(Download pdf) Understanding The Physics Of Toys S Rajasekar full chapter pdf docx

Understanding the Physics of Toys S
Rajasekar
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/understanding-the-physics-of-toys-s-rajasekar/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Essentials of Understanding Psychology Robert S.

Feldman
https://ebookmass.com/product/essentials-of-understanding-
psychology-robert-s-feldman/
JavaScript: The New Toys T. J. Crowder
https://ebookmass.com/product/javascript-the-new-toys-t-j-
crowder/
Essentials of Understanding Psychology 12th Edition

Robert S. Feldman
https://ebookmass.com/product/essentials-of-understanding-
psychology-12th-edition-robert-s-feldman/
Integration of Mechanical and Manufacturing Engineering

with IoT R. Rajasekar
https://ebookmass.com/product/integration-of-mechanical-and-
manufacturing-engineering-with-iot-r-rajasekar/
The Marketing of Children’s Toys 1st ed. 2021 Edition
Rebecca C. Hains
https://ebookmass.com/product/the-marketing-of-childrens-
toys-1st-ed-2021-edition-rebecca-c-hains/
Toys and Communication 1st Edition Luísa Magalhães
https://ebookmass.com/product/toys-and-communication-1st-edition-
luisa-magalhaes/
The Physics of Everyday Phenomena _ a Conceptual

Introduction to Physics (2022) TENth Ed 10th Edition
The Physics Of Everyday Phenomena : A Conceptual
Introduction To Physics
https://ebookmass.com/product/the-physics-of-everyday-phenomena-
_-a-conceptual-introduction-to-physics-2022-tenth-ed-10th-
edition-the-physics-of-everyday-phenomena-a-conceptual-
introduction-to-physics/
Understanding and Using English Grammar (Workbook) 4th

Edition Betty S. Azar
https://ebookmass.com/product/understanding-and-using-english-
grammar-workbook-4th-edition-betty-s-azar/
UNDERSTANDING HEALTH POLICY : a clinical approach. 8th

Edition Thomas S. Bodenheimer
https://ebookmass.com/product/understanding-health-policy-a-
clinical-approach-8th-edition-thomas-s-bodenheimer/
Downloaded from www.worldscientific.com
This page intentionally left blank

Published by
World Scientific Publishing Co. Pte. Ltd.
5 Toh Tuck Link, Singapore 596224
USA office: 27 Warren Street, Suite 401-402, Hackensack, NJ 07601
UK office: 57 Shelton Street, Covent Garden, London WC2H 9HE
British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library.
UNDERSTANDING THE PHYSICS OF TOYS

Principles, Theory and Exercises
Copyright © 2023 by World Scientific Publishing Co. Pte. Ltd.
All rights reserved. This book, or parts thereof, may not be reproduced in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording or any information storage and retrieval
system now known or to be invented, without written permission from the publisher.
For photocopying of material in this volume, please pay a copying fee through the Copyright Clearance
Center, Inc., 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, USA. In this case permission to photocopy
is not required from the publisher.
ISBN 978-981-126-800-7 (hardcover)

ISBN 978-981-126-801-4 (ebook for institutions)
ISBN 978-981-126-802-1 (ebook for individuals)
For any available supplementary material, please visit

https://www.worldscientific.com/worldscibooks/10.1142/13190#t=suppl
Desk Editor: Rhaimie Wahap
Printed in Singapore
Dedication Page
To Professor M. Lakshmanan
To my students
To my wife, Céline, and my daughters, Alicia and Mónica

Preface
Science toys are generally a source of entertainment, display surprising ac-

tions, decorate houses and offices and can be played with for hours. Such
toys are fascinating to the children, high school and college students, teach-
ers and scientists. Many great scientists were captivated by toys − Ludwig
Prandtl, Wolfgang Pauli, Niels Bohr, Gaspard-Gustave de Coriolis, James
Clerk Maxwell, Michael Faraday to just mention a few. Study of toys
leads to scientific exploration, engineering applications, technological de-
velopments, permanently attract children and students to the excitement
of science and paves the way for a promising career in science. Interestingly,
most of the science toys are based on the principles of physics.
A difficulty in teaching subjects like mechanics and electricity and mag-
netism is simulating students to probe and understand the behaviour of
objects of everyday life. Science toys are helpful for this. With the use
of simple toys, abstract physical concepts and statements can be illus-
trated and many physical qualitative interconnections can be well estab-
lished. Moreover, the demonstration of many fundamentals of physics and
engineering through the working principles of popular toys is inexpensive,
quickly reaches the senses and inspire the students better learning and more
discoveries. The systematic way of setting up of theoretical model equations
for the toys provides a remarkable experience to students on construction of
mathematical model equations to physical and engineering systems. Exper-
iments with a great variety of toys were made in microgravity environment
of space by different space shuttle missions for the purpose of testing some
basic laws of physics.
A course on The Physics of Toys designed based on this book can be
taught as a full course at any level and even to the students who have never
underwent a physics course. Further, the toys can be used to illustrate
vii
viii Understanding the Physics of Toys: Principles, Theory and Exercises
various concepts and principles in different branches of physics and engi-

neering including the current research topics. Some toys are recommended
to kids to keep them calm, focus, listen and participate by mental health
counselors and therapists.
Considering the above and catering to the needs of graduate and master-
level programme students in physics and engineering the present book cov-
ers more than 40 wide range of popular toys. For each toy the presentation
covers various features including history, construction, working principle,
theoretical model, a solved problem and 5 − 10 exercises. The mechan-
ical toys presented in this book are useful for teaching centre of mass,
forces, energy, momentum, conservation of energy and momentum, stabil-
ity of equilibrium points, wave propagation and types of simple motions.
Spinning toys are suitable for addressing the notions of moment of iner-
tia, centripetal force, torque, angular momentum, friction, role of centre
of mass, unexpected effects of minute disturbances, various rotational mo-

tions and conversion of oscillations into rotations and one form of energy to
another form. Flying and throwable toys are helpful to describe the basis
of the applied aviation physics, influence of drag force, pressure difference,
lift force and Bernoulli’s principle. The toys working with the principles of
heat and thermodynamics are simple things to illustrate blackbody radi-
ation and absorption, capillary effect, liquid-vapour evaporation, thermal
diffusion and energy conversion. The electric and magnetic toys are very
thoughtful to demonstrate force versus energy, electromotive force, escape
velocity, conversion of magnetic energy to kinetic energy, magnetic dipole
interaction, influence of applied voltage, corona discharge, triboelectricity,
electrostatic induction etc.
The book contains 8 parts. Part-I reviews the basic concepts required
for the understanding of functioning of the various toys. Part-II deals
with the mechanical toys such as roly-poly, seesaw, Newton’s cradle, slinky,
woodpecker and Cartesian diver. Spinning toys are considered in Part-III.
Particularly, the fascinating spinning top, tippe top, PhiTOP, Euler’s disk,
fidget spinner, rattleback, hurricane balls, the notched stick, gyroscope,
the buzzer, yo-yo, astrojax and hula hoop are covered. Part-IV presents
flying toys, namely, balsa gliders, mangus glider and kite. The throwable
toys frisbee, boomerang, skipping stones and bouncing popper are covered
in Part-V. The toys drinking bird, putt-putt boat and Crookes radiometer
working under the principles of heat and thermodynamics are treated in the
next part. Part-VII is devoted to the electric and magnetic toys. The toys
Gauss riffle, the Levitron, an electric train, a simple electromagnetic train,
Preface ix
fun-fly stick and plasma ball are discussed. The last part, Part-VIII,
presents briefly the features of certain other popular toys including bal-
ancing toys, gyro-ring, toy guns, floating ping-pong ball, helicopter toy,
pinwheel, tornado bottle, magnetic levitation of iron balls, magnetic seal
and ball, simple DC motors and kaleidoscope.
We are thankful to K.P.N. Murthy, K. Murali, P. Philominathan and
V. Chinnathambi for their suggestions. We extend our thanks to our fam-
ily members for their great support and cooperation during the course of
preparation of this work.
S. Rajasekar
School of Physics
Bharathidasan University
Tiruchirapalli 620024
India
R. Velusamy (Retired)
Department of Physics
Ayya Nadar Janaki Ammal College
Sivakasi 626124
India
Miguel A.F. Sanjuán
Department of Physics
Universidad Rey Juan Carlos
28933 Móstoles, Madrid
Spain

Contents
Preface vii
Part I: Introduction 1
1. Fundamental Concepts 3
1.1 Kinematic Quantities of Motion . . . . . . . . . . . . . . . 4
1.2 Moment of Inertia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
1.3 Dynamics: Equations of Motion and
Conservation Laws . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
1.4 Euler Angles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
1.5 Types of Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
1.6 Friction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
1.7 Lagrangian Dynamics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
1.8 Equilibrium Points and Their Stability Analysis . . . . . . 18
1.9 Bernoulli’s Principle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
1.10 Laws of Electromagnetism . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
1.11 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
1.12 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
1.13 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
Part II: Mechanical Toys 27

1. Roly-Poly 29
1.1 Type-I and II Balancing Toys . . . . . . . . . . . . . . . . 30
1.2 Centre of Gravity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
1.3 Analysis of a Model of the Roly-Poly . . . . . . . . . . . . 32
1.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
xi
xii Understanding the Physics of Toys: Principles, Theory and Exercises
1.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
1.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
2. Seesaw 39
2.1 Machines . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
2.2 Some Basics of Seesaw . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
2.3 A Theoretical Model of Seesaw . . . . . . . . . . . . . . . 44
2.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
2.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
2.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
3. Newton’s Cradle 51
3.1 Arrangement of a Cradle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
3.2 Working Principle of the Newton’s Cradle . . . . . . . . . 53
3.3 Number of Balls Ejected From the Cradle . . . . . . . . . 55

3.4 Duration of Collision . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
3.5 A Two-Body Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
3.6 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58
3.7 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
3.8 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
4. Falling Slinky 61
4.1 Mathematical Model of a Slinky . . . . . . . . . . . . . . . 62
4.2 Illustration of Falling of the Slinky . . . . . . . . . . . . . 67
4.3 Falling Elastic Bars . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
4.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
4.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71
4.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
5. Walking Slinky 75
5.1 Walking Behavior of a Slinky . . . . . . . . . . . . . . . . 75
5.2 Rate of Walking Down the Stairs . . . . . . . . . . . . . . 77
5.3 Slinky Whistlers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
5.4 Some Applications of a Slinky . . . . . . . . . . . . . . . . 79
5.5 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
5.6 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
5.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
Contents xiii
6. Woodpecker 83
6.1 A Theoretical Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84
6.2 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
6.3 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
6.4 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
7. Cartesian Diver 91
7.1 Gas Laws, Buoyant Force and Archimedes’ Principle . . . 92
7.2 Methods of Constructing Cartesian Divers . . . . . . . . . 94
7.3 Change in Pressure Necessary for Irreversible Sinking . . . 95
7.4 Expression for the Critical Height hc . . . . . . . . . . . . 98
7.5 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98
7.6 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98
7.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
Part III: Spinning Toys 101
1. Top 103
1.1 Playing with the Spinning Top . . . . . . . . . . . . . . . 105
1.2 Rotation of a Spinning Top . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
1.3 Effects of Height of the CoM and Weight of the Top . . . 107
1.4 Theoretical Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108
1.5 Motion of the Spinning Top . . . . . . . . . . . . . . . . . 115
1.6 Stability of the Spinning Top . . . . . . . . . . . . . . . . 118
1.7 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119
1.8 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
1.9 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
2. Tippe Top 123

2.1 Motion of a Tippe Top . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
2.2 Role of Friction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
2.3 A Simple Model for Turn Over of a Tippe Top . . . . . . 128
2.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131
2.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
2.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 133
xiv Understanding the Physics of Toys: Principles, Theory and Exercises
3. PhiTOP 135
3.1 Geometry and Notation of the Spinning Object . . . . . . 137
3.2 Dynamical Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139
3.3 Equation of Motion for θ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140
3.4 Steady Precession . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141
3.5 Rising of a PhiTOP . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142
3.6 Rising of a Spinning Egg . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143
3.7 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145
3.8 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146
3.9 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146
4. Euler’s Disk 149

4.1 Euler’s Disk in Rolling Motion . . . . . . . . . . . . . . . 151
4.2 Finite-Time Singularity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154

4.3 Friction at Small Angle and Finite-Time Singularity . . . 154
4.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
4.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 157
4.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 158
5. Fidget Spinner 159

5.1 Physics of the Fidget Spinner . . . . . . . . . . . . . . . . 161
5.2 Spin Time of a Fidget Spinner . . . . . . . . . . . . . . . . 162
5.3 Calculation of the Moment of Inertia . . . . . . . . . . . . 163
5.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165
5.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165
5.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 166
6. Rattleback 167
6.1 Spin Reversal Requirements . . . . . . . . . . . . . . . . . 168
6.2 Equation of Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
6.3 Rattleback with a Symmetric Distribution of Mass . . . . 171
6.4 Rattleback with an Asymmetric Distribution of Mass . . . 172
6.5 Inertial Asymmetry and Rotation of the Principal Moment
of Inertia Axes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
6.6 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175
6.7 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175
6.8 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 176
Contents xv
7. Hurricane Balls 177

7.1 Qualitative Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 178
7.2 Quantitative Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181
7.3 Role of Ω on the Steady State Solution . . . . . . . . . . 184
7.4 Two Balls Separated by a Distance . . . . . . . . . . . . . 184
7.5 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185
7.6 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185
7.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 186
8. Gee-Haw Whammy-Diddle (The Notched Stick) 187

8.1 Physical Explanation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 188
8.2 A Theoretical Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 190
8.3 Gravity-Spinning Magnet . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195
8.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195

8.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 196
8.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 196
9. Gyroscope 199
9.1 Tricks with the Chandler Gyroscope . . . . . . . . . . . . 200
9.2 A Four-Mass Gyroscope Model . . . . . . . . . . . . . . . 202
9.3 Dipping of Gyroscope and its Precession Motion . . . . . 205
9.4 Stability Analysis of the Gyroscopic Motion . . . . . . . . 207
9.5 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209
9.6 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209
9.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210
10. The Buzzer 211

10.1 Theoretical Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 213
10.2 Twisting Torque . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 216
10.3 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 217
10.4 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 217
10.5 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 218
11. Yo-Yo 219

11.1 Linear and Rotational Motions . . . . . . . . . . . . . . . 220
11.2 Physical Mechanism of Working of Yo-Yo . . . . . . . . . 222
11.3 Motion of the Unwinding Yo-Yo . . . . . . . . . . . . . . . 223
11.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 228
xvi Understanding the Physics of Toys: Principles, Theory and Exercises
11.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229

11.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229
12. Astrojax 231

12.1 Orbital Motions of a Ball of an Astrojax . . . . . . . . . . 232
12.2 Some Other Tricks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234
12.3 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234
12.4 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235
12.5 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235
13. Hula Hoop 237

13.1 Hula Hoop is a Sport/Game . . . . . . . . . . . . . . . . . 238
13.2 Physical Basis of the Hula Hooping Skill . . . . . . . . . . 239
13.3 Theoretical Study . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 240
13.4 Stability Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 242

13.5 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 243
13.6 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244
13.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244
Part IV: Flying Toys 247
1. Balsa Gliders 249

1.1 Aerodynamic Forces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 250
1.2 How Does a Glider Fly? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 251
1.3 Significant Factors of Bulsa Gliders . . . . . . . . . . . . . 253
1.4 Determination of Glide Angle and Lift and
Drag Forces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253
1.5 Maximum Time Aloft . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254
1.6 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255
1.7 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255
1.8 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 256
2. Magnus Glider 257

2.1 Magnus Force . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 259
2.2 Vector Potential for Incompressible Irrotational Flow . . . 260
2.3 Theoretical Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 262
2.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 268
2.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 268
2.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 270
Contents xvii
3. Kite 271
3.1 Forces Acting on a Kite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272
3.2 The Four Phases of Flight . . . . . . . . . . . . . . . . . . 274
3.3 A Physical Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 275
3.4 Physics of Kite Strings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 278
3.5 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 280
3.6 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 280
3.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 281
Part V: Throwable Toys 283

1. Frisbee 285
1.1 How Does a Frisbee Fly? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 286
1.2 Gyroscopic Stability . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 288
1.3 Theoretical Treatment . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 289

1.4 Numerical Simulation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 291
1.5 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 293
1.6 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 293
1.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 294
1.8 Program . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 295
2. Boomerang 297
2.1 Throwing a Boomerang . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 298
2.2 Forces Acting on a Boomerang . . . . . . . . . . . . . . . 300
2.3 Why Does a Boomerang Fly? . . . . . . . . . . . . . . . . 301
2.4 Crescent Shape of the Boomerang and its Stability . . . . 303
2.5 How Does a Boomerang Come Back? . . . . . . . . . . . . 303
2.6 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 304
2.7 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 305
2.8 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 306
3. Skipping Stones 307

3.1 Why and How Do Stones Skip Across the Water? . . . . . 309
3.2 Mathematical Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 310
3.3 Maximum Number of Skips and the Bounce-Off
Condition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 313
3.4 Trajectory of the Skipping Stone . . . . . . . . . . . . . . 316
3.5 The Need to Spin the Stone and the Magic
Value of α . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 317
xviii Understanding the Physics of Toys: Principles, Theory and Exercises
3.6 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 319

3.7 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 319
3.8 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 320
4. Bouncing Popper 321

4.1 Explanation of High Bouncing of a Popper . . . . . . . . . 322
4.2 Calculation of Initial Speed and the Time to Rise
to a Maximum Height . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 323
4.3 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325
4.4 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325
4.5 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325
Part VI: Heat and Thermodynamic Toys 327

1. Drinking Bird 329
1.1 Description of the Drinking Bird Setup . . . . . . . . . . . 330

1.2 Working and Performance of the Toy . . . . . . . . . . . . 331
1.3 Period of Oscillation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 332
1.4 Sunbird . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 335
1.5 Drinking Bird of Second Kind . . . . . . . . . . . . . . . . 336
1.6 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 336
1.7 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 337
1.8 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 337
2. Putt-Putt Boat 339

2.1 Principle of Operation of the Putt-Putt Boat – Cyclic
Ejection and Suction of Water . . . . . . . . . . . . . . . . 341
2.2 Origin of the Putt-Putt Sound and the Need of
Two Pipes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 342
2.3 Mechanism of Propulsion . . . . . . . . . . . . . . . . . . 343
2.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 344
2.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 345
2.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 346
3. Crookes Radiometer 347

3.1 Working Principle of the Radiometer . . . . . . . . . . . . 349
3.2 Radiometric Forces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 350
3.3 Thermodynamic Explanation . . . . . . . . . . . . . . . . 352
Contents xix
3.4 Backward Motion of Vanes . . . . . . . . . . . . . . . . . . 353

3.5 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 354
3.6 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 355
3.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 356
Part VII: Electric and Magnetic Toys 357

1. The Gauss Rifle 359
1.1 Working of a Gauss Rifle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 360
1.2 Optimization of a Single Stage Gauss Rifle . . . . . . . . . 362
1.3 Maximum Kinetic Energy for N Successive Rifles . . . . . 363
1.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 365
1.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 365
1.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 365
2. The Levitron 367

2.1 Qualitative Analysis of Levitation . . . . . . . . . . . . . . 368
2.2 Dynamical Origin of Stable Float . . . . . . . . . . . . . . 370
2.3 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 375
2.4 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 377
2.5 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 377
3. Electric Train 379

3.1 Mechanical Description . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 379
3.2 Equations of Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 381
3.3 Determination of the Parameters . . . . . . . . . . . . . . 384
3.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 385
3.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 386
3.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 386
4. A Simple Electromagnetic Train 387

4.1 Principle of Working . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 388
4.2 Forces Opposing the Motion of the Train . . . . . . . . . . 390
4.3 Forces on the Train . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 393
4.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 395
4.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 396
4.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 396
xx Understanding the Physics of Toys: Principles, Theory and Exercises
5. Fun-Fly-Stick 397
5.1 Triboelectricity, Electrostatic Induction,
Corona Discharge . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 399
5.2 Operation Inside the Stick . . . . . . . . . . . . . . . . . . 400
5.3 Floating of a Fun-Flyer . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 402
5.4 Some Other Fun Activities with the Fun-Fly-Stick . . . . 403
5.5 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 404
5.6 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 404
5.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 405
6. Plasma Ball 407

6.1 Description . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 408
6.2 Some Fun Tricks With a Plasma Globe . . . . . . . . . . . 409
6.3 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 410
6.4 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 410

6.5 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 410
Part VIII: Miscellaneous Toys 413

1. Some Other Toys 415
1.1 Balancing Toys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 415
1.2 Gyro-Ring . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 420
1.3 Toy Guns . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 422
1.4 Floating a Ping-Pong Ball . . . . . . . . . . . . . . . . . . 424
1.5 Simple Helicopter Toys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 426
1.6 Pinwheel . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 429
1.7 Tornado Bottle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 431
1.8 Magnetic Levitation of Iron Balls . . . . . . . . . . . . . . 432
1.9 Magnetic Seal and Ball . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 436
1.10 Simple DC Motors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 437
1.11 Kaleidoscope . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 440
1.12 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 442
1.13 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 442
1.14 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 445
Index 447
1
Part I: Introduction

Chapter 1
Fundamental Concepts
Everything in the universe is in motion. Study of motion is called

mechanics. There are several laws that explain the motion and causes
for the changes of motion of bodies. To understand and study motions one
must know many quantities like displacement, velocity, rotational angle,
linear momentum, angular momentum, force, torque, linear acceleration,
angular acceleration, potential energy, kinetic energy, work done, power,
etc. One must become familiar with laws governing the motion of bodies.
To study the motion of the objects, one has to learn how to setup the
equations of motion and solve them. One must know how to interpret
the solutions of the equations of motion. Bernoulli’s principle is useful to
understand the flight of flying toys.
There are different types of motion, from simple to very complicated
ones. Dynamical systems including toys can exhibit translational, rota-
tional, rolling, slipping, oscillatory, spinning, precession, nutation and many
more types of motion. As a toy is simply a machine, the working of it can
be explained only by the understanding of the motion of the toy. We can
say that the physics of a toy is just the study of motion of that toy. There-
fore, we give a brief introduction to the fundamental concepts involved in
the motion of objects in this chapter.
All motions are described relative to a frame of reference of a coordinate
system. Choosing a proper coordinate system will simplify the mathemat-
ics of solving the equations of motion of the bodies. We must also know
how to relate a laboratory coordinate system with the body centred coor-
dinate system attached with the moving body. All toys interact with their
surroundings. Therefore, we must know how does the interaction of a toy
with its surrounding affect its working. Though many toys look simple and
seem to have simple motions, it is quite difficult to explain their working
3
4 Understanding the Physics of Toys: Principles, Theory and Exercises
with simple theories and explanations. The function of certain toys are
governed by the various laws of electricity and magnetism. The dynamics
of toys is often modelled by appropriate model equations. Usually these
model equations are ordinary differential equations, particularly, nonlinear
equations. Systematic general methods are not available to construct exact
analytical solutions for nonlinear differential equations. Therefore, one may
look for steady state solutions (equilibrium points) and analyse their sta-
bility under weak perturbations. Stability analysis is useful, for example,
in the study of toys such as gyroscope, Levitron, hurricane balls, gee-haw
whammy-diddle and hula hoop, just to mention a few. We review these in
the present chapter.
1.1 Kinematic Quantities of Motion

Kinematics of motion of a body refers to the description of the position,

orientation and their changes with respect to time. Coordinate systems are
needed to represent the position of the body and orientation. For exam-
ple, if the Cartesian coordinate system (x, y, z) along the three mutually
perpendicular directions are chosen then the position vector r of the body
with respect to the origin can be given as
r = xi + yj + zk. (1.1)
The displacement between two points (x1 , y1 , z1 ) and (x2 , y2 , z2 ) can be
given as
r = r2 − r1 = (x2 − x1 )i + (y2 − y1 )j + (z2 − z1 )k. (1.2)
For a body in motion r changes with time. The rate of change of dis-
placement is called the velocity of the body v = dr/dt = ṙ. The magnitude
of v is called the speed of the body. A body is said to be in uniform mo-
tion if its velocity is constant with respect to time. For nonuniform motion
velocity changes with time. The rate of change of velocity is called linear
acceleration a = dv/dt. The product of the mass and velocity is called the
linear momentum of the body denoted as p = mv. The rate of change of
linear momentum dp/dt is the force F acting on the body.
A rotating body is also a moving body. The rotation angle θ is measured
with respect to the direction of a rotating vector with respect to a reference
direction attached to a coordinate system. So, just like the linear velocity,
we define the angular velocity ω as the rate of change of angle θ as ω =
dθ/dt. Any rotation has to take place in a plane perpendicular to an axis
Fundamental Concepts 5
of rotation. The angular velocity ω is taken as the direction of the axis

of rotation perpendicular to the plane in which the rotation takes place.
The rate of change of the angular velocity gives the angular acceleration
α = dω/dt.
We get the linear momentum by multiplying the linear velocity by mass
m. Mass is the inertial quantity which opposes the linear motion of an
object. Similar to mass there is an inertial quantity which opposes the
rotational motion of an object. It is called the moment of inertia I. The
product of I and the angular velocity ω gives the angular momentum L =
Iω. We can prove that the moment of linear momentum is the angular
momentum L = r × p. The twisting force of a rotating body is termed as
torque τ = r × F where F is the applied force and r is the position vector.
Its magnitude is τ = rF sin θ where θ is the angle between r and F. Also,
τ = dL/dt.
The dynamics of any object can be described using the kinematic quan-
tities described above.
1.2 Moment of Inertia
Moment of inertia [1] plays the role in rotational motion that mass plays in
linear motion. Both are inertial quantities offering resistance of a body to
changes in its motion. Moment of inertia is calculated with respect to an
axis of rotation. If the axis of rotation changes, then the moment of inertia
may change. If there is a point mass m at a perpendicular distance r from
the axis of rotation, then the moment of inertia is defined as I = mr2 . If we
have a system of N particles of masses m1 , m2 , . . ., mN at perpendicular
distances r1 , r1 , . . ., rN , respectively, from the axis, then the moment of
inertia of the system is given by
N

I= mi |ri |2 . (1.3)
i=1
Suppose a solid mass of uniform density is distributed over a region, then

the summation in the above equation is replaced with an integral as

I = r2 dm, (1.4)
where dm is the elemental mass dm at a distance r from the axis of rotation.

If the mass distribution is not uniform in the solid then dm is replaced by
ρ(r)dV where ρ(r) is the density of the solid at position r.
If ICoM is the moment of inertia about an axis passing through the centre
of mass (CoM) the moment of inertia about a parallel axis at a distance
d from the axis passing through the CoM G is given by the parallel-axis
theorem as
Iparallel−axis = ICoM + md2 . (1.5)
For a plane laminar body in the x − y plane the moment of inertia about
the perpendicular axis Iz is given by the perpendicular-axis theorem as
Iz = Ix + Iy , (1.6)
where Ix and Iy are the moments of inertia of the laminar body about the
x and y-axes, respectively.
For a system of N particles of masses m1 , m2 , . . ., mN with position
vectors r1 , r2 , . . ., rN from the origin, the total angular momentum of the
body about the axis passing through the origin is given as
N
L= ri × mi ṙi
i=1
N

= mi ri × (ω × ri )
i=1
N

= mi |ri |2 ω − (ri · ω)ri
i=1
N
2
= mi xi + yi2 + zi2 (ωx i + ωy j + ωz k)
i=1
− (xi ωx + yi ωy + zi ωz ) (xi i + yi j + zi k)] . (1.7)
This equation can be written in tensor form as
⎡ ⎤ ⎡ ⎤⎡ ⎤
Lx Ixx Ixy Ixz ωx
⎣ Ly ⎦ = ⎣ Iyx Iyy Iyz ⎦ ⎣ ωy ⎦ , (1.8)
Lz Izx Izy Izz ωz
where
N N

Ixx = mi yi2 + zi2 , Iyy = mi zi2 + x2i , (1.9a)
i=1 i=1
N
N

Izz = mi x2i + yi2 , Ixy = Iyx = − mi xi yi , (1.9b)
i=1 i=1
N
N

Iyz = Izy = − mi y i z i , Izx = Ixz = − mi zi xi . (1.9c)
i=1 i=1
For a solid body with uniform density the tensor components can be written
by replacing the summation into integration as

2 2
Ixx = y + z 2 dm, Iyy = z + x2 dm, (1.10a)

2
Izz = x + y 2 dm, Ixy = Iyx = − xydm, (1.10b)

Iyz = Izy = − yzdm, Izx = Ixz = − zxdm. (1.10c)
Equation (1.8) can be written as L = Iω where I is the symmetric tensor

called moment of inertia tensor .
It is always possible to find three mutually perpendicular axes (principal
axes) in which the moment of inertia tensor is diagonal with three principal
moments of inertia I1 , I2 and I3 as
⎡ ⎤
I1 0 0
I = ⎣ 0 I2 0 ⎦ . (1.11)
0 0 I3
Moment of inertia tensor can be found in any coordinate system. Then
finding the principal moments of inertia and the principal axes become just
finding the eigenvalues and eigenvectors of the moment of inertia determi-
nant. Solving the determinant
Ixx − I Ixy Ixz
Iyx Iyy − I Iyz =0 (1.12)
Izx Izy Izz − I
will give a cubic equation in I. The three roots of the equation will give the
principal moments of inertia I1 , I2 and I3 . Corresponding to these three
eigenvalues, one can find three eigenvectors which are the principal axes for
the moment of inertia of the given solid. In most problems these three axes
would be the most preferred coordinate system to setup the equations of
motion.
Solved Problem 1:
Consider a hollow rod of length L and mass M . Two beads of mass m
each with negligible size are kept at the centre initially. The rod rotates
with respect to the centre vertical axis with angular velocity ω0 when the
beads are at the centre of the rod. What will be the angular velocity of the
rod when the two beads move to the two ends of the rod? The moment of
inertia of the rod of length L and mass M through the centre vertical axis
is M L2 /12.
As no external torque acts the angular momentum is conserved. Therefore,

1
Li = I0 ω0 = M L 2 ω0 (1.13)
12
and
Lf = Iω. (1.14)
Using the parallel-axis theorem we obtain
2 2
1 2 L L M m
I= ML + m +m = + L2 . (1.15)
12 2 2 12 2
As the angular momentum is conserved Li = Lf . That is

1 M m
M L 2 ω0 = + L2 ω (1.16)
12 12 2
which gives
M ω0
ω= . (1.17)
M + 6m
1.3 Dynamics: Equations of Motion and Conservation Laws
Equations of motion for dynamics are mathematical equations relating the

kinetic quantities like displacement, velocity, linear momentum, linear ac-
celeration, angle of rotation, angular velocity and angular acceleration with
dynamic quantities like force, torque, energy, work and power.
The first law of Newton states that every body continues in a state of rest
or in uniform motion along a straight-line unless compelled by an external
force acts on that body to change that state. So, force is a dynamical
quantity which changes the state of rest or uniform motion of a body along
a straight-line. The force is defined by the second law of motion which
states that the rate of change of linear momentum is proportional to the
force acting on the body, dp/dt = kF. The units of p and F are chosen in
such a way that k is made unity. Therefore, the Newton’s second law gives
dp/dt = F. For a system of N particles we write
dpi
= Fi , i = 1, 2, . . . , N. (1.18)
dt
A couple is defined as two equal and opposite forces acting at a distance
separation r. The torque is defined as the moment of the force τ = r × F.
The rate of change of angular momentum of a rotating body is given by
dL/dt = τ . dp/dt = F is the equation of motion of a body for its linear
motion and dL/dt = τ is the equation of motion for the rotational motion.
If we know the forces acting on the body, then dp/dt = F can be solved to
find all the kinetic quantities of the particle like position and momentum
as a function of time. Thus, the force acting on the system must be known
to study the dynamics of the body.
Another important quantity associated with the motion of a body is
the energy of the body. Energy is a scalar quantity associated with the
motion of the body and its position. The kinetic energy is the energy
associated with the motion of the body. It is given by K.E. = 21 mv 2 for
translational motion and K.E. = 12 Iω 2 for rotational motion of a body. The
energy associated with a body due to its position is called potential energy.
Energy can be given to a body or extracted from it by doing work by an
external force. Work is defined as W = F · r or W = τ · θ. If energy is
transferred to the body then W is positive and if energy is extracted from
the body then W is negative.

The work done by a force on a body is stored as potential energy, for
example, if a body of mass m is lifted to a height h against the gravitational
force mg then the work done mgh is the potential energy of a body. Total
energy of a body is given by E = K.E. + P.E.. For a system of many
particles the total energy is the sum of the potential and kinetic energies
of each particle. The rate of doing of work is called power P = dW/dt. If
the total work done on a body over a closed path in a force field is zero
then the force is called conservative force. Gravitational force, electric and
magnetic forces are all conservative forces. Any conservative force can be
given as a negative gradient of a scalar function as F = −∇V where V is
the potential energy at the point.
If a system does not interact with its environment and remains isolated
then certain mechanical properties of the system do not change with time.
Such quantities are called constants of motion and they are said to be
conserved . In mechanics the total energy, total linear momentum and total
angular momentum are all conserved for an isolated system. Interaction
within particles of the system will not change these quantities.
Energy is defined as the capacity to do work. It exists in various forms.
But one type of energy can be converted to another form. As long as
no energy is given to the system or extracted from the system, the total
energy of all the particles of the system will be always constant. Just like
the vector sum of the total linear momentum is conserved, the total vector
sum of angular momentum is also conserved. These conservation laws help
to make certain predictions about the motion of the particles of a system.
(a) Z, z (b) Z, z (c) Z, z

z z y
φ z
θ y ψ y
y θ y ψ y
φ
Y Y Y
φ θ ψ x
X X X
x x,x x,x
Fig. 1.1: Three transformations of the coordinate system (X, Y, Z) to the
system (x, y, z). (a) φ-rotation. (b) θ-rotation. (c) ψ-rotation.
1.4 Euler Angles
Euler angles are very useful to describe the motion of a rigid body that
rotates about a single point [2-4]. They are particularly useful to study
the motions of a gyroscope or a top. They can also be used to explain the
motion of an aircraft which rotates about its CoM. To specify the angular
orientation of a rigid body, we need three independent angles. These three
angles, called Euler angles, are obtained by three transformations of coor-
dinate axes, from a fixed coordinate system (X, Y, Z) to a three mutually
perpendicular body centred coordinate system (x, y, z). The body centred
axes are the principal axes of the moment of inertia tensor of the body.
Consider the three fixed axes (X, Y, Z) system rotated about an angle φ
with respect to the Z-axis to get new axes (x , y , z ) as shown in Fig. 1.1a.
The transformation between (x , y , z ) and (X, Y, Z) can be given as
⎡ ⎤ ⎡ ⎤⎡ ⎤ ⎡ ⎤
x cos φ sin φ 0 X X
⎣ y ⎦ = ⎣ − sin φ cos φ 0 ⎦ ⎣ Y ⎦ = [ Tφ ] ⎣ Y ⎦ . (1.19)
z 0 0 1 Z Z
Next, we rotate about the x axis into the (x , y , z ) system as shown in
Fig. 1.1b. The transformation equation for θ-rotation can be given as
⎡ ⎤ ⎡ ⎤⎡ ⎤ ⎡ ⎤
x 1 0 0 x x
⎣ y ⎦ = ⎣ 0 cos θ sin θ ⎦ ⎣ y ⎦ = [ Tθ ] ⎣ y ⎦ . (1.20)
z 0 − sin θ cos θ z z
The final rotation of angle ψ about the z axis will bring the (x , y , z )
system into the body fixed axis system (x, y, z) as shown in Fig. 1.1c. The
transformation equation for ψ rotation is given as
⎡ ⎤ ⎡ ⎤ ⎡ ⎤ ⎡ ⎤
x cos ψ sin ψ 0 x x
⎣ y ⎦ = ⎣ − sin ψ cos ψ 0 ⎦ ⎣ y ⎦ = [ Tψ ] ⎣ y ⎦ . (1.21)
z 0 0 1 z z
The final transformation from the laboratory fixed coordinate system

(X, Y, Z) to the body fixed rotating system (x, y, z) is obtained using the
Eqs. (1.19)-(1.21) as
⎡ ⎤ ⎡ ⎤
x X
⎣ y ⎦ = [ Tψ ] [ T θ ] [ Tφ ] ⎣ Y ⎦ . (1.22)
z Z
T = [ Tψ ] [ Tθ ] [ Tφ ] is found by multiplying the three matrices as
⎡ ⎤
T11 T12 T13
T = ⎣ T21 T22 T23 ⎦ , (1.23a)
T31 T32 T33
where
T11 = cos ψ cos φ − cos θ sin φ sin ψ, (1.23b)
T12 = cos ψ sin φ + cos θ cos φ sin ψ, T13 = sin θ sin ψ, (1.23c)
T21 = − sin ψ cos φ − cos θ sin φ cos ψ, (1.23d)
T22 = − sin ψ sin φ + cos θ cos φ cos ψ, T23 = sin θ cos ψ, (1.23e)
T31 = sin φ sin θ, T32 = cos φ sin θ, T33 = cos θ. (1.23f)
This is the final body fixed coordinate system with angular velocities ωx ,
ωy and ωz which will be used for describing the rotational motion of the
rigid body.
1.5 Types of Motion
In this section we review some of the simple motions.
1.5.1 Linear Motion

The simplest type of motion is linear motion which is also called as recti-
linear motion. It is a one-dimensional motion along a straight line. Hence,
it can be described using just one coordinate. If there is no force acting on
the body, then the body will move with a uniform velocity along a straight
line. In a nonuniform linear motion, a force acts to change the velocity of
the body. For a body with constant mass the Newton’s equation of motion
for linear motion is given by mẍ = F . For uniform motion F = 0. Thus, we
get ẍ = 0 and x = At + B where A and B are constants to be determined
by the initial conditions. If x0 is the initial position and v0 is the initial
velocity then
x = v0 t + x0 . (1.24)
If the force is a constant then the acceleration a is constant. Then we get

ẍ = a and x = 12 at2 + Ct + D. For the initial conditions x(t = 0) = x0 and
v(t = 0) = v0 we find D = x0 and C = v0 . Then
1
x = a0 + v0 t + at2 . (1.25)
2
1 2
The kinetic energy for linear motion is given by K.E. = 2 mv .
1.5.2 Rotational Motion

A pure rotation refers to a special case of rotational motion. In a pure
rotational motion every particle of a body moves along a circle perpendic-
ular to the axis of rotation. The equations of kinematics of pure rotational
motion will be similar to that of a linear motion given by Eqs. (1.24) and
(1.25). If θ is the angle of rotation, ω the angular velocity and α the angular
acceleration then
ω(t) = ω0 + αt, (1.26)

1 2
θ(t) = θ0 + ω0 t + αt , (1.27)
2
where θ0 is the initial angle and ω0 is the initial angular velocity. The
kinetic energy due to rotational motion is given by K.E. = 21 Iω 2 where I
is the moment of inertia of the body about the axis of rotation.
1.5.3 Rolling Motion

Rolling motion is a type of motion which has both rotational and trans-
lational motions. The rotational axis and the CoM of the body are not
stationary. In pure rolling an object rolls without of slip along a flat sur-
face with its axis parallel to the surface. The point of contact of the rolling
body at the surface on which it rolls does not slip. The point of contact
is instantaneously at rest. If the friction acting at the point of contact is
large enough, then slipping will not occur. Consider a wheel pulled across a
horizontal surface by a force F as shown in Fig. 1.2a. Figure 1.2b gives the
velocity and acceleration of the body rolling without slipping. We see that
the point of contact A is at rest with respect to the surface momentarily
as it does not slip. The wheel has angular velocity ω. It rotates about the
axis perpendicular to x and parallel to the plane of the horizontal surface
passing through the contact point A. R is the radius of the wheel. If vCoM
is the velocity of the CoM and vA is the velocity of the point A with respect
to the surface, we can write
vA = −Rωi + vCoM i. (1.28)
(a) (b)
R a CoM vCoM
F
mg
Ff
N x x
A A
Fig. 1.2: (a) A force F pulls the wheel and the friction Ff is acting opposite
to the direction of motion x. (b) Velocity and acceleration of a rolling wheel
without slipping.
z θ Z
y
Y
φ ψ x
X
x
Fig. 1.3: Representation of the angles φ, θ and ψ. Also, see Fig. 1.1.
For rolling without slipping vA = 0 and vCoM = Rωi. The acceleration of

the CoM is given by
aCoM = v̇CoM = Rω̇i = R α i. (1.29)
When the static friction is absent, then the point A will not be at rest with
respect to the surface. So, only kinetic friction will act on the body. As
vA = 0 we have ω =vCoM /R and α =aCoM /R.
1.5.4 Spin, Precession and Nutation

There are other types of motion associated with the spinning of a rigid
body like a top. (X, Y, Z) is the fixed coordinate system and (x, y, z) is
the body fixed coordinate system. The Euler angles (φ, θ, ψ) which define
the orientation of the body are shown in Fig. 1.3. Suppose a torque is
applied to the body about the symmetry axis z. Then, it will spin about
N normal
force
Ff frictional F applied
force mg force
Fig. 1.4: Forces on a moving body over a surface.
that axis. If the symmetric solid body is kept with a sharp tip resting
on the surface vertically without spinning about the vertical axis, then it
will fall immediately. Now, if it is made to spin by giving a torque along
the vertical symmetry axis, then the body will start spinning. It will keep
spinning for a longer time. The frictional forces due to air and the surface
on which it spins will decrease its energy. Thus, it will soon stop spinning
and fall down due to gravity. A spinning top carries angular momentum. As
angular momentum is conserved, the symmetric body will keep on spinning
until an external torque acts on it and changes the angular momentum.
If a top is spinning about its symmetric axis at an angle θ with respect
to the vertical axis, then its CoM and its points of contact on the surface
will not be in vertical line. The force of gravity and the reaction force
will generate a couple and change the angular momentum. Due to this
change of angular momentum the top will have a precession motion about
the vertical axis Z. So, φ is called the precession angle.
In addition to this precession motion the top will have different types of
oscillatory motion due to the variation of the angle θ between two limits.
This motion in θ is called nutation. The types of nutation motion are
dependent on the initial conditions.
1.6 Friction
Friction is a force between two surfaces that are sliding or trying to slide
across one another. It acts always in the direction opposite to the direction
of the motion of the body. Friction dissipates energy and hence slows down
the motion of the moving body. The directions of the forces acting on a
moving body over a surface is given in Fig. 1.4. The normal force N is equal
to the gravitational force mg but acts in the opposite direction: N = −mg.
There are in general five types of friction: static friction, kinetic friction,
rolling friction, sliding friction and fluid friction. Static friction is the
friction which keeps a body at rest. Only when an external applied force
exceeds this static frictional force Fs the body will move. The ratio of the
static frictional force Fs to the normal force N gives the coefficient of static
friction μs = Fs /N . The maximum force of static friction does not depend
on the area of contact. The limiting friction is the highest value of the
static friction which comes into play when the object is about to slide over
the surface on which it is at rest. It depends on the nature of the material,
its eveness and its interaction with the material of the surface.
Static friction keeps the body at rest. As long as the external applied
force is less than the maximum static frictional force the body will not
move. Once the force of static friction is overcome by the external force,
the body starts moving. But a moving body in the absence of the applied
force comes into rest soon.

A frictional force acts on a moving body also. The force of kinetic
friction is what slows down the moving body. The ratio of kinetic frictional
force Fk to the normal force gives the coefficient of kinetic friction μk =
Fk /N . Generally, the kinetic frictional force will be less than the static
frictional force.
There are two types of kinetic friction. The kinetic friction acting be-
tween the object with a sliding motion and the surface is called sliding
friction. Another type of kinetic friction is the rolling friction which arises
due to rotational motion of a disc-like or any other circular object on a
surface. Usually the rolling frictional force is much less than the sliding
frictional force. Fluid friction occurs if there is a relative velocity differ-
ence between the motions of two layers of liquid or a surface.
1.7 Lagrangian Dynamics
If we have a system with N particles there will be 3N degrees of freedom

as each particle can move in three independent directions x, y, z. So, the
configuration space in which the system evolves has 3N independent coor-
dinates. Any point on the configuration space at a time t represents the
position of the N particles at the time t. The point moves in a trajectory
in the 3N dimensional configuration space in a definite curve under the
influences of the forces acting on the particles of the system. For some of
the systems the motion will be constrained to move satisfying certain con-
ditions expressed as functional equations of coordinates. These equations
are called constraint equations. The constraint equations may be of the

form
fi (r1 , r2 , . . . , rN , t) = 0 (1.30)
or of the type
fi (r1 , r2 , . . . , rN , t) = 0, (1.31)
where ri = (xi , yi , zi ). Constraint equations of type given by Eq. (1.30)
are called holonomic constraints and equations of the type of Eq. (1.31)
are called nonholonomic constraints. If time appears explicitly in the con-
straint equations, then they are called rehonomic and if time is not explicitly
present in the constraint equations they are called scleronomic.
Suppose a particle is constrained to move in a plane then the constraint
equation will be
ax + by + cz + d = 0. (1.32)
The above constraint equation makes one coordinate dependent on other
coordinates. Therefore, all the coordinates are not independent. Hence,
each constraint equation reduces the degrees of freedom of the system by
one. If there are k constraint equations, then the system will have only
n = 3N − k degrees of freedom. It is possible to study the motion of such
a system with just n = 3N − k coordinates. These coordinates are called
the generalized coordinates of the system and denoted as (q1 , q2 , . . . , qn ).
Moreover, the forces responsible for the constraint motion are not known
in advance. Consequently, these forces cannot be included in Newton’s
equations of motion. So, Lagrangian dynamics was developed to treat the
problems having constraint equations [2,3].
In Lagrangian dynamics n = 3N − k generalized coordinates
(q1 , q2 , . . . , qn ) for the system are chosen. They are all independent cor-
responding to n = 3N − k degrees of freedom. The generalized coordinates
are written in terms of coordinates of the particles
qi = qi (r1 , r2 , . . . rN , t), i = 1, 2, . . . , n. (1.33)
The inverse transformations are given by
ri = ri (q1 , q2 , . . . , qn , t), i = 1, 2, . . . , N. (1.34)
All qi are independent. But all ri are not independent due to k-constraint
equations. Lagrangian dynamics considers the motion of the system in the
configuration space (q1 , q2 , . . . , qn ). The system traverses a path in this
configuration space as a function of time.
Newtonian mechanics uses the forces to setup the equations of motion.

In Lagrangian dynamics energy functions are used. The total kinetic energy
is
N
1
T = mi |ri |2 . (1.35)
2 i=1
The potential energy is given as a function of coordinates as
V = V (r1 , r2 , . . . , rN ). (1.36)
Then, a function called Lagrangian is defined as L = T − V . Using the
transformation Eqs. (1.34) L can be converted into functions of generalized
coordinates qi and generalized velocities q̇i :
L = L(q1 , q2 , . . . , qn , q̇1 , q̇2 , . . . , q̇n ). (1.37)
One can derive the equations of motion using Hamilton’s principle of

least action. It states that the system
moves along a curve in configuration
space in which the action S = Ldt is an extremum. Hence,

δS = δ Ldt = 0. (1.38)
Using L given in Eq. (1.37) we obtain the Lagrangian equations of motion

using Eq. (1.38). The Lagrangian equations of motion are found to be

d ∂L ∂L
− = 0, i = 1, 2, . . . , n. (1.39)
dt ∂ q̇i ∂qi
Solving the n-equations given by Eqs. (1.39), we can find n-generalized
coordinates qi (t) as a function of time. Then, using the transformation
Eqs. (1.34) and the k-constraint equations the coordinates of the particle
r1 , r2 , . . . , rn can be found as a function of time.
The generalized force for the coordinates qi is defined as
N
∂rj
Qi = Fj · , i = 1, 2, . . . , n. (1.40)
j=1
∂qi
Therefore, for both conservative force and nonconservative force the gener-
alized Lagrangian equations are given as

d ∂T ∂T
− = Qi , i = 1, 2, . . . , n. (1.41)
dt ∂ q̇i ∂qi
If Qi = −cq̇i it leads to energy dissipation corresponding to a system with
frictional forces.
1.8 Equilibrium Points and Their Stability Analysis
For nonlinear systems [5] general methods are not available to construct
exact analytical solutions. However, we can easily determine all the possible
equilibrium points, also called stationary states and analyse their stability
without solving the equation of motion of a system which does not have
explicit time-dependent terms. We can always rewrite such an n-th order
ordinary differential equation into a system of n first-order equations.
1.8.1 Equilibrium Points

Consider a system of n first-order equations as
Ẋ = F(X), (1.42a)
where
X = (x1 , x2 , . . . , xn ) ∈ Rn ,
T
F = (F1 , F2 , . . . , Fn ) . (1.42b)
Equations (1.42a) have no explicit time dependence. An equilibrium point
is a state which does not change in time, that is,
Ẋ = 0 = F(X). (1.43)
The roots of the equation F(X) = 0 are the equilibrium points. We denote
an equilibrium point as X∗ . When the trajectories starting in the neigh-
bourhood of X∗ approach it asymptotically as t → ∞, then X∗ is said to
be stable. If the neighbouring trajectories move away from X∗ as t → ∞,
then it is said to be unstable.
Conditions for stability can be obtained by linear stability analysis. A
system can be subjected to a weak perturbation or a small disturbance near
an equilibrium point and one can identify the conditions for the perturba-
tion to die out. In the next subsection, for simplicity, we outline the linear
stability analysis for a two-dimensional dynamical system and then extend
it to higher-dimensional systems.
1.8.2 Stability Criteria

Consider a two-dimensional system of the form
ẋ = P (x, y), ẏ = Q(x, y). (1.44)
∗ ∗ ∗
Denote an equilibrium point of the system as X = (x , y ) so that
P (x∗ , y ∗ ) = Q(x∗ , y ∗ ) = 0. To analyse the stability of X∗ we disturb it
as
x = x∗ + ξ(t), y = y ∗ + η(t), |ξ|, |η| 1. (1.45)
Substitution of (1.45) in (1.44) gives

ẋ∗ + ξ̇ = P (x∗ , y ∗ ) + Px |x∗ ,y∗ ξ + Py |x∗ ,y∗ η
+ higher order terms in (ξ, η), (1.46a)
∗ ∗ ∗
ẏ + η̇ = Q(x , y ) + Qx |x∗ ,y∗ ξ + Qy |x∗ ,y∗ η
+ higher order terms in (ξ, η). (1.46b)
∗ ∗ ∗ ∗ ∗ ∗
Substituting ẋ = P (x , y ), ẏ = Q(x , y ) and neglecting the higher-order
terms, we obtain
ξ˙ = aξ + bη, η̇ = cξ + dη, (1.47a)
where
a = Px |x∗ ,y∗ , b = Py |x∗ ,y∗ , c = Qx |x∗ ,y∗ , d = Qy |x∗ ,y∗ . (1.47b)
From Eqs. (1.47) we obain
ξ¨ − (a + d)ξ˙ + (ad − bc)ξ = 0. (1.48)

The solution of Eq. (1.48) is
ξ(t) = Aeλ+ t + Beλ− t , (1.49a)
where
1
λ± = (a + d) ± (a + d)2 − 4(ad − bc) , ad − bc = 0. (1.49b)
2

ab
Note that λ± are the eigenvalues of the matrix M = , detM = 0
cd
where a, b, c and d are given by Eq. (1.47b). Use of the obtained solution
ξ in ξ˙ = aξ + bη gives
A(λ+ − a) B(λ− − a)
η(t) = Ceλ+ t + Deλ− t , C = , D= . (1.50)
b b
An equilibrium point is asymptotically stable if ξ(t) and η(t) → 0 as
t → ∞. From Eqs. (1.49) and (1.50) we observe that the decay of ξ and η
depends on the sign of λ± . For X∗ to be stable the real parts of both the
eigenvalues have to be negative. If at least one eigenvalue has positive real
part, then X∗ becomes unstable.
What about the stability of equilibrium points of first-order systems? For
a first-order system ẋ = P (x) we find
ξ˙ = λξ, λ = ∂P/∂x|x=x∗ . (1.51)
The solution of this equation is ξ(t) = eλt ξ(0). If λ < 0, then ξ(t) → 0 as
t → ∞ and hence x∗ is stable. For λ > 0, |ξ(t)| → ∞ as t → ∞ and x∗ is
unstable.
For a broad classification of equilibrium points into stable node/star,

unstable node/star, etc. based on the nature of the eigenvalues one may
refer to [5]. For a higher-dimensional system an equilibrium point is stable
if all the eigenvalues have negative real parts.
Solved Problem 2:
Determine the stability of the equilibrium points of the quadratic oscillator
ẍ + dẋ − αx + βx2 = 0, d, α, β > 0. (1.52)
We rewrite the given system as
ẋ = y = P, ẏ = −dy + αx − βx2 = Q. (1.53)
The equilibrium points are obtained by substituting ẋ = ẏ = 0. This gives

(x∗ , y ∗ ) = (0, 0), (α/β, 0). (1.54)
The stability determining eigenvalues are obtained from
∂P/∂x − λ ∂P/∂y
det(M − λI) = = 0. (1.55)
∂Q/∂x ∂Q/∂y − λ
(x∗ ,y ∗ )
For the given system, Eq. (1.55) becomes
−λ 1
= λ2 + dλ − (α − 2βx∗ ) = 0. (1.56)
α − 2βx∗ −d − λ
For (x∗ , y ∗ ) = (0, 0) we obtain

1
λ± = −d ± d2 + 4α . (1.57)
2
That is, λ+ > 0 while λ− < 0. As one of the eigenvalues has positive real
part the equilibrium point (x∗ , y ∗ ) = (0, 0) is always unstable.
Next, for (x∗ , y ∗ ) = (α/β, 0) we obtain
1
λ± = −d ± d2 − 4α . (1.58)
2
As both d and α are > 0 the quantity d2 − 4α is always < d2 . Therefore,
the signs of real parts of both λ+ and λ− are always negative and hence
the equilibrium point is always stable.
dx1
A1
F1
dx2 A2
F2
h1 h2
Fig. 1.5: A pipe with two different cross-sections at two different heights.
1.9 Bernoulli’s Principle
If the fluid motion is frictionless, then the conservation of energy leads to

Bernoulli’s principle. It relates the pressure of an incompressible fluid at

a point to its elevation and its speed. The Bernoulli’s principle states
that for an incompressible, non-viscous fluid, the sum of the gravitational
potential energy of elevation, the energy associated with the fluid pressure
and the kinetic energy of the fluid motion remains constant.
Consider a pipe as shown in Fig. 1.5 with two different areas of cross-
sections A1 and A2 and at two different heights h1 and h2 through which an
incompressible fluid is flowing. The pressure of the fluid and velocity at A1
area of cross-section are P1 and v1 , respectively. At A2 area of cross-section,
the pressure and velocity are P2 and v2 , respectively. Consider two sections
of same volume dV of the fluid at both ends: dV = A1 dx1 = A2 dx2 . The
sides of the tube are at elevations h1 and h2 . Since the force is given by
F = pressure × area, the work done on volume dV of the fluid is
dW = F1 dx1 − F2 dx2
= P1 A1 dx1 − P2 A2 dx2
= (P1 − P2 ) dV . (1.59)
The change in the kinetic energy on the same volume is
1 1 1
dK = m2 v22 − m1 v12 = ρdV v22 − v12 . (1.60)
2 2 2
The change in the potential energy for the same volume dV is
dU = m2 gh2 − m1 gh1 = ρdV g (h2 − h1 ) . (1.61)
From conservation of energy, we get dW = dK + dU , that is,
1
(P1 − P2 ) dV = ρdV v22 − v12 + ρdV g (h2 − h1 ) . (1.62)
2
This equation can be rewritten as

1 1
P1 + ρv12 + ρgh1 = P2 + ρv22 + ρgh2 . (1.63)
2 2
This is the Bernoulli’s equation which can be given as
1
P + ρv 2 + ρgh = a constant . (1.64)
2
When the elevation h is constant, then an increase in velocity v will reduce
the pressure at that point.
1.10 Laws of Electromagnetism
The operation of toys such as an electric train, Levitron, Gauss rifle and
simple DC motors are based on the laws of electromagnetism [6,7]. There-
fore, in this section we discuss the electromagnetic laws such as Faraday’s

law of induction, Lenz’s law, Biot-Savart law, eddy current and Lorentz
force.
Faraday’s law of induction is a fundamental law of nature discovered
by Michael Faraday in 1831. It is one of the four Maxwell’s equations
which describes all electromagnetic phenomena of nature. Faraday’s law of
induction states that any change in magnetic flux linked to a closed coil of
wire induces an voltage in the coil. If the magnetic flux in the coil changes
by dφ in time dt, then the induced emf E is given by E = −dφ/dt. The
negative sign in the Faraday’s equation comes due to Lenz’s law. Lenz’s law
states that the polarity of the induced emf gnerated by a change of magnetic
flux is such that it generates a current whose magnetic field is in a direction
that opposes the change that the original magnetic field produced.
Another consequence of Faraday’s law of induction is the eddy current
generated in a conductor due to changing magnetic field. These currents
circulate like a swirling eddies in a stream on the conductors. They flow
in closed loops perpendicular to the plane of the magnetic field. This eddy
current will produce its own magnetic field. According to Lenz’s law, this
magnetic field will oppose the change of magnetic field which created it. So,
the eddy currents create resistance which are used in eddy current breaking
of many devices like rotating power tools and roller coasters. In the toy
electromagnetic train also it opposes the motion of the train.
Current is the source of magnetic field. Biot-Savart law gives the mag-
netic field B produced by a current carrying circuit. Suppose a steady
current I flows through an elemental length dl of a circuit. The magnetic
field due to this current element Idl is given by Biot-Savart law as

μ0 Idl × r1
dB(r) = , (1.65)
|r|2
where r1 = r/|r| is the unit vector of the vector r connecting the current
element and the observation point of B. The total field due to the whole
circuit is obtained by integrating over the whole wire length of the circuit as

μ0 Idl × r1
dB = . (1.66)
4π wire |r|2
Solved Problem 3:
A circular loop of radius R carries a current I. Find the magnetic field at
its centre.
We have
μ0 Idl × R
dB = . (1.67)
4π R3
As dl and R are perpendicular and dl = Rdθ we write
μ0 IR2 dθ μ0 Idθ
dB = z= z, (1.68)
4π R3 4π R
where z is the direction perpendicular to the plane of the loop containing
dl and R vectors. Then,
2π
μ0 I μ0 I
B= z dθ = z. (1.69)
4π R 0 2R
Lorentz force is the force exerted on a charged particle of charge q mov-
ing with velocity v through an electric field E and magnetic field B. This
electromagentic force is given by
F = qE + qv × B. (1.70)
The magnetic force acts only on moving charges. Since a current represents
a movement of charges in the wire the magnetic force will act on these
charges. If a charge dq flows through the wire in time dt and if the velocity
of the charges is dX /dt, then the magnetic force given by Lorentz force on
a circuit carrying element dX can be given as
dX dq
dF = dqv × B = dq ×B= dX × B = IdX × B. (1.71)
dt dt
The force dF acts perpendicular to both dX and B. The total force on
the wire carrying current can be found by integrating Eq. (1.71) over the
length of the wire as

F= IdX × B. (1.72)
wire
1.11 Conclusion
Only the basic concepts connected with the study of working of toys con-
sidered in this book have been discussed here. The study of motion of
objects requires very advanced mathematical techniques in setting of the
equations of motion and solving them. The study of motion of a system
with many bodies will be still more complicated. The mathematical tech-
niques needed to solve such systems are quite advanced and still only a very
limited number of problems can be exactly solved.
Solving many mechanical problems need many different approximation
methods and numerical techniques. Only a few fundamental types of mo-
tion has been discussed in this chapter. But there are many types of com-
plicated motions like orbital motion for central forces, periodic motions,
chaotic motions, irregular but nonchaotic motion etc. [5,8,9]. Mechanics
deals with all types of motion. One has to learn various advanced mathe-
matical techniques, approximation methods and computational techniques
for solving the mechanical problems. Interpreting the solutions is also not
a simple task.
1.12 Bibliography
[1] R. Feynman, R. Leighton and M. Sands, The Feynman Lectures on

Physics, Vol. I (California Institute of Technology, California, 2013)
(online edition).
[2] H. Goldstein, C. Poole and J. Safko, Classical Mechanics (Addison
Wesley, New York, 2001) 3rd edition.
[3] J.R. Taylor, Classical Mechanics (University Science Books, California,
2004).
[4] P. Kim, Rigid Body Dynamics for Beginners (CreateSpace Independent
Publsihing Platform, California, 2013).
[5] M. Lakshmanan and S. Rajasekar, Nonlinear Dynamics: Integrability,
Chaos and Patterns (Springer, New York, 2002).
[6] D.J. Griffiths, Introduction to Electrodynamics (Cambridge University
Press, Cambridge, 2017) IVth edition.
[7] J.D. Jackson, Classical Electrodynamics (John Wiley, New York, 1998)
3rd edition.
[8] S.H. Strogatz, Nonlinear Dynamics and Chaos: With Applications to
Physics, Biology, Chemistry, and Engineering (CRC Press, Boca Raton,
2014) 2nd edition.
Another random document with
no related content on Scribd:
Hän sai kaikki, mitä tahtoi, ja hän teki kaikki mitä tahtoi, nyt kuten
ennenkin, mutta se ei estänyt, että alituiset kuvaukset siitä,
minkälaista hänen elämänsä voisi olla, ajoivat hänet sohvalta
metsään ja että hän, kerran sinne päästyään, makasi ja uinaili
puiden suhinassa kunnes — ainakin muutamiksi tunneiksi —
onnistui unohtamaan suhinan kotona.
Ennen ei Viktorine ymmärtänyt kuinka onneton ja vaarallinen

hänen miehensä luonne ja olento oli, erittäinkin perheenisälle, mutta
nyt hän ymmärsi sen, ja nyt hän rupesi aina enemmän ja enemmän
pelkäämään, ettei se koskaan muuttuisikaan.
Ja kuinka paljon syytä hänellä olikaan pelätä!
Viktorinen hitaus ja välinpitämättömyys oli ollut hänen ujon,

lempeän ja itseensä sulkeutuneen luonteensa ulkokuori, luonteen,
joka joutuneena väärään asemaan ei ymmärrä eikä osaa auttaa
itseään, kunnes toiset luonnonlahjat ovat kypsyneet tai olosuhteet
pakottaneet ne esiin.
Wilhelmin velttous taas johtui tottumuksesta ja luonteen

heikkoudesta; ja kun Viktorine iloitsi työtä tehdessään ja ajatellen
sitä hyötyä, jota hän sillä voi tuottaa, pelkäsi Wilhelm työntekoa ja
pakkoa olla hyödyllinen.
Mutta nykyään ei hän läheskään aina heittäytynyt ilman taistelua

velttoon mukavuuselämäänsä.
Häntä liikutti suuresti, niin aivan vakavastikin se kestävyys, jota

Viktorine taloustehtävissä yhä osoitti; ja vielä paljon enemmän liikutti
häntä tuo sanomaton hyvyys, ihmeteltävä kärsivällisyys, jolla
Viktorine sieti katkeraa kohtelua, mikä hänen osakseen aina tuli,
vaikka hän olisi tehnyt kuinka tahansa.
Viktorine istui niin mielellään ompelemassa sivurakennuksessa,

kun Wilhelm oli siellä, ja kuitenkin, jos häntä kutsuttiin jonnekin
vaikka kuinka monta kertaa, juoksi hän yhtä auliisti sieltä; ja vaikka
hän sai kuinka paljon tahansa nuhteita siitä ajanhukasta, joka johtui
edestakaisin juoksemisesta, kun hän yhtä hyvin olisi voinut
työskennellä päärakennuksessa, ei hän koskaan osoittanut pahaa
mieltä, vaan selitti lempeästi, että hän kyllä korvaisi ajanhukan
kaksinkertaisella ahkeruudella, kun hän vain toisinaan saisi olla
sivurakennuksessa »omissa oloissaan».
Ja sivurakennuksessa omissa oloissaan hän kyllä olisi saanut olla!

Niin, anoppi ei olisi koskaan muuta ajatellutkaan, kun vain Wilhelm
olisi viihtynyt ylhäällä; mutta sotakamreeritarta harmitti kovin, että
»tuo pikku hanhi» saisi vähänkään valtaa hänen poikaansa nähden,
jota oli niin hirveästi, niin sanomattomasti petetty.
Niinä aikoina, kun Viktorine kuitenkin sai olla rauhassa »siellä

alhaalla», oli hänen tapanaan usein ottaa tuoli ja istuutua töineen
sohvan viereen, ei koskaan kuitenkaan kysymättä silmillään
Wilhelmin mieltä.
Jolleivät Wilhelmin silmät silloin sanoneet mitään, niin istuutui hän

aivan hiljaa johonkin nurkkaan, ja sormet kiidättivät yhtä nopeasti
neulaa, mutta silloin pääsikin huokaus hänen huuliltaan.
Jos Wilhelmin silmät sitävastoin vastasivat: »tule!» niin tuli

Viktorine oikein kauniiksi, sillä silloin loistivat hänen kasvonsa ilosta,
joka pulppusi suoraan sydämestä.
Eikä Wilhelm ollut sokea eikä kuurokaan, vaikka hän väliin oli
olevinaan molempia.
Hän huomasi, kuinka syviä ja eläviä tunteita yhä enemmän ja

enemmän heräsi Viktorinen sielussa. Ja juuri sen vuoksi, ettei tämä
ollut vähääkään kiihkeä, vaan aina ujo ja vaatimaton, tunsi hän
kaiken tämän vaikutuksen päivä päivältä voimakkaammin.
*****
»Ei, minun täytyy ryhtyä työhön!» sanoi Wilhelm tuhansia kertoja.
Ja hän lisäsi:
»Pitääkö hänen, pikku raukan, ahertaa yksin ja kestää niin paljon

minun tähteni… Jumalan nimessä, minä tahdon tehdä työtä!»
Ja niin teki hän kahtena tai kolmena päivänä kerrallaan muutamia

yrityksiä isän ohjeiden mukaan.
Mutta silloin joutuivat he tavallisesti riitaan keskenään, s.o.

Wilhelm vaikeni ja isä torui itsekseen ja vakuutteli itselleen, että olisi
kokonaan, niin aivan varmasti mahdotonta saada Wilhelmiä
kelpaamaan mihinkään. Tämä riita loppui aina siihen, että poika jätti
työnsä ja palasi mielitoimeensa, nimittäin siihen, ettei tehnyt yhtään
mitään.
Pari kertaa uskalsi Viktorine tällaisissa tapauksissa muistuttaa,

että Wilhelmin isä sentään varmaan tarkoitti hyvää ja että vähällä
kestävyydellä…
Mutta silloin näytti Wilhelmin katse niin synkältä, että nuori puoliso
arasti vetäytyi takaisin.
Wilhelm ei sentään koskaan sanonut kovaa sanaa hänelle.
Mutta ainoakin kova sana Wilhelmiltä olisikin nyt tuottanut hänelle

tuhat kertaa suuremman surun kuin heidän avioliittonsa alussa
kaikkein ärtyisimmät ja katkerimmat vastaukset olisivat voineet
tehdä, ja aivan varmasti olisi tämä sana surettanut häntä paljon
enemmän kuin koko sarja anopin pisteliäitä loukkauksia.
Ja kenties oli sentään jonkunlaisena hyvänä puolena nuoressa

miehessä se, että hän, niin ärtyisä ja kiihottunut kuin hänen
luonteensa yhtenään olikin, kuitenkin aina vaimonsa läheisyydessä
säilytti ystävällisen tyyneytensä.
Hän ei aina ollut niin veltto miltä hän näytti. Sen voi havaita kun
vähänkin tarkasti pani huomioonsa miten erilailla hänen otsansa
silloin tällöin rypistyi tai hänen sormenpäänsä toisinaan naputtivat
sohvanpäätä hänen istuessaan sohvalla.
Mutta nämä rypyt, tämä sormien konemainen leikki olikin kaikki,

mikä osoitti hänen mielenliikutustaan.
XIII.
JÄLLEEN KIRJEVAIHTOA.
Rouva H. tyttärelleen.
»Hellästi rakastettu Viktorineni!
Oi, lapseni, kuinka lyhytnäköisiä, kuinka turhamaisia ovatkaan

suunnitelmamme, kuinka usein kehnoja laskelmamme!
Oli kerran päivä, jolloin sanoin isällesi:
'Kas tuossa on onnellinen, s.o. loistava naimiskauppa

tyttärellemme!
Älkäämme laiminlyökö mitään saadaksemme hänet siihen?'
Emmekä me laiminlyöneet mitään.
Myimme pois ainoan todellisen hyvän, lempeän ja kuuliaisen

lapsemme, väärinkäsittämämme tyttären puolen miljoonan
maatilasta.
Eikä siinä kylliksi!

Me iloitsimme halpamaisessa omanvoitonpyynnissämme, että
olimme narranneet hänen tulevaa puolisoaan: iloitsimme siitä, että
olimme salanneet oman lähenevän häviömme.
Mutta Jumala, joka ei salli niin suurta viekkautta, rankaisi meitä

samoilla aseilla, jotka itse olimme valinneet.
Me vuorostamme tulimme petetyiksi: rikas appi kaupungissa oli

kerjäläinen, kuten rikas appi maallakin.
Ja nyt oli kaikki liian myöhäistä.
Lammas oli uhrattu ja minulla, arvottomalla äidillä, ei ollut muuta

jälellä kuin kaikkein katkerimmat itsesyytökset.
Oi, Viktorineni, taivas varjelkoon sinua saamasta katua jotain!

Katumus on kauheaa. Se ei koskaan anna meille lepoa eikä
rauhaa. Se pukeutuu tuhansiin eri muotoihin ja on alituisesti
vieressämme, yöllä ja päivällä.
Minä hämmästyn Jumalan ihmeellistä voimaa, jota en ennen niin

usein ajatellut.
On kulunut vain yksi vuosi, yksi ainoa vuosi siitä, kun mielestäni
valtani oli suuri. Ja nyt, kun julmat surut ovat raadelleet sieluani ja
musertaneet ylpeän mieleni, olen langennut maahan, joka päivä
syvemmin. Ja minä olen oppinut rukoilemaan, rukoilemaan
nöyrällä, kuuliaisella ja hartaalla sydämellä: 'Herra, ei niinkuin minä
tahdon, vaan niinkuin sinä tahdot!'
Olen varma siitä, että se oli terveellinen, vaikka ankara kuritus,

jonka Herra minulle antoi. Muistan, että olin itsekäs ja ylpeä
lankeemukseni viimeiseen hetkeen asti.
Mutta sinä aamuna, jolloin heräsin tajuten todellisuuden, jonka
kauheutta tuskin vieläkään voin käsittää, sinä aamuna musertui
maallinen mieleni ikipäiviksi; ja sairaus — tuo pitkällinen sairaus,
jonka kestäessä opin oikein tuntemaan arvosi, Viktorineni — se
täydensi työn, niin että voin sanoa päivä päivältä tulleeni toiseksi
ihmiseksi.
Oi, kuinka lämpiminä rukoukseni palavat sinun puolestasi, joka

nyt joka päivä saat kestää rangaistusta vanhempiesi synnillisestä
itsekkyydestä!
Kallis, rakas lapseni, en voi sanoa kuinka ikävöin seuraavaa

kirjettäsi! Älä salaa minulta mitään! Pyydän sinua uskomaan, ettet
sen
kautta säästä minua!
Ei, tuhat, tuhat kertaa mieluummin totuus kuin kuolettava pelko,

joka yhä kuiskaa minulle: 'Asianlaita on paljon pahemmin kuin hän
sanoo… paljon pahemmin!'
*****
Rakastettu tyttäreni, olen lukenut kirjeesi.
Ja se on oikein virkistänyt ja lohduttanut minua.
Huomaan kyllä, että sinun on pakko kestää suuria ikävyyksiä

todellakin liian vähän jalomieliseltä anopiltasi. Mutta sinä kestät
nämä ikävyydet ja pistokset niin arvokkaalla ja kunnioitettavalla
tavalla, että ilahdutat äitiäsi ja puolisoasi samalla kertaa, kun
itsestäsi tuntuu hyvältä, ja Jumalan avulla perustat itsellesi
paremman onnen tulevaisuudessa.
Sinulla on oikein virkistävä tapa kertoa asioistasi, Viktorineni.
Tuntuu ikäänkuin synkät ajatukset, mitkä niin usein vaivaavat
minua, olisivat haihtuneet, kun olin lukenut rakkaan, rakkaan
kirjeesi, ja on aivankuin kuulisin äänen kuiskaavan:
'Lapsesi ei ole alennustilassaan alentunut! Hän käy nyt koulua,

joka on hyödyksi koko hänen tulevalle elämälleen!
Oi, on muutakin, josta olen sydämestäni ihastunut.
Se on yhä enemmän ja enemmän selvenevä varmuus, että

Wilhelm virheineen kuitenkin on se, jonka sinä olisit valinnut, jos
olisit saanut vapaasti valita.
Ja minä kiitän häntä, että hän on niin hyvä sinulle, että hän
puolustaa sinua, niinkuin hänen tuleekin tehdä. Niin, se on kauniisti
häneltä, että hän nyt, juuri nyt, kohtelee sinua äärettömän paljon
tuttavallisemmin ja paremmin kuin silloin kun olitte vastanaineita.
Ehkä tulee sekin päivä, jolloin hän myöntää, että hänen

valintansa oli paras hänelle. Minä luulen niin, sillä sinun luonteesi
muodostuu hänen luonteensa mukaan.
Jatka sitä tietä, jolla olet! Ja jos kärsivällisyytesi pettää, niin

ajattele vain, että olet tuhat kertaa onnellisempi kuin äitisi, sillä kun
hän suree omia vikojaan ja erehdyksiään, voit sinä vain surra
muiden.
Ja jollei se onni, jota pidät korkeimpana, hymyilisi sinulle täällä

maan päällä, niin on hyvällä, hellällä, kärsivällisellä sydämelläsi
lohdutuksensa onnessa, minkä Jumala suo sinulle. Tulet aina
olemaan tyytyväinen, koska sydämesi on niitä harvoja puhtaita,
jotka tyytyvät vähään.
Lämmin siunaukseni ja pyhimmät rukoukseni seuraavat sinua

aina.
Hyvästi, rakastettu tyttäreni!
Syleile minun puolestani kunnioitettavaa Ulla tätiä ja vastaanota

itse tuhat syleilyä hyvin hartaalta äidiltäsi
Louise H:lta.»
*****
Viktorinen vastaus:
»Pikku hyvä, rakas äiti rukka!
Jollei olisi ollut sitä loppuosaa äidin kirjeessä, olisin joutunut sen
johdosta epätoivoon.
Ei, minä en salli, en kestä, että äiti noin julmalla tavalla syyttää
itseään — lupaa minulle pyhästi, että tämä on viimeinen kerta!
Äidin onnettomuudet ovat olleet niin suuret, että Jumala varmasti

pitää niitä riittävänä sovituksena äidin entisistä maallisista
mielipiteistä. Ja mitä tulee minun avioliittooni, niin… oi, älä koskaan
murehdi siitä!
Niin, niin, miksi en tunnustaisi, että äidin aavistuksessa on hyvin

paljon perää!
Jos olisin siihen aikaan ymmärtänyt valita, olisin valinnut
Wilhelmin. Ja kaikki joutava, mitä täällä saan kokea epäsovusta
anoppini kanssa, ei ole mitään, kun panen toiseen vaakaan ilon,
jota joka päivä tunnen, kun Wilhelm katseillaan, hymyilyllään ja
ystävällisin sanoin hyvittää minulle kaiken.
Eilen esimerkiksi oli täällä vieraita, ja juuri kun olimme istuutuneet

päivällispöytään, tuli vielä eräs herra.
Nyt sattui niin, että jo aikaisemmin oli ahdasta, kuitenkaan ei niin

ahdasta, ettei olisi vielä voinut tehdä tilaa yhdelle.
Mutta anoppi sanoi, kun Briitta sisäkkö aikoi asettaa lautasen

lisää:
»Ei käy päinsä — herrasväelle tulisi aivan liian ahdasta…

Viktorine, tahdotko olla hyvä ja muuttaa lautasinesi
voileipäpöytään!»
Nousin heti ylös. Mutta en ollut ehtinyt työntää syrjään juustoa ja

viinapulloja, ennenkun näin mieheni lautasineen pöydän toisella
puolella.
»Wilhelm, Wilhelm, mitä tuo hyödyttää!» huusi anoppi punastuen.
»Eikö äiti ole lukenut raamatusta» — vastasi hän, yrittäen laskea

leikkiä, sillä hän ei koskaan tahtonut loukata äitiään — »että
miehen tulee hyljätä isänsä ja äitinsä ja vaimoonsa sidottu
oleman.»
Nyt nousi hälinä vieraiden kesken ja loppumaton tuolien

siirtäminen.
Mutta me istuimme vain ja söimme pienessä pöydässä — ja, oi,
miten
hupainen, niin sanomattoman hauska ateria se oli!
Anoppi näytti sähisevän vihaiselta. Mutta Ulla täti hymyili

Wilhelmin
pienille kohteliaisuuksille, kun hän kehoitti minua aina ottamaan
ensin.
Mutta nyt ei enempää tänään, sillä minun pitää mennä

päärakennukseen
noutamaan neulomisiani.
Äidin oma
Viktorine.»
XIV.
SUURI HÄLINÄ.
Oli vähän ennen juhannusta ja tavattoman ankara helle.
Sotakamreeritar oli kyllä käskenyt ja määrännyt, että Viktorinen piti

olla ylhäällä suuressa rakennuksessa ja silittää koko päivä.
»Täytyyhän ihmisen kai oppia että tarvitaan tässä elämässä

enemmänkin kuin pukea päällensä valmiit vaatteet!» Sanoi arvoisa
rouva miehelleen.
Vastaansanomatta jätti Viktorine tavallisen istumatyönsä,

jättiläismäisien vanhojen pöytäliinakasojen paikkaamisen, joiden piti
tulla uusiksi ensi syksynä pideltävää huutokauppaa varten; mutta
vaikka hän ei tahtonut eikä uskaltanut valittaa päivän rasituksista,
ryhtyi hän työhön kuitenkin vakavasti huolissaan, sillä hänen oli
vaikea nykyisessä tilassaan seisoa ja silittää kuumalla raudalla,
lukuunottamatta tottumattomuutta sen käyttämiseen.
Wilhelmillä oli tänä päivänä muuan hyviä puuskiaan: hänen piti

mennä katsomaan töitä jollain maatilan kaukaisemmalla kulmalla.
Ennenkuin hän ratsasti pois, meni hän sanomaan hyvästi
vaimolleen ja huomasi silloin, että tämä, huolimatta ponnisteluistaan,
oli melkein joka hetki pyörtymäisillään.
»Ei käy päinsä, että sinä seisot täällä työssä, pikku Viktorineni!»
sanoi Wilhelm ja otti ystävällistä väkivaltaa käyttäen silitysraudan
häneltä. »Hyvänen aika, älä rupea lellittelemään tyttöletukan kanssa
niin että hän polttaa poimukauluksen!» kuului samassa
sotakamreerittaren ääni. Sana »tyttöletukka» oli nimitys, joka
yhdessä »ihminen» ja »arkailija» sanojen kanssa vaihteli anopin
lempinimittelyissä.
»Minäkö lellittelemään — minähän olen täällä moittimassa

vaimoani, että hän on ottanut tehtäväkseen työn, mikä ei millään
tavalla nyt sovi hänelle.»
»Mitä ihmeitä — ei nyt sovi hänelle… Ohoo, sepä nyt olisi

todellakin merkillistä! Eikö sekin, jolla on jalat oman pöydän alla, ole
saanut seisoa niillä minkälaisessa asennossa tahansa… eikä ole
tarpeellista, että lellittelet sitä, joka jo on muutoinkin lellitelty!»
»Äiti hyvä, tämä…»
»Niin kyllä, tämä on päivän selvä totuus, enkä minä salli mitään
itsevaltaisuutta — sitä en todellakaan tee, niin että tiedät sen.»
Vastaamatta sanaakaan tarttui Wilhelm nyt vaimonsa käteen ja

sanoi:
»Tule, ystäväni — saatan sinut asuntoomme! Ja jos tämän

rasituksen jälkeen jaksat tehdä mitään, niin tee jotain kevyttä
käsityötä. Minä kiellän sinulta kaiken muun!»
Ja Wilhelm vei vaimonsa sivurakennukseen.
Nytpä Viktorine oli samalla sekä onnellinen että peloissaan.
Wilhelm oli puolustanut häntä äitiänsä vastaan, ja matkalla

rappusilla ja pihan yli oli hän puristanut hänen käsivarttansa
omaansa, hymyillyt hänelle ja — vasta sitten kun oli huolehtinut
hänestä kaikin tavoin, kuitenkaan koskettamatta edellistä kohtausta
— lähtenyt ennenmainitulle asialle.
Sotakamreeritar oli kuitenkin — niin pian kuin hän vähänkin oli

ehtinyt tointua hämmästyksestään, mikä oli tehnyt hänet vähäksi
aikaa mykäksi — syöksynyt Ulla tädin luo ja sanaryöppynä viskannut
tuhat moitetta tuota hyvää mummoa vastaan siitä, että tämä muka oli
kokonaan piloille lellitellyt »kurjan arkailijan, josta piti olla mieliharmia
jok'ikinen päivä.»
»Mikä herran nimessä nyt sitten on hätänä?» virkkoi täti. »Mitä

hän nyt sitten on tehnyt?»
»Niin, sitäpä voi serkku kysyä, kun Wilhelm ei häpeä näytellä

isäntää vanhempiensa omassa talossa!»
»Mehän puhuimme Viktorinesta!»
»Minä puhun siitä, mitä olen nähnyt ja kuullut, mutta sen voin
sanoa, etten ollut odottanut saavani nähdä enkä kuulla sellaista…
Mutta kuka kuvittelee sekä Viktorinelle että Wilhelmille, että edellinen
on liian heikko liikkumaan: 'Oi, varo itseäsi, kukkaseni!' 'Oi, katso
eteesi, kultaseni!' Hyi sellaista kurjaa kursailua ja hemmoittelua.
Minä en voi kärsiä sellaista, enkä sitä teekään, niin kauan kun minä
täällä komennan!»
»Ei, mutta rakas Josefiinani, nyt liioittelet! Tuletko sinä nyt
moittimaan minua, kun et uskalla moittia Wilhelmiä… Mutta yhden
seikan sanon sinulle, että jos hän on ottanut vaimonsa työstä, johon
sinä olit asettanut hänet, niin on se tapahtunut kohtuuden mukaan,
sillä hän ei koskaan hätiköi.»
»Kyllä vaan, seitsemän kertaa liikaakin tuollaisen puolesta, joka ei

ainoastaan ole narraamalla päässyt naimisiin, vaan myöskin
tuottanut meille häpeää… itsemurh… Mutta odotahan vain: minä
kyllä luen lakia hänelle, minä, niin pian kuin Wilhelm vain on
lähtenyt!»
Tämän uhkauksen kuultuaan valtasi Ulla tädin niin oikeutettu

harmi, että ruusu, jonka solmiamisen myssyyn hän oli onnellisesti
lopettanut — täti oli nimittäin ollut paraillaan peilin edessä, istuen
pukeutumassa — alkoi kiivaasti täristä; ja kun joku huomasi ruusun
tädin myssyssä tärisevän, silloin oli paras olla varoillaan, sillä vaikka
täti olikin paras ihminen maailmassa, saattoi hän kuitenkin suuttua,
ja kun niin tapahtui oli leikki kaukana.
Sotakamreeritar —jota onneksi ajoissa varoitti tuo tuttu merkki ja

joka nyt sitäkin vähemmän tahtoi loukata Ulla tätiä tämän pienen
omaisuuden takia, kun itsellä oli vain velkoja ja rettelöltä korviin
saakka — sotakamreeritar muutti menettelyä kaikessa kiireessä ja
lisäsi, alkaen samalla nyyhkyttää:
»Taivaallinen isä, että pitää läheisten omaisienkin niin

väärinkäsittää minut! Sekä serkku että Wilhelm ovat aina minua
vastaan eivätkä tahdo ymmärtää, että juuri Viktorinen oman hyödyn
tähden pidän hänestä huolta. Niin, niin totta kuin elän ja tahdon olla
rehellinen äiti, minä teen kaiken vakaumuksesta ja hellyydestä…
tietysti järkevästä hellyydestä!»
»Kas niin, Josefiina, en luule, että sinä juuri tarkoitat niin pahaa,
vaikka väliin näyttääkin siltä. Ja jos nyt lupaat minulle varmasti —
mutta se sinun täytyy tehdä — ettet mene lapsi rukan luo, niin en
sano koskaan sanaakaan!»
Nyt lupasi sotakamreeritar kaikki mitä hänen rakas serkkunsa

vaati. Mutta arvoisa rouva suosi eräitä jesuiittamaisia ajatuksia,
kuten esim. tehdä pakollisia lupauksia salaisilla ehdoilla.
Saadaankin kohta kokea mille kannalle hän todellisuudessa

asettui hyvään neuvoon nähden.
*****
Kello oli noin neljä iltapäivällä, kun Wilhelm palasi kotiin.
Kappaleen matkaa puistokujalta tuli häntä vastaan kuski, joka

nelisten ajoi kolmivaljakolla… ja sen lisäksi sotakamreerin
nopeimmilla hevosilla.
»Mikä nyt on… Seis, seis! Mihin sinä olet menossa?» kysyi
Wilhelm.
Kuski kyllä vastasi jotakin ohi ajaessaan, mutta nuori mies ei

käsittänyt mitään, ja kiiruhti siksi sitä enemmän omaa vauhtiansa.
Niin pian kuin hän oli ehtinyt pihalle tuli sotakamreeritar kovin
kiihtyneenä ja hehkuvan punaisena syöksyen häntä vastaan.
»Onko joku sairas, äiti, koska vaunut menivät tyhjänä?»
»Pikku Wilhelmini, minä vakuutan sinulle pyhästi, että minä,

Jumala minua auttakoon, en ole syypää tähän, kuten hän ehkä
koettaa uskotella sinulle!»
»Haa — Viktorine…» Wilhelm aikoi syöksyä sivurakennukseen.

»Ei, sinun täytyy odottaa hetkinen! Ei saa hyökätä sillä tavoin —
silloin voit tehdä asian vielä pahemmaksi, poikaseni! Minä sanon
sinulle, että hän sattumalta kompastui kynnykseen ja kaatui, ja… ja
enempää ei tarvittu. Kun onnettomuus on tullakseen, täytyy sillä olla
joku syy. Mutta lohduta itseäsi: mikä on tapahtunut, se on
tapahtunut, eikä meidän tule moittia Herran aikeita — ja minä, pikku
Wilhelmini, olen tehnyt kaikki mitä olen voinut… näet itse, että olen
lähettänyt hakemaan lääkäriä.»
Wilhelmin kasvoista oli hävinnyt kaikki tavallisen velttouden jäljet:

syvä sieluntuska näkyi joka piirteessä.
Puhumatta sanaakaan, mutta hurjan moittivasti katsoen äitiinsä

riistäytyi hän tästä irti ja kiisi alas omiin huoneisiinsa.
Täällä astui Ulla täti häntä vastaan:
»Kuollut ehkä?» sammalsi hän värisevällä äänellä.
»Ei, ei, ystäväni — Jumalan avulla ei meillä ole mitään sellaista

pelättävänä! Mutta hän on äärettömän heikko, hyvin heikko, niin, niin
heikko, että sinun tulee varoa näyttämästä hänelle vähintäkään
mielenliikutuksen merkkiä.»
»Oi, älkää pelätkö… Mutta jos hän saa elää, niin pitää meidän
päästä pois täältä, se on luja päätökseni, niin, luja päätökseni. Enkeli
parkani — ainoa ilo, josta hän saattoi riemuita, on siis nyt ohi…
Päästäkää minut, Ulla täti… minun täytyy päästä sisälle!»
XV.
PÄÄTÖS PANNAAN TOIMEEN.
Monta päivää häilyi Viktorine elämän ja kuoleman välillä; ja koko

aikana ei Wilhelm tehnyt yhtään kysymystä, mikä koski kiellettyä
aihetta.
Mutta eräänä päivänä — silloin kun Viktorine ensi kerran makasi

pukeutuneena sängyllä, valkoisena kuin lilja ja lempeänä kuin
auringonsäde — istuutui Wilhelm hänen viereensä ja sano hellästi:
»Nyt pitää sinun sanoa minulle omantunnon mukaan kuinka se

tapahtui!
Olinhan pyytänyt, että pysyisit paikoillasi täällä alhaalla.»
»Oi», vastasi Viktorine katsahtaen niin suloisesti, että se lämmitti

ja virkisti Wilhelmin sydäntä, »oi, enkö pääse sanomasta sitä?»
»Äiti varmaan käski sinun mennä päärakennukseen, eikö niin?

Sen kai ainakin voit myöntää.»
»Ei, minä vakuutan: hän ei suinkaan käskenyt.»

»Mutta joka tapauksessa tuli hän tänne ja moitti sinua kiivaasti?»
»Wilhelm, sinä et saa pyytää, että minun pitää sanoa jotain

epäystävällistä sinun äidistäsi! Hänellä on kiivas luonne. Sinä
loukkasit häntä, kun otit minut pois siitä työstä, johon hän oli minut
asettanut — ja silloin… silloin…»
»… piti sinun kärsiä siitä, lapsi rukka?»
»Mutta eikö se oikeastaan ollut minun oma syyni? Hän oli niin
kiihtynyt, kun hän lähti täältä, että minä välttämättä tahdoin juosta
hänen jälkeensä ja selittää, että tunsin itseni paremmaksi ja voin
uudestaan ryhtyä silittämään… silloin minä varomattomuudessani,
huolimattomuudessani, kiireessäni saavuttaa hänet, kaaduin… kuten
tiedät. Niin, niin, koko suuri onnettomuus oli, kuten sanoin, oma
syyni.»
Wilhelm sulki nuoren naisen syliinsä.
»Tiedätkö, Viktorineni, että tämä jalo menettely kohottaa sinua

minun silmissäni niin, etten voi olla ajattelematta, että jokainen
vastoinkäyminen vie meidät yhä lähemmäksi toisiamme.»
»Niin minäkin tunnen. On niin rauhoittavaa, että saan turvautua

sinuun; ja minä olen kuvitellut itsekseni, että sinä ehkä… ehkä…»
»No, mitä?»
»… ehkä olisit kaivannut minua vähän, jos olisin kuollut?»
»Jos olisit kuollut, Viktorine, olisin — usko minua, sanon sinulle

totuuden — kaivannut sinua syvästi.»
Nuoren rouvan poskilta hävisivät liljat jättääkseen sijaa
helakanpunaisille ruusuille.
»Mutta älkäämme puhuko kuolemasta, vaan sen sijaan elämästä

ja sen puuhista… Tiedätkö mitä teemme?»
»En, minä en uskalla aavistaa mitään.»
»Me hankimme itsellemme pienen asunnon, sillä nykyinen

olomme ei enää käy päinsä — tällainen elämä ei saa jatkua!»
»Kuinka — me… me kaksi asuisimme itseksemme! Sinä, Wilhelm,

tahtoisit tehdä työtä?»
»Ystävä rukka, sinulla ei ole paljon toivoa minusta, koska sanot

sen tuollaisella äänellä?»
»Oi, Jumalani» — Viktorine pani kätensä ristiin liikuttavan hartaalla

ilmeellä — »sehän olisi liian suuri autuus!»
»Etkö sitten näe, että lempeytesi, hienotunteisuutesi, rohkeutesi,

väsymätön hellyytesi ovat tunkeutuneet sieluuni! Etkö sitten
ymmärrä, että keskellä näiden aineellisten huolien sekamelskaa
vähitellen versoo tunteita, joita emme koskaan olisi tulleet tuntemaan
toisiamme kohtaan, jos olisimme edelleen eläneet siinä ilmakehässä,
mikä oli meille määrätty ja jossa sinä liikuit niin itsellesi
epäsuotuisassa valossa!»
Uskaltamatta tuskin vetää henkeään oli Viktorine kuunnellut

puolisoaan, mutta hänen kasvonsa säteilivät niin pyhää ihastusta,
niin sanomatonta onnea, että hän melkein näytti kirkastuneelta.
Sulkien hänen kätensä omiinsa katseli Wilhelm häntä.

(Download pdf) Understanding The Physics Of Toys S Rajasekar full chapter pdf docx

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

(Download pdf) Understanding The Physics Of Toys S Rajasekar full chapter pdf docx

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

(Download pdf) Understanding The Physics Of Toys S Rajasekar full chapter pdf docx

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Understanding the Physics of Toys S

Essentials of Understanding Psychology Robert S.

JavaScript: The New Toys T. J. Crowder

Essentials of Understanding Psychology 12th Edition

Integration of Mechanical and Manufacturing Engineering

Toys and Communication 1st Edition Luísa Magalhães

The Physics of Everyday Phenomena _ a Conceptual

Understanding and Using English Grammar (Workbook) 4th

UNDERSTANDING HEALTH POLICY : a clinical approach. 8th

This page intentionally left blank

British Library Cataloguing-in-Publication Data

UNDERSTANDING THE PHYSICS OF TOYS

ISBN 978-981-126-800-7 (hardcover)

For any available supplementary material, please visit

Desk Editor: Rhaimie Wahap

This page intentionally left blank

Science toys are generally a source of entertainment, display surprising ac-

various concepts and principles in diﬀerent branches of physics and engi-

of mass, unexpected eﬀects of minute disturbances, various rotational mo-

This page intentionally left blank

Part II: Mechanical Toys 27

3.3 Number of Balls Ejected From the Cradle . . . . . . . . . 55

Part III: Spinning Toys 101

2. Tippe Top 123

4. Euler’s Disk 149

4.2 Finite-Time Singularity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154

5. Fidget Spinner 159

7. Hurricane Balls 177

8. Gee-Haw Whammy-Diddle (The Notched Stick) 187

8.4 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195

10. The Buzzer 211

11. Yo-Yo 219

11.5 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229

12. Astrojax 231

13. Hula Hoop 237

13.4 Stability Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 242

Part IV: Flying Toys 247

1. Balsa Gliders 249

2. Magnus Glider 257

Part V: Throwable Toys 283

1.3 Theoretical Treatment . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 289

3. Skipping Stones 307

3.6 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 319

4. Bouncing Popper 321

Part VI: Heat and Thermodynamic Toys 327

1.1 Description of the Drinking Bird Setup . . . . . . . . . . . 330

2. Putt-Putt Boat 339

3. Crookes Radiometer 347

3.4 Backward Motion of Vanes . . . . . . . . . . . . . . . . . . 353

Part VII: Electric and Magnetic Toys 357

2. The Levitron 367

3. Electric Train 379

4. A Simple Electromagnetic Train 387

6. Plasma Ball 407

6.4 Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 410

Part VIII: Miscellaneous Toys 413

This page intentionally left blank

Everything in the universe is in motion. Study of motion is called

1.1 Kinematic Quantities of Motion