(eBook PDF) Outdoor and Nature Play

in Early Childhood Education

Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-outdoor-and-nature-play-in-early-childhoo
d-education/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Assessment in Early Childhood Education 7th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-assessment-in-early-
childhood-education-7th-edition/

(eBook PDF) Playing and Learning in Early Childhood

Education, Second Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-playing-and-learning-in-
early-childhood-education-second-edition/

(Original PDF) Language, Literacy and Early Childhood

Education

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-language-literacy-
and-early-childhood-education/

(eBook PDF) The Child in Focus Learning and Teaching in

Early Childhood Education

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-child-in-focus-
learning-and-teaching-in-early-childhood-education/
(eBook PDF) Mathematics in Early Childhood Education by
Amy MacDonald

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-mathematics-in-early-
childhood-education-by-amy-macdonald/

(Original PDF) Foundations and Best Practices in Early

Childhood Education (4th Edition)

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-foundations-and-best-
practices-in-early-childhood-education-4th-edition/

(eBook PDF) Leadership: Contexts and Complexities in

Early Childhood Education 2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-leadership-contexts-and-
complexities-in-early-childhood-education-2nd-edition/

(eBook PDF) Beginnings & Beyond Foundations in Early

Childhood Education 10th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-beginnings-beyond-
foundations-in-early-childhood-education-10th-edition/

(eBook PDF) Teaching Health and Physical Education in

Early Childhood and the Primary Years

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-teaching-health-and-
physical-education-in-early-childhood-and-the-primary-years/
Brief Contents
Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature 1

Chapter 2 Historical and Philosophical Foundation for

Outdoor and Nature Play 28

Chapter 3 Canadian and International Research

on Outdoor Play 55

Chapter 4 Loose Parts—Using Natural and Found

Materials in Outdoor and Nature Play 81

Chapter 5 The Relationship of Outdoor and

Nature Play to Development, Health,
Learning, and Thinking 106

Chapter 6 Outdoor Play That Involves Challenge,

Adventure, and Risk 131

Chapter 7 Nature-Based Early Learning Places

and Spaces 157

Chapter 8 Sustainability and First Nations—Teachings 190

Chapter 9 Programming from a Four-Season Perspective 220

Chapter 10 Supporting Families and Others in

Connecting Children’s Play to
Their Development 248

Chapter 11 Documentation and Assessment of

Children’s Outdoor Play Environments 278

Chapter 12 Outdoor and Nature Play—Looking to Research

and Practice to Inform the Future 308

iv
■■ Assist students in early childhood education in developing a new lens for outdoor
play and acquiring a passion for and commitment to ensuring children have quality
outdoor play experiences on a daily basis, in all kinds of weather.

Approach to the Text

The underlying theoretical foundation of Outdoor and Nature Play in Early Childhood
Education is constructivism. Our approach to the text is to create learning that can be
constructed through reflection and co-constructed through dialogue. We acknowledge the
ever presence of new technologies and have included opportunities to continue thinking
and conducting research with search engines and online resources. We created a text that
is comprehensive, visual, and interactive to entice readers to enhance children’s experi-
ences in nature. Combining theory with practice and in outlining suggestions for outdoor
play and nature pedagogy that are featured in each chapter will support early learning stu-
dents in their practicum experiences and spark new thoughts, perspectives and approaches
to outdoor play by those readers already working with children.

Content and Features

There are 12 chapters in the textbook:
One Introduction to Outdoor and Play and Nature
Two Historical and Philosophical Foundation for Outdoor and Nature Play
Three Canadian and International Research on Outdoor Play
Four Loose Parts—Using Natural and Found Materials in Outdoor and Nature Play
Five The Relationship of Outdoor and Nature Play to Development, Health, Learning,
and Thinking
Six Outdoor Play That Involves Challenge, Adventure, and Risk
Seven Nature-Based Early Learning Places and Spaces
Eight Sustainability and First Nations—Teachings
Nine Programming from a Four-Season Perspective
Ten Supporting Families and Others in Connecting Children’s Play to Their Development
Eleven Documentation and Assessment of Children’s Outdoor Play Environments
Twelve Outdoor and Nature Play—Looking to Research and Practice to Inform the Future

Each chapter begins with a childhood memory that is intended to be evocative

for the reader, followed by our vision for outdoor play today and information related to
positioning outdoor play in the lives of children. To introduce theory to early learning
students, we feature a different influential theorist in each chapter. In terms of practical
applications, each chapter of the textbook features standards and principles of practice.
Place-based learning is a thread throughout the textbook: in different chapters we pres-
ent various places where children make a connection—emotionally, physically, and
spiritually—such as the garden, the neighbourhood, the park, and the forest.
To support the rights of all children to have outdoor play and nature in their lives,
the chapters include information related to accessibility and design, as well as suggestions
to support families in encouraging more outdoor play in nature. We want our text to be
simultaneously theoretical and practical and therefore include tips and tools for early
learning teachers and specific programming suggestions. Every day early learning teachers
take children outside to experience the joys and wonders of nature. In each chapter, we
include a narrative that highlights the statement “Why I love Outdoor Play” for students
to understand that outdoor play programming is possible.

Preface xi
 Each chapter contains the following features:
Epigraph
Learning Outcomes
Childhood Memories
Chapter Preview
Setting the Stage
for Outdoor Play
Our Vision for Outdoor Play
Positioning Outdoor Play in
the Lives of Children
Theoretical Foundation
Practical Applications
Principles of Practice
Learning in Place
Programming
Family Support and
Engagement
Accessibility and Design
Tools and Tips for Outdoor
Play
On the Ground—
Professional Reflections:
“Why I Love Outdoor Play”
Case Studies
Take It Outside!
Key Terms
Summary
Quiet Reflection
xii Preface
A quote from a key historical figure in early childhood education
to support the antecedents of the concept of outdoor play
Six to eight learning outcomes for the reader that are intended to
outline the core concepts of the chapter and guide their learning. To
outline the core content that supports to be learned in the chapter.
A childhood memory to evoke reflection on the benefits and
importance of outdoor play learning in and with nature.
A chapter preview to provide the reader with an overview of what
to expect in the pages ahead.
Examples of how outdoor play experiences, environments, and
people in the environments contribute to children’s experiences
and learning opportunities.
The authors’ vision as it pertains to the focus of the chapter for
early learning programming outdoors.
An introduction to the importance of children being engaged in
an array of outdoor experiences that support their overall health
and development.
A section that provides background to the content of each
chapter and a historical perspective detailing the influence of
theorists who have contributed to the current movement for
active outdoor play.
Descriptors of how theory informs practice and how early learning
teachers draw upon theory to inform their outdoor play planning
and practice.
Different sets of principles of action or conduct for those work-
ing with children outdoors to support children’s active play and
learning.
Possible places where children can develop an emotional, physi-
cal, and spiritual connection.
Various programming experiences described and illustrated, using
a framework focused on planning, engagement, exploration, and
reflection.
Suggestions for students to engage and enlist families to fully sup-
port children’s learning, growth, and development.
Answers to questions about accessibility and design in the provi-
sion of outdoor play for children with exceptionalities.
Suggestions for using technology and tools to enhance outdoor
programming and professional learning around outdoor play.
Real stories from practising early learning professionals who think
deeply and intentionally about the ideas and concepts presented.
Case studies that invite the reader to reflect on related questions
as they situate outdoor play in various contexts.
Suggestions for adult-centred outdoor experiences to help increase
the comfort level early learning students have with nature.
Key terms that reflect the chapter’s contents.
A bulleted summary of the points discussed in the chapter.
Questions on which the reader can personally reflect that foster
an outdoor learning mindset, while recognizing that self-reflection
is an important feature of professional learning.
Community Dialogue A focus on the perspectives of others to provide a broader, more
complex understanding of the chapter’s contents, including sug-
gestions that support the development of a community of learners.
For Further Thought and Links that may lead to further thought, as well as suggestions for
Action action. Changing societal norms as they relate to active outdoor
play requires advocacy and action.
Resources Descriptions and links to additional resources that can add to
the discussion of the importance of outdoor play to children’s
development.

Also scattered throughout the chapters are textboxes to assist the reader in further
reflections on outdoor play such as “Think About It! Write About It! Read About It!;”
“Curious?;” and “Shedding Light on Outdoor Play—Points of Reflection.”

Supplements
■■ An Instructor’s Manual is available to support the delivery of the content in an expe-
riential way that supports outdoor learning.

Acknowledgments
The authors wish to acknowledge Pearson Canada for the opportunity to support a grow-
ing and important movement to reconnect children to outdoor play and nature. Our work
would not be possible without the support of our families and all the early learning students,
teachers, and children that get outside every day to play. We thank the reviewers whose
feedback helped us shape the content and the layout of the text: Tricia Dumais, Cones-
toga College; Alison Gaston, Sheridan College; Mary Lou Lummiss, Fleming College; and
­Kathryn Markham-Petro, St. Clair College.

Preface xiii
 Chapter 1

Introduction to Outdoor
Play and Nature

There should be a garden attached where they
may feast their eyes on trees, flowers, and
plants . . . Where they always hope to hear and
see something new.
(Comenius, The Great Didactic, 1632)
Learning Outcomes
After exploring this chapter, you will be able to:
■■ Discuss key reasons why outdoor play and nature
is important in the lives of young children.
■■ Explain what is meant by “a child’s right
to experience the outdoors” and how this
influences the role of early learning teachers.
■■ Describe Banning and Sullivan’s (2011)
standards for outdoor play and how they are
visible in early learning programs.
■■ Outline what is meant by rights-based principles
of practice.
■■ Discuss ways in which early learning teachers
may program for outdoor play that considers the
children, families, and program pedagogy.
■■ Explain how and why accessibility and design are
integral to children’s right to play and the United
Nations Convention on the Rights of the Child.

Childhood Memories
I live in a big neighbourhood with lots of houses. I have two younger brothers, and we love to play street hockey
outside. I am in Grade 4 now. The school that I go to is only five minutes from my house. I like going to school
so that I can see my friends, but I wish we could play outside more. In the summer when I was five I went to a
camp, and we spent every day outside in a forest. It was only one week, but I remember it so well! I loved explor-
ing outdoors. We found so many interesting bugs, and once a chickadee landed on my hand! One day we arrived
in the morning and it had rained the night before. Everything was so muddy! I thought we were going to have to
stay inside all day but we didn’t. We played in the mud! Now when I go to school sometimes we don’t even get to
go outside for recess. The teacher says that we have to study more especially when we don’t do well on our spelling
tests. I miss playing outside.
 Chapter Preview
Imagine a day of not being outdoors—perhaps missing the opportunities to hear the
sound of the snow crunching under our feet or to feel the raindrops softly falling on
our heads? Or seeing a fabulous puddle and deciding,
should I or should I not make a big splash? Imagine
not getting to observe the beauty of the birds that
come to the feeders? What are you missing in your life
without such experiences? Now think about the lives
of children in Canada. How accessible is the outdoors
and what opportunities are available to children? What
types of outdoor play experiences are children exposed
to? What level of freedom do children have to explore
their environments—to look at, observe, experiment,
discover, and wonder why, what, when, and how about
Dana Barratt

all the things in their environment? Examine the three

photos of children playing in puddles. Think about
what children learn from these sensory experiences and
Photo 1.1 Splashing in a puddle. how such experiences in the early years influence their
later learning.
Now think about the learning possibilities that
evolve when children are given the freedom to splash
in the puddle. Reflect on your ideas and think about
the questions posed in Figure 1.1. Can children experi-
ence these same types of learning indoors? Why or why
not? If so, how? If not, why not? What can children
learn from a puddle?
Even though a puddle might seem to you as com-
monplace and mundane, it is a reflection of the world
of possibilities for children. Vecchi (2010) described
Gill Robertson

puddles as “an upside fragment of the world” (p. 121).

Vecchi challenges adults to think what children can
observe when they move closer to the puddle and the
image appears to become larger. Children can reflect
Photo 1.2 Playing in a puddle. upon why, when they move away from the puddle,
that the order is reversed. Children can also observe
the changes in the puddle and their reflections as
the weather changes. This supports their develop-
ment of scientific knowledge. By becoming connected
to a puddle, children can experience environmental
stewardship as they care for the puddle similar to how
they would care for other parts of the environment. In
this chapter, we will introduce you to the wondrous
world of outdoor play and nature pedagogy. You will
be introduced to the benefits and importance of these
types of experiences for children. You will begin to see
Gill Robertson

how outdoor play in and with nature leads to learning.

You will consider the role of the early learning teacher
in making outdoor play accessible to all children as is
their right!
Photo 1.3 More puddle play.

2 Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature

 Are there opportunities Are there aspects of
Are there scientific splashing in a puddle
for children to learn
principles that children that can be used in
about environmental
are learning? If so, what other play? If so, what
stewardship? If so,
are they? might they be?
what are they?

Figure 1.1 What children learn from a puddle.

Think About It! Read About It!

Write About It!
What does environmental stewardship mean to you? Search for a definition and write out
your own personal views about environmental stewardship.

Curious?
What do you think is the connection of outdoor play to later academic performance? How is
children’s outdoor play related to the future of the planet? Satisfy your curiosity by searching
the Internet for answers.

Setting the Stage for Outdoor Play

Children’s social, emotional, cognitive and physical development is influenced by their
connections to nature. Children are hardwired to need nature and to be part of natural
environments (Smirnova & Riabkova, 2016). In nature, children can build significant
relationships with each other, their animal friends and with the adults who care enough
to make sure that they spend time outside. Imagine this: a group of children are playing
outdoors in a large meadow, surrounded by trees. Look at Photo 1.4. What do you see?
How might the actions of the child in the photo influence other children? Now read more
to see what happened.
Tessa carried sticks that she had collected to the opening where the other children
were sketching their surroundings. As she arrives with the sticks, they look up and Mario
asks, “Where did you find those sticks?” Tessa points to the woods and all the children
jump up and run to find more sticks. All of the sudden, the children decide to create
a fort. They discuss their plans with their early learning teacher and together consider

Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature 3

 Diane Kashin
Photo 1.5 Building a fort.
Gill Robertson

Photo 1.4 Outdoor playing

with branches.

Think About It! Read About It!

Write About It!
What learning do you envision happened from this experience with the sticks? Read this article
to think deeply about sticks: https://www.psychologytoday.com/blog/friendship-20/201405/
why-sticks-are-good-kids
Write out a creative follow-up experience that you could provide these children if you
were their teacher.

which branches would be best for the fort. After discussing their plans, the children
determined that the best branches to use would be those as long as their bodies. Children
took turns measuring the branches by having each child lie down beside one. Then, they
determined whether the branch would be used or discarded. Think about this experience.
How did it support children’s learning?
In this example, children are building relationships with each other and with their
early learning teacher. As well, they are making connections to nature. They are practis-
ing math skills and engineering processes. They are connecting words with math princi-
ples such as length, width, thick, and thin. Their early learning teacher takes photos while
some of the children retrieve their sketchbooks to draw their creation. This experience is
captured in the images and documented by the teacher. More significantly, children will
have those memories for life. Can you remember an experience from your childhood that
lives on in your memory? As a point of reflection (see Box 1.1), think back to that time.
In each chapter, we will include vision statements for outdoor play. Vision state-
ments are related to utopian thinking in early learning (Dietze & Kashin, 2016). When
we put forth these statements, it is to articulate what we imagine outdoor play and

4 Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature

❯❯ Box 1.1 Shedding Light on Outdoor Play—Points of Reflection

Visualize in your mind’s eye a time from your childhood
that you remember fondly that took place outside. What do
you remember specifically about that time? The people?
The place and space? What were you doing? What were
you feeling? Try to remember the sights, sounds, smells,
textures, and colours of that time. Write out your memories
into a visualization and share it with others. A visualization
is a written representation of your imaginings. How similar
or different are these visualizations?

early learning would be like in a perfect world. As outlined in Photo 1.6 our utopia is
as follows:
Diane Kashin

Photo 1.6 In a perfect world.

Think About It! Read About It!

Write About It!
Do a search online by putting the words utopian thinking in early childhood education.
Read the results. Now think about it. What does utopian thinking mean to you? Write a
paragraph about your utopian vision for children.

When ideals are envisioned, efforts can be made to work towards their realization.
Since outdoor play is not part of every child or adult life, in order to bring outdoor play
back into the lives of children, we need to:
■■ Change adult and children’s attitudes about outdoor play;
■■ View all outdoor play spaces and places as possibilities for play; and
■■ Offer children access to outdoor spaces and places that will support their sense of
curiosity and related experiences outside.

Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature 5

 As we work towards this vision, early learning teachers and student teachers can make
a difference by embracing the outdoors on a daily basis as the preferred place for play and
learning to occur.

Think About It! Read About It!

Write About It!
Use a search engine of your choice to find out more about outdoor play in Norway and
Denmark. What three aspects about outdoor play and culture are prominent in the litera-
ture? Does the literature provide a different perspective than the literature from another
country such as Scotland?
What are the similarities and differences? Begin compiling international perspectives
on outdoor play.

Our Vision for Outdoor Play

Play is in peril, especially outdoor play. Children’s indoor environments offer much
entertainment coming through electronic devices. In contrast, the outdoor environment
offers children real-life experiences that include different sounds, smells, ideas, thoughts
and ways of knowing that cannot be replicated indoors and especially not through their
screen experiences. Larimore & Sobel (2016) suggest that play is being shunted aside
in early learning programs in many parts of North America in favour of more teacher-
directed instruction in order for children to meet standards. Do they know their colours?
Can they count to 10? Can they spell their name? Meeting academic standards according
to Larimore & Sobel (2016) is becoming the focus of many teachers, which leads them to
regard play, especially outdoor play, as less important than academic work. At home and
at school, children spend more time indoors than outdoors (Gundersen, Skår, O’Brien,
Wold, & Follo, 2016). At home and at school children are staying indoors for too long.
Across Canada, early learning program policies are under the direction of provincial
and territorial governments. If there are outdoor play standards that identify the amount of
time children are required to be outdoors, they may or may not be adhered to due to such
things as interpretation of what the standard means. In school, children might, in many
circumstances, spend much of their time indoors being instructed. Some children are even
missing out on recess. This is occurring in spite of children’s right to play outdoors. At this
pivotal time in history, governments across Canada, and society at large, can either remain
silent on outdoor play or chart a new direction. Charting a new direction may require

Think About It! Read About It!

Write About It!
What will your role be to reverse the trend of children’s childhoods being indoors rather
than outdoors? Check out the resources on this page: https://www.participaction.com/
en-ca/thought-leadership/report-card/2016. Write an advocacy statement that begins with
these words: I pledge to …

6 Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature

Canada to examine how other nations of the world have put policies and practices in place
to protect children’s rights to play and, more specifically, to play outdoors.
All children have a right to outdoor play. They have a right to the benefits and
the joy that playing outside brings. Learning how other countries view outdoor play
is fundamental to our ability to advocate for the return of outdoor play to the lives of
children in Canada. Broadening our perspectives on outdoor play by examining how it
is embedded in other cultures provides early learning teachers and students with ways
in which they can make a difference to the children in this country (Chawla, Keena,
Pevec, & Stanley, 2014; Gundersen et al., 2016). For example, in some countries, such
as those in Scandinavia, playing outdoors is an important part of childhood. As men-
tioned earlier, in some areas of North America outdoor play is valued less than time
devoted to academic learning (Larimore & Sobel, 2016). Such trends add to the sig-
nificant erosion (Prince, Allin, Sandseter, & Ärkemalm-Hagsér, 2013) to the amount
of time devoted to outdoor play.
You can play a role in shaping the course of history in your own community. Yes, you
can contribute to saving outdoor play from extinction. No matter how much the indoor
learning environment is set up with open-ended and naturalistic materials in aestheti-
cally pleasing ways, it is not a substitute for playing, discovering, and wondering outdoors.
Throughout this textbook, you will be introduced to the history, theories, and research
connected to outdoor play. You will also be presented with practical suggestions to help
you program for outdoor play. Early learning teachers and students who examine outdoor
play in and with nature are able to develop knowledge and a positive viewpoint that will
influence their ways of supporting children and families in outdoor play. Families of course
want what is best for their children (Ontario Ministry of Education, 2014). When families
understand the importance of outdoor play to children’s development and feel supported
and engaged in their children’s learning, they too will honour the rights of children to
be outdoors.

Positioning Outdoor Play in the Lives

of Children
Children’s play experience in outdoor environments is becoming increasingly recognized
as the foundation for their healthy development (Brussoni, Olsen, Pike, & Sleet, 2012;
Dietze & Kashin, 2017). Over the past decade, there have been a number of research
studies connecting the benefits of outdoor play to children’s social, emotional, physical,
spiritual, and cognitive development (Brussoni et al., 2012; Li, Hestenes, & Wang, 2016).
Research is now connecting the relationship of children’s outdoor play experiences during
their early years to later academic performance (Pacini-Ketchabaw & Nxumalo, 2015;
Shanker, 2016) and even to the future of our planet.
If we agree that children’s play experiences with and in nature are so important,
then why are more and more children having less and less contact with the natural
world (Louv, 2005)? Compared to the 1970s, children are spending 50% less time
engaged in unstructured activities outdoors (Chiao, Li, Seligman, & Turner, 2016). In
some jurisdictions in Canada outdoor play is not required in early learning programs,
and as children enter grade school, with the decline in the amount of time allotted to
recess, there is even less unstructured outdoor play opportunities. Many school settings
are choosing to offer children structured outdoor experiences such as sports activities in
place of unstructured play, but this is not the same as play. “Children age 10–16 years
now spend, on average, only 12.6 minutes per day” playing outside (Chiao et al., 2016,
p. 62). Do you think children should be outside more? Do you think children want

Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature 7

 to play more outside? What do you think would be the positive and negative implications
for children if they were to have greater access to outdoor play? Children’s disconnect
with nature has serious implications for their health, wellness, and development and will
be explored in future chapters. In this chapter, we ask you to consider outdoor and nature
play from a rights perspective.

Think About It! Read About It!

Write About It!
What does a rights perspective mean to you? When you search this on the Internet, what
occurs to you? Write out a rights statement about children and outdoor play. Start your
statement with these words: Children have a right to …

Time and space to play outdoors is now being recognized both as a need and a right of
children and one that is central to their well-being and development. Across the globe, chil-
dren’s need to play is recognized as a basic childhood right (Brussoni, Olsen, Pike, & Sleet
2012; Krechevsky, Mardell, Filippini, & Tedeschi, 2016; Ontario Ministry of Education,
2016). Focusing this introductory chapter on the rights of children to spend time in nature
is deliberate. Every child has the right to experience the joys and wonders of the outdoors.
Such experiences have incredible benefits to children (Smirnova & Riabkova, 2016).
Those who are studying early childhood education and those who are working as
early learning teachers are in a unique position to support children’s right to outdoor play.
Think about children in early years programs who would rather be outdoors than indoors.
Then think about what happens to them when their outdoor play time is cancelled. What
happens to children’s sense of spirit and curiosity?

Think About It! Read About It!

Write About It!
What are some of the challenges that children have when they are required to stay indoors
for a day, two days, or several days? Ask this question in a search engine: What are the
negative effects of children spending too much time indoors? Why might a teacher feel that
being outside is not as important as being indoors? Write down your ideas.

There is so much learning to be gained from outdoor play experiences in nature.

Think about what would happen if the teacher described in the childhood memory
opening this chapter combined learning to spell with outdoor experiences? Perhaps the
children could do a scavenger hunt to find discoveries in nature? Look at Photo 1.7.
These children have just found a cicada. Would learning to spell something that is tangible
to the children be more meaningful to them than being exposed to words they may not
have connections with for the sake of language and literacy goals?
Children have a right to experience the joys and wonders that outdoor play can bring.
There is a whole exciting world to discover, and we owe it to children to share it with

8 Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature

 Ruth Houston
Diane Kashin

Photo 1.8 Enjoying outdoor play.

Photo 1.7 Children discover cicadas during their

outdoor explorations.

them. We also owe it to the environment. Children who grow up engaged in nature and
having an affinity for it will become stewards of the environment. They will learn to care
for the environment, rather than destroy it. Children can make an emotional connection
to a place within nature. This supports them in developing an ecological identity. Early Ecological identity refers
learning teachers support children in developing ecological identities by providing them to the ecological self, which
with a place to observe and opportunities to experience the gifts of nature. This place can can be described as an
individual’s connection to and
be in their outdoor play spaces in their early years programs; it can occur on walks in their attitudes toward the natural
neighbourhoods or in a forest, a meadow, a hillside, a ravine, or a creek; even just by a small environment (Wilson, 2012).
enclave of trees. Children require the time and opportunity outdoors, as well as adults who
support their explorations and inquiries so that they can develop their ecological identities.
Many environmentalists today are concerned with the types of life experiences that
children are exposed to, particularly when access to the outdoors is minimal. According
to David Suzuki (2014) computers, video games, and increased access to the Internet offer
entertainment in a virtual world without “all the joys that the real world has to offer”
(p. 194). Suzuki suggested that, “unless we are willing to encourage our children to recon-
nect with and appreciate the nature world, we can’t expect them to help protect and care
for it” (p. 194). Larimore & Sobel (2016) argue that children require time to connect to
nature so that they can learn to love the Earth before being asked to save the Earth. There
is a movement to reconnect children to nature (Sobel, 2016). Early learning teachers
are central to this movement—they provide children access to and opportunities to be
outdoors, to play and to embrace their natural world.

Theoretical Foundation
Researchers and theorists have long supported the importance of play and, specifically,
children’s outdoor play (Kemple, Oh, Kenny, & Smith-Bonahue, 2016; Whitebread,
Basilio, Kuvalja, & Verma, 2012). Given the benefits of outdoor play, consider the

Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature 9

❯❯ Box 1.2 Featured Theorist: Margaret McMillan (1860–1931)

Margaret McMillan was a pioneer in early childhood edu-
cation. She spent time as a governess and as an activist
wanting every child to have a right to the conditions that
she saw were available for children from wealthy fami-
lies (Ouvry, 2003). McMillan’s ‘Open Air Movement’ was
influenced by Friedrich Froebel and was concerned with
children’s development, hygiene, and nutrition. She started
an open-air school in London, England in slum gardens in
Bow (1908) and then in Deptford (1910). Even though she
faced public challenges McMillan’s school gained acclaim,
and she is considered a key pioneer in early childhood educa-
tion and the outdoor play movement (Cree & McCree, 2012).

Rights-integrative approach
refers to “a teaching and
learning practice that
acknowledges the CRC
[Convention on the Rights of
the Child] explicitly and puts
it into action, regardless of
the philosophical framework
that guides the program”
(Di Santo and Kenneally,
2014, p. 396).
consequences when children are denied it. When children play, they exercise their rights
to play for play’s sake—to play for the pleasure and joy of being able to play. Play is not mere
indulgence; it is essential for children’s health and well-being (Kellert, 2012; Lester &
Russell, 2010; Palmer, 2015). With a growing body of literature outlining the emotional
and physical health benefits for children and adults from real contact with nature, it is
essential that children in the early years have connections to it (Dennis, Wells, & Bishop,
2014; Dowdell, Gray, & Malone, 2011; Gill, 2014; Kellert, 2012; Larimore & Sobel, 2016).
All children have a right to outdoor play. If you asked children about this right, what
do you think their answer would be? Would they agree? When we take a rights-integrative
approach to early learning (Di Santo & Keanelly, 2014), we stand up for every child,
whatever gender, whatever background, whether rich or poor. Margaret McMillan (1919)
(see Box 1.2) understood this concept and made it her life’s work. Almost 100 years ago,
she worked with her sister Rachel in promoting outdoor play because they believed that
the health benefits should apply to all children.
Over the centuries, there have been many theorists who have written about the
benefits of outdoor play for children. We begin by introducing you to the great Margaret
McMillan. She is often quoted as saying that the best classroom and the richest cupboard
are roofed only by the sky (McMillan, as cited in Schweizer, 2009, p. 3). She declared
“that the sky really is a canopy, that whispering trees are often a good substitute for walls”
(McMillan, 1919, p. 325).
Diane Kashin

Photo 1.9 The sky as a canopy.

10 Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature

 For McMillan (1919), the problem was that those who lived in crowded, improvised
neighbourhoods were cut off from the “all that is most healing and uplifting in nature”
(p. 325). Why would McMillan, who started one of the first open air nursery school
programs in the world, proclaim the outdoors to be the ultimate classroom? Is it because
relationships seem to be intensified outdoors and children feel stronger connections to
the adults in their world when they experience outdoor learning together, as depicted
in Photo 1.10? Is it because playing with the elements of nature is an exhilarating
experience, as you can see in Photo 1.11, as Zoe feels the mud? Might it be the ultimate
classroom because it provides children with the opportunity to interact with animals
that they meet during the course of their day? How important is it for children to realize
that they share this world with non-human species (Pacini-Ketchabaw, Taylor, & Blaise,
2016)? Look at Photo 1.12, as Alexis, after finding a frog and interacting gently with it,
returns it to its home in the tree.
Re-examine the photos of the children in the chapter. Now think about the types of
learning that children may have acquired from each experience. For example, when you
look at Zoe, she may have experienced new sensory experiences, such as how mud feels
when it is harder, gooey, drippy, or cold. She may have examined different consistencies
in the mud, such as thick, dry, and runny. She may have discovered what happens to mud
when water is added to it. And, she may have learned new language, such as gooey or
slimy. When adults carefully examine how outdoor play experiences contribute to chil-
dren’s development, they gain a better appreciation of its importance and how it sets the
foundation for lifelong learning.
For reasons that will be explored in the upcoming chapters, early learning teachers
can contribute significantly to reversing the trend towards an indoor childhood to one
that will be rich in outdoor play experiences and environments. Advocates for outdoor
play are calling for a movement to reconnect children with nature (Louv, 2005; Frost,
2009, Sobel, 2016). More than 10 years ago, Richard Louv wrote The Last Child in
Diane Kashin

Photo 1.10 Relationships are intensified outdoors.

Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature 11

 Diane Kashin
Tanya Murray

Photo 1.12 The frog is released to go back home.

Photo 1.11 Zoe experiences mud.

Nature deficit disorder refers
to a term coined by Richard
Louv (2008) that relates to
the human costs of alienation
from nature.
the Woods (Louv, 2005), where he made popular the term “nature deficit disorder”. Chil-
dren with a nature deficit disorder, as outlined in Figure 1.2, would experience an absence
of core experiences and values necessary for lifelong learning. These types of experiences
are not attainable indoors.
If adults do not develop a comparable understanding of the importance of outdoor
play as did past generations, then as a society we are countering our genetic predisposition
to be outdoor players and learners. Children come to this world with instincts to observe,
explore, play, and converse with others.
These instincts were shaped by natural selection during the hundreds of thousands
of years in which our ancestors survived as hunter-gatherers (Gray, 2008). Accordingly,
it is not children’s natural instinct to be indoors, engaged primarily in sedentary activi-
ties (Gray, 2008). When children’s play takes place outdoors, it becomes the ultimate

Children’s limited
experience in
observing the beauty
of the environment
in all its forms
results in a lack of
environmental
stewardship.
Children’s limited
physical experience
Children’s lack of
with rolling down
exposure to the sun
hills or running and
and the outdoors
having a sense of
results in many
speed results in a
health and wellness
limited understanding
issues.
of their mind and
body interactions.

Figure 1.2 Children with nature deficit disorder.

12 Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature

Diane Kashin

Photo 1.13 Children observing with a magnifying glass.

environment for learning, play, building relationships, and contributing to health and
wellness (Chawla, 2015).
Across Canada, governments at all levels, health care providers, and education and
early childhood experts are expressing concerns about children’s lack of outdoor play
with the concomitant increase in childhood obesity and related diseases (Tremblay et al.,
2015). Providing children with a healthy start during their early years is essential for the
current and future social, environmental, and economic health of Canada. Early learning
teachers play important roles in supporting children to establish healthy living practices
during the early years. Health Canada describes ‘healthy living’ as making choices that
enhance physical, mental, social, and spiritual health. There are many researchers (Burdette
& Whitaker, 2005; Dietze & Kashin, 2016; Fjortoft, 2004) who have extolled the wide
range of health benefits children gain from outdoor play (see Figure 1.3).
Numerous studies point to the growing trend towards the institutionalization of
children’s time and space, such that they do not have the opportunity to roam and
play freely (Lester & Russell, 2010; Murray et al., 2013; ParticipACTION, 2015). This
concern has led research groups in Canada to come together to develop a position
statement on outdoor play, which will be reviewed in Chapter 3. The statement illus-
trates how researchers, medical experts and advocates are worried about the future of
childhood (Gray et al., 2015). Although this textbook will focus on outdoor play from
a Canadian context, we will also examine theorists, research, and perspectives from
other nations in the world. By the end of the text, it is our intent that you will have a
deeper knowledge and perspective on the importance of outdoor play, which will help
to inform your practice.

Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature 13

 Children are fitter and Children exhibit lower
leaner. stress levels.

Children have stronger

Children create more
immune systems, reducing
intriguing play that is
the number of colds, flus,
multi-faceted.
and related illnesses.

Children develop play

Children express more partner relationships that
active imaginations and include expressing respect
communication skills. and empathy for others.

Children exhibit higher

Diane Kashin

Children exhibit more

levels of curiosity and a
freedom to explore.
sense of wonderment.

Figure 1.3 The benefits of outdoor play.

Practical Applications
Play is the primary vehicle that children use to explore and make sense of the natural
world. Margaret McMillan understood this at the turn of the 20th century (Schweizer,
2009). Now, in the 21st century, we are still learning about play and what it means. It
takes a knowledgeable adult to be able to interpret the importance of play in the lives of
children and all of its intricacies. Although it may appear simple, children’s play is in fact
complex and sophisticated (Holmes, Romeo, Ciraola, & Grushko, 2015).

Denise Skuce

Photo 1.14 Children test their ideas.

14 Chapter 1 Introduction to Outdoor Play and Nature

Another random document with
no related content on Scribd:
ympäristöönsä sopimattomalta pienen, haaveellisen nukketalon
kuistilla?

Hän kohautti kärsimättömästi olkapäitään. Sellainen vertaus oli

herjaamista, ajatteli hän katkerasti. Uudelleen hän tähysti selälle,
jännittäen silmiään koettaessaan erottaa purren valoja kaukaa
lahdelta. Oli hyvin hiljaista, lievä tuulenhenki kuiski kuusissa ja
leyhytti hänen kasvoilleen kukkivan pensaan suloista tuoksua.
Heinäsirkka sirisi ruohikossa hänen jalkojensa juurella.

Sitten kuului hänen takaansa heikkoa silkin kahinaa ja nopean

henkäisyn vienoa, suhisevaa ääntä.

»Suvaitseeko mylord ylevyydessään astua sisälle?» Ääni oli hyvin

hiljainen ja viehättävä, ja englanninkieliset sanat lausuttiin hitaasti ja
huolellisesti.

Craven ei liikahtanut.

»Yritä uudelleen, O Hara San!»

Helähti hiljainen, tyttömäinen naurunpurskahdus.

»Tulehan toki sisälle, Bar-rii!»

Barry kääntyi hitaasti, näyttäen entistäkin rotevammalta verrattuna

edessään seisovaan, hentoon, pieneen jaappanilaistyttöön. Tämä oli
vain seitsentoistavuotias, siro ja näköjään helposti särkyvä kuin
posliinimuovaus. Hänen viimeistellyn hieno asunsa sopi hänelle
mainiosti, mutta sittenkin tekivät hänen poskiensa puna — jota ei
salannut hänen kotimaansa naisten yleisesti käyttämä, rumentava,
paksu, valkea tahna — ja hänen kasvojensa vilkkaan eloisa ilme
omituisen länsimaalaisen vaikutuksen, ja silmät, jotka olivat niin
kiihkeästi suunnatut Cravenin silmiin, olivat yhtä harmaat kuin
hänenkin.

Mies levitti kätensä, ja tyttö hypähti hänen syliinsä, päästäen

pienen henkäyksettömän äännähdyksen ja takertuen häneen
intohimoisesti.

»Pikku O Hara San», virkkoi Craven hellästi tytön painautuessa

likemmäksi häntä, taivutti päätään ja kumartui suutelemaan pientä
suuta, joka värisi hänen huuliensa kosketuksesta. Tyttö sulki
silmänsä, ja Craven tunsi hänen vapisevan melkein suonen
vedontapaisesti.

»Oletko kaivannut minua, O Hara San?»

»Sinun lähdettyäsi on kuu kiertänyt tuhannesti», tuli vastaus

värähtelevänä kuiskauksena.

»Oletko iloissasi nähdessäsi minut?»

Tytön harmaat silmät revähtivät äkkiä levälleen, ja niissä oli

äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen ilme.

»Tiedäthän sen, Bar-rii. Oi, Bar-rii!»

Cravenin kasvot synkkenivät, hänen huulilleen kohonnut

kiusoitteleva sana jäi lausumatta, ja hän painoi tytön päätä rintaansa
vasten miltei karkeasti peittääkseen toisen kasvoilla väikkyvän
luottavan antaumuksen ilmeen, joka äkkiä alkoi vihloa hänen
mieltään. Vähän aikaa tyttö pysyi hiljaa, mutta pujottautui sitte irti
hänen syleilystään ja jäi seisomaan hänen eteensä, hieman huojuen
puolelta toiselle, järjestäen näppärin käsin tukkaansa ja silmäillen
häntä onnellinen hymy huulillaan.
 »Olen kovin epäkohtelias. Unohdan säädyllisen vierasvaraisuuden
vaatimukset. Suothan anteeksi?»

Hän peräytyi muutamia askelia ovelle päin ja hänen joustava

vartalonsa taipui hetkiseksi jaappanilaisen kohteliaisuuden
määräämään tervehdykseen. Sitten hän löi kätensä yhteen,
huudahtaen hieman harmista. »Voi, olen niin pahoillani», mutisi hän
katuvaisesti. »Unohdin, että ylevä herrani on kieltänyt minua
tekemästä niin.»

»Ylevä herrasi lyö sinua hyvin vankalla kepillä, jos sen vielä
unohdat», sanoi Craven nauraen seuratessaan tyttöä pieneen
huoneeseen. O Hara San pani tulipunaiset huulensa lerpalleen ja
nauroi hiljaa laskeutuessaan lattiamatolle ja taputti käsiään. Craven
istuutui hänen vastaansa hitaammin. Vaikka hän oli viettänyt
Jaappanissa kuukausimääriä, tuntui hänestä vaikealta sovittaa pitkiä
jalkojaan jaappanilaisten kansalliseen asentoon.

Kutsun johdosta toi iäkäs armah teetä ja riisileivoksia, joita O Hara

San tarjosi hyvin arvokkaasti ja vakavasti. Hän joi lukemattomia
kupillisia, kun taas Craven nautti hänen mielikseen kolme tai neljä,
sytyttäen sitten savukkeen. Äänettömänä poltellen hän tarkkaili
polvillaan olevaa, pientä, hennon siroa olentoa, hänen käsiensä
vikkeliä liikkeitä, kun hän hoiteli edessään olevalle matalalle
jakkaralle järjestettyjä, hauraita posliiniastioita, hänen ponnisteluaan,
kun hän koetti hillitä kiihkeätä onnentunnettaan, joka ilmeni hänen
rintansa rajussa nousussa ja laskussa, ja hänen huulillaan
väikkyvää, nopeasti häipyvää hymyä. Cravenin kasvoille levisi
raskaan synkkä ilme. Äkkiä O Hara San katsahti häneen päin pieni
kuppi nostettuna puoliväliin matkalla huulille.

»Oliko sinulla hauska Tokiossa?»

 »Kyllä.»

Tyttö ei ollut toivonut sellaista vastausta, ja tuon lyhyen sanan

kuullessaan hän loi katseensa lattiaan. Hän laski kupin takaisin
tarjottimelle, pani kätensä ristiin helmaansa, huoahtaen heikosti
pettymyksestä, ja hänen päänsä painui miettivästi nuokuksiin.
Vaistomaisesti Craven tunsi loukanneensa häntä ja soimasi itseään.
Se oli samanlaista kuin lapsen lyöminen. Mutta pian O Hara San
nosti jälleen katseensa, silmäili häntä vakavasti ja rypisti otsaansa,
tietämättään jäljitellen häntä.

»O Hara San on kovin paha, itsekäs tyttö. Toivoin, että olisit ollut
Tokiossa hyvin onnellinen», tunnusti hän katuvana.

Tämä lapsellinen teeskentelemätön tunnustus nauratti Cravenia;

synkkä ilme katosi hänen kasvoiltaan ja hän nousi pystyyn
oikaisemaan epämukavan asennon puuduttamia, pitkiä raajojaan.

»Mitä olet puuhaillut minun poissaoloni aikana?» tiedusti hän,

mennen lattian poikki katsomaan seinällä riippuvaa, uutta
kakemonoa.

Tyttö liiti äänettömästi huoneesta ja palasi muutaman minuutin

kuluttua, tuoden pienen levyn. Hän pisti sen Cravenin käteen,
vetäytyi lähemmäksi miehen kiertäessä kätensä hänen ympärilleen,
nojasi päätään häneen ja odotti hänen arvosteluaan rodulleen
ominaiseen, kärsivälliseen tapaan.

Craven silmäili maalausta kauan. Se oli harjoitelma ja kuvasi

yksinäistä, kallion reunalla kasvavaa puuta — tuulen tuivertamaa,
käppyräistä. Korkea jyrkänne, jonka partaalle se oli takertunut, oli
vain hahmoteltu ja syvällä sen alapuolella häämötti rajaton,
vaahtoava valtameri.

Huomio kiintyi puuhun — yksinäiseen etuvartijaan, joka

itsepäisenä seisoi ulkonevalla niemekkeellään, eristetyssä
asemassaan kohottaen ylväästi päätään; tuuli tuntui humisevan sen
oksissa, sen pahkainen runko näytti karkealta ja säiden pieksämältä.
Se oli yksinäisyyden ja voiman runoelma.

Vihdoin Craven laski sen varovasti tuolille, tarttui tytön hentoihin,

ristissä oleviin käsiin ja suuteli niitä mitään virkkamatta. Tämä
äänetön kunnioituksenosoitus oli O Hara Sanista enemmän kuin
sanat. Hänen poskilleen lehahti puna, ja hänen silmissään oli
melkein nälkiintyneen ilme niiden suuntautuessa miehen kasvoihin.

»Pidätkö siitä?» kuiskasi hän kaihoisasti.

»Pidänkö?» kertasi Craven. »Totisesti! Pikku tyttöseni, se on

ihastuttava. Se on enemmän kuin mänty — se on voimaa, sitkeyttä,
riippumattomuutta. Tiedän, että kaikissa töissäsi on kuvaannollinen
merkitys. Mitä tuo puu merkitsee — Jaappaniako?»

O Hara San käänsi päänsä toisaalle, hänen poskiensa puna

tummeni, ja hänen sormensa puristivat Cravenin kättä.

»Se merkitsee — minun ajatuksissani enemmän kuin Jaappania»,

jupisi hän. »Enemmän kuin elämää — se merkitsee — sinua», lisäsi
hän melkein kuulumattomasti.

Mies sieppasi hänet syliinsä, kantoi hänet kuistille ja istuutui isoon

ruokotuoliin, joka oli hänen länsimaisille raajoilleen tehty myönnytys.

»Sinä teet minusta jumalan, O Hara San», virkkoi hän käheästi.

 »Sinä olet jumalani», vastasi tyttö koruttomasti, ja kun toinen yritti
väittää vastaan, painoi hän pehmeän kämmenensä hänen suulleen
ja sykertyi tiukemmin hänen syliinsä.

»Minä puhun nyt», sanoi hän omituisesti. »Minulla on paljon

kerrottavaa.»

Mutta luvatut tiedot eivät tuntuneet oikein heruvan, sillä hän kävi
jälleen äänettömäksi, leväten hiljaisen tyytyväisenä, tavantakaa
hieroen päätään Cravenin käsivarteen ja kierrellen hänen
kellonperiään ohuiden sormiensa ympärille.

Yö oli hyvin rauhallinen. Talosta ei kuulunut ääntäkään, ja ulkona

rikkoivat hiljaisuutta vain puissa humiseva, lauha tuuli, lakkaamatta
sirkuttavat heinäsirkat ja rinteellä rientävä, meluisasti soliseva puro.
Luonto, nukkumaton luonto, oli valveilla ja toi ilmoille vaikutuksensa
lempeissä luonnonäänissä, jotka lieventävät täydellisen hiljaisuuden
kammottavuutta — äänissä, jotka olivat sopusoinnussa pikku
puutarhassa vallitsevan rauhan kanssa. Vieläkin selvemmin kuin
tavallisesti Craven tunsi, kuinka jyrkkänä vastakohtana Jokohamalle
ja sen surkealle, länsimaiselle jokapäiväisyydelle, joka pisti silmään
kaikissa käänteissä, oli hänen ympäristönsä levollinen kauneus.
Tuntui mahdottomalta, että ainoastaan kolmen kilometrin päässä oli
Teatterikatu tulvillaan valoa ja täynnä elämänhumua räikeine,
koreankirjavine väreineen, lepattavine lyhtyineen ja vinkuvine
gramofoneineen. Täällä oli toinen maailma — ja täällä hän oli
löytänyt enemmän jatkuvaa tyytyväisyyttä kuin sitä ennen
kymmeneen vuoteen. Puutarha oli vanha, ja sen oli suunnitellut
mestarinkäsi. Päivällä se oli viehättävä, mutta yöllä sen kauneus oli
taikamainen, melkein epätodellinen. Kuun valo loi voimakkaita,
tummia varjoja, syviä ja läpitunkemattomia, ja ne väikkyivät puiden
seassa, muistuttaen pimeässä väijyviä, uhkaavia aaveita.

Kuutamon vääristeleminä näyttivät itse puut omituisen muotoisilta

— niiden seassa vilahti epämääräisiä hahmoja — tummissa
pensaissa luuli näkevänsä eläviä, pilkisteleviä kasvoja. Se oli lumottu
puutarha, jossa asusti tuhansittain muinaisen Jaappanin dshinnejä ja
haltioita. Ilmassa oli salaperäinen tuntu, ja se oli suloisten,
huumaavien tuoksujen kyllästämä.

Craven oli intohimoinen yön rakastaja. Sen pimeys, hiljaisuus ja

salaperäisyys tehosivat häneen. Hän tunsi hyvin sen kaikki vaiheet
monissa ilmastoissa. Se oli viekoitellut hänet pitkille yksinäisille
vaelluksille kaikissa niissä maissa, joissa hän oli käynyt
vuosikymmenen kestäneen harhailunsa aikana. Luonto, joka aina oli
kiehtova, oli silloin kaksin kerroin puoleensavetävä, kaksin kerroin
houkutteleva. Yöhön hän turvautui kaivatessaan myötätuntoa. Yöltä
hän etsi innoitusta. Juuri sydänöisillä kävelyillään hän tunsi
pääsevänsä lähemmäksi asioiden perusjuuria. Juuri yöltä hän haki
lohdutusta raskaina hetkinään. Silloin hän aina karkoitti
rauhattomuuden hengen, joka aika-ajoin valtasi hänen mielensä.

Koko hänen elämänsä ajan oli yö kutsunut häntä, ja koko

elämänsä ajan hän oli tottelevaisesti noudattanut kutsua.
Varhaisessa lapsuudessaan hän muisti kerran sujahtaneensa
vuoteesta ja hiipineensä hoitajattarien ja palvelijain näkemättä
Craven Towersin puistoon etsimään yöltä parannusta johonkin
lapselliseen sydämenkipuun. Hän oli rientänyt pitkän lehtokujan
päähän, kiivennyt rauta-aidalle ja kyyröttänyt kaiteella, katsellen
kuutamossa laitumella käyskenteleviä kauriita, kunnes kaikki suru oli
haihtunut ja hänen lapsensydämessään lauloi huumeinen riemu, jota
hän ei ymmärtänyt ja joka vuorostaan väistyi, antaen tilaa lapsen
luonnolliselle, ilmeisesti luvattoman seikkailun tuottamalle
nautinnolle. Hän oli liukunut aidalta ja palannut lehtokujaa myöten
polulle, joka vei ruusutarhaan ja sitten talon läheiselle pengermälle.
Pienet jalat paljaina hän oli astellut, vapisten silloin tällöin, mutta
pikemminkin kiihtymyksestä kuin vilusta, kunnes oli saapunut
pengermälle vieville pitkille kiviportaille. Hän oli vaivaloisesti
kavunnut niitä myöten askelman kerrallaan, ja hänen varpaansa
olivat käpertyneet osuessaan kylmään kiveen, mutta niiden
yläpäässä hän oli äkkiä seisahtanut, pidättäen henkeään.

Ihan hänen likellään oli ollut pitkä, himmeä, tummaan vaippaan

kiedottu hahmo. Hetkiseksi oli häntä kouristanut pelko, mutta sitten
oli rajaton uteliaisuus pyyhkäissyt tieltään kaikki muut tunteet, ja hän
oli edennyt varovasti. Kookas olento oli äkkiä kääntynyt ympäri, ja
hän oli nähnyt äitinsä surulliset, tyttömäiset kasvot. Äiti oli ottanut
hänet syliinsä ja kietonut hänen keveästi puetun pienen vartalonsa
lämpimään vaippaan — kyselemättä ja torumatta. Äiti oli tuntunut
ymmärtävän, vaikka hän ei ollutkaan millään tavoin selittänyt, ja
silloin oli saanut alkunsa heidän kahden välinen myötätunto, joka oli
kehittynyt harvinaisen voimakkaaksi ja kestänyt äidin kymmenen
vuotta sitten sattuneeseen kuolemaan asti. Äiti oli painanut häntä
lujasti rintaansa vasten, ja hän oli aina muistanut, vaikka ei lapsena
ollutkaan täysin ymmärtänyt, kuinka äiti oli puolittain epäillen,
puolittain pahoitellen kuiskannut hänen korvaansa: »Onko se
herännyt sinussa näin aikaisin, pikku pojuni?»

Tällä tavoin virinnyt perinnöllinen vaisto oli vahvistunut hänen

kasvaessaan pojasta mieheksi ja muuttunut hänen olemuksensa
varsinaiseksi osaksi.
 Ja itämaisten öiden — ihmeellisempien ja tenhoisampien kuin
kylmemmissä ilmanaloissa — viehätys oli paisunut hänessä miltei
sairaloiseksi.

Pieni O Hara San, joka vakaasti uskoi kaikkiin pahoihin henkiin,

dshinneihin ja keskiöisiin keppostentekijöihin, oli tottunut sen miehen
omituisuuksiin, joka oli hänen koko maailmansa. Jos Barryä huvitti
viettää öisin tuntikausia istumalla kuistilla tavallisten ihmisten
pysytellessä järkevästi huoneissaan, ei hän siitä välittänyt, kunhan
hän vain sai olla mukana. Ei yksikään haltia koko Jaappanissa
mahtanut hänelle mitään hänen levätessään turvassa Barryn
voimakkaassa syleilyssä. Ja jos epämieluisia varjoja hiipi kiusallisen
lähelle pientä taloa, käänsi hän päättävästi päätään, painoi kasvonsa
Cravenin rintaa vasten, torjui luotaan kaikki epämieluiset näyt ja
nukkui rauhallisesti, varmasti luottaen, että mies kykeni pitämään
kaikki vaarat loitolla. Hänen rakkautensa oli rajaton ja hänen
luottamuksensa ehdoton.

Mutta tänä yönä ei uni johtunut hänen mieleensä. Hän ei ollut

nähnyt Cravenia kolmeen pitkään viikkoon ja sinä aikana ei päivä
ollut hänelle paistanut. Hän oli laskenut tunnit odottaessaan Barryn
palaamista, ja nyt hänen todella saavuttuaan hän ei hennonut tuhlata
kallisarvoisia hetkiä. Puutarhan dshinnit ja pahat henget saivat
näyttäytyä niin kammottavina kuin halusivat; tänä iltana hän ei niistä
piittaisi. Hän ei nähnyt mitään muuta kuin palvomansa miehen.
Vaikka mies olikin vaiti, oli hän silti tyytyväinen. Hänestä oli kylliksi,
kun hän tunsi Cravenin käsivarret ympärillään, kuuli hänen
sydämensä rytmillisen sykinnän päänsä alla ja sillä tavoin maaten
sai katsella hänen voimakkaasti kaartuvaa leukaansa ja päivettyneitä
poskia vastaan kullanruskeina kuvastuvia, pieniä viiksiään.
 Hän liikahti hiljaa miehen sylissä, ja häneltä pääsi vieno, onnekas
huokaisu; tämä vähäinen liike herätti Cravenin aatoksistaan.

»Nukutko?» kysyi hän hellästi.

Tyttö naurahti hilpeästi vihjaisulle ja nousi pystyyn istumaan

näyttääkseen, kuinka täysin valveilla hän oli. Lyhdyn valo osui hänen
kasvoihinsa, ja Craven silmäili niitä tarkkaavammin kuin itse oikein
aavistikaan. O Hara San kesti tarkastusta äänettömänä muutamia
minuutteja, mutta kääntyi sitten katsomaan toisaalle, vääntäen
hieman kasvojaan.

»Pidätkö minua kovin rumana?» tokaisi hän koetteeksi.

»En. Hyvin kauniina», vastasi Craven totuudenmukaisesti. Tyttö

kallistui eteenpäin ja painoi sekunniksi poskensa hänen poskeaan
vasten, sykertyen sitten jälleen hänen syliinsä ja naurahtaen
onnellisena. Mies sytytti savukkeen ja heitti tulitikun kuistin kaiteen
ylitse.

»Mitä sinulla on kerrottavaa, O Hara San?»

Tyttö ei virkkanut mitään vähään aikaan eikä sittenkään vastannut

kysymykseen. Hän kiersi kätensä Cravenin kaulaan, veti hänen
päätään lähemmäksi itseään ja katsoi häntä vakavasti silmiin.

»Rakastatko minua?» kysyi hän, hiukan arkaillen.

»Tiedäthän, että rakastan sinua», vakuutti mies rauhallisesti.

»Hyvin paljonko?»

»Hyvin paljon.»
 O Hara Sanin silmät värähtivät, ja hänen käsiensä ote heltisi.

»Miehet eivät rakasta samoin kuin naiset», mutisi hän vihdoin

kaihoisesti. Ja kasvot kätkettyinä Cravenin rintaa vasten hän sitten
äkkiä kertoi hänelle — suurimman toiveensa, itämaiden naisen
korkeimman kaipauksen toteutumisesta, valaen julki onnensa
nopeissa, kiihkeissä lauseissa, samalla kun hänen ruumiinsa
vavahteli mielenliikutuksesta ja hänen sormensa puristivat Barryn
kättä suonenvedontapaisesti.

Craven istui tyrmistyneenä. Siitä mahdollisuudesta hän oli aina

ollut tietoinen, mutta muiden epämieluisten ajatusten muassa hän oli
karkoittanut sen mielensä takalistoon. Hän oli sysännyt sen luotaan,
huolettomana ja välinpitämättömänä antaen asiain mennä
menojaan. Mutta nyt oli tämä hämärä mahdollisuus muuttunut
varmaksi todellisuudeksi, ja nyt oli hänen ratkaistavanaan kysymys,
joka kammotti häntä. Unohtunut savuke paloi, kunnes tuli saavutti
hänen sormensa, ja hän viskasi sen pois, huudahtaen kiivaasti. Hän
ei puhunut mitään, ja tyttö virui liikahtamatta miehen äänettömyyden
lannistamana. Vähitellen sammui onnentunne hänen rinnassaan, ja
hän tunsi epämääräistä, hyydyttävää pelkoa. Olisiko se rengas, jota
hän oli kaivannut sitomaan heitä tiukemmin yhteen, sittenkin
hyödytön? Eikö tämä onni, jonka Craven oli antanut hänelle, eivätkö
miehen hänelle tuhlaamat hyvyys ja hellyys merkinneetkään onnea
hänelle itselleen? Se ajatus vihlaisi pistävästi. Hän nielaisi
nyyhkytyksen ja kohotti päätään, mutta nähdessään Barryn kasvot
hyytyi hänen mielessään pyörinyt kysymys hänen huulilleen.

»Bar-rii, ethän ole minulle vihainen?» supatti hän epätoivoisena.

»Miten voisin olla vihainen sinulle?» vastasi toinen vältellen. O

Hara
San värisi ja puri hammasta, mutta pelätty kysymys oli lausuttava.

»Etkö ole iloissasi?» Siihen huudahdukseen sisältyi rukous. Mies

ei virkkanut mitään, ja hiljaa ähkäisten koetti tyttö irtautua hänen
sylistään, mutta oli voimaton hänen otteessaan ja taukosi pian
rimpuilemasta, jääden lepäämään hiljaa ja nyyhkyttäen haikeasti.
Craven veti häntä tiukemmin itseään vasten, painoi poskensa hänen
tummaan tukkaansa ja etsi lohdutuksen sanoja niitä kuitenkaan
löytämättä. O Hara San oli nähnyt harmin ilmeen hänen kasvoillaan,
oli turhaan odottanut, että hän puhuisi jotakin, eikä mikään
myöhästynyt valhe kykenisi enää muuttamaan tytön vakaumusta.
Hän oli loukannut tyttöä julmasti eikä voisi sitä millään tavoin
hyvittää. Hän oli pettänyt tytön juuri sillä hetkellä, jolloin hänen
tukensa oli ollut kipeimmin tarpeen Hän soimasi itseään katkerasti.
Vähitellen O Hara Sanin nyyhkytykset vaimenivat, ja hänen kätensä
pujottautui Cravenin käteen, puristaen sitä lujasti. Vihdoin hän nousi
istumaan suorana, päästäen hiljaisen huokauksen, väsyneesti
pyyhkäisten tuuhean tukan otsaltaan ja pakottautuen katsomaan
Cravenia silmiin — ja katsoi häntä murheellisena huuliensa
vavahdellessa.

»Annathan anteeksi, Bar-rii», kuiskasi hän nöyrästi, ja hänen

nöyryytensä koski mieheen vieläkin kipeämmin kuin hänen
mielipahansa.

»Ei minulla ole mitään anteeksiannettavaa, O Hara San», sanoi

hän kömpelösti, ja kun tyttö sitten pyrki lähtemään, ei hän enää tällä
kertaa sitä estänyt.

Tyttö meni kuistin laidalle ja jäi tuijottamaan puutarhaan.

Tuntemattomat aaveet ja haltiat kalpenivat näkymättömiksi tämän
todellisen huolen rinnalla. Hän ponnisteli uljaasti, tukehduttaen
surunsa ja pettymyksensä ja koettaen saada takaisin itsehillintänsä,
jonka hän oli sallinut laueta. Hänen naisellinen toimintaohjeensa oli
yksinkertainen — täydellinen kieltäytyminen ja pidättyminen. Ja hän
oli sortunut ensimmäisessä koettelemuksessa! Barry halveksisi
häntä, sellaisen rodun tytärtä, jonka jäseniä lapsuudesta saakka
harjoitettiin salaamaan kärsimyksiään ja tukahduttamaan kaikki
mielenliikutuksen merkit. Barry ei milloinkaan jaksaisi käsittää, että
vain hänen suonissaan virtaava muukalaisveri ja kosketus hänen
kanssaan olivat saaneet hänet luopumaan kansalleen ominaisesta
järkkymättömyydestä, pakottaneet hänet paljastamaan surunsa.
Craven oli laskenut pilaa hänen näennäisestä tunteettomuudestaan,
vaatien häneltä ilmeitä ja rakkaudennäytteitä, jotka hänen
kasvatuksensa johdosta olivat hänelle tyyten vieraita, kunnes hän,
joka toivoi ainoastaan miellyttävänsä Barryä, oli menettänyt
itämaalaisen umpimielisen varovaisuutensa. Hän oli omaksunut
Cravenin menettely- ja käytöstavat, unohtaen heitä erottavan aidan.
Mutta tänä yönä oli rotujen välinen luonnonlaadun erotus kohonnut
selvänä heidän väliinsä. Hänen riemunsa ei ollut Cravenin riemu.
Jos Barry olisi ollut jaappanilainen, olisi hän ymmärtänyt. Mutta hän
ei ollut ymmärtänyt, ja O Hara Sanin täytyi salata sekä ilonsa että
surunsa. Barryn tyytyväisyys oli kaikki kaikessa, hän itse ei
merkinnyt mitään. Kaikkina näinä ihanan onnellisina kuukausina oli
hänen sydämensä sisimmässä sopukassa väijynyt pelko, ettei se ole
pysyväistä, ja hän oli pelännyt jollakin teollaan vastoin tahtoaan
jouduttavansa romahdusta.

Hän vilkaisi vaivihkaa olkansa ylitse taakseen. Craven istui

ruokotuolissa, etukumarassa, pää käsien varassa, ja tyttö kääntyi
hätäisesti toisaalle katse kyynelten sumentamana. Hän oli vaivannut
Barryä — tuskastuttanut häntä. Hän oli »pannut toimeen
kohtauksen», »made a scene» — tämä jostakin englantilaisesta
kirjasta luettu sanontatapa välähti hänen mieleensä. Englantilaiset
kammosivat kohtauksia. Hän reipastautui päättävästi, ja kun Craven
nousi tuolistaan ja tuli hänen luokseen, hymyili hän urheasti.

»Katsos, kaikki dshinnit ovat kaikonneet», virkkoi hän, naurahtaen

hermostuneesti.

Craven aavisti, kuinka ankarasti hän oli ponnistanut, ja mukautui

hänen mielialaansa.

»Järkeviä veitikoita», pilaili hän keveästi, naputtaen savuketta

kuistin kaiteeseen. »Otaksuttavasti menneet kotiinsa nukkumaan.
On aika sinunkin paneutua makuulle. Minä vain poltan tämän
savukkeen.» Mutta kun O Hara San kääntyi tottelevaisena
poistumaan, pysähytti hän hänet, huudahtaen äkkiä:

»Mutta totisesti! Minulta oli vähällä unohtua.»

Hän otti taskustaan pienoisen käärön ja antoi sen O Hara Sanille.

Tyttömäisen kiihkeänä tämä innosta vapisevin sormin repi kääreet
pienen, ohuihin ketjuihin kiinnitetyn kultaisen kotelon ympäriltä.
Painettuaan joustinta hän huudahti ihastuksesta. Kotelossa oli
Cravenin pienoiskuva, jonka oli maalannut eräs Jokohamassa
käynyt ranskalainen taiteilija ja joka oli hyvin onnistunut.

»Oi, Bar-rii», äänsi hän silmät loistavina, kohottaen lapsen lailla

kasvojaan suudeltaviksi. Craveniin nojautuneena hän tarkasti kuvaa
vakavasti, arvostellen ammattitoverin mestarituotetta haltioituneen
onnellisena. Sitten hän sujautti ketjut päänsä ylitse, sulki kotelon ja
pisti sen kimononsa povelle.

»Nyt minulla on kaksi», jupisi hän hiljaa.

 »Kaksi?» kertasi Craven, keskeyttäen savukkeensa sytyttämisen.
»Mitä tarkoitat?»

»Maltahan, kun näytän», vastasi tyttö ja katosi sisälle taloon.

Hetkisen kuluttua hän palasi kädessään toinen kotelo. Craven otti
sen häneltä ja siirtyi lähemmäksi lyhtyä katsoakseen sitä.

Se riippui paksussa kultapunoksessa ja oli helmireunuksen

ympäröimänä isompi ja raskaampi kuin se siro kotelo, jonka O Hara
San oli piilottanut sydämelleen. Hetkisen hän epäröi, koettaen
voittaa sen avaamista kohtaan tuntemaansa selittämätöntä
vastenmielisyyttä. Sitten hän painoi joustinta ja kotelo naksahti auki.

»Hyvä Jumala!» lähti hidas kuiskaus hänen kuivilta huuliltaan. Ja

kuitenkin hän oli tiennyt, hänen sisäinen näkemyksensä oli
aavistanut sen, ennenkuin kansi ponnahti auki, sillä sellainen kotelo
oli ollut hänen käsissään kerran ennenkin — silloin hän oli jättänyt
sen äiti-vainajansa rinnalle.

Hän seisoi kuin kivettyneenä, kauhistuneena tuijottaen

kämmenensä kuopassa olevaan oman muotokuvansa toisintoon.
Tuuhea, tumma tukka, kullanruskeat viikset, syvät, harmaat silmät —
kaikki olivat samat. Vain kuvan leuka oli erilainen, sillä sitä peitti
lyhyt, suippo parta; samanlainen oli se ollut siinä pienoiskuvassa,
joka oli haudattu hänen äitinsä kanssa, samanlainen oli se siinä
isossa muotokuvassa, joka riippui Craven Towersin ruokasalissa.

»Kuka sinulle tämän antoi?» tiedusti hän käheästi, ja O Hara San

tuijotti häneen hämmentyneenä ja hänen äänensä oudon soinnun
säikäyttämänä.
 »Äitini», vastasi hän ihmeissään. »Tuo mies oli myös Bar-rii.
Katsohan!» lisäsi hän, osoittaen hoikalla etusormellaan kotelon
sisäpintaan kaiverrettua nimeä.

Yölintu kirkui kaameasti talon läheisyydessä, ja kuusien latvoissa

humahti äkillinen tuulenpuuska. Cravenin otsalle kihosi hiki isoina
karpaloina, ja hänen kädestään tipahtanut savuke kyti matolla hänen
jalkojensa juuressa.

Hän tempasi tytön luokseen, käänsi hänen kasvonsa ylöspäin ja

tähysti suuriin harmaisiin silmiin, joiden ilmeen jokin outo pelko nyt
oli muuttanut surkeaksi, ja kiroili sokeuttaan. Usein oli
yhdennäköisyys, jota hän ei ollut selvästi huomannut, pannut hänet
ymmälle. Hän pudotti pienoiskuvan lattialle, jauhoi sen rajusti
kantapäällään siruiksi välittämättä O Hara Sanin kiivaasta harmin
huudahduksesta ja kääntyi kaiteeseen päin, tarttuen siihen vapisevin
käsin.

»Kirottu! Kirottu olkoon hän!»

Miksi ei vaisto ollut häntä varoittanut? Miksi ei hän ollut suorittanut

tiedusteluja, vaikka tiesi, että tyttö oli sekarotuinen, ja tunsi oman
perheensä tarinan? Hänet valtasi ellottava vastenmielisyys. Hänen
päätään pyörrytti. Hän kääntyi O Hara Sanin puoleen, joka
nyyhkyttäen kyyrötti matolla pienen, murskatun kulta- ja helmikasan
kohdalla. Oliko ehkä, vielä joku pelastusaukko?

»Mitä hän oli sinulle?» kysyi hän käheästi tuntematta omaa

ääntään.

O Hara San katsahti häneen peloissaan, horjahti sitten

taaksepäin, parkaisi ja peitti silmänsä välttyäkseen näkemästä
puoleensa kallistuneita vääntyneitä kasvoja.

»Hän oli isäni», kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. Mutta Cravenista

kuulosti, ikäänkuin hän olisi huutanut ne sanat talon katolta.
Sanaakaan sanomatta mies kääntyi poispäin ja hoippui kuistin
portaille. Hänen täytyi päästä pois, hänen täytyi olla yksin — yksin
yön seurassa rimpuillakseen tässä kamalassa verkossa.

O Hara San ponnahti säikähtäneenä pystyyn. Hän ei käsittänyt

mitä oli tapahtunut. Hänen äitinsä oli vain harvoin puhunut siitä
miehestä, joka oli ensin pettänyt ja sitten hylännyt hänet — hän oli
rakastanut miestä liian uskollisesti. Tytön kokemukset olivat suppeat,
ja kaikkien länsimaalaisten kasvot näyttivät hänestä kummallisen
samanlaisilta, ja se, että näillä miehillä oli sama harvinainen nimi, ei
herättänyt hänessä mitään ajatuksia, sillä hän ei tietänyt, että se oli
harvinainen. Hän ei jaksanut ymmärtää tämän miehen outoa
muutosta, joka aina oli ollut hellä häntä kohtaan. Hän tiesi
ainoastaan sen, että mies poistui, että jokin selittämätön riisti hänet
pois. Hänen huuliltaan pääsi hurja kirkaisu, ja hän syöksähti kuistin
poikki, takertuen Craveniin rajusti, koetti pidättää häntä, ja hänen
ylöspäin käännetyillä kasvoillaan oli rukoileva ilme.

»Bar-rii, Bar-rii, sinä et saa mennä! Minä kuolen ilman sinua. Bar-
rii, rakkaani —» Hänen äänensä särkyi kauhua uhkuvaksi
kuiskutukseksi, kun Craven otti hänen päänsä käsiensä väliin ja
tuijotti häneen peloittavin silmin.

»Sinun — rakkaasi?» kertasi hän äänessään outo sointu ja

purskahti sitten nauramaan — hirvittävää naurua, joka kaikui
kaameasti yön hiljaisuudessa ja tuntui katkaisevan jonkun
pingoittuneen kuidun hänen aivoissaan. Sitten hän kiskaisi kätensä
irti ja pakeni portaita myöten puutarhaan. Hän juoksi sokeasti,
vaistomaisesti kääntyen rinteelle nousevalle polulle, joka vei
kauemmaksi sisämaahan, ja kiipesi yhtä mittaa ylöspäin, pyrkien
metsän yksinäisyyteen. Hän ei kuullut tytön epätoivoista
huudahdusta, ei nähnyt hänen tajuttomana kaatuvan lattiamatolle, ei
huomannut notkeata haamua, joka riensi esille talon takaa eikä
erottanut takanaan kiiruhtavien jalkojen töminää.

Hän ei kuullut eikä nähnyt mitään. Hänen aivonsa olivat tylstyneet.

Hänet oli kokonaan vallannut haavoitetun eläimen halu — kätkeytyä
yksin luonnon ja yön seuraan. Rajusti, väsymättömästi hän kapusi
rinnettä, kahlasi vuoristopurojen poikki, raivasi tiensä sankan
pensaikon lävitse. Aikaisemmin illalla hän oli riisunut takin yltään, ja
hänen silkkipaitansa oli nyt repeytynyt siekaleiksi. Hänen tukkansa
oli märkänä liimaantunut hänen otsalleen, ja verta tihkui hänen
poskestaan, johon bambusälö oli raapaissut haavan, mutta hän ei
sitä tuntenut.

Vihdoin hän saapui vähäiselle aukeamalle, johon kuu paistoi

puiden lomitse. Siellä hän pysähtyi, huojui epävarmasti ja pyyhkäisi
kädellään kasvojaan poistaakseen veren ja hien silmistään ja kaatui
sitten kuin pölkky. Seuraavalla hetkellä jakautuivat pensaat, ja hänen
jaappanilainen palvelijansa hiipi meluttomasti hänen luokseen,
kumartuen vähäksi aikaa hänen puoleensa. Craven virui
liikkumattomana kasvot käsivarsien peitossa, mutta jaappanilaisen
katsellessa värisytti häntä puistatus päästä jalkoihin saakka, ja mies
peräytyi varovasti, kadoten puiden sekaan yhtä hiljaa kuin oli
tullutkin.

Tuulenhenki tyyntyi, ja kuutamoisella aukeamalla oli aivan hiljaista.

Pitkänään olevaan hahmoon osui leveä viiru kylmää, valkeata valoa.
Hän oli siveellisesti huumaantunut, ja hänen sielunsa tuska oli
turtunut pitkäksi aikaa. Mutta vähitellen ensimmäinen tyrmistys
häipyi, ja äkkiä hän tajusi kaikki. Hänen kätensä kaivautuivat
suonenvedontapaisesti pehmeään maahan, ja hän kiemuroi
avuttomuudessaan. Hän tekonsa oli korvaamaton. Se oli hänen
kirkkaalta taivaaltaan äkkiä iskenyt salama. Tänä aamuna oli aurinko
paistanut kuten tavallisesti, ja hänestä, jonka elämä oli aina ollut
kevyttä, oli kaikki näyttänyt kirkkaalta — tänä iltana hän vääntelehti
omassa valmistamassaan helvetissä.

Minkätähden oli hänen käynyt näin? Hän tunsi elämänsä verrattain

moitteettomaksi. Miksi piti juuri tämän synnin, joka oli niin tavallinen
kaikkialla maailmassa, kimmahtaa takaisin häneen niin hirvittävästi?
Miksi oli juuri hänelle kaikista samalla tavoin rikkoneista ihmisistä
varattu sellainen kosto? Minkätähden yksin häneltä vaadittiin
sellainen tilitys? Varmasti ei syy ollut hänen. Varmasti oli syy sen
miehen, jonka synti oli alunpitäen tehnyt tämän mahdolliseksi — sen
miehen, joka oli turmellut hänen äitinsä elämän ja murtanut hänen
sydämensä, joka oli lyönyt velvollisuutensa laimin ja kaihtanut
vastuunalaisuuttaan, ollen uskoton sekä vaimolleen että
rakastajattarelleen. Häneen piti moitteen kohdistua.

Isäänsä ajatellessaan Craven joutui raivon valtaan ja sadatteli

häntä synkän vimmaisesti. Hänen sormensa kouristivat maata
ikäänkuin olisivat puristaneet sen miehen kurkkua, jota hän vihasi
olemuksensa koko voimalla. Isän salaperäisyys oli aina luonut varjon
hänen elämäänsä. Siitä asiasta ei hänen äitinsä ollut suostunut
keskustelemaan. Nyt häntä puistatti, kun hän käsitti, kuinka kipeätä
tuskaa hänen alituisten poikamaisten kysymystensä oli täytynyt
äidille tuottaa. Uhkamielisen nenäkkäästi hän oli huomautellut, että
»toisten poikien isät» saattoi tarpeen tullen näyttää, eivätkä he olleet
selittämättömän hämärän verhossa. Hän muisti, kuinka
ehtymättömän kärsivällinen äiti oli ollut häntä kohtaan, kuinka
horjumattoman uskollinen hän oli ollut puolisolleen, joka oli pettänyt
hänet niin perin pahasti, kuinka rohkeasti hän oli täyttänyt isän
paikan jumaloimaansa poikaan nähden. Nyt hän ymmärsi äidin
suvaitsemattoman vihan Jaappania ja jaappanilaisia kohtaan — ja
tietämättömyydessään hän oli usein kiusoitellut äitiä tämän
suvaitsemattomuuden tähden.

Yksi muisto välähti hänen mieleensä huikaisevan kirkkaana —

talvi-ilta — hänen miehuutensa kynnyksellä — ja he olivat olleet
päivällisen jälkeen Craven Towersin kirjastossa — äiti leväten takan
eteen työnnetyllä sohvalla ja hän pitkänään uunimatolla äidin
jalkojen juuressa. Kookkaana ja väkevänä ikäisekseen hän oli jo
silloin, luottaen nuoruutensa täyteen kukoistukseen, antautunut
unelmoimaan häntä odottavasta elämästä. Hän oli pannut merkille,
että äidin vastaukset olivat yksitavusia ja epämääräisiä, ja kun hän
sitten oli tauonnut kyselemästä loukkaantuneena äidin näennäisestä
haluttomuudesta, oli äiti äkkiä puhjennut puhumaan — haastellen
sellaista, minkä julkituomista varten hän oli koko illan koettanut
vahvistaa itseään. Kerran tai pari oli hänen äänensä ollut sortua,
mutta hän oli uljaasti pakottanut sen pysymään tasaisena ja puhunut
loppuun saakka, kaihtamatta mitään, välttämättä mitään, käsitellen
vilpittömästi koko sukupuolikysymystä siinä laajuudessa kuin kykeni
— loukaten omaa ujosteluaan, jotta hänen poikansa osaisi karttaa
niitä salahautoja ja viettelyksiä, jotka varmasti häntä väijyisivät,
uhraten oman kainoutensa, jotta poika voisi pysyä siveellisesti
puhtaana. Craven muisti poskilleen levinneen helakan punan ja
yltyvän, kiihkeän vastenmielisyyden, joka hänet oli vallannut hänen
kuunnellessaan äidin hiljaista ääntä, ja kiitollisuuden ja harmin
sekaiset tunteensa. Mutta vasta vilkaistuaan äitiinsä tuuheiden
silmäripsiensä valitse ja nähtyään hänen häveliäisyydestä