Professional Documents
Culture Documents
(Download PDF) The Haunting of Harbor Hill Marie Wilkens 2 Full Chapter PDF
(Download PDF) The Haunting of Harbor Hill Marie Wilkens 2 Full Chapter PDF
Wilkens
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-haunting-of-harbor-hill-marie-wilkens-2/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
https://ebookmass.com/product/the-haunting-of-harbor-hill-marie-
wilkens/
https://ebookmass.com/product/45-the-haunting-of-harbor-hill-
various-authors/
https://ebookmass.com/product/a-haunting-on-the-hill-elizabeth-
hand-2/
https://ebookmass.com/product/a-haunting-on-the-hill-elizabeth-
hand/
1775 (The Haunting of Hadlow House Book 3) Amy Cross
https://ebookmass.com/product/1775-the-haunting-of-hadlow-house-
book-3-amy-cross/
https://ebookmass.com/product/1837-the-haunting-of-hadlow-house-
book-5-amy-cross/
https://ebookmass.com/product/legal-phantoms-executive-action-
and-the-haunting-failures-of-immigration-law-1st-edition-coutin/
https://ebookmass.com/product/love-in-harbor-falls-a-small-town-
romance-harbor-falls-series-book-1-sandi-lynn/
https://ebookmass.com/product/windswept-way-a-hope-harbor-novel-
irene-hannon/
THE HAUNTING OF HARBOR
HILL
MARIE WILKENS
CONTENTS
Prologue
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 43
Epilogue
About the Author
PROLOGUE
Title: Syvyydestä
Sanoja murheellisille
Language: Finnish
Sanoja murheellisille
Kirj.
CHARLES KINGSLEY
P. Brofeldt
F.E.K.
SISÄLLYS:
National Sermons.
National Sermons.
Elkäämme vanhaan totuttuun tapaan nimittäkö epäuskoa
tyytyväisyydeksi; elkäämme asettako lausetta »tapahtukoon Sinun
tahtosi» rukoustemme loppuun, siksi ett'emme usko rukouksen
kuulemista. Vaan antakaamme Jumalan tahdon olla myös meidän
tahtomme ja sitte sanokaamme: »Tapahtukoon Sinun tahtosi!» On
olemassa väärää yhtä hyvin kuin totista ja pyhää tyytyväisyyttä. Kun
murhe on tullut tai on tulossa tai nähtävästi on välttämätön toisten
parhaaksi, sanokaamme silloin Mestarimme kanssa Hänen
kuolintaistelussaan: »Ei niinkuin me tahdomme, vaan niinkuin Sinä!»
Mutta rukoilkaamme rohkeasti, kunnes olemme saavuttaneet sen
asteen.
National Sermons.
National Sermons.
Jumala tarkoittaa sillä sinun hyvääsi, kun Hän lyöpi sinut alas, —
ehkä Hän tahtoo antaa sinulle siunausta, vaikk'et ole sitä
rukoillutkaan, näyttääkseen kuinka vähän sairaloinen tunteellisuus
tai itseään kiusaava taistelu auttaa. Viisastelevat luonteet ovat
taipuvaiset kiusaamaan itseään sillä tavoin. Semmoisena
aikakautena elämästäsi on hyvä tulla uudelleen lapseksi. Tällä en
minä tarkoita toistamiseen uudestasyntymistä, vaan mielen muutosta
hiljaiseen ihmettelyyn ja lapselliseen luottamukseen, joka sallii
kaikkien luontaisten kykyjen, kaikkien Jumalan antamain
armolahjain, jotka myrsky on murtanut ja alas taivuttanut, uudestaan
lempeästi kukoistaa kimmeltävässä valossa sateen jälkeen —
elämän tämmöisenä ajanjaksona saamme vähän huo'ahtaa, emme
tarvitse kovin paljon silmäillä taaksepäin tai tutkia itseämme, on
parempi kätkeä se semmoiseen aikaan, jolloin mieli on terve ja
voimallinen, — vaan nyt kylvemme hiljaisesti Jumalan läsnäolon
valossa — tämä on enempi uskon aikakausi kuin työn, alituisen
rukouksen aika huolimatta niin paljon selvistä lauseista kuin
erityisestä, innokkaasta rukouksesta.
National Sermons.
Essaya
Minä luulen että viisain tapa kantaa surua ei ole se, että koettaa
kantaa sitä — niinkauvan kuin ihmistä ei sen kautta estetä
jokapäivästen velvollisuuksien täyttämisestä — vaan että antautuu
surun valtaan kokonaan ja vapaasti. Kenties on suru lähetetty
ottamaan haltuunsa meidät ja jos me tyhjennämme maljan pohjaan
asti, löydämme sieltä kenties jonkin parannusaineen, jota emme
löytäsi, jos rupeisimme parantelemaan itseämme tai antasimme
toisten sitä tehdä. Jos me aivan yksinkertaisesti sanomme: »minä
olen viheliäinen, minun tulee olla viheliäinen», silloin saamme ehkä
kuulla äänen sanovan: »kuka muu teki sinut viheliäiseksi kuin
Jumala? mitä muuta Hän sillä tarkoittaa kuin sinun parastasi?» Ja
jos sinun sydämesi vastaa kärsimättömästi: »minunko parastani? en
minä sitä halua, vaan minä haluan sitä, jota rakastan», niin vastaa
ehkä ääni sisältä: »sinä saat molempia aikanaan».
Niin, elkää pelätkö uskoa että hän, jota Te olette rakastaneet, vielä
on Teitä lähellä ja Te häntä lähellä, ja te molemmat Jumalaa lähellä,
joka kuoli ristillä teidän tähtenne. Tämän enempää en minä voi
sanoa. Mutta siinä on lohdutus, jos todella voipi saada sydämensä
uskomaan sitä.