(eBook PDF) Advances in Sport and

Exercise Psychology 4th Edition

Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-advances-in-sport-and-exercise-psycholo
gy-4th-edition/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Sport and Exercise Psychology 4th Canadian

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-sport-and-exercise-
psychology-4th-canadian-edition-2/

(eBook PDF) Sport and Exercise Psychology 4th Canadian

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-sport-and-exercise-
psychology-4th-canadian-edition/

(eBook PDF) Nutrition for Sport and Exercise 4th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-nutrition-for-sport-and-
exercise-4th-edition/

(eBook PDF) Foundations of Sport and Exercise

Psychology Study Guide Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-foundations-of-sport-
and-exercise-psychology-study-guide-edition/
(eBook PDF) Physiology of Sport and Exercise 7th
Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-physiology-of-sport-and-
exercise-7th-edition/

The Psychology of Exercise: Integrating Theory and

Practice 4th Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/the-psychology-of-exercise-
integrating-theory-and-practice-4th-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) Foundations of Physical Education, Exercise

Science, and Sport 20th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-foundations-of-physical-
education-exercise-science-and-sport-20th-edition/

(eBook PDF) Foundations of Physical Education, Exercise

Science, and Sport 18th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-foundations-of-physical-
education-exercise-science-and-sport-18th-edition/

Foundations of Physical Education, Exercise Science,

and Sport 19th Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/foundations-of-physical-education-
exercise-science-and-sport-19th-edition-ebook-pdf/
Part II: Individual Differences in Behavior

Chapter 4: Self-Perception in Sport and Exercise

Catherine M. Sabiston, PhD, Jenna D. Gilchrist, MA, and Jennifer

Brunet, PhD
Self-Esteem and Self-Concept
Additional Self-System Constructs in Physical Activity
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 5: Self-Presentation Concerns in Physical Activity and

Sport

Jennifer Brunet, PhD, and Catherine M. Sabiston, PhD

Self-Presentation Origins and Models
Self-Presentation Tactics
Measurement of Self-Presentation
Self-Presentation in Sport and Physical Activity Contexts
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 6: Perfectionism in Competitive Sport

Howard K. Hall, PhD

Debating the Meaning of Perfectionism
Measurement and Classification of Perfectionism
Influence of Perfectionism in Sport
Future Research Recommendations
Summary

Part III: Socioenvironmental Factors

Chapter 7: Family Influences on Active Free Play and Youth Sport

Nicholas L. Holt, PhD, Shannon Pynn, BPE, Kurtis Pankow, BSc,

Kacey C. Neely, PhD, Valerie Carson, PhD, and Meghan Ingstrup, MA
Definitions of Key Terms
Foundational Theories and Models
Family Influence on Active Free Play

8
 Family Influence on Youth Sport Participation
Theoretically Driven Research Examining Parental Influence in Youth
Sport
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 8: Peers and Psychological Experiences in Physical Activity

Settings

Alan L. Smith, PhD, Kathleen T. Mellano, MS, and Sarah Ullrich-

French, PhD
Conceptualization of Peers in Physical Activity Research
Theoretical Perspectives
Research on Peers in Physical Activity Settings
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 9: Leadership in Physical Activity Contexts

Mark R. Beauchamp, PhD, Ben Jackson, PhD, and Todd M. Loughead,

PhD
Major Theoretical Frameworks
Athlete Leadership
An Integrated Framework for Leadership in Physical Activity Settings
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 10: Group Dynamics in Sport, Exercise, and Physical

Activity Contexts

Mark Eys, PhD, and M. Blair Evans, PhD

Relevancy of Group Dynamics Across Contexts
Frameworks for Group Dynamics in Physical Activity
Critical Components of Group Dynamics
Future Research Recommendations
Summary

Part IV: Behavior and Performance

Chapter 11: Moral Behavior in Sport and Physical Activity

9
 Ian D. Boardley, PhD
Structural Development Versus Social Cognitive Perspectives on Moral
Behavior
Individual-Difference Variables
Contextual Influences
Consequences of Moral Behavior
Contemporary Moral Behavior Research
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 12: Performance Anxiety, Arousal, and Coping in Sport

Rich Neil, PhD, and Tim Woodman, PhD

Defining and Operationalizing Anxiety, Arousal, and Coping
Models and Theories of Anxiety, Arousal, and Performance
Coping Behaviors of Anxious Sport Performers
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 13: Anticipation in Sport

A. Mark Williams, PhD, Colm P. Murphy, BSc, David P. Broadbent,

PhD, Christopher M. Janelle, PhD
Key Perceptual-Cognitive Skills Underpinning Anticipation
Dynamic Interaction Among Perceptual-Cognitive Skills
Developing Anticipation and Facilitating Skill Acquisition
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 14: Exergames to Enhance Physical Activity and

Performance

Deborah L. Feltz, PhD, and Stephen Samendinger, PhD

Exergame Modalities and Usage
Increasing Physical Activity and Performance Through Exergames
Future Research Recommendations
Summary

Part V: Motivated Behavior

10
Chapter 15: Achievement Goals in Sport and Physical Activity

Richard J. Keegan, PhD

History of Achievement Goal Theories
Nature of Scientific Advancement
Attitudes That Enable Scientific Advancement
Codependence of Theories and Questionnaires
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 16: Self-Determination-Based Theories of Sport, Exercise,

and Physical Activity Motivation

Martyn Standage, PhD, Thomas Curran, PhD, and Peter C. Rouse, PhD
Self-Determination Theory
SDT-Related Extensions
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 17: Developmentally Based Perspectives on Motivated

Behavior in Sport and Physical Activity Contexts

Thelma S. Horn, PhD, and Jocelyn L. Newton, PhD

Theories on Motivated Behavior in Sport and Physical Activity Settings
Perceptions of Competence or Ability
Perceptions of Personal Autonomy
Motivational Orientation
Perceptions of Performance Control
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 18: Public Health Perspectives on Motivation and Behavior

Change in Physical Activity

Stuart J.H. Biddle, PhD, and Ineke Vergeer, PhD

Psychological Correlates of Physical Activity
Individual Participation Motives
Theories of Physical Activity Behavior
Behavior Change Wheel and COM-B Frameworks
Habits and Nudging in Behavior Change

11
 Future Research Recommendations
Summary

Part VI: Health

Chapter 19: Physical Activity and Mental Health in the Era of

Evidence-Based Medicine

Panteleimon Ekkekakis, PhD

A 50-Year Chronicle of Contrasting Views
Appeal and Shortcomings of Evidence-Based Medicine
Depression as an Illustrative Case
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 20: Disability, Physical Activity, and Psychological Well-

Being

Jeffrey J. Martin, PhD

Athletic Identity
Personality
Wounded Warriors
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 21: Sports Medicine Psychology

Diane M. Wiese-Bjornstal, PhD, CCC-AASP, Andrew C. White, MA,

Kristin N. Wood, MA, ATC, and Hayley C. Russell, PhD
Preinjury Psychology
Postinjury Psychology
Psychological Interventions in Sports Medicine
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 22: Athlete Burnout in Competitive Sport

Alan L. Smith, PhD, Christine E. Pacewicz, MA, and Thomas D.

Raedeke, PhD
Defining and Measuring Burnout

12
 Theoretical Perspectives on Burnout
Recent Research on Athlete Burnout
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 23: Physical Activity and Self-Management of Chronic

Disease

Nancy Gyurcsik, PhD, Christopher Shields, PhD, Miranda A. Cary,

MSc, and Lawrence R. Brawley, PhD
Physical Activity as a Primary and Tertiary Prevention Strategy
Role of Health Care Providers in Chronic Disease Self-Management
Knowledge, Skills, and Strategies for Self-Regulation
Physical Activity and Psychological Aspects of Behavior Change
Future Research Recommendations
Summary

Part VII: Lifespan and Developmental Issues

Chapter 24: Physical Activity and Cognition

Jennifer L. Etnier, PhD, and Yu-Kai Chang, PhD

Theories for the Effects of Physical Activity on Cognition
Physical Activity and Cognition in the General Population
Physical Activity and Cognition in Special Populations
Mechanisms of the Effects
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 25: Youth Talent Development in Sport

Jean Côté, PhD, Veronica Allan, MSc, Jennifer Turnnidge, MSc,

Matthew Vierimaa, PhD, and M. Blair Evans, PhD
Developmental Systems in Sport
Interest and Talent Development in Sport
Future Research Recommendations
Summary

Chapter 26: Positive Youth Development Through Physical Activity

13
 Maureen R. Weiss, PhD
Historical Foundations of PYD in Youth Sport Psychology
Theoretical Perspectives Underlying the PYD Framework
Progress in Applying PYD to the Physical Activity Domain
Exemplar PA-PYD Programs
Future Research Recommendations
Summary

About the Editors

Contributors

14
 Preface
In its most generic sense, physical activity psychology can be defined as
the psychological study of human behavior across a range of physical
activity settings. A close examination of the available literature in the field
suggests that sport and exercise psychologists are particularly interested in
the variation that occurs in the behavior of people in such contexts. This
topic includes the variation between individuals in the same situation as
well as the variation that occurs in the behavior of the same individual
across situations. To illustrate variation between individuals, consider the
case of two athletes from the same team who are both performing in a
crucial athletic contest (e.g., a league, state, or regional championship).
Despite the fact that both athletes are performing in the same or similar
context, their behavior in this situation may differ. That is, they may vary
considerably in anxiety, confidence, motivation, and actual performance.
Equally as interesting to sport and exercise psychologists is the variation in
behavior that occurs when an individual moves from one situation to
another. For example, exercise psychologists have consistently noted that
the amount of commitment that an individual exerciser experiences
depends at least partly on the situation (e.g., group versus individual
exercise context, partner versus solo activity, virtual setting or real life).
Similarly, a middle school physical education student may exhibit a high
level of motivation in a soccer-based unit but be considerably less
motivated to achieve in a conditioning-focused unit. Or a person who
coaches both cross country and track and field teams at the same high
school may exhibit significantly different leadership styles and behaviors
in the two sporting contexts.

To explain such behavioral variation, sport and exercise psychologists

have identified and examined a number of factors that can be categorized
as either individual difference factors or socioenvironmental factors.
Individual difference factors can be relatively stable traits, dispositions, or
characteristics of the individual—such as age, trait anxiety, motivational
orientation, self-esteem, or other personality characteristics—or
differences that exist between people in their subjective appraisals of the
world around them and the events that occur in that world.

Sport and exercise psychologists have used these individual difference

15
variables in an effort to explain and predict the behavior of individual
participants in physical activity contexts. Sport and exercise psychologists
have also found that factors within the physical activity or broader social
environment can affect the participants’ behavior. Specifically,
characteristics of the sport or physical activity group (e.g., size, cohesion,
composition) and the behaviors of group leaders (e.g., coach or peer
leaders, personal trainers) have been found to affect the behavior of the
group members. Similarly, significant others in the physical activity
participants’ social environment (e.g., parents, siblings, teammates,
friends) can exert a strong influence on the behavior and affective
reactions of the participants. In addition, the sociocultural or sociopolitical
context (e.g., perceived gender appropriateness of activity) can determine
or strongly affect not only the observable behaviors of individual athletes,
coaches, exercisers, and others in the physical activity environment but
also their attitudes, beliefs, cognitions, and orientations.

Although much of the research in sport and exercise psychology has

examined individual differences and socioenvironmental factors
separately, it has long been believed that behavior is driven by the
interaction of features of the individual with that individual’s situation.
Indeed, recent consensus in the field suggests that these two entities exert
an interactional effect. This text showcases our present understanding of
the complexity of behavior that occurs in physical activity settings and
how such understanding can be harnessed to the benefit of performance
and well-being.

The first edition of this text, Advances in Sport Psychology, was published
in 1992 with the express purpose of summarizing the state of knowledge
on research in sport psychology. That first edition contained 13 chapters
and was divided into four parts. The second edition (published a decade
later in 2002) was expanded to 17 chapters to reflect the proliferation of
topics in the field but was still focused predominantly on sport psychology.
The third edition was published in 2008 and contained 17 chapters, divided
into four parts, and was published under the same global purpose: to
summarize the current state of knowledge in sport psychology and to
provide cogent directions for future work.

The fourth edition of this text was written to provide a comprehensive and
up-to-date review of the major issues that are of current research interest—
not only in sport psychology but also in the psychology of exercise and

16
other physical activity settings. As a result, the title of the text has been
expanded from Advances in Sport Psychology to Advances in Sport and
Exercise Psychology. Similar to previous editions, this fourth text
combines discussion and critical analysis of the current state of knowledge
in each topical area with recommendations concerning future research
directions. The text is primarily directed toward graduate students enrolled
in research-oriented sport, exercise, or physical activity–based psychology
courses and toward those currently conducting research in any of these
scholarly areas. Although the book is not intended to serve as a how-to text
for practicing sport psychologists or to provide information oriented only
toward the enhancement of sport performance or the promotion of
exercise, the individual chapters should be useful to current or future
practitioners who need to understand the factors that affect the behavior of
physical activity performers before they can hope to effect behavioral
change.

Given the significant changes to the scope of this fourth edition (as
indicated in the title), the content of the individual chapters and the
organization of the text as a whole have been significantly revised. The
number of chapters in this edition has been increased to a total of 26, and
these are divided into seven parts. The three chapters in part I provide a
comprehensive overview of the field of sport and exercise psychology
(e.g., definitions, history of the field, international perspectives, current
controversies, epistemological approaches, research methodologies,
applied research and practices). The three chapters composing part II
examine characteristics of individuals (i.e., individual difference factors)
that can affect their behavior and psychosocial well-being in sport,
exercise, and physical activity contexts. These characteristics include
global, domain-specific, and situation-specific self-perceptions; self-
presentation concerns; and perfectionism. In part III, four chapters discuss
selected socioenvironmental factors that impinge on participants' behavior
and psychosocial well-being in sport and physical activity contexts. The
first two of these chapters discuss the influence of family and peers, while
the third reviews the research literature on the effects exerted by different
types of leaders (e.g., coaches, exercise leaders, teachers). The remaining
chapter in this part of the book addresses group factors (e.g., sport teams,
exercise groups, social influences, collective group efficacy). In part IV,
the focus is on select psychological factors that can affect behavior and
performance in sport and physical activity settings. Individual chapters
provide a discussion of morality, anxiety, anticipation, and the current use

17
of exergames and virtual partners to enhance performance and behavior in
sport, exercise, and physical activity contexts. The four chapters of part V
provide discussion concerning the major (and more current) motivational
models and theories that have been developed to explain individuals'
motivated behavior in sport, exercise, and physical activity contexts.
Specifically, individual chapters in this section focus on achievement goal
theories, self-determination conceptual frameworks, developmentally
based theories of motivation, and public health–based models of
motivation. The five chapters in part VI address the linkage between
physical activity and health. Individual chapters focus on physical activity
and mental health, injury and rehabilitation, athlete burnout, and sport and
physical activity in selected populations (e.g., people with physical
disabilities, chronic disease). Finally, the three chapters in part VII
examine concepts related to lifespan and developmental issues. Individual
chapters discuss the research pertaining to physical activity and cognitive
abilities (e.g., the effects of physical activity on children with ADHD,
exercise and age-related cognitive decrements), the development of sport
talent and expertise (stages of play and skill development), and positive
youth development through sport and physical activity participation.

The substantial revision effort in this fourth edition results in a

significantly different text from the previous three editions—not only in
terms of chapter topics and foci but also in terms of the chapter authors.
This appropriately reflects the theoretical and empirical advances that have
occurred within the last decade in the sport, exercise, and physical activity
psychology field. We enlisted an internationally leading group of authors
representing a broad range of expertise in generating this revision.

Despite the breadth of chapter topics represented in this edited text, an

attempt was made to use a consistent format. Each chapter begins with an
abstract that provides a summary of the content. This is followed by a brief
introduction to the topic area, including definitions of terms, an
explanation of the scope of the chapter, and a clear outline of the sections
of the chapter. In the main body of each chapter, the author or authors
provide a brief overview of the early research and theory, followed by a
more comprehensive discussion of current research issues, along with a
synthesis of the state of knowledge in the area. Finally, a section of each
chapter is devoted to a discussion of the gaps that remain in our knowledge
base on the topic as well as suggestions for future research.

18
The production of a textbook of this depth and breadth requires the
coordinated efforts of a number of people. I wish at this time to recognize
the major contributors. First, I would like to welcome (and recognize the
contributions of) my coeditor, Al Smith. The choice to expand this fourth
edition beyond the competitive sport context and to include other physical
activity contexts was not taken lightly. Much thought and effort went into
the process of deciding the specific chapter topics and the foci of the seven
sections of the book. This process was made considerably easier through
the addition of a coeditor. I (Thelma Horn) was the sole editor for the first
three editions of the text, but it became clear to me that the expansion of
the focus of this fourth edition as well as the addition of a number of new
topics, authors, and sections would require the expertise of a coeditor. My
first choice was Al Smith, who has been a chapter coauthor for both the
second and third editions of the text. Given the research work he has
completed and published in the sport, exercise, and physical activity
contexts, I anticipated that he would be very helpful in constructing this
new edition and in carrying out the work associated with producing such a
product. I am happy to report that it was a very effective partnership and
one that I hope to continue in the future.

Second, we, the coeditors of this fourth edition, want to acknowledge the
contributions of the support team at Human Kinetics. Three individuals
warrant specific mention. Myles Schrag and Bridget Melton were the
acquisitions editors for this text. In this role, they both provided the
technical, administrative, and organizational support needed to get the
fourth edition of the text from conceptualization to the publication stage.
Their technical assistance as well as their social support were greatly
appreciated. Judy Park, the developmental editor of this text, also provided
considerable expertise in ensuring that each chapter followed a consistent
format, was structured to maximize readers’ ability to follow the authors’
points, and was written in a clear and understandable, yet scholarly, style.
Al and I are so grateful for the assistance we received from the people at
Human Kinetics that allowed us to get our ideas for the book from vision
to an actual document.

Of course, we also need to acknowledge the contributions of the authors

who wrote the individual chapters for this text. A few authors (Deborah
Feltz, Maureen Weiss, and Larry Brawley) have been with me (Thelma
Horn) since the first edition of this text. I appreciate their continuing
loyalty to the field and their ongoing contributions to this text, which in all

19
three cases involved writing within a new topic area. Notably, however,
this fourth edition includes a whole new cadre of primary authors. These
authors include Robert Eklund, Peter Crocker, Martin Hagger, Brett Smith,
Krista Munroe-Chandler, Catherine Sabiston, Jennifer Brunet, Howard
Hall, Nicholas Holt, Mark Beauchamp, Mark Eys, Ian Boardley, Rich
Neil, Tim Woodman, Mark Williams, Richard Keegan, Martyn Standage,
Stuart Biddle, Panteleimon Ekkekakis, Jeff Martin, Diane Wiese-Bjornstal,
Nancy Gyurcsik, Jennifer Etnier, and Jean Côté, each of whom agreed to
take on the task of being a lead author for a chapter new to this edition of
the text. In addition, a very large number of new coauthors were recruited
to assist in writing each of the chapters. We are grateful for the
enthusiastic and expert participation of this broad group of authors in
producing the substantially transformed current edition of this text.

From our perspective as the book’s coeditors, the 58 authors and coauthors
represented in this text are, or will likely soon be, some of the most prolific
researchers and scholars in our field. Despite their extremely busy
schedules, these 58 individuals invested considerable time and effort in
writing and rewriting their chapters. As several of them noted, condensing
the research and theory that has been accumulated in each particular topic
area into a reasonable manuscript length was not an easy task. In addition,
each author was specifically requested to go beyond writing a summary of
the available research and theory in order to provide a critical review of
what we currently know and an outline of where we need to go in the
future. In summary, the overall idea in writing the individual chapters for
this book was to push the boundaries that have defined and have, in many
cases, limited our field since its inception. This task was certainly
formidable, but each author accomplished this with distinction.

In soliciting authors for the individual chapters in the previous three

editions of this text, I naturally generated many persuasive arguments for
participation. The one that was consistently the most successful in
persuading the participants was the one that appealed to the authors’
commitment to the field of sport and exercise psychology. Our experience
was similar for this fourth edition. Therefore, Al and I are convinced that
each author’s primary motivation in writing her or his chapter for this
edition was to advance the field and, perhaps more important, to stimulate
the interest and enthusiasm of current and future researchers. Our hope
then is that this text will be of value to our readers not only in furthering
their understanding of the field but also in motivating continued research

20
work of quality. May our passion for sport, exercise, and physical activity
psychology continue to burn brightly!

21
 Part I
Introduction to Sport and Exercise
Psychology
Despite the early work of such individuals as Coleman Griffith, Norman
Triplett, and Dorothy Yates (see the history provided by Eklund and
Crocker in chapter 1), sport and exercise psychology as an area of
academic research within the sport sciences did not really begin in earnest
until the mid-1960s. The field has grown considerably, becoming fully
international in scope and accomplishing much over the last six decades.
As noted in the preface, this edition has been expanded to include research
not only in the sport context but also in the broader physical activity
context (e.g., exercise, leisure, rehabilitation). This expansion is but a
reflection of the changes that have occurred within the scholarly field.
Given such significant changes, it seems particularly appropriate for this
text to begin with three chapters that provide an overview of the area of
study known as physical activity psychology.

In chapter 1, Robert Eklund and Peter Crocker describe the nature of sport,
exercise, and physical activity psychology. They begin this overview by
conceptually positioning the term physical activity psychology as the
broadest label for the field and then identifying sport and exercise
psychology as two important subareas, each relating to a particular type of
human movement. This explanation of the conceptual foundation of the
field is followed by a section comparing and contrasting the various
definitions of sport and exercise psychology, based on perspectives from
major scientific and professional practice organizations. The chapter ends
with a section on current issues in the field and challenges related to
research as well as practice.

In chapter 2, Martin Hagger and Brett Smith examine three types of

research approaches that are central to researchers in sport and exercise
psychology: quantitative designs, qualitative designs, and combined, or
mixed-method, approaches. Within each of the three sections, the authors
identify issues that are important for ensuring that the results of the
research accurately reflect the phenomenon under study. They also provide

22
examples of research studies that illustrate each approach, and they
identify limitations to each approach, along with suggestions as to how
such limitations may be minimized. The authors also identify critical
issues that need to be considered as the field moves forward.

In chapter 3, Krista Munroe-Chandler and Michelle Guerrero provide

readers with an overview of the applied nature of sport and exercise
psychology. They begin by pointing out that the field includes both a
research component and a more applied component. They then describe
the practitioners who work in the applied setting and outline the
responsibilities, ethical concerns, and training for these practitioners. This
is followed by an exploration of the research component of applied sport
psychology. Munroe-Chandler and Guerrero discuss several psychological
strategies (e.g., self-talk, imagery, goal setting) that are frequently used in
the applied setting, with their effectiveness examined through applied
research studies conducted in competitive sport as well as in exercise or
physical activity settings. This is followed by a review of some
contemporary research and applied constructs. The chapter closes with the
identification of some gaps that exist in the applied field, along with
recommendations for future work.

Collectively, the three chapters in this part of the book provide an

introduction to, and overview of, sport and exercise psychology as a field
of diverse scholarship and as a practical or applied discipline. The part I
chapters establish a foundation for the topical chapters that follow.

23
 Chapter 1
The Nature of Sport, Exercise, and
Physical Activity Psychology
Robert C. Eklund, PhD, and Peter R.E. Crocker, PhD

Abstract
This chapter focuses on providing information on the nature of
sport, exercise, and physical activity psychology as a backdrop for
understanding advances in specific areas of research that are
presented in this textbook. We begin by conceptually situating
physical activity psychology as the broadest label of psychological
endeavor relating to human movement. We then identify sport
psychology and exercise psychology as subareas relating to
specific types of human movement. Definitions of sport and
exercise psychology from major scientific and professional
practice organizations are subsequently highlighted. Their
commonalities and differences are considered to reveal both the
focus and breadth of the field, and to underscore evident
underlying preferences, tensions, and sensitivities. The psychology
of sport, exercise, and physical activity has been shaped by two
parent disciplines—kinesiology and psychology. Both have been
tremendously important. The connections to kinesiology have
ensured that sport and exercise psychology remains grounded in
scholarship on human movement, whereas psychology has exerted
a stronger influence on the nature of research and professional
practice activity. Observations on the period predating the
emergence of a recognizable academic field of inquiry and
professional practice are provided for context to draw historical
links to current manifestations of research and practice activity.
Finally, current issues and challenges in the field are discussed
relating to research and professional practice competencies,
knowledge translation, and responsible and ethical use of the

24
 Internet and social media in the field.

Historically, the term sport psychology has been defined as the study and
application of knowledge of psychological aspects of human movement,
even though the broader and more inclusive label physical activity
psychology might be more apt (Gill & Reifsteck, 2014). Presently,
however, the labels sport psychology and exercise psychology are regularly
employed to make finer distinctions regarding scholarly contributions to
both the knowledge base and professional practice contributions. Such
distinctions are based on the notion that important differences exist across
the two physical activity subcategories (Eklund & Tenenbaum, 2014).
Sport psychology, for example, tends to be focused on psychological
factors that are relevant to participation in competitive rule-governed
physical activities involving athleticism or physical skill. Exercise
psychology, by contrast, tends to be focused on psychological factors
implicated in participation in regimented programs of physical activity to
improve or maintain health-related physical fitness. Despite these
distinctions, sport psychology and exercise psychology are closely
interrelated fields of scientific study and professional practice, if only
because of their shared history and their primary interest in human
movement and physical activity (Gill & Reifsteck, 2014). The broader
label of physical activity psychology remains relevant, however, because
the categories sport and exercise do not encompass the entirety of human
movement possibilities that might be of interest to researchers and
practitioners. As one example, people engaging in recreational physical
activity, with little or no regard for considerations of competition or
fitness, also hold interest for scientific study in psychology.

The primary purpose of this chapter is to provide a backdrop for

understanding the advances in specific areas of research that are detailed in
subsequent chapters in this text. We begin with comments on definitions
employed to characterize the field. In the second section, we provide a
brief overview of the history of the field, and we end the chapter with
some observations regarding current issues and challenges. Interested
readers should also see commentaries of greater depth that provide a
characterization of the field (e.g., Wylleman, Harwood, Elbe, Reints, & de
Caluwe, 2009) or that include discussion of related historical matters (e.g.,
Gill & Reifsteck, 2014; Gill, 1995; Kornspan, 2012; Landers, 1995; Seiler
& Wylleman, 2009; Weiss & Gill, 2005; Wiggins, 1984). So, in this

25
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Antakoon tämä talo meille ilon päiviä!

Kmicic tuli vilkaisseeksi ympärilleen ja huomasi vanhuuttaan

mustuneilla honkaisilla seinillä joukon ankaria katseita, jotka olivat
suunnatut häneen. Nämä katseet tuijottivat vanhoista Billewiczien
muotokuvista, jotka olivat ripustetut vain parin kolmen kyynärän
korkeuteen lattiasta, sillä huone oli matala. Muotokuvien yläpuolella
oli jono hirvien ja petoeläinten kalloja, toiset mustuneita, mutta toiset
valkeuttaan loistavia. Kaikki neljä seinää oli koristettu samaan
tapaan.

— Täällä näyttää olevan hyvät metsästysmaat ja petoja runsaasti,

— virkkoi Kmicic.

— Huomenna tai ylihuomenna lähdemme katsomaan. Pitää

tutustua ympäristöönkin, — arveli Kokosinski. — Sinä olet
onnellinen, Jendrus, sillä sinulla on mihin pääsi kallistat!

— Sinulla on toisin kuin meillä, — huokasi Ranicki.

— Juokaamme surut pois! — esitti Rekuc.

— Ei! — vastasi Kulwiec-Hippocentaurus. — Nyt juomme vielä

Jendruksen, meidän rakastetun ratsumestarimme terveydeksi! Juuri
hän, hyvät herrat, on ottanut tänne Lubicziin hoteisiinsa meidät,
kodittomat pakolaiset.

— Hyvin sanottu! — huusivat muutamat. — Tuo Kulwiec ei ole niin

typerä kuin miltä hän näyttää.

— Kova on kohtalomme, — valitti Rekuc. — Toivomme, että sinä

et aja pellolle meitä poloisia.
 — Heretkää! — virkkoi Kmicic. — Mikä on minun, se on teidänkin!

Tämän kuultuaan kaikki karkasivat paikoiltaan syleilemään

isäntää. Malja seurasi maljaa. Kaikki puhuivat yht'aikaa, eikä kukaan
kuunnellut muuta kuin omaa itseään, lukuunottamatta herra Rekucia,
joka näytti uinailevan pää painuneena rinnalle. Kokosinski pisti
lauluksi, ja herra Uhlik otti povesta tshekanikkansa, jolla alkoi
säestää. Mutta miekkailumestari Ranicki miekkaili paljaalla kädellään
näkymättömän vastustajan kanssa hokien puoliääneen:

— Sinä noin, mutta minä näin, sinä tänne, minä tuonne… Yks,
kaks, kolme — noin!

Jättiläinen Kulwiec-Hippocentaurus avasi silmänsä selko selälleen

ja katseltuaan jonkin aikaa tarkkaavasti Ranickin temppuja huitaisi
kädellään sanoen:

— Sorki mitä sorkit, mutta Kmicicin kanssa et vetele vertoja

miekan mittelössä.

— Eikä kukaan muukaan. Koetapas itse.

— Pistolillakaan et ammu niin kuin minä.

— Dukaatti vetoa!

— Olkoon menneeksi! Mutta missä ja mihin? Ranicki silmäili

ympärilleen ja huusi osoittaen pääkalloa seinällä:

— Sarvien väliin! Dukaatti murskaksi!

— Mikä hätänä? — kysyi Kmicic.

— Sarvien väliin! Kaksi dukaattia! Kolme! Antakaa pistoli!

 — Kiinni on! — huusi herra Andrzej. — Kolme dukaattia! Zend!
Pistolit!

He alkoivat yhä äänekkäämmin lyödä veikkaa. Sillävälin käväisi

Zend eteisessä tuoden pistolit, pussillisen kuulia ja ruutisarven.

Ranicki sieppasi pistolin.

— Onko ladattu? — kysyi hän.

— On.

— Kolme dukaattia! Neljä! Viisi dukaattia! — huusi humaltunut

Kmicic.

— Hiljaa! Ohi ammut!

— Ohiko? Katsopas!… Tuohon kalloon tuolla, sarvien väliin… Yks,

kaks…

Kaikki tuijottivat suureen hirvenkalloon, joka riippui vastapäätä

Ranickia. Ampuja kohotti kätensä… se vapisi…

— Kolme! — kirkaisi Kmicic.

Laukaus pamahti ja huone täyttyi ruudinsavulla.

— Ohi, ohi! Tuolla on reikä! — huusi Kmicic osoittaen

mustuneeseen seinään, johon kuula oli viiltänyt valkoisen jäljen.

— Vielä kaksi laukausta!

— Ei! Pistoli tänne! — huusi Kulwiec. Samassa syöksyi pelästynyt

palvelusväki huoneeseen.
 — Ulos! Ulos!-ärjyi Kmicic.-Yks, kaks, kolme!

Taas pamahti laukaus, mutta tällä kertaa lensi pääkallon siruja

halki ilman.

— Antakaa meillekin pistolit! — huusivat muut kuin yhdestä

suusta.

Neljännestunnin kuluttua kajahteli huoneessa laukaus toisensa

jälkeen. Savu himmensi valon ja ampujain ääriviivat. Laukausten
paukkeeseen yhtyi Zendin ääni; tämä rääkkyi kuin varis, ulvoi kuin
susi, mörisi kuin metsähärkä. Ilmassa lenteli luunsiruja pääkalloista,
lastuja seinistä ja palasia muotokuvien kehyksistä. Hälinässä
ammuttiin Billewiczeihinkin, ja Ranicki, joka sai raivokohtauksen,
alkoi huitoa niihin miekalla.

Säikähtynyt palvelusväki mulkoili pelon puistattamana tätä villiä

leikkiä, joka muistutti tataarien hyökkäystä. Koirat alkoivat haukkua
ja ulvoa. Koko talo oli jalkeilla. Pihalle kokoontui ihmisiä.
Palvelustyttöjä juoksi ikkunan alle ja painaen kasvonsa ruutuihin
kiinni, niin että nenät litistyivät, tirkistelivät he sisälle nähdäkseen
mitä savuisessa huoneessa tapahtui.

Vihdoin Zend äkkäsi heidät ja kiljahti niin vihlovasti, että kaikkien

korvat olivat mennä lukkoon.

— Hyvät herrat! Lintusia! Ikkunan takana on lintusia!

— Lintusia! Lintusia!

— Tanssimaan!
 Ja juopunut joukko ryntäsi pihamaalle. Pakkanen ei jäähdyttänyt
kuumia päitä. Tytöt kiljuen ja kirkuen pakenivat mikä minnekin. Mutta
sotaveikot painoivat jäljessä ja toivat sisälle huoneeseen jokaisen,
jonka kiinni saivat. Kohta alkoi karkelo keskellä savua, siruja,
sirpaleita tuon suuren pöydän ympärillä, jolta viini virtasi.

Näin juhlivat Lubiczissa herra Kmicic ja hänen hurjat

kumppaninsa.
KOLMAS LUKU.

Seuraavina päivinä herra Andrzej kävi tuon tuostakin Wodoktyssa

palaten sieltä joka kerta yhä rakastuneempana ja yhä
ihastuneempana omaan Oleńkaansa. Tovereitten kuullen hän ylisti
neitostaan aina taivaaseen saakka. Eräänä päivänä hän sanoi heille:

— Rakkaat kuomaseni, tänään teidän tulee käydä tervehdyksellä

Wodoktyssa, sillä sitten me lähdemme kaikki yhdessä katsomaan
kolmatta maatilaa Mitrunyssa. Hän ottaa meidät kyllä
vieraanvaraisesti vastaan, mutta muistakaa käyttäytyä säädyllisesti,
muuten survon teidät silpuksi…

Kavaljeerit riensivät halukkaasti siistimään itseään, ja pian neljä

rekeä kiidätti elämänhaluista nuorta väkeä Wodoktyyn. Herra Kmicic
istui ensimmäisessä reessä, joka oli sangen komea ja karhun
muotoinen. Sen edessä oli kalmukkilainen kolmivaljakko, jonka
valjaat oli koristettu kirjavilla nauhoilla ja riikinkukon sulilla, kuten
Smolenskissa oli tapana. Hevosia ohjasi tallipoika, joka istui karhun
kaulalla. Herra Andrzejn yllä oli vihreät, kullanvärisillä nauhuksilla
koristetut ja soopelinnahalla reunustetut samettiturkit ja päässä
soopelinnahkainen lakki, jossa oli haikaransulka. Hän oli hyvällä
tuulella, innostunut ja puheli vieressään istuvalle Kokosinskille tähän
tapaan:

— Kuulehan, Kokoszko! Me olemme remunneet aika lailla näinä

parina iltana, etenkin ensimmäisenä, jolloin pääkallot ja
muotokuvatkin saivat osansa. Pahinta tässä on se tyttöjen juttu. Aina
se pahuksen Zend keksiikin jos jotakin, ja kuka tästä sitten saa
vastata, jollen minä! Pelkään, että ihmiset saavat kuulla, ja maineeni
joutuu vaaraan.

— Mene hirteen maineinesi, sillä ei se mihinkään muuhunkaan

kelpaa, enemmän kuin meidänkään maineemme!

— Mutta kenen syy, jollei teidän. Muistapas vain, Kokoszko, että

Orszassa minä teidän tähtenne sain pahan maineen, minkä tähden
minua haukuttiin ja pisteltiin.

— Entä kuka raastoi herra Tumgratia pakkasessa hevoseen

sidottuna? Ja kuka tappoi virkamiehen, joka kysyi: käydäänkö
Orszassa jo kahdella jalalla vaiko neljällä vielä? Kuka piteli
Wyzinskeja niin pahasti, että haavoja saivat? Kuka hajoitti maapäivät
Orszassa?

— Maapäivät minä hajoitin, mutta se on orszalaisten ja minun

välinen asia. Herra Tumgrat antoi minulle anteeksi, ennenkuin heitti
henkensä, ja mitä muuhun tulee, niin sanon, että viattominkin voi
joutua kaksintaisteluun.

— Enpä ole vielä luetellut kaikkia syntejäsi; sotaoikeudessakin

sinua kaksi juttua odottaa.
 — Ei minua, vaan teitä, sillä vain sen verran on minussa syytä,
että annoin teidän vorota rauhallisia kansalaisia. Mutta mitäpä
tuosta! Muista pitää kitasi kiinni, Kokoszko, ja olla Oleńkalle mitään
virkkamatta niin kaksintaisteluista kuin muotokuvien pommituksesta
ja tytöistä. Jos jotakin käy ilmi, työnnän syyn teidän niskoillenne.
Väelle olen jo sanonut ja tytöille myöskin, että niskat nitistän nurin,
jos hiiskuvat sanallakaan.

— Mene suohon, Jendrus, koska noin neitoasi pelkäät! Orszassa

sinä olit aivan toisenlainen. Näenpä jo surullisen loppusi, kuinka sinä
kiltisti tulet kulkemaan talutusnuorassa.

— Typeryyksiä latelet, Kokoszko! Mutta mitä Oleńkaan tulee, niin

saatpa nähdä, ettet tiedä, miten pysyt jaloillasi hänet nähdessäsi,
sillä sellaista naista et ole ikänäsi tavannut. Mikä hyvää on, sitä hän
ylistää, mutta mikä on pahasta, sen hän tuomitsee; hänen omat
hyveensä ovat hänen mittapuunsa, ja sellaiseksi on everstivainaja
hänet kasvattanut. Jos sinä hänen edessään päästät ritarillisen
mielikuvituksesi valloilleen ja innostut kehaisemaan rikkoneesi lakia,
niin häpeälle joudut, sillä hän sanoo siihen heti, että niin ei saa
kunnon kansalainen menetellä, koska se on turmioksi isänmaalle…
Niin hän sanoo, ja sinusta tuntuu kuin olisit saanut vasten kuonoasi,
ja ihmettelet, ettet ennemmin ollut sitä käsittänyt… Hyi olkoon,
kuinka olemme eläneet, ja nyt meidän täytyy katsoa itse hyvettä ja
viattomuutta suoraan silmiin… Pahinta ovat ne tytöt…

— Eikös mitä, eivät ne niinkään pahinta olleet. Mutta kuulin, että

lähiseudun taloissa pitäisi olla sellaisia tyttäriä kuin hunaja ja mesi…
eikä pahasti äksyjä.

— Kuka niin sanoi? — kysyi Kmicic innokkaasti.

 — Kukako sanoi? Kukas muu kuin Zend? Ajaessaan eilen
koetteeksi hevosta hän joutui Wolmontowiczeen, jossa tapasi joukon
»lintusia», jotka olivat menossa iltamessusta kotiin. »Luulin
putoavani hevosen selästä», — sanoi, — »niin suloisia ja sieviä
olivat». Ja ketä katsoikin, se heti nauroi hänelle hampaita välkytellen.
Eikä ihmekään: ovathan pojat kaikki poissa, sodassa, ja »lintuset»
ikävissään yksikseen.

Kmicic tökkäsi nyrkillä toveriaan kylkeen:

— Kuulehan, Kokoszko, emmekö lähde joskus illalla… muka

eksyneinä… mitä?

— Entä sinun maineesi?

— Senkin vietävä! Tuki turpasi! lähtekää hiidessä ilman minua, jos

sikseen tulee… tai ehkä on parempi, että ette lähde lainkaan! Te ette
kuitenkaan voisi olla rymyämättä, ja minä tahdon elää sovussa
täkäläisten aatelisten kanssa, jotka everstivainaja on määrännyt
Oleńkan holhoojiksi.

— Niin, sinä olet maininnut siitä minulle, mutta minä en sitä ottanut
uskoakseni. Mistä sellainen luottamus?

— Hän on käynyt heidän kanssaan sotia, ja Orszassa minä jo

kuulin häneltä itseltään, että nämä laudalaiset ovat oivallista väkeä.
Totta puhuen, minä itsekin ensin sitä ihmettelin; oli kuin hän olisi
tahtonut määrätä heidät pitämään minua silmällä.

— Mitäpä tehdä? Saat nöyrästi kumartaa heille.

— Suus kiinni! Sitä en tee ikänä!… Kumartakoot he minulle ja

totelkoot komennustani!
 — Joku muu tulee heitä komentamaan. Zend kertoi, että täällä on
muuan eversti, josta kuuleman mukaan tulee lippukunnan
päämies… Mikäs hänen nimensä olikaan?… Wolodyjowski se taisi
olla. Hän on johtanut heitä jo Szklowin luona, lujasti olivat otelleet,
mutta selkään olivat kuitenkin saaneet.

— Olen kuullut puhuttavan eräästä Wolodyjowskista, kuuluisasta

soturista… Kas tuollapa Wodokty jo näkyy!

— Hyvä näyttää ihmisten täällä Samogitiassa olevan, koska

kaikkialla on niin ankara järjestys. Ukko lienee ollut kova
maanviljelijä. Komea on päärakennuskin. Vihollinen polttaa täällä
harvoin, niin että kelpaahan sitä sitten rakennella.

— Luulen, ettei hän tiedä mitään hurjastelustamme Lubiczissa, —

arveli
Kmicic ikäänkuin itsekseen.

Sitten hän kääntyi naapurinsa puoleen:

— Kokoszko, muista sanoa muille, että käyttäytyvät arvokkaasti.

Joka vähääkään liikoja puhuu, sen minä, niin totta kuin Jumala on
pyhä, säpäleiksi silvon.

— Oletpas sinä joutunut pahaan asemaan.

— Olen tai en, se ei ole sinun asiasi. Poika, hoi! Ammu!

Karhun hopeoidulla kaulalla istuva tallipoika ampua paukahdutti,

muut ajopojat seurasivat esimerkkiä, ja reet ajoivat iloisessa
hälinässä pihalle.
 Tulijat astuivat suureen eteiseen ja sieltä ruokasaliin, jonka seinät
oli, samoinkuin Lubiczissa, koristettu petojen pääkalloilla. Täällä he
odottivat katsoen tarkasti ja uteliaasti oveen, josta Aleksandra-neidin
piti tulla. Kaikesta päättäen olivat Kmicicin varoitukset heillä
tuoreessa muistissaan, koska he juttelivat hiljaa kuin kirkossa.

— Sinä puhut kauniisti… — kuiskasi herra Uhlik Kokosinskille. —

Tervehdipäs sinä häntä meidän kaikkien puolesta.

— Ajattelin kyllä matkalla sanoja tervehdykseksi, — vastasi siihen

herra Kokosinski, — mutta en tiedä, miten sujuvasti saan ne
sanotuksi, sillä Jendrus häiritsi minua.

— Rohkeasti vain, niin hyvin käy! Tuossa hän jo tuleekin.

Neiti Billewicz tuli todellakin, mutta pysähtyi kynnykselle, ikäänkuin

hän olisi hämmästynyt vieraitten paljoutta. Herra Kmicicin löi tulijan
kauneus kuin salama; hän oli, näet, nähnyt Oleńkan vain illoin, mutta
päivän valossa oli neitonen vieläkin kauniimpi. Hänen silmissään oli
ruiskaunokin sineä, mustat kulmakarvat erottautuivat kirkkaasti
valkoisesta otsasta, ja vaalea tukka loisti kuin kruunu kuningattaren
päässä. Rohkeasti, katsettaan alas luomatta, kuten kunnianarvoinen
emäntä ainakin, hän vastaanotti vieraansa silmäillen säteilevästi
ympärilleen; hänen vaikutustaan lisäsi vielä musta puku. Noin ylevää
ja loistavan kaunista neitiä eivät soturit vielä milloinkaan olleet
nähneet — he olivat tottuneet toisenlaisiin tyttöihin — ja
senpätähden he rivissä seisoen ja kantapäitään kopahduttaen
kumarsivat syvään ja ikäänkuin komennon mukaan. Herra Kmicic
astui neidin luo, suuteli kättä ja sanoi:

— Tässä, minun aarteeni, ovat asetoverini, joiden kanssa olen

kamppaillut viimeisessä sodassa.
 — Minulle on suuri kunnia, — vastasi neiti Billewicz, — saada
vastaanottaa talooni niin uljaita ritareja, joitten jalosta syntyperästä
olen jo kuullut herra lipunkantajalta.

Tämän sanottuaan neiti kohautti hyppysillään hamettaan ja

kumarsi mitä suurimmalla arvokkuudella. Herra Kmicic puri huultaan,
mutta iloitsi samalla siitä, että hänen neitosensa oli uskaltanut puhua
niin rohkeasti.

Jalot ritarit yhä kumartelivat kantapäitään kopahduttaen ja

työntäen
Kokosinskia kylkeen:

— Astu esiin, astu esiin…

Herra Kokosinski astui askelen eteenpäin, rykäisi ja alkoi:

— Jalosukuinen neiti! En tiedä mitä minun tulee koko orszalaisen

lippukunnan nimessä enemmän ylistää, armollisen neidin kauneutta
ja hyväsydämisyyttäkö vaiko meidän ratsumestarimme ja
asetoverimme herra Kmicicin osaksi tullutta sanomatonta onnea,
sillä vaikkapa hän nousisi pilviin saakka, kohoaisi pilvien… minä
tarkoitan, ihan pilviin saakka…

— Astuhan nyt jo alas niistä pilvistä! — huudahti Kmicic.

Ritarit purskahtivat raikuvaan nauruun, mutta muistettuaan

samassa
Kmicicin varoituksen nostivat kämmenensä suun eteen.

Herra Kokosinski hämmentyi kokonaan, punastui ja sanoi:

— Puhukaa itse, senkin pakanat, koska kerran minua häiritsette!

 Aleksandra-neiti kohautti taas hyppysillään hamettaan:

— Minä en kykenisi vastaamaan teille niinkuin pitäisi, mutta sen

tiedän, etten ansaitse niitä ylistyksiä, joita te esiintuotte minulle koko
orszalaisen lippukunnan nimessä, — sanoi hän ja kumarsi taas
erinomaisen arvokkaasti.

Orszalaiset kavaljeerit tunsivat asemansa hieman kiusalliseksi

tämän hovitapoja taitavan neidin edessä. He koettivat olla niinkuin
kaikki olisi hyvin, mutta se ei oikein onnistunut. Toiset alkoivat purra
viiksiään, toiset mutista jotakin hampaittensa välistä, tarttuivatpa
jotkut jo miekkansa kahvaan. Silloin sanoi Kmicic:

— Olemme saapuneet tänne lähteäksemme yhdessä teidän

kanssanne
Mitrunyyn, kuten eilen oli puhe. Keli on hyvä ja sää suloinen.

— Minä lähetin tädin jo edeltäpäin sinne, jotta hän valmistaisi

päivällisen. Jos herrat ovat hyvät ja odottavat vähäisen, niin
pukeudun.

Sen sanottuaan hän poistui, ja Kmicic syöksyi toveriensa luo.

— No mitä, kalliit kuomaseni, eikö hän ole kuin itse ruhtinatar?…

Ja sinä, Kokoszko? Sinä puhuit minulle pahasta asemasta, mutta
taisitpa seisoa kuin poikanulikka hänen edessään?… Oletko
koskaan nähnyt sellaista?

— Olisit antanut vain minun puhua rauhassa… vaikka kyllä minä

tunnustan, etten ole tottunut puhumaan sellaiselle hovinaiselle.

— Everstivainaja, — selitti Kmicic, — oli usein hänen kanssaan

Kiejdanyssa vojevodaruhtinaan hovissa tai herra Hlebowiczin luona:
siellä hän on oppinut ylhäisiä tapoja. Entä eikö ollut kaunis?…
Kylläpäs te olette vieläkin hämmästyneitä!

— Hän mahtaa pitää meitä pässinpäinä! — tiuskaisi Ranicki

harmistuneena. — Mutta suurin pässinpää on Kokosinski!

— Sinä petturi! Itse työnsit minua kylkeen, kun häpesit rupista

naamaasi!

— Hiljaa, pojat, hiljaa! — sanoi Kmicic. — Ihailla saatte, mutta ette

tapella.

— Minä juoksisin vaikka tuleen hänen tähtensä! — huusi Rekuc.

— Lyö,
Jendrus, mutta minä pidän sanani!

Kmicic ei kuitenkaan aikonut lyödä. Hän oli, päinvastoin, perin

tyytyväinen, kierteli viiksiään ja katseli tovereitaan voitonriemulla.
Samassa astui Aleksandra-neiti sisään, päässä näädännahkainen
lakki, jonka alla hänen kasvonsa näyttivät vieläkin kauniimmilta.
Kaikki menivät kuistille.

— Tähänkö rekeen me istumme? — kysyi neiti osoittaen

hopeanväristä karhua. — Ikänä en ole kauniimpaa rekeä nähnyt.

— Kaunis se on, kenenkä sitten lie ollut, sitä en tiedä… se on

nimittäin sotasaalis. Me, kuljeskelevat ritarit, joilta sota on kaiken
omaisuuden vienyt, emme omista muuta kuin mitä sota myös antaa.
Olen sodan jumalatarta uskollisesti palvellut, ja hän on uskollisuuteni
palkinnut.

— Jumala suokoon, että saisitte paremman palkinnon, sillä tämä

palkitsee vain yhtä, samalla kuin koko isänmaa vuodattaa kyyneleitä.
 Kmicic peitti Oleńkan komealla, valkoisella rekipeitteellä, johon oli
ommeltu valkoisia suden kuvia, istuutui sitten viereen ja huusi
ajajalle: »Anna mennä!» Hevoset läksivät juoksemaan.

Kylmä ilma virtasi kasvoja vastaan ja vaikeutti hengitystä. Kuului

lumen nitinää jalasten alla, hevosten korskuntaa, kavioitten kapsetta
ja ajajain huutoja.

Yht'äkkiä herra Andrzej nojasi Oleńkan puoleen ja kysyi:

— Onko hyvä olla?

— On, — vastasi Oleńka nostaen hihansa suojellakseen sillä

kasvojaan vinhalta viimalta.

Reki kiiti vihurina. Päivä oli kirkas ja kylmä. Lumi kimalteli

ikäänkuin joku olisi sirotellut sille kiteitä. Mökkien katoilta nousi
punertava savu patsaina ilmaan. Parvi variksia lensi rääkkyen rekien
editse lehdettömien puitten välitse. Jonkin matkan päässä
Wodoktysta tie painui synkkään, hiljaiseen metsään, joka näytti
nukkuvan lumitaakkansa alla. Puut vilahtivat ohi niin vinhasti, että
tuntui siltä, kuin hevosilla olisi ollut siivet. Sellainen vauhti huimaa ja
huumaa; niin kävi Aleksandra-neidinkin. Hän heittäytyi reen
selkämystää vasten, sulki silmänsä, antautui huimaavan vauhdin
valtoihin ja tunsi suloista uupumusta. Hänen mielessään heräsi
ajatus, että tuo orszalainen aatelismies oli ryöstänyt hänet ja kiiti nyt
vihurina pois, eikä hänellä, ryöstetyllä naisella, ollut voimia vastustaa
eikä huutaa… Ja he lentävät yhä nopeammin ja nopeammin…
Oleńka tuntee, kuinka jonkun käsivarret kietoutuvat hänen
ympärillensä… tuntee samassa huulillaan jotakin hehkuvaa,
polttavaa… silmät eivät jaksa avautua, ne ovat unenraskaat… He
lentävät… lentävät… Vihdoin herättää uinuvan neidon kysyvä ääni:
 — Rakastatko minua? Oleńka avasi? silmänsä:

— Kuin omaa sieluani!

— Ja minä kautta elämän ja kuoleman! Kmicicin

soopelinnahkainen lakki kallistui taas Oleńkan näädännahkaisen
lakin puoleen. Neitonen ei tietänyt enää itsekään, mikä häntä
enemmän huumasi, suudelmat vaiko tämä huimaava vauhti.

Ja he lensivät yhä kauemmas halki metsien, metsien. Puut jäivät

taakse joukoittain. Lumi lenteli, hevoset korskuivat, ja he olivat
onnellisia.

— Näin tahtoisin ajaa halki maailman! — huudahti Kmicic.

— Mitä olemmekaan tehneet? Syntiä! — kuiskasi Oleńka.

— Eihän tämä mitään syntiä ole! Annapas vielä tehdä syntiä!

— Ei, ei… Olemme jo lähellä Mitrunya.

— Lähellä tai kaukana, yhdentekevä!

Ja Kmicic nousi seisomaan reessä, kohotti käsivartensa taivasta

kohti ja alkoi huutaa kuin ilon kyllyydestä:

— Hei… vaan! Hei… vaan!

— Hei! Hei! Hei! Hei! Hop! — vastasivat toverit takana olevista

reistä.

— Miksi noin huudatte? — kysyi Oleńka.

— Ilosta! Ilosta! Huuda sinäkin, neitoseni!

 — Hei… vaan! — kuului hento naisen ääni.

— Kuningattareni! Minä polvistun jalkojesi juureen!

— Toverit nauraisivat.

Heidät valtasi hurja, huima ilo, yhtä huima kuin vauhtikin. Kmicic
alkoi laulaa:

— Ja pihalta katseli neitonen päin kaukaista peltojen

rantaa. »Kas, äitini, joukkoa ritarien! Oi, mitähän kohtalo
antaa?» »Älä, tyttöni, katso, vaan silmäsi jo käsilläs valkeilla
peitä, sun sydämes särkyisi varmasti, jos sotaan käyt
vastahan heitä.»

— Kuka on opettanut teille noin kauniita lauluja? — kysyi

Aleksandra-neiti.

— Sota, Oleńka. Leirissä olemme tätäkin ikävissämme laulelleet.

Heidän keskustelunsa katkesi, sillä takimmaisista reistä huudettiin

kovasti:

— Seis! Seis! Kuulkaa siellä! Seisottakaa! Herra Andrzej kääntyi

ympäri suuttuneena ja hämmästyneenä ja näki muutaman askelen
päässä ratsastajan, joka läheni kovaa vauhtia.

— Kautta Jumalan! Sehän on minun ratsuvääpelini Soroka; jotakin

on tapahtunut! — sanoi herra Andrzej.

Sillävälin oli vääpeli ajanut reen viereen ja pysähdytti hevosensa

niin äkkiä, että se nousi takajaloilleen.

— Herra ratsumestari! — alkoi hän hengästyneenä.

 — Mitä nyt, Soroka?

— Upita palaa… siellä tapellaan!

— Jeesus Maaria! — huudahti Oleńka.

— Ei mitään hätää, Oleńka… Kutka tappelevat?

— Sotilaat ja kaupunkilaiset. Nämä ovat lähettäneet hakemaan

apua Poniewieźista, mutta minä ajoin ilmoittamaan teidän
armollenne. Olen aivan hengästynyt…

Samassa olivat takimmaisetkin reet siinä. Kokosinski, Ranicki,

Kulwiec-Hippocentaurus, Uhlik, Rekuc ja Zend hyppäsivät lumelle ja
ympäröivät keskustelevat.

— Mikä oli syynä? — kysyi Kmicic.

— Kaupunkilaiset eivät suostuneet antamaan ylläpitoa hevosille

eikä miehille, kun ei ollut määräystä; sotilaat rupesivat ottamaan
väkivallalla. Me piiritimme pormestarin ja torille varustuksien suojaan
asettuneet joukot ja sytytimme kaksi taloa tuleen. Nyt siellä on hirveä
hälinä, ja hätäkelloja soitetaan…

Kmicicin silmät alkoivat säihkyä vihaa.

— Meidän täytyy lähteä auttamaan! — huusi Kokosinski.

— Sotaväkeä kurittavat! — ärjäisi Ranicki, jonka kasvoille nousi

punaisia, valkoisia ja mustia täpliä. — Mikä häpeä!

Zend huusi kuin huuhkain, että hevosetkin pelästyivät, ja Rekuc

vikisi nostaen katseensa taivasta kohti:
 — Iskekää, Jumalan nimessä!

— Hiljaa! — huusi Kmicic, niin että metsä kaikui ja lähinnä seisova

Zend huojahti kuin juopunut. — Ei teitä siellä tarvita! Turhia ovat
murhat! Istuutukaa kahteen rekeen, antakaa minulle yksi, ja
ajakaamme Lubicziin. Siellä täytyy teidän odottaa, ehkä lähetän teiltä
apua hakemaan.

— Mitä? — sanoi Ranicki vastustavasti. Mutta herra Andrzej tarttui

hänen niskaansa, ja hänen silmänsä säihkyivät entistä enemmän.

— Ei sanaakaan! — sanoi hän.

Kaikki vaikenivat. Näkyi, että he pelkäsivät häntä, vaikka

tavallisesti elivätkin niin veljellisesti keskenään.

— Oleńka palatkoon Wodoktyyn, — sanoi Kmicic, — tai ajakoon

täti Kulwiecin luo Mitrunyyn. Huvimatkamme päättyi ikävästi. Tiesin,
etteivät ne siellä pysyisi rauhassa… Mutta kyllä ne kohta
rauhoittuvat, kun muutamat menettävät päänsä. Hyvää voimista ja
rauhaa, kohta käyn talossa taas…

Sen sanottuaan hän suuteli Oleńkan kättä, peitti neitosen

sudennahkoihin, istuutui toiseen rekeen ja huusi ajajalle:

— Upitaan!
NELJÄS LUKU.

Kului muutamia päiviä, mutta Kmicic ei palannutkaan. Sensijaan

saapui Wodoktyyn kolme laudalaista aatelismiestä. Yksi näistä oli
Pakosz Gasztowt Pacunelesta, sama, joka piti herra Wolodyjowskia
luonaan vieraana ja joka oli kuuluisa rikkauksistaan ja kuudesta
tyttärestään, joista kolme oli naimisissa kolmella Butrymilla, kukin
sadan hopeataalerin myötäjäisineen, paitsi muuta irtainta. Toinen oli
Kassyan Butrym, Laudan vanhin mies, joka hyvin muisti kuningas
Batoryn, ja kolmas Pakoszin vävy, Jozwa Butrym. Vaikka Jozwa oli
parhaassa miehuuden iässä, ei hän ollut noudattanut yleistä
kutsuntaa, sillä hän oli menettänyt kasakkasodissa toisen jalkansa,
minkätähden hän olikin saanut liikanimen Jalaton. Muuten hän oli
peloittava mies, vahva kuin karhu, älykäs, mutta karkea, tulinen ja
ankarasti ihmisiä arvosteleva. Häntä kunnioitettiin, sillä hän ei voinut
suoda mitään anteeksi itselleen enemmän kuin muillekaan. Erittäin
vaarallinen hän oli juovuspäissään, mikä muuten sattui hänelle
harvoin.

Nämä kolme olivat saapuneet neiti Billewiczin luo. Tämä otti

vieraansa ystävällisesti vastaan, vaikka hän heti arvasikin, että
vieraat olivat tulleet hankkimaan tietoja herra Kmicicistä.