Full Download pdf of (eBook PDF) Financial Accounting Theory and Analysis: Text and Cases 12th Edition all chapter

(eBook PDF) Financial Accounting
Theory and Analysis: Text and Cases

12th Edition
Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-financial-accounting-theory-and-analysis-
text-and-cases-12th-edition/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
(eBook PDF) Financial Accounting Theory and Analysis:

Text and Cases 13th Edition
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-financial-accounting-
theory-and-analysis-text-and-cases-13th-edition/
(eBook PDF) Exploring Strategy, Text and Cases, 12th

Edition
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-exploring-strategy-text-
and-cases-12th-edition/
Contemporary Strategy Analysis: Text and Cases Edition

9th by Robert M. Grant
http://ebooksecure.com/product/contemporary-strategy-analysis-
text-and-cases-edition-9th-by-robert-m-grant/
(eBook PDF) Ethical Obligations and Decision-Making in

Accounting: Text and Cases 5th Edition
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-ethical-obligations-and-
decision-making-in-accounting-text-and-cases-5th-edition/
(eBook PDF) Land Law: Text, Cases & Materials (Text,
Cases, and Materials) 4th Edition
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-land-law-text-cases-
materials-text-cases-and-materials-4th-edition/
(eBook PDF) Equity & Trusts: Text, Cases, & Materials

(Text, Cases, and Materials) 3rd Edition
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-equity-trusts-text-
cases-materials-text-cases-and-materials-3rd-edition/
Financial Reporting and Analysis: Using Financial

Accounting Information 13th Edition (eBook PDF)
http://ebooksecure.com/product/financial-reporting-and-analysis-
using-financial-accounting-information-13th-edition-ebook-pdf/
(eBook PDF) Business Law Alternate Edition Text

Summarized Cases 12th
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-law-alternate-
edition-text-summarized-cases-12th/
Financial Reporting Analysis Using Financial Accounting

Information 13th
http://ebooksecure.com/product/financial-reporting-analysis-
using-financial-accounting-information-13th/
vi Preface
• A discussion of FASB ASC 606, “Revenue from Contracts with Customers,” in Chapter 5.
• A discussion of IFRS No. 16, “Revenue from Contracts with Customers,” in Chapter 5.
• A discussion of The Joint Transition Resource Group in Chapter 5.
• A discussion of the FASB’s simplification initiative in Chapter 6.
• A discussion of the two issues addressed by the simplification initiative—discontinued opera-
tions and extraordinary items—in Chapter 6.
• A discussion of Accounting Standards Update 2011‐04, “Amendments to Achieve Common
Fair Value Measurement and Disclosure Requirements,” in Chapter 7.
• A discussion of Accounting Standards Update 2016‐01, “Financial Instruments—Overall
(Subtopic 825‐10): Recognition and Measurement of Financial Assets and Financial Liabil-
ities,” in Chapters 7, 8, 10, and 11.
• A discussion of Accounting Standards Update 2015‐01, “Simplifying the Measurement of
Inventory,” in Chapter 8.
• A discussion of working capital management in Chapter 8.
• A discussion of inventory management in Chapter 8.
• A discussion of Accounting Standards Update No. 2012‐02, “Intangibles—Goodwill and
Other (Topic 350): Testing Indefinite‐Lived Intangible Assets for Impairment,” in Chapter 10.
• Add a discussion of Accounting Standards Update No. 2011‐08, “Intangibles—Goodwill and
Other (Topic 350): Testing Goodwill for Impairment,” in Chapter 10.
• A discussion of accounting for financial assets contained in IFRS No. 9, “Financial Instru-
ments,” in Chapter 10.
• A discussion of Accounting Standards Update No. 2015‐03, “Interest—Imputation of Interest:
Simplifying the Presentation of Debt Issuance Costs,” in Chapter 11.
• A discussion of the recognition and measurement requirements for financial liabilities
contained in IFRS No. 9, “Financial Instruments,” in Chapter 11.
• A discussion of Accounting Standards Update No. 2013‐11, “Income Taxes: Presentation of an
Unrecognized Tax Benefit When a Net Operating Loss Carryforward, a Similar Tax Loss, or a
Tax Credit Carryforward Exists,” in Chapter 12.
• A discussion of ASU 2016-02 on accounting for leases in Chapter 13.
• A discussion of IFRS No. 16, “Leases,” in Chapter 13.
• A discussion of the proposed ASU, “Compensation—Retirement Benefits—Defined Benefit
Plans—General (Subtopic 715‐ 20),” in Chapter 14.
• A discussion of the proposed ASU, “Compensation—Retirement Benefits (Topic 715),” in
Chapter 14.
• A discussion of the amendment to IAS No. 19, “Retirement Benefit Costs,” in Chapter 14.
• A discussion of the FASB’s Exposure Draft, “Simplifying the Accounting for Measurement
Period Adjustments,” in Chapter 16.
• A discussion of Accounting Standards Update No. 2014‐15, “Presentation of Financial State-
ments—Going Concern: Disclosure of Uncertainties about an Entity’s Ability to Continue as
a Going Concern to the section on Going Concern,” in Chapter 17.
Preface vii
• A discussion of Accounting Standards Update No. 2013‐07, “Presentation of Financial

Statements: Liquidation Basis of Accounting,” to the section on Going Concern in Chapter 17.
• A discussion of the exposure draft on financial statement disclosures and materiality in
Chapter 17.
• A discussion of the SEC’s Disclosure Effectiveness Project in Chapter 17.
• A discussion of the PCAOB’s new amendments to its auditing standards that require the
disclosure of: the name of the engagement partner; and the names, locations, and extent of
participation of other accounting firms that took part in a group audit in Chapter 17.
• A discussion of the revised AICPA Code of Professional Conduct that restructures the Code
to improve its readability and converges the Code with international standards in Chapter 17
• A discussion of the IASB’s “Management Commentary—A Framework for Presentation, in
Chapter 17.
The publication of this text would not be possible without the assistance of many individuals.
We thank our research assistant, Donna Morris, for her help. We extend our thanks to the staff at
John Wiley & Sons, including Emily McGee our Acquisitions Editor, Nichole Urban our Project
Editor, Arun Surendar our Production Editor, and Karen Slaght our copyeditor.
Contents
Preface v
1 The Development of Accounting Theory 1

The Early History of Accounting 2
Accounting in the United States since 1930 4
The Role of Ethics in Accounting 18
International Accounting Standards 22
Cases 23
FASB ASC Research 25
Room for Debate 26
2 The Pursuit of the Conceptual Framework 27

The Early Theorists 27
Early Authoritative and Semi-Authoritative Organizational Attempts to
Develop the Conceptual Framework of Accounting 29
The FASB’s Conceptual Framework Project 38
Principles-Based versus Rules-Based Accounting Standards 51
International Convergence 55
Cases 65
Room for Debate 67
3 International Accounting 68
International Business Accounting Issues 69
The Development of Accounting Systems 69
Preparation of Financial Statements for Foreign Users 71
The International Accounting Standards Committee 71
The IFRS Foundation Constitution 75
The Uses of International Accounting Standards 79
The IASC and the IOSCO 80
The IASB Annual Improvements Project 81
The Use of IASC Standards 81
IASB–FASB Convergence 82
ix
x Contents
The Effects of International versus U.S. GAAP Accounting Standards 83

Standards Overload 86
Framework for the Preparation and Presentation of Financial Statements 87
IAS No. 1 and IFRS No. 1 95
Cases 96
Room for Debate 98
4 Research Methodology and Theories on the Uses of Accounting Information 99

Research Methodology 99
The Outcomes of Providing Accounting Information 102
The Relationship among Research, Education, and Practice 120
Cases 121
Room for Debate 123
5 Income Concepts, Revenue Recognition and Matching 125

The Nature of Income 126
Economic versus Accounting Income 130
Revenue Recognition 132
Matching 149
Income Recognition Constraints 151
Earnings Quality, Earnings Management, and Fraudulent Financial Reporting 153
Cases 159
Room for Debate 162
6 Financial Statement I: The Income Statement 164

The Economic Consequences of Financial Reporting 164
Income Statement Elements 164
Statement Format 166
Proposed Format of the Statement of Comprehensive Income 188
The Value of Corporate Earnings 190
Cases 199
Room for Debate 202
Contents xi
7 Financial Statements II: The Balance Sheet and the Statement of Cash Flows 203
The Balance Sheet 203
Fair Value Measurements 214
Proposed Format of the Statement of Financial Position 220
Evaluating a Company’s Financial Position 222
The Statement of Cash Flows 225
Proposed Format of the Statement of Cash Flows 233
Financial Analysis of Cash-Flow Information 236
Cases 243
Room for Debate 247
8 Working Capital 248

Development of the Working Capital Concept 248
Current Usage 250
Components of Working Capital 250
Working Capital Management 261
Cases 269
Room for Debate 273
9 Long-Term Assets I: Property, Plant, and Equipment 274

Property, Plant, and Equipment 274
Financial Analysis of Property, Plant, and Equipment 279
Cost Allocation 279
Capital and Revenue Expenditures 282
Recognition and Measurement Issues 283
Impairment of Value 283
Accounting for Asset Retirement Obligations 286
Cases 294
Room for Debate 299
xii Contents
10 Long-Term Assets II: Investments and Intangibles 300

Investments in Equity Securities 300
Investments in Debt Securities 309
Impairment of Investments in Unsecuritized Debt 312
Transfers of Financial Assets 313
Intangibles 314
Financial Analysis of Investments and Intangibles 322
Cases 332
Room for Debate 336
11 Long-Term Liabilities 337

The Definition of Liabilities 337
Recognition and Measurement of Liabilities 338
Debt versus Equity 339
Classification of Long-Term Debt 342
Other Liability Measurement Issues 354
Troubled Debt Restructurings 359
Financial Analysis of Long-Term Debt 362
Cases 370
Room for Debate 374
12 Accounting for Income Taxes 376

Historical Perspective 376
The Income Tax Allocation Issue 377
Financial Analysis of Income Taxes 397
Cases 402
Room for Debate 405
13 Leases 407
Accounting for Leases 408
Financial Analysis of Leases 419
Contents xiii
Current Developments 421

Cases 434
Room for Debate 438
14 Pensions and Other Postretirement Benefits 439

Historical Perspective 441
Accounting for the Pension Fund 450
The Employee Retirement Income Security Act 451
Other Postretirement Benefits 452
SFAS No. 132 454
SFAS No. 158 454
Current Developments 456
Financial Analysis of Pension and Other Postretirement Benefits 457
Cases 460
Room for Debate 462
15 Equity 463
Theories of Equity 463
Definition of Equity 468
Reporting Equity 471
Financial Analysis of Stockholders’ Equity 483
Cases 486
Room for Debate 490
16 Accounting for Multiple Entities 491

Business Combinations 491
Accounting for Business Combinations 492
Business Combinations II 497
Theories of Consolidation 501
Noncontrolling Interest 502
Drawbacks of Consolidation 505
Special-Purpose Entities 506
Variable Interest Entities 506
xiv Contents
Segment Reporting 508

Foreign Currency Translation 512
Cases 530
Room for Debate 534
17 Financial Reporting Disclosure Requirements and Ethical Responsibilities 535

Recognition and Measurement Criteria 535
Areas Directly Affected by Existing FASB Standards: Supplementary Information 540
Other Means of Financial Reporting 548
Other Useful Information for Investment, Credit, and Similar Decisions 551
Securities and Exchange Commission 553
Ethical Responsibilities 560
Cases 571
Room for Debate 576
Index 577
The Development of
C HAP TER 1
Accounting Theory
I n its simplest form, theory may be just a belief, but for a theory to be useful, it must have wide
acceptance. Webster defined theory as:
Systematically organized knowledge, applicable in a relatively wide variety of circum-
stances; a system of assumptions, accepted principles and rules of procedure to analyze,
predict or otherwise explain the nature of behavior of a specified set of phenomena.1
The objective of theory is to explain and predict. Consequently, a basic goal of the theory of a
particular discipline is to have a well‐defined body of knowledge that has been systematically
accumulated, organized, and verified well enough to provide a frame of reference for future
actions.
Theories may be described as either normative or positive. Normative theories explain
what should be, whereas positive theories explain what is. Ideally, there should be no such dis-
tinction because a well‐developed and complete theory encompasses both what should be and
what is.
The goal of accounting theory is to provide a set of principles and relationships that explain
observed practices and predict unobserved practices. That is, accounting theory should be able
to explain why companies elect to use certain accounting methods over others and should enable
users to predict the attributes of firms that elect to use various accounting methods. As in other
disciplines, accounting theory should also be verifiable through accounting research.
The development of a general theory of accounting is important because of the role
accounting plays in our economic society. We live in a capitalistic society, which is characterized
by a self‐regulated market that operates through the forces of supply and demand. Goods and
services are available for purchase in markets, and individuals are free to enter or exit the market
to pursue their economic goals. All societies are constrained by scarce resources that limit the
attainment of all individual or group economic goals. In our society, the role of accounting is to
report how organizations use scarce resources and to report on the status of resources and claims
to resources.
As will be discussed in Chapter 4, there are various theories of accounting and the uses
of accounting information, including the fundamental analysis model, the efficient markets hy-
pothesis, the behavioral finance model, the capital asset pricing model, the positive accounting
theory model, the human information processing model, and the critical perspective model.
These often competing theories exist because accounting theory has not yet developed into the
state described by Webster’s definition. Accounting research is needed to attain a more general
theory of accounting, and in this regard the various theories of accounting that have been posited
must be subjected to verification. A critical question concerns the usefulness of accounting data
to users. That is, does the use of a theory help individual decision makers make more correct
decisions? Various suggestions on the empirical testing of accounting theories have been offered.2
As theories are tested and are either confirmed or discarded, we move closer to a general theory
of accounting.
1
Webster’s 11th New Collegiate Dictionary (Boston: Houghton Mifflin, 1999).
2
See, for example, Robert Sterling, “On Theory Structure and Verification,” The Accounting Review (July 1970): 444–457.
1
2 CHA P T E R 1 The Development of Accounting Theory
The goal of this text is to provide a user perspective on accounting theory. To this end, we
first review the development of accounting theory to illustrate how investors’ needs have been
perceived over time. Next we review the current status of accounting theory with an emphasis
on how investors and potential investors use accounting and other financial information. Finally,
we summarize current disclosure requirements for various financial statement items and provide
examples to show how companies comply with these disclosure requirements.
THE EARLY The work of Denise Schmandt‐Besserat suggests that that the origins of writing are actually
HISTORY OF found in counting. This assertion is based on the fact that at nearly every Middle Eastern archeo-
logical site the researchers have found little pieces of fired clay that they could not identify. Sub-
ACCOUNTING sequently, Schmandt‐Besserat’s research found that the tokens composed an elaborate system of
accounting that was used throughout the Middle East from approximately 8000 to 3000 BC. Each
token stood for a specific item, such as a sheep or a jar of oil, and it was used to take inventory
and keep accounts.3
Other accounting records dating back several thousand years have been found in var-
ious parts of the world. These records indicate that at all levels of development, people desire
information about their efforts and accomplishments. For example, the Zenon papyri,4 which
were discovered in 1915, contain information about the construction projects, agricultural activ-
ities, and business operations of the private estate of Apollonius for a period of about thirty years
during the third century BC.
According to Hain, “The Zenon papyri give evidence of a surprisingly elaborate accounting
system which had been used in Greece since the fifth century BC and which, in the wake of Greek
trade or conquest, gradually spread throughout the Eastern Mediterranean and Middle East.”5
Zenon’s accounting system contained provisions for responsibility accounting, a written record
of all transactions, a personal account for wages paid to employees, inventory records, and a
record of asset acquisitions and disposals. In addition, there is evidence that all the accounts were
audited.6
Later, the Romans kept elaborate records, but because they expressed numbers through
letters of the alphabet, they were not able to develop any structured system of accounting. It
was not until the Renaissance—approximately 1300–1500, when the Italians were vigorously
pursuing trade and commerce—that the need to keep accurate records arose. Italian merchants
borrowed the Arabic numeral system and the basis of arithmetic, and an evolving trend toward
the double‐entry bookkeeping system we now use developed.
In 1494 an Italian monk, Fra Luca Pacioli, wrote a book on arithmetic that included a
description of double‐entry bookkeeping. Pacioli’s work, Summa de Arithmetica Geometria Pro-
portioniet Proportionalita, did not fully describe double‐entry bookkeeping; rather, it formalized
the practices and ideas that had been evolving over the years. Double‐entry bookkeeping enabled
business organizations to keep complete records of transactions and ultimately resulted in the
ability to prepare financial statements.
Statements of profit and loss and statements of balances emerged in about 1600.7 Initially,
the primary motive for separate financial statements was to obtain information regarding capital.
3
Denise Schmandt-Besserat, Before Writing: From Counting to Cuneiform Vols. I and II (Austin, TX: University of Texas
Press, 1992).
4
Zenon worked as a private secretary for Apollonius in Egypt in approximately 260 BC.
5
H. P. Hain, “Accounting Control in the Zenon Papyri,” The Accounting Review (October 1966): 699.
6
Ibid., 700–701.
7
A. C. Littleton, Accounting Evolution to 1900 (New York: AICPA, 1933).
The Early History of Accounting 3
Consequently, balance sheet data were stressed and refined in various ways, and expense and
income data were viewed as incidental.8
As ongoing business organizations replaced isolated ventures, it became necessary to develop
accounting records and reports that reflected a continuing investment of capital employed in various
ways and to periodically summarize the results of activities. By the nineteenth century, bookkeep-
ing had expanded into accounting, and the concept that the owner’s original contribution, plus or
minus profits or losses, indicated net worth emerged. However, profit was considered an increase
in assets from any source because the concepts of cost and income were yet to be fully developed.
Another factor that influenced the development of accounting during the nineteenth century
was the evolution in England of joint ventures into business corporations. Under the corporate
form of business, owners (stockholders) are not necessarily the company’s managers. Thus many
people external to the business itself needed information about the corporation’s activities. More-
over, owners and prospective owners wanted to evaluate whether stockholder investments had
yielded a return. As a consequence, the emerging existence of corporations created a need for
periodic reporting as well as a need to distinguish between capital and income.
The statutory establishment of corporations in England in 1845 stimulated the development
of accounting standards, and laws were subsequently designed to safeguard shareholders against
improper actions by corporate officers. Dividends were required to be paid from profits, and
accounts were required to be kept and audited by persons other than the directors. The Industrial
Revolution and the succession of the Companies Acts in England9 also increased the need for
professional standards and accountants.
During this period commerce was expanding in the United States and by the later part of
the nineteenth century, the Industrial Revolution had arrived, bringing the need for more formal
accounting procedures and standards. Railroads became a major economic influence that created
the need for supporting industries. This led to increases in the market for corporate securities and
an increased need for trained accountants as the separation of the management and ownership
functions became more distinct.
At the end of the nineteenth century, widespread speculation in the securities markets,
watered stocks, and large monopolies that controlled segments of the U.S. economy resulted in
the establishment of the progressive movement. In 1898 the Industrial Commission was formed
to investigate questions relating to immigration, labor, agriculture, manufacturing, and business.
Although no accountants were either on the commission or used by the commission, a prelimi-
nary report issued in 1900 suggested that an independent public accounting profession should be
established to curtail observed corporate abuses.
Although most accountants did not necessarily subscribe to the desirability of the progres-
sive reforms, the progressive movement conferred specific social obligations on accountants.10
As a result, accountants generally came to accept three general levels of progressiveness: (1) a
fundamental faith in democracy, a concern for morality and justice, and a broad acceptance of
the efficiency of education as a major tool in social amelioration; (2) an increased awareness of
the social obligation of all segments of society and introduction of the idea of the public account-
ability of business and political leaders; and (3) an acceptance of pragmatism as the most relevant
operative philosophy of the day.11
The major concern of accounting during the early 1900s was the development of a theory
that could cope with corporate abuses that were occurring at that time, and capital mainte-
nance emerged as a concept. This concept evolved from maintaining invested capital intact to
8
John L. Carey, The Rise of the Accounting Profession (New York: AICPA, 1969), 5.
9
Companies Act is a short title used for legislation in the United Kingdom relating to company law.
10
Gary John Previts and Barbara Dubis Merino, A History of Accounting in America (Columbus: Ohio State University Press,
1979), 177.
11
Richard Hofstadter, Social Darwinism in American Thought (Philadelphia: University of Pennsylvania Press, 1944).
maintaining the physical productive capacity of the firm to maintaining real capital. In essence,
this last view of capital maintenance was an extension of the economic concept of income (see
Chapter 5) that there could be no increase in wealth unless the stockholder or the firm were better
off at the end of the period than at the beginning.
The accounting profession also evolved over time. Initially anyone could claim to be an
accountant, for there were no organized standards of qualifications, and accountants were trained
through an apprenticeship system. Later, private commercial colleges began to emerge as the
training grounds for accountants.
The last quarter of the nineteenth century was a period of economic change that provided
the impetus for the establishment of the accounting profession in the United States. The Institute
of Accountants of New York, formed in 1882, was the first professional accounting organization.
In 1887, a national organization, the American Association of Public Accountants (AAPA) was
formed. The goal of these two organizations was to obtain legal recognition for the public prac-
tice of accounting.12 In 1902, the Federation of Societies of Public Accountants in the United
States was organized. Subsequently, in 1904 the United States International Congress of Accoun-
tants was convened and resulted in the merger of the AAPA and the Federation into the American
Association of Public Accountants. In 1916, after a decade of bitter interfactional disputes, this
group was reorganized into the American Institute of Accountants (AIA).
In the early 1900s, many universities began offering accounting courses. At this time no
standard accounting curriculum existed.13 In an attempt to alleviate this problem, in 1916 the
American Association of the University Instructors in Accounting (AAUIA) was also formed.
Because curriculum development was the major focus at this time, it was not until much later that
the AAUIA attempted to become involved in the development of accounting theory.
World War I changed the public’s attitude toward the business sector. Many people believed
that the successful completion of the war could at least partially be attributed to the ingenuity of
American business. As a consequence, the public perceived that business had reformed and that
external regulation was no longer necessary. The accountant’s role changed from protector of
third parties to protector of business interests. This change in emphasis probably contributed to
the events that followed in the 1920s.
Critics of accounting practice during the 1920s suggested that accountants abdicated the stew-
ardship role, placed too much emphasis on the needs of management, and permitted too much
flexibility in financial reporting. During this time financial statements were viewed as the repre-
sentations of management, and accountants did not have the ability to require businesses to use
accounting principles they did not wish to employ. The result of this attitude is well known. In
1929 the stock market crashed, and as a result, the Great Depression ensued. Although accoun-
tants were not initially blamed for these events, the possibility of government intervention in the
corporate sector loomed.
ACCOUNTING The Great Depression caused business interests to become increasingly concerned about
IN THE UNITED government intervention, and they looked for ways to self‐reform. One of the first attempts to
improve accounting began shortly after the inception of the Great Depression with a series of
STATES SINCE meetings between representatives of the New York Stock Exchange (NYSE) and the American
1930 Institute of Accountants. The purpose of these meetings was to discuss problems pertaining to
12
Previts and Marino, op cit, 135.
13
For example, students now taking such accounting courses as intermediate, cost, or auditing are exposed to essentially the
same material in all academic institutions, and textbooks offering the standard material for these classes are available from
several publishers.
the interests of investors, the NYSE, and accountants in the preparation of external financial
statements.
Similarly, in 1935 the American Association of University Instructors in Accounting
changed its name to the American Accounting Association (AAA) and announced its intention to
expand its activities in the research and development of accounting principles and standards. The
first result of these expanded activities was the publication, in 1936, of a brief report cautiously
titled, “A Tentative Statement of Accounting Principles Underlying Corporate Financial State-
ments.” The four‐and‐one‐half‐page document summarized the significant concepts underlying
financial statements at that time.
The cooperative efforts between the members of the NYSE and the AIA were well received.
However, the post‐Depression atmosphere in the United States was characterized by regula-
tion. There was even legislation introduced in Congress that would have required auditors to be
licensed by the federal government after passing a civil service examination.
Two of the most important pieces of congressional legislation passed at this time were the
Securities Act of 1933 and the Securities Exchange Act of 1934, which established the Securities
and Exchange Commission (SEC). The SEC was created to administer various securities acts.
Under powers provided by Congress, the SEC was given the authority to prescribe accounting
principles and reporting practices. Nevertheless, because the SEC has generally acted as an over-
seer and allowed the private sector to develop accounting principles, this authority has seldom
been used. However, the SEC has exerted pressure on the accounting profession and has been
especially interested in narrowing areas of difference in accounting practice. (The role of the SEC
is discussed in more detail in Chapter 17.)
From 1936 to 1938 the SEC was engaged in an internal debate over whether it should
develop accounting standards. Even though William O. Douglas (then the SEC chairman, and
later a Supreme Court justice) disagreed, in 1938 the SEC decided in Accounting Series Release
(ASR No. 4) to allow accounting principles to be set in the private sector. ASR No. 4 indicated that
reports filed with the SEC must be prepared in accordance with accounting principles that have
“substantial authoritative support.”14
The profession was convinced that it did not have the time needed to develop a theoretical
framework of accounting. As a result, the AIA agreed to publish a study by Sanders, Hatfield,
and Moore titled A Statement of Accounting Principles.15 The publication of this work was quite
controversial in that it was simply a survey of existing practice that was seen as telling practicing
accountants “do what you think is best.” Some accountants also used the study as an authoritative
source that justified current practice.
Earlier in 1936, the AIA had merged with the American Society of Certified Public Accoun-
tants, forming a larger organization later named the American Institute of Certified Public Accoun-
tants (AICPA). This organization has had increasing influence on the development of accounting
theory. For example, over the years, the AICPA established several committees and boards to
deal with the need to further develop accounting principles. The first was the Committee on
Accounting Procedure. It was followed by the Accounting Principles Board, which was replaced
by the Financial Accounting Standards Board. Each of these bodies has issued pronouncements
on accounting issues, which have become the primary source of generally accepted accounting
principles that guide accounting practice today.
14
This term, initially proposed by Carman Blough, the first chief accountant of the SEC, is meant to mean authority of
“substantial weight” or importance, and not necessarily a majority view. Thus there might be three authoritative positions, all
of which are appropriate at a point in time before some standard is established. The majority might have gone in one direction,
but the minority were also considered “authoritative” and could be used. See William D. Cooper, “Carman G. Blough’s
Contributions to Accounting: An Overview,” Accounting Historians Journal 9, no. 2 (Fall 1982): 61–67.
15
Thomas H. Sanders, Henry Rand Hatfield and William Underhill Moore, A Statement of Accounting Principles (New York:
AICPA, 1938).
COMMITTEE ON ACCOUNTING PROCEDURE

Professional accountants became more actively involved in the development of accounting prin-
ciples following the meetings between members of the NYSE and the AICPA and the controversy
surrounding the publication of the Sanders, Hatfield, and Moore study. In 1936 the AICPA’s
Committee on Accounting Procedure (CAP) was formed. This committee had the authority to
issue pronouncements on matters of accounting practice and procedure in order to establish gen-
erally accepted practices (GAAP).
The CAP was relatively inactive during its first two years but became more active in
response to the SEC’s release of ASR No. 4. The release of ASR No. 4, gave the CAP de facto
recognition as the source of substantial authoritative support,16 and one of its first responses was
to expand from its original seven to twenty‐one members.
One of the first issues the CAP addressed was the use of the historical cost model of
accounting. The then‐accepted definition of assets as unamortized cost was seen by some critics
as allowing management too much flexibility in deciding when to charge costs to expense. This
practice was seen as allowing earnings management17 to occur.
Another area of controversy was the impact of inflation on reported profits. During
the 1940s several companies lobbied for the use of replacement cost depreciation. These
efforts were rejected by both the CAP and the SEC, which maintained that income should be
determined on the basis of historical cost. This debate continued over a decade, ending only
when Congress passed legislation in 1954 amending the IRS Tax Code to allow accelerated
depreciation.
The works of the CAP were originally published in the form of Accounting Research
Bulletins (ARBs); however, these pronouncements did not dictate mandatory practice, and they
received authority only from their general acceptance. The ARBs were consolidated in 1953
into Accounting Terminology Bulletin No. 1, “Review and Resume,” and ARB No. 43. ARBs No.
44 through No. 51 were published from 1953 until 1959. The recommendations of these bulle-
tins that have not been superseded are contained in the FASB Accounting Standards Codifica-
tion (FASB ASC; discussed later) and referenced throughout this text where the specific topics
covered by the ARBs are discussed. Those not superseded can be accessed through the cross‐
reference option on the FASB ASC website (https://asc.fasb.org).
ACCOUNTING PRINCIPLES BOARD

In October 1957, the AICPA’s new president, Alvin R. Jennings, called for the reorganization and
strengthening of the AICPA’s standard setting process, and by 1959 the methods of formulating
accounting principles were being questioned as not arising from research or based on theory. The
CAP was also criticized for acting in a piecemeal fashion and issuing standards that in many cases
were inconsistent. In addition, all its members were part‐time, and as a result their independence
was questioned. Finally, the fact that all the CAP members were required to be AICPA members
prevented many financial executives, investors, and academics from serving on the committee.
As a result, accountants and users of financial statements were calling for wider representation in
the development of accounting principles. In 1959 the AICPA responded to the alleged shortcom-
ings of the CAP by forming the Accounting Principles Board (APB). The objectives of this body
were to advance the written expression of generally accepted accounting principles (GAAP),
to narrow areas of difference in appropriate practice, and to discuss unsettled controversial
16
Lynn E. Turner, The Future is Now, Keynote Address, Accounting Hall of Fame-Association of Accounting Historians, Ohio
State University, Columbus, Ohio, November 10, 2000.
17
Earnings management is a strategy used by the management of a company to deliberately manipulate the company’s earnings
so that the figures match a predetermined target. See Chapter 5 for a detailed discussion.
issues. However the expectation of a change in the method of establishing accounting princi-
ples was quickly squelched when the first APB chairman, Weldon Powell, voiced his belief that
accounting research was more applied than pure and that the usefulness of the end product was
a major concern.18
The APB was comprised of from seventeen to twenty‐one members, who were selected pri-
marily from the accounting profession but also included individuals from industry, government,
and academia. Initially, the pronouncements of the APB, termed “Opinions,” were not mandatory
practice; however, the issuance of APB Opinion No. 2 (see FASB ASC 740‐10‐25 and 45) and a
subsequent partial retraction contained in APB Opinion No. 4 (see FASB ASC 740‐10‐50) high-
lighted the need for standard‐setting groups to have more authority.
This controversy was over the proper method to use in accounting for the investment tax
credit. In the early 1960s the country was suffering from the effects of a recession. After President
John F. Kennedy took office, his advisors suggested an innovative fiscal economic policy that
involved a direct income tax credit (as opposed to a tax deduction) based on a percentage of the cost
of a qualified investment. Congress passed legislation creating the investment tax credit in 1961.
The APB was then faced with deciding how companies should record and report the effects
of the investment tax credit. It considered two alternative approaches:
1. The flow‐through method, which treated the tax credit as a decrease in income tax expense
in the year it occurred.
2. The deferred method, which treated the tax credit as a reduction in the cost of the asset and
therefore was reflected over the life of the asset through reduced depreciation charges.
The APB decided that the tax credit should be accounted for by the deferred method
and issued APB Opinion No. 2. This pronouncement stated that the tax reduction amounted
to a cost reduction, the effects of which should be amortized over the useful life of the asset
acquired. The reaction to this decision was quite negative on several fronts. Members of the
Kennedy administration considered the flow‐through method more consistent with the goals
of the legislation, and three of the then–Big Eight accounting firms advised their clients not
to follow the recommendations of APB Opinion No. 2. In 1963, the SEC issued Accounting
Series Release No. 96, allowing firms to use either the flow‐through or deferred method in their
SEC filings.
The fact that the SEC had the authority to issue accounting pronouncements, and the
lack of general acceptance of APB Opinion No. 2, resulted in the APB partially retreating
from its previous position. Though reaffirming the previous decision as being the proper
and most appropriate treatment, APB Opinion No. 4 approved the use of either of the
two methods.
The lack of support for some of the APB’s pronouncements and concern over the for-
mulation and acceptance of GAAP caused the Council of the AICPA to adopt Rule 203 of the
Code of Professional Ethics.19 This rule requires departures from accounting principles pub-
lished in APB Opinions or Accounting Research Bulletins (or subsequently FASB Statements
and now the FASB ASC) to be disclosed in footnotes to financial statements or in independent
auditors’ reports when the effects of such departures are material. This action has had the effect
of requiring companies and public accountants who deviate from authoritative pronouncements
to justify such departures.
In addition to the difficulties associated with passage of APB Opinions No. 2 and No. 4,
the APB encountered other problems. The members of the APB were, in effect, volunteers.
18
Weldon Powell, “Report on the Accounting Research Activities of the American Institute of Certified Public Accountants,”
The Accounting Review (January 1961): 26–31.
19
The AICPA’s Professional Code of Ethics is discussed in more detail in Chapter 17.
These individuals had full‐time responsibilities to their employers; therefore, the performance
of their duties on the APB became secondary. By the late 1960s, criticism of the development of
accounting principles again arose. This criticism centered on the following factors:
1. The independence of the members of the APB. The individuals serving on the Board had
full‐time responsibilities elsewhere that might influence their views of certain issues.
2. The structure of the Board. The largest eight public accounting firms (at that time) were
automatically awarded one member, and there were usually five or six other public accoun-
tants on the APB.
3. Response time. The emerging accounting problems were not being investigated and solved
quickly enough by the part‐time members.
THE FINANCIAL ACCOUNTING STANDARDS BOARD

Due to the growing criticism of the APB, in 1971 the board of directors of the AICPA appointed
two committees. The Wheat Committee, chaired by Francis Wheat, was to study how financial
accounting principles should be established. The Trueblood Committee, chaired by Robert True-
blood, was asked to determine the objectives of financial statements.
The Wheat Committee issued its report in 1972 recommending that the APB be abolished
and the Financial Accounting Standards Board (FASB) be created. In contrast to the APB, whose
members were all from the AICPA, this new board was to comprise representatives from various
organizations. The members of the FASB were also to be full‐time paid employees, unlike the
APB members, who served part‐time and were not paid.
The Trueblood Committee, formally known as the Study Group on Objectives of Financial
Statements, issued its report in 1973 after substantial debate—and with considerably more tenta-
tiveness in its recommendations about objectives than the Wheat Committee had with respect to
the establishment of principles. The study group requested that its report be regarded as an initial
step in developing objectives and that significant efforts should be made to continue progress on
refining and improving accounting standards and practices. The specific content of the Trueblood
Report is discussed in Chapter 2.
The AICPA quickly adopted the Wheat Committee recommendations, and the FASB
became the official body charged with issuing accounting standards. The structure of the FASB
is as follows. A board of trustees is nominated by organizations whose members have special
knowledge and interest in financial reporting. The organizations originally chosen to select the
trustees were the American Accounting Association, the AICPA, the Financial Executives Insti-
tute, the National Association of Accountants (the NAA’s name was later changed to Institute of
Management Accountants in 1991), and the Financial Analysts Federation. In 1997 the board of
trustees added four members from public interest organizations. The board that governs the FASB
is the Financial Accounting Foundation (FAF). The FAF appoints the Financial Accounting Stan-
dards Advisory Council (FASAC), which advises the FASB on major policy issues, the selection
of task forces, and the agenda of topics. The number of members on the FASAC varies from year
to year. The bylaws call for at least twenty members to be appointed. However, the actual number
of members has grown to about thirty in recent years to obtain representation from a wider group
of interested parties.
The FAF is also responsible for appointing the members of the FASB and raising the funds
to operate the FASB. Until 2001 most of the funds raised by the FAF came from the AICPA
and the largest public accounting firms. However, the Sarbanes–Oxley Act of 2002 required the
FASB to be financed by fees assessed against publicly traded companies, instead of by donations
from the interested parties in the private sector. The purpose of this action was to increase the
independence of the FASB from the constituents it serves. The FAF currently collects more than
$23 million a year to support the activities of the FASB. Figure 1.1 illustrates the current struc-
ture of the FASB.
Both the FAF and the FASB have a broader representation of the total profession than did
the APB; however, most of the members are usually CPAs from public practice. The structure of
the FAF has also come under scrutiny by the SEC. In 1996, Arthur Levitt, chairman of the SEC,
voiced concern that the FAF’s public interest objectives were at risk. He suggested that the FAF
be reorganized so that most of its members would be individuals with strong public service back-
grounds who are better able to represent the public free of any conflict of interest. He suggested
that the SEC should approve the appointments to the FAF.20 To date there has been no substan-
tial change in the method of appointing FAF members, although in 2002 the FAF amended the
trustee appointment process. It now requires the trustees to consider up to two nominees from
the constituent organizations for each seat and for the appointment to be made by the trustees.
Under the new system, if the trustees do not find the nominees acceptable, they may consult with
that particular organization and appoint a person of their own choosing as long as the individual’s
background matches the requirements for that particular seat. Additional changes in the structure
of either the FAF or the FASB are likely to be evolutionary.
Section 108 of Sarbanes–Oxley established criteria that must be met for the work prod-
uct of an accounting standard‐setting body to be recognized as “generally accepted.” The SEC
responded by issuing a policy statement stating that the FASB and its parent organization, the
FAF, satisfy the criteria in Section 108 of the Sarbanes–Oxley Act, and accordingly, the FASB’s
financial accounting and reporting standards are recognized as “generally accepted” for pur-
poses of the federal securities laws.21 Consequently, the FASB is the organization having the
authority to issue standards for financial accounting. Thus, throughout this book, pronounce-
ments of the FASB and those of its predecessor organizations not superseded or amended are
presented as GAAP.
FI GU RE 1. 1 Structure of the FASB
20
R. Abelson, “Accounting Group to Meet with SEC in Rules Debate,” New York Times, 5 May 1996, D5.
21
The AICPA’s Professional Code of Ethics is discussed in more detail in Chapter 17.
Another random document with
no related content on Scribd:
pamahtelivat vain kallion lohkareet haljetessaan ja pikku linnut
oksilta maahan tipahtelivat. Mutta Jussikin puolestaan rupesi töille:
juoksi itselleen oikein polun ja alkoi sitten laukata riehkaista sitä
polkua kahdakäteen lämpimän saadakseen. Juoksee, juoksee
väsymättä, mutta yhä kovemmin kiristää pakkanen, eikä tule Jussille
väri. »Kyllä tässä nyt taisi käydä huonosti», arvelee hän ja mennä
vääntää yhäkin polkuansa kahdakäteen, pakkasen pilkaten hänen
rinnallaan paukkuessa ja räsähdellessä. Jo tuntee Jussi, että nyt hän
ei enää jaksa kauan juosta ja että taisi hänelle nyt tuho tulla, ellei
huomannut jotakin tepsivää keinoa. Jopa keksiikin siinä hädissään,
heittäytyy väsyneenä hangelle makaamaan, piehtaroi siinä
kinoksessa ja huohottaa: »Huh-huh, kun on palava!» Pyyhkii muka
hikeä naamaltaan, yhä muka piehtaroipi, vaikka oikeastaan jo ihan
henkihieverissä keppuroi, ja todistaa taas: »Onpa aika väri!» sekä
nauraa: »Haihai hikku palavoo!»
Tämä oli pakkasesta varsin kummallista, sillä hän tiesi

puristaneensa Jussia niillä kourilla, joista ei moni ollut hengissä
selvinnyt. Hän pysähdytti kylmyyttänsä, katseli ympärilleen ja
huomasi kuun jo aikoja kadonneen sekä tähtien vaalenneen: aamu
oli tullut ja kaukaa tuntui eteläisten pilvien hajua. »Eipä taida oli väliä
tuon Jussi rievunkaan kiusaamisesta», ajatteli pakkanen väsyneesti
ja tunsi suurta halua ruveta nukkumaan. Hän painui pitkäkseen ja
katseli Jussia, joka siinä makasi muka palavissaan. Pakkasen kävi
häntä äkkiä kovasti sääliksi, eteläisen ilman tuntu tuli yhä
ilmeisemmäksi, kunnes hänen täytyi tunnustaa: »Eihän tästä nyt
tullut mitään minun kylmännästäni, kun tuo Jussikin tuossa ihan
värillään keturoi!» Ja niin kävi pakkasella ilkeäksi koko homma, että
hän heitti kylmämisen kokonaan pois ja rävähti suorastaan ihan
vesisateeksi. Kun Jussi sen huomasi, lähti hän laukata huristamaan
nauraen halkinaisin huulin riemusta niin, että harakallekin kävi
moinen mekastus ilkeäksi ja hän koetti parhaansa mukaan Jussia
kiellellä. Mutta ylpeästi tämä vain vastasi: »Hae tänne kontio, susi ja
repo, että kerrankin saadaan tehdä välit selviksi! Tässä on poika,
joka pystyy pakkasenkin nujertamaan!» — »Älä turhia kerskaile»,
varoitti harakka onnetonta Jussia, jolle menestys oli mennyt aivan
päähän, »mistä tähän nyt otetaan karhu, susi ja repo, kun ovat
metsän vallat menneet Ilmolan kylää ja taloja tutkimaan». —
»Pianpa minä heidät sieltä käsiini saan», uhmaili Jussi, »ja silloin ei
muuta kuin kouraan sylkäistään ja sitten!» — »Älä, Jussi rukka,
höpise!» varoitteli harakka, »eihän sinulle tarvitse sen parempaa
ottajaa kuin kissan, niin että varo vain, ettet vielä sen kynsiin joudu!»
— »Kissa!» ynseili Jussi halveksivasti, »mikä se kissa on?» — »On
se sellainen elävä, ettei sille moni pidä», ilmoitti nyt harakka, »sen
kuuluu luoja luoneen kehnolle kiusaksi.»
Jussin menivät silmät pystyyn. »Vai pahalle kiusaksi», ihmetteli

hän, »mistä sinä sen tiedät?» »Sen kertoi tuo ala-ahon vanha korppi,
kun yhdessä hevosen raadolla istuimme ja Kääpälän kissa tuli
ajamaan meidät pois. Korppi on niin vanha, ettei se ole koskaan
syntynytkään, vaan on aina ollut syntymättäkin, ja se muistaa
kaikki.» Harakka lasketteli Jussille, kun näki tämän yksinkertaisen
naaman. »Älä nyt», ihmetteli taas Jussi. »Kerroppas, kuule,
minullekin». — »Saattanenhan tuon kertoa», sanoi harakka.
Luotuaan ihmisen — puhui harakka — huomasi luoja työnsä

hyväksi. Mutta paha oli kateellinen kuten aina ja tahtoi luoda jotakin
vielä parempaa. Hän vaivasi päätänsä ja mietiskeli, kunnes rupesi
tekemään jotakin vallan erinomaista ja tekikin mahdottomalla
touhulla ja voimalla — hiiren, otti niitä kahmalollisen ja heitti luojan
pirtin permannolle. »Oletkos tämmöisiä näpperöisiä ennen nähnyt?»
kysyi hän sitten luojalta pilkallisesti. Mutta luojapa vain sieppasi
viereltänsä pöydältä liinan, heitti sen lattialle ja kysyi pahalta:
»Oletko tuommoista koppana ennen nähnyt? Siinä on sellainen
kipperoinen, kopperoinen, että se syöpi sinun näpperöisesi.»
Liinasta tuli samalla kissa, »näpperälle» »noppari», ja se heti hiirten
kimppuun, joilta oli hetkessä niskat nujerrettu. Kehno siitä äkäytyi
kovasti ja ennen kuin luoja sai sen estetyksi, oli hän ottanut kissaa
pää- ja häntäpuolesta kiinni sekä vääntää navertanut hyväisesti, niin
että sanovat sitä lyytä kissalla vieläkin olevan selän köyryssä. Ja
siksi se kuuluu mielellään pöydällä istua kököttävän, kun on
pöytäliinasta tehty…
Näin kertoi harakka kissan aikoinaan maailmaan ilmestyneen.

Jussi arveli puolestaan, että saattaa hyvinkin olla totta, mikäpä hänet
tutkinee, mutta ei auta, täytyy lähteä Ilmolaan katsastamaan, mitä
kettu, susi ja karhu siellä maleksivat ja jos kissa sattunee eteen, niin
täytynee kestää sekin koettelemus…
Näin sanoen lähti Jussi taas laukata humpailemaan ympäri

Metsolan saloja, aikoen mennä Ilmolaan katselemaan, mitä ihmeitä
siellä sitten olisi nähtävänä. Mutta Jussin matkanteko on sellaista,
että kun yhden askeleen hyppää eteenpäin, niin samalla melkein
menee kaksi syrjään, ja kun leuka alituisesti väkättää syönnin
touhussa, silmät pöllöttelevät ja korvat viipottavat, katkeaa taipale
ylen hitaasti. Saapui toki viimein Jussikin Ilmolan maille, hypähteli
siellä täällä, oli hyvin arkeillaan ja pelkäsi, että harakka on vielä
käynyt kertomassa hänen kerskailunsa ketulle, sudelle ja karhulle.
Viimein hän osui Katilan autiotuvalle, kurkisti ovesta sisään, huomasi
sen aivan tyhjäksi, kyykähti kynnykselle, painui sisään ja rupesi
taloksi. Siitä pitäen päätti Jussi nyt ruveta näitä seutuja tutkimaan.
Sattuipa sitten juuri näihin aikoihin, että Kääpälän kissa kyllästyi
yksitoikkoiseen kotiruokaan ja päätti lähteä salolle katselemaan, eikö
sieltä löytyisi mitään suulle sulavampaa. Käveli katti siellä salolla
itsekseen, iski lihavan metsähiiren, iski toisenkin, maisteli lintujen
munia ja poikasia sekä katseli silmät raollaan kohden kuusten
latvoja, joissa oravat vihaisesti hänelle kahdella käpälällä oksaa
ravistivat ja tirskuen käskivät pois mennä. Miten olikaan, tulikin kissa
Katilan autiotuvalle, katsoi kynnykseltä sisään ja naukaisi taloon
hyvän päivän. Jänis sieltä vauhkona kopeutuu eteen, kysyy
kuulumiset, kysyy nimet ja saakin hämmästyksekseen tietää, että
tämä nyt on itse kissa, se, josta harakka oli hänelle kertonut. Mutta
eihän kissi näytä Jussista vaaralliselta ja kun hänelle on jo ehtinyt
tulla ikävä siinä yksin asuessaan, ehdottaa hän, että ruvettaisiin
yhdessä taloa pitämään. Ei ole kissillä mitään sitä vastaan ja niin
ruvetaan siinä yhtenä elämään.
Mutta pian huomaa jänis, ettei kissistä ole hänelle sanottavaa

apua talon hoidossa, kun on yhtenään ja alituiseen omilla millä
lienee kyläretkillään. On kerrankin Jussi parhaillaan pihalla hulikoita
huuhtomassa, kun tulee kissi kotiin ja aikoo aivan sanan puhumatta
paneutua nurmikolle nukkumaan. Ei malta enää silloin
siivoluontoinen Jussi olla vaiti, vaan kysyy pilkaten kissalta:
»Kylästäkös kyykkänä tulevi,

Nahkasilmä naapurista?»
Ei ole katti kuulevinaankaan, makaa vain rentonaan ja tuskin

hiukkasen silmiään raottaa. Se suututtaa Jussia. Uudelleen hän
kysyy vähän terävämmin:
»Kalastakos katti nyt tulevi,

Rannaltakos raippahäntä?»
Ei liikahdakaan kissi, rentonaan vain makaa eikä enää viitsi Jussin
kysymyksille silmiäänkään raottaa. Jo suuttuu siitä Jussi ja
myrkyllisesti sähähtää asuintoverilleen:
»Söisi se kattikin kaloja,

Vaan ei kastaisi kynsiänsä!»
Jo puraisi kissiin tämä vanha juoru hänen kalastusmatkastaan.

Hän vastasi halveksien olkapäänsä yli Jussille:
»Kuule tuon puuppanan puheita,

Nallinaaman nauskutusta!»
Ällistyneenä katsoa pöllötteli Jussi kissaa vasten naamaa, mutta

tämä nousi ylös, venytteli ensin molemmat etu- ja sitten
takajalkansa, haukotteli ja sanoi uudelleen: »Niin, niin,
»Kuule tuon kuuppanan puheita,

Pyyräsilmän pyyläystä!
»Kun haukkuu vain toista siitä, että tämä ahkerasti metsällä käy ja
tavaraa taloon hankkii! Jättäisit sinäkin nuo hulikkasi siihen
kuivamaan ja tulisit mukaan metsälle, niin saisit parempiakin
antimia!» Näin sanoi kissa, ja kuinka olikaan, niin Jussi siitä
innostuukin ja niin lähdetään yhtenä metsälle, tietä kahden kuljetaan.
Mennään aluksi polkua pitkin ja tullaan purolle, joka monia mutkia

tehden polvitteli niityn halki. »Miksikähän tuo puro lienee niin
mutkainen?» arveli siinä jänis, mutta kissa katsahti häneen
halveksivasti ja sanoi: »Oletpa sinä soma, kun et omia jälkiäsi tunne.
Siksihän ovat kaikki joet ja purot mutkaisia, että sinä olet ollut
mittarina, mutkitellen laukannut ja sinun jälkiisi sitten on tehty joet ja
purot!» Jussi pöllötteli ihmetellen, sillä ei hän ollut sattunut sitä
kuulemaan, mutta kissa vakuutti asian todeksi: sen oli kertonut itse
Heikki Lämpsä Ilmolan Niemiskylästä, joten sen sai kyllä uskoa. No,
uskoihan Jussi, kun kissa totisena vakuutti.
Kuljetaan siinä sitten yksissä edelleen, kun Jussi taas muistaa

ajattelemattoman kerskailunsa voimistaan, sudesta ja karhusta, ja
tuumii kissalle: »Mikähän tulisi meille neuvoksi, jos sattuisi tähän
karhu ja uhkaisi syödä meidät?» Kissa vastasi yksikantaan ja
tyynesti, ettei hänellä ainakaan ole sellaisen mahdollisuuden varalle
kuin yksi keino. Tästäpä Jussilla taas riehahti vanha kehumaluonto
ja hän kerskasi: »Minulla olisi sata, olisi tuhatkin neuvoa, ihan koko
pussillinen juonia, jos niikseen tulisi!» — »Hyvä on», arveli kissa,
»sittenpähän sinulla ei ole mitään hätää, vaikka tulisi kaksikin
karhua.» »Ei ole», vahvisti Jussi uudelleen ja niin mentiin taas
edelleen.
Sattuipa nyt karhu kävelemään omissa aikeissaan tietä myöten

heitä vastaan ja päättääkin napata Jussin paistikseen, kun ei ollut
saanut pitkään aikaan mitään tuoretta suuhunsa. Tultuaan
lähemmäksi rupesi hän varustautumaan, että olisi saanut äkkiä
Jussin kiinni siepatuksi, mutta tämän paha omatunto piti hänet
varuillaan. Siinä samassa kun karhu koetti hairaista häntä suuhunsa,
hyppäsi hän pitkällä loikkauksella syrjään; karhu tavoitti häntä
ainoastaan hiukan takavilloista, joita sai suunsa täyteen, mutta Jussi
paineli metsään, että risut rasahtelivat. Karhu yritti mennä perässä,
mutta luopui pian turhasta takaa-ajosta ja palasi takaisin katsomaan,
minne se toinen outo elukka hävisi, joka oli ollut Jussin seurassa.
Sitä ei kuitenkaan näkynyt ollenkaan, tiheästä kuusesta vain kuului
vihainen marmatus. Ei joutanut karhu sen enempää siinä näitä
häiveröisiä otuksia vahtimaan, vaan jatkoi leveästi matkaansa hiukan
nolostuneena.
Aikaa myöten palaili Jussikin pakomatkaltaan kissan luo ja niin

lähdettiin taas eteenpäin. Kissa hyrräili ivallisesti ja lauleskeli
itsekseen: »Sataneuvo saatiin, tuhatneuvo tyssättiin, pitkäsääri
juosta saapi, yksineuvo puuhun pääsi, pitää siinä paikkansa.» Jussi
oli nolona kerskailuistaan eikä vastannut mitään kissan pilkkaan, ja
niin mentiin edelleen saalista hakemaan.
Sanoi siinä vihdoin Jussi, että mitä viljaa tässä nyt sitten
ensimmäiseksi haetaan? Kissa vastasi: »Minä otan sen viljan, mikä
ensimmäiseksi alkaa edessäni mataa.» Jussi kummastui siitä kovin
ja kokemattomana metsämiehenä kysyi, käykö niitä kaikkia
ottaminen. Kissa luuli hänen tarkoittavan, uskaltaako niitä kaikkia
ottaa, ja vastasi puolestaan uljaasti: »En minä koskaan pelkää, vaan
otan vointini mukaan kaikki.»
Olipa siinä sitten päästäminen tiellä poikkiteloin, jolloin Jussi kysyi

vähän arastellen, ottaako naapuri sen elävän. Mutta kissa värähdytti
viiksiään halveksivasti ja sanoi: »En minä huoli siitä, se on niin
vähäinen minun korjata.» — »Ähää! Vieläkö ovat karvasi
kikkurassa?» vikisi siihen päästäjäinen pilkallisesti. Kissa yritti
tomahtaa niskaan, mutta siinä samassa oli päästäjäinen kadonnut
juuren alle. »Mitä se sillä tarkoitti, että vieläkö ovat karvasi
kikkurassa?» kysyi Jussi kummastellen. »Ka mitä! Vanhoja
päästäjäisten juoruja ja juttujapa tietenkin», vastasi kissa ja kertoili
siinä kulkiessa.
»Kun päästäjäinen on niin perin vähäinen otus ja vielä kirottu, että

sen täytyy tielle kuolla, jos siihen joutuu, eivät kissat viitsi sitä syödä.
Tästäpä päästäjäiset ovat ruvenneet luulemaan, ettemme me kissat
uskalla sitä syödä, ja ovat keksineet jutun, jolla toisiaan huvittavat ja
jota kertoessaan yhä enemmän ylpistyvät. Olivat muka kerran kissa
ja päästäjäinen ruvenneet väkikapulan vetoon ja päästäjäinen oli jo
edeltäpäin kerskaillut voittavansa kissan. Kissa oli siihen silloin
vastannut: 'Et suinkaan sinä minua voita, kun olet noin pieni eikä
sinulla ole viiksiäkään suussasi; katsopas, kuinka pitkät virkakarvat
minulla on — kun minä oikein ne venytän, niin tulen syltä laajaksi.'
'Vhiuu!' oli siihen päästäjäinen viheltänyt halveksivasti ja kerskannut:
'Tuo nyt ei ole mikään ihme siihen nähden, mikä siitä tulee, kun minä
rupean venyttämään häntääni!' Ja siinä rupeaakin päästäjäinen
muka samalla venyttämään häntäänsä, niin että siitä paisuu kolmatta
korttelia leveä kullekin taholle. Silloin nauroi kissa ja sanoi: 'Eihän se
pitkäksi tullutkaan, vaan leveni.' 'Älä puhu mitään!' koveni
päästäjäinen, 'kunhan minä toisen kerran sen venytän, niin et
näekään, kuinka pitkä se on. Kuule, pidäpä sinä tuosta häntäni
nenästä kiinni, niin minä lähden juoksemaan, joten venytetään se
sillä tavalla.' Kissa, joka päästäjäisten kertomuksen mukaan vielä
siihen aikaan oli hyvin tyhmä, teki kuten toinen käski, ja päästäjäinen
läksi juoksemaan. No mitäs! Päästäjäisen häntä katkesi ja jäi kissan
kynteen, mutta päästäjäinen juoksee vain juoksemistaan, kunnes oli
aivan näkymättömissä, josta sitten huusi kissalle: 'Vieläkö venytän?'
Kissa oli muka tyhmänä vastannut: 'Älä toki enää! Enhän minä saa
virkakarvojani noin pitkiksi, vaikka yksittäinkin niitä venyttäisin.' 'No
miksi sitten rupeat kanssani veikkaan ja väkikapulan vetoon?'
ihmettelee silloin muka päästäjäinen, 'ymmärtänethän nyt, että jos
minä otan kapulasta kiinni, niin et sinä, kissa, mahda minulle
siinäkään mitään. Mutta kun et uskone, niin koetetaan.'
»Tämä nyt on sellaista päästäjäisten mielijuttua omien miesten

suurista töistä, jollaisia aina heikommat sepittelevät niistä voitoista,
joita muka ovat väkevämmistään saaneet, jollei voimalla, niin
viekkaudella. Niinpä nyt päästäjäiset kertovat, että heidän miehensä
meni ja löi kapulan seinään sekä käski kissaa vetämään. Kissa vetää
voimainsa takaa, ei saa kapulaa liikahtamaankaan ja ähisee: 'Mau
mau!' Päästäjäinen seinän vierestä kohta ärähtää: 'No, mitä sinä nyt
muita avuksi huudat, yksinhän minäkin täällä olen!' —'Enhän minä
apua huuda', närkästyi siitä kissakin, 'sanoin vain, että tule
näköisälle!' — 'Voi mies parka, mitä sinä nyt puhut!' säälitteli muka
kissaa silloin päästäjäinen, 'jos minä nyt tulen sinne näköisälle, niin
minä vien sinut järveen.' 'No tulehan nyt kuitenkin', puhuu kissa, 'niin
koetetaan voimia toisella tavalla.' Äkkiä päästäjäinen sieltä seinän
varjosta löytääkin kissan korville, jolloin tämä säikähtää ja lähtee
juoksemaan pakoon. Juoksee, juoksee, eikä katso säikähdyksissään
eteensä, vaan putoaakin kaivoon, päästäjäinen yhä niskassa
teutaroimassa. 'Katso nyt!' ärjäisi päästäjäinen, 'enkö minä sanonut
sinulle äsken, että minä vien sinut järveen! Minähän täältä kyllä ylös
pääsen, mutta kuinka sinun käy?' — 'No, onhan ne minullakin pitkät
kynnet, joilla voin nousta ylös', koetti nyt muka kissa sanoa, ja niin
lähtivät he kiipeämään ylöspäin, toinen toista nurkkaa. Kun
päästäjäinen tällöin näki, että pääsee todellakin kissa pois kaivosta,
niin hän muka silloin hypätä kapsautti kissan kynsille, jolloin tämä
hätääntyneenä pudota molskahti jälleen takaisin kaivoon. Itse hän
kaivon reunalle päästyään kerskaili olevansa aivan kuiva ja kyseli
kissalta, joka uudelleen nurkkaa myöten kapusi ylös, miten tämä
aikoi saada turkkinsa kuivaksi. Ei osannut kissa siihen mitään
vastata, jolloin päästäjäinen muka säälivästi kerskasi: 'No tule tänne,
niin minä kuivaan takkisi!' ja lähti viemään kissaa mukanaan.
Menivät pirttiin, jossa uunissa paloi valkea. Kissa päristeli vettä
karvoistaan ja arveli: 'Jos voisitkin minut kuivata, niin ihan palkinnon
antaisin!' — 'Kyllä se käy päinsä!' oli muka päästäjäinen kehunut ja
sanonut uunia osoittaen: 'Tuolla on kirkas valo, hyppääpäs sinne,
niin kyllä takkisi kuivaa!' Ja päästäjäiset kuvittelevat kissan niin
tyhmäksi, että kertovat hänen hypänneen palavaan uuniin, jossa
karvat paloivat kikkaraan, ennen kuin ehti pois pyörähtää. Sillä se
nytkin tuo äskeinen peijakas minulle huuti, että vieläkö ovat karvat
kikkarassa.
»Tällaisella kissojen pilkkaamisella ja solvaamisella päästäjäisten

kansa itseään huvittelee ja kun he tätä kertovat toisilleen, kukin
valehdellen lisää minkä jaksaa, uskovat he lopuksi jutun aivan
kokonaan ja halveksivat kissaa mahdottomasti. Mutta kissapa
halveksii heitä niin, ettei edes viitsi syödä päästäjäistä, ja sekös heitä
vasta harmittaa.»
Näin kertoi kissa Jussille heidän siinä kulkiessaan ja Jussi kuunteli

korvat hörössä ja silmät ihmetyksestä entistä pyöreämpinä, mutta
kissa oli kaksimielisen näköinen, nauraen mielessään Jussin
tyhmällä ulkomuodolla. Mennään siinä vähän matkaa, niin jopas
tulikin eteen hiiri. Nähtyään sen kehoitti kissa: »No Jussi, otapas
tuosta tuo elävä!» — »En minä sitä kiinni saa, kovin se on vikevä
jaloiltaan, vaikka onkin niin pieni. Saanetko sinäkään!» — »Eipä
tiedä», sanoi kissa, »annahan kun tässä pyssyni siivoan, niin ehkä
se tulee otetuksi.» Sitten kissa nuolaisi käpäläänsä, pesaista hotaisi
silmiänsä ja kehoitti Jussia pitämään silmällä, minne päin hiiri
menee. Kun kissa sai silmänsä pestyksi, osoitti Jussi, minne päin
hiiri oli mennyt, ja kissa lähti hiipimään perässä. »Ahaa, vai tuolla
keinollako se nyt otetaan?» ihmetteli Jussi. »Niin, tällähän se otto
ensin alkuun pannaan, mutta katsohan nyt tarkasti, kun minä
ammun.» Ja sitten hetken perästä kissa kokosikin jalat alleen ja
iskeä tupsasi hiiren niskaan, sai sen kynteensä ja kysyi Jussilta:
»Näkyikö ruudin savua?» — »Ei tässä tunnu ruutia, ei savua eikä
muuta pahaa väkyä», vastasi Jussi ihmeissään ja kysyi: »Sinullako
sitten on oikein pyssy, jolla sinä ammut?» »Onhan ne tullut
hankituksi, kiväärit, pistoolit, rihlapyssyt ja ruutisarvet», sanoi siihen
kissa välinpitämättömästi.
Uteliaasti tiedusteli nyt Jussi, millä tavalla kissan hankkima vilja

keitettäisiin. »Vielä tämä tässä keittää, eikö paistaa!» murahti kissa
halveksivasti, »tämähän on hipleä tältään syödä.» Mutta Jussi sanoi
siihen inhoten, ettei se ole siltään ainakaan hänen syötävänsä. »No
jo nyt jotakin», tuumi siihen kissa, puraisi hiireltä pään rikki ja opetti
Jussia: »Kaikki metsän elävä, mikä saadaan metsällä käytäessä, on
syötävä päästä pitäen.» Ja niin söi kissa hiiren hyvällä maulla
kokonaan, jättäen vain suolet ja mahan. Kun Jussi kysyi, miksi hän
ne jätti syömättä, vastasi kissa oppineensa puhtaalle lihalle.
»Niin», sanoi kissa, »näin minä metsällä käyn. Läksimme kerran

koiran kanssa metsälle ja koira kerskaili, etten minä muka pidä
hänelle ollenkaan; jos minä olen sukkela, niin hänpä on vahva ja
kaikista ripein, jolla vainukin nokassa vetää saalista kohti. Siihen
minä arvelin vain, että jospa hyvinkin lienet rivakka juoksuille ja
saattaneepa kylläkin olla nokkasi hyvä, mutta jos turhia haukahtelet,
niin parasta on ottaa evästä kotoa. Minulla taas ei ole muuta
kerskaamista kuin että kuulo on hyvä, näkö tarkka ja kynsi terävä,
niin että jos minä niitä kuulen lahokannosta tahi kiven alta ja sen
kynteen saan niin siinä se pysyy. Koira siihen vain sanoi, että mitäpä
tuolla eväällä tehtäneen, eläähän siellä sen päivänsä ja jos kova
hätä tulee, niin otetaan naapurista. Minä kyllä huomautin, etteihän
salolla, jos sinne uuvutaan, mitään naapuria ole, mutta koira vain
yhä enemmän ylvästyi, etteihän tuota toki niin tyhjänä pysyttäne,
ettei eväskontitta toimeen tulla. Ja niin lähdettiin.
»Metsästettiin siinä sitten se aamupäivä ja koira koetti ajamalla
ottaa metsänviljaa, mutta eihän se sitä saanut. Tuli sitten syönnin
aika, mutta eipä ollutkaan mitä syödä koiralla — minä sieltä olin
otellut hiiriä kynteeni kosolta ja syönyt. Koira hoputteli kotiin
lähtemään, kun oli ruoan aika, mutta minä sanoin vain: 'Ei tässä nyt
ole nälkä, minä söin äsken vahvasti.' Koira tiedusteli, mitä minä olin
syönyt. 'Hiiriäpä tietenkin!' — 'Annappas minullekin!' — 'Ota itse!'
Koira siitä saikin hiiren näkyviinsä ja ajaa suhkaisi sitä, mutta se
menikin komoon. Koira rupesi penkomaan sitä puolta, josta se meni
sisään, mutta minäpäs pistäysinkin toiselle puolelle, jonne pian hiiri
tuli. Ei muuta kuin pistin kourani taas ja siinä oli hiiri minulla
kynnessä. 'Katsoppas nyt, kuka tämän sai!' sanoin koiralle ja rupesin
syömään saalistani, mutta silloin se veitikka suuttui ja rupesi
riitelemään. Sanoi, että minulla on hänen veitsensä ja että minä
varkain syön hänen saaliitaan; hän ei ole saanut syödä koko
päivänä, vaikka sanovat koiralla veitsen olevan. Minä vain siihen
vastaan huomautin, ettei tässä ole toki veistä tarvittukaan, enkähän
minä kaikkia saaliitani huutaen ajele niinkuin eräät toiset, jotka kyllä
ovat valmiit ilman evästä metsään lähtemään, mutta siellä jo toisilta
nälkäänsä hiiriä kerjäävät. Enempää en ehtinyt sanoa, kun koira jo
ryntää niskaani, niin että hädin tuskin ehdin hiiri suussani holpaista
puuhun. Kerkesin kuitenkin ja sanoin puusta nolostuneelle koiralle:
'Kumpikin on täällä, sekä saalis että minä!' Koira luikki häpeissään
tiehensä.
»Mutta vähän matkan päässä se sai nenäänsä jäniksen jäljet ja

lähti niitä haukkuen seuraamaan. Jänis ei ollutkaan kaukana, vaan
laukkasi aivan koiran edessä ihan minun puutani kohti. Ajattelin
silloin, että nytpä minä näytän koiralle, kuka tässä oikea metsämies
on, siivosin ja latasin pyssyni ja olin varuillani. Juuri kun jänis oli
puun alla kohdallani, puulausin minä sille selkään ja väänsin niskat
poikki, niin että siinä oli koiran tullessa komea saalis meillä edessä.
'Näetkös nyt', sanoin koiralle, 'enkö pitänyt puoliani metsällä? Sinä
luulit kaikki voittavasi voimallasi, mutta eikös oppi työtä tee?' Koiran
täytyi myöntyä ja hän söi vatsansa täyteen jäniksestä, kehuen hyvää
olevan. Ja oivallistahan se onkin jäniksen paisti.»
Tämän sanoessaan oli kissa hyvin pahanenteisen näköinen ja

katseli Jussia niin, että tätä ihan pöyristytti. »Niin niin, Jussi kulta»,
sanoi kissa, »tässä tuntuu rupeavan kovasti hiukaamaan, sillä
kauankos miehen vatsassa yhden hiiren jälki tuntuu, joten on
parasta, että sinäkin vuorostasi rupeat tähän syömistä
puuhaamaan.» — »Mielelläni», sai Jussi sanotuksi ja vei ankaran
asuintoverinsa haavikkoon. »Tästä minä otan leipäjauhoja», sanoi
hän kissalle, alkoi itse jälttää haavan kuorta ja sitä purra vepitti.
»Sinä teet vahinkoa puille», moitti kissa häntä siitä, mutta Jussi koki
puolustautua. »Vaikka minä otankin kuoren», sanoi hän, »niin minä
olen silti hyväntahtoinen: se puu kun kuivaa, niin siitä tulee hyvää
keittopuuta vaimoväelle.» Ja sitten Jussi kiltisti kehoitti kissaa
syömään haavan kuorta kuten hänkin, sanoen että hänellä on siinä
puuttumaton leivän aine, mutta kissa vain murahteli ja marmatteli
yhä kiukkuisemmin. »Haavan kuorta!» sanoi hän, »se, jolla on
neljännen utaren osa lehmän annista, kuten minulla, ei ikinä syö
haavankuorta, mutta sinähän et saa lehmän antia milloinkaan,
tuollainen.» — »Enhän minä saakaan», koki Jussi arasti siihen
selitellä, silmät ja korvat pystyssä, »mutta kyllä minulla silti, kuten
sanottu, on puuttumaton leipäaine. Kesällä minä saan kylväneen ja
kyntäneen ohrahalmeesta ottaa osan päältä ja talvellahan minulla on
leipäjauho tuulen heiluteltavana: tuuli kun näitä jäätyneitä haapoja
heiluttaa, niin ne kilajavat ja halajavat, ja niin minä tiedän mennä
sinne, missä niitä on.» — »Älä älä, Jussi rukka, kerskaile sillä
ohrahalmeellasi», varoitti kissa, »sillä olen siihen minäkin osamies.»
Ja tarkastellen Jussia pahanenteisesti sekä kiroillen hännällänsä
kissa jatkoi: »Siihen jos halmeeseen tulee semmoinen vihollinen,
että se alkaa sitä liiemmäksi syödä, niin minä saan kyntäneen ja
kylväneen puolesta sen tappaa!»
Äkkiä silloin lakkasi Jussin suu vepittämästä. Hän hyppäsi kissasta

turvallisen välimatkan päähän ja sanoi: »Pois minä matkastasi
eroan, sillä sinä taidatkin olla minulle vihamies!» Ja kauhuissaan
läksi hän laukkaamaan takaisin kotiinsa autiotuvalle. Mutta siitä
päivin tuli kissa niin topakaksi, että missä vain jäniksen kiinni saapi,
siinä tarraa niskasta kiinni kahdella kouralla ja tappaa, päänkin
musertaa ja syö, mutta mahan heittää siltään.
Mitä kissa kerskasi osuudestansa lehmän antiin, onkin totta. Olipa

nimittäin aikojen alussa lehmällä yhtä monta udarta kuin siallakin,
mahan alus aivan täynnä ja kissa sekä koira olivat oppineet maidolle
ja kävivät lehmää imemässä. Mutta akka oli päinvastoin tästä
udarten paljoudesta suutuksissaan, kun oli paljon vaivaa niiden
kaikkien lypsämisessä, ja parkui, etteivät astiatkaan riitä tuollaiselle
maidon määrälle. Jopahan kerran äityi aivan vihan vimmaan ja
rupesi utaria pois leikkaamaan ja tuleen kantamaan. »Älä minun
osaani!» pyysivät sekä koira että kissa, mutta ei akka totellut, vaan
kantoi utaret tuleen. Silloin koira ja kissa töytäsivät niitä sieltä pois
ottamaan ja kumpainenkin sai kaksi, josta sitten annettiin koiralle
oikeus toiseen ja kissalle neljänteen utareen. Niin ovat koiran ja
kissan neuvokkuuden vuoksi muutkin maitoa saaneet, sillä ilman
heitä olisi tuo hullu akka saanut kaikki utaret poltetuksi.
XXVIII.
KUN KISSASTA KARHU KASVAA, VARO SILLOIN SILMIÄSI.
Siinä kohta kourihinsa

Kaappasi käpälihinsä,
Tappoi hiiren hirveästi
Ja kaotti kauheasti.
Ennen kuin seurataan etemmäksi Jussin retken vaiheita, on

vihdoinkin annettava tarkempia tietoja hiirestä ja hänen väestään,
koskapa hänestä on jo aikaisemminkin mainittu ja koska hänellä on
kissan elämässä niin suuri merkitys.
Ennen on kerrottu, että hiiri on pahan luoma ja että luoja loi kissan
sille koppariksi. Alottelee hiiri elantoansa sitten, rakentaa itselleen
talon ja joutuu sammakon naapuriksi. Tutustellaan siinä
naapurukset, käydään toisissaan ja ystävinä eletään, kunnes kerta
tuli nälkä ja kova aika kummallekin. Täytyi lähteä ruoan hankintaan.
Molemmilla olikin melkoinen pyyntionni, sillä sammakko löysi pienen
lieron ja hiiri talon multapenkistä kuolleen russakan. Touhuissaan nyt
äijät veivät saaliinsa kotiin ja syöttivät sen pojilleen. Mutta paljonkos
nyt kuolleesta russakasta ruoaksi on! Nälkäisenä hiiri ajatteli, että
ehkäpä sammakko antaisi hänelle omastaan lisää, ja meni
sammakon talolle. Täällä isäntä parhaillaan syötti poikiansa, joita oli
niin paljon, että ihan kuhisemalla. Ahneesti hiiri nyt katseli äärestä ja
arveli mielessään, että on sammakolla poikia, vaikka toiselle
syötettäväksi. Tottapa hiiri oli niin nälkäisen näköinen, koskapa
sammakko älysi hänen ajatuksensa ja vihaisesti ärjäisi: »Mitä sinä
minun pesälleni tulet! Syöt vielä kaikki minun poikani.» — »Enhän
minä söisi niitä», puolustelihe hiiri, »jos heitä nyt vähän
maistaisinkin!» Sammakko ryntäsi silloin vieraansa niskaan ja siinä
syntyi semmoinen tappelu, että se nyt oli vallan hirveätä. Ja
sammakko oli oikeassa, sillä jos hän olisi antanut hiiren edes
maistaa poikiaan, niin kyllä tämä pian olisi makuun päästyään niistä
kaikistakin selvän tehnyt.
Saatiin sitten kuitenkin naapurirauha jälleen solmituksi, vaikka

molempain sappi kiehuikin aika tavalla. Katsellessaan sammakon
elämää sanoi hiiri eräänä päivänä: »Miksi sinä vedessä asut ja mitäs
siellä teet? Parempihan toki on maalla olla.» Sammakolla juolahti
silloin koston tuuma mieleen ja hän vastasi kehuen. »Ei veikkonen!
Parempi minun olentoni vedessä on kuin sinun maalla. Kunpa tulisit
kerta sinäkin veteen niin näkisit, kuinka siellä on hyvä olla. Kyllähän
tämä maalla olo tunnetaan.» Silloin tuli hiiri todellakin uteliaaksi ja
pyysi: »No, viepäs minutkin veteen, että saan koettaa, mitenkä siellä
eletään.» Sammakko oli heti valmis ja neuvoi: »Laitahan lanka
jalkaasi, että sidotaan sinut sillä minun kinttuuni.» Hiiri teki käskyn
mukaan ja niin mentiin yhdessä lammikkoon. Sammakko sukelsi ja
rupesi vetämään hiirtä veden alle; hädissään tämä siinä pinnalla
uiskenteli ja pyöriskeli Tuonpa näki ilmassa kiitelevä teräväsilmäinen
haukkaa tuikaisi alas ja otti hiiren kynteensä, jolloin sammakollakin
tuli lähtö yläilmoihin. Niin saivat sammakon kostonhimon vuoksi
naapurukset surkeasti surmansa.
Kun hiiren lapsia rupesi nyt ankarasti köyhyys ja nälkä
ahdistamaan, arveli vanhin poika, jolle isännän arvo periytyi, että
kyllä tässä täytyy jotakin tointa ruveta pitämään. Mitäpäs muuta kuin
hän avasi räätälinliikkeen ruveten tekemään kansalle kaikkea
vaatepartta, mitä se suinkin tarvitsi. Liike kävi hyvin ja puute oli
kaukana. Mutta eräänä päivänä ilmestyikin työhuoneen ovelle kissa,
joka hiiren silmillä katsottuna on kauhistuttavan suuri peto. Vavisten
kysyi nyt pikku räätäli, mitä asiaa isolla isännällä olisi. »Tulin takkia
teettämään mestarilla», vastasi kissa harvakseen, uteliaana
katsellen hiirtä, joka istui pöydällään jalat ristissä allansa ja ompeli,
että suihke kävi. »Ka, mikäpäs siinä, tehdään vain herralle takki!»
sanoi hiiri, tempasi mittanauhan ja rupesi ottamaan kissasta takin
mittaa, luvaten suorittaa työn joutuin ja hyvin.
Mutta eihän hiiri parka ollut ennen kissan kokoiselle eläimelle

mitään ommellut ja niinpä hän leikkasikin kankaan pilalle eikä saanut
siitä takkia syntymään. Kun kissa tuli sitä noutamaan, täytyi hiiren
ilmoittaa, ettei siitä takkia tullutkaan. »No mikä siitä tuli?» kysyi nyt
kissa hiukan karmeasti. Hädissään hiiri valehtelu »Housut.» Kissa
tyytyi siihen, koska hän sattui tarvitsemaan housujakin, ja poistui
odottamaan niiden valmistumista.
Mutta jos oli takkia vaikea tehdä, niin housut ne vasta konstikkaat
olivat. Kun kissa tuli niitä noutamaan, täytyi hiiren taas hädissään
tunnustaa: »Ei niistä housuja tullut.» — »No mikä niistä tuli?» —
»Liivit». Kissa tyytyi vielä kuitenkin ja meni pois odottelemaan
liiviensä valmistumista.
Hiiri parka oli kuitenkin silponut ja leikellyt kankaan niin pahasti

pilalle, ettei siitä syntynyt liivejäkään. »Ei siitä liivejä tullutkaan»,
selitti hän kissalle. »No mikä siitä tuli?» — »Lakki.» Kissa marahti
pahasti, mutta piti vielä suunsa kiinni.
Nyt oli hiiri päivissä. Hikipäissään hän koetti sommitella kankaan

tilkuista lakkia, mutta turhaan. »Ei siitä lakkia tullutkaan», hätäili hän
kissalle, joka vaativana oli ilmestynyt oven suuhun odottamaan.
»No mikä siitä tuli?» — »Tuppi.»
Koska kissa oli juuri saanut itselleen uudet ampumavehkeet ja

sapelit, arveli hän tuppeakin tarvitsevansa ja tyytyi, mutta kun hiiri
hänelle seuraavalla kerralla selitti, ettei siitä tuppea tullutkaan, vaan
tuluspussi, loppui hänen kärsivällisyytensä. Hän puulasi sanaa
sanomatta räätäli paran niskaan ja söi hänet nahkoine karvoineen
surkeasti. Siihen loppui hiiren räätälinliike, kun itse mestari ja
omistaja täten menetti henkensä.
Asema kävi nyt hiiren talossa sangen arveluttavaksi, kun ei

tahtonut syömistä riittää. Ei auttanut muu kuin lähteä kylälle
katselemaan, aukenisiko sieltä joku neuvo eteen. Olipa silloin Maaria
matala muori lypsänyt lehmänsä ja siivilöinyt maitonsa hulikkaan,
jonka oli pannut penkille maitohuoneeseen. Saapui siihen hiiri silloin
veljensä ja sisarensa kanssa ja nyt he joivat ja sotkivat sen maidon
kokonaan, kunnes hulikka kaatui suurella ryminällä. Pahan
omantunnon vaivaamana hiiri silkin lähti pakoon.
Eipä sattunut nyt sen paremmin kuin että itse kissa tuli pakolaisia
vastaan ja tiedusti yrmeästi, mistä hiiri rukka oli hiihtämässä. Hiiri
silloin vilpittömästi kertoi, mitä oli tapahtunut, kuinka
»meni veikko, joi vähäisen, meni sinkku, puolet lappoi,

menin mie ja kaikki kaadoin.»
Sellaista pahaa hän oli laatinut ja katui sitä katkerasti. Asian
kuultuaan kissa hirveästi julmistui, tavoitti pakolaiset kiinni ja ripusti
heidät kaikki hirteen. Siinä eivät auttaneet sulavimmatkaan
rukoukset mitään. Koetti hiiri kyllä parastansa sanoen: »Sinulla on
silmät kuin taivaan tähdet, korvat kuin hopeat, käpälät kuin
muurimiehelä ja häntä kuin kirkontorni», mutta kissa vain murahti:
»Älä puhu joutavia!» ja veti hirteen. Sitten hän nylki hiiriltä nahat ja
möi ne suuresta summasta, jolla osti itselleen hiirenkarvaisen oriin
ajellakseen.
Hiiren ja kissan välit huononivat tämän jälkeen yhä enemmän, niin

että hiiri viimein häätyi pakenemaan perheineen metsään, jonne
mättähäiselle poloinen rakensi itselleen kotasen. Mutta osasihan
kissa sinnekin. Kun hiiri rukka kerran oli lähettänyt poikansa
halkometsään pieni kelkkanen perässä ja pieni kirves kelkkasessa,
osui kissa tulemaan vastaan, ja vaikka hiiri olisi kuinka koettanut
sievällä puheella tuota yrmyriä rauhoittaa, niin turhaa kaikki. Siihen
loppui sen hiiren virsi. Sitten kissa osui hiiren kotasellekin, jossa tuo
pienoinen perehinensä asui, kolkutti ylpeästi ovelle ja ärjäisi: »Anna
hiiri tyttösi!» Kun hiiri säikähtyneenä tiedusteli, miksi nyt itse iso
isäntä hänen tytärtänsä vaatii, vastasi kissa: »Rinnallani istujaksi,
kanssani kasuajaksi.» Hiiri parka epäili kovin kissan aikomuksia, ja
koetti selittää, ettei hänen tyttärensä toki sovi kissan puolisoksi,
koska se on yhtä musta kuin hän, emokin, on. Kissa ei kuitenkaan
estelyistä välittänyt, ravisteli vain röyhkeästi kotasen ovea ja sanoi:
»Minun Kietonen mielestäni, sima, maito silmästäni!» Surren täytyi
silloin hiiren antaa tyttärensä tuolle hirveälle kosijalle ja tiettyhän se
on, kuinka siinä kävi: katti, se kosio kaunis, pian hirtti hiiren lapsen,
surmasi hyvänsukuisen!
Kauhea pelko valtasi nyt koko hiirien kansan, kun kissan
hirmutöillä ei enää ollut mitään rajaa. He kokoontuivat kaikin
neuvottelemaan, mitä sille oikein olisi tehtävä. Lopuksi joku huomasi:
»Ostetaan kello ja pannaan se sen kaulaan, niin kuullaan aina, kun
se tulee!» Se oli kaikista hyvä neuvo, he kokosivat rahaa ja ostivat
oikein sievän ja näppärän kellon. Mutta silloinpa nousikin kiivas kiista
siitä, kuka menee ripustamaan kellon paikalleen, ja pian huomattiin,
ettei niin rohkeata sankaria löytynyt koko hiirikansasta. Kaduttiin
siinä jo, että oli tuhlattu ainoat rahapennit kellon ostoon, jolla ei nyt
kuitenkaan mitään tehty kunnes hyvä haltia ostikin sen heiltä ja
lahjoitti kukkasille. Siitä asti ovat mäet olleet täynnä »kissankelloja.»
Auttamattomasti oli täten hiirikansa joutunut kissan orjuuteen,

eivätkä sen sukulaisistakaan uskaltaneet muut kissalle röyhkeillä
kuin rotta. Kissa kun kokosi hiiriä pankolleen ja pani nukkumaan, niin
rotta tuli ja söi ne. Kertapa kuitenkin kissa havahtui, näki, että nyt on
rotta hänen hiiripankollansa, ja lähti tavoittamaan sitä kiinni. Tämäpä
vain pelkäämättä isoitteli kissalle: »Minäpä saan juosta paksuin
vatsoin edellä, kun sinä raukka saat tulla hoikin vatsoin perässä!» —
»Odotahan!» sähisi kissa, »kyllä minä vielä sinut kiinni saan, ja
silloin saat maksaa siitä, että söit minun saaliini!» — »Et sinä minua
kiinni saa», nauroi rotta, »minulla on hoikat ja pikkuiset jalat, joilla
minä astun tiheästi, mutta sinä isoillasi astut harvaan.» Ja tätä
puhuessaan ja pilkatessaan rotta juosta pyryytti edellä, kissan
tullessa perässä, kunnes rotta samalla pyörähtikin ahtaaseen
reikään ja sanoi: »Tule nyt ottamaan kiinni, jos mahdut.» Kissa
sydämistyi tästä niin, että siitä päivin aina reikien edessä rottia ja
hiiriä vahtii.
*****

Full Download pdf of (eBook PDF) Financial Accounting Theory and Analysis: Text and Cases 12th Edition all chapter

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Full Download pdf of (eBook PDF) Financial Accounting Theory and Analysis: Text and Cases 12th Edition all chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

(eBook PDF) Financial Accounting

Theory and Analysis: Text and Cases

(eBook PDF) Financial Accounting Theory and Analysis:

(eBook PDF) Exploring Strategy, Text and Cases, 12th

Contemporary Strategy Analysis: Text and Cases Edition

(eBook PDF) Ethical Obligations and Decision-Making in

(eBook PDF) Equity & Trusts: Text, Cases, & Materials

Financial Reporting and Analysis: Using Financial

(eBook PDF) Business Law Alternate Edition Text

Financial Reporting Analysis Using Financial Accounting

• A discussion of Accounting Standards Update No. 2013‐07, “Presentation of Financial

1 The Development of Accounting Theory 1

2 The Pursuit of the Conceptual Framework 27

The Effects of International versus U.S. GAAP Accounting Standards 83

4 Research Methodology and Theories on the Uses of Accounting Information 99

5 Income Concepts, Revenue Recognition and Matching 125

6 Financial Statement I: The Income Statement 164

8 Working Capital 248

9 Long-Term Assets I: Property, Plant, and Equipment 274

10 Long-Term Assets II: Investments and Intangibles 300

11 Long-Term Liabilities 337

12 Accounting for Income Taxes 376

Current Developments 421

14 Pensions and Other Postretirement Benefits 439

16 Accounting for Multiple Entities 491

Segment Reporting 508

17 Financial Reporting Disclosure Requirements and Ethical Responsibilities 535

COMMITTEE ON ACCOUNTING PROCEDURE

ACCOUNTING PRINCIPLES BOARD

THE FINANCIAL ACCOUNTING STANDARDS BOARD

FI GU RE 1. 1 Structure of the FASB

Tämä oli pakkasesta varsin kummallista, sillä hän tiesi

Jussin menivät silmät pystyyn. »Vai pahalle kiusaksi», ihmetteli

Luotuaan ihmisen — puhui harakka — huomasi luoja työnsä

Näin kertoi harakka kissan aikoinaan maailmaan ilmestyneen.

Näin sanoen lähti Jussi taas laukata humpailemaan ympäri

Mutta pian huomaa jänis, ettei kissistä ole hänelle sanottavaa

»Kylästäkös kyykkänä tulevi,

Ei ole katti kuulevinaankaan, makaa vain rentonaan ja tuskin

»Kalastakos katti nyt tulevi,

»Söisi se kattikin kaloja,

Jo puraisi kissiin tämä vanha juoru hänen kalastusmatkastaan.

»Kuule tuon puuppanan puheita,

Ällistyneenä katsoa pöllötteli Jussi kissaa vasten naamaa, mutta

»Kuule tuon kuuppanan puheita,

Mennään aluksi polkua pitkin ja tullaan purolle, joka monia mutkia

Kuljetaan siinä sitten yksissä edelleen, kun Jussi taas muistaa

Sattuipa nyt karhu kävelemään omissa aikeissaan tietä myöten

Aikaa myöten palaili Jussikin pakomatkaltaan kissan luo ja niin

Olipa siinä sitten päästäminen tiellä poikkiteloin, jolloin Jussi kysyi

»Kun päästäjäinen on niin perin vähäinen otus ja vielä kirottu, että

»Tämä nyt on sellaista päästäjäisten mielijuttua omien miesten

»Tällaisella kissojen pilkkaamisella ja solvaamisella päästäjäisten

Näin kertoi kissa Jussille heidän siinä kulkiessaan ja Jussi kuunteli

Uteliaasti tiedusteli nyt Jussi, millä tavalla kissan hankkima vilja

»Niin», sanoi kissa, »näin minä metsällä käyn. Läksimme kerran

»Mutta vähän matkan päässä se sai nenäänsä jäniksen jäljet ja

Tämän sanoessaan oli kissa hyvin pahanenteisen näköinen ja

Äkkiä silloin lakkasi Jussin suu vepittämästä. Hän hyppäsi kissasta

Mitä kissa kerskasi osuudestansa lehmän antiin, onkin totta. Olipa

KUN KISSASTA KARHU KASVAA, VARO SILLOIN SILMIÄSI.

Siinä kohta kourihinsa

Ennen kuin seurataan etemmäksi Jussin retken vaiheita, on

Saatiin sitten kuitenkin naapurirauha jälleen solmituksi, vaikka