The Water Cycle Curtis Slepian

Visit to download the full and correct content document:

https://ebookmass.com/product/the-water-cycle-curtis-slepian/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Resilience Shield Dan Pronk & Ben Pronk & Tim
Curtis

https://ebookmass.com/product/the-resilience-shield-dan-pronk-
ben-pronk-tim-curtis/

Nutrition Through the Life Cycle 7th Edition, (Ebook

PDF)

https://ebookmass.com/product/nutrition-through-the-life-
cycle-7th-edition-ebook-pdf/

The Crow Cycle Book #2: LitRPG Series Dem Mikhailov

https://ebookmass.com/product/the-crow-cycle-book-2-litrpg-
series-dem-mikhailov/

Man In the Water Jon Hill

https://ebookmass.com/product/man-in-the-water-jon-hill/
Nutrition Through the Life Cycle 7th Edition Judith E.
Brown

https://ebookmass.com/product/nutrition-through-the-life-
cycle-7th-edition-judith-e-brown/

Edexcel Igcse Chemistry. Revision Guide. Solution

manual Cliff Curtis

https://ebookmass.com/product/edexcel-igcse-chemistry-revision-
guide-solution-manual-cliff-curtis/

Process Control Instrumentation Technology 8th Edition

Curtis D. Johnson

https://ebookmass.com/product/process-control-instrumentation-
technology-8th-edition-curtis-d-johnson/

Advising the Ultra-Wealthy: A Guide for Practitioners

1st ed. Edition Gregory Curtis

https://ebookmass.com/product/advising-the-ultra-wealthy-a-guide-
for-practitioners-1st-ed-edition-gregory-curtis/

Book of the Found: AESLI-01 (The JAK2 Cycle 4) V.E.S.

Pullen

https://ebookmass.com/product/book-of-the-found-aesli-01-the-
jak2-cycle-4-v-e-s-pullen/
Nonfiction

t
i

I
i

I I
l
I
I

l t
.'\

Nof o Drop to Drink

I

Irl
i\t
 STRATEGIES & SKILLS
Comprehension Vocobulory
Strotegy: Summorize oquifer, ortesion well. condense,
Skill: Couse ond Effect evoporote, groundwoter, oosis,
porous, precipitolion, woter cycle,
Vocobulory Strotegy woter loble, wetlond
Context Clues
Content Stondords
Science
Eorth ond Spoce Science

Word Count: 2785*r

Photogr.pti, Cr.dlt Cover Goh ttoh/Aflo/Getiy tmages

'rThe lotalword count is bared on word! in comprete senrencer found in the running texl, ,idebars, heading,
and captions. Numerak and wordr in phrates that comp.ise l.bel, diagrgms, and he;dingi are
not includer_

ConnectED.mcgrow-hil!.com

Mc
Graw
Hiil
Education

Copyright O 2016 McGrow-Hill Educotion

All rights reserved. No port of this publicotion moy be reproduced or distributed in ony form or
by ony meons, or stored in o dqfobose or retrievol ryslem, without the prior writlen conlent ot
McGrow-Hill Educolion, including, but noi limited to, network storoge or lronsmitrion, or
broodcoJt for distonce leorning.

Send oll inquiries io:

McGrow-Hill Educotion
8787 Orion Ploce
Columbus, OH $32r.|0

ISBN: 978-0-02-l37s7q-5
MHID: O-02-137574-7

Printed in lhe Uniled Slolei ot Americo

34567891CR20 19 18 17
 Nonfiction

Where is water found on Earth?

Thel|!h**"Ss.le

Chapter 1 , ,,1
Liquid Gold .......2
Chapter 2
Underground Water.. .............6
Chapter 3
Wells.. ..........9
Chapter 4
II
Water on the Surface. .............11
Chapter 5
Keeping Water Clean . . l8
Respond to Reading. . . 20

PAINED
Not a Drop to Drink ..21

Glossary 23

lndex 24

f
I I //
l
 Chapter 1

liquid Gold
Turn on o foucet.
Fill o gloss with woter.
Drink it.
Woter is cleor. It does not hove o toste.
It does not smell. It is speciol, though.
Fresh woter is one of the most voluoble
resources on Eorth.
Fresh water is water that has only a little bit of salt in it.
It is valuable because there is not very much of it on Earth.
I
Only 3 percent of all the water on Earth is fresh water. The
rest is saltwater.
Fresh water has many forms. About 69 percent of fresh
water is frozen. Glaciers and icebergs are frozen water. Less
r
than l percent of all water is the liquid in rivers and lakes. *
The other 30 percent of fresh water is under the ground.
There is not a lot of fresh water in the world. The total
amount of it never changes.
Water is made of water molecules. A water molecule is
the smallest particle of water that can exist. One molecule
of water has two atoms of hydrogen. lt also has one atom b
of oxygen. That's why people often refer to water as HrO.
!|

I
3
2
E
o
 All Water on Earth All Fresh Water on Earth
Fresh Water Underground Rivers and Lakes

Saltwater lcebergs and Glaciers

te.:
Water molecules that existed a million years ago still
exist today. Think about a glass of water. Someone long ago
drank the water in that glass. Someone in the future will
drink some of that water, too! How can this be? 7
Water molecules do not disappear. They change form
instead. Water can change from solid to liquid and from
liquid to gas. Gas is also called vapor. Water can also
change from gas to liquid or liquid to solid. Water always
moves around Earth. As it moves, it always changes form.
These changes make up the water cycle. How does the
water cycle work?

3
 Heat from the Sun makes some water on the
surface evaporate into a gas. This gas is called water
vapor. As this gas rises in the sky, it cools. As it cools, the
vapor condenses into small drops of water. When these
drops collect in the sky, clouds form. When the drops
get too heavy, they fall from the clouds. They can fall as
rain, sleet, snow, or hail. Rain, sleet, snow, and hail are
called precipitation. Some precipitation runs off the ground
Some goes into rivers, lakes. or the ocean. Then the water
cycle continues.

( (

tI
Precipitation a
I (Rain, sleet, snow or hail) -

_:?
\._

\
\
a
Run
Groundwater (Water that flows back into
(Water that soaks
rivers, I and oceans)
into the ground)

4
 Oceans and seas cover most of the surface of Earth.
The water in oceans and seas is saltwater, not fresh water.
Saltwater contains dissolved minerals. When saltwater
evaporates, the salts stay behind. The vapor that rises into
the air is pure water. This gas slowly moves between the air
and the ground. lt changes form as it moves from place to
place. This is why someone in the past drank the water you
drink today. This is also why someone in the future will drink
the water you drink todaY!

Air moves
{r.\
+,\
Condensation (Clouds form)

It
I

Water Vap or

Evaporation
lt l ( ti
n Z

\ ,/
-a.,

.r'
Z 5

-
J7
 F I E
f
t
p Chapter 2
Groundwater
You read that most of Earth's fresh water is frozen in
glaciers and icebergs. You also read that a very small
amount of fresh water is in rivers and lakes. The rest of
Earth's fresh water is under the ground.
When rain falls to the ground or when snow melts,
some of this water slowly sinks into the soil. Gravity pulls
the water down into the ground. Some of this water enters
a the empty spaces in the soil. Some of it enters the empty

I
spaces in rocks. Because soil and rocks can hold water,
they are porous. This means that they can hold water
like a sponge does. The water that is under the ground
is groundwater.
I
E I
E
t
I
E
fl ,
r
# Ip I
t
ddt Porous Rock

c
% lr.
n
rc ?/er

il
I
-
aa

!
II Nonporous
nocr
ll
ll

\ II
 .;J

Some water stays close to the surface in an area called

the unsaturated zone. Plants use some of the water in this
zone. Some of the water moves deep into the ground to
the saturated zone. Something that is saturated is holding
as much water as it can. The boundary between these two
zones is the water table.
Some porous rocks and soil hold a large amount of
groundwater. These rocks and soil are called aquifers. The
water in an aquifer is held in place by a nonPorous layer of
soil or rock. Water in an aquifer can move easily under the
ground. lt does not flow in the same way a river at Earth's
surface f lows.

Snow
Evaporation,
from Lake
Rain

I
Run
Runoff River
Pum
\

r) + -+ r+ .i+

No Water
 fu^\-,^

Nobra3ka
q

Kanses

|-
-,---.-_ ,,---

\
Oklehorne
-).
Nsw Mexlco

o Texes
I {.

AMAZING AQUIFERS
There is a lot of groundwater under the Great plains. This water makes up
the Ogallala Aquifer. The Ogallala is the biggest aquifer in the country.
The aquifer covers thousands of square kilometers. Much of the aquifer lies
beneath the states of Nebraska, Kansas, Oklahoma, New Mexico, Colorado,
and Texas. People have been taking water from the aquifer since the 1970s.
They use much of the water is for the crops they grow. The amount of water
that has been taken from the aquifer equals the amount of water that flows
through 18 Colorado Rivers in one year! Scientists think that the aquifer will
run out of waler in 50 years. That will change only if people stop taking so
much water from it.

8
 Chapter 3

Wells
You can't see groundwater, but it is still important. Many
towns and cities use groundwater. Almost half of the water
that people use in dry places such as parts of Texas and the
Southwest is groundwater. How do people get this water that
is in the ground?
Some people dig a well to reach groundwater' Some
groundwater is only about a meter (three feet) under the
ground. But people usually have to dig more than 150 meters
(almost 5OO feet) to reach the water table.
When people find groundwater, they can bring it to the
surface with buckets. Or they can use a Pump. They must
understand that they cannot take the water out too fast. Their
wells will run dry if they take the water faster than more water
can move back into the well.

.\

r-
This is a water
PUMP.

9
 When groundwater is far from the surface, people
must drill for it. A narrow hole is drilled into the ground.
Sometimes these holes can be 610 meters (2,000 feet) deep!
An electrical or mechanical pump brings the water to the
surface.
Artesian wells are wells that can be used to get
groundwater to the surface. Water in an artesian well is
under pressure. lf the outlet for the water is lower than the
intake, the water flows naturally out of the well. Egyptians
long ago used these wells for the fresh water they needed.

Porous rock
!
Nonporous roct
!
flillll Saturation Artesian Well
Level

People dig artesian wells to reach groundwater.

10
Chapter 4

Water on the Surface

Ocean water covers about three-quarters of Earth. People
cannot drink ocean water, though. lt contains too much
salt. lnstead, they must get the fresh water they need from
other sources. These sources are rivers, lakes, glaciers, and
wetla nds.
Oceans cover much of Earth.
The water in them is salty.

11
 Rivers
Some rivers are thousands of kilometers long. Others are
very short. All rivers start as small trickles of water that run
downhill. Rain, melting snow, or water coming out of the
ground can cause a trickle. As trickles flow over the ground,
they form rills, or channels. Channels get bigger as more
water flows through them.
Trickles can join to form small streams. Small streams
can join to form a river. Small rivers can join to form a larger
river. Small streams or rivers that flow into a bigger river are
called tributaries.

This river has many tributaries.

lF-
Ir "e

{,*"{

-'

it

12 !
',8
.}
.a
 Lakes
Most rivers flow into oceans. But some flow into lakes. A lake
is water that has land on all sides. Some seas are really just
very large lakes. The Caspian Sea and the Dead Sea are called
seas. But they are really lakes because they have land on all
sides. About 87 percent of the liquid fresh water on Earth is in
lakes.
Lakes form when water collects in a basin, or bowl, in
the ground. Basins can form after land moves during an
earthquake. Lakes can form in craters at the tops of volcanoes.
Lakes can even form when meteorites hit Earth. Craters form
where the meteorites land. When the craters fill with watec
lakes form.
Some lakes also form when glaciers melt. Glaciers press
down on the ground. This can cause basins to form. When the
glaciers melt, the water fills the basins and lakes form. There
were many glaciers in the Northern Hemisphere during the last
lce Age. They filled basins with fresh water when they melted.
The Great Lakes and the Finger Lakes both formed in this way.

A volcanic crater can fill with water to become a lake.

6
13
2
 GI.AC!ERS
Antarctica is a continent at the botlom of the world. lt is covered with ice.
The ice is almost five kilometers (three miles) thick. There is ice in the oceans
around Antarctica, too. lcebergs, or large pieces of ice, float in the ocean
near Antarctica.
The ice that covers Antarctica is called a continental glacier. Glaciers are very
big masses of ice that move slowly over the ground.
Glaciers store mosl of Earth's fresh water. The water rarely melts. This means
that much of it has long been frozen and kept out of the water cycle. Some
people do get the fresh water they need when glaciers melt during warm
seasons.

A very thick sheet of ice covers much of Antarctica.

il
I *
L.. LI
b-- L.-_-,-l
I

i
E

14
 Wetlands
Wetlands are natural water systems. A wetland is ground
that is very wet or covered by shallow water for at least a
part of the year. The water in wetlands can move slowly. Or,
it can be very still. The water in some wetlands is fresh. The
water in other wetlands is salty.
There are many types of wetlands. Some wetlands
are bogs, fens, marshes, wet prairies, and swamps. Each
is different. Bogs and fens are wet all year long. Swamps
are dry when there is no rain. The Florida Everglades is a
wetland. Thousands of different kinds of plants and animals
such as birds, reptiles, and insects live in the Everglades.

i!.' ': r t'

!
E
!
Some wetlands are in warm climates.

z
15
 Wetlands are homes to many living things. Wetlands also
take in a lot of water during wet seasons. This helps to stop
floods. Wetlands clean water, too. Plants filter dirt out of the
water. Plants also remove some types of pollution from the
water.
Sadly, wetlands are disappearing. Scientists know that
the United States has lost more than half of its wetlands
since the 17OOs. Some wetlands have disappeared naturally
because of changes in the water cycle. People have
destroyed other wetlands. They did this by draining them or
filling them with dirt. Then they built on the land or planted
crops on it.

.!

, ' i.i-:drs\^

Wetlands can exist in a variety of climates.

16
TI{E FIG}IT FOR WAIER
People need fresh, clean water. But water is not always where peoPle need it
Los Angeles, California. has an arid, or dry, climate. The city keeps growing
and does not have enough water for its residents. Los Angeles has been
fighting for a long time with the county next to it for clean, fresh water.
ln 1898, Mayor Fred Eaton of Los Angeles knew that the city needed more
water. Eaton got the U.S. government to build a big aqueduct to bring water
to Los Angeles from Owens Lake in lnyo County. An aqueduct is a bridge
that carries water from place to place. By 1928. Owen Lake was almost dry
because Los Angeles had taken so much water from the lake. Farmers near
Owens Lake needed water from the lake, too. The farmers were so angry that
they destroyed part of the aqueduct.
Los Angeles made the aqueduct longer in the 1930s and 194Os. They used
it to take water from an area called Mono Basin. People in Los Angeles still
needed more water. ln the 1970s, Los Angeles built another aqueduct to take
even more water from Owens Valley.
People in Owens Valley and Mono Basin were angry that Los Angeles was taking
atl of its water. They went to court, andjudges made Los Angeles give some
water back. They also said that Los Angeles could not keep taking so much
water. Even today, Los Angeles and lnyo County still fight for fresh water

Many people came to see

the Los Angeles aqueduct
when it opened in 1913.

'17
 Chapter 5

Keeping Water Clean

Everyone needs fresh water, but there is not enough of it
for everyone. One out of 13 people on Earth does not have
enough clean water. This has happened because of water
pollution. People put about 6 billion tons of waste into rivers
and lakes every day. Some of this waste is raw sewage that
has bacteria in it and can make people sick. Pollution comes
from industry, too. Factories sometimes put their wastes into
rivers. Rivers carry these wastes into lakes and oceans.
Sometimes people dump chemicals on the ground. These
chemicals can get into the groundwater and into the water
that people drink. Rainwater can also carry pollutants. Rain
can run off of a highway onto the ground around it. The
rain can carry oil and gasoline from the road into the water
supply.

I
18
 You Can Help
It is very important to have enough clean water. Many
countries have made laws to limit the waste that can be
put in rivers, lakes, and other water. You can do your part to
help save water. You can turn off the water while you brush
your teeth. You can fix a faucet that leaks. You can run the
dishwasher only when it is full. You can fill the sink with
water when you wash dishes. Do not let the water run while
you brush your teeth. You can take short showers
Do not take long showers or baths. They use a
lot of water. You can also sweep your sidewalk
to get it clean instead of using water.
Fresh water is a valuable resource.
We need to use it wisely and carefully.
Otherwise, there may not be enough
of this liquid gold for everyone.

.E

,l
:
\
! -.t
=
t

fl r a

I
!
€

! r
E

I 19
 Be d
'Pff
E

Summarize +
Summarize what you read in Ihe
-l
Water Cycle. Use the most important
information from the selection. Your +
graphic organizer will help you. +
+

Text Evidence
1 How can you tell that lhe Water Cycle is nonfiction?
What text features help you know? GENRE

2. Reread page 8. What if the Ogallala Aquifer dried

up? How would communities in the Great plains be
affected? CAUSE AND EFFECT

3. Wtrat is the meaning of the term dissolved on page 5?

What context clues helped you figure out the word,s
meaning? coNTEXT cLUEs

4. Write about a solution to Los Angeles's and lnyo

County's water problems. How can they work together
to make sure there is enough water for everyone?
WRITE ABOUT R EAD ING

20
 Genre Fiction

2a Compore Texts
Read about how understanding science helps a girl
enjoy a fantastic adventure.

Not a Drop to Drink

Makayla's mom dropped her off at the park early on the
first day of science camp, so she talked to her friend Dylan.
Makayla said, "l hope Mr. Matter makes this fun." Dylan
said, "My dad said Mr. Matter is a genius." When everyone
had arrived, they followed Mr. Matter down a grassy path
to the lake. Mr. Matter waved everyone onboard a Pontoon
boat as he handed out life jackets onto their seats. Someone
screamed, but Mr. Matter didn't seem to notice.
With Mr. Matter steering, the boat took off with a jolt.
Makayla watched as Mr. Matter took a prism out of his
pocket. A rainbow appeared when the sunlight hit the prism.
The boat and everyone in it started to shrink. Makayla felt a
chill down her spine. She looked at Dylan who was smiling.
Other kids were laughing while hanging tightly

J a
 Soon the boat was under the water. Looking out of a
water droplet, Maklayla felt like a fish inside a fishbowl.
It reminded her of a line in a poem, "Water, water
everywhere, but not a drop to drink." Sunlight shined
through the water. She could feel vibrations as the water
began moving back and forth. The water became warmer,
and the vibrations became faster. Makayla yelled to Dylan,
"We're all moving so far apartl". The water droplets shrank
even smaller. Makayla felt a sweeping pull up, up and into
the sky!
They landed on a cloud. As the water vapor began to
cool down, a winter parka kept Makayla warm. The water
vapor started to collect and clump together. The cloud
was heavy with water droplets that started falling down to
earth. Makayla floated down inside a raindrop and pulled
the ripcord on her parachute at just the right moment.
They landed on the pontoon boat where they had started.
Then a spectrum of colors appeared and they expanded to
normal size.
Makayla and the others raced
back to the park center
one minute before their
parents came. Makayla
said to Dylan, "See you
tomorrow!"

2o
Moke Connections
How does what happened to Makayla in
the story "Not a Drop to Drink" help her to
22 understand the water cycle? rrxr ro rEXr
Glossary
aquiler (AK-wuh-fu underground rock or soil that is filled with
waler (page 7)

artesian well (ahr-TEE-zhuhn WED a well where water rises up

from the ground. Pressure causes the water in an artesian well to
rise without being pumped. (page 10)

condense (Kuhn-DENg to change from a gas to a liquid (page 4)

evaporate (i-VAP-uh-rayt) to change from a liquid to a gas (page 4)

groundwater GROWND-waw-tuh waterbelow Earth's

surtace (page 6)

porous ( PAWR-uhs) full of openings that allow water to easily pass

through (page 6)

precipitation (pruh-sip-i-TAY-shuh any form of water that falls

from clouds to the ground (Page 4)

water cycle (WAW-tuhr SIGH-kuhl) the continuous movement of

water between Earth's surface and the air. Water changes form as
it goes through the water cycle. (page 3)

water table (WAW-Iuhr TAY-buhl) the boundary between the

unsaturated and saturated zones of rocks and soil beneath the
sufiace (page 7)

wetland (WET-lan is very wet or covered by shallow water for at

least a part of the Year (Page 15)

23
 lndex
Antarctica, /4 lnyo County, 77

aqueduct, /7 Los Angeles, ,7

aquiter, T-8 meteorite, /3

artesian well, /O molecule,2-3

condense,4 Ogallala Aquif er, 8

crater, 13 porous, 6-7

earthquake, /3 precipitation,4

Egyptians, /O rill, 12

evaporation,4-5 saltwater,5

Everglades, /5 su rface water, //

Finger Lakes, /3 volcano, /3

fresh wateL 2-3, 6, 1O-11. 13-14, water cycle, 3. 4, 14, 16

17-19
wate( table, 7. I
glacier, 2-3. 1314
water vapor, 4-5
gravily,6-7
well,9-1O
Great Lakes, 73
wetland, 15, 16
groundwater, 6-1O, 18

iceberg 2, 14

24
 f oGus0n
a

Glenc
PUfpOSe To find out if temperature affects the water
cycle

Procedure
Step 1 How do you think temperature affects the water
cycle? Write your answer in the form of a hypothesis'

Test your hypothesis. Design an experiment

to
Step 2
investigate how temperature affects the water
cycle. Be sure to set uP your experiment to test
only

one variable, or one item being changed' List

the

materials you will need and the steps you will follow'

Step 3 Carry out the investigation. Record your results and

observations.

COnCIUSiOII Did your results support your hypothesis?

Why or why not? Share your results in a creative way with
your classmates.
 The Water Cycle Science

Lexile 690

www.mheonli ne.com/i nspi re-science

974-O-O2-137 57 4-5
MHrD O-02-137574 7

Mc
Graw
Hilt
' lfixilflllilllilfl[il] luiltil]l
5
Another random document with
no related content on Scribd:
VI.

Eteenpäin ja ylöspäin.

Meillä ei ollut mitään odottamisen syytä. Leena muori oli alkanut

valmistaa myötäjäisiä samaan aikaan kuin Hanna alkoi oppia
tuntemaan kirjaimet, ja kolmannenkin tyttären liinavaatekaappi oli jo
puolillaan. "Koreata ja hienoa, Hollannin palttinaa ja lakanoita, joita
voi vetää vaikka sormuksen läpi, saatte te itse hankkia itsellenne, jos
sellaisia tahdotte. Tämä on sellaista, jonka tiedän kestävän, sillä olen
itse kehrännyt suurimman osan", sanoi hän oikeutetulla ylpeydellä
näyttäessään meille kaikkea, mitä hän Hannallensa oli koonnut.

Häät pidettiin syyskuussa ja muisto niistä on kaikin puolin

suloinen, paitsi että veljeni Johannes, joka samoinkuin molemmat
sisarenikin oli häissä, liian usein kävi vierailulla
juomatavarapöydässä, niin että hänen piti mennä nukkumaan
muutama tunti aikasemmin kuin meidän muiden.

Mutta vielä syvemmälle kuin kaunis, maalainen hääjuhla sievässä

Peltoniemessä, on kotimatka, häämatka, painunut muistooni.
 Nyt täytyy hienomman väen tehdä häämatkansa ulkomaille
Reinille, Välimerelle ja Sweitsiin; ja hotellit kätkevät, rautatievaunut
kulettavat mukanaan ympäri maata pyhiä, suloisia muistoja. Siihen
aikaan tyytyivät monet, joilla oli, ja jotka itse olivat paljo enemmän
kuin Hanna ja minä, matkustamaan morsiamen kodista suoraan
uuteen kotiin. Neljätuhatta kruunua olen jo saanut maksaa Albertini
häämatkasta hänen sydänkäpynsä kanssa, mutta en luule heillä
olleen yhtään sen hauskempaa kuin äidillä ja minulla kun me
suoraan ajoimme Peltoniemestä kotiin kaupunkiin omilla hevosilla ja
oma, Leena muorin laittama eväsvakka mukana, emmekä
kuluttaneet koko matkalla enempää kuin 37 äyriä kolmesta
puolikkaasta olutta, mitkä kyytipoika toi Kanervapellon
kestikievarista.

Tunsin joka tuvan tien vieressä, joka käänteen tiellä. Tässä kohdin
olin minä, pienenä raukkana, sinipunertavana vilusta värjötellyt
rihkamakuormalla, kääriytynyt Pollen loimeen ja etsinyt tuulensuojaa
kauppa-Lassin leveän selän takaa. Tässä olin minä, herrana omilla
tavaravaunuillani, ylpeänä sudennahkaturkissa ajanut, ja tässä ajoin
minä nyt omissa äskenmaalatuissa vankkureissamme oma Hannani
vierelläni ja katselin hänen sinisiin silmiinsä, niin että olin unohtaa
sekä ohjakset että tien.

Olimme lähteneet Peltoniemestä heti aamiaisen jälkeen

kolmantena hääpäivänä. Ilma oli jumalaisen kaunis, ja kellastunut
koivunlehti loisti kuin kulta syyskuunauringossa. Ptruu! Tässä oli
vanha levähdyspaikkani. "Joutuin, Pekka, avaamaan jalkapeite
rouvalle!"

Joka kerta kun minä sanoin "rouva", punastui Hanna; oliko se

senvuoksi, että naimisissa olo hänestä tuntui oudolta, vai senkö
vuoksi, että hän oli talonpoikaistyttö ja piti rouva nimeä liian hienona,
en ole koskaan häneltä kysynyt.

Me kävelimme alas järven rannalle, otimme vaunutyynyn pöydäksi

ja soimme ensimäisen ateriamme kahden kesken. Aurinko paistoi ja
linnut lauloivat. Vesi oli kirkasta ja läpinäkyvää, ja sillä oli tuo kevyt
eloisuus, jonka se saa syksyisin, kun yöt kylmenevät ja tuuli
toisinaan on ankaraa. Aalto aallon jälkeen vieri jalkojemme ohi,
kimaltaen auringon säteissä. En voi koskaan uskoa, että Välimeren
rannalla olisi kauniimpaa.

Se oli ihana juhlapäivällinen, ja kuinka kärkkäästi minä sitte,

maaten selälläni puolukanvarsien keskellä, katseillani seurasin
Hannan pehmeitä miellyttäviä liikkeitä, kun hän korjasi ruokatarpeet
takaisin eväsvakkaan! Sitte piti minun auttaa häntä, meidän
sormemme koskettivat toisiaan, lensi kuin sähkökipinöitä kädestä
käteen, ja sitte me suutelimme.

Kaksi kertaa täytyi Pekan huomauttaa että "hevonen jo aikoja sitte

oli syönyt viimeisenkin kaurajyvän", ennenkuin maltimme lähteä
liikkeelle.

Mutta kun sitte saavuimme tähän pikku kaupunkiimme, jossa

silloin oli vain neljätuhatta asukasta, öljylyhdyt toisella syrjällä katua
eikä katukäytäviä ollenkaan, hämmästyi Hanna niin sen suuruudesta
ja komeudesta ja mahtavuudesta, että hän painautui lujaan minua
vastaan ja sanoi:

"Hirmuista Nils, kuinka täällä on suurta ja hienoa ja ylhäistä! Minä

niin pelkään, Nils. Täällä et saa koskaan, koskaan poistua luotani".
 Komeasti ajaa rämistelimme me Suuren torin yli, käännyimme alas
Rantakadulle ja taloon, missä minun puotini oli. Meidän kolme pientä
huonettamme toisessa kerroksessa tulivat tyhjiksi vasta ensimäinen
päivä lokakuuta; siihen asti piti meidän asua konttorissa puodin
takana ja minun pienessä makuuhuoneessani sen vieressä. Sänky
oli sivulta vedettävä kahden maattava, ja minä olin ostanut uuden 15
riikintalaria maksavan peilin — siinä kaikki.

Minä lukitsin porstuan oven hyvin, lähetin pois vanhan

siivoojattareni, joka oli ottanut meidät vastaan, sytytin lampun ja
menin puodista hakemaan portviiniä ja paraita smyrnanviikunoita; ja
kun minä silloin vielä en ollut se puhuja, mikä minusta myöhemmin
on kehittynyt, sanoin minä vaan: "Jumala siunatkoon sinua, rakas
pikku vaimoni!"

*****

Nyt oli minulla onnellinen koti ja turvattu toimeentulo, ja olisin

voinut olla täysin tyytyväinen, jollei ihminen olisi niin luotu, että hän
aina tavottelee sitä, mitä hänellä ei ole.

Valtuusmiesvaalissa kunnianhimon paholainen ensi kerran toden

teolla meni minuun. Kouluneuvostossa minä olin jo ennen. Mutta
Vestergren, rautakauppias kadun toisella puolen, hän oli
valtuusmies, ja räätäli Lundell, jolla ei ollut enempää kuin kaksi
kisälliä verstaassaan, hän oli valtuusmies, ja minä en voinut silloin
ymmärtää enkä ymmärrä vielä tänäänkään, että he juuri olivat sen
viisaampia kuin minäkään.

Minä melkein häpeän siitä puhua, mutta minä, jota ei

hammassärky, eikä reumatismi eikä huono omatunto estänyt
nukkumasta, minä aloin maata valveilla öisin ja tuumia kuinka minä
pääsisin mukaan kaupungin asioita hoitamaan.

"Sinä olet varmaankin kipeä, Nils?" arveli Hanna, joka heräsi

minun kääntelemisestäni ja vääntelemisestäni.

"En suinkaan! Minä nukun, minä nukun, rakkaani", vastasin minä.

Nyt ei ole niin vaikeata sille, joka tahtoo päästä mukaan

politiikkaan, sillä nyt on sekä raittius ja vapaakirkollisuus ja todellinen
vapaamielisyys y.m. harrastettavana; mutta siihen aikaan ei meillä
ollut raittiutta eikä muutakaan vapaamielisyyttä tässä maassa.
Kypsän harkinnan jälkeen päätin minä senvuoksi astua
säästäväisyyden tietä kuolemattomuuteen. Ei niin ymmärtäen että
minä omasta puolestani olisin tullut säästäväisemmäksi. Päinvastoin,
minä lahjottelin oikealle ja vasemmalle enkä sanonut koskaan
ketään vastaan, ja ne, joilla oli suuri äänimäärä, saivat puodissani
tinkiä niin paljon kuin kehtasivat. Ja minä pyysin Hannaa aina
ostamaan taloudessamme tarvittavan lihan teurastaja Karlssonilta
Eteläkadulla eikä niin tarkoin välittämään hinnasta, sillä Karlsson oli
mahtava mies siinä osassa kaupunkia ja kansa seurasi hänen
neuvojaan.

Ei, säästäväisyyttä yleisissä asioissa, kaupungin varojen hoidossa

täytyi minun harrastaa, tehdäkseni itseni edullisesti huomatuksi.

Tähän nähden panin minä kouluneuvostossa vastalauseeni ison

koulusalin uudestaan maalaamista vastaan 57 kruunun
kustannuksella, ja kun asia tuli esille kirkonkokouksessa, avasin
minä suuni, puhuin ja sanoin:

"Herra puheenjohtaja, hyvät herrat!

 "Kouluneuvostossa olen rohjennut vastustaa tätä kallista ja
tarpeetonta korjausta, koska mielestäni kerrankin täytyy panna raja
yleisten varojen tuhlaamiselle tässä kaupungissa. ('Hyvä!') Niin, minä
sanon tuhlaamiselle, hyvät herrat, ja uskallan, tätä ankaraa sanaa
motiveeratakseni muistuttaa noista uusista poliisilakeista, jotka
maksoivat 7 kruunua kappale, uudesta muuriaidasta hautuumaan
ympäri, vainajien lepokammion, kuten runoilija niin kauniisti sanoo,
toripumpun liian komeaksi laittamisesta ja siitä, että annettiin
kaupungin hienoimman väritaiteilijan maalata puiston penkit
parhaalla öljyvärillä, vaikka vaivais-Kallen vetämä yksinkertainen
pohjamaali olisi ollut aivan tarpeeksi. ('Vallan totta!')

"Minä rakastan kansan lapsia, hyvät herrat, minä tahdon että he

saavat valistusta, eivätkä istu tyhjin vatsoin koulussa. Jos Herra suo
minun omien lasteni elää koulu-ikään, niin saavat he alku-
opetuksensa kansakoulussamme ja tulevat istumaan vierekkäin
noiden rakkaiden pienokaisten kanssa meidän köyhimmistä
kodeistamme. (Pitkää, hyväksyvää muminaa ovensuusta, työväen
joukosta.)

"Mutta onko oikein kouluhuoneen ylellisen sisustuksen kautta,

koreilla väreillä, jotka maksavat yli puolen sataa kruunua, vetää
lasten helposti liikkuvainen mieli pois tarpeellisesta opetuksen
tarkkaamisesta? Onko oikein tehdä koulu niin paljon kauniimmaksi
kuin nuo köyhät kodit, joista useimmat koululapset ovat, että
pienokaiset ehkä eivät tule viihtymään kodeissaan, vaan alkavat
halveksia noita köyhiä, mutta rehellisiä ja kunnioitettavia ihmisiä,
jotka ovat heille elämän antaneet?

"Sali on siihen aikaan kun koulutalo oli yksityisomaisuutta, ollut

rikkaan ja arvossa pidetyn miehen ruokasali. Minun mielestäni on se
vieläkin hyvin kaunis. 'Mutta värit ovat kuluneet", sanotaan. Minä
vastaan tähän toivomuksella: Älköön vaan niitä opetuksia ja
totuuksia, joita tässä huoneessa taitavat ja innokkaat opettajat
istuttavat hentoihin sydämiin, kuluttako pois elämä, jossa kyllä on
liiaksikin ylellisyyttä ja komeutta, ilman että sitä täytyy kansakoulussa
opettaa!' ('Hyvä! Hyvä!')

"Kouluneuvoston ja kirkkoherran ehdotus kumottiin, minun

vastalauseeni hyväksyttiin, ja koulusali sai olla haalistuneena ja
rumana vielä kahdeksan vuotta, kunnes minä kerran
syntymäpäivänäni omalla kustannuksellani kahdenkertaisesta
summasta annoin laittaa sen siistiksi, jonka vuoksi minusta
sanomalehdessä mainittiin otsakkeella: 'Valistuksen etuvartija,
ystävä ja edistäjä.'

"Mutta kun minä sinä iltana menin kokouksesta kotiin, ja

hämärässä kadulla kuulin 'kansan mielipiteen' esiintymisestäni,
nautin minä ensi kerran kansan suosion ja kunnianhimon riemua.

"Patruuna Jönsson on säästäväisyyden ystävä ja kansan mies",

sanoivat eteläkaupunkilaiset.

"Kuka p—e olisi voinut luulla Jönssonin voivan noin terävästi

puhua", kuulin erään ammattitoverini rappusiltaan sanovan toiselle.

Oo, kuinka minä nautin!

"Hän puhui, hitto vieköön, hyvin. Jönssonilla on kykyä. Selvästi ja

suorasti, ja tarvitsipa kyllä panna joku raja tuolle hurjalle
tuhlaamiselle. Oletko kuullut, että valtuusmiehet nyt taas tahtovat
rakentaa pesuhuoneen alas järven rannalle, jottei piikojen tarvitse
kastella varpaitaan?" sanoi karvari Nilsson räätäli Stenlundille.
 Minä suoristin vartaloni ja kuljin reippain askelin.

"Mikä tuon siivon ihmisen päähän nyt menikään? Pahempaa

hölynpölyä en ole elämässäni kuullut!"

Se oli vanha kirkkoherra, joka lausui näin raatimies Strömille.

Mutta se ei minua alakuloiseksi tehnyt! Voitetun katkeruutta ja
kateutta tietysti!

Heti senjälkeen tuli suuri eduskuntalaitoksen muutos vuonna

1865. Jo kauan edeltäpäin olimme me, Pettersson ja kumpp.,
Fernlund & Poika, minä ja muutamat muut päättäneet toimeenpanna
ilotulituksen sähkösanoman tuodessa tiedon että i!e Geerin ehdotus
oli läpäissyt. Ettäkö sitä silloin osasi arvata, että se oli niin kauhean
huonosti kirjoitettu ja niin monella tavalla tulkittava ja että siitä tuli
niin paljon päänvaivaa maaherroille ja muille suurille herroille.

Sähkösanoma tuli, ehdotus oli voittanut. Hurraa!

"Lempoko teitä riivaa panemaan kynttilöitä ikkuniinne tuon roskan

takia!" sanoi raatimies Ström. "Hyväkin aihe kai teille porvareille
juhlia sen johdosta, että porvaristo on tehnyt valtiollisen itsemurhan,
vai mitä?"

Silloin rupesi Pettersson ja Kumpp. arvelemaan, raapi tukkaansa

ja kuiskasi:

"Kuulehan Jönsson, mitähän se oikeastaan sisälsi tuo ehdotus,

joka nyt on voittanut."

"Huoli sinä tuon virkaherran tyhmyyksistä, vaan, sytytä kynttilät

palamaan sekä asunnossasi että puodissa", vastasin minä.
 Kun juoksin ylös asuntooni, tuli Hanna punakkana ja lämpöisenä
vastaani ja sanoi:

"Olen pannut kaikki kynttilänjalat kuntoon kuten pyysit, mutta niitä

ei pitkälle riittänyt, niin että minä olen asettanut kynttilöitä pulloihinkin
ja verhonnut pullot kukkaruukkupaperilla."

Suutelin kekseliästä eukkoani ja me riensimme sytyttämään

kynttilät ikkunoissa. Yhdessä ikkunasta puuttui kuitenkin vielä
kynttilöitä. Pian kaksi puolentuopin pulloa lisää! Mutta kukkapaperi
oli lopussa. Päättäväisyydellä, joka ratkaisevissa silmänräpäyksissä
on suurille miehille ominaista, tempasin minä silloin kalvosimet
käsistäni ja panin ne pullojen ympärille ikkunalaudalle. Se näytti
vallan somalta.

Pienessä vierashuoneessamme seisoi Hanna miettiväisenä.

"Tämä tulee maksamaan yli kolme riikintalaria, Nils!"

"Niin kyllä Hannaseni, mutta se on isänmaan hyväksi. Isänmaa on

pelastettu, näetkös."

"Mistä niin?" kysyi Hanna, mutta minulla ei ollut aikaa hänelle

selittää; kiirehdin kadulle.

Siellä sanoivat kaikki, että minä, Nils Jönsson, olin toimittanut

kaikkein kauneimman ilotulituksen ja olin kansan mies, mutta että
vanhan parooni Drakenpamp'in ja raatimies Strömin
mielenosoituksellisesti pimeät ikkunarivit oli kahleista vapautettu
kansanjoukko lyönyt rikki.

Mutta valtuusmiesvaali läheni, eikä voi koskaan olla täysin varma

tehneensä kylliksi kuolemattomuutensa hyväksi. Minä lähetin
senvuoksi kaupungin lehteen seuraavan kunnallispoliittisen, jyrkästi
nimettömän palasen:

Mikä on tarkotus?

Kaupungin tilien tarkastajain joukossa huomataan myöskin

rahatoimikamarin varapuheenjohtajan langon veli. Mahtaako hän
kyetä tarpeellisella huolellisuudella ja puolueettomuudella
tarkastamaan rahatoimikamarin laskuja? Onko meidän
kaupunkiimme tarkotus perustaa sellainen perhehallitus, että kaikki
valta pannaan yhden perheen käsiin? Ovatko julkiset
luottamustoimet tässä yhteiskunnassa muutamien sukujen
etuoikeutena? Mikä on tarkotus? Nls J—ss—n.

"Minä onnittelen sinua. Se oli saakelin terävä ja hyvin kirjotettu

artikkeli", sanoi Pettersson & K:ni, kun tapasimme toisemme
kaupungintalolla samana päivänä kun lehti oli ilmestynyt.

"Mikä artikkeli?" sanoin minä, vallan hämmästyneenä.

"Etkö luule meidän käsittävän, ettei 'Nls J—ss—n' ole kukaan muu
kuin sinä!" sanoivat he kaikki.

Sehän oli oikea arvoitus, kuinka he olivat sen saaneet selville!

Kaikkialla sanottiin, että olin terävä mies, mutta en olisi ehkä

sentään vielä tullut valtuusmieheksi, joll'ei rautakauppias
Westergrenin rouva olisi asettanut pyykinpesua samaksi päiväksi
kuin kultaseppä Vallgrenin rouva. Piiat törmäsivät yhteen
pesuhuoneella, ja Vallgren suuttui niin, että houkutteli kaikki veljet
"Auringon ystävissä", missä hän oli seremoniamestari, pettämään
rautakauppias Westergrenin vaalissa.
 Vaalipäivän iltapuolella kävelen minä raatihuoneenpuistossa enkä
ole mistään tietävinäni. Niin tulevat Pettersson ja Ström vastaan,
irvistävät ja sanovat:

"Saan luvan onnitella!"

"Minkä hiton tähden?"

"Sinä olet valtuusmies 2,514 äänellä. Westergren hävisi 2,312:lla."

"Sepäs oli täydellinen yllätys! Merkillistä, ettei anneta ihmisten olla

rauhassa!" sanoin minä suutuksissani ja menin kotiin Hannan luo.

On suloista valtiomiehelle kotona saada paljastaa tunteet, joita

hänen ulkona visusti pitää peitellä.

Hanna näki heti, että olin hyvin iloinen ja tuli heti vastaani
ystävällisesti osaa ottaen kuten aina elämäni tärkeissä tapauksissa.

"Eivätkö ehkä sillit noissa K.K.-tynnyreissä olleetkaan niin huonoja

kuin luulit?" sanoi hän.

Minä kiersin käsivarteni hänen vartalonsa ympäri ja minun ääneni

vapisi liikutuksesta:

"Paljon parempaa, Hanna. Minusta on tullut valtuusmies!"

Hän lapsellisuudessaan ei nähtävästi heti käsittänyt tämän

tosiasian täyttä merkitystä; mutta hän näki, että olin iloinen, ja
senvuoksi tuli hänkin iloiseksi, nojautui lempeästi rintaani vastaan ja
sanoi:

"Kuinka suuri palkka on valtuusmiehellä, Nils?"

 "Hm… ei juuri mitään aineellista etua, rakkaani; mutta tietoisuus
siitä että hyödyttää yhteiskuntaa ja sen asukkaita eläessään, ja että
kuollessaan saa ystävällisen muistopuheen lehteen ja lipun
puolitankoon raatihuoneella."

Nyt olin minä tyytyväinen ja hyvilläni pitemmän aikaa. Liike kävi

hyvin, ja kotona kukoistivat onni ja ilo. Lapset tulivat toinen toisensa
jälkeen, tuottivat meille suurta iloa ja kehittyivät luonnonmukaisesti.
Kesäisin olimme toisinaan pari viikkoa Peltoniemessä. Eihän
murheitakaan koskaan kokonaan puutu. Leena muori erosi täältä
meidän naimisemme neljäntenä vuotena, ja lapsemme olivat
toisinaan sairaanlaisia, mutta yhtään emme ole menettäneet, vaikka
meillä niitä on seitsemän.

Kaupungin valtuustossa minä suoriuduin hyvin ja sain joka

tammikuun kokouksessa neljä tai viisi ääntä varapuheenjohtajaksi.
Ja sen minä aivan vilpittömästi sanon, etten ollenkaan ajatellut
mitään poliittista kehitystä tai uusia kunniapaikkoja, kun eräänä iltana
talvimarkkinain aikana tapasin konsuli Landelinin Göteborgista.

Hän oli hauska mies, täynnä kaskuja ja sukkeluuksia, ja me ja

Pettersson ja Ström olimme yhtä mittaa yhdessä pari kolme päivää.
Kun me sitte eräänä iltana istuimme Landelinin huoneessa, sanoi
Landelin äkkiä minulle:

"Sinua, Jönsson, joka olet sekä varma että hieno mies, ei

tosiaankaan enää pitäisi kutsua 'patruunaksi', kuten mitä tahansa
kalakauppiasta."

"Tsjaa", sanoin minä, "mitäpä sille tekee?"

 "Enpä luulisi mahdottomaksi tehdä sinusta Perun varakonsulia
tässä kaupungissa", sanoi Landelin.

Minä vaan nauroin, mutta kuinka olikaan, oli tuo asia mielessäni
koko yön, ja minä tulin yhä enemmän ja enemmän tyytymättömäksi
patruuna-arvonimeen, joka vielä muutamia vuosia takaperin niin
suuresti oli sydäntäni riemastuttanut.

Oikeastaan ei minusta senvuoksi pidä ajatella pahaa.

Tyytymättömyys, halu kehitykseen, johonkin parempaan, onhan se,
kun asiaa paremmin ajattelee, kaikkien keksintöjen, kaikkien
parannusten äiti; jos koko ihmiskunta olisi tyytynyt kyytirattaisiin, ei
meillä nyt olisi mitään pikajunia, jos esi-isämme tykkänään olisivat
olleet osaansa tyytyväisiä, niin asuisimme me vielä tänä päivänä
puissa, kukin oksallaan, häntä puun ympäri kierrettynä.
Tyytymättömyys siis on kaiken edistyksen alku, ja tyytymättömyyteni
patruunaniineen oli syynä, että veli Landelin seuraavana päivänä
kutsuttiin hienolle aamiaiselle luokseni.

Sauternea juodessa kilistin minä Landelinin kanssa ja sanoin:

"Tuo, mitä sinä puhuit Perun varakonsulaatista täällä

Nålköpingissä oli kai leikkiä vain? Ha, ha, haa!"

Hän pyyhkäsi nopeasti suupielensä, laski servietin polvelleen,

katsoi minua vakavasti, ystävällisesti ja tutkivasti ja sanoi:

"Ei suinkaan; minä luulen aivan varmaan voivani sen toimittaa, jos
haluat; itse olen minä kenraalikonsuli."

"Onko se… onko se hyvinkin kallista?"

 "Ei maksa äyriäkään, veliseni. Ethän toki luule, että Perun arvoisa
hallitus myisi arvonimiä!"

"Mutta minähän en osaa mitään vieraita kieliä."

"Viis siitä! Tänne Nålköpingiin on luullakseni minkään p—een

perulaisen laivan mahdoton purjehtia. Sinulla ei ole muuta tekemistä
kuin hankkia itsellesi lippu, jonka minä muuten voin lähettää sinulle
jälkivaatimuksella, hissata se ylös presidentin, itsesi ja rouvasi
syntymäpäivinä, sekä hankkia itsellesi virkapuku, jos tahdot."

No kuinka me juttelimmekaan ja laskimme leikkiä tuosta niin neljän

kuukauden kuluttua toden teolla olin Perun varakonsuli täällä
Nålköpingissä, ja olen vielä tänäänkin. Mutta niin aivan ilmaiseksi en
tuota arvonimeä sentään saanut, sillä enhän minä voinut kieltäytyä
hyväksymästä Landelinille erästä kymmenentuhannen soikeata
paperia, ja seuraavana vuonna putosi hän alas omilta jaloiltaan, ja
liian ruman konkurssipesän hän jätti jälkeensä, ollakseen niin
arvossapidetyn maan ja vielä sellaisen kultamaan edustaja.

Varsinaisessa virantoimituksessa konsulina en voi sanoa koskaan

olleeni. Mutta kerran Hannan syntymäpäivänä, kun olimme vetäneet
ylös lipun, tuli eräs italialainen posetiivin soittaja apinoineen ja
mongersi niin paljon siansaksaansa, että minä lopulta ymmärsin
hänen tarkottavan, että koska minä olin ulkomaiden ainoa edustaja
tässä kaupungissa, tahtoi hän apua minulta, jos kohta minä olinkin
perulainen enkä ollenkaan italialainen varakonsuli, minkä minä
lippuun viitaten koetin selittää.

Hän vaan mongersi mongerrustaan. No, oli Hannani kunniapäivä

ja olimme saaneet hyvän päivällisen; minua hänen ilmeisesti kurja
tilansa liikutti, ja minä annoin hänelle valtakunnanpankin viitosen
lohduttaen häntä muutamin sanoin, melkein hänen omalla kielellään:

"Maledetto, poveretto! Kas tässä viis krunetto."

VII.

Koettelemuksen päivinä.

Kullakin säädyllä on omat etunsa enkä minä ketään kadehdi.

Liikemiehen, jolle käy hyvin, ei tarvitse, kuten virkamiehen
määrätyllä, niukalla palkalla, heti uransa alussakaan pitää kovin
suurena tuhlauksena hankkia silkkihame pikku eukolleen tai uusi
päällys salin huonekaluihin. Mutta minä tahdon verrata virkamiestä ja
ammatinharjottajaa talonomistajaan hiljaisella satamakadulla, jonka
tilikirjoissa ei varsin suuria numeroita esiinny, ei voitto- eikä
tappiopuolella, kun sitävastoin liikemies on verrattava purjehtijaan,
jonka laiva toisena hetkenä voi kylläkin komeasti keikkua
auringonpaisteisella aallolla, mutta pian senjälkeen ajautua
haaksirikkoisena hylkynä asumattomalle rannalle.

Ei niin ymmärtäen että Nålköping olisi mikään liikekeskusta tai

rajun keinottelun tyyssija, tai että minä tahtoisin loistaa jonkunlaisena
suurena, uudenaikaisena liikenerona, mutta tosiasia on, että minä
keväällä v. 1881 olin niin suuressa pulassa, kuin todella olisin ollut
tuollainen nero. En ollut tyytynyt puotiliikkeeseeni, vaan olin ostanut
metsiä ja puutavaran arvo laski, olin ostanut kauroja ja niitä ei
kysytty ollenkaan. Sitte vielä pari ystävää käytti tilaisuutta
lyödäkseen kintaansa pöytään, ja kun Nils Jönsson suoriutui heidän
konkurssipesistään oli hän, niinkuin minä sitä tahtoisin nimittää,
jotensakin puhtaaksi kynitty.

Kotona oli aurinkoa ja iloa ja rauhaa kuten tavallisesti; lapset ja

Hanna tulivat minua vastaan päivällisaikaan ja tervehtivät minua
kukin tavallaan, Hannasta alkaen, joka ulottui suuhuni asti, pikku
Jennyyn, joka vaan voi ottaa minua polvista kiinni ja jokeltaa: "Pa-
pa-pa". Kukkia aina ikkunoissa ja joka nurkka siistittynä. Päivälliseksi
aina joku hyvä makupala minulle, ja illalla kiiltävä poriseva teekeittiö
ja paras tuoli paraalla paikalla.

Konttorissa surua ja levottomuutta, kaikki harmaata, kolme uutta

huolta jokaisen vanhan sijaan, joka vaivoin saatiin selvitetyksi. Aloin
jo uskoa, että voisi käydä vallan hullusti, ja kun minä iltasin istuin ja
katselin meidän kaunista salinlamppuamme, huomasin
hämmästyksekseni ajattelevani, mihin hintaan se mahdollisesti
menisi konkurssihuutokaupassa. Annoin katseeni kiitää koko
silloisen huoneustomme, kuuden kauniin huoneen läpi, ja kiusasin
itseäni näkemällä hengessä ne täynnä kaupunkilaisia kaikista
yhteiskuntaluokista, hatut päässä ja naureskellen huutokaupan
pitäjän laskettamille sukkeluuksille kaikista näistä rakkaista, kauniista
esineistä, jotka yhdessä muodostivat rakkaan kotini.

Uskokaa minua tai ei, mutta minä en oikein tunne Hannaani,

vaikka olemme eläneet yhdessä niin monta vuotta. Luulen, että hän
koko ajan on näyttänyt minulle niin sanoakseni aurinkopuolen
kasvoja, ja että hänellä on toisetkin, joita minä en saa nähdä. Väliin
kun olen tullut rappusia ylös, olen kuullut hänen äänensä
vierassointuisena, terävänä ja moittivana, varsin kylmänä ja kovana,
ja pari kertaa kun äkkiä ja odottamatta olen tullut kotiin, olen nähnyt
hänen kasvonsa synkkinä, outoina minulle, mutta ne ovat tulleet
valoisiksi ja iloisiksi, niinpiankuin hän on nähnyt minut.
Sydänkäpyseni, minä aavistan kuinka asia on! Kaiken valon ja ilon,
minkä puhdas, rakastettu olentosi itseensä kätkee, kevättunteet vielä
syksynkin päivinä, ne sinä säästät vanhalle Nissellesi, ja kaiken
alakuloisuuden ja huonon tuulen, mitä sinulla kuten muilla voi olla,
sen peität sinä minun näkyvistäni yhtä huolellisesti kuin minkä
tahansa muun huonon, joka voisi loukata silmääni ja tehdä mieleni
levottomaksi. Minä aavistan, että juuri näin hienot, jalot naiset
menettelevät, mutta missä olet sinä sen oppinut, pikku
lautamiehentytär?

No, nyt tahdoin minäkin osoittautua lujaksi ja yksin kestää sen

myrskyn, mihin olin joutunut; Hannan ei pitänyt saada tietää mitään,
ennenkuin kaikki jo oli ohi tahi mahdollisesti — onnettomuus käynyt
mahdottomaksi salata.

Näytti käyvän tähän jälkimäiseen suuntaan, ja minä aloin jo

kääntää ajatukseni pelastuksen mahdollisuuksista itsetutkimukseen
liikkeen tilasta, jos nimittäin tulisi kysymykseen vakava tarkastus,
millä tavalla Nils Jönsson on liikettään hoitanut. Kuinka tulisi
uskottujen miesten kertomus mahdollisessa konkurssissa
kuulumaan? Olinko minä kadottanut jotakin enemmän kuin kaiken
aineellisen omaisuuteni, jos kuperkeikka tulisi? Oliko myöskin
kauppamieskunniani silloin mennyttä kalua?

Ei, kuinka ankara olinkaan itseäni kohtaan, en voinut sitä

huomata; Nils Jönsson oli ojentanut koipensa hiukan kauemmaksi
kuin peitto riitti, mutta kunnia oli tallella. Ei mitään epärehellisyyttä! Ei
mitään keinottelua!
 No, jos olisin ollut yksin, olisi kai Jumalan nimessä saanut tulla
konkurssi; mutta rakastetun puolison käsivarret kaulalla, pikku
Jennyn pienet kätöset polven ympäri ja kaikki muut pikkaraiset takin
liepeissä tulisi uutten urien alottaminen vähän vaikeaksi.

Ja eräänä iltana, kun viivyin hyvin kauan illallispöydässä, ja lapset

toinen toisensa jälkeen sanoivat hyvää yötä ja viimeinen pieni,
punainen suu oli ojennettu papalle, ja Hanna ja minä olimme
kahdenkesken, silloin raukesivat kaikki ylpeät aikomukset, minä
vedin hänet lähelleni ja nyyhkytin:

"Minulla on huolia, Hanna. Onnettomuus, ehkäpä puute, seisoo

ovemme edessä."

Silloin hän vaan lujemmin pusertautui minuun ja kuiskasi:

"Olen ymmärtänyt sen, Nils. Enkö minä missään kelpaisi sinua

auttamaan?"

Kyllä, totta tosiaan, siihen hän kyllä kelpasi. Vain sen kautta että
on kirkumatta ja itkemättä ja heittäytymättä sohvalle ja potkimatta
jaloillaan hermokohtauksissa, voi vaimo auttaa miestään koko
paljon.

Ja sitten oli meillä aina iltasin pieni luottamushetki, kun lapset

olivat menneet levolle, Hannalla ja minulla. Hän lohdutti minua ja
pysyi lujana ja teki ehdotuksiaan hänkin. Tietysti ei yksikään niistä
kelvannut, mutta minä tulin lujemmaksi ja toivorikkaammaksi vain
niiden kuulemisestakin.

Niin kiipee eräänä päivänä luokseni konttoriin Lindnäsin vanha,

saita, kopea hovimarsalkka, joka osti siirtomaatavaransa minulta, ja
joka aina tavatessamme, huolimatta minun konsuliudestani ja
kaikesta, kohteli minua niin ylhäisesti ja ylimielisesti kuin jos olisin
ollut oma puotipoikani. "Hyvä herra… mutta kauheastipa te olette
laihtunut! Oletteko sairas?" kysyi hovimarsalkka.

"Ei kannata puhua. Miten voin olla palvelukseksenne?"

"Voisinko saada puhua häiritsemättä pari sanaa kanssanne?"

Pyysin häntä astumaan ylös saliin ja siellä istui hän paraaseen

nojatuoliini, sen näköisenä kuin olisi hän armossa suvainnut mennä
jonkun torpparinsa luo käymään, tuo kopea lurjus.

"Niin nähkääs, asia on sellainen, herraseni", alotti hän, "että minä

erään sukulaiseni kuoleman kautta aivan aavistamatta sain
niskoilleni viisikymmentätuhatta kruunua, aivan valmistumatta.

"Saakelin epämiellyttävää, sillä en tiedä mihin ne panisin, sillä

nähkääs, pankkien talletuskorko ei minua tyydytä."

Sen minä kyllä voin uskoa. Sinä kyllä kernaimmin tahdoit hieman
harjottaa koronkiskomista noilla rahoillasi, senkin vanha saituri!

"Nyt olisi aikomukseni kysyä herralta, joka seurustelee… niin, se

tahtoo sanoa, ainakin tuntee väkeä maalla ja muualla, mihin minä
paraiten voisin sijoittaa rahani. Ei alle kuuden prosentin, ei alle
kuuden prosentin; ei tule koskaan kysymykseenkään."

Minä hypähdin ylös tuoliltani. Viisikymmentätuhatta kruunua! Niillä

olisin minä pelastettu! Mutta Herra Jumala, mitä vakuutta oli minulla
tarjottavana! Minun kiinnitykseni olivat jo aikoja sitte käytetyt. Ja niin
luettelin minä useita talonpoikia Nålköpingin lähiseudulla, joiden
tiesin tarvitsevan pieniä, yhden- tai parintuhannen kruunun lainoja,