Instant download pdf American Government Brief Version 11th Edition Wilson Solutions Manual full chapter

American Government Brief Version
11th Edition Wilson Solutions Manual

Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/american-government-brief-version-11th-edition-wilso
n-solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
American Government Brief Version 11th Edition Wilson

Test Bank
https://testbankfan.com/product/american-government-brief-
version-11th-edition-wilson-test-bank/
American Government Institutions and Policies 13th

Edition Wilson Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/american-government-institutions-
and-policies-13th-edition-wilson-solutions-manual/

Edition Wilson Test Bank
and-policies-13th-edition-wilson-test-bank/
American Government Institutions And Policies 14th


American Government Brief 14th Edition Ansolabehere

Test Bank
https://testbankfan.com/product/american-government-brief-14th-
edition-ansolabehere-test-bank/
American Government Power and Purpose Brief 13th

Edition Lowi Test Bank
https://testbankfan.com/product/american-government-power-and-
purpose-brief-13th-edition-lowi-test-bank/
Cengage Advantage Books American Government and

Politics Today Brief Edition 2012-2013 7th Edition
Schmidt Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/cengage-advantage-books-american-
government-and-politics-today-brief-edition-2012-2013-7th-
edition-schmidt-solutions-manual/
CHAPTER 7
Political Parties and Interest Groups
 LEARNING OBJECTIVES
1 What did the republic’s first leaders think about political parties and interest groups?
2. Why are political parties weaker today than in the past?
3. Why does America have just two major political parties?
4. Why does America have so many interest groups?
5. Are some interests more fully represented in Washington than other interests?
 SUMMARY OVERVIEW
Political parties have three functions:
• Supply candidates with labels.
• Provide organization for recruiting/campaigning.
• Create sets of leaders in three levels of government to achieve the party agenda.
In the Founding era, the Framers feared political parties and referred to parties as factions
motivated by ambition and self-interest. Two parties emerged, Democratic–Republicans and the
Federalists, which were organized by coalitions of notables with management being top down.
Andrew Jackson organized a tightly coordinated system focused around local mass political
participation. Presidential electors were selected by popular vote within the states. This was the
era of the “spoils” system in which politics was dominated by the political machine.
The Civil War shattered the control and domination of the Democrats. Business sought to control
government and used its economic power to gain control over the parties that led to widespread
abuse by business of farmers, workers, and consumers. Political opposition developed as
reformers curtailed abuses. The Progressive reform movement sought to end the control of parties
by business. The reforms curtailed political corruption but weakened the power of political
parties. The machine era ended when parties lost their power to control leaders or to control a
highly fragmented political structure.
Today’s party structure is less coordinated. Day-to-day management of the party is by a full-time
professional staff that is headed by a national committee with an appointed chair. The committee
assists congressional candidates in campaigning and fund raising.
The national committee controls the nominating process for president by setting the time and
place for the nominating convention and determining the number of delegates from each state.
Since 1972, Democrats have attempted to weaken the control of powerful party bosses by
increasing the proportion of delegates who are women, youth, and minority. The combination of
Progressive reforms and recent changes in party rules has shifted the delegate selection process to
primaries where voters select the delegates. Both parties have become extremely ideological and
deeply polarized.
Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

62 Chapter 7: Political Parties and Interest Groups
State parties are organized into five general categories:

1. Machine
2. Ideological parties
3. Solidary groups
4. Sponsored parties
5. Personal followings
The machine was characterized by leaders with a high degree of control over party activity by
providing money, jobs, and political favors. Reform efforts included the Hatch Act to prohibit
civil service employees from holding any office within political parties.
Ideological parties emphasize a set of political values with no compromise of values and tend to
be third parties.
Solidarity groups unite persons with similar political views and are the most common form of
party organization.
Sponsored parties are supported by more powerful organizations and are rare as there is a lack of
such parent organizations.
Personal followings organized around charismatic candidates are dependent on individuals who
command resources to finance a vast political organization. These organizations are active when
the charismatic leader is seeking office but disbands following the election. TV and Internet is the
key to this organization type.
The two-party system dominates the American political system unlike the European system
where multiple parties are the norm. In nations that allow proportionate representation in the
national legislature several members can be elected from a district that encourages more than two
parties because they can have some representation in government. Another factor is that most
states allow plurality elections declaring a victor even if they do not receive a majority of the
votes. The electoral college operates using this method of winner-take-all. The two parties have
expanded their political agendas to absorb the ideas advanced by influential third parties.
American political parties are highly polarized in their approaches to public policy. Democratic
delegates are more liberal than the average voter whereas Republican delegates are more
conservative than the average voter. The parties are more dominated by members who have
strong ideological positions on issues but the problem for the parties is that most American voters
are within the center of the political spectrum, not the polarized ends. Leaders face a dilemma as
they must appeal to activists who hold extreme views on issues compared to the central views of
the average voter.
Democrats are dominated by feminists, unionized school teachers, abortion rights advocates, and
civil rights leaders. Republicans are dominated by Christian conservatives, anti-abortion activists,
and a growing force of small government libertarians.
Interest groups or lobbies are organizations that seek to influence the direction of public policy.
The system of Federalism and the separation of branches of government designed to separate
powers offer many opportunities for interest groups to proliferate. Four main factors explain this
proliferation: broad economic development; changes in government policy; emergence of strong
leaders who stimulate changes in public policy; and expansion of government into new policy
areas. Three general categories of interest groups are: institutional interests, membership interest,
and groups dominated by staff specialist. Institutional interests are individuals or organizations
that represent other organizations. Midsized corporations are increasingly establishing lobbying

Chapter 7: Political Parties and Interest Groups 63
offices. Three categories of incentives propel persons to become members of these organized
interest groups: solidarity, material, and purposive incentives.
Purposive incentives serve as powerful inducement to prospective members of some groups. The
effectiveness of opposition to interest groups depends on power, wealth, and public status of the
opponents. Funding for interest groups is from three sources: foundation grants, federal grants,
and direct mail. Direct mail using computers raises money from the general public. Interest group
members come from the upper middle class and represent business and professional groups.
Interest groups engage in a variety of activities that affect the direction of public policy.
Lobbyists traditionally have developed “access” to political leaders, the “insider” approach. Grass
roots or “outsider” strategy has proven effective.
Campaign finance laws passed following the Watergate scandal created PACs. PAC monies are
given to incumbents within Congress regardless of party affiliation and account for one-third of
the monies spent by Congressional candidates. Conservative PAC formation has increased, but
it’s not clear if the PAC monies directly influence Congressional votes. They do, however,
influence access to candidates. Of greater importance is the promise by interest groups of future
jobs to officials (“Revolving Door”).
The 1946 Federal Regulation of Lobbying Act and new regulations in 1995 have attempted to
control the lobbying process. The enforcement areas are the tax code and campaign finance laws.
 CHAPTER OUTLINE
I. PARTIES—HERE AND ABROAD
A. Decentralization
• U.S.-European party differences
o European parties are more centralized than the U.S. parties.
o U.S. presidential system means that the legislative majority
does not select the chief executive; the president is
independently elected.
B. Political Culture
• In the United States, citizens do not usually join parties in the sense of
paying dues, and so on; they merely vote for party candidates.
• Most of life in the United States is nonpartisan.
• In Europe, parties dominate more; there are dues and meetings, and
parties have more structure.
C. The Rise and Decline of American Political Parties
• Founders feared political parties as factions—motivated by ambition and
self-interest.
• Democratic-Republicans and Federalists emerged as parties of local
notables (organizing from the top down)—a weak system.
• The Jacksonians—the first national party system
o Mass political participation owing to the increase in men eligible
to vote
o Presidential electors were selected by popular vote in almost
every state.
o Parties were organized from the bottom up, with political
conventions providing some local control over the
presidential nomination.

• The Civil War and sectionalism

o Jacksonian system was unable to survive slavery and
sectionalism conflicts.
o Republicans controlled the North, Democrats the South. Most
states were one-party states, with parties becoming internally
divided on ideology and policy.
• Progressive reform
o Progressives pushed measures to curtail negative impacts
of parties.
o Reduced political corruption, but also made parties weaker; less
able to hold leaders accountable or to coordinate the fragmented
constitutional system
II. THE NATIONAL PARTY STRUCTURE TODAY

• National convention meets every four years to nominate a presidential
candidate.
• National committee manages party business between conventions.
• Congressional campaign committees help members and challengers with
fundraising and campaigning.
• National chairman is elected by the national committee.
• Republicans: bureaucratized party focused on electing Republican candidates
• Democrats: factionalized party but changing to compete with Republicans
• Fundraising by parties
• In 2007–2008 the two parties each spent 750 million dollars.
• Federal Election Commission limits how much anyone can contribute and how it
is spent.
o Federal money is regulated funds.
o Soft money is non-regulated funds; pay for get-out-the-vote (GOTV)
drives, advertising not directly in kind to candidates.
A. National Conventions
• National committees select the convention time and place, set the
number of delegates for each state, and establish the delegate
selection rules.
• Manner of choosing delegates is important because it may influence
selection of the presidential candidate.
• Since 1972, Democratic selection rules have weakened local control;
increased the proportions of delegates who were women, young people,
people of color—although there were some efforts to increase the
influence of party leaders during the 1980s.
• Consequences of Progressive and more recent reforms in party rules:
delegates ratify decisions of voters; two parties attract different voters,
but disproportionately draw from among white-collar voters.
III. STATE AND LOCAL PARTIES

• Informal practices may be more important than their formal rules; there are five
different types:
A. The Machine
• Intensely pragmatic, securing power and resources for members
• Recruitment via tangible incentives: money, jobs, favors

• High degree of leadership control over member activity

• Abuses reduced by stricter voter registration, civil-service reform,
competitive bidding laws, Hatch Act, and social policy changes.
• Historically, the machine was self-serving, but also an informal
welfare system.
B. Ideological Parties
• Strong issue orientation (see the “Types of Minor Parties” box)
• Values principle above all else, which tends to make compromise and
coordination difficult
• Usually a third party, but also may be an organization internal to the
Republican Party or the Democratic Party (e.g., reform clubs in major
cities in the 1960s)
C. Solidary Groups
• Members are motivated by their enjoyment of politics.
• Most common form of party organization
• Neither corrupt nor inflexible, but not usually committed to building
the party
D. Sponsored Parties
• Created or sustained by another organization (e.g., Detroit Democrats by
the United Auto Workers)
• Not very common because it requires so much of the
sponsoring organization
E. Personal Followings
• A group that will work for a candidate during the election without pay,
then disband until the next election
• Requires the candidate to have an appealing personality, large network,
and many resources (e.g., Kennedy and Bush families)
• Viability today affected by radio and TV
• Advantage: Vote for the person, not the machine
• Disadvantage: takes time to know the person, and the organization
disbands after the election
IV. THE TWO-PARTY SYSTEM

A. The Two-Party System and Electoral Laws
• Difficult for a third-party candidate to win
B. The Two-Party System and Public Opinion
• Both Democratic and Republican parties have changed their
procedures and policies enough to keep most would-be dissidents
inside the major parties and away from third parties.
V. NOMINATING A PRESIDENT
• Parties must appeal to a cross-section of voters but still keep their more
ideological members loyal.
A. Are the Delegates Representative of the Voters?
• Democratic delegates much more liberal
• Republican delegates much more conservative

• Explanations for this disparity include revised rules on

delegate selection.
 Types of Minor Parties
B. Who Votes in Primaries and Caucuses?
• Primaries now more numerous and more decisive; three-fourths of all
states now hold primaries.
• Primary voters apparently more ideological than general-election voters
• Caucuses overrepresent activist opinion even more.
 How We Compare: How Many Political Parties
C. Who Are the New Delegates?
• Today, delegates are usually activists motivated by issues and
ideologically; previously, they were professional politicians.
• In recent elections partisan loyalty has rebounded reversing a trend over
the last several elections where the number of independents was
growing. Eighty-nine percent of Democrats voted for Obama while 89
percent of Republicans voted for McCain.
• Other factors influencing presidential nominating conventions include
increasing partisan voting and increasing party competitiveness.
• Assessing the two-party system
o Advantage: Activists have a greater role in the parties, so minor
parties are less likely to emerge.
o Disadvantage: Presidential candidates unacceptable to moderates
may be nominated.
VI. DO THE PARTIES DIFFER?

• George Wallace: “Not a dime’s worth of difference”
• Large differences between parties’ leaders and activists; some differences
between rank-and-file
• Candidates confront a challenge: Must appeal to extremes to win nomination but
then must appeal to moderates to win the election; changes can create problems.
VII. INTEREST GROUPS

• Organizations that seek to influence government decisions
A. The Proliferation of Interest Groups
• Many different interests in the society
• Federalism and separation of powers increase opportunities to
influence decisions.
• Political parties are weak, so interests are able to work directly
on government.
 What Would You Do? Upcoming Presidential Election
B. The Birth of Interest Groups
• Today there are 12,000 interests represented in Washington as half
represent corporations, trader, or other business associates.
• Interest groups are proliferating.
o Nineteen percent increase during 1980s
o Forty-Seven percent increase during 1990s
o Nineteen percent increase between 2001–2006

• Factors explaining the rise of interest groups:

o Broad economic developments create new interests and redefine
old ones.
o Government policy creates groups of actual and potential
beneficiaries of government support, or “interests.”
o Strong leaders are present.
o Expanding role of government into a policy area
stimulates activism.
VIII. KINDS OF ORGANIZATIONS

A. Institutional Interests
• Defined: individuals or organizations representing other organizations
• Types: business firms (General Motors) and
trade/governmental associations
o Midsize corporations have one or more full time representatives
and part-time attorneys or public relations in Washington—the
total number exceeds 80,000.
• Concerns—bread-and-butter issues
B. Membership Interests
• Americans are more often “joiners” than citizens of other nations.
• Reflects a greater sense of political efficacy (a citizen’s sense that she/he
can understand and affect politics) and civic duty
• Dilemma of collective action suggests that most sympathizers do not join
group or work on its behalf.
• Incentives to join membership organizations are therefore important.
o Solidary incentives—pleasure, status, companionship (League
of Women Voters, NAACP, Rotary, etc.)
o Material incentives—money, goods, services (farm
organizations, retired persons, etc.)
o Purposive incentives—stated goals are valued (public-interest
lobbies benefit nonmembers, such as Ralph Nader’s PIRGs).
• Other factors influencing the success of interest groups are the salience
of their issues, the clarity of the dispute, and the power of the opponents.
C. The Influence of the Staff
• Greatest when the group’s membership is based on solidarity and
material incentives
IX. FUNDS FOR INTEREST GROUPS

• Greatest challenges for membership groups, especially those relying on
purposive incentives
A. Foundation Grants
• Public-interest groups are the most dependent.
• Foundations contribute millions to liberal and conservative
interest groups.

B. Federal Grants and Contracts

• Money is given to the project, not to the group.
• Cutbacks in early 1980s, under the Reagan administration, limited
funding for liberal organizations.
C. Direct Mail
• Unique to modern membership groups
• Expensive and uncertain fundraising mechanism
X. THE PROBLEM OF BIAS

• Interest groups in Washington reflect an upper-class bias.
o More affluent people are likely to join.
o Business/professional groups more numerous
o Chamber of Commerce dominates—spends 125 million per year
• However, many groups are internally divided—as well as competing with
others—and they are better at blocking than passing laws.
• Many conflicts are between upper-middle-class elites—and many more people
are also mobilized today, making politics more pluralist.
XI. THE ACTIVITIES OF INTEREST GROUPS

A. Information
• Supplying accurate information to the right person is the single most
important tactic.
• Most effective on narrow, technical issues
• Officials also need “cues” regarding what values are at stake and what
the implications are for them.
B. Public Support: The Rise of the New Politics
• Lobbyists traditionally have relied on an “insider” strategy, working
closely with a few key Congress members.
• Increasingly, lobbyists use “outsider” strategy—grassroots lobbying with
specific-issue publics (e.g., environmental protection and affirmative
action groups).
• Strategies must be chosen to “fit” the issue and the public.
C. Interest Groups at Work: Two Stories
• Jack Abramoff’s corrupt lobbying—Indian casinos, Guam
Superior Court
• Tufts lobbyist negotiates congressional earmarks for vet schools.
D. Money and Political Action Committees (see Table 7.3, “Ten Largest PAC
Contributors, 2007–2008”)
• Greatest flow of campaign finance since attempted regulation
• Number of PACs quadrupled from 1975 to 1982.
• Rise of the ideological PAC—mostly conservative—especially notable
• Average PAC donation modest; many small donations are often given to
several candidates.
• PACs account for only one-third of campaign fundraising by
House candidates.
• Most PAC donations go to incumbents in Congress regardless of party.

• No systematic evidence yet that PACs influence congressional votes,

although they may do so on issues of little interest to constituents and
with little party guidance; more likely to affect patterns of access.
E. The “Revolving Door”
• Interest groups promise future jobs to officials.
• It can be difficult, however, to distinguish between proper and improper
use of political expertise.
F. Demonstrations
• Disruption always has been a part of U.S. politics.
• Used by groups of varying ideologies
• Better accepted since 1960s; now conventional—no longer done only
by extremists
• Officials dread “no-win” situations—can’t ignore, don’t want to
encourage, can’t persecute.
XII. REGULATING INTEREST GROUPS

• Protected by the First Amendment
• 1946, Federal Regulation of Lobbying Act had little effect in Congress—did not
relate to grassroots activism at all.
• 1995, legislation sought to tighten up registration and disclosure requirements.
o Broadened definition of a lobbyist
o Lobbyists required to report twice a year: clients and issues; their income
and expenditures.
o No enforcement organization created and grassroots organizations
remained unaffected.
o Also barred tax-exempt nonprofit groups that lobby from receiving
federal grants
• Significant restraints, established prior to 1995, are also in effect.
o Tax code establishes conditions for holding tax-exempt status.
o Campaign finance laws limit the amount of contributions.
 CRITICAL THINKING QUESTIONS

1. Public support for government has steadily declined over the last 50 years. At the same
time political parties have steadily weakened. Is there a connection? Did strong, centrally
controlled parties contribute to a higher level of voter satisfaction with the political
process? Explain the connection.
2. Over the last 20 years, many voters have turned to support third party candidates. Ross
Perot received widespread support. Did Perot’s campaign establish conditions that led to
the recent Tea Party movement? What were the connections? What conditions have led to
the development of third party support?
3. George Wallace said of the two major political parties, “There was not a dime’s worth of
difference between them.” To what was he referring? Does his observation still hold true?
4. Recently, many Americans seem to embrace the libertarian principles espoused by Ron
Paul. What are these principles? What conditions within the political arena are
contributing to this interest in libertarianism? What implications do these sentiments have
for the future of the American political system?

5. Franklin Roosevelt and Ronald Reagan have both led political revolutions within political
parties. Discuss the revolutions. What were the key elements of each man’s influence?
What skills are required for a leader to transform a political party?
6. It has been said that America is run by special interests. How do special interests
influence the direction of the American political process? How does their influence
contrast with that of political parties? Is it good for the nation?
7. How do special interest groups influence individual political leaders? Have they
purchased the government, one political leader at a time?
 LECTURE LAUNCHERS
1. Jefferson and other founders fought to create a republican government emphasizing
democratic systems as superior to aristocracy. Later he characterized Jackson as the most
dangerous man in America. Why did he fear Jackson? What does this imply for the
creation of democracy? Which man truly supported the creation of a democratic state?
2. The Chamber of Commerce and organized labor have influence on politics. Which
groups have greater resources? Which groups have greater influence? Why do they
influence?
3. Do poor people have any influence on the direction of public policy in America? What
policies have been established to help the poor? What are the combined percentages of
these programs as a part of the federal budget?
 IN-CLASS ACTIVITIES
1. Who are the activists and the moderates? Activists tend to engage in many different
kinds of political participation, whereas moderates often demonstrate less interest in the
daily business of government. Why do these people have such different attitudes? Ask
students to attend meetings on campus or local political organizations, talking with the
members to better understand what motivates them to take action. Then ask students to
speak with people who have never attended such a meeting. What similarities and
differences exist between the two sets of people? Based on this small (and probably
unrepresentative) sample, how can students refine the statement that the United States is
“a nation of joiners”?
2. How hard is it to register to vote? Ask students to visit the local office of the registrar
of voters to learn about the process of registering to vote. Is there an effort to register
people to vote in the local communities? If so, where and when is it conducted? What are
the rules for registering to vote? Students should think about the kinds of personal and
political efficacy that are required even to register to vote.
3. Ask students to research an interest group of their choosing. The students will report their
findings in class detailing the following:
a. the mission of each group
b. the origins of each group
c. the budget of the group and their fundraising methods.
4. Have students create a model of an interest group. What are the key factors that should be
considered in forming the group? What steps need to be taken to form an interest group?

Divide the class into two groups. Each group will select a spokesperson to present their
findings to the class.
 KEY TERMS
caucus (congressional) An association of members of Congress created to advocate a political
ideology or a regional, ethnic, or economic interest.
congressional campaign committee A party committee in Congress that provides funds to
members who are running for reelection or to would-be members running for an open
seat or challenging a candidate from the opposition party.
cue (political) A signal telling a congressional representative what values (for example, liberal
or conservative) are at stake in a vote—who is for, who is against a proposal—and how
that issue fits into his or her own set of political beliefs or party agenda.
faction According to James Madison, a group of people who seek to influence public policy in
ways contrary to the public good.
federal money Money raised to support the campaign of a candidate for federal office. Amounts
are regulated by federal law.
ideological party A party that values principled stands on issues above all else, including
winning. It claims to have a comprehensive view of American society and government
radically different from that of the established parties.
interest group An organization of people sharing a common interest or goal that seeks to
influence public policy.
lobbyists Persons who try to influence legislation on behalf of an interest group.
material incentives Benefits that have monetary value, including money, gifts, services, or
discounts received as a result of one’s membership in an organization.
national chairman A paid, full-time manager of a party’s day-to-day work who is elected by the
national committee.
national committee A committee of delegates from each state and territory that runs party
affairs between national conventions.
national convention A meeting of party delegates—elected in state primaries, caucuses, or
conventions—that is held every four years. Its primary purpose is to nominate
presidential and vice-presidential candidates and to ratify a campaign platform.
personal following The political support provided to a candidate on the basis of personal
popularity and networks.
pluralist theory (politics) A theory that competition among all affected interests shapes
public policy.
plurality system An electoral system, used in almost all American elections, in which the
winner is the candidate who gets the most votes, even if he or she does not receive a
majority of the votes.
political efficacy A citizen’s sense that he or she can understand and influence politics.
political machine A party organization that recruits its members by dispensing patronage—
tangible incentives such as money, political jobs, an opportunity to get favors from

government and that is characterized by a high degree of leadership control over

member activity.
political party A group that seeks to elect candidates to public office by supplying them
with a label—a “party identification”—by which they are known to the electorate.
proportional representation A voting system in which representatives in a legislature are
chosen by the proportion of all votes each candidate (or each candidate’s party) gets.
public-interest lobby A political organization, the stated goals of which will principally
benefit nonmembers.
purposive incentive The benefit that comes from serving a cause or principle from which one
does not personally benefit.
single-member districts Legislative districts from which one representative is chosen.
soft money Money raised by political parties for activities other than directly supporting a
federal candidate.
solidary An incentive that relies on friendship or sociability.
solidary incentives The social rewards that lead people to join local or state political
organizations. People who find politics fun and want to meet others who share their
interests are said to respond to solidary incentives.
 WEB LINKS
Some political parties:
Democratic National Committee (www.democrats.org).
Republican National Committee (www.rnc.org).
Green party (www.greens.org).
Libertarian party (www.lp.org).
Reform party (www.reformparty.org).
National Political Conventions since 1856:
(http://www.infoplease.com/ipa/A0781449.html).
Some interest groups:

Two overviews (www.lib.umich.edu/govdocs/psusp.html) (www.vote-smart.org).
Center for Responsive Politics (http://www.opensecrets.org/industries/index.php).
Issues, Organizations, and Interest Groups (http://usgovinfo.about.com/blorgs.htm).
A few specific interest groups:
Conservative
American Conservative Union (www.conservative.org).
Tea Party (http://www.teaparty.org/).
Liberal

American Civil Liberties Union (www.aclu.org).

Americans for Democratic Action (www.adaction.org).
Civil rights
NAACP (www.naacp.org).
Center for Equal Opportunity (www.ceousa.org).
Feminists
National Organization for Women (www.now.org).
Independent Women’s Forum (www.iwf.org).
General Information
General Information on US Politics (http://uspolitics.about.com/).
Center for Responsive Politics (www.opensecrets.org/).
Federal Election Commission (www.fec.gov/).
U.S. PIRG (federation of state Public Interest Research Groups) (www.uspirg.org).
 INSTRUCTOR RESOURCES
Aldrich, John H. Why Parties? The Origin and Transformation of Political Parties in America.
Chicago: U of Chicago P. 1995. Print.
Explains why parties form and are essential to democracy.
Berry, Jeffrey M. Lobbying for the People. Princeton, NJ: Princeton U P. 1977. Print.
Discusses the general characteristics of more than eighty “public interest” lobbies, with a
detailed discussion of two.
Cigler, Allan J., and Burdett A. Loomis, eds. Interest Group Politics, 7th ed. Washington, D. C.:
CQ Press. 2007. Print.
A good collection of essays on interest groups.
Goldwin, Robert A., ed. Political Parties in the Eighties. Washington, D. C.: American
Enterprise Institute. 1980.
Essays evaluating parties and efforts to reform them.
Heinz, John P., et al. The Hollow Core. Cambridge, MA: Harvard UP. 1993. Print.
A close study of how interest groups affect national politics in agriculture, energy, health,
and labor.
Key, V. O., Jr. Southern Politics. New York: Knopf. 1949. Print.
A classic account of how politics once operated in the one-party South.
Lowi, Theodore J. The End of Liberalism. New York: Norton. 1969. Print.
A critique of the role of interest groups in American government.
Olson, Mancur. The Logic of Collective Action. Cambridge, MA: Harvard UP. 1965. Print.
A theory of interest-group formation from an economic perspective.
Ranney, Austin. Curing the Mischiefs of Faction: Party Reform in America. Berkeley: U of
California P. 1975. Print.
History and analysis of party “reforms” with special attention on the 1972 changes in the
Democratic party rules.
Riordan, William L. Plunkitt of Tammany Hall. New York: Knopf, 1948 (first published in
1905). Print.

Amusing and insightful account of how an old-style party boss operated in New
York City.
Schattschneider, E. E. Party Government. New York: Holt, Rinehart and Winston. 1942. Print.
An argument for a more disciplined and centralized two-party system.
Schlozman, Kay, Sidney Verba and Henry Brady. The Unheavenly Chorus: Unequal Political
Voice and the Broken Promise of American Democracy. Princeton, New Jersey: Princeton
UP. 2012. Print.
A comprehensive study suggesting that upper-class individuals and business interests
have disproportionate influence in the policymaking process.
Wilson, James Q. Political Organizations, rev. ed. Princeton: Princeton UP. 1995. Print.
A theory of interest groups and political parties that emphasizes the incentives they use to
attract members.

Another random document with
no related content on Scribd:
Jumalan sijainen täällä, mutta ihmisenä hän on nöyrä, vaatimaton ja
ystävällinen. Unohtakaa, että hän on hallitsija ja paavi, ja ajatelkaa
häntä ainoastaan hellänä, rakastavana ystävänä. Kertokaa hänelle
kaikki. Älkää salatko mitään. Ja jos teidän täytyy paljastaa toistenkin
salaisuuksia, niin muistakaa, että paavi on Hänen edustajansa, joka
tietää kaikki salaisuutemme.»
»Mutta isä…»
»Mitä?»
»Hänen pyhyytensä jo saattaa minut pelkäämään.»
»Älkää sanoko niin. Hänen isällinen sydämensä ottaa osaa

kaikkien hänen lastensa suruihin.»
»Mutta hän on niin korkea, niin pyhä, niin yläpuolella maailmaa ja

sen kiusauksia…»
»Älkää sanoko niinkään, tyttäreni. Pyhä isä on ihminen hänkin.

Hän on jokaisen isä, ei ainoastaan siksi, että hän on erehtymätön,
vaan myöskin siksi, että hän tietää mitä synti ja anteeksianto on…
Kerronko teille hiukan hänen elämästään? Maailma tuntee sen
ainoastaan huhuna, mutta te saatte kuulla totuuden, ja kun olette
sen kuullut, menette hänen luokseen kuin lapsi isänsä luo ettekä
pelkää enää.»
II.
»Kolmekymmentä viisi vuotta sitten», alkoi isä Pifferi, »ei pyhä isä
uneksinutkaan tulevansa milloinkaan paaviksi. Hän oli erään
roomalaisen pankkiirin ainoa lapsi ja asui palatsissa tuolla
vastapäätä piazzaa. Vanha paroni tosin toivoi rikkauksiensa avulla
kasvattavansa pojastaan korkean kirkonmiehen, mutta nuo toiveet
olivat turhia eikä nuori mies kannattanut niitä. Hän ei pyrkinyt
korkeaan hengelliseen asemaan, vaan maalliseen. Hän tahtoi ruveta
sotilaaksi, ja kulkeakseen hiukan keskitietä hän pyrki paavin
ylimyskaartiin.»
Vanha munkki pisti kätensä viittansa povitaskuun ja katsoi ylös

kattoon jatkaessaan.
»Tämä ei ole ollenkaan mikään salaisuus, mutta se, mikä nyt

seuraa, on vähemmin tunnettua. Nuori soturi, jolla oli miellyttävä
ulkomuoto, vietti samanlaista elämää kuin muutkin Rooman
jalosukuiset nuorukaiset käyden kahviloissa, konserteissa,
teattereissa ja tanssiaisissa. Silloin hän tutustui köyhään
kansannaiseen ja rakastui häneen. Se oli hyvä tyttö, suloinen ja
hellä, sydän kultaa ja sielu tulta. Nuori mies oli jalo mies ja aikoi
naida tytön ja hän naikin hänet kirkon menojen mukaisesti, mitä
enempää uskonto ei vaadi.»
Roma nojautui eteenpäin ja hengitti puristuneiden huuliensa läpi.
»Onnetonta kyllä, jumalaton hallitus oli erottanut kirkollisen

avioliiton siviiliavioliitosta, ja toinen ilman toista on arvoton. Vanha
paroni kuuli, mitä oli tapahtunut, ja koetti estää asiaa. Oli juuri
nimitetty kardinaali Australiaan, ja jonkun ylimyskaartin upseerin tuli
lähteä sinne viemään nimityskirjaa ja virkamerkkejä. Paronin
pyynnöstä hänen poikansa määrättiin tähän toimeen ja lähetettiin
matkaan kiireellisesti.»
Roma saattoi tuskin hillitä itseään.
»Kun nuori aviomies oli mennyt, rupesi isä puhuttelemaan vaimoa.

Hän toivoi yhä vielä näkevänsä kerran poikansa kirkonmiehenä, ja
avioliitto oli paha este. Rikkaalla miehellä oli monta keinoa, eikä
paroni aina valinnut keinojaan. Hän koetti liikuttaa tytön omaatuntoa,
sillä tyttö oli puhdas ja hyvä. Paroni sanoi, ettei tuo avioliitto ollut
laillinen ja että tytöllä oli vastassaan valtakunnan lait Lopuksi hän
vetosi tytön rakkauteen miestään kohtaan ja osoitti, että hän oli
esteenä miehensä edistymiselle. Paroni ei ollut paha mies, mutta
hän rakasti poikaansa enemmän kuin totuutta ja oli valmis
uhraamaan sen naisen, joka oli tullut heidän väliinsä. Tyttö suostui
uhrattavaksi. Hän tahtoi kadota, jottei olisi esteenä miehelleen. Hän
hukutti itsensä Tiberiin.»
Roma ei voinut enää hallita itseään, vaan huudahti hiljaa.
»Sitten nuori aviomies palasi. Hän oli matkustanut yhtämittaa

saamatta ainoatakaan kirjettä vaimoltaan. Mutta Roomassa häntä
odotti kirje, jossa ilmoitettiin mitä vaimo oli tehnyt. Kaikki oli silloin
lopussa. Sitä ei enää voinut auttaa, ja hän oli kauhun vallassa. Hän
ei voinut moittia kuollutta tyttöraukkaa, sillä tämä oli tehnyt tekonsa
rakkaudesta Eikä hän voinut moittia itseään, sillä hän ei ollut
solminut kirkollista avioliittoa väärässä tarkoituksessa ja hän oli
kiirehtinyt kotiin solmiakseen myöskin siviiliavioliiton. Eikä hän voinut
moittia isäänsäkään, sillä paronin käytös, jonka seuraukset olivat
kamalat, oli johtunut rakkaudesta poikaansa. Mutta Jumalan käsi
näytti lepäävän hänen päällään, ja hänen sielunsa oli järkyttynyt
juuriaan myöten. Siitä alkaen hän luopui seuraelämästä ja kaikista
maallisista iloista. Kahdeksan päivää hän paastosi ja rukoili.
Yhdeksäntenä päivänä hän liittyi kapusiinilaisten noviisiluostariin San
Lorenzossa. Nuori, iloinen, kaunis, hienoston suosima upseeri rupesi
munkiksi.»
Vanha kapusiinilainen katsoi hellästi Romaan, jonka silmissä ja

hehkuvissa poskissa hän luuli näkevänsä osanottoa.
»Niinä päivinä, tyttäreni, Teklan nunnat hoitivat Santo Spiriton

löytölasten kotia.»
Roma näytti pelästyneeltä ja häntä pyörrytti.
»Oli tavallista, että joku munkkikuntamme jäsenistä asui

sairashuoneessa, jossa hän risti lapset ja ripittä sairaita kuolevia.
Tuo toimi oli meillä vuoroon. Kukin viipyi siellä vuoden tai pari tai
kolmekin ja palasi sitten luostariin. Minä olin itse Santo Spiritossa
sitä varten juuri kysymyksessä olevana aikana ja vasta kolme vuotta
myöhemmin tulin veljeskuntamme johtajaksi ja palasin San
Lorenzoon. Siellä löysin tuon nuoren ylimyskaartin upseerin ja — en
tiedä menettelinkö viisaasti vai tyhmästi — kerroin hänelle uuden
luvun hänen omaa elämäänsä.»
»Oli jäänyt lapsi, eikö niin?» sanoi Roma oudolla äänellä.
Kapusiinilainen kumarsi. »Sen hän tiesi jo siitä kirjeestä, jonka

hänen vaimonsa oli hänelle jättänyt. Äiti oli aikonut surmata lapsen
yhdessä itsensä kanssa, ja nuori upseeri luuli, että niin oli käynytkin.
Mutta nähtävästi oli sääli viimeisellä hetkellä vallannut äitiraukan.
Hän oli vienyt lapsen löytölasten seimeen Santo Spiritoon ja
pelastanut sen hengen ennenkuin surmasi itsensä.»
Kapusiinilainen pani jalkansa ristiin, ja toinen, paljas, sandaalin

peittämä jalka pisti esiin viitan alta.
»Poika ristittiin, ja me annoimme hänelle sen nimen, jonka äiti oli

kirjoittanut hänen ranteeseensa kiinnitettyyn paperiin, ja tämän
nimen yhtäläisyys nuoren upseerin nimen kanssa paljasti minulle
asianlaidan. Luonto on voimakas, ja kuullessaan mitä kerroin, nuori
munkki kävi levottomaksi ja onnettomaksi. Miehen vaisto alkoi
taistella uskonnollista tunnetta vastaan, ja vihdoin hän jätti luostarin
täyttääkseen velvollisuutensa lastaan kohtaan.»
»Eikö hän löytänyt lasta?»
»Hän tuli liian myöhään. Tavanmukaisesti poika oli lähetetty

hoidettavaksi Campagnalle. Hänen kasvatusvanhempansa siirsivät
hänet toisiin käsiin, ja lapsi oli kadonnut teille tietymättömille.»
Roma koetti puhua, mutta ei voinut sanoa sanaakaan.
»Sitten seurasi pitkä juttu. Vanha paroni kuoli, ja nuori munkki peri
ruhtinaallisen omaisuuden. Jonkun ajan perästä hänet vihittiin
papiksi. Hänen ensimmäinen työnsä oli hoitokodin perustaminen
Roomaan orporaukkoja varten. Hän kulki kaduilla hakemassa heitä
ja kantoi heitä omin käsin kotiinsa. Hänen maineensa hyväntekijänä
kasvoi nopeasti, mutta hän tiesi vallan hyvin, miksi hän noin
menetteli. Hän haki pientä, isätöntä poikaa, jonka suonissa virtasi
hänen verensä ja jolla oli hänen nimensä.»
Roma istui pää kumarassa, ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
»Viisi vuotta kului, ja lopulta hän pääsi pojan jäljille ja sai selvän,
että hänet oli lähetetty Englantiin. Onneton isä pyysi siirtoa
Lontooseen. Siellä hän teki samanlaista työtä kuin täälläkin ja käytti
suuren omaisuutensa samaan tarkoitukseen. Viisi vuotta hän vielä
turhaan haki kadonnutta lastaan, etsien häntä yöt ja päivät pienten
poikasten joukosta, jotka soittivat posetiivia kaduilla. Mutta sitten hän
luopui toivosta ja palasi Roomaan. Hänen päänsä oli valkoinen ja
hänen sydämensä nöyrä, mutta huolimatta hänen omasta
tahdostaan hän nousi arvosta arvoon, kunnes vihdoin vanhan
paronin ylpeimmät unelmat täyttyivät. Suuren armeliaisuutensa ja
vielä suuremman hurskautensa tähden hänet nimitettiin piispaksi,
sitten seitsemän vuoden perästä kardinaaliksi ja nyt hän on paavi
Pius kymmenes, pyhimys, kansansa pelastaja, tuo entinen
myrskyjen runtelema, surujen sortama mies…»
»Davido Leone?»
Kapusiinilainen kumarsi. »Se oli pyhän isän nimi. Hän ei ollut

tehnyt syntiä eikä häntä voitu mistään moittia, mutta joka
tapauksessa hän ymmärtää mitä lankeeminen ja nouseminen on,
mitä tuska ja voima on. Sanokaa, tyttäreni, onko mitään, mitä ette
voisi hänelle uskoa?»
»Ei mitään! Ei mitään!» huudahti Roma, ja kyyneleet tukahduttivat

hänen äänensä.
Valtaistuinsalin ovi avautui taas, ja joukko kardinaaleja astui
salaiseen käytävään puhellen kävellessään. He olivat vanhoja
miehiä sinipunervissa puvuissa, useat heikon ja väsyneen näköisiä.
Seuraavana hetkenä pappi astui sisään pyytämään Romaa paavin
luokse.
»Pyhä isä on valmis vastaanottamaan teidät heti», sanoi hän

pelokkaasti, kunnioittavasti kuiskaten, ja Roma nousi ja seurasi
häntä.
III.
Paavi oli juuri vapautunut arvokkaasta juhlamenosta. Komeassa

valtaistuinsalissa, joka oli koristettu punaisella ja kullalla, hän istui
sametilla päällystetyllä valtaistuimellaan, jonka ylle oli asetettu
kirjailtu kunniakatos. Hänellä oli yllään punainen, runsaasti koristeltu
senaattorin viitta, päässä nahkareunainen päähine, kaulassa
patriarkan risti ja sormessa piispan timanttisormus. Näin hän
vastaanotti pyhän kollegion, patriarkat, arkkipiispat, piispat, papit,
kamariherrat ja upseerit sen tapahtuman vuosipäivänä, jolloin hänet
kruunattiin hallitsevaksi paaviksi ja Rooman piispaksi.
Tuo komea seurue oli seisonut hänen ympärillään leveänä

sinipunervana ja mustana vyönä, kardinaalit edessä muodostaen
puoliympyrän, jossa oli vanhoja kuihtuneita miehiä väljine viittoineen,
ja heidän takanaan ylimyskaartin nuoret, komeat miehet loistavissa
univormuissaan.
Kun paavin jalkoihin oli nostettu tyyny ja pyhän kollegion jäsenet

olivat käyneet suutelemassa pyhän isän sormessa olevaa sormusta
tai hänen kenkänsä kärkeen asetettua ristiä, astui vanhin kardinaali
esiin ja luki adressin. Hän oli yhdeksänkymmenvuotias, silmät
himmeät ja ääni kulunut.
»Siunattu isä», sanoi hän, »pyhä kollegiomme on iloinen
voidessaan onnitella teidän pyhyyttänne tänä riemuisana
merkkipäivänä.
»Näihin aikoihin, pyhä isä, kun pyhän istuimen vapautta ja

itsenäisyyttä on loukattu, kun Rooma, tämä Jeesuksen Kristuksen
valtakunnan pääkaupunki, on joutunut epäkirkollisen hallituksen
valtaan, kun miehiä nousee, jotka julkisesti osoittavat tahtovansa
hävittää sekä paavin maallisen vallan että myöskin koko kirkon arvon
ja uskon, me kiitämme Kaikkivaltiasta siitä, että katolisen kirkkomme
etunenässä on pyhä paavimme Pius kymmenes.
»Nämä ovat pahoja päiviä, teidän pyhyytenne, ja keskellä

kapinallisuutta ja kaikkea kurjuutta, joka hävittävän myrskyn lailla
kulkee kaikkien kansakuntien yli, me muistamme, että Vatikaani ei
ole ainoastaan vankila, vaan Sinai, josta erehtymätön sana on
lausuttu, ja me katsomme teihin, kaikkien uskovaisten isään, joka on
vievä maailman jälleen sen velvollisuuksiin ja jonka huulilta me
saamme kuulla johtavia sanoja. Oi kirkas lamppu, joka loistat tällä
pyhällä kukkulalla! Oi taivaasta lähetetty valo, valaise nyt
kansakuntia! Oi Jumalan ääni maan päällä! Oi maailmaa
järkähyttävä ääni, puhu kansallesi, joka rakastaa pyhää paaviaan!
»Pyhä isä, teidän pyhä kollegionne tietää hyvin, kuinka hartaasti

sydämenne toivoo, että Rooma kerran tulisi maailman
pääkaupungiksi rauhan ja rakkauden voimalla. Me luotamme siihen
ja uskomme vahvasti, että tämä toive kohta toteutuu ja että se
profeetallinen näky, jossa te olette tuon kaiken nähnyt, jo on alkanut
käydä toteen maan päällä. Iankaikkinen Herra on sanonut
edustajalleen: »Minä asetan sinun istuimesi yli kaikkien maallisten
istuinten», ja luottaen siihen, että teidän pyhyytenne kallis elämä
säästyy, kunnes saatte nähdä tuon lupauksen täyttymisen, me
pyydämme teitä vastaanottamaan pyhän kollegionne nöyrän
onnittelun ja suomaan meille apostolisen siunauksenne.»
Vanha kardinaali luki adressin pysähtyen usein, ja tuontuostakin

piti kamariherran tarjota hänelle vettä lasista. Kun hän oli lopettanut,
nosti paavi päätään ja vastasi siihen.
»Kunnianarvoisat veljet», sanoi hän täyteläisellä, värähtelevällä

äänellä, joka kerran varmaan oli ollut uljas soinnultaan. »Ystävällinen
liikutus ja isällinen rakkaus täyttää sydämemme nyt
vastaanottaessamme rakkautenne osoituksia.
»Herra kardinaali viittasi meidän lähimpää ympäristöämme

koskeviin huoliin ja murheisiin, jotka käyvät yhä vakavammiksi päivä
päivältä. On niitä, jotka eivät tahdo ymmärtää, että paavi, jonka
taivaallinen oikeus on asettanut ylemmäksi kaikkia ihmissäädöksiä,
ei voi olla minkään ihmisen alamainen ja että Rooman paavin
maallinen valta on välttämätön, jotta hän voisi vapaasti harjoittaa
apostolista tehtäväänsä. Mutta jokaisen täytyy nähdä, että pyhää
isää on pidetty vankina Vatikaanissa, että hänen alttareitaan
hävitetään, hänen kirkkojaan häväistään ja hänen omaisuuttaan
ryöstetään.
»Kunnianarvoisat veljet! Sekä kirkkoa, että valtiota on

vallankumous uhannut jo ammoiset ajat, ja niitä on vainonnut
vallankumouksien päämies, perkele. Mutta näinä onnettomina
päivinä me näemme synkkiä tulevaisuuden enteitä, jotka kirkon
täytyy ottaa huomioon. Kommunismi, sosialismi, salaiset seurat ja
uskontoa vastustavat yhdistykset ovat paheita, joita vastaan on
taisteltu paljon ja jotka on helposti todistettu vääriksi. Mutta meidän
päivinämme on noussut uusi uskonto, joka käyttäen pyhiä nimityksiä
ja raamatun kieltä koettaa myrkyttää itse kristinuskoa ja hävittää
yhteiskunnallisen järjestyksen. Miehet, joiden mieli ei ole
tasapainossa, ottavat uskonnon aseekseen, rakentavat tuulentupia,
jotka olisivat naurettavia, elleivät ne pakottaisi meitä itkemään,
uskottelevat yleisen veljeyden astuvan paavikunnan ja keisarikuntien
sijaan ja uneksivat, että Rooma tulee tuon haavemaailman
keskustaksi.
»Häväisten kristikuntaa, pidellen evankeliumia kuin demokratian

unikirjaa, väännellen pyhää sanaa mielensä mukaan ja erottaen
Kristuksen opetukset toisistaan nuo miehet ovat luoneet uuden
Jumalan, keksineet uuden jumalanpalveluksen ja tehneet itsensä
tuon uuden jumaluuden paaveiksi ja profeetoiksi. Ihminen on tuon
uuden uskonnon jumala, ja työn, aineellisen toimeentulon ylistys on
hymni, jota tuolle jumalalle lauletaan. Kansat ovat muka hallitsijoita,
ja siitä syystä valtio ei ole mitään.
»Kunnianarvoisat veljet. Onko tarpeellista, että pyhä isä opettaa

teille, kuinka väärä ja vaarallinen sellainen jumalaton oppi on, joka
tekee ihmisen jumalaksi ja saattaa hänet ihailemaan itseään tuossa
kokonaisuudessa, jota sanotaan ihmiskunnaksi? Nuo
surmaatuottavat kansanyllyttäjäin opit ovat pahan hengen johtamia,
ja niiden tarkoitus on uskonnon ja kirkon hävitys. Vapaus ja
demokratia ovat ainoastaan kauniita sanoja, ja useimmiten ne
voidaan vaihtaa sanoihin: vallankumous ja kuninkaanmurha. Se on
samaa kuin Kaifas profeettana ja Juudas saarnaamassa
evankeliumia. Se on sotaa luonnollisen ja taivaallisen välillä. Se on
perkeleen tavallinen temppu, jolla hän kääntää ihmisten ajatukset
katoavaan leipään ja saa heidät unohtamaan sakramentin leivän,
elämän leivän. Se on koe, joka tahtoo hävittää paavin pyhän vallan,
tukahduttaa kristinuskon ja poistaa yhteiskunnallisen järjestyksen.
»Herra kardinaali! Te kysytte sanaa, joka maailmalle osoittaisi,
mihin suuntaan katolisen maailman toiminta olisi johdettava kaiken
tuon anarkismin keskellä. Neuvomme siis, että papisto koettaisi
vapahtaa kansaa villitsijäin vallasta, kieltää sitä kuulumasta
seuroihin, joilla on tuo kamala tarkoitus päämääränä. Monesta
sellaisesta seurasta on ilmoitettu pyhälle istuimelle, ja yksi niistä on,
surkeata kyllä, saanut suuren vaikutusvallan ympäri Eurooppaa. Se
on tutkittu ja havaittu kuuluvaksi niiden seurojen joukkoon, jotka
sotivat kirkkoa vastaan ja jota siis uskovaisten tulee välttää kaikkialla
maailmassa.
»Sillävälin, veljeni, koska taivaallinen Herramme on sallinut, että

ihmiskunnan tulee sovitukseksi syntiensä tähden kärsiä vääryyttä
parlamenttien taholta, jotka ovat uskontoa vastaan taistelevia
yhdistyksiä, tuomioistuimien taholta, jotka ovat turmeluksen istuimia,
poliisilaitoksen ja vankilain taholta, jotka ovat salaisen hirmuvallan
pesäpaikkoja, niin rukoilkaamme Herran armoa. Tämän
katumusviikon ajalla ja varsinkin ensi torstaina rukoilkaamme
kärsivien ihmislasten puolesta Pyhän Pietarin kirkossa,
pyytäkäämme seurakuntaa yhtymään Miserereen ja kiinnittämään
katseensa ristiin, joka yhä vieläkin on oleva maailman korkein
valtikka, joka on nöyryyttävä ylpeitä, pehmittävä kovia farisealaisia ja
lausuva murehtivalle maailmalle anteeksiannon ja rauhan pyhiä
sanoja.
»Sen verran tällä kertaa, kunnianarvoisat veljet. Mitä

tulevaisuuteen tulee, on meillä oleva ilo ensi konsistoriossa
täydentää teidän seuraanne nimittämällä viisitoista nuhteetonta
miestä kantamaan roomalaista purppuraa, siten edistääksemme
Pyhän Hengen työtä ja vaikutusta ihmiskunnassa.»
Heti kun paavi oli lopettanut, kulkivat kardinaalit, arkkipiispat, papit
ja kamariherrat hänen ohitseen suudellen hänen kättänsä ja
jalkaansa. Sen jälkeen paavi nousi ja kohottaen kaksi sormeaan luki
apostolisen siunauksen. Sitten hän nojautuen erään kamariherran
käsivarteen poistui valtaistuinsalista.
Hetkisen kuluttua tuo komea seurue oli mennyt, ja pappi seisoi

ovella Roman kanssa. Eräs kamariherra tuli johtamaan Romaa ja vei
hänet toisen kamariherran luo viereisen odotushuoneen ovelle.
Tämä vei hänet erään monsignoren luo, joka puolestaan johti hänet
sen huoneen ovelle, missä paavi istui.
»Kun lähestytte», sanoi hän matalalla äänellä, »tulee teidän

polvistua kolme kertaa, ensin ovella, sitten puolitiessä huonetta ja
sitten pyhän isän jalkain juuressa. Oletteko terve?»
»Olen», sanoi Roma epävarmasti.
Ovi avautui, monsignor astui askeleen huoneeseen, polvistui ja

lausui:
»Donna Roma Volonna, teidän pyhyytenne.»
Roma oli polvillaan kynnyksellä. Silloin lempeä, täyteläinen ääni,

jonka hän luuli kuulleensa ennen, pyysi häntä lähestymään. Hän
nousi ja astui esiin, monsignor astui pois ja ovi hänen takanaan
sulkeutui.
Hän oli yksin paavin kanssa.

IV.
Paavi, joka nyt oli aivan valkoisessa puvussa, istui yksinkertaisella

tuolilla pienen pöydän ääressä kodikkaassa huoneessa
kirjakaappien ja muutamien entisten paavien rintakuvien
ympäröimänä. Pieniä talousesineitä oli hänen vieressään, tyhjä
liemiastia, lautanen ja lusikka. Hänen kasvonsa olivat viehättävät ja
henkevät, ja Roman lähestyessä hän kumarsi päätään ja hymyili
isällisestä Roma polvistui ja suuteli paavin sormusta ja jäi sitten
polvilleen hänen tuolinsa viereen kohottaen toisen kätensä tuolin
käsinojalle. Paavi laski kätensä Roman kädelle taputtaen sitä
ystävällisesti ja samalla katsoen häneen.
Roman hermostuminen alkoi hävitä, eikä hän nähnyt kolmen

kruunun mahtavassa kantajassa muuta kuin vaatimattoman,
rakastavan ihmisolennon. Naisellinen tunne valtasi hänet, melkein
äidillinen hellyys, ja hän toivoi voivansa tehdä jotakin tuon hyvän
vanhan miehen hyväksi. Sitten paavi alkoi puhua. Hänen äänessään
oli se sointu, joka tulee sukupuolien erotuksen tuntevan miehen
ääneen aina kun hän puhuu naisen kanssa, ja se kajahti entistä
lempeämmältä nyt.
»Tyttäreni», sanoi hän, »isä Pifferi on kertonut teistä ja teidän
luvallanne, kuten käsitin, hän on ilmaissut minulle, mitä kerroitte
hänelle. Te olette kärsinyt, ja minä otan osaa suruunne. Ja vaikka
ette kuulu lapsieni joukkoon, lähetin teitä hakemaan, jotta minä,
vanha mies, Jumalan avulla voisin vahvistaa ja tukea teitä.»
Roma suuteli taas sormusta ja polvistui yhä vielä tuolin viereen.
»Kauan aikaa sitten, lapseni, tunsin erään, joka oli melkein

samanlaisessa asemassa, ja ehkä muisto siitä, mitä sille
vaimoraukalle tapahtui, johti minua puhumaan teille. Hän oli niitä
naisia, joista olisi voinut tulla suurten miesten äitejä… Mutta hän on
kuollut ja hänen tarinansa on kuollut myöskin. Peittäköön aika ja
luonto ne.»
Hänen äänensä värisi hiukan. Roma nosti katseensa. Syntyi

hetken äänettömyys. Sitten paavi hymyili taas ja taputti Roman kättä
vielä kerran.
»Älkää antako maailman heikontaa itseänne, lapseni, tai synnyttää

teissä epäilystä avioliittonne voimasta. Onko se hyvä avioliitto sekä
vaikutukseltaan että perustukseltaan (kun toinen teistä vielä on
kastamaton), olkoon kirkon eikä maailman päätettävä. Maailma
tuomitsee julmasti ja väärin semmoista naista, joka on joutunut
miehen uhriksi. Ei se välitä mitä viettelyksiä ja kiusauksia hänellä on
ollut. Maailman silmissä tahraantunut nainen on mennyttä kalua, ja
vääryyttä kärsinyt nainen on langennut. Asian laita on sama meidän
päivinämme kuin syntisen vaimon aikana Jerusalemissa.
Farisealaiset, jotka eivät ole niin ankaria omaan sukupuoleensa
nähden, ovat aina valmiit sanomaan: 'Mooses määräsi laissaan, että
sellaiset ovat kivitettävät.' Mutta voi pyhimmän ja puhtaimman sielun
sääliä ja hellyyttä! Jeesus kumartuu kirjoittamaan sanottavansa
santaan, ikäänkuin hän ei kuulisi heidän sanojaan.»
Taas Roma suuteli paavin sormusta, ja paavi taputti hänen

kättään.
»Kuitenkin sanon teille jotakin, tyttäreni», sanoi paavi samalla

matalalla äänellä. »Toivoisin teidän kertovan kaikki miehellenne.
Ellette tee sitä, panette alttiiksi tulevaisuutenne, saatatte epäilemään
vilpittömyyttänne ja teette väärin rakkautenne henkeä vastaan.»
»Pyhä isä», sanoi Roma, »olen jo kertonut hänelle. Olin sen tehnyt
jo ennenkuin puhuin isä Pifferin kanssa, mutta ainoastaan toisten
nimien varjon alla.»
»Ja mitä miehenne vastasi?»
»Samaa kuin teidän pyhyytennekin. Hän oli rakastava ja

jalomielinen.
Sitten rohkaisin mieleni ja kerroin hänelle kaiken.»
»Ja mitä hän siihen vastasi?»
Pilvi peitti Roman kasvot. »Pyhä isä, hän ei ole vielä vastannut
mitään.»
»Eikö mitään?»
»Hän on poissa, enkä ole saanut vastausta kirjeeseeni.»
»Eikö vastaus olisi ehtinyt vielä tulla?»
»Aikaa on ollut monin kerroin, teidän pyhyytenne, mutta vastausta

ei kuulu.»
»Ja mitä päätätte siitä?»
»Että kirjeeni synnyttivät hänessä sääliä, mutta nyt, kun hän tietää,
että minä olen se vaimo ja hän se aviomies, joista puhuin, hän ei voi
antaa minulle anteeksi, kuten hän sanoi aviomiehen tekevän, ja
hänen jalomielinen sielunsa tuntee tuskaa.»
»Tyttäreni, toivoisitteko minun puhuvan hänelle?»
Pilvi pakeni Roman kasvoilta. »Se on enemmän kuin ansaitsen,

paljon enemmän, mutta jos, pyhä isä, tahtoisitte sen tehdä…»
»Silloin minun täytyy tietää nimet — teidän täytyy kertoa minulle

kaikki.»
»Kyllä, kyllä!»
»Kuka on isänne, lapseni?»
»Isäni kuoli maanpaossa. Hän oli vapaamielinen. Pelkään, että

teidän pyhyytenne sanoo häntä vallankumoukselliseksi. Hän oli
prinssi Prospero Volonna.»
»Kuten arvasin. Kaikki jalot henget rakastavat vapautta, mutta

monella joutuu järki ristiriitaan sydämen kanssa. Kuka oli se toinen
mies?»
»Hän oli isäni etäinen sukulainen, ja minä olen äskettäin

huomannut, että hän oli pääsyynä isäni maanpakoon. Hän oli
holhoojani, ministeri ja mahtava mies Italiassa — paroni Bonelli,
teidän pyhyytenne.»
»Juuri niin, juuri niin!» sanoi paavi polkien jalkaansa kiivaasti.
»Mitä saastaisin mies, tyttäreni. Antikristuksen pirullinen edustaja…
Mutta jatkakaa, lapseni. Kuka on miehenne?»
»Mieheni on aivan toisenlainen mies.»
»Ah!»
»Hän on tehnyt kaikki minun hyväkseni, pyhä isä — kaikki. Taivas

tietää mitä olisin ilman häntä!»
»Jumala häntä siunatkoon! Jumala siunatkoon teitä molempia!»
»Tulin tuntemaan hänet mitä omituisimman sattuman kautta.

Hänkin on vapaamielinen ja parlamentinjäsen ja kerran hän puhui
hallituksen turmeluksesta ja viittasi siihen, että minä olin ministerin
rakastajatar. Se ei ollut totta, mutta minua oli solvaistu ja… ja minä
ryhdyin toimiin syöstäkseni hänet turmioon.»
»Kamala kosto, lapseni. Ainoastaan ministeri saattoi semmoista

keksiä.»
»Sitten sain selville, että viholliseni oli isäni ystäviä, uskollinen ja

jalo mies. Pyhä isä, olin alkanut vihassa, mutta en voinut vihata
häntä. Pimeys katosi sielustani, ja jotakin kirkasta ja kaunista tuli sen
sijaan. Minä rakastin häntä ja hän rakasti minua. Koko
sydämellämme rakastimme toisiamme.»
»Sitten tuo toinen tuli takaisin luokseni. Minä tiesin nyt kaikki ne
salaisuudet, joita olin lähtenyt urkkimaan, mutta minä en tahtonut
niitä ilmaista, ja kun kieltäydyin, uhkasi hän minua.»
»Ja mitä teitte silloin?»

»Minä menin naimisiin mieheni kanssa ja kestin kaikki kiusaukset.
Se ei ollut niin vaikeata, sillä minä en välittänyt mitään rikkaudesta
enkä komeudesta enää. Minä tahdoin vain olla hyvä. Jumala itse
tietää kuinka koetin.»
Paavin silmät olivat kosteat. Hän taputti nuoren naisen vapisevaa

kättä.
»Rakkaus on pelastanut teidät, tyttäreni. Jumala on rakkaus, ja

rakkaus on se silta, joka yhdistää taivaan ja maan. Vaikka olisitte
ollut kuin Magdalena, josta Kristus poisti seitsemän perkelettä,
vaikka olisitte syntiä tehnyt ja ollut ministerin eläin, olisi Jumalan
rakkaus puhdistanut ja kohottanut teidät. Siunaukseni levätköön
teidän päällänne, tyttäreni, ja ansaitkoon se mies, joka nyt on
aviomiehenne, teidän rakkautenne ja luottamuksenne.»
»Voi, hän ansaitsee sen kyllä», sanoi Roma. Hän tuskin saattoi
pidättää itkuaan. Paavin ääni, kun hän puhui rakkaudesta, oli
muistuttanut hyvin paljon erästä toista ääntä, joka pani hänet
värisemään.
»Hän oli isänne ystävä, niinkö?»
»Niin, teidän pyhyytenne, ja vaikka vasta äskettäin näimme

toisemme uudestaan, olin tuntenut hänet lapsena Englannissa.»
»Vapaamielinen, niinkö?»
»Niin, teidän pyhyytenne.»
»Ministerin vihaan oli syynä valtiollinen taistelu?»
»Niin, aluksi se vain, mutta nyt…»

»Kyllä ymmärrän. Ja salaisuudet, joista puhuitte…»
»Ne koskevat ainoastaan parikymmentä vuotta sitten sattuneita

tapahtumia, olleita ja menneitä asioita.»
»Miehenne on siis vanhempi teitä?»
Nuoren naisen kasvoille levisi hymy, joka pani paavinkin

hymyilemään.
»Ainoastaan kymmenen vuotta vanhempi, teidän pyhyytenne. Hän

on nyt kolmekymmentä neljä vuotta.»
»Mistä hän on kotoisin ja kuka on hänen isänsä?»
»Hän on syntynyt Roomassa, mutta hän ei tiedä mitään isästään.»
»Minkä näköinen hän on?»
»Hän on… en ole koskaan nähnyt ketään niin… antaako teidän

pyhyytenne anteeksi?»
»Sanokaa mitä haluatte, tyttäreni.»
»En ole koskaan nähnyt ketään niin pyhän isän näköistä kuin
hän», sanoi
Roma vienosti.
Hänen päänsä oli vaipunut alas ja hänen sydämensä sykähti

hiukan hermostuneesti. Paavi taputti hänen kättään hellästi.
»Olenko jo kysynyt hänen nimeään, lapseni?»
»Hänen nimensä on Davido Rossi.»

Instant download pdf American Government Brief Version 11th Edition Wilson Solutions Manual full chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

Instant download pdf American Government Brief Version 11th Edition Wilson Solutions Manual full chapter

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Instant download pdf American Government Brief Version 11th Edition Wilson Solutions Manual full chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

American Government Brief Version

11th Edition Wilson Solutions Manual

American Government Brief Version 11th Edition Wilson

American Government Institutions and Policies 13th

American Government Institutions and Policies 13th

American Government Institutions And Policies 14th

American Government Institutions and Policies 15th

American Government Brief 14th Edition Ansolabehere

American Government Power and Purpose Brief 13th

Cengage Advantage Books American Government and

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

State parties are organized into five general categories:

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

• The Civil War and sectionalism

II. THE NATIONAL PARTY STRUCTURE TODAY

III. STATE AND LOCAL PARTIES

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

• High degree of leadership control over member activity

IV. THE TWO-PARTY SYSTEM

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

• Explanations for this disparity include revised rules on

VI. DO THE PARTIES DIFFER?

VII. INTEREST GROUPS

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

• Factors explaining the rise of interest groups:

VIII. KINDS OF ORGANIZATIONS

IX. FUNDS FOR INTEREST GROUPS

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

B. Federal Grants and Contracts

X. THE PROBLEM OF BIAS

XI. THE ACTIVITIES OF INTEREST GROUPS

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

• No systematic evidence yet that PACs influence congressional votes,

XII. REGULATING INTEREST GROUPS

 CRITICAL THINKING QUESTIONS

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

government and that is characterized by a high degree of leadership control over

Some interest groups:

A few specific interest groups:

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

American Civil Liberties Union (www.aclu.org).

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

Copyright © 2012 Cengage Learning. All rights reserved.

»Hänen pyhyytensä jo saattaa minut pelkäämään.»

»Älkää sanoko niin. Hänen isällinen sydämensä ottaa osaa

»Mutta hän on niin korkea, niin pyhä, niin yläpuolella maailmaa ja

»Älkää sanoko niinkään, tyttäreni. Pyhä isä on ihminen hänkin.

Vanha munkki pisti kätensä viittansa povitaskuun ja katsoi ylös

»Tämä ei ole ollenkaan mikään salaisuus, mutta se, mikä nyt

Roma nojautui eteenpäin ja hengitti puristuneiden huuliensa läpi.

»Onnetonta kyllä, jumalaton hallitus oli erottanut kirkollisen

Roma saattoi tuskin hillitä itseään.

»Kun nuori aviomies oli mennyt, rupesi isä puhuttelemaan vaimoa.

Roma ei voinut enää hallita itseään, vaan huudahti hiljaa.

»Sitten nuori aviomies palasi. Hän oli matkustanut yhtämittaa

Vanha kapusiinilainen katsoi hellästi Romaan, jonka silmissä ja