(eBook PDF) Research Methods in

Psychology: Investigating Human

Behavior 3rd Edition
Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-research-methods-in-psychology-investig
ating-human-behavior-3rd-edition/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Research Methods in Human Resource

Management: Investigating a Business Issue 4th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-research-methods-in-
human-resource-management-investigating-a-business-issue-4th-
edition/

(eBook PDF) Research Methods and Statistics in

Psychology 3rd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-research-methods-and-
statistics-in-psychology-3rd-edition/

Investigating Difference Human Cultural Relations 3rd

http://ebooksecure.com/product/investigating-difference-human-
cultural-relations-3rd/

(eBook PDF) Research Methods in Psychology 6th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-research-methods-in-
psychology-6th-edition/
(eBook PDF) Research Methods in Psychology 5th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-research-methods-in-
psychology-5th-edition/

(Original PDF) Research Methods in Psychology:

Evaluating a World of Information 3rd Edition

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-research-methods-in-
psychology-evaluating-a-world-of-information-3rd-edition/

(eBook PDF) Research In Psychology Methods And Design,

8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-research-in-psychology-
methods-and-design-8th-edition/

(eBook PDF) Research Methods in Human-Computer

Interaction 2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-research-methods-in-
human-computer-interaction-2nd-edition/

(eBook PDF) Introduction to Qualitative Research

Methods in Psychology 4th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-introduction-to-
qualitative-research-methods-in-psychology-4th-edition/
Brief Contents
Preface
Acknowledgments
About the Authors
• PART I RESEARCH FUNDAMENTALS
• Chapter 1 Uncommon Sense and the Scientific Method
• Chapter 2 The Research Process
• Chapter 3 Literature Review in Research
• Chapter 4 Ethics in Behavioral Research
• Chapter 5 Conceptualization and Measurement
• Chapter 6 Samples and Generalizations
• PART II RESEARCH DESIGNS
• Chapter 7 Considering Correlation: Are You a Maximizer or a
Satisficer?
• Chapter 8 In Search of Causality: True Experiments
• Chapter 9 Experimental Design and Hypothesis Testing
• Chapter 10 Complex Research Designs
• Chapter 11 Quasi-Experimental and Nonexperimental Designs
• Chapter 12 Small-N and Single-Subject Designs
• Chapter 13 Survey Research
• Chapter 14 Qualitative Methods
• PART III RESEARCH PRODUCTS
• Chapter 15 Quantitative Data Analysis
• Chapter 16 Essentials of APA Report Writing
Appendix A: Summaries of Frequently Cited Research Articles
Appendix B: Questions to Ask About a Research Article
Appendix C: How to Read a Research Article
Appendix D: Proportions of Area Under Standard Normal Curve
Appendix E: Critical Values for t Distribution
Appendix F: Critical Values of F
Appendix G: Critical Values of Chi-Square
Appendix H: Critical Values of the Correlation Coefficient
Appendix I: Table of Random Numbers
Glossary
References
Index

8
Detailed Contents
Preface
Acknowledgments
About the Authors
• PART I RESEARCH FUNDAMENTALS
• Chapter 1 Uncommon Sense and the Scientific Method
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
TESTING BEFORE LEARNING
Biases in Thinking
Intuition
Curiosity and Imagination
The Power of Observation
The Scientific Method
What Is a Scientific Question?
From Theory to Testable Hypothesis
Variables as the Language of Research
Sampling and Populations
Evaluating Evidence and Theory
Reliability and Validity
STAT CORNER: “A Pledge to the Scientific Method”
Psychological Research in the Public Square
Pervasiveness of Psychological Myths
Science Versus Pseudoscience
Recognizing Pseudoscience
Why Pseudoscience?
RESEARCH IN THE NEWS: Combating Confirmation
Bias
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
• Chapter 2 The Research Process
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
TESTING BEFORE LEARNING
Can Money Buy You Happiness?
Research Approach
Research Strategies
Research Toolbox

9
 Randomized “True” Experiment
Quasi-Experiments
Correlational Research
Sampling and Survey Design
RESEARCH IN THE NEWS: Building Psychological
Knowledge With Survey Research
Performance-Based Measures
Qualitative Research
Literature Review
Evaluating and Critiquing Research
Scientific Skepticism
Peer Review
Reliability of Measurements
Validity and Generalizability
Multicultural Analysis
STAT CORNER: Sample Size Matters
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
• Chapter 3 Literature Review in Research
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
TESTING BEFORE LEARNING
The Brain on Marijuana
Literature Review in Research
What Is a Literature Review?
What Is Scientific Literature?
Why Literature Review?
Risk of Bias
Framework for Literature Review
Selecting a Topic
Formulating a Research Question
Searching the Literature
Identifying Pivotal Articles
Optimal Research Design
Drawing Conclusions From Evidence
Advanced Literature Reviews
Systematic Reviews
RESEARCH IN THE NEWS: Can Systematic Reviews and
Meta-Analysis Help Solve the Replication Crisis in
Psychology?

10
 Meta-Analysis
STAT CORNER: p Value and Effect Size
Critique
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
• Chapter 4 Ethics in Behavioral Research
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
TESTING BEFORE LEARNING
Historical Background
Ethical Principles
Achieving Valid Results
Maintaining Professional Integrity
STAT CORNER: Scientific Misconduct in Psychology: Is
Replication the Answer?
Protecting Research Participants
Encouraging Appropriate Application
The Institutional Review Board
RESEARCH IN THE NEWS: Some Social Scientists Are
Tired of Asking for Permission
Final Rule
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
• Chapter 5 Conceptualization and Measurement
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
TESTING BEFORE LEARNING
What Is Happiness?
Theoretical Constructs
Methods of Measurement
Operationalizing and Measuring Constructs
Advantages of Multiple Measures
Levels of Measurement
Nominal Level of Measurement
The Special Case of Dichotomies
Ordinal Level of Measurement
Interval Level of Measurement
Ratio Level of Measurement

11
 Comparison of Levels of Measurement
Why Measurement Level Matters
RESEARCH IN THE NEWS: The Rule of Measurement
The Special Case of Psychometrics
Test Standardization
Normal Curve
Evaluating Measures
Measurement Reliability
Stability Over Time
Internal Consistency
Increasing Reliability
STAT CORNER: Correlation and Measurement Reliability
The Logic of Measurement Validity
Face Validity
Content Validity
Criterion Validity
Construct Validity
Latent Variable Models
Culture and Measurement
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
• Chapter 6 Samples and Generalizations
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
Testing before Learning
Sample Planning
The Purpose of Sampling
Define Sample Components and the Population
Evaluate Generalizability
RESEARCH IN THE NEWS: Does Marriage Increase
Well-Being?
Assess the Diversity of the Population
Consider a Census
Sampling Methods
Nonprobability Sampling Methods
Probability Sampling Methods
Sampling Distributions
Sampling Error
Sample Size Considerations

12
 STAT CORNER: vagaries of Sampling
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
• PART II RESEARCH DESIGNS
• Chapter 7 Considering Correlation: Are You a Maximizer or a
Satisficer?
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
Testing before Learning
Are You a Maximizer or a Satisficer?
Correlational Research
Conceptual Model
Reliability and Validity
Classes of Evidence
RESEARCH IN THE NEWS: Correlational Studies of the
Psychological Effects of Facebook
Correlation, Confounds, and Control Variables
Nature of Association
Moderators and Mediators
Third Variable Effects
Decision-Making Strategies in a College Student Sample:
Maximizer or Satisficer?
Rules of Psychological Writing
Writing an Empirical Paper
Report Organization and Structure
A Brief Research Report
STAT CORNER: Storytelling With Numbers and Graphs
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
• Chapter 8 In Search of Causality: True Experiments
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
Testing before Learning
Mental Calisthenics for the Brain?
RESEARCH IN THE NEWS: Do Cognitive Enhancers
Work?
Three Prongs of Causation
Research and Theory

13
 Single-Factor Experiment
Selecting Research Participants
Randomly Assigning Research Participants
Theater of Independent Variables
Simple and Direct Manipulations
Covert and Indirect Manipulations
Treatment Manipulations
Staged Manipulations
Measurement and Control
Dependent Variables
Controlling Confounds
STAT CORNER: Statistical Significance
Validity in Experiments
Internal Validity
External Validity
Replication Validity
Can Causality Be Established?
Mistakes in Reasoning About Causality
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
• Chapter 9 Experimental Design and Hypothesis Testing
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
Testing before Learning
Does Exercise Make You Smarter?
Basic Experimental Designs
Posttest-Only Design
RESEARCH IN THE NEWS: Are Placebos Ethical?
Pretest–Posttest Deign
Multiple Pretests and Posttests
Two Options in Assigning Participants
Independent-Groups Design
Matched-Pairs Design
Repeated-Measures Design
Selecting Between- or Within-Subjects Allocation
Null Hypothesis Significance Testing
Type I and II Errors
Criticism and Controversy
Reproducibility and Replication

14
 STAT CORNER: Is Null Hypothesis Significance Testing
the Blame for Replication Crisis?
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
• Chapter 10 Complex Research Designs
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
TESTING BEFORE LEARNING
Multifactorial Designs
Notations and Terms
Theory and Experimentation
Design Questions
Within-Subjects Experiment
RESEARCH IN THE NEWS: Interactional Effects: The
Beauty of Multifactorial Designs
A 2 × 2 Within-Subjects Design
The 2 × 2 Logic
Between-Subjects Experiment
A 2 × 3 Between-Subjects Design
STAT CORNER: analysis of Variance (ANOVA)
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
• Chapter 11 Quasi-Experimental and Nonexperimental Designs
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
TESTING BEFORE LEARNING
The Good and the Bad of Media Multitasking
Quasi-Experimental Designs
Subject Variables as Quasi-Independent Variables
Natural Treatments as Quasi-Independent Variables
Nonequivalent-Control-Group Designs
Matching
Before-and-After Designs
Time-Series Designs
Before-and-After Designs With Multiple Groups
Quasi-Experiments of Media Multitasking
Media Multitasking Hypothesis of Distractibility

15
 Media Multitasking and Well-Being
Quasi-Experiments of 9/11 Memories
Ex Post Facto Variables and Comparison Groups
Correlational Effects
STAT CORNER: Correlational Effects and Quasi-
Experiments
Interactional Effects
Quasi-Experimental Design Features
Quasi-Experimental Research of Culture and Cognition
Constructivist Theories of Culture
Experimental Tasks and Stimuli
Developmental Studies
Cross-Sectional Design
Longitudinal Design
Design Challenges
RESEARCH IN THE NEWS: Marshmallow Test: A
Classic Quasi-Experimental Study in Developmental
Psychology
A Developmental Study of Brain Maturation
Nonexperimental Research
Ex Post Facto Control Group Designs
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
• Chapter 12 Small-N and Single-Subject Designs
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
TESTING BEFORE LEARNING
Foundations of Small-N Designs
Repeated Measurement
Baseline Phase
Treatment Phase
Graphing
Measuring Targets of Intervention
Types of Small-N and Single-Subject Designs
Basic Design (A–B)
RESEARCH IN THE NEWS: A Teenager Suffering Severe
Anxiety
Withdrawal Designs
Multiple-Baseline Designs

16
 Multiple-Treatment Designs
Analyzing Small-N and Single-Subject Designs
Visual Analysis
Interpreting Visual Patterns
Problems of Interpretation
STAT CORNER: Statistical Analysis
Internal Validity
Generalizability
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
• Chapter 13 Survey Research
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
TESTING BEFORE LEARNING
How Happy Are You?
Considering Surveys
Writing Survey Questions
Avoid Confusing Phrasing
Minimize the Risk of Bias
Avoid Making Either Disagreement or Agreement
Disagreeable
Minimize Fence-Sitting and Floating
Combining Questions in Indexes and Scales
Designing Questionnaires
Build on Existing Instruments
Refine and Test Questions
Add Interpretive Questions
Maintain Consistent Focus
Order the Questions
Make the Questionnaire Attractive
Consider Translation
Organizing Surveys
RESEARCH IN THE NEWS: Should Spouses Be Best
Friends?
Mailed, Self-Administered Surveys
Group-Administered Surveys
Telephone Surveys
In-Person Interviews
Electronic Surveys

17
 A Comparison of Survey Designs
Analyzing Surveys
STAT CORNER: Show and Tell
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
• Chapter 14 Qualitative Methods
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
TESTING BEFORE LEARNING
Fundamentals of Qualitative Research
Methods for Collecting Qualitative Data
Qualitative Interviewing
Selecting Interviewees
Asking Questions and Recording Answers
Developing Rapport
RESEARCH IN THE NEWS: Why Does Moving to
Opportunity Help Poor Children?
Participant Observation
Entering the Field
Managing Relationships
Taking Notes
Managing the Personal Dimensions
Systematic Observation
Focus Groups
Qualitative Data Analysis
Documentation
Conceptualizing, Coding, and Categorizing
Examining Relationships and Displaying Data
Authenticating Conclusions
STAT CORNER: Computer-Assisted Qualitative Data
Analysis
Ethical Issues in Qualitative Research
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
• PART III RESEARCH PRODUCTS
• Chapter 15 Quantitative Data Analysis

18
 LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
TESTING BEFORE LEARNING
Does Needing Help = Getting Help?
Statistical Approach
The Level of Measurement Matters
RESEARCH IN THE NEWS: Counting Effects of the
“Mommy Brain”
Univariate Distributions
Frequency Distributions
Graphing
Beware of Deceptive Graphs
Descriptive Statistics
Measures of Central Tendency
Mode
Median
Mean
Median Versus Mean
Measures of Variation
Inferential Statistics
Hypothesis Testing
The Dilemma of Type I and Type II Errors
t Test
Analysis of Variance
Chi-Square
Correlation
STAT CORNER: Multiple Regression
The Ethics of Statistics
How Not to Lie With Statistics
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
• Chapter 16 Essentials of APA Report Writing
LEARNING OBJECTIVES: FAST FACTS
APA Format
Report Organization in APA Format
Title
Abstract
Introduction
Method

19
 Results
Discussion
References
Literature Review
Poster Presentation
Sample Paper
Conclusion
Key Terms
Activity Questions
Review Questions
Ethics in Action
Appendix A: Summaries of Frequently Cited Research Articles
Appendix B: Questions to Ask About a Research Article
Appendix C: How to Read a Research Article
Appendix D: Proportions of Area Under Standard Normal Curve
Appendix E: Critical Values for t Distribution
Appendix F: Critical Values of F
Appendix G: Critical Values of Chi-Square
Appendix H: Critical Values of the Correlation Coefficient
Appendix I: Table of Random Numbers
Glossary
References
Index

20
Preface

A young single woman named Linda is outspoken and very intelligent,

committed to social justice, and deeply concerned about problems of
discrimination. Which is more probable? (a) Linda is a bank teller, or (b)
Linda is a bank teller and is active in the feminist movement. Most people
answer (b) as more probable. But this is incorrect because it violates the
statistical laws of probability—every feminist bank teller is a bank teller;
adding a detail, such as “feminist,” can only reduce the probability. Yet
even experts in probability make this error. As Holt (2011) noted, “The
great evolutionary biologist Stephen Jay Gould . . . knew the right answer
yet he wrote that ‘a little homunculus in my head continues to jump up and
down, shout at me—‘She can’t just be a bank teller; read the description’”
(p. BR16).

The psychologist Daniel Kahneman (2011) showed that we are all

naturally inclined to make these kinds of mistakes of reasoning or have
“cognitive biases,” which he described as unconscious errors that distort
our perceptions of the world. As Kahneman and others have shown, these
errors of intuition are not attributable to disturbed thinking or emotions,
but are built into our evolved mental architecture. In this book, we make
the case for the scientific method as the best antidote for what have often
been described as cognitive illusions, so-called blind spots of the human
mind. We start with the work of Kahneman because it, first, provides us
with a convincing rationale for the need for the scientific method—the so-
called why question is at the core of our book. Why research methods?
Why statistical reasoning? Why measurement? Why complex research
design? For each of these and other related topics of research methodology
covered in the book, we explain why we need to know about them in order
for us to understand better the world and ourselves. Along the way, we
hope that there will be intellectual surprises for you as well as self-help
value as we explore not only the hows but, more importantly, the whys of
research methodology in relation to thinking, remembering, feeling,
perceiving, and attending. We hope that our book will convince you, as a
member of our jury, of the indispensability of the scientific method.

For us (and we hope for you), the scientific method is not a proverbial ball
and chain, shackling creativity, but a set of tools to broaden and build
thinking about the world and ourselves. We place research methodology

21
within a broad and rich cultural context of the “public square.” To this end,
our approach is unique in casting the scientific method widely, in aligning
it not only with rigorous testing of ideas but also with the generation of
new ideas, spawned by imagination and curiosity. Thus, our aspiration for
writing this book is to imbue in you a sense of excitement about
psychological research. Far from drudgery, research, as we frame it
throughout the text, provides the best method for investigating questions
that matter to all of us. So in this text, you will learn both to design and to
critique research as you explore a diverse array of case examples of how to
investigate lively, timeless topics such as happiness and altruism, facial
expression of emotion, 9/11 memories, and brain plasticity training.

Teaching and Learning Goals

Our purpose in writing this book is to make teaching and learning about
research methods in psychology both fun and rewarding. We bring you
into the world of psychological research. Here you will find a culture in its
own right that is governed by a way of thinking. At center stage is a set of
rules and procedures that is collectively known as the scientific method.
To engage you, we take you inside various research studies, and we ask
you to wear alternating hats. With one of these hats, you play the role of
the researcher: How does one come up with research ideas? Why must
ideas be subjected to the scientific method? How might you design a study
to test your ideas? With another hat, you become a research consumer
learning how to appraise and critique theory and design.

Our aim is for you to develop a mindset of skepticism without cynicism

and more rigorous and disciplined thinking—while still remaining flexible,
open-minded, imaginative, innovative, and inventive. With yet another hat
that will help you achieve this goal, you will experience research as a
participant—that is, as someone who contributes data in the form of
answers to a researcher’s questions. Do you understand the tasks,
measures, and procedures required of participants? Do you think these
methods capture what the research intended to study? By playing these
alternating roles, we hope to spark your curiosity and creativity and to
share with you our passion so that you too learn the joy of conducting
sound research.

To accomplish these goals, we employ an approach that is novel and

unique in that it melds two distinct yet complementary pedagogical

22
techniques. First, each chapter is designed for experiential, hands-on, roll-
up-the-sleeves studies that can be customized for both in-class exercises
and course projects. Studies are presented from multiple perspectives and
can easily be adapted for role-playing exercises with students acting as
researchers, participants, or consumers of science. The text is illustrated
with examples of study stimuli, such as faces and eyes, to bring to life the
actual experimental tasks. In addition, we include questionnaires and
measurement scales that you can take to provide a fuller understanding of
the research experience.

Second, we use the findings of cognitive science to guide our text in a way
that is most conducive to learning, understanding, and appreciation. We
contextualize informational content. For example, statistical reasoning is
woven into the text and tied to specific research examples that are chosen
to illuminate how the results of any scientific study are probabilistic in
nature, a matter of calculating odds via mathematical formulas, which are
presented in Chapter 15. Similarly, we emphasize a narrative approach that
likens psychological theory to storytelling that can be used in study design
and data interpretation. In a nutshell, then, we have used the science of
psychology as a guide for writing the text and for accomplishing our
teaching and learning goals.

Organization of the Book

The way the book is organized reflects our commitment to making
research methods interesting. Each chapter is structured around at least one
particular published, peer-reviewed study that we selected for
innovativeness and inventiveness as well as for impact on our
understanding of exciting, cutting-edge topics at the forefront of
psychology. Through the lens of these studies, we aim to provide you with
a context to stimulate and facilitate learning of various research methods—
bringing them to life and infusing them with meaning and practical
application. In this sense, our book is anchored in a case study approach to
learning. Using particular published investigations as a story line, we have
tried to provide you with a narrative for learning.

We divided the book into three sections. In the first section, “Research
Fundamentals,” we begin in Chapter 1 with a simple experiment that can
easily be done in class, taken from the pioneering work of Kahneman and
Tversky (e.g., Kahneman & Tversky, 1973; Kahneman & Tversky, 1996).

23
This famous experiment offers an apt illustration of the kind of natural
biases in our thinking that make the scientific method so indispensable for
both building knowledge and dispelling myths. In Chapter 2, we use the
metaphor of a “research toolbox” to highlight the diverse methods and
techniques available to study a topic and to test a hypothesis. Here we
focus on a set of studies by Dunn, Aknin, and Norton (2008) aimed to
address the age-old question, can money buy you happiness? As we will
learn, Dunn and colleagues designed three different studies: randomized
experiment, quasi-experiment, and national survey, all of which provided
converging support of the hypothesis that prosocial spending promotes
happiness. Giving makes you happy! In Chapter 3, we focus on literature
review, in general, and meta-analysis, in particular, as yet another
important technique from the research toolbox.

Chapter 4 highlights issues of research ethics. We take you inside the

Milgram and Zimbardo studies. We also bring you up to date on important
2017 revisions to the Federal Policy for the Protection of Human Subjects,
or the “Common Rule.” These revisions are referred to as the “Final Rule.”
In Chapters 5 and 6, we return to essential research techniques, specifically
measurement (Chapter 5) and sampling (Chapter 6). In Chapter 5, you
learn the meaning of theoretical constructs in psychology, and their
importance in measuring and building knowledge and for the
understanding of our inner and outer worlds. The blending of conceptual
and operational modes of thinking in psychological research continues to
be highlighted. We compare and contrast two measures of well-being, one
of which consists of five simple items that can easily be administered to a
class. In Chapter 5, the importance of culture, especially in relation to
measurement of intelligence, is emphasized. So too are reliability and
validity as staples of a school of psychology dedicated to standardized
measurement, known as psychometrics. Chapter 6 complements Chapter 5
by using research on happiness to illustrate the process of sampling.

In the second section, “Research Designs,” we begin by examining

correlational studies. Specifically, we take you inside the study by Iyengar,
Wells, and Schwartz (2006), “Doing Better but Feeling Worse: Looking
for the ‘Best’ Job Undermines Satisfaction.” To whet your appetite,
Chapter 7 includes Iyengar and colleagues’ maximizer/satisficer scale. We
encourage you and your classmates to take the maximizer/satisficer test to
help you understand what the participants in their research experienced.
Most importantly, Chapter 7 teaches you how data can be collected,
statistically analyzed, and written up in a short research report. Here we

24
demonstrate how maximizer/satisficer test scores can be used for
descriptive statistics: What is the average score for the class? What is the
range of scores?

In Chapters 8 through 11, you learn about different experimental

approaches. Chapter 8 uses the well-known Stroop test as an in-class
demonstration of a single-factor experiment. The Stroop test can be easily
administered, the effect is robust, and the data can be clearly presented
both graphically and in written format, all of which can provide a valuable
hands-on learning experience. In Chapter 8, we also compare the Stroop
experiment with a groundbreaking study that used a randomized clinical
trial to examine the effects of computerized cognitive training on memory
decline in aging. In Chapter 9, we continue to learn about experimental
design through the lens of brain plasticity studies that address the
interesting question, does exercise make you smarter? Chapter 10 presents
complex factorial designs and takes you behind the scenes to learn how
eye gaze and emotional expression of faces interact to influence observers’
judgments. The actual experimental stimuli are presented so that students
can see firsthand faces that vary in expression (anger, fear) and eye-gaze
direction (direct, averted). Chapter 10 also shows how researchers used a
multifactorial approach in designing a rather ingenious study to examine
the effects of social isolation on intellectual thought. Again the study is
deconstructed for you, and you see how the data were collected and
analyzed.

Chapter 11 delves into quasi-experiments. This, as you will learn, is a

critical research approach in that it offers a much needed experimental
methodology for studying those countless topics in human psychology for
which key variables cannot be truly controlled and manipulated. In
Chapter 11, we examine recent studies from the field of “cyber-
psychology.” Here you learn how quasi-experimental approaches have
been used to study the effects of media multitasking on cognition,
personality, and well-being. Chapter 11 also covers quasi-experiments
used in developmental psychology, which include cross-sectional,
longitudinal, and cross-sequential approaches. To illustrate, we learn about
a developmental study of brain maturation in children with attention deficit
hyperactivity disorder. We devote Chapter 12 to small-N design, an
important research approach for clinical, behavioral, and counseling
psychology. Our examples in this chapter come from research about
behavioral change. Chapter 13 then provides you with an overview of
survey research, which we illustrate with international surveys of

25
Another random document with
no related content on Scribd:
tyytyväinen huokaus pääsi yht’aikaa kymmenestä ennen
masentuneesta rinnasta.

"Ja Mirkovitsh?" kysyi eräs vanhahko mies.

"Hän on tuota pikaa täällä."

"Heti kuin hän on turvassa lukkojen takana."

"Hän on siis vallassamme?"

"Ehdottomasti."

"Yrittikö Lavrovski seurata häntä?"

"Ei ennenkuin oli jo liian myöhäistä ja vaunut poissa näkyvistä.

Hän meni loukkoon epäilemättä hiukkaakaan."

Syntyi äänettömyys. Oli ilmeisesti ajateltava paljon ja harkittava

tärkeitä kohtia, sillä seuraavain kymmenen minuutin aikana ei
mikään ääni häirinnyt huoneen hiljaisuutta, lukuunottamatta isossa
uunissa palavain halkojen rätinää, ja jotkut kuiskasivat jotakin kysyen
ja vastattiin nopeasti.

Silloin kuului raskaita askeleita porraskäytävästä, oveen

koputettiin määrätyn tahdin mukaan, ja juro ääni lausui:

"Mirkovitsh."

Tulija oli kuin Herkules, enemmän kuin kuuden jalan pituinen,

hänen pitkä harmaa tukkansa oli kammattu taaksepäin korkealta
otsalta, hänellä oli terävät harmaat silmät, jotka puoliksi peittyivät
tuuheiden kulmakarvain alle, ja hän liittyi tupakoiviin miehiin
tervehtien heitä vain yhdellä sanalla:
 "Selvä."

"Vankina?"

"Tallessa kotonani, huone ikkunaton, vain kattovalo. Mahdotonta

löytää, vielä mahdottomampaa paeta."

"Ja Maria Stefanovna?"

"Suoritti osansa loistavasti, hän ei epäillyt mitään kunnes kuuli

oven lukittavan takanaan."

"Puhuiko hän?"

"Hän nimitti vain itseään hulluksi, joka olikin luonnollista."

"Eikö hän kysellyt mitään?"

"Ei."

"Oliko kuuromykkä palvelija häntä vastassa?"

"Oli ja palveli häntä hänen nauttiessaan illallista, jonka olimme

hänelle valmistaneet."

"Mitä kuuluu Lavrovskista?" kysyi ääni huoneen etäisimmästä

nurkasta.

"Hän palasi asuntoonsa ja odottaa siellä nyt luullakseni."

"Kesken kaiken, Mirkovitsh, lupasitte kohdella vankiamme mitä

parhaiten."
 "Niin", sanoi Mirkovitsh yrmeästi. "Vihaan häntä, mutta kohtelen
häntä hyvin. Kuuromykkä on taitava palvelija, huoneet ovat mukavat,
vuode on ylellinen, ruoka on valittua ja runsasta. Eroaa suuresti
siitä", lisäsi hän synkästi, "mitä Dunajevski ja muut saavat kokea
tällä hetkellä".

"He ovat käytännöllisesti katsoen nyt vapaita", sanoi nuorekas

ääni innostuneesti, "voimme vaatia heidät vapaiksi, evätkööt sen, jos
uskaltavat".

"Aivan", lisäsi Mirkovitsh hymyillen, "kyllä Nikolai Aleksandrovitshin

kävisi kalpaten, elleivät he päästäisi tovereitamme vapaiksi".

"Asiaan, ystävät, ei tyhjiä haastella", sanoi eräs kunniamerkkejä

kantava vanhahko mies painavasti.

Sikarit ja piiput pantiin yksimielisesti syrjään ja kaikki tuolit

käännettiin huoneen keskustaa kohden, missä sijaitsi vihreän
varjostimen himmentämä lamppu ja papereja sikin sokin, ja niissä
näkyi kirjoitusta ja allekirjoituksia.

"On monesta asiasta päätettävä", jatkoi hän, joka näytti olevan

heidän johtajansa, "teko, joka tänä yönä suoritettiin, on kyllä
merkittävä, kiitos niiden aivojen, jotka sen suunnittelivat, ja niiden
käsien, jotka sen toimeenpanivat, mutta sillä on vielä suurempi
tarkoitusperä. Sitä me emme voi täällä saavuttaa, on tullut Taranjevin
ja Pietarin aateveljien vuoro tehdä osansa työstä."

Puheenjohtaja vaikeni, kaikki nyökkäsivät hyväksyvästi, sitten hän

jatkoi:
 "Meidän on täytynyt toimia kovin hätäisesti ja omasta
aloitteestamme.
Taranjev ja muut eivät toistaiseksi tiedä yhtään mitään."

"Ilmoitettakoon heille siitä heti", sanoi eräs ääni.

"Ja silloin heidän täytyisi lopettaa omat vehkeilynsä", tuumi toinen.

"Siitä voisi koitua nyt vain vaaroja", myönsi puheenjohtaja, "jos

poliisin kolmannen osaston huomio parastaikaa olisi kohdistunut
heihin".

"Tai meihin!" lisäsi äreästi Mirkovitsh.

"Siis luonnollisesti sanansaattajamme tehtävä tulee

muodostumaan kahdenlaiseksi", sanoi presidentti. "Hän saa viedä
suuret uutiset nykyisestä asiaintilasta ja ohjeet heidän vastaista
toimintaansa varten, jotta saavutettaisiin suunnittelemamme suuri
päämäärä."

"Niin, ja kirjeen Aleksanteri III:lle", sanoi innokas nuoren miehen

ääni.

Tämä oli tärkeä kohta. Kuuntelijat tulivat yhä kiihkeämmäksi,

varsinkin nuorimmat.

"Olen tässä", sanoi puheenjohtaja ottaen asiakirjan pöydältä,

"komitean avulla suunnitellut, kuinka se kirje olisi sepitettävä".

"Tuleepa siitä herkullinen aamiaishöystö koko Venäjänmaan

itsevaltiaalle, kun hän löytää sen kuten kaikki kirjalliset
ilmoituksemme aamukahvikuppinsa alta", irvisti Mirkovitsh, joka oli
koko ajan istunut äreänä poltellen ja mumisten silloin tällöin
hampaittensa raosta lyhyitä lauseita, mikä ei ennustanut hyvää
hänen vartioimalleen vangille.

"Kirjeemme", sanoi puheenjohtaja, "sisältää tällä kertaa

tiedonannon, että tsaarin poika on tällä hetkellä tuntemattomain
henkilöiden käsissä ja että nämä henkilöt pitävät häntä panttivankina
kunnes eräät määrätyt ehdot täytetään".

"Mitkä ovat siis ehdot?" kysyi eräs läsnäolija.

"Täydellinen Dunajevskin armahtaminen sekä niiden, jotka ovat

hänen mukanaan vankeudessa viimeisen vehkeilymme takia, ja
esteetön matka maasta pois."

"Ja Nikolai Aleksandrovitsh päästetään vapaaksi sinä päivänä,

jolloin he ovat kulkeneet rajan yli", lisäsi eräs komitean jäsen.

"Mutta jos he vastaukseksi tähän panevat yksinkertaisesti koko

kolmannen osaston jäljillemme?" kysyi eräs epäuskoinen ääni.

"Tiedonannon pitää myös sisältää varoitus", sanoi Mirkovitsh

yrmeästi.

"Että jos poliisi sekaantuu asiaan —?"

"Eivät he löytäisi kuolleen ruumistakaan."

Tauko seurasi tätä pahanenteistä puhetta. Siinä oli uskaliaan

juonen synkkä puoli: avuttoman vangin mahdollinen murhaaminen.
Mutta he tiesivät kaikki, että se voisi tulla välttämättömäksi.
Panttivangin henki olisi otettava heidän hengestään, jos he tulisivat
ilmi, ja vaihtokaupan sijasta olisi tarvis kostaa.
 "He eivät milloinkaan uskalla evätä meidän vaatimuksiamme",
sanoi puheenjohtaja, koettaen karkoittaa kolkkoa tunnelmaa, jonka
kylmäverisen murhan ajatus herätti useimmissa läsnäolevissa
nuorissa miehissä, "meidän ei tarvitse käyttää mitään arvollemme
niin sopimattomia keinoja".

"He tietävät, kuinka täydellisesti tsaarin pojan henki on

käsissämme", sanoi Mirkovitsh arvovaltaisesti. "He eivät voi meitä
uhmata; heidän on pakko neuvotella ja hieroa kauppaa kanssamme.
Voisimme vaatia kaikkia Siperiassa nyt nääntyviä vankeja vapaiksi,
ja heidän olisi otettava huomioon, että koko Venäjänmaan perillinen
nukkuu tikari sydämen kohdalla, ja heidän olisi pakko suostua
vaatimuksiimme."

"Mutta jos he ovat oikeamielisiä ja armahtavaisia, niin olemme me

samoin", lisäsi puheenjohtaja lauhkeammin, "päästäkööt
Dunajevskin ja muut viime vehkeilyyn osallistuneet kulkemaan rajan
yli esteettä, niin tsaarin poika päästetään heti vapaaksi. Mutta
antakaamme Aleksanterin myös ymmärtää, että heti kuin hiukankin
epäilemme poliisietsintää, niin panttivankimme henki on myös siitä
hetkestä mennyttä kalua."

Ei kuulunut vastausta. Puheenjohtaja oli pukenut sanoiksi kaikkien

koollaolevien päätöksen. Mirkovitshin voimakas nyrkkiin puristunut
käsi lepäsi pöydällä, hänen silmissään näkyi tumma, kolkko tuli, joka
kuvasti turmiota tuottavia mietteitä.

"Luulen että komitea on unohtanut erään henkilön", sanoi vihdoin

ääni katkaisten muutamia minuutteja kestäneen hiljaisuuden, "ja se
on Lavrovski".
 "Anteeksi", sanoi puheenjohtaja, "olemme luullakseni kaikki
ajatelleet tuota kykenemätöntä, vaikkakin tällä hetkellä tärkeätä
henkilöä, ja olemme miettineet, mikä tulisi olemaan hänen
asenteensa tapahtumiin".

"En ollenkaan epäile", sanoi ääni pöydän toisesta päästä, "että

Lavrovskilta menee muutamia päiviä, ennenkuin hän uskaltaa
ilmoittaa asiasta hallitukselleen".

"Niin", myönsi toinen, "olen tavannut hänet pari kertaa Pietarissa

ja olen aina tullut siihen käsitykseen, että hän on heikko ja
päättämätön mies".

"Ja hänen välitön tunteensa, kun hän huomaa, että tsaarin poika
on todella kadonnut — tämän asian toteamiseen menee häneltä
hyvinkin muutamia päiviä — on voimakas kauhu siitä, että
katoamisen syy pannaan ensi sijassa hänen niskoilleen, ja hänet
toimitetaan Siperiaan sovittamaan laiminlyöntinsä."

"Ja se hupsu luopuisi palvelemasta hallitsijasukua, joka kohtelisi

häntä niin alhaisesti, ja jättäisi hallituksen, joka ensimmäisen
tilaisuuden saatuaan kävisi hänen kimppuunsa ja ruoskisi häntä kuin
rakkikoiraa", mutisi Mirkovitsh kärtyisästi.

"Siis onneksi kaikki tuntuu viittaavan siihen, että Lavrovski ei

ilmoita Pietariin, ei ainakaan muutamaan päivään, vaan hän koettaa
saada vihiä suojattinsa olinpaikasta."

"Ehkä hän palkkaa jonkun tämän kaupungin yksityisetsivän, ja niin

kauan kuin toiveet eivät ole pettäneet, hän koettaa pitää tsaarin
pojan katoamista Venäjän hallitukselta salassa."
 "Joka tapauksessa", päätti puheenjohtaja, "luullakseni voimme
varmasti olettaa, että sanansaattajamme saa muutaman päivän
etumatkan tuosta hitaasti liikkuvasta vanhasta hovimiehestä, ja
kolme päivää riittää, jotta hän löytää Taranjevin, joka ei tuhlaa aikaa
pitäessään siitä huolta, että kirje tulee perille oikeaan paikkaansa".

"Te tietenkin koko ajan arvelette", sanoi nyt selvä ja tyyni vanhan
miehen ääni, "että Lavrovski vain omaa turvallisuuttaan
silmälläpitäen ensin ainoastaan koettaa pitää katoamista mitä
tiukimmin salassa; ne ystävämme, jotka tuntevat hänet parhaiten,
lienevät, kun ottaa huomioon hänen tunnetun hitautensa, tulleet
siihen johtopäätökseen, joka epäilemättä onkin oikea. Mutta
muistakaamme kaikki, että on olemassa eräs toinenkin henkilö —
sanoisinko vihollinen — jonka Lavrovski mahdollisesti pelostaan
huolimatta valitsee uskotukseen, ja se henkilö ei ole hidas eikä
pelkuri, ja hänellä on sitäpaitsi Wienissä armeija kaikenarvoisia
liittolaisia auttamassa häntä sekä nopeasti että salaisesti — tiedätte
kaikki, ketä tarkoitan."

Kysymykseen ei vastattu. Se ei ollut tarpeellistakaan. He tunsivat

kaikki hänen maineensa.

Kaikki tunsivat epäluuloa ja pelkoa madame Demidovia kohtaan.

Mutta kuka uskalsi sanoa, että hän oli vakooja tai vieläkin pahempi,
tämä grande dame, joka oli Wienin seurapiirien kukka?

"Puhuin hänen kanssaan oopperanaamiaisissa tänä iltana", sanoi

Ivan Volenski, joka tähän asti oli tuskin ollenkaan ottanut osaa
keskusteluun.

"Hän oli siis siellä?" kysyi eräs ääni hätääntyneenä.

 "Hän on aina siellä, missä on jotakin loistavaa tekeillä", vastasi
Ivan, "ja luultavaa on, että hän on saanut ohjeita pitääkseen somat
korvansa auki, missä hän vain tavanneekin maanmiehiään.
Tavatessani hänet Maria Stefanovna oli juuri ajanut pois ajurillaan, ja
madame Demidov halusi päästä vaunuihinsa ja pyysi minua
auttamaan häntä niiden etsimisessä."

"Hän on epäilemättä pahin vaaramme", sanoi puheenjohtaja, "sillä

jos jokin seikka tänä yönä herätti hänen epäilyksiään, hän ei
varmaankaan epäröisi käyttää kokonaista armeijaa yksityis- ja
poliisietsiviä, ja hän voi pakottaa meidät antautumaan, ennenkuin
pietarilaiset veljemme ennättävät lyödä valttiansa pöytään".

"Siis", sanoi Mirkovitsh, "jos huomaamme, että hän käyttää

valtaansa liiaksi, on meillä aina mahdollisuus varoittaa häntä
ilmoittamalla, että tsaarin pojan henki joutuu hänen väliintulonsa
johdosta ehdottomasti vaaraan."

"Joka tapauksessa, ystävät", päätteli puheenjohtaja, "on hyvä, että

tuntiessamme vastustajamme pidämme tarkkaa vaaria heistä. Siispä
muistakaamme aina, vaikka panemme kaikki alttiiksi henkemme ja
vapautemme, että heidän puolestaan täytyy ennen kaikkea pitää
huolta siitä, että tsaarin poika on turvassa. Hallussamme on mitä
arvokkain panttivanki; ensi kertaa olemme ehdottomasti tilanteen
herroja. Luullakseni emme voita mitään pohtimalla yhä, mitä
Lavrovski ja madame Demidov tekevät tai eivät tee. Heitä täytyy
pitää tiukasti silmällä, se on selvää, mutta tärkeintä on sanan
vieminen Taranjeville; voimme liittää kirjeeseemme niin paljon ehtoja
kuin haluamme ja antaa pietarilaisten tehdä lopun."

"Niin, sanansaattaja, paperit", myönnettiin yksimielisesti

puheenjohtajan viimeisen päätöksen johdosta.
 Hän otti yksitellen paperit pöydältä ja jakoi ne kahteen pinkkaan.

"Nämä", sanoi hän ojentaen toisen käärön naapurilleen, "eivät ole

paljonkaan arvoisia, ja lähestyvän ratkaisevan hetken takia olisi ne
mielestäni parasta hävittää. Olkaa hyvä ja vilkaiskaa niihin ja
päättäkää."

Paperit kiersivät miehestä mieheen, ja monet tutkivat niitä

huolellisesti, puheenjohtajan ehdotusta kannatettiin ja paperit
heitettiin liekkeihin.

"Tämä", sanoi puheenjohtaja jonkin verran juhlallisesti, "on

tilintekomme tsaarin pojan ryöstöstä, sellaisena kuin olemme sen
suunnitelleet ja panneet täytäntöön, ja tässä on kirje, jonka
Taranjevin täytyy onnistua viemään Aleksanteri III:n omiin käsiin.
Nämä kaksi paperia yhdessä tämän pienen pinkan kanssa, jossa on
muistiinpanoja ja suunnitelmia, jotka koskevat liittolaisiamme, ovat
ne tärkeät asiakirjat, jotka uskomme valitsemamme lähettilään
huostaan, jotta ne varmasti vietäisiin perille Taranjevin haltuun.
Emme siis anna hänen valtaansa ainoastaan kaikkien täällä olevien
henkeä ja vapautta, vaan myös Dunajevskin ja onnettomien
vankeudessa olevien tovereidemme ainoan toivon. Olisi onnellista,
ettei tarvitsisi kuljettaa rajan yli niin paljon kirjallisia ilmoituksia, jotka
voivat vahingoittaa niin monia meistä, mutta nyt on pakko, ja meidän
on muistettava, että voimme kaikki ehdottomasti luottaa
sanansaattajaamme."

Kaikkien katseet kohdistuivat nyt Ivan Volenskiin hänen

saadessaan mielenliikutuksesta vapisevana puheenjohtajan käsistä
kirjeet ja paperit.
 Polveutuen vanhasta ja muinoin mainehikkaasta suvusta Ivan
Volenski oli nyt hänen ylhäisyytensä paavin lähettilään kardinaali
d'Orsay'n yksityissihteeri ja uskottu, lähettilään, jolla oli valtuudet
Parisin, Wienin ja Pietarin hallituksia varten. Mutta hänen
puolalainen verensä ei tyytynyt mukavien olojen rauhaisaan lepoon.
Hänen maamiehilleen ominainen juonitteluhalu — fanaattinen,
tuittupäinen, intoileva — oli ajanut hänet tämän sosialistisen
veljeskunnan helmaan, minkä takia hän joka päivä vaaransi
asemansa, vapautensa, jopa elämänsäkin.

Kuuluen diplomaatti- ja säätyläispiiriin Ivan Volenski oli näiden

vehkeilijäin korvaamaton apuri, koska he tarvitsivat hänenlaisiaan
miehiä, jotka kuuluivat siihen luokkaan, jonka tuhoaminen oli heidän
tarkoituksensa. Sellaiset voivat tarkoin tehdä selkoa ylhäisten
henkilöiden puuhista, henkilöiden, joiden kimppuun he aikoivat
käydä.

Volenski se keksi, että tsaarin poika oli Wienissä aivan

tuntemattomana seuralaisenaan vain vanhahko hovivirkamies ja
luotettava venäläinen palvelija ja asui Imperial-hotellissa tekaistun
nimisenä ja yksityisenä miehenä ja viipyi kaupungissa katsellakseen
karnevaalia.

Sitten joku fanaatikko suunnitteli tämän uskaliaan juonen ylhäisen

panttivangin sieppaamiseksi, jotta voitiin hieroa kauppaa hänen
vapaudestaan eräitä Venäjällä olevia vastaan, jotka oltuaan
osallisina epäonnistuneessa vehkeilyssä odottivat tuomiotaan kituen
moskovalaisessa vankilassa.

Ivan Volenski nojautui pöytää vasten ja sanoi puheenjohtajan

puoleen kääntyen:
 "Olen ylpeä ja onnellinen tietäessäni, että minulla on tilaisuus
suorittaa liitolle niin suuri palvelus. Vien kirjeen, uutiset ja paperit
salaisesti Pietariin."

Monet kädet ojennettiin pöydän yli nuorta puolalaista kohti, joka

tarttui lämpimästi niihin.

"Koska voitte lähteä?" kysyi Mirkovitsh.

"Noin kahden päivän kuluttua", vastasi Ivan.

"Liian myöhään; ettekö voi lähteä aikaisemmin?"

"Se on mahdotonta! Lähettiläs lähtee Wienistä ylihuomenna.

Minun on jäätävä vuorokautta pitemmäksi ajaksi järjestämään ja
päättämään hänen kirjeenvaihtoansa; sen jälkeen olen vapaa ja voin
heti lähteä."

"Tehköön Ivan niinkuin näkee parhaaksi", sanoi puheenjohtaja, "ei

kukaan meistä pääse rajan yli yhtä helposti kuin hän, eikä kolmen
päivän viivytys ole niin vaarallista kuin paperien uskominen jonkun
muun haltuun".

"Toistaiseksi ei minua milloinkaan ole epäilty", sanoi Volenski

rauhoittavasti, "totta kyllä nuo elukat kerran rajalla nuuskivat kaikki
paperini", lisäsi hän äreästi, "se tapahtui Dunajevskin vangitsemisen
jälkeen, jolloin sellainen tyrannius kohdistui jokaiseen puolalaiseen;
onneksi ei mukanani ollut silloin mitään vaarallista".

"Ja nyt?" kysyi hätäinen ääni.

"Varovaisuuden vuoksi käärin nyt paperimme kuoreen, jonka

leimaan paavin lähettilään sinetillä. Asemani on hyvin tunnettu ja
paperit ovat kyllin turvassa."

"Kohtalaisen turvassa, niinkö?" tokaisi äreä ääni huoneen toisesta

päästä.

"Emme missään tapauksessa voi saada parempaa lähettilästä

kuin Volenski", päätti puhemies, "hänen suunnitelmansa tarjoaa
ainakin kohtalaisen turvan".

Yleinen hyväksymisen murina vahvisti tämän päätöksen.

"Vakuutan, että neljän päivän perästä nämä paperit on varmasti

luovutettu Taranjeville ja Pietarin komitealle", sanoi nuori puolalainen
innokkaasti, "ja kerrottu uljaan tämäniltaisen tekomme uutiset, mistä
kaikesta johtuu Dunajevskin ja muiden toveriemme vapauttaminen,
joita jo pidimme menneinä miehinä. Ja sanokaapa nyt, koska
velvollisuuteni hänen ylhäisyyttään kohtaan estävät minua
näkemästä teitä enää ennen lähtöäni, mitä on aikomuksenanne
tehdä sillä aikaa?"

"Emme voi tehdä paljon mitään", puheenjohtaja tuumi, "muutamat

meistä pitävät silmällä Lavrovskia, toiset madame Demidovia. Jos
hiukankaan epäilemme heidän puuttuvan asiaan ja kutsuvan poliisia
apuun, niin toimitamme heille saman varoituksen, minkä Taranjev
antaa päämajaan."

"Muistakaa Volenski", lisäsi toinen komitean jäsen, "että

levottomuutemme paperiemme turvallisuudesta ja teistä on
korkeimmillaan neljän päivän kuluttua; ja jos voitte tehdä niin
turvallisesti, niin koettakaa ilmoittaa meille heti, kun olette nähnyt
Taranjevin".
 "Sen teen aivan varmasti", sanoi Ivan. "Älkää pelätkö, paperit ovat
aivan turvassa; heti luovutettuani ne matkustan rajan poikki, missä
odotan Dunajevskia ja tovereitamme mukanani rahat, mitkä komitea
on antanut minulle heitä varten. He tarvitsevat niitä. Lisäksi olen
onnellinen saadessani puristaa heidän käsiänsä ja kertoa heille —
sillä he eivät tienne sitä — kuinka saimme aikaan heidän
vapauttamisensa."

Neuvottelu oli nyt päättynyt; sikareja ja piippuja poltettiin taas, ja

kuului rauhallista puheensorinaa, minkä aikana ei hankkeesta eikä
tsaarista mainittu mitään. Puhemies jutteli tyynesti Volenskin kanssa,
joka oli pistänyt tärkeät paperit povitaskuunsa.

Ivan nousi ensimmäisenä.

"Minun täytyy nyt lähteä", sanoi hän. "Tapaamme taas Pietarista

paluuni jälkeen, jolloin suuri työmme on päättynyt ja Dunajevski ja
toverimme ovat taas vapaina liittyäkseen meihin, jotka jälleen
tutkimme, kuinka parhaiten voimme toimia Venäjän ja sen kansan
parhaaksi. Hyvää yötä kaikille!"

"Hyvää yötä!"

"Onnea matkalle!"

Monet kädet ojentuivat ystävää ja toveria kohden. Monen mieleen

ehkä juolahti ajatus, etteivät he milloinkaan enää näkisi uskollista
lähettilästään; mutta näin ajattelivat vain vanhat miehet, jotka
tiesivät, ettei mikään paperisuikale ole Venäjällä suojattu.
Sisimmässään he siunasivat häntä ja ehkä rukoilivatkin hänen
onnistumisensa puolesta, kun hän puristi kaikkien ystäviensä käsiä.
 He olivat kaikki aikeissa lähteä, koska he ilmeisesti eivät voineet
neuvotella enää mistään sinä iltana, ja monet, vaikkakin olivat
sydämestään sosialisteja, olivat myös nuoria ja tahtoivat luoda vielä
viimeisen silmäyksen kaupungin iloisesti valaistuille kaduille
karnevaalihumuineen.

Ja kymmenen minuuttia myöhemmin nämä miehet, jotka olivat niin

rohkeasti järjestäneet ja niin menestyksellisesti toteuttaneet
salaseurojen aikakirjoissa mitä uskaliaimman hankkeen,
sekaantuivat hilpeinä hulluttelevaan joukkoon laskien leikkiä iloisten
naamioiden kanssa ja näköjään unohtaen, että ruhtinaallisiakin
panttivankeja ja salaisia lähettiläitä oli olemassa tai että erään
heidän toverinsa heidän valitsemansa lähettilään, piti pian heidän
henkiensä uhalla kuljettaa heidän salaisuutensa Pietariin maailman
viekkaimman poliisin kynsien ulottuville.
IV

Ivan Volenski oli puhunut iloisesti ja vakuuttavasti kaikille. Mutta

tiesikö hän mitään omista mahdollisuuksistaan Venäjän rajan
turvallisesti sivuuttamiseksi? Käytännöllisesti katsoen ei mitään.

Epäiltäisiinkö häntä? Pyh! Venäjän poliisi saattoi koska vain

"epäillä" kaikkia. Ja sitten… luetteloon on kirjoitettu nimiä…
Koettakoon hän sen jälkeen päästä rajan yli papereineen,
arvoesineineen ja salaisuuksineen, niin hän piankin havaitsee, mitä
merkitsee "epäiltynä" oleminen.

Mitä tiesi Volenski siitä, millaisena Venäjän poliisi häntä piti?

Koska hän asui enimmäkseen ulkomailla ja seurusteli paljon omien
maanpaossa olevien maanmiestensä kanssa, niin liittyi kai hänen
nimeensä jonkin verran epäilyksiä.

Hän oli puolalainen, ja puolalaisena hän vehkeili, ei sen tähden,

että hän uskoi vehkeilijätoveriensa esittämiin kaikenlaisiin
haaveteorioihin, vaan siksi, että hänen verensä vaati häntä
juonittelemaan silloista hallitusta vastaan.

Hän ei ollenkaan välittänyt siitä, seurasiko näistä hankkeista ikinä

mitään kouraantuntuvaa, mitään suurta uudistusta Venäjällä. Hän oli
liian nuori ajatellakseen tulevaisuutta, nykyaika oli hänen
olemassaolonsa ainoa todellinen tekijä.

Hän tavallisesti kammoi äärimmäisiä toimenpiteitä. Mirkovitshin

verenhimoiset puheet ärsyttivät hänen hermojaan, ja suunniteltuaan
ihmeellisen nerokkaan pirullisen juonen tyrannin ja hänen sukunsa
tuhoamiseksi Ivan oli tahtonut, että sitä ei ollenkaan toteutettaisi,
vaan pidettäisiin vain todistuskappaleena siitä, mitä puolalainen
saattaa keksiä vihattujen valloittajien vahingoksi.

Se ei ollut päättämättömyyttä; se oli hienostuneen ja tyynen

rohkean luonteen kammoa tekoja kohtaan, jotka eivät sietäisi
päivänvaloa. Hän olisi halunnut vaikka johtaa Puolan kapinaa, mutta
pelkäsi salamurhaajan tikarin pitelemistä.

Hän tunsi epäselvästi "kansan" aatteen, omasi yleviä luulotteluja

sen suunnattomasta kumoamisvoimasta, mitä mahtava virkavalta
koetti tukahduttaa, ja hän odotti aikoja, jolloin tuo melkein
epämääräinen suure säätäisi omat lakinsa, määräisi omat
hallitsijansa. Hän ei ollenkaan tietänyt, kuinka tuo suuri päämäärä oli
toteutettavissa; Mirkovitshin mielestä tappamalla hallitsevat;
Lobkovitz runsain kunniamerkein koristettu puheenjohtaja, sanoi,
että se tapahtuisi huolellisen valtiotaidon avulla, ja joskus tekisi
hyvää peloittaminen. Nuoret miehet haaveilivat, vanhemmat
punoivat juonia, ja Romanovien valtaistuin ei vielä ollenkaan
horjunut.

Ja Ivan haaveili ja vehkeili kuten muutkin innokkaana auttamaan,

mutta kuitenkin kavahtaen ratkaisevaa tekoa.

Hän oli saanut vihiä tsaarin pojan suunnittelemasta Wienin

matkasta ja oopperanaamiaisista. Hän oli hieno nuori seuramies,
sosialisteille korvaamaton, sillä hän kulki kaikkialla, kuuli kaikki juorut
ja kertoi heille, mitä he halusivat tietää. Hän suunnitteli ryöstön
kaikkine yksityispiirteineen. Mirkovitshin oli annettava talonsa
käytettäväksi vangin säilyttämiseksi ja hänen tyttärensä oli
houkuteltava hänet sinne. Balukinin ja hänen veljensä tuli pitää
vaaria työn onnistumisesta. Ja sen jälkeen Ivanin täytyi tehdä jotakin
vaarallista aivan yksin, hänestä oli yhdentekevää mitä, niin kauan
kuin hänen ei tarvinnut puuttua avuttoman nuorukaisen
houkuttelemiseen vaaralliseen ansaan.

Nikolai Aleksandrovitsh oli joutunut satimeen silmät ummessa

mitään aavistamatta. Ansa oli viritetty aikana ja paikassa, jolloin
useimmat nuorukaiset, sekä prinssit että talonpojat, hakevat
innokkaasti seikkailuja, ja tsaarin poika oli vain kahdenkymmenen
vuoden vanha ja oli tullut Wieniin huvittelemaan. Odaliskin kirkkaat
silmät, jotka loistivat hänen mustan samettinaamionsa takaa,
lupasivat iloa ja onnea; hänen ilmeisen wieniläiset eleensä kutsuivat
hurjaan huviin, ja ihmisluonnon, keisarikunnan perillisenkin
hahmossa, täytyisi suuresti muuttua, jos kaksikymmenvuotias
nuorukainen voisi vastustaa niin yritteliään Odaliskin mairitteluja.

Hän hyppäsi ajurin rattaille neidon perästä ajatellen vain kirkkaita

silmiä ja vietteleviä liikkeitä, ja lyhyt oopperan ja Heumarktin välinen
matka päättyi siten, että nuoren miehen pää joutui yhä enemmän
pyörälle ja hänen hehkuva sydämensä lemmen orjaksi; sillä näiden
viiden minuutin aikana oli Nikolain onnistunut poistaa musta
samettinaamio ja varmistautua, että sen kätkemät viehkeet olivat
yhtä hurmaavia kuin nekin, mitkä se oli paljastanut. Jos hän olisi ollut
vähemmän nuori ja sentähden tarkkanäköisempi, olisi hän
huomannut, että kevyen ivallinen ilme väreili pienen lapsellisen suun
ympärillä ja eräänlainen katse — oliko se säälivä? — lisäsi
kirkkaiden silmien suloa.

Vaunut pysähtyivät pylväseteisen alle, mitkä olisivat tuntuneet

hyvin pelottavilta ja autioilta satunnaisesta katselijasta, mutta Nikolai
Aleksandrovitsh lensi ylös isoja synkkiä kiviportaita ajattelematta
muuta kuin hentoa vartaloa, joka juoksi nopeasti ylöspäin muutamia
metrejä hänen edellään. Hän seurasi tyttöä jykevän oven läpi, jonka
taa hän oli nähnyt hänen katoavan, ja tuli kirkkaasti valaistuun
holvikattoiseen saliin, minkä keskellä oli runsas katettu illallispöytä,
joka näytti kovin houkuttelevalta, ja palvelija mykkänä ja odottavana
seisoi moitteettomassa asennossa pöydän vieressä.

Kun raskas ovi sulkeutui hänen takanaan paukahtaen kovasti ja

kaikuvasti, Nikolai Aleksandrovitsh katsahtaessaan ympärilleen
totesi, että kaunis odaliski oli taas kadonnut. Vastaisella puolella ovi
oli auki; Nikolai meni sen läpi ja tuli mukavasti sisustettuun
makuuhuoneeseen, joka ilmeisesti oli järjestetty nuoren miehen
tarpeita silmälläpitäen. Siinä ei näyttänyt olevan muuta ovea kuin se,
minkä luona tsaarin poika yhä seisoi ihmetellen itsekseen, mihin
hurmaavan haareminaisen taaskin oli onnistunut paeta. Epäilemättä
synkkien kiviportaiden kautta, ja Nikolai mietti, pitikö hänen koettaa
seurata häntä ja leikkiä piilosilla oloa, mistä neito tuntui niin kovin
pitävän, vai pitikö hänen odottaa rauhallisesti hänen tuloaan, mikä ei
ehkä viipyisi kauan.

Palvelija seisoi yhä moitteettomassa asennossaan ja asussaan

mykkänä ja odottavaisena. Hänen täydellinen
välinpitämättömyytensä ärsytti nuorta miestä, jonka levoton mieli tuli
yhä tuskaisemmaksi, kun odaliskia ei kuulunut.
 Silloin häntä alkoi kummastuttaa, että vaikka illallinen näytti
ylelliseltä ja runsaalta, se oli katettu vain yhtä henkeä varten;
varmaankin tuntematonta odaliskia varten; mutta läheinen
makuuhuone ei ilmeisestikään ollut naisen huone. Nikolai rypisti
otsaansa ja pakotti mielensä tasaantumaan ja aivonsa ajattelemaan;
ensimmäinen epäilyksen ajatus tuntui juolahtavan hänen mieleensä.
Hän käveli tyynesti ovelle — se oli lukittu. Se ei häntä
hämmästyttänyt. Hänen pieni epäluulonsa oli muuttunut kovaksi
peloksi.

"Missä olen?" hän kysyi palvelijalta.

Tämä kumarsi hyvin nöyrästi ja osoitti korviaan ja suutaan ja

pudisti päätään.

"Tottako vai teeskenneltyä?" kysyi tsaarin poika itseltään.

Todennäköisesti ei hyödyttänyt koettaa murtaa ovea. Se näytti

kyllin lujalta hyökkäyksen torjumiseen. Nikolai ymmärsi joutuneensa
ansaan; mikä oli sen tarkoitus, se oli vielä selvittämättä.

Kului muutamia minuutteja, sitten ovi avattiin hiljaa ulkoapäin.

Kuuromykkä palvelija riensi sitä kohden. Nikolai lienee silloin ajatellut
rynnätä ovelle, mutta onneksi hän säästyi epäonnistuneen yrityksen
nöyryytykseltä, sillä oven takana seisoi kaksi rotevaa venäläistä
rahvaan miestä, jotka olivat yhtä mykkiä kuin heidän toverinsakin ja
yhtä kohteliaasti käyttäytyviä; toinen astui sisään ja ojensi hyvin
alamaisesti kirjeen tsaarin pojalle, joka repi sen kärsimättömästi
auki.

Vain muutamasanainen kirje sisälsi ilmoituksen, että hän oli

avuton vanki, ilman pakenemisen toivoa, ja sen hän jo tiesikin.