Neuroplasticity as a convergent

mechanism of ketamine and classical

psychedelics Lily R. Aleksandrova &
Anthony G. Phillips
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/neuroplasticity-as-a-convergent-mechanism-of-ketam
ine-and-classical-psychedelics-lily-r-aleksandrova-anthony-g-phillips/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Psychedelics as Psychiatric Medications David Nutt

https://ebookmass.com/product/psychedelics-as-psychiatric-
medications-david-nutt/

Building the Classical World: Bauforschung As a

Contemporary Approach Dorian Borbonus

https://ebookmass.com/product/building-the-classical-world-
bauforschung-as-a-contemporary-approach-dorian-borbonus/

Philosophy of Psychedelics Chris Letheby

https://ebookmass.com/product/philosophy-of-psychedelics-chris-
letheby/

Morality and Responsibility of Rulers: European and

Chinese Origins of a Rule of Law as Justice for World
Order Anthony Carty

https://ebookmass.com/product/morality-and-responsibility-of-
rulers-european-and-chinese-origins-of-a-rule-of-law-as-justice-
for-world-order-anthony-carty/
Defensive Expectations: Reinventing the Phillips Curve
as a Policy Mix 1st ed. Edition Liviu Voinea

https://ebookmass.com/product/defensive-expectations-reinventing-
the-phillips-curve-as-a-policy-mix-1st-ed-edition-liviu-voinea/

Solid State Chemistry and its Applications 2nd Edition

Anthony R. West

https://ebookmass.com/product/solid-state-chemistry-and-its-
applications-2nd-edition-anthony-r-west/

Searching for a Mechanism: A History of Cell

Bioenergetics John N Prebble

https://ebookmass.com/product/searching-for-a-mechanism-a-
history-of-cell-bioenergetics-john-n-prebble/

Diplomacy: Theory and Practice 6th Edition G. R.

Berridge

https://ebookmass.com/product/diplomacy-theory-and-practice-6th-
edition-g-r-berridge/

Just A Little Promise Phillips

https://ebookmass.com/product/just-a-little-promise-phillips/
Trends in
Pharmacological Sciences
Review

Neuroplasticity as a convergent mechanism of

ketamine and classical psychedelics
Lily R. Aleksandrova1,* and Anthony G. Phillips1,*

The emerging therapeutic efficacy of ketamine and classical psychedelics for Highlights
depression has inspired tremendous interest in the underlying neurobiological Region-specific dysregulation of
mechanisms. We review preclinical and clinical evidence supporting neuroplasticity neuroplasticity is implicated in depression.
as a convergent downstream mechanism of action for these novel fast-acting
Ketamine (NMDAR antagonism) and clas-
antidepressants. Through their primary glutamate or serotonin receptor targets, sical psychedelics (5-HT2AR agonism)
ketamine and psychedelics [psilocybin, lysergic acid diethylamide (LSD), and N, trigger a long-lasting state of enhanced
N-dimethyltryptamine (DMT)] induce synaptic, structural, and functional changes, glutamate-driven neuroplasticity in
frontocorticolimbic pyramidal neurons.
particularly in pyramidal neurons in the prefrontal cortex. These include increased
glutamate release, α-amino-3-hydroxy-5-methyl-4-isoxazolepropionic acid recep- Shared neurobiological mechanisms
tor (AMPAR) activation, brain-derived neurotrophic factor (BDNF) and mammalian involve complex interactions between
target of rapamycin (mTOR)-mediated signaling, expression of synaptic proteins, glutamate, serotonin, and regional
synaptic homeostasis.
and synaptogenesis. Such influences may facilitate adaptive rewiring of patholog-
ical neurocircuitry, thus providing a neuroplasticity-focused framework to explain Effects may 'reset the system' by
the robust and sustained therapeutic effects of these compounds. counteracting synaptic deficits, neu-
ronal atrophy, and loss of connectivity
in depression, leading to behavioral
plasticity and symptom reduction.
Novel pharmacotherapies for disorders of neuroplasticity
Ketamine (see Glossary), a glutamate N-methyl-D-aspartate receptor (NMDAR) antagonist, Ketamine and psychedelics engage
mechanisms rapidly and appear to in-
and classical serotonergic psychedelics are the focus of recent attention as novel fast-
duce long-lasting structural adaptations
acting pharmacotherapies for depression and related disorders, especially in the context of that sustain therapeutic activity without
psychotherapy [1–7]. The emerging clinical data (Box 1) support the robust, rapid, and sustained the need for chronic dosing.
therapeutic efficacy of these diverse compounds in treatment-resistant depression (TRD) and
Neuroplasticity substrates serve as
major depressive disorder (MDD), and intranasal esketamine was approved by the FDA for
potential targets for clinical interven-
TRD in 2019. tion and drug development related to
mental ill-health.
Dysregulation of neural plasticity is implicated in the pathophysiology of depression (Box 2),
consistent with synaptic weakening, neuronal atrophy, and loss of connectivity in vulnerable
brain regions, particularly the prefrontal cortex (PFC) and hippocampus (HPC) (panel 1 in
Figure 1, Key figure) [8–12]. This review integrates preclinical and clinical data from molecular,
electrophysiological, neuroimaging, and behavioral studies which support the hypothesis that
ketamine and classical psychedelics, including psilocybin, LSD, and DMT, all modulate glutamater-
gic neurotransmission, synaptic remodeling, and network activity within circuits implicated in mood 1
Djavad Mowafaghian Centre for Brain
disorders [7,9,10,13–20]. The growing literature suggests that these compounds share key down- Health and Department of Psychiatry,
stream neurobiological mechanisms related to facilitating adaptive neuroplasticity at multiple levels University of British Columbia,
(synaptic plasticity, structural plasticity, and behavioral plasticity). Vancouver, BC, Canada

Via their primary receptor targets, ketamine and psychedelics can both upregulate glutamate
release and excitatory neuronal activity [21–33], brain-derived neurotrophic factor (BDNF)
and mammalian target of rapamycin (mTOR) signaling [18,20,29,32,34–38], the expression *Correspondence:
lily.aleksandrova@ubc.ca
of synaptic proteins [22,23,25,35,39–43], and long-term frontocortical structural plasticity (L.R. Aleksandrova) and
[22,25,32,37,44–48], predominantly in the PFC (Figure 1, panels 2–9). This is thought to reverse aphillips@psych.ubc.ca (A.G. Phillips).

Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11 https://doi.org/10.1016/j.tips.2021.08.003 929
© 2021 Elsevier Ltd. All rights reserved.
 Trends in Pharmacological Sciences

Box 1. Clinical efficacy of ketamine and psychedelics

Glossary
The discovery that a single subanesthetic dose of ketamine elicits robust rapid and sustained antidepressant effects in pa-
Behavioral plasticity: functional
tients with TRD [54] has been replicated numerous times, and there is additional evidence for improved neurocognitive
changes/adaptations in behavior in
function (outside the window of acute psychotomimetic effects) and therapeutic utility in suicidal ideation, PTSD, and
response to changes in environmental
substance use disorders [5,6,16,17,89,90]. Importantly, intranasal esketamine was approved by the FDA for TRD and
conditions/experiences, such as during
MDD in 2019 and 2020, while around the same time psilocybin received an FDA breakthrough therapy designation for
learning, which contribute to effective
the same indications. Psilocybin and LSD are under active investigation in Phase I–II trials, and several meta-analyses of
coping, survival, and well-being.
ketamine and psychedelic clinical trials were recently conducted [1,3,7,16,17]. Despite current limitations (e.g., few
Brain-derived neurotrophic factor
studies, small sample sizes, unblinding, expectancy, etc.) [1,98], the emerging data on the therapeutic effects of
(BDNF): a major brain neurotropic
psychedelics in the context of depression are extremely encouraging.
factor that has roles in neuronal survival
and growth, as well as in different
Briefly, accumulating clinical data indicate the safety, efficacy, and tolerability of ketamine, psilocybin, and ayahuasca in the
aspects of neuroplasticity and learning/
treatment of treatment-resistant and recurrent MDD [7,16,72,95,99]. In addition to studies in MDD that are underway,
memory via the high-affinity receptor
modern randomized controlled trials (RCTs) have investigated LSD for its anxiolytic properties [3,7]. Despite important
TrkB. BDNF is a key mediator of stress
methodological limitations, historical data also support the utility of LSD in the treatment of unipolar mood disorders [7].
resilience, depression susceptibility, and
One meta-analysis evaluated 12 double-blind placebo-controlled RCTs of the clinical effects of classical serotonergic
antidepressant response.
psychedelics, predominantly psilocybin and LSD, on mood and symptoms of depression in healthy (n = 124) and clinical
Classical serotonergic
populations (n = 133) [1]. In MDD patients, significant effect sizes in favor of psychedelics compared with placebo were
psychedelics: a class of psychoactive
reported for acute (3 h to 1 day after treatment), medium (2–7 days, peak effect), and longer-term (16–60 days) outcomes,
drugs, also referred to as classical
indicating robust, rapid, and sustained reductions in depressive symptoms and increased quality of life [1]. Acute mood
hallucinogens, that include psilocybin
outcomes in healthy volunteers were also significantly improved with psychedelic treatment; however, long-term data
(the active ingredient of psychedelic or
are lacking [1].
‘magic’ mushrooms), lysergic acid
diethylamide (LSD, synthetic ergot
Interestingly, although the antidepressant effects of a single ketamine dose last for an average of ~1 week, the sustained
derivative), and N,N-dimethyltryptamine
antidepressant/anxiolytic effects of psilocybin are detectable up to 6 months after administration [7,16,95], which may be
(DMT, active ingredient in ayahuasca),
due to neuroplasticity-related mechanisms and/or synergistic effects of drug treatment and psychotherapy (Box 3). The
and which alter perception, mood, and
rapid and sustained antidepressant effects after only 1–3 treatment dose(s)/session(s) of ketamine and psychedelics stand
cognition, primarily through serotonin
in stark contrast to the delayed onset of action of traditional antidepressants that require weeks of continuous drug intake,
receptor activation, and exhibit
and the complete lack of efficacy in TRD populations.
therapeutic potential for conditions such
as depression, anxiety, PTSD, and
substance use disorders.
stress-induced structural and functional deficits in depression, presumably by rewiring of patho- Glutamate: the major excitatory
neurotransmitter in the nervous system;
logical corticolimbic circuitry (Figure 1, panel 10), which may underlie the sustained treatment-
it is involved in neuroplasticity, learning/
induced behavioral adaptations (e.g., stress coping, emotional processing, and cognition) and memory, cognition, mood, stress
reductions in clinical symptoms [8,10,17,22–24,31,34–37,48–53]. Despite current gaps in responses, homeostatic processes, and
knowledge, this neuroplasticity framework provides an overarching perspective on the neurobio- excitotoxicity. Glutamate-gated
ionotropic receptors include α-amino-3-
logical mechanisms underlying the rapid and sustained therapeutic efficacy of ketamine and
hydroxy-5-methyl-4-isoxazole propionic
classical psychedelics following single/infrequent dosing. We highlight key molecular events acid receptors (AMPAR) and NMDARs
that serve as crucial mediators of rapid/sustained antidepressant response, and thus represent which mediate fast excitatory
targets for future drug development, while emphasizing where further research is needed. neurotransmission and the induction of
long-term synaptic plasticity, respectively.
Ketamine: a non-selective,
Ketamine and its glutamatergic mechanism of action open-channel, glutamate N-methyl-D-
Ketamine has remarkable fast-acting antidepressant effects, particularly in TRD patients who aspartate receptor (NMDAR) antagonist
have failed multiple traditional monoamine antidepressants, and has only mild and transient and dissociative anesthetic. Low,
subanesthetic doses have robust, rapid,
acute psychotomimetic effects [5,6,17,54]. Preclinical studies have given rise to two major, and sustained antidepressant effects in
non-mutually exclusive models of the mechanism of action of ketamine as an NMDAR antagonist, treatment-resistant depression (TRD)
novel antidepressant, and neuroplasticity-inducing agent (Figure 1, panel 2a,b) [13,21,35,55–58]. and major depressive disorder (MDD).
According to the 'disinhibition' hypothesis, low sub-anesthetic doses of ketamine, a non- Recent studies support the
pro-cognitive effects of ketamine in
competitive, open-channel antagonist, preferentially block NMDARs on gamma-aminobutyric depression and its therapeutic efficacy
acid (GABAergic) inhibitory interneurons, resulting in disinhibition of excitatory pyramidal neurons for suicidal ideation, bipolar disorder,
in the PFC, increased glutamate release, and sustained activation of AMPAR and key post-traumatic stress disorder (PTSD),
and substance use disorders.
synaptogenic signaling pathways (discussed later) [13,21,28,55,58]. Under the 'direct inhibition'
Mammalian target of rapamycin
hypothesis, antagonism of NMDARs directly on pyramidal neurons by ketamine at rest blocks (mTOR): a nutrient-sensitive serine/
tonic NMDAR activation by ambient or spontaneously released glutamate, which in turn reduces threonine protein kinase and a key
suppression of eukaryotic elongation factor 2 (eEF2)-mediated protein synthesis and engages regulator of cell growth that has central
roles in physiology, metabolism, aging,
similar downstream synaptogenic cascades [13,35,55–57].

930 Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11

Trends in Pharmacological Sciences

Box 2. Neuroplasticity theory of depression and antidepressant response and disease. mTOR signaling regulates
The monoamine hypothesis of depression has recently been superseded, and attention is shifting towards other promising activity-dependent translation of
treatment targets, especially those related to dysregulation of neural/synaptic plasticity and dysfunction in glutamatergic synaptic proteins, neural plasticity, and
systems [8,10–12,16,79]. In major depressive disorder (MDD) and preclinical models of depression, chronic stress and antidepressant response.
sustained elevations of circulating glucocorticoids are thought to exert neurotoxic effects, particularly within the PFC Neural plasticity: also known as
and HPC [8,10,12,16,79]. Specific stress-induced synaptic, morphological, and functional deficits include loss of long-term neuroplasticity, this underlies the ability
potentiation (LTP) and/or facilitation of long-term depression (LTD), impaired brain-derived neurotrophic factor (BDNF) and of the nervous system to change in
mammalian target of rapamycin (mTOR) signaling, and decreased neurogenesis, synaptogenesis, and dendritic complexity, response to intrinsic or extrinsic stimuli
eventually leading to neuronal atrophy, dysfunction in corticolimbic circuits, and the development/exacerbation of depres- by reorganizing its activity, structure,
sive-like phenotypes in rodent models [8,10,17,20,79]. This is consistent with structural and functional findings in MDD functions, or connections. It plays an
reflecting hypofunction, progressive grey matter volume loss, and reduced functional connectivity in the PFC, HPC, and as- essential role in the capacity of the brain
sociated networks, decreased levels of neurotrophic factors such as BDNF, downregulation of synaptic proteins and genes, to sense, assess, and store information,
and various cognitive deficits in subjects with depression [8,10,12,16,20,79]. In particular, impairments in attention, episodic guide behavior, and adapt to a dynamic
memory, and executive function, as well as the core symptoms of emotional dysregulation, rigid, negative thinking, and environment. This construct has recently
anhedonia, could be mediated by impaired synaptic plasticity processes and loss of connectivity between key brain regions emerged as a promising target for the
that are particularly vulnerable to stress [8,10,12,16,79]. When neuroplasticity is compromised, pathologic and/or beneficial treatment of various neuropsychiatric
circuits cannot be appropriately modulated, ultimately leading to inflexible and maladaptive cognitive/behavioral responses, disorders.
including compromised learning, emotional processing, and stress coping [8,50]. Serotonin (5-HT): a monoamine
neurotransmitter implicated in the
Notably, neuroplasticity across the brain is not uniformly impaired in MDD or indiscriminately enhanced following ketamine regulation of mood, cognition,
and classical psychedelics (Box 3). The medial PFC is thought to serve as the primary site for the therapeutic action of novel neuroplasticity, reward, learning, etc. It
fast-acting antidepressants [8,16,79], where region-specific differences in the relative expression of different receptor acts through a variety of serotonin
subtypes steer effects towards a select subpopulations of neurons, particularly pyramidal cells in layer 5 [14,66]. Because receptors, that are almost exclusively G
the mPFC innervates many subcortical brain areas implicated in depressive symptomatology, including other parts of the protein-coupled receptors (GPCRs),
PFC, limbic structures (HPC and amygdala), nucleus accumbens, dorsal raphe, and hypothalamus, modulation of and which couple to various down-
frontocortical function in depression has a far-reaching impact on brain function and symptom reduction [8–12]. Finally, stream signaling cascades. Of particular
the broad therapeutic potential of neuroplasticity-based pharmacotherapies for conditions that share common neural importance is 5-HT2AR, the canonical
circuitry pathology or display high comorbidity with depression, including bipolar disorder, anxiety, post-traumatic stress hallucinogenic receptor.
disorder (PTSD), substance use disorders, and neurodegenerative diseases, is gaining prominence [16,50,79]. Structural plasticity: physical modifi-
cations of axonal/dendritic branches,
spine morphology, and synaptic
numbers that mediate sustained adap-
Accordingly, sustained modulation of glutamatergic neurotransmission in pyramidal neurons of the tations to environmental stimuli such as
PFC and HPC has emerged as a promising therapeutic target for depression and related disorders learning events or pathophysiological
processes (e.g., synaptogenesis vs.
[5,8,13,55,58]. These opposing/dual actions of ketamine, via direct inhibition of NMDARs, thereby
synaptic atrophy).
enhancing AMPAR function indirectly, and effectively shifting the local excitation–inhibition balance Synaptic plasticity: neural activity-
by targeting pyramidal or GABAergic neurons, appear to serve as crucial triggers of adaptive neural dependent changes in the efficacy of
plasticity and antidepressant response [5,8,13,21,35,55–59]. Importantly, these effects of synaptic transmission at glutamatergic
synapses. In particular, these changes
ketamine are somewhat unique in its drug class because other NMDAR antagonists have failed manifest as long-term potentiation (LTP)
to consistently show robust and/or long-lasting antidepressant effects, presumably owing to key and long-term depression (LTD), which
differences in their pharmacological properties (e.g., receptor affinity, trapping, state-dependency, are thought to represent the cellular
subtype, subcellular location, and intracellular consequences) [5,13,14,55]. Several NMDAR- substrates of learning and memory in the
brain.
independent mechanisms of ketamine, such as the active metabolite (2R,6R)-hydroxynorketamine
(HNK), metabotropic glutamate mGluR2 receptors, and opioid receptor signaling, are beyond the
scope of this review [23,60,61].

Psychedelics and their serotonergic mechanism of action

Although classical psychedelics, such as psilocybin (and its active metabolite psilocin), LSD, and
DMT, each exhibit unique and complex pharmacological profiles, they share affinity for serotonin
(5-HT) G protein-coupled receptors (GPCRs) [18,62–64]. The hallucinogenic and potentially
therapeutic effects of these compounds are predominantly attributed to their partial agonist activity
at serotonin 2A receptors (5-HT2ARs) [17,18,62–65], with recent animal studies casting some
doubt [31,48]. Although ubiquitous, 5-HT2ARs are highly enriched in apical dendrites of cortical
layer 5 pyramidal neurons (the principal output neurons of the medial PFC), and largely increase
their firing rate upon activation (Figure 1, panel 3a,b) [29,66]. In humans, cortical 5-HT2AR
occupancy correlates with psychedelic-induced subjective effects, including acute increases in
dissociation and positive mood, while pretreatment with the non-selective 5HT2AR antagonist

Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11 931

 Trends in Pharmacological Sciences

Key figure
Neuroplasticity as a convergent mechanism for ketamine and classical
psychedelics

Trends in Pharmacological Sciences

Figure 1. Dysregulation of neural plasticity is implicated in depression, consistent with the observed synaptic weakening,
neuronal atrophy, and loss of connectivity in vulnerable brain regions (panel 1, far left). Accumulating evidence indicates
that ketamine (KET) and classical psychedelics (CPs) share key downstream neurobiological mechanisms related to
neuroplasticity, including modulation of excitatory glutamatergic transmission, dendritic spine remodeling, and frontocortico-
limbic network activity. Specifically, KET acts via N-methyl-D-aspartate receptor (NMDAR) antagonism on inhibitory interneurons
(INs) (disinhibition hypothesis, 2a) and on pyramidal neurons (PNs) (direct inhibition hypothesis, 2b), whereas CPs are thought to
predominantly activate serotonin 5-HT2A receptors within PNs (3a,b), particularly within layer 5 of the medial prefrontal cortex
(mPFC). Through their specific receptor actions, ketamine and psychedelics can both induce a burst of glutamate release and
sustained α-amino-3-hydroxy-5-methyl-4-isoxazolepropionic acid receptor (AMPAR) activation (4) in excitatory PNs. This in
turn potentiates brain-derived neurotrophic factor-tropomyosin receptor kinase B (BDNF-TrkB) (5) and mammalian target of
rapamycin (mTOR) (6) signaling, thus upregulating the expression of neuroplasticity-related genes (7) and protein synthesis
(e.g., via eukaryotic elongation factor 2, eEF2) of synaptic components (8), which triggers an amplification mechanism and
ultimately drives rapid and long-lasting local synaptogenesis (9). These effects are thought to reverse stress-induced structural
and functional deficits in depression by promoting synaptic homeostasis and adaptive rewiring of pathological neural
corticolimbic circuitry, and these effects presumably contribute to the remarkable clinical efficacy of these diverse compounds
(10, far right). Figure created with BioRender.com.

ketanserin blocks the acute subjective effects [67,68]. Similarly, blocking 5-HT2ARs in animals
eliminates many, but not all, of the molecular, synaptic, and behavioral effects of these compounds
[31,32,36,37,48].

932 Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11

Trends in Pharmacological Sciences

Preclinical studies also implicate 5-HT1A receptors, which are densely expressed in midbrain,
limbic, and cortical regions, as well as in serotonergic neurons of the dorsal and median raphe
nuclei, where they act as somatodendritic autoreceptors [65]. The dual effects of psychedelics
on 5-HT2AR (excitatory, coupling to Gq) and 5-HT1AR (inhibitory, coupling to Gi/o) signaling
may be key in mediating their unique, circuit-specific effects on neuronal excitability and synaptic
remodeling, thereby ultimately contributing to their antidepressant/anxiolytic effects [14,16,62].
Importantly, serotonergic psychedelics show biased agonist activity at 5-HT2AR [62,64]. Unlike
serotonin, they are linked to preferential activation of non-canonical β2-arrestin-mediated signaling,
where β-arrestin acts as a key molecular scaffold linking the receptor to unique downstream trans-
ducers [62,64], although the exact mechanisms and their clinical implications are under
investigation.

Convergent downstream neuroplasticity mechanisms

PFC glutamate release and excitatory activity
Ketamine
Systemic antidepressant doses of ketamine have been shown to induce elevations in extracellular
corticostriatal glutamate levels and firing rates of pyramidal neurons in the medial PFC in vivo
(Figure 1, panel 4) [5,12,14,16,27,33,55,58]. This is consistent with the disinhibition framework
of ketamine action, where blocking NMDAR on GABAergic interneurons leads to a decrease in
inhibitory drive and a subsequent enhancement of pyramidal neuron excitability and activity-
dependent glutamate release [5,12,21–28,55,58,59]. Ketamine enhances evoked excitatory
postsynaptic potentials/currents (EPSPs/EPSCs) in mPFC layer V pyramidal neurons, and
AMPAR blockade prevents the synaptic and behavioral effects of ketamine in rodents [21–26].
Simultaneously, consistent with the direct inhibition hypothesis, ketamine inhibits spontaneous
NMDAR-mediated field EPSPs (fEPSPs) and miniature EPSCs (mEPSCs) [35,56]. Preclinical
studies on the antidepressant effects of ketamine, its metabolite (2R,6R)-HNK, and mGluR antag-
onists also implicate mGluR2 receptors which importantly function as inhibitory presynaptic
autoreceptors that modulate glutamate release [60]. In humans, increases in cortical glutamate,
metabolic activity, and high-frequency electroencephalography (EEG) oscillations may serve as
markers of clinical response to ketamine [15,17,23,58]. It is worth noting that studies utilizing
techniques with higher temporal resolution have reported that antidepressant doses of ketamine
increase, have no effect on, or decrease glutamate release in the PFC and/or other regions,
introducing some controversy to the field [69].

Psychedelics
Although preliminary, converging biochemical and electrophysiological evidence supports a sim-
ilar glutamatergic mechanism in classical psychedelic action. Activating postsynaptic 5-HT2ARs
on pyramidal cells, particularly those in layer 5 of the PFC, is generally associated with an
increased frequency of spontaneous and evoked EPSP/EPSC responses [29–32,66,70].
Consistent with this, LSD (systemic or intra-PFC) and the related psychedelic compound 2,5-
dimethoxy-4-iodoamphetamine (DOI) can elevate frontocortical asynchronous glutamate release
in vitro and in vivo in a time-dependent manner (4 minutes to at least 1 h after systemic LSD),
leading to subsequent activation of postsynaptic AMPARs (Figure 1, panel 4) [29,30,36,46].
Importantly, this effect is blocked by antagonists of 5-HT2AR, AMPAR, and NR2B subunit-
containing NMDARs [19,29,30,66,70], as well as by mGluR2 modulators, implicating a
5-HT2A–mGluR2 receptor complex in psychedelic drug action [71]. Repeated LSD treatment
potentiated AMPAR and 5-HT2AR synaptic responses in vivo and increased the burst firing activity
of rodent mPFC pyramidal neurons, whose optogenetic inhibition eliminated the prosocial effects
of LSD [36]. Multimodal neuroimaging studies in animals and humans suggest that classical
psychedelics induce a hypermetabolic state, especially in frontocortical regions, which may

Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11 933

 Trends in Pharmacological Sciences

correlate with their downstream effects and therapeutic efficacy [16,29,30,72]; however, direct
measurements of glutamate levels in humans are scarce [73].

BDNF and mTOR signaling pathways

Ketamine
Ketamine induces an increase in BDNF translation and release in the rodent PFC and HPC, although
this effect is highly dose-dependent and region-specific [20,24,34,57]. Preclinical research confirms
that BDNF is required for the antidepressant and synaptogenic effects of ketamine (Figure 1, panel
5), and ketamine lacks antidepressant-like effects in BDNF knockout mice [24,34,35,74]. Following
ketamine administration, sustained activation of postsynaptic AMPARs triggers activity-dependent
synaptic release of BDNF and activation of its surface receptor, tropomyosin receptor kinase B
(TrkB), as well as of two major downstream signaling cascades, mitogen-activated protein kinase
(MEK)-extracellular regulated protein kinases (ERK) and protein kinase B (Akt), which are both in-
volved in cell survival and growth and converge onto mTOR activation (Figure 1, panel 6)
[12,20,24,34,35]. Accordingly, mTOR is consistently implicated in the mechanism of action
of ketamine, and a significant time-dependent increase in mTOR phosphorylation and function
in the PFC is observed following ketamine administration, while local pharmacological inhibition
of mTOR eliminates the synaptic and antidepressant effects of ketamine [12,22,24,25,34,75]. Clin-
ical trials of ketamine efficacy for treatment of TRD and MDD confirm increased BDNF serum
levels post-administration (2–24 h) in responders compared with non-responders, effects
which correlate positively with antidepressant response and prefrontal connectivity changes
[12,76,77]. A preliminary human study reported that coadministration of the mTOR inhibitor
rapamycin does not block the antidepressant effects of ketamine but in fact extends their du-
ration; however, insufficient dosing and the potent peripheral anti-inflammatory actions and
poor brain penetrance of rapamycin may account for this paradoxical effect [78].

Psychedelics
Classical psychedelics, acting via 5-HT2AR, are associated with glutamate release and sustained
AMPAR signaling in the PFC, which in turn engages key synaptogenic signaling cascades, par-
ticularly BDNF and mTOR, as seen with ketamine (Figure 1, panels 6,7) [15,18,29,32,36–38].
Consistent with the known, close bidirectional interaction between serotonin and BDNF
function, 5-HT2AR activation is linked to neuroplasticity and neurotrophins via several possible
mechanisms including non-canonical β2-arrestin-mediated signaling, ERK, Akt-mTOR,
phosphoinositide 3-kinase (PI3K), NMDARs, and kalirin-7 [62,64,79,80]. Specifically, acute or
repeated administration of various classical psychedelics, including LSD, DOI, and DMT, is
associated with increases in BDNF levels/function and Akt-mTOR activation in the PFC or HPC
[15,18,32,36–38,52]. Accordingly, inhibition of either 5-HT2AR, AMPAR, BDNF-TrkB, or mTOR
signaling consistently abolishes the structural and behavioral effects of psychedelics (discussed
later) [32,36,37,52]. Furthermore, intact mTOR complex 1 (mTORC1) function in glutamatergic
excitatory but not GABAergic inhibitory neurons mediates the prosocial effects of repeated LSD
administration in mice [36]. Human research on this topic is still sparse; although the preliminary
preclinical [32,38] and clinical [81] data are encouraging, they indicate a complex relationship
between psychedelic treatment and BDNF levels, dependent on the treatment protocol (compound,
dose, frequency, etc.) and outcome measure (e.g., levels in serum vs. different brain regions),
warranting further investigation.

Gene expression and protein synthesis

Ketamine
The sustained activation of AMPAR, BDNF, and mTOR signaling following a single antidepressant
dose of ketamine triggers an amplification mechanism which drives the gene expression, eEF2-

934 Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11

Trends in Pharmacological Sciences

mediated protein synthesis, and subcellular trafficking of several key components of the
excitatory synapse and glutamate signaling-related neuroplasticity genes/protein (Figure 1,
panels 7,8) [8,12,15,17,20,22,23,25,26,35,56,57]. These include AMPAR subunits (GluR1,2),
postsynaptic density protein 95 (PSD95), synapsin 1, the immediate-early genes cFos (marker
of neuronal activity) and Arc (activity-dependent cytoskeleton associated protein), reelin
(glycoprotein involved in neuronal cell–cell interactions), and Homer1a (regulator of glutamatergic
synapse homeostasis), as well as of mTOR and BDNF themselves, in the PFC and HPC
[8,12,15,17,20,22,23,25,26,35,56,57]. With a few exceptions (e.g., increased serum BDNF levels),
ketamine regulation of neuroplasticity-related genes/proteins remains to be confirmed in the
context of clinical depression.

Psychedelics
Similarly, acute administration of classical psychedelics, particularly LSD, DOI and psilocybin
(or psilocin), is associated with dose- and time-dependent upregulation of various genes/proteins
related to synaptic plasticity, predominantly in cortical regions (Figure 1, panels 7,8) [15,16,62,70].
Psychedelic transcriptional targets are wide-ranging and include cFos, Arc, and BDNF, as well as
early growth response factors EGR1/2, β-arrestin 2, serum glucocorticoid kinase (Sgk), neuron-
derived orphan receptor 1 (Nor1), Ania3 (Homer1 transcript), Iκβ-α (NF-κB inhibitor), mitogen-
activated protein kinase phosphatase 1 (Mkp1), core/enhancer binding protein b (C/EBP-b),
dual-specificity phosphatase 1 (DUSP1), Period1 and others [39–43,62,82,83]. All these genes
are linked to different aspects of synaptic function and neural plasticity, and many act as activity-
dependent enzymes or transcription factors that are involved in regulating LTP expression/
maintenance, structural plasticity, and long-term memory formation [15,16,70]. Pharmacological
inhibition or genetic deletion of 5-HT2AR or mGluR2 blocks many of these transcriptional effects
[39,41–43,82,83]. The EGR family of immediate early genes/transcription factors, which regulate
neuronal activity and synaptic plasticity under both physiological and pathological conditions, is
the most highly validated gene target of psychedelics in the rodent brain [40–43,62,82]. The only
study to investigate the effects of LSD on acute gene expression in healthy subjects focused solely
on EGR1–3 and failed to detect significant changes in mRNA levels in whole blood samples up to
24 h after administration [84].

Long-term structural plasticity

Ketamine
The ability of ketamine to drive cortical structural plasticity in rodents, including increasing
dendritic complexity, spine number/density, and synaptic strength in the PFC/HPC for up to
2 weeks, is well established (Figure 1, panel 9) [10,12,22,23,25,44–46,85]. An elegant study
utilizing in vivo two-photon imaging and a new optogenetic tool (photoactivatable Rac1)
recently showed that ketamine reverses chronic stress-induced cortical synaptic deficits in
mice, and that selective deletion of these new synapses blocks its sustained antidepressant-
like effects at 2–7 days [45]. Another seminal study, utilizing two-photon imaging of mPFC
brain slices and two-photon glutamate uncaging, found that ketamine increased the likelihood
of dendritic synaptogenesis (termed 'synaptic potential') following a local burst of glutamate
efflux in layer 5 pyramidal neurons – from 20–25% under control conditions to 50% at 2 h
post-injection, with effects at 4 h but not at 12 h [46]. Thus, ketamine rapidly triggers a transient
window of enhanced plasticity and implicates mPFC dopaminergic signaling in the glutamate-
evoked long-term structural effects of ketamine [46,85]. These findings support a causal
relationship between ketamine-induced cortical glutamate release, dendritic spine remodeling,
and therapeutic response [8,45,85]. Notably, ketamine is reported to elicit structural plasticity
beyond pyramidal neurons, namely in mouse mesencephalic and human iPSC-derived
dopaminergic (DA) neurons [86].

Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11 935

 Trends in Pharmacological Sciences

Psychedelics. Recent studies demonstrate a similar ability of classical psychedelics to induce

structural plasticity within cells/circuits of interest (Figure 1, panel 9) [32,37,47,48,87]. Seminal
work by Olson and colleagues indicates that acute (15 minutes to 6 h) or sustained (24–72 h) psy-
chedelic treatment with therapeutically relevant concentrations of LSD, DMT, psilocin, and/or DOI
can induce robust and persistent growth of dendritic spines and increases in synapse number
and function (measured on day 3) in vitro using cultured cortical neurons and/or in vivo using
both vertebrate and invertebrate models [32,37]. Notably, LSD was significantly more potent
than other psychedelics and ketamine [32,37]. Blocking AMPA or mTORC1 during either the
drug stimulation or growth periods, and blocking TrkB during the initial stimulation period,
prevented neuronal growth in vitro [32,37]. In rats, a single dose of DMT causes a significant
increase in dendritic spinogenesis and excitatory neurotransmission in cortical pyramidal neurons
in vivo at 24 h after treatment [32], as reported previously for ketamine [22]. A single dose of psi-
locybin increased the presynaptic marker synaptic vesicle protein 2A (SV2A) in the pig PFC/HPC
at 1–7 days after administration, potentially reflecting sustained synaptogenesis [47]. Chronic
two-photon microscopy for longitudinal imaging of apical dendritic spines in vivo recently con-
firmed that a single antidepressant dose of psilocybin increases spine density/size in mouse
frontocortical pyramidal neurons [48]. Importantly, this effect is observed within 24 h, persists
for at least 1 month, and is not fully blocked by partial (~30%) 5-HT2AR inhibition using ketanserin
pretreatment [48]. Although data are largely lacking and the clinical significance remains unclear,
psilocybin may modulate adult neurogenesis (the generation of newly born neurons) in the mouse
dentate gyrus in a dose-dependent, biphasic manner; however, others found no changes in
neurogenesis following acute or repeated LSD/DOI administration [87].

Behavioral plasticity and antidepressant efficacy

Ketamine
Numerous studies have replicated the positive effects of ketamine in rodent models of depression
or in antidepressant screens [9,22–24,34,35,49]. Systemic intraperitoneal (i.p.) injection of keta-
mine (most commonly 10 mg/kg) significantly reduces forced swim test (FST) immobility in naïve
animals as early as 30 minutes after administration, and this persists for an average of 7 days
[23,24,34,35,49]. In addition, ketamine effectively reversed stress-induced depressive-like be-
haviors at 24 h post-injection, including abnormal stress-coping in the FST and anhedonia, in ro-
dents exposed to chronic mild stress (CMS) [22,23]. The robust, rapid, and sustained
antidepressant-like effects of ketamine in animals mirror its clinical efficacy in patients with
depression, thus allowing the underlying neurobiological mechanisms to be probed [5,6,16,17].
As mentioned, preliminary data have provided causal evidence linking ketamine-induced
spinogenesis in the PFC and its antidepressant-like activity in the mouse tail suspension test
(TST) [45]. Although the data are limited, ketamine appears to facilitate fear extinction [75].
Importantly, outside the window of acute psychotomimetic effects, antidepressant doses of
ketamine exert pro-cognitive effects in both rodent models and patients with depression, reversing
the deficits in executive function as well as learning and memory, further supporting neuroplasticity-
driven improvements in depression symptomology [8,27,49,88–90].

Psychedelics
Preclinical studies evaluating the antidepressant-like effects of psychedelics are limited, but
generally support the therapeutic potential observed clinically [17,31,36,48,51–53]. Several com-
pounds, including DMT (single high dose or chronic, intermittent low doses), LSD, and psilocybin,
exert antidepressant-like effects in the FST in rats [51–53]. Repeated but not acute LSD treatment
enhanced social behavior in mice via 5-HT2AR, AMPAR, and mTOR signaling in excitatory mPFC
neurons, supporting the neuroplasticity theory and the potential usefulness of psychedelics
in treating social deficits, as in depression [36]. Notably, this study found no antidepressant/

936 Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11

Trends in Pharmacological Sciences

anxiolytic-like effects of LSD in the FST, SPT, or the novelty-suppressed feeding test in naïve mice
[36]. By contrast, LSD and psilocybin produced a sustained FST antidepressant-like effect in the
Wistar-Kyoto model of depression at 5 weeks after a single dose, whereas the effects of ketamine
were only transient [53]. Repeated LSD treatment also reversed the deficits in active avoidance
learning in the olfactory bulbectomy model of depression, without affecting control rats [91].
In two separate studies, a single psilocybin injection reversed the hedonic and active avoidance
deficits in mice subjected to chronic stress, accompanied by a strengthening of excitatory neuro-
transmission in the HPC or mPFC [31,48]. In these studies, partial (~30%) 5-HT2AR antagonism
using low-dose ketanserin was only sufficient to block the psilocybin-induced psychotomimetic
(i.e., head-twitch) but not synaptic or antidepressant-like responses, possibly implicating
5-HT2AR-independent mechanisms [31,48]. Although limited, preclinical studies also suggest
that psychedelics can enhance the acquisition of associative learning with both aversive or
appetitive unconditioned stimuli [17,91,92], while also facilitating the extinction of fear memory
[51,52,87]. Finally, psilocybin enhances measures of motivation and attention in poor-performing
rats, as does ketamine [88]. Clinical implications of these findings may include treatment of
cognitive deficits, depression, PTSD, and related conditions.

Synaptic plasticity (LTP, LTD) and current gaps in knowledge

Long-term potentiation (LTP) and long-term depression (LTD), the major forms of synaptic
plasticity at glutamatergic synapses, involve activity-dependent changes in synaptic strength
that are thought to represent the cellular substrates of learning and memory in the brain [93].
Importantly, the balance in LTP/LTD is perturbed in depression, and this may contribute to
the observed synaptic deficits [8,10,11,49]. Although there are different induction mechanisms
for LTP/LTD (e.g., NMDAR, mGluR), their expression predominantly involves changes in post-
synaptic AMPAR expression density and/or function, leading to synaptic strengthening
or weakening, respectively [93]. Activity-dependent synaptic plasticity is correlated with
bidirectional changes in AMPAR expression and dendritic spines (i.e., increases with LTP
vs. decreases with LTD) [93].

Whereas the molecular, structural, and behavioral effects of ketamine and psychedelics are
of considerable interest, the effects of these drugs on the induction, maintenance, and decay
of LTP/LTD are rarely studied, with the exception of our own studies [10,49]. Interestingly,
we found that a single low dose of ketamine, or of its metabolite HNK, rescued the dorsal
hippocampal LTP deficit observed in the Wistar-Kyoto (WKY) rat model of stress susceptibility
and depression, at 3.5 h but not at 30 minutes post-injection, with subsequent synaptic
strengthening at 24 h [49]. Furthermore, WKY rats exhibited impaired hippocampus-dependent
long-term spatial memory compared to control rats, which was effectively restored by ketamine/
HNK, consistent with their positive effects on LTP [49]. These findings support ketamine-induced
reversal of HPC-dependent cognitive deficits which are key features of clinical depression
[8,10,49,89,90]. However, the effects of ketamine on LTP/LTD in other regions implicated
in depression and/or other animal models remain unclear, highlighting the need for future
investigation. Preliminary human evidence suggests that low-dose ketamine enhances
visual sensory evoked potential LTP in patients with MDD at 3–4 h post-administration
[94]. Because serotonin is known to modulate synaptic plasticity [80], and ketamine may
restore LTP in the context of depression [10,49,94], determining how ketamine and classi-
cal psychedelics affect region-specific synaptic plasticity processes is of great importance.
Incorporating synaptic plasticity into the current framework of ketamine/psychedelic drug
action may serve to bridge understanding of their molecular and cellular effects with knowl-
edge related to neural circuit functioning and structural plasticity, underscoring the urgent
need for further studies.

Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11 937

 Trends in Pharmacological Sciences

Concluding remarks and future perspectives Outstanding questions

Through their respective primary receptor targets (NMDAR and 5-HT2AR), ketamine and psyche- How do ketamine/psychedelics affect
delics are associated with acute increases in cortical glutamate release and sustained activation synaptic plasticity (LTP and LTD)? Do
psychedelics affect region-specific
of excitatory neurotransmission in pyramidal neurons, predominantly within the PFC (Figure 1),
AMPAR synaptic levels?
effects which represent crucial first steps of convergence [21–33]. Recurrent frontocortical
network activity has long been implicated in the dissociative/hallucinogenic effects of these How do these compounds affect
drugs (i.e., distortions in higher-level perceptual and cognitive function) [29], and are now thought cognition, learning/memory, behavioral
flexibility, anxiety, and depression-like
to play important roles in triggering the long-lasting state of enhanced neural plasticity in
behaviors in different animal models?
corticolimbic circuits [14,16,18,30]. Ketamine and classical psychedelics crucially activate
two synaptogenic signaling pathways, namely BDNF and mTOR, which orchestrate, in part, What are the optimal treatment protocols
the rapid and sustained facilitation of synaptic, structural, and functional neuronal remodeling, (compound, dose, frequency, etc.) to
maximize neuroplasticity/treatment
and this may mediate their clinical efficacy (Figure 1, panel 10) [18,20,29,32,34–38]. The response? What is the duration of
treatment response to traditional antidepressants (e.g., selective serotonin reuptake inhibitors, the therapeutic window of enhanced
SSRIs) also involves BDNF and possibly mTOR, mechanisms which, unlike with novel fast- neuroplasticity post-treatment?
acting antidepressants, take several days to weeks to be engaged [20,25,58]. Downstream
Are there sex-specific differences in
effects of ketamine and classical psychedelics include upregulation of transcription and transla- neuroplasticity-related mechanisms?
tion of synaptic proteins within the PFC/HPC [22,23,25,35,39–43], and long-lasting changes in How do other mechanisms (e.g.,
synaptic function and morphology in pyramidal neurons [22,25,32,37,44–48]. Based on these monoamine signaling, network activity,
neuroendocrine and anti-inflammatory
findings, ketamine and classical psychedelics are thought to facilitate structural plasticity and
effects) contribute to the clinical actions
neuronal growth in frontocortical-limbic circuits, which may counteract the synaptic deficits, of these compounds? Is 5-HT2AR acti-
neuronal atrophy, and loss of network connectivity that are associated with chronic stress or vation the predominant mechanism of
clinical depression (Figure 1) [8,10–12,50]. Importantly, these changes in key neural circuits are action of classical psychedelics?

correlated with enduring therapeutic outcomes at the cognitive and behavioral levels that are Do ketamine and psychedelics engage
essential for improvement of coping strategies and alleviation of depression symptomology a summative therapeutic response by
[8,10,16,17,23,24,32,35–37,45,49,50,53,89,90] acting at various molecular targets,
while limiting adverse effects and
excessive action at a single target
In summary, clinical research has inspired tremendous interest in identifying the mechanisms (‘magic shotgun’ vs. ‘magic bullet’
mediating the efficacy of ketamine and classical psychedelics in treating depression and related approach)?
disorders, moving beyond the outdated monoamine theory. Importantly, these effects are
Are the acute dissociative/hallucinogenic
hypothesized to mediate the rapid (within hours) and sustained (week to months) therapeutic
effects necessary for long-lasting
activity of these unique molecules following single/infrequent administration, especially in the therapeutic efficacy? Do they corre-
context of psychotherapy (Box 3) [7,14–16,50,72,85,95]. The duration of therapeutic effects late with the magnitude/duration of
observed following psilocybin (up to 6 months) is much longer than with ketamine (average of 1 treatment response? Is administra-
tion of repeated, sub-hallucinogenic
week), which seems to correlate well with their time-dependent effects on PFC spine density doses ('microdosing') sufficient to trig-
[37,44–46,48,85]. Taken together, these discoveries indicate that ketamine and classical psyche- ger neuroplasticity/therapeutic effects?
delics share a common neurobiological mechanism that involves complex interactions between Do non-hallucinogenic analogs that are
glutamate, serotonin, and region-specific synaptic homeostasis. Notably, the muscarinic recep- capable of promoting neuroplasticity
represent promising novel pharmaco-
tor antagonist scopolamine, the NMDA receptor partial agonist GLYX-13 (i.e., rapastinel), and therapies?
mGluR2/3 antagonists, which all possess some ketamine-like antidepressant activity in animal
models, appear to engage similar convergent downstream mechanisms related to neuroplasticity Can neuroplastic effects and neuro-
trophin levels be reliably studied in
[5,8,12,50,58].
humans in vivo to establish a causal link
between potential biomarkers and long-
Given major challenges in translating these findings to the human brain, the causal link between lasting symptom improvements? Can
drug-induced neuroplasticity and therapeutic efficacy has yet to be established in clinical settings. valid biomarkers related to human
neuroplasticity be developed?
Several methods can be utilized in humans to examine potential biomarkers related to neural
plasticity, including EEG, functional [e.g., positron emission tomography (PET), functional Are there additive or synergistic
magnetic resonance imaging (fMRI), and auditory/visual evoked potentials] and structural effects with psychotherapy and
[e.g., diffusion tensor imaging (DTI), voxel-based morphometry (VBM)] imaging techniques, as lifestyle interventions (e.g., exercise,
social support, diet)?
well as non-invasive brain stimulation (NIBS) [e.g., transcranial magnetic simulation (TMS) and
repetitive sensory stimulation] [96,97]. Currently, TMS [96,97] and novel PET ligands such as

938 Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11

Trends in Pharmacological Sciences

Box 3. Adaptive neuroplasticity and the effects of psychotherapy Can ketamine and psychedelics treat
other neuropsychiatric disorders
Neuroplasticity in depression and related conditions is not uniformly impaired across the brain, and neuroplasticity
involving abnormalities in neuroplasticity
changes may be adaptive or maladaptive depending on the brain region, context, and functional consequences.
and glutamatergic homeostasis?
In MDD, regional differences in stress-induced synaptic/structural plasticity lead to progressive frontocortical
hypofunction/atrophy and loss of top-down inhibitory control, accompanied by hyperactivity/hypertrophy in downstream
regions such as the amygdala, hypothalamic–pituitary–adrenal axis (HPA) axis, and the ventral tegmental area–nucleus
accumbens (VTA-NAc) dopamine system, which may underlie different depression-related symptoms (e.g., cognitive, stress,
anxiety, aversive and anhedonic responses) [8,16,79]. Accordingly, indiscriminate enhancement of neuroplasticity may
not be beneficial, whereas successful treatment of depression may involve region-specific reversal of pathological circuit
dysfunction, in which the mPFC has a far-reaching impact on brain function and symptom reduction [8].

Psychedelic-assisted psychotherapy for depression and other psychiatric disorders has recently demonstrated unprece-
dented efficacy in clinical trials [1,3,7,16,17]. This strategy, as recently applied to ketamine treatment [4], is not only safer
but may also potentiate therapeutic effects via converging drug- and experience-dependent neuroplasticity mechanisms
[1,17]. The window of heightened neuroplasticity with ketamine/psychedelics offers an important opportunity for psycho-
therapeutic interventions, and there is preliminary evidence of synergistic effects and the potential for adaptive rewiring of
beneficial/pathological circuits [65,98]. Because the transient drug-induced neuroplastic state is susceptible to environ-
mental inputs, concomitant therapy may steer towards therapeutically relevant new neural connections [14]. Conversely,
combining a neuroplasticity-inducing agent with stress, adversity, or pre-existing psychopathology may promote negative
neuroplasticity, thus strengthening pathological network activity and/or maladaptive learning of negative associations [8].
Accordingly, the use of psychedelics to treat neuropsychiatric disorders should proceed with caution. Fortunately, in the
context of psychotherapy (i.e., with proper screening, preparation, supervision, integration, and follow-up), ketamine/psy-
chedelics appear to promote the perception and extinction of negative thought/behavioral patterns, as well as the
reframing and recontextualization of emotional experiences/memories or trauma, which, in conjunction with synaptogen-
esis and long-lasting network adaptations, may ultimately lead to enhanced cognitive/behavioral flexibility, thus enabling
the acquisition new coping strategies [2,8,17,50,100]. In depression, rigid, negative, and maladaptive thought/behavioral
patterns may be gradually replaced by improved cognitive control, emotional processing, and stress coping, whereas in
PTSD or substance use disorders, extinguishing fear/trauma or drug-cue memories, respectively, would be the desired
functional outcomes [2,8,17,50,100]. Importantly, the pharmacology-assisted therapy approach represents a potential
paradigm shift in psychiatry, and the concepts of 'set and setting' may tap into important determinants of treatment out-
comes related to adaptive neuroplasticity and symptom reduction [4,17,62], warranting further investigation.

Box 4. Key experimental variables and research considerations

In the context of the neuroplasticity hypothesis of ketamine/psychedelic drug action, key experimental variables include the
compound, dose, and frequency of administration. Compounds differ substantially in terms of potency, plasma half-lives,
and duration of therapeutic activity, therefore the dose and frequency of administration are crucial for maximizing efficacy
while minimizing side effects [62,63]. Pharmacokinetic studies suggest that therapeutically relevant doses of ketamine [0.5
mg/kg, intravenously (i.v.) in humans, and ~10 mg/kg, i.p. in rodents] and DMT (~10 mg/kg, i.p. in rodents) yield similar con-
centrations in the body (~10 μM) [13,23,37,52]. Ketamine has a plasma half-life of 1–3 h, and antidepressant effects are ob-
served within hours and are maintained for an average of 1 week following a single dose in rodents and patients with
depression [6,9,17,99]. By contrast, DMT has a very short half-life (15 min) and, although its therapeutic activity is less well
established, its duration of action can be dramatically prolonged by continuous infusion or coadministration of monoamine
oxidase inhibitors (e.g., ayahuasca) [50]. Owing to its unique receptor kinetics, LSD is significantly more potent and has a lon-
ger half-life (3–5 h), and clinically relevant doses [~200 μg, orally (p.o.) in humans, and ~0.1–0.2 mg/kg i.p. in rodents] lead to
peak plasma concentrations in the low nanomolar range [1,62,63]. Psilocybin (~0.2 mg/kg, p.o. in humans, and ~1 mg/kg, i.
p. in rodents) is metabolized into psilocin, an active metabolite with a shorter half-life (~1—3 h), but the therapeutic effects of
psilocybin-assisted therapy can be extremely long-lasting (up to 6 months) [1–3,62,95]. Although the clinical literature most
commonly involves a single administration of ketamine/psychedelics, repeated ketamine infusions effectively sustain the
antidepressant response in rodents and humans [99].

Preliminary studies suggest that psychedelics may be significantly more potent/long-lasting than ketamine in promoting
structural plasticity [37,44–46,48,85], consistent with their more enduring clinical effects [7,16,95]. The time between
dosing and testing is another important factor, and thus therapeutically relevant functional/behavioral outcomes should
be assayed at various timepoints after drug administration, in particular following a ‘growth’ period that allows
neuroplasticity mechanisms to be fully engaged, and at longer intervals to determine the timecourse of the effects
[17,37]. Finally, in animals as in humans, set (mindset, i.e., internal context) and setting (environment, i.e., external context)
are likely to modulate the long-term functional outcomes of psychedelic and ketamine treatment [17,53,62]. Experiences
prior to (e.g., naïve vs. depressive-like state) and subsequent to (e.g., negative vs. positive reinforcement) treatment with a
neuroplasticity-inducing agent may be crucial in steering the effects towards adaptive plasticity and enduring therapeutic ef-
fects.

Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11 939

 Trends in Pharmacological Sciences

SV2A [47] represent particularly promising research avenues to study, and in the case of NIBS
modify, long-lasting neuronal function in the human brain. Finally, based on current understanding
of key experimental variables and research considerations (Box 4), future studies should address
current gaps in knowledge (see Outstanding questions), while further refining neuroplasticity
theories of depression and antidepressant response. Ultimately, the evolving framework of keta-
mine and psychedelic drug action can provide several promising neuroplasticity-related substrates
for clinical intervention that may serve as potential targets for development of next-generation
pharmacotherapies for various neuropsychiatric disorders.

Acknowledgments
This work was supported by grants from the Canadian Institutes of Health Research (to A.G.P.).

Declaration of interests
L.A. reports receiving consulting fees from Resilience Biosciences Inc., Psygen Labs Inc., and MindCure Health Inc. A.G.P.
holds shares in Resilience Biosciences Inc. and declares two patents related to a peptide blocker of AMPAR endocytosis and
hippocampal LTD, as well as to the use of D-govadine to enhance dopamine function in the prefrontal cortex.

References
1. Galvao-Coelho, N.L. et al. (2021) Classic serotonergic psychedelics
for mood and depressive symptoms: a meta-analysis of mood
disorder patients and healthy participants. Psychopharmacology
238, 341–354
2. Dos Santos, R.G. et al. (2021) Hallucinogenic/psychedelic 5HT2A
receptor agonists as rapid antidepressant therapeutics: evidence
and mechanisms of action. J. Psychopharmacol. 35, 453–458
3. Andersen, K.A.A. et al. (2021) Therapeutic effects of classic
serotonergic psychedelics: a systematic review of modern-era
clinical studies. Acta Psychiatr. Scand. 143, 101–118
4. Dore, J. et al. (2019) Ketamine assisted psychotherapy (KAP):
patient demographics, clinical data and outcomes in three
large practices administering ketamine with psychotherapy.
J. Psychoactive Drugs 51, 189–198
5. Newport, D.J. et al. (2015) Ketamine and other NMDA antagonists:
early clinical trials and possible mechanisms in depression.
Am. J. Psychiatry 172, 950–966
6. Zarate Jr., C.A. et al. (2012) Relationship of ketamine’s plasma
metabolites with response, diagnosis, and side effects in major
depression. Biol. Psychiatry 72, 331–338
7. Dos Santos, R.G. and Hallak, J.E.C. (2020) Therapeutic use
of serotoninergic hallucinogens: a review of the evidence and
of the biological and psychological mechanisms. Neurosci.
Biobehav. Rev. 108, 423–434
8. Price, R.B. and Duman, R. (2020) Neuroplasticity in cognitive
and psychological mechanisms of depression: an integrative
model. Mol. Psychiatry 25, 530–543
9. Aleksandrova, L.R. et al. (2017) Antidepressant effects of
ketamine and the roles of AMPA glutamate receptors and
other mechanisms beyond NMDA receptor antagonism.
J. Psychiatry Neurosci. 42, 222–229
10. Aleksandrova, L.R. et al. (2019) Evaluation of the Wistar-Kyoto
rat model of depression and the role of synaptic plasticity in
depression and antidepressant response. Neurosci. Biobehav.
Rev. 105, 1–23
11. Marsden, W.N. (2013) Synaptic plasticity in depression: molecular,
cellular and functional correlates. Prog. Neuro-Psychopharmacol.
Biol. Psychiatry 43, 168–184
12. Duman, R.S. et al. (2016) Synaptic plasticity and depression:
new insights from stress and rapid-acting antidepressants.
Nat. Med. 22, 238–249
13. Aleksandrova, L.R. et al. (2017) Hydroxynorketamine: implica-
tions for the NMDA receptor hypothesis of ketamine’s antide-
pressant action. Chron. Stress (Thousand Oaks) 1,
2470547017743511
14. Savalia, N.K. et al. (2021) A dendrite-focused framework for
understanding the actions of ketamine and psychedelics.
Trends Neurosci. 44, 260–275
15. Kadriu, B. et al. (2021) Ketamine and serotonergic psychedelics:
common mechanisms underlying the effects of rapid-acting
antidepressants. Int. J. Neuropsychopharmacol. 24, 8–21
16. Inserra, A. et al. (2021) Psychedelics in psychiatry: neuroplastic,
immunomodulatory, and neurotransmitter mechanisms. Pharmacol.
Rev. 73, 202–277
17. De Gregorio, D. et al. (2021) Hallucinogens in mental health:
preclinical and clinical studies on LSD, psilocybin, MDMA,
and ketamine. J. Neurosci. 41, 891–900
18. Vollenweider, F.X. and Preller, K.H. (2020) Psychedelic drugs:
neurobiology and potential for treatment of psychiatric disorders.
Nat. Rev. Neurosci. 21, 611–624
19. De Gregorio, D. et al. (2018) D-lysergic acid diethylamide,
psilocybin, and other classic hallucinogens: mechanism of action
and potential therapeutic applications in mood disorders. Prog.
Brain Res. 242, 69–96
20. Castren, E. and Monteggia, L.M. (2021) Brain-berived neuro-
trophic factor signaling in depression and antidepressant
action. Biol. Psychiatry 90, 128–136
21. Maeng, S. et al. (2008) Cellular mechanisms underlying the
antidepressant effects of ketamine: role of alpha-amino-3-
hydroxy-5-methylisoxazole-4-propionic acid receptors. Biol.
Psychiatry 63, 349–352
22. Li, N. et al. (2011) Glutamate N-methyl-D-aspartate receptor
antagonists rapidly reverse behavioral and synaptic deficits
caused by chronic stress exposure. Biol. Psychiatry 69,
754–761
23. Zanos, P. et al. (2016) NMDAR inhibition-independent
antidepressant actions of ketamine metabolites. Nature 533,
481–486
24. Zhou, W. et al. (2014) Ketamine-induced antidepressant
effects are associated with AMPA receptors-mediated upregu-
lation of mTOR and BDNF in rat hippocampus and prefrontal
cortex. Eur. Psychiatry 29, 419–423
25. Li, N. et al. (2010) mTOR-dependent synapse formation underlies
the rapid antidepressant effects of NMDA antagonists. Science
329, 959–964
26. Kim, J.W. et al. (2021) A key requirement for synaptic reelin sig-
naling in ketamine-mediated behavioral and synaptic action.
Proc. Natl. Acad. Sci. U. S. A. 118, e2103079118
27. Moghaddam, B. et al. (1997) Activation of glutamatergic neuro-
transmission by ketamine: a novel step in the pathway from
NMDA receptor blockade to dopaminergic and cognitive
disruptions associated with the prefrontal cortex. J. Neurosci.
17, 2921–2927
28. Gerhard, D.M. et al. (2020) GABA interneurons are the cellular
trigger for ketamine's rapid antidepressant actions. J. Clin. Invest.
130, 1336–1349

940 Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11

Trends in Pharmacological Sciences
29. Aghajanian, G.K. and Marek, G.J. (1999) Serotonin and
hallucinogens. Neuropsychopharmacology 21, 16S–23S
30. Muschamp, J.W. et al. (2004) Lysergic acid diethylamide and
[−]-2,5-dimethoxy-4-methylamphetamine increase extracellu-
lar glutamate in rat prefrontal cortex. Brain Res. 1023, 134–140
31. Hesselgrave, N. et al. (2021) Harnessing psilocybin: antide-
pressant-like behavioral and synaptic actions of psilocybin
are independent of 5-HT2R activation in mice. Proc. Natl.
Acad. Sci. U. S. A. 118, e2022489118
32. Ly, C. et al. (2018) Psychedelics promote structural and
functional neural plasticity. Cell Rep. 23, 3170–3182
33. Chowdhury, G.M. et al. (2017) Transiently increased glutamate
cycling in rat PFC is associated with rapid onset of antidepressant-
like effects. Mol. Psychiatry 22, 120–126
34. Yang, C. et al. (2013) Acute administration of ketamine in rats
increases hippocampal BDNF and mTOR levels during forced
swimming test. Ups. J. Med. Sci. 118, 3–8
35. Autry, A.E. et al. (2011) NMDA receptor blockade at rest
triggers rapid behavioural antidepressant responses. Nature
475, 91–95
36. De Gregorio, D. et al. (2021) Lysergic acid diethylamide (LSD)
promotes social behavior through mTORC1 in the excitatory
neurotransmission. Proc. Natl. Acad. Sci. U. S. A. 118
37. Ly, C. et al. (2021) Transient stimulation with psychoplastogens
is sufficient to initiate neuronal growth. ACS Pharmacol. Transl.
Sci. 4, 452–460
38. Vaidya, V.A. et al. (1997) 5-HT2A receptor-mediated regulation of
brain-derived neurotrophic factor mRNA in the hippocampus
and the neocortex. J. Neurosci. 17, 2785–2795
39. Nichols, C.D. and Sanders-Bush, E. (2004) Molecular genetic
responses to lysergic acid diethylamide include transcriptional
activation of MAP kinase phosphatase-1, C/EBP-beta and
ILAD-1, a novel gene with homology to arrestins. J. Neurochem.
90, 576–584
40. Nichols, C.D. and Sanders-Bush, E. (2002) A single dose of
lysergic acid diethylamide influences gene expression patterns
within the mammalian brain. Neuropsychopharmacology 26,
634–642
41. Moreno, J.L. et al. (2011) Metabotropic glutamate mGlu2
receptor is necessary for the pharmacological and behavioral
effects induced by hallucinogenic 5-HT2A receptor agonists.
Neurosci. Lett. 493, 76–79
42. Jefsen, O.H. et al. (2021) Transcriptional regulation in the rat
prefrontal cortex and hippocampus after a single administration
of psilocybin. J. Psychopharmacol. 35, 483–493
43. Gonzalez-Maeso, J. et al. (2003) Transcriptome fingerprints distin-
guish hallucinogenic and nonhallucinogenic 5-hydroxytryptamine
2A receptor agonist effects in mouse somatosensory cortex.
J. Neurosci. 23, 8836–8843
44. Phoumthipphavong, V. et al. (2016) Longitudinal effects of ke-
tamine on dendritic architecture in vivo in the mouse medial
frontal cortex. eNeuro 3 ENEURO.0133-15.2016
45. Moda-Sava, R.N. et al. (2019) Sustained rescue of prefrontal
circuit dysfunction by antidepressant-induced spine formation.
Science 364, eaat8078
46. Wu, M. et al. (2021) Ketamine rapidly enhances glutamate-evoked
dendritic spinogenesis in medial prefrontal cortex through dopami-
nergic mechanisms. Biol. Psychiatry 89, 1096–1105
47. Raval, N.R. et al. (2021) A single dose of psilocybin increases
synaptic density and decreases 5-HT2A receptor density in
the pig brain. Int. J. Mol. Sci. 22, 835
48. Shao, L.X. et al. (2021) Psilocybin induces rapid and persistent
growth of dendritic spines in frontal cortex in vivo. Neuron 109,
2535–2544.e4
49. Aleksandrova, L.R. et al. (2020) Ketamine and its metabolite,
(2R,6R)-HNK, restore hippocampal LTP and long-term spatial
memory in the Wistar-Kyoto rat model of depression. Mol.
Brain 13, 92
50. Olson, D.E. (2018) Psychoplastogens: a promising class of
plasticity-promoting neurotherapeutics. J. Exp. Neurosci. 12,
1179069518800508
51. Cameron, L.P. et al. (2019) Chronic, intermittent microdoses of
the psychedelic N,N-dimethyltryptamine (DMT) produce
positive effects on mood and anxiety in rodents. ACS Chem.
Neurosci. 10, 3261–3270
52. Cameron, L.P. et al. (2018) Effects of N,N-dimethyltryptamine
on rat behaviors relevant to anxiety and depression. ACS
Chem. Neurosci. 9, 1582–1590
53. Hibicke, M. et al. (2020) Psychedelics, but not ketamine,
produce persistent antidepressant-like effects in a rodent
experimental system for the study of depression. ACS Chem.
Neurosci. 11, 864–871
54. Berman, R.M. et al. (2000) Antidepressant effects of ketamine
in depressed patients. Biol. Psychiatry 47, 351–354
55. Miller, O.H. et al. (2016) Two cellular hypotheses explaining the
initiation of ketamine's antidepressant actions: direct inhibition
and disinhibition. Neuropharmacology 100, 17–26
56. Nosyreva, E. et al. (2013) Acute suppression of spontaneous
neurotransmission drives synaptic potentiation. J. Neurosci.
33, 6990–7002
57. Kavalali, E.T. and Monteggia, L.M. (2012) Synaptic mecha-
nisms underlying rapid antidepressant action of ketamine.
Am. J. Psychiatry 169, 1150–1156
58. Abdallah, C.G. et al. (2015) Ketamine and rapid-acting
antidepressants: a window into a new neurobiology for mood
disorder therapeutics. Annu. Rev. Med. 66, 509–523
59. Yin, Y.Y. et al. (2021) The role of the excitation:inhibition func-
tional balance in the mPFC in the onset of antidepressants.
Neuropharmacology 191, 108573
60. Zanos, P. et al. (2019) (2R,6R)-hydroxynorketamine exerts
mGlu2 receptor-dependent antidepressant actions. Proc.
Natl. Acad. Sci. U. S. A. 116, 6441–6450
61. Williams, N.R. et al. (2018) Attenuation of antidepressant
effects of ketamine by opioid receptor antagonism. Am.
J. Psychiatry 175, 1205–1215
62. Halberstadt, A. et al. (2018) Behavioral Neurobiology of Psychedelic
Drugs, Springer
63. Nichols, D.E. (2016) Psychedelics. Pharmacol. Rev. 68, 264–355
64. Kim, K. et al. (2020) Structure of a hallucinogen-activated
Gq-coupled 5-HT2A serotonin receptor. Cell 182, 1574–1588
65. Carhart-Harris, R.L. and Nutt, D.J. (2017) Serotonin and brain
function: a tale of two receptors. J. Psychopharmacol. 31,
1091–1120
66. Marek, G.J. and Schoepp, D.D. (2021) Cortical influences of
serotonin and glutamate on layer V pyramidal neurons. Prog.
Brain Res. 261, 341–378
67. Madsen, M.K. et al. (2019) Psychedelic effects of psilocybin
correlate with serotonin 2A receptor occupancy and plasma
psilocin levels. Neuropsychopharmacology 44, 1328–1334
68. Holze, F. et al. (2021) Acute dose-dependent effects of lysergic
acid diethylamide in a double-blind placebo-controlled study in
healthy subjects. Neuropsychopharmacology 46, 537–544
69. Lazarevic, V. et al. (2021) Ketamine decreases neuronally
released glutamate via retrograde stimulation of presynaptic
adenosine A1 receptors. Mol. Psychiatry. Published online August
11, 2021. https://doi.org/10.1038/s41380-021-01246-3
70. Vollenweider, F.X. and Kometer, M. (2010) The neurobiology
of psychedelic drugs: implications for the treatment of mood
disorders. Nat. Rev. Neurosci. 11, 642–651
71. Gonzalez-Maeso, J. et al. (2008) Identification of a serotonin/
glutamate receptor complex implicated in psychosis. Nature
452, 93–97
72. Carhart-Harris, R.L. et al. (2016) Psilocybin with psychological
support for treatment-resistant depression: an open-label
feasibility study. Lancet Psychiatry 3, 619–627
73. Mason, N.L. et al. (2020) Me, myself, bye: regional alterations in
glutamate and the experience of ego dissolution with psilocybin.
Neuropsychopharmacology 45, 2003–2011
74. Kim, J.W. et al. (2021) Sustained effects of rapidly acting antide-
pressants require BDNF-dependent MeCP2 phosphorylation.
Nat. Neurosci. 24, 1100–1109
75. Girgenti, M.J. et al. (2017) Ketamine accelerates fear extinction
via mTORC1 signaling. Neurobiol. Dis. 100, 1–8
76. Haile, C.N. et al. (2014) Plasma brain derived neurotrophic
factor (BDNF) and response to ketamine in treatment-resistant
depression. Int. J. Neuropsychopharmacol. 17, 331–336
77. Woelfer, M. et al. (2020) Ketamine-induced changes in plasma
brain-derived neurotrophic factor (BDNF) levels are associated
with the resting-state functional connectivity of the prefrontal
cortex. World J. Biol. Psychiatry 21, 696–710
Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11 941

78. Abdallah, C.G. et al. (2020) Modulation of the antidepressant
effects of ketamine by the mTORC1 inhibitor rapamycin.
Neuropsychopharmacology 45, 990–997
79. Liu, B. et al. (2017) From serotonin to neuroplasticity: evolvement
of theories for major depressive disorder. Front. Cell. Neurosci.
11, 305
80. Kraus, C. et al. (2017) Serotonin and neuroplasticity – links
between molecular, functional and structural pathophysiology
in depression. Neurosci. Biobehav. Rev. 77, 317–326
81. Hutten, N. et al. (2021) Low doses of LSD acutely increase
BDNF blood plasma levels in healthy volunteers. ACS
Pharmacol. Transl. Sci. 4, 461–466
82. Nichols, C.D. et al. (2003) Dynamic changes in prefrontal
cortex gene expression following lysergic acid diethylamide
administration. Brain Res. Mol. Brain Res. 111, 182–188
83. Gonzalez-Maeso, J. et al. (2007) Hallucinogens recruit specific
cortical 5-HT(2A) receptor-mediated signaling pathways to
affect behavior. Neuron 53, 439–452
84. Dolder, P.C. et al. (2017) A single dose of LSD does not alter
gene expression of the serotonin 2A receptor gene (HTR2A)
or early growth response genes (EGR1–3) in healthy subjects.
Front. Pharmacol. 8, 423
85. Wu, H. et al. (2021) Ketamine for a boost of neural plasticity:
how, but also when? Biol. Psychiatry 89, 1030–1032
86. Cavalleri, L. et al. (2018) Ketamine enhances structural plasticity in
mouse mesencephalic and human iPSC-derived dopaminergic
neurons via AMPAR-driven BDNF and mTOR signaling. Mol.
Psychiatry 23, 812–823
87. Catlow, B.J. et al. (2013) Effects of psilocybin on hippocampal
neurogenesis and extinction of trace fear conditioning. Exp.
Brain Res. 228, 481–491
88. Higgins, G.A. et al. (2021) Low doses of psilocybin and ketamine
enhance motivation and attention in poor performing rats:
evidence for an antidepressant property. Front. Pharmacol. 12,
640241
89. Araujo-de-Freitas, L. et al. (2021) Neurocognitive aspects
of ketamine and esketamine on subjects with treatment-
942 Trends in Pharmacological Sciences, November 2021, Vol. 42, No. 11
Trends in Pharmacological Sciences
resistant depression: a comparative, randomized and double-
blind study. Psychiatry Res. 303, 114058
90. Stippl, A. et al. (2021) Ketamine specifically reduces cognitive
symptoms in depressed patients: An investigation of associ-
ated neural activation patterns. J. Psychiatr. Res. 136,
402–408
91. Buchborn, T. et al. (2014) Repeated lysergic acid diethylamide
in an animal model of depression: normalisation of learning
behaviour and hippocampal serotonin 5-HT2 signalling.
J. Psychopharmacol. 28, 545–552
92. Harvey, J.A. (2003) Role of the serotonin 5-HT(2A) receptor in
learning. Learn. Mem. 10, 355–362
93. Citri, A. and Malenka, R.C. (2008) Synaptic plasticity: multiple
forms, functions, and mechanisms. Neuropsychopharmacology
33, 18–41
94. Sumner, R.L. et al. (2020) Ketamine enhances visual sensory
evoked potential long-term potentiation in patients with major
depressive disorder. Biol. Psychiatry Cogn. Neurosci. Neuroimaging
5, 45–55
95. Carhart-Harris, R.L. et al. (2018) Psilocybin with psychological
support for treatment-resistant depression: six-month follow-
up. Psychopharmacology 235, 399–408
96. Nathan, P.J. et al. (2011) Studying synaptic plasticity in the
human brain and opportunities for drug discovery. Curr.
Opin. Pharmacol. 11, 540–548
97. Polania, R. et al. (2018) Studying and modifying brain function
with non-invasive brain stimulation. Nat. Neurosci. 21, 174–187
98. Heuschkel, K. and Kuypers, K.P.C. (2020) Depression, mind-
fulness, and psilocybin: possible complementary effects of
mindfulness meditation and psilocybin in the treatment of
depression. A review. Front Psychiatry 11, 224
99. Murrough, J.W. et al. (2013) Rapid and longer-term antide-
pressant effects of repeated ketamine infusions in treatment-
resistant major depression. Biol. Psychiatry 74, 250–256
100. Magaraggia, I. et al. (2021) Improving cognitive functioning in
major depressive disorder with psychedelics: a dimensional
approach. Neurobiol. Learn. Mem. 183, 107467
Another random document with
no related content on Scribd:
 — "No, ei minua enää semmoisella roskalla milloinkaan puijata",
vastasi
Olli surkeissaan. "Mutta luuletko, että uskallan ottaa pois sukan?"

7.

METSIKANAN POIKANEN.

Maalla päivät reten lentävät, varsinkin lyhyen kesän päivät. Tuskin

on kevät koittanut, kun juhannuskoivut jo helottavat oven edessä. Ja
tuskin ovat koivuparat kerinneet halkovajaan, päivät ensin kuultuuan,
miten niiden kuihtuneet lehdet rikkoina portaille karisevat, kun jo
sierat soinnukkaasti viikatteiden kaartoteriä helkkyen hiovat, ja
niittokone aamusta iltaan, jopa usein valoisat yötkin läpeensä
särisemistään särisee.

Nopeasti kaikki kasvaa ja nopeasti muuttuu. Viikon perästä jo

miten kehittynyt! Ruis on ujahtanut, ja lehti lisää tullut. Kaura ja ohra
kilpailevat. Kaura kääntää lehtensä vasempaan, vastapäivään,
vakuuttaen siten paraiten ylöspäin pyrittävän, mutta ohra kiertää
entiseen tapaansa myötäpäivään. Nauriit ja juurikkaat sysivät ja
tyrkkivät toisiaan ja alkavat jo arvailla, ketkä harventaessa hylätään,
ketkä kasvamaan jätetään. Perunantaimet, jotka mullatessa äsken
aivan peittyivät, pilkistävät taas entistään terhakampina ja
vantterampina. Entä hernepelto! Muutamissa päivissä se
sinivihreästä hernemaasta kukkeimmaksi kukkapelloksi kaunistui.

Puhumattakaan puutarhasta! Pensaat ja puut eilen kukkivat ja

tänään jo vihreä raaka näytäksen. Ruokakasvitarhassa ja
kurkkupenkeissä käydään paraillaan rikkaruohosotaa ja lavan
nurkassa nypitään kurpitsoista joka päivä suuria koreankeltaisia
tarpeettomia kukkia, joista eellimäisenä päivänä oli vain pienet nuput
reheväin lehtien peitossa.

Kottaraispesiin kannetaan ruokaa kantamasta päästyäkin. Ei ole

voitu arvatakkaan vaikean hautomisajan jo onnellisesti loppuneen,
ennenkuin pienten, uteliasten kottaraispoikasten keltaiset nokat
pesän suulle ilmestyvät. Yhtä nopeasti kananpojatkin kehittyvät
aitauksessa navetan päivänpuoleisen seinän vieressä, jossa
ensimäisen poikueen kukkopojat taisteluhaluisina tepastelevat
punaisine heltanalkuineen, vaativina kaulaansa kurotellen ja
koettaen kiekua.

Mutta muita enemmän ja nopeammin oli sinä kesänä jotakin

Metsolassa muuttunut.

Karoliinan vasikatko?

Ei.

Villen varsako?

Kasvanut mahdottomasti, mutta ei silti sekään.

Rainar Holm se oli.

Senhän voi sanoa paikalla. Rainar Holm ei ollut tullut toiseksi

ihmiseksi samalla lailla kuin kuulema usein kaupunkilainen
vietettyään kesän maalla. Hän oli toistaiseksi vain niin toisellainen
Rainar Holm kuin on mahdollista muuttua neljässä lyhyessä viikossa.
Eikä kesälupa onneksi ollut vielä lopussa.
 Hän ei ollut enää rasittunut, vaikka häntä toisinaan muutamia
kertoja haukotutti noustessa yhtaikaa kuin Ville ja Olli kello puoli
kuusi. Ja mielellään hän painautui vuoteelleen puoli yhdeksän
aikaan, vaikka oli vielä valoisa. Hän nukkua tuuskahti miltei paikalla
eikä kärsinyt unettomuutta. Hän ei herännyt edes sinä yönä, jolloin
kauhea rajuilma — ukkonen ja rankkasade muutamia päiviä
kestänyttä tukahuttavaa ilmaa puhdistaessaan — tärisytti vanhaa
pirttirakennusta kivijalasta kellonkattoon. Sekä äiti että hän olivat
unohtaneet rautamarjaset.

Omasta pyynnöstään oli hän muuttanut telmyrien pöydänpäähän,

eikä ole vakivarma, pitikö Olli enää puoliaan syönnissä.

Hänestä oli vesivelli iltamaidon kera ja vasta suolattu lahna, hiilillä

paistettu, maukkainta ruokaa, jota oli maistellutkaan. — Keitetyistä
perunoista, Miinan keittämistä, puhumattakaan.

Hänestä ei mikään hienon hieno herkkukovaleipä ollut parempaa

kuin murakka reikäleipä, jota hänellä siitä syystä oli useinkin pala
taskussa.

Hänestä oli kirnupiimä ja vesi virvottavinta juomaa, jolle eivät

minkäänlaiset limonaadit vertoja vetäneet, varsinkin kun oli
kirnupiimää mukana ulkotöissä hohtavan valkeassa leilissä, joka
heinäin haravoimisajaksi tai juurikasvien kitkemisajaksi piilotettiin
varjoisaan ojaan.

Hän oli huomannut hyvin hyvästi voivansa ratsastaa satulatta ja oli

älynnyt senkin, että Tähden selkä oli niin terävä, että siitä
uskomattoman helposti voi nuljahtaa maahan. Hän oli todellakin
pudonnut ja toinen jalka ohjasperissä viistänyt kappaleen matkaa
perästä, lyönyt päänsä kiveen, ja haavasta juossut verta kotveroisen.
 Hän oli ajamaankin oppinut. Merkkipäivä oli silloin, kun hän
Tähdellä ja turunkärrillä sai yksin ajaa Kaskeen hakemaan
vehnäjauhosäkkiä. Kotiin palattua oli kuitenkin Tähti kauvan
puistellut vanhaa päätään.

Hänestä niinkuin Villestä ja Ollista oli merkkitapauksia, kun

Valkiakosken posti ajoi ohi. Ja mielellään hän eräänä sunnuntai-
iltana toisten kanssa kiipesi korkealle Lounasvaaralle ainoastaan
katsomaan junan tai Vanajavedellä kulkevan höyryveneen savua.

Hän oli kerran käynyt äitin kanssa Tampereella. Ja tuskin hän

malttoi silmiään kääntää vaahtoavasta Tammerkoskesta, joka
valtavasti pauhaten syöksyi monien tehtaiden välitse kaupungin läpi.
Eipä ihmettäkään, että koski oli mahtava, kun koko vedenpaljous
suuresta Näsijärvestä ja sadoista järvistä sen takaa syöksyy sitä
tietä virratakseen viimein mereen.

Hänestä oli mieluista Villen ja Ollin kanssa tervata metsärekiä ja

halkokelkkoja ja työrekiä, joita pitkä jono korotti päivänpaahteessa
jyväaitan mäellä. Hän olikin sitten niin tervainen, yksin pää ja jalatkin,
että Hannalla oli täysi työ hangata hänet puhtaaksi saunassa. —
Hänestä oli Metsolan sauna lauvantaisin ihan toista kuin
Sentraalinsauna Helsingissä.

Hänestä oli "Aurora-täti" hänen paras tätinsä eikä yksikään setä

vetänyt vertoja "Sommerfeldtin setälle."

Hän ihaili Villeä ja Olli oli hänestä paras tuntemistaan pojista.

Hänen mielestään oli Elsa yhä miellyttävämpi, mitä tutummaksi he

tulivat, ja hänen vaaleat hiuksensa ja kirkkaan siniset silmänsä
muistuttivat taruston kilvetärtä tai onnetarta. Kun hän oli pudonnut
Tähden selästä ja koko iltapäivän lepäsi vuoteellaan ja ihan todella
päätä oikein kivisti, ja Elsa toi puolukkamehuvettä ja kädellään
koetteli hänen otsaansa, oliko hänessä kuumetta, ei hän
huomannutkaan, että käsi oli suuri ja karkea ja punainen ja hiukan
kostea. Hän toivoi vain, että Elsa olisi kauvan antanut sen otsalla
olla.

Hän oli antanut pienen, punaisen silkkinenäliinansa, jota hän vain

näön vuoksi piti rintataskussaan, Leenille nuken vaatteiksi.

Häntä oli isä muutamana päivänä halkovajan takana kauvan

puhutellut. Ainoastaan etana, joka istui takiaislehden alla ja kuunteli,
tietää, mitä siellä puhuttiin, mutta etanat ovat niin vaiteliaita, ettei sitä
milloinkaan ole saatu tietää.

Hän oli seuraavana päivänä lahjottanut viimeiset paperossinsa,

puolitoista laatikkoa, Malmille joka ihastui ikihyväksi. "Onpas pulskaa
mennä sunnuntaisin kirkolle paperossi hampaissa", hän tuumaili.

Rainar nosti hattuaan joka aamu niinkuin Ville ja Olli

tervehtiessään
Malmia ja mökkiläisiä ja palvelijoita.

Hän piti paljon Hannasta ja Miinasta, mutta enimmän Karoliinasta,

joka saakin paraimman joululahjan. Viimeisestä ruisleipätaikinasta oli
Karoliina hänelle leiponut puolukkapiirakan samoin kuin Villelle ja
Ollille. Illallisen jälkeen oli hän syönyt sitä vatsansa kipeäksi, ja
hänen oli täytynyt nauttia tippoja.

Hän oli pyörittänyt tahkoa kätensä rakoille ja soutanut rakot

käsiinsä, mutta sittenpä hän jaksoihin suoralla kädellä pitää pienintä
rautapunnusta, miltei yhtä pitkään kuin Olli.
 Hänellä oli ollut sormet tikkuja täynnä, kun oli poiminut ja kantanut
ja pinonnut lastuja rakennukselta.

Hän oli astunut lasisirpaleen jalkaansa, koettaessaan kävellä

avojaloin. Hän oli sukan läpi haavottanut jalkansa opetellessaan
leikkaamaan vihantarehua ja otettuaan luvatta Antin viikatteen, joka
oli rehukaurassa niin huonosti piilossa, että osa punaista vartta pisti
näkyviin.

Hän oli Villen ja Ollin mukana sinä merkillisenä hetkenä, kun

niittokone työkaluvajasta vedettiin ja kaikki osat paikoilleen asetettiin.
Hän tunsi heti koneen kaikki voitelureiät. Kun Lehtinen, joka ajoi,
alotti uuden kapaleen, ja kaikki oli kunnollisesti voideltava, niin heitti
hän haravansa maahan, jos sattui lähelle, ja pyysi Lehtistä
lepäämään, tarttuen öljykannuun.

Hän katseli miltei kadehtien Villeä ja Ollia, jotka joskus saivat ajaa
niittokonetta muutaman kierroksen. Ja hän oli ylpeämpi kuin
kuningas — käyttääkseni hyvin vanhentunutta sananpartta — kun
hän itse eräänä ihanana aamuna istui koneen istuimella ja piteli
ohjasparia. Lehtinen seurasi kintereillä ja laski viikatteen käyntiin,
kun kone kulki tarpeeksi kiireesti.

Hän kohosi mielestään itsevaltiasta mahtavammaksi — jos hän

ylevässä asemassaan sellaista muistikaan — kun miljoonat pitkät,
huojuvat timoteit ja tuoksuvat apilaat kumartuivat ja pitkinä jonoina
lakoilivat terävän terän tieltä.

Hän oli päistikkaa pudota tupsahtaa korkealta istuimeltaan

hevosten yhtäkkiä seisattuessa keskellä kapaletta, kun pari
metsikanaa pyrähti lentoon ihan niittokoneen edestä. Hän kuuli
viuskutusta oikealta ja vasemmalta ja edestä ja näki
harmaanruskeiden pikku poikasten kipittävän pakoon joka suunnalle.
Hän tunsi miltei olevansa murhaaja hetkistä myöhemmin pitäessään
kädessään pientä kirkassilmäistä, säikähtynyttä ja räpistelevää
metsikananpoikasta, josta verta vuoti. Hänen sydämmensä kutistui,
kun siipi hetkisen perästä ei enää liikahtanut ja hieno
harmaansinervä kelmu verhosi pienen linnunpojan kirkkaat silmät. Ja
hän itki. Rainar Holm itki. Isä laski samassa kätensä hänen
olkapäälleen ja taputti häntä päälaelle.

— "Elä itke!" sanoi isä. "Me emme tiedä, mistä kaikesta pikku
metsikananpoikanen on varjeleutunut: kylmistä niukkaruokaisista
talvista ja verenhimoisista koirista tai ehkä pitkällisestä kitumisesta,
kun huvimetsästäjä olisi sen rammaksi ampunut."

Mutta Rainaria itketti vain, varsinkin kun hän näki Villen ja Ollin
surun.

— "Näkisitpäs ne talvella", sanoi Ville, "kun ne pitkässä jonossa

tepsuttelevat hangella harjun yli riihen luo etsimään jyväntähteitä."

— "Minä laskin kerran neljäkymmentäkaksi", tiesi Olli. "Me

viskelemme niille ohria korsun lattian alle."

— "Kenties", jatkoi isä, "kenties se pikku raukka ei muuten

olisikkaan saanut niin kauniisti kuolla kuin näin ihanana aamuna
hengittää viimeisen kerran niin hellässä kädessä. Ja kukapa meistä
tietää, vaikka se ylösnousemuksen aamuna, kun sinä itse silmäsi
avaat, iloisesti lentää sinua vastaan uusin, kaunein siivin. Elä, elä
itke."

"Meidän kaupunkilaisherra, luullakseni, alkaa talttua", sanoi isä

tultuaan juomaan aamupäiväteetään. "Kukapa tietää, ehkä hänestä
vielä kunnon mies kasvaa. Lämmin sydän hänellä on. Yhä enemmän
hänestä pidän. Vahinko, vahinko, että hänenkin täytyy kasvaa
epäterveellisessä kaupunkilaisilmassa."

— "Mutta aivan tavaton kuluttamaan sukkia ja vaatteita", sanoi äiti,

joka istui vaatepinon takana ja parsi. "Menee edelle Ollistakin.
Katsoppas, minkälaiset reiät! Ja ne viikossa."

8.

METSÄNPEITOSSA.

Malmi ja toiset miehet kattoivat navettaa, ja pojat auttoivat. Kun

heitä oli kolme, ja heillä oli vain kaksi vasaraa, oli heistä kaksi
vuoroonsa naulaamassa, ja kolmas sitoi maassa päreniput nuoraan,
jolla Plyhti hilasi ne katolle.

Rainar ja Ville olivat vuorollaan naulaamassa, ja Rainar oli juuri

kymmenennen kerran lyönyt vasaralla vasempaan etusormeensa,
kynnenperään, joka, niinkuin kaikki tiedämme, on hyvin arka, kun
tämä kertomus alkaa. Ja nyt se alkaa.

— — Pot! Pot! Kops! Kops! Hevonen tuli laukaten. Kopsis, kapsis!

Kärrittä ja siioitta ja suitsitta se ihan raivoisaan porhalsi ohi. Kops!
Kops! Kops! Kops! Neljä kaviota iski miltei yhtaikaa kovaan
maantiehen talonmäen alla. — Kops! Kops! Pot! Pot!
Ensimmäisessä mutkassa se huiskahti näkyvistä.

Olli, joka juuri oli sitomaisillaan uutta pärenippua, juosta pinkasi

tielle, mutta poissa se oli. Pot! Pot! Pot! — Suurta mäkeä tuntui jo
nelistävän. Rainar ja Ville ja muut katollaolijat sen vielä näkivät —
vielä siellä, mutta sitten se hävisi.

— "Eikö se ollut Mattilan rekiveto, vaikka se oli niin kasvanut

salolle päästyään?" arvaili Ville. "Sepä vasta raju oli."

— "Ei kuuna päivänä", sanoi Lehtinen. "Mattilan hevonen on

punainen, ja tämä oli vaalakka. Eiköhän lie ollut Koiviston puolen
mökkiläisten hevosia. Mutta kukapa ne kaikki vikurikonit tunsi."

— "Ei kaiketikkaan, varsinkin kun seisoo selin," virkkoi mökkiläis-

Lauri loukkautuneena. "Saattoihan se olla vaalakka pölystä."

— "Katsokaapas, Ville se sentään oli oikeassa", sanoi Malmi

osottaen vasaralla harjunpuoleisten peltojen yli. "Mattilaan se
kääntyi. Suoraapäätä kotiin."

Rainar näki vain pölyä tai savua peltojen välissä, vaikka miten olisi
koettanut katsoa.

— "Nyt se on kohta perillä", ilmotti Ville. "Näet kai sinä jotain

liikkuvan. Mutta mikä sillä oli?"

— "Ehkä se on riistäytynyt laitumeltahakijan käsistä", arveli Lauri.

"Kun tuommoiset hurjapäät kuleksivat viikkokausia väljässä
metsässä ihmisiä näkemättä, niin ei niitä ole helppo hallita. Ne ovat
pahempia kuin mäkitupalaisen vasikat", hän lisäsi vilkasten
Lehtiseen, joka asui omassa mökissään, vaikka hän oli muonamies.

— "Eiköpä tuo lie ollut majatalon rekivedon mukana. Kohta

saanemme nähdä Junnun sitä taluttavan. Hän on kai ollut niitä
hakemassa eikä ole jaksanut hallita molempia", tuumi Malmi, pistäen
kourallisen kattonauloja suuhunsa.
 — "Hirveä kyyti niillä on ollutkin saada ne kotiin", sanoi Plyhti, joka
juuri oli hilaamaisillaan uutta pärekimppua katolle. "Valoisathan yöt
vielä ovat. Sulkolassa annetaan hevosten olla syyskuuhun."

— "Kas niin!" sanoi Malmi lyöden jo viimeistä naulaa ja tapaillen

tuohisesta uutta kourallista. Niin sukkelaan se häneltä sujui. Rainar
oli ennättänyt takoa vain kolme naulaa ja lyödä kolme vääräksi.

— "Hyvästi sujuu", sanoi Ville, ottaen hänkin enemmän nauloja ja

samalla selkäänsä oikasten. Hän silmäili katon alalaitaa, jonka
päreet jo kattoivat rivittäin ja limittäin kuin suomut.

— "Tämmöisellä väenpaljoudella työt pian loppuvat", toimesi

Malmi katsellen tielle. "Junnua ei kuulu, ei näy. Eihän toki liene
tapaturmaa tapahtunut. Entäpä toinen hevonen on suohon
suistunut?"

— "Tai jos on ollut liikkeessä hevosvarkaita", arveli Lehtinen, "ja

tämä on heiltä ryöstäytynyt."

— "Ja se löytää tien kotiin — sieltä asti", sanoi Ville innokkaasti

päreitä naulaten.

— "Hevonen löytää", varmensi Lauri. "Vaikka vain yhden kerran lie

tien kulkenut ja senkin pilkkopimeässä, niin kyllä hevonen osaa. Ja
tämähän oli metsässä koko viime kesän ja on viety ja haettu
myötäänsä. Eikähän sinne ole kahdeksaa kilometriä enempää. Mutta
mikä sen nyt säikäytti pillastumaan, on toinen asia."

Päivemmällä Junnu ajoi ohi, mutta kodista päin, asemalta. Hän

kyyditsi erästä Valkiakosken konttoriherraa. Lieneekö ollut hyvin kiire
vai muutenko vain tahtoi näyttää vasta ostettua mustaa, mutta
hyrykyytiä sitä mentiin. Tuoko tuostaankin tuntuivat kärrin linjaalit
kapsahtavan vastakkain, ja silloin aina matkustajan pää nyökähti
niin, että luulisi niskan kipeytyneen.

Lehtinen kysyi, oliko rekiveto vielä metsässä.

— "Tietysti se on siellä. Missäpäs se muualla", vastasi Junnu, eikä

ollut näkevinäänkään Ollia, joka vuorostaan oli katolla, eikä suinkaan
piileskellyt itse eikä piilottanut vasaraansa.

— "Silloin on hullusti", arveli Malmi. "Vanhat ihmiset vakuuttavat,

että jos hevonen näkee toverinsa suohon vajoovan, niin se ei poistu,
niin kauvan kuin toisessa henki on, vaikka kestäisi päiväkausia.
Mutta useimmiten se silloin niin vauhkoutuu, ettei monasti siitä
selviäkkään."

Mattilan isäntä pistäysi itse iltamassa kertomassa hevosesta. Se

oli niin laiha ja niin kurja kuin ei viikkokauteen olisi ruokaa nähnyt.
Kello oli poissa kaulasta. Mutta eihän silti voinut päättää, että kukaan
oli sen kiini ottanut. Mutaiset sillä oli jalatkin ollut. Kesä oli kuiva.
Suossa se varmaan oli rämpinyt. Kukapa aavistaakaan, missä toinen
hevonen on.

Isä ei oikein uskonut hevosen varkaita olevan. "Rahvashan on

täällä tuiki rehellistä", hän sanoi, "kulkuria ei ole enää, korkeintaan
joku laukkuryssä tai posetiivinsoittaja. He pakenevat, kun hevosen
näkevät, eivätkä sitä kiini ota."

Kun Junnu palasi kyydistä, vei hän sanan kotiin, ja jo ennen

päivänkoittoa seuraavana aamuna lähti majatalon isäntä itse erään
renkinsä kanssa hevosta metsästä etsimään.
 — "Tiedettiinhän se jo ennenkin, että se oli poissa", sanoi Malmi
iltasella majatalon isännän ajaessa kotiin, juuri kun työt lopetettiin.
"Ja mitä kaksi miestä semmoisessa metsässä! Onnenkauppa, jos
sattumalta löytävät. Saadaanhan nähdä, niin taas hätyytetään
kyläjäs etsimään aivan niinkuin viisi vuotta sitten Sulkolan
mökkiläisen lapsia, polosia."

— "Olivatko he eksyneet?" tiedusteli Ville. "Löydettiinkö heidät?"

— "Ka, löydetyinhän heidät viho viimein. Kuusen alla olivat

käppyrässä. Mutta ei niissä raukoissa ollut henkeä helmeäkään.
Tietääpä sen, niin monen päivän perästä", vastasi Malmi.

— "Sehän on kauheata", säälitteli Rainar. "Sellaista ei voisi

milloinkaan tapahtua Helsingin läheistössä."

— "Malmi, olivatko he paimenessa vai mitenkä he joutuivat niin

kauvas salolle?" kysyi Ville.

— "Ka, marjassa tietysti", vastasi Malmi. "Mikäs paimenilla hätänä!

Seuraavat vain eläimiä. Lehmät kyllä kotiin osaavat iltasella."

— "Kummallista on, jotta sekä lehmät että hevoset usein ovat

paljoa viisaampia kuin ihmiset", ihmetteli Ville. "Sitä ei ollenkaan
ymmärrä."

— "Minusta on paljoa kummallisempaa, että ihmiset ovat eläimiä

tuhmemmat," sanoi Plyhti. "Muuten on kuulema Kangasalan puolella
nähty mustilaisia. He eivät ole tuhmimpia kaupitellessaan varastettua
hevosta. — Niin, niin, pitänee tästä alkaa painua kotia kohti", hän
lisäsi, eväskonttiinsa tarttuen.
 — "Pojat, emmekö koeta päästä mukaan, jos sitä miesvoimalla
etsitään", sanoi Ville iltasella heidän riisuutuessaan. "Hirmuinen
vahinko sellaista hevosta."

— "Olisippa hauska todellakin", vastasi Rainar. "Kompassista olisi

hyötyä, jos eksyisimme."

Ollia nauratti. Hekö eksyisivät! He, jotka olivat kesät talvet

metsässä kuleskelleet. Mutta miten lupa säätänee.

Malmi ihmetteli itsekseen, minkä vuoksi Rainar seuraavana

päivänä koko ajan oli katolla, ja Ville ja Olli vuoronperään sitoivat
pärekimppuja Plyhdin nuoraan. Hän ei ollenkaan muistanut, ettei
Rainar vielä tuntenut kaikkia ohiajajia eikä kaikkia hevosia yhtä
tarkkaan kuin toiset ja ettei siltä puolelta kattoa, jossa he silloin
työskentelivät, nähnyt vilaustakaan tiestä. Eikä hän aavistanut, että
pojat toisinaan melkein toivoivat, jotta majatalon isännällä, joka taas
oli salolle ajanut, ei palatessa olisikkaan kadonnut hevosensa kiini
kärrinsä perässä.

Koko iltapäivän Ville ja Rainar oikein jännityksissään odottivat Ollin

merkkiä joka kerran, kun kuului ajantia tieltä. Aina vain sama pään
puistus.

Ei vielä työstä soittaessakaan majatalon isäntä ollut kulkenut ohi.

Mutta illallisella ollessa joku tuntui pihaan ajavan. Siinä hän oli, mutta
hevosetta.

— "Sääli ukkoa", sanoi isä istuutuessaan käytyään pihalla häntä

puhuttelemassa. "Hän koettaa nyt koota naapuria ja ystäviä
miesvoimalla sitä etsimään."
 Ville nykäsi hieman Rainaria toiselta ja Ollia toiselta puolelta.

— "Tietysti mekin avustamme", sanoi äiti. "Onpa onni, että

laitumet eivät ole etäällä. Muistatko, minkälainen puuha meillä ennen
oli syksyisin hiehoista?"

— "Muistan. Olen aikonut antaa Koiviston Laurin mennä sinne

päivätöikseen ja sitten ehkä Antin. — Ja onhan meillä kolme miestä
lisäksi, jos tarvis tulee", sanoi isä katsoen telmyrien pöydänpäähän.

Ihan kuin olisi hän arvannut, mitä he kaksi kokonaista päivää olivat
mielessään hautoneet.

— "Aiotko todellakin?" kipsahti äiti. "Sitä sietää miettiä."

Pitkin ja poikki sitä tuumittiinkin illallisen jälkeen. Oikeastaanhan

sopikin äitille, joka kuitenkin niinä päivinä oli aikonut käydä
kaupungissa. Hän voi mennä huomenna, kun silloin siis muutenkin
oli vähemmän puuhaa kotona. Oli asialla toinenkin puolensa, mutta
hyvästi siitä lopuksi selvittiin.

— "Me pääsemme!" huusi Ville tullessaan pirtinportaille, jossa

Rainar auttoi Elsaa pöytäliinaa lapoilleen pannessa. Olli oli penkillä
vatsallaan, koettaen potkia selkäänsä, jota hän ei kuitenkaan voinut,
kun oli niin lihava. "Elsa, äiti pyysi sinua auttamaan meille evästä
pannessaan."

— "Juoskaapa, pojat, vielä tänä iltana sanomaan Antille, että hän

hankkiutuu valmiiksi. Mutta ennen kuutta ette tarvitse lähteä.
Käskekää hänen ottaa Kimo", selitti isä portaille tullessaan.
"Pysyttäytykää sitten Antin matkassa", hän lisäsi. "Tottapahan vielä
puhun siitä hänelle."
 Kaikki tuntui jo iltasella olevan valmiina, mutta sittenkin lähtö
viivästyi. Antin piti hakea tynnörillinen vettä. Nelipyöräiset oli
vedettävä pihalle ja pyörät voideltava äitin asemalle menon takia.
Sitten piti vielä odottaa aamumaitoa, ikäänkuin ei kirnupiimä, jopa
vesikin olisi ollut kyllin hyvää metsänpeitosta hevosta etsiessä. —
Kello neljästä alkaen oli toinen miesparvi toisen perästä astua
jaappassut ohi. Jotkut olivat ajaa köröttäneet.

Vihoviimein oltiin menossa, ja jo ensimäisessä mäessä tavotettiin

muutamia miehiä. Heillä oli eväskontit selässä, ja eräällä oli pyssy.
Antti tunsi heidät ja tervehti. Astutellen ajaessa ylämäkeä hän kertoi
Villen ja Ollin ja Rainarin tulevan mukaan. — Mutta pian he
jääpyivät.

— "Emme me ainakaan viimeisiä ole", sanoi Ville. "Ihmeen ihana

aamu.
Eikö sinustakin, Rainar?"

Kaste kimalsi ruohossa tien vieressä. Täyteläiset rukiintähkät

pellolla aidan tuolla puolen nuokkuivat huojuvissa korsissaan aivan
kuin aamu-unisina, vaikka aurinko oli kotvan ollut ylhäällä. Linnut
visertelivät joka puussa ja pensaassa, karjankellot kalkattivat
aituuksissa, jotka eivät kuontuneet näkymään, metsästystorven
pitkäveteisiä törähyksiä kuului tieltä ja etäällä pamahti laukaus, jonka
kaiku heti kahtena kertoi.

Pienen harmaan mökin ovelta isä ja äiti katselivat hämmästyneinä

tavatonta liikettä tiellä, ja heidän takaansa maurotti puoli tusinaa
lapsia. Muuan pienokainen, niin liinatukka, että se oli melkein valkea,
seisoi paitasillaan lähellä veräjää.
 Mökin vieressä aidalla kuhjotti viisi lentokuntoista, suurta
variksenpoikaa, kurkistellen niin varomattomasti, että vanhemmat,
kumpikin kuusenlatvastaan, niitä varottamalla varottivat.

Olli ei malttanut olla pistoolillaan tähtäämättä likimäisintä

variksenpoikaa. Isävaris säikähti pahanpäiväisesti, heittäysi suin
päin kuusenlatvasta ja oikein tyrkkäsi aidalta varomattomat poikaset.

— "Olli, mitä tuo nyt on!" nuhteli Ville. "Sinähän tiedät, että isä on
kieltänyt meitä milloinkaan tähtäämästä elävää olentoa, paitsi tietysti
petoeläimiä. Emmekö mieluimmin laulaisi?"

— "Mitä laulamme?" kysyi Olli. "Porilaistako vai

Kolmekymmenvuotista?"

Ville kallistautui Rainariin ja Olliin päin, jotka istuivat takaistuimella.

"Eiköhän oteta Kolmekymmenvuotinen sota ensin? Siitä Antti pitää."

— "Hyvä on", sanoi Rainar ja selvitti ääntään. "Anna sinä ääni,

Ville."

— "Eläpäs!" intti Ville. "Aiota sinä. Sinä paremmin osaat."

— "No, minä lasken kolmeen", suostui Rainar.

"Meill' Pohjola luminen on kotimaa, sen rannoilla lietemme

nyt leimuaa, siell' kalvalla vahveni käs' jänteväks', ja jalosti
povemme sykkäeli."

Laulu sujui aika hyvästi.

Ville lauloi niin selvästi ja kovasti, että se kuului pitkän matkan

päähän. Olli murista jyryytti matalla äänellään, jota Elsa nimitti
puuroääneksi. Laulaessa oli hänestä sanat pääasia.

Kun he olivat hyvällä alulla ja Rainar huomasi Villen laulavan

oikein, siirtyi hän itse toiseen ääneen. Siitä toinen osa vain parani.

"Ja usein Nevan vettä ratsut kaalailla sai, ne ui yli Veikselin

kuin pitoihin kai, ne aseemme Reinin rannalle toi ja Tonavasta
keisarin maljoja joi."

Antti oikasihe, sipasi viiksiään syrjään, pullisti poskensa ja oli

puhaltavinaan suurta bassotorvea. "Pum — pum — pu-pum —" Se
kuului niin luonnolliselta, ja hän pysyi niin hyvässä tahdissa, että ihan
ihme. Villen täytyi kesken laulun kääntyä katsomaan Rainaria, joka
ei milloinkaan ennen ollut kuullut Antin matkivan bassotorvea.

Kimo suipisti korviaan ja pää nyökkäsi tahdissa, tuntuipa se

jalkojaankin nostavan korkeammalle kuin ennen.

— "Sen marssin se Antti tuntee", sanoi Ville, ensimäisen säkeistön

loputtua. "Eikö niin?"

— "Tietysti minä Suomen ratsuväen marssin tunnen, kuulin sen

siksi monta sataa kertaa rykmentissä. Se vasta jotain oli, kun
seitsemänsataa hevosta yhtaikaa nosti jalkansa ja pani ne yhtaikaa
maahan, että koko harjotuskenttä kumahti. Rat — rarat — rarat!
rätisytti torvensoittaja everstin vieressä. Samassa törähytti koko
soittokunta, niin että ilma tärisi. Kaikilla soittajilla oli valkeat hevoset."

— "Kuules, Rainar, soittokunta ratsasti valkeilla hevosilla", sanoi

Ville.

— "Tapa on semmoinen", toimesi Rainar.

 — "Siellä oli eräs maalahtelainen, joka puhalsi suurinta torvea",
Antti jatkoi. "Sillä pojalla oli keuhkot kestämään. Torvi kiersi hänet
ihan ympäri, kun hän istui hevosen selässä."

— "Lauletaanko seuraava säkeistö?" sanoi Ville. "Antti puhaltaa

alusta asti."

— "Mitenkäs se alkaakaan?" kysyi Rainar. "Minä en oikein

muista."

— "Sälöt poron ja tuhkan yli josp' samoaa, valon kipenet välkkyvi

kavioista. Kuin koi miekan säihkyvi sivallus ja Pohjolassa koittava on
vapaus", muisti Ville. "Eikös se nyt sovi hyvästi, kun olemme
menossa hevosen etsintään".

— "Rat — tararat — rattat", töryytti Antti, pitäen kättään torvena

suun edessä. Yhtaikaa he kaikki sitten alottivat.

Vanha mummo tuli mökkeröisestään, jonka ohi he juuri ajoivat.

Hän ei tiennyt, mitä oli tekeillä ja näytti oikein säikähtyneeltä. Mutta
kun Ville kohotti lakkiaan ja tervehti, nyykisti hän ja hymyili, jotta hän
ei kai pitkiin ollut koettanutkaan, niin yksinäiseltä ja köyhältä siellä
näytti. Reipas mies olisi olkapäällään mökkipahasen kumoon
sysännyt.

— "Kertokaa, Antti, vähän rakuunarykmentistä", pyysi Ville laulun

loputtua. "Rainar niin mielellään tahtoisi kuulla. Ehkä siitä, miten
ensimäinen ratsuparvi leikkisodassa vangitsi koko komppanian."

— "Se meni mukavasti", sanoi Antti huomaamattaan siirtäen

vanhan hattunsa vinoon oikealle korvalle ikäänkuin hän vielä olisi
ensimäisen ratsuparven sivusmies. Ja sitten hän kertoi siitä ja
monesta muusta.

Matka meni niin huvassa, etteivät pojat arvanneetkaan, kun jo

käännyttiin viimeiseen salomökkiin, jonne isä oli käskenyt jättää
Kimon.

— "Vai niin, nyt se siis alkaa", huokasi Olli kärristä

laskeutuessaan.
"Milloinkahan arvellaan aamiaista syödä?"

Sinne oli keräytynyt jo koko joukko miehiä ja toista tuli. Kun oli
päätetty, miten kulettaisiin, oli ainakin seitsemänkymmentä miestä
koolla siihen luettuna Ville ja Olli ja Rainar.

— "Tämähän on kuin kierros leikkisodassa", tuumi Ville koettaen

saada eväslaukkunsa pysymään niin keskellä selkää kuin
mahdollista, että se muistuttaisi sotamiehen reppua. Hänen
laukussaan oli jotain Rainarille ja Ollille. Elsa oli kuiskannut sen
hänelle illalla, ja paraillaan hän arvaili, mitä he sanovat, kun hän
ottaa hujauttaa sieltä kääröksen kylmiä ohukaisia, joiden väliin, ihan
jokikisen, on ripoteltu sokeria.

Metsä oli alussa niin tiheä, että pojat ja Antti vain silloin tällöin
näkivät jonkun toisista miehistä, mutta koko aika huudettiin toisilleen.
"Hohoi! Hohoi!" kuului joka suunnalta. Taas kuului metsästystorven
törähys ja etäällä tuntui joku kauheasti rämyyttävän
jäniksenpelätintä. Säikähtyneet linnut piiloutuivat ääneti tiheimpiin
puihin ja pensaihin.

Jos hevonen hengissä oli, täytyi sen kuulla ihmisiä tulevan ja

silloin se hirnuu. Jos sitä ei kuulu eikä näy eikä kuolleena löydetä, on
se varastettu. Syrjälän mökkiläinen, joka myöskin oli etsimässä, oli
menneellä viikolla omin silmin nähnyt suuren mustilaisjoukkueen.

— "Minun mielestäni", sanoi Antti, kun he viiden minuutin perästä

tulivat aukeamaan metsässä, "on tämä paras päämajan paikka."

Maa oli kivikkoa ja paljas ja mustain hiiltyneiden kantojen välissä

kasvoi tiheä vesakko.

— "Tässä raivosi kulovalkea viisitoista vuotta takaperin", hän

jatkoi, "ja tuolla juuri lammin toisella puolella on Kangasalan raja.
Tuolta harjanteen päästä näkee, minne asti palo ulottui. Isännekkin
arveli, että on parasta pysähtyä vähän lähemmä Kimoa, niin voitte
sitä jonkun kerran katsastaa."

Ville pettyi pahasti. Hän olisi mieluimmin toisten kanssa samoillut

koko salon, vaikka olisi pitänyt tullen mennen kulkea kolme
peninkulmaa. Mutta kun hän oli vielä vähän puhellut kahden kesken
Antin kanssa, ymmärsi hän sen Rainarin tautta paraimmaksi.

— "Viisain tähän meidän on jäädä tälle puolen. Etempänä on vain

soita ja rämeitä. Onhan täälläkin metsää kypikyllä, josta etsiä. Jospa
onnistuisimme yhtä hyvin kuin ketunpyynnissä. Kymmenen markkaa
on majatalon isäntä luvannut sille, joka ensiksi hevosen näkee,
vaikka kuolleena."

Olli oli löytänyt vatukon, jota oli miltei mahdoton jättää, ja hän jäi
mielellään. "Mikäs ilo on juoksennella sillä lailla salon halki", hän
tuumi.

— "Tämä polku vie suoraan mökkiin", selitti Antti, laskien leilin

suuren petäjän juurelle. "Eipä siltä. Kimo tulee kyllä toimeen pari