The Interpretations Of The Theotokias By The Patriarch John Ibn Qiddis Youhanna Youssef 2 full chapter pdf docx

The Interpretations of the Theotokias by
the Patriarch John ibn Qiddis Youhanna

Youssef
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-interpretations-of-the-theotokias-by-the-patriarch-j
ohn-ibn-qiddis-youhanna-youssef-2/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
The Interpretations of the Theotokias by the Patriarch

John ibn Qiddis Youhanna Youssef
https://ebookmass.com/product/the-interpretations-of-the-
theotokias-by-the-patriarch-john-ibn-qiddis-youhanna-youssef-2/
The Genius of their Age: Ibn Sina, Biruni, and the Lost
Enlightenment S. Frederick Starr
https://ebookmass.com/product/the-genius-of-their-age-ibn-sina-
biruni-and-the-lost-enlightenment-s-frederick-starr/
Patriarch Dioscorus of Alexandria: The Last Pharaoh and

Ecclesiastical Politics in the Later Roman Empire
Volker L. Menze
https://ebookmass.com/product/patriarch-dioscorus-of-alexandria-
the-last-pharaoh-and-ecclesiastical-politics-in-the-later-roman-
empire-volker-l-menze/
The Day Without Yesterday by John Farrell Desconocido
https://ebookmass.com/product/the-day-without-yesterday-by-john-
farrell-desconocido/
The Future of Sales: The 50+ Techniques, Tools, and
Processes Used by Elite Salespeople John Asher
https://ebookmass.com/product/the-future-of-sales-
the-50-techniques-tools-and-processes-used-by-elite-salespeople-
john-asher/
The Tables of 1322 by John of Ligneres: An Edition With

Commentary José Chabás
https://ebookmass.com/product/the-tables-of-1322-by-john-of-
ligneres-an-edition-with-commentary-jose-chabas/
Performing the Ramayana Tradition: Enactments,

Interpretations, and Arguments Paula Richman (Editor)
https://ebookmass.com/product/performing-the-ramayana-tradition-
enactments-interpretations-and-arguments-paula-richman-editor/
Seduction of the Patriarch: A Dark Enemies to Lovers

Romance (Cavalieri Billionaire Legacy Book 4) Zoe Blake
https://ebookmass.com/product/seduction-of-the-patriarch-a-dark-
enemies-to-lovers-romance-cavalieri-billionaire-legacy-
book-4-zoe-blake/
The Agile Web Developer Guide by Sett John Hafeez

Abdulmutolib
https://ebookmass.com/product/the-agile-web-developer-guide-by-
sett-john-hafeez-abdulmutolib/
The Interpretations of the Theotokias
by the Patriarch John Ibn Qiddis
Gorgias Eastern Christian Studies
53
Series Editors
George Anton Kiraz
István Perczel
Lorenzo Perrone
Samuel Rubenson
Gorgias Eastern Christian Studies brings to the scholarly world the

underrepresented field of Eastern Christianity. This series consists
of monographs, edited collections, texts and translations of the
documents of Eastern Christianity, as well as studies of topics
relevant to the world of historic Orthodoxy and early Christianity.
The Interpretations of the Theotokias
by the Patriarch John Ibn Qiddis
Youhanna Nessim Youssef
gp
2020
Gorgias Press LLC, 954 River Road, Piscataway, NJ, 08854, USA
www.gorgiaspress.com
Copyright © 2020 by Gorgias Press LLC
All rights reserved under International and Pan-American Copyright

Conventions. No part of this publication may be reproduced, stored in a
retrieval system or transmitted in any form or by any means, electronic,
mechanical, photocopying, recording, scanning or otherwise without the
prior written permission of Gorgias Press LLC.
2020 ‫ܗ‬
1
ISBN 978-1-4632-3948-0 ISSN 1539-1507
Library of Congress Cataloging-in-Publication

Data
A Cataloging-in-Publication Record is available

from the Library of Congress.
Printed in the United States of America

TABLE OF CONTENTS
Acknowledgements................................................................................ vii
Introduction .............................................................................................. 1
The Author ...................................................................................... 2
Liturgical activities of Ibn Qiddis ............................................... 11
Pastoral activities of Ibn Qiddis ................................................. 25
Literary activities of Ibn Qiddis .................................................. 33
Literary Activities During His Time .......................................... 35
The Interpretations of the Theotokias as a Literary Genre ... 35
Coptic language at his time.......................................................... 37
The manuscript ............................................................................. 38
John Ibn Qiddis or John of Naqada .......................................... 40
The Interpretations of the Theotokias: Text and Translation ........ 43
Glossary of technical terms ................................................................ 143
Bibliography .......................................................................................... 145
Index of Proper Names ...................................................................... 153
Index of Greek Words ........................................................................ 155
Index of Biblical References .............................................................. 163
v
ACKNOWLEDGEMENTS
I should like to thank all those who have helped me with the publi-
cation of this text. First of all, the President of the Saint Shenouda
Society for Coptic Studies, Mr Hany N. Takla, who helped me in
acquiring several significant references.
I am always very well received by the staff at the Bibliothèque
Nationale de France, but I usually forget to thank them for their hos-
pitality and help. I would also like to thank my friend Gamal Her-
mina who provided me with a copy of the manuscript from the Cop-
tic Museum with all the necessary authorizations.
The librarians of the University of Melbourne, the Australian
Catholic University, and the United Faculty of Theology, were kind
enough to facilitate my work by searching for references.
My friends Lisa Agaiby, Abanob Saad, and John D’Alton kindly
helped me with my English. Basem Morgan helped me in typesetting
and computer matters. Finally, I would like to thank the two review-
ers and Gorgias Press for accepting my book for publication.
This work is dedicated to Professor Pauline Allen, director and
founder of the Centre for Early Christian Studies at the Australian
Catholic University.
Youhanna Nessim YOUSSEF
vii
INTRODUCTION
Coptic history, especially of the early fourteenth century, is like a

puzzle for which we do not possess all the pieces. In what follows, I
will give an overview of relevant sources and their various interpre-
tations. The sources can be classified under the following headings:
a- Coptic Sources: Our main sources are the Book of the History
of the Patriarchs, ascribed to Ibn al-Muqqafa, as well as the Pa-
triarchal History, attributed to Yusab, bishop of Fuwwah. The
Synaxarion can be considered a good source of information,
and secular sources provide historical context for the events.
Many of these sources paint an image of John Ibn Qiddis as
a beloved patriarch of the Coptic church, and his eulogy was
still being transcribed after centuries of his death.
b- Islamic Sources: Valuable information is found in Islamic
sources contained in the History of the Mamluk Sultans by al-
Mufaddal Ibn Abi al-Fadail.
c- Liturgical sources: In addition to these historical sources,
we have ones describing the liturgical activities of Ibn Qiddis
and his contemporary, Ibn Kabar. These shed additional
light on Ibn Qiddis and his Interpretations of the Theotokias.
d- Manuscript colophons: The colophon of the Mingana Ar-
abic 61 Coptic 2 manuscript provides important information
about Ibn Qiddis’ time. Further information is found in the
Coptic Museum Biblica 12 manuscript. According to the lat-
ter, John Ibn Qiddis was known as al-Mu’tamin and he cop-
ied the book of Isaiah.
e- A manuscript on the Consecration of Myron: The Paris
National Library MS Arabe 100 gives an account of two Holy
Myron consecration ceremonies performed by Ibn Qiddis.
This manuscript also lists the participating bishops and their
1
2 THE INTERPRETATIONS OF THE THEOTOKIAS
dioceses. It thus sheds light on the pastoral activities of Ibn

Qiddis as well as on the creation of new dioceses and disap-
pearance of old ones.
f- Contemporary Copto-Arabic literature: Knowledge of
Christian literary activity in the late thirteenth and early four-
teenth century Egypt adds another piece to the puzzle.
All these axes of research contribute to our understanding of Ibn
Qiddis’ main work that is published in the present book. We will
discuss each of these axes in detail in order to give the reader a fuller
understanding of the author and his work.
THE AUTHOR
The brief, anonymous1 chapter on the life of John VIII in the Book
of the History of the Patriarchs, ascribed to Ibn al-Muqqafa, gives mere
few details about John’s patriarchate. He was the eightieth patriarch
(1300–1320), known as Ibn Qiddis. In his day, Christians were
forced to wear blue turbans, and a great earthquake took place. Ibn
Qiddis also attended the funeral service of father Barsuma the Na-
ked.2
The History of the Patriarchs,3 attributed to Yusab, bishop of
Fuwwah, has this to say:
‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺑﻦ اﻟﻘﺪﻳﺲ اﻟﺒﻄﺮﻳﺮك اﻟﺜﲈﻧﻮن‬

‫ﻗﺪم اول ﺷﻬﺮ ﺗﻮت ﺳﻨﺔ اﻟﻒ ﺳﺒﻌﺔ ﻋﴩ ﻟﻠﺸﻬﺪا وﻛﺎن ﰲ اﻳﺎﻣﻪ ﻟﺒﺲ اﻟﻌﲈﻳﻢ‬
‫اﻟﺰرق وﻣﺎ ﳚﺮي ﳎﺮاه وﺣﺪﺛﺖ زﻟﺰﻟﺔ ﻋﻈﻴﻤﺔ ﺳﻨﺔ اﻟﻒ وﺗﺴﻌﺔ ﻋﴩ ﻳﻮم اﳋﻤﻴﺲ‬
‫ﻧﺼﻒ اﻟﻨﻬﺎر واﻗﺎم ﻫﺬا اﻻب ﻋﲆ اﻟﻜﺮﳼ ﻋﴩﻳﻦ ﺳﻨﺔ وﺛﻠﺜﺔ وﻋﴩﻳﻦ ﻳﻮم‬
‫وﺗﻨﻴﺢ راﺑﻊ ﻳﻮم ﻣﻦ ﺷﻬﺮ ﺑﻮﻧﺔ ﺳﻨﺔ اﻟﻒ ﺳﺘﺔ وﺛﻠﺜﲔ وﻛﺎﻧﺖ ﺗﻘﺪﻣﺘﻪ ﰲ ﺧﻼﻓﺔ‬
‫اﻻﻣﺎم اﳊﺎﻛﻢ ﺑﺎﻣﺮ اﷲ ﰲ ﳑﻠﻜﺔ اﻟﺴﻠﻄﺎن ﳏﻤﺪ اﺑﻦ ﻗﻼوون واﻟﺴﺒﺢ ﷲ داﻳﲈ اﺑﺪﻳﺎ‬
The patriarch Anba Yuanis Ibn al-Qiddis, the eightieth.
1 Den Heijer 1989, p. 145.

2 Khater and Burmester 1970, pp. 134–135 (text), p. 231 (translation).
3 For this book, cf. Moawad 2006, pp. 255–270.
INTRODUCTION 3
He was ordained on the 1st of Tut, 1017 AM (1300 CE), and dur-
ing his days, there was the wearing of blue turbans, etc. In the year
1019 (1302 CE), there was a great earthquake on a Thursday in
the middle of the day. This patriarch remained on the throne for
20 years and 23 days, and rested on the 4th of Baunah, 1036 (1320
CE). His consecration took place during the caliphate of the
Imam al-Hakim Bi Amr Allah and the reign of the Sultan al-Malik
al-‘Adil Mohamed Ibn Qalawūn. Praise be to God for ever and
ever.4
The popular edition of the Synaxarion5 adds that John was from Min-
yat Bani Khasib, and was known as al-Mutaman Ibn al-Qiddis. (Prior
to being elevated to the patriarchate, his name was John ibn Absal.)
He became a monk in the monastery of Šahrān.
According to al-Mufaddal Ibn Abi al-Fadail, Ibn Qiddis was
made a hegumen for the Muallaqah church on Tuesday the 14th of
Amšîr, 1016 AM (8 February 1300 CE). This means that John was a
mere monk before his election to the patriarchal seat.6 Ibn Qiddis’
ordination as patriarch, then, took place in Alexandria on Sunday the
19th of Amšîr.7
Great persecution took place in the days of this shepherd. In
1301, Sultan Qalawūn issued an edict ordering all Christian employ-
ees to be fired. The edict was renewed in 1321 by the same sultan.8
Moreover, Christians were made to wear blue turbans, and the
churches of Old Cairo, Cairo, and the countryside were all closed,
except for a few located in monasteries, Alexandria, and other vil-
lages.
During the persecution, hundreds of Christians denied Christ
and converted to Islam; so much so that 450 persons were said to
convert to Islam daily.9 In response, a messenger from Barcelona
was sent by the king of Spain to intercede for the Christians. Subse-
quently, two churches were re-opened: the church of the Virgin in
4 al-Suriani and Daoud, n.d., p. 182.

5 The Mahabah edition, pp. 223–224. Labib 1991.
6 Burmester 1960, p. 9 (text), p. 54 (translation)
7 Blochet 1928, p. 158[664]–159[665]. This, however, is not the date given
in the History of the Patriarchs.

8 Fattal 1958, p. 262.
9 Fattal 1958, p. 173.
Harit Zuwaylah and the Melkite church of St. Nicholas at Hammam

al-Akhawayn.10 The church of Harit al-Rum remained closed for
eleven years and was re-opened on the 23rd of Tut, 1311 CE.11 Ibn
Qiddis was the last patriarch to dwell in the church of Abu Seifen in
Old Cairo, and it was he who transferred the throne to the church
of Harit Zuwaylah.12 Ibn Qiddis resided in this church from 1303
CE onwards, when a great earthquake occurred and destroyed many
parts of Syria and Egypt. Ibn Kabar mentions that the patriarch
made modifications to the liturgy (the Eucharist). It was also during
the reign of Ibn Qiddis that Saint Barsuma, known as “the Naked”
(Bin al-Tabban), died. The patriarch prayed over him on the 5th of
Nasi, 1021 AM.
According to Symon Semeonis (1322–1324 CE), churches were
forced to close in 1320. The closure lasted for three years and ended
the year Ibn Qiddis died.13
Islamic sources mention that John’s election and consecration
as patriarch took place during the second reign of al-Nasir Muham-
mad (1299–1309 CE) and that it was quietly performed without op-
position. The patriarchate of John Ibn Qiddis succeeded that of The-
odosius II (1294–1300).14 Theodosius II seems to have been unpop-
ular, and unrest began to manifest during his brief reign. This unrest
is reflected in a homily delivered by Ibn Kabar on the occasion of a
meeting with the patriarch.15
John Ibn Qiddis was also a contemporary of Baybars-Jashankir
(1309–1310), who was followed by al-Nasir in his third reign (1310–
1341). During this period, the Copts suffered from a setback due to
restrictions on their freedom imposed by a Maghribi vizier. On his
way to Mecca for a Muslim pilgrimage, the vizier passed through
10 The emperor of Constantinople also tried to intercede for the Christians

in Egypt, Blochet 1928, p. 195[701]. It is noteworthy to mention that the
church of the Crucifixion in Jerusalem was destroyed and became a
mosque.
11 Forget 1963, p. 37
12 R.-G. Coquin 1991b; Blochet 1928, pp. 38[544]–40[546], 67[573]–
73[579], 95[601]–92[602].
13 C. Coquin 1974, p. 95.
14 Labib 1991, pp. 2241–2242.
15 Habib Girgis 1914, pp. 207–209.
INTRODUCTION 5
Cairo.16 While riding in the city, he noticed a well-dressed person on

horseback with poor folk surrounding him, asking for favours.
When the vizier inquired about the dignitary, he was infuriated to
learn that the individual was a Coptic Christian. The vizier went to
al-Nasir and his viceroy, Salar, to protest that “infidel” Christians
could occupy such high positions. As a result, the Copts suffered
from the enforcement of antiquated and humiliating decrees. They
were ordered to wear blue turbans and girdles and to ride donkeys
instead of horses. In a similar vein, Jews were required to wear yellow
turbans. The patriarch and the chief rabbi were summoned to the
court and both were ordered to enforce these regulations in their
respective congregations. The Maghribi vizier also tried to convince
the local authorities to destroy churches, but his attempts failed be-
cause the chief justice issued a special juridical verdict (fatwa). Ac-
cording to the verdict, the Covenant of ‘Umar had specified that only
newly built churches could be demolished, whereas older ones had
to be protected. The chief justice in question was Taqi al-Din Mu-
hammad ibn Daqiq al-‘Abd, a Muslim whose ancestors were Islam-
ized Copts.17 Yet the verdict did not stop a Muslim mob from
mounting frequent attacks on the churches.
In 1303 CE, Baybars abolished the custom of celebrating the
relics of John of Sanhut.18 According to Maqrizi, all churches were
again closed in 1316 CE and only the Muallaqah church was re-
opened two months later.19
John Ibn Qiddis was one of the most beloved patriarchs in the
Coptic church. His eulogy, which was still being transcribed centu-
ries after his death,20 depicts the patriarch as a saint.
Here is the colophon:
‫اذﻛﺮو اﻟﻨﺎﺳﺦ اﳌﺴﻜﲔ اﳊﻘﲑ اﻟﻘﺲ ﺟﺮﺟﺲ اﻟﺒﻬﻨﺴﺎوي ﺑﻠﺪ ﹰا واﻻن ﻗﺎﻃﻦ ﺑﺎﺑﻮ‬
‫اﻟﺴﻔﲔ واﳊﻘﲑ ﺟﺮﺟﺲ ﺗﻠﻤﺬ ﻟﻠﻘﻤﺺ ﺑﺮﺳﻮم ﺧﺎدم اﺑﻮ اﻟﺴﻴﻔﲔ ﺑﴬب اﻟﺒﺤﺮ‬
16 El-Leithy 2006, pp. 106–108.

17 Quatremère 1845, Vol. 2, pp. 179–180.
18 Meinardus 1970, p. 172, Viaud 1979, p. 10. Lutfi 1998, pp. 254–281.
19 C. Coquin 1974, p. 68.
20 Cf. Abd El Shahid 2005, pp. 71–72, Number 425 (6509).
‫‪6‬‬ ‫‪THE INTERPRETATIONS OF THE THEOTOKIAS‬‬
‫ﺑﺤﺎرة اﻟﺒﻄﺮﻳﺮك ﺑﻤﴫ اﻟﻘﺪﻳﻤﺔ واﻟﺸﻜﺮ ﷲ داﻳﲈ اﺑﺪﻳﺎ اﻣﲔ‬

‫ﰲ ︦ⲍ ﺷﻬﺮ ﻣﴪ￯ ﺳﻨﺔ ︦ⲑ︦ⲩ︦ⲁ ﻟﻠﺸﻬﺪا‬
‫‪Remember the poor, humble scribe, Girgis (George), originally‬‬

‫‪from Behnasa and now dwelling in (the church) of Abû Seifen.‬‬
‫‪The humble Girgis, the disciple of hegumen Barsûm, the minis-‬‬
‫‪ter of Abû Seifen, (located) in the street of the river21 in the lane‬‬
‫‪of the patriarch in Misr al-Qadîmah (Old Cairo). Thanks be to‬‬
‫!‪God for ever and ever, Amen‬‬
‫‪On the 7th of the month of Misrâ, in the year 1409 of the martyrs‬‬
‫‪(= 1693 CE).‬‬
‫‪And here is the text of the eulogy itself:‬‬

‫ﺑﺴﻢ اﻻب واﻻﺑﻦ واﻟﺮوح اﻟﻘﺪس اﻻﻟﻪ اﻟﻮاﺣﺪ‬
‫ﻣﺮﺛﻴﺔ ﻗﺮﻳﺔ ﻋﲆ اﻻب اﻟﺒﻄﺮﻳﺮك اﻧﺒﺎ ﻳﻮاﻧﺲ اﺑﻦ ﻣﻴﺴﺎك اﻟﺜﲈﻧﲔ ﰲ ﻋﺪاد اﻟﺒﻄﺎرﻛﺔ‬
‫‪22‬‬
‫ﺳﻨﺔ ﺳﺘﺔ وﺛﻼﺛﲔ واﻟﻒ ﻣﻦ اﻟﺴﻨﺔ اﳊﺎدﻳﺔ واﻟﻌﴩون ﻣﻦ ﺑﻄﺮﻳﺮﻛﺘﻪ وﻗﺪ ﻛﻤﻞ ﰲ‬
‫اﻟﺮﻳﺎﺳﺔ ﻋﴩون ﺳﻨﺔ وﺛﻠﺜﺔ اﺷﻬﺮ وﻧﺼﻒ ﺑﺮﻛﺎﺗﻪ ﺗﻜﻮن ﻣﻌﻨﺎ اﻣﲔ‬
‫اﳌﺠﺪ ﷲ اﻟﻪ اﻻﺣﻴﺎء واﻻﻣﻮات اﳌﺘﴫف ﺑﺴﻠﻄﺎن ﻗﺪرﺗﻪ ﰲ اﻟﺴﻤﻮات واﻻرض‬
‫اﳌﻤﺠﺪ ﻣﻦ اﻟﻜﺮاﳼ واﳌﺮاﺗﺐ واﻟﻄﻐﲈت اﳌﻘﺪس ﻣﻦ اﻟﺸﺎروﺑﻴﻢ واﻟﺴﺎراﻓﻴﻢ‬
‫واﻟﺼﻔﻮف واﻟﻘﻮات راﻓﻊ ﻧﻔﻮس اﻻﺑﺮار اﱃ ﳏﻞ اﻟﻨﻮر* وﻧﺎﻗﻠﻬﺎ ﻣﻦ ﻋﺎﱂ اﻟﺰوال‬
‫اﱃ ﻋﺎﱂ اﻻﺳﺘﻘﺮار وﻣﻨﻮﳍﺎ ﻣﻮاﻋﻴﺪه اﻟﺼﺎدﻗﺔ ﰲ ﻧﻌﻴﻤﻪ اﻟﺬي ﻻ ﲣﻄﺮ ﻋﲆ اﻻﻓﻜﺎر‬
‫وﻣﻌﻮﺿﻬﺎ ﻋﻦ اﻟﻔﺎﻧﻴﺎت ﰲ ﻫﺬا اﻟﺪﻫﺮ ﺑﺎﻟﺒﺎﻗﻴﺎت اﱃ اﻻﺑﺎد واﻻدﻫﺎر‪ .‬ﻟﻪ اﳌﺠﺪ ﰲ‬
‫اﻻﻧﺎء واﻻوﻗﺎت واﻻﺻﺎل واﻻﺳﺤﺎر وﻻﺑﻨﻪ اﻟﻮﺣﻴﺪ اﻟﺬي ﴎ ان ﻳﻜﻮن رﻳﻴﺲ‬
‫اﺣﺒﺎر اﳋﲑات اﳌﻨﺘﻈﺮة ﻛﲈ ﻗﺎل ﻟﺴﺎن اﻟﻌﻄﺮ اﻟﻔﺎﻳﻖ ﺑﻮﻟﺲ اﳌﺨﺘﺎر وﺟﻌﻞ ﻟﻨﺎ ﻋﲆ‬
‫ﻣﺜﺎل ﻃﻘﺴﺔ اﺣﺒﺎر ﳜﺪﻣﻮﻧﺔ ورووﺳﺎ اﺣﺒﺎر وﻟﺮوح ﻗﺪﺳﻪ اﻟﺒﺎرﻗﻠﻴﻂ اﳌﻌﺰي ﻣﻘﺴﻢ‬
‫‪21‬‬ ‫”‪Lit. “the sea.‬‬

‫‪22‬‬ ‫ﻗﺮﻳﺖ ‪Read:‬‬
‫‪INTRODUCTION‬‬ ‫‪7‬‬
‫اﳌﻮاﻫﺐ اﻟﺮوﺣﺎﻧﻴﺔ ﻋﲆ رﺳﻠﻪ اﻻﻃﻬﺎر* ﻛﺎﻟﺴﻨﺔ واﻟﺬي ﺟﻌﻞ ﺑﻴﻌﺘﻪ اﳌﻘﺪﺳﺔ‬

‫ﻛﻤﺜﺎل اﻟﺴﲈء ﰲ ﻃﻘﻮﺳﻬﺎ واﻗﺎم اﻟﻜﻬﻨﺔ ﻣﻨﲑﻳﻦ ﻛﺎﻟﻜﻮاﻛﺐ ورووﺳﺎﳞﻢ ﻣﻘﺎم‬
‫ﺷﻤﻮﺳﻬﺎ وﻛﻤﻞ ﺗﺮﺗﻴﺐ ﻧﻈﺎﻣﻬﺎ وﻧﻈﺎم ﺗﺮﺗﻴﺒﻬﺎ وﲨﻞ ﺗﺎدﻳﺐ اوﺿﺎﻋﻬﺎ واوﺿﺎع‬
‫ﺗﺎدﻳﺒﻬﺎ واﻗﺎم ﻟﻘﻄﻌﺎﻧﻪ اﻟﻨﺎﻃﻘﺔ ﺣﺮاﺳﺎ ﻣﺘﻴﻘﻈﺔ ﳊﲈﻳﺘﻬﺎ وﺣﻴﺎﻃﺘﻬﺎ ﻣﺜﺒﺘﺎ ﻟﻪ ﳊﻔﻈﻬﺎ‬
‫ﻣﻦ اﻟﺪﻳﺎب اﳋﺎﻃﻔﺔ وﺻﻴﺎﻧﺘﻬﺎ وﻣﺪﺑﺮﻳﻦ ﻳﺮﻋﻮن ﻛﺒﺎﺷﻪ ﰲ اﳌﺮوج اﳌﺨﺼﺒﺔ‬
‫وﻳﻮردﻫﻢ ﻣﻮارد اﳊﻴﺎة اﻟﺘﻲ ﺗﻨﻔﻊ اﻟﴬ￯ وﺗﺮو￯ اﻟﻐﻠﺔ وﻳﻌﺪوﳖﻢ اﻻﻏﺬﻳﺔ‬
‫اﻟﺼﺎﳊﺔ اﻟﺘﻲ ﺗﺸﺪ* اﻟﻘﻮ￯ اﳌﻨﺤﻠﺔ وﻳﺪاوﳞﻢ ﺑﺎﻻدوﻳﺔ اﻟﺸﺎﻓﻴﺔ اﻟﺘﻲ ﺗﺸﻔﻲ‬
‫اﻟﻨﻔﻮس اﳌﺘﻌﻠﺔ وﻳﺮدوﳖﻢ ﻣﺎ اﺧﺬوه ﻣﻦ رﺑﻨﺎ ﻟﻪ اﳌﺠﺪ ورﺳﻠﻪ وﻳﺎﻣﺮﳖﻢ ﺑﲈ اﻣﺮه ﺑﻪ‬
‫ﻗﻮاﻧﻴﻨﻬﻢ اﻻﺑﺴﻄﻠﻴﺔ وﻣﺎ ﳖﺘﻢ ﻋﻦ ﻓﻌﻠﻪ وﻳﻄﻠﺒﻮن ﳍﻢ ﻣﻦ اﻟﺮب ﺟﻞ ذﻛﺮه ﺣﻞ‬
‫رﺑﺎط اﳋﻄﺎﻳﺎ وﻳﻠﺘﻤﺴﻮن ﳍﻢ ﻣﻦ ﻛﺮﻣﺔ اﻓﺎﺿﺖ اﳌﻮاﻫﺐ اﻟﻔﺎﺿﻠﺔ واﻟﻌﻄﺎﻳﺎ‬
‫وﻳﻘﻄﻌﻮن ﺑﻜﻠﻤﺔ اﳊﻖ ﺑﺎﺳﺘﻘﺎﻣﺔ وﻳﺼﻨﻌﻮن ﺑﻴﻨﻬﻢ اﻟﺼﻠﺢ واﻟﺴﻼم ﺛﻢ اذا ﻛﻤﻞ‬
‫اﺣﺪﻫﻢ ﺳﻌﻴﻪ اﳌﺴﺘﻘﻴﻢ وﻧﻘﻠﻪ اﻟﺮب اﱃ ﻓﺮدوس اﻟﻨﻌﻴﻢ ﻟﻴﺴﱰﻳﺢ ﻣﻦ اﻻﺛﻘﺎل‬
‫وﻳﺘﻨﻌﻢ ﺑﺬﻟﻚ اﻻﻧﺘﻘﺎل ﰲ اﻟﻮﻗﺖ * اﻟﺬي ﻳﻌﻠﻢ رﺑﻨﺎ ان اﳌﺼﻠﺤﺔ ﻟﻠﻤﻨﺘﻘﻞ ﻓﻴﻪ ﺑﺎﻃﻨﻪ‬
‫واﳋﲑة ﻟﻪ ﰲ ﻣﻄﺎوﻧﺔ ﻛﺎﻣﻨﺔ ﻓﺎﻋﺎﱂ اﳋﻔﻴﺎت وﺳﺒﺤﺎﻧﺔ اﳉﺎﻟﺲ ﻋﲆ اﻟﻜﺎروﺑﻴﻢ‬
‫وﻳﻨﻈﺮ اﱃ اﻟﺴﻔﻠﻴﺎت وﻟﻦ ﻳﻘﺘﻔﻲ اﺣﺪ اﺣﻜﺎﻣﻪ اﻟﺒﺎﻫﺮة وﻻ ﻳﺪرك اﺛﺎره اﻟﻐﺎﻣﻀﺔ‬
‫ﻋﻦ اﻟﻌﻘﻮل اﻟﻨﲑة وﻛﻞ اﻋﲈﻟﻪ ﻣﻔﻌﻮﻟﻪ ﺑﺎﳊﻜﻤﺔ اﻟﺘﻲ ﻋﺪت اﻻﻓﻬﺎم ﻋﻦ ادراﻛﻬﺎ‬
‫ﻗﺎﴏه وﻗﺪ ﻋﻠﻤﺘﻢ اﳞﺎ اﻟﺴﺎدة اﻟﺮووﺳﺎ اﻻﺧﻴﺎر واﻻﺑﺎء اﻟﻘﺪﻳﺴﻮن اﻻﺑﺮار‬
‫واﳋﻼن اﻻﺣﺒﺎ اﻻﻃﻬﺎر ﺑﻨﻲ اﻟﺒﻴﻌﺔ اﷲ اﳉﺎﻣﻌﺔ اﻟﺮﺳﻮﻟﻴﺔ اﳌﻮﻟﻮدﻳﻦ ﻣﻦ اﻟﻮﻻدة‬
‫اﻟﻌﺎﻟﻴﺔ ﺑﲈء اﳌﻌﻤﻮدﻳﺔ ﺧﱪ اﻟﻠﺔ ﻳﺘﻤﻜﻢ وﻏﻔﺮ ﻟﻜﻢ اﺛﻤﻜﻢ واﻧﺎر ﺑﺎﴍاق روح ﻗﺪﺳﺔ‬
‫ﻓﻬﻤﻜﻢ ﻻن اﺑﻴﻨﺎ اﻟﺴﻴﺪ اﻻب* اﻟﻌﺎﱂ اﻟﻌﺎﻣﻞ اﻟﻔﺎﺿﻞ اﻟﻜﺎﻣﻞ اﳌﺎﻫﺮ اﻟﺒﺎﻫﺮ‬
‫اﻟﻜﻮﻛﺐ اﻟﺰاﻫﺮ ﻣﻌﻠﻢ اﻟﺒﻴﻌﺔ وﻣﺼﺒﺎح اﻟﴩﻳﻌﺔ اب اﻻﺑﺎء ورﺋﻴﺲ اﻟﺮووﺳﺎ ﺛﺎﻟﺚ‬
‫ﻋﴩ اﻟﺮﺳﻞ اﳊﻮارﻳﻮن وﺧﺎﻣﺲ اﻻﻧﺠﻴﻠﻴﻮن اﻟﺒﴩﻳﻦ اﻟﻌﻈﻴﻢ ﰲ اﻟﺒﻄﺎرﻛﺔ‬
‫اﳌﻀﺎﻫﻲ ﺳﲑت اﳌﻼﻳﻜﺔ اﻧﺒﺎ ﻓﻼن ﺑﻄﺮﻳﺮك اﳌﺪﻳﻨﺔ ﻟﻌﻈﻤﻰ اﻻﺳﻜﻨﺪرﻳﺔ واﻟﺪﻳﺎر‬
‫اﳌﴫﻳﺔ واﻟﺒﻼد اﻟﻐﺮﺑﻴﺔ واﳊﺒﺸﺔ واﻟﻨﻮﺑﺔ وﻣﺎ اﺷﺘﻤﻠﺖ ﻋﻠﻴﻪ اﻟﺘﻠﻤﺬة اﳌﺮﻗﺼﻴﺔ ذوا‬
‫اﻟﻠﺴﺎن اﳊﻠﻮ واﻟﻜﻬﻨﻮﰐ واﳌﻨﻄﻖ اﻟﻌﺬب واﻟﺪاوودي واﻟﺘﻌﻠﻴﻢ اﻟﺒﺪﻳﻊ اﻟﻼﻫﻮﰐ‬

‫اﻗﺎﻣﻪ اﻟﺮب ﺧﻠﻴﻔﺔ ﻋﲆ * ﻛﻨﻴﺴﺔ وراﻋﻴﺎ ﻋﲆ راﻋﻴﺘﻪ ﻓﺼﺎر ﻓﻴﻬﻢ ﺳﲑة ﳑﺘﺪﺣﺔ‬
‫واﻧﺰﳍﻢ اﺛﺎرا ﻣﺼﻠﺤﺔ واﻣﺘﺤﻦ ﻣﻦ اﻻﻧﻄﻼق ﻓﺼﱪ وﺟﺮت ﰲ ﺷﻌﺒﻪ وﺑﻴﻌﺔ‬
‫اﺻﻌﺐ اﻟﺘﺠﺮﺑﺎت ﻓﻘﻮي ﻓﻴﻬﺎ وﺷﻜﺮ وﺿﻴﻖ ﻋﻠﻴﻪ وﻋﻠﻴﻬﻢ ﻓﺘﻠﻘﻰ ذﻟﻚ اﻟﻀﻴﻖ‬
‫ﺑﺴﻌﺔ ﺻﺪره وﱂ ﻳﻔﺘﻮره اﻟﺼﺨﺮة وﺗﻮﻛﻞ ﻋﲆ اﻟﺮب ﻓﺎﻋﺎﻧﻪ وﲤﺴﻚ ﺑﺮﺟﺎﺋﻪ ﻓﺼﺎﻧﻪ‬
‫وﺗﻮﺳﻞ اﻟﻴﻪ ﻓﺎﺻﻔﻰ ﻣﻦ اﻟﻜﺪر زﻣﺎﻧﻪ واﻗﺎم ﻟﻪ ارﻛﺎن ﻳﻌﻀﺪوﻧﻪ ﻓﺸﻴﺪ ارﻛﺎﻧﻪ‬
‫وﺗﺪارك ﻣﺴﺎﻛﲔ ﺷﻌﺒﻪ ورﲪﻬﻢ وﻋﻄﻒ ﻋﻠﻴﻬﻢ ﻗﻠﻮب اﳌﻮﻟﻴﲔ ﻻﻣﻮرﻫﻢ وﻓﺘﺢ‬
‫اﺑﻮاب اﻟﻜﻨﺎﺋﺲ واوﺳﻊ اﻟﻌﻨﺎﻳﺔ ﺑﺎﻻﻳﺎس ﻣﻨﻬﻢ واﻟﻴﺎﺑﺲ ﺑﻄﻠﺒﺎت* ﻫﺬا اﻻب‬
‫وﺻﻠﻮاﺗﻪ وﻧﻴﺘﻪ اﻟﺬي ] [ـﻊ اﻟﺮب ﻋﻠﻴﻬﺎ ﰲ ﺧﻠﻮاﺗﻪ ﺛﻢ اﻧﻪ ﻛﺎن ﺑﻌﻴﺪا ﻋﻦ اﻟﺸﺒﻬﺎت‬
‫ﻣﻨﺰﻫﺎ ﻋﲆ اﳌﻜﺮوﻫﺎت ﻣﺘﻔﺎﺿﻼ ﰲ اﻟﺼﺎﳊﺎت ﻣﺘﺤﺮز ﰲ ﺗﻄﻬﲑ اﻟﴩﻃﻮﻧﻴﺎت‬
‫ﻟﺘﻜﻮن ﻣﻦ ﻏﺮوﺳﻪ اﻟﺬي ﻳﺰرﻋﻬﺎ ﰲ ﺑﻴﻌﺔ اﷲ ﻇﺎﻫﺮات اﻟﺜﻤﺮات ﳏﺎﻓﻈﺎ ﻋﲆ ﻗﻮاﻧﲔ‬
‫رﻫﺒﺎﻧﻴﺘﻪ ﻋﺎﳌﺎ ﺑﻔﺮاﻳﺾ ﺻﻠﻮاﺗﻪ وﻧﻮاﻣﻴﺲ ﻓﻔﻠﺴﻔﺔ ﻣﻔﺮﻃﺎ ﰲ اﻟﺒﺸﺎﺷﺔ واﳌﺤﺒﺔ‬
‫واﳋﺼﻼت اﳌﺴﺘﺤﺴﻨﺔ واﳌﺴﺘﺤﺒﺔ وﳌﺎ اﻛﻤﻞ اﻟﻮﻗﺖ اﻟﺬي وﻗﺘﻪ ﺑﻪ اﻟﺮب اﺳﺘﺪﻋﺎه‬
‫ﻓﺎﻧﻄﻠﻖ اﻟﻴﻪ واﺳﻨﺪﻧﺎ ﻓﺒﺎدر ﻟﻠﻘﺪوم ﻋﻠﻴﻪ وﻫﺎ ﻫﻮذا ﻗﺪ ﺻﺎر ﰲ ﲨﻠﺔ اﳌﻨﺘﻘﻠﲔ *‬
‫وﳊﻖ اﻻﺑﺎء اﳌﺘﻘﺪﻣﻴﺔ واﻧﺘﻈﻢ ﰲ ﺳﻠﻚ اﻟﺒﻄﺎرﻛﺔ اﻟﺴﺎﻟﻔﲔ وﻛﻤﻞ ﰲ اﻟﻔﺎﻳﺰﻳﻦ ﻣﻨﻬﻢ‬
‫ﻋﺪة ‪ .:.‬ﻣﻦ ﻫﺎ ﻫﻬﻨﺎ ﻳﺬﻛﺮ ﻋﺪة اﻟﺒﻄﺎرﻛﺔ وﺧﻠﻊ اﻟﺜﻮب اﻟﻔﺎﲏ‪...‬‬
‫‪In the name of the Father, the Son, and the Holy Spirit, One‬‬
‫!‪God‬‬
‫‪A eulogy read on the father patriarch Anba John, son of Misak,‬‬
‫‪80th among the patriarchs, in the year 1036 (= 1320 CE), which‬‬
‫‪is the twenty-first year of his patriarchate. His leadership lasted‬‬
‫‪twenty years and three months and a half. May his blessings be‬‬
‫!‪with us. Amen‬‬
‫‪Glory be to God of the living and the dead who rules with the‬‬
‫‪authority of his might in heaven and earth; who is glorified by‬‬
‫‪the thrones and the ranks; who is hallowed by the Cherubim and‬‬
‫‪the Seraphim, the choirs, and the hosts. He who lifts the souls‬‬
‫‪of the righteous to the place of lights*; who transfers them from‬‬
INTRODUCTION 9
the perishable world to the world of stability; granting the world

according to his true promises in that paradise that no mind had
imagined,23 rewarding them instead of the world from the per-
ishable of this age to the remaining (things) for ages and gener-
ations. To him is the glory both now and ever, from the sunset
to the dawns, with His Unique Son who is the high priest of the
good things to come,24 as the tongue of the sublime perfume,
Paul the chosen one, has said. He established for us, according
to his rank, priests that minister to Him, and high priests to His
Holy Spirit the Paraclete and the comforter, who distributes the
spiritual gifts over His pure Apostles* as tongues. He made His
holy church as a type of heaven in its ranks. He established
priests shining like stars and their leaders like their suns. He per-
fected the arrangement of its structure, as well as the structure
of its arrangement, he adorned the discipline of its condition
and the condition of its discipline.
He instituted, for His rational flocks, an awaking guard for their
protection, surrounding and confirming them so as to safeguard
them to preserve them from the pouncing wolves, and restoring
them. And [He established] leaders to pasture his flock to the
green pastures and by the water of life, he reared them25 which
safeguarding them from harm and watered the crops and pre-
pared them as goodly food that will fortify the weakened forced,
treat them with the healing medications which cure the sick
souls and make them return, by what they took from our
Lord—to Him is the Glory— and His Apostles. And by what
he ordered them with the Apostolic canons and what we should
do and what beseech from the Lord—may his mention be ele-
vated—on their behalf—to loosen the bonds of the sins, and
they ask for them from His generosity which overflowed from
the good gifts and grants explaining the word with straightfor-
wardness and in consolation and peace. Then, when he accom-
plished his straight race, the Lord transferred him to the paradise
of Joy to rest from the heavy weight he had carried and enjoy by
23 1 Cor 2:9.
24 Heb 9:11.
25 Ps 22[23]:2.
that transfer in the time that our Lord knows. As the one who
knows the hidden things—may He be blessed—who sits on the
Cherubim and looks towards the lowly—the traces of whose
sublime judgements no one can follow; no one can comprehend
the mysterious consequences that are beyond enlightened
minds, and all his deeds are full of wisdom, which is above un-
derstanding.
You are aware, O masters, the chosen leaders, the holy righteous
fathers, and beloved pure friends, the sons of the church of the
universal Apostolic church, who are born from the sublime
birth from the water of the baptism—the news of God (regard-
ing) your orphan state and—let Him forgive your sins and let
Him light your minds with his Holy Spirit—that our father lord,
father, the servant and doer, the virtuous, perfect, the clever,
brilliant, the bright star, the master of the church and the lamp
of the law, the father of fathers, the leader of leaders, the thir-
teenth of the disciples Apostles, the fifth of the evangelist
preachers, the great among the patriarchs, who is equivalent to
the life of the angels, Anba … the patriarch of the great city
Alexandria and of Egypt and the western cities, Ethiopia and
Nubia, and all the preaching of the disciple of Mark, who has
the sweet tongue, and priest and the beautiful mind, the Davidic
and excellent teaching, the theologian, whom the Lord estab-
lished as a successor upon His church and a shepherd on His
flocks. He conducted a commendable life, he left great reforms.
He was tested immediately from the start and he was patient
about what happened to his people and his church in difficult
temptations. He became stronger in it with thanksgiving. He
was in a tough situation but accepted it with patience without
complaint. He relied on the Lord, who helped him. He remained
in his hope and it protected him. He was preserved. He prayed
and remained pure from (all) pollution. He consolidated its cor-
ners and constructed its basis, helping the poor among his peo-
ple. He had mercy and pity upon them. He made the hearts of
their rulers to be compassionate over them. He opened the gates
of the church and he cared about the hopeless and the miserable
through the prayers of this father and his beseeching and his
intention, the Lord […] in his retreats, and he was away from
the suspicions and clear from distrust. He excelled in good
INTRODUCTION 11
things and was careful in the consecration (i.e., not using si-
mony)26 to be pure in order that his plant that he cultivated in
the church of God be fruitful. He respected the canons of mo-
nasticism, knowing his duties, prayers and laws. His philosophy
was to be joyful and full of charity and he embodied all the other
lovely and good qualities. When he completed his time, the Lord
summoned him. He (the Lord) called him and he (the patriarch)
hastened to go. Behold, he became one of the reposed ones and
joined the predecessor fathers. He became one of the rank of
the previous patriarchs and he accomplished (this race) with the
winners. … Here he mentions the names of the patriarchs who
took off the perishable cloth…
LITURGICAL ACTIVITIES OF IBN QIDDIS

In addition to this meager biographical data, we know that immedi-
ately after his ordination as patriarch in the Muallaqah church,27 Ibn
Qiddis ordained Šams al-Riyāsah Ibn Kabar as a priest to serve in the
Muallaqah church, which was the patriarchal residence. Ibn Kabar
gave the first of his homilies on February 21, 1300 CE; Ibn Qiddis had
been ordained just one week earlier, on February 14, 1300 CE.
Ibn Qiddis’ first visit to the monasteries forewent the tradi-
tional visit to Wadi Natrun. He went to the monastery of Šahrān
instead.28 It seems that this decision was motivated by security con-
cerns, and hence we find no record of any opposition from the
monks of Saint Macarius.
Ibn Kabar delivered several homilies reflecting the situation of
the Coptic church under the patriarch Ibn Qiddis. Among them are
these homilies:
‫ﺧﻄﺐ ﻣﺘﻨﻮﻋﺔ اﻧﺸﺄﻫﺎ اﻟﻘﺲ ﺷﻤﺲ اﻟﺮﻳﺎﺳﺔ اﺑﻦ ﻛﱪ‬

‫ﺧﻄﺒﺔ ﻗﻴﻠﺖ ﰲ ﻳﻮم اﳋﻼص اﻟﺬي ﻓﺘﺤﺖ ﻓﻴﻪ ﻛﻨﻴﺴﺔ اﳌﻌﻠﻘﺔ ﺑﻤﴫ ﺑﻌﺪ ﻏﻠﻘﻬﺎ‬
‫ ﻟﻠﺸﻬﺪاء‬1019 ‫وﻫﻮ اﻟﻴﻮم اﻟﺜﺎﲏ ﻣﻦ ﺷﻬﺮ ﻛﻴﻬﻚ ﺳﻨﺔ‬
26 This means that he did not sell the clerical dignity for money as some
patriarchs were accused of doing. Cf. Meinardus 1991, p. 517.

27 Blochet 1928, p. 158.
28 Khalil 2000, pp. 629–655.
Various homilies delivered by the priest Shams al-Ryasah Ibn

Kabar
A homily delivered on the day of salvation when the Muallaqah
church in (Old-) Cairo was re-opened after its closing on the
second day of the month of Kiahk in the year 1019 AM (=No-
vember 28, 1303 CE).29
‫ ﻋﻨﺪ ﻓﺘﺢ ﻛﻨﻴﺴﺔ اﻟﻘﺪﻳﺲ ﻣﺮﻗﻮرﻳﻮس ﺑﻌﺪ ﻏﻠﻘﻬﺎ اﺛﻨﻰ‬1029 ‫ﺧﻄﺒﺔ ﻗﻴﻠﺖ ﺳﻨﺔ‬
‫ﻋﴩ ﺳﻨﺔ‬
A homily delivered in the year 1029 AM (=1313 CE) when the

church of Saint Mercurius was re-opened after twelve years of
forced closure.30
The homily was delivered on the 26th of Tubah (January 21,
1313 CE).
‫ﺧﻄﺒﺔ ﻋﻤﻠﺖ ﻋﻨﺪ اول اﻻﺟﺘﲈع ﻣﻊ اﻟﺒﻄﺮﻳﺮك اﻧﺒﺎ ﻳﺆﻧﺲ ﺑﻦ اﻟﻘﺪﻳﺲ ﺑﺪﻳﺮ ﺷﻬﺮان‬
1016 ‫ﰲ اﻻﺣﺪ اﻟﺜﺎﲏ ﻣﻦ اﻟﺼﻮم ﺳﻨﺔ‬
A homily delivered during the first meeting with the patriarch

Anba John Ibn al-Qiddis in the monastery of Šahrān, on the
second Sunday of the Lent in the year 1016 (1300 CE).31
‫ﺧﻄﺒﺔ ﻗﻴﻠﺖ ﻋﻨﺪ ﳎﺊ ﻛﲑﻳﺲ ﻣﻠﻚ اﻟﻨﻮﺑﺔ‬
A homily delivered on the arrival of Cyrus the king of Nubia32

The date and purpose of this visit are unknown. There was another
visit of a Nubian prince Qafri (commemorated on the 23rd of Kihak),
who became a monk in Upper Egypt under Anastasius, perhaps in
the eighth century.33
29 Habib Girgis 1914, pp. 195–203.

30 Habib Girgis 1914, pp. 204–207.
31 Habib Girgis 1914, pp. 210–213.
32 Habib Girgis 1914, pp. 213–215.
33 Cf. also Crum 1932, pp. 137–148; and R.-G. Coquin 1991, p. 126b.
INTRODUCTION 13
The homilies for Palm Sunday,34 Maundy Thursday,35 the Feast

of the Transfiguration,36 the feasts of the Apostles and Saint Mark,37
the feast of the martyrs,38 and the feasts of the women-saints,39 are
not dated. They do not contain any historical data.
The homily for the Feast of Pentecost is dated to the year 1019
AM (1303 CE).40 There is a homily to be read during the consecra-
tion of bishops, showing that such consecrations were frequent. This
is also supported by a comparison between the lists of bishops at-
tending the Myron ceremony.41
In addition to these, there is also the fourth homily of the first
Sunday of Kihak, delivered by Ibn Kabar in the presence of Anba
John Ibn Qiddis, (perhaps in the same year, after the re-opening of
the Muallaqah church).42 The fifth homily was delivered by Ibn Ka-
bar in the years 1019 AM (1303 CE) and 1029 AM (1313 CE) on the
second Sunday of Kihak in the years of the respective re-openings
of the Muallaqah and Saint Mercurius churches.43 There is also a
homily on the Epiphany, delivered in the year 1019 AM.44
The Book of the Lamp of Darkness by Ibn Kabar contains litur-
gical data concerning pastoral activities of Ibn Qiddis. In Chapter
XV concerning the consecration of the baptistery we read:
‫ﻗﺎل اﻻب اﻟﻔﺎﺿﻞ اﻟﺮﺋﻴﺲ ﺟﺎﻣﻊ ﻫﺬا اﻟﻜﺘﺎب ﻧﻴﺢ اﷲ ﻧﻔﺴﻪ ﻗﺪ ﺣﴬت ﻣﻊ اﻟﺴﻴﺪ‬
‫اﻟﺒﻄﺮﻳﺮك اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ ﻧﻴﺢ اﷲ ﻧﻔﺴﻪ رﺷﻢ اﳌﻌﻤﻮدﻳﺔ ﻛﺎﻧﺖ ﻗﺪ ﻛﴪت وﺟﱪت ﻣﻦ‬
50 ‫ﻏﲑ ﲡﺪﻳﺪ واﻟﺬي اﻋﺘﻤﺪ ﻓﻴﻬﺎ اﻟﺒﺪاﻳﺔ ﺻﻼة اﻟﺸﻜﺮ ورﻓﻊ اﻟﺒﺨﻮر وﻣﺰﻣﻮر‬
‫وﻫﺬا اﻟﻔﺼﻮل ﻓﺼﻞ ﻣﻦ اﻟﺘﻮراة‬
34 Habib Girgis 1914, pp. 81–88.

35 Habib Girgis 1914, pp. 89–93
36 Habib Girgis 1914, pp. 124–128.
37 Habib Girgis 1914, pp. 150–152.
38 Habib Girgis 1914, pp. 163–166.
39 Habib Girgis 1914, pp. 166–168.
40 Habib Girgis 1914, p. 119.
41 See below.
‫ⲟⲓⲙⲁⲑⲁⲙ ⲉ‪ⲟⲩⲟϩ ⲡ�ⲥ︦ ⲁϥⲥⲁϫⲓ ⲛⲉⲙ ⲙⲱⲩⲥⲏⲥ ⲉϥϫⲱ ⲙ̀ⲙⲟⲥ ⲛⲁϥ ϫ‬‬
‫ⲓⲟⲙ̀ⲙ ⲓ‪ⲛ̀ⲟⲩⲗⲟⲩⲧⲏⲣ ⲛ̀ϩⲙⲟⲧ. ⲟⲩⲟϩ ⲛ̀ⲧⲟⲩⲧⲟⲩⲃⲟ ⲟⲩⲟϩ ⲛ̀ⲧⲟⲩϣⲉⲙϣ‬‬
‫وﺗﻜﻠﻢ اﻟﺮب ﻣﻊ ﻣﻮﺳﻰ وﻗﺎل ﻟﻪ اﺻﻨﻊ ﺳﻔﻼ ﻣﻦ ﻧﺤﺎس‪ ...‬وﻳﺘﻄﻬﺮوا وﳜﺪﻣﻮﻧﻨﻲ‬

‫وﻳﻘﺮا اﻟﺒﻮﻟﺲ اﳌﺮﺗﺐ ﰲ ﻗﺪاس اﻻﻛﻠﻴﻞ وﻫﻮ ﻣﻦ اﻓﺴﺲ ‪3‬‬
‫︦ⲥ︦ⲭⲡ ⲉⲧ̀ⲛ ⲁⲉⲣⲱⲇ‪Ϯϯϩⲟ ⲉⲣⲱⲧⲉⲛ … ⲕⲁⲧⲁ ⲡϣⲓ ⲛ̀ϯ‬‬
‫واﻧﺎ اﺳﺎﻟﻜﻢ ﻳﺎ اﺧﻮﰐ‪ ...‬ﻋﲆ ﻗﺪر ﻋﻄﻴﺔ اﳌﺴﻴﺢ‬

‫اﳌﺰﻣﻮر‬
‫ⲓⲱ‪ⲉⲕⲉⲛⲟⲩϫϧ ⲉϫ‬‬
‫اﻧﻀﺞ ﻋﲇ زوﻓﻚ ﻓﺎﻧﻘﺎ‬

‫اﻻﻧﺠﻴﻞ ﻳﻘﺮا ﻣﻦ ﻓﺼﻼن ﻣﻦ اﻻﻧﺎﺟﻴﻞ اﳌﻘﺪﺳﺔ اﺣﺪﳘﺎ ﻣﻦ ﻣﺘﻰ‬
‫‪13:16-20‬‬
‫︦ⲥ︦ⲭⲡ ︦ⲥ︦ⲏ︦ⲓ ⲉⲡ ‪ⲉⲧⲁϥⲓ̀ ⲛ̀ϫⲉ ⲓ︦ⲏ︦ⲥ︦ ⲉⲛⲓⲥⲁ ⲛ̀ⲧⲉ ⲕⲉⲥⲁⲣⲓⲁ ⲛ̀ⲧⲉ ⲫⲓⲗⲓⲡⲡⲉ… ϫⲉ ⲛ̀ⲑⲟϥ‬‬
‫وﺟﺎ ﻳﺴﻮع اﱃ ﻧﻮاﺣﻲ ﻗﻴﺴﺎرﻳﺔ ﻓﻴﻠﺒﺲ‪....‬اﻧﻪ ﻳﺴﻮع اﳌﺴﻴﺢ‬

‫اﻟﻔﺼﻞ اﻻﺧﺮ ﻣﻦ ﻟﻮﻗﺎ اوﻟﻪ‬
‫ⲟⲕⲁⲧ‪ⲉⲧⲁϥϣⲉ ⲉϧⲟⲩⲛ ⲛⲁϥⲙⲟⲩϣⲓ ⲉⲕⲱϯ ⲟⲩⲟϩ ⲉⲛⲟϩⲉⲙ ⲙ̀ⲫⲏ ⲉⲧⲁϥ‬‬
‫وﳌﺎ دﺧﻞ ﳎﺘﺎز ﹰا ﻳﻄﻠﺐ‪ ...‬وﳜﻠﺺ ﻣﻦ ﻛﺎن ﺿﺎﻻ‬

‫ﺛﻢ ﻗﺎل اﻻواﳾ اﻟﺴﺒﻌﺔ واوﺷﻴﺔ واﺣﺪة واﺑﺎﻧﺎ اﻟﺬي واﻟﺘﺤﻠﻴﻞ وﻗﺎل اﻟﻠﻴﻠﻮﻳﺎ ﺑﻠﺤﻦ‬
‫اﳌﻌﻤﻮدﻳﺔ واﻟﻘﻄﻊ اﻟﻮاردة ﻛﺘﺎب اﻟﺘﻌﻤﻴﺪ ورﺷﻢ اﳌﻌﻤﻮدﻳﺔ ﺑﺎﻟﻐﺎﻟﻴﻼون واﳌﲑون‬
‫ﰲ ﺟﻮاﻧﺒﻬﺎ واﺳﻔﻠﻬﺎ وﻋﻨﺪ اﻟﻔﺮاغ ﻗﺮاﺋﺔ اﻟﱪﻛﺔ وﻗﺎﻧﻮن ﺧﺎﲤﺔ اﻟﺼﻼة‬
‫‪“The righteous father, the president, who composed this book,‬‬

‫‪may God give rest to his soul: ‘With patriarch Anba Yuanis, may‬‬
‫‪God give rest to his soul, I attended the consecration of the‬‬
‫‪baptistery, which had been broken and repaired without reno-‬‬
‫‪vation and what was approved in it. The beginning of the prayer‬‬
‫‪is the prayer of Thanksgiving. Then come the offering of‬‬
INTRODUCTION 15
incense and Psalm 50, as well as these lectures, a Chapter from

the Pentateuch:
“And the Lord talked to Moses and said to him: “Prepare a laver
of brass … and they purify themselves and worship Me.”45
He then read the Pauline (Epistle), which was arranged for the
liturgy of the crowning, from Ephesians 3:
“I beseech you my brethren… according to the measure of the
gift of Christ.”46
The Psalm:
“Purge me with hyssop”47
The Gospel: he read two sections from the holy Gospels. One
was Matthew 16:13-20:
“When Jesus came into the coasts of Caeserea Philippi… He
was Jesus the Christ”
The other one was from Luke. Its beginning is:
“And [Jesus] entered and passed through…. to save that which
was lost.”48
He then said the seven litanies and then one litany, Our Father,
the absolution and Alleluia with the tune of the baptism and the
troparia in the book of baptism and he [the patriarch ibn Qiddis]
anointed the baptistery with the Galilleon and the Myron and
the borders and the bottom. In conclusion, he read the blessing
and the Canon of the end of the prayer.”49
Ibn Kabar also mentions patriarch Ibn Qiddis another time:
45 Exod 30:17–30.
46 Eph 4:1–7.
47 Cf. Ps 51[50]:7–10.
48 Luke 19:1–10.
49 Mina Foundation 1998, pp. 98–99. I was unable to find this text in Paris
Arabe 203 fol. 194r–195r.

‫ﺛﻢ ﺣﴬت ﻣﻌﻪ ﺑﻌﺪ ذﻟﻚ ﻋﺪم ﺗﻜﺮﻳﺰ ﻣﻌﻤﻮدﻳﺔ ﳎﺪدة ﺑﻜﻨﻴﺴﺔ اﻟﻘﺪﻳﺲ‬
‫ ﻃﻮﺑﺔ ﺳﻨﺔ اﻟﻒ وﺛﻼﺛﲔ ﻟﻠﺸﻬﺪا ﻓﻮﺿﻊ ﺳﺒﻊ ﴎج‬10 ‫ﻣﺮﻗﻮرﻳﻮس ﰲ ﻳﻮم اﻻﺣﺪ‬
‫ﻋﲆ ﺳﺒﻊ ﻣﻨﺎﻳﺮ ﺧﺰﻓﺎ وﺛﻼث ﻗﺪور ﻟﻄﻴﻔﺔ ﳑﻠﻮة ﻣﺎ وﻗﺎل اﻟﺸﺒﻬﻤﻮت ورﻓﻊ اﻟﺒﺨﻮر‬
‫ و ﻣﻦ اﻟﻨﺒﻮات واﻻﻧﺎﺟﻴﻞ‬135 ‫و‬134 ‫و‬132 ‫و‬131 ‫و‬50 ‫وﻗﺮا ﳌﺰاﻣﲑ ﻣﺰﻣﻮر‬
‫ﻛﺎﻟﻌﺎدة وﺧﺘﻢ ﺑﺎﻟﺘﺤﻠﻴﻞ و اﻟﱪﻛﺔ‬
Then I [Ibn Kabar] attended with him [Ibn Qiddis] the conse-
cration of a renovated baptistery in the church of saint Mer-
curius on Sunday, the 10th of Tubah, in the year 1030 AM [5
January 1314 CE]. He placed seven lamps on seven earthen-
ware stands and three small pitchers filled with water. He said
the Thanksgiving and offered incense, reading Psalms 50, 131,
132, 134, and 135,50 and then from the prophets and the Gos-
pels, concluding with the absolution and the blessing.
While talking about the offering of the incense, in Chapter XVI of
the book Lamp of Darkness, we find in the margin the following notes:
‫وﻛﺎن اﻟﺴﻴﺪ اﻟﺒﻄﺮﻳﺮك اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺑﻦ اﻟﻘﺪﻳﺲ ﻗﺮر ﻣﻊ ﲨﺎﻋﺔ ﻣﻦ ﺷﲈﻣﺴﺔ اﳌﻌﻠﻘﺔ‬
‫ﻳﻘﺮوا اﻟﺪﻛﺼﻮﻟﻮﺟﻴﺔ أﻳﺎم اﻟﺴﺒﻮت ﺧﺼﻮﺻﺎ ﰲ ﺳﺒﻮت اﻟﺼﻮم‬
“Patriarch Anba Yuanis Ibn al-Qiddis had agreed with a group

of deacons of the Muallaqah to read the doxologies on Satur-
days, especially on Saturdays during the fast.”51
‫وﻛﺎﻧﺖ اﻟﻌﺎدة ﰲ اﳌﻌﻠﻘﺔ وﻏﲑﻫﺎ اﻧﻪ ﻋﻨﺪ ﻓﺮاغ ﻗﺮاة اﻻﻧﺠﻴﻞ ﻳﻘﺒﻠﻪ اﻟﺸﻌﺐ اﻟﺮﺟﺎل‬
‫ﺛﻢ اﻟﻨﺴﺎ ﻓﺎﺷﺎر اﻻب اﻟﺒﻄﺮﻳﺮك ﺑﺎﻋﺘﲈده ﻋﺎدة اﻻﺑﺎ اﻟﺮﻫﺒﺎن وﻫﻲ ﺗﺎﺧﲑ ﺗﻘﺒﻴﻠﻪ اﱃ‬
‫اﻧﺘﻬﺎ اﻟﺼﻼة ﻓﻴﻘﺒﻞ ﻣﻊ اﻟﺼﻠﻴﺐ واﺳﺘﻘﺮ ذﻟﻚ ﺑﺴﺎﻳﺮ اﻟﺒﻴﻊ‬
“The custom in the Muallaqah and other [churches] is that,

when the Gospel reading is finished, to kiss it [the Gospel], men
Burmester 1932, pp. 235–254, and especially p. 249.

50
Villecourt 1924, pp. 201–280, especially p. 243. Mina Foundation, p. 112.

51
Not mentioned in Paris Arabe 203 fol. 199v.

INTRODUCTION 17
first and then the women. The patriarch52 had ordered the cus-
tom of the monks be followed; they delay the kissing of the
Gospel until the end of the prayer and then kiss it [the Gospel]
together with the cross. This became the custom in all the
churches.”53
‫وﻛﺎن ﺑﻌﺾ اﻫﻞ ﻣﴫ ﳚﻠﺴﻮن وﻗﺖ ﻗﺮاة اﻟﻨﺒﻮات ﻓﺎﺷﺎر اﻻب اﻟﺒﻄﺮﻳﺮك اﻧﺒﺎ‬
‫ﻳﻮﻧﺲ ﺑﺎﺳﺘﻤﺮار اﻟﻮﻗﻮف ﻓﻴﻬﻢ ﺑﺤﻜﻢ اﳖﻢ ﰲ وﺳﻂ اﻟﺼﻼة‬
Some inhabitants of Old Cairo [Misr] used to sit down during

the reading from the prophets. Patriarch Anba John com-
manded that they remain standing through the whole reading,
because they are in the middle of a prayer.”54
Ibn Kabar, while talking about the Theotokias, says that “the fathers
also made interpretations.” The Uppsala manuscript adds that “the
best ones are those that are most ancient.”55
It is hard to understand what is meant here by the ‘fathers,’ as
the context is not clear. However, Ibn Kabar specifies that these Ta-
fasir are sung by monks. Hence, the fathers referred to could be these
monks. But by ‘fathers,’ Ibn Kabar may also have meant ‘the fathers
of the church,’ that is, the patriarch and the bishops.
The text of Ibn Kabar in the Uppsala manuscript emphasises
that the best interpretations are ancient. With this wording, Ibn Ka-
bar intimated that he did not agree with the interpretation of his con-
temporary patriarch.
An appendix in the Paris Arabe 203 manuscript of The Lamp of
Darkness provides a list of patriarchs of the Coptic church. One of
the most developed entries is the one that deals with John Ibn Qid-
dis:
52 Mina foundation adds: “Anba Yuanis known as Ibn al-Qiddis” ‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ‬
‫اﳌﻌﺮوف ﺑﺎﺑﻦ اﻟﻘﺪﻳﺲ‬
53 Paris Arabe 203 fol. 200r. Villecourt 1924, pp. 201–280; especially p. 223,
nn. 6–7. Mina Foundation, p. 115.
54 Villecourt 1925, pp. 261–320, especially p. 268. Mina Foundation, p. 145.
55 Villecourt 1924, p. 230.
ⲁ︦ⲓ︦ⲋ︦͵ ⲇ︦ ‫ ︦ⲕ ﺳﻨﺔ︦ⲅ ﺷﻬﺮ ︦ⲕ ﻳﻮم︦ⲇ︦ⲓ اﻣﺸﲑ‬،80 ‫ﻳﻮﺣﻨﺎ ﺑﻦ اﻳﺴﺎك ﻣﻦ ﻣﻨﻴﺔ ﺑﻮﻓﻴﺲ‬

ⲁ︦ⲗ︦ⲋ︦- ‫ﺑﻮوﻧﺔ‬
‫وﰲ اﻳﺎﻣﻪ اﻟﺰم اﻟﺴﻠﻄﻨﺔ اﻟﻨﺼﺎر￯ واﻟﻴﻬﻮد ﺑﴩوط ﺣﺎدﺛﺔ ﻣﻦ ﲨﻠﺘﻬﺎ ﺻﻨﻊ ﻋﲈﻳﻢ‬
‫اﻟﻨﺼﺎر￯ زرﻗﺎ واﻟﺮﻛﻮب ﻋﺮﺿﺎ ﻣﺜﻘﻼ وﻏﲑ ذﻟﻚ واﻏﻠﻘﺖ اﻟﻜﻨﺎﻳﺲ ﺑﻤﴫ‬
‫واﻟﻘﺎﻫﺮة اوﻻ ﺛﻢ ﺳﺎﻳﺮ اﻻﻗﺎﻟﻴﻢ واﻟﺪﻳﺎر اﳌﴫﻳﺔ ﻣﺎ ﺧﻼ اﻟﺪﻳﺎرة وﻛﻨﺎﻳﺲ‬
‫اﻻﺳﻜﻨﺪرﻳﺔ وﺑﻌﺾ ﻛﻨﺎﻳﺲ اﻟﺒﻼد ووﺻﻞ رﺳﻮل اﻻﺷﻜﺮي ﺻﺎﺣﺐ ﻗﺴﻄﻨﻄﻴﻨﻴﺔ‬
‫ﺑﺎﻟﺸﻔﺎﻋﺔ ﻓﻴﻬﻢ ﻓﻔﺘﺤﺖ ﻛﻨﻴﺴﺔ اﻟﺴﻴﺪة ﺑﺎﳌﻌﻠﻘﺔ ﺑﻘﴫ اﻟﺸﻤﻊ ﺑﻤﴫ ﻟﻠﻴﻌﺎﻗﺒﺔ‬
‫وﻛﻨﻴﺴﺔ ﻣﻴﻜﺎﻳﻴﻞ ﺑﺎﳋﻂ اﳌﺬﻛﻮر ﻟﻠﻤﻠﻜﻴﺔ ﺑﻌﺪ ﺳﺘﲈﻳﺔ وﺛﻠﺚ اﻳﺎم ﻣﻦ ﻏﻠﻘﻬﺎ ﺛﻢ‬
‫وﺻﻞ رﺳﻮل اﻟﱪﺷﻨﻮﲏ ﺑﺎﻟﺸﻔﺎﻋﺔ اﻳﻀﺎ ﻓﻔﺘﺤﺖ ﻛﻨﻴﺴﺘﺎن اﺧﺮﺗﺎن ﺑﺎﻟﻘﺎﻫﺮة‬
‫اﺣﺪﳘﺎ ﻛﻨﻴﺴﺔ اﻟﺴﺖ اﻟﺴﻴﺪة ﺑﺤﺎرة زوﻳﻠﺔ ﻟﻠﻘﺒﻂ وﻛﻨﻴﺴﺔ ﻣﺎر ﻧﻘﻮﻻ ﺑﺎﻟﺒﻨﺪﻗﺎﻳﲔ‬
‫ﻟﻠﻤﻜﻠﻴﺔ واﻧﺘﻬﻰ اﳊﺎل اﱃ ﻫﻠﻢ ﺟﺮا واﳌﺮﺟﻮ ﻣﻦ اﷲ رﲪﺘﻪ‬
“John son of Isaac from Miniyah Bou Fis, twenty years, three
months and twenty days [as patriarch], from 14 Amshir 1016 to
4 Baunah 1036 [8 February 1300–29 May 1320].
Under his pontificate, the [government of the] sultan imposed
many new obligations on the Christians and Jews, including an
obligation for the Christians to wear blue turbans in order to
humiliate them. By this obligation, they have to ride donkeys
with two knees on one side, and there are other [restrictions].
Churches were closed first in Misr [Old Cairo] and Cairo and
then in all the other provinces of the Egyptian Empire, except
churches in the monasteries and in Alexandria and others in the
countryside.
An ambassador of Lascaris, emperor of Constantinople, arrived
in order to intercede for the Christians. The Muallaqah church
of our Lady in Qasr al-Šam‘, the church in Misr [Old Cairo], and
the Melkite church of Michael in the same suburb were opened
after six hundred and three days of closure.
Also an ambassador from the king of Barcelona arrived with an
intercession. Two other churches were opened: The church of
Our Lady in the suburb of Harit Zuweilah and the Melkite
INTRODUCTION 19
church of Saint Nicolas in the suburb of the Bunduqaniyin [Ve-

netians].
This situation has remained till now. We put our hope in God!”56
Another witness to the liturgical activities of Ibn Qiddis is the Man-
uscript Mingana Arabic 61 Coptic 2. Here is the Colophon (fol.
253r):
Ϧⲉⲛ ⲫⲣⲁⲛ ⲙ̀ⲫⲓⲱⲧ ⲛⲉⲙ ⲡϣⲏ- ‫ﺑﺴﻢ اﻻب واﻻﺑﻦ‬

ⲣⲓ ⲛⲉⲙ ⲡⲓⲡ︦ⲛ︦ⲁ︦ ⲉⲑⲟⲩⲁⲃ ϯⲧⲣⲓⲁⲥ ‫واﻟﺮوح اﻟﻘﺪس اﻟﺜﺎﻟﻮث‬
ⲉⲑⲟⲩⲁⲃ ⲛ̀ⲟⲙⲟⲟⲩⲥⲓⲟⲥ ⲫⲁⲓ ‫اﳌﻘﺪس اﳌﺴﺎوي ﻫﺬا‬
ⲡⲉ ⲡⲉⲛⲛⲟⲩϯ ⲁⲛⲟⲛ ϧⲁ ⲛⲓⲭⲣⲏⲥ ￯‫اﳍﻨﺎ ﻧﺤﻦ اﻟﻨﺼﺎر‬
ⲧⲓⲁⲛⲟⲥ ‫ﻛﺎن ﻫﺬا اﻟﺘﺬﻛﺎر‬
ⲁϥϣⲱⲡⲓ ⲛ̀ϫⲉ ⲡⲁⲓⲁⲅⲓⲟⲛ ⲛ̀ϫⲱⲙ ‫اﻟﺼﺎﻟﺢ اﻟﺬي ﻫﻮ‬
ⲛ̀ⲁⲅⲓⲁⲥⲙⲟⲥ ⲛ̀ⲁⲅⲁⲑⲟⲛ ⲛ̀ϣⲉⲛ ‫ﻛﺘﺎب ﺗﻜﺮﻳﺰ اﻟﻜﻨﺎﻳﺲ‬
ⲉⲣⲫⲙⲉⲩⲓ̀ ⲉⲃⲟⲗ ⲛ̀ϩⲓⲧⲟⲧϥ ⲙ̀ ‫ﻣﻦ ﺟﻬﺔ‬
ⲡⲓⲁⲅⲓⲟⲧⲁⲧⲟⲥ ⲛ̀ⲓⲱⲧ ⲡⲓ ‫اﻻب اﻟﻔﺎﺿﻞ‬
ⲙⲁⲛⲉⲥⲱⲟⲩ ⲉⲧⲉⲛϩⲟⲧ ⲫⲏ ‫اﻟﺮاﻋﻲ اﻻﻣﲔ‬
ⲉⲧⲁ ⲡⲭ︦ⲥ︦ ⲧⲁϩⲟϥ ⲉϫⲉⲛ ⲛⲉϥⲉ ‫اﻟﺬي اﻗﺎﻣﻪ اﳌﺴﻴﺢ‬
ⲥⲱⲟⲩ ⲉⲧⲧⲟⲩⲃⲏⲟⲩⲧ ⲫⲏ ⲉ- ‫ﻋﲆ ﺧﺮاﻓﻪ اﻟﻄﺎﻫﺮة‬
ⲧⲁϥϣⲟⲡⲟⲩ ϧⲉⲛ ⲡⲉϥⲥⲛⲟϥ ‫اﻟﺬي اﺷﱰاﻫﻢ ﺑﺪﻣﻪ‬
ⲉⲧⲧⲁⲓⲏⲟⲩⲧ ⲉⲑⲣⲉϥⲁⲙⲟⲛⲓ ⲙ̀ ‫اﻟﻜﺮﻳﻢ ﻟﲑﻋﺎﻫﻢ ﰲ‬
ⲙⲱⲟⲩ ϧⲉⲛ ⲟⲩⲙⲁ ⲉϥⲕⲉⲛⲓⲟⲩⲱⲧ ‫اﳌﺮج اﳋﺼﻴﺐ‬
ⲟⲩⲟϩ ⲉϣⲁⲛⲟⲩϣ ⲧⲟⲩⲯⲩⲭⲏ ‫وﻳﻘﻮت ﻧﻔﻮﺳﻬﻢ‬
ϧⲉⲛ ϩⲁⲛⲥⲃⲱⲟⲩⲓ̀ ⲉⲩⲉⲛϩⲟⲧ ‫ﺑﺎﻟﺘﻌﺎﻟﻴﻢ اﻟﺼﺎدﻗﺔ‬
56Paris Arabe 203, fol. 285v (292v in Coptic). Tisserant and Wiet 1923, pp.
377–378.
‫ⲧⲉ ⲏⲭⲩⲯⲓⲛ̀ⲛ ⲟ‪ⲟⲩⲟϩ ⲉⲧⲁϩ‬‬ ‫وﻳﻘﻴﻢ اﻻﻧﻔﺲ‬

‫‪ϩⲓⲱⲟⲩⲧ ⲡⲓⲣⲉϥϯⲥⲃⲱ ⲛ̀ⲣⲉϥ-‬‬ ‫اﻟﺴﺎﻗﻄﺔ اﳌﻌﻠﻢ‬
‫ⲛⲉⲧⲩⲟⲱⲥ‪ϭⲓⲙⲱⲓⲧ ⲡⲓⲣⲉϥ‬‬ ‫اﳌﺮﺷﺪ اﳌﺴﺘﻘﻴﻢ‬
‫‪Fol. 253v‬‬
‫‪ϩⲓ ⲛⲉϥⲙⲱⲓⲧ ⲡⲓⲥⲟⲃⲧ ⲉⲧⲧⲁϫ‬‬ ‫ﻃﺮﻗﻪ اﻟﺴﻮر‬
‫ⲏⲛ̀ⲛ ⲟⲛⲛⲉⲧⲧⲉ ⲏⲫ ⲧⲩⲟⲏⲣ‬ ‫[ﺳﺎس‬
‫ⲙⲉ‪ⲉⲧϩⲉⲙⲕⲏⲟⲩⲧ ⲫⲣⲉϥⲱϣ‬‬ ‫[ﰲ‬
‫ⲧⲩⲟⲏⲣⲉ‪ⲛ̀ⲛⲓⲥⲟⲑⲛⲉϥ ⲉⲧϭ‬‬ ‫اﻟﺴﻬﺎم اﳌﺘﻮﻗﺪة‬
‫ⲓⲡ ⲧⲏ‪ⲫⲣⲉϥⲥⲟⲗⲥⲉⲗ ⲛ̀ⲛⲓϩ‬‬ ‫ﻣﻌﺰي اﻟﻘﻠﻮب‬
‫ⲓⲡ ⲧ‪ⲛⲁⲏⲧ ⲛ̀ϣⲁⲛⲑⲙⲁϧ‬‬ ‫اﻟﺮووف اﳊﻨﻮن‬
‫ⲁⲃⲃⲁ ⲥⲏⲭⲣⲁⲓⲣⲧⲁⲡ̀ⲙ ‪ⲛⲓϣϯ‬‬ ‫اﻟﻌﻈﻴﻢ ﰲ اﻟﺒﻄﺎرﻛﺔ‬
‫ⲩⲟⲭⲣⲁⲓⲣⲧⲁⲡ ︦ⲡ ⲥⲏⲛⲛⲁⲱⲓ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﹼﻳﻮﻧﺲ ﺑﻄﺮﻳﺮك‬
‫ⲉⲫⲧ ⲉⲧ̀ⲛ ‪ⲁⲗⲉⲝⲁⲛⲇⲣⲓⲁ ⲫϯ‬‬ ‫اﻻﺳﻜﻨﺪرﻳﺔ اﻟﻪ اﻟﺴﲈء‬
‫ⲥⲟⲛⲟⲣⲑ‪ⲧⲁϫⲣⲟϥ ϩⲓϫⲉⲛ ⲡⲉϥ‬‬ ‫ﻳﺜﺒﺘﻪ ﻋﲆ ﻛﺮﺳﻴﻪ‬
‫ⲛⲁ‪ⲛ̀ϩⲁⲛⲙⲏϣ ⲛ̀ⲣⲟⲙⲡⲓ ⲛⲉⲙ ϩ‬‬ ‫ﺳﻨﲔ ﻛﺜﲑة‬
‫ⲱ‪ⲭⲣⲟⲛⲟⲥ ⲛ̀ⲧⲉ ⲡⲉϥⲗⲁⲟⲥ ϣ‬‬ ‫وازﻣﻨﺔ وﻳﻜﻮن‬
‫ⲩⲟ ⲙⲉⲛ ⲏⲛⲏⲣⲓ‪ⲡⲓ ϧⲉⲛ ⲟⲩϩ‬‬ ‫ﺷﻌﺒﻪ ﰲ ﺳﻼﻣﺔ‬
‫ⲓⲡⲱ‪ⲙⲉⲧⲥⲉⲙⲛⲟⲥ ⲛ̀ⲧⲟⲩϣ‬‬ ‫واﻃﲈﻧﻴﺔ وﻳﻜﻮﻧﻮا‬
‫‪ⲉⲩⲧⲁϫⲣⲏⲟⲩⲧ ϧⲉⲛ ⲡⲓⲛⲁϩϯ‬‬ ‫ﺛﺎﺑﺘﲔ ﰲ اﻻﻣﺎﻧﺔ‬
‫︦ⲥ︦ⲭⲡ ⲉⲧ̀ⲛ ⲥⲟⲝⲟⲇⲟⲑⲣⲟ̀ⲛ‬ ‫اﻻرﺛﺪﻛﺴﻴﺔ وﳛﺴﺒﻬﻢ‬
‫ⲓⲇⲓⲛ ⲙⲉⲛ ⲓⲏⲙⲑⲓⲛ ⲙⲉⲛ ⲩⲟⲡⲟ‬ ‫اﳌﺴﻴﺢ اﺑﺮاره‬
‫ⲩⲟⲧⲉⲙ‪ⲕⲉⲟⲥ ⲉⲧⲟⲩϣⲁⲛϣⲛⲓ ⲉϯ‬‬ ‫وﺻﺪﻳﻘﻴﺔ اﻟﺬﻳﻦ‬
‫ⲛⲏⲙⲁ ⲥⲟⲥⲉⲛⲑⲉ ⲟⲣ‬ ‫ﻓﺎزوا ﺑﻤﻠﻜﻮﺗﻪ اﻣﲔ‬
‫ⲥⲟⲧⲥⲓⲭⲁⲗⲉⲓⲡ̀ⲙ ̀ⲓⲩⲉⲙⲁⲡⲓⲣⲁ ⲉⲕ‬ ‫اذﻛﺮوا اﳊﻘﲑ‬
‫‪INTRODUCTION‬‬ ‫‪21‬‬
‫‪Fol. 254r‬‬
‫ⲉⲗⲁⲧ̀ⲛ ⲃⲱ‪}ⲩⲇⲉⲗⲏⲥ ⲛ̀ϫ‬‬ ‫اﻟﻌﻄﻞ اﻟﻀﻌﻴﻒ‬
‫ⲉⲧⲉ ⲏⲫ ⲥⲟⲗⲁⲧⲣⲁⲙⲁ̀ⲛ ⲥⲟⲣⲱⲡ‬ ‫اﻟﺸﻘﻲ اﳋﺎﻃﻲ‬
‫‪ⲛ̀ϯⲙ̀ⲡϣⲁ ⲉⲑⲣⲟⲩⲙⲟⲩϯ‬‬ ‫ﻏﲑ اﳌﺴﺘﺤﻖ ان ﻳﺪﻋﺎ‬
‫ⲁⲛⲟⲙ ⲁⲧⲥⲓⲗⲁⲙ ⲓⲙⲱⲣ ⲉ‪ⲉⲣⲟϥ ϫ‬‬ ‫اﻧﺴﺎﻧﺎ ﻻﺳﻴﲈ اﺳﻢ‬
‫ⲛⲟⲓⲣⲏⲧⲥⲁⲛⲟⲙⲓⲡ ⲓ‪ⲭⲟⲥ ⲉϥϩ‬‬ ‫اﻟﺮﻫﺒﻨﺔ ﺑﺪﻳﺮ اﻟﻘﺪﻳﺲ‬
‫ⲟ‪ⲛ̀ⲧⲉ ⲡⲓⲧⲉⲧⲣⲱⲁⲥ ⲉϥϯϩ‬‬ ‫ﻣﺎر ﺟﺮﺟﺲ ﺑﻄﺮا وﻫﻮ‬
‫‪ⲉⲟⲩⲟⲛ ⲛⲓⲃⲉⲛ ⲉⲑⲛⲁⲱϣ ⲛ̀ϧⲏⲧϥ‬‬ ‫ﻳﺴﺎل ﻛﻠﻤﻦ ﻗﺮا ﻓﻴﻪ‬
‫‪ϧⲉⲛ ⲟⲩⲁⲅⲁⲡⲏ ⲛ̀ⲧⲉ ⲫϯ ⲛ̀ⲧⲉϥ‬‬ ‫ﺑﻤﺤﺒﺔ اﷲ ان ﻳﺪﻋﻮا‬
‫‪ⲧⲱⲃϩ ⲉⲑⲃⲏⲧϥ ϩⲁ ⲡⲭ︦ⲥ︦ ⲉⲑⲣⲉϥ‬‬ ‫ﻟﻠﻤﺴﻴﺢ ﻣﻦ اﺟﻠﻪ ﻟﻴﻐﻔﺮ‬
‫‪ⲭⲱ ⲛⲁϥ ⲛ̀ⲛⲉϥⲛⲟⲃⲓ ⲉⲧⲟϣ‬‬ ‫ﻟﻪ ﺧﻄﺎﻳﺎه اﻟﻜﺜﲑة‬
‫‪ⲛⲉⲙ ⲛⲉϥϣⲟϥⲧ ⲟⲩⲟϩ ⲛ̀ⲧⲉϥ‬‬ ‫وﻏﻠﻄﺎﺗﻪ وﻳﻌﻄﻴﻪ‬
‫ⲩⲟⲟ‪ϯ ⲛⲁϥ ⲛ̀ⲟⲩⲛⲁⲓ ϧⲉⲛ ⲡⲓⲉϩ‬‬ ‫رﲪﺔ ﰲ ﻳﻮم‬
‫ⲛⲟⲩⲟ ‪ⲙ̀ⲡϯϣⲉⲃⲓⲱ ⲟⲩⲟϩ‬‬ ‫اﳌﺠﺎزاة وﻛﻠﻤﻦ‬
‫ⲓⲗ‪ⲛⲓⲃⲉⲛ ⲉⲑⲛⲁϫⲉ ⲟⲩⲥⲁϫⲓ ⲛ̀ϩ‬‬ ‫ﻗﺎل ﺷﻴﺎ‬
‫̀ⲛ ‪ⲛ̀ⲧⲉ ⲡⲭ︦ⲥ︦ ϯϣⲉⲃⲓⲱ ⲛⲁϥ‬‬ ‫ﳚﺎزﻳﻪ اﳌﺴﻴﺢ ﻋﻮﺿﻪ‬
‫ⲃⲱⲕ̀ⲛ‪ϩⲁⲛⲙⲏϣ‬‬ ‫اﺿﻌﺎف ﻛﺜﲑة‬
‫ⲏⲛⲏⲣⲓ‪ⲁϥϫⲱⲕ ⲉⲃⲟⲗϧⲉⲛ ⲟⲩϩ‬‬ ‫ﺑﺴﻼم ﻣﻦ اﷲ‬
‫ⲏⲧⲥⲁⲛⲟⲙⲓⲡ ⲛⲉ‪ⲛ̀ⲧⲉ ⲫϯ ϧ‬‬ ‫ﰲ دﻳﺮ ﻃﺮا ﰲ‬
‫ⲛⲉ‪ⲣⲓⲟⲛ ⲛ̀ⲧⲉ ⲛⲓⲧⲉⲧⲣⲱⲁⲥ ϧ‬‬ ‫ﻳﻮم اﳋﻤﻴﺲ اﳋﺎﻣﺲ‬
‫ⲣⲱⲑⲁ ⲧⲱⲃⲁⲓⲡ̀ⲙ ︦ⲉⲡ̀ⲙ ⲩⲟⲟ‪ⲡⲓⲉϩ‬‬ ‫ﻣﻦ ﺷﻬﺮ ﻫﺘﻮر‬
‫‪Fol. 254v‬‬
‫︦ⲇ︦ⲕ︦ⲁ‪ϧⲉⲛ ⲭ︦ⲣ︦ ⳥ /‬‬ ‫ﰲ ﺳﻨﺔ اﻟﻒ ارﺑﻌﺔ وﻋﴩﻳﻦ ﻟﻠﺸﻬﺪا‬
‫ⲟⲣⲫ̀ⲙ ⲙⲁⲑ‪ⲙⲉⲛⲉⲛⲥⲁ ⲉ̀ⲧⲁⲩϣ‬‬ ‫[اﻟﺴﻨﺔ اﻟﺴﺎﺑﻌﺔ‬
ⲛ̀ⲛⲓⲉⲕⲕⲗⲏⲥⲓⲁ ϧⲉⲛ ϯⲙⲁϩ ‫اﻟﻜﻨﺎﻳﺲ‬

ⲍ︦ ⲛ̀ⲣⲟⲙⲡⲓ ⲟⲩⲟϩ ⲛ̀ⲧⲟⲩϯϩⲓ ￯‫اﻟﻨﺼﺎ[ر‬
ⲱⲧⲟⲩ ⲛ̀ⲛⲓⲭⲣⲏⲥⲧⲓⲁ̀ⲛⲟⲥ ‫اﻟﻌﲈﻳﻢ‬
ⲛ̀ϩⲁⲛⲥⲟⲩⲇⲁⲣⲓⲟⲛ ⲛ̀ⲁⲥⲓⲗⲓⲟⲛ ‫اﻟﺰرق وﻧﺤﻦ‬
ⲧⲉⲛⲧⲱⲃϩ ⲉⲡⲭ︦ⲥ︦ ⲡⲉⲛⲛⲟⲩϯ ‫ﻧﻄﻠﺐ اﱃ اﳌﺴﻴﺢ اﳍﻨﺎ‬
ⲉⲑⲣⲉϥϣⲉⲛϩⲏⲧ ϧⲁ ⲡⲉϥⲗⲁⲟⲥ ‫ان ﻳﺘﺤﻨﻦ ﻋﲆ ﺷﻌﺒﻪ‬
ⲛ̀ⲧⲉϥⲟⲩⲱⲛ ⲛ̀ⲣⲱⲟⲩ ⲙ̀ⲫⲣⲟ ‫وﻳﻔﺘﺢ ﳍﻢ اﺑﻮاب‬
ⲛ̀ⲛⲓⲉⲕⲕⲗⲏⲥⲓⲁ ⲛ̀ⲧⲉϥⲧⲁⲥ ‫ﻛﻨﺎﻳﺴﻬﻢ وﻳﻌﻴﺪﻫﻢ‬
ⲑⲱⲟⲩ ⲛ̀ⲕⲉⲥⲟⲡ ⲉ̀ⲫⲏ ⲉⲧⲟⲩⲟⲓ ‫ﻋﲆ ﻣﺎ ﻛﺎﻧﻮا‬
ⲙ̀ⲙⲟϥ ϫⲉ ⲛ̀ⲑⲟϥ ⲟⲩⲛⲟⲩϯ ‫ﻋﻠﻴﻪ ﻻﻧﻪ اﻟﻪ‬
ⲛ̀ⲛⲁⲏⲧ ⲟⲩⲟϩ ⲛ̀ⲣⲉϥϣⲉⲛϩⲏⲧ ‫ﻣﺘﺤﻨﻦ ورووف‬
ⲡⲓⲱⲟⲩ ⲫⲱϥ ⲡⲉ ⲛⲉⲙ ⲡⲉϥⲓⲱⲧ ‫ﻻن ﻟﻪ اﳌﺠﺪ وﻻﺑﻴﻪ‬
ⲛ̀ⲁⲅⲁⲑⲟⲥ ⲛⲉⲙ ⲡⲓⲡ︦ⲛ︦ⲁ︦ ⲉ︦ⲑ︦ ϣⲁ ‫اﻟﺼﺎﻟﺢ واﻟﺮوح اﻟﻘﺪس‬
ⲉⲛⲉϩ ⲁ̀ⲙⲏⲛ ‫اﱃ اﻻﺑﺪ اﻣﲔ‬
In the name of the Father, the Son, and the Holy Spirit, the Holy
Consubstantial Trinity. This is our God. We are Christians.
This good remembrance, holy is this holy book of the consecra-
tion57 by the virtuous58 father, the faithful shepherd whom
Christ established over His pure sheep, whom He bought with
His precious blood, in order to pasture them in the fertile gar-
den59 and feed their souls with his honest teachings and to make
their fallen souls to stand. The teacher, the guide, the one who
is straight [fol. 253v] in his paths, the firm stronghold who
pounds the afflicted, the quencher of the burning arrows, the
57 Coptic reads differently: “This holy book of the consecration is the good
remembrance…”
58 Coptic: “most holy.”
59 Coptic: “in a fatty place.”
INTRODUCTION 23
comforter of the hearts, the compassionate, merciful, the great

patriarch Abba John the 80th, patriarch of Alexandria. May God
confirm him on his throne for many years and times, while his
people are in peace and solemnity, in order that they become
firm in the orthodox faith of Christ, so that He [Christ] counts
them with the righteous and just who won the beautiful king-
dom, Amen. Also remember the humble, [fol. 254r] [ ] the poor,
the miserable, the sinner, who is not worthy to be called a man,
much less a monk, in the monastery of Tura. He [the scribe]
entreats, with the charity of God, everybody who will read it, to
pray to Christ for him in order that He forgives his many sins
and his mistakes, and to grant him mercy on the day of reward.
And everyone who will say something, Christ will reward him
many times. It was completed with the peace of God in the
monastery of Tura on the 5th day of the month of Hatur [254v]
in the year 1024 of the Martyrs [=1307 CE], in the seventh year
of the closing down of the churches and the Christians being
forced to wear the blue turbans. We pray to Christ our God to
have pity upon His people and to open the gates of the churches
and restore them as they were, for He is a compassionate and
merciful God. Glory be to Him with His Good Father and Holy
Spirit forever, Amen.
This rite60 is attested several centuries before Ibn Qiddis, for exam-
ple, in the consecration of the sanctuary of Benjamin in the monas-
tery of Macarius,61 and we have an allusion to the consecration of
the sanctuary of Samuel of Kalamun in the Sahidic Antiphonarion.
According to the book of the Order of Priesthood, ascribed to Severus
of Ashmunien, this rite is reserved for the patriarch.62 However,
bishops are also allowed to consecrate churches.63 The first manu-
script is from the collection of the monastery of al-Surian and dated
to 897 AM (= 1180 CE). Hence, this rite was established a long time
before John Ibn Qiddis. It is important to note that this manuscript
was copied when many churches were closed such as the church of
60 For this rite cf. R.-G. Coquin 1964, pp. 149–189; MacCoull 2001, pp. 39–
50 ; Youssef 1999, pp. 511–515.
61 R.-G. Coquin 1975a. Depuydt 1993, pp. 107–112.
62 Cf. Assfalg 1955, p. 46 (text) and p. 122 (translation).
63 Cf. Mistrih 1966, pp. 158–161 (text), pp. 478–480 (translation).
Saint Mercurius.64 The scribe is from the monastery of Saint George

Tura in the vicinity of the monastery Šahrān where John Ibn Qiddis
became a monk. It seems that Ibn Qiddis was hoping that not only
would the churches be re-opened but also that new churches would
be built. This is confirmed by the colophon itself, which shows that
Christians were forced to wear blue turbans and that churches were
closed for seven years, and perhaps by an allusion to the fact that the
Christians were fired from their jobs.
A fragment of the rite of the consecration of the church was
copied in the 13th/14th century and is preserved in the collection of
manuscripts in the Hamburg State and University Library. The man-
uscript was originally kept in the monastery of Saint Macarius.
From these four pieces of information, we can conclude that:
1. The re-consecration of the fonts in the church of Saint Mer-
curius in Old Cairo65 reflects the insecurity during the time of John
Ibn Qiddis when the patriarch was forced to use an abridged rite for
the second time in 1314 CE. This happened between the feast of the
Nativity and the feast of the Epiphany, and the patriarch hurriedly
tried to re-consecrate the fonts in order to perform baptism during
the Epiphany (the baptism of Christ in the Eastern rites). It is im-
portant to mention that this rite took place one year after the re-
opening of the church of Saint Mercurius.
2. Patriarch John Ibn Qiddis always had the monastic tradition
as a reference and he imposed this tradition whenever there was an-
other one which did not conform to his own.
3. This information also reflects the interest this patriarch had
in the Liturgy and hence his meditation of the Theotokias is part of
it. The Lamp of Darkness mentions that the Interpretations of the
Theotokias are used by the monks to spend the whole night pray-
ing;66 this information corresponds perfectly with the text published
above: every part starts with a meditation taken mainly from the
Psalms and is followed by a paraphrasing of the Theotokia.
4. The agreement of the doxologies took place in the Muallaqah
church, the consecration of the new baptismal font in the church of
Saint Mercurius, and the reading of the prophecies in a city church
64 See above.
65 C. Coquin 1974, pp. 12–36.
66 Villecourt 1924, pp. 201–280, especially p. 230.
INTRODUCTION 25
along with the kissing of the cross. Hence Ibn Kabar was aware of
this information. However, the interpretations of the Theotokias
took place in the monastery; not being an ancient tradition, Ibn Ka-
bar did not mention their author.
5. The intercessions of the (Roman Catholic) ambassador of
Barcelona and the (Greek Orthodox)67 ambassador of Constantino-
ple on behalf of the Christians in Egypt shows the existence of ecu-
menical links. In fact, in the twelfth and thirteenth centuries, many
Christian denominations shared the same building, which helped to
foster ecumenical dialogue.68 The Nubian king did not intercede for
the Copts, for in 1323 the ruler of Makouria, the largest Nubian king-
dom, became a Muslim in accordance with the times.69 The Ethio-
pian prelate of the period, being on bad terms with the authorities
and the clergy, and also accused of simony, would not be able to help
his church in Egypt.70
6. Even in the face of persecution and forced church closures,
this patriarch remained hopeful. He consecrated the Myron and or-
dered the copying of the book of the consecration of churches, hop-
ing that not only would churches be reopened but also that new
churches would be built; hence the demand for copies of the book
of consecration of new churches. Ibn Qiddis assigned this task to
one of his colleagues from the monastery of Tura.
7. It is amazing that this patriarch also consecrated the Myron
(see below) while churches were closed. After all, the Myron was
used after baptism, the consecration of the churches, and the ordi-
nation of bishops, but all these activities were forbidden at the time.
PASTORAL ACTIVITIES OF IBN QIDDIS

Patriarch John Ibn Qiddis ordained a bishop for Ethiopia, who is
mentioned in the life of the Ethiopian saint Takla Haymanot. This
bishop, Yohannes II, was the successor (probably a direct one) of
Abuna Qerelos I, and he arrived in Ethiopia just before the death of
67 It is important to mention that both the king of Barcelona and the em-
peror of Constantinople were threatened by the Muslims.
68 Youssef 1998–1999, pp. 45–54.
69 Adams 1991, pp. 1802–1804.
70 Tedeschi 1991, 1105–1044.
Abuna Takla Haymanot (c. 1313).71 Yohannes’ prelacy is confirmed

by another text, one about the life of Basalota Mika’el.72
The Paris Manuscript Arabe 100, containing the concoction of
the Myron, shows that he twice consecrated the Myron during his
papacy.
Manuscript Bibliothèque nationale de France, Arabe 100, Fol. 47 :
‫ﴍح ﻣﺎ ﻋﻤﻞ ﰲ ﻃﺒﻴﺦ اﳌﲑون اﳌﻘﺪس اﻟﺬي ﻃﺒﺨﻪ اﻻب اﻟﺴﻴﺪ اﻟﺒﻄﺮﻳﺮك اﻧﺒﺎ‬
‫ ﺑﺮﻳﺔ‬:‫ﻳﻮﻧﺲ اﺑﻦ اﻟﻘﺪﻳﺲ ﻣﻜﻤﻞ ﻋﺪة اﻟﺜﲈﻧﲔ ﰲ اﻟﺴﺎدة اﻟﺒﻄﺎرﻛﺔ ﺑﺎﻟﱪﻳﺔ اﳌﻘﺪﺳﺔ‬
‫ﺷﻴﻬﺎت ﻣﻴﺰان اﻟﻘﻠﻮب ﰲ ﺳﻨﺔ اﻟﻒ واﺣﺪ وﻋﴩﻳﻦ ﻟﻠﺸﻬﺪاء اﻻﻃﻬﺎر رزﻗﻨﺎ اﷲ‬
‫ﺻﻼﲥﻢ وﺑﺮﻛﺘﻬﻢ اﲨﻌﲔ‬
‫وﻛﲈ ﻛﺎن ﻳﻮم اﻻﺛﻨﲔ اﻟﺴﺎﺑﻊ ﻋﴩ ﻣﻦ ﺷﻬﺮ ﺑﺮﻣﻮدة ﺳﻨﺔ واﺣﺪ وﻋﴩﻳﻦ ﻟﻠﺸﻬﺪاء‬
‫ ﺑﺄن ﻳﻄﺒﺦ اﳌﲑون اﳌﻘﺪس‬.‫ ﺑﻌﺪ ان ﺗﻨﺠﺮوا ﻣﺮﺳﻮم ﴍﻳﻒ ﺳﻠﻄﺎﲏ‬.. ‫اﻻﻃﻬﺎر‬
‫ورﺳﻢ ﳍﻢ ﻣﻦ ﺑﻴﺖ اﳌﺎل اﳌﻌﻤﻮر ﺑﺪﻫﻦ اﻟﺒﻠﺴﺎن ﻋﲆ ﺟﺎري اﻟﻌﺎدة‬
“An illustration of the steps taken for the concoction of the

Holy Myron, which had been prepared by the father, lord, Anba
John, the fulfilment of number eighty of the lord patriarchs in
the holy desert, the desert of Scetis, the scale of hearts, in the
year 1021 of the pure martyrs. May God grant us all their prayers
for us and their blessings. When it was Monday the 27th of Bar-
mudah in the year 1021 of the pure martyrs [22nd of April 1305
CE]… having obtained a noble decree from the sultan to pre-
pare the myron as well as a grant from the public treasury [Bayt
al-Mal; literally, ‘the house of money’] for the anointing with the
balsan according to the custom…”
Fol. 36–37:
‫ذﻛﺮ ﻣﺎ اﺗﻔﻖ ﰲ ﻋﻤﻞ اﳌﲑون اﳌﻘﺪس اﳌﻌﻤﻮل ﺑﻜﻨﻴﺴﺔ اﳌﻌﻠﻘﺔ ﺑﻘﴫ اﳉﻤﻊ اﻫﺘﲈم‬
‫اﻻب اﻟﺴﻴﺪ اﳌﻜﺮم اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺑﻦ اﻟﻘﺪﻳﺲ ﻣﻜﻤﻞ ﻋﺪة اﻟﺜﲈﻧﲔ اﻟﺴﺎدة اﻟﺒﻄﺎرﻛﺔ‬
‫ﺑﺎﻟﻜﺮﳼ اﳌﺮﻗﴢ ﺑﺜﻐﺮ اﻻﺳﻜﻨﺪرﻳﺔ اﳌﺤﺮوس ﰲ ﺳﻨﺔ اﻟﻒ ﺳﺘﺔ وﺛﻠﺜﲔ ﻟﻠﺸﻬﺪا‬
71 Budge 1906, p. 84 (text), pp. 206–207 (trans).

72 Rossini 1962, pp. 22–23 (text) ; 1961, pp. 20–21 (trans).
INTRODUCTION 27
‫اﻻﻃﻬﺎر اﳌﻮاﻓﻖ ﻟﺴﻨﺔ ﺳﺘﺔ وﻋﴩﻳﻦ وﺳﺒﻊ ﻣﺎﻳﺔ ﻟﻠﻬﺠﺮة اﻟﻌﺮﺑﻴﺔ وﻫﻲ اﻟﺪﻓﻌﺔ‬
‫ اذ ﻗﺪ ﻣﻦ اﻻﻟﻪ ﻋﻠﻴﻪ وﻋﲆ ﺷﻌﺒﻪ ﺑﺎﻻﻣﻦ‬...‫اﻟﺜﺎﻧﻴﺔ ﻟﻄﺒﻴﺨﻪ وﷲ اﻻﻋﺎﻧﺔ ﻗﺎل‬
‫واﻟﺴﻜﻮن واﻟﻄﲈﻧﻴﻨﺔ واﳍﺪوء اﻟﺬي ﻗﺮ ﺑﻪ اﻟﻌﻴﻮن ﻓﻬﻴﺎء ﻣﺎ ﳛﺘﺎج اﻟﻴﻪ ﻟﻄﺒﺨﻪ ﻣﻦ‬
‫اﻻﺻﻨﺎف واﻻﻃﻴﺎب واﻃﻨﺐ ﰲ اﻧﺘﺨﺎﲠﺎ ﻏﺎﻳﺔ اﻻﻃﻨﺎب‬
A record of the steps taken for the concoction of the Holy My-
ron in the Hanging Church (al-Mu’allaqah) in Qasr al-Gam’ by
the zeal of the father, honored lord, Anba John Ibn al-Qiddis,
the fulfilment of number eighty of the lords patriarchs of the
Markan seat in the protected port of Alexandria, in the year 1036
of the pure martyrs, [1320 CE] which corresponds to the year
721 of the Arabic Hijra. The Myron was concocted by him for
the second time. May God help us.
Fol 37:
As God had granted him and his people the security, quietness,
tranquility, and peace which is delightful, he [the patriarch] pre-
pared the things needed for the concoction from the ingredients
and the aromas, and he selected them with extreme care.
It seems that the patriarchs at that time used to consecrate only a
small quantity; hence John VIII felt it necessary to consecrate the
Chrism in the year 1305 CE, only six years after the previous conse-
cration, which took place during the patriarchate of Theodosius II
in the church of Saint Mercurius in the year 1299.73 The text men-
tions that the second concoction took place in the Muallaqah church
of the Virgin Mary, which was opened through the intercession of
the king of Barcelona.74
A comparison between the lists of the participants in the three
ceremonies shows clearly that John Ibn Qiddis ordained new bish-
ops for new seats while some seats are not represented in the second
73 Evelyn-White 1932, p. 394.

74 Cf. above.
concoction.75 In his first five years, he consecrated many bishops and

changed the names of the seats.76
Myron concocted Myron concocted in Myron concocted in

in 1299 CE under 1305 CE 1320 CE77
Theodosius II
Anba Gregory, met-
ropolitan of Damietta
‫ﻏﺮﻳﻐﻮرﻳﻮس ﻣﻄﺮان دﻣﻴﺎط‬
Anba Peter, bishop of Anba Peter, bishop of
Shanshana Sindub and Shanshana Sindub
Tandata, who is the and Tandata, who is
first. the first.
‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ ﺷﻨﺸﻨﺎ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ ﺷﻨﺸﻨﺎ‬
‫وﺳﻨﺪوب وﻃﻨﺪﺗﺎ‬ ‫وﺳﻨﺪوب وﻃﻨﺪﺗﺎ وﻫﻮ‬
‫اﻻرﺷﻰ‬
Anba John, bishop of Anba Samuel, bishop Anba Samuel, bishop
Upper Manuf of Menuf of the Upper Menuf
‫اﻧﺒﺎ ﺻﻤﻮﻳﻴﻞ اﺳﻘﻒ ﻣﻨﻮف اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺳﻘﻒ ﻣﻨﻮف‬ ‫اﻧﺒﺎ ﺻﻤﻮﻳﻞ اﺳﻘﻒ ﻣﻨﻮف‬
‫اﻟﻌﻠﻴﺎ‬ *(‫)اﻟﻌﻠﻴﺎ‬
Anba Mark, bishop of Anba Mark, bishop of
Busat and al-Barmun Busat and al-Barmun
‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ ﺑﺴﺎط‬ ‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ ﺑﺴﺎط‬
‫واﻟﱪﻣﻮن‬ ‫واﻟﱪﻣﻮن‬
75 Munier 1943, pp. 37–39. The addition between brackets is the correction
from Muyser 1944, pp. 115–176. Van Lantschoot 1932, pp. 181–234,
especially pp. 230–232. This list occurs in the manuscript Arabe 100 Bibli-
othèque Nationale de France.
76 It is important to mention that some of the bishops present in the three
lists may be more than one person. Some bishops bear the names of their
predecessors; however this does not change our conclusion.
77 Cf. Simaika and ‘Abd al-Masih 1942, p. 325 (lit. 108).
INTRODUCTION 29
Anba John, bishop of Anba Mark, bishop of

Laqanah and Damanhur Damanhur Bohairah
‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺳﻘﻒ ﻟﻘﺎﻧﺔ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ دﻣﻨﻬﻮر‬
‫ودﻣﻨﻬﻮر‬ *(‫)اﻟﻮﺣﺶ اﻟﺒﺤﲑة‬
Anba Mark, bishop of Anba Mark, bishop Anba Mark, bishop of
Sundufah and al-Bana- of Sundufah and Sundufah and al-Ban-
win al-Banawin awin
‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ ﺻﻨﺪﻓﺎ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ ﺻﻨﺪﻓﺎ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ ﺻﻨﺪﻓﺎ‬
‫واﻟﺒﻨﻮاﻧﲔ‬ ‫واﻟﺒﻨﻮاﻧﲔ‬ *(‫)اﻟﺒﻨﻮاﻧﲔ‬
the Oasis and Ashmu- the Oasis and
nein Ashmunein
‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ اﻟﻮاﺣﺎت‬ ‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ‬
‫واﻻﺷﻤﻮﻧﲔ‬ ‫اﻟﻮاﺣﺎت واﻻﺷﻤﻮﻧﲔ‬
Anba Mark, bishop of Anba Mark, bishop of Anba Mark, bishop of
Minaih Bu Fis and al- Minaih Bu Fis and al- Minaih Bu Fis and al-
Khusus Khusus Khusus
‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ ﻣﻨﻴﺔ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ ﻣﻨﻴﺔ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ ﻣﻨﻴﺔ ﺑﻮ‬
‫ﺑﻮﻓﻴﺲ واﳋﺼﻮص‬ ‫ﺑﻮﻓﻴﺲ واﳋﺼﻮص‬ ‫ﻓﻴﺲ )وﻛﺮﳼ اﻧﺼﻨﺎ وﻣﺎ‬
*(‫ﻣﻌﻪ‬
Anba John, bishop of Anba Athanasius
Shutb and the city of (Basilius), bishop of
Taha Shutb
‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺳﻘﻒ ﺷﻄﺐ‬ *(‫اﻧﺒﺎ اﺛﻨﺎﺳﻴﻮس)ﺑﺎﺳﻴﻠﻴﻮس‬
‫وﻣﺪﻳﻨﺔ ﻃﺤﺎ‬ ‫اﺳﻘﻒ ﺷﻄﺐ‬
Anba John, bishop of Anba John, bishop of
Fayyum city Fayyum
‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺳﻘﻒ اﻟﻔﻴﻮم‬ ‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺳﻘﻒ اﻟﻔﻴﻮم‬
Giza and Wasim Giza and Wasim
‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ اﳉﻴﺰة‬ ‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ اﳉﻴﺰة‬

‫واوﺳﻴﻢ‬ ‫)واوﺳﻴﻢ‬
Anba John, bishop of Anba John, bishop of
al-Bahnasa Bahnasa
‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺳﻘﻒ اﻟﺒﻨﻬﺴﺎ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺳﻘﻒ اﻟﺒﻬﻨﺴﺎ‬
Anba Peter, bishop of Anba Peter, bishop of Anba Peter, bishop of
al-Kais and Ahnasia al-Kais, Hnesyia and al-Kais, Hnesyia and
and Atfih of the East Atfih of the East what it added to them
‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ اﻟﻘﻴﺲ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ اﻟﻘﻴﺲ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ اﻟﻘﻴﺲ‬
‫واﻫﻨﺎﺳﻴﺎ واﻃﻔﻴﺢ اﻟﴩق‬ ‫واﻻﻫﻨﺎﺳﻴﺔ واﻃﻔﻴﺢ‬ ‫)واﻻﻫﻨﺎﺳﻴﺔ وﻣﺎ اﺿﻴﻒ‬
‫اﻟﴩﻗﻴﺔ‬ *(‫اﻟﻴﻬﺎ‬
Anba Menas, bishop Anba Bimin, bishop
of Qus of Kaw in the prov-
‫ اﻧﺒﺎ ﻣﻴﻨﺎ اﺳﻘﻒ ﻗﻮص‬ince of Qus
‫اﻧﺒﺎ ﺑﻤﲔ اﺳﻘﻒ ﻗﺎو )ﻣﻦ‬
*(‫اﻋﲈل ﻗﻮص‬
Anba Mark, bishop of Anba Abraam, bishop
Qusqam and Qusia of Qusqam
‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ ﻗﺴﻘﺎم‬ ‫اﺑﺮاام اﺳﻘﻒ ﻗﺴﻘﺎم‬
‫)اﻟﻘﻮﺻﻴﺔ‬
Anba John (son of Anba Mark, bishop of
the nun), bishop of the city of Ibyar
Ibiyar
*(‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ )اﺑﻦ اﻟﺮاﻫﺒﺔ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ ﻣﺪﻳﻨﺔ‬
‫اﺳﻘﻒ اﺑﻴﺎر‬ ‫اﺑﻴﺎر‬
Anba Mark, bishop of Anba Peter, bishop of
al-Mahallah Sakha and Mahallah
‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ اﳌﺤﻠﺔ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ ﺳﺨﺎ‬
‫واﳌﺤﻠﺔ‬
INTRODUCTION 31
Anba Severus, bishop

of Assiut
‫اﻧﺒﺎ ﺳﻮﻳﺮس اﺳﻘﻒ اﺳﻴﻮط‬
Anba Abraam, bishop
of Melig and Atrib
‫اﻧﺒﺎ اﺑﺮام اﺳﻘﻒ ﻣﻠﻴﺞ‬
‫واﺗﺮﻳﺐ‬
Anba Peter (Mark), Anba Peter, bishop of
bishop of Taha Taha al-A’medah and
*(‫ اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس )ﻣﺮﻗﺺ‬its affiliated regions
‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ ﻃﺤﺎ‬
‫اﺳﻘﻒ ﻃﺤﺎ‬
(‫*)اﻻﻋﻤﺪة وﻣﺎ ﻣﻌﻬﺎ‬
Abu Tig Abu Tig
‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ اﺑﻮ ﺗﻴﺞ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ اﺑﻮﺗﻴﺞ‬
Akhmim Akhmim
‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ اﲬﻴﻢ‬ ‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ‬
‫)ﻛﺮﳼ(* اﲬﻴﻢ‬
Anba Basilius, bishop
of Bilbis and Minyat
Surd
‫اﻧﺒﺎ ﺑﺎﺳﻠﻴﻮس اﺳﻘﻒ‬
‫ﺑﻠﺒﻴﺲ وﻣﻨﻴﺔ ﴎد‬
Anba Christodulos,
bishop of Dendarah
‫اﻧﺒﺎ اﺧﺮﺳﺘﻮاﻃﻠﻠﻮا اﺳﻘﻒ‬
‫دﻧﺪرة‬
Anba Michael, bishop
of the protected fron-
tier of Aswan
‫اﻧﺒﺎ ﻣﻴﺨﺎﻳﻴﻞ اﺳﻘﻒ‬

‫)ﺛﻐﺮ(* اﺳﻮان‬
*(‫)اﳌﺤﺮوس‬
Anba Peter, bishop of
the seat of Ashmun
Tanah
‫اﻧﺒﺎ ﺑﻄﺮس اﺳﻘﻒ‬
*(‫)ﻛﺮﳼ‬
*(‫اﺷﻤﻮم)ﺷﻤﻮن‬
*(‫)ﻃﻨﺎح‬
Anba John, bishop of
Psai
‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺳﻘﻒ اﺑﺼﺎي‬
Anba Christodulos,
bishop of Tanadata
‫اﻧﺒﺎ اﺧﺮﺳﻄﺎدﻟﻮ اﺳﻘﻒ‬
‫ﻃﻨﺘﺪﺗﺎ‬
Anba Cyril, bishop of
Sahgat and Minyat
Ghamr
‫اﻧﺒﺎ ﻛﺮﻟﺺ اﺳﻘﻒ‬
*(‫ﺻﻬﺮﺟﺖ )وﻣﻨﻴﺔ ﻏﻤﺮ‬
Isna
‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺳﻘﻒ اﺳﻨﺎ‬
Sammanud
‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺳﻘﻒ ﺳﻤﻨﻮد‬
*(‫)اﻟﻐﺮﺑﻴﺔ‬
INTRODUCTION 33
Anba Mark, bishop of

Qift
‫اﻧﺒﺎ ﻣﺮﻗﺺ اﺳﻘﻒ ﻗﻔﻂ‬
Some bishops had been ordained to replace bishops who had passed
away during the period, such as the bishops of Ibyar and Qusqam.
But we also find that many new dioceses were created while many
others disappeared. The explanation is simple: in order to evade the
poll tax (Jeziya), Coptic farmers moved from village to village,78
which resulted in the need to create new dioceses for pastoral care.
We ought to note that in the third list, Upper Egypt is far better
represented: in the previous two lists we cannot find bishops for As-
wan, Isna, Qift, and Psai. This could be an indication of John Ibn
Qiddis’ efforts to keep the Nubian flock Christian after the Nubian
king of Makouria (which was the largest Nubian kingdom at the
time) converted to Islam.79
It is important to note that the first concoction was carried out
in the monastery of Saint Macarius, Scetis, and with a special grant
from the Sultan.80 This may reflect an atmosphere of security in con-
trast to the second concoction which took place in the Muallaqah
church.81
The people loved this patriarch, and for his funeral rite, Shams
al-Riaysat Abu al-Barakat Ibn Kabar delivered a special sermon,
which survives in a Patriarchal Library manuscript.82
LITERARY ACTIVITIES OF IBN QIDDIS

The text edited below is attributed to John Ibn Qiddis. He also com-
posed, according to a colophon, the Psali on the Magma‘.
78 Levanoni 1995, p. 143.

79 Adams 1991.
80 For the Balsan, cf. U. Zanetti 1993, pp. 21–68.
81 It is important to mention that the Myron was concocted in the
Muallaqah church four times, by the patriarchs Cyril II (1078–1092), Ga-

briel II (1131–1145), Athanasius III (1250–1261) and John Ibn Qiddis
(1300–1320) cf. C. Coquin 1974, p. 73.
82 Simaika and Abd al-Masih 1945, p. 338, Lit. 347, Number 741.
According to the colophon of the Biblica 12 manuscript, John

Ibn Qiddis was also surnamed al-Mu’tamin and he copied the book
of Isaiah.83
There is a manuscript with the title “Apocalypse of John in Bo-
hairic and Arabic, written in 1345 by John B. Abi’l-Mana B. al-Qid-
dis.” It was purchased in 1594 by Jerom Vecchietti in Egypt. It is
uncertain whether this B. Qiddis is the same individual as our author
(who died 25 years before the manuscript was copied).84
It is important to mention that the monastery of Šahrān—
where Ibn Qiddis was a monk—was very active at the time. Accord-
ing to Ibn Kabar, the liturgical traditions related to that monastery
were on an equal level with those of the famous monastery of Saint
Macarius.
It is difficult to talk about Ibn Qiddis’ literary style. We can,
however, see that his interpretations of the Theotokias are a contem-
plation and meditation on Jesus’ name, which is in continuation of
the monastic tradition.85 His text is full of biblical and liturgical quo-
tations, and in some stanzas, there are paraphrasings of the The-
otokias.
In some stanzas, John Ibn Qiddis refers to patristic literature.
He quotes mainly from Cyril of Alexandria, especially his statement:
“One nature of God the Word incarnate.”86 He also quotes Saint
Athanasius the Apostolic, but the most astonishing quotation is the
one attributed to the all-wise Heracles, who was ostensibly a disciple
of Origen and became patriarch of Alexandria.87
These works clearly show the level of John’s education and his
vast knowledge, as well as his mastery of the Coptic language. It
seems that John Ibn Qiddis composed these interpretations as a
meditation during a time of persecution; later, Mark VIII (1796–
83 Simaika and Abd al-Masih 1942, pp. 10–11.

84 Volkoff 1970, p. 22, referring to Catalogo 1935, p. 26.
85 Lanne 1977, pp. 163–203.
86 It is important to mention that this formula is the common ground of
the theological dialogue between Chalcedonian and non-Chalcedonian. Cf.

Chaillot and Belopopsky 1998, p. 60.
87 Nothing of his literary activities is known. If this identification is correct,
we will have, for the first time, a quotation of him.

INTRODUCTION 35
1809) would similarly compose Arabic hymns during the unrest fol-
lowing the French expedition.88
LITERARY ACTIVITIES DURING HIS TIME

During the time of John Ibn Qiddis, many Coptic authors composed
encyclopedias. In addition to the already mentioned Ibn Kabar, Mac-
arius the Canonist, a monk-priest of the monastery of Saint John
Colobos in Wadi al-Natrun, compiled his great juridical work.89 Fur-
thermore, Yuhanna Ibn Sawirus authored a book called Kitab al-‘Ilm
wa-al-‘Amal (Book of Theory and Practice).90
Al-Mufaddal Ibn Abi al-Fadail wrote a history of the Mamluk
Sultans from al-Malik al-Zahir to al-Nasir Ibn Qalawun, i.e., from
1260 to 1341 CE.91
As we can see, these scholarly works covered several themes
such as canon law, linguistics (with the scalae), and liturgy.
Moreover, several wall paintings and icons92 from the four-
teenth century have survived, such as those in the monastery of St.
Paul.93
The Copts of the fourteenth century succeeded in preserving
their Christian culture, either in translation or by composing original
works.94
THE INTERPRETATIONS OF THE THEOTOKIAS AS A

LITERARY GENRE
The Interpretations (called also Tafsir)95 of the Theotokias are a late
literary genre, created in the fourteenth century. Authors who wrote
these works include Sarkis and John. Others later composed
88 Shoucri 1991, pp. 1538–1539.

89 R.-G. Coquin 1991a, pp. 1490–1491.
90 Graf 1948, pp. 436–437.
91 Blochet 1919, pp. 343–550; 1920, pp. 375–672; 1928, pp. 1–270 ; Graf
1948, p. 450.
92 Gabra and Skalova 2003, pp. 208–213.
93 Gabra 2002, p. 89.
94 Sidarus 2002, pp. 141–160.
95 Ishaq 1991, pp. 2198–2199.
interpretations in Arabic, among them Abu al-Sa‘ad from Abu Tig,

Gabriel from Qay, and Mark VIII.
In talking about the Theotokias, Ibn Kabar explained in his
book:
‫وﻋﻤﻞ ﳍﺎ اﻵﺑﺎء اﳌﻌﻠﻤﻮن ﺗﻔﺎﺳﲑ ﻳﺘﻀﻤﻦ ﺑﺴﻴﻂ اﻟﻔﺎﻇﻬﺎ وﴍح ﻣﻌﺎﻧﻴﻬﺎ وﻫﻲ‬
‫ﺗﺴﺘﻌﻤﻞ ﻋﻨﺪ اﻟﺮﻫﺒﺎن ﻟﻘﻄﻊ اﻟﻠﻴﻞ اذا ﻃﺎل وﻟﺮﻏﺒﺘﻬﻢ ﰲ اﺳﺘﻨﻔﺎذه ﺑﺎﻟﱰﺗﻴﻞ‬
‫واﻟﺘﻬﻠﻴﻞ واﻻﺑﺘﻬﺎل واﻣﺎ ﰲ اﻟﻜﻨﺎﻳﺲ اﳉﺎﻣﻌﺔ اﻟﻌﻠﲈﻧﲔ ﻓﺎﻟﺘﻮﺳﻂ ﲠﻢ اﺷﺒﻪ ﻟﻴﻼ‬
‫ﻳﻌﺮﺿﻬﻢ اﳌﻼك وﻳﻠﺤﻘﻬﻢ اﻟﻌﺠﺰ واﻟﻜﻼل وﻻﻳﻨﺘﻔﻌﻮن ﺑﺸﺊ ﻣﻦ ﻫﺬه اﻻﺣﻮال‬
ⲉⲣⲉ ⲛⲓⲙ ‫واﺟﺮدﻫﺎ اﻗﺪﻣﻬﺎ وﻣﻦ ﺣﺪﻫﺎ ﺗﻔﺴﲑ ﳐﺘﴫ اوﻟﻪ ﻣﻦ ﻳﻘﺪر ﻳﻘﻮل‬
ⲛⲁ�ⲥⲁϫⲓ
The fathers, the masters of the church, made interpretations for
them [the Theotokias], which contain some of their words and
an explanation of their meaning. These [interpretations] are used
by the monks in order to spend long nights singing, praising,
and praying. As for the catholic churches of the laymen, it is
good to take a middle way lest destruction attain them, and bore-
dom and incapacity reach them, preventing them from receiving
any benefit at all. The most ancient and the easiest of these cases
[of interpretations] is an explanation that begins with “Who is
able to talk.”96
According to this testimony, the interpretations were well-known;
however, it is amazing that Ibn Kabar did not mention the one com-
posed by Ibn Qiddis. The reason given by Ibn Kabar conforms with
the historical circumstances also given by Ibn Qiddis: “in order to
spend the long nights, in singing, praising, and prayers …” As we
have seen, the patriarch was forced to spend a long time in prayer
during the persecution. There is a stanza in Ibn Qiddis’ interpreta-
tions that resembles the text of Ibn Kabar. This, however, may be a
coincidence:
Fol. ⲥ︦�[ⲋ︦] v
+ ⲁⲓⲛⲁⲙⲟⲩϯ ⲉⲣⲟ ϫⲉ ⲛⲓⲙ ⲱ ϯⲟⲩⲣⲱ ⲑⲙⲁⲩ ⲙ̀ⲡⲟⲩⲣⲟ ϯⲡⲁ︦ⲑⲣ︦ ⲟⲩⲟϩ
96 Paris Arabe 203, fol. 202v. Villecourt 1924, pp. 230–231.

INTRODUCTION 37
ϯⲙⲁⲩ ⲛⲓⲙ ⲡⲉⲑⲛⲁ�ⲥⲁϫⲓ ⲉⲡⲉⲧⲁⲓⲟ

+ What shall I call you O queen, the mother of the king, the
Virgin and the mother? Who is able to talk about your honour?
We should note that Ibn Kabar is aware that some of the texts of
the interpretations are ancient, which implies that there were other,
more recent ones. As we have seen, Ibn Kabar was a contemporary
of Ibn Qiddis.
It is important to highlight the fact that the diffusion of the
Interpretations of Ibn Qiddis was very limited. The manuscript of
the Church’s Ordo, preserved in the Patriarchal Library and dated to
1444 CE, mentions only the Interpretations of Sarkis and John from
Qaliub for the Theotokia of Saturday.97
In fact, the interpretations are sung during the month of Kihak
as a preparation for the Nativity. The composers usually used the
words of the Theotokia together with some praises to the Virgin
Mary.
COPTIC LANGUAGE AT HIS TIME

While the Coptic language ceased to be spoken as a daily language,
some texts were still being written in Coptic at the time of Ibn Qid-
dis. We can cite some examples.
The life of Barsum the Naked was written in Sahidic dialect.98
It is important to mention that Barsum the Naked was venerated in
the monastery of Šahrān, the monastery of John Ibn Qiddis.
It seems that Sarkis, the author of some Coptic psalis, was also
active in the fourteenth century.99
The book of the Triadon,100 which is a didactic poem in the
Sahidic, glorifying the Coptic language and important personalities,
was also written in 1322.
Finally, many others, such as the abovementioned Ibn Kabar,
wrote works in Coptic, inlcuding grammars and dictionaries.101
97 al-Suriani 1984, pp. 306–307.

98 Crum 1907, pp. 135–149, 187–206.
99 Youssef 1998, pp. 383–402.
100 Kuhn 1991, pp. 1985–1986.
101 There are many references to these, the most recent ones in Sidarus
2002a, pp. 63–79; cf. ibid. 2000, pp. 265–304.

Another random document with
no related content on Scribd:
Vihdoin lausui eräs joukossa istuva vanha herra oikein mehevän
loppuponnen koko juttuun, joka ponsi jääköön tässä mainitsematta,
ja eräs rouva (ei hänen omansa, vaan jonkun toisen) ihastui siitä niin
hurjasti, että minusta näytti, kuin olisi hän tuskalla voinut hillitä
itseään kavahtamasta tuon sukkelan herran kaulaan. Luultavasti hän
sen jälestäpäin tekikin jossain toisessa tilaisuudessa, jossa kysymys
yhteiskunnan pyhästä pohjalaitoksesta ei ollut niin tärkeä.
Mutta minä riensin sieltä hiki otsani poimuissa pois, ja tuntui kuin
minut olisi sieltä potkittu ja mukiloitu ulos, niinkuin pyhäin joukosta,
johon en ollut kelvollinen tulemaan.
*****
Minua on aina suuresti huvittanut maalaiselämä, ja on minulla

paljon kokemusta kaikenlaisissa maatalouden askareissa. Sen
vuoksi hain kerran isännöitsijän tointa eräässä suuressa kartanossa
luullen olevani vanhana maanmiehenä pätevä hakemaan sitä.
Lähetin kaikki mahdolliset paperit ja »suositukset» patruunalle ja
anoin nöyrimmästi päästä huomioon otetuksi.
Ei kuulunut mitään vastausta.
Tein vartavasten matkan itse paikalle katsomaan, kuinka asian

laita olisi.
Kartano oli komea, ainoastaan ovikello ja portieri puuttuivat. Astuin

eteiseen ja avasin siitä umpimähkään sen oven, jolle vaistoni vei
minut, huomaamatta ensiksi käyttää rystöäni ovipeilissä.
Vastapäätä ovea istui pöydän takana lihava herrasmies, niinkuin

viiden karpion jyväsäkki, pää paljas niinkuin minullakin, mutta naama
sileä ja punakka. Hänellä oli pitkä sikaari hampaissa, vasemmassa
kädessä joku paperi, mutta oikean käsivartensa oli hän kietaissut
nuoren, reippaan näköisen naisen vyötäröille, joka seisoi hänen
vieressään pöydän takana ja silmäili eteenpäin kumartuneena
samaa paperia, jota herrakin.
Olen maailmassa nähnyt ja kokenut yhtä ja toista, ja yhdeksi

pahimmista ja loukkaavimmista asioista tiedän sen, kun joku
aavistamattomasti tulee häiritsemään ihmisiä heidän tärkeissä
toimissaan. Käännyin siis ovea kiinnivetäissäni silmänräpäyksessä
selin huoneessa olijoihin, ja vasta tämän kömpelön ja kollomaisen
tempun tehtyäni näytin heille kumartain etupuoleni.
Heidän äskeinen asentonsa oli siinä lyhyessä hetkessä koko lailla

muuttunut. Herra piteli molemmin käsin paperia ja nainen seisoi pari
askelta sivummalla, totisen ja virallisen näköisenä, mutta jonkun
verran hermostunutta punaa kasvoillaan.
— Onko minulla kunnia puhutella patruunaa itseään — — —?
— Kyllä — — — olkaa hyvä, istukaa hetkiseksi. Meillä on tässä

juuri meijerin kuukaustili silmäiltävänä.
Hän osoitti ovipielessä olevaa tuolia, minusta nähden hieman

tuskallisella käden liikkeellä.
— Jaha — puhui hän, kolistellen tuhkaa sikaristaan —

kaksitoistatuhatta neljäsataa neljätoista kiloa maitoa à yksitoista
penniä — ja voita — — —joo, kyllä tämä lyö yhteen —
nettomarkoissa tuhat kuusisataa — — — ja teidän
kuukausipalkkanne — — —
Hän otti pöytälaatikosta rahaa ja ojensi naiselle, joka kumarsi,
vetäytyi selkä edellä pöydän takaa pois ja lähti huoneesta,
katsomatta ollenkaan minuun. Ohitseni astuissaan sipsahutti hän
ainoastaan jalkaansa lattiaan, juuri kuin olisi unohtanut nostaa sitä
tarpeeksi korkealle.
Minä puhuin asiani.
— Tässä on ollut vähän vaikea valinta, selitteli patruuna. — Teillä

on kyllä mainiot paperit ja suosituksiakin — olette oppinut mies —
mutta todistuksistanne ei käy ollenkaan selville, oletteko vanha mies
vai nuori — minä haluaisin vanhaa.
Hytkähdin mielihyvästä. Kerrankin siis ikäni antaisi minulle

etusijan.
— Niinkuin patruuna näkee, en ole enää poikanulikka — — —
— Sen kyllä näen, mutta te ymmärrätte minua väärin. Tarkoitan,

oletteko perheellinen mies vaiko naimaton.
Siinä se oli!
Koetin selitellä asiaa oman käsityskantani mukaan, vaan se ei

auttanut.
— Jaa jaa, sanoi patruuna jotensakin tiukasti ja rypisti silmiään,

joita hiukan näkyi paksulihaisten poskipäitten takaa — löytyy asioita,
nähkääs — — ikävyyksiä saattaa tapahtua, katsokaas, hm! Minulla
on nuori meijerska — karjakot ovat nuoria, hm! Minä tahdon, että
talossani vallitsee järjestys sekä siivo ja hyvä henki. — — — Niin,
hyvästi, hyvästi! Suokaa anteeksi, olisin pyytänyt teitä jäämään
päivällisille, mutta rouvani ei satu olemaan kotona — te ymmärrätte,
niin, hyvästi, hyvästi — — —!
*****
Minulla ei ole oikeutta olla vanha, sen olen aina ja joka kohdassa
huomannut, mutta tuhatta hullummasti saattaa käydä, jos joskus
erehdyksessä satun muistamaan itseni vielä nuoreksi.
Sellainen erehdys sattui minulle tässä aivan hiljattain. Olin

kaupungissa käydessä joutunut nuorten seuraan, jossa rakkaus ja
sulo ja iloinen huolettomuus vallitsivat ja jossa palavien povien
salainen tuli levitti mehevätä lämpöä ympäristöön niinkuin
näkymätön kiuvas.
Minun tuli siinä niin leppoisan lämmin olla, minunkin poloisen,

jäseneni nöyrtyivät, nuortui vereni, ja unohdin kokonaan olevani
vanha. Aloin lörpötellä ja nauraa niinkuin muutkin, iskeä
merkitsevästi silmää ja tehdä sulavia kumarruksia.
Kuinka ollakaan, silmäni sattuivat kohtaamaan erään nuoren

kaunottaren, joka istui yksinään eräässä sivuhuoneessa, erillään
muusta joukosta. Yht'äkkiä tuli mieleeni joku välttämätön asia kulkea
sen huoneen läpi, jossa hän istui, ja ohikulkeissani tuntui minusta,
niinkuin hän olisi katsellut minua sangen suurella huomiolla,
vakavana ja melkein surumielisen näköisenä, istuissaan siinä
välinpitämättömänä muun seuran ilakoimisesta.
Oliko hän nuori?
Jaah, sitä on nykyajan naisista monasti melkein mahdoton

vakuuttaa, ja tiennee sen useimmissa tapauksissa ainoastaan
papinkirja sekä asianomainen itse.
Oliko hän kaunis?
Minun silmissäni hän oli todellinen kaunotar, vaikka muitten

mielestä ehkä unohdettu kaunotar, koska hän istui yksin. Mutta sen
parempi minulle. Minä menin ja istuin rohkeasti hänen rinnalleen,
eikä hän siitä näyttänyt ollenkaan säikähtävän.
Se seikka lisäsi vielä rohkeuttani, ja nyt olin mielestäni jo niinkuin

viisikolmatta vuotias. Häntä näytti huvittavan jutella kanssani ja
minusta alkoi tuntua niinkuin me olisimme olleet vanhat tutut, jopa
oikeat ystävät. Kohta olin jo niinkuin tuossa kuudentoista korvilla,
esitin lähempää tuttavuutta hänen kanssaan ja taisin alkaa löpistä
jotain muutakin — — — mutta hetken kuluttua nousi hän kiivaasti
ylös ja puhui itkevällä äänellä, yli olkansa, jotain häväistyksestä, ja
heitti vielä poistuessaan matkan päästä minulle seuraavat lohdulliset
sanat: »sedän olisi pitänyt puhua tuollaista asiaa
neljännesvuosisataa sitten — vaikka minun mammalleni — silloin se
olisi ollut ehkä jonkun verran järjellistä — — —».
Hän meni jäykkänä saliin, mutta hänen itkevät silmänsä ja kiivaasti

kohoileva povensa olivat tainneet paljastaa minun syyllisyyteni, sillä
ovelle ilmestyi ihmeellistä liikettä, ja minä huomasin olevani
jotensakin samallaisessa asemassa kuin valokuva panoraamassa.
En oikein muista, kuinka siitä suoriuduin, mutta kun vapisevin

käsin ja hermostuneella kiireellä etsin hattuani eteisessä, kuulin
salista repäisevän naurun rähäkän ja aina välillä jotain puhetta »siitä
vanhasta hassusta», ja eräs todella nuori herrasmies tuli seisomaan
salin ovelle, arvatenkin pitämään silmällä minun hattuvalintaani.
Oih, sinä petollinen Eevan tytär, joka katseellasi sait minun niin
kokonaan unohtamaan ikäni! Miksi katsoit minuun ollenkaan?
Kangastiko sinun sielusi surumielisiin kuvastimiin joku nuorukainen,
jota ajatellessasi vaan sattumalta käänsit silmäsi minuun, vai olisiko
sinun rintaasi pujahtanut ohi menevä säälin tunne minun
surkastunutta olemustani kohtaan?
Tähän suuntaan mietiskellen astuskelin murhemielisenä katua

ylös, toista alas, ja tulin lopulta täysin selville siitä, että pahin vaara
minua uhkaa silloin, jos erehdyn kuvittelemaan itseäni nuoreksi. Sillä
vihdoin huomasin minä seisovani sporttikaupan edustalla
miettimässä ensi kertaa ijässäni jonkunlaisen ampuma-aseen ostoa
———
Mutta eihän minulla ole oikeutta olla vanhakaan, siitäkin olen yhtä
täysillä perillä. Onko minulla oikeutta olla mitään? Siinä pulmallinen
kysymys.
Tämä on todella pirullinen tila, johon olen joutunut ja jossa minun

täytyy elää, tämä tällainen tyhjä ja pohjaton keskiväli. Suo siellä ja
suo täällä. »Todelliset» vanhat eivät tunnusta minun vanhuuttani ja
»todelliset» nuoret kutsuvat minua sedäksi. Tämä on totisesti vaikea
asema.
SILMÄLASIT
— Onkohan sinulla vaan minun silmälasini taas nenälläsi siellä?

huusi setä avoimesta kammarin ovesta emännälleen toiseen
huoneeseen, kun huomasi hänen istuvan siellä kiikkutuolissa ja lasit
päässään tarkastelevan sukankudinta, josta luultavasti oli silmä
pudonnut.
Itse puuhasi hän kammarissaan puhdistaen pyssyään, rasvaillen

ja hangaten sitä, niin että hiki valui otsasta.
Hän ei ollut kenenkään oikea setä, sillä hänellä ei ollut edes veljeä
eikä sisarta, mutta sedäksi häntä sentään kaikki lähemmät tuttavat
kutsuivat, ja varsinkin oli hän »setä» kaikille viina- ja jahtiveikoille,
mitä paikkakunnalla oli, ja vielä kaikille niillekin, jotka etäisemmiltäkin
seuduilta sattuivat sellaisilla asioilla pitäjässä liikkumaan. Eikä niitä
ollutkaan vähän, sillä kymmenet kaupunkilaisherrat kulkivat joka
syksy paikkakunnalla sunnuntaimetsästyksillä, ja kaikkien niitten
kanssa oli setä tullut lähempään tuttavuuteen. Ja jos milloin metsälle
mentiin, tai jos suurempi juominki sattui, erittäinkin herrain kesken,
siellä oli setä aina mukana, usein kutsuttuna, mutta useammin vielä
kutsumatta, niinkuin sattumalta joukkoon joutuneena. Ja aina se setä
sattuikin siihen, missä miestä tarvittiin, sillä hän oli pitäjän jahtivouti
ja oli virkansa johdosta yhä liikkeellä, milloin milläkin kulmalla laajaa
seurakuntaa.
Oli elokuun yhdeksännen päivän ilta ja puoliyöstä alkaen loppui

hyödyllisen metsänriistan rauhoitusaika. Sitävarten setä nyt pani
aseitaan täydelliseen kuntoon, vaikka kyllä hän pyssyistään piti
suuren huolen ainakin ja teki niillä tavantakaa koeampumisia
asuntonsa portailla aitan seinään, jota väliä oli tasan kaksikymmentä
askelta.
— Te olette kelvottoman muistamattomia, te vaimoihmiset. Sinä

olet joka päivä kuullut, että minun silmälaseihini ei saa kajota, ja joka
ikinen päivä sinä niitä sentään pitelet, kuljettelet niitä ja lopulta sotket
ne pois oikeilta paikoiltaan, tai pistät väärään koteloon, niin että kun
minun pitäisi ottaa kirjoituslasini, niin saankin päähäni jahtilasit, ja jos
milloin metsälle lähden, niin eikö pidä sattua niin kirotusti, että silloin
melkein aina kirjoituslasit joutuvat mukaani.
Emäntä ei vastannut mitään, kutoi vaan tyynenä sukkaansa

katsellen silmälasien yli ikkunasta pihalle, ja sellainen välinpitämätön
äänettömyys suututti setää vielä enemmän, niin että hän jatkoi
torumistaan äityvällä voimalla. Mutta emäntä tiesi, että
vastaansanomisesta saattoi nousta vielä pahempi rähäkkä, ja
senvuoksi koetti hän olla äänettä niinkauvan kuin mahdollista.
Vihdoin nosti hän päänsä kutimesta ja asetti silmälasit nenältään

pöydälle.
— No ole nyt jo tuossa! — Niinkuin sinä et näkisi ilman silmälaseja

kantaa vallesmannin eväslaukkua ja viinapulloja, vanha houkko,
vastasi hän sedän pitkään moitesaarnaan väsyneesti naurahtaen,
nousi tuolistaan ja meni koettamaan uunin suulle villavaatteella
peitettyä kahvipannua, vieläkö se olisi kuuma.
Tästä vastauksesta olisi tainnut olla ikävät seuraukset, mutta setä

oli siksi juhlallisella tuulella, siksi jahtitunnelmain vallassa ja
touhuissaan, että hän malttoi mielensä ja meni jotensakin
rauhallisena itse ottamaan lasit pöydältä, mihin emäntä oli ne
laskenut. Sitten puhaltaa hohotti hän niihin kummaltakin puolen, otti
pyyheliinan seinältä ja alkoi sillä hangata niitä.
— Vai sinä tahtoisit tehdä minusta vallesmannin eväslaukun

kantajan, puhui hän laseja hangatessaan. — Minähän olen herra
niinkuin hänkin, sen kyllä tiedät.
— Minä herra, sinä herra, kumpi meistä kontin kantaa, hymähti

emäntä. —
Mutta sinä kannat aina.
— No jos joskus kannankin, niin en kanna renkinä hänen eväitään,

vaan teen sen hyvähyvyyttäni, niinkuin palveluksena vertaiselleni
kumppanille — ja samasta pullosta otan ryypyn ja otan osaa jahtiin
niinkuin muutkin herrat. — Kas niin, nyt ne ovat kirkkaat. Pitäisit ne
puhtaina edes siitä hyvästä, että niitä aina käytät.
Hän asetti lasit päähänsä ja katsoi kämmeneensä, kuletti

kämmentään etäämmälle ja toi sen taas ihan nenänsä eteen
kallistellen päätään ja rypistellen otsaansa, siristellen silmiään ja
avaten ne taas selki selälleen. Sitten tähysteli hän kotvan aikaa
ikkunasta aitan seinää, otti lasit päästään ja tähysteli välillä paljain
silmin. Meni sitten ottamaan kammarinsa pöydältä kotelosta toiset
lasit ja teki niillä samat temput. Pani ne pois ja asetti taas
ensimmäiset lasit nenälleen.
— Nämä ne sittenkin ovat jahtilasit, puhui hän puolittain itsekseen.
— Kumma kuinka ihmisen silmät saattavat heiketä. Pitäisi melkein
saada uudet lasit joka vuosi. Ensi syksynä nämä ovat parahultaiset
kirjoituslaseiksi, mutta ei näillä silloin enää ole metsälle mentävä.
Hän tähysteli taas aitan seinää, vuoroin toisesta, vuoroin toisesta

ikkunan ruudusta. Sitten hypähti hän ottamaan pyssyn, vanhan
kaksipiippuisen, suustaruokittavan haulikon, jonka juuri oli
puhdistanut, ja alkoi sillä tähtäillä ikkunasta ulos.
— Vaan jos se liikkuisi — sanoi hän omissa ajatuksissaan ja alkoi

viipottaa pyssyn piippua puolelta toiselle. Mutta piippu sattuikin liian
lähelle akkunaa ja akkunalaudalla kasvava väkevä tuoksuinen
pelargooni putosi lattialle, niin että ruukku särkyi, ja suuri parvi
kärpäsiä surahti lentoon.
— Hyh! Sinä olet hurja niine pyssyinesi. Vanha mies niinkuin

poikanulikka! huusi emäntä ja riensi korjaamaan kasviaan. — Kun
tuolla kerran saisi edes otuksen!
Se oli vanha laulu, jonka säveltä setä ei saanut muuttumaan. Hän

närkästyi siitä niinkuin aina ennenkin, mutta hän nieli
närkästyksensä, pisti lasit povelleen, kokosi metsästyskojeensa
kaikki ja lähti vallesmannille, johon häntä oli kutsuttu jo yöksi jahdin
alkajaisiin, sillä sinne oli käveltävää useita virstoja.
Topakkana hän astui maantietä, taluttaen vitjoista luppakorvaa

narttua, »tianaa», joka oli vallesmannin koiran pentu. Ja
metsämiestä oli hän kiireestä kantapäähän, jalassa pitkävartiset
saappaat, niin roimat, että hänen lyhyt vartalonsa upposi niihin
melkein vyötäreitä myöten, päässä sulitettu hattu, varustettu
kahdella pitkällä kukkometson sulalla, jotka setä kerran metsää
käydessään oli lintujen kuopimapaikalta löytänyt. Ja saappaitten ja
hatun välillä oli viheriää ja keltaista, ja kiiltävää metallia. Siinä pyssyt,
ruutisarvet ja haulikukkarot, siinä torvet ja pyypiiskut ja kupeella
mäyrännahkainen laukku, kukin kappale erivärisessä kantimessaan
roikkumassa.
Uljas oli setä päältä nähden, mutta sisässä alkoi sentään liikkua
levottomia ajatuksia. Ne olivat olleet lähes vuoden unohduksissa,
mutta nyt ne taas tulivat esiin, aivan samallaisina, yhtä kiusoittavina
ja hermostuttavina, kuin joka ikinen syksy ennenkin.
Hänellä oli ollut mielessään ihana ajatus, kaunis kuva ikänsä

kaiken, mutta ei se ollut vielä koskaan toteutunut oikealla jahdilla, ei
silloin, kun jänis vauhdilla kiitää koirain edellä, ei miesjoukossa
milloinkaan, niinkuin hän olisi tahtonut.
— Mutta mitä, jos se huomenna tapahtuisi — mietti hän.
Ja tällainen oli hänen mielikuvansa.
Hän pääsee hyvään kohtaan seisomaan, sivummalle toisista, niin

etäälle, ettei kukaan näe, ei kuule häntä. Jänis on tehnyt aimo
sivuharppauksen, eksyttänyt koirat — jos hän itse voisi jollain tavoin
saada koirat jäämään hyvin kauvas jälelle, jos olisi jotain keinoa
siihen, niin silloin se tulisi hiljempää. — Se tulla löllöttelee häntä kohti
polkua pitkin — ei kuin ahoa, aukeata ahoa, se on vielä parempi —
hän on näreen takana piilossa ja antaa sen tulla ihan lähelle — sitten
— hän hiljalleen viheltää — hyvin hiljaa vaan, ettei kuule muut kuin
jänis pitkillä korvillaan — se istahtaa ja alkaa suutaan mutistellen
kuulostaa, — — — hänellä on pyssy vakavasti näreen oksalla — ja
sitten — hei! — — — sitten se kerrankin tapahtuu ja hän saa huutaa
miesjoukossa, niinkuin ne toisetkin huutavat jäniksen kaatuessa. —
Ja kun ne toiset tulevat luo, utelevat ja kyselevät, että mistä päin se
tuli, kuinka se kävi — niin, kuinka se kävi? — Se kävi siten, että jänis
meni sellaista hiiden hamppua — se meni vilauksessa tuosta noin, ei
hän enää ennättänyt nähdä kuin vähän häntää, mutta hän jälkeen
heitti, ja — — —
Setä seisoi keskellä maantietä, vihelteli ja tähtäsi vasemman

kätensä etusormella tien sivussa olevaa kantoa, suu hymyssä,
melkein nauravana. Sitten napsahutti hän peukaloa ja keskistään ja
äännähti: — noin!
— Mitä siellä on, kun komsarjus noin viittoo? kysäsi samassa ääni
hänen takanaan.
Siinä oli torppa tien sivussa ja muuan mies oli sieltä rientänyt
jälessä ja saavuttanut sedän hänen huomaamattaan.
— Minä tässä vaan koirani kanssa reistailen, vastasi setä jonkun

verran hämillään. Hänen päähänsä lennähti ajatus, että noin ne
saattavat nähdä toiset metsämiehetkin. Sitä pitää varoa. — Minä ja
vallesmanni menemme aamulla jahtiin ja taidamme ottaa
akronoomin mukaan myös, sanoi hän sitten virallisen painavasti.
— Niinpä näkyy, niinpä näkyy, puhui mies ja alkoi kulkea sedän

mukana.
— Oliko sinulla asiaa mitä? kysyi setä sellaisella äänenpainolla,

josta selvästi ilmeni, ettei hän sallinut kenen tahansa kulkea
rinnallaan ilman asiata.
— Olihan minulla vähän asiaa ja siksipä juuri mukaan riensinkin,

kun näin, että komsarjuksen matka oli tänne päin. Tuo Nummelan
Jussi on ollut minulle vähän velassa ja toi tässä viime viikolla
velkakirjan, jonka poikansa on kirjoittanut — sen poika käy
kansakoulussa — mutta siinä kirjassa ei ole todistajaa. Ajattelin, että
poikettaisiin nyt yhdessä Nummelaan, niin komsarjus todistaisi. Kirja
on minulla mukana.
— Äs! Ei minulla ole tässä aikaa poikkeilemaan, sanoi setä

kärsimättömästi. — Eikä ole edes kirjoituslaseja mukanani. Minulla
on vaan jahtilasit.
— Sepä sattui hullusti, sanoi mies. — Mutta eiköhän tuota sentään

nimeään osanne piirtää vanhaa tottunuttaan?
— Ei se niin vaan käy. Velkakirja on tärkeä paperi.
Mies seurasi häntä kumminkin aina Nummelan kohdalle saakka,

joka oli torppa sekin, pirtin ovi aukeava melkein suoraan maantielle.
Siinä rupesi hän uudestaan pyytämään setää velkakirjaansa
todistamaan. — Se olisi hänelle kovin tärkeä asia, sillä muuten
saattaa käydä niin onnettomasti, että Jussi kieltää koko velan. —
Piirtäisi vaikka sormeaan myöten nimensä paperiin. Ja hän pyysi ja
pyysi.
Mutta Nummelan isäntä olikin nähnyt miehet maantiellä ja astui

pirtistään ulos.
— Kyllä asia on, niinkuin naapuri on puhunut, sanoi hän, mutta ei

sattunut tähän silloin ketään todistajaa. Jos nyt herra komsarjus olisi
hyvä ja astuisi sisään, niin voitaisiin tässä ottaa pieni tiraus
kaupantekijäisiksi, koska sattuu olemaan hiukan kotosalla. Kyllä
minä otan koiran ja pistän tuohon — noh, katsos sitä, äkäinenpä sinä
—.
— Tiana, soh, hyi! äyhkäsi setä. — Ne nuo narttukoirat. — Tiana
häär hyi haraskissa susipraskan sööka täär pasop — — — se on
siellä vallesmannilla kasvatettu, niin ei tahdo oikein totella muuta
kuin ruotsalaista komentoa.
He astuivat pirttiin ja saarnamies otti velkakirjan taskustaan,

levittäen sen pöydälle.
— Jaa, jos minä siitä jotain sanon, niin valehtelen, naurahti setä
katsellen seisaallaan paperia pöydällä. — Mutta numerot sentään
näen — seitsemänkymmentä viisi — ja kuusi korkoa.
— Niin on.
Setä asetti silmälasit nenälleen, vei paperin kädessään niin etäälle

kuin ylettyi, väänsi vielä niskaansa taapäin ja koetti lukea.
— »Minä allekirjoittanut — — —»
— Ei, siinä seisoo »minä Jussi Nummela», oikaisi Nummelan pieni

poika, joka seisoi seinemmällä.
Setä mutisti suutaan niin että huuliparta liikahti, ja katsoi lasiensa

ylitse poikaan.
— Meidän poika, se käy kansakoulua. Tämä on sen tekemä tämä

kirja, selitti isäntä.
— No jo minä ajattelin. Niin, niin, kyllähän ne tätä nykyä niitä

koulujaan käyvät, mitä heissä sitten oppinevat. Mutta kunhan
vanhaksi tulet, kunhan tänne pääset, niin laseja saat käyttää sinäkin,
vaikka kävisit kymmentä koulua. Ja voi käydä silmiesi kanssa vielä
niin hullusti kuin minunkin, ettet tule edes yksillä laseilla toimeen.
Katsokaas, en minä oikeastaan näillä laseilla näe lukea enkä
kirjoittaa, vaikka koetteeksi pistin päähäni. Nämä ovat jahtilasit ja
näillä näkee vaan etäälle. Toiset jäivät tietysti kotiin, sillä eihän niitä
molempia osaa yht’aikaa mukaansa ottaa. Jos olisi kirkas valo ja
paperi tuolla tuvan toisessa seinässä, niin sitten kyllä näkisin
näilläkin.
Nummela naurahti salavihkaan, sedän huomaamatta, ja lausui

vakavana:
— Jos herra komsarjus sentään tahtoisi itse lukea paperin, niin

minä pidän sitä täällä ikkunan luona —
— Oh, pöhkö! Mitä apua siitä olisi, sittenhän pitäisi kynänvarren

kuitenkin olla niinkuin humaliston riu’un. Lukekoon poika sen, kun on
kirjoittanutkin.
Poika luki kirjan ja setä veti rohkeasti seisaallaan siihen muutaman

paksun koukeron ja vakuutti, että kyllä se näkyy ja kyllä hänen
nimensä tunnetaan, jos paperi oikeuksiinkin joutuisi. Olivatko he
koskaan nähneet esimerkiksi tuomarin nimikirjoitusta? Niin korkeasti
oppinut herra, ja kulkee pännineen paperilla kuin harakka.
Ja kun oli otettu Nummelan vanhanaikaisesta kanttiinipullosta

hiukan asian vahvistukseksi, rupesi setä puhumaan aamulla
alkavasta jahdista ja kaikista ihmeistä, mitä siellä tulisi tapahtumaan.
— Nähkääs, kun minä ja vallesmanni — Ette te talonpoikaiset ja

oikeaan jahtiin tottumattomat miehet käsitä sitä huvia, kun täydestä
juoksusta vaan keikautetaan — noin — — —
*****
Aamulla istuvat metsämiehet, setä, vallesmanni ja akronoomi
kahden suuren ahon välisessä notkelmassa kapulasillalla, joka
siihen on rakennettu karjan ylikäytäväksi. He ovat olleet liikkeellä jo
hämäristä alkaen, kulkeneet mäkiä ja niittyjen noroja torvien
räikinällä ja kovalla metelillä, mutta koirat eivät ole löytäneet
ainoaakaan jänistä.
Kaiken muun sälyn lisäksi, jota riippuu sedän kupeilla ja sivuilla,

on hänen selässään vielä koko aamun keikkunut viilekkeistä suuri,
pullea reppu.
Nyt on reppu keskellä siltaa suu auki, ja miehet istuvat ympärillä.
— Vika on koirissa, sanoo setä suutaan massauttaen ja laskien

kädestään siltapuulle tyhjän tinapikarin, joka oli otettu käsille
metsäonnen parantamiseksi. — Vika on koirissa, huomaattehan sen.
Tiana se seh! huutaa hän koiraansa, joka nuuskii näreitten juuria
aholla. — Tiana häär, seh, seh! — Aivanhan tämän turpa on
tulikuuma. — Noh, tiana, sööka nyt, sööka nyt — hu tu tu, kissa,
kissa! — Sittenhän on ihme, ellei tästä — — —
— No nyt!
— Hei!
— Pass opp!
— Ei, ei! Elä sinne!
— Mene sinä tuonne!
— Minä menen sinne. Minun on valta määrätä, se on minun

koirani!
— Mene vaikka helvettiin, minä menen kuitenkin tänne!
— Soh, soh sitä hätää! Nyt kaasitte matin.
Toinen koira oli ulahtanut jossain ahon laidassa ja sillalla syntyi

täydellinen sekasorto. Kaksi pitkäkoipista miestä reuhtoi siinä
niinkuin äkillisessä mielen häiriössä, hyppeli edestakaisin ja tölmi
toinen toistaan ja välillä setää, joka heidän keskellään tulisella
kiireellä kokoili eväitä ja koetti saada laukun suuta kiinni.
Hetken kuluttua ei toisista kuulunut, ei näkynyt mitään, setä

yksinään vaan seisoi karjatiellä kapulasillan päässä ja hankasi
silmälasejaan, kiihkeästi ympärilleen vilkuillen.
Koirain haukunta kulkea remusi ympäri ahoja ja poikkesi toisinaan

etemmäksi metsään, mutta vihdoin alkoi se kuulua hyvin läheltä.
Setä oli tuskin saanut lasit nenälleen ja hanat vireeseen, kun jänis jo
tulla viiletti karjatietä pitkin ja sen kiivaasta tulosta saattoi heti
huomata, että sillä oli aikomus kulkea suoraan poikki sillan.
— Voi sen vietävää, millä vauhdilla tulee — ja koirat kintereillä,

vaikka äsken oli kyllä turpa kuiva ja kuuma, niin ettei sillä olisi luullut
mitään haistavan —
Hän viheltää ja viheltää, viheltää jo innoissaan huulet pitkinä oikein

kovaa ja nostaa pyssyn poskelleen, mutta jänis tulee vaan samaa
vauhtiaan, ihan kuin se olisi kuuro ja sokea. Se menee jo sedän ohi
sillasta ja hipasee melkein hänen saapasvarsiaan. Setä tekee
pikaisen ympärikäännöksen, viheltää yhä kovemmin ja tähtää
jäniksen jälkeen niinkauvan kuin sitä vähänkin näkyy. Mutta kun se
on kadonnut kantojen ja mättäitten taa, kourasee setä niskaansa ja
pyssy hänen vasemmassa kädessään painuu veltosti alas.
Koirat hyökkäävät ulvoen ohi ja ovat viedä sedän kumoon.
— Tiana hyi, tyhmä vouhkelo, murahtaa hän harmistuneena.
Mutta kohta kuuluu pamaus aholta ja koirain haukunta lakkaa.
— Siellä ne nyt taas huutavat ja tänne näkyvät roikottavan sitä

saalistaan. Voi kovaa onnea, miettii setä.
Hän on masentuneena vaipunut sillankorvaan istumaan,

käpristynyt melkein kokoon niinkuin siili, joka vaaran uhatessa
vetäytyy piikkisen selkänahkansa sisään, koska hänellä ei ole muita
puolustuskeinoja.
Sedällä oli sentään hiukan parempiakin keinoja puolustautuakseen

lähestyvästä ivasanain tulvasta: ne hänen silmälasinsa.
— Niistähän hänellä oli elinaikainen tuska ja toinen tuska oli siitä

vanhasta eukosta, joka niitä aina tunkee pitelemään ja sotkemaan —
— — hän kyllä oli oikein tarkastavinaan, mutta erehdys siinä tuli
sittenkin — kiireessä. — Naurakoot vaan, ei se naurusta parane.
Onko hän sitten niinkuin muut onnellisemmat, muut heikkosilmäiset,
jotka tulevat joka kohdassa toimeen yksillä laseilla, ei kuin nenälleen
pistävät? — Hänellähän on niin ihmeelliset silmät, että pitää olla
kahdet lasit, toiset joita käyttää huoneella, toiset joilla käy metsää —.
Mutta kun tuli viimeinen toimitus jäniksen ajossa, siinä ei setä

tarvinnut silmälaseja eikä iskenyt harhaan. Hän oli laukkua
avatessaan työntänyt ne otsaan ja katseli tinapikarin kirkasta pohjaa
luonnollisilla silmillään, pitkin nenänsä selkää lasien alatse.
KATEUS
Jo useissa huudoissa jälekkäin oli Yläpellon Taneli kilvoitellut

naapurinsa Alapellon Taavetin kanssa majatalo-oikeuksista
Pellonkylässä, mutta aina vaan oli majataloa pysytetty Alapellossa,
vaikka Taneli joka huudossa oli tehnyt yhä alempia tarjouksia. Tämä
oli alkanut sapettaa Tanelia ja lopulta synnyttänyt hänessä sellaisen
kateuden, että hän jo kauvan oli kulkenut suorissa kostotuumissa
naapuriaan kohtaan. Monasti, pimeinä syksyöinä, oli hän luuhinut
Alapellon rakennusten ympärillä, taskuissa kuivia tuohen käiväröitä
ja tulitikkulaatikko, tai vaaninut matalaksi kumartuneena Taavetin
ikkunan alla, kourassa suuri mukulakivi. Mutta aina oli joku salainen
pelko estänyt häntä toimeen ryhtymästä ja hervaissut hänen
kätensä.
Nyt oli vihdoin viimeisessä huudossa myönnetty majatalonpito

Tanelille, koska naapurin huuto oli ollut kovin paljon korkeampi, ja
uudestavuodesta oli muutto tapahtuva.
Koko joulun edun, mutta varsinkin joutilaat joulun pyhät on Taneli

ollut kovassa jännityksessä, miettinyt ja luonut itselleen kuvia tämän
tärkeän tapahtuman syistä ja seurauksista. Mutta varsinkin on hän
vaivannut päätään sillä, kuinka naapuri mahtanee suhtautua tähän
uuteen asiain tilaan, sillä eihän hän tavallisena ihmisenä voine aivan
rauhallisena katsella vanhojen oikeuksiensa siirtämistä toiseen
taloon. Ja vihdoin on hän mielestään tullut kaikista seikoista täyteen
selvyyteen.
*****
On uudenvuoden yö, kirkas, hiljainen ja tyyni pakkasyö. Suuri

luonto lepää rauhassa raskasta talviuntaan, tietämättä aikain
vaiheista tai vuosien käänteestä mitään. Ei näy merkkejä taivaalla
eikä maassa, ei tähdissä eikä kimaltelevissa hangissa, että uusi
vuosiluku olisi tulossa. Ei näy vuosipylvästä taivaan pielessä eikä
numerotaulua, jonka ohi kiidetään: taivas on ijankaikkisesti sama, ja
yhtä sileä silmäillä joka puolelta.
Eikä näy mitään muutosta tai merkkiä vuosien vaiheesta

kylässäkään, joka harmaana häämöttää peltojen keskellä. Lumisilta
katoilta pistävät mustat savupiiput näkyviin tänään niinkuin eilenkin,
ja sen ne tekevät yhtä vakavina luultavasti huomennakin. Raitti on
tyhjä ja autio, ei ääntä eikä liikettä, paitse silloin tällöin joku heikko
rasahdus aidoissa, kun vanha, halkaistu kuusipuu kutistuu ja
ääntelee pakkasen käsissä.
Tuntuu kuin koko kylä ottaisi uuttavuotta vastaan rauhassa

nukkuen, antaisi sen tulla omia tulojaan unen näkymättömillä siivillä,
niinkuin on tapa ollut ennenkin jo pitkät ajat, ainakin koko
nuoremman sukupolven muistin. Sillä pitkä ja painostava on valvoa
pohjolan talvinen yö, ellei mieli ole jollain erityisellä tavalla virkeä tai
kiihoitettu. Ennen kotipolton aikana vanhat miehet kyllä lauloivat
virsiä juhlayöt läpeensä, niin että vankat sävelet toisinaan kuuluivat

The Interpretations Of The Theotokias By The Patriarch John Ibn Qiddis Youhanna Youssef 2 full chapter pdf docx

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

The Interpretations Of The Theotokias By The Patriarch John Ibn Qiddis Youhanna Youssef 2 full chapter pdf docx

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

The Interpretations Of The Theotokias By The Patriarch John Ibn Qiddis Youhanna Youssef 2 full chapter pdf docx

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

The Interpretations of the Theotokias by

the Patriarch John ibn Qiddis Youhanna

The Interpretations of the Theotokias by the Patriarch

Patriarch Dioscorus of Alexandria: The Last Pharaoh and

The Day Without Yesterday by John Farrell Desconocido

The Tables of 1322 by John of Ligneres: An Edition With

Performing the Ramayana Tradition: Enactments,

Seduction of the Patriarch: A Dark Enemies to Lovers

The Agile Web Developer Guide by Sett John Hafeez

George Anton Kiraz

Gorgias Eastern Christian Studies brings to the scholarly world the

Youhanna Nessim Youssef

All rights reserved under International and Pan-American Copyright

ISBN 978-1-4632-3948-0 ISSN 1539-1507

Library of Congress Cataloging-in-Publication

A Cataloging-in-Publication Record is available

Printed in the United States of America

Youhanna Nessim YOUSSEF

Coptic history, especially of the early fourteenth century, is like a

dioceses. It thus sheds light on the pastoral activities of Ibn

‫اﻧﺒﺎ ﻳﻮﻧﺲ اﺑﻦ اﻟﻘﺪﻳﺲ اﻟﺒﻄﺮﻳﺮك اﻟﺜﲈﻧﻮن‬

The patriarch Anba Yuanis Ibn al-Qiddis, the eightieth.

1 Den Heijer 1989, p. 145.

4 al-Suriani and Daoud, n.d., p. 182.

in the History of the Patriarchs.

Harit Zuwaylah and the Melkite church of St. Nicholas at Hammam

10 The emperor of Constantinople also tried to intercede for the Christians

Cairo.16 While riding in the city, he noticed a well-dressed person on

Here is the colophon:

16 El-Leithy 2006, pp. 106–108.

‫ﺑﺤﺎرة اﻟﺒﻄﺮﻳﺮك ﺑﻤﴫ اﻟﻘﺪﻳﻤﺔ واﻟﺸﻜﺮ ﷲ داﻳﲈ اﺑﺪﻳﺎ اﻣﲔ‬

‫‪Remember the poor, humble scribe, Girgis (George), originally‬‬

‫‪And here is the text of the eulogy itself:‬‬

‫‪21‬‬ ‫”‪Lit. “the sea.‬‬

‫اﳌﻮاﻫﺐ اﻟﺮوﺣﺎﻧﻴﺔ ﻋﲆ رﺳﻠﻪ اﻻﻃﻬﺎر* ﻛﺎﻟﺴﻨﺔ واﻟﺬي ﺟﻌﻞ ﺑﻴﻌﺘﻪ اﳌﻘﺪﺳﺔ‬

‫اﻟﻠﺴﺎن اﳊﻠﻮ واﻟﻜﻬﻨﻮﰐ واﳌﻨﻄﻖ اﻟﻌﺬب واﻟﺪاوودي واﻟﺘﻌﻠﻴﻢ اﻟﺒﺪﻳﻊ اﻟﻼﻫﻮﰐ‬

the perishable world to the world of stability; granting the world

LITURGICAL ACTIVITIES OF IBN QIDDIS

‫ﺧﻄﺐ ﻣﺘﻨﻮﻋﺔ اﻧﺸﺄﻫﺎ اﻟﻘﺲ ﺷﻤﺲ اﻟﺮﻳﺎﺳﺔ اﺑﻦ ﻛﱪ‬

patriarchs were accused of doing. Cf. Meinardus 1991, p. 517.

Various homilies delivered by the priest Shams al-Ryasah Ibn

A homily delivered in the year 1029 AM (=1313 CE) when the

A homily delivered during the first meeting with the patriarch

‫ﺧﻄﺒﺔ ﻗﻴﻠﺖ ﻋﻨﺪ ﳎﺊ ﻛﲑﻳﺲ ﻣﻠﻚ اﻟﻨﻮﺑﺔ‬

A homily delivered on the arrival of Cyrus the king of Nubia32

29 Habib Girgis 1914, pp. 195–203.

The homilies for Palm Sunday,34 Maundy Thursday,35 the Feast

‫وﻫﺬا اﻟﻔﺼﻮل ﻓﺼﻞ ﻣﻦ اﻟﺘﻮراة‬

34 Habib Girgis 1914, pp. 81–88.

‫وﺗﻜﻠﻢ اﻟﺮب ﻣﻊ ﻣﻮﺳﻰ وﻗﺎل ﻟﻪ اﺻﻨﻊ ﺳﻔﻼ ﻣﻦ ﻧﺤﺎس‪ ...‬وﻳﺘﻄﻬﺮوا وﳜﺪﻣﻮﻧﻨﻲ‬

‫︦ⲥ︦ⲭⲡ ⲉⲧ̀ⲛ ⲁⲉⲣⲱⲇ‪Ϯϯϩⲟ ⲉⲣⲱⲧⲉⲛ … ⲕⲁⲧⲁ ⲡϣⲓ ⲛ̀ϯ‬‬

‫واﻧﺎ اﺳﺎﻟﻜﻢ ﻳﺎ اﺧﻮﰐ‪ ...‬ﻋﲆ ﻗﺪر ﻋﻄﻴﺔ اﳌﺴﻴﺢ‬

‫اﻧﻀﺞ ﻋﲇ زوﻓﻚ ﻓﺎﻧﻘﺎ‬

‫وﺟﺎ ﻳﺴﻮع اﱃ ﻧﻮاﺣﻲ ﻗﻴﺴﺎرﻳﺔ ﻓﻴﻠﺒﺲ‪....‬اﻧﻪ ﻳﺴﻮع اﳌﺴﻴﺢ‬

‫ⲟⲕⲁⲧ‪ⲉⲧⲁϥϣⲉ ⲉϧⲟⲩⲛ ⲛⲁϥⲙⲟⲩϣⲓ ⲉⲕⲱϯ ⲟⲩⲟϩ ⲉⲛⲟϩⲉⲙ ⲙ̀ⲫⲏ ⲉⲧⲁϥ‬‬

‫وﳌﺎ دﺧﻞ ﳎﺘﺎز ﹰا ﻳﻄﻠﺐ‪ ...‬وﳜﻠﺺ ﻣﻦ ﻛﺎن ﺿﺎﻻ‬

‫‪“The righteous father, the president, who composed this book,‬‬

incense and Psalm 50, as well as these lectures, a Chapter from

Arabe 203 fol. 194r–195r.