(eBook PDF) Principles of Public

Speaking 19th Edition

Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-principles-of-public-speaking-19th-edition
/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Art of Public Speaking 13th Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/the-art-of-public-speaking-13th-
edition-ebook-pdf/

The Art of Public Speaking 12th Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/the-art-of-public-speaking-12th-
edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) Cengage Advantage Series: Essentials of

Public Speaking 6th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-cengage-advantage-
series-essentials-of-public-speaking-6th-edition/

(eBook PDF) The Public Speaking Playbook 2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-public-speaking-
playbook-2nd-edition/
(eBook PDF) The Art of Public Speaking 12th Edition by
Stephen Lucas

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-art-of-public-
speaking-12th-edition-by-stephen-lucas/

(eBook PDF) The Art of Public Speaking 13th Edition by

Stephen Lucas

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-art-of-public-
speaking-13th-edition-by-stephen-lucas/

(eBook PDF) The Speaker: The Tradition and Practice of

Public Speaking 3rd

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-speaker-the-
tradition-and-practice-of-public-speaking-3rd/

(eBook PDF) Public Speaking: Strategies for Success 9th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-public-speaking-
strategies-for-success-9th-edition/

(eBook PDF) Concise Public Speaking Handbook, A 5th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-concise-public-speaking-
handbook-a-5th-edition/
Brief Table of Contents

List of Figures xvii

Preface xix
Acknowledgments xxiii

PART ONE PUBLIC SPEAKING IN AN ELECTRONIC WORLD 1

CHAPTER 1 SPEECH AND HIGHER EDUCATION 3

CHAPTER 2 GETTING STARTED 15

CHAPTER 3 COPING WITH ANXIETY 31

CHAPTER 4 CRITICAL LISTENING 41

PART TWO PLANNING AND PREPARING YOUR SPEECH 53

CHAPTER 5 UNDERSTANDING YOUR AUDIENCE 55

CHAPTER 6 FINDING AND USING SUPPORTING MATERIALS 73

CHAPTER 7 ORGANIZING AND OUTLINING YOUR SPEECH 97

CHAPTER 8 BEGINNING AND ENDING YOUR SPEECH 117

PART THREE PRESENTING YOUR SPEECH 135

CHAPTER 9 WORDING YOUR SPEECH 137

CHAPTER 10 DELIVERING YOUR SPEECH 155

viii BRIEF TABLE OF CON T E NT S

CHAPTER 11 USING VISUAL MEDIA 171

PART FOUR TYPES OF PUBLIC SPEAKING 187

CHAPTER 12 SPEECHES TO INFORM 189

CHAPTER 13 SPEECHES TO PERSUADE 209

CHAPTER 14 ARGUMENTATION AND CRITICAL THINKING 233

CHAPTER 15 SPEAKING IN COMMUNITY SETTINGS 251

Illustration Credits 261

Index 263
Table of Contents

List of Figures xvii with a frozen look on your face. Public speaking is
Preface xix the essence of what it means to be a public person.
Acknowledgments xxiii It’s what the Greeks and Romans called “rhetoric.”
(Check it out at: www.americanrhetoric.com.)
PART ONE
CHAPTER 1
PUBLIC SPEAKING IN AN ELECTRONIC
SPEECH AND HIGHER EDUCATION 3
WORLD 1
Studying Public Speaking 4
Contemporary society is millennia away from the
Orality in Public Life 6
origins of public discourse in classical Greece and
Basic Elements in the Speech-Making Process 7
Rome, yet we value oral communication, much as
Ethical Responsibilities for Speakers 8
they did thousands of years ago. In fact, we com-
Ethos in the Western World 9
municate in ways never imagined even a century
Speaking of . . . Ethics: Ethics and Public Speaking 10
ago. Television and radio offer 24/7 news channels,
The Moral Bases of Public Decision Making 10
sitcoms, and prime-time shows with their banter
Your First Speech 11
and argument. Also, the internet allows information
Assessing Your Progress 13
to reach people around the world almost instanta-
Chapter Summary 13
neously; you probably spend much of your time
Key Terms 13
texting, emailing, and IMing. Groups gather together
References 13
on Facebook, and chat rooms devote conversation to
Speaker’s Web 13
every conceivable topic. Oral communication domi-
nates even in the world of electronic culture.
CHAPTER 2
What you learn in this book about public
GETTING STARTED 15
speaking will also apply to email, text messaging,
e-groups, social media, and chat rooms. Part One Selecting and Narrowing the Subject 16
asks you to understand public speaking as much Speaking of . . . Skills: Brainstorming to
more than standing in front of a group of people Generate Topics 17
x TA B LE OF CONT ENT S

Determining the Purpose 18 Chapter Summary 50

General Purposes 18 Key Terms 50
Specific Purposes 19 References 50
Central Idea 20 Speaker’s Web 50
Analyzing the Audience and the Occasion 21 Listening Workshop 51
Gathering the Material 23
Making an Outline 23 PART TWO
Practicing Aloud 25 PLANNING AND PREPARING YOUR SPEECH 53
Speaking of . . . Skills: Practicing Your Speech 26
Delivering the Speech 26 In Part Two, we get down to the business of building
Assessing Your Progress 27 your speeches. How can the internet and your local
Chapter Summary 27 library help you with pieces of the speech-building
Key Terms 27 process? When carrying out audience analysis, you
References 28 can find public opinion surveys on beliefs and atti-
Speaker’s Web 28 tudes relevant to what you are talking about—start at:
www.pollingreport.com. You can also obtain statis-
CHAPTER 3 tics on the demographic composition of your school
COPING WITH ANXIETY 31 on your school’s website. Looking for supporting
materials? Pick your favorite search engine, and type
What Causes Speaking Apprehension? 32 in what you’re looking for. (Remember that http://
Factors that Influence Apprehension 34 images.google.com and http://scholar.google.com
Suggestions for Coping with Anxiety 35 will give you a variety of illustrations and solid schol-
Speaking of . . . Skills: Strategies to Reduce arly research. Some of the research will be accessible
Anxiety 37 only through publication memberships—your library
Planning Ahead 37 may be able to help you with accessing this material.)
Assessing Your Progress 38 While you’ll have to organize your speech yourself, the
Chapter Summary 38 internet will provide quotations, stories, comparisons,
Key Terms 38 startling facts, and statistics. Make sure to evaluate
References 38 the information you find and to compare multiple
Speaker’s Web 38 sites. The libraries at Johns Hopkins University and
Virginia Tech provide solid advice on evaluating infor-
CHAPTER 4 mation: http://guides.library.jhu.edu/evaluating
CRITICAL LISTENING 41 information and http://info-skills.lib.vt.edu/.
Hearing and Listening 42
CHAPTER 5
Barriers to Good Listening 42
UNDERSTANDING YOUR AUDIENCE 55
Practical Listening Techniques 44
Know Your Purposes 44 Analyzing Your Audience Demographically 56
Listening for Comprehension 45 Age 57
Speaking of . . . Skills: Good Note Taking and Gender 57
Active Listening 46 Education 57
Speaking of . . . Ethics: Deliberately Misguiding Group Membership 58
Listeners 47 Cultural and Ethnic Background 58
Critical Listening 48 Using Demographic Information 59
Developing Skills for Critical Listening 49 Analyzing Your Audience Psychologically 59
Assessing Your Progress 50 Beliefs 60
TAB L E O F C ONTE NTS xi

Attitudes 60 Forms of Supporting Materials 83

Values 61 Examples 83
Discovering Demographic and Psychological Speaking of . . . Skills: Choosing Supporting
Factors 63 Materials 85
Surveying Your Listeners 63 Statistics 86
Assessing Listeners’ Identities 63 Testimony 89
Speaking of . . . Skills: Handling Hostile Functions of Supporting Materials 89
Audiences 64 A Word about Plagiarism 90
Using Your Psychological Profile 64 Speaking of . . . Skills: Citing Sources 91
Using Audience Analysis in Speech Sample Outline for a Problem–Solution Speech 91
Preparation 65 Assessing Your Progress 94
Developing Your Speaking Goals 66 Chapter Summary 94
Speaking of . . . Ethics: Using Audience Analysis Key Terms 94
Ethically 66 References 94
Developing Your Specific Purposes 67 Speaker’s Web 95
Developing Your Appeals 68
Sample Audience Analysis 69 CHAPTER 7
Assessing Your Progress 70 ORGANIZING AND OUTLINING YOUR
Chapter Summary 70 SPEECH 97
Key Terms 70
References 70 Developing Your Speech Plan 98
Speaker’s Web 70 Developing Your Central Idea 98
Choosing Your Organizational Plan 99
CHAPTER 6 Speech-Centered Patterns of Organization 100
FINDING AND USING SUPPORTING Chronological Patterns 100
MATERIALS 73 Spatial Patterns 101
Causal Patterns 102
Determining the Kinds of Supporting Materials Topical Patterns 102
You’ll Need 74 Audience-Centered Patterns of Organization 103
Speaking of . . . Skills: How Much Material Is Familiarity–Acceptance Order 103
Enough? 75 Inquiry Order 105
Finding Supporting Materials 75 Question–Answer Order 105
Finding Print Resources 76 Problem–Solution Order 105
Finding Electronic Resources 77 Elimination Order 106
Speaking of . . . Ethics: What Is the Ethical Techniques for Creating Associative
Response? 80 Coherence in Your Speech 106
Sources of Supporting Materials 80 Forecasts 107
General Reference Works 81 Summaries 107
Newspapers 81 Signposts 108
Magazines and Journals 81 Outlining Your Speech 108
Yearbooks and Encyclopedias 81 Developing a Rough Outline 109
Government Publications 82 Speaking of . . . Skills: Memory and
Biographies 82 Organization 110
Collections 82 Developing a Speaking Outline 111
Finding Information Through Interviews 83 Guidelines for Preparing Outlines 112
xii TA B LE OF CONT ENT S

Assessing Your Progress 113 PART THREE

Chapter Summary 113 PRESENTING YOUR SPEECH 135
Key Terms 114
Part Three focuses on putting a speech idea or text
References 114
into the multiple channels of communication that
Speaker’s Web 114
make up a speech, often called encoding. A speech
is made up of the language you use; the character-
CHAPTER 8 istics of your voice; your body and the way that
BEGINNING AND ENDING YOUR SPEECH 117 you use it through facial display, movements, and
Capturing and Holding Attention 118 stance; and the use of additional visual media that
Activity 118 enhance, clarify, and even empower the stream of
Reality 118 words, vocal inflections, and embodiment that make
Proximity 119 up the act of public speaking. When speaking in
Familiarity 119 public, you are using varied channels; public speak-
Novelty 120 ing is multimediated.
Additionally, audiotaping, videotaping, and
Suspense 120
using webcams provide still another communication
Conflict 120
channel: electronic mediation. Your speeches can be
Humor 120
put in an audio archive or broadcast via radio; stored
The Vital 121
on a DVD or broadcast via network television or
Beginning Your Speech 121
local access cable feeds; and uploaded to YouTube or
Referring to the Subject or Occasion 121
some other digital space for all of the world to search
Using a Personal Reference or Greeting 122
out and see. When that happens, you must think
Asking a Question 123
about how to fit your speaking style to an audio or
Making a Startling Statement 123
visual recording. For some advice on speaking when
Using a Quotation 124
your message will be transmitted through a mass-
Telling a Humorous Story 124
mediated channel, go to: www.public-speaking.
Using an Illustration 126
org/public-speaking-tvvideo-article.htm.
Completing Your Introduction 126
Speaking of . . . Skills: How Long Should It
CHAPTER 9
Be? 127
WORDING YOUR SPEECH 137
Ending Your Speech 127
Issuing a Challenge 128 Using Oral Style 138
Summarizing the Major Points or Ideas 128 Speaking of . . . Skills: Oral Versus Written
Using a Quotation 129 Style 139
Using an Illustration 129 Accuracy 140
Supplying an Additional Inducement to Belief or Simplicity 140
Action 129 Restatement 140
Stating a Personal Intention 130 Using Language Strategically 141
Sample Outline for an Introduction and Definitions 141
Conclusion 130 Imagery 143
Assessing Your Progress 132 Metaphor 144
Chapter Summary 132 Choosing a Rhetorical Frame 145
Key Terms 132 Creating an Atmosphere 145
References 132 Speaking of . . . Ethics: Doublespeak 146
Speaker’s Web 133 Intensity 147
TAB L E O F C ONTE NTS
Appropriateness 147
Adapting to Diverse Listeners
Sample Speech
Assessing Your Progress
Chapter Summary 151
Key Terms 152
References 152
Speaker’s Web 153
CHAPTER 10
DELIVERING YOUR SPEECH
Selecting the Method of Delivery
The Extemporaneous Speech 156
The Impromptu Speech 157
Speaking of . . . Skills: Impromptu Speaking 157
The Manuscript Speech 158
The Memorized Speech 158
Using Your Voice to Communicate
The Effective Speaking Voice 159
Speaking of . . . Skills: Vocal Exercises 160
Using Your Body to Communicate
Dimensions of Nonverbal
Communication 162
Speaking of . . . Skills: Effective Online
Communication 166
Adapting Nonverbal Behavior to Your
Presentations 167
Assessing Your Progress
Chapter Summary 168
Key Terms 168
References 169
Speaker’s Web 169
CHAPTER 11
USING VISUAL MEDIA
The Functions of Visual Media
Comprehension and Memory 172
Persuasion 172
Types of Visual Media
Actual Objects or Props 173
Your Own Body 173
Photographs 173
Videotapes, DVDs, Films, and Video
Streaming 175
xiii
Speaking of . . . Skills: Using Visual Media in
148 Business 175
150 Drawings 176
151 Projections 176
Graphs 177
Charts and Tables 180
Models 180
Strategies for Selecting and Using Visual
Media 180
Consider the Audience and the Occasion 181
155 Integrate Verbal and Visual Materials
Effectively 181
156
The Potential of Computer-Generated
Visual Materials: Microsoft PowerPoint 182
Speaking of . . . Ethics: Can Pictures Lie? 183
Assessing Your Progress 184
Chapter Summary 184
Key Terms 184
158
References 184
Speaker’s Web 185
162
PART FOUR
TYPES OF PUBLIC SPEAKING 187
The world of public information, argument, and even
persuasion is dominated by the internet. So, you’re
interested in politics. Where do you find the schedule
for presidential caucuses and primaries? You go to:
168
www.thegreenpapers.com or www.rockthevote.
com to get the list. Debates? The Commission on
Presidential Debates at: www.debates.org is your
best bet for history, texts, and directions to good
analyses. How about statistics on online hits that
each candidate received? Try: www.techpresident.
com. Ads? Each campaign will have them on its
171
website, or you just click on: www.youtube.com
172 to find both ads and creative remakes (mashups)
of them. The web is, indeed, a spider’s invention,
drawing you in with seemingly limitless informative,
173 argumentative, and persuasive messages on personal
websites, blogs, electronic news outlets, streaming
video and audio collections, and all the rest. Yet,
again, we must emphasize—when push comes to
shove in your local groups, associations, affilia-
tive organizations, and civic institutions—public
xiv TA B LE OF CONT ENT S

talk is the common denominator. The internet can Using Motivational Appeals 214
bring you materials, but you, the voice of one group Speaking of . . . Ethics: Using Fear Appeals 215
member or citizen, are still the voice of material, Enhancing Your Credibility 216
argument, persuasion, and collective memory. And Speaking of . . . Skills: Inoculating Audiences
so, Part Four will complete your introduction to the Against Counterpersuasion 217
role of public speaking in public life. Organizing Persuasive Speeches:
The Motivated Sequence 218
CHAPTER 12 Step 1: Attention 220
SPEECHES TO INFORM 189 Step 2: Need 220
Speaking of . . . Skills: Persuading the Diverse
Types of Informative Speeches 190
Audience 220
Explanations and Lectures 190
Step 3: Satisfaction 221
Demonstrations 190
Step 4: Visualization 222
Oral Reports 191
Step 5: Action 223
Essential Qualities of Informative Speeches 191
Sample Outline for a Persuasive Speech 223
Striving for Clarity 191
Sample Outline for an Actuative Speech 226
Speaking of . . . Skills: Choosing a Topic 192
Assessing Your Progress 228
Speaking of . . . Skills: Information Overload 193
Chapter Summary 228
Associating New Ideas with Familiar Ones 194
Clustering Ideas 194 Key Terms 229
Constructing Strong Visualizations 194 References 229
Providing Motivational Appeal 195 Speaker’s Web 230
Sample Outline for a Demonstration Speech 195
Tips for Developing Informative Speeches 197 CHAPTER 14
Creating Curiosity 197 ARGUMENTATION AND CRITICAL
Adapting to Prior Knowledge 198 THINKING 233
Using Repetition 199
Rational Thinking and Talking:
Involving Listeners 199
Argumentation 234
Choosing an Appropriate Organizational
Types of Claims 234
Pattern 199
Types of Evidence 237
Employing Multiple Channels 200
Forms of Reasoning 238
Suggesting Additional Resources 200
Evaluating Arguments 240
Sample Outline for an Informative Speech 201
Reasoning from Examples 240
Sample Informative Speech 203
Reasoning from Generalization 241
Assessing Your Progress 205
Reasoning from Sign 241
Chapter Summary 205
Reasoning from Parallel Case 241
Key Terms 205
Reasoning from Cause 241
References 206
Speaking of . . . Skills: Evaluating Arguments 242
Speaker’s Web 206
Sample Outline for an Argumentative Speech 242
Detecting Fallacies in Reasoning 245
CHAPTER 13
Tips for Developing Argumentative Speeches 246
SPEECHES TO PERSUADE 209
Speaking of . . . Skills: Responding to
Selecting Motivational Appeals 210 Counterarguments 247
Some Common Motivational Appeals 210 Assessing Your Progress 247
Speaking of . . . Skills: Basic Human Needs 211 Chapter Summary 247
TAB L E O F C ONTE NTS xv

Key Terms 248 Speeches to Entertain 256

References 248 Purpose 256
Speaker’s Web 248 Formulating the Content 256
Speeches to Stimulate 257
CHAPTER 15 Purpose 257
SPEAKING IN COMMUNITY SETTINGS 251 Formulating the Content 257
Assessing Your Progress 260
Speeches of Introduction 252
Chapter Summary 260
Purpose 252
Key Terms 260
Formulating the Content 252
References 260
Sample Speech of Introduction 253
Speaker’s Web 260
Speeches of Courtesy 254
Typical Situations 254
Purpose 254 Illustration Credits 261
Formulating the Content 255 Index 263
Sample Speech of Courtesy 255
List of Figures

1.1 Public Speaking Is an Interactive Process 7

1.2 Ethos, Pathos, Logos 9
2.1 Speaking Purposes 21
2.2 The Essential Steps in Planning, Preparing, and Presenting a Speech 25
3.1 The Chemistry of Anxiety 33
5.1 Beliefs and Attitudes 61
5.2 Beliefs, Attitudes, and Values Are Interdependent 61
5.3 The Diversity of “Family Values” 62
6.1 Internet Search Engines 78
6.2 Forms of Supporting Materials 84
6.3 Types of Statistics 88
7.1 Sample Speaking Outline (on Notecards) 111
8.1 The Factors of Attention 119
8.2 Types of Introductions and Conclusions 122
10.1 Loudness Levels 159
11.1 Sample Bar Graph 178
11.2 Sample Line Graph 178
11.3 Sample Pie Graph 179
11.4 Sample Pictograph 179
13.1 Motive Clusters 211
13.2 The Motivated Sequence 219
14.1 The Elements of Argument 235
14.2 Types of Claims 236
14.3 Kinds of Reasoning 240
Preface

WHAT’S NEW IN THE NINETEENTH EDITION?

This edition of Principles of Public Speaking includes a number of updates and new features while retaining
the time-tested pedagogy that has trained thousands of students to speak confidently. Throughout the text-
book, I have updated the examples, statistics, and other supporting information. As in previous editions,
I have blended student speeches with others who are present in political, social, and cultural life. I have
streamlined material such as outlining speeches and using visual aids so that students are prepared quickly
to speak without sacrificing the quality of their preparation. As a result, this is a textbook that is solidly
rooted in the best practices of pedagogy and research while offering cutting-edge examples and approaches
in a world that is rapidly changing.
While my basic approach to training speakers remains the same, you’ll notice a number of changes
including:

• a new chapter titled Coping with Anxiety (Chapter 3);

• new research on apprehension and techniques for controlling it;
• updated examples in all chapters and new data visualizations.

A TRADITION OF EXCELLENCE

Principles of Public Speaking, Nineteenth Edition, presents the fundamental principles that have helped thou-
sands of students gain the confidence and expertise to speak in public. It combines the latest research of
scholars in rhetorical and communication theory with practical advice on how to speak effectively in a cul-
turally diverse society. It retains the core concept of Monroe’s motivated sequence that has been its trademark
from its inception, and it brings cutting-edge electronic resources and technology to public speaking. Four
fundamental principles describe the basic approach of the book:
xx PREFACE

1. This textbook gets you on your feet quickly. You will become acquainted with the communication
concepts to prepare and critique speeches, and you will be encouraged to put those concepts into
practice early. Chapter 3, Coping with Anxiety, will explain the apprehension associated with public
speaking and, from there, help you overcome it. Later chapters will discuss ideas in more detail on how
to develop your expertise as a public speaker and a critical listener.
2. This textbook focuses on communication in your college life but also includes examples from
the community and beyond. Understandably, your college environment probably commands your
immediate attention, but you’re also preparing for a lifetime of public participation. To help you now
and in the future, I have incorporated applications and examples from both the college world and the
worlds of work, politics, and social activism.
3. This textbook challenges you technically, intellectually, and morally. Throughout your life, you will
be expected to know how to accomplish goals (technical skills), how to analyze situations and propose
courses of action (intellectual skills), and how to interact with others ethically (moral development).
This book challenges you not only to develop these skills and thought processes as a speaker and critical
listener but also to understand your responsibilities as you participate in an increasingly diverse world.
4. This textbook asks you who you are and to consider how your identity affects your success in
reaching varied audiences. Social networking is important not only digitally but also in face-to-face
situations, where aspects of you and your audience’s demographic and psychological profiles impact
on speaker–listener relationships. Varied relationships require different kinds of approaches to diverse
audiences. The best speakers learn to cope with that diversity.

THE PLAN OF THE BOOK

Principles of Public Speaking, Nineteenth Edition, is organized into four parts, reflecting the four major empha-
ses of most contemporary courses in public speaking. Part One: Public Speaking in an Electronic World
provides you with an orientation to the communication process in the digital age. Here, you will encoun-
ter the conceptual underpinnings of communication theory; examine the public speaking skills that will
enhance your success in school, at work, and in society; and learn how to adapt your ideas to the people
who make all the difference: your audience. The chapters in Part One introduce important ways to think
about speech making, even as you give your first classroom speeches. Numerous examples show you how
the particular skills involved in public speaking apply to a variety of real-world contexts.
Part Two: Planning and Preparing Your Speech offers a step-by-step approach to speech preparation.
You will gain skill as a speaker by breaking down this complex task into its component parts: setting your
purposes, articulating central ideas, finding and assessing supporting materials, organizing and outlining
these materials, and building effective introductions and conclusions.
Building a speech is the first half of the speech-making process. The other half is actually delivering
your speech: putting your presentation into words, gestures, bodily actions, vocal patterns, and visual aids.
That’s what Part Three: Presenting Your Speech is all about. Every time you speak, you’re communicating
through four channels: language, sounds, movements, and visuals. While speaking, you’re managing mul-
tiple media simultaneously. The chapters in Part Three will help you master how to send and control the
message flowing through each channel.
There are many different kinds of speeches, each with its own demands and conventional rules. In Part Four:
Types of Public Speaking, you will learn about four broad categories of speeches: speeches to inform, speeches
to persuade, argumentative speeches, and speeches in community settings. Studying the characteristics
P REFAC E xxi

of each of these types of speeches will help you refine your speech-making skills and learn how to adapt
them to particular speaking situations.

FEATURES OF THE BOOK

• Working across multiple platforms is crucial for today’s successful speaker. The Speaker’s Web references
in each chapter expand textbook material with additional thoughts, examples, and resources. These
references are indicated by mouse icons in the margins. To use the references, simply enter the URL and
explore the site. (Unless otherwise stated, all sites were accessible in January 2017.)
• We live and interact in an increasingly diverse society. Successful public speakers recognize the con-
nections between culture and public speaking and are able to adjust their senses of self, styles, and
presentational strategies to their audiences.
• Critical thinking is an important part of overall education, including speech instruction. The text covers
critical thinking throughout the book and highlights the topic in Chapter 4.
• A series of boxed features called “Speaking of . . .” discusses practical strategies for preparing and deliver-
ing effective speeches, as well as the moral consequences of communicating.
• Sample outlines and speeches demonstrate the application of speech-making principles. Annotations on
many of the outlines and speeches alert you to the rhetorical principles being used.
Acknowledgments

We owe a great debt to instructors who took the time to review this edition and offer feedback and suggestions:

• Kenisha Burke, SUNY–Dutchess

• Betsy Gordon, McKendree University
• Sarah Holtan, Concordia University–Wisconsin
• Jeffrey B. Kurtz, Denison University
• Libby McGlone, Columbus State Community College

We would also like to thank the reviewers of previous editions:

• Lisa Abramson, Western Oregon University

• David Airne, University of Missouri–Columbia
• Robert Arend, Miramar College
• Eugenia E. Badger, University of Louisville
• Arlene Badura, Schoolcraft College
• George Bang, University of Cincinnati
• Charles Beadle, Valdosta State University
• Pamela S. Bledsoe, Surry Community College
• Rita Bova, Columbus State Community College
• Marti Brodey, Montgomery College
• Michael Butterworth, College of Lake County
• Mina Casmir, Pepperdine University
• Rick Casper, Dawson Community College
• Bonnie Clark, St. Petersburg College
• William F. Ferreira, Houston Community College Southwest
• Stacy A. Freed, University of Tennessee–Martin
• Dennis Fus, University of Nebraska–Omaha
xxiv ACKNOWLEDGMENT S

• Fred Garbowitz, Grand Rapids Community College

• Carla Gesell-Streeter, Cincinnati State Technical and Community College
• Richard Harrison, Kilgore College
• Richard Katula, Northeastern University
• Brian Kline, Gainesville State College
• Michael Leal, Cameron University
• John Ludlum, Otterbein College
• Linda Gentry Martin, Florida Community College at Jacksonville
• Mary L. Mohan, SUNY Geneseo
• Barry Morris, State University of New York College–Cortland
• Rhonda Parker, University of San Francisco
• David Payne, University of South Florida
• Gayle Pesavento, John A. Logan College
• Tushar Raman Oza, Oakland University and Macomb Community College
• Renee Reeves, Rose State College
• Sam Walch, Pennsylvania State University, Main Campus

A special thank you is also due to the thousands of students and instructors who have used this textbook.
Their support and suggestions over the years have helped to make Principles of Public Speaking comprehensive
and enduring. In this way, this textbook belongs to all those who have shared it.
Kathleen M. German
Bruce E. Gronbeck (1941–2014)
Another random document with
no related content on Scribd:
kohdistui kapteeni Bloodiin. Aivan ihmeellisiä sokkeloita kulkien tuli
hänen järjen juoksunsa siihen tulokseen, että Blood oli kokonaan ja
etupäässä syynä hänen epäonnistumiseensa. Hän meni nukkumaan
miettien raivoissaan, mitä huomenna sanoisi kapteeni Bloodille.

Hän heräsi aamunkoitossa tykkien kumeaan jyskeeseen.

Noustuaan peräkannelle yöpuvussaan ja tohveleissaan hän näki
näyn, joka yhä lisäsi hänen järjetöntä raivoaan. Neljä
merirosvolaivaa liikehti täysissä purjeissa merkillisissä mutkissa
puolen mailin päässä Boca Chicasta ja hieman kauempana muusta
laivastosta, ja niiden sivuista syöksyi tulta ja savua joka kerran kun
ne käänsivät kylkensä suurta pyöreää linnaketta vastaan, joka vartioi
kaltaista sataman suuta. Linnake vastasi tuleen vilkkaasti ja
vihaisesti. Mutta merirosvot sovittelivat laivojensa kylkiä
erinomaisena arvostelukyvyllä ottaessaan huomioon sen hetken,
jona puolustajat panostivat uudelleen tykkejään. Kun espanjalaiset
ampuivat uudelleen, kääntyivät he taas, huolehtien ei ainoastaan
siitä, että heidän laivansa koko ajan olivat liikkeessä, vaan myös
siitä, ettei linnakkeella ollut maalitauluna muuta laivoista kuin joko
keula tai perä ja että mastot olivat suorassa linjassa silloin kun oli
odotettavissa järeämpi tuli.

Kiroillen ja noituen seisoi M. de Rivarol peräkannella ja katseli

toimitusta, jonka Blood niin häpeämättömästi oli alkanut omalla
vastuullaan. Victorieusen upseerit olivat kokoontuneet hänen
ympärilleen, mutta paroni ei avannut raivonsa sulkuja ennen kuin de
Cussy yhtyi joukkoon. Ja M. de Cussy aiheutti itse niiden
aukeamisen. Hän oli tullut ylös käsiään hykertäen ja nauttien
asianmukaisesta tyydytyksestä, kun hän näki, miten tarmokkaasti
hänen valitsemansa miehet toimivat.
 »Ahaa, M. de Rivarol», nauroi hän. »Hän tuntee ammattinsa, tuo
Blood, vai mitä? Hän kohottaa Ranskan lipun linnakkeen
lipputankoon ennen aamiaista.»

Paroni kääntyi muristen häneen päin. »Vai tuntee hän ammattinsa,

vai niin! Hänen ammattiinsa kuuluu, sallikaa minun sanoa se teille,
M. de Cussy, että hän noudattaa minun määräyksiäni, ja minä en ole
käskenyt häntä tekemään tätä. Jumaliste! Kun tämä on päättynyt,
niin minä annan hänelle kirotusta tottelemattomuudestaan.»

»Herra paroni, jos hän voittaa, niin hän on ollut oikeassa.»

»Oikeassa! Piru vieköön! Voiko sotilas olla oikeassa silloin kun

hän toimii ilman määräystä?» Paroni raivosi kuin vimmattu ja hänen
upseerinsa yhä vain yllyttivät hänen vihaansa Bloodia kohtaan.

Sillä välin jatkui taistelu iloisesti. Linnake kärsi pahoin.

Merirosvotkaan eivät taitavasta liikehtimisestään huolimatta
päässeet vaurioitta. Atropoksen ylähangan parras oli ammuttu
säpäleiksi ja yksi ammus oli sattunut sen peräpuolen runkoon.
Elisabethin keulakansi oli pahoin murskautunut ja Arabellan
suurmaston huippu ammuttu poikki. Loppupuolella taistelua huojui
Lachesis tulilinjalta pois saatuaan peräsimensä ruhjotuksi, ja sitä
ohjattiin laahaimella.

Mielettömän paronin tuimat silmät miltei paloivat tyydytyksestä.

»Rukoilen taivasta, että se upottaisi hänen pirulliset laivansa»,

huusi hän raivoissaan.

Mutta taivas ei kuullut häntä. Tuskin hän oli lausunut

toivomuksensa, kun kuului hirvittävä räjähdys ja puolet linnakkeesta
lensi ilmaan. Onnellinen laukaus merirosvojen tykistä oli sattunut
ruutivarastoon.

Saattoi ehkä kulua pari tuntia siihen, kun kapteeni Blood koreana
ja tyynenä kuin olisi tullut vastaanotosta hovissa, astui Victoriensen
peräkannelle M. de Rivarolin eteen, joka yhä oli yöpuvussaan ja -
myssyssään.

»Saan ilmoittaa, että pidämme hallussamme Boca Chican

linnaketta. Ranskan lippu liehuu sen tornin jäännöksillä. Ja tie
sisäsatamaan on avoinna laivastollemme.»

M. de Rivarolin oli pakko niellä raivonsa, vaikkakin se oli

tukehduttaa hänet. Hänen upseeriensa ilo oli ollut niin suuri, että hän
ei voinut jatkaa aloittamallaan tavalla. Mutta hänen silmänsä olivat
siitä huolimatta pahansuovat ja hänen kasvonsa kalpeat vihasta.

»Olipa onni teille, että menestyitte yrityksessänne. Jos olisitte

epäonnistunut, olisi teille käynyt huonosti. Olkaa hyvä ja odottakaa
seuraavalla kerralla määräyksiäni, jotta ette sattuisi olemaan
väärässä, jos ei onni potkaisisikaan teitä kuten tällä kerralla.»

Kapteeni Blood hymyili niin, että valkoiset hampaat välähtivät, ja

kumarsi.

»Ilomielin odotan määräystänne, herra kenraali, jotta voimme

käyttää hyväksemme voittoamme. Huomannette, että nyt on
toimittava kiireesti.»

Rivarol jäi hetkeksi suu auki. Naurettavan vihansa vimmoissa hän

ei ollut huomannut mitään.
 »Käykää hyttiini, jos suvaitsette», sanoi hän käskevästi ja oli
kääntymäisillään edellä, kun Blood pysähdytti hänet.

»Nöyrimmästi, herra kenraali, täällä on parempi. Tästä näette

tulevan toimintamme näyttämön. Se leviää eteenne kuin paras
kartta.» Hän viittasi kädellään sisäjärvelle, sitä rajoittavalle alueelle ja
itse kaupunkiin päin. »Ellei sitä katsota hävyttömyydeksi, jos minä
rohkenen viitata…» Hän vaikeni. M. de Rivarol katsoi häneen tiukasti
epäillen, että hän teki pilkkaa. Mutta Bloodin tummat kasvot olivat
hymyilevät ja hänen silmänsä olivat vakavat.

»Antakaa kuulua», myöntyi paroni.

Blood osoitti sisemmän sataman suulla olevaa linnoitusta, jota

hieman näkyi välissä olevalla kielekkeellä kasvavien palmujen
latvojen yli. Hän ilmoitti, että sen aseistus ei ollut niin pelottava kuin
ulomman sataman linnoituksen, jonka he juuri olivat ampuneet rikki.
Mutta toiselta puolen oli reitti siinä paljon kapeampi kuin Boca
Chican luona, ja ennen kuin he siis saattoivat yrittää sitä tietä
kaupunkiin, täytyi heidän saada haltuunsa linnoitus. Hän ehdotti, että
ranskalainen laivasto lähtisi ulompaan satamaan ja alkaisi heti
pommituksen. Sillä välin veisi hän maihin kolmesataa merisissiä ja
hieman tykistöä sisäjärven itäiselle rannalle tuolla puolen kaunista
puutarhamaista saarta, joka oli täynnä runsaasti hedelmiä kantavia
puita, ja lähtisi sieltä samanaikaisesti ryntäämään takaapäin
linnoitusta vastaan. Kun espanjalaiset täten joutuisivat kahden tulen
väliin sekä olisivat jo äskeisen vahvemman linnoituksensa
sortumisesta alakuloisia, ei Blood luullut, että heidän vastustuksensa
kestäisi kovinkaan kauan. Sitten pitäisi M. de Rivarolin miehittää
linnoitus, ja kapteeni Blood jatkaisi miehineen matkaansa ja ottaisi
haltuunsa Nuestra Señora de la Poupan kirkon, joka näkyi selvästi
kukkulalla aivan kaupungin itälaidassa. Sen tärkeä asema tekisi siitä
strategisesti selvän ja arvokkaan tukikohdan ja samalla se hallitsisi
myös sitä ainoata maantietä, joka vei Kartagenan kaupungista
sisämaahan, ja kun se kerran olisi heidän hallussaan, niin ei
tarvinnut enää pelätä, että espanjalaiset yrittäisivät viedä
kalleuksiaan kaupungista.

Se oli, kuten kapteeni Blood oli arvannut, M. de Rivarolille kaiken

todistelun kruunu. Siihen saakka hän oli esiintynyt ylimielisenä ja
olisi mielellään oman ylpeytensä vuoksi tahtonut arvostella Bloodin
ehdotusta ylhäisen ankarasti, mutta nyt hänen käytöksensä äkkiä
muuttui. Hän tuli tarkkaavaksi ja eloisaksi ja meni niinkin pitkälle
alentuvaisuudessa, että kiitti kapteeni Bloodin suunnitelmaa hyväksi
ja antoi määräyksen toimien aloittamiseksi heti.

Ei ole tarpeellista seurata noita toimia askel askelelta.

Ranskalaisten puolelta tapahtuneet erehdykset estivät niiden
tasaista kulkua, ja heidän laivojensa huolimaton ohjaus sai aikaan
sen, että linnoituksen tykit illan kuluessa upottivat kaksi alusta. Mutta
illan suussa, suurimmaksi osaksi sen raivon ansiosta, jolla merisissit
hyökkäsivät maan puolelta linnoituksen kimppuun, oli linnoitus
antautunut, ja ennen pimeää vallitsi Blood miehineen muutamien
muuleilla sinne kuljetettujen tykkien avulla Señora de la Poupan
kukkulalta koko kaupunkia.

Puolen päivän aikaan seuraavana päivänä Kartagena antautui

puolustusvälineiden puutteessa ja Rivarolin uhatessa ampua sen
raunioiksi.

Voiton ylpistyttämänä, jonka hän laski kokonaan omaksi

ansiokseen, paroni määräili antautumisehdot. Hän vaati
luovutettavaksi kaiken kaupungin omaisuuden. Kauppiaiden tuli
luovuttaa kaikki rahansa ja omaisuutensa, asukkaat saivat joko
jäädä kaupunkiin tai lähteä sieltä, mutta niiden, jotka lähtivät, täytyi
luovuttaa koko omaisuutensa, kun taas ne, jotka jäivät, pääsivät
puolella ja tulivat samalla Ranskan alamaisiksi. Uskonnolliset
kokoushuoneet ja kirkot säästettäisiin, mutta niiden rahavarat ja
kalleudet täytyi ilmoittaa.

Kartagena myöntyi, kun sillä ei ollut muutakaan neuvoa, ja

seuraavana päivänä, joka oli viides huhtikuuta, marssi M. de Rivarol
kaupunkiin ja julisti sen nyt ranskalaiseksi alusmaaksi määräten M.
de Cussyn sen kuvernööriksi. Sitten hän lähti tuomiokirkkoon, jossa
voiton kunniaksi pidettiin asianmukainen messu. Tämä vain
hurskauden osoitukseksi. Mutta sitten lähti M. de Rivarol kaupungin
katsastukseen. Ainoa seikka, jossa ranskalaisten voitto
Kartagenassa erosi tavallisesta rosvoretkestä, oli se, että sotilaita oli
ankaran rangaistuksen uhalla kielletty tunkeutumasta yksityisten
asuntoihin. Mutta tämä näennäinen kunnioitus henkeä ja omaisuutta
kohtaan pohjautui todellisuudessa vain M. de Rivarolin pelkoon, että
pieninkin kolikko saattoi jäädä pois siitä valtavasta aarrearkusta,
jonka paroni oli avannut Ranskan kuninkaan nimessä. Kun sitten
kullan virta oli tyrehtynyt, hän peruutti kaikki määräyksensä ja jätti
kaupungin miestensä mielin määrin ryöstettäväksi, ja nämä veivät
asukkailta sen omaisuuden, joka heille uusina Ranskan kansalaisina
oli luvattu jättää koskemattomaksi. Saalis oli suunnaton. Neljän
päivän ajan kuljetti sata muulia kultakuormia kaupungista rannalla
odottaviin veneisiin, joilla ne sitten vietiin laivoihin.

Kahdeksaskolmatta luku
MONSIEUR DE RIVAROLIN KUNNIA

Kaupungin antautumisen ajan ja hieman sen jälkeenkin oli

kapteeni Blood oleksinut miehistönsä suurimman osan kanssa
asemassaan Nuesta Señora de la Poupan kukkulalla eikä niin
muodoin tiennyt asiain kulusta mitään. Bloodille, jonka ansiosta
todelliseksi aarreaitaksi osoittautuneen kaupungin pikainen valloitus
pääasiallisesti johtui, ei ollut osoitettu edes sitä kunniaa, että hänet
olisi kutsuttu siihen upseerien neuvotteluun, jossa
antautumisehdoista päätettiin.

Se oli loukkaus, jota Blood ei toisenlaisissa olosuhteissa olisi

suvainnut. Mutta nykyisessä oudossa mielentilassaan ja haluten olla
kokonaan erossa rosvoudesta hän tyytyikin hymyilemään
äärimmäisen halveksivasti tuolle ranskalaiselle kenraalille. Mutta niin
eivät tehneet hänen kapteeninsa eivätkä miehensä. Suuttumus kyti
jonkin aikaa heidän mielessään, kunnes se viikon lopulla leimahti
ilmiliekkiin. Ainoastaan lupaamalla ilmoittaa heidän mielialansa
paronille onnistui heidän kapteeninsa rauhoittaa heidät hetkeksi. Hän
lähti sitten heti etsimään M. de Rivarolia käsiinsä.

Hän tapasi paronin eräässä virastossa, jonka tämä oli perustanut

kaupunkiin, kirjurijoukon kanssa luetteloimassa aarteita, joita sinne
oli tuotu, ja tarkastamassa niitä tilikirjoja, jotka hän oli vaatinut
nähdäkseen, jotta hän pennilleen tietäisi miten paljon hänellä vielä
oli saatavaa. Paroni istui tutkimassa tilikirjaa kuten ainakin
kaupungin kauppias, tehden siihen merkintöjä ollakseen varma siitä,
että kaikki oli pesolleen oikein. Kuninkaan maa- ja merivoimien
kenraalin mielityötä! Hän katsahti ärtyneenä työstään, jonka Bloodin
tulo keskeytti.
 »Herra paroni», tervehti Blood. »Minun täytyy saada puhua teille
asiani suoraan ja teidän täytyy se sietää. Mieheni ovat nousemassa
kapinaan.»

M. de Rivarol katsoi häneen ja kohotti hieman kulmiaan.

»Kapteeni Blood, minä tahdon myös puhua suoraan ja teidän

täytyy se myös sietää. Jos miehenne nousevat kapinaan, niin saatte
te ja teidän kapteeninne vastata siitä henkilökohtaisesti. Te erehdytte
siinä, että puhutte minun kanssani kuin olisin teidän liittolaisenne,
vaikka minä selvästi olen alusta pitäen antanut teidän ymmärtää,
että olette astunut palvelukseen minun alaisenani. Kun
asianmukaisesti käsitätte tämän tosiasian, niin säästyy paljon turhaa
suukopua.»

Blood hillitsi itsensä vaikeasti. Hän tunsi, että hänen jonakin

kauniina päivänä täytyisi inhimillisyyden vuoksi katkaista heltta tuolta
ylimieliseltä, ylpeältä kukonpojalta.

»Määritelkää asemanne miten tahdotte», sanoi hän. »Mutta

tahdon huomauttaa teille, että asian luonne ei muutu siitä, että te
annatte sille toisen nimen. Minä käsittelen tosiasioita ja pääasiassa
sitä tosiasiaa, että olemme sopineet kanssanne tarkoista
määräyksistä. Nämä määräykset lupaavat meille erinäisen osuuden
voittosaaliista. Minun mieheni vaativat sen nyt. He eivät ole
tyytyväisiä.»

»Mihin he eivät ole tyytyväisiä?» kysyi paroni.

»Teidän kunniantuntoonne.»
 Lyönti vasten kasvoja olisi tuskin hämmästyttänyt ranskalaista
enemmän. Hän jäykistyi ja oikaisihe, hänen silmänsä leimusivat ja
hänen kasvonsa kävivät kuolonkalpeiksi. Kirjurit pöydän ääressä
panivat kynänsä pois ja odottivat peloissaan räjähdystä.

Pitkän aikaa oli aivan hiljaista. Sitten mahtava paroni korotti

äänensä, joka sähisi vihasta. »Uskallatteko todella niin paljon, te ja
teidän saastaiset varasseuralaisenne? Jumaliste! Saatte vastata
vielä noista sanoistanne, vaikka teidän kanssanne taisteleminen
tuottaakin vielä suuremman häpeän niskoilleni. Hyi!»

»Tahdon huomauttaa teille», sanoi Blood, »että minä en puhu

omasta, vaan miesteni puolesta. He ovat tyytymättömiä, he uhkaavat
ottaa itse sen, mikä heille on luvattu, ellei sitä heti heille luovuteta.»

»Ottaa?» toisti Rivarol vapisten raivosta. »Antaapa heidän

koettaa, niin…»

»Älkää olko liian hätäinen. Minun mieheni ovat oikeassa, kuten

hyvin tiedätte. He tahtovat saada tietää, milloin saaliin jako tapahtuu
ja milloin he saavat viidennen osan siitä, kuten sopimuksessa
luvataan.»

»Herra antakoon minulle kärsivällisyyttä! Miten voin toimittaa jaon,

kun kaikki aarteet eivät vielä ole edes koossa?»

»Miehilläni on syytä uskoa, että ne ovat jo kaikki koossa. Ja he

eivät mielellään näe, että ne kootaan kaikki teidän laivoillenne ja
jäävät teidän hoteisiinne. He sanovat, että sen jälkeen ei enää saada
mitään varmuutta siitä, kuinka suuri saalis todellisuudessa on ollut.»
 »Mutta — Herran nimessä! — minähän pidän kirjaa niistä. Ne ovat
kaikkien nähtävissä.»

»He eivät halua nähdä tilikirjoja. Harvat heistä osaavat edes

lukeakaan. He tahtovat nähdä itse saaliin. He tietävät — te pakotatte
minut suorastaan töykeäksi — että tilikirjat ovat väärennetyt. Teidän
kirjojenne mukaan nousee Kartagenasta saatu sotasaalis noin
kymmeneen miljoonaan livreen. Miehet tietävät kuitenkin — he ovat
sangen taitavia arvostelussaan — että se nousee suunnattoman
paljon korkeammaksi — noin neljäänkymmeneen miljoonaan. He
tahtovat, että itse aarteet tuodaan nähtäviksi ja että ne punnitaan
heidän läsnäollessaan, kuten tapa vaatii Rannikon veljeskunnan
keskuudessa.»

»Minä en tunne merirosvojen tapoja.»

Kenraali oli ylenkatseellinen.

»Mutta te opitte tuntemaan ne pian.»

»Mitä tarkoitatte, roisto? Minä olen sotavoimien päällikkö, enkä

ryöstäjien ja varkaiden.»

»Oh, tietenkin!» Bloodin pilkka irvisteli hänen silmissään. »Mutta

olkaa mitä haluatte, minä varoitan teitä vielä siitä, että ellette suostu
vaatimukseen, joka on oikeutettu ja jota minäkin sen vuoksi
kannatan, niin saatte harmia, ja minua ei totisesti ihmetyttäisi, vaikka
ette enää pääsisikään Kartagenasta tai ette veisi ainoatakaan
kolikkoa Ranskaan.»

»Piru vieköön? Onko minun käsitettävä asia niin, että te uhkaatte

minua?»
 »Tyyntykäähän toki, herra paroni. Kehoitan teitä vain käyttämään
hieman viisautta, jotta voisitte välttää ikävyyksiä. Te ette tiedä,
millaisella tulivuorella seisotte. Te ette tunne merirosvojen keinoja.
Jos olette itsepäinen, saattaa Kartagena tukehtua verivirtoihin ja
olkoon lopputulos siitä mikä hyvänsä, niin ei ainakaan Ranskan
kuningas siitä paljon hyödy.»

Se muutti väittelyn kokonaan vähemmän vihamieliselle pohjalle.

Hetken sitä vielä kesti loppuakseen vihdoin siihen, että M. de Rivarol
vastenmielisesti päätti suostua merirosvojen vaatimukseen. Hän
ilmoitti sen mahdollisimman epäkohteliaasti ja vasta sitten kun Blood
oli saanut hänet uskomaan, että kieltäytyminen saattoi käydä sangen
vaaralliseksi. Yhteenotossa hän saattoi mahdollisesti voittaa Bloodin
miehet, mutta yhtä mahdollista oli, että hän saattoi hävitäkin. Ja
vaikka voittaisikin, tulisi yritys hänelle niin kalliiksi mieshukkaan
nähden, ettei hän sen jälkeen ehkä pystyisi vähäisillä voimillaan
pitämään hallussaan sitä mitä oli saanut.

Loppujen lopuksi hän lupasi heti ryhtyä tarpeellisiin valmisteluihin,

ja jos kapteeni Blood ja hänen upseerinsa tulisivat huomenaamuna
hänen laivalleen, tuotaisiin aarteet nähtäviksi, punnittaisiin heidän
läsnäollessaan ja viides osa niistä luovutettaisiin siinä paikassa
heidän haltuunsa.

Sinä iltana vallitsi merirosvojen keskuudessa sanomaton ilo sen

johdosta, että M. de Rivarolin suunnaton ylpeys vihdoinkin oli
lannistettu. Mutta kun seuraava päivä vaikeni, saivat he selityksen
siihen. Ainoat laivat, mitä satamassa näkyi, olivat Arabella ja
Elisabeth, jotka keinuivat ankkurissa, sekä Alropos ja Lachesis, jotka
olivat vedetyt matalikolle pommituksessa saamiensa vaurioiden
korjaamista varten. Ranskalaiset alukset olivat lähteneet. Ne olivat
rauhallisesti ja salaa liukuneet yön pimeydessä satamasta, ja kolme
pientä ja häipyvää purjetta läntisellä taivaanrannalla oli kaikki, mitä
niistä enää oli näkyvissä. Velkojiaan pakoileva M. de Rivarol oli
mennyt aarteineen ottaen mukaansa Ranskasta tuomansa sotilaat ja
merimiehet. Hän oli jättänyt jälkeensä Kartagenaan sekä tyhjin käsin
tuijottavat merirosvot, jotka hän oli pettänyt, että M. de Cussyn ja
Hispaniolasta tulleet vapaaehtoiset ja neekerit, jotka hän oli pettänyt
yhtä taitavasti.

Molemmat puolueet sulivat yhteisessä raivon tunnossa yhdeksi, ja

sen edesottamuksia pelkäsivät onnettoman kaupungin asukkaat
enemmän kuin olivat pelänneet mitään ennen tätä retkeä.

Kapteeni Blood yksin pysyi tyynenä hilliten syvän suuttumuksensa.

Hän oli luvannut itselleen, että hän vielä ennen eroamistaan M. de
Rivarolista maksaisi tälle takaisin kaikki ne loukkaukset ja
hävyttömyydet, joihin tuo käsittämätön mies — joka nyt näyttäytyi
roistoksi — oli alistanut hänet.

»Meidän täytyy ajaa heitä takaa», selitti hän. »Ajaa takaa ja

rangaista.»

Ensin nousi yleinen hyväksymishuuto. Mutta sitten seurasi ajatus,

että ainoastaan kaksi merirosvojen laivaa oli siinä kunnossa, että ne
pystyivät lähtemään merille — eikä niihin mahtunut koko miehistö,
varsinkin kun muonavaroja oli liian vähän niin pitkää matkaa varten.
Lachesiksen ja Atropoksen miehistöt ja heidän kapteeninsa
Wolverstone ja Yberville vastustivat aietta, Kartagenassa saattoi
vielä olla kyllin paljon aarteita. He aikoivat jäädä sinne ja kiristää
loput niistä samalla kun korjasivat laivojaan. Menkööt Blood ja ne,
jotka tulivat hänen kanssaan, jos halusivat.
 Silloin Blood huomasi, että hän oli hätiköinyt päätöksensä teossa,
ja yrittäessään peräytyä siitä hän oli vähällä aikaansaada tappelun
niiden kahden puolueen välillä, joihin hänen päätöksensä nyt oli
jakanut merirosvot. Ja sillä aikaa pienenivät ranskalaisten purjeet
pienenemistään taivaanrannalla. Blood oli vaipua epätoivoon. Jos
hän nyt lähtisi, niin taivas tiesi mitä kaupungille tapahtuisi, sillä
jäljelle jäävien mieliala oli vaarallinen. Jos hän taas jäisi, niin hänen
ja Hagthorpen miehistöt yhtyisivät samaan hurjisteluun muiden
kanssa lisäten vain siten niitä hirmutöitä, joita ei enää voitu välttää.
Hänen epäröidessään puoleen ja toiseen ottivat hänen omansa ja
Hagthorpen miehet ohjat käsiinsä, sillä heidän piti päästä ajamaan
Rivarolia takaa. Heidän kostettavanaan ei ollut ainoastaan
roistomaista petosta, vaan samalla oli anastettavissa suunnaton
aarre käsittelemällä vihollisena tätä ranskalaista kenraalia, joka niin
kurjasti oli pettänyt liittolaisensa.

Kun Blood ristiriitaisten mietteittensä kiusaamana yhä epäröi,

veivät hänen miehensä hänet miltei väkipakolla laivaan. Tunnin
kuluttua, kun vesitynnyrit vihdoin oli täytetty ja viety laivalle, lähtivät
Arabella ja Elisabeth tuimalle takaa-ajolleen.

Kun oltiin selvällä merellä ja Arabellan suunta oli määrätty, meni

Pitt etsimään kapteenia, koska tiesi, että hänen mielensä äskeisten
tapahtumain johdosta oli kovin levoton. Hän tapasi hänet istumasta
yksin hytissään, pää käsiin vaipuneena ja huolekas ilme silmissään,
jotka tuijottivat suoraan eteenpäin näkemättä mitään.

»Mitä nyt, Peter», huudahti nuori somersetlainen merimies. »Hyvä

Jumala, mies, mikä sinua vaivaa? Varmaankaan eivät Rivarolia
koskevat ajatukset!»

»Ei», sanoi Blood käheällä äänellä.

 Ja kerrankin Blood oli puhelias. Voi olla, että hänen täytyi saada
puhutuksi, sillä muuten hän olisi tullut hulluksi. Ja Pitt oli yhtäkaikki
hänen ystävänsä, joka rakasti häntä ja oli niin muodoin luotettavin
mies. »Mutta jos hän saa tietää sen. Jos hän saa tietää sen! Hyvä
Jumala. Luulin päässeeni ainaiseksi merirosvoudesta. Ja täällä olen
nyt tuon roiston kanssa ottanut osaa pahimpaan rosvouteen, mitä
ikänäni olen tehnyt. Ajattele Kartagenaa! Ajattele, miksikä helvetiksi
nuo pirut sen nyt muuttavat! Ja minun, täytyy kantaa syy siitä.»

»Ei, Peter — se ei ole sinun syytäsi, vaan Rivarolin. Tuo

saastainen varas on kaiken saanut aikaan. Mitäpä olisit voinut tehdä
estääksesi sitä?»

»Minä olisin jäänyt sinne, jos se olisi auttanut jotakin.»

»Se ei olisi muuttanut asiaa, sen sinä tiedät. Miksi siis pahoitella
sitä?»

»Siinä on muutakin lisäksi», huokaili Blood. »Mitä nyt tehdä? Mitä

on jäljellä? Minulle tehtiin mahdottomaksi palvella uskollisesti
Englantia. Uskollinen palvelus Ranskan hyväksi vei tähän ja se on
yhtä mahdotonta tästedeskin. Mitä jää? Merirosvous? Olen luopunut
siitä. Totisesti, jos tahdon elää puhdasta elämää, niin luulen, ettei
minulla ole muuta mahdollisuutta jäljellä kuin mennä tarjoamaan
miekkaani Espanjan kuninkaan palvelukseen.»

Mutta jotain oli sittenkin jäljellä — jotakin, jota kohti he tropiikin

auringon paahteessa nopeasti purjehtivat. Kaikki se, mitä hän nyt
niin katkerasti soimasi, oli vain välttämätön aste hänen merkillisen
kohtalonsa muodostumisessa.
 Määrättyään laivojensa suunnan Hispaniolaa kohti — koska he
päättelivät, että Rivarolin täytyi mennä sinne korjaamaan laivansa
ennen kuin lähti pyrkimään meren yli Ranskaan — kyntivät Arabella
ja Elisabeth reippaasti merta kaksi päivää ja yötä ilman että
vilahdustakaan heidän riitaveljistään näkyi. Kolmas päivä koitti ja toi
mukanaan sumun, joka rajoitti heidän näköpiirinsä pariin kolmeen
mailiin ja lisäsi heidän yhä kasvavaa harmiaan ja pelkoaan, että M.
de Rivarol oli päässyt kokonaan livahtamaan heidän käsistään.

He olivat silloin — Pittin lokikirjan mukaan — noin 75° 30’ läntistä

pituutta ja 77⁰ 45’ pohjoista leveyttä, niin että Jamaika oli alahangan
puolella noin kolmenkymmenen mailin päässä länteen, ja luoteessa
näkyi todellakin heikosti kuin pilven hattara Sinivuorten suuri
harjanne, jonka huiput pistivät taivasta kohti korkealle alempana
olevan sumuverhon yläpuolelle. He kulkivat suoraan sivutuulessa ja
se toi lännestä päin heidän korviinsa jyskeen, joka tottumattomalle
olisi käynyt rantahyrskyjen pauhinasta.

»Tykkejä», sanoi Pitt, joka seisoi Bloodin kanssa peräkannella.

Blood kuunteli ja nyökkäsi.

»Kymmenen mailin päässä, ehkäpä viidentoista, jossakin Port

Royalin tienoilla, mikäli arvaan», lisäsi Pitt. Sitten hän katsahti
kapteeniinsa. »Koskeeko se meitä?» kysyi hän.

»Tykin pauketta Port Royalin tienoilla… se tietäisi sitä, että eversti

Bishop on siellä työssä. Ja ketäpä vastaan hän toimisi, ellei meidän
ystäviämme? Luulenpa, että se koskee meitäkin. Joka tapauksessa
lähdemme kuulostamaan. Käske kääntää.»

He kääntyivät tiukasti ylätuuleen ja purjehtivat taistelun ääntä

kohti, joka heidän lähestyessään kasvoi voimassa ja laajuudessa.
Siten kului tunti. Sitten, kun Blood kiikari silmiensä edessä koetti
katsoa sumun läpi odottaen joka hetki näkevänsä taistelevat laivat,
taukosi tykkituli äkkiä.

He purjehtivat siitä huolimatta samaan suuntaan. Kaikki miehet

seisoivat kannella innokkaasti tähyillen edessään olevaa merta.
Äkkiä ilmestyi heidän eteensä esine, joka pian näyttäytyi palavaksi
laivaksi. Kun Arabella Elisabethin seuraamana purjehti lähemmäksi
lounaaseen kääntyen, näkyivät loimuavan aluksen ääriviivat
selvemmin. Äkkiä sen mastot pistivät mustina ja selvinä esille
savusta, ja liekeistä erotti Blood kiikarillaan selvästi Pyhän Yrjön
lipun kehuvan sen suunnastassa.

»Englantilainen laiva!» huudahti hän.

Hän etsi silmillään sen taistelun voittajaa, josta tämä synkkä näky
oli todistajana, ja kun he tullessaan lähemmäksi turmioon tuomittua
laivaa näkivät kolmen suuren aluksen hämärät ääriviivat noin kolmen
neljän mailin päässä Port Royaliin päin, oli heidän ensimmäinen ja
luonnollinen päätelmänsä se, että laivojen täytyi kuulua Jamaikan
laivastoon ja että palava laiva oli jokin raajarikoksi ammuttu
merirosvolaiva, ja sen vuoksi he kiiruhtivat ottamaan laivaansa sen
kolmen veneen täyteisen miehistön, joka pysytteli jonkin matkan
päässä palavasta hylystä. Mutta Pitt, joka kaukoputken avulla
seurasi poistuvaa laivastoa, huomasi seikkoja, joita vain
harjaantunut merimies saattoi erottaa, ja ilmoitti sen uskomattoman
tiedon, että suurin näistä aluksista oli Rivarolin Victorieuse.

He vähensivät purjeita ja saapuivat ajelehtivien veneiden luo, jotka

olivat viimeistä sijaa myöten täynnä henkiinjääneitä. Meressä ajelehti
sitä paitsi muitakin mikä minkin laivan kappaleen turvin ja ne täytyi
myös pelastaa.
 Yhdeksäskolmatta luku

VILHELM-KUNINKAAN PALVELUKSESSA

Yksi veneistä jysähti Arabellan kylkeen ja laivanportaita astui

ensimmäisenä ylös pieni keikarimaisesti silkkisatiiniin ja
kultareunuksiin pukeutunut herrasmies, jonka kuihtuneita, kellahtavia
ja hieman ärtyisen näköisiä kasvoja ympäröi tuuhea musta
tekotukka. Hänen muodinmukainen ja kallis pukunsa ei vähääkään
ollut kärsinyt siinä seikkailussa, jonka hän juuri oli läpäissyt, ja hän
käyttäytyi vapaan varmasti kuin ainakin ylhäinen henkilö. Hän ei
selvästikään ollut mikään merirosvo. Aivan hänen jäljessään seurasi
mies, joka kaikessa muussa paitsi iässä oli edellisen täydellinen
vastakohta. Hän oli kookas ja jäntevälihaksinen, hänen kasvonsa
olivat pulleat, pyöreät ja ahavoituneet, suupielessä oli ilmeinen
veitikka, ja hänen siniset silmänsä räpyttelivät vilkkaasti. Hän oli
hyvin, mutta koruttomasti puettu ja teki voimakkaan, käskevän
vaikutuksen.

Kun pieni mies astui portailta keskilaivaan, jonne Blood oli mennyt
ottamaan häntä vastaan, katseli hän pikimustilla silmillään Arabellan
eriskummallista miehistöä, joka oli kokoontunut tarkastamaan
tulijoita.

»Missä pirussa minä nyt olen?» kysyi hän ärtyisästi. »Oletteko

englantilainen vai mikä juupeli te olette?»

»Omasta puolestani minulla on kunnia olla irlantilainen, sir. Nimeni

on Blood, kapteeni Blood, ja tämä on minun laivani Arabella, kaikki
teidän palveluksessanne.»
 »Blood», kiljahti pieni mies. »Oh, perhana! Merirosvo!» Hän
kääntyi jättiläisen puoleen, joka tuli hänen takanaan. »Kirottu
merirosvo, van der Kuylen. Tuhat tulimmaista, me olemme joutuneet
Skyllasta Kharybdikseen.»

»Soo!» sanoi toinen syvällä kurkussaan. »Soo!» Sitten tilanteen

hullunkurisuus valtasi hänet ja hän nauroi.

»Piru vieköön! Mitä tässä on naurettavaa, senkin pyöriäinen»,

tiuskaisi silkkisatiininen mies. »Siitä tulee hieno juttu kotimaahan.
Amiraali van der Kuylen eksyy ensin laivastostaan yöllä, sitten
ampuu ranskalainen laivasto-osasto hänen lippulaivansa tuleen
hänen allaan ja vihdoin hän joutuu merirosvojen vangiksi. Olen
oikein iloinen, kun osaatte nauraa sille. Mutta vaikka syntieni vuoksi
satunkin olemaan teidän mukananne, niin piru vieköön, minä en
naura.»

»Tässä on pieni väärinkäsitys, jos rohkenen huomauttaa siitä»,

tokaisi Blood rauhallisesti väliin. »Teitä ei ole vangittu, hyvät herrat.
Teidät on pelastettu. Kun tiedätte sen, ehkäpä suvaitsette ottaa
vastaan sen kestiystävyyden, minkä voin tarjota teille. Se ei tosin ole
paljon, mutta se on parasta, mitä käytettävissä on.»

Tuima pikku mies tuijotti häneen.

»Piru vie! Rohkenetteko olla pilkallinen?» hän sanoi moittivasti, ja

ehkäpä estääkseen sellaiset aikeet hän ryhtyi esittelemään itseään.
»Minä olen lordi Willoughby, Vilhelm-kuninkaan kenraalikuvernööri
Länsi-Intiassa, ja tässä on amiraali van der Kuylen, hänen
majesteettinsa Länsi-Intian laivaston komentaja, jonka laivasto tällä
erää on joutunut harhaan jossakin tällä kirotulla Karibian merellä.»
 »Kuningas Vilhelm?» kysyi Blood ja hän huomasi, että Pitt ja
Dyke, jotka seisoivat hänen takanaan, olivat tulleet lähemmäksi ja
olivat yhtä ihmeissään kuin hän itsekin. »Kuka on kuningas Vilhelm
ja minkä maan kuningas hän on?»

»Mitä tämä merkitsee?» Lordi Willoughby tuijotti häneen vielä

enemmän ihmeissään kuin Blood. Vihdoin hän sanoi: »Tarkoitan
hänen majesteettiaan, kuningas Wilhelm Kolmatta — Wilhelm
Oranialaista — joka yhdessä kuningatar Marian kanssa on hallinnut
Englantia enemmän kuin kaksi kuukautta.»

Hetken vallitsi hiljaisuus, kunnes Blood tajusi, mitä hänelle

kerrottiin.

»Tarkoitatteko, sir, että kotona ovat nousseet kapinaan ja potkineet

maasta tuon roiston, Jaakon, ja hänen samanlaiset apurinsa?»

Amiraali van der Kuylen tuuppasi hänen ylhäisyyttään kylkeen ja

hänen sinisissä silmissään välähti huumori.

»Hänen poliittiset mielipiteensä ovat sangen terveet», sanoi hän.

Hänen ylhäisyytensä hymy veti hänen ahavoituneet kasvonsa

leveisiin vakoihin. »Saakeli, ettekö ole kuullut sitä? Missä pirussa
olette ollut koko sen ajan?»

»Kolme kuukautta kaukana ihmisten ilmoilta», vastasi Blood.

»Tottavie, varmaankin. Noina kolmena kuukautena on maailma

muuttunut melkoisesti.» Hän kertoi lyhyesti; Jaakko-kuningas oli
paennut Ranskaan ja oli siellä Ludvig-kuninkaan suojeluksessa. Sen
vuoksi ja muistakin syistä oli Englanti yhtynyt liittoon sitä vastaan ja
oli nyt sodassa Ranskan kanssa. Siitä johtui, että M. de Rivarol oli
hyökännyt hollantilaisen amiraalin lippulaivan kimppuun, ja siitä taas
saattoi tehdä sen johtopäätöksen, että ranskalainen matkallaan
Kartagenasta. oli tavannut jonkin laivan, jolta oli kuullut uutisen.

Sitten vei kapteeni Blood kenraalikuvernöörin ja amiraalin hyttiinsä

uudistettuaan vielä kerran vakuutuksensa, että heitä kohdeltaisiin
kunniallisesti, ja sillä välin jatkui muiden haaksirikkoisten
pelastaminen. Uutiset, jotka hän oli kuullut, panivat Bloodin pään
pyörälle. Jos kerran Jaakko-kuningas oli syösty valtaistuimeltaan ja
karkotettu maasta, niin se tiesi loppua hänen omalle
lainsuojattomuudelleen, johon hänet oli tuomittu muka osanotosta
samaisen tyrannin aikaisempaan maastakarkottamisyritykseen. Hän
saattoi taas palata kotiin ja jatkaa entistä elämäänsä, joka niin
onnettomasti keskeytyi neljä vuotta sitten. Häntä häikäisi
mahdollisuus, joka niin äkkiä oli hänelle auennut. Se täytti hänen
mielensä ja liikutti häntä niin syvästi, että hänen täytyi saada se
sanotuksi. Tehdessään sen hän ilmaisi ovelalle pienelle miehelle,
joka tarkasti häntä kiinnostuneena, enemmän kuin oli aikonutkaan.

»Menkää vain kotiin, jos haluatte», sanoi hänen ylhäisyytensä, kun

Blood vaikeni. »Voitte olla varma siitä, ettei teitä kukaan häiritse
merirosvoutenne vuoksi, sillä he ottavat huomioon sen, mikä teidät
siihen pakotti. Mutta miksi hätäillä? Me olemme kuulleet teistä, olkaa
varma siitä, ja tiedämme mihin te merellä pystytte. Nyt tarjoutuu teille
suuria mahdollisuuksia, koska kerran sanoitte kyllästyneenne
merirosvouteen. Jos te astuisitte Vilhelm-kuninkaan palvelukseen
täällä sodan ajaksi, niin teidän Länsi-Intian tuntemuksenne saattaisi
olla erinomaisena apuna hänen majesteettinsa hallitukselle, joka ei
suinkaan tulisi olemaan kiittämätön. Tuumikaapa sitä asiaa. Piru vie,
sir, sanon sen vielä kerran, teille tarjoutuu suuret mahdollisuudet.»