Gentleman’s Anger 1st Edition Moore

Visit to download the full and correct content document:

https://ebookmeta.com/product/gentlemans-anger-1st-edition-moore/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Gentleman’s Anger 1st Edition Moore

https://ebookmeta.com/product/gentlemans-anger-1st-edition-moore/

Chess Explained The c3 Sicilian 1st Edition Sam Collins

https://ebookmeta.com/product/chess-explained-
the-c3-sicilian-1st-edition-sam-collins/

Starting Out The c3 Sicilian 1st Edition John Emms

https://ebookmeta.com/product/starting-out-the-c3-sicilian-1st-
edition-john-emms/

Gentleman s Gambit 1st Edition Dunmore

https://ebookmeta.com/product/gentleman-s-gambit-1st-edition-
dunmore/
Dirty Devil 82 Street Vandals 4 1st Edition Heather
Long

https://ebookmeta.com/product/dirty-devil-82-street-
vandals-4-1st-edition-heather-long/

Ruthless Traitor (82 Street Vandals #3) 1st Edition

Heather Long

https://ebookmeta.com/product/ruthless-traitor-82-street-
vandals-3-1st-edition-heather-long/

Dane The Donovan Dynasty 1 Ac Arthur

https://ebookmeta.com/product/dane-the-donovan-dynasty-1-ac-
arthur/

Mindfulness for Anger Management Transformative Skills

for Overcoming Anger and Managing Powerful Emotions 1st
Edition Stephen Dansiger

https://ebookmeta.com/product/mindfulness-for-anger-management-
transformative-skills-for-overcoming-anger-and-managing-powerful-
emotions-1st-edition-stephen-dansiger/

The Anger Busting Workbook Simple Powerful Techniques

for Managing Anger and Saving Relationships 1st Edition
James A. Baker

https://ebookmeta.com/product/the-anger-busting-workbook-simple-
powerful-techniques-for-managing-anger-and-saving-
relationships-1st-edition-james-a-baker/
gentleman’s anger
PLAYERS & SINNERS

M.K. MOORE

FLIRTY FILTH PUBLISHING

Gentleman’s Anger (A Players & Sinners Novella) by M.K. Moore

©M.K. Moore 2023 Flirty Filth Publishing.

All Rights Reserved.
By the U.S. Copyright Act of 1976, the scanning, uploading, and electronic sharing of any part of this book without permission of the
publisher is unlawful piracy and theft of the author’s intellectual property. This book or any portion thereof may not be reproduced or
used in any manner whatsoever without the express written permission of the author except for brief quotations used in a book review.
This book is a work of fiction. The names, characters, places, and incidents are products of the writer’s imagination or have been used
fictitiously and are not to be construed as real. Any resemblance to actual persons, living or dead, events, locales, or organizations is
entirely coincidental.
The use of actors, artists, movies, TV shows and song titles/lyrics throughout this book are done so for storytelling purposes and should in
no way be seen as an advertisement. Trademark names are used editorially with no intention of infringement of the respective owner’s
trademark.
This book is intended for adults only. Contains sexual content and language that may offend some. The suggested reading audience is 18
years or older. I consider this book as Erotic Adult Romance.
Cover Created by Touch Creations Designs
https://www.facebook.com/TouchCreationsDesigner
Created with Vellum
 contents
Playlist that Inspired Gentleman’s Anger
Blurb

Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Epilogue
Epilogue

Want more players and Sinners?

ABOUT M.K.
 Dedicated to Joey… one of my favorite brothers. Thanks for all the rugby help.
Also to the Vitamin String Quartet… I couldn’t have written this book without your inspiration.
-M.K.
 playlist that inspired gentleman’s anger

(pretty much ever VSQ song ever, but specifically these ones)
Love Story Vitamin String Quartet
Take Me To Church Vitamin String Quartet
Bring Me To Life Vitamin String Quartet
Sail Vitamin String Quartet
Firework Dallas String Quartet
Love Story Taylor Swift
Die for You The Weeknd
 blurb

Logan Reynolds is a perfect gentleman, that is until he gets on the pitch. All bets are off out there.
When he sees the new owner, he never imagined she would be everything he ever wanted.
Patience Winters has never taken no for an answer. Her 1% stake in the London Lions is about to
finally pay off. She shouldn’t get involved with a player, especially not Logan Reynolds.
Is it really such a sin?
When they fall, they fall hard, fast, and dirty. Doesn’t love always win?
Can his wrath match her patience?
Hate the sin.
Love the sinner.
Falling for the bad boys may get these ladies into trouble, but it's hard to resist the temptation. The
guys are hot, talented, desperately wanted, famous... and the details of their stories extremely
addicting.
As the women these athletes love peel away the layers, each one uncovers a side the public doesn't
normally get to see. Whether or not that side is worth the fight is a different question.
One only answered by the heart.
7 Deadly Sins meet the famous athletes of the Players and Sinners Club. Indulge with these standalone
stories, guilt-free.
 one
LOGAN REYNOLDS

A t twenty-four, I’ve been around long enough to know that I’m beyond fucked up, but I can
compartmentalize it, for the most part. When I was seven years old, I witnessed my parents murders. I
had gotten up for a drink of water and heard a noise. Like a dumbass, I went to the source of it. I
pushed open my parent’s bedroom door and froze as I watched in horror as they were stabbed to
death by strangers. Like a coward, I went back to bed, hoping and praying it was just a nightmare.
Afterward, I kept hearing the whispers of the killers as they carried the TV from their bedroom
downstairs. When they left, I finally called 911, but it was too late. They were gone and my older
brother, Jensen, became our guardian. He raised us well, but it wasn’t the same. I never told anyone
what I saw. I am ashamed that I didn’t do more to help them. It weighs on me more than anything ever
has before. For years it was just Jensen, Harry, Paul, Don, Dave, Kyle, and me against the world.
Jensen really held it together. He was eighteen when it happened. I like to think that if it had been me,
I would have been able to step it up, but I’m not so sure. Jensen was a professional gamer for many
years but once he got married to Jessica two, almost three years ago, he moved into game design,
which I guess had been a dream of his. I’m ashamed that I didn’t know that about him. Fuck. I’ve got
to get better about visiting more often. When I was eighteen, I left Florida for England and I never
looked back. Sure, I visited some, but it is no longer home. My brother tried, God bless him, but I
haven’t had a home since the night I stood by and did nothing as my parents were murdered.
My brother’s don’t understand me and that’s okay. I don’t need them as much as I thought I would.
I have to be my own man. I don’t know exactly when I turned into this hardened person, but something
has got to give, and it’s got to be me. Only I can change it but at this point I’m not sure how to go
about doing that.
I never date, I’ve never fucked a woman before, never wanted to waste my time. Night after night,
I watch as my teammates, most of whom are my friends, search the clubs of London for whatever
pussy they can find for the night. I never understood that. Mind you, this isn’t rooted in some religious
piety. It’s because I want my heart, soul, and body to belong to my soul mate. The one woman out
there that was made just for me. Until I meet her, my sole focus is the game. I put on my uniform, the
black and gold colors pumping me up. For luck, I jump up and tap the “Welcome to the Lion’s Lair”
sign before reaching the pitch. The crowds cheers, and even their jeers make me grin. The fucked-up
gentleman I was two seconds ago is gone. In his place is the wrathful god of rugby I have become.
This game is the last of the regular season. When we win, we’ll go onto the semi-finals.
We have to win. Winning is what it’s all about. The violence of this game means nothing without
winning. Nothing. As the teams hooker, my soul job is to hook the ball back to my team.
Eighty minutes until glory or eighty minutes until defeat.
 I know which I’d prefer but it’s not all up to me. Hopefully, Lady Luck will be on our side.
“Ready, mate?” my best friend, Jimmy Long asks as we make our way out to the pitch. London
born and bred; Jimmy was the first person to warm up to me on the team. As the only American on the
Lions it was hard getting acclimated, but Jimmy and his family helped me out.
“Born ready,” I tell him, grinning.
“Let’s rock those Badgers,” he says as we get into rows. The whistle blows and the match begins.
Eighty minutes later, victory is ours. We beat the Badgers by just three points, but I’ll take them.
We are on the way to the semi-finals now.
This is my fourth time at the semi-finals, but we’ve never managed to get into the finals since I’ve
been here, but to be fair the Lions never made it to the semi-finals before I got here. The team was
very unbalanced before the former owners son took over.
After a quick shower in the locker room, Jimmy thrusts a dry-cleaning bag into my hands.
“What’s this for?” I ask.
“The club.”
“I have a suit. I don’t need to wear yours,” I reply, trying to give the bag back to him.
“Not for this club.”
“What do you mean?”
“I’m bringing you as my guest to my private club.”
“I don’t want to see strippers,” I say, quickly.
“It’s not that kind of private club. I mean not unless you want it to be.” I look at him with what I
am sure is the craziest look on my face. “I’m not doing a very good job of explaining this.”
“No, you’re not.”
“Okay. It’s like this. Do you know what the regency period is?”
“Yes.” I don’t elaborate that the only reason I know what it is isn’t because of history classes.
When my mom died, she had tons of historical romance novels. They were all over the house. She just
left them wherever she finished them, like decorations. Jensen was selling everything, which I got, but
when no one bought the books, he was going to donate them to a thrift store. For some reason, I didn’t
like that. I made him keep them. Since I was only seven at the time, I left them in boxes in the garage.
When I turned twelve, after being punished for shoplifting, I was tasked with cleaning and organizing
the garage. I found them again. Armed with Lady Sophia’s Duke For Hire by Chastity Bontrager in
one hand and a dictionary in the other, I fell into a fantasy world I’ve never shared with anyone. It’s
my guilty pleasure. Some guys snuck Playboy and Hustler; I wasn’t one of them. Instead, I read every
single one of my mom’s books and I feel like I learned a lot from them. Once I finished one, I moved
on to the next one. They have graduated from six carboard boxes in my brother’s garage to a large
plastic tote that can hold a six-foot Christmas tree in my air-conditioned storage unit back in Florida.
I still read them now, but thanks to the invention of the Kindle, I can read them discreetly. I can’t
imagine what how fucking badly my teammates would make fun of me if they ever found out.
“So in the Regency Period they had gentlemen’s clubs.”
“Like White’s on St. James Street?” I ask, cutting him off.
“Exactly. This club is on St. James too, but it’s open to anyone. Men and women. It’s called The
Pinnacle.” I choke on my water, which I just started gulping down. Pinnacle is an old term for a
woman’s orgasm. I don’t know if this is common knowledge, but I know, and I’d be lying if I said I
was intrigued by the idea of this club. “You okay, mate?”
“Yep. Great. Go on.”
“Well, tonight is their famed Crisis party. I can bring a guest. If you like it, you should join. I’ve
been a member for six months and it’s pretty fucking awesome.”
“Is it?” I ask.
“Yes. It’s unreal. Unlike any club I’ve ever been too. Therefore, you have to wear this.” He hands
the bag back to me.
“Okay. Let’s go,” I reply, suddenly excited a way I don’t think I ever have been before.
Any club named after the female orgasm who holds a party named after the male orgasm definitely
warrants at the very least a visit.
 two
PATIENCE WINTERS

“W here the hell is Patience?” I hear shouted from somewhere on the other side of my shut and
locked trailer door. I know I’m needed on set. They have called this scene three times now, but I am
not ready. Diva Patience is on the loose. My best friend, Holly opened up a private club in London
and asked me if I wanted to invest in it. I was looking for a tax write-off at the time, so I invested,
becoming a silent partner with a 49% stake. After that, I invested 1% in the London Lions, my dad’s
favorite rugby team. I’ve been going to matches there since I was little girl, so when they were
looking for some new investors, it was a natural move for me. My phone vibrates across the table, so
I pick it up and see that Holly has texted me.
Holly: You have to come see the club. We’ve been open for two years and you still haven’t come
to see the place. You should come. Tomorrow night is the Crisis.
Me: Okay. I’ll be there.
Since I haven’t been home in ages, I quickly book a ticket for London and set my phone back on
the charger. She has been asking for a while now and I would honestly kill someone for my mum’s
Toad in the Hole. It’s fucking delicious. There is nothing like Yorkshire Pudding battered sausage
with the best gravy ever. It’s always been my go-to comfort food. However, I haven’t had any in two
whole years. I’ve been acting since I was four years old. My mum was the best mumager ever, but
when I turned eighteen, she went home and managed me from there. She’s the best business partner I
could ask for. Other than Holly, I don’t trust a single person besides my parents to help me with this.
Everybody lies, cheats, and steals. That’s why I don’t have many friends. I’ve been burned too many
times. I look at myself in the mirror. Twenty-one is way too young to feel this tired. To look this tired,
but I really, really love my job. I love getting to be a totally different person every day. I love telling
stories. I love that people get lost in those stories. Hell, I love it all.
I paste on a big smile and not two minutes later, I’m giving it my all as Fanny Albright, a poor
farmer’s daughter who saves the town from a nuclear reaction from the power plant on the other side
of town. It’s the first role I’ve done that isn’t a children or teen movie. My ultimate goal is romantic
comedies. You know the ones with one or two chaste kisses and undying love before the credits roll. I
don’t want to do anything too risqué or make out with someone who isn’t my husband, but before that
can happen, Holly begged me to play the lead role in the movie based on her novel. I couldn’t turn her
down. Of course, I don’t even have a husband, but I know he’s out there somewhere waiting on me. I
can’t, in good conscience, go to my husband anything other than pure. I know it’s old-fashioned but
there is something to be said for it. There was probably a reason why all those years ago a virgin
bride was best. I think a lot of things that have happened in the world in the last two hundred years
that has made that virtue fall to wayside, and I get that. I really do, but I don’t have to agree with it. I
want to my husband, whomever he may be, to know that I have never or will never take anyone else
into my body. It’s his. It should be a sacred right and it’s the only thing I can give him that money can’t
buy.
Once I finish shooting, I’m finished with all my parts. I don’t have to be here anymore. I’ve been
in a hotel for months now, since we are on location in Estonia, it’s not going to be a long flight home.
I board my Regal Air flight, first class. Since it’s so late, there is no one else in the section. I fall
asleep almost as soon as we take off. Less than three hours later, I’m at the baggage claim. The taxi
ride to the house I bought for my parent’s is blissfully short. I’ve only been here once, but it’s my
home base. I pay the driver and take my bags up to the front door.
Using my key, I let myself in. My parents are already in bed because, unfortunately, I can hear
them having sex. Ugh. I mean, I guess it’s a good thing that they love each other so much, but I really
don’t want to hear that. To be fair, they didn’t know I was coming home.
The lights are off, and I run into something… Something that wasn’t there the last time I was here.
“Bloody hell!” I scream, dropping my purse and keys, then lift up my foot and clutch it. My whole
foot is throbbing.
“Who’s there?” a man, not my dad, shouts as he comes out of my parent’s bedroom.
Of course, I scream again. The lights flip on, and I see that it’s definitely not my dad, but his best
friend. “Uncle Ray?” I ask, confused. He’s naked as hell, brandishing a cricket bat. As if he can read
my mind or something, he drops the bat and covers himself up.
“Paysh?” he says, equally confused.
“Patience?” my mum says, running out of her room. Her open dressing gown billowing behind her.
“Mum?”
And then, because I needed to see this, my dad comes out of the bedroom in his jockey shorts,
which isn’t that weird, but then Ray’s wife, Auntie Rita, rolls right out of there too with one wrist
handcuffed, in a purple silk and lace nightie.
“Pum Pum, you’re home.” I look at my dad. It’s like he’s a stranger right now.
“I am,” I say, looking around the room. My mum has finally closed and tied her dressing gown. I
take a deep, calming breath. “What’s going on here?” I gesture to group of them wildly.
“It’s not what you think,” Dad says.
“Uh-huh. So tell me.”
“We are a quad.”
“What?” I ask. My mind is racing to catch up with whatever this is.
“We are all together. We have been together for twenty-two years. Tonight is our anniversary,”
Auntie Rita says.
I just nod. I don’t say anything. I can’t say anything. Ray and Rita have been in my life for as long
as I can remember. I knew my mom got pregnant with me when she was eighteen and at university.
Ray and Rita always lived right next door to us. They did everything with us. Holidays, my school
plays which there were a lot of vacations. Even dinner, most nights. I just thought they were all best
friends. I always thought of them as extension parents.
“Say something, Patience Aria Winters.”
“Which one of you is my dad?” I blurt out. I always thought I looked like Ray, but I didn’t dwell
on it. As soon as the words are out of my mouth, I regret them. It doesn’t really matter, does it?
“Well, uh, we don’t know, but I had you. I swear,” Mum says.
“Why didn’t you say anything?”
“We weren’t sure how you’d react. When you were a baby, it was easy. The four of us did it all.
Feeding, changing, soothing. Even as you got older the first six years of your life, we carried on as we
always did, but then someone said something to us when you started primary school. We didn’t want
you to be embarrassed. You were getting more acting jobs. We knew you were going to be a big star,
Patience. We didn’t want the press to get wind of unconventional lifestyle and cause you problems
down the road. We did what we thought was best. You don’t remember Ray and Rita being here all
the time?” I nod because I do remember it. My mind flashes back to the time I fell off of my bicycle
and Rita was the only one home. She didn’t work when I was little. She bandaged my knee and kissed
my boo-boo. I vividly remember saying “thank you, Mama.” How in the hell could I have forgotten
that? Who forgets a second set of parents? A self-absorbed bitch that’s who.
“I do. Rita stayed at home with me during the summer.” I look her, really look at her. She used to
hang the moon for me, and I just forgot about it. I can’t imagine what she’s been going through all
these years. As Auntie Rita, I loved her, but it couldn’t have been the same for her and it certainly
wasn’t the same for me. My budding success robbed us. I have to make it right, but not tonight. Not
while everyone is so… undressed.
“That’s right. I didn’t work. They all did, but I took care of the house and cooking.”
“Toad in the Hole,” I murmur, suddenly vividly remembering making it by her side in the house
we all must have lived in before I started school.
“That’s right. It’s her recipe.”
Okay. I’m in Hollywood ninety-nine percent of my time before that I was a theater geek. I’ve seen
some crazy shite before. I’m also pretty sure everyone is embarrassed by their parents at some point
during their awkward adolescence. I can totally handle this.
“What kind of quad?” I ask. My dad, Roger, I guess I need to start differentiating, nods like he
knows what I’m meaning, which is good, because I have no idea what I mean.
“Quad might be misleading, but that’s what we call it. We are all together, all in love.”
“Desperately and equally,” Rita says, moving closer to my mum, grabbing her hand. I watch as my
mum squeezes it.
“Why am I an only child?” I ask, praying that they didn’t stop having kids because of me.
“Rita had a miscarriage about nineteen years ago and neither of us ever got pregnant again,” Mum
says.
“Not for lack of trying,” Ray says, making me laugh.
“Jesus, go put something on, Ray,” Dad says. Ray backs out of the room and disappears into the
bedroom.
“Nothing has to change, Pum Pum.”
“Um, not to be difficult but this most assuredly changes everything,” I say as Ray comes back into
the hallway.
“Patience, please. We are sorry for lying but don’t shut us out,” Mum says, and I smile.
“Mummy, please. You know me. I was just confused, but now my entire childhood makes sense.
You should have told me, but I get why you didn’t.”
“What are saying, Paysh?” Ray asks moving to my dad, who takes his hand and Rita’s in his. The
four of them are standing, together, like an immovable wall.
“We are a family. We always have been. Now, I have four parents who I’m pretty sure all love
me.”
“We do,” Rita and Mum say at the same time. Dad and Ray nod vigorously.
“I knew it. I knew my parent’s best friends wouldn’t come see me in school plays if they didn’t.”
“We should probably tell you one other thing,” Mum hedges.
 “What?” I ask, cautiously.
“Okay. This is where it gets legally confusing. I’m married to your dad and Ray is married to
Rita, but the four of us did a commitment ceremony as a group and as four separate couples.”
“Okay, so to clarify. Mum and Dad are married in the eyes of the law. As are Ray and Rita. Then
Ray and Dad committed to each other, You and Rita committed to each other. Dad and Rita did the
same and you and Ray rounded that out.”
“Yes.”
“Okay. Well. I guess I’ll see you guys in the morning then. I quickly buss kisses on each of their
cheeks and grab my purse and carry one before dashing up the stairs.” As I walk past the bedroom, I
glance inside. The largest bed I’ve ever seen in my life is in there as well as several dressers, and not
one, but two sex swings hung right next to each other in one corner. Nope. Not going there.
“I’ll get your suitcase, Pum Pum.”
“No need, Dad. I’ll grab it in the morning. I have stuff up here. Happy Anniversary.”
After shutting myself in my room, I pull some pajamas out of my dresser. I strip down and throw
the One Direction T-shirt and pair of shorts on. Only then do I remember my foot is killing me. I look
down at it and see the bruise already starting to form. Oh, well, nothing I can do about it now. I slide
into the crisp sheets of my bed.
Well, that was certainly interesting.

When I wake up in the morning, I’m not surprised the find the four of them sitting around the dining
room table, eating breakfast. Fully dressed in proper pajamas, thankfully. I pour myself a cup of tea
from the teapot on the table. I grab some toast and bacon and sit down. Ray and Dad are reading the
paper, while Rita and Mum talk quietly. I have several months before I have to be anywhere. My next
shoot doesn’t start until May. It’s filming in Sussex, so plan on staying in London for a good long
while.
“Sweeting, you must have a lot of questions for us,” Rita says.
“Not really. I just can’t be calling you and Ray by your names anymore. So, I’ve decided to
change that up if there are no objections.” No one says anything, so I continue. “I think Mama and Da,
will work, like before. What do you think?”
“I think that would be lovely,” Mum says, grasping Mama Rita’s hand.
“We all do, Pum Pum.”
“How long are you home for?” Mum asks.
“At least until May. I can stay at a hotel if that’s a better option. I know you gave up twelve years
together for me. I don’t want to be the cause of any more separation.
“We wouldn’t dream of it, Patience. This is your home.”
“Technically, I bought it for you, but…”
“But nothing. Stay as long as you like. It’s not too weird for you is it?” Dad asks.
“Well, other seeing way too much of Da, it’s fine.” That garners a laugh. “I do have one question
though.”
 “We all have sex,” Mum blurts out before slapping a hand over her lips. Everyone looks over at
her.
“Uh, good for you, but that’s not what I was going to ask.”
“Sorry. Continue.”
“How did this happen? How did you know the others would be into it?” I take a bite of bacon in
order to stop talking.
“Oh, well. Ray and I were roommates at university and so were they. We hung out and dated
casually, but it felt like something was missing. One night we had a few too many beers down the pub
and one thing led to another. I had never and still haven’t been attracted to another man. Just Ray.”
“It’s the same for us too,” Rita says.
“Love will do that to you. Pure and simple. Love knows no boundaries and it never fails, always
remember that, Paysh,” Ray says, surprising me. He’s usually the funny guy. I’ve never heard him say
anything so… poignant before.
“Hear, hear,” Dad says, rubbing his arm.
“Alright, enough of that,” I say wiping a stray tear that escaped at his words. Suddenly, the
doorbell rings. “I’ll get it,” I say, leaving the dining room. Moving to the front of the house, I pull the
front door open.
“Delivery for Miss Patience Winters. Patience Winters? Where have I heard that name before?”
He looks at the label and back at me several times. “The movie star, Patience Winters?”
“I wouldn’t say star, but yes I am she,” I say, offering him my press junket smile.
“Wow. Cool. Sign here,” he says thrusting a iPad at me. Using my finger, I sign it. “Could you also
sign this? My daughter loves you.”
“Sure, do you have a pen?” He pats his pockets down with one hand, but comes up with nothing.
“No, shite.”
“Hang on,” I say reaching into the bowl of crap mum keeps by the front door. It’s mostly change
and rubbish mints, but I find a mini hot pink Sharpie in the mess. I sign my name to the piece of paper,
a receipt, I think. I take the box from him and thank him. Opening the box, I find a note and a gorgeous
red gown, along with all the proper Regency undergarments. Holy shite. Are these crotchless
drawers? I’ve never worn anything so elaborate before.

Wear this tonight. Get your own shoes, girl. XX Holly.

This is how I find myself being cinched into a corset tighter than a vise by my mums ten minutes
before my taxi is set to arrive, but we did it. I stare at myself in the mirror not recognizing myself.
Rita curled my hair to look like Daphne’s in Bridgerton. My boobs are right under my chin, and the
pearls I borrowed from Mum look amazing, just kind of nestled there.
“You look beautiful. Tonight is going to change your life. I can feel it, Sweeting,” Rita says,
looking at me. She’s beaming with pride; just likes she’s always done. I could kick myself for not
realizing how much she loved me. I pull her into a hug, which is the first time I’ve done so since I
was six, I believe. I pull Mum into out hug and kiss both of their cheeks.
“Thank you, Mama. Mum.”
After a quick goodbye from the Dads, I hop in the taxi, ready for wherever this night will take me.
 three
LOGAN

A s soon as we get to the Pinnacle, I see a huge, ornate sign by the entrance way that reads:
Welcome to The Pinnacle.
This is an exclusive, all-inclusive club hidden in the heart of London. Here, no one knows your
name. Privacy is paramount. There are only a few rules here:
This is a 21 and up establishment. Guests are welcome but they must remain with the member at all
times.
Never discuss what occurs within these walls with any non-member. To get to this point, you signed
a non-disclosure agreement, remember that always.
No cellphones.
No cameras.
No Modern clothing. All of our patrons are to be dressed to the nines in Regency Attire only at all
times, unless utilizing a private salon. There are several shops in London we recommend, however
if you are looking for something couture, be sure to contact Migan Jorgensen. She has created all
of our proprietrix’s wardrobe.
Do be sure to remember, on the last Saturday of each month we hold The Crisis, a no holds barred,
hedonistic party where non-members can see what we are all about.
Here we are all Lords and Ladies.
Here we can be whomever we want.
Whatever your pleasure: cards, billiards, drinks, dancing or if your daring, be sure to check out
The Auxiliary, where all things debauched dwell.
Come inside and party like it’s 1820, because here, it’s forever the Regency Period.

I read each rule. As I do, I get more and more excited. Like Christmas morning when you’re ten
excited. I’m barely in the doors when I decided to join. I step into an antechamber and meet with the
owner, and fill out paperwork. I also sign the NDA. We chat for a few minutes while she runs my
credit card.
“Welcome to the Pinnacle, Lord Reynolds. Enjoy your evening,” she owner says, smiling at me.
She’s a consummate professional. If she knows who I am, she doesn’t say anything.
“Come on this way,” Jimmy says, leading me over to a locker area. “Phones go in here. You keep
the key until you leave.”
“Oh, okay,” I say. The sign is making sense now, not to mention the additional rules the owner
said she’d email me.
“Welcome to the Pinnacle, gentleman. I’m Elyse. Should you need anything, anything at all, please
don’t hesitate to ask. Enjoy The Crisis.” She gestures toward the entryway.
“Thank you,” I say, not knowing what to expect.
The entryway is thick red velvet curtains. Automatically, the curtains part and we are in the main
salon. It looks like pretty much every fancy bar in the world, but the historically accurate touches are
what makes it stand out. We make our way to the bar and order shots of Jameson. I throw mine back,
savoring the delicate spicy flavor of it. On the way over, Jimmy told me that most of the team are
members here. It’s a place to go where we aren’t mobbed by fans. The way it was described to me is
Julia Roberts could be drinking a dirty martini right next to you, but you can never tell a soul. In here,
no one cares who you are, they are pursuing their own pleasures. That kind of anonymity is unheard
of. It was recently released in the press that I am the highest paid rugby player in the world and damn
sure gold diggers came out of the woodwork. No fucking thanks. I am glancing around the room, when
the curtains part again and my breath leaves my lungs in an undignified woosh.
“Who’s that?” I ask, looking again at the woman who is now coming toward us with the owner,
Holly Fraser. I feel like I’ve seen her before, but I can’t place her. She’s so beautiful, it’s almost like
she isn’t real. Her red dress should be illegal with the way it clings to her curves. Her strawberry-
blonde hair is curly and it’s begging me to touch it. To run my fingers through it. As she’s walking
toward me, her blue eyes don’t leave mine. She’s perfection, practically floating toward me,
surrounded by ethereal red gauzy fabric. The red in her dress actually matches the red in my
waistcoat.
“Mate, come on. That’s Patience Winters,” Jimmy says.
“The actress? What’s she doing here? Who is that man she’s with? I ask, then feel immediate and
irrational anger and jealousy at the thought of that beauty being with anyone other than me. The
reaction is so visceral that it takes me by surprise. I’ve never reacted to a woman like this.
“I don’t think she’s taken. At least not publicly. Who knows with actresses? Who is that beauty
with her?”
“Lady Holly,” I say, still staring at Patience. God as my witness, nothing short of death could take
my eyes off her.
“How the hell do you know her, mate?” Jimmy asks. I can tell he’s pissed about something, but
what I couldn’t say.
“She’s the owner. I met her when I signed up for membership.” One minute in this club and I was
hooked. I’m dressed like the duke of nothing, but fuck this is fun. Hands down, the best six thousand
dollars I’ve ever spent. The yearly dues are less at five thousand, but it’s going to be so worth it.
“I met with someone else entirely when I signed up.”
“I’ll introduce you,” I reply, feeling every bit like a duke who is about to give his mate a proper
introduction to a lady in my acquaintance. How Regency. I’m not gonna lie. I fucking love this shit.
“They are coming toward us,” Bobby Gallagher, another teammate of ours says from my
right. He’s dressed like Mr. Wickham in Pride and Prejudice. The ladies flock to him. No matter the
century, ladies love a man in uniform.
“My Lords, this Lady Patience. Lady Patience, Lords James, Robert, and Logan. Make her feel
welcome,” Holly says before leaving her with us. For the briefest of seconds I wonder how she knew
Jimmy, when he had never met her, but Patience smiles and my heart skips a goddamn beat. Jimmy
takes off after Holly like a lightning bolt just singed his ass. Bobby shakes her hand first, but then it’s
my turn. Our hands touch and I freeze.
 Without a doubt, this is my woman.
Mine. Mine. Mine. My inner caveman comes alive for the very first time. I step closer to her, still
holding her hand. Her scent hits my nose and I’m lost in a haze of Chanel perfume and something
uniquely her. Apples maybe…
My soulmate.
My everything.
“It’s a pleasure to meet you, Lady Patience,” I say, before leaning down and kissing the back of
her hand, never breaking eye contact with her.
“Likewise,” she says, blushing. “But, um…” she begins, worrying her bottom lip. Why is that so
fucking hot? “Which lord are you?” Her accent is sexy, and I’d give anything to here that voice say my
name. Preferably, over and over as I pound into her. Whoa. Slow down, player.
“Logan Reynolds, at your service.”
“Logan Reynolds? The hooker?” Out of context, that would be bad, but I chuckle anyway. Her
eyes widen when I nod.
“Rugby fan?”
“Oh, God. Yes.”
At that moment, a woman comes up to Bobby and pulls him away, leaving the two of us. Standing
there. I’m still holding her hand, though it’s down at our sides now. She didn’t wear gloves, but then
again neither did I.
“I am he. Is this your first time here?” I ask, as a string quartet starts to play. People begin to
dance, and champagne corks begin to pop behind the bar area.
“Yes. I just got back to London.”
“Where were you, if I may ask?”
“On location in Estonia.”
“Sounds interesting.”
“It was alright, but I am glad that’s done. I might have some post-production reshoots, but that will
mostly likely be done on a soundstage in California.”
“That’s pretty cool,” I say, as the song playing shifts quickly into another one. Patience’s face
lights up when she hears it.
“Oh, it’s Taylor Swift’s Love Story,” she says, bopping her head along to the music. “It’s my
favorite song. What the hell is Holly up to?” That last bit was muttered, and it makes me wonder how
well she knows Holly.
“Would you like to dance?” I ask.
“Yes. I would.” Since I still have her hand in mine, I lead her onto the dance floor. We dance like
we’ve been doing it every day since the beginning of time. Just before the song ends, I stop and pull
her as close to me as she can get. She licks her lips in what I hope is anticipation.
Oh, come on now. She’s fucking mine.
 four
PATIENCE

O h. My. God. I was just dancing with Logan Reynolds. The Logan Reynolds. The rugby god
himself. I know perfectly well that I own a stake in the team he plays for, but I can’t bring myself to
care that this might be ethically wrong or something like that. The lovely string quartet moves
effortlessly into another song, Faithfully, by Journey and then his lips are on mine. The rest of the
room blurs around us. It’s just him and I. My knees go weak and as if he knows it, he grips me harder
to him. There are too many layers between us to, so I can’t feel him, but God, how I want to. For the
first time, I want to.
What can I feel are his lips pressed to mine. Our breaths mingling. He tastes like whiskey and
fire. Then his tongue sweeps into my mouth and I let him devour. I devour him in return. Vaguely, I can
hear Firework by Katy Perry and I fleetingly think that it’s appropriate but then he switches up the
kiss. Deeper, harder, and infinitely just more. That’s all I’ve got. Somehow, my back is now pressed
up against a wall. When did we move? I don’t know because my eyes are closed. My hands roam his
back as I get lost in him.
In this.
In us.
I don’t know how long we kiss for. I lose track of everything. Eventually he pulls away from me
and my eyes pop open. I’m dizzy.
“Why did you stop?” I ask, so breathless. It’s like I’ve run a marathon.
“I am about two fucking seconds from taking you against this wall, Patience. I… I don’t know
what’s come over me.”
My hand moves from his back, and I place it on his cheek. I smile up at him, because did I fail to
mention that this man is a giant god. I know for a fact, he’s 6’4 and weighs at least sixteen stone. He’s
a big boy and I like that. A lot.
“You are going to be trouble, Reynolds. I can already tell.” Then he grins. Fuckity fuck, he’s hot
as hell.
“So are you, milady.” Shite. Why did he say it like that? Like it was a caress. I hear a tiny moan
escape from my lips as my core clenches and I feel a rush of liquid heat slide down my thigh. Can you
come just from words without even being touched? I take an assessment of myself. My nipples are
hard and rubbing against my corset. How did ladies get anything done back in the day? Crotchless
knickers and overworked nipples? I wouldn’t get a damn thing done.
“What just happened, duchess?” he asks, his voice harsh and gravelly.
“N… Nothing,” I lie.
“What a pretty liar you are, Patience.”
 “I’m not a liar,” I lie again. His index finger trails my cheek, then he traces over my lips and down
my chest rubbing the tops of my tits, back and forth, he rubs me.
“Tell me, did you come?” he asks, his lips against my ear. His devilish tongue hits the shell of my
ear. I shiver. Full on shiver.
“No. Of course not. Who comes in the middle of a crowded room?”
“Plenty of people, I’m sure. But there’s no one in this little alcove but us.”
“There isn’t?” I ask, peeking around his broad shoulders. I see that he is indeed correct. We are
all alone. “Kiss me again,” I demand.
“Answer my question, duchess.”
“Yes,” I hiss when his lips dip to my neck. The quartet slides into Chains by Nick Jonas and I
can’t help but feel that this whole night has been catered to me.
“Good girl,” he murmurs against my lips before kissing me again. I don’t know how long we’ve
been kissing. Then I hear a throat clear, delicately. Logan stops kissing me and we both look at the…
intruder. Holly and either James or Robert.
“Holly, Jimmy,” Logan says. So, James. “How can I help you?”
“Perhaps you’d like entry into a private salon? We were just on our way to one when we came
across you.”
“Private salon?” I ask, after swallowing thickly.
“Do you realize your corset has been loosened?” Holly asks, making me look down at my chest at
the same time Logan steps back in front of me, shielding me from view. No nip slip, but you can see
them, nonetheless.
“Avert your eyes, Jimmy, unless you want them blackened,” Logan growls. It vibrates all through
me.
“Already averted, mate.”
“Uh, no,” I say, mortified. I try to reach behind me and tighten the laces, but my stupid arms are
too short.
“Turn around, duchess,” Logan says, his voice low. I do what he says automatically. He deftly
tightens the corset and ties it tight. He drops a kiss to my shoulder before spinning me back around.
“Lead the way Lady Holly,” he says, taking my hand in his. Our fingers interlace and I swear nothing
has ever felt more right than this does. Holly produces a key from her pocket and hands it to Logan
after we stop in front of a door.
“The Green Salon,” she says, winking at me. What is her deal? Then she’s off again, leading
Jimmy further down the hallway. Logan unlocks the door and opens it. Inside, there is faux candlelight
lighting our way. There is an elegantly decorated queen size bed in the corner. A fireplace with two
chairs in front of it and a what I can only call a… sex couch in another corner. There is also a small
fridge hidden smartly. And, you guessed it. Everything is green and gold. The music from the main
room is piped in here, but it’s softer. Perfect. He clicks the lock into place. The sound harsh, yet it
makes my pussy clench in anticipation. The way he’s looking at me make me think he knows that I’m
dripping for him. Only him.
We don’t say anything. What can we say? We rush to each other before another breath is taken.
Our lips meet, frantic for some reason. My hands touch every inch of his back, what I can reach
anyway.
“Patience?” he asks. I’m so into this, into him, that I didn’t realize he took his lips off of mine.
“Yes,” I say after clearing my throat.
“Please tell me that I can have you.”
 “Yes,” I say, without hesitation. There is just something about this man that I can’t explain. He
looks at me like I’m the only girl in the world. He makes me come undone. It’s too much. Too fast. But
I’m falling in love with him anyway. I don’t really know this man. We’ve barely spoken to each other,
but somehow none of that matters.
Nothing matters.
Nothing but him and I.
This.
Us.
“Thank fuck,” he growls, spinning me around. My corset is unlaced in seconds. I let it fall to the
floor, my dress falling without the tight corset binding it to my body. I’m not wearing a bra or the shift
thing that Holly sent. I am wearing the crotchless knickers though, and I wish I weren’t. I quickly pull
them down my legs. I skipped the stockings, and I wore Birkenstocks because I hate heels, unless I
absolutely have to wear them. I leave them inside the flounce of the dress and step out of it. This is
the first time I’ve been naked in front of anyone as adult that wasn’t a female in a wardrobe
department. To say that I’m nervous would be an understatement.
“Turn around for me. Slowly,” he says. I do that and our eyes meet. His green ones are feral. They
excite me. Am I really going to do this? I wonder to myself as his eyes greedily wander over my
body. Yes. Yes, I’m going to do this and I’m going to love it. Consequences be damned.
“I think you are quite overdressed, milord,” I say, reaching for him. I fling his overcoat down his
arms and unbutton his waistcoat. Belatedly, I realize that it’s the same deep crimson as my gown. I
don’t have to think about that. It too is gone. His shirt is quick to go. He toes out of the big black boots
he has on, reaches down and pulls his socks off. My hands reach for the button flap thing on his
trousers. Opening them, I see he’s not wearing anything else. They fall to his ankles, and he kicks them
away. We are both blessedly naked. My eyes roam his body. He’s all muscles on muscles and that hip
V thing I’ve read about has my mouth going dry. I swallow. Then I continue down. His cock is bloody
huge. And I want it. In me. The fierceness in which I do want it surprises me. But it shouldn’t. Not
with him. I can’t explain it. I don’t want to explain it. I want to feel it.
“Did you go commando in another man’s fatigues?” I ask, giggling. I don’t know why I said that. It
was just the first thing I could think of other than fuck me. Hard, fast, slow, gentle. Dealer’s choice. I
just want him… so I reach for him. The heat coming off of him is radiant. I’m drawn to him in a way
I’ve never been drawn to anyone before.
“Yes,” he groans as my hand wraps around his hard length.
“I heard you’re not supposed to do that,” I moan as I he pumps his hips, thrusting his cock into my
tightening hand. Why does that turn me on so much?
“Fuck, duchess. He gently moves my hand off of him. “You have no idea how much I want your
touch, but I’ll come if you keep doing that.”
“I thought that was the idea.”
“Fuck,” he growls. I love that he’s so growly. He hauls me up into his arms. My legs wrap around
his waist and my arms around his neck. He kisses me as he walks toward the bed. Suddenly, I’m
dropped to the bed. He grabs my legs and pulls me closer to the edge, so my arse is hanging off of the
bed.
He drops to his knees and spreads my thighs open. He doesn’t say anything, but he gives me a
wicked look and licks his lips.
Lamb to the lion.
I’m ready to sacrifice every covenant I hold dear to this man.
I’d set the world on fire for him and let it burn, burn, burn.
 five
LOGAN

H oly fucking shit. This girl is amazing. My cock is harder than it ever has been before. It’s leaking
like crazy too. Patience’s pretty pussy is wet for me. I feel like a king, instead of the duke I’m
pretending to be. I can see how her pussy shines for me like a fucking star in the night sky. I prop her
legs up on the bed frame for support and spread her wider for me. I’m already on my knees ready to
worship her. Starting at her ankles, I lick and kiss my way up her legs, alternating back and forth
between her long, toned legs. When I reach her thighs, I breathe her in. She’s sticky here from when
she came earlier, without my touch. I avoid that place on her because I want my first taste of her to be
straight from the source. What will her orgasm be like when I touch her? When I lick her? When I’m
buried nine inches inside of her? Unable to help myself, I gently bite down on her thigh. When she
moans, I bite down a little harder. There is something about knowing that I am leaving a mark on her
that makes me feel like a savage beast. After doing the same thing to her other thigh, I move higher,
nipping her hips.
“Why?” she gasps.
“Why what, duchess?” I ask. My voice sounds tortured and unlike my own.
“Why are you teasing me, Logan?”
“Because I don’t want this night to end,” I reply honestly.
“Oh, Logan. I don’t want it to either, but I am no achy for you. I need you,” she says, softly. So
softly, my heart breaks in a way that I didn’t know was possible. Fuck. I grip my hands into fists on
my thighs. There’s nothing I wouldn’t give this woman. Nothing I wouldn’t do for her. My mind is a
war with the rest of me. How could I have fallen so deeply for a woman I met an hour or so ago? If
there is anything I’ve learned in my life it’s that love doesn’t follow the rules. It makes you break
them. All I can do is nod, because if I open my mouth to speak I’ll say something crazy, and she’ll
leave me. That can’t fucking happen. happen. Ever. Being this close to her, a hairs breath away, the
scent of her drives me wild. Like a witch, she has me under her spell, one I never want broken. Damn
it all to hell, I need the taste of her sugar my tongue before I take her.
Because I will be taking her.
Keeping her.
Claiming her.
Owning her.
She’ll own me too. Body and soul, she’ll rule me like the goddess, queen, duchess, she is.
I run my tongue up her slit. From top to bottom. One first taste of her sweet juice and I am hooked.
I’ll crave this taste until the day, the motherfucking second that I die.
“Logan,” she moans as I eat her pussy. She’s so responsive to my touch and that’s fucking
amazing. My eyes scan up her belly to her tits, to her eyes. She’s looking down at me like I rule the
world and I feel like I do at this very moment.
My tongue slides into her tight hole and I watch her as her mouth opens in a perfect O shape. Her
hands tangle in my hair as she moves her hips, riding my face. Shallowly, I slide my finger into her.
She tighter than I imagined she would be. I add a second finger into her. Pumping them in out of her,
like my cock is about to do. She’s murmuring nonsense, but I can’t understand what she’s saying. With
my tongue on her clit and my fingers inside of her, I make her come. I am rewarded with a flood of
wetness from her. She’s panting and moaning my name over and over. Fuck. The sound of her like this
made me come, but I am still hard as hell. Standing, I look down at her. Her eyes are open but slightly
glossed over. My ego inflates knowing that I’ve done this to her, and no other man ever will again.
She’s mine now. She has to be. She has a sweet, contented smile on her face.
“Move up onto the bed,” I tell her. She crawls to the center of the bed and lies back on the
pillows.
“God, Logan. Please. Hurry. I need more. Please,” she begs, and I lose my mind. She’s so fucking
beautiful. How could anyone ever so no to her?
I move onto the bed and between her open thighs. Leaning down, I kiss her. She moans when she
tastes herself on my lips. I can’t get enough of this woman. I move my lips down her neck to where I
can feel her pulse. I suck and bite there, knowing that she’ll wear my mark there too. She doesn’t try
to stop me. I move down her body, licking every inch of her as I move. She gasps as I pull an already
hard, pale peach colored nipple into my mouth. My hands are on her tits, feeling the weight of them in
my hands. I move to the other one and give her more of that, while my cock thrusts against her belly.
Then I feel her hand wrapped around my cock again.
“Patience, please, don’t,” I say through clenched teeth. “I have to be inside of you.”
“I want to taste you too,” she says bringing her hand back up between us. She gathered my come
from before. My eyes widen as I watch her lick her palm and each one of delicate fingers clean of my
seed. Holy hell. I could die right now, but I don’t want to. I’d be missing out on her. Patience. Her
name is litany in my head.
“Jesus,” I growl before leaning down and kissing her again. She drags her fingernails down my
chest, and I welcome the bite of pain. She’s got me all kinds of messed up right now.
“Take me, Logan. Make me yours,” she says, kissing me again.
Gripping my cock, I move her down a little bit, and pull a leg up to hook around my hip. I run my
cock through her wet fold. I rub her clit with the head before dragging it back down her slit to her
opening.
“There’s no going back after this, Patience. Tell me to fuck off. Tell me to stop,” I say, praying she
doesn’t say either of those things or anything like it.
“I’m yours, Logan. Take it.” My eyes pop up to hers.
“You’re a virgin?”
“Yes,” she whispers. “Don’t stop.”
I slide into her slowly, savoring the way her walls clench around me as I enter her. Leaning down,
I kiss her again as I push through her cherry. She gasps into my mouth but keeps kissing me. I wait,
giving us both a chance to adjust to this. I move my lips to her ears, licking the shell and the place just
behind her ear that smells of her perfume.
“You’re my first too, Patience. My first and only.” She gasps again, but I don’t give her chance to
say anything as I begin to move. Slowly at first. Savoring. Always savoring. She wraps her other leg
around my hip and tightens them both. Somewhere in my mind, I faintly hear a cello. Take Me To
Church by Hozier is playing and I can’t help but to think the soundtrack of tonight was catered to us.
Somehow. Patience moves her body in time with mine. She meets me thrust for thrust as I take her,
knowing all the while she’s taking me too.
 six
PATIENCE

“Y ou’re my first too, Patience. My first and only,” he says making me gasp. He’s a virgin too?
How the hell can that be possible? He’s hot and famous, women must throw themselves at him all the
time. Well, that pisses me off, so I choose not to think about that. He’s proficient at this, I think. Of
course, I don’t really know. All I know is how I feel. I feel both dead and alive at the same time. I
feel safe yet desperately in danger. I never understood what the women in the romance novels I love
so much meant. With my legs wrapped around his waist and my hands clenching his forearms, I try to
meet him as he thrusts into me, but the end result of that is just being fucked into the bed and I can’t
complain. I would never complain. I feel everything and nothing all at the same time. It defies logic.
To be his first and only is a dream come true. To know that there was never anyone before me
makes me determined to ensure there’s no one after me. He’s bare inside of me, and I can feel every
ridge and vein of him, like he’s tattooing himself on me. I’m not on birth control, there was never a
need before, but he doesn’t know that. We didn’t even ask any questions. From the moment I walked
through those velvet curtains and our eyes met, I was his. In every way, for every day moving
forward. I knew it. It like a supernatural force brought us together. This right here. Us, joined as one,
was always the end result. The only result possible.
My pussy clenches around him and he groans, fucking me faster and faster. My orgasm builds and
builds until it explodes. Literally. I scream his name and tighten my thighs around his hips like I
imagine a snake does to its prey. As crazy as it seems I don’t want him to pull out of me. I know I’ll
love and want this man until my dying breath.
“Patience!” he shouts, before his whole body tenses up and I feel him fill me with his hot seed.
It’s almost scalding and it’s definitely branding me. Branding me in the best way.
My breathing is harsh; coming in pants and gasp, and it matches his. Still inside me, still
impossibly hard, he drops all of his weight down on me and I welcome it. My arms wrap around him
as he kisses my chest, more like he murmurs over my skin, but it feels like kisses. I shiver under him. I
want him again.
“You must be cold,” he says, pulling out of me gently, but I regret the loss of him all the same. He
rolls off the bed and I scramble to join him. I move to my clothes and start to put them on. “What are
you doing? Are you leaving?”
“I thought you were done with me,” I say, suddenly shy. I don’t know why. He’s seen, touched, and
tasted every inch of my body. Not to mention he was inside me.
“Don’t misunderstand me, duchess. I’ve staked my claim and you won’t be going anywhere. Get
back over here and let me have you. Again, always, forever,” he says, throwing back the covers on
the bed. I drop the gown in my hands, and run to him. He catches me and our lips meet again. I can’t
get enough of this man. He drives me wild. Suddenly, I am on the bed again and he’s slammed back
inside of me. I can’t help feeling a sense of rightness. Like he’s exactly where he belongs. Like I’m
exactly where I belong.
“Logan,” I moan, which seems to be all I can do.
“I know, Patience. I know.” He hasn’t moved yet, he’s just in me. A part of me. With each passing
second the undeniable bond between us grows stronger.
“You’re killing me,” I say as I flip us over. He goes easily, thankfully. I am not sure I could have
done that without his help. My hair falls around my shoulders. It’s wild, I caught a glimpse of it in the
mirror when I was standing.
“How so?” he asks as his hands land on my hips and begin to roam up my ribcage until he’s
holding my tits in his hands.
“In the best way, I promise. I just need…” I trail off.
“I know what you need. Put me inside of you.” Lifting off of him, just a little bit, I grip his cock
and stroke him off while I glide my pussy over him. “Fuck, Patience. That’s exactly what I am lacking
right now. Put. Me. Inside. You. Now,” he growls. I smirk at him and stroke him slowly, desperately,
one, two, three more times before I do as I was told and position him at my entrance. Then I slide
down his shaft slowly. So slowly. Any and everything to prolong this. His hands make their way back
to my hips. He grips them tightly. When he’s balls deep inside of me, I begin to move. I alternate
bouncing and grinding on him. I tug on my nipples before sliding my hand down to my pussy. I rub my
clit in time with my bounces. His eyes widen and I smirk at him. Despite never having done this
before, the only thing I do in my spare time besides hitting the gym is read romance novels. If I’m not
reading them, I am listening to them. I’ve retained a lot of knowledge from those delicious bitches.
Feeling bold, I take my pussy juice covered hand and reach behind me and rub his balls.
“God, this feels amazing,” I moan. His hand tighten on my hips.
“Hell yes it does,” he agrees. “Come for me, Patience. Let me see you let go.” He removes one
hand from my hip and rubs my clit, sending me right over the edge.
“Logan, don’t stop. Don’t stop,” I cry, over and over until I feel him fill me again. As soon as he
does, I drop down on him. Satisfaction hums through my body as I try to catch my breath. His hands
wrap around my back, and I snuggle into his chest.
“Patience?” he asks after a while. I pop my head up and look at him.
“Yes?”
“Thank you for giving yourself to me. I will always honor that gift.” I smile at him and moan as I
scoot forward to meet his lips. “Shit, duchess. You’re going to be the death of me.”
“That is most ardently not what I want,” I tell him.
“Most ardently? I do believe your Jane Austen is showing.
“You’ve read Pride and Prejudice?”
“It was required reading in high school, but I’ve read it at least ten times since school.”
“Me too.”
“What else do you read?” he asks, stroking his strong fingers over my back. Like I can think when
he does that.
I’m in so much trouble here.
 seven
LOGAN

I look at her while she thinks about my question. I don’t know how the hell I got so lucky but I’m
thanking God that I came to this club tonight. I shudder to think if she had met someone else here. She
wouldn’t be so thoroughly mine right now.
“Romance novels mostly. You?” she asks.
“I can’t believe I’m saying this, but I also read romance novels.” She grins then, but not in a way
that she’s making fun of me.
“Really?” she says, excitedly. She moves off of me and sits on the bed with her legs crossed in
front of her. “What are you reading right now?”
“I’ve never told anyone that before. You are sworn to secrecy.”
“I would never tell anyone, Logan. I promise.” Then she makes an X over her heart. She’s
adorable. Sexy and adorable, it’s a heady combination. I move to sit up. I clasp her hand in mine and
bring it to my lips, placing a kiss on the back of her hand.
“Thank you. I am reading two, currently. One on my Kindle and one paperback.”
“Two. That’s what I do. Except one on my Kindle and one on Audible.”
“I haven’t ventured into Audible yet. So the e-book I’m reading is Stir by ChaShiree M. and the
paperback is The Duke’s Debauched Duchess by Celeste Monroe.” She claps her hands excitedly. I
get it. I might be the steamiest historical romance novel I’ve ever read.
“Really? It’s so good right? I know Celeste. It’s her penname, but you know her too, actually.”
“Are you telling me that Holly Fraser is Celeste Monroe?”
“Yes. You can’t tell anyone though. She hasn’t even told her parents.”
“She better. Isn’t being made into a movie?”
“Yes. Pre-production is already under way. Filming starts in May.” My eyes widen, realization
dawning on me.
“Are you going to be the Duchess of Stoke-on-Trent?”
“I am. It hasn’t been announced yet. That’s in April.”
“Who’s the duke?” I ask before I can stop myself. I vividly remember the scene in the apple
orchard on the ducal estate. There’s no way that’s not going to be in the movie.
“He hasn’t been cast yet. I did chemistry readings, but nothing was good enough.”
“Hmm…”
“Why?”
“No reason. Tell me what your reading,” I say, changing the subject. No one else is going to be
that fucking duke but me. My first phone call tomorrow is to my agent. I wouldn’t be the first athlete to
step in front of the camera. In fact, I was asked to be in movie last year but turned it down. Patience
Another random document with
no related content on Scribd:
toivomuksia — se oli kuin kevätaamu, jolloin kaikki on tuoksua ja
sopusointua ja toivoa kesästä, joka seuraa.

Saavuttuani kaupunkiin, jossa minun ja seurassani matkustavan

naisen piti olla yötä, kirjoitin hänelle vastauksen, runomuotoisen
myöskin, jonka lähetin hänen sisarelleen pyytäen tätä toimittamaan
sen perille.
14. ETELÄ.

Saavuttuani kälyni luo lähdimme heti matkalle etelää kohden.

Matkaseurueeseemme kuului paitsi kälyäni, hänen kaksi kaunista,
viisasta poikaansa, heidän kasvattajansa, minä, kamarineiti ja
palvelija. Mahduimme koko joukko suuriin matkavaunuihin, jotka
olivat varustetut kaikenlaisilla mukavuuksilla; olimme niissä kuin
kotonamme ja saatoimme pysähtyä, milloin halutti. Tämä oli varmasti
miellyttävin matkustustapa. Rautateillä saattaa olla etunsa, mutta jos
tahtoo todella nauttia matkustuksesta kauniin seudun läpi, täytyy
kulkea omissa vaunuissaan, olla oma herransa eikä kiusaantua
höyrykoneen raivottarista, konduktööreistä sekä vieraiden ja usein
vastenmielisten ihmisten ikuisesta edestakaisin liikkumisesta.
Liikkuvassa pienessä kodissamme vallitsi mitä iloisin mieliala.
Poikien hilpeä puhelu, henkevät kysymykset ja viisaat huomiot
ilahuttivat mieltämme, samoin palvelijoiden lapsellinen ihmetys, jolla
he suhtautuivat kaikkeen näkemäänsä uuteen. Opettaja lisäsi
myöskin osaltaan yleistä hilpeyttä. Hän oli omituinen olento ja aito
saksalainen. Koti oli ollut köyhä ja hän oli saanut kasvatuksensa
eräässä seminaarissa; senjälkeen oli hän ankaralla työllä ja suurilla
kieltäymyksillä ansainnut sen verran, että oli voinut opiskella
teologiaa eräässä yliopistossa. Ei ole surkuteltavimpia olioita
Saksanmaassa kuin poloiset teologian ylioppilaat, joiden päätettyään
opintonsa täytyy usein odottaa kahdeksan ja kymmenenkin vuotta,
kunnes saavat niukan toimeentulon. Tämäkin kandidaatti oli
odottanut kymmenen vuotta turhaan. Hän oli tänä aikana elättänyt
itseään opetustyöllä ja kun hän oli monipuolisesti sivistynyt mies ja
luonteeltaan moitteeton, oli kälyni ottanut hänet poikiensa
opettajaksi. Mutta näistä hyvistä ominaisuuksista huolimatta oli
hänen käytöksessään uskomatonta kömpelyyttä, sitä
naurettavampaa, kun hänessä oli suuri annos itserakkautta. Hänen
arka kohtansa oli se, että hän luuli itseään runoilijaksi. Hän kirjoitti
nimittäin alituisesti runoja, ei ainoastaan omaksi ilokseen, vaan
saadakseen myöskin kunniaa parnassolla. Hän esitti itse runojaan ja
niiden kuuleminen oli kerrassaan tuskallista, sillä kuulija sai koko
ajan ankarasti taistella nauruaan vastaan.

Bernissä näin ensi kerran alpit. Kumarsin näiden ihanien maan

jättiläisten majesteettia ja tunsin itseni sitä vapaammaksi ja
iloisemmaksi mitä suuremmaksi ja mahtavammaksi luonto
ympärilläni kävi. Kauhunkuvat ja synkät näyt, jotka ennen olivat
minua vaivanneet, olivat kuin pyyhkäistyt pois. Minua kiusasi vain se,
etten aina voinut nauttia omalla tavallani. Erinäiset muodolliset seikat
vaativat nimittäin myöskin osansa — niinpä meni aina pitkä aika
aterioimiseen, kun ulkona ihana auringonlasku loi hohdettaan
kauniille maisemalle tai olisi voinut käydä katsomassa
taulukokoelmaa tai muuta nähtävyyttä. Olisin mielelläni viipynyt
kauan esineen luona, joka minua miellytti, ja oikein vaipunut sitä
katselemaan, mutta opettaja, jolla oli kello toisessa ja matkakäsikirja
toisessa kädessä, ei antanut minulle rauhaa. Olimme tuskin
päässeet jonkun nähtävyyden ääreen, kun hän jo katsoi kelloaan ja
huusi säikähtyneenä: »Ah, Herra Jumala, meillä ei ole enää
minuuttiakaan aikaa!» ja riensi lyhyin askelin toiseen paikkaan, josta
huomautettiin kirjassa.
 Kun olimme kulkeneet Sveitsin läpi ja tehneet ihanan matkan
Rhône-virtaa myöten, saavuimme Hyèresiin Provencessa, jossa
aioimme talvehtia.

Hyères oli siihen aikaan ruma pieni kaupunki, jonka melkoisen

suuri maakaistale erotti merestä. Tämä maakaistale on kokonaan
oranssipuutarhojen peitossa ja päättyy toisella puolella hiekkaiseen
tasankoon, johon meri pääsee vain vaivoin tunkeutumaan
muodostaen ikäänkuin suota ja lätäkköjä. Kun emme vielä tunteneet
oikeita teitä, näin meren ensi kerran tältä taholta. Se teki
luonnollisesti minuun mitä surullisimman vaikutuksen. Olin usein
unelmissani halannut nähdä meren ja kuvitellut sitä kaiken ylevän,
loppumattoman ja majesteetillisen vertauskuvaksi. Nyt näytti se
minusta pieneltä ja rumalta. — Olimme marraskuussa; ilmat olivat
koleita, seutu ei esiintynyt edukseen, ei mikään siinä kyennyt niin
mahtavasti vaikuttamaan mielikuvitukseeni kuin Sveitsin alpit.
Majatalo oli kylmä ja epämiellyttävä. Kehnosti varustetut talot,
matottomat kivilattiat, kamiinit, joita ensi kerran näin ja joissa
polttopuina käytettiin pieniä kimppuja viiniköynnöksen oksia,
inhoittava mistral-tuuli, joka ensimäisinä päivinä puhalsi lakkaamatta
— kaikki tuo oli omiaan masentamaan mielen eikä tuntunut erittäin
lupaavalta.

Opettaja, joka oli varustautunut parhaansa mukaan oppiakseen ja

nähdäkseen kaiken, oli toimeliaisuudessaan hankkinut myöskin
suosituskirjeitä muutamille kaupungin merkkihenkilöille. Ilmoittamatta
mitään kälylleni, oli hän jo heti ensimäisenä päivänä käynyt näiden
luona, ja tästä johtui, että seuraavana päivänä ilmestyi luoksemme
kaksi naista, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi ja tarjosivat
palvelustaan. Kohteliaisuudestaan huolimatta tekivät he kuitenkin
epämiellyttävän vaikutuksen kälyyni. He olivat aitoa maalaista
porvarisväkeä ja kun heidän kasvatuksensa oli ollut sen mukaista ja
he olivat äärimmäisen uteliaita ja lavertelevia, tekivät he meille
epähienoja kysymyksiä ikäänkuin olisivat tahtoneet sanoa: Meillä on
joukko hyviä ystävättäriä, tämä täytyy kertoa heille. Mutta kun he
tämän ohessa yhä tarjosivat palvelustaan, täytyi olettaa, että he
aikoivat usein käydä meitä tervehtimässä. Kälyni suhtautui aina
sangen pidättyväisesti uusiin tuttaviin eikä ollut vähääkään
mielissään tästä hyökkäyksestä. Hän nuhteli opettajaa, joka suuresti
pahastui siitä. Oleskelumme etelässä ei siis alkanut ollenkaan hyvillä
enteillä ja minä aloin tuntea syvää koti-ikävää ja ajattelin haikealla
kaipauksella rauhallista koti-elämäämme, ystäviäni ja kaikkea sitä
rakkautta, joka kotona minua ympäröi. Tämä hirveä tuska kalvoi
minua useamman viikon, olin kuin kuumeessa ja ajattelin, että
rakkaus on sydämen todellinen etelämaa.

Vähitellen hälveni kuitenkin tuskallinen ikävä ja etelä alkoi avautua

minulle. Olimme vuokranneet mukavan asunnon niin sanotulla
Palmutorilla, josta oli ihana näköala oranssilehtoihin, niitä
kehystäville vuorenkukkuloille, merelle ja Hyèresin saarille. Meri
näyttäytyi nyt minulle toisessa valossa kuin ensi kerroilla. Näin sen
tummansinisten aaltojen murtuvan kallioita ja luotoja vasten, joita
peitti rehevä kasvullisuus, kukkivat myrtit ja pensaankorkuinen
kanerva. Harhailin kukkuloilla pinjapuiden keskellä, joiden hauraiden
oksien pitkät neulaset soivat tuulessa kuin eolinharput ja joiden
välistä äkkiä avautui vapaita, ihania näköaloja. Välistä vaelsin
sisämaahan päin yli kukkuloiden ja läpi ihastuttavien laaksojen,
joissa ikuisesti viheriöitsevät tammet, joiden runkoja sirot
köynnöskasvit kiertelivät, muodostivat vihreän lehtikatoksen kedon
kukkaismaton yli. Tai lepäilin minä kirkkaiden vuorivirtojen partaalla
näiden rientäessä merta kohden syleillen pieniä saaria, joilla kasvaa
villinä punaista ja valkoista oleanteria — paratiisillisia paikkoja,
joiden rauhaa ja hiljaisuutta ei ihminen hurjine intohimoineen tunnu
koskaan häirinneen.

Nyt vihdoinkin osoittautui etelä sellaiseksi kuin olin uneksinut.

Tämän luonnon näkeminen täydensi minulle opettajani tauluista
saadun käsityksen. Käsitin vihdoin täydellisesti puhtaan kauneuden
ihanteen, joka on olemassa vain itseään varten ja ilmenee muodon
täydellisyytenä, kuten myöskin kreikkalainen henki sen käsitti
vastapainoksi keskiajan transcendentaliselle käsitykselle, jota
aikaisemmin olin yksinomaan pitänyt arvossa. Piirustaessani yhä
luonnon mukaan ja tutkiessani sen pehmeitä kauneusviivoja ja valon
ja värien vaihtelua, käsitin, kuinka kaikki siinä saarnaa
sopusuhtaisuutta — sana, joka oikeastaan sisältää kaiken henkisen
ja sielullisen kauneuden määritelmän. Näin henkeni silmillä
Olympolle kokoontuvan olentoja, joiden kauneus oli iloisenvakaata,
ikuisia tyyppejä, jommoisia vain Feidiaan tai Praxiteleen fantasia on
luonut. Näin ihmeellisten temppelien kohoavan, jotka henkevöittävät
itse kivenkin, ja sopusointuisuudellaan täydentävät maiseman
sopusoinnun, ja tunsin itseni vakuutetuksi siitä, ettei henki taistele
materiaa vastaan, vaan kirkastaa sen ja luo siihen sielun.

Sitäpaitsi sain myöskin miellyttäviä tuttavia. Väsymätön

opettajamme keksi erään saksalaisen musiikkimiehen, joka
terveytensä tähden oleskeli Hyèresissä, oli todella lahjakas ja sävelsi
kauniita lauluja. Hän kävi usein luonamme iltaisin ja säesti minua.
Kälyni rakasti liian paljon musiikkia ollakseen näitä käyntejä vastaan.
Näistä illoista muodostui minulle todellisen tyydytyksen lähde, sillä
laulaminen on aina ollut suurimpia taiteellisia ilojani. Se vain oli
epämiellyttävää, että taiteilijaparka koetti maksaa kiitollisuuden
velkaansa ottamalla laulujensa sanoiksi opettaja-runoilijamme
sepustuksia; hänen runottarensa oli nimittäin täällä eteläisen taivaan
alla käynyt pelottavan hedelmälliseksi. Runoilija oli ylen onnellinen,
kun häntä näin tulkittiin, ja oli sanomattoman hullunkurista nähdä
hänen kuuntelevan säveltäjän kauniita lauluja, jotka säestivät hänen
kehnoja sanojaan. Hän seisoi tavallisesti nojaten kamiinia vasten
kädet ristissä rinnalla, silmät maahan luotuina ja tyytyväinen hymy
huulilla! Poloinen runoilija! Jospa hän olisi tietänyt, miten hänen
julkeutensa milloin suututti, milloin nauratti minua.

Mutta hänen valloitushaluinen henkensä ei pysähtynyt tähän. Hän

oli antanut esittää itsensä pormestarin rouvalle, joka oli saksatar ja
saanut hänet joka sunnuntai pitämään kodissaan protestanttisia
jumalanpalveluksia sekä maanmiehilleen että muukalaisillekin.
Näissä tilaisuuksissa saarnasi opettajamme ja säveltäjä johti laulua.
Pormestarin rouva oli ankara protestantti ja riemuissaan siitä, että
katolisessa ympäristössään oli löytänyt tällaisen uskon ankkurin.
Opettajan yhteiskunnallinen asema oli turvattu. Pormestarin rouva oli
kaupungin ensimäinen nainen ja upporikas. Hän kohteli
opettajaamme kuin Messiasta ja palvoi häntä siinä määrin, että tämä
oli menehtymäisillään itserakkauteensa. Pormestarin talossa
varustettiin eräs sali kirkoksi ja sinne hankittiin alttari ja urut.
Seurakunta oli suurilukuinen. Kävin siellä poikien kanssa melkein
joka sunnuntai enemmän laulun kuin saarnan takia; kälyni teki meille
seuraa mikäli hänen terveytensä salli. Tutustuin näissä tilaisuuksissa
ennenkaikkea talon naisiin sekä kahteen Strassburgista kotoisin
olevaan sisareen, jotka viettivät täällä talvea vanhemman sisaren,
nuoren kauniin lesken, terveyden vuoksi. Kiinnyin pian lämpimästi
nuorempaan sisareen. Oli vaikea sanoa, mikä hänessä veti
puoleensa, sillä hän ei ollut niin kaunis kuin sisar. Mutta häneen
täytyi mieltyä, kun hänet vain näki, sillä hänen kalpeista kasvoistaan
ja tummista silmistään kuvastui »suurten mysteerioiden» sielu
kiehtoen koko elämän ajaksi sen, joka sitä rakastaa. Hän oli vasta
kahdeksantoistavuotias, perinpohjin sivistynyt tyttö, perehtynyt
kasvioppiin, piirusti erinomaisesti ja soitti hyvin pianoa. Hän kävi
vielä uskonnollisissa asioissa taistelua, jonka minä olin jo suorittanut.
Vertaillessani itseäni häneen, tunsin, kuinka etäällä jo olin siitä
mystillisestä sieluntilasta, joka kaipaa suoranaisia ilmestyksiä. Hän
oli saanut käsiinsä kirjan, jonka oli kirjoittanut muuan Sveitsin
kuuluisimmista protestanttisista saarnaajista ja siitä luuli hän
löytäneensä totuuden. Tämän vuoksi hän kirjoitti hänelle ja paljasti
koko sielunsa tuolle ankaralle, kuuluisalle miehelle. Mutta hänen
sielussaan oli, kuten minunkin, vielä muita mahtavia, oikeutettuja
tarpeita, joiden tähden hän sai käydä katkeria taisteluita. Sisarukset
olivat vuokranneet muutamia huoneita pormestarin talosta.
Paulinella — se oli ystävättäreni nimi — oli vapaa pääsy talon niihin
huoneisiin, joissa flyygeli ja urut sijaitsivat ja joissa ei tavallisesti
kukaan oleskellut. Saapuessani hänen luokseen tapasin hänen
usein jommankumman soittokoneen ääressä soittamassa vakavaa
musiikkia, kuten Bachia ja Beethovenia, harvinaisella
ymmärtämyksellä. Musiikki vaikutti häneen niin, että hän usein
soittaessaan vuodatti kyyneleitä. Joskus, kun hänen sydämensä oli
liian täysi, lankesi hän polvilleen, kätki kasvot molempiin käsiinsä ja
itki katkerasti. Ymmärsin häntä täydellisesti tällaisina hetkinä, mutta
vielä enemmän rakastin häntä hetkinä, jolloin nuoruus ja hänen suuri
älynsä saavat voiton tunteellisuuden kuiluista. Silloin oli hän
miellyttävin olento mitä ajatella saattaa. Tällainen oli hän tavallisesti
pitkillä, yhteisillä retkillämme. Löydettyämme kauniin paikan meren
rannalla, korkealla kukkulalla tai muualla, asetuimme rauhassa
nauttimaan. Keskustelimme tuttavallisesti tai teimme työtä, sillä
emme koskaan lähteneet ulos ilman piirustustarpeitamme.
Nautimme tällaisina hetkinä täysin siemauksin nuoruuden ja jalon
ystävyyden onnea. Miten ihania olivatkaan nuo rikkaan, täyteläisen
ja todella vapaan elämän hetket!

Omistimme kaiken: korkeat henkiset harrastukset, tulisen

pyrkimyksen, ihastuttavat ympäristöt, rajattoman vapauden.
Turhanpäiväiset sivuseikat, jotka niin usein pilaavat parhaat hetket,
eivät luoneet varjon rahtuakaan mieleemme. Toiveet, levottomuus,
epäilys, katumus — kaikki oli hälvennyt. Pelkkä oleminen tuotti
tyydytystä ja usein oli minulla vain yksi ainoa toivomus: autuaasti
sulautua elämänkaikkeuden sopusointuun ja viattomuuteen.

Mutta luonto ei ole kuitenkaan suonut ihmisten, jotka ovat täällä

syntyneet, kehittyä yhdenmukaisesti tämän sopusoinnun kanssa,
kun se on heidän vereensä pannut niin tulisten intohimojen ituja, että
se yllyttää heitä tihutöihin ja leppymättömään vihaan. Näin tästä
pelottavia esimerkkejä. Tosin ei voi tietää, mitä järkevä ja lempeä
kasvatus tekisi näistä ihmisistä, sillä heidän kyvykkäisyytensä on
suuri; kiinnyin heihin hartaasti. Yksinäisillä kävelyretkilläni tutustuin
maalaisiin, heidän tapoihinsa ja tarpeisiinsa ja pian olin niin yleisesti
tunnettu, että useamman kuin kerran — kun olin eksynyt oudoilla
teillä — kuulin nimeäni huudettavan, ja joku lapsi, talonpoika tai
vaimo opasti minut oikealle polulle. Etenkin pääsin heidän
suosioonsa maalaamalla heistä muotokuvia. Muun muassa olin
maalannut kaksi sievää sisarusta ja lahjoittanut toiselle heistä
kuvansa, jonka hän lähetti sulhaselleen Touloniin. Muutamia päiviä
tämän jälkeen tulivat he luokseni tuoden minulle suuren korillisen
appelsiineja, joiden peitteenä oli hurmaavia kukkasia. Pohjolassa
olisi tämä ollut kallis lahja, mutta tässä siunatussa seudussa on
köyhälläkin antamista vastalahjaksi rikkaalle. Tämä rakastettava teko
asetti tyttöset minun tasalleni, ja näin sen hyvillä mielin. Vastasin
heidän vierailuunsa. Heidän asuntonsa oli samanlainen kuin maan
köyhälistön yleensä: pieni viheliäinen makuukamari ja arkihuoneena
talon pihamaa, jota kaunisti avomaassa kasvava appelsiinipuu.
Sisarukset istuivat pihassa ompeluksineen. Oli tammikuu, jolloin
pohjolan köyhälistö hytisee jäätyneillä kaduillaan, kylmissä
ullakkohuoneissaan tai kosteissa kellareissaan. He eivät olleet
vähääkään hämillään odottamattomasta vierailustani, vaan tarjosivat
minulle siron kohteliaasti puutuolin istuimeksi ja puhelivat hauskasti
ja älykkäästi tuhansista pikkuseikoista, vaikkakin tunnustivat, etteivät
osaa lukea eivätkä kirjoittaa.

Pieni protestanttinen seurakuntamme päätti käydä herran

ehtoollisella. Opettajamme avuksi saapui Toulonista protestanttinen
saarnaaja. Tällä kertaa ei minkäänlainen tuska häirinnyt rauhaani ja
tehnyt minua arvottomaksi ottamaan osaa veljeysateriaan.
Päinvastoin tunsin kirkonmenon jälkeen vetäytyessäni huoneeseeni
sellaista rauhaa, että sydämeni oli kuin täynnä viehättäviä sointuja.

Ranskalainen saarnaaja vaati virkaveljeään kerran käymään

Toulonissa, jolloin hänellä oli tilaisuus saarnata rangaistusvankilan
saksalaisille vangeille. Tämä suostui luonnollisesti ilomielin.
Päätettiin, että Pauline, molemmat pojat ja minä lähtisimme mukaan.
Olin Hyèresiin matkustaessamme käynyt Toulonin vankilassa ja sen
onnettomien asukkaiden näkeminen oli minua syvästi surettanut ja
nöyryyttänyt senvuoksi, ettei heidän alennustilaansa ollut syynä
ainoastaan rikos, vaan myöskin inhimillinen oikeus, joka älykkäällä
julmuudella on valinnut vangeille kaksivärisen, keltaisen ja punaisen
puvun ja täydentänyt sen kahleilla tekemättä useinkaan
minkäänlaista eroa hairahtuneen ja parannukseen mahdollisen
poloisen sekä ihmisyytensä menettäneen rikoksentekijän välillä.
Näin silloin ensimäistä kertaa tuollaisen rangaistuslaitoksen ja
mieleeni nousi kysymys, oliko yhteiskunnalla oikeus rangaista tuolla
tavalla, eikö se itse ollut syypää rikoksiin, joista se rankaisi ja
vastasiko tällainen rangaistustapa tarkoitustaan? Olin tuskin
uskaltanut luoda silmiäni noihin onnettomiin pelosta, että varomaton
tai utelias katse nöyryyttäisi heitä vielä enemmän. Tunsin heitä
kohtaan sanomatonta sääliä ja odotin suurella osanotolla
edessämme olevaa toimitusta. Rangaistusvangeille oli varattu
asuntoja vanhaan sotalaivaan, jonka kajuutasta oli muodostettu
kappeli. Siellä tapasimme noita onnettomia viiden kuudenkymmenen
paikkeilla, useimmat heistä olivat kotoisin Elsassista. Opettaja oli
sangen liikutettu ja teki voitavansa saadakseen muut samaan
mielentilaan. Hän tehosti kristinuskon kauneinta puolta julistaen tälle
tuomitulle ihmisjoukolle, että on olemassa oikeus, joka voi armahtaa
ihmisten hylkimiä, ja että tämän armahduksen saaminen on Jumalan
ja ihmisten välinen asia, kokonaan riippumaton maailmasta; sanoipa
hän niinkin, että vangin puku voi muuttua kunniavaatetukseksi
Jumalan edessä, kun sen alla sykkii puhdistunut sydän.

Muutamien onnettomien kasvoille oli syttynyt kirkastuneen toivon

hohde, joka oli sanomattoman liikuttava. Saarnan jälkeen oli meillä
lupa puhutella vankeja. Siellä oli m.m. hyvään perheeseen kuuluva
nuori saksalainen, joka oli opiskellut ja tunsi useita,
opettajallemmekin tuttuja saksalaisia professoreja. Hän oli palvellut
Algierin muukalaislegionassa ja hoitanut rykmentin rahastoa.
Heikkona hetkenä, kuten hän itse sanoi, oli hän ottanut rahaa
huostassaan olevasta rahastosta toivoen voivansa sen myöhemmin
maksaa takaisin. Ennenkuin hän kuitenkaan ehti sen tehdä, tuli asia
ilmi ja hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi rangaistusvankilaan.
Viisi vuotta oli kulunut tästä kauheasta ajasta ja hän oli koko ajan
käyttäytynyt niin moitteettomasti, että pastori ja johtajat olivat jo
lähettäneet Pariisiin anomuksen hänen rangaistusaikansa
lyhentämisestä. Tähän voidaan nimittäin suostua, jos syyllinen
todellisella parannuksella sovittaa rikoksensa. Joka viisi vuotta on
ollut rangaistusvankilassa turmeltumatta ja päinvastoin edistynyt
hyvässä, on tosiaan armahduksen arvoinen. Olimme puheissa
muidenkin kanssa, joiden useinkin sangen lapselliset tunnustukset
meitä liikuttivat. Niinpä sanoi meille muuan elsassilainen talonpoika
lapsellisen yksinkertaisesti: »Löin vihapäissäni eukkoni kuoliaaksi ja
täällä saan nyt istua elinaikani. Olisinpa ajoissa saanut kuulla kaiken
sen hyvän, mitä meille nyt neuvotaan, en ehken koskaan olisi tehnyt
pahaa.»

Jätimme heidät vihdoin luvattuamme lähettää heille saksalaisia

raamattuja — ainoa, minkä luulimme voivamme tehdä heidän
puolestaan.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan olimme aikoneet viettää osan

ajastamme Hyèresissä ja osan pohjois-Italiassa, mutta luovuimme
siitä ja päätimme asua koko ulkomailla olo-ajan Hyèresissä. Surin
Italiaa, mutta iloitsin jäädessämme Hyèresiin, jossa viihdyin yhä
paremmin ja sain uusia, miellyttäviä tuttavia. Muuan näistä, iäkäs
vallasnainen, oli minulle erittäin ystävällinen ja tutustutti minut
erääseen ranskalaiseen, jonka asunto oli samalla torilla kuin
meidänkin. Tämä oli vanhaa ylimyssukua, vielä nuori, mutta halvattu,
niin että pääsi vain vaivoin kävelemään. Hän oli upporikas ja saattoi
kaikilla mahdollisilla tavoilla lievittää tilaansa. Hänellä oli kaunis talo,
mainio kirjasto ja viehättävä puutarha, jossa hän kamaripalvelijansa
taluttamana tai rullatuolissa kulkien, nautti raitista ilmaa. Hienosti
sivistynyt, henkevä pariisitar oli hänen esilukijanaan ja hoiti samalla
emännän tehtäviä, kun hänellä oli vieraita, joista hän suuresti iloitsi.
Nuori ylimys oli sivistyneimpiä, henkevimpiä ihmisiä, mitä koskaan
olen tavannut. Hän oli aikaisemmassa nuoruudessaan ja ollessaan
vielä terve, matkustellut Saksassa, tunsi sen huomattavimmat
persoonallisuudet, ihaili saksalaista kirjallisuutta yli kaiken ja
kunnioitti ennen kaikkea Goetheä, jonka tuttava hän oli ollut. Olin
haltioissani tavatessani ranskalaisen, joka antoi niin rajattoman
arvon saksalaiselle hengelle ja ymmärsi sitä niin täydellisesti.
Sitäpaitsi oli hänellä tuo loistava, ritarillisen kohtelias käytöstapa ja
hienostunut äly, josta entisajan ranskalaiset olivat kuuluisia,
ennenkuin porvarisvalta hävitti ranskalaisen rakastettavuuden. Hän
oli minulle erinomaisen hyvä, salli minun vapaasti käyttää
kirjastoaan, lähetti joka päivä kukkia puutarhastaan ja pyysi minua
niin usein kuin mahdollista viettämään iltaa siellä. Hänellä oli oma
pieni, hienostunut seurapiirinsä. Sen tähtenä oli nuori ranskatar, jota
oli kohdannut kova onnettomuus: hänen miehensä oli menettänyt
järkensä. Hän asui nyt Hyèresissä, eräässä meren rannalla
sijaitsevassa huvilassa vanhan setänsä ja pienen tyttärensä kanssa,
jonka raju, oikullinen luonne oli omiaan herättämään pelkoa, että
tyttö joutuisi saman kohtalon alaiseksi kuin isä. Äiti oli perin
miellyttävä ihminen ja soitti erinomaisesti. Soittelimme usein
iltakaudet sairaan ystävämme luona, joka intohimoisesti rakasti
musiikkia. Minä lauloin ja ranskalainen rouva soitti. Ne olivat
nautintorikkaita hetkiä, sillä hän harrasti vain parasta musiikkia ja
tässä pienessä Ranskanmaan rajaseudussa esitti ranskalainen
Beethovenia niin täydellisesti, että vain harvoin olen sellaista kuullut.

Eräänä päivänä kutsui muuan sikäläinen perhe esilukijatar-neidin

ja minut tanssiaisiin, jotka kuninkaan syntymäpäivänä pidettiin
Toulonin amiraliteetissa. Siihen aikaan kuljettiin vaunuilla Hyèresista
Touloniin kahdessa tunnissa. Kun saavuimme perille, olivat
amiraliteetin salit jo täynnä ihmisiä. He tungeksivat parvekkeille ja
ikkunoihin nähdäkseen ilotulitusta ulkona. Sitten palattiin loistaviin
saleihin tanssimaan. Amiraali oli erittäin rakastettava ja antoi erään
adjutanttinsa toimeksi esittää meille tanssittajia ja tehdä yleensä
voitavansa saadakseen juhlan tuntumaan meistä juhlalta. Adjutantti
suoritti tehtävänsä kaikella kunnialla ja toimitti ympärillemme niin
paljon tanssittajia, että ehdimme tuskin hengähtää. Ranskalaiset
meriupseerit olivat sangen hauskannäköisiä aistikkaissa
univormuissaan ja heidän joukossaan oli hienoja, sivistyneitä,
rakastettavia ihmisiä niin että tanssin ilokseni. Niihin aikoihin oli
polkka vielä verrattain harvinainen tanssi Ranskassa, eivätkä
useimmat naiset sitä osanneet. Minä olin sitä jo tanssinut Saksassa
kaikkina mahdollisina muunnoksina. Sain sattumalta tanssittajakseni
erään meriupseerin, joka hiljattain oli käynyt Saksassa ja oppinut sitä
siellä. Muut parit, jotka olivat tottumattomampia kuin me, herkesivät
tanssimasta. Ympärillemme muodostui suorastaan piiri katselijoita ja
meille sateli ihailevia ja imartelevia huudahduksia. Olin hiukan
huumaantunut. Hieno, loistava juhla, kohteliaisuudet ja ylistely, jota
sain osakseni, tuottivat minulle miellyttävää tyydytystä. Vihdoin
neljän aikana aamulla nousimme vaunuihin ja lähdimme isäntämme
ja tanssittajiemme estelyistä huolimatta. Esilukijatar ja minä
palasimme yksinämme, ystävämme jäivät Touloniin. Hän oli
luonteeltaan mustasukkainen ja pilkallinen ja kiusotteli minua koko
ajan »valloituksistani», kuten sanoi. Kun olin vaiti, vaipui hän pian
syvään uneen. Elin vielä kerran uudelleen äskeiset hetket ja minun
täytyi tunnustaa, etten koskaan ollut nähnyt loistavampia tanssiaisia
ja ettei minua koskaan ollut niin paljon huomattu. Mutta mitä
enemmän tuota ajattelin, sitä tyhjemmältä ja ontommalta se tuntui.
Tanssi menetti äkkiä kaiken viehätyksensä, ja kohteliaisuudet, joita
minulle oli tuhlattu, tuntuivat mauttomilta ja mitättömiltä. Lähenimme
Hyèresiä. Aurinko nousi majesteetillisena merestä, joka lepäsi vielä
tummana kuin kuparikilpi, mutta muuttui vähitellen
purppurankarvaiseksi, mikäli elon antajatar säteilevän kehän
ympäröimänä nousi korkeammalle. Katselin tuota riemukasta näkyä
silmät puoleksi ummessa, kykenemättömänä siitä nauttimaan, sillä
olin lopen uupunut. Silloin selveni minulle varmana ja
epäämättömänä eräs seikka: seuraelämän ilot, jotka tähän saakka
olivat houkutelleet ja viehättäneet minua, olivat nyt menettäneet
kaiken merkityksensä elämässäni, niiden tenhovoima oli lauennut
kuten liian kypsä hedelmä putoaa puusta. Vastaisuudessa en enää
tavottelisi »suuren maailman» iloja enkä tanssisi.

Pauline, joka oli nuhdellut minua siitä, että olin lähtenyt,

tanssiaisiin, ei käsittänyt minussa tapahtunutta mielenmuutosta. Hän
piti näiden tanssiaisten tulosta askeettisen hengen voittona.

Sairas ystävämme kiusotteli minua menestyksestä, josta

esilukijatar oli hänelle kertonut. Hymyilin ja annoin hänen puhua, sillä
tiesinhän, mitä se oli minulle merkinnyt. Etsin jatkuvasti hänen
henkevää seuraansa niin usein kuin mahdollista.

Surulla näin eron hetken vihdoin lähenevän. Uudet ystäväni,

etelän viehättävä kauneus, piirustukseni luonnon mukaan — kaikki
tuo täytyi jättää ja se koski minuun syvästi. Tuttavamme rukoilivat
meitä siirtämään matkamme tuonnemmaksi, mutta kälyni ikävöi
miehensä luo, sitäpaitsi ei hän koskaan luopunut ennen
tekemästään päätöksestä.

Ei ollut siis muuta neuvoa kuin tyytyä tämän rikkaan ajan

muistoihin. Muutamia päiviä ennen lähtöämme kutsui sairaan
ystävämme seurapiiriin kuuluva ranskatar minut vielä eräänä iltana
huvilaansa koko yöksi. Suostuin ilomielin, sillä olin suuresti kiintynyt
tähän naiseen ja otin lämpimästi osaa hänen kohtaloonsa. Hänen
huvilansa sijaitsi viehättävällä paikalla. Välimeren aallot loiskivat
puutarhan muureja vasten. Muilta puolilta saartoivat sitä
viheriöitsevät kukkulat muodostaen sille ikäänkuin pesän ihanien
kasvien, tuoksujen ja kukkasten keskelle, joiden yllä palmut
huojuttelivat solakoita oksiaan. Asuinhuoneen parvekkeelta oli
näköala merelle ja saarille; siellä kiipeili köynnösruusuja pitkinä
kiehkuroina ja puiston puissa lauloi lukemattomia satakieliä.
Huonetta valaisi vain katosta riippuva kristallilamppu, jonka hento,
salaperäinen valo sekaantui yön tuoksuihin ja ääniin. Tämän
viehättävän tyyssijan emäntä istuutui flyygelin ääreen ja soitti Bachin
ja Beethovenin musiikkia, sitten lauloin minä Marcellon virsiä ja
muuta ihanaa ja myöhälle yöhön viivyimme toistemme luona tässä
runonkylläisessä, rauhallisessa tunnelmassa.

Vietin vielä kokonaisen päivän Paulinen kanssa, illan sairaan

ystävämme ja hänen seurapiirinsä parissa, sitten otin syvästi
liikutettuna kaikilta jäähyväiset.

Aikaisin aamulla seisoivat suuret vaunumme hevosineen

lähtövalmiina oven edessä. Katsahdin vielä kerran ikkunastamme
merta, saaria, oranssilehtoja, sairaan ystävämme taloa, Paulinen
asuntoa. Kaikki säteili aikaisen aamun ensi tuoksuissa ja
ruusuisessa hohteessa. Siunasin mennyttä aikaa ja kesken kaihon
asui syvimmällä mielessäni suuri tyydytyksen tunne kuten rukous.
Seurasin vihdoin muita, jotka jo nousivat ajopeleihin. Vaunujen
vieressä seisoi sairaan ystävämme kamaripalvelija, joka viime
terveisiksi herraltaan ojensi minulle ihastuttavan kukkavihon. Pois
vierivät vaunut, silmäni kylpivät kyynelissä, oleskeluni etelässä oli
päättynyt.
15. KOTIINPALUU.

Paluumatkamme kävi Dauphinén, Savoijin ja Sveitsin kautta. Juuri

viikkoa jälkeen sen ihanan päivän, jonka olin viettänyt suloisen
ranskattaren ruusuhuvilassa, olimme keskellä Dauphinén alppeja, ja
vaunut kulkivat hitaasti korkeahkojen kukkuloiden rinteitä kiertelevää
tietä pitkin. Pojat, opettaja ja minä kävelimme keventääksemme
kuormaa. Joka taholla kohosi korkeita, lumipeittoisia vuorenhuippuja;
tien kumpaakin puolta reunustivat jäälohkareet. Siellä täällä näkyi
mökkipahanen ja paljaita puita, joissa ei vielä ollut umppuakaan.
Pureva, jääkylmä tuuli pakotti meidät kääriytymään viittoihimme ja
kävelemään nopeasti. Pojat juoksivat ja hyppivät kalliolohkareiden ja
jäämöykkyjen yli. Opettaja pysytteli kaukana. Hän oli jo pitkät ajat
ollut minulle vihoissaan, kun olin seurustellut piireissä, joihin hän ei
voinut päästä kehnon ranskankielen taitonsa vuoksi. Kuljin siis
yksinäni mietteisiin ja muistoihin vajonneena. Ajattelin ikävöiden
kaikkea sitä, minkä juuri olin jättänyt. Vertailin viikko sitten
viettämiäni runonkylläisiä hetkiä tähän vaellukseen jäisessä
erämaassa jäykistyneen luonnon keskellä. Katselin lumisia huippuja,
jotka säteilivät kylmän auringon valossa ja minusta tuntui kuin olisin
nähnyt kohtaloni timanttikirjaimin piirrettynä jäähän: »Nuoruuden,
kauneuden ja runouden hetket suodaan ihanteen tavoittajille vain
rohkaisuksi ja mielen elvyttämiseksi. Mutta suurimmalta osalta on
heidän elämänsä lakkaamatonta taistelua, vaellusta yksinäisten,
hedelmättömien erämaiden halki, kuten tämä tie. Tahdotko ottaa
vastaan tämän tehtävän pelkäämättä sen vaatimia uhreja? Oletko
valmis näkemään sydämesi, jossa asuu ikuisesti polttava kauneuden
ikävä, lakkaamatta ristiinnaulittuna?»

Samana hetkenä, jolloin olin selvästi lukevinani tuon kirjoituksen,

juoksivat pojat luokseni ja toivat minulle orvokki-kimpun. He olivat
poimineet sen viheriästä maatilkusta jään ääreltä. Sitten riensivät he
etsimään uusia. Nämä kukat, jotka olivat niin erinomaisena
vertauskuvana ajatuksilleni, liikuttivat minua syvästi. Polvistuin
vaistomaisesti kivikkoiselle maalle ja puhkesin sanomaan: »Olen
valmis ottamaan vastaan tuon tehtävän, horjumatta tahdon kulkea
totuudenetsijäin yksinäistä polkua, ja olen kiitollinen tiellä
löytämistäni kukkasista.»

Viivyimme pari päivää Grenoblessa. Pojat, opettaja ja minä

halusimme nähdä suuren kartusiaaniluostarin. Kälyni pelkäsi
väsyttävää matkaa eikä tehnyt meille seuraa. Lähdimme siis ilman
häntä. Pienessä kylässä, muutaman tunnin matkan päässä
Grenoblesta, hankimme muuleja ja oppaan ja lähdimme kiipeämään
vuorille. Tie kulki ensin jyrkkien, ruohottuneiden vuorenseinämien
välissä. Syvyydessä kuohui alppipuro ja jättiläismäiset vuorenhuiput
kohosivat korkeuteen. Vähitellen kävi vihannuus niukemmaksi,
vuoret muuttuivat uhkaavammiksi, syvyydet kauhistuttavammiksi.
Vihdoin saavutaan alueelle, jossa kaikki kasvullisuus loppuu ja
kuolema ja kivettyminen saavat ylivallan. Tähän kauhistuttavaan
erämaahan johtaa jättiläismäinen kallioportti, jota nimitetään
kuoleman portiksi. Sellaiseksi varmaankin Dante kuvitteli helvetin
porttia, jonka ääressä täytyi luopua kaikista toiveistaan. Vähän ajan
kuluttua ilmestyy jälleen viheriöitsevän elämän merkkejä ja suureksi
ihmeeksesi olet 6000 jalkaa merenpinnan yläpuolella,
vuoritasangolla, joka on kuin paratiisi helvetin jälkeen. Se on vieläkin
korkeampien vuorenhuippujen saartama vihanta tasanko tuuheine
lehtimetsineen ja kirjavine kukkasineen. Tämän ihanan vuoristo-
keitaan keskellä kohoaa suuri kartusiaaniluostari, ensimäinen tämän
munkkikunnan luostari, jonka pyhä Bruno itse rakensi. Mahtavine
muureineen ja torneineen tekee se katselijaan melkein linnan
vaikutuksen. Luostarin muurien ulkopuolella sijaitsevaan pieneen
puurakennukseen, jonka alakerrassa on ruokasali ja yläkerrassa
joukko pieniä kammioita, majoitetaan naiset ja lapset, he kun eivät
pääse itse luostariin. Miehet otetaan luostariin ja saavat olla siellä
yötä. Kun maallikkoveli oli tarjonnut meille ruokasalissa hyvän
illallisen, lähti opettaja yöksi luostariin. Kadehdin suuresti tätä hänen
etuoikeuttaan. Olisin niin mielelläni nähnyt luostarin sisustan, jossa
aina pyhän Brunon ajoilta asti vuosisadat ovat kivettyneet. Pojat ja
minä otimme jokainen haltuumme kammion. Kaikissa oli
erinomaisen puhdas vuode, pesupöytä, tuoli, rukousjakkara,
krusifiksi ja vihkivesiastia. Viivyin myöhälle yöhön ikkunani ääressä,
ulos en enää päässyt, sillä talo oli lukittu. Ensin katselin
maallikkoveljiä, jotka olivat pallosilla kastanjakäytävässä, kunnes
luostarikellon soitto kutsui heidät sisään. Tämän jälkeen vallitsi
kaikkialla ylevä, suuremmoinen hiljaisuus ja rauha. Yksinäisiä vuoria
ja luostarin kookkaita rakennuksia valaisi kuu. Vähitellen häipyivät
maailman hetkelliset ilmiöt, mielikuvituksen harhanäyt, kiihkeät
toiveet kuin kaukaiseen uneen. Koko olevaisuus tuntui vain pelkältä
aatteelta, esineiden abstraktsionilta ja väreili kuin jonkinlaisena
alkunesteenä öisen taivaankappaleen hopeasäteissä. Kauan, kauan
katselin ulos ja minulla oli se tunne, että olin menettänyt
yksilöllisyyteni. Silloin kajahti äkkiä kellon ääni yön alku-elämän halki
väreiden kuutamossa kuin luomisrukous, joka kutsui kaikkeuden
jälleen yksilöllisiin muotoihinsa. Kirkonkello kutsui munkit keskiyön
messuun, jolloin veljet rukoilevat niiden sielunrauhan puolesta, jotka
ovat jääneet alas synnin ja viheliäisyyden maailmaan. Tämän
säännön pohjana oli varmaankin suuri tunne: sääli, vapahtava
armahtavaisuus niitä kohtaan, jotka kärsivät vielä enemmän
siveellisesti kuin ruumiillisesti, voimakas rakkaus, joka tahtoisi
pelastaa kaiken pimeydessä ja rikoksissa harhailevan. Kenties oli
näiden munkkipoloisten joukossa uskollisia sydämiä, jotka vielä
osasivat rukoilla uskossa. Mutta ah! Tässä maailmassa, joka kerta
kaikkiaan on sellainen kuin se on, eivät pelkät tunteet ja rakkaus
riitä. Täytyy myöskin ennenkaikkea ajatella ja toimia, ja joka kerta
kun voimia ei käytetä elämän suureen työhön, tapahtuu synti
edistyksen lakia vastaan.

Seuraavana aamuna ennen viittä kuulin maallikkoveljen äänen

oveni ulkopuolelta. Hän kertoi, että ulkona oli oikea rajuilma ja että
oli mahdotonta lähteä paluumatkalle. Nousin ylös ja havaitsin ilman
todella kauhistuttavaksi. Koko ihana keidas, illalla vielä niin vihanta,
raikas ja kukoistava, oli nyt kuin harmaan, raskaan hunnun peitossa.
Synkät, merkillisen repaleiset pilvet riippuivat melkein maahan
saakka peittäen kokonaan ympärillä kohoavat vuoret. Räntäsade
valui virtanaan maahan. Opas vakuutti tien olevan tällaisella ilmalla
vaarallisen. Olin edesvastuussa poikien hengestä ja kuitenkin tiesin
toisaalta, että kälyni olisi suuressa sydäntuskassa, jos emme palaisi,
sillä Grenoblessa saattoi olla aivan kaunis ilma. Opettaja tuli
luostarista ollen myöskin sitä mieltä, että meidän täytyisi odottaa.
Sillävälin kertoi hän meille näkemistään ja kuulemistaan luostarissa,
m.m. eräästä saksalaisesta munkista, joka oli ollut siellä yli
viisikymmentä vuotta käymättä kertaakaan maailmassa ja joka oli
melkein unohtanut äidinkielensä. Eniten oli häneen kuitenkin