(eBook PDF) The Science of Social

Psychology 2nd Edition

Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-science-of-social-psychology-2nd-edi
tion/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Advanced Social Psychology: The State of

the Science 2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-advanced-social-
psychology-the-state-of-the-science-2nd-edition/

(eBook PDF) Social Psychology: The Science of Everyday

Life 2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-social-psychology-the-
science-of-everyday-life-2nd-edition/

(Original PDF) Psychology: The Science of Who We Are

2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-psychology-the-
science-of-who-we-are-2nd-edition/

(eBook PDF) Positive Psychology: The Science of

Happiness and Flourishing 2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-positive-psychology-the-
science-of-happiness-and-flourishing-2nd-edition/
The Science of Psychology: An Appreciative View - eBook
PDF

https://ebooksecure.com/download/the-science-of-psychology-an-
appreciative-view-ebook-pdf/

(eBook PDF) Discovering Psychology: The Science of Mind

4th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-discovering-psychology-
the-science-of-mind-4th-edition/

(eBook PDF) Discovering Psychology: The Science of Mind

3rd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-discovering-psychology-
the-science-of-mind-3rd-edition/

Evolutionary Psychology: The New Science of the Mind

5th Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/evolutionary-psychology-the-new-
science-of-the-mind-5th-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) Psychology The Science of Mind and

Behaviour Australia

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-psychology-the-science-
of-mind-and-behaviour-australia/
 o m
.c c
y e
7
r ：
re
c tu
ufa
a n
M
 Table of Contents vii

Preface xviii

CHAPTER 1
Social Psychology Roots and Concepts
1.1 WHAT IS SOCIAL PSYCHOLOGY? 4
1.1 a Social Psychologists Study How We Are
Influenced by Others. 5
1.1 b Social Psychology Is More Than Common
Sense. 6
1.1 c Social Psychologists Study How Social Reality
Is Created (and Re-created). 6
1.1 d Social Psychology Is Studied in Both
Psychology and Sociology. 10
1.1 e Social Psychology Has Both European and
American Roots. 11

1.2 ORGANIZING CONCEPTS AND

PERSPECTIVES IN SOCIAL PSYCHOLOGY 16
1.2a The Self Is Shaped by-and Shapes-the
Social Environment. 16
1.2b Our Social Thinking Can Be Automatic or
Deliberate. 18
1.2c Culture Shapes Social Behavior. 20
1.2d Evolution Shapes Universal Patterns of
Social Behavior. 25
1.2e Brain Activity Affects and Is Affected by
Social Behavior. 28
1.2f Positive Psychology Is an Emerging
Perspective in Social Psychology. 30

me milestones in the field

of social psychology 31
Key Terms 33
Websites 33
viii Table of Contents

CHAPTER 2
Research Methods
2.1 THE GOALS AND PROCESS OF RESEARCH 37
2.1a Two Research Goals Focus on Acquiring and Applying
Knowledge. 37
2.1b The Research Process Involves a Series of Steps. 38
2.1c Meta-Analysis Examines the Outcomes of Many Studies. 45
2.1d The Scientific Method Is Self-Correcting. 46

2.2 COMMON SCIENTIFIC METHODS 47

2.2a Description Is the Goal of Observational Research. 47
2.2b Correlational Research Involves Assessing the Relationship
Between Variables. 50
2.2c Experimental Research Can Determine Cause-Effect
Relationships. 54

2.3 THE PROMISE AND CAUTION IN USING EMERGING

TECHNOLOGIES 56
2.3a Social Psychologists Are Increasingly Using New Technologies. 57
2.3b The Study of Actual Behavior Is Declining in Social
Psychology. 60
Key Terms 61
Websites 62

CHAPTER 3
Social Cognition and Perception
3.1 HOW DOESAUTOMATICTHINKING HELP US MAKE SENSE
OF SOCIAL INFORMATION? 67
3.1a We Are Categorizing Creatures. 67
3.1b Schemas Affect What Information We Notice and Later
Remember. 68
3.1c Schemas Can Be Situationally or Chronically Activated . 70
3.1d Heuristics Are Timesaving Mental Shortcuts. 73

3.2 HOW DOES DELIBERATE THINKING HELP US MAKE SENSE

OF PAST EVENTS? 77
3.2a The Hindsight Bias Is Fueled by Our Desire for Sense Making. 77
3.2b CounterfactualThinking Likely Follows Negative and
Unexpected Events. 79
3.2c Suppressing Thoughts Can Sometimes Backfire. 80
 Table of Contents ix

3.3 HOW DO WE FORM IMPRESSIONS OF OTHERS? 82

3.3a The Nonverbal Behaviors of Others Shape Our Impressions
ofThem. 82
3.3b Our Brains Are Wired for Gossip. 87
3.3c Most of Us Are Poor Deception Detectors. 88
3.3d We Develop Implicit PersonalityTheories Based on
Central Traits. 91
3.3e We Often Seek Information to Confirm Our First Impressions. 92

3.4 HOW DO WE CONSTRUCT CAUSAL EXPLANATIONS FOR

EVENTS?THETHEORY OF CAUSAL ATTRIBUTIONS 93
3.4a We Rely Upon Particular Information When Explaining
People's Actions. 93
3.4b The Covariation Model Explains Attributions Based on Three
Types of Information. 94
3.4c There Are Biases in the Attribution Process. 96
3.4d Making Attributions Involves Both Automatic and Deliberate
Thinking. 102
Applications 104
The Big Picture 106
Key Terms 107
Websites 107

CHAPTER 4
Attitudes and Persuasion
4.1 THE NATURE OF ATTITUDES 110
4.1 a Attitudes Are Positive or Negative Evaluations of Objects. 111
4.1 b Implicit Attitudes May Underlie Explicit Attitudes. 112

4.2 HOW DOES AUTOMATIC THINKING SHAPE ATTITUDES

AND BEHAVIOR? 114
4.2a Mere Exposure Can Lead to Positive Attitudes. 114
4.2b Attitudes Can Form Through Classical Conditioning . 117
4.2c Reinforcement and Punishment Can Shape Attitudes. 119
4.2d Nonverbal Behavior Can Shape Attitudes. 119

4.3 HOW DOES DELIBERATE THINKING SHAPE ATTITUDES

AND BEHAVIOR? 122
4.3a Self-Justification Can Shape Attitudes. 122
4.3b Cognitive Consistency Is Not a Universal Motive. 129
 x Table of Contents

4.3c Self-Perception Theory Contends That Behavior Causes

Attitudes. 131

4.4 THE NATURE OF PERSUASION 133

4.4a Persuasion Can OccurThrough Both Effortful and
Effortless Thinking. 133
4.4b Persuader Credibility and Attractiveness Can Affect
Persuasion. 136
4.4c Rapid Speech Discourages Central-Route Processing. 139
4.4d Emotions Can Motivate, Enhance, or Hinder Persuasion. 140
4.4e Two-Sided Messages Inoculate Audiences Against
Opposing Views. 143
4.4f Resisting Strong Arguments Creates Greater Attitude Certainty. 144
Applications 149
The Big Picture 152
Key Terms 153
Websites 153

CHAPTER 5
Prejudice and Discrimination
5.1 WHAT ARE THE COMPONENTS OF INTERGROUP CONFLICT? 157
5.1a Stereotypes Are Beliefs About Social Groups. 158
5.1b Prejudice Is an Attitude and Discrimination Is an Action. 162
5.1 c There Are Three Basic Forms of Prejudice. 164

5.2 WHO ARE COMMON TARGETS OF INTOLERANCE? 166

5.2a Race-Based Appearance Cues Can Trigger Discrimination. 167
5.2b Modern Racism Is More Ambivalent than Openly Hostile. 170
5.2c Sexism Has Both a Hostile and a Benevolent Component. 175
5.2d Intolerance Based on Weight, Sexual Orientation, and
Mental Illness Is Often Accepted. 178
5.2e Stigmatized Groups Can Experience StereotypeThreat. 182

5.3 WHAT SHAPES PREJUDICE AND DISCRIMINATION? 185

5.3a lngroup Members Are Favored over Outgroup Members. 186
5.3b Intergroup Competition Can Lead to Prejudice. 188
5.3c Prejudice Can Serve as a Justification for Oppression. 191
5.3d Authoritarianism Is Associated with Hostility Toward
Outgroups. 195
 Table of Contents xi

5.4 CAN WE REDUCE INTERGROUP BIAS AND INTOLERANCE? 198

5.4a Prejudice and Discrimination Can Be Reduced by
Monitoring StereotypedThinking. 198
5.4b Targets of Prejudice Can Become Agents of Positive
Social Change. 201
5.4c The Contact Hypothesis Identifies Social ConditionsThat
Reduce Intergroup Conflict. 202
Applications 206

The Big Picture 208

Key Terms 209

Websites 209

CHAPTER 6
Interpersonal Attraction
6.1 BELONGINGNESS NEEDS 213
6.1 a Two Reasons for Affiliation Are Comparison and Exchange. 213
6.1 b Our Evolutionary Heritage and Biology Influence Our
Belongingness Needs. 215
6.1 c Socialization Shapes Our Belongingness Needs. (Nurture) 216

6.2 CHARACTERISTICS OF THE SITUATION AND ATTRACTION 217

6.2a Close Proximity Fosters Liking. 217
6.2b Our Affiliation Desires Increase with Anxiety. 219

6.3 CHARACTERISTICS OF OTHERS AND ATTRACTION 224

6.3a We Are Drawn Toward the Physically Attractive. 224
6.3b There Are Gender-Based Attractiveness Standards. 227
6.3c Gender-Based Attractiveness Standards Shape Body Esteem. 231
6.3d Social Comparison Influences Attractiveness Judgments. 233
6.3e Birds of a Feather Really Do FlockTogether. 234
6.3f We Like Those Who Like Us. (Reciprocity) 237

6.4 WHEN SOCIAL INTERACTION BECOMES PROBLEMATIC 237

6.4a Social Anxiety Can Keep Us Isolated from Others. 238
6.4b Loneliness Is the Consequence of Social Isolation. 239
Applications 244

Key Terms 247

Websites 247
xii Table of Contents

CHAPTER 7
Intimate Relationships
7.1 WHAT IS INTIMACY? 250
7.1 a Intimacy Involves Including Another in Your Self-Concept. 251

7.2 PARENT-CHILD ATTACHMENT AND LATER ADULT

RELATIONSHIPS 254
7.2a Attachment Is an Inborn, Adaptive Response. 254
7.2b Attachment Styles Influence Romantic Relationships. 255

7.3 FRIENDSHIP 260

7.3a Self-Disclosure Shapes Friendship Development and
Maintenance. 260
7.3b Gender Differences Exist in Heterosexual Friendships. 262
7.3c Cross-Sex Heterosexual Friendships Gravitate to an
"Intimacy Mean:' 267
7.3d Friends-with-Benefits Relationships Pose Unique Challenges
and Dangers. 268
7.3e Gender Differences Disappear in Same-Sex Homosexual
Friendships. 269
7.3f Important Barriers to Long-Distance Friendships Are Falling. 270

7.4 ROMANTIC RELATIONSHIPS 270

7.4a Culture Shapes How We Think About Romantic Love. 271
7.4b Online Romance and Speed Dating Follow Similar Rules to
Face-to-Face Romance. 274
7.4c Passionate Love Can Be Triggered by Excitation Transfer. 275
7.4d Companionate Love Is More Stable and EnduringThan
Passionate Love. 280
Key Terms 282
Websites 282

CHAPTER S
Social Influence
8.1 WHAT IS SOCIAL INFLUENCE? 286
8.1a Conformity, Compliance, and Obedience Are Different Types
of Social Influence. 287
8.1 b People with Social Power Are More Likely to Initiate Action. 288

8.2 CLASSIC AND CONTEMPORARY CONFORMITY RESEARCH 289

8.2a Sherif Analyzed Conformity to an Ambiguous Reality. 289
 Table of Contents xiii

8.2b Social Norms Are Often Automatically Activated. 292

8.2c Asch Analyzed Conformity to a Unanimous Majority. 294
8.2d Normative and Informational Influence Shape Conformity. 297
8.2e Schachter Investigated the Rejection of the Nonconformist. 299

8.3 WHAT FACTORS INFLUENCE CONFORMITY? 301

8.3a Situational Factors Impact Conformity. 301
8.3b Personal Factors Influence Conformity. 304
8.3c Cultures Differ in Their Conformity Patterns. 306
8.3d The Minority Can Influence the Majority. 306

8.4 COMPLIANCE 310

8.4a Manipulating Moods and Invoking Norms Foster Compliance. 310
8.4b Two-Step Strategies Are Effective Compliance Traps. 313
8.4c Intense Social Influence Can Lead to Unusual Compliance. 317

8.5 OBEDIENCE 319

8.5a Milgram DiscoveredThat Destructive Obedience Is Common . 320
8.5b Recent Studies Partially Replicated Milgram's Original
Findings. 323
8.5c Observing Others Defying Authority Greatly Reduces
Obedience. 325

8.6 TOWARD A UNIFIED UNDERSTANDING OF SOCIAL

INFLUENCE 327
8.6a Social lmpactTheory Explains Influence Strength. 327
Applications 330

The Big Picture 332

Key Terms 334

Websites 334

CHAPTER 9
Prosocial and Helping Behavior
9.1 WHY DOWE HELP? 339
9.1 a There Are Two Basic Forms of Helping. 339
9.1 b Helping Is Consistent with EvolutionaryTheory. 340
9.1 c Social Norms Define the Rules of Helping Others. 341
9.1 d Political and Social Class Differences Shape Willingness to
Help. 342
9.1 e Individualists and Collectivists Differ in Their Helping
Tendencies. 344
xiv Table of Contents

9.1f Gender and Personality Influence Helping Responses. 345

9.1g Learning to Be a Helper Involves Both Observation and
Direct Reinforcement. 347
9.1h Being Helpful Can Benefit Personal Well-Being. 351

9.2 WHEN DO WE HELP? 351

9.2a Bystander Intervention Involves a Series of Decisions. 352
9.2b Outcome and Information Dependence Produce the
Audience Inhibition Effect. 355
9.2c Diffusion of Responsibility Increases with the Number of
Bystanders. 357
9.2d Bystander Intervention Is Shaped by Arousal and
Cost-Reward Assessments. 360
9.2e Positive and Negative Moods Can Either Increase or
Decrease Helping. 362
9.2f The Empathy-Altruism Hypothesis Contends That Empathy
Produces Altruistic Motivation. 364

9.3 WHOM DO WE HELP? 368

9.3a We Tend to Help Similar Others. 368
9.3b We Help Deserving Others, but We Also Blame Victims. 370

9.4 ARETHERE HIDDEN COSTS FOR HELP RECIPIENTS? 371

9.4a Being Unable to Reciprocate Help Can Create Stress. 371
9.4b Receiving Help Can Threaten Self-Esteem. 372
Applications 374

The Big Picture 375

Key Terms 376

Websites 376

CHAPTER 10
Aggression

10.1 WHAT IS AGGRESSION? 380

10.1 a Aggression Is Intentional Harm. 381
10.1 b Instrumental and Hostile Aggression Have Different Goals. 381
10.1 c Gender and Personality Moderate the Expression of
Aggression. 383
10.1 d Intergroup Aggression Is Often More Extreme Than
Interpersonal Aggression. 386

10.2 THE BIOLOGY OF AGGRESSION 388

10.2a Evolution Shaped Our Aggressive Behavior Patterns. 388
 Table of Contents xv

10.2b Biological Factors Influence Aggressive Behavior. 391

10.3 AGGRESSION AS A REACTION TO NEGATIVE AFFECT 392

10.3a The Frustration-Aggression Hypothesis Asserts That
Frustration Triggers Aggression. 392
10.3b Unpleasant Situations Can Activate Aggressive Thoughts
and Associations. 395
10.3c Alcohol Consumption Increases the Likelihood of
Aggression. 399
10.3d Excitation Transfer Can Intensify Hostility-Based Aggression . 401

10.4 LEARNING AGGRESSIVE BEHAVIOR 401

10.4a Social Learning Theory Emphasizes the Shaping of
Aggressive Behavior. 401
10.4b Media and Video Violence Foster Aggressive Behavior. 404
10.4c Media Coverage Can Encourage CopycatViolence. 408
10.4d Cultures of Honor Encourage Male Violence. 409

10.5 SEXUAL AGGRESSION 411

10.5a Pornography Promotes the "Rape Myth" and May Increase
Violence Against Women . 412
10.5b Culture-Based Sexual Scripts Make Acquaintance Rape
More Likely. 417

10.6 REDUCING AGGRESSION 418

10.6a Punishment Can Both Decrease and Increase Aggression . 419
10.6b Inducing Incompatible Responses Can Inhibit Aggression. 419
10.6c Teaching Nonaggressive Responses to Provocation Can
Control Aggression. 420
Applications 423
The Big Picture 424
Key Terms 425
Websites 425

CHAPTER 11
Behavior in Groups
11.1 THE NATURE OF GROUPS 428
11.1 a Groups Accomplish Instrumental Tasks and Satisfy
Socio-emotional Needs. 428
11.1 b There Are Five Phases to Group Membership. 429
11.1c Group Structure Develops Quickly and Changes Slowly. 432
11.1 d Group Success Fosters Social Identification. 433
xvi Table of Contents

11.1 e Groups Differ in Their Social Cohesiveness. 435

11.2 SOCIAL FACILITATION 437

11.2a The Presence of Others Can Improve Performance. 438
11.2b Social Loafing (the Ringelman Effect) Is an Example of
When the Presence of Others Impairs Performance. 441
11.2c Deindividuation 444

11.3 DECISION MAKING IN GROUPS 447

11.3a Group Decision Making Occurs in Stages and Follows
Various Rules. 448
11.3b Group Discussion Enhances Majority Opinions. 450
11.3c Groupthink Is When Consensus Seeking Overrides Critical
Analysis. 453

11.4 LEADERSHIP 456

11.4a A Leader Is an Influence Agent. 456
11.4b Transformational Leaders Inspire Followers. 457
11.4c The Contingency Model Is an lnteractionistView of
Leadership. 458
11.4d Gender and Culture Can Influence Leadership Style. 461

11.5 GROUP INTERESTS VERSUS INDIVIDUAL INTERESTS 463

11.5a Social Dilemmas OccurWhen Short-Term and Long-Term
Interests Conflict. 463
11.5b Cooperation Is Necessary to Resolve Social Dilemmas. 465
Key Terms 468
Websites 468

CHAPTER 12
The Self
12.1 THE SELF AS BOTH ACTIVE AGENT AND OBJECT OF
ATTENTION 473
12.1 a James and Mead Shaped Contemporary SelfTheories. 473
12.1 b Self-Awareness Is Reflective Thinking. 474
12.1c Self-Regulation Is the Self's Most Important Function. 480

12.2 THE SELF AS A SOCIAL CONSTRUCTION 482

12.2a Cultural Beliefs About Self-Group Relationships Shape
Self-Concept. 482
12.2b Gender Beliefs Shape Self-Concept. 487
12.2c Social Identities Establish "What" and "Where" We Are as
Social Beings. 488
 Table of Contents xvii

12.3 PRESENTINGTHE SELFTO OTHERS 490

12.3a Self-Presentations Are Either Consciously or Automatically
Constructed. 490
12.3b Self-Presentation Strategies Differ in Their Goals. 492

12.4 EVALUATING THE SELF 497

12.4a Self-Esteem Influences How We Approach and Respond to
Life Challenges. 498
12.4b Self-Enhancement and Self-Verification Motives Conflict in
Low Self-Esteem Persons. 499
12.4c There Is a Dark Side to High Self-Esteem. 500
12.4d In Relationships, Self-Esteem Is MaintainedThrough Social
Reflection and Social Comparison. 503
Applications 506
The Big Picture 508
Key Terms 509
Websites 509

Appendix 511
Glossary 527
Referen ces 537
Name Index 617
Subject Index 631
Preface
As anyone who teaches or takes college courses knows, textbook prices have "gone
through the roof' in recent years, causing resentment throughout academia. In an
attempt to resolve this problem, I have formed a partnership with BVT Publishing to
offer my social psychology text at a substantially lower price than virtually all other
comparable texts, with no reduction in quality. I am confident you will be very happy
with our final product.
Regarding this course of study, one of the most important lessons I have learned
as a teacher is that you should always have a good story to tell. Fortunately, social
psychology is a dynamic science consisting of many fascinating stories. These "scien-
tific stories" form the basis of this text, and my goal as an instructor and a textbook
author is to emphasize the process of research in social psychology: to engage students
in an exploration of how what we know about social psychology has evolved, to put
students in the mind-set of the social psychologists who have left their mark on the
field. Together, we explore the stories behind these classic and contemporary studies.
As a textbook author, I've learned that the text, too, must have its own story-one
that resonates with students and instructors alike and helps tie all of the various theo-
ries and concepts together. In this seventh edition, I continue to emphasize a central
theme- one that has worked well for me and my students- that I believe is essential
to how we think about social psychology, and one that will encourage students to think
about their own stories as they explore the concepts in this course.

THE SELF: AN INTEGRATED THEME

Social psychology is sometimes described as a scientific discipline consisting of loosely
connected research topics with no "grand theory" to connect everything. Although we
have no single theory that neatly packages social psychology for our students, I end
the analysis of the topic areas in each chapter with a discussion of how these particular
theories and studies "fit" into our overall understanding of social behavior. Throughout
the text I emphasize a core concept in social psychology: the self. Social psychology is
the study of how the individual, as a self, interacts with the social world. As selves we
become active agents in our social world, not only defining reality but also anticipating
the future and often changing our behavior to be in line with the anticipated reality.
This essential fact of social living has always been at the heart of this book, and it
reflects the orientation of social psychology in the twenty-first century.
To that end, the theme of the self is reflected in this text through the following:
• In Chapter 1, a section titled "The self is shaped by- and shapes- the social
environment" introduces this central theme.
• The central theme of the self is integrated through the discussion of
key concepts, including the following examples: Chapter 12's extensive
examination of various self-related theories; Chapter 3's discussion of how
self-esteem and self-regulation influence the hindsight bias and thought
suppression; Chapter 4's look at the role of the self in attitude formation
and persuasion; Chapter 5's analysis of reducing prejudice through self-
regulation; Chapter S's discussion of compliance and self-consistency;
Chapter 11 's coverage of reduced self-awareness and deindividuation;
Chapter 6's research on gender differences in body esteem; Chapter 7's
analysis of the self-inclusionary process of intimacy; Chapter l O's look at
 Preface xix

the self-regulation of aggressive thoughts; and Chapter 9's research on how

giving and receiving help can affect self-esteem.
• Beginning with Chapter 3's analysis of cognition and perception, each
chapter concludes with a "Big Picture" summary. These summaries discuss
how we, as self-reflective creatures, can use the social psychological
knowledge covered in the chapter to understand and actively shape our
social world.

EMPHASIZING SOCIAL PSYCHOLOGY'S RESEARCH BASIS

Often I hear from instructors that students enter the course assuming that social
psychology is "just plain common sense." It's a common goal among most social
psychology instructors to emphasize that social psychology is research based and
relies heavily on the experimental method.
With this common goal in mind, I emphasize research methods throughout the
book in the following ways:
• Chapter 2, "Research Methods," expands on the introductory chapter's
distinction between the scientific process and everyday thinking. This
chapter explores the process of conducting research, diverse scientific
methods and research strategies, emerging new scientific methodologies
and measuring instruments, and includes comprehensive coverage of survey
construction, meta-analysis, and ethical issues.
• Each chapter contains newly published research on social behavior and
in-depth descriptions and critiques of selected studies.
• "Applications" sections at the end of Chapters 3- 12 demonstrate how the
theories and research in a particular area of social psychology can be applied
to real-world settings and to your life.

TEXT ORGANIZATION CHAPTER BY CHAPTER

Revising a textbook is like renovating a building. The goal is to retain those designs
and features that are essential in maintaining the integrity and attractiveness of the
original product, while enhancing and updating the contents so that it will continue
to serve a useful function. Just as successful architects base their renovations on the
feedback of those who actually live in the buildings being restored, I have substan-
tially based my "renovations" of this edition on the opinions expressed by professors
and students who used the sixth edition. For those of you who "inhabited" previous
editions, I think you will find many familiar features among the new additions. The
primary goal of this updating process was to make this edition of Social Psychology an
even better structure for teaching and learning.
This edition offers the following familiar features:
• Critical thinking questions encourage students to examine their own social
surroundings while they simultaneously digest social psychological theories
and research. These questions often invite students to guess a study's
hypotheses or results, or to provide an alternative interpretation of findings.
The questions, many of which are new, are either inserted in the captions
of figures , tables, and photos, or are displayed in prominent critical thinking
sidebars. Answers to the former can be found in the chapter, while the
end-of-book appendix offers possible answers to the latter.
• Coverage of diversity and cultural analysis is fully integrated in each chapter,
rather than treated as a separate boxed insert or separate chapter. I seek to
 xx Preface

foster a sense of inclusion for all readers. For example, in the discussion of
social behavior in a cross-cultural context, the particular aspect of culture
highlighted is individualism versus collectivism. Why? Throughout much of
the history of American social psychology, the concept of individualism has
been an influential, yet unexamined, force directing our analysis of social
life. Today that is no longer the case. As the study of social psychology has
become a cross-cultural endeavor, some of the basic assumptions about the
relationship between the individual and the group have been questioned.
This text discusses how people from individualist and collectivist cultures
respond to similar social situations, helping students to understand the
richness and flexibility of social life.
• The evolutionary perspective illuminates how a universal pattern of social
behavior might have developed. One of the benefits of cross-cultural
research is that it allows us to not only identify those aspects of social
behavior that vary from one culture to the next but also to identify social
behaviors that are not culturally constrained. When a universal social
behavior is identified, discussion turns to how this pattern of behavior may
have evolved. Throughout the text I examine how evolutionary forces might
have left us with certain behavioral capacities, while also recognizing that
current social and environmental forces encourage or discourage the actual
development and use of t hese capacities.
• Social neuroscience uses the latest cutting-edge technology to study the
relationship between neural processes of the brain and social processes.
This "window into the brain" provides another layer of knowledge in our
understanding of social interaction.
• More than twenty Self/Social Connection Exercises contain self-report
questionnaires currently being used by researchers. The results of studies
employing them are also part of the text material. In these exercises,
students are encouraged to consider how this text material relates to their
own lives. Thus, as students learn about various social psychological theories
and relevant research findings, they also learn something about themselves.
• Bulleted end-of-section summaries provide a concise presentation to better
facilitate students' studying. The bulleted summaries in the sixth edition
were well received and have been retained in the new edition.

CHAPTER-BY-CHAPTER CHANGES

Chapter 1
Social Psychology Roots and Concepts
• Expanded coverage of cultural trends related to increased self-focus

Chapter 2
Research Methods
• New chapter-opening story
• Streamlined coverage of steps in the research process and correlational
research
 Preface xxi

• New coverage of how cultural values can shape people's responses to survey
items

Chapter 3
Social Cognition and Perception
• Reorganized discussion of schemas and heuristics
• Expanded coverage of counterfactual thinking
• Streamlined coverage of attribution theories and expanded coverage of
cultural influences

Chapter 4
Attitudes and Persuasion
• New research on the facial feedback hypothesis
• New research on the theory of planned behavior

Chapter 5
Prejudice and Discrimination
• New research on racial biases in perceiving angry faces
• Expanded coverage of African-Americans' perceptions of unfairness in the
criminal justice system
• New research on weight prejudice
• New section on mental illness prejudice

Chapter 6
Interpersonal Attraction
• New discussion of the need to belong
• New discussion of female attractiveness standards

Chapter 7
Intimate Relationships
• New chapter-opening story
• Revised discussion on the psychology of intimacy
• New research on collectivist versus individualist views of romantic love
• Expanded coverage of how social disapproval impacts romantic relationships
• New section on how being playful benefits romantic relationships
xxii Preface

Chapter 8
Social Influence
• New research on the automatic activation of conformity
• New section on intense social influence and compliance
• New Applications section on how the Internet influences voting behavior

Chapter 9
Prosocial and Helping Behavior
• New research on the decline of empathy among young adults
• New section on prosocial video games and helping
• New section on how being helpful benefits personal well-being

Chapter 10
Aggression
• New chapter-opening story
• Expanded coverage of the evolutionary basis of aggression
• New research on violence in video games
• New section on copycat violence
• Expanded coverage of sexual violence

Chapter 11
Behavior in Groups
• Revised coverage of the nature of groups
• Expanded coverage of female leadership

Chapter 12
The Self
• New chapter-opening story
• Expanded coverage and reorganization of self-regulation research and theory
• Reorganized coverage of the self as a social construction
• New coverage of research on the intersection of social neuroscience and self
processes
• Streamlined coverage of self-presentation strategies
• Reorganized coverage and new research on self-esteem processes
 Acknowledgments xxiii

ACKNOWLEDGMENTS
Many people have provided invaluable assistance and understanding while I was revis-
ing this text. I first want to thank my family, not only for supporting my writing efforts
and forgiving my memory lapses during this time, but also providing me with wonder-
ful examples of social psychological principles that I used throughout the text.
I also wish to thank the students in my social psychology courses at Marquette
University, who are the first to be exposed to my new stories of the social psychologi-
cal enterprise. In addition, I thank those students using my book at other colleges and
universities who wrote me letters and emails concerning their reactions to what they
read. The encouragement, enthusiasm, and criticism of all these students have made
revising the book much easier.
My appreciation also goes to the many Internet-user members of the Society of
Personality and Social Psychology (SPSP) who graciously responded to my requests
for reprints and preprints of recent scientific articles describing advances in our under-
standing of social behavior. Their responses greatly aided me in preparing a seventh
edition of Social Psychology that includes exciting new research and theoretical
developments. Listed below are some of these individuals:

Andrea Abele-Brehm, University ofErlangen

Rainer Banse, Universitdt Bonn
Veronica Benet-Martinez, University of California, Davis
Amara Brook, Santa Clara University
Edward Burkley, Oklahoma State University
Kathy Carnelley, University of Southampton
Zeynep Cemalcilar, Koc University, Istanbul, Turkey
Roxane Cohen Silver, University of California, Irvine
Jaime C. Confer, University of Texas
Katherine S. Corker, Kenyon College
llan Dar-Nimrod, University ofRochester Medical Center
Martin Day, University of Waterloo
Joseph P. Forgas, University of South Wales
Bertram Gawronski, The University of Western Ontario
Michael J . Gill, Lehigh University
Sam Gosling, University of Texas at Austin
Adam Hahn, The University of Western Ontario
Gordon Hodson, Brock University
Yuen J. Huo, University of California, Los Angeles
Hans IJzerman, Tilburg University
Keiko Ishii, Kobe University
Marc T. Kiviniemi, University at Buffalo, SUNY
Erika Koch , St. Francis Xavier University
Regina Krieglmeyer, University of Wuerzburg
Spike W. S. Lee, University of Toronto
xxiv Acknowledgments

Justin J. Lehmiller, Colorado State University

Edward Lemay, University of New Hampshire
Sonja Lyubomirsky, University of California, Riverside
Agostino Mazziotta, University of Jena
Allen R. McConnell, Miami University
Andrea L. Meltzer, University of Tennessee
Daniel Molden, Northwestern University
Nora A Murphy, Loyola Marymount University
Michelle R. Nario-Redmond, Hiram College
Bradley M. Okdie, The Ohio State University at Newark
Ulrich Orth, University ofBasel
Debra Oswald, Marquette University
Susannah Paletz, University of Pittsburgh
Miles L. Patterson, University ofMissouri-St. Louis
Carin Perilloux, University of Texas at Austin
John V Petrocelli, Wake Forest University
Angela G. Pirlott, University of Wisconsin-Eau
Claire Mariana A Preciado, University of California, Los Angeles
Bastiaan Rutjens, University ofAmsterdam
Norbert Schwarz, University ofMichigan
Phillip R. Shaver, University of California, Davis
James A Shepperd, University ofFlorida, Gainesville
Donna Shestowsky, University of California, Davis
Steven J Stanton, Duke University
Weylin Sternglanz, Nova Southeastern University
Wolfgang Stroebe, Utrecht University
Kate Sweeny, University of California, Riverside
Jordan Troisi, Widener University
Michelle vanDellen , University of Georgia
Leigh Ann Vaughn, Ithaca College
Kathleen Vohs, University ofMinnesota
T. Joel Wade, Bucknell University
Carol L. Wilson, Penn State Erie
Another random document with
no related content on Scribd:
 Mutta kun hätä on suuri, on usein apukin lähellä. Näin kävi
tässäkin. — Kettuniemellä sattui kevätkäräjät alkamaan tähän
aikaan. Käräjillä oli tavallisuuden mukaan lakimiehiä moniaita, joihin
voi kääntyä ja joilta saattoi saada apua vaikeimmissakin asioissa. Ei
siis muuta kuin että johtajamiehet kääntyivät pyytämään jotakuta
heistä kirjoittamaan tuo tarvittava valituskirja.

Mutta niin ihmeelliseltä kuin se kuuluneekin, ei näyttänyt kellään

lainoppineista olevan halua sellaiseen. Pelkäsivätkö hekin, joille
valitus- ja riitakirjain laatiminen oli, niin sanoen, jokapäiväistä leipää,
asian vaikeutta vai syiden heikkoutta vai mitä? Viimein taipui eräs
lainoppinut suuresta maksusta kyhäämään sanarikkaan, mutta,
niinkuin hän itse siitä jälestäpäin tapasi kertoa, köyhäsisältöisen
valituskirjan. Siinä hän muiden vähempiarvoisten syiden ohessa
selvään osoitti, jos kysymyspäivänä kaikki läsnä-olevaiset olisivat
anoneet maisteria, niin olisi hän saanut neljännelle riittävän
äänimäärän.

Tässä oli nyt mitä tarvittiin; oli asiakirja, jonka piti tepsimän, kun
sitä painolastina seurasi muutama tuhat nimeä ja puumerkkiä muka
todistuksena valittajain suuresta lukumäärästä. Valituskirja oli vaan
painolastineen kiireimmiten toimitettava Tuomiokapituliin. Tämä
tärkeä toimi uskottiin Ryppylän isännälle, joka oman vakuutuksensa
mukaan oli monasti kirjoittanut Kupernyöriin ja siis kokemuksesta
kyllä tiesi, miten asioita korkeimmissa oikeuksissa ajetaan.

Tyytyväisenä ja, sen arvaa, vähän ylpeänäkin suuresta

tehtävästään lähti Ryppylä matkaan valituskirjoineen ja sitä
seuraavine nimineen ja puumerkkineen, jotka sivumennen mainiten
täyttivät hyvän pinkan paperia.
 Vielä lisäksi oli hänen emäntänsä pistänyt muutaman pytyn voita
mukaan, ei kuitenkaan Tuomiokapituliin vietäväksi, vaan
kauppatorilla myytäväksi. Sillä voi kuului Turussa olevan hyvässä
hinnassa ja emäntä tarvitsi kahverahaa ja muihin pieniin tarpeisiin.

Pahaksi onneksi täytyi Ryppylän ottaa huonomman hevosensa,

vanhanpuoleisen kevättyneen valakan, kun toisilla sattui olemaan
yskän tapaista päätautia. Mutta hän luotti siihen, ettei hänen
kuormansa, niin kallisarvoista kuin se sisälliseen laatuunsa nähden
olikin, ollut painoltaan raskasta, vaikka siihen luki oman kuivan
persoonansakin.

Matkalla tuli hänen mieleensä monenlaisia asioita, niinkuin ainakin

ajattelevalle henkilölle, sen joutuessa yksin matkaamaan pidempää
taipaletta. Ensin ajatteli hän yöllä näkemäänsä merkillistä unta,
kuinka hän oli uneksinut olevansa jossain vaarassa, ja siinä
kadottamaisillaan kalliit valituspaperinsa. Kun hän siitä
hätääntyneenä oli ruvennut apua huutamaan, oli samalla seinäkello
lyönyt ja hän heräsi siihen. Ei se ollut mikään hyvää ennustava uni,
tuumasi hän sen johdosta itsekseen, samalla tunnustellen olivatko
paperit vielä hänen mukanaan. Mutta lisäsi hän hetken tuumittuaan,
kun lähemmin tuota untani ajattelen, niin minä luulen, että se sittekin
viittaa hyvään loppuun. Etten minä kadottanut papereitani, vaikka
sellainen vaara minua uhkasi, niin eihän se voi muuta tietää, kuin
että me valitustiellä voitamme! Tuo päätelmä tuli hänelle yhä
selvemmäksi, mitä enemmän hän untansa ajatteli, niin että hän
lopulta rupesi ihmettelemään itseään, ettei hän sitä heti ymmärtänyt.

Sitten kääntyi hänen ajatuksensa vanhaan kirkkoherraan, joka niin

monta vuotta oli Kettuniemen paimenena ollut. Ensin oli hän anottu
kappalaiseksi ja siinä saavuttanut niin suurta suosiota, että tuli sitten
valituksi kirkkoherraksi. Niin, huokasi hän itsekseen, muistellen
ukkoa, kyllähän vainaja oli hyvä mies, jota kaipauksella muistelee.
Hyvin tunsi hän seurakuntansa jäsenet, niin vanhat kuin nuoret ja
vielä — hevosetkin. Ei myös hän missään seurakuntaa vastustanut,
ja paljon oli minulla sanottavaa hänen aikanansa.

Viimein rupesi hän ajattelemaan, kuinka sopiva maisteri oli

astumaan hänen siaansa esipaimeneksi.

Hänellä oli kirkkoherra-vainajan luonto ja oli perehtynyt

Kettuniemen oloihin. Vielä oli hän muutaman vuoden jo toiminut
pappinakin seurakunnassa. Hänen täytyy päästä kirkkoherraksi ja
mikäs on päästä, kun tämmöiset paperit viedään Tuomiokapituliin.

Ja sitte minä — — samalla kompastui ja kaatui hevoskoni

Pahankorven mäen alle, niin että Ryppylä kalliine kuormineen oli
vähällä lentää maantien ojaan. Saksan rukki, mitä teki, puhisi hän
harmistuneena, kömpiessään ylös auttamaan hevosta, jolla itsellä ei
näyttänyt olevan mitään halua nousta väsyneille jaloilleen.

Sen auttaminen ei ollutkaan niin helppo tehtävä kun hän ensin oli
luullut. Hän sai nostaa ja sai hikoilla, sillä konilla oli suuret luut,
vaikka liha olikin uskollisessa palveluksessa vähään hivunnut.
Viimein monta kertaa turhaan koetettuaan hän sai hevoisen jaloilleen
ja pääsi vaivalla lähimmäiseen kylään. Sieltä sai hän lainata
paremman hevoisen, jättäen omansa siksi aikaa sinne lihoomaan ja
voimistumaan.

Ilman muuta seikkailua saapui Ryppyjä lopuksi Turkuun, jossa hän

pääsi yömajaan erään tuttavansa luo. Tämä, joka oli puhelias mies,
rupesi heti tiedustelemaan Kettuniemen kuulumisia ja muun ohessa
kyseli, joko siellä oli kirkko suljettu, niinkuin hän oli kuullut
kerrottavan.

Ei meidän kirkkoa sentään niin suljeta, kuin luullaan, vaikka kyllä

pari isäntää oli semmoisessa puuhassa, vastasi Ryppylä.

No, minkätähden he semmoista puuhasivat, siitä en minä ole

lähemmin kuullut? uteli toinen suu naurussa.

Niin, kun tuo uusi virsikirja otettiin meillä käytettäväksi, ei se ollut

kaikkein mieleen. Ja meidän kesken puhuen, en minäkään siitä
oikein pidä, sillä kyllä vanhassa on oppi selvempää ja täydenpää.
Sentähden päätti pari rohkeaa isäntää, Typermäki ja Wähäniemi,
ettei siitä uudesta veisata Kettuniemen kirkossa, vaan se lukitaan
siksi, kun jälleen käännytään vanhaan kirjaan. Siinä tarkoituksessa
kävivät he lautakunnan esimiehen luo pyytämään, että hän
kuuluttaisi kuntakokouksen kokoon, jotta siinä saataisiin sanottu
tärkeä asia päättää. Oikeastaan oli heidän aikomisensa
kuntakokouksen esimiehen pakinoille, mutta eihän sitä voi kaikki
järkimiehet eroittaa, kumpi kumpikin esimies on. Lautakunnan
esimies ei tietysti voinut heidän tuumaansa suostua, vaan selitti
lyhyeen, ettei hänellä ollut valtaa sellaiseen. Ja niin jäi isäntäin viisas
tuuma kypsymään toiseen aikaan.

Hah, haa, mikä suuri vahinko, nauroi toinen sydämen halusta.

Mutta sitten saavatkin Kettuniemeläiset kiittää isäntäin, Typermäen
ja Wähäniemen erehdystä, ettei heidän kirkkonsa tullut suljetuksi.

Sitten toisena päivänä kohta aamulla toimitti Ryppylä voinsa

kaupaksi ja sen jälkeen kalliin paperipinkkansa Tuomiokapituliin.
Mielellään olisi hän samana päivänä ottanut päätöksenkin asiassa,
että olisi sen saanut kuumalta viedä Kettuniemelle. Mutta kun hän
siitä puhui sihteerille, niin selitti tämä, että kirkkolain jälkeen otetaan
sellaiset valitusasiat Tuomiokapitulissa käsiteltäviksi vasta
vaalitoimen päätyttyä Kettuniemellä. Saman oli hän jo ennen saanut
kuulla vahtimestarilta, vaikkei hän ollut sitä uskonut, kun se oli hänen
omaa ajatustaan vastaan.
IX.

Kun Ryppylä oli saapunut takaisin Kettuniemelle sillä tiedolla, ettei

valitusta oteta Tuomiokapitulissa esille ennenkuin vaalitoimituksen
jälkeen, niin herätti se asiata harrastavissa hapanta mieltä ja
hämmästystä. Ei sellaista asian käännettä oltu edeltäpäin ajateltu eli
voitu edes otaksua. Sillä pitihän valituskirjan, jota seurasi monen
tuhannen nimen ja puumerkin lisä-paino oikeuden vaa’assa
painaman jotain enemmän kuin tavallinen valituskirja ja sentähden
vaikuttaman, mitä jälkimäiseltä ei saanut odottaa.

Mutta niin ei ollutkaan käynyt, vaan arvoisa Tuomiokapituli tahtoi

asiassa menetellä kirkkolain kuivan puustavin jälkeen, ottamatta
siinä vähääkään lukuun, jos se oli valittajille mieleen taikka ei. Tämä
oli harmittavaa ja epäilemättä tuntui se kiihkeimmistä valittajista yhtä
happamalta, kuin sadussa mainitaan ketulle olleen pihlajamarjat,
joihin hän on päässyt käsiksi. Mutta asiata ei voinut auttaa, sillä
Tuomiokapitulilla oli valta ja oikeus puolellaan.

Uusi kysymyspäivä, joka näytti niin helposti olevan saatavissa,

istuikin lujemmassa, kuin piki juuri valmistuneessa suutarin
langassa. — Oli työtä ja vaivaa nähty ja sen piti jäämän
hyödyttömäksi kuin kivistöön kylvetyn siemenen. Kyllä tästä voi
osaksi huomata, kuinka tosi sananparsi on: »Kun on papin vaali
kysymyksessä, niin on paha merrassa».

Asian odottamattoman käänteen johdosta täytyi valittajapomoin

ryhtyä uusiin toimiin. Sillä jättää asia sen takia, ettei se kohta käynyt
mielen mukaan, olisi osoittanut heikkoa luontoa ja halveksittavaa
puolinaisuutta. Sellaista ei pitänyt saada pitäjän mahtimiehissä
nähdä. He tahtoivat ajaa asiansa vastoinkäymisistä huolimatta
voitolliseen loppuun. Kiireesti kokoontui sentähden
vaikutusvoimaisemmat heistä Kitulan kauppiaan luo salaiseen
neuvotteluun. Mitä täällä kauppiaan puotikamarissa keskusteltiin ja
päätettiin, se on jäänyt maailmalle salaisuudeksi.

Mutta sitten »kävi käsky ulos», ettei ensi sunnuntaina

tapahtuvassa kirkkoherran vaalissa mahtaisi kukaan anoa pastori
Forssia tai kirkkoherra Alanderia, sillä molemmat olivat
sopimattomia, jälkimäinen erittäin. Kappalaista Pitkästä sitä vastaan
sopi ja tuli jokaisen anoa, sillä sairaalloinen ja vanha kun hän oli,
ennustettiin muutamalta taholta, ettei hän eläisi kuin vuoden eli
korkeintaan kaksi. Täksikin vähäksi ajaksi voi häntä,
»heikkoluontoista miestä», pakoittaa ottamaan apulaisekseen
maisteri Krypqvistin, jotta tämä olisi kohta saapuvilla astumaan tuon
ennustetun kuoleman jälkeen Pitkäsen siaan Kettuniemen
kirkkoherraksi.

Asiata selvittämässä ja puoluetta Pitkäselle keräämässä kulki

taasen lähettiläitä kyläkunnissa ympäri pitäjää. Listoja ei heillä
sentään ollut, niinkuin niillä oli, jotka keräsivät nimiä ja puumerkkiä
maisterin hyväksi. Ei myös he liikkuneet yhtä julkisesti ja samalla
rohkeudella, kuin edelliset. Sillä siinä määrässä oikeutettua
paheksumista oli edellisten julkea esiintyminen herättänyt, että
jälkimäisten oli pakko liikkua vähän enemmän ketun kengissä.

Tuon käskyn johdosta, joka »kävi ulos», sai räätäli Hurskala myös
erityisen innon osaltaan vaikuttamaan seurakunnan yhteiseksi
hyväksi. Sillä hän ymmärsi hyvin, että sellaisen miehen, kuin hänen,
joka ahkeroitsi jumalisuutta, tuli myös huolehtia, että seurakunta sai
oikean opettajan. Sentähden hän sitä miettien heitti kesken kiireintä
työtään neuloksensa pöydälle, huokasi ja sitten huusi vaimolleen,
joka viereisessä huoneessa silitti liinavaatteita:

Muija, tuoppas tänne minun pyhävaatteeni. Minun täytyy tästä

lähteä ulos.

Mitä hyvänen aika sinä nyt pyhä vaatteilla teet? Meillähän on

vasta lauvantai. Vai olisiko tänään joku erityinen Jumalanpalvelus
kirkossa, josta et sinä ole minulle mitään puhunut? oli vaimon
kummastusta puhuva vastaus, hänen astuessaan avoimesta ovesta
tupaan.

Ei muijaseni! tässä vaan on tärkeä asia kysymyksessä, josta tulee

riippumaan monen sielun autuus ja seurakunnan menestys, puhui
räätäli juhlallisesti, nousten seisomaan.

Mutta hyvä ukko, mitä sinä puhut? En minä siitä ymmärrä maan
halaistua sanaa, jollet sinä selvemmin ilmoita tarkoitustasi, sanoi
vaimo silmät suurena katsellen miestään, josta hän tiesi, ettei sillä
ollut juuri tapana hänelle turhia jaaritella.

Niin muija, sinä tiedät, että minä olen tämän viikon ahkeraan
rukoillut. Ja olen rukoillut en sillä tavalla, kuin nuo löyhäuskolaiset,
joille rukouksen voima ja arvo on seitsemällä sinetillä lukittu
salaisuus, vaan vanhain hurskasten tapaan polvillani ja toisinaan
maassa suullani maaten; sillä eihän sitä tämmöinen syntisparka ja
maan viheliäinen mato voi itseänsä tarpeeksi syvälle nöyryyttää.
Minä olen rukoillut, huokaillut ja pyytänyt, että Herra armossaan
estäisi, ettei tuo löyhäuskon saarnaaja ja parannuksen halveksija
Alander pääsisi tänne Herran viinamäkeä raiskaamaan, vanhaa
jumalisuutta sortamaan ja rukouksen leimuvaa liekkiä
sammuttamaan. Minä olen rukoillut Herran apua ja johdatusta
kirkkoherran vaalihin ja minä toivon, että hän suuressa
laupeudessaan on kuullut minun heikon, kelvottoman ja syntisen
huokaukseni!

Mutta nyt tunnen minä hengessäni, että minun täytyy työssäkin

koettaa edistää hänen asiatansa. Minä olen sentähden päättänyt
käydä noihin naapurikyliin puhumaan tuosta Alanderista, kuinka
vaarallinen hän on meidän seurakunnalle ja sen vanhalle
jumalisuudelle, niin että sellaiset, jotka eivät muuten sitä vaaraa
ymmärrä, tulisivat varoitetuiksi ja estettäisiin häntä anomasta. Herra
varoittaa itse sanassa kavahtamaan vääriä profeetoita. Tässä
seuraan minä hänen varoitustaan ja heikoilla ja puuttuvilla voimillani
autan muitakin samoin seuraamaan.

Niin oikein. Kyllä sinä sen asian ymmärrät ja voit seurata henkesi
vaatimusta, sanoi vaimo, joka ihmetellen oli kuunnellut miehensä
hurskautta uhkuvaa puhetta. Samalla kiirehti hän tuomaan toisesta
huoneesta miehensä pyhävaatteet.

Niihin puettuaan itsensä lähti räätäli Hurskala naapurikyliin

varoittamaan siellä Alanderista ja keräämään puoluetta Pitkäselle,
joka hänen mielestään oli siinä tapauksessa, ettei maisteria saataisi,
toistaiseksi sopiva Kettuniemen kirkkoherraksi. Asia vaati häntä sitä
kiireimmin toimimaan, kun huomenna jo oli ratkaiseva vaalipäivä.
X.

Sunnuntaina, jolloin kirkkoherran vaali oli Kettuniemellä toimitettava,

oli väkeä kokoontunut kirkkoon ahdinkoon asti. Jälleen sai nähdä
niidenkin saapuvan, jotka muuten kirkosta ja siellä käymisestä eivät
välittäneet. Tosin tulivat he vasta Jumalan palveluksen päätyttyä,
ettei heidän tarvinnut heille vastenmielistä kirkon ilmaa tarpeettoman
kauvan hengitellä.

Ihmisluonto on, näet, aina taipuisa välttämään sellaista, mikä ei

sitä miellytä tai on ristiriidassa sen pyrintöjen kanssa. Kun sentähden
kirkossa saa kuulla yksin puhuttavan ja laulettavan näkymättömästä
hyvästä, tulee sellainen ikäväksi niille, jotka ajattelevat ja myötäänsä
etsivät jotain silmin nähtävää tai kouraan tuntuvaa hyvää. Tästä
syystä oli Kettuniemelläkin sellaisia, joiden halu kirkossa käymiseen
oli alentunut jäätymä pisteesen, — mutta nyt vaalin ajalla oli tässä
heidän alentuneessa halussaan tapahtunut huomattava muutos.
Mikä suuri hyvä ja siunaava vaikutus on vaaliajasta seurakunnalle!

Lainmukaisesti alkoi provasti Tarkkanen vaalitoimen lyhyellä

puheella, jota, vaikka hän puhuikin matalalla äänellä, tarkkuudella
kuunneltiin. Puheessa teroitettua kehoitusta, vaalissa noudattamaan
omaatuntoaan, tahtoi tietysti jokainen noudattaa, niinkuin tavallista
on tällaisissa tilaisuuksissa. Olihan siihen myös erityisten lähettiläin
kautta edellisellä viikolla koetettu omiatuntoja valmistaa.

Puheensa jälkeen ilmoitti vaalintoimittaja, että kysymyspäivänä oli

erehdyksestä seurakunnan ääniluku laskettu liian korkeaksi, jonka
erehdyksen hän nyt tahtoi korjata. Erehdys, selitti hän, ei ollut hänen
syynsä, vaan oli syntynyt siitä, ettei se, jolle asia kuului, ollut
edeltäpäin pitänyt ääntölistasta tarpeellista huolta. Ettei kuitenkaan
sanotun erehdyksen korjaamalla tapahtunut mitään muutosta itse
kysymyspäivän toimituksessa, niin tuli se jäämään seisovaksi.

Järvelän herra, joka muutamain toisten pomoin kanssa oli

asettunut ensimmäiseen penkkiin, nousi sitten ylös ja pyysi
pöytäkirjaan merkittäväksi: »Vaikka hän ja toiset valittajat tahtoivat
tässä tilaisuudessa käyttää ääntövaltaansa, niin ei he sillä luopuneet
valituksestaan, jonka he maisteri Krypqvistin hyväksi olivat
alkaneet». He tahtoivat siten olla mukana kirkkoherran
valitsemisessa, jos kävi niin taikka näin.

Ketä toisilla valittajilla tarkoitettiin jäi vähän epäselväksi. Järvelän

herran mielestä tarkoitti toiset valittajat kaikkia, jotka olivat nimensä
tai puumerkkinsä ennen mainittuihin listoihin piirtäneet. Mutta siitä
mielipiteestä täytyi hänen osaksi luopua. Sillä ääniä kuului, jotka
ilmoittivat, että monta on luopunut kaikesta valittamisesta ja tahtoi
äänestää ilman ehtoja. Saatiinpa vielä kuulla sitäkin, ettei kaikki
olleet ymmärtäneet, mihin tarkoitukseen heidän nimiänsä oli kerätty,
vaikka he syistä, joista jo on selitetty, olivat toisten mukana nimensä
antaneet.

Kun tästä välinäytöksestä oli päästy, alkoi äänestäminen

vaalilistan mukaan, jota uteliaisuudella ja jännityksellä kumminkin
ensi alussa seurattiin. Pitkäsen nimi siinä useimmin saatiin kuulla,
lausuttuna väliin kovemmalla väliin heikommalla äänellä, äänestävän
henkilön mukaan. Erittäin järvikylistä näytti Pitkänen saavan ääniä
runsaasti osaksensa. Järjestyksessä seurasi Alanderin nimi, jonka
äänestyksessä sai kuulla. Muutamissa kylissä näytti silläkin olevan
erityinen suosio. Jota vastaan Forssin nimi oli perin unohtua toisten
joukosta pois. Ainoastaan kaksi tahi kolme kertaa kuuli sitä koko
ajalla mainittavan.

Äänestämisen ajalla oli puhelu-haluisilla, jotka seisoivat taampana

hyvä tilaisuus hiljaisesti haastella keskenään ja tehdä päätelmiään.
Ei myös he sellaista tilaisuutta jättäneet käyttämättä.

Sukkelapäinen Aronen kuiskasi puoliääneen vakavalle

vieruskumppanilleen
Jyrrin Paavolle:

Kieltämättä oli tuo Järvelän ukon esitys, jonka hän tahtoi

pöytäkirjaan merkittäväksi, kekseliäs temppu ja hänen pitkän
elämänsä kokemuksen arvoinen.

Mitäs sillä tarkoitat? oli toisen yksinkertainen vastaus siihen.

Niin, näetkös? sanoi Aronen, kun heittää verkkonsa kahtaalle päin,

niin jollei kalasta toiselta puolelta, niin totta kalastaa toiselta.

Ahaa, kyllä ymmärrän mistä tuuli puhaltaa, vastasi Jyrri. Tarkoitat,

jollei Järvelän ukko saa Krypqvistiä, niin voi hän saada Pitkäsen tai
päinvastoin asianhaarain mukaan. Mutta tuohan on vähän niinkuin
kahden äänestämistä. Onkohan se oikein luvallista?

Luvallista? Kuka sen meikäläisistä voi selittää? Sillä sehän on

uusimpia keksintöjä, jonka hyvyyttä nyt koetellaan, oli Arosen
vastaus.

On vähän ihmeellistä, puheli siinä lähellä hiljaa Tuulensuun Matti

Wähälän emännälle, että tuo Järvelän herra vielä tahtoo riidellä
maisterin tähden, kun kerran kysymyspäivänä ei häntä saatu
neljänneksi.
Eihän se herra ole edes kertaakaan kuullut maisterin saarnaavan.

Mitä ihmeellistä siinä on? vastasi Wähälän emäntä takaisin. »Kyllä

pappia muuhunkin tarvitaan ei ainoastaan kirkon toimiin». Ettekö ole
kuulleet, että maisterista toivotaan Järvelään vävyä, niin totta silloin
kannattaa vähän vaivaakin hänen tähtensä nähdä?

Vai siitä se suuri pappismielisyys on. Järvelään syntynyt, jota viime

ajoilla on niin huomattavasti ollut nähtävänä! tuumaili Tuulensuu.

Kuulkaas emäntä! uteli sitten Kivelän isäntä, joka myös oli

seurannut keskustelua. Oletteko te kuulleet tuosta merkillisestä
lapsen kastamisesta, joka kerrotaan tapahtuneen Jokikylässä?

Olen oikein: sillä tässä entis-viikolla kävin minä Myllymäessä, ja

sain matamilta sen kuulla juurta jaksain.

No, sepä hyvä! Kotona puhui minulle siitä muija, muttei hän voinut
sitä lähemmin selittää, kun oli itsekin vaan ohimennen saanut kuulla.
Mutta kertokaapas te, kuinka se tapahtui, jos se on tosi asia, niinkuin
sitä hollataan, pyysi Kivelän isäntä.

Kyllä minä kerron ja tosi asia se on, vastasi mielihyvällä emäntä.

Katsokaas! pappi oli virkatoimissa viety Jokikylän Yrjälään, jossa
vietettiin tyttären häitä. Hän tuli naimisiin, niinkuin tiedätte, Penttilän
pojan kanssa naapuriseurakunnasta. Häätaloon tuotiin lapsi papin
kastettavaksi. Kummit, jotka kuuluivat tuohon hyppyseuraan,
tahtoivat, että hän olisi kastanut vanhan kirjan jälkeen. Kun pappi
kieltäysi sitä tekemästä, selittäen, että se soti lakia vastaan, sieppasi
muudan kummeista vanhan virsikirjan kainalostaan ja rupesi lukea
lopettamaan kasterukouksia sitä kyytiä, ettei papille muu neuvoksi,
kuin lähteä ulos huoneesta. Ja siunaamassa ajassa oli koko
kastetoimi suoritettu, niin että sen suorittaja, eräs akka, pois
mennessään vaan ovessa yrähti: »se on nyt reilassa».

Mutta siinä oli akkaa, joka vei voiton papistakin! myhähti sen
johdosta ivaten Kivelän isäntä, jota emännän kertomus oli suuresti
huvittanut. Mitäs luulette nyt sellaisesta seuraavan?

Silloin loppui äänestäminen, jota oli kestänyt monta tuntia. Kun

vaalintoimittaja oli ennättänyt yhteenlaskea kunkin vaalipapin osaksi
tulleet äänet, joka ei myöskään ollut pian tehty, ilmoitti hän
kuuluvasti, että kappalainen Pitkänen oli saanut 2,500 markan äänet,
kirkkoherra Alander vähän yli 300 markan edestä ja pastori Fors 26
markan äänet. Vaaliin tyytymättömällä on tilaisuus valittaa j.n.e.

Vaalin päätöstä kuunneltiin sekavilla tunteilla. Evankeeliset näkivät

siinä toivonsa turhaan rauenneeksi; rukoilevaiset jälleen, että heidän
rukouksensa oli tullut kuulluksi ja puolueettomat ihmettelivät, että
Pitkänen niin suurella äänimäärällä voitti hakukumppaninsa.

Mutta yhtä vähän kuin evankeeliset ei rukoilevaisetkaan olleet

sydämessään vaalin päätökseen tyytyväiset. Pitkästä anomalla olivat
he tahtoneet estää heille vastenmielisen Alanderin pääsöä, mutta
Krypqvistiä he oikeastaan halusivat. Ja häntä tahtoivat he Järvelän
herran ynnä muiden pomojen kanssa alkamalla valituksellaan saada,
vaikka sitten täytyisikin siinä asiassa mennä »armoistuimeen»
saakka.
XI.

Valituksestaan, jonka neljännen anojat olivat kysymyspäivän

toimituksesta tehneet Tuomiokapituliin, odottivat he mitä suotuisinta
seurausta. Oli ikäänkuin itsestään selvää, ettei heidän tarvinnut
muuta, kuin valittaa, niin maisteri määrättäisiin neljänneksi
vaalipapiksi.

Ettei hän kysymyspäivänä saanut siihen tarvittavaa äänimäärää, ei

tullut mihinkään lukuun. Vähästä arvosta piti sen olla, että
kirkkoherran vaali jo oli laillisessa järjestyksessä toimitettu ja
valittajat itse siinä äänestäneet. Ei myös se saanut merkitä mitään,
ettei valittajat voineet esittää asiallista syytä kysymyspäivän toimen
laillisuutta vastaan. Pääasia, josta kaikki tuli riippumaan, oli, että he
olivat joukossa valittaneet ja että valittajiin kuului suuriäänisiä
kartanoin haltijoita, joiden selän taa pieniääniset ja vielä
äänettömätkin voivat asettua levolliseen turvaan.

Tuommoista hämmästyttävää viisautta saatiin kohta kirkkoherran

vaalin jälkeen lukea paikkakunnan sanomalehdessä. Oli helposti
ymmärrettävää, ettei sentään Kettuniemellä kaikki voineet yhtyä
moiseen, tunnetun kynäniekan, neron tuotteesen, jos toiselta
puolelta löytyikin sellaisia, jotka mielihyvällä sen tekivät, nähden
siinä oman sydämensä ajatukset paljastetuiksi. Siksi oli, näet, se
liian paksua ja typerää sepustusta, että se järkevimmissä herätti
oikeutettua paheksumista eikä heidän puoleltaan saattanut jäädä
vastalauseetta.

Pian ilmestyi sentähden sanomalehteen vastakirjoitus, jossa

asiallisesti ja vähän ivallisesti paljastettiin ei yksin edellisessä
kirjoituksessa esiintyvä typeryys vaan koko se vehkeileminen, jota
maisterin hyväksi oli Kettuniemellä harjoitettu ja ennustettiin siitä
tulevan naurettavaa palttua.

Tämä oli samaa, kuin olisi kepillä pistänyt ampiaispesään. Se sai

mielet kuohuksiin, herätti asiataharrastavissa harmia ja oli vähällä
saada innokkaimmat heidän joukossaan pois suunnilta.

Kuka oli se, joka uskalsi sillä tavalla ajatella ja kirjoittaa »siitä
työstä ja hankkeesta, jota he olivat koko seurakunnan hyväksi
hankkineet?» — Ettei se ollut tapahtunut koko seurakunnan
tahdosta, vaan valittajain liian tunkeilevaisesta hyväntahtoisuudesta
jonkun yksityisen hyväksi, siitä ei saanut puhua mitään. — Eikö
myös se ollut miltei pyhän häväisemistä, että vastakirjoittaja oli vielä
kirjoituksessaan rohjennut mainita vanhan kirkkoherra-vainajan
nimen? — Että hän kuolleessa, niin kirkkoherra kun se oli ollutkin,
näki tavallisen syntisen eikä mitään paavilaista pyhimystä, oli edellä
mainitun viisauden mittakaavan mukaan sopimatonta. — Ja eikö se
ollut suorastaan »Juudaan tapaista», että vastakirjoittaja tahtoi tietoa
rahain keräämisestä ja pilkallisesti kysyi, jos niistä oli käytetty nimien
kerääjäin suun voitelemiseksi, koska kerääjäin joukossa oli huomattu
sellaisia voideltuja henkilöitä?

Oli siis saatava selville sellainen suora ja ehkä valituspuuhille

vaarallinen kirjoittaja ja hänen annettava kasvuin kanssa tietää, mitä
hänen rauhaansa sopi, ettei toiste pistäisi häiritseväisesti nokkaansa
asioihin, joita seurakunnan yhteiseksi hyväksi ajettiin.

Näin sitä tuumittiin, kyseltiin ja keskusteltiin siinä ystävä-piirissä,

jossa Hanhinen oli johtavana sieluna. Hänen neronsa varaan,
niinkuin luonnollista oli, uskottiin myös vastauksen laatiminen
sanomalehteen. Sillä hän, »joka oli kirjoittanut moneen
sanomalehteen ja siis niin muodoin saavuttanut sekä toimituksen
että lukijain suosion», parhain ymmärsi, selitti vähän mielistellen
Räivänen, kuinka ajatusmeininkiä paperille pannaan. — Toimi oli
kuitenkin siksi painavasta laadusta, että ystävät katsoivat heillä
olevan syytä myös neuvoillaan ottaa osaa siihen. Erittäin pyysi
»huutavan ääni» ja Maitolan Ville kumpikin puolestaan teroittaa
kynäilijälle, mitä rahveltavaa hänen tulisi tuossa aiotussa
vastakirjoituksessa mainita, että se oikein sattuisi, niinkuin yhteinen
mieli oli, luihin ja ytimiin.

Hyvillään hänelle uskotusta toimesta ja mielessään vakaasti

päättäen kerrassaan surmaavalla kirjoituksella panna
vastakirjoittajan suun tuppeen, ryhtyi Hanhinen heti kotiin tultuaan
suureen tehtäväänsä. Rohkeutta ei häneltä puuttunut, joka oli jo
monasti pienissä sanomalehti-uutisissa kynäänsä heiluttanut. Olipa
hän kerran kynäilijä-intonsa kiihoittamana vähän pitemmästikin
kirjoittanut Kettuniemen olemattomista hihhuleista. — Papeilla
enempää kuin muilla ei ollut mitään tietoa koko »siitä hihhuli-
suunnasta, joka Kettuniemellä oli voittanut äärettömän paljon alaa».
Asiantuntevana oli hän kirjoituksessaan lähemmin selittänyt niiden
tuntomerkiksi: veisun, polvirukouksen ja muuta sellaista. Siis ihan
selviä hihhulilaisuuden omituisuuksia!
 Ettei siis Hanhiselta rohkeutta puuttunut, voi sanotusta kyllä
huomata. Kun tähän lisäksi tuli innostus, jota mieluinen aine hänessä
herätti, niin ei häneltä edellytystä puuttunut sen asian
menestymiseksi, johonka hän oli ryhtynyt. Mutta siitä huolimatta
tahtoi hänen ajatuksensa olla joko liian kuohuksissa tai, mikä oli
uskottavampaa, vähän kehittymättömässä tilassa, jotta hänen oli
niitä vaikea sovittaa paperille. Hän kirjoitti ja pyyhki jälleen ylitse;
kirjoitti, pyyhki ja mietti pari kolmekin päivää, saadaksensa jotain
näkyväistä esiin. Hän ymmärsi, että kirjoituksella tulisi olemaan sitä
tehokkaampi vaikutus, jos hän sitä höystäisi jollakin sattuvalla
vertauksella ja vaikkapa siihen sovittaisi vähän Jumalan sanaakin,
koska asia koski kirkkoherran vaalia ja lopettaisi hurskailla
mietelmillä. Innostuksen tuuli oli hänet vähällä jättää, ennenkuin hän
sai mielestään sopivan kyhäelmän kyhätyksi. Ei puuttunut enään
muuta, kuin että hän kirjoitti sen puhtaaksi, salaisuudessa luki
ystävilleen ja sitten kiireesti lähetti sanomalehden toimitukselle ensi
tilaisuudessa julkaistavaksi.

Tätä tyytyväisin mielin, niinkuin sen sopi, joka tietää työnsä hyvin
suorittaneen, tuumiessaan, otti ja heitti hän pöydältään tarpeettomat
paperit pesään, jossa iloinen valkea palaa leimusi.

Mutta voi kauhistusta! — Innoissaan erehtyi hän heittämään juuri

ne paperit, joiden kirjoittamisessa hän oli niin paljon vaivaa nähnyt,
hikoillut ja miettinyt, jopa niiden vaikutuksesta salaa edeltäpäin
iloinnutkin.

Nyt olivat ne palaneet poroksi.

Ikäänkuin häntä ivatakseen pisti jälelle jääneistä papereista esiin

erään novellin teelmäs, jota hän aikansa huviksi oli toisinaan yrittänyt
sommitella, ilman että siitä oli syntynyt sen kypsempää. Tämän,
jossa kertomuksen juonena oli vanhan piian häikäilemätön rohkeus,
olisi hän harmissaan suonut sinne nimeltä tunnettuun paikkaan,
jonne naisten väitetään naima-ijässä vähemmän haluavan, jos vaan
sillä olisi saanut palaneet paperinsa takaisin. Mutta, surullista sanoa,
tapahtunutta ei saanut toivomallakaan muutetuksi, sillä hävittävä tuli
ei anna saalistansa takaisin.

Nyrpeällä mielellä ja masentuneena täytyi Hanhisen ryhtyä

uudestaan kirjoittamaan. Mutta nyt oli innostuksen tuuli puhaltanut
itsensä loppuun. Turhaan koetti hän muistella niitä sopivia lauseita,
sana-sutkauksia ja sattuvia kohtia, joita ensimmäisessä
kirjoituksessa oli ollut. Kiire kun hänellä oli ollut, ei hän ollut sitä
ennättänyt kunnolla läpitse lukemaan ennenkuin sanottu harmittava
vahinko tapahtui.

Seurauksena oli, että hän suurella vaivalla ja ajan hukalla sai kyllä
kyhätyksi pitkän mutta laihan sepustuksen, jota parista kömpelöstä
vertauksesta puhumatta ei edes siihen sovitettu raamatunlause ja
lopussa hurskas mietelmä saaneet mehevämmäksi.

Ettei myös se itse asiasta sisältänyt mitään asiallista, niinkuin

vastakirjoituksessa, joka sen johdosta ilmestyi, lyhyeen
huomautettiin, että sanat näyttää toisinaan keksityiksi peittämään
sisällön köyhyyttä. Ja neuvottiin ystävällisesti kynäilijää hankkimaan
itselleen jonkunlaista päänkoputtajaa, estämään häntä
vastaisuudessa kirjoittamasta asioista, jotka menevät hänen matalan
horisonttinsa yli.