Dimensions of Human Behavior: The

Changing Life Course 5th Edition

(eBook PDF)
Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/dimensions-of-human-behavior-the-changing-life-co
urse-5th-edition-ebook-pdf/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Dimensions of Human Behavior: The Changing Life Course

5th Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/dimensions-of-human-behavior-the-
changing-life-course-5th-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) Dimensions of Human Behavior: The Changing

Life Course 6th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-dimensions-of-human-
behavior-the-changing-life-course-6th-edition/

Essentials of Human Behavior: Integrating Person,

Environment, and the Life Course Second Edition (eBook
PDF)

http://ebooksecure.com/product/essentials-of-human-behavior-
integrating-person-environment-and-the-life-course-second-
edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) (AUCS) Human Life Course Development Life

Transitions 92431 Cust

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-aucs-human-life-course-
development-life-transitions-92431-cust/
(eBook PDF) The Life Span Human Development for Helping
Professionals, 5th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-life-span-human-
development-for-helping-professionals-5th-edition/

(eBook PDF) Life: The Essentials of Human Development

2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-life-the-essentials-of-
human-development-2nd-edition/

(eBook PDF) Empowerment Series: Human Behavior in the

Macro Social Environment 5th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-empowerment-series-
human-behavior-in-the-macro-social-environment-5th-edition/

(eBook PDF) Consumer Behavior--Human Pursuit of

Happiness in The World of Goods

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-consumer-behavior-human-
pursuit-of-happiness-in-the-world-of-goods/

(eBook PDF) Human Communication: The Basic Course 14th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-human-communication-the-
basic-course-14th-edition/
Detailed Contents

1. Case Studies
2. Preface
3. Acknowledgments
4. 1. A Life Course Perspective
1. ■ Opening Questions
2. ■ Key Ideas
3. Case Study 1.1: David Sanchez’s Search for Connections
4. Case Study 1.2: Phoung Le, Serving Family and Community
5. Case Study 1.3: The Suarez Family After September 11, 2001
6. A Definition of the Life Course Perspective
7. Theoretical Roots of the Life Course Perspective
8. Basic Concepts of the Life Course Perspective
1. Cohorts
2. Transitions
3. Trajectories
4. Life Events
5. Turning Points
9. Major Themes of the Life Course Perspective
1. Interplay of Human Lives and Historical Time
2. Timing of Lives
1. Dimensions of Age
2. Standardization in the Timing of Lives
3. Linked or Interdependent Lives
1. Links Between Family Members
2. Links With the Wider World
4. Human Agency in Making Choices
5. Diversity in Life Course Trajectories
6. Developmental Risk and Protection
10. Strengths and Limitations of the Life Course Perspective
11. Integration With a Multidimensional, Multitheoretical Approach
12. ■ Implications for Social Work Practice
13. ■ Key Terms
14. ■ Active Learning
15. ■ Web Resources
5. 2. Conception, Pregnancy, and Childbirth
1. ■ Opening Questions
 2. ■ Key Ideas
3. Case Study 2.1: Jennifer Bradshaw’s Experience With Infertility
4. Case Study 2.2: The Thompsons’ Premature Birth
5. Case Study 2.3: Hazel Gereke’s and Cecelia Kin’s Experiences With the
Options
6. Sociocultural Organization of Childbearing
1. Family Diversity
2. Conception and Pregnancy in Context
3. Childbirth in Context
1. Childbirth Education
2. Place of Childbirth
3. Who Assists Childbirth
7. Reproductive Genetics
1. Genetic Mechanisms
2. Genetic Counseling
8. Control over Conception and Pregnancy
1. Contraception
2. Medical Abortion
3. Infertility Treatment
9. Fetal Development
1. First Trimester
1. Fertilization and the Embryonic Period
2. The Fetal Period
2. Second Trimester
3. Third Trimester
4. Labor and Delivery of the Neonate
10. Pregnancy and the Life Course
11. At-Risk Newborns
1. Prematurity and Low Birth Weight
2. Newborn Intensive Care
3. Major Congenital Anomalies
12. Special Parent Populations
1. Gay and Lesbian Parents
2. Substance-Abusing Pregnant Women
3. Pregnant Women With Eating Disorders
4. Pregnant Women With Disabilities
5. Incarcerated Pregnant Women
6. HIV-Infected Pregnant Women
13. Risk and Protective Factors in Conception, Pregnancy, and Childbirth
14. ■ Implications for Social Work Practice
 15. ■ Key Terms
16. ■ Active Learning
17. ■ Web Resources
6. 3. Infancy and Toddlerhood
1. ■ Opening Questions
2. ■ Key Ideas
3. Case Study 3.1: Holly’s Early Arrival
4. Case Study 3.2: Sarah’s Teen Dad
5. Case Study 3.3: Overprotecting Henry
6. Developmental Niche and Typical Infant and Toddler Development
7. Physical Development
1. Self-Regulation
2. Sensory Abilities
3. Reflexes
4. Motor Skills
5. The Growing Brain
8. Cognitive Development
1. Piaget’s Stages of Cognitive Development
2. Prelanguage Skills
9. Socioemotional Development
1. Erikson’s Theory of Psychosocial Development
2. Emotional Control
3. Temperament
4. Bowlby’s Theory of Attachment
5. Ainsworth’s Theory of Attachment
6. Attachment and Brain Development
10. The Role of Play
11. Developmental Disruptions
12. Child Care Arrangements in Infancy and Toddlerhood
1. Family Leave
2. Paid Child Care
13. Infants and Toddlers in the Multigenerational Family
1. The Breastfeeding versus Bottle Feeding Decision
2. Postpartum Depression
14. Risks to Healthy Infant and Toddler Development
1. Poverty
2. Inadequate Caregiving
3. Child Maltreatment
15. Protective Factors in Infancy and Toddlerhood
1. Maternal Education
 2. Social Support
3. Easy Temperament
4. National and State Policy
16. ■ Implications for Social Work Practice
17. ■ Key Terms
18. ■ Active Learning
19. ■ Web Resources
7. 4. Early Childhood
1. ■ Opening Questions
2. ■ Key Ideas
3. Case Study 4.1: Terri’s Terrible Temper
4. Case Study 4.2: Jack’s Name Change
5. Case Study 4.3: A New Role for Ron and Rosiland’s Grandmother
6. Typical Development in Early Childhood
1. Physical Development in Early Childhood
2. Cognitive and Language Development
1. Piaget’s Stages of Cognitive Development
2. Language Skills
3. Moral Development
1. Understanding Moral Development
2. Helping Young Children Develop Morally
4. Personality and Emotional Development
1. Erikson’s Theory of Psychosocial Development
2. Emotions
3. Aggression
4. Attachment
5. Social Development
1. Peer Relations
2. Self-Concept
3. Gender Identity and Sexual Interests
4. Racial and Ethnic Identity
6. The Role of Play
1. Play as an Opportunity to Explore Reality
2. Play’s Contribution to Cognitive Development
3. Play as Practice for Morality
4. Play as an Opportunity to Gain Control
5. Play as a Shared Experience
6. Play as the Route to Attachment to Fathers
7. Developmental Disruptions
7. Early Childhood Education
 8. Early Childhood in the Multigenerational Family
9. Risks to Healthy Development in Early Childhood
1. Poverty
2. Homelessness
3. Ineffective Discipline
4. Divorce
5. Violence
1. Community Violence
2. Domestic Violence
3. Child Maltreatment
10. Protective Factors in Early Childhood
11. ■ Implications for Social Work Practice
12. ■ Key Terms
13. ■ Active Learning
14. ■ Web Resources
8. 5. Middle Childhood
1. ■ Opening Questions
2. ■ Key Ideas
3. Case Study 5.1: Anthony Bryant’s Impending Assessment
4. Case Study 5.2: Brianna Shaw’s New Self-Image
5. Case Study 5.3: Manuel Vega’s Difficult Transition
6. Historical Perspective on Middle Childhood
7. Middle Childhood in the Multigenerational Family
8. Development in Middle Childhood
1. Physical Development
2. Cognitive Development
3. Cultural Identity Development
4. Emotional Development
5. Social Development
1. The Peer Group
2. Friendship and Intimacy
3. Team Play
4. Gender Identity and Gender Roles
5. Technology and Social Development
6. Spiritual Development
9. Middle Childhood and Formal Schooling
10. Special Challenges in Middle Childhood
1. Poverty
2. Family and Community Violence
3. Mental and Physical Challenges
 1. Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD)
2. Autism Spectrum Disorder (ASD)
3. Emotional/Behavioral Disorder
4. Family Disruption
11. Risk Factors and Protective Factors in Middle Childhood
12. ■ Implications for Social Work Practice
13. ■ Key Terms
14. ■ Active Learning
15. ■ Web Resources
9. 6. Adolescence
1. ■ Opening Questions
2. ■ Key Ideas
3. Case Study 6.1: David’s Coming-Out Process
4. Case Study 6.2: Carl’s Struggle for Identity
5. Case Study 6.3: Monica’s Quest for Mastery
6. The Social Construction of Adolescence Across Time and Space
7. The Transition From Childhood to Adulthood
8. Biological Aspects of Adolescence
1. Puberty
2. The Adolescent Brain
3. Nutrition, Exercise, and Sleep
9. Psychological Aspects of Adolescence
1. Psychological Reactions to Biological Changes
2. Changes in Cognition
3. Identity Development
1. Theories of Self and Identity
2. Gender Identity
3. Cultural Identity
10. Social Aspects of Adolescence
1. Relationships With Family
2. Relationships With Peers
3. Romantic Relationships
4. Relationships With Organizations, Communities, and Institutions
1. School
2. The Broader Community
3. Work
4. Information and Communication Technologies (ICTs)
11. Adolescent Spirituality/Religiosity
12. Adolescent Sexuality
1. Sexual Decision Making
 2. Sexual Orientation
3. Pregnancy and Childbearing
4. Sexually Transmitted Infections
13. Potential Challenges to Adolescent Development
1. Substance Use and Abuse
2. Juvenile Delinquency
3. Bullying
4. School-to-Prison Pipeline
5. Community Violence
6. Dating Violence and Statutory Rape
7. Poverty and Low Educational Attainment
8. Obesity and Eating Disorders
9. Depression and Suicide
14. Risk Factors and Protective Factors in Adolescence
15. ■ Implications for Social Work Practice
16. ■ Key Terms
17. ■ Active Learning
18. ■ Web Resources
10. 7. Young Adulthood
1. ■ Opening Questions
2. ■ Key Ideas
3. Case Study 7.1: Dominique Castillo’s Food Insecurity
4. Case Study 7.2: Sheila Henderson’s Long-Awaited Family Reunification
5. Case Study 7.3: Jonathan and Kai as Older Parents of Twins
6. A Definition of Young Adulthood
7. Theoretical Approaches to Young Adulthood
1. Erikson’s Psychosocial Theory
2. Levinson’s Theory of Life Structure
3. Arnett’s “Emerging” Adulthood
1. Cultural Variations
2. Multigenerational Concerns
8. Physical Functioning in Young Adulthood
9. The Psychological Self
1. Cognitive Development
2. Spiritual Development
3. Identity Development
10. Social Development and Social Functioning
1. Relationship Development in Young Adulthood
1. Romantic Relationships
2. Parenthood
 3. Mentoring and Volunteering
2. Work and the Labor Market
1. Immigration and Work
2. Role Changes and Work
3. Race, Ethnicity, and Work
11. Risk Factors and Protective Factors in Young Adulthood
12. ■ Implications for Social Work Practice
13. ■ Key Terms
14. ■ Active Learning
15. ■ Web Resources
11. 8. Middle Adulthood
1. ■ Opening Questions
2. ■ Key Ideas
3. Case Study 8.1: Viktor Spiro, Finding Stability at 44
4. Case Study 8.2: Lisa Balinski, Trying to Balance It All at 50
5. Case Study 8.3: Michael Bowling, Swallowing His Pride at 57
6. The Changing Social Construction of Middle Adulthood
1. Changing Age Demographics
2. A Definition of Middle Adulthood
3. Culture and the Construction of Middle Adulthood
7. Theories of Middle Adulthood
1. Erikson’s Theory of Generativity
2. Jung’s and Levinson’s Theories of Finding Balance
3. Life Span Theory and the Gain-Loss Balance
8. Biological Changes and Physical and Mental Health in Middle Adulthood
1. Changes in Physical Appearance
2. Changes in Mobility
3. Changes in the Reproductive System and Sexuality
4. Changes in Health Status
9. Intellectual Changes in Middle Adulthood
10. Personality Changes in Middle Adulthood
1. Trait Approach
2. Human Agency Approach
3. Life Narrative Approach
11. Spiritual Development in Middle Adulthood
12. Relationships in Middle Adulthood
1. Middle Adulthood in the Context of the Multigenerational Family
2. Relationships With Spouse or Partner
3. Relationships With Children
4. Relationships With Parents
 5. Other Family Relationships
6. Relationships With Friends
13. Work in Middle Adulthood
14. Risk Factors and Protective Factors in Middle Adulthood
15. ■ Implications for Social Work Practice
16. ■ Key Terms
17. ■ Active Learning
18. ■ Web Resources
12. 9. Late Adulthood
1. ■ Opening Questions
2. ■ Key Ideas
3. Case Study 9.1: The Smiths in Early Retirement
4. Case Study 9.2: Ms. Ruby Johnson, Caretaker for Three Generations
5. Case Study 9.3: Joseph and Elizabeth Menzel, a German Couple
6. Demographics of the Older Population
7. Cultural Construction of Late Adulthood
8. Psychosocial Theoretical Perspectives on Social Gerontology
9. Biological Changes in Late Adulthood
1. Health and Longevity
2. Age-Related Changes in Physiology
3. The Aging Brain and Neurodegenerative Diseases
1. Dementia
2. Alzheimer ’s Disease
3. Parkinson’s Disease
10. Psychological Changes in Late Adulthood
1. Personality Changes
2. Intellectual Changes, Learning, and Memory
3. Mental Health and Mental Disorders
11. Social Role Transitions and Life Events of Late Adulthood
1. Families in Later Life
2. Grandparenthood
3. Work and Retirement
4. Caregiving and Care Receiving
5. Widowhood
6. Institutionalization
12. The Search for Personal Meaning
13. Resources for Meeting the Needs of Elderly Persons
1. Informal Resources
2. Formal Resources
14. Risk Factors and Protective Factors in Late Adulthood
 15. ■ Implications for Social Work Practice
16. ■ Key Terms
17. ■ Active Learning
18. ■ Web Resources
13. 10. Very Late Adulthood
1. ■ Opening Questions
2. ■ Key Ideas
3. Case Study 10.1: Margaret Davis Stays at Home
4. Case Study 10.2: Pete Mullin Loses His Sister ’s Support
5. Case Study 10.3: Marie Cipriani Is Losing Her Life Partner
6. Very Late Adulthood: Charting New Territory
7. Very Late Adulthood in Historical and Cultural Perspective
8. What We Can Learn From Centenarians
9. Functional Capacity in Very Late Adulthood
10. Relationships in Very Late Adulthood
1. Relationships With Family and Friends
2. Intimacy and Sexuality in Very Late Adulthood
3. Relationships With Organizations and Community
4. The Use of Technology
11. The Housing Continuum
12. Spirituality in Very Late Adulthood
13. The Dying Process
1. Advance Directives
2. Care of People Who Are Dying
3. End-of-Life Signs and Symptoms
14. Loss, Grief, and Bereavement
1. Theories and Models of Loss
2. Culture and Bereavement
15. The Life Course Completed
16. ■ Implications for Social Work Practice
17. ■ Key Terms
18. ■ Active Learning
19. ■ Web Resources
14. References
15. Glossary
16. Index
17. About the Author
18. About the Contributors
Dimensions of Human Behavior
Fifth Edition
Dimensions of Human Behavior
The Changing Life Course

Fifth Edition

Elizabeth D. Hutchison
Virginia Commonwealth University, Emerita
and Contributors
FOR INFORMATION:

SAGE Publications, Inc.

2455 Teller Road

Thousand Oaks, California 91320

E-mail: order@sagepub.com

SAGE Publications Ltd.

1 Oliver ’s Yard

55 City Road

London, EC1Y 1SP

United Kingdom

SAGE Publications India Pvt. Ltd.

B 1/I 1 Mohan Cooperative Industrial Area

Mathura Road, New Delhi 110 044

India

SAGE Publications Asia-Pacific Pte. Ltd.

3 Church Street

#10-04 Samsung Hub

Singapore 048763

Copyright © 2015 by SAGE Publications, Inc.

All rights reserved. No part of this book may be reproduced or utilized in any form
or by any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or
by any information storage and retrieval system, without permission in writing
from the publisher.

Printed in the United States of America

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Dimensions of human behavior. The changing life course/[authored by] Elizabeth

D. Hutchison, Virginia Commonwealth University, and contributors. — Fifth
edition.

pages cm

Includes bibliographical references and index.

ISBN 978-1-4833-0390-1 (pbk. : alk. paper)

1. Social psychology. 2. Human behavior. 3. Life cycle, Human. 4. Social service. I.

Hutchison, Elizabeth D. II. Title: Changing life course.

HM1033.D553 2015

302—dc23 2014019011

This book is printed on acid-free paper.

14 15 16 17 18 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

Acquisitions Editor: Kassie Graves

Digital Content Editor: Lauren Habib

Editorial Assistant: Carrie Baarns

Production Editor: Jane Haenel

Copy Editor: Mark Bast

Typesetter: C&M Digitals (P) Ltd.

Proofreader: Scott Oney

Indexer: Terri Corry

Cover Designer: Michael Dubowe

Marketing Manager: Shari Countryman

Detailed Contents

Case Studies
Preface
Acknowledgments
1. A Life Course Perspective
2. Conception, Pregnancy, and Childbirth
3. Infancy and Toddlerhood
4. Early Childhood
5. Middle Childhood
6. Adolescence
7. Young Adulthood
8. Middle Adulthood
9. Late Adulthood
10. Very Late Adulthood
References
Glossary
Index
About the Author
About the Contributors
Case Studies

Case Studies

xvii

xx
Case Studies
Preface

Like many people, my life has been full of change since the first edition of this book
was published in 1999. After a merger/acquisition, my husband took a new position
in Washington, DC, and we moved to the nation’s capital from Richmond, Virginia,
where we had lived for 13 years. I changed my teaching affiliation from the
Richmond campus of the Virginia Commonwealth University School of Social
Work to the satellite program in northern Virginia. While I worked on the second
edition of the book in 2002, my mother-in-law, for whom my husband and I had
served as primary caregivers, began a fast decline and died rather quickly. A year
later, my mother had a stroke, and my father died a month after that. Shortly after,
my son relocated from Pennsylvania to North Carolina, and my daughter entered
graduate school. In 2005, we celebrated the marriage of my daughter. After the third
edition was published, we welcomed a first grandchild, my husband started an
encore career in California, and my son was married. In the year I worked on the
fourth edition, I retired from teaching and joined my husband in California, we
welcomed a second grandchild, and my mother ’s health went into steep decline and
she died. That was a year of great change in our family. Since the publication of the
fourth edition, my son has moved back to Massachusetts and now lives in the
neighborhood where we lived when he was a toddler. He and his wife are raising
their own toddler there, and when we visit them, I am reminded that sometimes the
life course takes us in circles. These events have all had an impact on my life course
as well as the life journeys of my extended family.

But change has not been confined to my multigenerational family. Since the first
edition of the book was published, we had a presidential election for which the
outcome stayed in limbo for weeks. The economy has peaked, declined, revitalized,
and then gone into the deepest recession since the Great Depression in the 1930s.
Terrorists hijacked airplanes and forced them to be flown into the twin towers of the
World Trade Center in New York City and into the Pentagon near my school. The
United States entered military conflicts in Afghanistan and Iraq, and the one in
Afghanistan continues to be waged at this writing, the longest war in U.S. history.
Thirty-three students at Virginia Tech died in a mass murder/suicide rampage that
shook the campus on a beautiful spring day, and a number of school shootings have
broken our collective hearts. Natural disasters have killed and traumatized millions
around the world, and the climate is becoming increasingly unstable. New
communication technologies have continued to be developed at a fast clip,
increasing our global interdependence and changing our behavior in ways both
good and bad. The United States elected, and then reelected, its first African
American president, but our government has been locked in an increasingly
polarized philosophical division.

Since I was a child listening to my grandmother ’s stories about the challenges, joys,
and dramatic as well as mundane events in her life, I have been captivated by
people’s stories. I have learned that a specific event can be understood only in the
context of an ongoing life story. As social workers you will hear many life stories,
and I encourage you to remember that each person you meet is on a journey that is
much more than your encounters might suggest. I also encourage you to think about
your own life story and how it helps and hinders your ability to really see and hear
the stories of others.

Organized around life course time, this book tries to help you understand, among
other things, the relationship between time and human behavior. The companion
volume to this book, Person and Environment, analyzes relevant dimensions of
person and environment and presents up-to-date reports on theory and research
about each of these dimensions. The purpose of this volume is to show how these
multiple dimensions of person and environment work together with dimensions of
time to produce patterns in unique life course journeys.
Life Course Perspective
As in the second, third, and fourth editions, my colleagues and I have chosen a life
course perspective to capture the dynamic, changing nature of person-environment
transactions. In the life course perspective, human behavior is not a linear march
through time, nor is it simply played out in recurring cycles. Rather, the life course
journey is a moving spiral, with both continuity and change, marked by both
predictable and unpredictable twists and turns. It is influenced by changes in the
physical and social environment as well as by changes in the personal biological,
psychological, and spiritual dimensions.

The life course perspective recognizes patterns in human behavior related to

biological age, psychological age, and social age norms. In the first edition, we
discussed theory and research about six age-graded periods of the life course,
presenting both the continuity and the change in these patterns. Because mass
longevity is leading to finer distinctions among life phases, nine age-graded periods
were discussed in the second through fourth editions and are again covered in this
fifth edition. The life course perspective also recognizes diversity in the life course
related to historical time, gender, race, ethnicity, social class, and so forth, and we
emphasize group-based diversity in our discussion of age-graded periods. Finally,
the life course perspective recognizes the unique life stories of individuals—the
unique configuration of specific life events and person-environment transactions
over time.
General Knowledge and Unique Situations
The purpose of the social and behavioral sciences is to help us to understand
general patterns in person-environment transactions over time. The purpose of
social work assessment is to understand unique configurations of person and
environment dimensions at a given time. Those who practice social work must
weave what they know about unique situations with general knowledge. To assist
you in this process, as we did in the first four editions, we begin each chapter with
stories, which we then intertwine with contemporary theory and research. Most of
the stories are composite cases and do not correspond to actual people known to the
authors. We also call attention to the successes and failures of theory and research to
accommodate human diversity related to gender, race, ethnicity, culture, sexual
orientation, disability, and so on.

In this fifth edition, we continue to use some special features that we hope will aid
your learning process. As in the first four editions, key terms are presented in bold
type in the chapters and defined in the Glossary. As in the second, third, and fourth
editions, we present orienting questions at the beginning of each chapter to help the
reader to begin to think about why the content of the chapter is important for social
workers. Key ideas are summarized at the beginning of each chapter to give readers
an overview of what is to come. As in the fourth edition, critical thinking questions
are used throughout the chapters to help you ask questions about the material you
are reading. Active learning exercises and web resources are presented at the end of
each chapter.

The bulk of this fifth edition will be familiar to instructors who used the fourth
edition of Dimensions of Human Behavior: The Changing Life Course. Many of the
changes that do occur came at the suggestion of instructors and students who have
been using the fourth edition. To respond to the rapidity of changes in complex
societies, all chapters have been comprehensively updated. As the contributing
authors and I worked to revise the book, we were surprised to learn how much the
knowledge base had changed since we worked on the fourth edition. We had not
experienced such major change between editions in the past, and this led us to agree
with the futurists who say that we are at a point where the rate of cultural change will
continue to accelerate rapidly. You will want to use the many wonders of the World
Wide Web to update information that you suspect is outdated.
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Entäs nuo toiset?

— Ne ovat muita talon ihmisiä.

Ei ikään tästä tule selvää, ajatteli Kusto. Hän ei ollut oikein rohkea
näissä asioissa. Tärkeintä olisi ollut tietää, kellä niillä on
perintömäärä tiedossa, mutta ei hän voinut sitä kysyä tuolta
renkipojalta, se ei näyttänyt kylliksi totiselta.

Onneksi keksi Kusto keinon, miten pääsi itsensä naisväen

puheelle. Hän pani vakkaan silppuja ja meni navetan puolelta
etsimään niille lämmintä vettä kasteluksi.

— Oletteko talon ihmisiä vai palvelijoita? kysyi hän ensimmäiseltä

naiselta, joka ammensi vettä.

— Siitä olen siltä väliltä, vastasi nainen.

— Kenenkähän luvalla täältä saisi vettä, arveli Kusto ja katseli

uteliaana puhuteltavaansa.

— Ottaa minun luvalla, ei näy tässä parempiakaan luvan antajia,

sanoi nainen tehden työtänsä.

Kusto ei osannut miten jatkaisi keskustelua. "Siltä väliltä", ajatteli

hän naisen sanoja, hämmennellen apetta. Saattaisi olla tuokin, mutta
tottahan se silloin olisi talon ihminen.

Naisen ulkomuoto ei ollut vähääkään viehättävä, niin että Kusto

saattoi mielellään uskoa tämän toiseksi. Hän päätti antaa aikaa
asialle ja tekasi pienen hätävalheen, että hän on matkalla vähän
vilustunut ja pyrki taloon yöksi, vaikka olikin keskipäivä. Tekipä vielä
illan kuluessa sellaisen uhrauksenkin, että keitätti suuren pannun
kahvia ja juotteli talon väkeä, sekä joi itse. Ja sillä tavoin hän pääsi
selville, että se haettava oli kuin olikin aivan sama, jota päivällä
puhutteli navetassa. Hän oli isännän sisar, Reeta nimeltään, vanha
piika, usein hyvin kiukustunut elämäänsä ja asemaansa.

Hämärätä viettäissä teki Kusto muutaman tuttavuus yrityksen

Reetalle, mutta tuli kohta huomaamaan ettei sitä ollut hyvä
lähennellä talottomana ollessa, vielä vähemmin vasikannahkan
ostelijana.

Kusto ei pahastunut Reetan katsantokannasta, piti sitä päinvastoin

taloisen ihmisen merkkinä, kun ei mielly maattomiin joutomiehiin.
Tämä vähäinen kosinta puuha antoi kiihoitusta Kuston maan ostolle.
Naapurissa vielä kertoivat, että Reetalla olisi joku leskimies, talon
isäntä, kosiana. Tämä tieto kiihoitti kilpailemaan, eikä nyt joutanut
kesää odottamaan. Hän lähti tositeolla kyselemään tilusten hintoja ja
ostikin kohta pienen rappeutuneen tilan. Heti ostettua muutti hän
sinne tavarat ja elukat, sekä toi äitinsä hoitamaan taloutta.

Talon isännäksi päästyä lähti Kusto julkisesti kosintamatkalle. Hän

meni kuin tuttuun paikkaan ainakin ja esitti kohta morsiamelle
asiansa.

— En minä lähde sinne vanhan akan käskettäväksi, teki morsian

tenän ensi aluksi.

— Ei se äiti ole siinä sen pitemmältä kuin sinä tulet, se menee

toisen veljen luokse, selitteli Kusto ja sai kuin saikin taipumaan, niin
että liitot tehtiin ja kihlaiset juotiin.

Sitten seurasi "syynillä" käynti sulhasen kotona, joka päättyi hyvin,

vaikka kyllä morsian ensin halveksi mokomata "räsämänttiä", kun ei
ollut kattoakaan kaikissa huoneissa.

— Vaihdetaan parempi, kun aika joutuu, lohdutteli sulhanen.

Ensimmäisen kuulutuspyhän lauantaina meni Kusto morsiamen

kotiin, pannen vanhan tavan mukaan matkakirstuun runsaasti eväitä,
joilla kestitsi morsiustalon joukkoja. Vanha äiti oli eväät laittanut,
vaikka kyllä niitä tarkoin katsellen olisi luullut ostetuiksi, sillä jokaisen
leivän kupeessa näkyi puntarin koukun jälki.

Häiden viettämisen tahtoi morsian viivytettäväksi kesään ja suostui

siihen Kustokin, mutta sitten sattui asioita, jotka vaativat
kiirehtimään. Lähellä oleva suurempi talo joutui velkainsa tautta
kaupan alaiseksi ja sen olisi saanut nyt kohtuullisella hinnalla, jos
vaan oli rahat valmiina. Tätä tilaisuutta ei Kusto saattanut antaa
mennä sivu ja hän riensi morsiamensa luokse muuttamaan
vihkimispäätöstä, niin että se tapahtuisi heti paikalla. Ennen
vihkimistä ei ollut sovelias mennä pyrkimään rahojen haltiaksi.
Morsiamensa tapasi hän kovassa kankaan laittopuuhassa.

— En minä lähde vihille ainakaan ennen kuin tämän kankaan saan

kudotuksi, sanoi Reeta päättävästi.

— Anna nyt sen kankaan jäädä kesken ja kudo siellä, houkutteli

Kusto mitä suloisimmin.

— Onko siellä kangaspuut?

— Ei ole, vaan kyllä minä haen lainaan.

— Minäpä en lähde lainan varaan, minkälaiset rämät satut

saamaan.
 — No minä ennen vaikka ostan uudet, jos ei saa lainaamalla,
lupaili
Kusto.

— Kaikenlaisia kiireitä sinulla pitää olla, ihmetteli Reeta

aikomuksessa antaa myöten. Onko siellä mitä tapahtunut, kun minun
pitäisi sinne niin kiireellä joutua?

— Ei sinne sinun tulolla olisi mitään erityistä kiirettä, sanoi Kusto

rehellisesti ja kertoi sitten kuinka huokeilla päällisillä hän saisi
suuremman talon, kun vaan joutuisi rahat.

— Vai niin, sanoi morsian ja katsahti jo vähän tylysti sulhaseensa.

Koska se on sillä lailla, että minun tulolla ei ole mitään kiirettä,
kun vaan rahat joutuisivat, niin saat pitkään odotella kumpaisiakin.
Tule ensi lauantaina pappilaan, niin tehdään ajoissa ero.

Kusto ihan hämmästyi ja koetti purkaa puheitaan, lupailipa

kesäänkin odottaa, mutta asia oli jo pilalla.

— En minä ole niin miehen puutteessa, että lähtisin sinun maittesi

päällisiksi.

— Sovitaan pois, houkutteli Kusto yhäkin. Se on niin ilkeä mennä

puruille ja tulee se maksamaankin kymmeniä markkoja sinulle, sillä
minä tahdon tilin mukaan kaikki kuluni.

— Elä minun markkojani sure. Markkasi saat, etkähän sinä muuta

vailla olekaan, sanoi morsian ilmeisen tylysti. Tule vaan ensi
lauantaina pappilaan.

Oli Kustosta vähän ikävätä, kun niin hyvät toiveet menivät tuolla
lailla. Ei hän sentään suuriin suruihin antautunut, eikä herennyt
toivottomaksi. Maan vaihto oli saatava toimeen millä tavalla hyvänsä
ja kun näytti siltä, ettei naimiskaupan kautta ennätä hankkia rahoja,
ei ollut muita keinoja kuin kiire velan otto.

Kusto alkoi heti kysellä, kellä tiedettäisiin olevan rahoja lainata.

Eivät muistaneet olevan niissä tienoin kellään rahoja. Viimein joku
arveli, että ehkä Myssylässä olisi, mutta se isäntä kuuluu olevan
salarikas saituri, ettei ilmoita rahojaan, eikä anna velaksi, kuin hyvin
harvoille. Kustossa heräsi toivo, sillä hän ei pitänyt mainittuja
ominaisuuksia minäkään pahana. Ja eikös Kusto arvannutkin oikein.
Siellä löytyi niin erinomainen isäntä, että Kusto otti hänet ikipäiviksi
esikuvakseen. Se oli alussa puhutellen niin köyhä, että jos ei Kusto
olisi edeltäpäin tietänyt, olisi hän ehkä ollut taipuvainen auttamaan
sen kurjaa kohtaloa muutamalla pennillä. Köyhyys paistoi joka
kohdasta. Huoneet olivat päälle kaatumassa, talon kalut kaikki
vanhoja kuluja, eikä niitäkään, kuin ihan välttämättömimpiä.
Semmoisia kuin kahvipannuja ei ollut ensinkään. Isännän vaatteus
kokonaan, mutta varsinkin housut, menivät paikkojen paljoudessa
edelle Kuston arkihousuista.

Kauvan aikaa puhui Kusto kauppa—aikeistaan, ennen kuin johti

puheen rahoihin.

— Eihän minulla mitä rahoja ole, kielsi Myssynen heti.

— Niinhän nuo ihmiset puhuvat että on teillä, sanoi Kusto.

— Joku satanen jos sattuu olemaan, niin siitä ovat ottaneet

puhuakseen.

Kusto ei ollut kuulevinaankaan Myssysen rahattomuutta,

vaikeroitsi vaan omaa puutettaan ja esitteli maatansa velan
vakuudeksi. Ja viimein sieltä taas "joku satanen" ilmestyi, josta se
monen verukkeen perästä kohosi tuhanteen ja lopulta lupasi
Myssynen katsella summan täyteen, sillä aikana kun Kusto käypi
päättämässä talon kaupan ja teettää velkakirjan.

Tyytyväisenä palasi Kusto kotiinsa, sillä nyt olivat rahat tiedossa ja

olipa hän nähnyt samassa talossa tytönkin, jota päätti käydä
kysymässä, niin pian kun sai entisen kanssa tilit selväksi.

*****

Huonolla kevätkelillä ja keskellä kauppakiireitä täytyi mennä

lauantaina pappilaan puruille entisestä morsiamesta. Eri teitä ja eri
hevosella ajoi sinne kumpainenkin. Asiasta ilmoitettua rovastille,
katsoi tämä heihin kumpaankin tutkivasti ja virkkoi:

— Kun täydessä ijässä olevat ihmiset olette noin kevytmielisiä.

— Tämän Reetan syy se on kokonaan, selitti Kusto, osoittaen

selvyyden vuoksi sormellaan.

— On yhtä paljon itsesikin, vastasi Reeta.

— Mitä ne syyt ovat? kysyi rovasti.

— Ei ihan mitään, jouduttautui Kusto selittämään sormellaan

viittilöiden. Tämä Reeta vaan aivan tyhjästä kyllästyi ja tahtoo
purkaa, ja samahan se on. Sen minä kumminkin tahdon, että Reeta
ennen purkua maksaa tilin mukaan kaikki minun matkakuluni ja muut
menot… Täällä on tilikirjat.

Kusto alkoi kaivaa niitä poveltaan.

 — Ehkäpä ne ennätätte muuallakin selvitellä, sanoi rovasti, täällä
ei olisi aikaa näin lopulla viikkoa.

— Se on oikein sanottu rovastilta, kiitteli morsian. Vai täällä hänen

tilikirjojaan ruvetaan tutkimaan. Ja tuostahan nyt kuulette, mitkä ne
eron syyt ovat. Eihän tämä minusta välittäisi mitään, kun vaan saisi
rahani.

— Elkää uskoko, rovasti, se on kaikki vihapuhetta, sanoi Kusto ja

pani tilikirjat taskuunsa.

Rovasti naurahti ja toimitti sitten eron, viitsimättä pitemmältä

kuunnella heidän syitänsä.

*****

Vielä viime lopussa koitteli eronnut morsian Kuston

kärsivällisyyttä, kun ei antautunutkaan tiliin matkakuluista, ajoi vaan
kotiinsa ja käski tulla sinne, jos on saaliissa. Mutta ei Kustokaan
heittänyt tiliänsä perimättä, vaan ajoi perästä.

Paljon kylmempää oli nyt kohtelu, kuin edellisillä kerroilla. Heiniä

tosin viskasivat hevosen eteen, vaan talliin eivät panneet, eikä
miestäkään viety kamariin. Tilintekokin tapahtui tuvassa kaikkein
kuulten.

Asianomaiset istuivat toinen toisessa päässä pöytää, Kustolla tuttu

tilikirja edessä ja kädessä lyijykynä, että jos tarvitsisi tehdä
korjauksia kotona tehtyihin laskuihin.

— Kaksi käyntiä täältä kautta pappilassa, alotti Kusto, yhteensä 52

ja puoli virstaa, joka, luettuna 10 penniä virstalle ja 6 penniä
peninkulmalle rekirahaksi, tekee yhteensä 5 markkaa 50 ja puoli
penniä. Reeta, onko oikein?

— Tottahan tuo lienee oikein, vastasi Reeta arviolta.

Kusto merkitsi sen kohdan hyväksytyksi.

— Sitten kaksi matkaa täällä, yhteensä 26 virstaa ja rekirahat,

summa 2 markkaa 75 penniä. Reeta, onko oikein?

— Mahtaa olla, vaan lasketko sinä senkin vasikannahkain ostossa

käyntisi tähän?

— Ei, ei, vakuutti Kusto totisesti ja niin kiintyneenä tileihinsä ettei

yhtään huomannut syrjäisten naurun tirskunaa. Nämä viimeiset ovat
sulhasina käynti ja toinen se, jolloin ilmoitit erottavan. Muistathan.

— Muistan.

— Sitten miehen ja hevosen arkipäivä. Onko 2 markkaa paljo?

— Pane vaan sinne.

*****

— Sitten seuraa tili eväistä. Kolme rieskaa ja kaksi leipää, niinkun

sen näit, yhteensä 18 naulaa ja neljännes, joka 15 pennin jälkeen
naulalta tekee 2 markkaa 73 ja puoli penniä. Reeta, onko oikein?

— Antaa vaan tulla.

— Sitten kalakukko, niinkun sen näit, jossa oli 4 naulaa kaloja ja 1

naula sijanlihaa. Onko, Reeta, mielestäsi paljon, jos pannaan kaloille
ja kukon kuorelle 1 markka ja lihalle 50 penniä?
 — Kyllä kestetään.

— Paistettua sijanlihaa 3 naulaa paraalta paikalta, niinkun sen

näit.
Onko paljon 60 penniä naulalle?

— Kestetään sekin.

— Sitten 2 naulaa voita, niinkun sen näit, 75 penniä naulalle. Mitä

sanot, Reeta?

— Sepä taisikin olla viimenen.

— On täällä vielä kahvitili, muistutti Kusto. Kaksi kuppia nisun

kanssa ja kaksi ilman. Yhteensä 30 penniä. Onko paljon.

Reeta ei vastannut mitään, kysyi vaan yleistä summaa ja

saatuansa tietää, heitti jotenkin tylyllä tavalla rahat Kuston eteen ja
tarttui samassa arvostelemaan tiliä.

— Mistä sinä tiesit niin neljännesten päälle kaikki leivät ja lihat?

— Minä pelkäsin tämmöistä tapausta ja punnitsin varalta, selitti

Kusto.

— Ja sitten ilkesit tulla meitä puntarin nokasta syöttämään.

Reetalla oli aikomus pitää pitempi erojaispuhe entiselle

rakastajalleen, mutta samassa tuli renkipoika ulkoa ja sanoi että
vieraan hevonen on potkaissut porsasta, niin että se taitaa kuolla.
Monissa miehin mentiin ulos ja totisesti siellä porsas sätkytteli
viimeisiä kertoja sorkkiansa. Se oli saanut armottoman kovan potkun
päähänsä terävänaulaisesta kenkäjalasta.
 — Kyllä siinä meni porsas, surkutteli emäntä. Kaikenlaisia hevosia
heitä on.

— Ei siinä tule mitään vahinkoa, kun lopettaa kiireelle ja panee

lihaksi, lohdutteli Kusto.

— Lopetettava se kyllä näkyy olevan, puuttui isäntäkin puheesen,

mutta turhaa on sanoa, ettei siinä vahinkoa tulisi, parin kuukauden
vanhassa porsaassa.

Renki sai käskyn lopettaa porsaan ja muut joukot poistuivat

äänettöminä huoneesen.

— Olipa se vähän ikävä tapaus, puheli Kusto kynsiskellen

tukkaansa.

— Oli se tavallaan, sanoi isäntä tekeytyen totiseksi, vaikka hänelle

samalla näkyi juolahtavan hupaisempi ajatus mieleen. Asia on minun
mielestäni niin, että kenen eläin vahingon tekee, se sen maksaa.

Kustolle tuli tuiki vaikea olla, kun kuuli puhuttavan maksusta.

— Jääpihän siitä lihat taloon, koki hän esitellä. Otatte toisen

porsaan ja minä annan 50 penniä "kärsärahaksi".

— Antaa olla kukkaron aukomatta niin vähän tautta, keskeytti

isäntä. Tästä täytyy tehdä toisenlainen tili. Vieras saapi pitää
porsaan omanansa, kun maksaa meille laskun mukaan sen ruan ja
hoitopaikan.

— Mitenkä sitä osaa laskea, kun ei ole mitan mukaan syötettynä,

sanoi
Kusto, ihmestyen isännän esityksestä.
 — Onhan se vähän vaikeata, kun ei aavistettu tämmöistä
tapausta, eikä osattu syöttää puntarin nokasta, sanoi isäntä. Mutta
kyllä siitä selvä kuitenkin tulee. Noutakaapa tytöt se porsaan allas,
niin mitataan kuinka paljon se vetää ja siitä sitä päästään laskujen
perille.

Mutta tytöt eivät olleet käskyä kuulevinaankaan, menivät

juoksujalassa toisiin huoneisin nauramaan.

— Mitä ne arvelivat kun eivät tuoneetkaan, torui isäntä totisena ja

käski sitten renkipojan noutamaan allasta.

Poika hyppäsi kiireesti ja heitti suu naurun virnissä altaan olaltaan

lattialle.

— Näinkö suuri, ihmetteli Kusto. Tämähän vetää pari kannua. Ei

se ole jaksanut syödä tämän täyttä kerrallaan.

— Pitää kutsua niitä jotka ovat syöttäneet, sanoi isäntä. Käskepä

Reeta tänne.

Renkipoika haki Reetan, vaan ei siitä ollut avuksi.

— Minä vähättelen teidän porsastiliinne, kun olen päässyt itse

selväksi, sanoi Reeta ja meni matkoihinsa.

Ei ollut isännän omistakaan tytöistä selon antajaksi, ne vaan

nauraa kikattelivat toisissa huoneissa. Emäntä viimein tekeytyi
totiseksi ja kävi selittämässä porsaan ruokintajärjestyksen, että sitä
on syötetty kuukauden päivät nuorella maidolla ja toinen kuukausi
piimällä, ja että maitoa se on juonut ainakin puoli kannua päivässä ja
toisella kuukaudella piimää koko kannun päivässä ja viimeiseltä
vähä jauhojakin.
 — Tulipas siitä selvä, sanoi isäntä. Ehkä ei tarvitsekaan mitata
allasta, vai miten sulhanen tahtoo.

Kusto oli jo ennättänyt kiintyä laskuihinsa, eikä joutanut

vastaamaan, vaikka kunnianimellä mainittiin.

— Kalliiksi se nousee, sanoi hän viimein.

— Eikö mitä, rauhoitteli isäntä. Kolmekymmentä kertaa puoli

kannua, on 15 kannua, joka 30 pennin mukaan kannulta on niin
paljon kuin — — 4 markkaa 50 penniä, ja kolmekymmentä kannua
piimää 10 pennin mukaan 3 markkaa; yhteensä 7 markkaa 50
penniä.

— Paljon nousee noin pienestä porsaasta, jahkaili Kusto

uudestaan.

— Kyllähän se syöttöporsas tulee maksamaan, sanoi isäntä. Mutta

koitetaan hoitopuolta supistaa niin pieneksi kuin suinkin. Onko
paljon, jos pannaan hoitopalkaksi 1 markka.

— Siinähän on, myönnytti Kusto huolissaan. Tämä on aivan veli

Maunon syy. Minä jo sanoin kun se tuon hevosen osti, että se
saattaa tehdä vahingoita.

— Mitäpäs ne tähän kuuluvat, sanoi isäntä ja alkoi jatkaa tiliänsä,

Sitten, seuraa tili porsaan huoneen hyyrystä. Mitäs sanoo sulhanen,
onko 50 penniä paljon?

Kusto näytti havahtavan ja katsoi mitään virkkamatta isäntään,

jonka laskutapa alkoi tuntua kovin tutulta. Isäntä ei ollut sitä
huomaavinaan, jatkoi vaan edelleen.
 — Sitten 25 penniä porsaan vuodepehkuista. Mitä sanoo
sulhanen, onko paljon.

Nyt ei enää Kusto epäillyt mitä tämä peli oikeastaan oli ja hänessä
heräsi toivo, ettei ehkä rahat kulukaan. Hän alkoi kahmuilla
turkissaan ja virkkoi:

— Pitää tästä lähteä kotiinsa ajamaan, leikkiähän tämä taitaa olla.

— Tästä on leikki kaukana, sanoi isäntä, tekeytyen totiseksi. Käy

vaan, poika, nostamassa porsas rekeen, täyden hinnan minä
kuitenkin perin, jos ei se muuten tule, niin oikeuden kautta.

Kusto huokasi syvään, ja alkoi kaivaa kukkaroansa.

— Eikö sitä yhtään helpoiteta? kysyi hän vielä rukoilevasti.

— No menköön seitsemästä markasta tämän lyhyen

sukulaisuuden muistoksi.

Kusto luki äänettömänä rahat ja heitettyänsä kiireesti isännälle

hyvästit, lähti ulos.

Renkipoika oli täyttänyt isäntänsä käskyn ja samalla tyydyttänyt

omaakin kujeiluhaluansa ja asettanut porsaan istumaan reen
perään, vasemmalle puolelle.

Kusto ei tuosta nostanut mitään melua, siirsi vaan siivosti porsaan

rekensä keulapuolelle, heitti loimen peitoksi ja alkoi ajaa. Talon
joukot katsella kurkistelivat ikkunasta sulhasen poistumista ja
useammat nauroivat. Reeta oli totisin muita.
 — Taidatpa olla pahoillasi, sanoi Reetan veli. Tuosta saat nämä
porsasrahat palkinnoksi.

— Vieläpä minä pahoillani, sanoi Reeta. Vaan olisit tuon saanut

heittää vähemmällä, nyt vei sen porsaan.

— Kuolleen porsaan, nauroi isäntä. Jouti viedä, ettei tarvitse aivan

tyhjänä mennä.

*****

Hevoskauppiaana ollessaan oli Kusto kuullut, että kaupan

purkautuminen pilaa vastaisen kauppaonnen ja sitä samaa hän
vähän pelkäsi Reetastakin erotessa. Tämä pelko ei kumminkaan
saanut kovin pitkiin ajatuksiin. Toisen kerran raha-asioilla
käydessään teki hän jo Myssylän Marille koristelemattoman
kosintatarjouksen ja se sattui paikalleen. Tyttö oli aivan halukas
lähtemään itaran isänsä kotoa, sillä eipä siitä kovin korkealle käytynä
tahtomassa, jos olisi odottanutkin. Eikä tytön isälläkään ollut vastaan
sanomista, vävypoika oli aivan hänen mielensä mukainen. Ainoa
muistutus isältä oli se, että velka on sittenkin maksettava, joskaan ei
erittäin kiireelle. Tällä muistutuksella ei ollut tarkoituksena kieltää
tyttäreltä perintöä vastaisuudessa, vaan ainoastaan pakoittaa
vävypoikaa vireäksi hankkimaan.

Kauniimman juhannuskesän aikana tuoda köräytti Kusto nuoren

emännän kotiinsa, Häiden vietossa vältettiin liikaa tuhlausta ja
niitäkin vähiä menoja vedettiin vierailta takaisin huomenlahjan
nimellä.

Nuorelle emännälle ei oltu edeltä päin laitettu mitään

mukavuuksia, eikä tämä ollut oppinutkaan semmoisiin.
 Nyt kesällä hän kyllä sai pienen omituisen aitan, mutta talvella sai
tyytyä joukon yhteiseen tupaan. Kamaria olisi kyllä ollut, vaan niistä
oli lattiat lahoneet ja uunit hajonneet, eikä Kusto näin tuottamattomiin
töihin varojaan kuluttanut.

Yhden poikkeuksen entisistä tavoista sai nuori emäntä toimeen,

nimittäin sen, että ostettiin kahvipannu ja kaikki siihen kuuluvat
kojeet. Isäntä osasi kuitenkin johtaa niin, ettei ne tulleet köyhtymisen
välikappaleiksi, vaan niillä päin vastoin kiepoteltiin rahoja kotiin päin.

Tanssihaluisella kylän nuorella väellä ei ollut tähän asti suosittua

kokouspaikkaa sunnuntai-iltana, vaan nyt he huomasivat Kustolan
olevan heille avoinna. Ilmaiseksi eivät he kumminkaan saaneet
hyppiä, oli pistettävä rahamaksu isännän kouraan, taikka pyydettävä
emäntää kahvia keittämään. Toinen tai toinen keino auttoi ja
useimmin he käyttivät tätä jälkimäistä. Mutta jos kahvin keitättäjät
loppuivat, silloin tuli isännältä kielto tanssimiseen. Ei auttanut muu
kuin jatkaa kahvin juontia, vaikkei se useinkaan ollut sikurivettä
viisaampaa.

Sama kahvipannu se suoritti ison osan renkien palkastakin. Kusto

valitsi aina nuoria, ymmärtämättömiä poikakossia rengikseen, jotka
sitten sunnuntai-illan iloissa ensimmäisinä miehinä pehvastelivat ja
keitättivät kahvia. Eikä siihen ollut kieltoa muunakaan aikana. Usein
Kusto itsekin kehoittamalla kehoitti, että "eikö pojat keitätä kahvia".
Ja mikäs siinä: pojat keitättivät; olihan se niin miehevätä juoda
omaansa ja saipa kiitoksiakin, kun antoi isännälleen ja emännälleen.

Kekrinä tämä huvi ei enää niin hyvälle tuntunut, kun sai

ikäväkseen asti istua tilinteossa vastaamassa
kahvipannukysymyksiin.
 Jos ajatellaan rengin nimeksi Juho, niin kävi toimitus tähän
tapaan:

— Ensimäkien pannullinen kahvia, kaksi viikkoa jälkeen keyrin,

penniä.
Juho, onko oikein? niin tilikirja näyttää.

— Oikein on, täytyy Juhon vastata, muutoin tulee sama kysymys

uudestaan.

Lomaan löytyi muitakin muistoonpanoja esim. tämmöisiä:

— Hangosta haara katkennut, 45 penniä. Juho, onko oikein? niin

tilikirja näyttää.

— Katkesi kaiketi se.

— Sitten rukkasen peukalon paikkaa 4 pennin edestä. Juho, onko

oikein? niin tilikirja näyttää.

— Oikein on.

— Sitten lapsen tuohisesta mansikoita 3 pennin edestä. Juho,

onko oikein? niin tilikirja näyttää.

— Suusta ovat menneet nekin, vastaa Juho rehellisesti.

Jos Juholle sattuu jäämään palkastansa jäännöstä, esittelee Kusto

siitä jotain kaupantavaraa ja varta sitten, jos ei kaupoilla sovita,
antaa rahat käteen.

*****
 Muutamissa vuosissa kiipesi Kusto velattomaksi ja appiukon
kuoltua hän oli seudun rahakkain mies. Mutta lisän hankkiminen ei
siltä vähääkään laimentunut. Jos maanviljelys antoi hyvin, niin
kaupalla vielä lisää. Tähän aikaan oli elonkauppa edullisinta ja
varsinkin, jos sai ensin ostaa huokealla salakauppiailta. Suuresta
kylästä semmoisia kyllä löytyi ja Kusto oli heidän uskottu ostajansa.

Kun Kuston omat lapset joutuivat kymmenen ja toisenkymmenen

ikävuoden alulle, olivat ne isällään apuna. Ne harjoittivat
välittäjäliikettä ja toivat ehtimiseen isällensä jyväpussia, selittäen että
näitä on tuotu sieltä ja sieltä heidän myötäväksensä. Kusto otti
hyvillä mielin jyvät vastaan ja kyseli:

— Antaako ne teille penniä palkasta?

— Antaa, antaa, selittivät lapset.

— Minä saan 10 penniä.

— Minä 15 penniä.

Kusto mittasi jyvät ja maksoi rahat, varoitellen, ett'eivät lapset

pudottaisi, vaan veisivät omistajilleen. Hän oli hyvillään lastensa
rahanhankkeesta, kun vielä lisäksi kuuli että niillä ostetaan vaatetta.
Ja totta ne puhuivatkin. Pojalle, samoin kuin tyttärillekin ilmestyi aina
vähän väliin uusia ostohuivia ja hattuja, jopa vihturiinia ja verkaakin,
ilman isältä rahaa pyytämättä. Kerran hän jo yritti epäillä, että mistä
niille niin paljon rahaa tulee, mutta rauhoittui pian, kuin lapset
sanoivat saaneensa lisää marjoilla. Tämä marjoilla rahan
hankkiminen istuutui Kuston mieleen pitemmäksi aikaa, niin että hän
seuraavana syksynä pani toimeen suuremmoisen puolukkain
poiminnan. Arkipäivinä sinne eivät joutaneet muut kuin lapset;
aikaisilla oli muita syystöitä, varsinkin elojen puintia. Mutta kun tuli
sunnuntaipäivä, jolloin heitetään pois kaikki "ruumiilliset työt", niin
silloin isonsa pienensä kontit ja pussit selässä ahoja pitkin
juoksemaan. Palvelijatkin lähtivät mielellään, kun saivat isännältänsä
maksun marjoistaan, vaikka ei tosin korkeinta hintaa. Isäntä itse
toimitti sitten marjat kauppapaikkaan.

Talo oli näiden retkien aikana autiona, ovet lukossa ja avaimet

isännän ja emännän taskussa. Siat ja kanat olivat ainoat kotimiehet,
vaan nekin asustivat enimmästi riihen edustalla, siat röhkien ja
tassutellen maahan karisseita jyviä ja kanat kaakattaen
puikkelehtivat sikain lomassa pitämässä puoliansa.

Muutamana sunnuntaina oli Kusto sattunut puolukkaan

lähtiessään lyömään rajunlaisesti puita riihen uuniin, niin että se
syttyi keskellä päivää palamaan. Pian oli siinä semmoinen tulen
tohakka, että vartiat lähtivät, mitä kiireintä karkua pihaan, toiset
röhkien, toiset kaakattaen. Kuuma riihi palaa tuprahti niin pian, ettei
sitä keskellä päivää moni naapurikaan huomannut. Muutamat, jotka
huomasivat, kävivät joutessaan sen hiiltymistä katsomassa ja
menivät sitten rauhallisina kotiinsa.

Illan hämärtäessä palasivat marjamiehet, jokaisella kannannainen

nivakka puolukoita.

— Mikäs riihen vei? virkkoi renki ensimmäiseksi.

— Riihenkö? kysyi Kusto säikähtäen ja kääntyi katsomaan. Voi

taivainen!
Riihi on palanut!
 Samassa heitti hän kontin seljästään ja lähti juoksemaan riihen
luokse.
Mutta siinä ei ollut enää ainoatakaan kekälettä pelastettavissa.

— Tämä siitä nyt tuli! vaikeroi hän seistessään hiiloksen vieressä,

päätänsä ruopien. Noin vähiin ovat hiiletkin palaneet.

Kustolla oli hyvin lähellä itku, eikä ihmekään, kun meni riihi ja
rukiit, eikä edes hiiliäkään jäänyt. Ei ollut ihme, jos tämäkin viimeinen
puoli vahingosta lisäsi ikävää mieltä, sillä hän oli hiilenpolttajana
ollessaan tottunut näin suuresta puuläjästä saamaan monta "lestiä"
hiiliä.

Kuston vaimokin joutui palopaikalle ja virkkoi:

— Sinulla onkin ollut joka pyhä kiihko sinne puolukkaan ja tämä

siitä nyt tuli.

— Tulinhan tuonne lähteneeksi, huokasi Kusto. Tätä vahinkoa ei

vastaa puolukkatili.

Hän kaiveli tuhkasta oven saranaraudat käteensä ja lähti

huokaillen pihaan.

Seuraava yö oli Kustolle melkein uneton, kun täytyi laskea miten

suuri vahinko riihen palossa tuli ja millä sen saisi korvatuksi.
Puolukkain poiminta ei ollut mitättömintä tuloa, mutta itse hän päätti
pysyä kotona tulta vartioimassa. Voipihan hän siihen siaan pyhän
seutuina ostella jyviä salakauppioilta ja luvata iltaisilla nuoren väen
tanssia tuvassa, että kahvikauppa kävisi paremmin.

Monta uuttakin kauppa-alaa ennätti yön kuluessa ajatella ja eräs

niistä kuvastui niin tuottavaksi, ettei se mennyt mielestä, vaikka olikin
kielletty. Valmistavat tutkimukset alkoivat jo seuraavana aamuna.
Pieni Liisa sai noutaa naapurista lainaksi pienen ryyppylasin. Sitten
etsi Kusto tyhjän pullon (sen oli hän korjannut talvella kirkossa
käydessään tienvierestä), täytti pullon vedellä ja mittasi, kuinka
monta lasin täyttä siitä tuli.

20, kun mittasi vähän vajaaksi.

Kuston silmät loistivat ilosta. Jos ottaisi 15 penniä lasilta, niin saisi
3 markkaa, josta yli kahden markan voittoa.

— Kuulehan Mari, ilmaisi hän jo salaisuutensa vaimolleen. Mitä

sanot, jos minä toisin viinaa kaupaksi?

— Viinaako kaupaksi? kysyi Mari terävästi.

— Niin, se olisi tuottavata kauppaa.

— Elä jatka enää, kielsi Mari. Pidä mitä muuta kauppaa hyvänsä,
mutta sitä et saa yrittääkään.

Kusto luopui, vaikka kyllä kovasti säälitti.

Seuraavana talvena pidettiin Kustolassa yhä useemmin tanssia,

sillä luvan saanti oli entistään helpompi. Kahvia tosin täytyi keitättää,
vaan ei aivan myötäänsä.

Kuston omatkin lapset kehittyivät tavallista aikaisemmin tanssin

askeleisiin ja olivat muiden mukana menossa, kun vaan isä sattui
selin istumaan. Aivan nenän edessä ei vielä rohennut hyppiä.
Alituinen nuorten seurassa olo oli heissä herättänyt halun saada
pitää hyviä ostovaatteita ja semmoiset heillä ja olikin, vaikkei isä
antanut penniäkään.