M T Ciceronis ad q Fratrem De oratore

libri tres Marcus Tullius Cicero (Editor)

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookstep.com/product/m-t-ciceronis-ad-q-fratrem-de-oratore-libri-tres-marcus
-tullius-cicero-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

How to Win an Argument Sebuah Panduan Klasik tentang

Seni Persuasi Marcus Tullius Cicero

https://ebookstep.com/product/how-to-win-an-argument-sebuah-
panduan-klasik-tentang-seni-persuasi-marcus-tullius-cicero/

Tres meses 1st Edition Joana Marcus

https://ebookstep.com/product/tres-meses-1st-edition-joana-
marcus/

Tres meses 1st Edition Joana Marcus

https://ebookstep.com/product/tres-meses-1st-edition-joana-
marcus-3/

Tres meses 1st Edition Joana Marcus

https://ebookstep.com/product/tres-meses-1st-edition-joana-
marcus-2/
Iulius Paulus Ad Neratium libri IV Gianni Santucci

https://ebookstep.com/product/iulius-paulus-ad-neratium-libri-iv-
gianni-santucci/

Teluk Bahasa Antologi Puisi 29 Penyair Sulawesi

Tenggara Ilham Q Moehiddin Editor

https://ebookstep.com/product/teluk-bahasa-antologi-
puisi-29-penyair-sulawesi-tenggara-ilham-q-moehiddin-editor/

Tres meses 3 Meses a tu lado 2023rd Edition Joana

Marcus

https://ebookstep.com/product/tres-meses-3-meses-a-tu-
lado-2023rd-edition-joana-marcus-2/

Herodiani historiarum libri octo Ad codicem Venetum a

se excussum recogn Immanuel Bekkerus Herodianus
(Editor)

https://ebookstep.com/product/herodiani-historiarum-libri-octo-
ad-codicem-venetum-a-se-excussum-recogn-immanuel-bekkerus-
herodianus-editor/

Teknologi Pengelasan Mulyadi S T M T Iswanto S T M T

https://ebookstep.com/product/teknologi-pengelasan-mulyadi-s-t-m-
t-iswanto-s-t-m-t/
 M. T. C I C E R O N I S

AD Q. FRATREM

DE ORATORE
LIBRI TRES

R E C E N S U I T

CHRISTIANUS GODOFR. SCHÙTZ

LIPSIAE APUD G. J. GOESCHEN

C X O I O C C C V .
 M. TULLII CI CE RON I S
A D

Q. F R A T R E M

D I A L O G I T R E S
D E

O R A T O R E.

L I B E R PRIMUS.

Cu-. li/u-loi. Vol. II

 S U M M A R I U M
L I B R I P R I M I .

JTlogatus Cicero a Quinto fratre, ut quoniam quae sibí

adolescentulo de arte Rhetorica exciderant, v i x iara pro-
vecta aetate et u s u , quem ex tot tantisque causis con-
sequutus erat, digna essent, aliquid de iisdem rebus
politius perfectiusque proferret, quamvis vel fraude
i n i m i c o r u m , vel causis a m i c o r u m , v e l publicis negotiis
impedito v i x otium ad scribendum concedatur, fratri
tamen nec liortanti nec roganti se umquam defuturum
ostendit.
E t qtiura ipse prudentissimorum liominum artibus
eloquentiam contineri statueret, Quintus autem earn ab
elegantia doctrinae segregaret, et in quodam ingenii at-
que exercitationis genere poneret, Cicero quid Crassus
et A n t o n i u s , vi) i omnium eloquentissimi clarissimique,
de ea re senserint, se expositurum significat. c. 1.
Ilic obiter saepe quaerendum sibi v i s u m esse a i t , cur
plures in omnibus rebus quam in dicendo admirabiles
exstitissent. N a m non solum plures imperatore^ prae-
stantissimos et reip. rectores egregios, quam bonos ora-
tores fuisse, sed etiam in aliis artibus, in pliilosophia,
in mathematicis, in musicis, in grammaticis multo plu-
res quam in arte dicendi excelluisse. Imo etiam multo
plures poetas bonos quam oratores reperiri. Quod hoc
mirabilius debere v i d e r i , quod dicendi ratio non abdi-
4 S U M M A R I U M

tis e fontibus l i a u r i a t u r , sed i n medio posita communi

quodam i n usu atque in liominum m o i e et sermone
versetur ; neque vero dici possit, aut piures ceteris arti-
bus i n s e r v i r e , aut maiore delectatione, aut spe uberiore,
aut praemiis ad perdiscendum amplioribus conimoveri.
c. 2 — 4- Quare nullam aliam esse causam excellen-
t i u m oratorum paucitatis quam rei quandam incredibi-
l e m magnitudinem ac difficuitatem. c. 5. Neminem
enim posse oratoiem esse omni laude cumulatum,
nisi sit omnium r e r u m magnarum artem ac scientiam
consequutus. Se t a m e n , ne hoc n i m i s immensiim i n f i -
nitumque v i d e a t u r , ipso Graecorum exeniplo sepositu-
l'um a ceteris dictionibus earn partem dicendi, quae
i n forensibus disceptationibus i n d i c i o r u m ac delibera-
tionum v e r s e t u r , neque Vero Iiis libris quendam or-
dineni praeceptorum ab incunabulis p u e r i l i s doctrinae
r e p e t i t u r u m , sed potius quae i n liominum eloquentis-
s i m o r u m , Crassi potissimum et A n t o n i i , disputatione
versata siiit, narratiirum esse. c. 6.
Quum i g i t u r A. V. C. 662. L i v i u s Druäus trib. pi.
i u d i c i a , quae lege Servilia Glauciae solis equitibus tra-
dita essent, ut iterum cum senatu communicarentur,
contenderei, consul autem Pliilippus, q u i patTonus di-
gnitatis senatoriae esse debebat, vehementius in causam
principimi invelieretur, ludorum Romanorum diebus
L . L i c i n i u s Crassus colligendi sui causa se i n Tuscu-
lanum contulerat. Eodem venerant socer eins Q. M u -
cius Scaevola, et M . Antonius, consiliorum eius in rep.
socius et summa cum Crasso farri iliaiita te coniunctus.
 L I B R I P R I M I . 5
C u m ipso Crasso exierant adolescentes d u o , Crassi mar
x i m e farnitiares, C. Cotta et P. Sulpicins. c. 7. H i pri-
mo die quum multum inter se de rep. colloquuti essent,
postero Crassus sermoiiem de dicendo intulit.
I11 quo prinium Sulpicium et Cottam ob egregiam
dicendi facultatem quam adepti sint collaudati eloquen-
tiam enim esse omnium artium m a x i m e admirabilem,
utilissimam, iucundissimam j eamque nec in f o r o so-
l u m , sed etiam in otio dignitatem suam tu e r i , quum
niliil sit iucundius au,t magis proprium humanitatis,
quam sermo facetus ac nulla in re rudis. Neque vero
alia quam eloquentiae v i liomines ad humanum cultum
civileinque deductos esse, eandemque iam constuutis
civitatibus leges ac iura descripsisse. c. 3.
Scaevola cetera Crasso assentitur, duo tamen ei non
concedit, unum, quod ab oratoribus civitates et ab initio
constitutae et saepe conservatae sint ; alteruin, quod ora-
tor etiam remoto f o r o et senatu in omni genere sermoni»
et humanitatis perfectas e se debeat. c. 9. 10. C u i Cras-
sus ita respondet, ut primam Scaevolae reprehensionem
silentio praetereat, alteram vero hoc argumento di-
l u a t , q u o d , etiamsi sibi multas artes pliilosoplii vin-
dicent, orator tamen, nisi omnes philosopliiae partes,
earn certe, quae sit de vita et m o r i b u s , cognitam ac tra-
ctatam habere, omniiioque omnibus artibns, quae sint
l i b e r o dignae, perpolitus esse debeat, quibus ipsis si
in dicendo non utatur, tamen appareye, utrum sit earun^
rudis an didicerit. c. n — 16.
Scaevola c. 1 7 . negat se amplius cum eo lufctatu-
 6 S U M M A R I U M

r u m ; at ipsius e x e m p l o t a m e n , q u i p p e q u i omnia bene

calleat, quae i n forensibus rebus c i v i l i b u s q u e versentur,
neque tamen i l l a m scientiam quam adiungat oratol i com-
plexus s i t , v e r e t u r ne plus ei t r i b u e r i t , quam res et
Veritas ipsa concédât.
C r a s s u s e u m i u b e t m e m i n i s s e , se n o n de s u a , sed de
oratoris facultate dixisse, et Antonius c. i ß — 2 i . ei concedit,
m u l t o l o c u p l e t i o r e m in dicendo f u t u r u m , si quis o m n i u m
rerum atque a r t i u m r a t i o n e m n a t u r a m q u e comprehen-
derit ; q u o d etsi d i f f i c i l e sit i i s , q u i a n t e , quam ad di-
scendimi i n g r e s s i s i n t , o b r u a n t u r a m b i t i o n s et f o r o , ta-
m e n i n ipsa ré ponendum esse atque eloquentiae natura.
S u l p i c i u s insperanti s i b i ct C o t t a e , c. 22. sed valde
optanti u t r i q u e cecidisse f a t e t u r , ut in i s t u m sermonem
Crassus et A n t o n i u s delaberentur ; p e t i t q u e , ut i a m q u i d
de o m n i genere dicendi sentiant, subtiliter persequantur.
Crassus ipse h o c genus sermonis r e f u g i t , et potius ab
A n t o n i o quod v e l l e n t petendum esse monet, Sed quum
eum Cotta fraud dimitteret eique quaestionem propo-
neret: an existimet artem aliquam esse di-
cendi, primum iterum e l a b i tentât, et Graecorum
morem i n scliolis ad q u a m c u n q u e quaestionem respon-
dendi ridet, A d m o n i t u s tamen a S c a e v o l a , humanitatis
esse non d e f u g e r e earn d i s p u t a t i o n e m , ad quam ilium
duo excellentes ingeniis adolescentes cupiant accedere,
primum docet s i b i artem dicendi aut n u l l a m aut perte-
linem vici eri. Ceterum lion esse e a m - q u i d e m n e g l i g e n -
dam, sed tamen alia quaedam esse ad consequendam
eloquentiain m u l t o maioTa.
 L I B R I P R I M I . 7

Nempe c. 25. naturam primum et ingenium multum

valere ; etsi adolescentes, si quid naturale forte non lia-
beant, omnino a dicendi studio non sint deterrendi. Di-
ligenter tamen esse oratori providendum, non ut iis satis-
faciat, quibus necesse sit, sed ut iis admirabilis esse
videatur, quibus libere liceat iudicare. Quare optimos
etiam oratores in exordienda oratione perturbari; cuius
rei causas Antonius c. 27. uberius exponit; ac nihil
rarius perfecto oratore inveniri posse fatetur. In quo
Crassus miratur in arte histrionum tenui ac levi plus
diligentiae quam in arte dicendi, quae maxima s i t , ad-
liiberi, et iterum collaudatis adolescentibus ob egregiam
indolem ad dicendiuij, denuo sermonen* alio transferre
cupit. Sed iterum instanti Cottae et qitaerenti, quid
praeter naturae dona assumendum putet, respondet Stu-
dium et ardorem quendam amoris, c. 30. Quum au-
tem studia nihil prosint perveniendi aliquo, nisi illud,
quod eo ferat deducatque, aliquis cognorit, ratio-
nem studii sui exponere aggreditur. Breviter igitur
expositis artis rlietoricae capitibus exercitationem ma-
x i m e commendai, c. 31. 32. In qua primum ab eo pro-
batur consuetudo, causa aliqua posita consimili causa-
rum e a r u m , quae in forum deferantur., quam maxime
ad veritatem accommodate dicendi; deinde vero monet
optimum esse quam plurimum scribere, quum stilus
sit optimus et praestantissimus dicendi effector ac ma-
gister. Qua in exercitatione utilissimum esse Graccas
orationes Latine vertere, c. 33. Reliquas exercitationes
breviter perstringit. c. 34.
8 S U M M A R I UM

T u m Scaevola a Cotta rogatus petendo impetrai a

Crasso, ut quae peranguste referserit in oratione sua,
copiosius explicet. c. 35. 36.
Crassus igitur primum i u r i s c i v i l i s cognitionem
oratoli neccssariam esse demonstrat exemplis hominum,
qui iuris ignoralitia turpiter lapsi essent, c. 37. casti-
gatque primum injpudentiam eorum, qui absque ilia
scientist iudicia privata obeant, quum saepe maximae
sint causae, in quibus certetur de iure civili, c. g8 — 40.
deinde etiam inertiam ac segnitiem, quum cognitio iuris
neque magna nec difficiiis sit, praesertim si aliquando
ad artem redactum fuerit c. 4'- ! praeterea eius mira
quaedam sit in cognoscendo suavitas et delectatio c. 42.
denique iuris scientia i i s , qui ei praesint, honorem,
gratiam, dignitatem afferat c. 43. senectuti autem cele,
brandae honestissimum praebeat perfugium.
Secundo loco Crassus breviter monet, publica quo-
que i u r a , tum monumenta rerum gestarum, et vetu-
statis exempla oratori nota esse debere. c. 45-
Hoc modo studiorum oratoris fontibus a Crasso de-
monstratis, illud insuper Sùlpicius requirit, ut etiam
vias earum rerum rationemque exponat. c. 45. Id au-
tem Crassus Antonio demandat. c. 47-
Antonius c. 48- se deprehensum fatetur, quod ea requi-
rantur ab ipso, quorum ignarus sit, et quia, quod in cau-
sis vitale soleat, Crasso cogatur succedere. T u m orato-
rem sic describit, ut sit i s , qui verbis ad audiendum iu-
éundis et sententiis ad probandum accommodatis uti pos-
sit ili causis forensibus atque communibus, sitque prae-
 L I B R I P R I M I . 9
terea v o c e , actione et lepore quodam instructus. Tum
âdversus Crassum disputans negat oratòrem civitatum
regendarum aut pliilosophiae peritissimum esse debere;
c. 50. 5 1 . praesertim quùm philo'ophorum praecepta
pleraque a sensu v u l g i valde abhorreant c. 52 — 55.
Ncque vero iuris scientiam oratori ita necessariam esse,
ut Crassus putaverit, siile causa igitur et impudentiam
et inertiam adolescentiuni, qui iurisprudentiam non ad-
discant, accusari. c. 56 — 59. N e c reliqua studia, histo-
r i a e , iuris publiez, antiquitatis, etiamsi adiuvent ora-
t o r e m , ei prorsus necessaria esse, praesertim quum non
ita multum spatii habeant studiosi, si velint exercitatio-
nibus a Crasso recte commendatis operam dare. Ad
harum Studium et laborem iuvenes vehementer incitan-
<los , reliqua ab oratorÌ6 proprio ofFicio ac munere se-
iuncta esse. c. 60. 61.
Quae quum dixisset A n t o n i u s , Sulpicius et Cotta du-
bitare v i s i sunt, c. 62. utrius orario propius ad veritatem
videretur accedere. Crassus autem Antonium f o n a s s e , ut
artem refellendi ostenderet, non quod vere ita sentiret,
oratoiium munus tam exiguis finibus circunidedisse
suspicatur. Tanto facilius e u m , quae ab eo de officiis
praeeeptisque oratoris quaesita sint, secundum li une
diem expositurum ; liodie enim sat multa dieta esse.
T u m Scaevola, libenter se auditurum fuisse Antonium,
nisi in Tusculanum ad L a e l i u m ire constituisset. Non
euim sibi tam inolestum f u i s s e , quod ius civile pervel-
l e r i t , quam iucundum quod «e id nescire confessus sit.
c. 62.
 C I C E R O N I S
D E

O R A T O R E .

L I B E R PRIMUS.

C o g i t a n t i ìnihi sappenuinero, et memoria Vetera

repetenti, perbeati fuisse, Quinte f r a t e r , illi videri
solent, qui in optima república, quum et honori-
bus i et rerum gestarum gloria florerent, eum vitae
cursuin tenere p o t u e r u n t , ut vel in uegotio sine
periculo, vel in otio cum dignitate esse posseiit.
Ac fuit q u i d e m , quum mihi quoque initium re-
quiescendi, atque animum ad utriusque nostrum
praeclaia studia referendi, fore iustuin et prope ab
omnibus concessum arbitrarer, si infinitus foren-
siuin rerum l a b o r , et ambitionis occupatio, de-
cursu h o n o r u m , etiam aetatis flexu, constitisset.
Quarn spem cogitationum et consiliorum meorum,
quum graves communium t e m p o r u m , turn varii
nostri casus fefellerunt. N a m , qui locus quietis
et tranquillitatis plenissimus fore videbatur, in eo
maximae moles molestiarum, et turbulentissimae
tempestates exstiterunt. Ne.que vero nobis cupien-
tibus atque exoptantibus fructus otii datus est ad
eas artes, quibus a pueris dediti f u i m u s , celebran-
 CICER. DE ORAT. L I B . I. 1.

d a s , inter nosque recolendas. Nam prima aetate

incidimus in ipsam perturbationein disciplinae ve-
teris ; et consulatu devenimus in medium rerum
omnium certamen atque discrimen; et hoc tempus
omne post consulatum obiecimus iis f l u c t i b u s , qui,
per nos a communi peste depulsi, in nosmetipsos
redundarunt. Sed tamen in his vel asperitatibus
r e r u m , vel angustiis temporis, obsequar studiis
nostris, e t , quantum mihi vel fraus inimicorum,
vel causae a m i c o r u m , vel respublica tribuet otii,
ad scribendum potissimum conferam. Tibi vero,
f r a t e r , neque hortanti deero , neque roganti. Nam
neque auctoritate quisquam apud me plus valere te
potest, neque volúntate.
A c mihi repetenda est veteris cuiusdam memo-
riae non sane satis explicata recordatio, s e d , ut
a r b i t r o r , apta ad i d , quod requiris, ut cognoscas,
quae viri omnium eloqueutissimi, clarissimique
senserint de oinni ratione dicendi. Vis eiiim, ut
mihi saepe dixisti ; quoniam quae pueris, aut ado-
lescentulis nobis ex coinmentariolis nostris inchoata
ac rudia exciderunt, vix hac sint aetate digna, et
hoc u s u , quem ex causis, quas diximus, t o t tan-
tisque consequuti s u m a s ; aliquid iisdem de rebus
politius a nobis perfectiusque proferri : solesque
nonnunquam hac de re a me in disputationibus
nostris dissentire, quod ego eruditissimorum ho-
minum artibus eloquentiam contineri statuam ; tu
autem illam ab elegantia doctiinae segregandain
12 C I C E R O N I S

putes, et i n q u o d a i n ingenii at que exercitationis

genere p o n e n d a m .
2. A c mihi quidem saepenumero in suininos
homines ac s u m m i s ingcniis praeditos intuenti,
q u a e r e n d u m esse v i s u m e s t , quid esset, cur plu-
rt's in o m n i b u s ï e b u s , q u a m in d i c e n d o admirabi-
les exstitissent. Nam, quocunque te animo et
cogitatione converteris, permultos excellentes in
quoque genere videbis, non m e d i o c r i u m artium,
sed prope m a x i m a r u m . Q u i s enim e s t , qui, si
claroium hominum scientiam r e r u m g e s t a r u m vel
utilitate vel m a g n i t u d i n e m e t i r i v e l i t , noil a^te-
ponat oratori i m p e r a t o r e m ? Quis autem dubitet,
q u i n belli duces p r a e s t a n t i s s i m o s ex hac una civi-
tate paene i n n u m e r a b i l e s , in d i c e n d o autem excel-
lentes vix paucos proferre possimus? Iam vero,
Consilio ac sapientia q u i regere ac g u b e r n a r e r e m -
publicam possent, multi nostra, plures patrum
m e m o r i a , a t q u e etiam m a i o r u m exstitei'unt, quum
b o n i p e r d i u n u l l i , v i x a u t e m singulis aetatibus sin-
g u l i tolerabiles oratores invenirentur.
g. A c , ne quis f o r t e cuin aliis s t u d i i s , quae
reconditis in a r t i b u s , atque in q u a d a m varietate
l i t e r a r u m v e r s e n t u r , m a g i s liane dicendi r a t i o n e m ,
q u a m c u m i m p e r a t o r i s l a u d e , a u t c u m b o n i sena-
toris prudentia c o m p a r a n d a m p u t e t ; c o n v e r t a t ani-
m i m i ad ea ipsa a r t i u m g e n e r a , circumspiciatque,
q u i in iis f l o r u e r i n t , q u a m q u e m u l t i : sic f a c i l l i m e ,
quanta oratorum sit, seinperque fucrit paucitas,
 DE ORATORE L I B . I. 3. 15

iudicabit. Neque eniin te f u g i t , omnium laudata-

rum artium procreatricem q u o n d a m , et quasi pa-
rentem e a m , quarn tpi'Xoiìofiav Grafici v o c a n t , ab
liomiuibus doctissimis iud c a r i , ili qua difficile est
enumerare, quot v i r i , quanta scientia, quantaque
in suis studiis varietate et copia f u e r i n t , qui non
una aliqua in re separatila e l a b o r a r m i , sed omnia,
quaecunque possent, vel scientiff et pervestigatione,
vel disserendi ratione compreheiidei int. Ouis igno-
rai, ii, qui m a t t i n a t i c i v o c a n t u r , quanta in ob-
scuiitate r e r u m , quain recondita in a r t e , et inul-
t i p l i c i , subtilique versentur? quo tamen in genere
ita multi perfecti homines exstiteruut, ut nemo fere
studuisse ei veheinentius v i d e a t u r , q u i n , quod vo-
l u e r i t , consequutus sit. Quis musicis, quis huic
studio literarum, quod profitentur i i , qui gram-
matici v o c a n t u r , penitus se dedidit, quin oinnem
illarum artium paene infinitain vim et inateriam
scienti?* jet' cogitatione comprehenderit? Vere inihi
h o c videor est^e d i c t u r u s , ex omnibus i i s , qui ili
harum artium studiis liberalissimis sint doctrinis-
que versati, minimam copiam poetarum egregio-
rum exstitisse. A t q u e in hoc ipso n u m e r o , in q u o
p e r l a i o exoritur aliquis excellens, si diligenter, et
ex ì i o s t r o r u m , et ex Graecoruin copia comparare
v o l e s , multo tameii pauciores oratores, quam poe-
tae boni reperientur. Q u o d hoc etiain mirabilius
debet v i d e r i , quia ceterarum artium studia fere
reconditis atque abditis c fontibus h a u r i u n t u r , di-
 *4 C I C E R O N I S

cernii autem omnis ratio in m e d i o p o s i t a , com-

m u n i q u o d a m in u s u , a t q u e - i n liominuin more et
s e r m o n e v e r s a t u r ; ut in ceteris i d m a x i m e excellât,
quod longissime sit ab imperitorum iiitelligentia
sensui|ue d i s i u n c t u m , in dicendo autem v i t i u m v e l
m a x i m u m sit a v u l g a r i genere orationis a t q u e a con-
suetudine c o m m u n i s sensus a b h o r r e r e .
4. Ac ne illud q u i d e m vere dici p o t e s t , aut
plures ceteris artibus inservire, aut m a i o r e dele-
c t a t i o n e , a u t spe u b e r i o r e , a u t praemiis ad perdi-
scendum amplioribus commoveri. A t q u e , u t omit-
tain G i a e c i a m , quae semper eloquentiae princeps
esse v o l u i t , a t q u e illas o m n i u m d o c t r i n a r u m inven-
trices A t h e n a s , in q u i b u s etiam dicendi v i s et in-
venta est et p e v f e c t a : in hac ipsa civitate p r o f e c t o
nulla u n q u a m v e l i e m e n t i u s , q u a m eloquentiae stu-
dia v i g u e r u n t . Nam p o s t e a q u a m , i m p e r i o o m n i u m
g e n t i u m c o n s t i t u t o , d i u t u r n i t a s pacis otiuin confir-
mavit, n e m o fere laudis cupidus adolescens non
s i b i ad dicenduin studio o m n i e n i t e n d u m putavit.
A c p r i m o quidein t o t i u s rationis i g n a r i , q u i n e q u e
exercitationis ullam viam, neque a l i q u o d praece-
p t u m artis esse arbitrarentur, tantum, quantum
ingenio et cogitatione poterant, consequebantur.
Post autem, auditis o r a t o r i b u s G r a e c i s , cognitis-
que eorum Uteris, adhibitisque doctoribus, incre-
d i b i l i q u o d a m nostri h o m i n e s dicendi s t u d i o f l a g r a -
verunt. E x c i t a b a t eos m a g n i t u d o et v a r i e t a s , mul-
titudoque in o m n i genere causarum, ut a d earn
 DE ORATORE LIB.I. 4.5. 15

doctrinam, quam suo quisque studio assequutus es-

s e t , adiungeretur usus frequens, qui omnium ma-
gistrorum praecepta superaret. Erant autein huic
studio maxima, quae nunc quoque s u n t , exposita
pvaemia, vel ad gratiam, vel ad opes, vel ad di-
gnitatem. Ingenia vero (ut mulfis rebus possumus
iudicare) nostrorurn hominum multum ceteris lio-
minibus omnium gentium praestiterunt. Quibus
de causis, quis 11011 iure mivetur, ex omni memo-
ria aetatuni, teinporum, civitatum, tarn exiguum
oratorum numeruin inveniri?
5. Sed nimirum maius est hoc quiddam, quam
homines opinantur, et pluribus ex artibus studiis-
que collectum. Quid enim quis aliud, in maxima
discentium multitudine, summa magistroruin copia,
praestantissimis hoiniuum iugeniis, infinita cau.sa-
rum varietate, amplissiinis eloquentiae propositis
praemiis, esse causae putet, nisi rei quandnin in-
credibilem magnitudinem, ac difficultatem ? E s t
enim et scientia comprehendenda rerum plurima-
r u m , sine qua verboruin volubilitas inanis, atque
irridenda est; et ipsa oratio conformanda, non
solum electione, sed etiam constructione verborum;
et omnes animorum motus, quos hominum generi
rerum natura tribuit, penitus pernoscendi; quod
omnis vis ratioque dicendi, in eorum, qui audiunt,
mentibus aut sedandis, aut excitandis expromenda
est. Accedat eodem oportet lepos quidam facetiae-
q u e , et eruditio libero digna, ccleritasque et bre-
i6 C I C E R O N I S

vitas et respondeniìi et lacessendi, subtili venustate

atijue urbanitate coniuncta. Tenenda praeterea est
omnis antiquitas, exemploiumque vis : n a j u e le-
g u m , ac iuris civilis scientia negligenda est. Nam
quid ego de actione ipsa plura dicam? quae inotu
corporis, quae gestu, quae v u l t u , quae vocis con-
formatione ac varietate moderaiida est; quae sola
pei' se ipsa quanta s i t , histrionuin levis ars et
scena declarat : in qua quuin oinnes in oris, et
vocis, et motus moderatione elaborent, quis igno-
r a i , quam pauci sint, f u e r i n t q u e , quos animo
aequo spectare possimus? Quid dicam de thesauro
rerum o m n i u m , memoria? quae nisi custos inven-
tis ordinatisque rebus et verbis adliibeatur, intel-
ligitnus, o m n i a , etiam si praeclarissima fuerint in
oratore, peritura. Quainobrem miravi desinamus,
quae causa sit eloquentium paucitatis, quum ex
iis rebus universis eloquentia constet, quibus in
singulis elaborare permagnum e s t ; hortemurque
potius liberos nostros, ceterosque, quorum gloria
nobis et dignitas cara est, u t aniino rei magnitu-
dinem complectantur, neque iis aut praeceptis, aut
magistris, aut exercitationibus, quibus utuntur
omnes, sed aliis q u i b u s d a m , se i d , quod expe-
t u n t , consequi posse confidant.
6. Ac mea quidem sententia nemo poterit esse
omni laude cuinulatus o r a t o r , nisi erit omnium
rerum inagnarum atque artium scientiam consequu-
tns. Etenim ex rerum coguitione effloiescat et
redun-
 DE ORATORE LIB. 1.6. »7

redundet oportet oratio : quae, nisi subest res ab

oratore percepta et cognita, inanem quaudam habet
eloquutionem et paene puerilein. Neque vero ego
tantum oneris iinponam, nostris praesertim orato-
ribus, in hac tanta occupatione urbis, ac vitae,
nihil ut - iis putein licere nescire: quamquam vis
oratoris, professioque ipsa bene dicendi hoc susci-
pere ac polliceli videtur, ut ornili de r e , quaecun-
que sit proposita, ornate ab e o , copioseque dica-
tur. Sed quia non dubito, quin hoc plerisque im-
meiisum infìnituinque videatur, et quod Graecos
homines 11011 solum ingenio et doctrina, sed etiam
otio studioque abundantes, partitionem quandam
ferisse video, neque in universo genere singulos
elaborasse, sed seposuisse a ceteris dictionibus eam
partem dicendi, quae in forensibus disceptationi-
bus iudiciorum aut deliberationum versaretur, et
id unum genus oratori reliquisse ; non coniplectar
in his libris amplius, quam quod huic generi, re
quaesita et multum disputata, summorum homi-
num prope consensu est tributum; repetainque,
non ab incunabulis nostrae veteris puerilisque do-
ctrinae quendam ordinem praeceptorum, sed ea,
quae quòndam accepi in nostrorum homiuum, elo-
quentissimorum, et ornili dignitate principum, dis-
putatione. esse versata ; non quod illa coutemnam,
quae Graeci dicendi artifices et doctores relique-
runt ; sed, quum ea pateant, in promtuque sint
omnibus, neque interpretation mea aut ornatius
Cie. Iihccor. Vol. II. 2
18 C I C E R O N I S

explicari, aut planius exprimi possint, dabis hanc

veniain, mi f r a t e r , ut opinor, ut e o r u m , quibug
summa dicendi laus a iiostris hoininibus concessa
e s t , auctoritatem Graecis anteponain.
7. Quum igituv vehementius inveherctur in
causam principum consul P h i l i p p u s , Di usique tri-
bunatus, pro senatus auctoritate susceptus, infringi
iam debilitarique videretur ; dici mihi meinini, lu-
dorum Romanorum diebus L . Crassum, quasi col-
ligendi sui causa, se in Tusculanuin contulisse;
venisse eodem, socer eius qui f u e r a t , Q. Miicius
dicebatur, et M. Antonius, homo et consiliorum
in republica socius, et summa cum Crasso familia-
ritate couiunctus. Exierant autem cum ipso Crasso
adolescentes d u o , Drusi maxime familiares, et in
quibus magnani tum spem maiores natu dignitatis
suae collocarant, C. Cotta, qui tum tribunatum
plebis petebat, et P. Sulpicius, qui deinceps eum
magistratum petiturus putabatur. Hi primo die
de temporibus illis, deque universa republica, quam
ob causam vénérant, multum inter se usque ad
extremum tempus diei colloquuti sunt. Quo qui-
dem in sermone multa divinitus a tribus illis con-
sularibus Cotta deplorata et commemorata narra-
b a t , ut nihil incidisset postea civitati m a l i , quod
non impendere illi tanto ante vidissent ; eo autem
sermone confecto tantam in -Crasso humanitatem
fuisse, ut, quum lauti accubuissent, tolleretur omnis
illa supei'ioris tristitia sermonis, eaque esset in
 DE ORATORE L I B . I. 7. 8

liomine iucunditas, et tantus in iocàndo lepos, ut

dies inter eos curiae fuisse videretur, convivimi»
Tusculani. Postero autem d i e , (juum illi inaiores
liatu satis quiessent, et in ainbulationem ventum
esset, turn Scaevolam duobus spatiis tribusve fa-
ctis dixisse: Cur non imitainur, Crasse, Socratem
ilium, qui est in Phaedro Platonis? Nam me haec
tua platanus adinonuit; quae non minus ad opa-
canduin liunc locum patulis est diffusa ramis,
quam ilia, cuius umbram sequutus est Socrates,
quae mihi videtur non tam ista aquula, quae de-
scribituv, quain Platonis oratione crevisse. Et,
quod ille durissimis pedibus f e c i t , ut se abiice-
ret in herba, atque i t a , quae philosophi divinitus
ferunt esse dicta, loqueretur, id mei^ pedibus
certe concedi est aequius. Turn Crassum : Immo
vero cominodius etiam ; piilvinosque poposcisse,
et oinnes in iis sedibus, quae erant sub platano,
consedisse.
Q. I b i , ut ex pristino sermone relaxarentur ani-
mi omnium, solebat Cotta narrare, Crassum ser-
monem quendam de studio dicendi i'ntulisse. Qui
quum ita esset exorsus : non sibi coliortandum
Sulpicium et Cottam, sed magia utrumque collau-
dandum v i d e r i , quod tantam ¡am essent faculta-
tem adepti, ut 11011 aequalibus suis solum antepo-
nerentur, sed cum maioribus natu compararentur ;
neque vero inihi quidqnam, inquit, praestabilius
videtur, quam posse dicendo tenere liominum cor-
20 C I C E R O N I S

t u s , mentes allicere, voluntates impellere, quo vc-

l i t , unde autem v e l i t , deducere. Haec una res in
o m n i libero populo , maxime in pacatis tianquillis-
q u e c i v i t a t i b u s , praecipue semper f l o r u i t , semper-
que dominata est. Q u i d enim est aut tam admi-
r a b i l e , quain ex infinita multitudine hoininum ex-:
sistere u n u m , qui i d , quod omnibus natura sit
datum, vel s o l u s , v e l cuin paucis facere p o s s i t ?
aut tam iucundum cognitu atque a u d i t u , quam
sapientibus sententiis gravibusque verbis ornata
oratio et p e r p o l i t a ? aut tam p o t e n s , tamque nia-
gnificum, quam populi motus, iudicuin religio-
l i e s , senatus g r a v i t a t e m , unius oratione converti?
Q u i d tam porro i ' e g i u m , tain liberale, tain muni-
f i c u m , quam opem ferie supplicibus, excitare aifli-
ctos , dare salutem , liberare periculis , retinere ho-
mines in civitate? Quid autem tain necessarium,
q u a m tenere semper a r m a , quibus vel tectus ipse
esse p o s s i s , vel provocare iinprobos, vel te ulcisci
lacessitus ? A g e v e r o , ne semper f o r u m , subsellia,
rostra > curiamque meditere, quid esse potest in
otio aut i u c u n d i u s , aut inagis proprium humanita-
t i s , q u a m senno facetus ac nulla in re rudis ? Hoc
enim u n o praestamus vel maxime f e l i s , quod col-
loquiinur inter n o s , et q u o d exprimere dicendo
sensa possumus. Quainobrem quis hoc non iure
miretur, summeque in eo elaborandum esse arbi-
t r e t u r , u t , quo u n o homines maxime bestiis prae-
s t e n t , in hoc hoininibus ipsis antecellat? Ut vero
 DE ORATORE L I B . I . 8-9- 21

iam ad ilia summa veniamus; quae vis alii potuit

aut dispersos homines unum in locum congregare,
ant a f e r a , agrestique vita ad hune humanum cul-
tuin civileinque deducere, a u t , iain constitutis civi-
tatibus, leges, indicia, iura describere? Ac,- ne
p l u r a , quae sunt ¡mene innumerabilia, consecter,
comprehendam b r e v i ; sic enim statuo, perfecti ora-
tovis inoderatione et sapientia non solum ipsius
dignitatem, sed et privatorum pluriinorum, et
univevsae reipublicae salutem maxiine contineri.
Quamobrem pergite, ut f a c i t i s , adolescentes, at-
que in id studiuin, in quo e.stis, incumbite, ut
et vobis houori, et amicis utilitati, et reipublicae
einolumentp esse possitis.
9. Turn Scaevola comiter, ut solebat, Cetera,
inqnit, assentior Crasso, ne aut de C. L a e l i i , so*
ceii m e i , aut de huius, generi, aut arte, aut glo-
ria detraham; sed ilia d u o , Crasse, vereor, ut
tibi possim concedere: u n u m , quod ab oratoribus
civitates et ab initio constitutas, et saepe conser*
vatas esse dixisti; alteru01, quod , remoto foro,
concione, iudiciis, senatu, statuisti, oratorem in
oinni genere sermonis et humanitatis esse perfe-
ctum. Quis enim* tibi hoc concesserit, aut initio
genus hominum, in montibus ac silvis dissipatum,
11011 prudentium consiliis compulsum potius, quam
disei torum oratione delinitum, se oppidis moeni-
busque sepsisse? aut vero reliquas utilitates, aut
in constituendis, aut conservandis civitatibus, non
 C I C E R O N r s

a sapientibus et foi'tibus v i r i s , sed a disertis et

ornate* dicentibtìs esse i n s t i t u t a s ? An tibi Romulus
ille aut pastore^ et convenas congregasse, aut Sabi-
n o r u m connubia coniunxisse, aut fìnitimorum vim
repressisse eloquentia v i d e t u r , non Consilio et sapi-
entia singulari? Q u i d ? in Numa P o m p i l i o , q u i d ?
in Servio T u l l i o , q u i d ? in ceteris r e g i b u s , q u o r u m
multa sunt eximia ad constituendam reinpublicam,
ìiurn q u o d eloquentiae vestigium a p p a r e t ? Q u i d ?
exactis r e g i b u s , (tainetsi ipsam exactionem mente,
non lingua perfectam L. B r u t i esse c e r n i i n u s ) , sed
deinceps o m n i a , nonne piena c o n s i l i o j u m , inania
v e r b o r u m videinus? Ego vero si velim et nostrae
civitatis exeinplis u t i , et a l i a r u m , plura proierre
possim detriinenta publicis r e b u s , q u a m adiumenta,
•per homines eloquentissimos i m p o r t a t a ; s e d , u t
reliqua p r a e t e r m i t t a i n , o m n i u m inilii v i d e o r , ex-
ceptis, Crasse, vobis d u o b u s , eloquentissimos au-
disse Ti. et C. S e m p r o n i o s , q u o r u m p a t e r , h o m o
p r u d e n s et gravis , h a u d q u a q u a i n eloquens , et saepe
alias, et maxime Censor, saluti reipublicae fuit,
Atque is non accurata quadain orationis copia , sed
n u t u a t q u e verbo libertinos in urbanas tribus trans-
t u l i t ; q u o d nisi fecisset, rempuBlicam, q u a m nunc
vix tenemus , iam diu nullarn haberemus. At vero
eius filii diserti, et omnibus vel n a t u r a e , yel do-
ctrinae praesidiis ad dicenduin p a r a t i , q u u m civi-
tatem vel paterno Consilio, vel avitis arinis floren-
tissimam accepissent, ista praeclara guberuatrice,
 DE ORATORE L I B . I. g. 10.

ut a i s , civitatuin, eloquentia , rempublicam dissi-

pava unt. Quid ? leges veteres , mosque maiorum ;
quid? auspicia, quibus ego, et t u , Crasse, cum
magna reipublicae salute praesumus ; quid? religio-
nes et caeremoniae ; quid? haec iura civilia, quae
iam pridem in nostra familia sine ulla eloquentiae
laude versantur; num aut inventa sunt, aut cogni-
t a , aut omnino ab oratoruin genere tractata? Equi-
dem et Ser. Galbam memoria teneo, divinum .ho-
minem in dicendo, et M. Aemilium Porcinam, et
C. ipsum Carbonem, quem tu adolescentulus per-
culisti, ignaruin legum, haesitantem in maiorum
institutis, rüdem in iure civili; et haec aetas nò-
stra, praeter t e , Crasse, qui tuo magis studio,
quam proprio muñere aliquo disertorum , ius a no-
bis civile didicisti, quod interdum pudeat, iuris
ignara est.
i o . Quod vero in extrema oratione quasi tuo
iure sumsisti, oratorem in omnis sermonis dispu-
tatioiie copiosissime posse versari, i d , nisi hie in
tuo regno essemus, non tulissem, multisque prae-
essem, qui aut interdicto tecum contenderent, aut
te ex iure manuin consertum vocarent, quod in alie-
nas possessiones «tam temere irruisses. Agerent
enim tecum primum Pythagorei omnes atque De-
mocritici, ceterique suo iure physici vindicarent,
ornati homines in dicendo et graves, quibuscum
tibi iusto sacramento contendere non liceret. Urge-
rent praeterea philosophorum greges, iam ab ilio
 C I C E R O N I S

f o n t e , et capite Socrate, nihil te de bonis rebu«

in v i t a , nihil de malis, nihil de animi permotio-
n i b u s , nihil de h o m i n u m m o r i b u s , nihil de ratione
vitae didicisse, nihil omnino quaesisse, nihil scire
convincerent : et q u u m universi in te i m p e t u m fe-
cissent, t u m singulae familiae litem t i b i intende-
r e n t . Instaret A c a d e m i a , cjuae, q u i d q u i d dixisses,
id te ipsum negare cogeret. Stoici vero n o s t r i
d i s p u t a t i o n u m s u a r u m atcjue interroga tionmn la-
queis te i r r e t i t u m tenerent. Peripatetici a u t e m
haec i p s a , quae propria o r a t o r u m p u t a s esse
a d i u m e n t a a t q u e ornamenta d i c e n d i , ab se peti
vincerent oportere : ac non solum m e l i o r a , sed
etiain m u l t o plura Aristotelem T h e o p h r a s t u m q u e de
his r e b u s , q u a m omnes diceudi m a g i s t r o s , scri-
psisse ostenderent. Missos facio mathematicos,
g r a m m a t i c o s , m u s i c o s , q u o r u m artibus vestra ista
dicendi vis ne m i u i m a quidem societate contingi-
t u r . Q u a m o b r e m ista t a n t a , t a m q u e multa profi-
t e n d a , Crasse, non censeo. Satis id est m a g n u m ,
q u o d potes p r a e s t a r e , u t in iudiciis ea causa,
quaincunque tu dicis, inelior et probabilior esse
v i d e a t u r ; u t ili concionibus et in sententiis dicen-
dis ad persuadendum tua p l u r i m u m valeat oratio ;
denique u t p r u d e n t i b u s d i s e r t e , stultis etiam vei'e
dicere videaris. Hoc ainplius si quid p o t e r i s , non
id mihi videbitur o r a t o r , sed CrasMis sua qua-
daxn p r o p r i a , non c o m m u n i o r a t o r u i n facultate,
posse.
 DE ORATORE L I B . I. 11.

il. Turn i l l e , Non s u m , i n q u i t , nescius, Scae-

vola, ista inter Graecos dici et disceptari solere.
A u d i v i enim summos h o m i n e s , quum quaestor ex
Macedonia venissem Athenas, fiorente Academia,
ut temporibus illis f e r e b a t u r , quod earn Charmadas,
et C l i t o m a c h u s , et Aeschines obtinebant. Erat
etiam M e t r o d o r u s , q u i cum illis una ipse ilium
Cavneadein diligentius audierat, hominem omnium
in d i c e n d o , u t f e r e b a n t , acerrimum et copiosissi-
mum. Vigebatque auditor l'anaetii illius tui Mne-
sarchus; et Peripatetici Critolai Diodorus. Multi
erant praeterea clari in philosophia et nobiles,
a quibus omnibus una paene voce repelli orato-
rem a gubernaculis civitatum, excludi ab omni
doctrina rerumque maiorum scientia, ac tantum
in iudicia et conciunculas , tanquain in aliquod
p i s t r i n u m , detrudi et compingi videbatn. Sed ego
neque illis assentiebar, neque h a r u m disputatio-
num inventori et principi longe omnium in dicendo
gravissimo et eloquentissimo, P l a t o n i , cuius turn
Athenis cum Charmada diligentius legi Gorgiam ;
quo in libro in hoc maxime admirabar Platonem,
quod m i h i in oratoribus irridendis ipse esse orator
summus videbatur» V e r b i enim controversia iam
diu torquet G r a e c u l o s , homines contentionis cupi-
d i o r e s , quam veritatis. Nam si quis h u n c statuit
esse o r a t o r e m , qui tantuinmodo in i u r e , aut in
iudiciis p o s s i t , aut apud p o p u l u m , aut in senatu
copiose l o q u i , tamen huic ipsi multa tribuat et
 C I C E R O N I S

concédât necesse est. Neque enim sine multa per-

tractatione o m n i u m r e r u m p u b l i c a r u i n , neque sine
l e g u m , i n o r i s , iuris scientia, neque natura hoini-
n u m incognita ac m o r i b u s , in his ipsis rebus satis
callide versali, et perite potest. Qui autem haec
c o g n o v e r i t , sine quibus ne illa quidem minima in
causis quisquain recte tu'eri p o t e s t , quid h u i c ab-
esse poterit de maximarum r e r u m scientia? Sin
oratoris nihil vis esse, nisi composite, o r n a t e , co-
piose eloqui : q u a e r o , id ipsuin qui possit assequi
sine ea scientia, q u a m ei non conceditis ? Dicendi
enim v i r t u s , nisi e i , qui dicit, e a , de' quibus di-
c i t , percepta s i n t , exstare non potest. Quaniobrem,
si ornate loquutus est, sicut f e r t u r , et mihi videtur,
pliysicus ille Deinocritus : materies illa f u i t physici,
de qua d i x i t , ornatus vero ipse v e r b o r u m , orato-
ris p u t a n d u s est. E t , si Plato de rebus a civilibus
controversiis remotissimis divinitus est loquutus,
quod ego concedo : si item Aristoteles, si Theo-
p h r a s t u s , si Carneades in rebus i i s , de quibus
d i s p u t a v e r u n t , eloquentes, et in dicendo suaves
atque ornati f u e r u n t : sint hae r e s , de quibus dis-
p u t a n t , in aliis q u i b u s d a m s t u d i i s ; oratio quidem
ipsa propria est huius unius r a t l o n i s , de qua lo-
quiinur et quaerimus. Etenim v i d e m u s , iisdein
de rebus ieiune q u o s d a m et exiliter, u t e u m , q u e m
acutissimum f e r u n t , Chrysippum , disputavisse , ne-
que ob earn rem pliilosophiae non satisfecisse, quod
non habuerit h a n c dicendi ex arte aliena facultatem.
 DE ORATORE L I B . I . 12. 27

12. Q u i d ergo interest? aut qui discernes eo-

rum, quos nominavi, ubertatem in dicendo et
c o p i a m , ab eorum exilitate, qui hac dicendi varie-
tale et eleganti« non u t u n t u r ? Unum erit profe-
Cto, quod i i , qui bene d i c u n t , afferent proprium :
compositam orationem, et o r n a t a m , et artificio
quodam et expolitione distinctam. Haec autem
oratio, si res 11011 subest ab oratore percepta et
cognita, aut nulla sit necesse est, aut omnium
irrisione ludatur. Quid est enim tam f u r i o s u m ,
quam verborum vel optimorum atque ornatissimo-
ruin sonitus inanis, nulla subiecta sententia, nec
scientia? Quidquid erit igitur quacunque ex arte,
quocunque de g e n e r e , id o r a t o r , si tanquam clien-
tis causam didicerit, dicet melius et ornatius, quam
ille ipse eius rei inventor atque artifex. Nam si
quis e r i t , q u i hoc d i c a t , esse quasdam oratorum
p j o p r i a s seutentias, atque causas, et certarum re-
rum forensibus cancellis circumscriptam scientiam :
fatebor equidem in his magis assidue versali hanc
nostram dictionem ; sed tamen in his ipsis rebus
permulta sunt, quae isti magistri, qui rhetorici
vocantur, nec t r a d u n t , nec tenent. Quis enim
nescit, maximam vim existere oratoris in hominum
inentibus vel ad i r a i n , aut ad o d i u m , aut dolorem
incitandis, vel ab hisce iisdem permotionibus ad
lenitatem , inisericordiamque revocandis? Quare,
nisi qui naturas h o m i n u m , vimque oinnem huma-
nitatis, causasque e a s , quibus mentes aut incitan-
 C I C E R O N I S

t u r aut r e f l e c t u n t u r , penitus p e r s p e x e p t , dicendo,

quod volet, perficere n o n poteiit. Afqui totus
h i e l o c u s p h i l o s o p h o r i u n putatur propriu> ; neque
o r a t o r , me a u c t o r e , unquain r e p u g n a b i t ; sed, q u u m
illis cognitionein r e r u m c o n c e s s e r i t , q u o d in ea so-
l u m illi v o l u e r i n t e l a b o r a r e , tractationein orationis,
q u a e sine ilia scientia nulla e s t , sibi assumet. Hoc
enim est p r o p r i u i n o r a t o r i s , q u o d saepe iam dixi,
o r a t i o g r a v i s , et o r n a t a , et h o i n i n u m sensibus ac
mentibus accominodata.
13. Q u i b u s de r e b u s A r i s t o t e l e m et T h e o p h r a -
s t u m scripsisse f a t e o r . Sed v i d e , ne h o c , Scae-
v o l a , t o t u m sit a me. Nain e g o , quae sunt ora-
t o r i c u m illis c o m m u n i a , 11011 m u t u o r ab i l l i s ; isti,
q u a e de his r e b u s d i s p u t a n t , o r a t o r u m esse conce-
dunt. Itaque ceteros l i b r o s artis suae n o m i n e , h o s
r h e t o r i c o s et i n s c r i b u n t et appellant. Eteniin q u u m
illi in d i c e n d o inciderint l o c i , q u o d persaepe eve-
nit , ut de diis i m m o r t a l i b u s , de p i e t a t e , de con-
cordia , de a m i c i t i a , de c o m m u n i c i v i u m , de h o m i -
nuiii, de g e n t i u m i u r e , de a e q u i t a t e , de tempe-
ranti a , de m a g n i t u d i n e animi, de ornili viitutis
genere sit d i c e n d u m , clamabunt, credo, omnia
gymnasia, atque òmnes philosophorum scholae,
sua haec esse p r o p r i a , nihil oinnino ad oratorem
pertinere. Q u i b u s e g o , u t de his r e b u s omnibus
in a n g u l i s , c o n s u m e n d i otii c a u s a , d i s s e r a n t , q u u m
concessero, illud tainen o r a t o r i t r i b u a m et dabo,
u t e a d e m , de q u i b u s illi t e n u i q u o d a m e x s a n g u i q u e
 DE ORATORE L I B . I. 13. 14.

sermone disputant, hie cum omni gravitate et iu-

cuiiditiite explicet. Haec ego cum istis philosophis
turn Athenis disserebam. Cogebat enim meJVI.iVlar-
cellus hie noster, qui nunc aedilis curulis est, et
profecto, nisi ludos faceret, hnic nostro sermoni
inU'iesset ; ac iam tuin erat adolescentulus his stu-
diis mirifice deditus. Iam vero de legibus insti-
tuendis, de bello, de pace, <!e sociis, de vectiga-
libus, de iure civili generatim in ordines aetates*
que descripto , dicant vel Graeci, si volunt, Lycur»
g u m , aut Soloneni (quamquam illos quidt-m cen-
semus in numero eloquentium reponendos ) scisse
iin'lius, quam Hyperidein aut Demosthenem, per-
fectos iain homilies in dicendo, et perpohtos : vel
nostri decemviros, qui XII tabulas perscripserunt,
quos 11eces.se est fuis.se prudentes, anteponant ill
hoc genere et Ser. Galbae, et socero tuo C. Laelio,
quos constat dicendi gloria prarstitisse. Nunquam
enim negabo, esse quasdaan artes proprias eorum,
qui in his eognosccndis atque tractandis studili in
suuin omne posuerunt : sed oratorem plenum atque
perfectum esse eum dica 111, qui de omnibus rebus
possit varie copioseque dicere.
14. Etenim sHepe in iis causis, quas omnes
proprias esse oratorum confitentur, est aliquid,
quod non ex usu forensi, quern solum oratoribus
conceditis, sed ex obscuriore aliqua scientia sit
fromendum atque assuinendum. Quaero enim,
num possit aut contra imperatorem, aut pro impe-
5° C 1 C E R 0 N 1 S

ratore d i c i , sine rei militaris usu, aiit saepe etiam

sine regionum teiTestrium aut maritimarum scien-
tia ; num apud populum de legibus iubendis, aut
vetandis, num in senatu de omni reipublicae ge-
nere dici sine summa rerum civilium cognitione,
et prudentia ; num admoveri possit oratio ad sen-
sus aniinorum atque motus vel inflammandos, vel
etiam exstinguendos, (quod unum in oratore do-
m i n a t u r , ) sine diligentissima pervestigatione earum
omnium rationum, quae de naturis humani generis
ac moribus a philosophis explicàntur. Atque haud
scio, an minus hoc vobis sim probaturus: equidein
non dubito, quod sentio, dicere. Physica ista
ipsa, et mathematica, et quae paulo ante cetera-
rum artium propria posuisti, scientiae sunt eorum,
qui illa profitentur. Illustrare autem oratione si
quis istas ipsas artes velit, ad oratoi'is ei confu-
giendum est facultatem. Neque enim, si Philonem
illuin architectum, qui Atheniensibus armamenta-
rium fecit, constat perdiserte populo rationem
operis sui reddidisse, existimandum e s t , architecti
potius artificio disertum, quam oratoris, fuisse.
Nec, si huic M. Antonio pro Herinodoro fuisset de
navalium opere dicendum, non, quuin ab ilio cau-
sam didicisset, ipse ornate de alieno artificio co-
pioseque dixisset. Neque vero Asclepiades i s , quo
ìios medico amicoque usi sumus , t u m , quum elo-
quentia vincebat ceteros medicos, in eo ipso, quod
ornate dicebat, medicina? facultate utebatur. Atque
 DE ORATORE L I B . I. 14. 15. 3»

illud est probabilius, ncque tarnen verum, quod

Socrates dicere solebat, oinnes in e o , quod scirent
satis, esse eloquentes: illud verius, lieque quem-
quain in eo disertuin esse posse, quod neòciat,
neque, si quid optime sciat, ignam.squc sit faciun-
dae ac poliendae orationis, diserte id ipsum posse,
quod sciat, dicere.
1 5 . Quam ob r e m , si quis universain et pro-
priam oratoris vim definire complectique v u l t , i*
orator erit, inea sententia, hoc tarn gravi diguus
nomine, q u i , quaecunque res inciderit, quae sit
dictione explicanda, pi;udenter, et composite^ et
ornate, et memoriter dicet, cuin quadam etiam
actionis dignitate. Sin cuipiam 11 imi.s infinitum
videtur, quod ita posui, quacrinque de re, licet
h i n c , quantum cuique videbitur, circumcidat at-
que amputet: tameu illud tenebo, s i , quae ceteris
ili artibus aut studiis sita sunt, orator ignoret,
tantumque ea teneat, quae sint in disceptationibus
atque in usu forensi : tarnen his de rebus ipsis si
sit ei dicenduin, quum cognoverit ab i i s , qui
teneut, quae sint in quaque r e , multo oratorem
melius, quam ipsos illos, quorum eae sunt artes,
esse dicturuin. Ita si de re militari dicendum huic
erit Sulpicio, quaeret a C. Mario affini nostro, et,
quum acceperit, ita pronuntiabit, ut ipsi C. Mario
paene hie melius, quam ipse, ilia scire videatur.
Sin de iure civili; tecum communicabit, teque ho-
minem prudentissimum, et peritissimum in iis ipsis
32 C I C E R O N I S

r e b u s , quas abs te didicerìt, dicendi arte supera-

bit. Sin quae res i n c i d e n t , in qua de natura, de
vitiis h o m i n u m , de cupiditatibus, de m o d o , de
continentia, de dolore , de morte dicenduin sit i
forsitan, si ei sit visum, (etsi haec quidein nosse
debet o r a t o r , ) cum Sex. Poinpeio, erudito hoinine
in philosophia, cominunicarit : hoc profecto effi-
c i e t , ut quamcunque rem a quoque cognorit, de
ea multo dicat ornatius, quam ille i p s e , unde
cognorit. Sed si me audierit, quoniam philoso-
phia in tres partes est t r i b u t a , in naturae obscu-
r i t a t e m , in disserendi subtilitatem, in vitain atque
mores : duo ilia relinquamus, atque largiamur iner-
tiae nostrae; tertium v e r o , quod semper oratoris
f u i t , nisi tenebimus, nihil oratori, in quo magnus
esse possit, relinquemus. Quare hie locus de vita et
moribus totus est oratori perdiscendus ; cetera si non
didicerit, tamen poterit, si quando opus erit, ornare
dicendo, si modo erunt ad eum delata, et ei tradita.
16. Etenim si constat inter d o c t o s , homi-
nem ignarum astrologiae, Aratum ornatissimis at-
que optimis versibus de' coelo stellisque dixisse :
si de rebus rusticis hominem ab agro remotissi-
i n u m , Nicandruin Colophonium, poetica quadain
facultate, non rustica, scripsisse praeclare : quid
e s t , cur non orator de rebus iis eloquentissiine
d i c a t , quas ad certam causam tempusque cognorit?
Est enim fmitimus oratori p o e t a , numeris adstri-
ctior p a u l o , verborum autem licentia liberior, mul-
tis
 DE ORATORE L I B . I. 16.

tis vero ornandi generibus socius^ ac paene pari

in hoc quidem certe prope idem, nullis ut terininis
circumscribat aut definiat ius suum, quo minus ei
liceat eadein illa facultate et copia vagali, qua velit.
Namque illud quare, Scaevola, negasti te fuisse
laturuxn, nisi in meo regno esses, quod in omni
genere sermonis, in ornili parte humanitatis dixe-
rim oratorem peifectum esse debere? Nunquam
mehercule hoc dicerem, si eum, quem fingo, me-
ipsum esse arbitrarci'. , Sed, ut solebat C. Lucilius
saepe dicere (homo tibi subiratus, mihi- propter
earn ipsam causam minus, quam volebam, fami«
liaris, sed tamen et doctus, et perurbanus) sic
sentio, neminem esse in oratorum numero haben-
dum , qui non sit omnibus iis artibus, quae sunt
libero dignae, perpolitus : quibus ipsis si in di-
cendo non utimur, tamen apparet, atque exstat,
utrum simus earum rudes, an didicerimus. Ut,
qui pila ludunt, non ufuntur ili ipsa lusiOne arti-
ficio proprio palaestrae, sed indicat ipse motus,
didicerintne palaestram, an nesciaut: et qui aliquid
fingunt, etsi turn pictura nihil utuntur, tamen,
utrum sciant pingere, an nescìant, 11011 obscuruin
est: sic in orationibus hisce ipsis iudiciorum, con-
cionum, senatus, etiamsi proprie ceterae 11011 ad-
hibeantur artes, tamen facile declaratur, utrum is,
qui dicat, tantummodo in hoc declamatorio sit
opere iactatus, an ad dicendum omnibus ingenuis
artibus instructus accesserit.
Cic. Rhetor. Vol. 11. 3
54- C I C E R O N I S

1 7 . Turn l'idens Scaevola, Non luctabor, in-

q u i t , t e c u m , Crasse, amplius. Id enim ipsum,
quoad contra me loquutus "es, artificio quodam es
consequutus, ut et m i h i , quae ego vellein 11011 esse
o r a t o r i s , concederes, et ea ipsa nescio quomodo
rursus detorqueres, atque oratori propria tiaderes.
Haec, quum ego praetor Rhodum venissem, et cum
summo ilio doctore istius disciplinae Apollonio
e a , quae a Panaetio acceperain, contulissem : irri-
sit ille quidein, ut solebat, philosophiam atque
contemsit, multa que non tam graviter d i x i t , quam
facete ; tua autem fuit oratio eiusmodi, non ut ul-
lam artein doctrinainve contemneres, sed ut omnes
comites ac ininistras oratoris esse diceres. Quas
ego si quis sit unus complexus omnes, idemque
si ad eas facultatem istam ornatissimae orationis ad-
iunxerit ; non possum dicere, eum non egregium
quendain hominem atque adinirandum fore ; sed is,
si qui esset, aut si etiain unquam fuisset, aut vero
si esse posset, tu esses unus profecto, qui et meo
i u d i c i o , et omnium vix ullain ceteris oratoribus,
pace horum dixerim, laudem reliquisti. Veruin si
tibi ipsi nihil deest, quod in forensibus rebus civi-
libu.sque versetur, quin scias-, neque earn tamen
scieutiam, quam adiungis oratori, complexus es ;
videamus, ne plus ei tribuas, quam res et Veritas
ipsa concedati
Hie Crassus, Memento, inquit, me non de mea,
'sed de oratoris facultate dixisse. Quid enim no«
 DE ORATORE L I B . I . 17. iß. 35

aut didicimus, aut scire potuimus, qui ante ad

agendum, quam ad cognoscendum venimus ; quos
ili f o r o , quos in ambitione, quos in republica,
quos in amicoium negotiis, res ipsa ante confec.it,
quam possemus aliquid de rebus tantis suspicari.
f^uod si tibi tantum in nobis videtur esse, mii-
bus etiamsi ingenium, ut tu putas, non maxime
d e f u i t , doctrina certe, et otium, et hercule etiam
Studium illud discendi acerriinum defuit: quid ceu-
s e s , si ad alicuius ingenium vel niaius i l l a , quae
ego non attigi, accesserint, qualem illuni oratorem,
et quantum futurum?
iß. Tum Antonius, Probas m i h i , inquit, ista,
C r a s s e , quae dicis; nee dubito, quin multo locu-
pletior in dicendo futurus s i t , si quis omnium
rerum atque artium rationem naturamque coinpre-
henderit. Sed priinum id difficile est f a c t u , prae-
sertim in hac nostra v i t a , nostrisque occupationi-
bus : deinde illud etiam verenduin , ne abstrahamur
ab hac exercitatione, et consuetudine dicendi po-
pulari, et forensi. Aliud enim mihi quoddain
genus orationis esse videtur eorum hominum, de
quibus paulo ante dixisti, quamvis illi ornate et
graviter, aut de natura rerum, aut de humanis
rebus loquantur. Nitidum quoddain genus est vei'-
borum et laetum ; sed palaestrae magis et olei,
quam huius civilis turbae ac fori. Namque ego-
met, qui sero, ac leviter Graecas literas attigis-
s e m , tarnen quum pro consule in Ciliciam profici-
36 C I C E R O N I S

scens Athenas venissem, complures tum ibi dies

sum propter navigaudi difficultatem coinmoratus.
S e d , quum quotidie mecum haberem hoinihes do-
ctissimos, eos fere ipsos, qui abs te modo sunt
nominati, quumque hoc, nescio quomodo, apud
eos increbuisset, me in causis maionbus, sicuti
t e , solere versali, pro sé quisque, ut poterat, de
officio et ratione oratoris disputabat. Horuin alii,
sicut iste ipse Mnesarchus, hos, quos iios orato-
res vocaremus, nihil esse dicebat, nisi quosdam
operarios, lingua celeri et exercitata ; oratorem
autem, nisi qui sapiens esset, esse neminem; at-
que ipsam eloquentiain, quod ex bene dicendi
scientia constaret, unam quandam esse virtutein,
et qui unam virtutem haberet, omnes habere, eas-
que esse inter se aequales et pares ; i t a , qui esset
eloquens, eum virtutes omnes habere, atque esse
sapientem. Sed haec erat spinosa quaedain et
exilis oratio, longeque a nostris sensibus ablior-
rebat. Charmadas vero multo überius iisdem de
rebus loquebatur; non quo aperiret sententiam
suam, (liic eniin mos erat patrius Academiae, ad-
versari semper omnibus in disputando J ) sed quum
maxime tarnen hoc significabat, eos , qui rhetores
nominarentur, et qui dicendi praecepta traderent,
nihil plane tenere, neque posse quemquam facul-
tatein assequi dicendi, nisi qui philosophorum in-
venta didicisset.
19. Disputabant contra diserti homines, Athe-
 DE O R A T O R E L I B . I . 19. 37

ilienses et in república causisque versati, in quis

erat etiam i s , qui nuper Rornae f u i t , Menedemus,
hospes meus : qui quum diceret esse quandam pru-
dentiam, quae versaretur in perspiciendis ratjoni-
bus constituendarum et regendarum rerum publi-
caruin, excitabatur homo promptus ab homine
abundanti doctrina, et quadam incredibili varie-
tate rerum et copia. Oinnes enim partes illius
ipsius prudentiae petendas esse a philosophis dice-
b a t , neque e a , quae statuerentur in república de
diis iininortalibus, de disciplina iuventutis, de
iustitia, de patientia, de temperantia, de modo
rerum omnium, ceteraque, sine quibus ciyitates
aut esse, aut bene moratae esse non possent, us-
quam nisi in eorum libris inveniri. Quod si tan-
tam vim rerum maximarum arte sua rhetorici illi
doctores coinplecterentur : quaerebat, cur de prooe-
miis, et de epilogis, et de huiusmodi nugis, (sic
enim appellabat, ) referti essent eorum libri ; de
civitatibus instituendis, de scribendis legibus, de
aequitate, de iustitia, de f i d e , de frangendis cu-
piditatibus, de conformandis bominum moribus,
litera in eorum libris nulla inveniretur. Ipsa vero
praecepta sic illudere solebat, ut ostenderet, non
modo eos illius expertes esse prudentiae, quam
sibi asciscerent, sed ne banc quidem ipsam dice LI di
rationem ac yiarn nosse. Caput enim esse aibitra-
batur oratoris, ut et ipsis, apud quos ageret, talis,
qualem se ipse optaret, videretur ; id fieri vita«
38 C I C E R O N I S

dignitate, de qua nihil isti in praeceptis suis yeli-

quissent; et uti eorum, qui audirent, sic affice-
rentur animi, ut eos affici vellet orator: quod
item fieri nullo modo posse, nisi cognosceret is,
qui diceret, quot inodis hominum mentes, et qui-
bus rebus, et quo genere orationis in quamque
partem moverentur ; haec autem esse penitus in
media philosophia retrusa atque abdita, quam isti
rhetores ne primoribus quidem labiis attigissent.
E a Menedemus exemplis magis, quam arguinentis,
refellere conabatur. Memoriter enim multa ex
orationibus Demosthenis praeclare scripta pronun-
tians dicebat, ilium in animis vel iudicum, vel
populi, in omnem partem dicendo pennovendis,
non fuisse ign^rum, quibus ea rebus consequere-
t u r , quae uegaret ille sine philosophia quemquam
scire posse.
20. Huic ille respondebat : 11011 se negare, Dc-
mosllienem summam prudentiain, summamque vim
habuisse dicendi: s e d , sive ille hoc ingenio po-
tuisset, sive, id quod constaret, Platonis studio-
sus audiendi fuis&et, non, quid ille potuisset, sed
quid isti docerent, esse quaerendum. Sacpe etiam
in earn partem fereb;:tur oratione, ut omnino dis-
putarci nullain artem esse dicendi; idque quum
argumentis docuerat, quod ita nati esseinus, ut et
blandiri et suppliciter insinuare i i s , a quibus esset
petendum, et adversarios minaciter tenere poisemus,
et rem gestam exponere, et i d , quod intetideremus,
 DE ORATORE L I B . I . 20. 39

confirinare, et i d , quod contra diceretur, refellere,

et ad extremum deprecari aliquid, et conqueri,
quihus in vebus omnis oratorum versaretur facul-
t a s ; et quod consuetudo, exercitatioque et intelli-
gendi prudentiam acueret, et eloquendi celeritatein
incitaret: tnm etiam exeinplorum copia liitebatur.
Nam priinum quasi dedita opera lieminem sciipto-
rem artis ne mediocriter quidem disertum fuisse
dicebat, quuin repetcret usque a Corace, nescio
q u o , et Tisia, quos artis illius inventores et prin-
cipes fuisse con&taret: eloquentissimos autem ho-
mines , qui ista nec didicissent, nec omnino scisse
curassentj inuumerabiles quosdam liominabat: in
quibus etiam, ( s i v e ille irridens, sive quod ita
p u t a i e t , atque ita audisset,) m e , qui ilia 11011 di-
dicissem, et tainen, ( u t ipse dicebat,) possem
aliquid in dicendo, proferebat. Quorum ego illi
alterum facile assentiebar, nihil me didicisse; in
altero autem me illudi ab e o , aut etiam ipsum
errare arbitrabar. Artem vero negabat esse ullam,
nisi quae cognitis, penitusque peispcctis , et > in
unum exitum spectantibus, et uunquam fallenti-
}jus rebus contineretur. Haec autem omnia, quae
tractarentur ab oratoribus, dubia esse et incerta;
quuin et -dicerentuv ab i i s , qui ea omnia 11011
plane tenerent, et audirentur ab i i s , quibus 11011
scientia esset tradenda, sed exigui temporis aut
f a l s a , aut certe obscura opinio. Quid multa? sic
mihi turn persuadere videbatur, neque artificium
4° C I C E R O N I S

ulliim esse dicendi, neque q u e m q u a m p o s s e , nisi

qui i l i a , quae a doctissiinis h o m i n i b u s in philoso-
p h i a d i c e r e n t u r , cognosset, a u t callide aut copiose
dicere. In quibus dicere Cliarmadas s o l e b a t , in-
genium t u u i n , Crasse, vehementer a d m i r a n s , m e
sibi perfacilem in a u d i e n d o , te perpugnacem in
disputali Jo esse visum. Itaque e g o , hac eadem
opinione a d d u c t u s , scripsi etiam illud quodain in
libello, q u i me imprudente et invito excidit, et
pervenit in m a n u s h o m i n u m , disertos me cognos-
se n o n n u l l o s , eloquentem adhuc neminem : q u o d
eum s t a t u e b a m d i s e r t u m , qui posset satis acute,
atque dilucide apud mediocres h o m i n e s , ex com-
m u n i q u a d a m o p i n i o n e , d i c e r e ; eloquentem vero,
qui mirabilius et magnificentius augere posset at-
que o r n a r e , quae vellet, omnesque o m n i u m rerum,
quae ad dicendum p e r t i n e r e n t , fontes animo ac
m e m o r i a contineret. Id si est difficile n o b i s , q u i
a n t e , quain ad discendum ingressi s u i n u s , obrui-
m u r ambitione et foro ; sit tarnen in re p o s i t u m
atque natura, E g o e n i m , q u a n t u m auguror con-
i e c t u r a , q u a n t a q u e ingenia in nostris h o m i n i b u s
esse video , non despero, fore aliquem aliquando,
qui et studio a c r i o r e , quam nos s u m u s , atque f u i -
j n u s , et otio ac facultate discendi maiore ac ìnatu-
r i o r e , et labore atque industria s u p e r i o r e , q u u m
se ad a u d i e n d u m , l e g e n d u m , scribendumque de-
d e r i t , existat talis o r a t o r , q u a k m q u a e r i m u s , q u i
i u r e non solum disertum, sed etiam eloquens dici
 DE ORATORE L I B . I. 20.21. 41

possit; qui tamen, mea sententia, aut hie est iam

Crassus, aut, si quis pari fuerit ingenio, plura-
que quam h i e , et audierit, et lectitarit, et scripse-
r i t , paulum huic aliquid poterit addere.
2 1 . Hoc loco Sulpicius, Insperanti m i h i , in-
q u i t , et Cottae, sed valde optanti utrique nostrum
cecidit, ut in istum serinonem, Crasse, delabere-
mini. Nobis enim hue venientibus iucundum satis
fore videbatur, s i , quuin vos de rebus aliis loque-
remini, tamen 110s aliquid ex serai one vestro nie-
moria dignum excipcre possemns; ut vero penitus
in earn ipsain totius huius vel studii, vel artificii,
vel facultatis disputationem paene intimam venire-
t i s , vix optandum nobis videbatur. E g o enim,
qui ab incunte aetate incensus essem studio utri-
usque vestruin, Crassi vero etiam amove, quuin
ab eo liusquam discederem, vevbum ex eo nun J
quam elicere potui de vi ac ratione dicendi, quum
et per memetipsuin egissem, et per Drusum saepe
tentassem: quo in genere t u , A n t o n i , (vere lo-
q u a r , ) nunquam mihi percontanti, aut quaerenti
aliquid defuisti, et persaepe m e , quae soleres in
dicendo observare, docuisti. Nunc, quoniam uter-
que vestrum patefecit earum rerum ipsarum aditum,
quas quaerimus, et quoniam princeps Crassus eius
sermonis ordiendi f u i t , date nobis hanc veniam, ut
e a , quae sentitis de omni genere dicendi, subtili-
ter persequamini. Quod quidem si erit a vobis
impetratum, magnam h a b e b o , Crasse, huic palae-
42 C I C E R O N IS

strae, et Tusculano tuo gratiam, et longe Acade-

miae illi ac Lyceo tuum hoc suburhanum gymna-
sium anteponam. Turn ille, Iinmo vero, inquit,
Snlpici, rogemus Aiitonium, qui et potest facete
i d , quod requiris, et consuevit, ut te audio di-
cere. Nam ine quidem fateor semper a genere hoc
toto sermonis refugisse, et tibi cupienti atque in-
stanti saepissime negasse, ut tute paulo ante di-
xisti. Quod ego non superbia, neque inhumaui-
tate faciebam, neque quo tuo studio rectissimo
atque optimo non obsequi vellem, praesertiin quum
te unum ex omnibus ad dicendum maxime natum,
aptuinque cognossein ; sed mehercule istius dispu-
tationis insolentia, atque earum rerum, quae quasi
in arte traduntur, inscitia.
Turn Cotta: Quoniam i d , quod difficillimum
nobis videbatur, ut omnino de his rebus, Crasse,
loquerere, assequuti suinus : de reliquo iain nostra
culpa f u e r i t , si t e , nisi omnia, quae percontati
eriinus, explicaris, dimiserimus.
De h i s , credo, rebus, inquit Crassus, ut ili
cretionibus scribi solet, Quibus sciam, jjoterocjue.
Turn ille : Nam quod tu 11011 poteris, aut nescies,
quis nostrum tam impudens est, qui se scire aut
posse postulet?
22. lam vero, ista conditione, dum mihi liceat.
negare "posse quod non potero, et fateli' nescire
quod nesciam, licet, inquit Crassus, vestro arbi-
tratu percontemini.
Another random document with
no related content on Scribd:
 — "No, ei minua enää semmoisella roskalla milloinkaan puijata",
vastasi
Olli surkeissaan. "Mutta luuletko, että uskallan ottaa pois sukan?"

7.

METSIKANAN POIKANEN.

Maalla päivät reten lentävät, varsinkin lyhyen kesän päivät. Tuskin

on kevät koittanut, kun juhannuskoivut jo helottavat oven edessä. Ja
tuskin ovat koivuparat kerinneet halkovajaan, päivät ensin kuultuuan,
miten niiden kuihtuneet lehdet rikkoina portaille karisevat, kun jo
sierat soinnukkaasti viikatteiden kaartoteriä helkkyen hiovat, ja
niittokone aamusta iltaan, jopa usein valoisat yötkin läpeensä
särisemistään särisee.

Nopeasti kaikki kasvaa ja nopeasti muuttuu. Viikon perästä jo

miten kehittynyt! Ruis on ujahtanut, ja lehti lisää tullut. Kaura ja ohra
kilpailevat. Kaura kääntää lehtensä vasempaan, vastapäivään,
vakuuttaen siten paraiten ylöspäin pyrittävän, mutta ohra kiertää
entiseen tapaansa myötäpäivään. Nauriit ja juurikkaat sysivät ja
tyrkkivät toisiaan ja alkavat jo arvailla, ketkä harventaessa hylätään,
ketkä kasvamaan jätetään. Perunantaimet, jotka mullatessa äsken
aivan peittyivät, pilkistävät taas entistään terhakampina ja
vantterampina. Entä hernepelto! Muutamissa päivissä se
sinivihreästä hernemaasta kukkeimmaksi kukkapelloksi kaunistui.

Puhumattakaan puutarhasta! Pensaat ja puut eilen kukkivat ja

tänään jo vihreä raaka näytäksen. Ruokakasvitarhassa ja
kurkkupenkeissä käydään paraillaan rikkaruohosotaa ja lavan
nurkassa nypitään kurpitsoista joka päivä suuria koreankeltaisia
tarpeettomia kukkia, joista eellimäisenä päivänä oli vain pienet nuput
reheväin lehtien peitossa.

Kottaraispesiin kannetaan ruokaa kantamasta päästyäkin. Ei ole

voitu arvatakkaan vaikean hautomisajan jo onnellisesti loppuneen,
ennenkuin pienten, uteliasten kottaraispoikasten keltaiset nokat
pesän suulle ilmestyvät. Yhtä nopeasti kananpojatkin kehittyvät
aitauksessa navetan päivänpuoleisen seinän vieressä, jossa
ensimäisen poikueen kukkopojat taisteluhaluisina tepastelevat
punaisine heltanalkuineen, vaativina kaulaansa kurotellen ja
koettaen kiekua.

Mutta muita enemmän ja nopeammin oli sinä kesänä jotakin

Metsolassa muuttunut.

Karoliinan vasikatko?

Ei.

Villen varsako?

Kasvanut mahdottomasti, mutta ei silti sekään.

Rainar Holm se oli.

Senhän voi sanoa paikalla. Rainar Holm ei ollut tullut toiseksi

ihmiseksi samalla lailla kuin kuulema usein kaupunkilainen
vietettyään kesän maalla. Hän oli toistaiseksi vain niin toisellainen
Rainar Holm kuin on mahdollista muuttua neljässä lyhyessä viikossa.
Eikä kesälupa onneksi ollut vielä lopussa.
 Hän ei ollut enää rasittunut, vaikka häntä toisinaan muutamia
kertoja haukotutti noustessa yhtaikaa kuin Ville ja Olli kello puoli
kuusi. Ja mielellään hän painautui vuoteelleen puoli yhdeksän
aikaan, vaikka oli vielä valoisa. Hän nukkua tuuskahti miltei paikalla
eikä kärsinyt unettomuutta. Hän ei herännyt edes sinä yönä, jolloin
kauhea rajuilma — ukkonen ja rankkasade muutamia päiviä
kestänyttä tukahuttavaa ilmaa puhdistaessaan — tärisytti vanhaa
pirttirakennusta kivijalasta kellonkattoon. Sekä äiti että hän olivat
unohtaneet rautamarjaset.

Omasta pyynnöstään oli hän muuttanut telmyrien pöydänpäähän,

eikä ole vakivarma, pitikö Olli enää puoliaan syönnissä.

Hänestä oli vesivelli iltamaidon kera ja vasta suolattu lahna, hiilillä

paistettu, maukkainta ruokaa, jota oli maistellutkaan. — Keitetyistä
perunoista, Miinan keittämistä, puhumattakaan.

Hänestä ei mikään hienon hieno herkkukovaleipä ollut parempaa

kuin murakka reikäleipä, jota hänellä siitä syystä oli useinkin pala
taskussa.

Hänestä oli kirnupiimä ja vesi virvottavinta juomaa, jolle eivät

minkäänlaiset limonaadit vertoja vetäneet, varsinkin kun oli
kirnupiimää mukana ulkotöissä hohtavan valkeassa leilissä, joka
heinäin haravoimisajaksi tai juurikasvien kitkemisajaksi piilotettiin
varjoisaan ojaan.

Hän oli huomannut hyvin hyvästi voivansa ratsastaa satulatta ja oli

älynnyt senkin, että Tähden selkä oli niin terävä, että siitä
uskomattoman helposti voi nuljahtaa maahan. Hän oli todellakin
pudonnut ja toinen jalka ohjasperissä viistänyt kappaleen matkaa
perästä, lyönyt päänsä kiveen, ja haavasta juossut verta kotveroisen.
 Hän oli ajamaankin oppinut. Merkkipäivä oli silloin, kun hän
Tähdellä ja turunkärrillä sai yksin ajaa Kaskeen hakemaan
vehnäjauhosäkkiä. Kotiin palattua oli kuitenkin Tähti kauvan
puistellut vanhaa päätään.

Hänestä niinkuin Villestä ja Ollista oli merkkitapauksia, kun

Valkiakosken posti ajoi ohi. Ja mielellään hän eräänä sunnuntai-
iltana toisten kanssa kiipesi korkealle Lounasvaaralle ainoastaan
katsomaan junan tai Vanajavedellä kulkevan höyryveneen savua.

Hän oli kerran käynyt äitin kanssa Tampereella. Ja tuskin hän

malttoi silmiään kääntää vaahtoavasta Tammerkoskesta, joka
valtavasti pauhaten syöksyi monien tehtaiden välitse kaupungin läpi.
Eipä ihmettäkään, että koski oli mahtava, kun koko vedenpaljous
suuresta Näsijärvestä ja sadoista järvistä sen takaa syöksyy sitä
tietä virratakseen viimein mereen.

Hänestä oli mieluista Villen ja Ollin kanssa tervata metsärekiä ja

halkokelkkoja ja työrekiä, joita pitkä jono korotti päivänpaahteessa
jyväaitan mäellä. Hän olikin sitten niin tervainen, yksin pää ja jalatkin,
että Hannalla oli täysi työ hangata hänet puhtaaksi saunassa. —
Hänestä oli Metsolan sauna lauvantaisin ihan toista kuin
Sentraalinsauna Helsingissä.

Hänestä oli "Aurora-täti" hänen paras tätinsä eikä yksikään setä

vetänyt vertoja "Sommerfeldtin setälle."

Hän ihaili Villeä ja Olli oli hänestä paras tuntemistaan pojista.

Hänen mielestään oli Elsa yhä miellyttävämpi, mitä tutummaksi he

tulivat, ja hänen vaaleat hiuksensa ja kirkkaan siniset silmänsä
muistuttivat taruston kilvetärtä tai onnetarta. Kun hän oli pudonnut
Tähden selästä ja koko iltapäivän lepäsi vuoteellaan ja ihan todella
päätä oikein kivisti, ja Elsa toi puolukkamehuvettä ja kädellään
koetteli hänen otsaansa, oliko hänessä kuumetta, ei hän
huomannutkaan, että käsi oli suuri ja karkea ja punainen ja hiukan
kostea. Hän toivoi vain, että Elsa olisi kauvan antanut sen otsalla
olla.

Hän oli antanut pienen, punaisen silkkinenäliinansa, jota hän vain

näön vuoksi piti rintataskussaan, Leenille nuken vaatteiksi.

Häntä oli isä muutamana päivänä halkovajan takana kauvan

puhutellut. Ainoastaan etana, joka istui takiaislehden alla ja kuunteli,
tietää, mitä siellä puhuttiin, mutta etanat ovat niin vaiteliaita, ettei sitä
milloinkaan ole saatu tietää.

Hän oli seuraavana päivänä lahjottanut viimeiset paperossinsa,

puolitoista laatikkoa, Malmille joka ihastui ikihyväksi. "Onpas pulskaa
mennä sunnuntaisin kirkolle paperossi hampaissa", hän tuumaili.

Rainar nosti hattuaan joka aamu niinkuin Ville ja Olli

tervehtiessään
Malmia ja mökkiläisiä ja palvelijoita.

Hän piti paljon Hannasta ja Miinasta, mutta enimmän Karoliinasta,

joka saakin paraimman joululahjan. Viimeisestä ruisleipätaikinasta oli
Karoliina hänelle leiponut puolukkapiirakan samoin kuin Villelle ja
Ollille. Illallisen jälkeen oli hän syönyt sitä vatsansa kipeäksi, ja
hänen oli täytynyt nauttia tippoja.

Hän oli pyörittänyt tahkoa kätensä rakoille ja soutanut rakot

käsiinsä, mutta sittenpä hän jaksoihin suoralla kädellä pitää pienintä
rautapunnusta, miltei yhtä pitkään kuin Olli.
 Hänellä oli ollut sormet tikkuja täynnä, kun oli poiminut ja kantanut
ja pinonnut lastuja rakennukselta.

Hän oli astunut lasisirpaleen jalkaansa, koettaessaan kävellä

avojaloin. Hän oli sukan läpi haavottanut jalkansa opetellessaan
leikkaamaan vihantarehua ja otettuaan luvatta Antin viikatteen, joka
oli rehukaurassa niin huonosti piilossa, että osa punaista vartta pisti
näkyviin.

Hän oli Villen ja Ollin mukana sinä merkillisenä hetkenä, kun

niittokone työkaluvajasta vedettiin ja kaikki osat paikoilleen asetettiin.
Hän tunsi heti koneen kaikki voitelureiät. Kun Lehtinen, joka ajoi,
alotti uuden kapaleen, ja kaikki oli kunnollisesti voideltava, niin heitti
hän haravansa maahan, jos sattui lähelle, ja pyysi Lehtistä
lepäämään, tarttuen öljykannuun.

Hän katseli miltei kadehtien Villeä ja Ollia, jotka joskus saivat ajaa
niittokonetta muutaman kierroksen. Ja hän oli ylpeämpi kuin
kuningas — käyttääkseni hyvin vanhentunutta sananpartta — kun
hän itse eräänä ihanana aamuna istui koneen istuimella ja piteli
ohjasparia. Lehtinen seurasi kintereillä ja laski viikatteen käyntiin,
kun kone kulki tarpeeksi kiireesti.

Hän kohosi mielestään itsevaltiasta mahtavammaksi — jos hän

ylevässä asemassaan sellaista muistikaan — kun miljoonat pitkät,
huojuvat timoteit ja tuoksuvat apilaat kumartuivat ja pitkinä jonoina
lakoilivat terävän terän tieltä.

Hän oli päistikkaa pudota tupsahtaa korkealta istuimeltaan

hevosten yhtäkkiä seisattuessa keskellä kapaletta, kun pari
metsikanaa pyrähti lentoon ihan niittokoneen edestä. Hän kuuli
viuskutusta oikealta ja vasemmalta ja edestä ja näki
harmaanruskeiden pikku poikasten kipittävän pakoon joka suunnalle.
Hän tunsi miltei olevansa murhaaja hetkistä myöhemmin pitäessään
kädessään pientä kirkassilmäistä, säikähtynyttä ja räpistelevää
metsikananpoikasta, josta verta vuoti. Hänen sydämmensä kutistui,
kun siipi hetkisen perästä ei enää liikahtanut ja hieno
harmaansinervä kelmu verhosi pienen linnunpojan kirkkaat silmät. Ja
hän itki. Rainar Holm itki. Isä laski samassa kätensä hänen
olkapäälleen ja taputti häntä päälaelle.

— "Elä itke!" sanoi isä. "Me emme tiedä, mistä kaikesta pikku
metsikananpoikanen on varjeleutunut: kylmistä niukkaruokaisista
talvista ja verenhimoisista koirista tai ehkä pitkällisestä kitumisesta,
kun huvimetsästäjä olisi sen rammaksi ampunut."

Mutta Rainaria itketti vain, varsinkin kun hän näki Villen ja Ollin
surun.

— "Näkisitpäs ne talvella", sanoi Ville, "kun ne pitkässä jonossa

tepsuttelevat hangella harjun yli riihen luo etsimään jyväntähteitä."

— "Minä laskin kerran neljäkymmentäkaksi", tiesi Olli. "Me

viskelemme niille ohria korsun lattian alle."

— "Kenties", jatkoi isä, "kenties se pikku raukka ei muuten

olisikkaan saanut niin kauniisti kuolla kuin näin ihanana aamuna
hengittää viimeisen kerran niin hellässä kädessä. Ja kukapa meistä
tietää, vaikka se ylösnousemuksen aamuna, kun sinä itse silmäsi
avaat, iloisesti lentää sinua vastaan uusin, kaunein siivin. Elä, elä
itke."

"Meidän kaupunkilaisherra, luullakseni, alkaa talttua", sanoi isä

tultuaan juomaan aamupäiväteetään. "Kukapa tietää, ehkä hänestä
vielä kunnon mies kasvaa. Lämmin sydän hänellä on. Yhä enemmän
hänestä pidän. Vahinko, vahinko, että hänenkin täytyy kasvaa
epäterveellisessä kaupunkilaisilmassa."

— "Mutta aivan tavaton kuluttamaan sukkia ja vaatteita", sanoi äiti,

joka istui vaatepinon takana ja parsi. "Menee edelle Ollistakin.
Katsoppas, minkälaiset reiät! Ja ne viikossa."

8.

METSÄNPEITOSSA.

Malmi ja toiset miehet kattoivat navettaa, ja pojat auttoivat. Kun

heitä oli kolme, ja heillä oli vain kaksi vasaraa, oli heistä kaksi
vuoroonsa naulaamassa, ja kolmas sitoi maassa päreniput nuoraan,
jolla Plyhti hilasi ne katolle.

Rainar ja Ville olivat vuorollaan naulaamassa, ja Rainar oli juuri

kymmenennen kerran lyönyt vasaralla vasempaan etusormeensa,
kynnenperään, joka, niinkuin kaikki tiedämme, on hyvin arka, kun
tämä kertomus alkaa. Ja nyt se alkaa.

— — Pot! Pot! Kops! Kops! Hevonen tuli laukaten. Kopsis, kapsis!

Kärrittä ja siioitta ja suitsitta se ihan raivoisaan porhalsi ohi. Kops!
Kops! Kops! Kops! Neljä kaviota iski miltei yhtaikaa kovaan
maantiehen talonmäen alla. — Kops! Kops! Pot! Pot!
Ensimmäisessä mutkassa se huiskahti näkyvistä.

Olli, joka juuri oli sitomaisillaan uutta pärenippua, juosta pinkasi

tielle, mutta poissa se oli. Pot! Pot! Pot! — Suurta mäkeä tuntui jo
nelistävän. Rainar ja Ville ja muut katollaolijat sen vielä näkivät —
vielä siellä, mutta sitten se hävisi.

— "Eikö se ollut Mattilan rekiveto, vaikka se oli niin kasvanut

salolle päästyään?" arvaili Ville. "Sepä vasta raju oli."

— "Ei kuuna päivänä", sanoi Lehtinen. "Mattilan hevonen on

punainen, ja tämä oli vaalakka. Eiköhän lie ollut Koiviston puolen
mökkiläisten hevosia. Mutta kukapa ne kaikki vikurikonit tunsi."

— "Ei kaiketikkaan, varsinkin kun seisoo selin," virkkoi mökkiläis-

Lauri loukkautuneena. "Saattoihan se olla vaalakka pölystä."

— "Katsokaapas, Ville se sentään oli oikeassa", sanoi Malmi

osottaen vasaralla harjunpuoleisten peltojen yli. "Mattilaan se
kääntyi. Suoraapäätä kotiin."

Rainar näki vain pölyä tai savua peltojen välissä, vaikka miten olisi
koettanut katsoa.

— "Nyt se on kohta perillä", ilmotti Ville. "Näet kai sinä jotain

liikkuvan. Mutta mikä sillä oli?"

— "Ehkä se on riistäytynyt laitumeltahakijan käsistä", arveli Lauri.

"Kun tuommoiset hurjapäät kuleksivat viikkokausia väljässä
metsässä ihmisiä näkemättä, niin ei niitä ole helppo hallita. Ne ovat
pahempia kuin mäkitupalaisen vasikat", hän lisäsi vilkasten
Lehtiseen, joka asui omassa mökissään, vaikka hän oli muonamies.

— "Eiköpä tuo lie ollut majatalon rekivedon mukana. Kohta

saanemme nähdä Junnun sitä taluttavan. Hän on kai ollut niitä
hakemassa eikä ole jaksanut hallita molempia", tuumi Malmi, pistäen
kourallisen kattonauloja suuhunsa.
 — "Hirveä kyyti niillä on ollutkin saada ne kotiin", sanoi Plyhti, joka
juuri oli hilaamaisillaan uutta pärekimppua katolle. "Valoisathan yöt
vielä ovat. Sulkolassa annetaan hevosten olla syyskuuhun."

— "Kas niin!" sanoi Malmi lyöden jo viimeistä naulaa ja tapaillen

tuohisesta uutta kourallista. Niin sukkelaan se häneltä sujui. Rainar
oli ennättänyt takoa vain kolme naulaa ja lyödä kolme vääräksi.

— "Hyvästi sujuu", sanoi Ville, ottaen hänkin enemmän nauloja ja

samalla selkäänsä oikasten. Hän silmäili katon alalaitaa, jonka
päreet jo kattoivat rivittäin ja limittäin kuin suomut.

— "Tämmöisellä väenpaljoudella työt pian loppuvat", toimesi

Malmi katsellen tielle. "Junnua ei kuulu, ei näy. Eihän toki liene
tapaturmaa tapahtunut. Entäpä toinen hevonen on suohon
suistunut?"

— "Tai jos on ollut liikkeessä hevosvarkaita", arveli Lehtinen, "ja

tämä on heiltä ryöstäytynyt."

— "Ja se löytää tien kotiin — sieltä asti", sanoi Ville innokkaasti

päreitä naulaten.

— "Hevonen löytää", varmensi Lauri. "Vaikka vain yhden kerran lie

tien kulkenut ja senkin pilkkopimeässä, niin kyllä hevonen osaa. Ja
tämähän oli metsässä koko viime kesän ja on viety ja haettu
myötäänsä. Eikähän sinne ole kahdeksaa kilometriä enempää. Mutta
mikä sen nyt säikäytti pillastumaan, on toinen asia."

Päivemmällä Junnu ajoi ohi, mutta kodista päin, asemalta. Hän

kyyditsi erästä Valkiakosken konttoriherraa. Lieneekö ollut hyvin kiire
vai muutenko vain tahtoi näyttää vasta ostettua mustaa, mutta
hyrykyytiä sitä mentiin. Tuoko tuostaankin tuntuivat kärrin linjaalit
kapsahtavan vastakkain, ja silloin aina matkustajan pää nyökähti
niin, että luulisi niskan kipeytyneen.

Lehtinen kysyi, oliko rekiveto vielä metsässä.

— "Tietysti se on siellä. Missäpäs se muualla", vastasi Junnu, eikä

ollut näkevinäänkään Ollia, joka vuorostaan oli katolla, eikä suinkaan
piileskellyt itse eikä piilottanut vasaraansa.

— "Silloin on hullusti", arveli Malmi. "Vanhat ihmiset vakuuttavat,

että jos hevonen näkee toverinsa suohon vajoovan, niin se ei poistu,
niin kauvan kuin toisessa henki on, vaikka kestäisi päiväkausia.
Mutta useimmiten se silloin niin vauhkoutuu, ettei monasti siitä
selviäkkään."

Mattilan isäntä pistäysi itse iltamassa kertomassa hevosesta. Se

oli niin laiha ja niin kurja kuin ei viikkokauteen olisi ruokaa nähnyt.
Kello oli poissa kaulasta. Mutta eihän silti voinut päättää, että kukaan
oli sen kiini ottanut. Mutaiset sillä oli jalatkin ollut. Kesä oli kuiva.
Suossa se varmaan oli rämpinyt. Kukapa aavistaakaan, missä toinen
hevonen on.

Isä ei oikein uskonut hevosen varkaita olevan. "Rahvashan on

täällä tuiki rehellistä", hän sanoi, "kulkuria ei ole enää, korkeintaan
joku laukkuryssä tai posetiivinsoittaja. He pakenevat, kun hevosen
näkevät, eivätkä sitä kiini ota."

Kun Junnu palasi kyydistä, vei hän sanan kotiin, ja jo ennen

päivänkoittoa seuraavana aamuna lähti majatalon isäntä itse erään
renkinsä kanssa hevosta metsästä etsimään.
 — "Tiedettiinhän se jo ennenkin, että se oli poissa", sanoi Malmi
iltasella majatalon isännän ajaessa kotiin, juuri kun työt lopetettiin.
"Ja mitä kaksi miestä semmoisessa metsässä! Onnenkauppa, jos
sattumalta löytävät. Saadaanhan nähdä, niin taas hätyytetään
kyläjäs etsimään aivan niinkuin viisi vuotta sitten Sulkolan
mökkiläisen lapsia, polosia."

— "Olivatko he eksyneet?" tiedusteli Ville. "Löydettiinkö heidät?"

— "Ka, löydetyinhän heidät viho viimein. Kuusen alla olivat

käppyrässä. Mutta ei niissä raukoissa ollut henkeä helmeäkään.
Tietääpä sen, niin monen päivän perästä", vastasi Malmi.

— "Sehän on kauheata", säälitteli Rainar. "Sellaista ei voisi

milloinkaan tapahtua Helsingin läheistössä."

— "Malmi, olivatko he paimenessa vai mitenkä he joutuivat niin

kauvas salolle?" kysyi Ville.

— "Ka, marjassa tietysti", vastasi Malmi. "Mikäs paimenilla hätänä!

Seuraavat vain eläimiä. Lehmät kyllä kotiin osaavat iltasella."

— "Kummallista on, jotta sekä lehmät että hevoset usein ovat

paljoa viisaampia kuin ihmiset", ihmetteli Ville. "Sitä ei ollenkaan
ymmärrä."

— "Minusta on paljoa kummallisempaa, että ihmiset ovat eläimiä

tuhmemmat," sanoi Plyhti. "Muuten on kuulema Kangasalan puolella
nähty mustilaisia. He eivät ole tuhmimpia kaupitellessaan varastettua
hevosta. — Niin, niin, pitänee tästä alkaa painua kotia kohti", hän
lisäsi, eväskonttiinsa tarttuen.
 — "Pojat, emmekö koeta päästä mukaan, jos sitä miesvoimalla
etsitään", sanoi Ville iltasella heidän riisuutuessaan. "Hirmuinen
vahinko sellaista hevosta."

— "Olisippa hauska todellakin", vastasi Rainar. "Kompassista olisi

hyötyä, jos eksyisimme."

Ollia nauratti. Hekö eksyisivät! He, jotka olivat kesät talvet

metsässä kuleskelleet. Mutta miten lupa säätänee.

Malmi ihmetteli itsekseen, minkä vuoksi Rainar seuraavana

päivänä koko ajan oli katolla, ja Ville ja Olli vuoronperään sitoivat
pärekimppuja Plyhdin nuoraan. Hän ei ollenkaan muistanut, ettei
Rainar vielä tuntenut kaikkia ohiajajia eikä kaikkia hevosia yhtä
tarkkaan kuin toiset ja ettei siltä puolelta kattoa, jossa he silloin
työskentelivät, nähnyt vilaustakaan tiestä. Eikä hän aavistanut, että
pojat toisinaan melkein toivoivat, jotta majatalon isännällä, joka taas
oli salolle ajanut, ei palatessa olisikkaan kadonnut hevosensa kiini
kärrinsä perässä.

Koko iltapäivän Ville ja Rainar oikein jännityksissään odottivat Ollin

merkkiä joka kerran, kun kuului ajantia tieltä. Aina vain sama pään
puistus.

Ei vielä työstä soittaessakaan majatalon isäntä ollut kulkenut ohi.

Mutta illallisella ollessa joku tuntui pihaan ajavan. Siinä hän oli, mutta
hevosetta.

— "Sääli ukkoa", sanoi isä istuutuessaan käytyään pihalla häntä

puhuttelemassa. "Hän koettaa nyt koota naapuria ja ystäviä
miesvoimalla sitä etsimään."
 Ville nykäsi hieman Rainaria toiselta ja Ollia toiselta puolelta.

— "Tietysti mekin avustamme", sanoi äiti. "Onpa onni, että

laitumet eivät ole etäällä. Muistatko, minkälainen puuha meillä ennen
oli syksyisin hiehoista?"

— "Muistan. Olen aikonut antaa Koiviston Laurin mennä sinne

päivätöikseen ja sitten ehkä Antin. — Ja onhan meillä kolme miestä
lisäksi, jos tarvis tulee", sanoi isä katsoen telmyrien pöydänpäähän.

Ihan kuin olisi hän arvannut, mitä he kaksi kokonaista päivää olivat
mielessään hautoneet.

— "Aiotko todellakin?" kipsahti äiti. "Sitä sietää miettiä."

Pitkin ja poikki sitä tuumittiinkin illallisen jälkeen. Oikeastaanhan

sopikin äitille, joka kuitenkin niinä päivinä oli aikonut käydä
kaupungissa. Hän voi mennä huomenna, kun silloin siis muutenkin
oli vähemmän puuhaa kotona. Oli asialla toinenkin puolensa, mutta
hyvästi siitä lopuksi selvittiin.

— "Me pääsemme!" huusi Ville tullessaan pirtinportaille, jossa

Rainar auttoi Elsaa pöytäliinaa lapoilleen pannessa. Olli oli penkillä
vatsallaan, koettaen potkia selkäänsä, jota hän ei kuitenkaan voinut,
kun oli niin lihava. "Elsa, äiti pyysi sinua auttamaan meille evästä
pannessaan."

— "Juoskaapa, pojat, vielä tänä iltana sanomaan Antille, että hän

hankkiutuu valmiiksi. Mutta ennen kuutta ette tarvitse lähteä.
Käskekää hänen ottaa Kimo", selitti isä portaille tullessaan.
"Pysyttäytykää sitten Antin matkassa", hän lisäsi. "Tottapahan vielä
puhun siitä hänelle."
 Kaikki tuntui jo iltasella olevan valmiina, mutta sittenkin lähtö
viivästyi. Antin piti hakea tynnörillinen vettä. Nelipyöräiset oli
vedettävä pihalle ja pyörät voideltava äitin asemalle menon takia.
Sitten piti vielä odottaa aamumaitoa, ikäänkuin ei kirnupiimä, jopa
vesikin olisi ollut kyllin hyvää metsänpeitosta hevosta etsiessä. —
Kello neljästä alkaen oli toinen miesparvi toisen perästä astua
jaappassut ohi. Jotkut olivat ajaa köröttäneet.

Vihoviimein oltiin menossa, ja jo ensimäisessä mäessä tavotettiin

muutamia miehiä. Heillä oli eväskontit selässä, ja eräällä oli pyssy.
Antti tunsi heidät ja tervehti. Astutellen ajaessa ylämäkeä hän kertoi
Villen ja Ollin ja Rainarin tulevan mukaan. — Mutta pian he
jääpyivät.

— "Emme me ainakaan viimeisiä ole", sanoi Ville. "Ihmeen ihana

aamu.
Eikö sinustakin, Rainar?"

Kaste kimalsi ruohossa tien vieressä. Täyteläiset rukiintähkät

pellolla aidan tuolla puolen nuokkuivat huojuvissa korsissaan aivan
kuin aamu-unisina, vaikka aurinko oli kotvan ollut ylhäällä. Linnut
visertelivät joka puussa ja pensaassa, karjankellot kalkattivat
aituuksissa, jotka eivät kuontuneet näkymään, metsästystorven
pitkäveteisiä törähyksiä kuului tieltä ja etäällä pamahti laukaus, jonka
kaiku heti kahtena kertoi.

Pienen harmaan mökin ovelta isä ja äiti katselivat hämmästyneinä

tavatonta liikettä tiellä, ja heidän takaansa maurotti puoli tusinaa
lapsia. Muuan pienokainen, niin liinatukka, että se oli melkein valkea,
seisoi paitasillaan lähellä veräjää.
 Mökin vieressä aidalla kuhjotti viisi lentokuntoista, suurta
variksenpoikaa, kurkistellen niin varomattomasti, että vanhemmat,
kumpikin kuusenlatvastaan, niitä varottamalla varottivat.

Olli ei malttanut olla pistoolillaan tähtäämättä likimäisintä

variksenpoikaa. Isävaris säikähti pahanpäiväisesti, heittäysi suin
päin kuusenlatvasta ja oikein tyrkkäsi aidalta varomattomat poikaset.

— "Olli, mitä tuo nyt on!" nuhteli Ville. "Sinähän tiedät, että isä on
kieltänyt meitä milloinkaan tähtäämästä elävää olentoa, paitsi tietysti
petoeläimiä. Emmekö mieluimmin laulaisi?"

— "Mitä laulamme?" kysyi Olli. "Porilaistako vai

Kolmekymmenvuotista?"

Ville kallistautui Rainariin ja Olliin päin, jotka istuivat takaistuimella.

"Eiköhän oteta Kolmekymmenvuotinen sota ensin? Siitä Antti pitää."

— "Hyvä on", sanoi Rainar ja selvitti ääntään. "Anna sinä ääni,

Ville."

— "Eläpäs!" intti Ville. "Aiota sinä. Sinä paremmin osaat."

— "No, minä lasken kolmeen", suostui Rainar.

"Meill' Pohjola luminen on kotimaa, sen rannoilla lietemme

nyt leimuaa, siell' kalvalla vahveni käs' jänteväks', ja jalosti
povemme sykkäeli."

Laulu sujui aika hyvästi.

Ville lauloi niin selvästi ja kovasti, että se kuului pitkän matkan

päähän. Olli murista jyryytti matalla äänellään, jota Elsa nimitti
puuroääneksi. Laulaessa oli hänestä sanat pääasia.

Kun he olivat hyvällä alulla ja Rainar huomasi Villen laulavan

oikein, siirtyi hän itse toiseen ääneen. Siitä toinen osa vain parani.

"Ja usein Nevan vettä ratsut kaalailla sai, ne ui yli Veikselin

kuin pitoihin kai, ne aseemme Reinin rannalle toi ja Tonavasta
keisarin maljoja joi."

Antti oikasihe, sipasi viiksiään syrjään, pullisti poskensa ja oli

puhaltavinaan suurta bassotorvea. "Pum — pum — pu-pum —" Se
kuului niin luonnolliselta, ja hän pysyi niin hyvässä tahdissa, että ihan
ihme. Villen täytyi kesken laulun kääntyä katsomaan Rainaria, joka
ei milloinkaan ennen ollut kuullut Antin matkivan bassotorvea.

Kimo suipisti korviaan ja pää nyökkäsi tahdissa, tuntuipa se

jalkojaankin nostavan korkeammalle kuin ennen.

— "Sen marssin se Antti tuntee", sanoi Ville, ensimäisen säkeistön

loputtua. "Eikö niin?"

— "Tietysti minä Suomen ratsuväen marssin tunnen, kuulin sen

siksi monta sataa kertaa rykmentissä. Se vasta jotain oli, kun
seitsemänsataa hevosta yhtaikaa nosti jalkansa ja pani ne yhtaikaa
maahan, että koko harjotuskenttä kumahti. Rat — rarat — rarat!
rätisytti torvensoittaja everstin vieressä. Samassa törähytti koko
soittokunta, niin että ilma tärisi. Kaikilla soittajilla oli valkeat hevoset."

— "Kuules, Rainar, soittokunta ratsasti valkeilla hevosilla", sanoi

Ville.

— "Tapa on semmoinen", toimesi Rainar.

 — "Siellä oli eräs maalahtelainen, joka puhalsi suurinta torvea",
Antti jatkoi. "Sillä pojalla oli keuhkot kestämään. Torvi kiersi hänet
ihan ympäri, kun hän istui hevosen selässä."

— "Lauletaanko seuraava säkeistö?" sanoi Ville. "Antti puhaltaa

alusta asti."

— "Mitenkäs se alkaakaan?" kysyi Rainar. "Minä en oikein

muista."

— "Sälöt poron ja tuhkan yli josp' samoaa, valon kipenet välkkyvi

kavioista. Kuin koi miekan säihkyvi sivallus ja Pohjolassa koittava on
vapaus", muisti Ville. "Eikös se nyt sovi hyvästi, kun olemme
menossa hevosen etsintään".

— "Rat — tararat — rattat", töryytti Antti, pitäen kättään torvena

suun edessä. Yhtaikaa he kaikki sitten alottivat.

Vanha mummo tuli mökkeröisestään, jonka ohi he juuri ajoivat.

Hän ei tiennyt, mitä oli tekeillä ja näytti oikein säikähtyneeltä. Mutta
kun Ville kohotti lakkiaan ja tervehti, nyykisti hän ja hymyili, jotta hän
ei kai pitkiin ollut koettanutkaan, niin yksinäiseltä ja köyhältä siellä
näytti. Reipas mies olisi olkapäällään mökkipahasen kumoon
sysännyt.

— "Kertokaa, Antti, vähän rakuunarykmentistä", pyysi Ville laulun

loputtua. "Rainar niin mielellään tahtoisi kuulla. Ehkä siitä, miten
ensimäinen ratsuparvi leikkisodassa vangitsi koko komppanian."

— "Se meni mukavasti", sanoi Antti huomaamattaan siirtäen

vanhan hattunsa vinoon oikealle korvalle ikäänkuin hän vielä olisi
ensimäisen ratsuparven sivusmies. Ja sitten hän kertoi siitä ja
monesta muusta.

Matka meni niin huvassa, etteivät pojat arvanneetkaan, kun jo

käännyttiin viimeiseen salomökkiin, jonne isä oli käskenyt jättää
Kimon.

— "Vai niin, nyt se siis alkaa", huokasi Olli kärristä

laskeutuessaan.
"Milloinkahan arvellaan aamiaista syödä?"

Sinne oli keräytynyt jo koko joukko miehiä ja toista tuli. Kun oli
päätetty, miten kulettaisiin, oli ainakin seitsemänkymmentä miestä
koolla siihen luettuna Ville ja Olli ja Rainar.

— "Tämähän on kuin kierros leikkisodassa", tuumi Ville koettaen

saada eväslaukkunsa pysymään niin keskellä selkää kuin
mahdollista, että se muistuttaisi sotamiehen reppua. Hänen
laukussaan oli jotain Rainarille ja Ollille. Elsa oli kuiskannut sen
hänelle illalla, ja paraillaan hän arvaili, mitä he sanovat, kun hän
ottaa hujauttaa sieltä kääröksen kylmiä ohukaisia, joiden väliin, ihan
jokikisen, on ripoteltu sokeria.

Metsä oli alussa niin tiheä, että pojat ja Antti vain silloin tällöin
näkivät jonkun toisista miehistä, mutta koko aika huudettiin toisilleen.
"Hohoi! Hohoi!" kuului joka suunnalta. Taas kuului metsästystorven
törähys ja etäällä tuntui joku kauheasti rämyyttävän
jäniksenpelätintä. Säikähtyneet linnut piiloutuivat ääneti tiheimpiin
puihin ja pensaihin.

Jos hevonen hengissä oli, täytyi sen kuulla ihmisiä tulevan ja

silloin se hirnuu. Jos sitä ei kuulu eikä näy eikä kuolleena löydetä, on
se varastettu. Syrjälän mökkiläinen, joka myöskin oli etsimässä, oli
menneellä viikolla omin silmin nähnyt suuren mustilaisjoukkueen.

— "Minun mielestäni", sanoi Antti, kun he viiden minuutin perästä

tulivat aukeamaan metsässä, "on tämä paras päämajan paikka."

Maa oli kivikkoa ja paljas ja mustain hiiltyneiden kantojen välissä

kasvoi tiheä vesakko.

— "Tässä raivosi kulovalkea viisitoista vuotta takaperin", hän

jatkoi, "ja tuolla juuri lammin toisella puolella on Kangasalan raja.
Tuolta harjanteen päästä näkee, minne asti palo ulottui. Isännekkin
arveli, että on parasta pysähtyä vähän lähemmä Kimoa, niin voitte
sitä jonkun kerran katsastaa."

Ville pettyi pahasti. Hän olisi mieluimmin toisten kanssa samoillut

koko salon, vaikka olisi pitänyt tullen mennen kulkea kolme
peninkulmaa. Mutta kun hän oli vielä vähän puhellut kahden kesken
Antin kanssa, ymmärsi hän sen Rainarin tautta paraimmaksi.

— "Viisain tähän meidän on jäädä tälle puolen. Etempänä on vain

soita ja rämeitä. Onhan täälläkin metsää kypikyllä, josta etsiä. Jospa
onnistuisimme yhtä hyvin kuin ketunpyynnissä. Kymmenen markkaa
on majatalon isäntä luvannut sille, joka ensiksi hevosen näkee,
vaikka kuolleena."

Olli oli löytänyt vatukon, jota oli miltei mahdoton jättää, ja hän jäi
mielellään. "Mikäs ilo on juoksennella sillä lailla salon halki", hän
tuumi.

— "Tämä polku vie suoraan mökkiin", selitti Antti, laskien leilin

suuren petäjän juurelle. "Eipä siltä. Kimo tulee kyllä toimeen pari