College Accounting 12th Edition Slater

Solutions Manual
Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/college-accounting-12th-edition-slater-solutions-man
ual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

College Accounting 12th Edition Slater Test Bank

https://testbankfan.com/product/college-accounting-12th-edition-
slater-test-bank/

College Accounting A Practical Approach Canadian 12th

Edition Slater Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/college-accounting-a-practical-
approach-canadian-12th-edition-slater-solutions-manual/

College Accounting A Practical Approach Canadian 12th

Edition Slater Test Bank

https://testbankfan.com/product/college-accounting-a-practical-
approach-canadian-12th-edition-slater-test-bank/

College Accounting A Practical Approach 14th Edition

Slater Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/college-accounting-a-practical-
approach-14th-edition-slater-solutions-manual/
College Accounting A Practical Approach 13th Edition
Jeffrey Slater Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/college-accounting-a-practical-
approach-13th-edition-jeffrey-slater-solutions-manual/

College Accounting A Practical Approach 13th Edition

Jeffrey Slater Test Bank

https://testbankfan.com/product/college-accounting-a-practical-
approach-13th-edition-jeffrey-slater-test-bank/

Practical Business Math Procedures 12th Edition Slater

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/practical-business-math-
procedures-12th-edition-slater-solutions-manual/

College Accounting A Career Approach 12th Edition Scott

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/college-accounting-a-career-
approach-12th-edition-scott-solutions-manual/

College Algebra 12th Edition Lial Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/college-algebra-12th-edition-
lial-solutions-manual/
8
The
Employer’s Tax
Responsibilities:
Principles and
Procedures
ANSWERS TO DISCUSS QUESTION AND CRITICAL THINKING/ETHICAL CASE

1. Payroll
tax
FICA-OASDI
= FICA-Medicare } employer matches
employee
expense SUTA
FUTA
2. A calendar year is January 1 to December 31.
3. True. For payroll purposes, January 1 through December 31 is used even if the company has
a fiscal year for its financial statements.
4. Each 13 weeks represent a quarter; much information required by government regulations
requires quarterly reports or updates.
5. The employer is classified as a monthly or semi-weekly depositor depending on how much
the employer has paid in Form 941 taxes during a time period known as the look-back period.
6. Form 8109 is a coupon for tax deposits.
7. Quarterly.
8. Correct. When the amount on line 10 is $2,500 or more, it must match the amount found on
line 15.
9. Bill is entitled to his W-2 within 30 days after his final day of employment with the company.
10. Part 1, Line 1a of form 940 is used to show the state in which payments are made, if only one
state is involved. Part 1, Line lb is used by employers who pay state unemployment tax in
more than one state.

SM-260
 11. Employer "A" does not have to make a FUTA tax deposit until its liability reaches $500.00 or
more in
any calendar quarter. If at the end of the year, the amount owed in FUTA taxes is less than
$500.00
the employer will pay the amount due when it files Form 940.
12. Because employer "B" has a FUTA tax liability in excess of $500.00at this time, it should
make its
FUTA tax deposit no later than one month after the end of the calendar quarter, or by April
30.
13. The employee completes Form W-4 when starting work for a new employer or when his or
her
marital status or claimed allowances change. The employer completes Forms W-2 and W-3
at the end
of the calendar year.
14. Such an entry is required because the amount paid for Workers' Compensation Insurance is
paid in
advance at the beginning of the year and is figured as an estimated amount. This estimate
generally
must be adjusted when the actual liability has been obtained at the end of the year.
15. When Happy takes taxes out of its employee’s pay, it owes these to the federal, state, and
sometimes
local government. The amount due determines when these taxes need to be paid. Not only
does this
money not belong to Happy, Happy can incur penalties and interest by not paving it when it is
due.

SOLUTIONS TO CLASSROOM DEMONSTRATION EXERCISES

SET A
1.
A. Expense Dr.
B. Liability Cr.
C. Liability Cr.
D. Liability Cr.
E. Asset Dr.

2. A. July-Sept. 3rd Quarter 201A

B. Oct.-Dec. 4th Quarter 201A
Jan.-
C. 1st Quarter 201B
March
D. Apr.-June 2nd Quarter 201B

3. The total of all the look-back periods is

$59,200. Thus, Mary is classified as a
semi-weekly depositor.
Her deposits will have to be
made on either Wednesday or Friday.

4. A. Dec. 15
B. on Wednesday of Week 2
C. on Wednesday of Week 2
D. on Wednesday of Week 2
E. Due Friday of the next week

SM-261
 F. Due Friday of the same
week
G. Due Friday of the same
week
5. A. 2, 5
B. 3, 4
C. 2, 5
D. 2, 5
E. 2, 5

SM-262
 SOLUTIONS TO EXERCISES
SET A

8A-1.
CATEGORY DR./CR. STATEMENT FOUND ON
Medical Insurance Payable Liability Cr. Balance Sheet
Wages & Salaries Payable Liability Cr. Balance Sheet
Office Salaries Expense Expense Dr. Income Statement
Market Wages Expense Expense Dr. Income Statement
FICA-OASDI Payable Liability Cr. Balance Sheet
Federal Income Tax Payable Liability Cr. Balance Sheet
State Income Tax Payable Liability Cr. Balance Sheet

8A-2.

Sept. 9 Plant Wages Expense 7 1 4 8 00

Office Salaries Expense 3 1 9 4 00
FICA-OASDI Payable 5 3 8 24
FICA— Medicare Payable 1 2 4 22
Federal Income Tax Payable 2 1 6 8 55
State Income Tax Payable 5 0 2 64
Union Dues Payable 8 9 0 00
Wages and Salaries Payable 6 1 1 8 35
Record Payroll from Payroll Register

8A-3.

Sept. 9 Payroll Tax Expense 7 1 8 26

FICA-OASDI Payable 5 3 8 24
FICA-Medicare Payable 1 2 4 22
SUTA Payable 4 8 60
FUTA Payable 7 20
Record Employees payroll tax

8A-4.

FICA-OASDI Payable 1 0 8 0 00
FICA-Medicare Payable 3 6 0 00
FIT Payable 2 9 2 0 00
Cash 4 3 6 0 00

Since Falls Inc., is a monthly depositor, its deposits will be due 15 days after December
ends.

SM-263
EXERCISES (CONTINUED)

8A-5.
The debit comes from the last column of the distribution table, which shows the account
distribution. FIT, SIT, FICA-OASDI and FICA-Medicare come from the totals of the deductions
columns. The credit to payroll cash comes from the total of the net pay column. The taxed
earnings columns show how many dollars of wages and salaries are subject to tax. The taxable
earnings amounts times the tax rates equal the tax.

8A-6.
The total payroll is $57,293.30. Meghan’s Grocery Store pays $50,000 or more in Form 941
during the IRS look-back period; therefore, it must be classified as a semi-weekly depositor for
201C.

8A-7.
The total payroll is $49,520.68. Meghan’s Grocery Store pays less than $50,000 in Form 941
taxes during the IRS look-back period; therefore, it must be classified as a monthly depositor for
201C.

8-8.
Jul. 3 FICA- OASDI Payable 7 6 0 00
FICA-Medicare Payable 3 8 0 00
FIT Payable 3 0 0 1 00
Cash 4 1 4 1 00

30 SUTA Payable 6 1 0 00
Cash 6 1 0 00

NOTE: No FUTA tax deposit is required.

SM-264
 SOLUTIONS TO EXERCISES
SET B

8B-1.
CATEGORY DR./CR. STATEMENT FOUND ON
Health Insurance Payable Liability Cr. Balance Sheet
Wages & Salaries Payable Liability Cr. Balance Sheet
Office Salaries Expense Expense Dr. Income Statement
Sales Salaries Expense Expense Dr. Income Statement
FICA-OASDI Payable Liability Cr. Balance Sheet
Federal Income Tax Payable Liability Cr. Balance Sheet
State Income Tax Payable Liability Cr. Balance Sheet

8B-2.

Aug. 9 Plant Wages Expense 7 1 2 8 00

Office Salaries Expense 3 1 1 4 00
FICA-OASDI Payable 5 4 6 00
FICA— Medicare Payable 1 0 0 30
Federal Income Tax Payable 2 3 6 2 31
State Income Tax Payable 4 9 4 36
Union Dues Payable 9 2 0 00
Wages and Salaries Payable 5 8 1 9 03
Record Payroll from Payroll Register

8B-3.

Aug. 9 Payroll Tax Expense 7 0 2 10

FICA-OASDI Payable 5 4 6 00
FICA-Medicare Payable 1 0 0 30
SUTA Payable 4 8 60
FUTA Payable 7 20
Record Employees payroll tax

8B-4.

FICA-OASDI Payable 1 0 0 0 00
FICA-Medicare Payable 4 4 0 00
FIT Payable 2 9 4 0 00
Cash 4 3 8 0 00

Since River Inc., is a monthly depositor, its deposits will be due 15 days after March
ends.

SM-265
EXERCISES (CONTINUED)

8B-5.
The debit comes from the last column of the distribution table, which shows the account
distribution. FIT, SIT, FICA-OASDI and FICA-Medicare come from the total of the deductions
columns. The credit to payroll cash comes from the total of the net pay column. The taxed
earnings columns show how many dollars of wages and salaries are subject to tax. The taxable
earnings amounts times the tax rates equal the tax.

8B-6.
The total payroll is $57,295.69. Louise’s Grocery Store pays $50,000 or more in Form 941 during
the IRS look-back period; therefore, it must be classified as a semi-weekly depositor for 201C.

8B-7.
The total payroll is $49,523,72. Louise’s Grocery Store pays less than $50,000 in Form 941
taxes during the IRS look-back period; therefore, it must be classified as a monthly depositor for
201C.

8B-8.
Jul. 3 FICA- OASDI Payable 9 0 0 00
FICA-Medicare Payable 3 6 0 00
FIT Payable 3 0 0 7 00
Cash 4 2 6 7 00

30 SUTA Payable 6 0 6 00
Cash 6 0 6 00

NOTE: No FUTA tax deposit is required.

SM-266
 SOLUTIONS TO A PROBLEMS

PROBLEM 8A-1

(1)

Allowance FICA
&
Employee Marital Status Gross OASDI Medicare Federal Income Tax
Apple Edge S-1 $ 1,058 $ 65.60 $ 15.34 $ 108
Mike Johnson S-0 912 56.54 13.22 108
Nat Lane S-2 1,000 62.00 14.50 80
Derek Poole S-0 1,266 78.49 18.36 162
Dan Tarantino S-2 1,580 97.96 22.91 167
$ 5,816 $ 360.59 $ 84.33 $ 625
Total FICA $444.92

(2)
Employee Gross FUTA SUTA
Apple Edge $ 1,058 $ 8.46 $ 53.96
Mike Johnson 912 7.30 46.51
Nat Lane 1,000 8.00 51.00
Derek Poole 1,266 10.13 64.57
Dan Tarantino 1,580 0.00 0.00
Total $ 33.89 $ 216.04

Apr. 10 Payroll Tax Expense 6 9 4 85

FICA-OASDI Payable 3 6 0 59
FICA-Medicare Payable 8 4 33
SUTA Tax Payable 2 1 6 04
FUTA Tax Payable 3 3 89
Record Employer's Payroll Tax

SM-267
PROBLEM 8A-2
Jan. 31 Payroll Tax Expense 1 2 6 6 43
FICA-Medicare Payable 1 2 9 78
FICA-OASDI Payable 5 5 4 90
FUTA Tax Payable 7 1 60
SUTA Tax Payable 5 1 0 15
Record Employer's Payroll Tax

Feb. 28 Payroll Tax Expense 1 2 7 6 72

FICA-Medicare Payable 1 3 4 56
FICA-OASDI Payable 5 7 5 36
FUTA Tax Payable 6 9 76
SUTA Tax Payable 4 9 7 04
Record Employer's Payroll Tax

Mar. 31 Payroll Tax Expense 8 2 1 59

FICA-Medicare Payable 1 2 5 79
FICA-OASDI Payable 5 3 7 85
FUTA Tax Payable 1 9 44
SUTA Tax Payable 1 3 8 51
Record Employer's Payroll Tax

SM-268
PROBLEM 8A-2 (CONTINUED)

Feb. 15 FICA-OASDI Payable 1 1 0 9 80

FICA-Medicare Payable 2 5 9 56
FIT Payable 1 1 1 7 00
Cash 2 4 8 6 36
Deposit Form 941 Taxes

Mar. 15 FICA-OASDI Payable 1 1 5 0 72

FICA-Medicare Payable 2 6 9 13
FIT Payable 1 0 4 7 00
Cash 2 4 6 6 85
Deposit Form 941 Taxes

Mar. 30 SUTA Tax Payable 1 1 4 5 70

Cash 1 1 4 5 70
Deposit of SUTA tax

Apr. 15 FICA-OASDI Payable 1 0 7 5 70

FICA-Medicare Payable 2 5 1 59
FIT Payable 1 6 9 3 00
Cash 3 0 2 0 29
Deposit Form 941 Taxes

SM-269
PROBLEM 8A-3

SM-270
PROBLEM 8A-3 (CONCLUDED)

SM-271
PROBLEM 8A-4

Oct. 31 Payroll Tax Expense 7 7 5 71

FICA-OASDI Payable 6 2 8 68
FICA-Medicare Payable 1 4 7 03
Record employer's payroll tax

Nov. 30 Payroll Tax Expense 8 0 7 84

FICA-OASDI Payable 6 5 4 72
FICA-Medicare Payable 1 5 3 12
Record employer's payroll tax

Dec. 31 Payroll Tax Expense 8 8 0 07

FICA-OASDI Payable 6 9 9 98
FICA-Medicare Payable 1 8 0 09
Record employer's payroll tax

Nov. 15 FICA-OASDI Payable 1 2 5 7 36

FICA-Medicare Payable 2 9 4 06
FIT Payable 1 4 8 9 00
Cash 3 0 4 0 42
Deposit Form 941 Taxes

SM-272
PROBLEM 8A-4 (CONTINUED)

Dec. 15 FICA-OASDI Payable 1 3 0 9 44

FICA-Medicare Payable 3 0 6 24
FIT Payable 1 6 1 5 00
Cash 3 2 3 0 68
Deposit Form 941 Taxes

Jan. 15 FICA-OASDI Payable 1 3 9 9 96

FICA-Medicare Payable 3 6 0 18
FIT Payable 2 0 5 5 00
Cash 3 8 1 5 14
Deposit Form 941 Taxes

SM-273
PROBLEM 8A-4 (CONTINUED)

SM-274
PROBLEM 8A-4 (CONCLUDED)

SM-275
PROBLEM 8A-5

SM-276
SM-277
 SOLUTIONS TO B PROBLEMS

PROBLEM 8B-1

(1)

Allowance FICA
&
Employee Marital Status Gross OASDI Medicare Federal Income Tax
Bill Apple S-1 $ 1,042 $ 64.60 $ 15.11 $ 108
Homer Gomez S-0 902 55.92 13.08 108
William New S-2 1,012 62.74 14.67 80
John Taft S-0 1,278 79.24 18.53 162
Dan Tarantino S-2 1,580 97.96 22.91 167
$ 5,814 $360.46 $ 84.30 $ 625
Total FICA $444.76

(2)

Employee Gross FUTA SUTA

Bill Apple $ 1,042 $ 8.34 $ 53.14
Homer Gomez 902 7.22 46.00
William New 1,012 8.10 51.61
John Taft 1,278 10.22 65.18
Dan Tarantino 1,580 0.00 0.00
Total $ 33.88 $ 215.93

Apr. 10 Payroll Tax Expense 6 9 4 57

FICA-OASDI Payable 3 6 0 46
FICA-Medicare Payable 8 4 30
SUTA Tax Payable 2 1 5 93
FUTA Tax Payable 3 3 88
Record Employer's Payroll Tax

SM-278
PROBLEM 8B-2

Jan. 31 Payroll Tax Expense 1 2 7 0 67

FICA-Medicare Payable 1 3 0 21
FICA-OASDI Payable 5 5 6 76
FUTA Tax Payable 7 1 84
SUTA Tax Payable 5 1 1 86
Record Employer's Payroll Taxes

Feb. 28 Payroll Tax Expense 1 2 7 6 53

FICA-Medicare Payable 1 3 5 14
FICA-OASDI Payable 5 7 7 84
FUTA Tax Payable 6 9 36
SUTA Tax Payable 4 9 4 19
Record employer's payroll taxes

Mar. 31 Payroll Tax Expense 8 3 8 69

FICA-Medicare Payable 1 2 6 86
FICA-OASDI Payable 5 4 2 50
FUTA Tax Payable 2 0 84
SUTA Tax Payable 1 4 8 49
Record employer's payroll taxes

SM-279
PROBLEM 8B-2 (CONTINUED)

Feb. 15 FICA-OASDI Payable 1 1 1 3 52

FICA-Medicare Payable 2 6 0 43
FIT Payable 1 1 2 7 00
Cash 2 5 0 0 95
Deposit Form 941 Taxes For Feb. 15:

Mar. 15 FICA-OASDI Payable 1 1 5 5 68

FICA-Medicare Payable 2 7 0 29
FIT Payable 1 0 4 1 00
Cash 2 4 6 6 97
Deposit Form 941 Taxes For March 15:

Mar. 30 SUTA Payable 1 1 5 4 54

Cash 1 1 5 4 54
Deposit of SUTA tax

Apr. 15 FICA-OASDI Payable 1 0 8 5 00

FICA-Medicare Payable 2 5 3 76
FIT Payable 1 6 9 3 00
Cash 3 0 3 1 76
Deposit Form 941 Taxes For April 15:

SM-280
PROBLEM 8B-3

SM-281
PROBLEM 8B-3 (CONTINUED)

SM-282
PROBLEM 8B-4

Oct. 31 Payroll Tax Expense 7 9 4 07

FICA- OASDI Payable 6 4 3 56
FICA-Medicare Payable 1 5 0 51
Record employer's payroll tax

Nov. 30 Payroll Tax Expense 8 1 1 67

FICA-OASDI Payable 6 5 7 82
FICA-Medicare Payable 1 5 3 85
Record employer's payroll tax

Dec. 31 Payroll Tax Expense 8 1 4 72

FICA- OASDI Payable 6 3 5 50
FICA-Medicare Payable 3
1 7 9 22
Record employer's payroll tax

Nov 15 FICA-OASDI Payable 1 2 8 7 12

FICA-Medicare Payable 3 0 1 02
FIT Payable 1 4 9 4 00
Cash 3 0 8 2 14
Deposit Form 941 Taxes

Dec. 15 FICA-OASDI Payable 1 3 1 5 64

FICA-Medicare Payable 3 0 7 70
FIT Payable 1 6 2 2 00
Cash 3 2 4 5 34
Deposit Form 941 Taxes

Jan. 15 FICA-OASDI Payable 1 2 7 1 00

FICA-Medicare Payable 3 5 8 44
FIT Payable 2 0 5 5 00
Cash 3 6 8 4 44
Deposit Form 941 Taxes

SM-283
PROBLEM 8B-4 (CONTINUED)

SM-284
PROBLEM 8B-5 (CONCLUDED)

SM-285
PROBLEM 8B-5

SM-286
PROBLEM 8B-5 (CONCLUDED)

SM-287
READING THE ANNUAL REPORT—2010 KELLOGG’S ANNUAL REPORT

In note 9, how much did Kellogg’s increase spending for Post-Retirement Benefit Expenses from
2009 to 2010?

$36 2010
-27 2009
$ 9 million increase

SM-288
CONTINUING PROBLEM-ON THE JOB: SANCHEZ COMPUTER CENTER
Sanchez Computer Payroll Register

CURRENT Current
Allowance
Employee and Previous EARNINGS Earnings
Date 201X Name Mariral Status Earnings Regular Overtime Gross YTD

Dec 7 L. Kumm S4 - 380.00 380.00 380.00

A. Hall M3 - 400.00 30.00 430.00 430.00

780.00 30.00 780.00 780.00

Dec 14 L. Kumm S1 380.00 250.00 250.00 630.00

A. Hall M1 430.00 360.00 360.00 790.00

810.00 610.00 610.00 1,420.00

Dec 21 L. Kumm Dec 630.00 260.00 260.00 890.00

A. Hall M1 790.00 350.00 350.00 1,140.00

1,420.00 610.00 610.00 2,030.00

Sanchez Computer Payroll Register

Deductions
Employee Taxable Earnings FICA
Date Un
201X Name FUTA/SUTA OASDI FIT SIT OASDI Medicare Du

Dec 7 L. Kumm 380.00 380.00 7.60 23.56 5.51

A. Hall 430.00 430.00 8.60 26.66 6.24

810.00 810.00 16.20 50.22 11.75

- - 0.00

Dec 14 L. Kumm 630.00 630.00 5.00 15.50 3.63

A. Hall 790.00 790.00 7.20 22.32 5.22

1,420.00 1,420.00 12.20 37.82 8.85

- - 0.00

Dec 21 L. Kumm 890.00 890.00 5.20 16.12 3.77

A. Hall 1,140.00 1,140.00 7.00 21.70 5.08

2,030.00 2,030.00 12.20 37.82 8.85

SM-289
 SANCHEZ COMPUTER CENTER
GENERAL JOURNAL

PAGE 5

Date Account Titles and Description PR Dr. Cr.

Nov. 7 Wage Expense 5110 8 1 0 00
FICA-OASDI Payable 2020 5 0 22
FICA-Medicare Payable 2030 1 1 75
State Income Tax Payable 2050 1 6 20
Wages Payable 2010 7 3 1 83

7 Wages Payable 2010 7 3 1 83

Cash 1000 7 3 1 83

14 Wage Expense 5110 6 1 0 00

FICA-OASDI Payable 2020 3 7 82
FICA-Medicare Payable 2030 8 85
State Income Tax Payable 2050 1 2 20
Wages Payable 2010 5 5 1 13

14 Wages Payable 2010 5 5 1 13

Cash 1000 5 5 1 13

21 Wage Expense 5110 6 1 0 00

FICA-OASDI Payable 2020 3 7 82
FICA-Medicare Payable 2030 8 85
State Income Tax Payable 2050 1 2 20
Wages Payable 2010 5 5 1 13

21 Wages Payable 2010 5 5 1 13

Cash 1000 5 5 1 13

SM-290
SOLUTION TO CONTINUING PROBLEM

SANCHEZ COMPUTER CENTER

GENERAL JOURNAL
PAGE 6

Date Account Titles and Description PR Dr. Cr.

Dec. 31 Payroll Tax Expense 2 2 6 35
FICA—OASDI payable 1 2 5 86
FICA—Medicare payable 2 9 44
SUTA Tax payable 5 4 81
FUTA Tax payable 1 6 24

Dec. 31 FICA-OASDI payable 2 5 1 72

FICA-Medicare payable 5 8 89
Cash 3 1 0 61

Dec. 31 FUTA Tax payable 1 6 24

SUTA Tax payable 5 4 81
Cash 7 1 05

Dec. 31 SIT payable 4 0 60

Cash 4 0 60

SM-291
CONTINUING PROBLEM (CONTINUED)

SM-292
CONTINUING PROBLEM (CONTINUED) X

SM-293
CONTINUING PROBLEM (CONTINUED)

SM-294
CONTINUING PROBLEM (CONTINUED)

SM-295
CONTINUING PROBLEM (CONTINUED)

SM-296
CONTINUING PROBLEM (CONCLUDED)

SM-297
Another random document with
no related content on Scribd:
ruohoiset ahteet olivat karjan mieluisia kesälaitumia. Sinne vietiin
karja kaikista kirkonkylän taloista kultaisen kesän ajaksi, jota ei
kestänyt kuin vajaat kolme kuukautta, mutta se olikin sitä ihanampaa
valon ja riemun aikaa.

Kevätkylvöt oli jo toimitettu, ja jyrkimpäin päiväpaisteisten peltojen

sileäksi pölkytyltä pinnalta pilkisti jo hentona ujo ohran oras.
Kevättulva oli laskenut, valtaväylä virtaili entisessä uomassaan,
kaukaisen Lapin kirkkaita kirsivesiä meren suulle kuljetellen.

Erkin päivänä oli ollut kylmä. Paksun pilven takana pysyi aurinko,
ja pohjoinen puhalsi purevasti. Tuntui kuin Lapin taivas vielä
viimeisiä talven vihoja karistelisi pois kylmiltä kulmiltaan ja kuin
erämaa huokuisi viimeisiä routia kevenevästä rinnastaan. Mutta
Urpo tulikin »paita päällä», ja yhteen sanaan loppuivat Lapilta voimat
ja kiveliön povi sykki lämpimästi.

Urvon aamuna helisivät lehmäin kellot jokaisen kirkonkylän talon

pihalla.

Karjaa laskettiin laitumelle.

*****

Martti ja Anna olivat varustautuneet saattamaan lehmiä

kesäkartanolle. Sinne vei kärrytie keskikylältä yli kyläharjun, jänkkien
rantoja pitkin ja vaarojen häntäin yli, kierrellen leviä, maisia maita
hakien. Mutta lehmät laskettiin suoraan vainioaidan takaa metsään,
josta vanhat karjan polut johtivat Airijyppyrän rinteelle.

Karjakko kulki edellä, lehmiä nimeltään huutaen, Martti ja Anna

seurasivat perässä, Martilla kontti selässä ja keppi kädessä, Annalla
nyytti ja keppi kädessä. Hyppien ja teutaroiden juoksi karja tuttavan
äänen perässä. Kellot kalkkuivat, että metsä raikui, ja suuri, juureva
sonni mylvi vapautensa kunniaksi.

Pian loittoni karja kyläharjun kuusikkoon, ja kellojen kalkatukset

haihtuivat vaaroille ja metsiin. Pitkin hietaisia polkuja, jotka nousivat
loivimpia rinteitä kyläharjulle, seurasi karja kutsujaansa, ja Martti ja
Anna menivät juoksujalkaa perässä. Karjapolut johtivat yli harjun
loitompaa Haltiain kiveä ja Jäkälärovan torppaa. Mutta kun harjun
laelle nousivat, näkyi kivestä hitunen nurkkaa ja pirtistä vähän
harmajaa malkokattoa.

»Milloin kerrot sen tarinan Haltiain kivestä?» kysyi Martti.

»Nyt kun palaamme», lupasi Anna.

He olivat puolijuoksua seuranneet lehmiä, ja molemmat olivat

hengästyksissään, kun harjun laelle pääsivät. Annan posket
punoittivat, ja silmistä loisti lapsellinen ilo. Hän oli niin kovin sievä
keveässä kesäpuvussaan ja valkoisessa huivissaan, joka vähä väliä
pyrki niskaan valumaan. Martti katseli häntä ihastuneesti, kun he
hetkeksi seisahtuivat huoahtamaan. Karjan kellot kuuluivat jo toiselta
puolen harjun, ja Kontiovaaran suuri puuton laki välkkyi
päiväpaisteessa.

Nyt tuntuu niin hauskalta kuin ennenkin, kun veimme lehmiä

tänne», sanoi Anna, ja koko hänen olennostaan säteili ilo ja valui
kuin kirkas virta suoraan Martin sydämeen.

»Onko sinusta niin hauskaa kuin ennen?» kysyi Anna sitten,

kävellen edellä harjun takaa rinnettä alas.
 Mutta kun Martti ei heti vastannut, kääntyi hän katsomaan…

»On kyllä niin hauskaa kuin ennenkin», ehätti Martti sitten

vastaamaan.

Hän näki Annan sievän varren notkeana pujahtelevan mutkaista

polkua pitkin ja puiden oksain alla kumartuvan. Jalka nousi keveästi,
nilkka sujui kauniisti, ja vaalea, vankka palmikko heilahteli virkusti.

Kun ehtivät harjun alle, josta polut maanrantaa pitkin lähtivät

kiertämään Airijyppyrään päin, sanoi Anna, kävelyään
hidastuttamatta:

Kun sinun ystäväsi saapuu Pohjolaan, niin tänne hänetkin

viemme… ehkä hänkin rakastaa kiveliötä ja kesäisiä öitä…»

Martti säpsähti. Anna ei ollut siihen asiaan kertaakaan viitannut. Ja

nyt suoraan puhui niinkuin olisi jo monesti ennen samasta asiasta
puhe ollut! Hän ei ehtinyt mitään vastaamaan ennenkun Anna taas
sanoi:

»Sinä ikävöit ystävääsi nyt… Mutta kun hän tulee, onkin ilosi sitä
suurempi…»

Anna riensi edellä niin nopeaan, että Martin oli kiire pysytellä
perässä.

Mutta Annan puheisiin ei hän vastannut mitään ja jäi tahallaan

vähän jälkeen.

Anna jäi häntä odottamaan kivelle polun viereen.

 »Väsyttääkö?» kysyi hän naurusuin. Hänen hampaansa välkkyivät
kuin helmet, punaisten huulten alta.

»Ei toki, vaikka sinähän riennät kuin varjo», sanoi Martti hikeä
pyyhkien ja kontin kannikkeita nostellen.

Mutta nyt hän taas muisti, että Ellin hampaat olivat paikatut ja
huulet vaaleammat.

He jatkoivat matkaa.

»Miten onkaan runosi laita? Lupasit minulle sen lukea!» huomautti

Martti, kun he lähtivät liikkeelle.

»Se on huono», virkkoi Anna. »Mutta ihanaa olisi osata runoilla…

Jospa saattaisi kertoa kaikki, mitä sydän tuntee kesäyönä… tai
hitusenkaan niin, että sen muutkin ymmärtäisivät… Kuinka
onnellinen olet sinä, joka voit kankaalle kiinnittää niin ihanan
maiseman…»

»Oletko nähnyt tauluani?»

»Olen. Kun sitä katselee, tuntuu aivan kuin seisoisi Kontiovaaran

laella kevätaamuna, kun valkoiset hanget vielä peittävät erämaan…
Mutta vielä ihanampi olisi kesäyö, joka valaisisi jyrkkätörmäistä
maisemaa… Viime kesänä jo sellaista ajattelin… Oletko sinä
koskaan sitä ajatellut…»

Anna kääntyi nyt katsomaan Marttia suoraan silmiin.

»Olen paljonkin ajatellut… nyt viime aikoina varsinkin… Ja kerran

vielä koetankin…»
 He saapuivat jyrkälle hietaiselle ahteelle, josta näki kauas
Kontiovaaralle ja sen eteläiselle rinteelle; sieltä jo kesämajoilta nousi
savu. Lehmäin kellot kalkkasivat notkossa ahteen ja Airijyppyrän
välillä. Pappilan kesäkartanosta näkyi jo pienen pirtin eteläinen seinä
ja maitokellarin pääty.

Annallekin oli tullut väri. Huivi oli valunut kokonaan niskaan, ja

hiukset olivat käpristyneet ohimoilta ja otsalta.

»Jopahan tulit palaviisi sinäkin», sanoi Martti.

Hänelle tuli ääretön halu koskettaa kädellään Annan hiuksia ja

silittää niitä.

»Muistatko, kun kerran eksyimme tänne, palatessamme

kesäkartanolta?» kysyi Anna. »Itkimme molemmin, mutta lopulta
osasimme kärrytielle.»

Martti muisti sen vallan hyvin.

»Sinä olit silloin noin pieni!» sanoi hän ja samalla laski kätensä
Annan hiuksille. Ne tuntuivat pehmeiltä kuin silkki.

»Joko lähdemme?» kysyi Anna, mutta hän ei katsonut Marttia

silmiin.

»Kohtahan olemmekin perillä», vastasi Martti, sydämen sykkiessä

rajusti.

Anna riensi edellä niin nopeaan, ettei Martti nähnyt häntä kuin
vilahdukselta puiden välitse. Hänen ajatuksensa olivat kuin sekaisin,
ja sydän sykki rajusti. Ellin viime kirje poltti hänen povitaskussaan
kuin tuli, ja samalla muistui mieleen unikin…
 Anna oli jo ehtinyt kesäkartanolle. Lehmät laskettiin vainiolle nyt
ensi päivänä, sillä niin oli ollut ikivanha tapa, ja karjakko kävi niille
evästä valmistamaan navettaan, joka oli melkein pirtin vieressä.
Anna oli avannut pirtin oven sepposen selälleen ja oli tulta takkaan
sytyttämässä, kun Martti saapui konttia kantaen.

Hauskalta ja kodikkaalta tuntui tämä pienoinen maja täällä kiveliön

keskellä. Yksin oli täällä talo ollut paksun lumen peitossa, mutta nyt
yhtäkkiä ilmestyi elämää ja liikettä. Päivä paistoi kirkkaasti, karjan
kellot kilkattivat, käet kukkuivat, ja pienet laululinnut ilmestyivät pihan
puihin…

»Kuinka täällä on suloista ja rauhallista», sanoi Martti, ottaen

kontin hartioiltaan ja avonaisesta ovesta katsellen ulos. Siihen näkyi
korkean Kontiovaaran laki ja muita kesäkartanoita laajojen harjujen
metsiköistä.

»Niin… täällä on niin hauskaa… olisin koko kesän täällä, jos

joutaisin… Viime kesänä olin täällä kokonaisen viikon enkä nukkunut
yhtenäkään yönä… päivillä vähäisen… Sattuivatkin niin äärettömän
kauniit yöt… valoisat ja lämpimät… niinkuin nytkin… Mutta silloin oli
jo kesäkuu alussa… nyt on vasta Urvon päivä…»

Anna puhui iloisella äänellä, ja minkä vuoksi olikin häneen nyt tällä
retkellä tullut entinen iloisuus, jota ei pitkään aikaan ollut tuntenut!

Hän toimitti kahvipannun tulelle, siistisi pöydän, aukoi ikkunat ja

hommaili minkä mitäkin.

Rengit olivat tulleet kärrytietä hevosilla, matkassaan tuoden

kaikenlaisia tarpeita kesää varten, ja ryhtyivät töihinsä: kauran
kylvöön vihantarehuksi karjalle kesäksi.
 Martti läksi ulos ympäristöä katselemaan.

Kolmeen kesään ei hän ollut täällä käynyt, mutta usein oli

muistanut tätä rauhallista paikkaa, kun kulki suurkaupungin vilinässä.
Täällä oli kuin linnoituksen sisällä, suurien vaarojen ympäröimänä.
Tänne eivät mitkään viestit maailmalta tunkeutuneet eikä muu
maailma täältä mitään kuullut.

Hän istahti vanhan petäjän alle, joka oli keskelle pihaa jätetty
käelle kukkumapuuksi. Suuri, siintävä kiveliö oli siinä hänen
edessään rannattoman laajana, vasta puhjenneessa tehdessään
riemuiten. Käet kukkuivat, linnut lauloivat. Karjakko asteli kiuluineen
navetan ja lähteen väliä, muutamat lehmistä olivat panneet maata
märehtimään, toiset puskivat leikillään toisiaan, mutta vasikat
ynisivät juomaansa karjakon luo pyrkien. Alempana notkossa, jossa
oli muutamia peltosarkoja, olivat rengit sytyttäneet nuotion, siinä
polttaen syksyllä kuokitusta sarasta risuja ja kantoja.

Martin silmä, joka aina haki kaunista ja alkuperäistä, havaitsi

edessään viehättävän idyllisen kuvan. Ja hänen mieleensä tuli uusi
ajatus ja salainen toivo. Hänen mielensä lämpeni, ja näin hän
haaveksi:

Tänne hän kultaisen kesän ajaksi muuttaa, erämaan hiljaisessa

huminassa taidettaan jatkamaan… Anna on kumppanina… Syksyllä
vasta, kun lehdet kellastuvat, he muuttavat Kirkonkylään… Kun hän
lankeaa epätoivoon työn menestymisestä, silloin Anna laskee
pehmeän käsivartensa hänen kaulaansa, puhuu toiveista ja innostaa
ja terästää lannistunutta mieltä…

Kesäyö!
 Siitä tulee hienon hieno taulu, jossa yön kirkkaus valaisee joen ja
metsät ja kaukaisten vaarojen harmaat huiput…

Eikä hän enää koskaan halua pois Pohjolasta, ei takaisin

riettaaseen maailmaan, jonka jo tuntee. Täällä elämänsä elää, loihtii
maailman nähtäväksi unhoitetun, kylmän maan kauneuksia…
yhdessä Annan kanssa…

Mutta kesken onnellisia haaveitaan hän muisti Elliä ja untaan, ja

hänen tuli niin paha olla, että täytyi nousta ylös. Ja nyt hän tunsi
itsensä onnettomaksi. Sillä hän oli aivan varma, ettei hän Elliä
rakastanut. Ei ollut koskaan rakastanutkaan. Eivät hänen tunteensa
Elliä kohtaan olleet koskaan olleetkaan niin puhtaita ja niin hyviä
kuin…

Rakastiko hän Annaa?

Hän tunsi sen niin selvästi, ettei siitä voinut olla epäilemistä. Joka
päivä oli hän tullut likemmäksi Annaa, joka päivä saanut yhä
syvemmälle kurkistaa Annan sydämeen…

Kuta enemmän hän Annassa hyvää löysi, sitä etemmäksi hän

loittoni Ellistä ja sitä enemmän hän kärsi. Hän kyllä tunsi, että hänen
olisi pitänyt jotakin tehdä päästäkseen taas rauhaan ja vapauteen,
mutta ei hän ollut mitään yrittänyt…

Onnettomana heikkona hetkenä oli hän Ellille rakkautensa

tunnustanut!

Ellin kirje poltti taskussa, ja hän näki Annan virkkuna, notkeana ja

avopäin lakaisevan pirtin edustalta puista varisseita syyslehtiä.

Kuinka ihmeen suloiselta Anna näytti!

 Martti pani nyt merkille, ettei hän ollut koskaan nähnyt niin siroa,
niin hentoa ja notkeaa vartta… ei noin kauniita, tuuheita,
kullankellertäviä hiuksia…

Hän läksi kävelemään renkien luo saroille, josta miellyttävän

savun haju risuläjistä hitaasti ja melkein maata myöten hajaantui
pitkin vainiota.

»Elä mene kauas, Martti! Kahvi on pian valmis! Saatte pian kaikki
tulla kahvin juontiin», huusi Anna Martille.

Martti kääntyi katsomaan ja näki Annan seisovan luuta kädessä

pirtin ovella.

— Siitä tulisi kaunis taulu! — ajatteli hän.

Mutta päästessään nuotion viereen hän paiskasi Ellin kirjeen

hiiltyvien risujen sekaan ja tunsi helpotusta rinnassaan.

Silloin he kuulivat Annan huutavan ja näkivät huiskivan huivillaan,

ja he läksivät kolmisin nousemaan loivaa vastaletta pirtille.
Navetasta tuli karjakkokin miehiin liittyen, ja niin kävivät pirttiin.

Anna oli jo ehtinyt pirttiäkin siistitä, kattanut kahvipöydän ja

matkassaan tuomansa vehnäset asettanut kasaan. Oli ripotellut
katajahavuja lattialle ja tuonut nurkkiin pienet koivut, joiden nuorista
lehdistä tuoksui varhaisen kesän lemu.

Niin oli ollut aina pappilan kesäkartanolle karjaa tuotaessa tapana,

että ensi päivänä kaikille vehnäkahvit annettiin, olipa väkeä
enemmän tai vähemmän.
 Rengit, ikäihmisiä kumpainenkin samoin kuin karjakko, alkoivat
siinä entisiä aikoja muistella. Mutta eivät muistaneet kuin kaksi
kertaa ennen Urpona lehmiä Airijyppyrään tuoduksi.

»Vaan muistaa välisti Jumala tätä Pohjan perääkin», jutteli

vanhempi mies. »Lähettää joskus kesänsä varkainkin, niinkuin
nytkin; vaan muistan minä kesiä, jolloin vasta juhannusviikolla
päästiin kylvön tekoon ja hädin saivat elukat ravintonsa metsiltä…
Ne ovat raskaita rangaistuksia sellaiset kesät tämän perän ihmisille,
eivätkä sinä kesänä muualla viljat hallalta säilyneetkään kuin
pappilan niemessä ja muutamissa kirkonkylän taloissa…»

»Pappilan niemellä ja kirkonkylällä ovatkin omat haltiansa, joita

ajavat hallan ha'an taakse», tiesi karjakko.

Anna ja Martti vaihtoivat silmäyksiä.

»Mutta eipä tiedä Kaisa, missä ne hyvät haltiat vieläkin asuvat!»

sanoi
Anna.

»En tuota muista, ja lienenkö sen enempää kuullutkaan, vaan

Jäkälärovan
Erkki, äijävaarisi, kuuluu muistavan ja tietävän.»

»Tiedän minäkin nyt», ilmoitti Anna.

»Tiennet hyvinkin. — Vaan laskehan nyt lisää kahvia… Minun

pitää lähteä lehmät kytkemään», arveli Kaisa, kävellen kuppineen
takan luokse.

Ja kun oli kahvit juotu, poistuivat kukin toimiinsa. Martti aikoi

mennä katselemaan mäenlakiharjulle entisiä linnunpyyntipaikkoja, ja
Anna jäi hommaamaan pirttiin.

8.

Loistava ilta tuli, valoisa ja lämmin.

Siintävänä, nuoren lehden peitossa, uinahti kiveliö, välkkyvien

valojen sitä suudellessa. Kaiku kierteli salojen halki, ja vaarojen
huiput kimaltelivat. Aukeat jänkätkin paistoivat vihannilta, ja
erämaassa sykki nuori elämä.

Samoja polkuja, joita olivat tulleetkin, menivät Martti ja Anna

takaisin. Anna kulki taas edellä, Martti perässä. Metsässä vallitsi
suuri rauha, sanaton ilo, joka kuiski jokaisesta puusta, välkkyi
jokaisen vaaran huipulta ja sykki erämaan riemuitsevasta
sydämestä.

Ilta kului ja alkoi yö, vaikka kumpikaan ei sitä huomannut. Eikä

kukaan tiedäkään, koska yö alkaa, sillä päivä ei käy mailleen, linnun
laulu ei lakkaa. Ainoastaan taivaan valot muuttuvat pehmeämmiksi ja
ikäänkuin uneksi, joka hienoudellaan peittää taivaan ja maan ja
kietoo läpinäkyvään harsoon.

He seisahtuivat siihen, josta sopi kesäkartano näkymään. Sieltä

nousi paksu savu, kohoten puiden latvoja korkeammalle. Rengit
siellä polttivat rankoja.

He katsoivat ääneti sinne päin, josta olivat tulleet. Martti katsahti

Annaan, ja heistä tuntui kuin olisivat molemmin ajatelleet samaa
asiaa:
Sinne jäit, onnen ja lemmen salainen lymypaikka!

Annan kasvot olivat kuin hienostuneet. Posket eivät punoittaneet,

— mutta silmissä väreili sielun sisin ajatus, ja koko hänen
olemuksensa oli kuin kietoutunut yön pehmeään varjoon, niinkuin
maa ja taivas heidän ympärillään. Martin tapasi villi riemu. Hän aikoi
tarttua Annaan, sanoa kaikki, tunnustaa rakkautensa, joka kasvoi ja
paisui joka hetki. Mutta Annasta virtasi jotakin pyhää, kirkastettua
surua, joka kaunisti, mutta ei kärsinyt käsin koskea.

»Joko lähdemme?» sanoi Martti melkein soinnuttomalla äänellä.

Hänestä tuntui kuin häntä pyörryttäisi, ja tuska vihloi rinnassa.

Rakastiko Anna häntä, mutta tuon toisen takia ei uskaltanut sitä

ilmaista? ajatteli hän, eikä hän huomannut, että hän taas jäi jälkeen
Annasta.

Anna mietti:

— Hän muistaa morsiantaan, toivoo, että hän olisi nyt täällä…

tänä ihmeellisenä yönä… Minä olen nyt onnellinen… tämä on
elämäni onnellisin yö… Hän ei aavista, että häntä aina olen
rakastanut ja rakastan aina ja iäti ja hänen onnensa vuoksi kärsin
kaikki… kaikki!… Anna, Jumala, hänen tulla onnelliseksi!

Anna sai kuin uusia voimia, ja vaikka hän äsken tunsi, kuinka
likellä hänen sydämensä sykki toisen sydäntä ja että hänen
voimansa loppuisivat, sai hän vielä viime hetkellä voimia, ettei
tarttunut Marttia kaulaan. Nyt hän tunsi tyyntyneensä ja jäi Marttia
vartomaan.
 »Menemmekö Haltiain kiven kautta?» kysyi hän, kun Martti hänet
saavutti.

»Niin menemme! — — — Katsos, minkälainen yö! Voi kiveliötä,

voi taivaan kirkkautta!»

Anna oli taas iloinen. Äskeinen kalpeus oli kadonnut poskilta, ja

hänestä virtasi iloa Marttiinkin.

Kun ehtivät kyläharjun laelle, saattoi olla jo puolessa yö. He

nousivat korkeimman huipun nokkaan, josta näköala oli avarin.

Sieltä näki joen ja pappilan kirkon ja tapulin mustat katot ja siellä

täällä viiruja kylän taloista.

Siihen istahtivat ja ympärilleen katselivat.

Näkivät koskea alas tulla vilistävän tukkilauttoja ja suvannolla

hitaasti kulkevan. Koko lännenpuolinen kukkulainen kiveliö oli kuin
hienon usvan peittämä, mutta pohjoinen taivaankansi oli kirkas,
tietäen auringon nousua. Muu ympäristö oli yön ihmeverhoon
kietoutunut ja taikavaloon uponnut.

He istuivat vierekkäin. Joen rannalta välkkyi kapea viiru, kirkkaan

päivän nouseva säde, joka oli päässyt pujahtamaan jostakin vuorien
välitse ennenkuin päivä kerkisi korkeammalle. Alempaa harjun
rinteeltä häämöitti Haltiain kivestä palanen sammalpintaa, mutta
Jäkälärovan pirtistä ei näkynyt mitään. Viiritanko, jonka latvassa oli
pienoinen hauenpään muotoinen rautainen lippa, piipatti harmaana
kuusien latvain yli.

»Tässä istuin viime kesänäkin, kun palasin kesäkartanolta», sanoi

Anna.
 »Muistitko silloin minua?»

Martin ääni pyrki väräjämään.

»Muistin minä ja ajattelin, että kun kerran vielä tänne saapuisi, niin
sanoisin: kuvaa kesäyötä… Pohjolan kirkasta kesäyötä, jonka vertaa
ei luonnossa ole… se on iankaikkinen ilo keskellä maan katoavaa
kevättä… Nyt sen sanoin…»

Annan kasvot loistivat.

»Kuka sinut opetti rakastamaan tätä kummallista luontoa, tätä

selittämätöntä valoa… Minä luulin, ettei kukaan tätä luontoa
ymmärtäisi…»

»Luonto itse ja oman mieleni ikävä…»

Anna nousi ylös lähteäkseen.

»Istumme hetkisen vielä!» pyysi Martti.

»Menemme Haltiain kivelle ja sytytämme sääskensavun entiseen

kuoppaan!» ehdotti Anna.

He riensivät juosten alas rinnettä Haltiain kivelle päin ja kokosivat

risuja syliinsä. Yhtäkkiä tuli heille molemmille niin hauska, että he
nauroivat kuivia oksia kerätessään.

*****

He sytyttivät sääskentulen samaan paikkaan, jossa ennen lapsina

leikkiessään tulta pitivät, ja se alkoi tupruta paksua savua, joka
hitaasti eteni pohjoiseen päin.
 »Aurinko nousee jo… katso, kuinka kotisuvanto jo välkkyy sen
paisteessa…»

»Kerro nyt se tarina tästä kivestä», pyysi Martti. »Koko kylä

nukkuu, Jäkälärovassa nukutaan, pappilassa ja joka talossa… Mikä
ihmeellinen yö!»

He istuivat vierekkäin kivelle.

»Minä kerron nyt», lupasi Anna.

Annan käsi oli polvella, melkein Martin käden vieressä.

»Saanko pitää kättäsi omassani niin kauan kuin kerrot?» pyysi

Martti.

Anna laski kätensä Martin käteen, mutta kun Martin sormet

koskivat ranteeseen, tunsi hän, kuinka valtimo löi rajusti.

»Kerro nyt… minun on nyt niin äärettömän hyvä olla», sanoi hän,
mutta nyt hän tunsi Annan käden vapisevan.

Kumpikaan ei katsonut toistaan silmiin, ja Anna aloitti:

Maailman alussa oli kaksi veljestä, Pakkanen ja Halla. Pakkanen

joutui pohjoisille maille ja Jäämerelle asti, mutta Halla siirtyi
vähitellen pohjoiseen sen mukaan kuin ihmisetkin ympäri maailmaa
hajaantuivat. Pakkasella oli töitä joka talvi, mutta Halla näki nälkää
etelässä ja siirtyi vähitellen pohjoiseen, sen mukaan kuin viljan
viljelyskin. Halla kokosi rikkauksia tullessaan ja siirtyi vihdoin tänne
Lapin perukoille. Halla ja hänen väkensä asuivat silloin niinkuin
nytkin asuvat — suurten puuttomien jänkkien ja soiden kylmissä
kaltioissa.
 Ennen vanhaan, silloin kun tälle perälle ensimmäiset asukkaat
vakinaisesti asettuivat asumaan ja ensimmäiset kylvöt kylvettiin, ei
Halla tänne rantamaille asti uskaltautunut, eikä ollut silloin vielä
viljelyksiäkään, joita vainusteli. Vanhat metsänkävijät, jotka yksiin
aikoihin täällä elivät lappalaisten kanssa, tiesivät kertoa paljon
Hallasta ja hänen väestään. Syys-iltoina, kun tuulenhenki oli
pohjoisessa ja taivas ensi kerran kävi tähteen, olivat he nähneet itse
Halla-ukon kantaisän, Kontiovaaran alla, jänkän laidassa mättäällä
istumassa. Siinä oli kolkon näköisenä istunut hirveän paksu harteva
ukko, jäinen, kiiltävä kauhtana yllään ja pitkä, jääpuikkoinen parta
valkoisessa huurteessa. Rohkeimmat olivat nähneet hänet hyvin
likeltä, kun olivat metsän peitossa jänkän laitaa lähestyneet.
Kummaa oli ollut katsella maanalaisen ruhtinaan toimia ja liikkeitä.
Pohjoiseen, josta kävi kylmä tuulen henki, oli katsellut ja
partajouhiaan tuulta vasten pitänyt, ja taivaalle, jossa tähdet
vilkkuivat, oli näyttänyt hyvillään silmäilevän. Tuon tuostakin oli
noussut seisomaan mättäältään ja kaikille suunnille katsellut
ikäänkuin nuuskien ilmaa. Mutta heti kun tuulten palkeet kääntyivät
pois pohjoisesta, lauha henkäys kävi etelästä ja tähdet yön verhoon
peittyivät, silloin kylmä ruhtinas äkkiä katosi jääpartoineen
maanalaiseen kaltioonsa.

Nuoret metsänkävijät olivat nähneet Hallan ihmeen kauniin

tyttären Sallan, joka joskus kylminä aamuina nousi metsän rantaan
maailmaa katselemaan. Mutta Sallaa likelle ei kukaan ollut päässyt.

Siinä, jossa nyt on pappila, oli ensimmäinen talo näillä mailla.

Siihen olivat asukkaat tulleet koskista jokea pitkin etelästä päin, ja
toiset olivat maisin kulkeneet joen rantoja noudattaen ja asettuneet
pitkin joen viettäviä rantoja asumaan. Pappilan nientä nimitettiin
silloin Noidanniemeksi. Uudet tulokkaat olivat nimen antaneet, sillä
siinä oli heidän tullessaan asunut Lapin noita, mustassa kodassaan.
Kota poltettiin, ja noita pakeni Taka-Lappiin. Ja siihen paikkaan,
jossa kota oli ollut, kylvettiin ensimmäinen ohra näillä mailla.

Isännän nimi kuului olleen Lassi, ja hänellä oli kaksi poikaa, joista
Juho-niminen oli kaunis ja uljas ja rakasti metsästystä. Pian teki
Lassi poikineen Noidanniemestä elettävän talon, jossa oli
ensimmäinen karja tällä perällä ja suurimmat kylvöt. Mutta kun
viljelykset talossa laajenivat, arvasi Hallakin aikansa tulleen, sillä
Halla tuntee syys-iltoina sieraimiinsa kypsyvän viljan hajun
penikulmien päähän. Mutta tämä kyläharju teki haittaa Hallan
matkalle, kun ei ollut taloon asti ulottuvaa jänkkää, jota pitkin olisi
päässyt lähemmäksi vainioita. Ja taas toiselta puolelta pelotti joen
suvanto, josta levisi lämmintä usvaa pitkin rantoja, aina tämän harjun
alle saakka…

Ja monta vuotta sai vilja Noidanniemessä rauhassa tuleentua eikä

Halla uskaltanut sitä lähestyä, sillä se pelkää kuivia metsäisiä
vaaroja ja vesien lämmintä usvaa. Silloin turvautui Halla
viekkauteen, sillä hän tiesi, mikä hyvä saalis hänellä Noidanniemen
vainioilla olisi. Salla, hänen tyttärensä, joka taisi muotoansa muuttaa,
rupesi apulaiseksi. Ukko neuvoi tytärtään. Ei saanut Salla lintuna
lentää, ei sutena ulvoa, ei karhuna karjua, vaikka olisi niin muotonsa
voinut muuttaa. Nuorena valkoisena impenä oli hänen vainiolle
päästävä, maattava yönsä kiven takana ja aamulla auringon
noustessa avattava jäinen pussi, jonka ukko Halla hänen povelleen
kätki. Siitä pussista leviäisi kylmä pitkin peltoja, ja silloin he saisivat
parhaat viljojen mehut. Mutta ylen arveluttava oli Sallan retki, sillä
monenlaiset vaarat olivat väijymässä. Ei saanut Sallaan kukaan
ihminen koskea, salaa kuin varjo oli hänen kuljettava yli Kyläharjun
ja hämyn tullen vasta vainion laitaan kiven taakse asetuttava.
Varoitteli Halla tytärtään, neuvoi ja opasteli eikä kenenkään kanssa
luvannut tarinoimaan käydä. Jos joku hänet huomaisi ja
haastattelemaan tulisi, pitäisi Sallan pysytellä loitolla, nimensä
metsänneidoksi sanoa, Tapion nuorimmaksi tyttäreksi, joka vartioi
riistaa ketuilta syys-yönä. Sillä samalla hetkellä, jona ihminen
häneen koskisi, kadottaisi hän voimansa eikä enää voisi muotoaan
muuttaa, vaan ikipäiviksi jäisi ihmiseksi eikä koskaan enää pääsisi
palaamaan takaisin jäiseen linnaansa syvälle soiden kaltioihin. Ja
moneksi vuodeksi menettäisi vanha Hallakin hyistä voimaansa, jos
tyttärelle huonosti kävisi.

Isänsä neuvoja seuraten läksi Salla, ihmeen kauniiksi neitoseksi

laittautuneena, syys-iltana liikkeelle. Kylmä oli ja taivas jo tähdessä.
Vanha Halla oli oikean hetken valinnut. Kontiovaaran alta kaltiosta
nousi Salla ja läksi astumaan rantaan päin, povellaan jäistä pussiaan
säilyttäen niinkuin silmäteräänsä. Uteliaana Salla asteli, sillä hän ei
ollut koskaan vielä viljelyksiä nähnyt eikä rantamailla käynyt. Nuoria
metsästäjiä oli hän syys-iltoina vilahdukselta metsänrannasta
nähnyt, mutta silloin oli hänen aina täytynyt paeta takaisin
kaltioonsa.

Onnellisesti Salla pääsi tämän harjun yli, ja illan hämyssä hän hiipi
pellon laitaan kiven taakse niinkuin isä oli neuvonut. Häntä ei ollut
kukaan ihminen nähnyt, ja Salla asettui aamua odottamaan. Hän
kuuli ihmisten ääniä kartanolta, ja niiden joukossa hän tunsi sen
nuoren metsästäjän äänen, joka retkillään lauleli, kun salojen halki
kulki. Hän tuli uteliaaksi. Olisi tehnyt mieli nähdä sitä, joka niin
kauniisti lauloi. Hän nousi kiven takaa ja meni ojan pohjaa
likemmäksi. Silloin tunsi hän, että hänen povellaan oleva pussi alkoi
lämmetä, ja pelästyneenä hän palasi kiven taakse, auringon nousua
vartomaan. Mutta hänen oli ikävä ja paha olla koko yö. Sillä aina oli
hänen mielessään se nuori metsästäjä, joka niin kauniisti lauloi
metsäretkillään saloja kulkiessaan. Ja ikävissään hän nousi kiven
päälle istumaan.

Mutta jo ennen auringon nousua läksi nuori metsästäjä, Juho

nimeltään, riistan pyyntiin. Ja Juhon metsäpolku johti kivelle, jolla
Salla ikävissään istui. Silloin havaitsi hänet Juho ja ihastui ensi
näkemällä. Hän riensi luokse, eikä Salla huomannut hänen tuloaan
ennenkuin hän jo oli aivan vieressä…

Kerran vain ehtivät nuoret toisiansa silmiin vilkaista, ja molempien

lempi syttyi yhtaikaa. Mutta muistaen isänsä ankarat varoitukset
Salla läksi kaikin voimin pakenemaan metsään päin. Nopea
metsästäjä seurasi kuitenkin perässä ihastuksen rakkauden
valtaamana ja pyyteli ihanaa impeä viipymään. Salla tunsi, kuinka
taikapussi, joka hänen povellaan riippui, alkoi taas lämmetä ja hänen
voimansa vähetä. Hän kuuli jälessään nuoren metsämiehen
sointuvan äänen ja lempeän rukouksen, ja hän unohti isänsä
varoitukset…

Tälle paikalle, tähän harjun laitaan, jossa tämä kivi nyt on, Salla
ehti, mutta silloin uljas metsästäjä hänet saavutti ja lämpimään
syliinsä sulki valkoisen immen…

Samalla hetkellä hän muuttui oikeaksi ihmiseksi ja taikapussi

katosi. Mutta samalla hetkellä tiesi myös vanha Halla, kuinka hänen
tyttärelleen oli käynyt. Mutta voimaton oli hän auttamaan tytärtään.
Sillä lämmin eteläinen alkoi puhallella auringon noustessa, ja lännen
taivas lienteli. Ja silloin ei Halla uskalla kylmästä kaltiostaan nousta,
peläten lämmön vähentävän hänen voimansa ja kykynsä.
Hirmuisessa vihassaan hän näki, että hänen tyttärensä istui nuoren
metsästäjän sylissä… että taikapussi oli hävinnyt ja Salla muuttunut
oikeaksi ihmiseksi…

Viimeiset voimansa ponnistaen hän nousi kaltiostaan

Kontiovaaran alta. Vaaran kyljestä hän tempasi jättiläisvoimallaan
suurimman kalliokappaleen, minkä jaksoi irti kiskoa, ja heitti sen
armottomalla vauhdilla sitä suuntaa kohden, jossa rakastavien tiesi
syleilevän toisiaan leudon aamuauringon paisteessa. Hirveällä
voimalla viskattu kallio viilsi ilmaa viheltäen ja lensi kaaressa yli
jänkän ja kyläharjun ja pudota jyskähti rakastavien nuorten päälle,
likistäen heidät kauhean painonsa alle…

Vanhan Hallan kosto oli julma, mutta rakastavien nuorten sielut

muuttuivat hyviksi haltioiksi, jotka vainioita kylminä aamuina
varjelevat.

»Se on tarina tästä kivestä, jonka päällä istumme ja jonka

äijävaarini on minulle kertonut. Tässä kivessä asuvat vieläkin ne
hyvät haltiat, jotka viljapeltoja hallalta varjelevat, ja sen vuoksi ei ole
pappilan niemessä koskaan halla viljaa vienyt, vaan aina on se
täyteen kypsynyt.»

»Tämä on hyvien haltiain kivi», sanoi Martti, pidellen Annan kättä

omassaan. »Kummallinen tarina! Tämä on merkillinen kivi…»

»Äijävaari uskoo vieläkin, että haltiat syys-iltoina, kun hallaa

pelätään, tulevat tästä kivestä — tuosta rannanpuolisesta sivusta,
jossa on sammalpeite oven päällä, — ja varjelevat vainioita…»

Hetken istuivat, molemmin mietteissään. Sääskensavu oli

sammunut, aurinko oli jo noussut korkeammalle, ja koko jokisuvanto
välkkyi sen kirkkaassa valossa, mutta he itse ja Haltiain kivi olivat