielikuvitus, mutta sittenkin jäi menestys
puolinaiseksi. Ibsenin »John Gabriel Borkmanin» esityksestä
suomalainen kritiikki sanoi tuomionsanoja ja paljon jyrkemmässä
muodossa kuin aikaisempi ulkomainen kritiikki »Hedda Gablerista»
ja »Rosmersholmista». Vapaaherra Uexküll-Gyllenband avusti
parhaansa mukaan Ida Aalbergia tässä ohjaustoiminnassa, mutta
hänen »uusi tekniikkansa» tai »psykologinen» suhtautumisensa
tehtäviin ei tullut ainakaan yleiseksi tietoisuudeksi Helsingin
arvostelijain kesken, kun he arvostelivat Ida Aalbergin ohjausta ja
näyttelemistä. »John Gabriel Borkmanin» esitys oli Ibseniin
kohdistuvaa väkivaltaa, sen voi lukea suopeidenkin arvostelujen
rivien välistä, Anna Sarkoilaa Ida Aalberg ainakin toisten mielestä
tulkitsi liiaksi suureen tyyliin.

Suurisuuntaisin ja rohkein teko, minkä Ida Aalberg ohjaajana

suoritti, lienee ollut Linnankosken »Ikuisen taistelun» esittäminen.
Elämänsä lopulla taiteilija, joka niin usein oli näyttämöltä tulkinnut
rikollisia tyyppejä, otti esittääkseen itsensä pahuuden alkuvoiman,
Luciferin. Hän ei kuitenkaan valinnut kappaletta tuon osan vuoksi,
hän selitti nimenomaan, että hänen päätarkoituksensa oli kirjailijan
kannustaminen ja kotimaisen draaman vaaliminen. Ida Aalberg ja
vapaaherra Uexküll-Gyllenband eivät säästäneet vaivojaan,
ohjauskirjoista näkee, että työtä on tehty hellittämättömällä innolla.
Mutta niin epäitsekäs kuin Ida Aalbergin yritys olikin, »Ikuinen
taistelu» muodostui ehkä pahimmaksi kompastuskiveksi hänen
ohjaajatoiminnassaan. Suuret kustannukset, jotka kappale aiheutti
teatterille, herättivät pahaa verta. Taiteellinen tulos muodostui
mielenkiintoiseksi, mutta ei vakuuttavaksi. Draamaahan ei oltu
tehtykään näyttämön vaatimuksia silmälläpitäen.

V.A. Koskenniemi kirjoitti »Ikuisen taistelun» johdosta m.m.:

‒ ‒ ‒ »Ensimmäinen näytös, Luciferin öinen kokous, on

draamallisesti verraten heikko. Pimeyden ruhtinas on koonnut
ympärilleen oman seurakuntansa, Repokorvat, Vihreäsilmät, Täti
Lierot, Herjakielet, Satasormet j.n.e., ja suunnittelee heidän
kanssaan ihmissuvun viettelemistä Jehovan pelvosta. Taikka
oikeammin: koko näytös on Luciferin varsin epädraamallista
yksinpuhelua, jonka keskeyttävät siellä täällä henkien ulvahdukset
tai muut mielenosoitukset verraten merkityksettömine
vuorosanoineen. Näytelmän heikoimpia puolia on mielestäni se, että
Luciferin kuva kirjailijan ponnistuksista huolimatta jää varsin
vaaleaksi. Byronin Lucifer, Goethen Mefistofeles ja Andrejevinkin
Anatema — kirjallisuuden uusin viettelijätyyppi — ovat kuvatut
samalla kertaa sekä verevämmällä että hienommalla taiteella. Mikä
on Linnankosken Luciferin toiminnan ja tekojen sisin vaikutin? Jos
hän todella tietää alottaneensa »ikuisen taistelun» Jehovaa ja hänen
vaikutustaan vastaan, tuntuu hän tässä ensimmäisessä öisessä
kohtauksessa tuhlailevan yhdellä kertaa liiaksi sydämensä raivoa.
Samalla tekee hän liian kaunopuheliaan vaikutuksen. Hänestä
puuttuu jotain siitä tyynestä sisällisestä auktoriteetista, jonka
mielellään runoilisimme tähän Jehovan väsymättömään, ylpeään
vastustajaan. En tiedä onko runoilija ajatellut tätä tyyppiä luodessaan
paratiisin käärmettä, mutta ainakin tuli se usein Ida Aalbergin
esityksessä mieleen. Joka tapauksessa on »Ikuisen taistelun»
Lucifer mittasuhteiltaan vähäpätöisempi ja inhimillisesti
merkityksettömämpi kuin se ihmislapsi, Kain, johon hän pyrkii
vaikuttamaan. — — —
 *****

Esitys? Siinä pistää kenties ensimmäisenä silmään se ulkonainen

loisto, jolla tämä draama oli asetettu näyttämölle. Dekoratsionien
tyylikäs hienous ja komeus voittaa kaiken, mitä meillä
Kansallisteatterissa on nähty. Jo ensimmäinen kuvaelma idyllisine
maisemineen antoi rikkaan tunnelman. Hauskasti oli keksitty
uneksiva valmurivi rampin luona samoinkuin suuret, koristeelliset
sienet. Toisessa kuvaelmassa oli Luciferin luola niinikään pantu
näyttämölle komealla taiteellisella mielikuvituksella. Aivan yhtä
onnellista vaikutusta eivät tehneet ne henget, jotka tässä luolassa
pitivät kokoustaan. Heidän joukkohuudahduksissaan,
naurunrähäköissään ja koko yleisesityksessä tuntui kyllä huolellinen
ja harkittu johto, mutta koko kuvaelma on itsessään mahdoton
esitettäväksi. Ei voi kernaasti uskoa, että tuo päätön lauma pystyisi
ihmiskuntaa tuhoamaan. Ida Aalbergin komeasti, hillityllä energialla
lausumat vuorosanat antoivat tälle kohtaukselle kuitenkin
eräänlaisen loiston, joka osittain korvasi sen, mitä itse kuvaelmasta
sinänsä puuttuu. Kaiuin näyt toisessa näytöksessä olivat myöskin
huomattavia näyttämöteknillisiä saavutuksia, ehkä kuitenkin
lukuunottamatta muutamia taikalyhtykuvia, jotka olisivat voineet olla
parempia. Uhrikohtauksen stilisoitu maisema sekä viimeisen
kuvaelman syysmetsä olivat harvinaisen tunnelmallisia ja auttoivat
kaiketi osaltaan näytelmää sen taiteelliseen voittoon.

Osien esityksessä kiinnittää mieltä ensi sijassa Ida Aalbergin

Lucifer. On erinomaisen rohkeata naiselle käydä tulkitsemaan
tällaista osaa, jonka luonteeseen kaiken traditsionin mukaan kuuluu
juuri tärkeänä puolena maskuliininen uhma. Kukaan muu kuin Ida
Aalberg olisi tuskin tähän voimankoetteluun antautunut. Hänen
Luciferinsa oli enemmän käärmeellinen kuin uhmaileva, enemmän
raivokas kuin maltillisesti ja tyynesti harkitseva. Se oli eräänlainen
sukupuoleton Mefistofeles, kenties hiukan hermostunut ja
agitatoorinen, mutta monin paikoin, esim. kuiskatessaan Kainille
tämän maatessa maassa tai uhritoimituksen aikana, häikäisevän
demoninen.» — —

Se, että Ida Aalberg sekä ohjaajana että näyttelijänä saavutti

yhden suuren ja ehdottoman menestyksen, nimittäin Ostrovskin
»Ukkosilmassa», ei riittänyt vakiinnuttamaan hänen asemaansa
silloisen johdon silmissä. Ida Aalberg ei, kuten tavallisesti aina
ennen, ollut pystynyt täyttämään taiteensa voimalla katsomoa ja
kassaa, ja senvuoksi Kansallis-teatterin johtokunta kevätkaudella
1911 sanoi hänet irti vakinaisesta toimesta ja toivoi palattavan
entiselle kannalle, t.s. vierailunäytäntöihin, joilla Ida Aalberg
kahdenkymmenen vuoden aikana oli avustanut teatteria.

Sanottakoon Ida Aalbergin ohjausajasta 1909—1911 mitä muuta

tahansa, tämä ainakin on varmaa: hän oli työssään osoittanut niin
valtavaa innostusta ja antaumusta, että tuomio kohtasi häntä
ruhjovalla voimalla. Saamansa ero, jos mikään, muuttui hänelle
tunnekysymykseksi. Hän tunsi ansionsa teatteria kohtaan liian
elävästi kestääkseen näin saamaansa tuomiota, ja oli myöskin liian
vilpitön ja kuumaverinen kyetäkseen suhtautumaan siihen
ylimielisesti ja kylmästi.

Maila Talvio on kertonut, kuinka Ida Aalberg koetti, saatuaan

tiedon erostaan, tulla hänen luokseen. Ida Aalberg pääsi taloon ja
ovesta sisään, mutta lyyhistyi kokoon alimmille sisäportaille, tuijotti
siinä murtunein katsein eteensä ja toisteli raukealla yksitoikkoisella
äänellä: »Niin sitä vaan potkitaan — — pois!»
 Hän oli kuolemaan asti väsynyt, ja koko kohtaus oli kaamea ja
vilpitön kuin kuolema itse. Seuraavina päivinä ennen niin elegantti
Ida Aalberg pakkasi tavaroitaan puku ja tukka epäjärjestyksessä.

1911 Ida Aalberg pani toimeen viimeisen suuren kiertuensa

Suomessa. Lukuunottamatta Hämeenlinnassa sattuneita poliittisia
rettelöitä hän sai osakseen jakamatonta ja lämmintä innostusta.
Kuitenkin täytyy sanoa, että Ida Aalbergin taide alkoi loppuaikoina
olla epäilyksenalaista. Kun hän esitelmöi maaseutukaupungeissa
taiteellisen teatterin tarpeellisuudesta ja kulttuuriarvosta, sai hän
kritiikkejä, jotka olivat vastustavalla kannalla syyttäen Ida Aalbergin
puhuvan toista kuin hän taiteilijana esitti: maaseudullakin uusi aika
alkoi esittää »hillityn suunnan» vaatimuksia täysin tarmoin ja
kiivaasti. Kiivailu »hillityn taiteen» puolesta on naurettavaa, ja
varsinkin muutamassa maaseutulehdessä se esiintyy perin
koomillisessa valossa Ida Aalbergin esitelmämatkan aikana.

Vuosina 1912—1913 Ida Aalberg eli ylpeässä eristyneisyydessä

Viipurissa. Hän ei tahtonut puuttua mihinkään taidetta koskevaan,
hän kieltäytyi näyttelemisestä, lausumisesta, kirjoittamisesta.
Varmaa on, ettei hän tätä kaikkea tehnyt yksin omasta halustaan ja
voimastaan. Vapaaherra Uexküll-Gyllenband sai hänet muistamaan
vuoden 1911:n riitautumista kauemmin kuin hän itse olisi kyennyt
sitä muistamaan. Se oli epätoivon aikaa Ida Aalbergille. Hän
suunnitteli elämäkerran kirjoittamista, hän kävi keittokoulua, hän
lueskeli, hän koetti opiskella venäjän kielen alkeita — mistään ei
tullut vähintäkään tyydytystä.

Tarvittiin vain pieni kirje Juhani Aholta, kun Ida Aalberg unohti
ylpeytensä ja saapui vuoden 1914:n alussa Kansallisteatterin hänen
kunniakseen toimeenpanemiin suuriin juhliin.