Aircraft Structures for Engineering

Students (Aerospace Engineering) 7th

Edition Megson
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/aircraft-structures-for-engineering-students-aerospace
-engineering-7th-edition-megson/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Chemistry for Engineering Students Brown And Holme

https://ebookmeta.com/product/chemistry-for-engineering-students-
brown-and-holme/

Chemistry for Engineering Students 4th Edition Lawrence

S. Brown

https://ebookmeta.com/product/chemistry-for-engineering-
students-4th-edition-lawrence-s-brown/

Aircraft Performance: An Engineering Approach, 2nd

Edition Mohammad H Sadraey

https://ebookmeta.com/product/aircraft-performance-an-
engineering-approach-2nd-edition-mohammad-h-sadraey/

Advanced Engineering Mathematics 7th Edition Zill

https://ebookmeta.com/product/advanced-engineering-
mathematics-7th-edition-zill/
Foundation Mathematics for Science and Engineering
Students 1st Edition Philip Prewett

https://ebookmeta.com/product/foundation-mathematics-for-science-
and-engineering-students-1st-edition-philip-prewett/

Calculus for Engineering Students: Fundamentals, Real

Problems, and Computers Jesus Martin Vaquero

https://ebookmeta.com/product/calculus-for-engineering-students-
fundamentals-real-problems-and-computers-jesus-martin-vaquero/

Forensic Engineering: Damage Assessments for

Residential and Commercial Structures 2nd Edition
Stephen E. Petty

https://ebookmeta.com/product/forensic-engineering-damage-
assessments-for-residential-and-commercial-structures-2nd-
edition-stephen-e-petty/

Linear control systems a textbook for engineering

students 2nd Edition B. S. Manke

https://ebookmeta.com/product/linear-control-systems-a-textbook-
for-engineering-students-2nd-edition-b-s-manke/

Advanced Mathematics for Engineering Students: The

Essential Toolbox 1st Edition Brent J. Lewis

https://ebookmeta.com/product/advanced-mathematics-for-
engineering-students-the-essential-toolbox-1st-edition-brent-j-
lewis/
Aircraft Structures
for Engineering Students
Seventh Edition
Aircraft Structures
for Engineering Students
Seventh Edition

T.H.G. Megson
Butterworth-Heinemann is an imprint of Elsevier
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
Copyright © 2022 by Elsevier Ltd. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or
mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without
permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further information about the
Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations such as the Copyright Clearance
Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher
(other than as may be noted herein).

Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience broaden our
understanding, changes in research methods, professional practices, or medical treatment may become
necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating and using
any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using such information or methods
they should be mindful of their own safety and the safety of others, including parties for whom they have a
professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume any liability
for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability, negligence or otherwise, or
from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas contained in the material herein.
MATLAB® is a trademark of The MathWorks, Inc. and is used with permission. The MathWorks does not warrant
the accuracy of the text or exercises in this book. This book's use or discussion of MATLAB® software or
related products does not constitute endorsement or sponsorship by The MathWorks of a particular pedagogical
approach or particular use of the MATLAB® software.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library.
ISBN: 978-0-12-822868-5

For information on all Butterworth-Heinemann publications

visit our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Katey Birtcher

Acquisitions Editor: Steve Merken
Editorial Project Manager: Sara Valentino
Production Project Manager: Nadhiya Sekar
Cover Designer: Miles Hitchen
Typeset by SPi Global, India
To the memory of my darling wife, Margaret.
Preface to the Seventh Edition
of Aircraft Structures
The reviews of the sixth edition of Aircraft Structures were encouraging, although it was pointed out
that some students had experienced difficulty in following the derivation of some of the formulae. In
earlier editions, some steps in the derivations were omitted for the sake of brevity, but in response to
these comments, I have looked carefully at all such derivations, and where I could see possible prob-
lems arising, I have expanded the theory.
I have reexamined the contents of the book and felt that it would benefit from some additional
topics. In Chapter 16, I have included the moment-area method for the calculation of beam deflections,
since this is particularly useful when only the deflection of a particular point in a beam is required rather
than the complete deflected shape. To illustrate this, I have included a problem where the deflection of
the wingtip of an aircraft is calculated at touchdown. Furthermore, in Chapter 22, in which the stress
analysis of fuselages is presented, I have extended the theory to the calculation of stresses in fuselages
subjected to internal pressure—an important feature in modern passenger carrying aircraft.
A major change in the seventh edition is an introduction to spacecraft design. Initially, in
Chapter 12, this takes the form of a description of the structural components of spacecraft and the loads
to which they are subjected. Airworthiness and factors of safety are considered in Chapter 13 while the
whole of Chapter 25 is devoted to strength, stiffness, and stability considerations in which the stability
analysis presented in Chapter 8 and the theory of beam vibrations in Chapter 10 are applicable. Also, in
Chapter 12, I have extended the work on connections to describe the use of welding and adhesives in
aircraft construction.
In Chapter 20, I have added the idealization of unsymmetrical sections to the existing symmetrical
cases and then in Chapter 26 presented a method of idealizing composite beam sections.
Finally, I have included more examples and problems with an emphasis on making these as prac-
tical as possible.

T.H.G. Megson

xv
 CHAPTER

Basic elasticity

We consider, in this chapter, the basic ideas and relationships of the theory of elasticity. The treatment
1
is divided into three broad sections: stress, strain, and stress–strain relationships. The third section is
deferred until the end of the chapter to emphasize the fact that the analysis of stress and strain—for
example, the equations of equilibrium and compatibility—does not assume a particular stress–strain
law. In other words, the relationships derived in Sections 1.1–1.14 are applicable to nonlinear as well
as linearly elastic bodies.

1.1 STRESS
Consider the arbitrarily shaped, three-dimensional body shown in Fig. 1.1. The body is in equilibrium
under the action of externally applied forces P1, P2, . . . and is assumed to constitute a continuous and
deformable material, so that the forces are transmitted throughout its volume. It follows that, at any
internal point O, there is a resultant force dP. The particle of material at O subjected to the force
dP is in equilibrium, so that there must be an equal but opposite force dP (shown dotted in
Fig. 1.1) acting on the particle at the same time. If we now divide the body by any plane nn containing
O, then these two forces dP may be considered as being uniformly distributed over a small area dA of
each face of the plane at the corresponding point O, as in Fig. 1.2. The stress at O is defined by the
equation
dP
Stress ¼ lim (1.1)
dA!0 dA

The directions of the forces dP in Fig. 1.2 are such as to produce tensile stresses on the faces of the
plane nn. It must be realized here that, while the direction of dP is absolute, the choice of plane is arbitrary,
so that, although the direction of the stress at O is always in the direction of dP, its magnitude depends
upon the actual plane chosen, since a different plane has a different inclination and therefore a different
value for the area dA. This may be more easily understood by reference to the bar in simple tension in
Fig. 1.3. On the cross-sectional plane mm, the uniform stress is given by P/A, while on the inclined plane
m0 m0 , the stress is of magnitude P/A0 . In both cases, the stresses are parallel to the direction of P.
Generally, the direction of dP is not normal to the area dA, in which case it is usual to resolve dP
into two components: one, dPn, normal to the plane, and the other, dPs, acting in the plane itself (see
Fig. 1.2). Note that, in Fig. 1.2, the plane containing dP is perpendicular to dA. The stresses associated
with these components are a normal or direct stress defined as
dPn
s ¼ lim (1.2)
dA!0 dA

Aircraft Structures for Engineering Students, Seventh Edition. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-822868-5.00001-2

Copyright © 2022 by Elsevier Ltd. All rights reserved.
5
6 CHAPTER 1 Basic elasticity

FIGURE 1.1 Internal Force at a Point in an Arbitrarily Shaped Body

FIGURE 1.2 Internal Force Components at the Point O

and a shear stress defined as

dPs
t ¼ lim (1.3)
dA
dA!0

The resultant stress is computed from its components by the normal rules of vector addition, i.e.,
pffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
Resultant stress ¼ s2 þ t2
Generally, however, as indicated previously, we are interested in the separate effects of s and t.
However, to be strictly accurate, stress is not a vector quantity, for, in addition to magnitude and
direction, we must specify the plane on which the stress acts. Stress is therefore a tensor, its complete
description depending on the two vectors of force and surface of action.
 1.2 Notation for forces and stresses 7

FIGURE 1.3 Values of Stress on Different Planes in a Uniform Bar

1.2 NOTATION FOR FORCES AND STRESSES

It is usually convenient to refer the state of stress at a point in a body to an orthogonal set of axes Oxyz.
In this case we cut the body by planes parallel to the direction of the axes. The resultant force dP acting
at the point O on one of these planes may then be resolved into a normal component and two in-plane
components, as shown in Fig. 1.4, thereby producing one component of direct stress and two compo-
nents of shear stress.
The direct stress component is specified by reference to the plane on which it acts, but the shear
stress components require a specification of direction in addition to the plane. We therefore allocate
a single subscript to direct stress to denote the plane on which it acts and two subscripts to shear stress,
the first specifying the plane, the second, direction. Therefore, in Fig. 1.4, the shear stress components
are tzx and tzy acting on the z plane and in the x and y directions, respectively, while the direct stress
component is sz.
We may now completely describe the state of stress at a point O in a body by specifying components
of shear and direct stress on the faces of an element of side dx, dy, dz, formed at O by the cutting planes
as indicated in Fig. 1.5.
The sides of the element are infinitesimally small, so that the stresses may be assumed to be
uniformly distributed over the surface of each face. On each of the opposite faces there will be, to
a first simplification, equal but opposite stresses.
We now define the directions of the stresses in Fig. 1.5 as positive, so that normal stresses directed
away from their related surfaces are tensile and positive; opposite compressive stresses are negative.
Shear stresses are positive when they act in the positive direction of the relevant axis in a plane
on which the direct tensile stress is in the positive direction of the axis. If the tensile stress is in the
8 CHAPTER 1 Basic elasticity

FIGURE 1.4 Components of Stress at a Point in a Body

FIGURE 1.5 Sign Conventions and Notation for Stresses at a Point in a Body
 1.3 Equations of equilibrium 9

opposite direction, then positive shear stresses are in directions opposite to the positive directions of the
appropriate axes.
Two types of external force may act on a body to produce the internal stress system we have already
discussed. Of these, surface forces such as P1, P2, . . . , or hydrostatic pressure, are distributed over the
surface area of the body. The surface force per unit area may be resolved into components parallel to
our orthogonal system of axes, and these are generally given the symbols X; Y; and Z: The second force
system derives from gravitational and inertia effects, and the forces are known as body forces. These
are distributed over the volume of the body, and the components of body force per unit volume are
designated X, Y, and Z.

1.3 EQUATIONS OF EQUILIBRIUM

Generally, except in cases of uniform stress, the direct and shear stresses on opposite faces of an
element are not equal, as indicated in Fig. 1.5, but differ by small amounts. Therefore if, say, the direct
stress acting on the z plane is sz, then the direct stress acting on the z þ dz plane is, from the first two
terms of a Taylor’s series expansion, sz þ (@sz/@z)dz.
We now investigate the equilibrium of an element at some internal point in an elastic body where
the stress system is obtained by the method just described.
In Fig. 1.6, the element is in equilibrium under forces corresponding to the stresses shown and the
components of body forces (not shown). Surface forces acting on the boundary of the body, although
contributing to the production of the internal stress system, do not directly feature in the equilibrium
equations.

FIGURE 1.6 Stresses on the Faces of an Element at a Point in an Elastic Body

10 CHAPTER 1 Basic elasticity

Taking moments about an axis through the center of the element parallel to the z axis,
0 1
dx @ @txy A dx dy
txy dydz þ txy þ dx dydz  tyx dxdz
2 @x 2 2
0 1
@tyx A dy
@tyx þ dy dxdz ¼ 0
@y 2

which simplifies to
@txy ðdxÞ2 @tyx ðdyÞ2
txy dydzdx þ dydz  tyx dxdzdy  dx dz ¼0
@x 2 @y 2
dividing through by dxdydz and taking the limit as dx and dy approach zero.
9
txy ¼ tyx=
Similarly; txz ¼ tzx (1.4)
;
tyz ¼ tzy
We see, therefore, that a shear stress acting on a given plane (txy, txz, tyz) is always accompanied by
an equal complementary shear stress (tyx, tzx, tzy) acting on a plane perpendicular to the given plane and
in the opposite sense.
Now, considering the equilibrium of the element in the x direction,
0 1 0 1
@sx þ @sx dxAdy dz sx dydz þ @tyx þ @tyx dyAdxdz
@x @y
0 1
@tzx A
tyx dxdz þ @tzx þ dz dxdy
@z
tzx dxdy þ Xdxdydz ¼ 0
which gives
@sx @tyx @tzx
þ þ þX ¼0
@x @y @z
Or, writing txy ¼ tyx and txz ¼ tzx from Eq. (1.4),
9
@sx @txy @txz
þ þ þ X ¼ 0>
>
>
@x @y @z >
>
>
>
>
=
@sy @tyx @tyz
similarly; þ þ þY ¼0 (1.5)
@y @x @z >
>
>
>
@sz @tzx @tzy >
>
þ þ þ Z ¼ 0>
>
;
@z @x @y

The equations of equilibrium must be satisfied at all interior points in a deformable body under a
three-dimensional force system.
 1.5 Boundary conditions 11

1.4 PLANE STRESS

Most aircraft structural components are fabricated from thin metal sheet, so that stresses across the
thickness of the sheet are usually negligible. Assuming, say, that the z axis is in the direction of
the thickness, then the three-dimensional case of Section 1.3 reduces to a two-dimensional case in
which sz, txz, and tyz are all zero. This condition is known as plane stress; the equilibrium equations
then simplify to
9
@sx @txy
þ þ X ¼ 0>
>
>
@x @y =
(1.6)
@sy @tyx >
þ þ Y ¼ 0>
>
;
@y @x

1.5 BOUNDARY CONDITIONS

The equations of equilibrium (1.5)—and also (1.6), for a two-dimensional system—satisfy the require-
ments of equilibrium at all internal points of the body. Equilibrium must also be satisfied at all positions
on the boundary of the body, where the components of the surface force per unit area are X; Y; and Z:
The triangular element of Fig. 1.7 at the boundary of a two-dimensional body of unit thickness is then in
equilibrium under the action of surface forces on the elemental length AB of the boundary and internal
forces on internal faces AC and CB.
Summation of forces in the x direction gives
1
Xds  sx dy  tyx dx þ X dxdy ¼ 0
2
which, by taking the limit as dx approaches zero and neglecting second order terms, becomes
dy dx
X ¼ sx þ tyx
ds ds

FIGURE 1.7 Stresses on the Faces of an Element at the Boundary of a Two-Dimensional Body
12 CHAPTER 1 Basic elasticity

The derivatives dy/ds and dx/ds are the direction cosines l and m of the angles that a normal to AB
makes with the x and y axes, respectively. It follows that
X ¼ sx l þ tyx m
and in a similar manner
Y ¼ sy m þ txy l
A relatively simple extension of this analysis produces the boundary conditions for a three-
dimensional body, namely
9
X ¼ sx l þ tyx m þ tzx n=
Y ¼ sy m þ txy l þ tzy n (1.7)
;
Z ¼ sz n þ tyz m þ txz l
where l, m, and n become the direction cosines of the angles that a normal to the surface of the body
makes with the x, y, and z axes, respectively.

1.6 DETERMINATION OF STRESSES ON INCLINED PLANES

The complex stress system of Fig. 1.6 is derived from a consideration of the actual loads applied to a
body and is referred to a predetermined, though arbitrary, system of axes. The values of these stresses
may not give a true picture of the severity of stress at that point, so that it is necessary to investigate the
state of stress on other planes on which the direct and shear stresses may be greater.
We restrict the analysis to the two-dimensional system of plane stress defined in Section 1.4.
Figure 1.8(a) shows a complex stress system at a point in a body referred to axes Ox, Oy. All stresses
are positive, as defined in Section 1.2. The shear stresses txy and tyx were shown to be equal in
Section 1.3. We now, therefore, designate them both txy. The element of side dx, dy, and of unit

FIGURE 1.8 (a) Stresses on a Two-Dimensional Element; (b) Stresses on an Inclined Plane at the Point
 1.6 Determination of stresses on inclined planes 13

thickness is small, so that stress distributions over the sides of the element may be assumed to be
uniform. Body forces are ignored, since their contribution is a second-order term.
Suppose that we need to find the state of stress on a plane AB inclined at an angle y to the vertical.
The triangular element EDC formed by the plane and the vertical through E is in equilibrium under the
action of the forces corresponding to the stresses shown in Fig. 1.8(b), where sn and t are the direct and
shear components of the resultant stress on AB. Then, resolving forces in a direction perpendicular to
ED, we have
sn ED ¼ sx EC cosy þ sy CD siny þ txy EC siny þ txy CD cosy
Dividing through by ED,
EC CD EC CD
sn ¼ sx cosy þ sy siny þ txy siny þ txy cosy
ED ED ED ED
But
EC CD
¼ cosy and ¼ siny
ED ED
so that
sn ¼ sx cos2 y þ sy sin2 y þ 2txy siny cosy
or
sn ¼ sx cos2 y þ sy sin2 y þ txy sin2y (1.8)
Now, resolving forces parallel to ED,
tED ¼ sx EC siny  sy CD cosy  txy EC cosy þ txy CD siny
Again, dividing through by ED,

EC CD EC CD
t ¼ sx siny  sy cosy  txy cosy þ txy siny
ED ED ED ED
which becomes
t ¼ sx cosy siny  sy siny cosy  txy cos2 y þ txy sin2 y
or
ðsx  sy Þ
t¼ sin2y  txy cos2y (1.9)
2

Example 1.1
A cylindrical pressure vessel has an internal diameter of 2 m and is fabricated from plates 20 mm thick. If the
pressure inside the vessel is 1.5 N/mm2 and, in addition, the vessel is subjected to an axial tensile load of
2500 kN, calculate the direct and shear stresses on a plane inclined at an angle of 60 to the axis of the vessel.
Calculate also the maximum shear stress.
14 CHAPTER 1 Basic elasticity

σy  75 N/mm2

σn
57.4 N/mm2
57.4 N/mm2 σx  37.519.9  57.4 N/mm2
τ
60°
C B

75 N/mm2
FIGURE 1.9 Element of Example 1.1

The expressions for the longitudinal and circumferential stresses produced by the internal pressure may be
found in any text on stress analysis1 (or refer to Section 22.4) and are
pd
Longitudinal stress ðsx Þ ¼ ¼ 1:5  2  103=4  20 ¼ 37:5 N=mm2
4t
pd
Circumferential stress ðsy Þ ¼ ¼ 1:5  2  103=2  20 ¼ 75 N=mm2
2t
The direct stress due to the axial load will contribute to sx and is given by
sx ðaxial loadÞ ¼ 2500  103=p  2  103  20 ¼ 19:9 N=mm2
A rectangular element in the wall of the pressure vessel is then subjected to the stress system shown in Fig. 1.9.
Note that no shear stresses act on the x and y planes; in this case, sx and sy form a biaxial stress system.
The direct stress, sn, and shear stress, t, on the plane AB, which makes an angle of 60 with the axis of the
vessel, may be found from first principles by considering the equilibrium of the triangular element ABC or by
direct substitution in Eqs. (1.8) and (1.9). Note that, in the latter case, y ¼ 30 and txy ¼ 0. Then,

sn ¼ 57:4 cos2 30 þ 75 sin2 30 ¼ 61:8 N=mm2

t ¼ ð57:4  75Þ½ sinð2  30 Þ=2 ¼ 7:6 N=mm2
The negative sign for t indicates that the shear stress is in the direction BA and not AB.
From Eq. (1.9), when txy ¼ 0,
t ¼ ðsx  sy Þð sin2yÞ=2 (i)

The maximum value of t therefore occurs when sin2y is a maximum, that is, when sin2y ¼ 1 and y ¼ 45 . Then,
substituting the values of sx and sy in Eq. (i),
tmax ¼ ð57:4  75Þ=2 ¼ 8:8 N=mm2

Example 1.2
A cantilever beam of solid, circular cross-section supports a compressive load of 50 kN applied to its free end at a
point 1.5 mm below a horizontal diameter in the vertical plane of symmetry together with a torque of 1200 Nm
 1.6 Determination of stresses on inclined planes 15

60 mm diameter

1.5 mm
1200 Nm
50 kN
FIGURE 1.10 Cantilever Beam of Example 1.2

(Fig. 1.10). Calculate the direct and shear stresses on a plane inclined at 60 to the axis of the cantilever at a point on
the lower edge of the vertical plane of symmetry.
The direct loading system is equivalent to an axial load of 50 kN together with a bending moment of 50  103 
1.5 ¼ 75,000 Nmm in a vertical plane. Therefore, at any point on the lower edge of the vertical plane of symmetry,
there are compressive stresses due to the axial load and bending moment that act on planes perpendicular to the axis
of the beam and are given, respectively, by Eqs. (1.2) and (16.9); that is,
sx ðaxial loadÞ ¼ 50  103=p  ð602=4Þ ¼ 17:7 N=mm2
sx ðbending momentÞ ¼ 75; 000  30=p  ð604=64Þ ¼ 3:5 N=mm2
The shear stress, txy, at the same point due to the torque is obtained from Eq. (iv) in Example 3.1; that is,
txy ¼ 1200  103  30=p  ð604=32Þ ¼ 28:3 N=mm2

The stress system acting on a two-dimensional rectangular element at the point is shown in Fig. 1.11. Note that,
since the element is positioned at the bottom of the beam, the shear stress due to the torque is in the direction shown
and is negative (see Fig. 1.8).
Again, sn and t may be found from first principles or by direct substitution in Eqs. (1.8) and (1.9). Note that
y ¼ 30 , sy ¼ 0, and txy ¼ –28.3 N/mm2, the negative sign arising from the fact that it is in the opposite direction
to txy in Fig. 1.8.
Then,
sn ¼ 21:2 cos2 30  28:3 sin60 ¼ 40:4 N=mm2 ðcompressionÞ

28.3 N/mm2

A
28.3 N/mm2

σn
21.2 N/mm2 sx  17.7  3.5  21.2 N/mm2
21.2 N/mm2
τ
60° τxy  28.3 N/mm2
C B
28.3 N/mm2
FIGURE 1.11 Stress System on a Two-Dimensional Element of the Beam of Example 1.2
16 CHAPTER 1 Basic elasticity

t ¼ ð21:2=2Þ sin60 þ 28:3 cos60 ¼ 5:0 N=mm2 ðacting in the direction ABÞ
Different answers are obtained if the plane AB is chosen on the opposite side of AC.

1.7 PRINCIPAL STRESSES

For given values of sx, sy, and txy, in other words, given loading conditions, sn varies with the angle y
and attains a maximum or minimum value when dsn/dy ¼ 0. From Eq. (1.8),
dsn
¼ 2sx cosy siny þ 2sy siny cosy þ 2txy cos2y ¼ 0
dy
Hence,
ðsx  sy Þ sin2y þ 2txy cos2y ¼ 0
or
2txy
tan2y ¼ (1.10)
sx  sy

Two solutions, y and y þ p/2, are obtained from Eq. (1.10), so that there are two mutually perpen-
dicular planes on which the direct stress is either a maximum or a minimum. Further, by comparison of
Eqs. (1.9) and (1.10), it will be observed that these planes correspond to those on which there is no shear
stress. The direct stresses on these planes are called principal stresses, and the planes themselves,
principal planes.
Equation (1.10) may be regarded as forming a triangular system as shown in Fig. 1.12 where, in the
first quadrant, the angle of the triangle is 2y, while in the third quadrant, the angle is 2y þ p.

σx – σy 2θ + π
2τxy

2θ σx – σy
2τxy

FIGURE 1.12 Representation of Eq. (1.10)

 1.7 Principal stresses 17

Further, in the first quadrant, both 2txy and (sx – sy) are positive, while in the third quadrant, they
are negative. Also, in both quadrants, the hypotenuse of the triangle is
qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
2
sx  sy þ 4t2xy

Then
 
2txy sx  sy
sin2y ¼ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
 2 ; cos2y ¼ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
2
sx  sy þ 4t2xy sx  sy þ 4t2xy

and
  
p 2txy  p  sx  s y
sin2 y þ ¼ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
 2 ; cos2 y þ ¼ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
2
2 s  s þ 4t2 2 s  s þ 4t2
x y xy x y xy

Equation (1.8) may be rewritten using the well-known trigonometrical relationships

1 1
sin2 y ¼ ð1  cos2yÞ; cos2 y ¼ ð1 þ cos2yÞ
2 2
Then
sx sy
sn ¼ ð1 þ cos2yÞ þ ð1  cos2yÞ þ txy sin2y
2 2
Substituting for cos2y and sin2y from the above we obtain the maximum or major principal stress, i.e.,
2 3 2 3
   
sx 6 sx  sy 7 sy 6 sx  sy 7 2txy
sI ¼ 41 þ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
 5 þ 41  qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
 5 þ txy qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
 2
2 s  s þ 4t2
2 2 s  s þ 4t2
2
s  s þ 4t2
x y xy x y xy x y xy

Expanding
   
sx sx sx  sy sy sy sx  sy 2t2xy
sI ¼ þ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
2 þ  q ffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi þ q ffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
2 2 s  s þ 4t2 2 2 s  s 2 þ 4t2 
s  s þ 4t2
2
x y xy x y xy x y xy

so that
sx þ sy 1  
sI ¼ þ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
2 s 2
x  sx s y  sy sx þ s 2
y þ 4t 2
xy
2 2 s  s þ 4t2 x y xy

or
sx þ sy 1 h 2 i
sI ¼ þ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
 sx  sy þ 4t2xy
2 2 s  s þ 4t2
2
x y xy

from which
qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
 2
sx þ sy 1
sI ¼ þ sx  sy þ 4t2xy (1.11)
2 2
18 CHAPTER 1 Basic elasticity

Similarly by substituting for sin2(y þ p/2) and cos2(y þ p/2) we obtain the minimum or minor principal
stress, i.e.,
qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
sx þ sy 1  2
sII ¼  sx  sy þ 4t2xy (1.12)
2 2
Note that sI is algebraically the greatest direct stress at the point while sII is algebraically the least.
Therefore, when sII is negative—that is, compressive—it is possible for sII to be numerically greater
than sI.
The maximum shear stress at this point in the body may be determined in an identical manner.
From Eq. (1.9),
dt
¼ ðsx  sy Þ cos2y þ 2txy sin2y ¼ 0
dy
giving
ðsx  sy Þ
tan2y ¼  (1.13)
2txy
It follows, in a similar manner as before, that
ðsx  sy Þ 2txy
sin2y ¼ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi cos2y ¼ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
ðsx  sy Þ2 þ 4t2xy ðsx  sy Þ2 þ 4t2xy
ðsx  sy Þ 2txy
sin2ðy þ p=2Þ ¼ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi cos2ðy þ p=2Þ ¼ qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
ðsx  sy Þ2 þ 4t2xy ðsx  sy Þ2 þ 4t2xy

Substituting these values in Eq. (1.9) gives

qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
1
tmax;min ¼  ðsx  sy Þ2 þ 4t2xy (1.14)
2
Here, as in the case of principal stresses, we take the maximum value as being the greater algebraic
value.
Comparing Eq. (1.14) with Eqs. (1.11) and (1.12), we see that
sI  sII
tmax ¼ (1.15)
2
Equations (1.14) and (1.15) give the maximum shear stress at the point in the body in the plane of
the given stresses. For a three-dimensional body supporting a two-dimensional stress system, this is not
necessarily the maximum shear stress at the point.
Since Eq. (1.13) is the negative reciprocal of Eq. (1.10), the angles 2y given by these two equations
differ by 90 or, alternatively, the planes of maximum shear stress are inclined at 45 to the principal
planes.

1.8 MOHR’S CIRCLE OF STRESS

The state of stress at a point in a deformable body may be determined graphically by Mohr’s circle of
stress.
 1.8 Mohr’s circle of stress 19

In Section 1.6, the direct and shear stresses on an inclined plane were shown to be given by
sn ¼ sx cos2 y þ sy sin2 y þ txy sin2y ð1:8Þ
and
ðsx  sy Þ
t¼ sin2y  txy cos2y ð1:9Þ
2
respectively. The positive directions of these stresses and the angle y are defined in Fig. 1.13(a).
Equation (1.8) may be rewritten in the form
sx sy
sn ¼ ð1 þ cos2yÞ þ ð1  cos2yÞ þ txy sin2y
2 2
or
1 1
sn  ðsx þ sy Þ ¼ ðsx  sy Þ cos2y þ txy sin2y
2 2
Squaring and adding this equation to Eq. (1.9), we obtain
  hs  s  i2   2
sx þ sy 2 x y sx  sy
sn  þt ¼2
cos2y þ txy sin2y þ sin2y  txy cos2y
2 2 2

which, since cos22y þ sin22y = 1 and the central terms cancel out, reduces to
2 2
1 1
sn  ðsx þ sy Þ þ t2 ¼ðsx  sy Þ þ t2xy
2 2
qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
which represents the equation of a circle of radius 12 ðsx  sy Þ2 þ 4t2xy and having its center at the
point [(sx – sy)/2, 0].

FIGURE 1.13 (a) Stresses on a Triangular Element; (b) Mohr’s Circle of Stress for the Stress System Shown in (a)
20 CHAPTER 1 Basic elasticity

The circle is constructed by locating the points Q1 (sx, txy) and Q2 (sy, – txy) referred to axes Ost,
as shown in Fig. 1.13(b). The center of the circle then lies at C, the intersection of Q1Q2 and the
qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
Os axis; clearly C is the point [(sx – sy)/2, 0] and the radius of the circle is 12 ðsx  sy Þ2 þ 4t2xy ;
as required. CQ0 is now set off at an angle 2y (positive clockwise) to CQ1, Q0 is then the point
(sn, – t), as demonstrated next. From Fig. 1.13(b), we see that
sn ¼ ON ¼ OC þ CN
or, since OC ¼ (sx þ sy)/2, CN ¼ CQ0 cos(b – 2y), and CQ0 ¼ CQ1, we have
sx þ sy
sn ¼ þ CQ1 ð cosb cos2y þ sinb sin2yÞ
2
But,
CP1 ðsx  sy Þ
CQ1 ¼ and CP1 ¼
cosb 2
Hence,
sx þ sy sx  sy 
sn ¼ þ cos2y þ CP1 tanb sin2y
2 2
which, on rearranging, becomes
sx sy
sn ¼ ð1 þ cos2yÞ þ ð1  cos2yÞ þ txy sin2y
2 2

But (1 þ cos2y)/2 = cos2y and (1 – cos2y)/2 = sin2y so that

sn ¼ sx cos2 y þ sy sin2 y þ txy sin2y

as in Eq. (1.8). Similarly, it may be shown that
s  s 
Q0 N ¼ txy cos2y 
x y
sin2y ¼ t
2
as in Eq. (1.9). Note that the construction of Fig. 1.13(b) corresponds to the stress system of
Fig. 1.13(a), so that any sign reversal must be allowed for. Also, the Os and Ot axes must be con-
structed to the same scale or the equation of the circle is not represented.
The maximum and minimum values of the direct stress—that is, the major and minor principal
stresses sI and sII—occur when N (and Q0 ) coincide with B and A, respectively. Thus,

sI ¼ OC þ radius of circle
qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
ðsx þ sy Þ
¼ þ CP21 þ P1 Q21
2
or
qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
ðsx þ sy Þ 1
sI ¼ þ ðsx  sy Þ2 þ 4t2xy
2 2
 1.8 Mohr’s circle of stress 21

and, in the same fashion,

qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
ðsx þ sy Þ 1
sII ¼  ðsx  sy Þ2 þ 4t2xy
2 2
The principal planes are then given by 2y ¼ b(sI) and 2y ¼ b þ p(sII).
Also, the maximum and minimum values of shear stress occur when Q0 coincides with D and E at
the upper and lower extremities of the circle.
At these points, Q0 N is equal to the radius of the circle, which is given by
sffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
ðsx  sy Þ2
CQ1 ¼ þ t2xy
4
qffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
Hence, tmax;min ¼  12 ðsx  sy Þ2 þ 4t2xy ; as before. The planes of maximum and minimum shear
stress are given by 2y ¼ b þ p/2 and 2y ¼ b þ 3p/2, these being inclined at 45 to the principal planes.

Example 1.3
Direct stresses of 160 N/mm2 (tension) and 120 N/mm2 (compression) are applied at a particular point in an elastic
material on two mutually perpendicular planes. The principal stress in the material is limited to 200 N/mm2 (tension).
Calculate the allowable value of shear stress at the point on the given planes. Determine also the value of the other prin-
cipal stress and the maximum value of shear stress at the point. Verify your answer using Mohr’s circle.
The stress system at the point in the material may be represented as shown in Fig. 1.14 by considering the
stresses to act uniformly over the sides of a triangular element ABC of unit thickness. Suppose that the direct stress
on the principal plane AB is s. For horizontal equilibrium of the element,
sAB cosy ¼ sx BC þ txy AC

which simplifies to
txy tany ¼ s  sx (i)

FIGURE 1.14 Stress System for Example 1.3

22 CHAPTER 1 Basic elasticity

Considering vertical equilibrium gives

sAB siny ¼ sy AC þ txy BC

or
txy coty ¼ s  sy (ii)

Hence, from the product of Eqs. (i) and (ii),

t2xy ¼ ðs  sx Þðs  sy Þ

Now, substituting the values sx ¼ 160 N/mm2, sy ¼ –120 N/mm2, and s ¼ s1 ¼ 200 N/mm2, we have
txy ¼ 113 N=mm2

Replacing coty in Eq. (ii) with 1/tany from Eq. (i) yields a quadratic equation in s:
s2  sðsx  sy Þ þ sx sy  t2xy ¼ 0 (iii)

The numerical solutions of Eq. (iii) corresponding to the given values of sx, sy, and txy are the principal stresses at
the point, namely
s1 ¼ 200 N=mm2
given
sII ¼ 160 N=mm2
Having obtained the principal stresses, we now use Eq. (1.15) to find the maximum shear stress, thus
200 þ 160
tmax ¼ ¼ 180 N=mm2
2
The solution is rapidly verified from Mohr’s circle of stress (Fig. 1.15). From the arbitrary origin O, OP1, and
OP2 are drawn to represent sx ¼ 160 N/mm2 and sy ¼ –120 N/mm2. The mid-point C of P1P2 is then located. Next,

FIGURE 1.15 Solution of Example 1.3 Using Mohr’s Circle of Stress

 1.8 Mohr’s circle of stress 23

OB ¼ s1 ¼ 200 N/mm2 is marked out and the radius of the circle is then CB. OA is the required principal stress.
Perpendiculars P1Q1 and P2Q2 to the circumference of the circle are equal to  txy (to scale), and the radius of the
circle is the maximum shear stress.

Example 1.3 MATLABÒ

Repeat the derivations presented in Example 1.3 using the Symbolic Math Toolbox in MATLABÒ. Do not recreate
Mohr’s circle.
Using the element shown in Fig. 1.14, derivations of the principal stresses and maximum shear stress are
obtained through the following MATLAB file:
% Declare any needed symbolic variables
syms sig tau_xy sig_x sig_y theta AB BC AC

% Define known stress values

sig_x ¼ sym(160);
sig_y ¼ sym(-120);
sig_val ¼ sym(200);

% Define relationships between AB, BC, and AC

BC ¼ AB*cos(theta);
AC ¼ AB*sin(theta);

% For horizontal equalibrium of the element

eqI ¼ sig*AB*cos(theta)-sig_x*BC-tau_xy*AC;

% For vertical equalibrium of the element

eqII ¼ sig*AB*sin(theta)-sig_y*AC-tau_xy*BC;

% Solve eqI and eqII for tau_xy

tau_xyI ¼ solve(eqI,tau_xy);
tau_xyII ¼ solve(eqII,tau_xy);

% Take the square-root of tau_xyI times tau_xyII to get tau_xy

tau_xy_val ¼ sqrt(tau_xyI*tau_xyII);

% Substitite the given value of sig into tau_xy

tau_xy_val ¼ subs(tau_xy_val,sig,sig_val);

% Solve eqI for theta and substitute into eqII

eqI ¼ simplify(eqI/cos(theta));
theta_I ¼ solve(eqI,theta,‘IgnoreAnalyticConstraints’,true);
eqIII ¼ subs(eqII,theta,theta_I);
24 CHAPTER 1 Basic elasticity

% Substitute the value of tau_xy into eqIII and solve for the principal stresses (sig_p)
sig_p ¼ solve(subs(eqIII,tau_xy,tau_xy_val),sig);
sig_I ¼ max(double(sig_p));
sig_II ¼ min(double(sig_p));

% Calculate the maximum shear stress using Eq. (1.15)

tau_max ¼ (sig_I-sig_II)/2;

% Output tau_xy, the principal stresses, and tau_max to the Command Window
disp([‘tau_xy ¼ þ/-’ num2str(double(tau_xy_val)) ‘N/mm^2’])
disp([‘sig_I ¼’ num2str(sig_I) ‘N/mm^2’])
disp([‘sig_II ¼’ num2str(sig_II) ‘N/mm^2’])
disp([‘tau_max ¼’ num2str(tau_max) ‘N/mm^2’])

The Command Window outputs resulting from this MATLAB file are as follows:
tau_xy ¼ þ/- 113.1371 N/mm^2
sig_I ¼ 200 N/mm^2
sig_II ¼ -160 N/mm^2
tau_max ¼ 180 N/mm^2

1.9 STRAIN
The external and internal forces described in the previous sections cause linear and angular displacements
in a deformable body. These displacements are generally defined in terms of strain. Longitudinal or direct
strains are associated with direct stresses s and relate to changes in length, while shear strains define
changes in angle produced by shear stresses. These strains are designated, with appropriate suffixes,
by the symbols e and g, respectively, and have the same sign as the associated stresses.
Consider three mutually perpendicular line elements OA, OB, and OC at a point O in a deformable
body. Their original or unstrained lengths are dx, dy, and dz, respectively. If, now, the body is subjected
to forces that produce a complex system of direct and shear stresses at O, such as that in Fig. 1.6, then
the line elements deform to the positions O0 A0 , O0 B0 , and O0 C0 shown in Fig. 1.16.
The coordinates of O in the unstrained body are (x, y, z) so that those of A, B, and C are (x þ dx, y, z),
(x, y þ dy, z), and (x, y, z þ dz). The components of the displacement of O to O0 parallel to the x, y, and z
axes are u, v, and w. These symbols are used to designate these displacements throughout the book and
are defined as positive in the positive directions of the axes. We again employ the first two terms of a
Taylor’s series expansion to determine the components of the displacements of A, B, and C. Thus, the
displacement of A in a direction parallel to the x axis is u þ (@u/@x)dx. The remaining components are
found in an identical manner and are shown in Fig. 1.16.
We now define direct strain in more quantitative terms. If a line element of length L at a point in a
body suffers a change in length DL, then the longitudinal strain at that point in the body in the direction
of the line element is
DL
e ¼ lim
L!0 L
 1.9 Strain 25

FIGURE 1.16 Displacement of Line Elements OA, OB, and OC

The change in length of the element OA is (O0 A0 – OA), so that the direct strain at O in the x di-
rection is obtained from the equation
OA0  OA O0 A0  dx
ex ¼ ¼ (1.16)
OA dx
Now, the projection of O0 A0 in the xz plane parallel to the x axis is
 
@u @u
dx þ u þ dx  u ¼ dx 1 þ
@x @x
and its projection in the xy and yz planes are, respectively
@v @v
vþ dx  v ¼ dx
@x @x
@w @w
wþ dx  w ¼ dx
@x @x
Then
 
@u 2 ð@vÞ2 ð@wÞ2
ðO0 A0 Þ ¼ dx2 1 þ
2
þ dx2 þ dx2
ð@xÞ ð@xÞ ð@xÞ
 2  2  2
0 0 2 @u @v @w
ðO A Þ ¼ dx þ u þ dx  u þ v þ dx  v þ w þ dx  w
@x @x @x
26 CHAPTER 1 Basic elasticity

or
sffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
   2  2
0 0 @u 2 @v @w
O A ¼ dx 1þ þ þ
@x @x @x
which may be written, when second-order terms are neglected, as
 1
0 0 @u 2
O A ¼ dx 1 þ 2
@x
Applying the binomial expansion to this expression, we have
 
@u
O0 A0 ¼ dx 1 þ (1.17)
@x
in which squares and higher powers of @u/@x are ignored. Substituting for O0 A0 in Eq. (1.16),
we have
9
@u
ex ¼ > >
@x >
>
>
>
>
>
@v =
It follows that ey ¼ (1.18)
@y >
>
>
@w>>
>
ez ¼ > >
@z ;

The shear strain at a point in a body is defined as the change in the angle between two mutually
perpendicular lines at the point. Therefore, if the shear strain in the xz plane is gxz, then the angle
between the displaced line elements O0 A0 and O0 C0 in Fig. 1.16 is p/2 – gxz radians.
Now, cosA0 O0 C0 ¼ cos(p/2 – gxz) ¼ singxz and as gxz is small, cosA0 O0 C0 ¼ gxz. From the
trigonometrical relationships for a triangle,
ðO0 A0 Þ2 þ ðO0 C0 Þ2  ðA0 C0 Þ2
cosA0 O0 C0 ¼ (1.19)
2ðO0 A0 ÞðO0 C0 Þ
We showed in Eq. (1.17) that
 
@u
O0 A0 ¼ dx 1 þ
@x
Similarly,
 
0 0 @w
O C ¼ dz 1 þ
@z
But, for small displacements, the derivatives of u, v, and w are small compared with l, so that, as we are
concerned here with actual length rather than change in length, we may use the approximations
O0 A0  dx; O0 C0  dz
 1.9 Strain 27

Referring to Fig. 1.16 the projection of A0 C0 in the xz plane parallel to the x axis is
 
@u @u @u @u
dx þ u þ dx  u  dz ¼ dx 1 þ  dz
@x @z @x @z
The projection of A0 C0 in the yz plane parallel to the z axis is
 
@w @w @w @w
dz þ w þ dz  w  dx ¼ dz 1 þ  dx
@z @x @z @x
The projection of A0 C0 in the xy plane parallel to the y axis is
@v @v @v @v
vþ dx  v  dz ¼ dx  dz
@x @z @x @z
Then
  2   2  2
0 0 2 @u @u @w @w @v @v
ðA C Þ ¼ dx 1 þ  dz þ dz 1 þ  dx þ dx  dz
@x @z @z @x @x @z
Expanding and simplifying, we obtain
 2  2
@w @u
ðA0 C0 Þ2 ¼ dz  dx þ dx  dz
@x @z
Substituting for O0 A0 , O0 C0 , and A0 C0 in Eq. (1.19), we have
ðdx2 Þ þ ðdzÞ2  ½dz  ð@w=@xÞdx2  ½dx  ð@u=@zÞdz2
cosA0 O0 C0 ¼
2dxdz
Expanding and neglecting fourth-order powers gives
2ð@w=@xÞdxdz þ 2ð@u=@zÞdxdz
cosA0 O0 C0 ¼
2dxdz
or,
9
@w @u>
gxz ¼ þ >
@x @z> >
>
>
>
>
@ v @u =
Similarly; gxy ¼ þ (1.20)
@x @y >>
>
@w @ v >
>
>
gyz ¼ þ > >
@y @z ;

It must be emphasized that Eqs. (1.18) and (1.20) are derived on the assumption that the
displacements involved are small. Normally, these linearized equations are adequate for most types
of structural problem, but in cases where deflections are large—for example, types of suspension
cable—the full, nonlinear, large deflection equations, given in many books on elasticity, must be
employed.
28 CHAPTER 1 Basic elasticity

1.10 COMPATIBILITY EQUATIONS

In Section 1.9, we expressed the six components of strain at a point in a deformable body in terms of the
three components of displacement at that point, u, v, and w. We supposed that the body remains con-
tinuous during the deformation, so that no voids are formed. It follows that each component, u, v, and w,
must be a continuous, single-valued function or, in quantitative terms,
u ¼ f1 ðx; y; zÞ; v ¼ f2 ðx; y; zÞ; w ¼ f3 ðx; y; zÞ
If voids are formed, then displacements in regions of the body separated by the voids are expressed as
different functions of x, y, and z. The existence, therefore, of just three single-valued functions for dis-
placement is an expression of the continuity or compatibility of displacement, which we presupposed.
Since the six strains are defined in terms of three displacement functions, they must bear some re-
lationship to each other and cannot have arbitrary values. These relationships are found as follows.
Differentiating gxy from Eq. (1.20) with respect to x and y gives
@ 2 gxy @2 @v @ 2 @u
¼ þ
@x @y @x @y @x @x @y @y
or, since the functions of u and v are continuous,
@ 2 gxy @ 2 @ v @ 2 @u
¼ 2 þ 2
@x @y @x @y @y @x
which may be written, using Eq. (1.18), as
@ 2 gxy @ 2 ey @ 2 ex
¼ 2 þ 2 (1.21)
@x @y @x @y
In a similar manner,
@ 2 gyz @ 2 ey @ 2 ez
¼ 2 þ 2 (1.22)
@y@z @z @y
@ 2 gxz @ 2 ez @ 2 ex
¼ 2 þ 2 (1.23)
@x@z @x @z
If we now differentiate gxy with respect to x and z and add the result to gxz, differentiated with respect
to y and x, we obtain
   
@ 2 gxy @ 2 gxz @ 2 @u @ v @ 2 @w @u
þ ¼ þ þ þ
@x@z @y@x @x@z @y @x @y@x @x @z
or
   
@ @gxy @gxz @ 2 @u @ 2 @ v @w @ 2 @u
þ ¼ þ 2 þ þ
@x @z @y @z@y @x @x @z @y @y@z @x
Substituting from Eqs. (1.18) and (1.21) and rearranging,
 
@ 2 ex @ @gyz @gxz @gxy
2 ¼  þ þ (1.24)
@y@z @x @x @y @z
Another random document with
no related content on Scribd:
 Reippain askelin meni hän sisälle ravintolaan tovereittensa
seuraamana ja kohta kävivät he käsiksi päivälliseen pienen pöydän
ääressä ja katselivat sisältäpäin tähteä lasissa. Eipä se juuri
sieltäkään näyttänyt kovin selittävältä.

"Teiltä on rikottu ikkuna, huomaan minä", sanoi Valentin tarjoilijalle

laskua maksaessaan.

"Kyllä, sir", vastasi mies. "Se tapahtui hyvin omituisella tavalla."

"Niinkö? Kertokaapa siitä meille", sanoi salapoliisi huolettoman

uteliaana.

"Niin, kaksi mustapukuista miestä tuli sisään", sanoi tarjoilija.

"Kaksi tuollaista ulkolaista pappia, joita nyt kuljeksii kaikkialla täällä.
He söivät yksinkertaisen, huokean aamiaisen. Toinen maksoi ja meni
ulos. Toinen aikoi myöskin lähteä, kun minä tulin silmänneeksi rahoja
ja huomasin, että hän oli antanut kolmekertaa liian paljon.
'Kuulkaapas', huusin miehelle, joka juuri oli menossa. 'Olette
maksanut liikaa.' 'Vai niin’, vastasi hän aivan tyynesti. 'Olemmeko?'
'Olette', vastasin minä ja etsin laskua näyttääkseni hänelle, että niin
oli asian laita. Mutta silloin nolostuin."

"Mitä tarkoitatte?" kysyi salapoliisi.

"Olisin voinut vannoa kirjoittaneeni laskuun neljä shillinkiä, mutta

nyt näin selvästi ja varmasti, että olinkin kirjoittanut neljätoista."

"Tosiaanko?" sanoi Valentin ja liikkui hitaasti eteenpäin —

hehkuvin silmin. "Ja sitten."

"Silloin sanoi pappi, joka juuri oli ehtinyt ovelle: 'Valitan, että olen
sekoittanut laskunne, mutta silloin on myös ikkuna maksettu'. 'Mikä
ikkuna?', sanoin minä. 'Se, jonka nyt rikon', sanoi hän ja särki ruudun
sateenvarjollaan."

Kaikki kolme kuuntelijaa huudahtivat hämmästyksestä ja

komisaario sanoi kuiskaten: "Ajammeko takaa hullujenhuoneesta
karanneita?"

Tarjoilija nautti nähtävästi hullunkurisesta jutusta ja jatkoi:

"Ensin nolostuin niin, etten keksinyt mitä tehdä. Mies marssi ulos
ovesta ja tavoitti toverinsa, joka oli kääntynyt kulman ympäri. Ja
sitten kulkivat he sellaista vauhtia Bullock-katua pitkin, etten
tavoittanut heitä, vaikka juoksin kaikin voimin."

"Bullock-katua", sanoi salapoliisi, lähtien liikkeelle samaa vauhtia

kuin omituinen pari, jota hän ajoi takaa.

Heidän matkansa jatkui nyt alastomien tunnelintapaisten

kivimuurien välissä, pitkin katuja, joiden varsilla oli vain harvoja
lyhtyjä, vieläpä harvoja ikkunoitakin, katuja, joita ainaiset takapihat
näyttivät reunustavan. Hämärä tiheni, eikä edes Lontoon poliisi
osannut sanoa, mihin suuntaan he kulkivat. Komisaario oli kuitenkin
jokseenkin varma siitä, että he päätyisivät johonkin paikkaan
Hampstead'in puistossa. Vihdoin puhkaisi äkkiä pimeyden
ulkonevasta ikkunasta loistava kaasuvalo, joka muistutti salalyhtyä,
ja Valentin pysähtyi hetkeksi kirjavasti koristellun leipomopuodin
eteen. Arveltuaan hetken hän astui kauppaan. Hän seisoi siellä
aivan vakavana makeisten keskellä ja osti kolmetoista suklaasikaria
valiten ne suurella huolella. Hän haki nähtävästi johtolankaa, mutta
se oli turhaa.
 Kulmikas, verrattain elähtänyt puotineiti oli jokseenkin tylsän
hämmästyksen vallassa katsellut hienoa herrasmiestä, mutta kun
hän ovessa tämän takana näki komisaarion sinisen virkapuvun,
heräsi hän.

"Vai niin", sanoi hän. "Jos tahdotte tietoja paketista, olen jo

lähettänyt sen."

"Paketista!" toisti Valentin ja nyt oli hänen vuoronsa näyttää

hämmästyneeltä.

"Tarkoitan pakettia, jonka tuo herra jätti — tuo pappi."

"Hyvänen aika", sanoi Valentin ja kumartui eteenpäin, osoittaen

todellisen innostuksen ensimäisiä merkkejä. "Kertokaa toki meille
oikein tarkkaan, mitä on tapahtunut."

"Niin", sanoi nainen hiukan arvellen. "Papit tulivat tänne noin

puolituntia sitten, ostivat hiukan pastilleja, juttelivat vähän minun
kanssani ja menivät sitten puistoon päin. Heti sen jälkeen tuli
kuitenkin toinen heistä juoksujalkaa takaisin ja huusi: 'Olenko
unohtanut paketin?' Minä etsin kaikkialta, mutta en löytänyt sitä.
Silloin sanoi hän: 'Ei se tee mitään, mutta jos satutte löytämään sen,
olkaa hyvä ja varustakaa se tällä osoitteella ja lähettäkää se
postissa.' Sitten antoi hän minulle osoitteensa ja shillingin vaivasta.
Vaikka luulin etsineeni kaikkialta, löysin tosiaankin lopulta tuon
käärepaperipaketin ja lähetin sen niinkuin hän oli pyytänyt. Koska
asia näyttää olevan niin tärkeä, luulin, että poliisi sen takia oli tullut
tänne."

"Niin onkin asia", sanoi Valentin lyhyesti. "Onko Hampsteadin

puisto tässä lähellä?"
 "Jos kuljette neljännestunnin suoraan eteenpäin, tulette sinne."

Valentin kiiruhti puodista ja alkoi juosta eteenpäin. Toiset

seurasivat perässä vastahakoisesti hölköttäen.

Katu oli niin kapea ja varjojen pimittämä, että kun he aivan

arvaamatta saapuivat aukealle korkean taivaan alle, ihmettelivät he,
että ilma vielä oli niin kirkas ja valoisa. Ihana vihreä holvi kaareutui
kullalla reunustettuna mustenevien puiden ja tummanpunervien,
kaukaisten maisemien ylle. Holvi oli niin tummanvihreä, että harvat
tähdet loistivat kuin kristallikiteet sen pinnalla. Kaikki jäljellejäänyt
päivänvalo lepäsi kultaisena kimmellyksenä Hamspsteadin
ulkoreunalla ja tutun notkelman yllä, jota sanotaan Terveyslaaksoksi.
Huvimatkailijat, jotka käyvät näillä seuduin, eivät vielä olleet kaikki
lähteneet; muutamia väsyneitä pareja istui siellä täällä penkeillä ja
kauempaa kuului yksityisiä tytönääniä lehdikoista. Taivaan ihanuus
syveni ja kasvoi ihmisten jokapäiväisyyden ympärillä, ja seisoen
rinteellä, laakson yli katsellen, keksi Valentin etsimänsä.

Tummien, hajaantuvien ryhmien joukossa kauempana oli yksi

hyvin musta, joka ei hajonnut, ryhmä, johon kuului kaksi
pappispukuista miestä. Vaikka he näyttivät pieniltä kuin hyttyset, näki
Valentin, että toinen oli paljon lyhyempi toista. Vaikka pitemmällä
olikin lukumiehen köyryselkä ja kömpelöt liikkeet, näki Valentin, että
mies oli ainakin kuusi jalkaa pitkä. Pariisilainen kulki eteenpäin
hampaat yhteen puristettuina, keppiään heilutellen. Kun hän oli
aikalailla vähentänyt välimatkaa ja samalla suurentanut molemmat
mustat olennot kuin jättiläis-mikroskoopilla katsoen, huomasi hän
jotain muuta, mikä hämmästytti häntä, mutta jota hän kuitenkin
tavallaan oli odottanut. Oli pitkä pappi kuka hyvänsä, ei lyhyemmästä
voinut olla epäilystäkään. Sehän oli hänen ystävänsä Harwichin
junasta, tuo lyhytkasvuinen pikku pappi Essexistä, jota hän oli
varoittanut.

Tähän nähden sopi siis kaikki mainiosti yhteen. Valentin oli saman
päivän aamuna kyselemällä saanut tietää, että eräs isä Brown
Essexistä oli matkustanut Lontooseen mukanaan safiireilla koristettu
hopearisti, suuriarvoinen pyhäinjäännös, jota hänen piti näyttää
ulkomaiden papeille kongressissa. Tämä oli kai tuo puheenalainen,
"hopeinen, sinikivinen esine", ja isä Brown oli kai tuo yksinkertainen
mies junassa. Mitään kummallista ei ollut siinäkään, että mitä
Valentin oli keksinyt, siitä oli myöskin Flambeau saanut vihiä.
Flambeauhan huomasi kaikki. Eikä sekään ollut kummallista, että
kun Flambeau keksi safiiriristin, aikoi hän myös varastaa sen. Se oli
luonnollisinta kaikesta luonnollisesta. Ja kaikkein vähimmän
kummallista oli se, että Flambeau tekisi mitä hän tahtoisi sellaiselle
pöllöpääparalle kuin tuo mies oli sateenvarjoineen ja kääröineen.
Hänhän oli siinä määrin yksinkertainen, että kuka hyvänsä olisi
voinut houkutella hänet minne hyvänsä; ei siis ollut ollenkaan
kummallista, että sellainen näyttelijä kuin Flambeau oli voinut,
papiksi puettuna, houkutella hänet mukaansa Hampsteadin
luonnonpuistoon. Siihen saakka oli asia päivänselvä, ja: samalla kuin
salapoliisi surkutteli pappia hänen avuttomuutensa takia, hän
melkein halveksi Flambeauta, kun tämä ei katsonut arvoansa
alentavaksi näin yksinkertaisen uhrin valintaa. Mutta kun Valentin
ajatteli kaikkea sitä, mitä päivän kuluessa oli tapahtunut, kaikkea
mikä oli johtanut hänet voittoon, rasitti hän turhaan aivojaan
hakiessaan siitä pontta ja perää. Mitä yhteyttä oli Essexin papilta
varastetun sinisen hopearistin ja liemimaljan seinään paiskaamisen
välillä? Mitä yhteyttä oli tällaisella varkaudella ja päähänpistolla
nimittää pähkinöitä appelsiineiksi, tai sillä, että ensin maksaa
ikkunaruudun ja sitten rikkoo sen? Hän oli päässyt ajon päähän,
mutta jälki oli hänelle jossain määrin epäselvä. Kun hän epäonnistui
— mikä harvoin tapahtui — oli hän tavallisesti löytänyt johtolangan,
vaikka rikoksellinen oli päässyt pakoon. Nyt oli hän saavuttanut
rikoksellisen, mutta kadottanut johtolangan.

Molemmat olennot, joita he nyt ajoivat takaa, kömpivät kuin

kärpäset korkean kummun vihreän reunuksen yli. He olivat
nähtävästi syventyneet keskusteluun, eivätkä luultavasti panneet
merkille, minne kulkivat, mutta varmaa oli, että he lähestyivät paikan
karuimpia ja yksinäisimpiä kukkuloita. Takaa-ajajien täytyi heitä
lähestyessään painautua hirvenampujan vähemmän arvokkaaseen
asentoon, milloin kyyristyä pensaiden taa, milloin ryömiä läpi
korkean ruohon. Näitten epämukavien keinojen avulla onnistui
ajajien tulla niin lähelle saalistaan, että he saattoivat kuulla
keskustelun sorinan. Sanoja he eivät kuitenkaan kuulleet,
ainoastaan sana "järki" toistettiin usein kimakalla, melkein
lapsellisella äänellä. Kerran kadottivat poliisit molemmat papit
näkyvistään. Jyrkkä rinne ja tiheät pensaikot estivät heitä
näkymästä. Meni kokonaista kymmenen tuskallista minuuttia,
ennenkuin he löysivät jäljet, ja ne johtivat heidät korkean kummun
reunalle, mistä synkkä auringonlasku näkyi kuin amfiteatterista.
Erään puun alla tällä komealla, vaikka yksinäisellä paikalla, oli
vanha, ravistunut puupenkki. Tällä penkillä istuivat molemmat papit
yhä jatkaen innokasta keskusteluaan. Pimenevältä taivaanrannalta
eivät komeat kullan ja vihreän hohtavat värit vielä olleet väistyneet,
mutta holvi sen yläpuolella oli vähitellen muuttunut kirkkaan
vihreästä siniseksi, ja tähdet alkoivat yhä enemmän säihkyä kuin
kirkkaat jalokivet. Sanomatta mitään viittasi Valentin seuraajilleen ja
heidän onnistui hiipiä suurioksaisen puun taa. Seisoessaan siinä,
hiljaa kuin kuolema, kuuli hän ensikertaa, mitä tuo omituinen pappi
puhui.
 Kuunneltuaan puolitoista minuuttia tarttui häneen ilkeä epäilys.
Oliko hän ehkä kuljettanut englantilaiset poliisit öiselle paikalle
asiassa, joka oli yhtä turha kuin viikunoiden hakeminen kedon
nokkosista? Sillä papit juttelivat, aivankuin katolisten pappien tapa
on jutella, hurskaasti, oppineesti ja huolettomasti teologian kaikkein
pulmallisimmista kysymyksistä. Pikkuinen essexiläinen pappi puhui
yksinkertaisemmin kuin toinen, kasvot kohotettuina rauhoittavia
tähtiä kohti. Toinen puhui painetun päin, aivan kuin olisi hän ollut
arvoton taivasta katselemaan. Mutta viattomampaa papillista
keskustelua ei olisi voinut kuulla edes Italian valkeissa luostareissa,
tai Espanjan synkissä tuomiokirkoissa.

Ensimäinen, minkä hän kuuli, oli loppu jostakin, mitä isä Brown
sanoi: "mitä keskiaikana oikeastaan tarkoitettiin sillä, että taivasta oli
mahdoton lahjoa!"

Pitempi nyökäytti päätään ja sanoi:

"Niinhän se on, että nykyaikaiset, uskottomat ihmisemme aina

vetoavat järkeen. Mutta kuka voi nostaa katseensa noihin miljooniin
tähtiin, tuntematta, että tosiaan voi olla olemassa maailmoita, joissa
meidän järkemme on hulluutta."

"Ei", sanoi toinen pappi. "Järki on aina järki, vaikkapa helvetin

esikartanoissakin, niin, vieläpä olemassaolon tuntemattomissa
rajamaissakin. Tiedän, että kirkkoa moititaan järjen halveksimisesta,
mutta asianlaita on aivan päinvastoin. Kirkko ylistää täällä
maailmassa järkeä aivan yksin. Kirkko yksin täällä maanpäällä
puolustaa sitä mielipidettä, että järki hallitsee Jumalaakin."

Pitkä kehotti vakavat kasvonsa tähtikirkkaalle taivaalle ja sanoi:

 "Mutta kuka voi tietää, eikö tässä rajattomassa maailman
kaikkeudessa…?"

"Rajattomuus on aivan fyysillinen käsite", sanoi pikku pappi ja

muutti kiivaasti asentoa. "Emme voi käsittää sitä siinä merkityksessä,
että se ei olisi totuuden lakien alainen."

Valentin seisoi puun takana ja pureskeli kiukuissaan kynsiään.

Hän luuli melkein kuulevansa englantilaisten salapoliisien
hymähtelevän sille, että hän oli kuljettanut heitä tämän pitkän
matkan, löysän arvailun perusteella, kuuntelemaan parin kiltin papin
metafyysistä lörpöttelyä. Levottomuutensa vallassa jäi häneltä
kuulematta pitkäkasvuisen isän jouhenhalkaiseva vastaus, ja kun
hän jälleen kuunteli, puhui isä Brown.

"Järki ja oikeus johtavat kaukaisimpia ja eristetyimpiäkin

maailmoita. Katsokaapa vain tähtiä. Eivätkö ne ole kuin itsenäisiä
timantteja ja safiireja. Niistä voisi laatia kuinka järjettömän botaniikan
tai geologian hyvänsä. Ajatelkaapa timanttimetsää, jossa lehdet ovat
jalokiviä. Ajatelkaapa, että kuu olisi sininen suurensuuri safiiri. Mutta
älkää luulkokaan, että tämä mielipuolinen astronomia vaikuttaisi
vähääkään yleisessä johdossa vallitsevaan oikeuteen, tai järkeen.
Opaalisilta kankailta, helmiäishohtoisten lohkareitten alta löydätte
ilmoitustaulun, jossa sanotaan: 'Älä varasta'!"

Valentin aikoi juuri nousta epämukavasta kumarasta asennostaan

ja hiipiä pois niin hiljaa kuin mahdollista häpeissään elämänsä
ainoasta suuresta tyhmyydestä. Mutta pitkän papin hiljaisuudessa oli
jotain, mikä sai Valentinin viipymään kuullakseen tämän vastauksen.
Kun hän viimein alkoi puhua, sanoi hän aivan yksinkertaisesti,
painunein päin ja kädet polvilla:
 "Minä luulen kuitenkin yhä, että muutamat muut maailmat
kohoavat järkemme ulottumattomiin. Taivaan salaisuudet ovat
tutkimattomat ja minun täytyy omasta puolestani taipua niiden
edessä."

Ja pää yhä kumarassa ja muuttamatta vähääkään asentoaan tai

ääntään lisäsi hän:

"Tahdotteko olla hyvä ja antaa minulle tuon safiiriristin? Me

olemme yksin täällä ja minä voisin, jos tahtoisin, jauhaa teidät
ruumeniksi kuin olkinuken."

Juuri se, että ääni ja asento oli muuttumaton, painoi muutettuun

puhetapaan omituisen hävyttömyyden leiman. Mutta pyhän esineen
haltija käänsi tuskin huomattavasti päätään. Hän näytti edelleen
hiljaisen yksinkertaisesti tutkivan taivasta. Ehkäpä hän ei ollut
ymmärtänyt toveriaan. Tai hän oli ehkä ymmärtänyt ja kivettynyt
kauhusta.

"Niin", sanoi pitkä pappi samalla matalalla äänenpainolla ja

muuttamatta asentoaan. "Niin, minä olen Flambeau."

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen sanoi hän:

"Kuulkaa, tahdotteko antaa minulle ristin?"

"En", sanoi toinen, ja tuo lyhyt sana kuului niin kummalliselta.

Nyt heitti Flambeau äkkiä pois papilliset elkeensä. Suurvaras

nojautui penkin selkämykseen ja nauroi hiljaa, mutta kauan.

"Ettekö", huudahti hän. "Te ette tahdo antaa minulle sitä, te ylpeä
prelaatti. Te ette tahdo antaa minulle sitä, te pieni, tyhmä mustatakki.
Sanonko teille, miksi? Niin, siksi, että se jo on minun
povitaskussani."

Pikku essexiläinen käänsi häntä kohden pimeässä kai

hämmästyneet kasvonsa ja sanoi näyttelijän teeskennellyllä innolla:

"Oletteko, oletteko varma siitä?"

Flambeau kirkui ihastuksesta.

"Te huvitatte minua yhtä paljon kuin vallattomin farssi"; sanoi hän.
"Niin, pikku ukkeli, siitä olen aivan varma. Olin kyllin viisas
tehdäkseni itselleni aivan samanlaisen paketin kuin teillä ja nyt olen
saanut oikeat kivet. Vanha temppu, isä Brown, hyvin vanha temppu."

"Niin kyllä", sanoi isä Brown ja pyyhkäisi tukkaansa epäröivällä

tavallaan. "Niin, olen kuullut siitä ennenkin puhuttavan."

Rikoksen jättiläinen kumartui yksinkertaista pikku pappia kohti

kasvoillaan jonkunlainen jälleen heränneen mielenkiinnon ilme.

"Oletteko te kuullut siitä puhuttavan?" kysyi hän.

"Ja missä olette te kuullut puhuttavan siitä?"

"En tietysti saa sanoa, mikä puhujan nimi on", vastasi pikku mies
yksinkertaisesti. "Hän oli, nähkääs, katuvainen syntinen. Hän oli
elänyt parikymmentä vuotta kuin prinssi vain jäljittelemällä
käärepaperipaketteja. Kun aloin epäillä teitä, muistin kohta tuon
miesparan menettelytavat."

"Kun te aloitte epäillä minua?" toisti rosvo kiihkeämmin. "Olitteko

te todella kyllin hävitön epäilläksenne minua vain siksi, että kuljetin
teidät tänne, puiston autioimpaan osaan?"

"En, en missään nimessä", sanoi Brown aivankuin anteeksi

pyytäen. "Ei, katsokaas, minä epäilin teitä kohta kun tapasimme. Se
johtui tuosta pikkupahkasta takin hihassa, missä teidän kaltaisenne
ihmiset pitävät piikkirannerengastaan."

"Miten ihmeessä te olette kuullut puhuttavan

piikkirannerenkaasta?" ärjäsi Flambeau.

"Jokaisellahan on karjansa paimennettavanaan!" sanoi isä Brown

kohottaen hiukan silmäkulmiaan. "Kun olin pappina Hartlepoolessa,
oli siellä kolme miestä, joilla oli piikkirannerenkaat. Koska minä heti
alusta epäilin teitä, järjestin niin, että risti kaiken varalta joutuisi
varmaan talteen. Pidin teitä tarkasti silmällä, luullakseni, ja lopulta
näinkin teidän vaihtavan paketit. Minä puolestani vaihdoin ne vielä
kerran ja niin sain itse pitää oikean."

"Saitte pitää oikean?" toisti Flambeau ja ensi kertaa ei hänen

äänessään soinut yksistään voiton riemu.

"Näinhän se kävi", sanoi pikku pappi, joka yhä edelleen puhui yhtä
teeskentelemättömästi. "Minä menin takaisin leipuripuotiin, kysyin,
olinko unohtanut sinne paketin, ja kirjoitin osoitelapun siihen
kiinnitettäväksi, jos se löytyisi. Enhän minä ollut sitä unhottanut, sen
minä kyllä tiesin, mutta kun toistamiseen läksin sieltä, oli se siellä.
Sen sijaan, että he olisivat juoksuttaneet arvokasta pakettia
jäljessäni, ovat he lähettäneet sen pikapostissa eräälle tuttavalleni
Westminsteriin." Hän lisäsi surullisella äänellä. "Senkin opin minä
eräältä miesparalta Hartlepoolissa. Samoin menetteli hän
varastettuaan käsilaukkuja asemilta, mutta nyt on hän munkkina
luostarissa. Paljonhan sitä saa tietää, sanon teille", lisäsi hän ja
hieroi taas otsaansa anteeksi pyytävän näköisenä. "Kun kerran on
pappi, niin ei hän sille mitä voi, jos ihmiset kertovat sellaisia asioita."

Flambeau tempasi paketin povitaskustaan ja repi sen auki. Se ei

sisältänyt muuta kuin paperia ja pieniä lyijytankoja. Hän hyppäsi ylös
penkiltä, teki suurenmoisen liikkeen ja huusi:

"En usko teitä. En usko, että sellainen vätys kuin te voisitte tehdä
kaiken tuon. Minä luulen, että teillä vielä on safiiriristi taskussanne ja
jos te ette anna sitä hyvällä, niin — me olemme yksin ja minä otan
sen väkisin."

"Ette", sanoi isä Brown ja hänkin nousi pystyyn. "Te ette ota sitä
väkisin. Ensiksi, koska minulla tosiaankaan ei ole sitä täällä, ja
toiseksi, koska emme olekaan yksin."

Flambeau hillitsi itsensä. Hän oli astunut pari -askelta eteenpäin.

"Tuon puun takana", sanoi isä Brown, "seisoo kaksi vahvaa

poliisia ja suurin nykyään elävä salapoliisi. Te kysytte, kuinka he ovat
tänne tulleet. Niin, minä olen tietysti houkutellut heidät tänne.
Mitenkä minä menettelin? Kerron teille sen, jos haluatte tietää.
Sellaista oppii totta tosiaan, kun työskentelee rikoksen lasten
keskuudessa. En ollut aivan varma, olitteko te varas eikä oikein
käynyt päinsä loukata omaan pappissäätyymme kuuluvaa miestä.
Siksi tein kokeen, nähdäkseni, ettekö ilmaisisi itseänne. Tavallisesti
sellainen henkilö, joka saa suolaa kahviinsa sokerin asemesta,
suuttuu aikalailla. Jos hän ei tee sitä, todistaa se, että hänellä on
syytä pysyä tyynenä. Minä vaihdoin sokerin suolaan ja te pysyitte
tyynenä. Tavallisesti syntyy väittely, jos joku huomaa, että lasku on
kolminkertainen. Sillä, joka maksaa sen huomautuksetta, on omat
syynsä pysyä huomaamattomana. Minä muutin laskun ja te
maksoitte sen."

Nyt odotti kai maailman kaikkeus, että Flambeau tekisi tiikerin

hyppäyksen. Mutta oli aivan kuin jokin taikavoima olisi pidättänyt
häntä. Hän oli suunniltaan hämmästyksestä ja uteliaisuudesta.

"Koska teillä ei", jatkoi isä Brown hyväntahtoisesti, mutta selvästi

ja sitovasti, "ollut halua jättää poliisille jälkiä, joita se voisi seurata,
täytyi tietysti jonkun muun tehdä se. Joka paikassa, missä olemme
näyttäytyneet, oli minusta tärkeää tehdä jotain, mistä piisaisi puhetta
koko päiväksi. En tehnyt suurta vahinkoa: tahra seinällä, kaadetut
omenat, rikottu ikkuna, mutta minä pelastin ristin ja risti tulee aina
pelastumaan. Nyt on se Westminsterissä. Minua ihmetyttää tosiaan,
että te ette estänyt sitä aasinpillillä."

"Millä?" kysyi Flambeau.

"Minua ilahduttaa, ettette koskaan ole kuullut puhuttavan siitä",

sanoi pappi ja irvisti. "Se on jotain hyvin ilkeää. Te olette varmasti
liian hyvä ollaksenne pillinpuhaltaja. Minä en olisi voinut väistää
aasinpilliä edes tahroillakaan. Siihen eivät jalkani ole kyllin tanakat."

"Mistä kummasta te oikeastaan puhutte?" keskeytti toinen.

"Jaha, minä luulin, että te tunsitte tahrat", sanoi Brown,

miellyttävästi yllätettynä. "Ettehän sitten olekaan joutunut kovin
pitkälle pahuuden tiellä."

"Kuinka hiidessä te olette saanut selvän kaikista noista hirmuista?"

huusi Flambeau.
 Hymyn varjo kulki hänen papillisen vastustajan pyöreiden,
viattomien kasvojen yli.

"Luonnollisesti siksi, että olen vain yksinkertain mustatakki",

vastasi hän. "Ettekö koskaan ole tullut ajatelleeksi, että sen, joka ei
tee juuri muuta kuin kuuntelee tunnustuksia toisten synneistä, täytyy
oppia syvälti tuntemaan maailman pahuus? Sitäpaitsi on teissä vielä
muuta minun kutsumukseeni kuuluvat mikä sai minut vakuutetuksi,
että te ette ollut pappi!

"Mitä sitten?" kysyi varas melkein täydellisesti hölmistyneenä.

"Te ahdistitte järkeä", sanoi isä Brown. "Se on huonoa teologiaa."

Ja juuri kun hän kääntyi ottaakseen tavaransa, ilmestyi kolme

poliisia varjostavien puitten takaa. Flambeau oli sekä taiteilija että
urheilija. Hän peräytyi askeleen ja kumarsi syvään Valentinille.

"Älkää kumartako minulle, mon ami", sanoi Valentin kaikuvalla

äänellä. "Kumartakaamme molemmat mestarillemme."

Ja he seisoivat siinä hetken lakit kädessä, sillä aikaa kun

pikkuinen essexiläinen pappi haeskeli sateenvarjoaan.
SALAPERÄINEN PUUTARHA

Aristide Valentin, Pariisin poliisipäällikkö, oli myöhästynyt, ja

muutamat hänen vieraistaan saapuivat päivällisille ennen häntä.
Ivan, hänen uskottu palvelijansa, vanha mies, jolla oli melkein yhtä
harmaat kasvot kuin viiksetkin ja arpi otsassa, sai heidät sentään
jäämään. Ivan istui aina pöydän ääressä ulkohallissa, jonka seinillä
riippui aseita. Valentinin talo oli nimittäin melkein yhtä omituinen ja
yhtä kuuluisa kuin sen omistajakin. Se oli vanha, korkeiden muurien
ympäröimä, ja pitkät poppelit sen edessä melkein sulkivat näköalan
Seinelle, mutta suurin omituisuus sen rakennustavassa, joka ehkä
juuri kohotti sen arvoa poliisien silmissä, oli se, että talosta pääsi
kadulle vain halliportin kautta, jota Ivan asekokoelmineen vartioi.
Puutarha oli suuri ja taidokkaasti järjestetty ja talosta vei sinne monta
ovea. Mutta puutarhasta ei yksikään portti johtanut ulkomaailmaan.
Sitä ympäröi korkea, sileä, ylipääsemätön muuri, jonka harjalla oli
suuria, teräviä piikkejä. Puutarhassa oli turvallista istua ja tuumailla,
kun tiesi, että ulkopuolella oli pari sataa pahantekijää, jotka janosivat
surmaa ja kostoa.

Niinkuin Ivan vieraille ilmoitti, oli talon isäntä soittanut, että hän oli
myöhästynyt kymmenen minuuttia. Hän toimitti kuitenkin,
puhuaksemme totta, tärkeitä tehtäviä, jotka koskivat mestauksia ja
muita epämiellyttäviä asioita, ja vaikka nämä velvollisuudet olivat
hänestä hyvin epämiellyttäviä, täytti hän ne sentään mitä
suurimmalla tarkkuudella. Vaikka hän olikin taipumattoman ankara
rikollisia ahdistaessaan, oli hän kuitenkin lempeä rangaistusta
vaatiessaan. Kun hänestä oli tullut ei vain Ranskan, vaan myös
miksemme sanoisi koko Europan poliisimenetelmien paras tuntija, oli
hän rehellisesti käyttänyt suurta vaikutusvaltaansa lieventääkseen
tuomioita ja puhdistaakseen vankilat. Hän kuului Ranskan suurien,
ihmisystävällisten vapaa-ajattelijoiden joukkoon, ja ainoa ikävä puoli
heissä on se, että heidän armonsa tekee vielä jäätävämmän
vaikutuksen kuin oikeus.

Kun Valentin tuli, oli hän jo puettu mustaan frakkipukuun punaisine

rusetteineen. Ja hän oli hyvin hienon näköinen mustine jo hiukan
harmahtavine partoineen. Hän meni hallin läpi suoraan
työhuoneeseensa, jonka ikkunat avautuivat puutarhaan päin. Sen ovi
oli avoinna, ja kun hän oli tarkasti sulkenut laatikkonsa ja asettanut
kaikki oikeille paikoilleen, seisoi hän alallaan muutaman hetken
katsellen puutarhaan. Teräväpiirteinen kuu pyrki juuri esiin myrskyä
ennustavien pilvien välistä, ja Valentin katseli sitä mielenkiinnolla,
mikä tuntui oudolta niin tieteelliselle luonteelle kuin hänen. On
mahdollista, että tällaisilla tieteellisillä luonteilla on jonkunlainen
fyysillinen aavistus heidän elämänsä hämmästyttävimmistä
ongelmista. Mutta hän erkani pian tuosta mystillisestä tunnelmasta,
jos sellaista oli ollutkaan, sillä hän tiesi myöhästyneensä ja että
hänen vieraansa jo olivat alkaneet saapua. Hän näki kaikki muut
tämän pienen seuran tukipylväät saapuneiksi, hän näki lord
Gallowayn, Englannin lähettilään, kolerisen vanhan miehen
omenanpunaisine kasvoineen, Sukkanauharitariston sininen nauha
rinnassa. Hän näki lady Gallowayn, hoikkana, sirona,
hopeanvalkeine hiuksineen ja tunteellisine, ylhäisine kasvoineen.
Hän näki hänen tyttärensä, lady Margaret Grahamin, kalpean,
kauniin tytön, jolla oli kasvot kuin keijukaisella ja kuparin värinen
tukka. Hän näki Mont St. Michelin herttuattaren, mustasilmäisenä,
hyvinvoipana kävelevän molempine tyttärineen, jotka myöskin olivat
mustasilmäisiä ja hyvinvoipia. Hän näki tohtori Simonin, tuon
ranskalaisen tiedemiehen perikuvan, silmälasineen, terävine,
ruskeine leukapartoineen ja vaakasuorien ryppyjen uurtamine
etsineen; noiden ryppyjen, jotka ovat ylpeyden rangaistuksena,
koska ne syntyvät tavasta alituiseen nostella silmäkulmia. Hän näki
isä Brownin, Cobholesta, Essexistä, saman, jonka hän äsken oli
tavannut Englannissa. Ja hän katseli, ehkäpä suuremmalla
mielenkiinnolla kuin ketään muuta, pitkäkasvuista, univormupukuista
miestä, joka oli kumartanut Gallowayn perheelle, vaikka
tervehdykseen ei vastattukaan erikoisen sydämellisesti, ja joka nyt
astui esiin puristaakseen isännän kättä. Hän oli kapteeni O'Brien,
Ranskan muukalaislegioonasta. Hän oli hoikka, mutta sentään
hiukan kankearyhtinen, sileäksi ajeltu, mustatukkainen ja
sinisilmäinen, kasvoilla samalla kertaa uhmaileva ja surumielinen
ilme, kylläkin luonnollinen upseerille, joka kuului voittoisista
erehdyksistään ja onnistuneista itsemurhistaan kuuluisaksi
tulleeseen rykmenttiin. Syntyään irlantilaisena oli hän jo poikana
tutustunut Gallowayn perheeseen ja etenkin Margaret Gallowayhin.
Hän oli poistunut Englannista velkojensa tähden ja ilmaisi nyt
täydellisen piittaamattomuutensa brittiläisistä seurustelutavoista
esiintymällä missä hyvänsä puettuna univormuun, miekka vyöllä ja
kannukset jaloissa. Kun hän kumarsi lähettilään perheelle, taivuttivat
lordi ja lady Galloway aivan jäykästi päätään ja lady Margaret katseli
toisaalle.

Mitkä lienevätkään olleet ne ajan kätkemät tapaukset, jotka vetivät

yhteen näitä henkilöitä, niin eivät he kuitenkaan kiinnittäneet heidän
hienostuneen isäntänsä mieltä. Ei ainakaan kukaan heistä ollut
hänen silmissään illan mielivieras. Erikoisten syitten takia odotti
Valentin erästä maailmankuulua miestä, jonka ystävyyden hän oli
saavuttanut laajoilla matkoillaan ja voitoillaan salapoliisina
Yhdysvalloissa. Hän odotti Julius K. Braynea, monimiljonääriä, jonka
aivan hämmästyttävän suuret lahjoitukset monille uskonnollisille
yhdistyksille olivat antaneet aihetta kaikenlaiseen helppohintaiseen
pilaan ja juhlallisiin siunailuihin amerikkalaisissa ja englantilaisissa
lehdissä. Kukaan ei oikeastaan päässyt perille, oliko mr Brayne
ateisti, mormooni vai kristillinen luonnontieteilijä, mutta kyllä hän aina
oli valmis mättämään rahoja jokaiseen hengellisellä nimellä
varustettuun astiaan, jonka kestävyyttä hän ei aikaisemmin ollut
koetellut. Muitten omituisuuksiensa ohella odotti hän hartaasti
amerikkalaista Shakespearea, vaikka tuo omituisuus näyttäytyikin
olevan enemmän kärsimykselle käypä kuin tuottava. Hän ihaili Walt
Whitmania, mutta piti Luke P. Tanneria Pariisissa paljon enemmän
"edistyskelpoisena". Hän piti kaikenlaisesta edistyksestä. Hän piti
herra Valentinia "edistyskelpoisena", niinkuin hän sanoi, ja tuomitsi
häntä siten aivan väärin.

Julius K. Braynen tulo huoneeseen vaikutti yhtä ratkaisevasti kuin

päivällissoitto. Hänellä oli eräs suuri ominaisuus, jolla harvat meistä
voivat ylpeillä: hänen ulkomuotonsa oli yhtä suuremmoinen kuin
hänen sisäinen olentonsa. Hänen ruumiillinen haahmonsa teki
suunnattoman vaikutuksen, hän oli yhtä paksu kuin pitkäkin, ja
puettu mustaan seurustelupukuun, jonka kokonaisuutta eivät edes
kellonvitjat tai sormukset häirinneet. Hänen tukkansa oli valkoinen ja
voimakkaasti taapäin kammattu kuten saksalaisilla; hänen kasvonsa
olivat punaiset, käskevät ja pyöreät, ja musta tupsu alahuulessa teki
muuten lapselliset piirteet hiukan teatraalisiksi, jollain lailla
mefistomaisiksi. Mutta salongissa ei kauankaan tyydytty vain
tirkistelemään kuuluisaa amerikkalaista, hänen viipymisensä oli jo
antanut aihetta arvailuihin, ja kaikessa kiireessä pyydettiin häntä nyt
saattamaan lady Galloway ruokasaliin.

Oli eräs kohta, johon nähden Gallowayt unohtivat tavallisen

suopeutensa ja taipuvaisuutensa. Jos lady Margaret vain ei sallisi
tuon seikkailijan O'Brienin saattaa häntä pöytään, oli hänen isänsä
tyytyväinen. Hän ei sitä tehnytkään, hän oli mennyt ruokasaliin
tohtori Simonin seurassa. Mutta kuinka olikaan, niin näytti vanha
herra Galloway levottomalta, melkein epäkohteliaalta. Hän käyttäytyi
päivällisen aikana jokseenkin diplomaattisesti, mutta sitten kun
herrat olivat alkaneet tupakoida ja kolme nuoremmista, tohtori
Simon, pappi Brown ja tuo "vaarallinen" O'Brien, oli kadonnut, kaiketi
mennäkseen naisten luo tai tupakoimaan kasvihuoneeseen, tuli
englantilainen diplomaatti tosiaankin epädiplomaattiseksi. Joka hetki
vaivasi häntä ajatus, että tuo kelvoton O'Brien jollain lailla pyrki
lähentelemään Margaretia. Hän ei voinut arvata, kuinka se kävisi
päinsä. Hän istui nyt kahvipöydän ääressä Braynen seurassa, tuon
valkohapsisen yankeen, joka uskoi kaikkiin uskontoihin ja Valentinin,
tuon harmahtavan ranskalaisen, joka ei uskonut ainoaankaan. He
saattoivat väitellä keskenään, mutta kumpikaan heistä ei voinut
vedota häneen. Vihdoin oli tämä keskustelu "edistysmahdollisesta"
kohonnut ikävimmilleen ja lordi Gallowaykin nousi mennäkseen
salonkiin. Kuusi tai kahdeksan minuuttia harhaili hän pitkissä
käytävissä, mutta vihdoin kuuli hän tohtorin kimeän, opettavan
äänen, sitten papin kumeaa puhetta ja lopuksi yleistä naurua.
Nuokin, ajatteli hän kiukuissaan, keskustelevat varmaan tieteestä ja
uskonnosta. Mutta samassa kun hän avasi salongin oven, näki hän
vain yhden seikan, hän näki — ketä siellä ei ollut. Hän näki, että
kapteeni O'Brien oli poissa ja että myöskin lady Margaret puuttui.
 Kärsimättömänä poistui hän salongista, aivan kuten ruokasalista
vähää ennen, ja kompuroi taas eteenpäin käytävää pitkin. Ajatus
suojella tytärtä irlantilaiselta legioonasotilaalta ja seikkailijalta oli
muuttunut hänessä maniaksi. Kun hän läheni talon takaosaa, missä
Valentinin työhuone oli, hämmästyi hän kohdatessaan tyttärensä,
joka kiiruhti hänen ohitseen, kalpeana, kasvoillaan halveksiva ilme,
jossa siinäkin oli salaisuus kätkettynä. Jos hän oli ollut O'Brienin
seurassa, missä oli sitten O'Brien? Jos hän ei ollut hänen
seurassaan, missä hän sitten oli ollut? Vanhuuden voimakkaan
epäluuloisuuden ajamana hapuili hän läpi talon pimeitten osien ja
saapui viimein ovelle, jota palvelijat käyttivät, ja sitä tietä puutarhaan.
Kuun sirppi oli nyt leikannut kappaleiksi ja hävittänyt myrskypilvet.
Sen hopeinen valo täytti koko puutarhan. Pitkä, sinipukuinen olento
tuli ruohokentän yli ja lähestyi Valentinin asuinhuoneen ovea; kuun
säde välkkyi hihansuunauhoissa. Mies oli kapteeni O'Brien.

Hän katosi eräästä lasiovesta ja lordi Galloway jäi seisomaan

omituisen mielialan vallassa, joka samalla oli katkera ja hapuileva.
Kuun valaisema puutarha, joka suuresti muistutti näyttämökoristeita,
näytti pilkkaavan häntä tuolla kaikki kiehtovalla haavetunnelmallaan,
jonka kanssa hänen maallinen arvonsa oli syvässä ristiriidassa.
Irlantilaisen reippaat askeleet ja sopusointuiset liikkeet kiukuttivat
häntä, aivankuin hän itse olisi ollut kilpakosija, eikä isä. Kuunvalo oli
tekemäisillään hänet hulluksi. Aivan kuin taikavoimalla oli hänet
vietelty trubaduuripuutarhaan, Watteaun tyyliseen keijukaismaahan,
ja koska hän mielellään sanan voimalla tahtoi häivyttää ilmapiirin,
jonka narrimainen rakkaus täytti, seurasi hän heti vihollistaan. Mutta
samassa lipesi hänen jalkansa kiveen tai puunjuureen ruohostossa
ja hänen katseensa sattui ensin kiukkuisena, sitten uteliaana
esineeseen maassa. Seuraavassa silmänräpäyksessä saivat kuu ja
korkeat poppelit nähdä harvinaisen näyn: vanhanpuoleinen