Addiction: A Very Short Introduction

Keith Humphreys
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/addiction-a-very-short-introduction-keith-humphreys/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Addiction: A Very Short Introduction Keith Humphreys

https://ebookmass.com/product/addiction-a-very-short-
introduction-keith-humphreys/

The Spartans: a Very Short Introduction Andrew J.

Bayliss

https://ebookmass.com/product/the-spartans-a-very-short-
introduction-andrew-j-bayliss/

Nanotechnology: A Very Short Introduction Philip

Moriarty

https://ebookmass.com/product/nanotechnology-a-very-short-
introduction-philip-moriarty/

Democracy: A Very Short Introduction (Very Short

Introductions) 2023rd Edition Zack

https://ebookmass.com/product/democracy-a-very-short-
introduction-very-short-introductions-2023rd-edition-zack/
The Spartans: A Very Short Introduction Andrew J.
Bayliss

https://ebookmass.com/product/the-spartans-a-very-short-
introduction-andrew-j-bayliss-2/

Globalization: A Very Short Introduction (Very

Introductions) 4th Edition

https://ebookmass.com/product/globalization-a-very-short-
introduction-very-introductions-4th-edition/

American Immigration: A Very Short Introduction (Very

Short Introductions) 1st Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/american-immigration-a-very-short-
introduction-very-short-introductions-1st-edition-ebook-pdf/

Suburbs: A Very Short Introduction Carl Abbott

https://ebookmass.com/product/suburbs-a-very-short-introduction-
carl-abbott/

Logic: A Very Short Introduction Graham Priest

https://ebookmass.com/product/logic-a-very-short-introduction-
graham-priest/
Addiction: A Very Short Introduction
 VERY SHORT INTRODUCTIONS are for anyone wanting a stimulating
and accessible way into a new subject. They are written by experts, and
have been translated into more than 45 different languages.
The series began in 1995, and now covers a wide variety of topics in
every d
­ iscipline. The VSI library currently contains over 700 volumes—a
Very Short Introduction to everything from Psychology and Philosophy of
Science to American History and Relativity—and continues to grow in
every subject area.

Very Short Introductions available now:

ABOLITIONISM Richard S. Newman AMERICAN INTELLECTUAL

THE ABRAHAMIC RELIGIONS
Charles L. Cohen
ACCOUNTING Christopher Nobes
ADDICTION Keith Humphreys
ADOLESCENCE Peter K. Smith
THEODOR W. ADORNO
Andrew Bowie
ADVERTISING Winston Fletcher
AERIAL WARFARE Frank Ledwidge
AESTHETICS Bence Nanay
AFRICAN AMERICAN RELIGION
Eddie S. Glaude Jr
AFRICAN HISTORY John Parker and
Richard Rathbone
AFRICAN POLITICS Ian Taylor
AFRICAN RELIGIONS
Jacob K. Olupona
AGEING Nancy A. Pachana
AGNOSTICISM Robin Le Poidevin
AGRICULTURE Paul Brassley and
Richard Soffe
ALEXANDER THE GREAT
Hugh Bowden
ALGEBRA Peter M. Higgins
AMERICAN BUSINESS HISTORY
Walter A. Friedman
AMERICAN CULTURAL HISTORY
Eric Avila
AMERICAN FOREIGN RELATIONS
Andrew Preston
AMERICAN HISTORY Paul S. Boyer
AMERICAN IMMIGRATION
David A. Gerber
HISTORY
Jennifer Ratner-­Rosenhagen
THE AMERICAN JUDICIAL
SYSTEM Charles L. Zelden
AMERICAN LEGAL HISTORY
G. Edward White
AMERICAN MILITARY HISTORY
Joseph T. Glatthaar
AMERICAN NAVAL HISTORY
Craig L. Symonds
AMERICAN POETRY David Caplan
AMERICAN POLITICAL HISTORY
Donald Critchlow
AMERICAN POLITICAL PARTIES
AND ELECTIONS L. Sandy Maisel
AMERICAN POLITICS
Richard M. Valelly
THE AMERICAN PRESIDENCY
Charles O. Jones
THE AMERICAN REVOLUTION
Robert J. Allison
AMERICAN SLAVERY
Heather Andrea Williams
THE AMERICAN SOUTH
Charles Reagan Wilson
THE AMERICAN WEST Stephen Aron
AMERICAN WOMEN’S HISTORY
Susan Ware
AMPHIBIANS T. S. Kemp
ANAESTHESIA Aidan O’Donnell
ANALYTIC PHILOSOPHY
Michael Beaney
ANARCHISM Alex Prichard
ANCIENT ASSYRIA Karen Radner
ANCIENT EGYPT Ian Shaw
ANCIENT EGYPTIAN ART AND
ARCHITECTURE Christina Riggs
ANCIENT GREECE Paul Cartledge
THE ANCIENT NEAR EAST
Amanda H. Podany
ANCIENT PHILOSOPHY Julia Annas
ANCIENT WARFARE
Harry Sidebottom
ANGELS David Albert Jones
ANGLICANISM Mark Chapman
THE ANGLO-SAXON AGE John Blair
ANIMAL BEHAVIOUR
Tristram D. Wyatt
THE ANIMAL KINGDOM
Peter Holland
ANIMAL RIGHTS David DeGrazia
ANSELM Thomas Williams
THE ANTARCTIC Klaus Dodds
ANTHROPOCENE Erle C. Ellis
ANTISEMITISM Steven Beller
ANXIETY Daniel Freeman and
Jason Freeman
THE APOCRYPHAL GOSPELS
Paul Foster
APPLIED MATHEMATICS
Alain Goriely
THOMAS AQUINAS Fergus Kerr
ARBITRATION Thomas Schultz and
Thomas Grant
ARCHAEOLOGY Paul Bahn
ARCHITECTURE Andrew Ballantyne
THE ARCTIC Klaus Dodds and
Jamie Woodward
HANNAH ARENDT Dana Villa
ARISTOCRACY William Doyle
ARISTOTLE Jonathan Barnes
ART HISTORY Dana Arnold
ART THEORY Cynthia Freeland
ARTIFICIAL INTELLIGENCE
Margaret A. Boden
ASIAN AMERICAN HISTORY
Madeline Y. Hsu
ASTROBIOLOGY David C. Catling
ASTROPHYSICS James Binney
ATHEISM Julian Baggini
THE ATMOSPHERE Paul I. Palmer
AUGUSTINE Henry Chadwick
JANE AUSTEN Tom Keymer
AUSTRALIA Kenneth Morgan
AUTISM Uta Frith
AUTOBIOGRAPHY Laura Marcus
THE AVANT GARDE David Cottington
THE AZTECS Davíd Carrasco
BABYLONIA Trevor Bryce
BACTERIA Sebastian G. B. Amyes
BANKING John Goddard and
John O. S. Wilson
BARTHES Jonathan Culler
THE BEATS David Sterritt
BEAUTY Roger Scruton
LUDWIG VAN BEETHOVEN
Mark Evan Bonds
BEHAVIOURAL ECONOMICS
Michelle Baddeley
BESTSELLERS John Sutherland
THE BIBLE John Riches
BIBLICAL ARCHAEOLOGY
Eric H. Cline
BIG DATA Dawn E. Holmes
BIOCHEMISTRY Mark Lorch
BIOGEOGRAPHY Mark V. Lomolino
BIOGRAPHY Hermione Lee
BIOMETRICS Michael Fairhurst
ELIZABETH BISHOP
Jonathan F. S. Post
BLACK HOLES Katherine Blundell
BLASPHEMY Yvonne Sherwood
BLOOD Chris Cooper
THE BLUES Elijah Wald
THE BODY Chris Shilling
NIELS BOHR J. L. Heilbron
THE BOOK OF COMMON PRAYER
Brian Cummings
THE BOOK OF MORMON
Terryl Givens
BORDERS Alexander C. Diener and
Joshua Hagen
THE BRAIN Michael O’Shea
BRANDING Robert Jones
THE BRICS Andrew F. Cooper
BRITISH CINEMA Charles Barr
THE BRITISH CONSTITUTION
Martin Loughlin
THE BRITISH EMPIRE Ashley Jackson
BRITISH POLITICS Tony Wright
BUDDHA Michael Carrithers
BUDDHISM Damien Keown
BUDDHIST ETHICS Damien Keown
BYZANTIUM Peter Sarris
CALVINISM Jon Balserak
ALBERT CAMUS Oliver Gloag
CANADA Donald Wright
CANCER Nicholas James
CAPITALISM James Fulcher
CATHOLICISM Gerald O’Collins
CAUSATION Stephen Mumford and
Rani Lill Anjum
THE CELL Terence Allen and
Graham Cowling
THE CELTS Barry Cunliffe
CHAOS Leonard Smith
GEOFFREY CHAUCER David Wallace
CHEMISTRY Peter Atkins
CHILD PSYCHOLOGY Usha Goswami
CHILDREN’S LITERATURE
Kimberley Reynolds
CHINESE LITERATURE Sabina Knight
CHOICE THEORY Michael Allingham
CHRISTIAN ART Beth Williamson
CHRISTIAN ETHICS D. Stephen Long
CHRISTIANITY Linda Woodhead
CIRCADIAN RHYTHMS
Russell Foster and Leon Kreitzman
CITIZENSHIP Richard Bellamy
CITY PLANNING Carl Abbott
CIVIL ENGINEERING
David Muir Wood
CLASSICAL LITERATURE William Allan
CLASSICAL MYTHOLOGY
Helen Morales
CLASSICS Mary Beard and
John Henderson
CLAUSEWITZ Michael Howard
CLIMATE Mark Maslin
CLIMATE CHANGE Mark Maslin
CLINICAL PSYCHOLOGY
Susan Llewelyn and
Katie Aafjes-van Doorn
COGNITIVE BEHAVIOURAL
THERAPY Freda McManus
COGNITIVE NEUROSCIENCE
Richard Passingham
THE COLD WAR Robert J. McMahon
COLONIAL AMERICA Alan Taylor
COLONIAL LATIN AMERICAN
LITERATURE Rolena Adorno
COMBINATORICS Robin Wilson
COMEDY Matthew Bevis
COMMUNISM Leslie Holmes
COMPARATIVE LITERATURE
Ben Hutchinson
COMPETITION AND ANTITRUST
LAW Ariel Ezrachi
COMPLEXITY John H. Holland
THE COMPUTER Darrel Ince
COMPUTER SCIENCE
Subrata Dasgupta
CONCENTRATION
CAMPS Dan Stone
CONDENSED MATTER PHYSICS
Ross H. McKenzie
CONFUCIANISM Daniel K. Gardner
THE CONQUISTADORS
Matthew Restall and
Felipe Fernández-Armesto
CONSCIENCE Paul Strohm
CONSCIOUSNESS Susan Blackmore
CONTEMPORARY ART
Julian Stallabrass
CONTEMPORARY FICTION
Robert Eaglestone
CONTINENTAL PHILOSOPHY
Simon Critchley
COPERNICUS Owen Gingerich
CORAL REEFS Charles Sheppard
CORPORATE SOCIAL
RESPONSIBILITY Jeremy Moon
CORRUPTION Leslie Holmes
COSMOLOGY Peter Coles
COUNTRY MUSIC Richard Carlin
CREATIVITY Vlad Glăveanu
CRIME FICTION Richard Bradford
CRIMINAL JUSTICE
Julian V. Roberts
CRIMINOLOGY Tim Newburn
CRITICAL THEORY
Stephen Eric Bronner
THE CRUSADES Christopher Tyerman
CRYPTOGRAPHY Fred Piper and
Sean Murphy
CRYSTALLOGRAPHY A. M. Glazer
THE CULTURAL REVOLUTION
Richard Curt Kraus
DADA AND SURREALISM
David Hopkins
DANTE Peter Hainsworth and
David Robey
DARWIN Jonathan Howard
THE DEAD SEA SCROLLS
Timothy H. Lim
DECADENCE David Weir
DECOLONIZATION Dane Kennedy
DEMENTIA Kathleen Taylor
DEMOCRACY Bernard Crick
DEMOGRAPHY Sarah Harper
DEPRESSION Jan Scott and
Mary Jane Tacchi
DERRIDA Simon Glendinning
DESCARTES Tom Sorell
DESERTS Nick Middleton
DESIGN John Heskett
DEVELOPMENT Ian Goldin
DEVELOPMENTAL BIOLOGY
Lewis Wolpert
THE DEVIL Darren Oldridge
DIASPORA Kevin Kenny
CHARLES DICKENS Jenny Hartley
DICTIONARIES Lynda Mugglestone
DINOSAURS David Norman
DIPLOMATIC HISTORY
Joseph M. Siracusa
DOCUMENTARY FILM
Patricia Aufderheide
DREAMING J. Allan Hobson
DRUGS Les Iversen
DRUIDS Barry Cunliffe
DYNASTY Jeroen Duindam
DYSLEXIA Margaret J. Snowling
EARLY MUSIC Thomas Forrest Kelly
THE EARTH Martin Redfern
EARTH SYSTEM SCIENCE Tim Lenton
ECOLOGY Jaboury Ghazoul
ECONOMICS Partha Dasgupta
EDUCATION Gary Thomas
EGYPTIAN MYTH Geraldine Pinch
EIGHTEENTH‑CENTURY BRITAIN
Paul Langford
THE ELEMENTS Philip Ball
EMOTION Dylan Evans
EMPIRE Stephen Howe
EMPLOYMENT LAW David Cabrelli
ENERGY SYSTEMS Nick Jenkins
ENGELS Terrell Carver
ENGINEERING David Blockley
THE ENGLISH LANGUAGE
Simon Horobin
ENGLISH LITERATURE
Jonathan Bate
THE ENLIGHTENMENT
John Robertson
ENTREPRENEURSHIP Paul Westhead
and Mike Wright
ENVIRONMENTAL ECONOMICS
Stephen Smith
ENVIRONMENTAL ETHICS
Robin Attfield
ENVIRONMENTAL LAW
Elizabeth Fisher
ENVIRONMENTAL POLITICS
Andrew Dobson
ENZYMES Paul Engel
EPICUREANISM Catherine Wilson
EPIDEMIOLOGY Rodolfo Saracci
ETHICS Simon Blackburn
ETHNOMUSICOLOGY Timothy Rice
THE ETRUSCANS Christopher Smith
EUGENICS Philippa Levine
THE EUROPEAN UNION
Simon Usherwood and John Pinder
EUROPEAN UNION LAW
Anthony Arnull
EVANGELICALISM
John G. Stackhouse Jr.
EVIL Luke Russell
EVOLUTION Brian and
Deborah Charlesworth
EXISTENTIALISM Thomas Flynn
EXPLORATION Stewart A. Weaver
EXTINCTION Paul B. Wignall
THE EYE Michael Land
FAIRY TALE Marina Warner
FAMILY LAW Jonathan Herring
MICHAEL FARADAY
Frank A. J. L. James
FASCISM Kevin Passmore
FASHION Rebecca Arnold
FEDERALISM Mark J. Rozell and
Clyde Wilcox
FEMINISM Margaret Walters
FILM Michael Wood
FILM MUSIC Kathryn Kalinak
FILM NOIR James Naremore
FIRE Andrew C. Scott
THE FIRST WORLD WAR
Michael Howard
FLUID MECHANICS Eric Lauga
FOLK MUSIC Mark Slobin
FOOD John Krebs
FORENSIC PSYCHOLOGY
David Canter
FORENSIC SCIENCE Jim Fraser
FORESTS Jaboury Ghazoul
FOSSILS Keith Thomson
FOUCAULT Gary Gutting
THE FOUNDING FATHERS
R. B. Bernstein
FRACTALS Kenneth Falconer
FREE SPEECH Nigel Warburton
FREE WILL Thomas Pink
FREEMASONRY Andreas Önnerfors
FRENCH LITERATURE John D. Lyons
FRENCH PHILOSOPHY
Stephen Gaukroger and Knox Peden
THE FRENCH REVOLUTION
William Doyle
FREUD Anthony Storr
FUNDAMENTALISM Malise Ruthven
FUNGI Nicholas P. Money
THE FUTURE Jennifer M. Gidley
GALAXIES John Gribbin
GALILEO Stillman Drake
GAME THEORY Ken Binmore
GANDHI Bhikhu Parekh
GARDEN HISTORY Gordon Campbell
GENES Jonathan Slack
GENIUS Andrew Robinson
GENOMICS John Archibald
GEOGRAPHY John Matthews and
David Herbert
GEOLOGY Jan Zalasiewicz
GEOMETRY Maciej Dunajski
GEOPHYSICS William Lowrie
GEOPOLITICS Klaus Dodds
GERMAN LITERATURE Nicholas Boyle
GERMAN PHILOSOPHY
Andrew Bowie
THE GHETTO Bryan Cheyette
GLACIATION David J. A. Evans
GLOBAL CATASTROPHES Bill McGuire
GLOBAL ECONOMIC HISTORY
Robert C. Allen
GLOBAL ISLAM Nile Green
GLOBALIZATION Manfred B. Steger
GOD John Bowker
GÖDEL’S THEOREM A. W. Moore
GOETHE Ritchie Robertson
THE GOTHIC Nick Groom
GOVERNANCE Mark Bevir
GRAVITY Timothy Clifton
THE GREAT DEPRESSION AND
THE NEW DEAL Eric Rauchway
HABEAS CORPUS Amanda L. Tyler
HABERMAS James Gordon Finlayson
THE HABSBURG EMPIRE
Martyn Rady
HAPPINESS Daniel M. Haybron
THE HARLEM RENAISSANCE
Cheryl A. Wall
THE HEBREW BIBLE AS
LITERATURE Tod Linafelt
HEGEL Peter Singer
HEIDEGGER Michael Inwood
THE HELLENISTIC AGE
Peter Thonemann
HEREDITY John Waller
HERMENEUTICS Jens Zimmermann
HERODOTUS Jennifer T. Roberts
HIEROGLYPHS Penelope Wilson
HINDUISM Kim Knott
HISTORY John H. Arnold
THE HISTORY OF ASTRONOMY
Michael Hoskin
THE HISTORY OF CHEMISTRY
William H. Brock
THE HISTORY OF CHILDHOOD
James Marten
THE HISTORY OF CINEMA
Geoffrey Nowell-Smith
THE HISTORY OF COMPUTING
Doron Swade
THE HISTORY OF LIFE
Michael Benton
THE HISTORY OF MATHEMATICS
Jacqueline Stedall
THE HISTORY OF MEDICINE
William Bynum
THE HISTORY OF PHYSICS
J. L. Heilbron
THE HISTORY OF POLITICAL
THOUGHT Richard Whatmore
THE HISTORY OF TIME
Leofranc Holford‑Strevens
HIV AND AIDS Alan Whiteside
HOBBES Richard Tuck
HOLLYWOOD Peter Decherney
THE HOLY ROMAN EMPIRE
Joachim Whaley
HOME Michael Allen Fox
HOMER Barbara Graziosi
HORMONES Martin Luck
HORROR Darryl Jones
HUMAN ANATOMY
Leslie Klenerman
HUMAN EVOLUTION Bernard Wood
HUMAN PHYSIOLOGY
Jamie A. Davies
HUMAN RESOURCE
MANAGEMENT Adrian Wilkinson
HUMAN RIGHTS Andrew Clapham
HUMANISM Stephen Law
HUME James A. Harris
HUMOUR Noël Carroll
THE ICE AGE Jamie Woodward
IDENTITY Florian Coulmas
IDEOLOGY Michael Freeden
THE IMMUNE SYSTEM
Paul Klenerman
INDIAN CINEMA
Ashish Rajadhyaksha
INDIAN PHILOSOPHY Sue Hamilton
THE INDUSTRIAL REVOLUTION
Robert C. Allen
INFECTIOUS DISEASE Marta L. Wayne
and Benjamin M. Bolker
INFINITY Ian Stewart
INFORMATION Luciano Floridi
INNOVATION Mark Dodgson and
David Gann
INTELLECTUAL PROPERTY
Siva Vaidhyanathan
INTELLIGENCE Ian J. Deary
INTERNATIONAL LAW
Vaughan Lowe
INTERNATIONAL MIGRATION
Khalid Koser
INTERNATIONAL RELATIONS
Christian Reus-Smit
INTERNATIONAL SECURITY
Christopher S. Browning
INSECTS Simon Leather
IRAN Ali M. Ansari
ISLAM Malise Ruthven
ISLAMIC HISTORY Adam Silverstein
ISLAMIC LAW Mashood A. Baderin
ISOTOPES Rob Ellam
ITALIAN LITERATURE
Peter Hainsworth and David Robey
HENRY JAMES Susan L. Mizruchi
JESUS Richard Bauckham
JEWISH HISTORY David N. Myers
JEWISH LITERATURE Ilan Stavans
JOURNALISM Ian Hargreaves
JAMES JOYCE Colin MacCabe
JUDAISM Norman Solomon
JUNG Anthony Stevens
KABBALAH Joseph Dan
KAFKA Ritchie Robertson
KANT Roger Scruton
KEYNES Robert Skidelsky
KIERKEGAARD Patrick Gardiner
KNOWLEDGE Jennifer Nagel
THE KORAN Michael Cook
KOREA Michael J. Seth
LAKES Warwick F. Vincent
LANDSCAPE ARCHITECTURE
Ian H. Thompson
LANDSCAPES AND
GEOMORPHOLOGY
Andrew Goudie and Heather Viles
LANGUAGES Stephen R. Anderson
LATE ANTIQUITY Gillian Clark
LAW Raymond Wacks
THE LAWS OF THERMODYNAMICS
Peter Atkins
LEADERSHIP Keith Grint
LEARNING Mark Haselgrove
LEIBNIZ Maria Rosa Antognazza
C. S. LEWIS James Como
LIBERALISM Michael Freeden
LIGHT Ian Walmsley
LINCOLN Allen C. Guelzo
LINGUISTICS Peter Matthews
LITERARY THEORY Jonathan Culler
LOCKE John Dunn
LOGIC Graham Priest
LOVE Ronald de Sousa
MARTIN LUTHER Scott H. Hendrix
MACHIAVELLI Quentin Skinner
MADNESS Andrew Scull
MAGIC Owen Davies
MAGNA CARTA Nicholas Vincent
MAGNETISM Stephen Blundell
MALTHUS Donald Winch
MAMMALS T. S. Kemp
MANAGEMENT John Hendry
NELSON MANDELA
Elleke Boehmer
MAO Delia Davin
MARINE BIOLOGY Philip V. Mladenov
MARKETING
Kenneth Le Meunier-FitzHugh
THE MARQUIS DE SADE John Phillips
MARTYRDOM Jolyon Mitchell
MARX Peter Singer
MATERIALS Christopher Hall
MATHEMATICAL FINANCE
Mark H. A. Davis
MATHEMATICS Timothy Gowers
MATTER Geoff Cottrell
THE MAYA Matthew Restall and
Amara Solari
THE MEANING OF LIFE
Terry Eagleton
MEASUREMENT David Hand
MEDICAL ETHICS Michael Dunn and
Tony Hope
MEDICAL LAW Charles Foster
MEDIEVAL BRITAIN John Gillingham
and Ralph A. Griffiths
MEDIEVAL LITERATURE
Elaine Treharne
MEDIEVAL PHILOSOPHY
John Marenbon
MEMORY Jonathan K. Foster
METAPHYSICS Stephen Mumford
METHODISM William J. Abraham
THE MEXICAN REVOLUTION
Alan Knight
MICROBIOLOGY Nicholas P. Money
MICROBIOMES Angela E. Douglas
MICROECONOMICS Avinash Dixit
MICROSCOPY Terence Allen
THE MIDDLE AGES Miri Rubin
MILITARY JUSTICE Eugene R. Fidell
MILITARY STRATEGY
Antulio J. Echevarria II
JOHN STUART MILL Gregory Claeys
MINERALS David Vaughan
MIRACLES Yujin Nagasawa
MODERN ARCHITECTURE
Adam Sharr
MODERN ART David Cottington
MODERN BRAZIL Anthony W. Pereira
MODERN CHINA Rana Mitter
MODERN DRAMA
Kirsten E. Shepherd-Barr
MODERN FRANCE
Vanessa R. Schwartz
MODERN INDIA Craig Jeffrey
MODERN IRELAND Senia Pašeta
MODERN ITALY Anna Cento Bull
MODERN JAPAN
Christopher Goto-Jones
MODERN LATIN AMERICAN
LITERATURE
Roberto González Echevarría
MODERN WAR Richard English
MODERNISM Christopher Butler
MOLECULAR BIOLOGY
Aysha Divan and Janice A. Royds
MOLECULES Philip Ball
MONASTICISM Stephen J. Davis
THE MONGOLS Morris Rossabi
MONTAIGNE William M. Hamlin
MOONS David A. Rothery
MORMONISM
Richard Lyman Bushman
MOUNTAINS Martin F. Price
MUHAMMAD Jonathan A. C. Brown
MULTICULTURALISM Ali Rattansi
MULTILINGUALISM John C. Maher
MUSIC Nicholas Cook
MUSIC AND TECHNOLOGY
Mark Katz
MYTH Robert A. Segal
NANOTECHNOLOGY Philip Moriarty
NAPOLEON David A. Bell
THE NAPOLEONIC WARS
Mike Rapport
NATIONALISM Steven Grosby
NATIVE AMERICAN LITERATURE
Sean Teuton
NAVIGATION Jim Bennett
NAZI GERMANY Jane Caplan
NEGOTIATION Carrie Menkel-Meadow
NEOLIBERALISM Manfred B. Steger
and Ravi K. Roy
NETWORKS Guido Caldarelli and
Michele Catanzaro
THE NEW TESTAMENT
Luke Timothy Johnson
THE NEW TESTAMENT AS
LITERATURE Kyle Keefer
NEWTON Robert Iliffe
NIETZSCHE Michael Tanner
NINETEENTH‑CENTURY BRITAIN
Christopher Harvie and
H. C. G. Matthew
THE NORMAN CONQUEST
George Garnett
NORTH AMERICAN INDIANS
Theda Perdue and Michael D. Green
NORTHERN IRELAND
Marc Mulholland
NOTHING Frank Close
NUCLEAR PHYSICS Frank Close
NUCLEAR POWER Maxwell Irvine
NUCLEAR WEAPONS
Joseph M. Siracusa
NUMBER THEORY Robin Wilson
NUMBERS Peter M. Higgins
NUTRITION David A. Bender
OBJECTIVITY Stephen Gaukroger
OCEANS Dorrik Stow
THE OLD TESTAMENT
Michael D. Coogan
THE ORCHESTRA D. Kern Holoman
ORGANIC CHEMISTRY
Graham Patrick
ORGANIZATIONS Mary Jo Hatch
ORGANIZED CRIME
Georgios A. Antonopoulos and
Georgios Papanicolaou
ORTHODOX CHRISTIANITY
A. Edward Siecienski
OVID Llewelyn Morgan
PAGANISM Owen Davies
PAKISTAN Pippa Virdee
THE PALESTINIAN-ISRAELI
CONFLICT Martin Bunton
PANDEMICS Christian W. McMillen
PARTICLE PHYSICS Frank Close
PAUL E. P. Sanders
IVAN PAVLOV Daniel P. Todes
PEACE Oliver P. Richmond
PENTECOSTALISM William K. Kay
PERCEPTION Brian Rogers
THE PERIODIC TABLE
Eric R. Scerri
PHILOSOPHICAL METHOD
Timothy Williamson
PHILOSOPHY Edward Craig
PHILOSOPHY IN THE ISLAMIC
WORLD Peter Adamson
PHILOSOPHY OF BIOLOGY
Samir Okasha
PHILOSOPHY OF LAW
Raymond Wacks
PHILOSOPHY OF MIND
Barbara Gail Montero
PHILOSOPHY OF PHYSICS
David Wallace
PHILOSOPHY OF SCIENCE
Samir Okasha
PHILOSOPHY OF RELIGION
Tim Bayne
PHOTOGRAPHY Steve Edwards
PHYSICAL CHEMISTRY Peter Atkins
PHYSICS Sidney Perkowitz
PILGRIMAGE Ian Reader
PLAGUE Paul Slack
PLANETARY SYSTEMS
Raymond T. Pierrehumbert
PLANETS David A. Rothery
PLANTS Timothy Walker
PLATE TECTONICS Peter Molnar
PLATO Julia Annas
POETRY Bernard O’Donoghue
POLITICAL PHILOSOPHY David Miller
POLITICS Kenneth Minogue
POLYGAMY Sarah M. S. Pearsall
POPULISM Cas Mudde and
Cristóbal Rovira Kaltwasser
POSTCOLONIALISM
Robert J. C. Young
POSTMODERNISM
Christopher Butler
POSTSTRUCTURALISM
Catherine Belsey
POVERTY Philip N. Jefferson
PREHISTORY Chris Gosden
PRESOCRATIC PHILOSOPHY
Catherine Osborne
PRIVACY Raymond Wacks
PROBABILITY John Haigh
PROGRESSIVISM Walter Nugent
PROHIBITION W. J. Rorabaugh
PROJECTS Andrew Davies
PROTESTANTISM Mark A. Noll
PSYCHIATRY Tom Burns
PSYCHOANALYSIS Daniel Pick
PSYCHOLOGY Gillian Butler and
Freda McManus
PSYCHOLOGY OF MUSIC
Elizabeth Hellmuth Margulis
PSYCHOPATHY Essi Viding
PSYCHOTHERAPY Tom Burns and
Eva Burns-Lundgren
PUBLIC ADMINISTRATION
Stella Z. Theodoulou and Ravi K. Roy
PUBLIC HEALTH Virginia Berridge
PURITANISM Francis J. Bremer
THE QUAKERS Pink Dandelion
QUANTUM THEORY
John Polkinghorne
RACISM Ali Rattansi
RADIOACTIVITY Claudio Tuniz
RASTAFARI Ennis B. Edmonds
READING Belinda Jack
THE REAGAN REVOLUTION Gil Troy
REALITY Jan Westerhoff
RECONSTRUCTION Allen C. Guelzo
THE REFORMATION Peter Marshall
REFUGEES Gil Loescher
RELATIVITY Russell Stannard
RELIGION Thomas A. Tweed
RELIGION IN AMERICA
Timothy Beal
THE RENAISSANCE Jerry Brotton
RENAISSANCE ART
Geraldine A. Johnson
RENEWABLE ENERGY Nick Jelley
REPTILES T. S. Kemp
REVOLUTIONS Jack A. Goldstone
RHETORIC Richard Toye
RISK Baruch Fischhoff and John Kadvany
RITUAL Barry Stephenson
RIVERS Nick Middleton
ROBOTICS Alan Winfield
ROCKS Jan Zalasiewicz
ROMAN BRITAIN Peter Salway
THE ROMAN EMPIRE
Christopher Kelly
THE ROMAN REPUBLIC
David M. Gwynn
ROMANTICISM Michael Ferber
ROUSSEAU Robert Wokler
RUSSELL A. C. Grayling
THE RUSSIAN ECONOMY
Richard Connolly
RUSSIAN HISTORY Geoffrey Hosking
RUSSIAN LITERATURE Catriona Kelly
THE RUSSIAN REVOLUTION
S. A. Smith
SAINTS Simon Yarrow
SAMURAI Michael Wert
SAVANNAS Peter A. Furley
SCEPTICISM Duncan Pritchard
SCHIZOPHRENIA Chris Frith and
Eve Johnstone
SCHOPENHAUER
Christopher Janaway
SCIENCE AND RELIGION
Thomas Dixon and
Adam R. Shapiro
SCIENCE FICTION David Seed
THE SCIENTIFIC REVOLUTION
Lawrence M. Principe
SCOTLAND Rab Houston
SECULARISM Andrew Copson
SEXUAL SELECTION Marlene Zuk and
Leigh W. Simmons
SEXUALITY Véronique Mottier
WILLIAM SHAKESPEARE
Stanley Wells
SHAKESPEARE’S COMEDIES
Bart van Es
SHAKESPEARE’S SONNETS AND
POEMS Jonathan F. S. Post
SHAKESPEARE’S TRAGEDIES
Stanley Wells
GEORGE BERNARD SHAW
Christopher Wixson
MARY SHELLEY Charlotte Gordon
THE SHORT STORY Andrew Kahn
SIKHISM Eleanor Nesbitt
SILENT FILM Donna Kornhaber
THE SILK ROAD James A. Millward
SLANG Jonathon Green
SLEEP Steven W. Lockley and
Russell G. Foster
SMELL Matthew Cobb
ADAM SMITH Christopher J. Berry
SOCIAL AND CULTURAL
ANTHROPOLOGY
John Monaghan and Peter Just
SOCIAL PSYCHOLOGY
Richard J. Crisp
SOCIAL WORK Sally Holland and
Jonathan Scourfield
SOCIALISM Michael Newman
SOCIOLINGUISTICS John Edwards
SOCIOLOGY Steve Bruce
SOCRATES C. C. W. Taylor
SOFT MATTER Tom McLeish
SOUND Mike Goldsmith
SOUTHEAST ASIA James R. Rush
THE SOVIET UNION Stephen Lovell
THE SPANISH CIVIL WAR
Helen Graham
SPANISH LITERATURE Jo Labanyi
THE SPARTANS Andrew J. Bayliss
SPINOZA Roger Scruton
SPIRITUALITY Philip Sheldrake
SPORT Mike Cronin
STARS Andrew King
STATISTICS David J. Hand
STEM CELLS Jonathan Slack
STOICISM Brad Inwood
STRUCTURAL ENGINEERING
David Blockley
STUART BRITAIN John Morrill
THE SUN Philip Judge
SUPERCONDUCTIVITY
Stephen Blundell
SUPERSTITION Stuart Vyse
SYMMETRY Ian Stewart
SYNAESTHESIA Julia Simner
SYNTHETIC BIOLOGY Jamie A. Davies
SYSTEMS BIOLOGY Eberhard O. Voit
TAXATION Stephen Smith
TEETH Peter S. Ungar
TELESCOPES Geoff Cottrell
TERRORISM Charles Townshend
THEATRE Marvin Carlson
THEOLOGY David F. Ford
THINKING AND REASONING
Jonathan St B. T. Evans
THOUGHT Tim Bayne
TIBETAN BUDDHISM
Matthew T. Kapstein
TIDES David George Bowers and
Emyr Martyn Roberts
TIME Jenann Ismael
TOCQUEVILLE Harvey C. Mansfield
LEO TOLSTOY Liza Knapp
TOPOLOGY Richard Earl
TRAGEDY Adrian Poole
TRANSLATION Matthew Reynolds
THE TREATY OF VERSAILLES
Michael S. Neiberg
TRIGONOMETRY
Glen Van Brummelen
THE TROJAN WAR Eric H. Cline
TRUST Katherine Hawley
THE TUDORS John Guy
TWENTIETH‑CENTURY
BRITAIN Kenneth O. Morgan
TYPOGRAPHY Paul Luna
THE UNITED NATIONS
Jussi M. Hanhimäki
UNIVERSITIES AND COLLEGES
David Palfreyman and Paul Temple
THE U.S. CIVIL WAR Louis P. Masur
THE U.S. CONGRESS Donald A. Ritchie
THE U.S. CONSTITUTION
David J. Bodenhamer
THE U.S. SUPREME COURT
Linda Greenhouse
UTILITARIANISM
Katarzyna de Lazari-Radek and
Peter Singer
UTOPIANISM Lyman Tower Sargent
VETERINARY SCIENCE James Yeates
THE VIKINGS Julian D. Richards
VIOLENCE Philip Dwyer
THE VIRGIN MARY Joan Winn Leith
THE VIRTUES Craig A. Boyd and
Kevin Timpe
VIRUSES Dorothy H. Crawford
VOLCANOES Michael J. Branney and
Jan Zalasiewicz
VOLTAIRE Nicholas Cronk
WAR AND RELIGION
Jolyon Mitchell and Joshua Rey
WAR AND TECHNOLOGY
Alex Roland
WATER John Finney
WAVES Mike Goldsmith
WEATHER Storm Dunlop
THE WELFARE STATE David Garland
WITCHCRAFT Malcolm Gaskill
WITTGENSTEIN A. C. Grayling
WORK Stephen Fineman
WORLD MUSIC Philip Bohlman
WORLD MYTHOLOGY
David Leeming
THE WORLD TRADE
ORGANIZATION Amrita Narlikar
WORLD WAR II Gerhard L. Weinberg
WRITING AND SCRIPT
Andrew Robinson
ZIONISM Michael Stanislawski
ÉMILE ZOLA Brian Nelson
Available soon:
VATICAN II Shaun Blanchard & MATHEMATICAL ANALYSIS
Stephen Bullivant Richard Earl
OBSERVATIONAL ASTRONOMY HISTORY OF EMOTIONS
Geoff Cottrell Thomas Dixon

For more information visit our website

www.oup.com/vsi/
 Keith Humphreys

ADDICTION
A Very Short Introduction
 Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Keith Humphreys 2023
The moral rights of the author have been asserted
First edition published in 2023
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2022943415
ISBN 978–0–19–955723–3
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
Contents

Preface: the tragedy and mystery of addiction xvii

Acknowledgments xix

List of illustrations xxi

1 Understanding the terrain 1

2 The nature of addiction 14

3 Causes of addiction 36

4 Recovery and treatment 59

5 Cultural and public policy approaches to addiction 88

6 The future of addiction 104

References 109

Further reading 113

Index 115
Preface: the tragedy and
mystery of addiction

Imagine hundreds of millions of people in agony. Their health is

failing, they are straining to support themselves financially, they
are acting in ways that violate their deeply held sense of right and
wrong, and they are causing great pain to people whom they love.
This describes the population of people who are addicted to drugs,
and makes their experience tragic, even heartbreaking. Yet if a
fairy godmother appeared and said, “I can take all this pain away
by waving my wand and making all drugs disappear from earth,”
most of the assembled would howl in protest, seize the wand from
her hand, and break it in two. That also describes the population
of people who are addicted to drugs, and makes their experience
mysterious, even maddening.

I have spent the past 35 years trying to understand the tragedy

and to unravel the mystery of addiction. This book is an effort to
share some of the key things I and my colleagues in the addiction
field have learned, as well as to convey the steps that individuals,
families, communities, and policymakers can do to lessen the toll
of addiction on human health, safety, and well-­being.
Acknowledgments

I incurred several debts in writing a VSI to Addiction. Professor

Sir John Strang gave valuable advice on what to cover in this slim
volume. Ms Ryelee Vest carefully proofread the entire manuscript.
A sabbatical grant from Stanford University provided essential
writing time. Most importantly, over my career, thousands of
people have shared with me their experience of addiction, without
which I could never have attained the understanding required to
produce this book.
List of illustrations
1. Low income countries
have the lowest rates
of addiction 27
OurWorldInData.org/
causes-­of-­death • CC BY.
Source: IHME, Global Burden
of Disease (GBD)
2. United Nations data on per
capita daily opioid doses show
the US and Canada became
extreme outliers 47
3. Movie actor and future US
President Ronald Reagan
hawks Chesterfield
cigarettes 50
From the collection of Stanford
University (tobacco.stanford.edu)
4. The Joe Camel tobacco
logo was abandoned when
advocates argued it
targeted children 51
From the collection of
Stanford University
(tobacco.stanford.edu)
5. Farming coca to make cocaine
could become a thing of the
past if synthetic drugs
proliferate 105
JOAQUIN SARMIENTO/AFP via
Getty Images
Chapter 1
Understanding the terrain

Basic terms about drugs and drug use

As with any other complex topic, some definitions are necessary
to provide a shared basis of understanding. You do not need to
grapple with extensive jargon to understand addiction and to
learn from this book, but the following terms are important
to know.

Addictive drug. There’s an old joke that a drug is defined as any

substance that when injected into a laboratory animal results in a
peer-­reviewed journal article. It sometimes seems that way, but
the real definition is that a drug is a chemical substance with a
specific molecular structure that when consumed produces a
characteristic physiological effect (e.g., wakefulness, sleepiness,
agitation, sexual arousal). Consumption of drugs can occur via
many routes (see Box: Common methods of consuming drugs).

Human beings of course eat food, drink water, and inhale air, all
of which have a particular molecular structure and characteristic
physiologic effects. But substances that all human beings must
consume to survive are not considered drugs.

Neither are all drugs addictive. People do not become addicted to

antibiotics (e.g., penicillin), non-­steroidal anti-­inflammatory

1
 Common methods of consuming drugs

Swallowing. Alcohol, caffeinated beverages (e.g., coffee, tea), and

most prescribed drugs taken as directed are swallowed by the
user. Because such drugs are subjected to metabolic processes
(e.g., stomach acid breaks them down before they reach the
brain) any pharmacologic effects may be delayed relative to
other methods of administration.

Within the mouth. The oral cavity is lined with tissue that can
absorb drugs. One example will be familiar to fans of American
baseball: The wad of tobacco in a player’s cheek or the snuff
between the cheek and gum provides a steady dose of nicotine.
In addition to such “buccal” methods, drugs can also be
absorbed sublingually, that is, under the tongue, as is done for
example with some formulations (e.g., sprayed, liquefied, or in a
film) of opioid medications such as buprenorphine.
Addiction

Snorting. This method involves inhaling drugs into the nasal

cavity where they are rapidly absorbed. Typically, the drug would
be in powder form (e.g., powder cocaine) although this method
can also work to a limited extent with liquefied drugs such as
sprayed naloxone.

Inhalation. Many drugs are consumed by inhaling them in a

gaseous form. Most commonly, this is done by heating the drug,
often along with other materials, and the smoke being inhaled
into the lung. Because of the large surface area of the lung and
its absorptive qualities, smoked drugs reach the brain quickly and
can thus be highly reinforcing. Tobacco and cannabis cigarettes
are the most prevalent examples of a smoked drug ignited by a
flame (e.g., a match or lighter), but heroin, crack cocaine, and
other drugs also are often smoked. Other ways of inhaling heated
nicotine (i.e., e-­cigarettes and “heat not burn” cigarettes) do not
involve an open flame, but are otherwise similar to smoking as a
method of administration. Some people who use drugs inhale

2
 products designed for other purposes (e.g., glue, paint thinner,
gasoline) to attain intoxicating effects.

Injection. Drugs that are manufactured in liquid form or can be

converted to it by users (e.g., through melting a pill or powder)
can be injected directly into a vein. This allows the user to rapidly
experience the effects of a large amount of a drug. For this
reason, individuals who become tolerant to a drug that they have
previously taken by swallowing or snorting may cross over to
injection use. Injection use likely carries the highest risk of
overdose, and certainly has the highest risk of being a vector for
the transmission of infectious diseases such as HIV/AIDS,
tuberculosis, and various strains of hepatitis.

Understanding the terrain

drugs (e.g., ibuprofen), or antipyretics (e.g., paracetamol), for
example. The subset of drugs that are addictive produce a range
of short-­term, often quite intense effects such as increased
happiness, greater energy, reduced anxiety, and lessened pain.
Some addictive drugs (e.g., cannabis) also cause alterations in
consciousness (e.g., a perception that the pace of time has altered,
hearing unusual sounds or voices, thinking in offbeat ways, seeing
things that are not there). The short-­term effects of addictive
drugs differ from the effects they have longer term, which as we
will explore can be quite aversive.

When the term drug or addictive drug is mentioned, most people

think of crack cocaine, MDMA (also known as ecstasy), and other
drugs that are universally illegal. But legally prescribed drugs such
as opioids and benzodiazepines are still drugs even though we
commonly call them medicines instead. So too are legal
recreational drugs like the alcohol (ethanol) in a glass of wine
and the nicotine in a combusted or electronic cigarette.

The most widely consumed addictive drugs include ethanol

(alcohol), nicotine (mainly in tobacco), and cannabis. Two other
3
 widely used classes of drugs are opiates and stimulants. Opiates
include opium, morphine, heroin, fentanyl, oxycodone, and
hydrocodone. Widely used stimulants include caffeine (coffee),
areca nut (also called betel nut), methamphetamine,
amphetamine, and cocaine.

Hallucinogens such as LSD, peyote, and psilocybin (the

psychoactive component of “magic mushrooms”) represent a
distinct class of drugs from an addiction viewpoint. Although
these are certainly drugs, they do not seem to be particularly
addictive. This doesn’t mean they aren’t ever harmful, only that
neither animals nor humans seem to display the signs of addiction
that will be described later in this chapter. Such drugs therefore
fall outside the scope of this book.

Tolerance. Our bodies adapt to the repeated administration of

addictive drugs in multiple ways, one of which is the development
Addiction

of tolerance. Tolerance refers to a drug losing its power to induce

an effect at a familiar dose. For example, a person who feels
euphoric and relaxed when consuming 20 mg of oxycodone may
find that, over time, they need 40 mg to generate the same level of
euphoria and relaxation they once felt. And after a period of using
40 mg of oxycodone, the same pattern may repeat, incentivizing
the use of ever larger doses.

Tolerance occurs across a range of drug effects. The dose of

morphine that eliminated pain from an injury may fail to do so
after weeks or months, resulting in “breakthrough pain.” The
slurred speech and intoxication that followed three pints of beer
may not make themselves known until the sixth pint after years of
heavy drinking.

Tolerance does not necessarily proceed at the same rate across the
effects of the drug. For example, the subjective high from the same
dose of an opioid may lessen after fewer uses than does slowed
breathing. As a result, someone who increases their dose of
4
opioids to chase the high that has been lost through tolerance may
be at unusually high risk of brain damage or death as breathing
slows dramatically or even stops because they were not equally
tolerant to that effect of the drug.

Tolerance is a natural process within the human brain, and is

unique neither to addiction nor drug use. Consider the delight you
would feel if you came into the office or a classroom and saw to
your surprise that a treat you enjoy, maybe warm chocolate chip
cookies or sweet sticky buns, was on offer. But when it turns out
that by policy a new tray of the same treat will be there every day
to greet you upon arrival, day by day the experience becomes
routine and it no longer excites you as it did the first time. The
first versus the thousandth time you kiss your sweetheart may be a
similar contrast as you acquire tolerance to that reward. So it is

Understanding the terrain

with addictive drugs.

Tolerance can also be lost. A person who doesn’t use a drug for an
extended period will usually find that lower doses have more
potent effects than they used to. Some people who are addicted to
drugs use this as a conscious strategy, for example by attending a
methadone maintenance clinic for a year in the hopes of lowering
the amount of heroin they need to get high. Loss of tolerance
can also create significant risk. For example, after a period of
incarceration during which an individual cannot use drugs, a
person may consume their “usual dose” again upon release and
find that they lose all inhibitions and do something violent (e.g.,
with alcohol), or have a health crisis when they pass out suddenly
or stop breathing (e.g., with opioids).

Dependence and withdrawal. Just as repeated use of an addictive

drug can over time induce tolerance, it can also produce a related
but distinct adaptation in the body known as dependence.
Dependence means that in the absence of the drug, the person
begins to experience withdrawal symptoms which are generally
the opposite of the effects of the drug. To cite a common, less
5
 severe example, if you regularly drink several cups of coffee at
breakfast, a morning without it may leave you feeling unusually
sleepy and irritable or perhaps even give you a headache. More
aversive examples are that withdrawal from benzodiazepines may
be experienced as extreme anxiety, and withdrawal from opioids
as agitation, diarrhea, sweats and shakes, sleeplessness, and
formication (the disturbing sensation that bugs are crawling
under one’s skin). Withdrawal from alcohol can involve “delirium
tremens” characterized by seizures, high fever, mental confusion,
and hallucinations, as well as carrying a risk of death. However,
in most cases withdrawal from even heavy drinking, while
unpleasant, is less dramatic and dangerous.

Withdrawal is time limited, but some individuals will find it

sufficiently unpleasant that they decide to take their drug again,
thereby ending the withdrawal symptoms but maintaining their
dependence. At one time it was thought that the desire to relieve
Addiction

withdrawal symptoms was the primary cause of relapse. But

careful research showed that many addicted people return to
substance use long after withdrawal symptoms have faded.

In popular language, people will sometimes make a distinction

between “psychological dependence” and “physical dependence”
on drugs (e.g., cannabis). But because what we experience as
psychological dependence derives from physical structures in
the brain, this distinction is scientifically meaningless.

“Overdose.” This term is in scare quotes to reflect its deceptive

nature. In common parlance as well as sometimes in medicine,
the term overdose is used to refer to acute and dangerous effects
of addictive drugs. But a more accurate term is “poisoning.” The
distinction matters because many opioid “overdoses” in fact
involve people taking their usual dose or indeed even a lower than
normal dose. The same dose can induce poisoning for many
reasons, such as loss of ability to metabolize the drug due to age,

6
the presence of another condition that weakens the person
(e.g., flu, exhaustion), or the presence of another drug in the body
that produces a dangerous drug‒drug interaction. Not
acknowledging this can provide a false sense of security, for example
that as long as you use the same dose of heroin each day, you will
never overdose. But in truth people die every day from taking their
usual dose, because heroin at all doses carries a risk of poisoning.

Harm. The term harm is used in the addiction field very much
the way “damage” is used outside of it. It refers to the negative
consequences of an individual’s drug use. These can be
consequences for the individual (e.g., waking up in acute
withdrawal each day) or for other people (e.g., the employer who
loses business because an addicted employee is chronically absent
from work). Harms can result from biology (e.g., overdose) or

Understanding the terrain

from a social response (e.g., a spouse initiates divorce, a policeman
arrests the person for being drunk and disorderly). Importantly,
harm exists whether or not the addicted person is aware of it
(e.g., undiagnosed liver disease, the loss of respect of one’s
children, anxiety in one’s loved ones). Many people whose
addiction damages other people will claim “I am only hurting
myself ” and genuinely believe this to be true.

Positive and negative reinforcement. Behavioral psychology as

formulated by giants like B. F. Skinner is often fairly criticized for
oversimplifying human experience. Yet there is still enormous
explanatory power in the principle of operant conditioning,
namely that the reason human beings do many of the things they
do is that they have learned that their behavior produces a desired
result. For example, if when you hug your young child your child
warmly hugs you back, or laughs and smiles, or says “I love you,”
you are more likely to hug your child the next day than you are
once they are teenagers and they are more likely to respond by
stiffening up, protesting that they are too old for hugs, or rolling
their eyes.

7
 In the case of drugs, the principle of operant conditioning implies
that many people use them because they find the effects of drugs
enjoyable. “Enjoyable” is subjective and varies across people, for
example one person might find an alteration in consciousness
exciting and another person might find it upsetting. But whatever
the nature of the specific effect, if it increases the person’s
likelihood of using the drug again, it is called “reinforcement.”

Relative to other forms of reinforcement, that produced by

addictive drugs can be extremely powerful. This is in part due to
the intensity of reinforcement but also the speed. It takes only a
matter of seconds for inhaled cigarette smoke to send nicotine
through the lungs, through the blood, and into the brain. The
effects of injecting drugs like heroin are also rapid. Human beings
are more attuned to immediate rewards than distant ones, and
people who are addicted even more so: The immediate pleasure
of a smoke right now drives many people’s behavior more than
Addiction

avoiding lung cancer that will take decades to develop. The preface
of this book pointed out that even people whose lives are being
destroyed by addiction still often want drugs, and the intensity and
speed of the reinforcement drugs provide is the reason why.

Reinforcement can be positive or negative. Positive reinforcement

“adds something” desirable in response to a behavior. For drug
use, the burst of energy from using methamphetamine, the mental
acuity from consuming nicotine, or the happiness from using
opioids, are examples. Quite understandably, whether people are
addicted or not, these experiences increase the likelihood of future
drug use.

Negative reinforcement “subtracts something” undesirable in

response to a behavior. In the case of drugs, this might be the
whisky which “takes the edge off ” after a hard day, the
benzodiazepine which ends a panic attack, or the opioid which
soothes the pain from an injury. The legendary author Edgar

8
Allan Poe, who struggled for years with drug use, described
negative reinforcement vividly:

I have absolutely no pleasure in the stimulants in which I

sometimes so madly indulge. It has not been in the pursuit of
pleasure that I have periled life and reputation and reason. It has
been the desperate attempt to escape from torturing memories,
from a sense of insupportable loneliness and a dread of some
strange impending doom.

Positive and negative reinforcement can motivate use of the same

drug at different points. The expression “the hair of the dog that
bit you” refers to someone addressing a hangover by having a
drink in the morning. The drinking of the night before was
motivated by positive reinforcement—­fun, disinhibition,

Understanding the terrain

sociability—­but the hair of the dog has the different purpose of
reducing the misery of a hangover.

When someone regularly uses an addictive drug for many months

or years, they can shift from seeking positive reinforcement to
desiring negative reinforcement. For example, they can become
tolerant to the rewards of their drug use, and their dependence
means they go into withdrawal without the drug. The rock and
roll singer Cherie Currie vividly described how drug taking
eventually felt:

Even when I took the drugs I realized that this just wasn’t fun
anymore. The drugs had become a part of my routine. Something to
wake me up. Something to help me sleep. Something to calm my
nerves. There was a time when I was able to wake up, go to sleep,
and have fun without a pill or a line to help me function. These days
it felt like I might have a nervous breakdown if I didn’t have them.

Addiction. Having defined some basic terms associated with drug

use, we come to the most difficult definition of all: what is

9
 addiction, the subject of this book? Let’s start with the simplest
case, which is how scientists define it in animals.

Among the most creative and important studies ever done in the
addiction field were conducted by James Olds and Peter Milner in
the 1950s. Working at McGill University in Canada, these
pioneering neuroscientists showed that rats given targeted
electronic brain stimulation in response to a behavior (e.g.,
pressing a lever in their cage) would aggressively pursue such
stimulation even though it was not essential for survival in
preference to activities that are, such as consuming food and
water. Subsequent researchers showed that similar behavior could
be induced by injecting rats with drugs such as cocaine. Once they
had been dosed repeatedly, rats would endure significant pain to
keep using drugs (e.g., run across an electrified cage to gain
access) and consume cocaine in preference to nutritious food even
when they were hungry. Addicted rats will also work very hard
Addiction

(e.g., press a lever 2,000 times an hour) to obtain drugs even

though it harms them, that is, they burn enormous calories trying
to get drugs that have no nutritive value.

In animal research, addiction is defined by these directly

observable phenomena: an animal is considered addicted to a
drug when it repeatedly endures negative consequences—­up to
and including death—­in its repeated efforts to use that drug.

Matters become more complex when defining addiction in

humans. In humans, other data points enter the equation,
specifically the ability of people to articulate their own experience.
These include reporting things like “I really planned to stop after
two shots of vodka, but ended up drinking the whole bottle” and
“I find myself thinking about heroin all day long such that I can’t
focus on anything else” and “I know that my cocaine use is
wrecking my marriage, but I keep using it anyway.” Addiction in
humans also includes choosing not to do other behaviors, for
example participating in school, having a job, volunteering in a
10
community (none of this is relevant to lab rats because there is not
exactly much to do in a cage).

Addiction in humans includes directly observable phenomena but

is not reducible to them. For example, people who are addicted
respond to drugs differently from other rewards in ways that can
be seen on brain scans. But none of these studies allows a doctor
or scientist to point at a brain region with a particular signature
and say “There, that is the addiction” as one might say “There, that
is the cancerous tumor” on an X-­ray or ultrasound, or “You are
pregnant” or “You have anemia” using a tested fluid sample.
Neither can we use some count of behavior to define a person as
addicted, for example saying that anyone who consumes more
than X drinks of alcohol, Y shots of heroin, or Z snorts of cocaine
must be addicted.

Understanding the terrain

To understand how science and medicine handle situations like
this, imagine you are walking through the forest and you see a
cluster of flowers growing. You can observe each of their petals,
leaves, and stems, but you can’t see their roots, so you don’t know
if they are all coming from one source (e.g., a single bulb, or a
single nutrient in the soil) or whether it is just a coincidence that
this batch of flowers grow together. You therefore have to make a
guess, or what scientists would call a hypothesis, about what
you can’t see.

Addiction in humans is a hypothesis that a group of things we can

observe have an underlying connection, much as there might be a
connection under the soil between a group of flowers we can
observe above ground. The most important of those observables,
just as in animals, is the repeated use of addictive drugs in the
face of harm. It also includes people reporting on experiences
such as having their “mental real estate” consumed by drug use,
experiencing struggles with control over their use, consuming
more than intended (e.g., “I’ll just do one line of cocaine” turning
into a weekend long binge), and experiencing dependence,
11
 tolerance, and withdrawal. Individually none of these things is
addiction, but to speak of addiction is to believe they constitute a
syndrome. Syndrome literally means “running together.” To say
that all these observables are a syndrome is to hypothesize that
they run together for an underlying reason, which we are calling
addiction.

It’s useful to revisit the terms laid out in the prior section as they
relate to addiction. Tolerance, dependence, and withdrawal are
experienced by almost all people who are addicted, but they are
not in themselves addiction. You may find that a single glass of
wine doesn’t reduce anxiety the way it used to because you have
become tolerant to the effects of alcohol, but that doesn’t
necessarily mean that you are experiencing harm or that you
struggle to control your drinking. Dependence is often falsely
equated with addiction, and this was not helped by medical
nomenclature in the past using them interchangeably. But many
Addiction

people who take opioids for pain for weeks or longer will
experience withdrawal when they quit yet not go on to use opioids
in an addictive fashion. Instead the withdrawal fades with time
and they do not use opioids any more.

Not all harmful substance use is addiction either. Someone who

hardly ever drinks can get intoxicated at the office holiday party
and then get a ticket for driving erratically on the way home, but
this doesn’t mean they are addicted to alcohol. Indeed, even
someone who engages in harmful substance use on multiple
occasions is not necessarily addicted. The latest editions of the
International Classification of Diseases (ICD) and Diagnostic and
Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) recognize this by
allowing clinicians to record harmful substance use that does not
rise to the level of addiction, even though neither uses this term.
Most people whom the ICD deems as “substance dependent”
would be considered addicted as would most people whom the
DSM diagnoses as being at the “severe” end of what it calls
“substance use disorder.”
12
At the same time, harm is essential to the definition of addiction.
We speak colloquially of “being addicted to” many activities that
we engage in repeatedly, whether it’s listening to jazz music,
shopping for handbags, checking our email, collecting rare coins,
or playing a particular video game. But simply engaging in a
behavior much more than other people and thinking about it
often is not inherently proof of an addiction. Unless the behavior
is genuinely causing harm, for example a person bankrupts
themselves buying handbags or stops eating and sleeping and
showing up for work in order to play a video game, there is no
reason to invoke addiction as an explanation.

Understanding the terrain

13
Chapter 2
The nature of addiction

The first chapter defined addiction as a syndrome—­is it also a

disease? This is a much debated issue about which there is more
heat than light. A key reason for this is that the word disease is
used in markedly different ways by different people.

The founders of Alcoholics Anonymous and the 12-­step movement

it spawned call addiction a disease. But they don’t mean disease in
a biomedical sense, defining it instead as something rooted in a
person’s character (e.g., self-­centeredness) and having physical,
psychological, and spiritual components. From the point of view
of the 12-­step disease model, recovery requires cessation of
substance use but also more than that, namely reconstruction of
moral character coupled with spiritual growth.

A different disease model, propagated mainly by the US National

Institutes on Health, is that addiction is a “brain disease,”
specifically that repeated consumption of addictive drugs alters
brain structure, pathways, and functioning in adverse ways. This
disease model emphatically rules out considerations of moral
character, being entirely biological. The brain disease model
maintains that repeated consumption of drugs can cause neural
adaptations that could be thought of as a form of deeply
maladaptive learning. Behaviors focused on obtaining and using

14
drugs become entrenched through reinforcement. The
neurotransmitter-­based motivational system of the brain becomes
distorted such that natural rewards become increasingly less
appealing relative to drugs. The part of the brain that normally
helps us restrain our impulses functions less well. To the addicted
person, this can feel as if the gas pedal is sticking to the floor and
the brakes are failing at the same time.

There is also evidence that other parts of the brain change such
that the person’s “emotional set point” moves downward, creating
a sense of pervasive unease. This makes long-­term drug use as
much about relief from negative feelings and “trying to get back to
where I started” as it is about attaining an elevated mood state.
At the risk of oversimplifying, imagine that our mood could be
judged on a 1‒10 scale at any given moment with 10 being the
most wonderful and 1 the most miserable. An addicted person

The nature of addiction

who once woke up with a mood score of 5 each day and used drugs
to reach a score of 10 may start waking up at 1 and need drugs just
to return to the 5 that was once their set point.

Yet another framing of addiction is as a bad habit, that is, that a

person is repeatedly engaging in activity that damages their
health, much as does overeating which leads to obesity. This
model assumes that like other well-­entrenched behaviors,
addictive behavior is hard to change. Individuals embracing this
viewpoint usually don’t explicitly describe addiction as a disease,
being more likely to describe it as a chronic health problem,
complex behavioral disorder, or a behavioral health problem.

Although people who describe addiction in terms of behavior,

learning, and environmental responses tend to reject the “brain
disease” model as too reductionist, too American, or both, this
does not mean they think the brain is irrelevant. After all, the
brain is where memories of learned associations are stored and
also clearly affects human behavior. To wit, the Scottish naval

15
 physician Thomas Trotter, who in 1804 wrote the first English-­
language book on alcohol addiction and its treatment, emphasized
the role of habit in the maintenance of what he called
“drunkenness.” Yet he also famously wrote “the habit of
drunkenness is a disease of the mind.”

The differences between various models of addiction aside, all of

them view addiction as a chronic challenge rather than an acute
one. An infection, a broken bone, a bruise, and many other health
problems are short term in nature, healing on their own or with
time-­limited medical intervention. But addiction is a long-­term
problem. From the 12-­step disease conception, it can be arrested
but never cured. The brain disease model is more optimistic that
addiction can be cured in at least some cases (particularly with a
young person) but certainly views recovery as a long-­term process
requiring long-­term support. And those who see it as a behavioral
health problem also recognize that changing behavior in a lasting
Addiction

fashion is difficult and typically requires extended support

and effort.

Whether people call addiction a disease rather than for example a

sin or a character flaw commonly reflects their views on how
society should respond to it, that is, with rage versus compassion,
blame versus forgiveness, punishment versus assistance. So for
example, someone might endorse the brain disease model because
they think that relative to defining addiction as a sin it will make
the public and policymakers more sympathetic towards addicted
people. Someone else, who lost a family member to an intoxicated
driver, may say addiction cannot be a disease because the person
who killed their loved one deserves punishment and we don’t
typically punish people for having a disease. But of course whether
a belief has a particular consequence for the person who holds it
or anyone else is a distinct question from whether or not it is
factually accurate: Believing that you can fly may be exciting, even
thrilling, but it does not mean you should try it when next you are
on top of a tall building.
16
Rather than use arguments about whether addiction is a disease
as proxies for questions about responsibility and blame, let’s take
on such questions directly.

Isn’t heavy substance use simply willful misconduct? Beer doesn’t

leap into our mouths. Heroin doesn’t melt itself and climb into
a syringe that then forcefully injects the drug into our veins.
Substance use is a behavior in which people choose to engage. All
of us are responsible for the decisions we make, including our
decisions to use substances and to use them to the point of
intoxication.

That is where we all start in life, but is it still true of the subset of
people whose chosen substance use results in them becoming
addicted? Some view addiction as a Rubicon in which all control
is lost, meaning that the disease completely robs people of agency

The nature of addiction

and therefore any responsibility for their conduct. But the
evidence suggests it is not that simple. Even pack a day smokers
will refrain from smoking in certain circumstances (e.g., on holy
days if they are religious) and even people addicted to alcohol
lessen their consumption in response to tax increases. More
generally, there are hundreds of millions of people in the world
who have recovered from addiction, which would be impossible if
addiction eliminated human agency. Perhaps some people do lose
all self-­control during addiction, for example through brain
damage, but were that the norm, recovery would be exceedingly
rare, which it is not.

To say that most people retain self-­control during addiction is not

equivalent to saying their self-­control is unimpaired. Abstaining
from drug use or using drugs in moderate amounts is harder for
someone who is addicted, because their desire to use is stronger
and the ability to resist urges is weaker than that experienced by
non-­addicted people. Here is an analogy: Two people are each
handed a glass of cool, delicious, lemonade, but told not to drink
it. Only one of the two people has just spent a day walking in the
17
 desert. Both people are capable of refraining from drinking, but
the effort needed to do so is much greater for the desert walker,
and we should be more sympathetic to that person if they cannot
do it than to the person who hadn’t had that experience.

Is it unfair to be angry at addicted people who have harmed you?

Sometimes the addiction as a brain disease model is presented in
a scolding fashion that feels like a put down to people who feel
hurt and angry about something that an addicted person in their
life did, that is, “If you were just smart enough to understand
neuroscience, you would know that you shouldn’t be angry at
someone for having a disease!” Discounting people’s suffering just
because the person who inflicted it had impaired control is
wrong-­headed and sometimes even cruel, because it ignores how
many people have been genuinely harmed by the conduct of
people during addiction. Being angry, hurt, distressed, and
frightened is a natural human reaction to being victimized,
Addiction

whether the perpetrator was addicted or not. To discount those

feelings on the assumption that a rational person should be able to
fully control their reactions in light of the brain disease of
addiction is internally contradictory: it emphasizes the limits of
control over behavior and affect for addicted people, without
extending that understanding to the rest of humanity. Just as it
may be hard for a father who is addicted to alcohol not to get
drunk at his teenaged daughter’s birthday party even though he
rationally knows he should not drink, it is hard for his daughter
not to feel humiliated by his behavior even if she rationally knows
her father has limited self-­control because of his addiction.

Can addicted people reasonably blame the environment for their

behavior? One despairing view of addiction considers it a
self-­contained phenomenon—­the person is completely out of
control, which is sad, but cannot be helped. But the truth is that
even severely addicted people respond to their environment,
for example how available drugs are, the cues to use them

18
(e.g., advertising), what they cost, how approving or disapproving
friends and family are, and the like. Further, the environment of
one’s family and community shapes a person’s risk of becoming
addicted and another environmental feature—­the availability of
supports for recovery—­influences a person’s likelihood of
recovering from addiction. No addiction is an island. Individual
effort certainly matters but the initiation, course, and severity of
an addiction is determined in part by the environment.

On that note, a common critique of the idea of addiction as a

brain disease is that it rules out public health interventions by
locating the problem between the ears of the addicted person. But
brains don’t float in the ether; they are inherently shaped by
environment. So there is nothing inconsistent in believing that the
brain matters in addiction while trying to change the environment
around it.

The nature of addiction

“Behavioral” addiction
Most of this book has focused on addiction to drugs like alcohol,
nicotine, cannabis, and cocaine. But does it end there? Should it?
The most recent editions of the US Diagnostic and Statistical
Manual of Mental Disorders (DSM) and the International
Classification of Diseases (ICD) include “gambling disorder” as an
established diagnosis. The former also includes “Internet gaming
disorder” as a condition meriting further study and the latter
includes “gaming disorder” as an established diagnosis in a
category called “Disorders due to addictive behavior.” The criteria
for both conditions mention phenomena often seen in people
addicted to drugs, including tolerance, subjective loss of control,
continued engagement in addictive behavior despite harm, and
extensive time spent engaging in the behavior and thinking about
it. There has also been significant advocacy inside and outside of
psychiatry to define a range of sexual behaviors as addictions in
future editions of the DSM.

19
 Beyond the halls of medicine, in daily life, people speak of addiction
to a broad range of activities: “I’m totally hooked on EastEnders,” “I’m
addicted to Twitter,” “I need my daily fix of World of Warcraft,” “I left
my iPhone at home today and I’m in withdrawal,” “I am completely
craving chocolate ice cream.” Are they referring to a phenomenon
that is analogous to the experience of the chain-­smoker or the person
who injects himself with heroin every eight hours?

Widening or narrowing the definition of addiction is not just a

theoretical debate, but a decision with real-­world consequences.
Some of the consequences are political. For example, governments
spend money on addiction treatment. If the definition of addiction
is broadened, governments might be pressured to spend more on
treatment, or they might spread the existing money over more
people, lessening the quality of care for all.

In law, expanding the definition of addiction might have positive

Addiction

or negative implications for whether we hold people responsible

for their conduct. A number of famous serial sexual harassers have
announced in the press that they are entering rehab for their
sexual addiction. Will that mean that they evade punishment and
will no longer fear to continue their behavior? Alternatively, would
defining as addicted someone who is sexually aroused by women’s
shoes and repeatedly shoplifts them for erotic pleasure help them
avoid a harsh punishment they don’t deserve and instead justify
directing them to treatment?

Other consequences are cultural. A collective decision that, say,

someone who loses all his money on electronic slot machines is
addicted may bring that person sympathy and help. On the other
hand, because addiction is a stigmatized condition, broadening its
definition could tarnish the reputation of harmless people or
activities. Someone who is happy spending every spare penny on
his stamp collection and who spends eight hours a day thinking
about, reading about, and seeking out stamps may be angered that
the life he finds fulfilling is labelled as a disease or sin.
20
A particular concern in this area centers on sexual behavior. It was
literally chapter and verse in psychiatric medicine 50 years ago
(i.e., in the DSM) that homosexuality was a diagnosable disease,
a case where the field was no doubt influenced by reigning morals
regarding sex. Given how comfortable many people are judging
the sexuality of others, and the demonstrated potential of those
judgments to seep into what should be a scientifically grounded
field, particular caution must be exercised to not label uncommon
sources of sexual gratification as addictions simply because they
offend present-­day sensibilities.

The consequence of defining things as diseases is an independent

consideration of whether they really are diseases. Empirical
concerns exist regarding whether many non-­drug-­related behaviors
can be called addictions. Some people who gamble away their life
savings feel all the same emotions as do people who squander their

The nature of addiction

life savings on cocaine: Loss of control, emotional high points
followed by despair, compulsive urges and thoughts, and the like.
But that doesn’t mean objectively that the two situations are the
same. A torn intercostal muscle in the right location creates for the
person who experiences it tightness in the chest, difficulty
breathing, pain, and numbness. It may therefore feel to the person
concerned terrifyingly like a heart attack. But it’s not a heart attack
and should not be treated as such in any sense of the word “treated.”

As laid out in Chapter 1, we are handicapped here because

addiction is a syndrome that we do not observe directly but infer
from things we can observe directly such as repeated use despite
harm, tolerance, and withdrawal. For that reason, we cannot be
completely sure whether somewhere inside the brain of the person
who spends 20 hours a day playing internet games as their life
and health disintegrate is the root of a disorder that is the same as
someone who does the same with drinking alcohol.

The argument on whether behavioral addictions are indeed

addictions thus must be waged over the observables we have.
21
 The one that leaps out as most informative is harm. When harm is
taken into account, many common references to “being addicted”
to something are clearly not addiction. Perhaps someone has died
from using Twitter too much, for example because they tweeted
while driving their car and ran into a tree, but that can’t compare
to the chance of dying from smoking, which about one-­third of
tobacco addicted people will do. Surely some fans feel powerful
urges to watch their favorite television show, but there have been
few if any people who lost their job, health, and family because of
it. And although it’s hard to find people who inject heroin several
times a day and are at the same time healthy, happy, and
productive, it’s easy to find people who check their iPhone 300
times a day and are all of these things.

If we bear the standard of harm in mind, we are left with a much

shorter list of behaviors that might be called addictions, and even
then mainly at the extreme end. One is gambling. A subset of
Addiction

individuals who gamble experience massive harms, not only

financial but also from neglect of their families and friends and
also their health. The anthropologist Natasha Dow Schüll
documented some individuals compulsively playing slot machines
in adult diapers so that they can urinate and defecate in place
without the need of a bathroom break. Schüll also describes a
scene captured on a casino camera in which a player had a cardiac
arrest and fell to the floor, and none of the other gamblers even
hesitated to continue playing around him.

A critic of the proposition that gambling is an addiction might

note that smoking and drinking while gambling is extremely
common and perhaps the gambling is merely learnt through the
associated reinforcement of drugs. But some gamblers do not use
addictive substances yet still find gambling independently
addictive.

At a policy level, another similarity of gambling to other

addictions is that an industry makes enormous profits from it, and
22
Another random document with
no related content on Scribd:
hänen aseenkantajiansa vastaan, mutta hän teki kiertoliikkeitä ja sai
enemmistön kannatuksen.

Samalla kuulin, että talo vihdoinkin oli asuttavassa kunnossa.

Lähdettiin katsomaan uutta kotia. Kaikki oli vielä mullin mallin ja
keskeneräistä. Vaikea oli uskoa taloa siksi, joka meille oli esiintynyt
niin ruusuisessa valossa. Luvattuja mukavuuksia ei näkynyt: turhaan
haki hissiä ja kylpyhuonetta. Katri huokasi raskaasti ja sanoi, että
kylpyhuone olisi ollut välttämätön. Kun katsoin häntä tarkemmin,
ymmärsin liiankin hyvin, mitä hän tarkoitti…

Vaikka pettymyksemme olikin suuri, ei meillä ollut aikaa sitä

vaikeroida. Olihan se sittenkin kauan kaivattu oma koti, jonka
luomiseen olimme hikemme ja väkemme uhranneet! Jahka kaikki
saataisiin järjestykseen, niin tulisi kyllä mukavaa ja hauskaa. Sirkan
huone sisustettiin hänen oman makunsa mukaan. Hän otti osaa
keväällä pidettäviin ylioppilaskirjoituksiin, ja minä olin iloinen
kyetessäni nyt valvomaan, etteivät kaikenlaiset herrankekkaleet
saaneet viekoitella tyttöä kahvilaan ja automobiiliretkille.

Uudessa kodissa saatoin taas paremmin antautua

laulunopetukseen, koska Sirkan soittokone oli käytettävissäni. Se oli
tärkeänä eränä tuloarviossani. Niin paljon kun olinkin ahertanut kynä
kädessä, oli siitä kuitenkin hyvin vähän kertynyt kukkaroon.

Hääpäiväämme lukuunottamatta oli elämämme hauskin hetki se,

jolloin muutimme uuteen kotiin. Sirkka auttoi muuttopuuhissa.
Madonnankuvan nähdessään hän alkoi uteliaasti tarkastaa sitä,
katsoi Katria ja sanoi:

"Ei, mutta Katri! Kuva on sinun näköisesi."

 Minä sanoin tehneeni saman huomion, mutta se oli varmaan
paljasta kuvittelua.

"Jos istuisit tuossa asennossa lapsi sylissä, olisit ihan ilmetty

madonna", väitti Sirkka uudelleen.

Katri punehtui ja sanoi:

"Minulla ei ole lasta… Enkä minä ole mikään madonna…

"Annappa Sirkan lukea se kaunis laulusi", pyysin minä.

"Onko Katri kirjoittanut laulun?" ihastui Sirkka ja alkoi heti vaatia

sitä lukeakseen. Eikä hän hellittänyt ennen kuin voitti. Luettuaan hän
sanoi:

"Voi, jos osaisin säveltää, kirjoittaisin lauluun musiikin. Siitä tulisi

erinomainen. Kuka olisi uskonut, että sinä osaat runoilla. Mutta
ihmekös se, kun on runoilijan kanssa naimisissa! Jospa minäkin
saisin runoilijan! Ei sentään, he ovat niin juroja ja kömpelöitä eivätkä
välitä vähääkään ulkonaisesta esiintymisestään."

"Mikä mies sinun sulhasesi on?" kysyi Katri.

Sirkka punastui ja alkoi katsella madonnankuvaa.

"Enon pitää sepittää sävellys tähän lauluun! Enohan on opiskellut

musiikin teoriaa", sanoi tyttö.

"Voisihan sitä koettaa, kun pääsisi muuttopuuhista", lupasin

saadakseni hänet kimpustani.

Kun madonna sitte vietiin muun romun mukana ullakolle, unohtui

koko asia.
 Jos talo oli kehno, olivat vuokrat sitä komeammat. Emme olleet
uskoa silmiämme! Keskikaupungilla olisi helpommalla asunut. Mitä
jäisi meille enää ruokaan ja vaatteisiin! Katri laski kumminkin, että
liika huone tuottaisi 40—50 markkaa, mikä vähentäisi vuokraa
tuntuvasti. Sirkka puolestaan lupasi ottaa asuintoverin, jos saisi
siistin naisen, joka olisi päivät poissa. Se ei häiritsisi hänen
opintojansa, ja se voisi tuottaa 15—20 markkaa kuussa.

Aloimme ahkerasti ilmoittaa lehdissä, mutta pitkiin aikoihin ei

kukaan ottanut sitä huomioonsa. Siihen oli syynä matkan pituus ja
talon kehnous. Ilmeisesti oli myöskin huoneita enemmän kuin
kysyjiä.

Eräänä aamuna tuli vihdoin nuori, hienosti puettu neiti, kädessään

sanomalehti, toisessa hatturasia. Hän hyväksyi huoneen ja lupasi
muuttaa heti. Uusi asukas oli hyvin puhelias, kertoi omistavansa
suuren muotiliikkeen. Tavarat olivat tulipalossa joutuneet hukkaan,
mutta hän oli saanut korvauksen yhtiöltä. Tulipa hän siveellisellä
kuohumuksella maininneeksi siitäkin, että kaupungilla oli iltasin
vaarallinen liikkua hävyttömien herrojen tähden, jotka eivät antaneet
naisten kulkea rauhassa.

Olimme iloisia, kun saimme Sirkalle vakavahenkisen

huonekumppanin, ja kun nainen lisäksi vaikutti sivistyneeltä, ei meillä
ollut mitään häntä vastaan. Vuokran hän lupasi suorittaa
kuukausittain tai viikottainkin, miten vain halusimme.

Käydessäni ensi kertaa vuokraa maksamassa huomautin

tirehtöörille, ettei talo ollut lupausten arvoinen ja että kauhea vuokra
saattaisi varattoman osakkaan perikatoon. Hän nauroi: talo oli joka
suhteessa uudenaikainen, mutta jos tahdoin nähdä huonon talon, piti
minun mennä katsomaan sille ja sille kadulle sitä ja sitä taloa. Hissi
kyllä puuttui, mutta minä olin nuori kiipeämään. Mitä
kylpyhuoneeseen tuli, niin oli Helsingissä riittävästi saunoja, eikä siis
likaisena tarvinnut olla. Huoneiden kylmyyttä oli kovasti moitittu,
mutta se tuli siitä, että keskuslämmitys alussa toimi
epäsäännöllisesti; se vika kyllä korjaantuisi. Vuokrat eivät
isännöitsijän mielestä olleet korkeat, ja ne vielä alenisivatkin pian.
Lopputuloksena oli siis, että talossa asui kuin ruhtinas palatsissaan.
Ei muuta kuin maksaa vuokransa täsmällisesti, silloin kaikki menee
kuin rasvattu.

Samassa tilaisuudessa jouduin todistajaksi välikohtaukseen, joka

herätti minussa pahoja aavistuksia. Olin aikeissa lähteä, kun sisään
tuli mies, jonka kiihtyneestä puheesta eroitin sanoja sellaisia kuin
"keinottelu", "huijaus", "petkutus". Samassa hän veti tukun papereita
taskustaan ja heitti ne tirehtöörille vasten naamaa huutaen: "Tuossa
ovat roskapaperinne!" Tirehtööri ei ollut toipunut hämmästyksestään,
kun mies jo huusi ovelta: "Kaikkien roistojen kanssa pitää joutua
tekemisiin!"

"Tämä juttu ratkaistaan raastuvanoikeudessa!" uhkasi tirehtööri.

Mutta mies oli jo hävinnyt. Katselin hänen hylkäämiänsä papereita

ja huomasin ne kauhukseni kaivosyhtiön osakkeiksi. En malttanut
olla kysymättä, olivatko kaivososakkeet arvottomia, kun mies oli ne
pois heittänyt. Hän vastasi nauraen, että räyhääjä oli mielipuoli.
Kysyin osinkoa; tirehtööri selitti, ettei ollut vielä päätetty,
maksettaisiinko kymmenen vai viisitoista prosenttia. Hän oli
ehdottanut kahtakymmentä.

Sirkan asuintoveri oli ollut meillä pari viikkoa, ja yhä

salaperäisemmältä hän alkoi tuntua. Hän oli iltasin myöhään ulkona,
toisinaan koko yön. Hän pyysi anteeksi, liikkeessä tehtiin ylityötä.
Eräänä päivänä hänen hattukotelonsa äkkiä katosi. Aloimme pelätä
pahaa, ja kun ei häntä toisenakaan päivänä kuulunut, soitin
liikkeeseen, jossa hänen piti työskennellä. Sain vastaukseksi, ettei
siellä ollut mitään tietoa sennimisestä henkilöstä.

Pian selvisi, mikä otus vuokralaisemme oli. Sirkka kertoi, että

nainen eräänä yönä oli aikonut tulla kotiin humalaisen herrasmiehen
seurassa, mutta kääntynyt takaisin huomatessaan hänen olevan
hereillä. Kuinka me kauhistuimmekaan saadessamme tietää, miten
läheisessä kosketuksessa Sirkka oli ollut katunaisen kanssa!
Vähemmän merkitsi se, että hän hyväsydämisyydessään oli
lainannut mokomalle neljäkymmentä markkaa muka aivan
tilapäiseen tarpeeseen.

"Kylläpä olemme tulleet nenästä vedetyiksi! Mutta kuka siitä

naisesta olisi uskonut sellaista!" päivitteli Katri.

"Siitä näet, että ulkonäkö pettää. Olkoon tämä opiksi! Paras on

vaatia asukkailtamme vuokra etukäteen, niinkuin itsekin maksamme
yhtiölle."

Vielä ikävämpää oli, että minä en saanut oppilaita, niinkuin olin

toivonut. Matka oli liian pitkä.

Siunatuksi lopuksi ilmoitti Katri salaisuuden: saisin valmistautua

vastaanottamaan iloista tapausta.

Syystä kyllä kaipasi Katri kylpyhuonetta!

KOLMASTOISTA LUKU.

Kurjuus astuu kynnyksen yli.

Herra tirehtöörillä oli omissa nimissään suuri, komea huoneusto

talossa, ja uusia hienoja huonekaluja tuotiin monta kuormallista.

Niin pian kuin isännöitsijä muutti taloon, jouduimme me muut

kovan komennon alaisiksi. Tirehtöörin vanha vältti oli: "Tämä juttu
jatkuu raastuvanoikeudessa". Etenkin hän valvoi ankarasti, ettei
talossa saanut asua huonomaineisia, epäsiveellisyyttä harjoittavia
henkilöitä — itse hän tietysti oli sen lain yläpuolella.

Ei kuitenkaan hänenkään olonsa Onnelassa ruusuilla tanssimista

ollut. Mustasukkainen rakastajatar pani toimeen kohtauksia, ja
naapurien yörauha tuli usein mitä ikävimmin häirityksi.

Me emme hakeneet Sirkalle uutta toveria, mutta toisen huoneen

vuokrasimme eräälle työläisperheelle. Tällä kertaa menettelimme
varovammin: vaadimme vuokran etukäteen. Pian kuitenkin mies
joutui työttömäksi lakon takia. Emme julenneet heitä häätää, etenkin
kun tiesimme, että työläiset yleensä rehellisesti maksavat parempien
aikojen tultua.
 Jokainen päivä lisäsi meille vaikeuksia. Sirkka alkoi sairastella. Se
johtui vilustumisesta. Huoneemme olivat kosteat ja kylmät kuin
kellari.

Keväällä piti Sirkan saada kauan uneksimansa lyyry.

Katri oli käynyt ostamassa kimpun vereksiä kukkia, ja kun ensi

parvi "vastaleivottuja" riemuhuudoin ja valkolakkiansa heilutellen kiiti
alas yliopiston korkeita rappusia, lähdimme etsimään häntä. Kesti
kauan ennenkuin löysimme hänet, sillä senaatintori oli kuin kuohuva,
valkea meri. Sitte tulivat toverit ja ihailijat, ja pian oli tyttö kukissa
kiireestä kantapäähän. Katrin kukat aivan hukkuivat noihin loistaviin
ruusu- ja orvokkikimppuihin, mutta Sirkka sanoi, että ne olivat
kaikista rakkaimmat.

Koska tyttö oli rasittunut ja levon tarpeessa, aloimme hommata

häntä maalle.

Kesänviettomme oli kuitenkin vaikeasti järjestettävissä.

Huoneustostamme oli vuokra maksettava, asuimmepa maalla tai
kaupungissa. Olimme pitkin talvea ilmoittaneet, mutta emme
onnistuneet saamaan sopivaa kesäasukasta.

Paljon kiusaa ja tappiota koitui meille asukkaistamme. Vaimo

sairasteli, mies oli yhä työtönnä — ja monen kuukauden vuokra
maksamatta. Heidät oli sanottava irti, mutta en tiedä, miksi se tuntui
niin vaikealta.

Kun ei minulla ollut luontoa tehdä sitä muutoin, turvauduin

hätävalheeseen. Sanoin, että olimme vuokranneet huoneuston
kokonaisuudessaan. Meillä olisi ollut oikeus pidättää huonekalut
vuokrasta, mutta pidimme mieluummin vahingon hyvänämme. Katri
sanoi katkerasti naurahtaen:

"Tällainen vuokralaisten pitäminen vie meidät vararikkoon."

"Sitä minäkin pelkään. Ei saisi olla sydäntä — ainoastaan kylmä,

omaa etuansa laskeva järki."

Hädin saimme kokoon sen verran, että saatoimme maksaa oman

vuokramme yhtiölle, sillä siltä ei ollut armoa odotettavissa.

Kesän viettoa painostivat raskaat huolet ja synkät aavistukset

tulevaisuuden suhteen. Ennen muuta tuotti Sirkan asia vaikeuksia.
Hänen oli määrä syksyllä lähteä ulkomaille. Mutta hänpä sanoikin
jättävänsä soitto-opinnot ja ryhtyvänsä laulua harjoittamaan. Tiesin
hänellä olevan hyvän lauluäänen, mutta asetuin kuitenkin
vastustavalle kannalle, koska hän jo oli peräti pitkällä
piaanonsoitossa. Mutta naisen itsepäisyyttä vastaan on hyödytön
taistella — ja lopuksi täytyi minun taipua. Nyt kuitenkin puuttui
kaikkein välttämättömin — raha. Perintö oli sijoitettu osakkeihin.
Kuka muuttaisi ne takaisin rahaksi? Yritin ottaa osakkeita vastaan
lainan, mutta rahamiehet eivät huolineet niitä vakuudeksi. Eikä
niiden myymistä kannattanut ottaa puheeksikaan.

Kiusaannuksissani menin tirehtöörin luo ja kerroin, mitä muut

ajattelivat hänen suurta voittoa tuottavista arvopapereistaan. Hän
antoi lyhyitä, kiertäviä vastauksia ja päästäkseen eroon minusta
asettui itse hyökkäävälle kannalle.

"Teillä on monen kuukauden vuokra suorittamatta. Maksakaa se

ensi tilassa, muuten…"
 Hän ei sanonut loppuun, vaan jätti minulle täydentämisen
tilaisuuden.

Parin päivän perästä ilmoitti isännöitsijä, että koska minä en ollut

maksanut vuokraani, oli yhtiö päättänyt periä sen laillista tietä. Tämä
uhkaus sai minut suunniltani. Katrin tila oli nyt sellainen, että hänen
oli pitänyt jättää toimensa. Minun täytyi jälleen vedota setäni
avuliaisuuteen, mutta hän sanoi jo kylliksi uhranneensa minun
tähteni —, jota en parhaalla tahdollanikaan voinut kieltää.

"Enkö minä pahaa pelännyt! Sinun on heti myytävä osakkeet, jos

se vielä on mahdollista."

Raskain mielin lähdin kotiin. Katri ei tahtonut kuulla puhettakaan

osakkeiden myynnistä. Hetikö taas pitäisi lähteä omasta kodista
toisten nurkissa elää kituuttamaan? Ei! Niin pian kuin hän tulee
entiselleen, tekee hän työtä yöt päivät, jotta saataisiin asua omassa
kodissa.

Olin pyytänyt yhtiötä ottamaan huomioon vaikean tilani ja

odottamaan. Mutta eräänä aamuna tuli haastemies. Minä seisoin
kuin puulla päähän lyötynä. Koetin salata koko asiaa Katrilta, mutta
hän loukkaantui ja kysyi, miksi minä en luottanut häneen.

Menin vielä kerran isännöitsijän luo ja pyysin järjestää asian, mutta

hän sanoi sen jo menevän laillista latuansa. Minä sain syyttää
itseäni; miksen maksanut ajoissa?

Kun minulla ei ollut varoja asianajajan palkkaamiseen, oli minun

itse lähdettävä vastaamaan asiastani. Katrille en ilmoittanut mitään,
sillä olin varma, että hän siinä tapauksessa tulisi oikeuteen minua
rohkaisemaan.
 Eräänä aamuna otti korkea oikeus jutun käsitelläkseen. Tirehtööri
oli itse vetäytynyt kulissien taakse ja antanut jutun Jutkun ja Metkun
asianajotoimiston huostaan.

Raastuvanoikeuden puheenjohtaja, pieni, kuivettunut, kärtyisen

näköinen herra, käännähti tuolillaan, jotta se narahti pahaenteisesti.
Hän rykäisi virallisen kuivasti, sijoitti lasit nokalleen, jonka väri oli
sinipunainen, ja alkoi selailla pöydällä olevia papereita. Lopuksi hän
aivasti ja niisti nenänsä peloittavalla ankaruudella. Minä luin
kaikessa tuossa varoituksen: "arvonantoa, herraseni, te, joka olette
hävyttömästi jättänyt vuokranne maksamatta".

Pöydän kummallakin sivulla istuivat neuvosherrat ikävystyneinä ja

haukottelivat. Tuntui siltä kuin olisi heidät siirretty pikkutunneilta
suoraan oikeuden istuntoon. Heidän elottomilla kasvoillaan saattoi
lukea minulle osoitetun paheksumislausunnon: "miksette hyvällä
maksanut vuokraanne, ettei meidän olisi joutavan jutun takia
tarvinnut hauskasta seurasta lähteä?"

Puheenjohtaja suvaitsi kääntyä minun vaivaisen syntisen puoleeni

ja kysyä, olinko haastekirjassa mainittu henkilö. Vastasin, että
minulla oli kunnia olla se mies. Mutta selvästi näki, ettei sitä minään
kunniana pidetty. Ja totta puhuen hävetti itseänikin olla omissa
housuissani. Sata kertaa mieluummin olisin ollut joku muu henkilö —
yksi noista, jotka tähän aikaan luovivat jotakin ravintolaa kohti
tilatakseen maukkaan aamiaisen.

Herra puheenjohtaja alkoi ruotsiksi murtaen lukea haastekirjaa —

nähtävästi minun laskuuni, vaikka minä osasin koko sepitelmän
ulkoa sekä etu- että takaperin. Musertavan taidepaussin jälkeen hän
kysyi, oliko minulla mitään sen johdosta sanottavaa.
 Minä rykäisin — minäkin vuorostani. Mutta se ei tehnyt toivottua
vaikutusta. Siltä puuttui virkamahtia. Sitte minä sanoin, että minulla
oli asiakirjan johdosta yhtä ja toista sydämelläni.

Korkea oikeus osoitti hiukan vilkkautta ja asettui odottavalle

kannalle. Mutta tuskin olin päässyt alkuun yhtiön perättömistä
lupauksista, kun puheenjohtaja kysyi kärsimättömästi, mitä se asia
tähän kuului. Vastasin, että se hipaisi jokseenkin läheltä, ja jatkoin
esitystäni.

Puheenjohtaja kysyi sitte kantajalta, mitä hän arveli minun

puolustuspuheestani. Siihen sanoi Jutkun ja Metkun mies julkeasti,
että heidän nähdäkseen se ei vaikuttanut mitään itse asiaan. Hän
vaati juttua heti päätettäväksi.

Lyhyen neuvottelun jälkeen julisti korkea oikeus päätöksen, joka

meni siihen suuntaan, että minun piti heti mukisematta maksaa
yhtiölle korkojen kanssa, mitä olin sille maksava, sekä oikeuskuluja
niin ja niin paljon.

Kun minä maahan lyötynä ja musertuneena tulin kotiin, riensi Katri

vastaani ja sanoi olevansa aivan varma, että minä olin suoriutunut
voittajana. Hän ei ymmärtänyt, että lakimiehet pitelevät lakipykäliä
kuin etevä peluri sakkinappuloita.

"Katri-kulta", sanoin, "mitäs minä mahdoin yksin kokonaista yhtiötä

vastaan. Jos olisin voinut palkata ovelan asianajajan, olisin ehkä
voittanut."

Asia jatkui laillista kulkuansa. Eräänä aamuna, kun Sirkka oli

lähtenyt opistoon, tuli pari hienoa herrasmiestä, joista toisella oli
salkku kainalossa. Toinen luki oikeuden päätöksen. Häikäilemättä
tulivat he sisään, ja alkoivat merkitä huonekaluja, liimaten kuhunkin
keltaisen lapun.

Ryöstöherrojen mentyä kiitin sydämestäni Jumalaa, ettei Katri ollut

tätä murhenäytelmää näkemässä — hän oli päivää ennen siirtynyt
synnytyslaitokseen.

Puuttui vielä viimeinen näytös: omaisuutemme myynti

pakkohuutokaupalla.

Sattui sadepäivä, ja saattoi pitää varmana, että omaisuutemme

menisi polkuhintaan. Märkinä viruivat huonekalumme, nuo meille niin
tutut ja rakkaat. Sirkan pianiino oli kolhittu naarmuille.

Koko omaisuudestamme kertyi tuskin sen vertaa, että yhtiön

saatava tuli kuitatuksi.

Kun Sirkka kotiin tultuaan näki huoneensa tyhjänä, jäi hän alussa
aivan sanattomaksi. Minun täytyi ilmaista kaikki; mitäpä olisi
hyödyttänytkään salata totuutta.

"Minä yksin olen syyllinen. Säästä Katria!"

Hän oli kauan vaiti ja sanoi sitte:

"Pitää vuokrata soittokone."

Lupasin järjestää asian parhaani mukaan, ja hän oli taas iloinen

kuten ennenkin.

Vihdoin tuli Katri kotiin kantaen jotakin, jota hän piteli kuin olisi
siinä ollut helposti särkyvä esine. Hän laski sen sänkyyn, oikaisihe ja
sanoi veitikkamaisesti hymyillen:
 "Olen hankkinut vuokralaisen!"

Olin niin raskasmielinen, etten ymmärtänyt leikkiä. Sanoin:

"Kiitos, Katri-kulta! Sinä saat aina jotakin aikaan."

"Älä minua kiitä", sanoi hän nauraen. "Se on yhtä paljon sinun
ansiotasi."

Kun hän sitte katsoi ympärilleen ja näki, että huone oli tyhjä,
säikähti hän niin että pelkäsin hänen pyörtyvän ja otin hänestä kiinni.
Mutta hän sanoi:

"Ei mitään, se menee kyllä ohi. Ymmärrän kaikki…"

"Anna anteeksi, Katri rakas!" rukoilin. "Minä olen syypää

kaikkeen."

Hän istahti sängyn laidalle — ryöstömiehet olivat vieneet tuolit.

Hän oli kalpea ja vapisi.

"Täällä on kylmä! Se paleltuu, lapsi-raukka."

Hän otti pienokaisen sängystä ja suuteli sitä sanoen:

"Lapsi-parka! Pahaan aikaan sinä tulit maailmaan!"

Ja hän puristi sitä rintaansa vasten aivan kuin olisi tahtonut

sydänverellään sitä lämmittää…
NELJÄSTOISTA LUKU.

Oman kodin unelma särkyy.

"Mutta mitä sanoo setä, kun saa kuulla, että meille onkin tullut
poika!" nauroi Katri eräänä aamuna kylvettäessään lasta keittiön
astiasoikossa.

"Sanos muuta! Luonnollisesti hän peruuttaa lahjoituksensa."

Samassa tuli Sirkka nuottilaukku kädessä musiikkiopistoon

lähteäkseen.

"Joko olet pitkällä äänenmuodostuksessa?" kysyin.

"Harjoituksia minä laulan ja vokaliisejä. Piakkoin saan aarian."

Katri kuivasi lapsen ja lopetti kylvyn suutelemalla sitä.

"Annas kun koetan, paljonko se painaa!" pyysi Sirkka.

"Sinä pudotat."

"Enkä pudota." — Ja hän otti lapsen varovasti käsivarrelleen.

 "Mikä sen nimeksi tulee?"

"Matti", sanoin minä.

"Matti! Mikä nimi se on!" huusivat naiset yhdestä suusta.

"Rehellinen suomalainen nimi", ilmoitin minä.

Mutta Katri väitti, että lapsi oli hänen, hän antaa sille nimen. Minä
huomautin vaatimattomasti, että poika oli hiukan niinkuin minunkin.
Sitä puhetta ei otettu kuuleviin korviin. Myöhemmin heillä oli pitkä ja
perinpohjainen neuvottelu lapsen nimestä. Koko almanakka tutkittiin
kannesta kanteen.

"Moosesko siitä tulee?" kysyin minä.

"Ei, kuin Kullervo", sanoi Sirkka.

"Kullervo on niin traagillinen nimi", yhtyi Katri.

"No, olkoon vaikka Kalervo! En puutu koko juttuun."

Nähdessäni, millä sanomattomalla rakkaudella Katri katseli

esikoistaan, tunsin suurta iloa, mutta samalla syvää surua
sydämessäni. Tulevaisuus näytti nyt synkemmältä kuin milloinkaan.
Katrin oli täytynyt jättää paikkansa voidakseen hoitaa lastaan.
Lauluoppilaani olivat huvenneet olemattomiin. Olin tarjonnut erästä
näytelmääni teatterille, mutta pitkien neuvottelujen jälkeen se
hylättiin. Emme edes olleet onnistuneet saamaan vuokralaista
tyhjään huoneesemme, vaikka olimme panneet suuret rahat
ilmoituksiin. Kuin uhkaava Damokleen miekka häilyi vuokravelka
yllämme, eikä ollut armoa odotettavissa.
 Kaikkein pahimmin painoi kuitenkin Sirkan kohtalo minua. Hänen
kehutut osakkeensa eivät tuottaneet mitään. Minussa vakaantui yhä
enemmän se käsitys, että niiden arvo oli tuottonsa mukainen.
Pankkiosakkeet myin nimellisarvosta erään liiketoimiston välityksellä.
Setä väitti, että minua oli taaskin hävyttömästi kynitty, sillä
osakkeiden arvo oli pörssissä kolminkertainen.

Eräänä päivänä kutsui isännöitsijä minut puheilleen —

vuokravelan takia tietenkin. Hän kohteli minua kylmästi, sanoen
minua huonoksi yhtiömieheksi ja kehoittaen minua myymään
osakkeeni; muussa tapauksessa myyttäisi yhtiö ne
pakkohuutokaupalla. Minä käytin tilaisuutta ja kysyin, miten niiden
kaivososakkeiden laita oli. Hän vastasi, ettei hän nyt joutanut
enempiin keskusteluihin. Mutta minä päätin pysyä lujana ja sanoin:

"En aio poistua, ennenkuin asia on perinpohjin selvitetty."

Tirehtööri kääntyi hermostuneena minuun ja kysyi:

"Mitä te siis tahdotte?"

"Tahdon tietää, onko osakkeilla mitään arvoa vai ovatko ne

roskapaperia."

Hän naurahti halveksivasti ja sanoi yli olkain:

"Turha on sitä teille selittää. Te ette ole mikään liikemies ettekä

ymmärrä osakkeiden arvoa."

Syntyi hiljaisuus. Minä kokosin viimeiset voimani

loppurynnäkköön.
 "Jos teissä on rahtunen rehellisyyttä, niin myöntäkää, että
osakkeet ovat paljasta, käärepaperia."

Hän oli hetken ääneti ikäänkuin olisi arvioinut vastustajansa voimia

ja sanoi sitten:

"No, jos tahdotte, niin olkoon sanottu, että kaivosyhtiö juuri jättää
vararikkoanomuksen, mutta me muodostamme uuden yhtiön."

Tunsin, miten veri kuohahti koskena aivoihini.

"Mitä minulla on siitä iloa?"

"Voitte ottaa osakkeita uudessa yhtiössä."

"Entä vanhat?"

"Jaa, vanhatko osakkeet? Ne ovat tietysti arvottomia."

Maailma musteni silmissäni, mutta koetin säilyttää malttini ja

sanoin:

"Se on ainakin suoraa puhetta. Entä ne muut osakkeet?"

Tirehtööri katsoi ovea kohti, mutta minä en ollut sitä huomaavinani.

"Jaa, nekö kasvisvoi-osakkeet! Ne ovat parhaita, mitä yleensä on

olemassa."

"Totuus esiin!" huusin minä sellaisella voimalla, että tirehtööri otti

askeleen takaperin.

Hän haki sanoja vastaukseen, mutta minä kuulin vain epäselvää

mutinaa.
Se riitti minulle.

"Siis kaikki mennyttä! Sisarentyttäreni koko perintö menetetty!"

Tirehtööri hymähti:

"Vähänkös sellaista sattuu! Liike-elämä on arpajaispeliä. Te teette

panoksen, mutta sattuu tyhjä arpa. No, mitä siitä. Toisella kertaa
voitte voittaa."

Moinen kiemurteleminen viilsi minua kuin olisin saanut

puukonpiston.
Astuin uhkaavana tirehtööriä kohti ja sanoin:

"Mutta minulla ei ole rahoja uuteen panokseen. Sitäpaitsi olen

vastuunalainen sisarentyttäreni rahoista, jotka olivat uskotut hoitooni,
tietäkää se!"

"Mitä minulla on teidän sisarentyttärenne kanssa tekemistä!"

murahti hän olkapäitään ylenkatseellisesti kohauttaen.

Nyt en voinut enää hillitä itseäni. Vihasta vavisten huusin:

"Petturi! Rosvo!"

Tirehtööri nauroi. Hän näytti pikemmin iloitsevan kuin

loukkaantuneen sanoistani.

"Hyvä että huusitte niin kovaa, että kuulivat sen viereisessä

huoneessa. Juttu jatkuu raastuvanoikeudessa!"

Olin siinä määrin kiihtynyt, etten ensinkään oivaltanut, mitä uhkaus

tarkoitti.
 Kotiin tultuani olin aivan näännyksissä ja huokasin:

"Katri rakas! Jumala meitä armahtakoon! Sirkan perintö on

menetetty!"

"Menetetty! Laupias taivas!" parkaisi Katri.

Kerroin koko asian. Hän puhkesi itkemään.

"Sirkka-raukka! Mitä hän nyt sanoo! Ja sinä onneton! Mikset

ottanut tarkempaa selkoa asiasta?"

Mutta nyt oli katumus myöhäinen. Itku ja valitus ei auttanut. Mikä

oli menetetty, se oli hukassa. Pyysin häntä olemaan puhumatta
Sirkalle onnettomuudesta ainakin toistaiseksi.

*****

Huijari ei ollut turhia uhannut. Muutaman päivän päästä sain

haasteen, jossa vaadittiin edesvastausta kunnianloukkauksesta.
Lakimies-lurjukset Jutku ja Metku olivat uudelleen kimpussani.

Epätoivoisena menin kertomaan sedälle kaikki. Hän piti varmana,

että olin joutunut veijarien saksiin. Kun sanoin, että Sirkan perintö oli
menetetty, suuttui hän yhä enemmin.

"Kas sillä lailla! Sinä olet oivallinen holhooja, sinä!"

Tämä moite sattui minuun niin kipeästi, etten voinut pidättää

itkuani.

"Mistä minä tiesin, että se mies sellainen konna oli!"

Setä pahastui yhä enemmän.

 "Elä sinä syytä muuta kuin omaa tyhmyyttäsi! Huijari on menetellyt
liikemiehen tavoin. Myyjä kehuu aina tavaraansa; ostajan asia on
katsoa, ettei tule petetyksi."

"Setä näkyy puolustavan sitä roistoa! Sitä en toki olisi odottanut",

sanoin loukattuna.

"Minä en puolusta, mutta yhtä vähän voin hyväksyä sinun

menettelyäsi."

Vaikka tuntui siltä, että setä ei ymmärtänyt minua, kerroin hänelle

kunnianloukkausjutusta.

"Yhä parempaa!" sanoi hän. "Menet lörpöttelemään roskaa ja

sotket itsesi vielä pahemmin sen heittiön verkkoihin. On parasta, että
menet pyytämään häneltä anteeksi."

"Anteeksi! En ikänä! Minä päinvastoin todistan, että hän on se,

miksi häntä sanoin."

"Millä sinä sen todistat? Hänellä on ovela asianajaja, joka pistää

sinut pussiin."

"Niinpä hankin minäkin lakimiehen", sanoin itsepäisesti ja jätin

pahoillani sedän. Olin mennyt siinä toivossa, että hän auttaisi minua,
mutta sen sijaan hän olikin soimannut. Ja ylpeydessäni minä päätin,
etten enää ikinä käänny setäni puoleen, käyköön miten tahansa.

Niinpä lähdinkin Hodon ja Ahmatin asianajotoimistoon. Herrat

lupasivat ottaa jutun ajaakseen ja vakuuttivat varmasti voittavani.
Mutta kun kysyin palkkiota, määräsivät he niin mahdottoman
summan, että lupasin hakea helpomman edustajan. Sanoin hyvästi,
mutta lakiherra huomautti kohteliaasti:
 "Neuvottelu maksaa 10 markkaa!"

Maksoin ja menin Puntin ja Pykälän lakiasiaintoimistoon. Täällä

harjoitti kaksi herrasmiestä nyrkkeilyä jonkun häväistysjutun vuoksi.
Lakimies seisoi syrjässä odottaen vesissä suin, että saisi edellisen
lisäksi pahoinpitelyjutun ajaakseen. Tappelijat kuitenkin erosivat
vaihtaen nimityksiä sellaisia kuin "aasi" ja "sika" sekä muita
kohteliaisuuksia. Kutsuttuna esiin kerroin asiani. Hekin vakuuttivat,
että voitto varmasti kuului minulle, ja jos kuitenkin menettäisin, niin
he vetoaisivat hovioikeuteen, vaikkapa senaattiin asti.

Kun juttu ensi kerran huudettiin esille, toi huijari koko

konttorihenkilökuntansa todistamaan, että minä olin häntä,
kunniallista miestä, sanonut rosvoksi. Asianajajani pyysi lykkäystä
näyttääkseen toteen, että rosvon nimi oli sangen sattuva miehestä,
joka oli puhaltanut turvattoman orpotytön perinnön.

Sillävälin sattui seikka, joka loi uutta valoa huijarin elämään.

Sirkka viipyi eräänä iltana tavallista myöhempään ulkona. Hän tuli

ilman saattajaa, mikä tapahtui hyvin harvoin. Pihalta oli valaistus jo
sammutettu. Pimeässä tunsi tyttö jonkun käyvän käsivarteensa.
Säikähtäen kapaisi hän rappuja ylös. Löytämättä heti avaimen reikää
alkoi hän kovasti röykyttää ovea. Hyppäsin ylös, avasin oven ja
laskin tytön eteiseen. Näin tumman haamun, joka aikoi livistää
tiehensä.

"Seis!" huusin minä.

"Täälläkö se tyttö asuu!" sanoi haamu, joka ei ollut sen vähempi

henkilö kuin itse herra tirehtööri.
 "Millä oikeudella te ahdistatte turvatonta tyttöä?"

Huijari jäi hetkeksi vaiti, mutta pääsi pian tasapainoon ja sanoi:

"Isännöitsijänä olen velvollinen valvomaan, ettei huonoja naisia

asu talossa."

Moinen katala solvaus sai minut suunniltani.

"Tämän tytön kunniallisuudesta vastaan minä. Mutta jos tahdotte

epäsiveellisyyttä vastustaa, niin asuu täällä eräs Esa Ansio niminen
heittiö, jonka elämä jättää siinä suhteessa melkoisen paljon
toivomisen varaa."

Mies aikoi vetäytyä portaita alas, mutta minä sanoin hänen omilla
sanoillaan:

"Tämä juttu jatkuu raastuvanoikeudessa."

Sirkka kertoi saman miehen häntä ennenkin vahtineen ja

houkutelleen luoksensa.

Hykersin käsiäni ilosta. Nyt oli lurjus käsissäni! Tytön holhoojana

en ollut ainoastaan oikeutettu, vaan velvollinenkin vetämään veijarin
tilille kunniallisen tytön ahdistamisesta epäsiveellisessä
tarkoituksessa. Eikä sata saivartajaa pystyisi pesemään häntä
puhtaaksi.

Mutta kun puhuin asiasta naisille, pyysi Sirkka, ettei siitä puhuttaisi
enempää. Tulisi poliisitutkinto ja oikeudenkäynti, ja hän saisi hävetä.
Katri oli samaa mieltä. Nuoren tytön maine siitä kärsisi, niin syytön
kuin hän olikin.
 Minua suututti heidän itsepäisyytensä.

"Katsotaanko siis läpi sormien tuollaista konnantyötä! Mies, joka

on tehnyt meille niin paljon pahaa, ryöstänyt Sirkan perinnönkin
viimeistä penniä myöten!"

"Minunko perintöni!" huudahti Sirkka ja katsoi minuun suu auki.

Olin paljastanut koko salaisuuden. Peruuttaminen oli mahdotonta.

"Niin juuri. En aikonut sitä vielä sanoa, mutta on parasta, että

tiedät, millainen heittiö sinun ahdistajasi on."

Olin varma, että hän nyt muuttaisi mielipiteensä. Mutta hän sanoi
lempeästi:

"Olkoon, että se mies on tehnyt väärin meitä kohtaan. Mutta me

emme saa pahaa pahalla kostaa."

Katsoin liikutettuna, melkein kyynelsilmin tyttöä, joka noin saattoi

antaa anteeksi. Ajattelin samalla itseäni. Minäkin olin tehnyt väärin
Sirkkaa kohtaan, olin saattanut hänet kurjuuteen, eikä hän ollut
minuakaan syyttänyt.

*****

Mutta sitä katkerampaa vihaa kantoi huijari minua kohtaan. Niin

pian kuin tuli hiukankin vuokravelkaa, antoi hän haasteen. Asia meni
laillista menoansa: oikeudenkäynti, tuomio, ulosmittaus. Mutta kun
meillä ei enää ollut mitään otettavaa, vaativat ryöstöherrat
ullakkokonttorin avaimia. Siellä oli madonnankuva pölyttyneenä
nurkassaan. Toinen potkaisi Kristus-lasta otsaan, johon tuli tahra, ja
sanoi:
 "Ska' vi ta den där?"

"Va' ska' vi göra me' så'nt skräp!" nauroi toinen.

Alas tullessaan kysyivät asunto-osakkeita. Sanoin, etten aio niitä

luovuttaa. He uhkasivat mennä neuvottelemaan isännöitsijän
kanssa. Parin päivän perästä ilmestyi lehtiin näin kuuluva ilmoitus:

4 asunto-osaketta

osakeyhtiössä Onnela, å 1,000 markkaa, myydään — ellei

maksua tai muuta laillista estettä tule — julkisella täkäläisessä
huutokauppakamarissa pidettävällä pakkohuutokaupalla.

Ostohinnasta on puolet heti maksettava ja loput viikon kuluessa.

Muuten annetaan lähempiä tietoja myyntitilaisuudessa.

Synkässä alistuvaisuudessa katsoin tulevaisuuteen. Kuin hukkuva

oljenkorteen, tartuin siihen ajatukseen, että setä tulisi ja huutaisi
osakkeeni. Mutta hän ei tullut.

Osakkeista tarjottiin 100 markkaa kappaleelta. Yhtiön sääntöjen

mukaan oli entisillä osakkailla etuoikeus niiden lunastamiseen.

Seuraavana päivänä lähetti huijari sanan, että minun oli heti

muutettava, koska asunto oli hänen.

Sinä yönä emme saaneet unta silmäämme. Meidän ei auttanut

muuta kuin lähteä etsimään huonetta, mihin voimme siirtää vähät
kapistuksemme. Satoi, ja kaikki tuli likomäräksi. Sirkka huolehti
lapsesta sillaikaa kun me kuletimme tavaroitamme käsikärryillä,
koska meillä ei ollut varaa ottaa ajuria. Pihalla hyöriessämme huusi
huijari ikkunastaan talonmiehelle:
 "Pääsemme vihdoinkin roskaväestä, joka ei maksa vuokraa."

Kuinka ne sanat viilsivätkään sydäntäni, sillä vaikka olimmekin

köyhiä, oli ylpeyteni vielä lannistumaton.

Illan hämärtyessä lähdimme viimeisen kerran katsomaan rakasta

kotiamme. Juuri kun aioimme lähteä sieltä vaipui Katri maahan ja itki
niin toivottomasti, että luulin hänen kuolevan.

"Miksi, miksi piti näin käydä!" nyyhki hän ja väänteli käsiänsä.

"Katri rakas! Jumala koettelee, mutta Hän ei vielä ole hyljännyt

meitä.
Kaikki vielä kääntyy hyväksi."

Näin sanoen nostin hänet ylös. Viimeisen kerran painoin tutun

oven kiinni. Oli tullut pimeä. Muistin madonnankuvan unohtuneen
ullakolle ja lähdin sitä hakemaan. Katri lupasi odottaa kadulla.

Palatessani huomasin katulyhdyn valossa miehen, joka läheni

Katria ja tarttui julkeasti häntä käsivarteen. Salaman nopeudella
hyökkäsin huijaria vastaan ja iskin häntä kaikin voimin vasten
naamaa, niin että hän tupertui maahan.

"Rosvo!" huusin minä. "Kaikki veit minulta, aiotko lopuksi ryöstää

vaimoni!"

Heittiö jupisi jotain käsittämätöntä.

"Konna!" huusin, ja uusi isku sattui samoille seuduille.

Mies kömpi jaloilleen ja otti puolustusasennon.

"Roisto!" huusin ja annoin kolmannen iskun kaupantekijäisiksi.

 Huijari tointui hämmästyksestään.

"Mitä tämä merkitsee! Tässä maassa on laki ja oikeus."

"Valitettavasti ei ole lakia ja oikeutta huijareita ja naisten

häväisijöitä vastaan", sanoin minä ja tartuin Katrin käsivarteen.

"Juttu jatkuu raastuvanoikeudessa!" sanoi huijari ja haki lakkinsa

katuojasta.

"Sitä minä sydämeni pohjasta toivon."

Ja me lähdimme. Tultuamme jonkun matkaa päähän kääntyi Katri

ja jäi synkkänä katsomaan. Hänen näkyi olevan mahdoton käsittää,
että meidän oli iäksi jätettävä kotimme, jossa olimme niin paljon
suurta uneksineet. Ja suuret kyynelkarpalot putoilivat pitkin hänen
laihtuneita, kalpeita poskiaan.

"Elä itke, armaani! Jumala kyllä auttaa meitä. Rakkaus rakensi

kodin — ja rakkautemme on meillä jälellä", koetin lohduttaa
onnetonta, itsekin taistellen itkua vastaan.

Hän pyyhki silmiään ja sanoi kyyneltensä takaa hymyillen:

"Rakkaus meille jäi — kaikki muu on riistetty."

"Kun paras jäi, miksi suremme sitä, mikä on vähempiarvoista?"

sanoin minä.

Hän tarttui käteeni lujasti, luottavana, uskollisena. Ja me

kävelimme käsi kädessä tukien toisiamme synkkää tulevaisuutta
kohti, jota ei yksikään toivon säde näyttänyt valaisevan.
VIIDESTOISTA LUKU.

Kuninkuus ja hirttonuora.

Sanotaan, että kun puute astuu sisään yhdestä ovesta, menee

rakkaus ulos toisesta.

Katrin ja minun suhteen tämä väite joutui häpeään. Meidän

rakkautemme varttui ja vahvistui vastoinkäymisissä. Luonnollisesti
meidänkin kesken tuli erimielisyyttä ja väärinymmärrystä, mutta ne
unohtuivat pian. Myrskyä seurasi tyven, ja rakkauden lempeä
päiväpaiste hajoitti murheen mustat pilvet.

Kun me unettoman, raskaan yön jälkeen heräsimme ahtaassa,

pimeässä asunnossamme, tuntui alussa siltä kuin ei enää
kannattaisi nousta jatkamaan elämää. Me olimme kuin haaksirikosta
pelastuneet. Vähät tavaramme olivat sateen ryvettämät ja naarmuja
täynnä; osa oli mennyt kiireessä rikki. Ilma huoneessa oli
ummehtunut, seinäpaperien raoissa vilisi syöpäläisiä. Ehkä oli
tästäkin viheliäisestä hökkelistä joku onneton perhe häädetty
vuokravelan takia.
 Emme olleet vielä pukeutuneet, kun tultiin ilmoittamaan, että ensi
kuun vuokra olisi maksettava etukäteen.

"Sellaista se on, kun on köyhä. Ei kukaan luota", sanoin minä ja

istahdin raskaasti huoahtaen takaisin sängyn laidalle.

Katri katseli minua ääneti, tarttui äkkiä päähäni ja veti sitä

puoleensa säälitellen:

"Harmaita hiuksia!"

"Ei suinkaan", väitin minä, sillä kukapa kernaasti myöntäisi

olevansa vanha. Katsahdin peiliin ja näin, että niin kuitenkin oli laita.
Ja raskas huokaus kohosi rinnastani.

Entä Katri? Hän oli kuin haamu, surkea jäännös ennen niin
kauniista ja iloisesta olennosta. Suuret, kirkkaat silmät olivat syvällä
kuopissaan, äsken niin verevä iho oli lakastunut kalpeaksi.
Sydäntäni vihloi katsellessani häntä. Tunsin katkeraa soimausta
sisimmässäni. Pidin itseäni syyllisenä hänen onnettomuuteensa.

Hän nousi ja kävi ripeästi järjestämään uutta kotiamme.

"Meidän täytyy kaikista huolimatta elää — lapsemme tähden",

sanoi hän päättävästi.

Ja hän otti lapsen ja istuutui imettämään sitä. Nähdessään

masennukseni hän jatkoi:

"Arvaanpa, mitä mietiskelet. Kadut, että menit naimisiin."

"Rakas Katri, kuinka voit sellaista ajatella", sanoin minä

loukkaantuneena.
 "Ainakin pahoittelet sitä, että otit vaimoksesi köyhän tytön."

"Kadun sitä, että olen saattanut sinut kärsimyksiin, joihin minä

yksin olen syypää."

Katrin silmät kävivät himmeiksi, suupielet alkoivat värähdellä.

"Ei sinun sitä tarvitse katua. Vapaasti olen kohtaloni valinnut, ei

minua ole kukaan pakoittanut."

Minä istahdin hänen viereensä, silitin hänen päätänsä ja suutelin

kalpeata poskea.

Hän hymyili hiljaisesti, entinen iloisuus kirkasti hetkeksi hänen

piirteitään, ja hän sanoi:

"Ei nyt ole aikaa suutelemiseen. Meillä on tärkeämpää tehtävää."

"Kuulehan, Katri! Tahdotko kuulla, mitä minä aamulla vuoteellani

sepitin."

"Onko se pitkä ja sekava?"

"Ei, se on lyhyt ja selvä."

Ja minä lausuin hänelle runon:

KUNINGAS.

Kun nälkä suolissani kurnuttaapi, ja reiät irvistävät

vaatteissain, kun vaimo vieressäni jurnuttaapi, ja kuolo
kummittelee aatteissain,
 ma kuningasta silloin kuvittelen ja herkkupöydän laitan
linnassain, ja juhlavieraitani huvittelen, ministereitä virast'
erottain.

Mun onhan laulun, aatteen valtakunta, jot' itsevaltiaana

hallitsen, Sun kanssas, kuningatar, näämme unta, ja
onnemme on suuri, ikuinen.

"Niin minäkö kuningatar! Luulen, että hänen korkeutensa

perintöruhtinas on sairas; se oli levoton koko yön", sanoi Katri ja
viihdytti lasta, joka oli ruvennut itkemään.

"Mutta sanohan, Katri, eikö ole ihmeellistä, että ihminen voi

ajatuksissaan luoda aivan uuden maailman, jossa kaikki on sellaista
kuin hän toivoo ja tahtoo?"

"Kyllähän se on kaunista, mutta nälkäinen vatsa ei tule toimeen

kuvitteluilla, eikä talon isäntä huoli sinun runojasi vuokran maksuksi",
sanoi Katri. Hänen pilassaan oli totta toinen puoli — ehkä vähän
runsaamminkin.

Sirkka astui samassa sisään. Nähdessään kaiken sen surkeuden,

jonka keskellä olimme, tuli hänen muotonsa kovin murheelliseksi.
Huomasimme, miten hän koko sydämellään otti osaa
onnettomuuteemme. Hän istahti puulaatikon syrjälle ja katseli ääneti
ympärilleen. Äkkiä hän näki jotakin nurkassa ja sanoi:

"Madonna on tuolla! Madonna ja lapsi!" jatkoi hän ja silmäsi

veitikkamaisesti Katria.

Katri punehtui ja painoi päänsä alas.

"Joko eno on säveltänyt sen laulun?" kysyi Sirkka.