(eBook PDF) Geology of the Pacific

Northwest by William N. Orr

Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-geology-of-the-pacific-northwest-by-willia
m-n-orr/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Marketing Principles 2nd Asia Pacific

Edition by William

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-marketing-
principles-2nd-asia-pacific-edition-by-william/

(eBook PDF) Marketing Principles 3nd Asia Pacific

Edition by William M. Pride

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-marketing-
principles-3nd-asia-pacific-edition-by-william-m-pride/

(eBook PDF) Essentials of Geology 13th Edition by

Frederick

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-
geology-13th-edition-by-frederick/

(Original PDF) Essentials of Geology 5th Edition by

Stephen Marshak

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-essentials-of-
geology-5th-edition-by-stephen-marshak/
The Geology of the Canary Islands 1st Edition Valentin
R. Troll - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/the-geology-of-the-canary-
islands-ebook-pdf/

(eBook PDF) Principles of Economics 8th by N. Gregory

Mankiw

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-principles-of-
economics-8th-by-n-gregory-mankiw/

(eBook PDF) Principles of Microeconomics 7th by N.

Gregory Mankiw

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-principles-of-
microeconomics-7th-by-n-gregory-mankiw/

(eBook PDF) Fundamentals of Management 6th Asia-Pacific

Edition by Danny Samson

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-fundamentals-of-
management-6th-asia-pacific-edition-by-danny-samson/

(eBook PDF) Principles of Economics 7th Asia-Pacific

Edition by Joshua Gans

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-principles-of-
economics-7th-asia-pacific-edition-by-joshua-gans/
Orr-Orr FrontMatter.fm Page vii Tuesday, November 20, 2018 11:47 AM
PREFACE
When beginning a project, whether a completely new
book or, as in this case, a revision, to a certain extent the
pages are blank. Geologic changes that have taken place in
the Pacific Northwest await discovery, and we found that
so much was new, the revision became a complete rewrite.
Searching the literature, we realized there were many
discoveries and revisions tied into computers. This tool
allows for the rapid compilation, storage, and retrieval of
data. While this is positive, computers handle only infor-
mation that has been input, and we came to realize that
information before the somewhat arbitrary date of the
mid-1980s was being lost. Many older publications and
results were being discarded based on the assumption that
they were online. This often was not the case.
Examining both past and recent work, we saw emerg-
ing trends. Tectonics had moved to the forefront of Pacific
Northwest geology. This was inevitable because of the
region’s position along a collision margin with a subduction
vii
zone. Related to plate tectonics, volcanism, earthquakes,
and tsunamis, geologic issues particular to the northwest
came into focus, especially with regard to population safety.
Environmental concerns have increased in importance,
while stratigraphy and paleontology took a diminished role.
We had many helpful reviewers who were most gener-
ous with their time and expertise: John Armentrout,
Exxon-Mobil; Cal Barnes, Texas Tech University; John
Beaulieu, Oregon Department of Geology and Mineral
Resources; Ned Brown, University of Washington; Robert
Carson, Whitman College; John Clague, Simon Fraser
University; Carol Frost, National Science Foundation;
Anita Grunder, Oregon State University; William Hackett,
Idaho Geological Survey; Paul Link, Idaho State Univer-
sity; Greg Miles, University of Oregon; Steve Reidel, Wash-
ington State University; and Keegan Schmidt, Lewis and
Clark College. Equally important was permission, given
freely, to use the many outstanding photographs.
Orr-Orr FrontMatter.fm Page viii Tuesday, November 20, 2018 11:47 AM
Orr-Orr 01.fm Page 1 Tuesday, November 20, 2018 9:38 AM

CHAPTER

1
INTRODUCTION

In the 1960s, the Farallon Plate was named after the Farallon Islands by Dan McKenzie, who wanted a term not associated with
any fracture zones or other tectonic features. Lying offshore from San Francisco Bay, the islands are composed of granites that
were sheared off the Sierra Nevada Range then shifted northwestward. (D. McKenzie, person. comm., 2017; photo courtesy of
the California Division of Mines and Geology.)

1
Orr-Orr 01.fm Page 2 Tuesday, November 20, 2018 9:38 AM

2 CHAPTER ONE

THE UNFOLDING GEOLOGY OF THE A STARTING POINT—MAPPING AN

PACIFIC NORTHWEST
The Pacific Northwest is an interconnected matrix of many
complex processes. Pieces of the earth’s crust have been
swept up and attached one-by-one to the leading edge of a
moving continent. Sections of the province were com-
pressed and shortened only to be later stretched in places
to twice their original width. Throughout this history, a
background of volcanic eruptions perforated the crust to
spread lavas and ash across huge tracts. As a final touch,
glaciers and catastrophic floods scoured the surface, leav-
ing thick layers of debris in their wake.
To interpret this chain of events, theories slowly devel-
oped from the work of early-day geologists, who began
with the routines of measuring and mapping over a cen-
tury and a half ago. By highlighting a few key ideas and the
people who developed them, this brief look attempts to
illustrate how their investigations and reports provided the
foundation for our present-day perspectives.
UNKNOWN LAND
Surveying and topographic mapping were the first steps in
defining the unknown Pacific Northwest region. Map mak-
ers sketched the location of hills, mountains, and rivers,
while mariners charted the coast as early as the 1500s. Many
combined fantasy and geography but little geology, and it
wasn’t until expeditions funded by the U.S. government in
the 19th century that cartographers, naturalists, botanists,
and geologists began to take a systematic look. One of the
first, the U.S. Exploring Expedition under Commander
Charles Wilkes, circumnavigated the world to reach the
Northwest in 1841. With his party, geologist James Dwight
Dana of Yale University traveled through Puget Sound to the
Columbia River and Willamette Valley, recording on a wide
array of observations such as the layering of rocks and abun-
dance of basalt, the types of soil, river terraces, and fossils.
Railroad surveys from 1853 to 1855 undertaken by the
U.S. Army Corps of Topographic Engineers were aimed at

M
FIGURE 1.1 Israel Russell was one of the indefatigable engineering geologists who explored and published extensively on the west.
Accompanying the federally-sponsored geological survey west of the 100th meridian under George Wheeler, Russell’s many interests
included hydrology, glaciation, and lakes. His reconnaissance in 1871 stretched from Mono Valley, California, across eastern Utah, Ore-
gon, and Washington, and into southern Idaho. Russell later became professor of geology at the University of Michigan. He died in 1906.
In the 1890 photograph, Russell is standing third from the left. (Photo courtesy of the U.S. Geological Survey.)
Orr-Orr 01.fm Page 3 Tuesday, November 20, 2018 9:38 AM
locating the most practical and economic routes for a rail-
road line from the Mississippi River to the Pacific Ocean.
The Army Corps produced regional topographic maps,
which were accompanied by reports of John Newberry on
the geology of Cascades from California to the Columbia
River and by descriptions of minerals and fossils by medi-
cal doctor John Evans.
With the end of the Civil War in 1865, geologists began
to work regionally, treating both the topography and geol-
ogy, and by the 1880s the Canadian and U.S. Geological
surveys initiated work in the Northwest at a time when it
was still a frontier. Typical of such individuals, William
Logan and George Dawson of the Geological Survey of
Canada mapped regions of Canada. Field work by Logan
was published in his monumental 983-page Geology of Can-
ada and accompanying folio in 1866. Meanwhile George
Dawson and his crew covered an astonishing 64,000 unex-
plored square miles in northern British Columbia and the
Yukon on foot and by boat during the 1871 season to map
the geology and mineral resources. Within the next few
years Joseph Diller produced 56 papers and maps on south-
west Oregon, treating the structure, stratigraphy, and fossils.
Vast areas awaited mapping by individuals. In the
1930s Alfred Anderson at the University of Idaho and
Clyde Ross of the U.S. Geological Survey traversed
extremely large parts of Idaho, and some 15 years later
Ross co-authored the first geologic map of the state. Har-
old Culver at Washington State University compiled a gen-
eralized geologic map of the state in 1936, acknowledging
his use of the earlier published and private regional maps.
As with Idaho and Washington, separate areas and quad-
rangles of western Oregon had been mapped well before
the eastern part of the state. Maps of Oregon were broad-
brush before 1961, when Frances Wells and Dallas Peck of
the U.S. Geological Survey completed that portion west of
the 121st meridian. Even today, parts of the Northwest
have yet to be mapped in detail.
A VENEER OF LAYERED ROCKS
Working out the stratigraphy, a universal language for all
geologists, was necessary to tie together areas of the Pacific
Northwest. At the opening of the 19th century, applied
stratigraphy meant describing rocks, measuring the thick-
ness of the layers, and examining the mineral composition.
Initially, fossils as time markers were only sparingly used,
but that would change after they came into their own as
important stratigraphic tools.
Stratigraphic paleontology of the Pacific coast began
in 1848 when Timothy Conrad of the Geological Survey of
New York assigned molluscs from Astoria, Oregon, to the
Miocene epoch. About the same time, the presence of
microfossils from Astoria was reported by James Dana.
In the ensuing years, stratigraphic research focused on
California, and over a half century passed before Manley
INTRODUCTION 3
Natland in 1933 utilized foraminiferal stages to work out
the geologic history of the Los Angeles basin, crucial to
exploration for oil resources. Funding by petroleum compa-
nies demonstrated the value of foraminifera for recording
paleo depths, stimulating research by micropaleontologists
such as Joseph Cushman with the U.S. Geological Survey
and Hubert Schenck of Stanford University. A break-
through in Tertiary stratigraphy came with Schenck’s clari-
fication of time and stratigraphic units, which, in turn,
initiated the establishment of local biostratigraphic zones
and stages.
In 1944 a monumental effort by Charles Weaver at the
University of Washington along with 21 paleontologists and
stratigraphers followed Schenck’s guidelines to correlate
Pacific Northwest Tertiary formations. This group integrated
the zones between marine microfossils and molluscs along
the west coast from Baja, Mexico, to Vancouver Island, Brit-
ish Columbia. For the first time, local Cenozoic rocks could
be categorized by their position in time and space.
After this, descriptive reports on regional formations
filled in gaps. Between the 1930s and 1950s, California
paleontologist Robert Kleinpell refined microfossil bio-
stratigraphy in the Northwest. His classic Miocene Stratig-
raphy of California as well as V. Standish Mallory’s Lower
Tertiary Stratigraphy of the California Coast Ranges still
stand as basic references. Weldon Rau with the Washing-
ton Division of Geology and Earth Resources published on
foraminiferal biostratigraphy, while investigations of mul-
tiple sites by Mildred Detling at the University of Oregon
and the work of Roscoe and Katherine Stewart at the Ore-
gon Department of Geology and Mineral Industries
allowed for “detailed geologic mapping of the densely for-
ested, predominantly siltstone terrane of western Oregon
and Washington” as written by Warren Addicott in his
1980 marine Cenozoic history. From the 1960s to 1980s,
molluscan sequences were integrated with microfossil
chronologies to complete the paleoenvironmental and bio-
stratigraphic picture.
SEISMOLOGY—UNDERSTANDING
EARTHQUAKES
Although the fundamentals of earthquakes and seismology
were formulated in the 1880s, a more comprehensive expla-
nation had to await the refinements of plate tectonics. Work
on earthquakes started in 1841 with Grove K. Gilbert, chief
geologist with the Powell and Wheeler topographic sur-
veys. Much of Gilbert’s work was in the Great Basin, where
he first applied the name Basin and Range, describing a sys-
tem of wide valleys and serrate ridges with fault scarps at
the base. Gilbert surmised that strain, slowly accumulating
along faults, was released suddenly with seismicity.
Following the San Francisco earthquake of 1906, a focus
on earthquakes was led by George Louderback at the Uni-
versity of California, Berkeley, who studied the properties of
Orr-Orr 01.fm Page 4 Tuesday, November 20, 2018 9:38 AM

4 CHAPTER ONE

active fault zones, and by Harvey Reid at Johns Hopkins
University, who established the link between active faults
and seismic intensity. By showing that slippage and rupture
along faults reduced strain, they demonstrated for the first
time that faulting caused earthquakes and not the reverse.
While most of the seismic recording and research
efforts were in California, by the 1970s there was growing
concern about the possibility of strong earthquakes in the
Coastal Northwest. The emphasis was on the enormous
offshore subduction zone between merging tectonic plates.
Most geologists assumed that subduction was quiet and
gradual (seismic creep), without strain, but this changed
with John Adams, a New Zealand geologist who began to
compare old and recent level lines of Northwest highway
markers kept by the National Geodetic Survey. To his sur-
prise he found that coastal highways of Oregon and Wash-
ington were elevated and tilted eastward toward the
Willamette Valley and Puget Sound, reflecting uplift on an
unprecedented scale.
Applying Adam’s conclusions in 1984, Tom Heaton
and Hiroo Kanamori, seismologists from California Insti-
tute of Technology, reported that the Cascadia subduction
zone was nearly identical to others around the world where
catastrophic quakes had taken place historically.
Additional evidence of major historic quakes on the
northwest coast came in 1995 when Brian Atwater of the
U.S. Geological Survey examined estuaries at Willapa Bay
in Washington. Noting the presence of submerged trees
and marine fossils buried in distinctive sand layers left by
tsunamis, he surmised that coastal areas had suddenly sub-
sided after great earthquakes. Equally important, he was
able to show that tsunamis on the west coast, which
occurred several hundred years ago, could be triggered by
subduction quakes thousands of miles away.
In conjunction with this, Adams was able to show that
turbidity deposits in the deep oceans recorded earthquake
activity. Continuing that research, Chris Goldfinger at
Oregon State University has been able to document the
periodicity of major earthquakes at 300 to 500 year inter-
vals. The last major subduction quake in the Pacific North-
west was just over 300 years ago.
DRIFTING CONTINENTS COME AND GO
The recognition of continental drift as plate tectonics and
its application to the Pacific Northwest has answered many
vexing geologic puzzles. As with most revolutionary ideas,

M
FIGURE 1.2 The offshore realm of the Pacific Northwest coast has changed considerably in the past 10 million years. The Juan de Fuca,
Explorer, and Gorda plates are only pale reflections of the massive Farallon and Kula slabs, now largely surplanted by the Pacific Plate. Tec-
tonic doctrine proposes that the earth’s crust is broken into large separate slabs, which are growing along mid-ocean ridges and subduct-
ing, or sliding, beneath other plates along continental margins. On the West Coast, the northeastward-bound Juan de Fuca Plate is being
overridden by the North American Plate, which is presently moving west-southwest. The offshore Cascadia trench, paralleling the coast
from northern California to British Columbia, marks the seam where the plates merge. (After Atwater, 1989; Dickinson, 1979; Engebret-
son, Cox, and Gordon, 1985.)
Orr-Orr 01.fm Page 5 Tuesday, November 20, 2018 9:38 AM

INTRODUCTION 5
Orr-Orr 01.fm Page 6 Tuesday, November 20, 2018 9:38 AM
6 CHAPTER ONE
the concept of moving continents, published by Alfred
Wegener in 1929, was widely rejected and even ridiculed
by geologists. Wegener theorized that 250 million years
ago a supercontinent, Pangaea, included virtually all of the
earth’s landmass. When Pangaea began to break up around
200 million years ago, the pieces, or continents, slowly
drifted apart and were dispersed around the globe.
Support for Wegener’s hypothesis had to await explo-
ration of the deep ocean floors during the 1940s and 1950s.
Before that time, continents and ocean basins were
regarded as stationary. Contrary evidence from oceano-
graphic cruises headed by Bob Dietz and William Menard
of Scripps Institute at San Diego found that the northeast
Pacific Ocean floor was anything but smooth. It was
deformed by lengthy channels, sea mounts, canyons, and
huge faulted fracture zones. Each research voyage brought
exciting new revelations. Near the end of one expedition,
Menard returned to Scripps by an alternate route, and, as
he reported in 1979, he “had the good luck to discover with
my first ship time” the Mendocino fracture zone, the lon-
gest fault trace on earth.
Maps of the global ocean basins by Maurice Ewing,
Bruce Heezen, and Marie Tharp of Lamont Observatory
sketched mid-ocean ridges of remarkable length where
new sea-floor material was accompanied by volcanic activ-
ity. With the discovery of high heat flow along the mid-
ocean rifts, with the realization that thin sedimentary lay-
ers could be spread across the ocean floor by turbidity cur-
rents, and with the mapping of zig-zag ridges and fracture
zones, an intriguing new picture of much of the earth’s sur-
face began to emerge. Clarification came when Lawrence
Morley and A. Larochelle of the Geological Survey of Can-
ada recognized that the magnetic stripes along the ocean
floor, parallel to mid-ocean ridges, were evidence of an
expanding (spreading) sea floor.
Much of the mass of seemingly unrelated data was not
integrated into a single hypothesis until pulled together in
1960 by Harry Hess at Princeton University. He theorized
that new sea floor was being created at mid-ocean ridges,
spreading outward toward the trenches, and then descend-
ing back into the mantle. With this, plate tectonics
emerged as the mechanism for Wegener’s continental drift.
TERRANES—ADDING LAND
Today exotic accreted terranes are acknowledged as the
structural base for much of the western Cordillera, but
before solutions were forthcoming the chaotic nature of
these areas led Bates McKee in his 1972 Cascadia to call the
Klamath Mountains “a genuine geologic nightmare.” From
Alaska through northern California, the collage of ter-
ranes, fault-bounded pieces of crust, greatly complicates
the geology, and, as with other innovative concepts, accep-
tance of terrane theory came only after years of painstak-
ing work.
The early focus was on the terranes of the Klamath
Mountains and Coast Range of California and Oregon,
where a 1966 publication by William Irwin with the Cali-
fornia division of the U.S. Geological Survey compiled pre-
vious work and field mapping to show the relationships
between juxtaposed rocks of different ages and deforma-
tions. Using both fossils and lithology, he proposed four
huge belts that stretched in an arc from Roseburg, Oregon,
to Ukiah, California. Almost a decade later, Warren Hamil-
ton at the Colorado School of Mines recognized distinct
traceable lithologic units in the Klamaths, Coast Range,
and Sierra Nevada Mountains of California. In his classic
1969 paper, he proposed that during the Mesozoic an
“underflow of oceanic mantle was scraped off and slid
beneath the continental margin.” But it was Irwin who first
employed the word “terranes” for fault-bound belts of dif-
ferent rock assemblages.
In the 1980s, Peter Coney (University of Arizona),
David Jones (U.S. Geological Survey), and James Monger
(Canadian Geological Survey) compiled a list of over 50
“suspect” terranes along the eastern Pacific, while the tec-
tonostratigraphic terranes of David Howell and the
lithotectonic terranes of Norm Silberling, both of the U.S.
Geological Survey, were depicted on maps that listed the
fossils and rock types for each. Since these efforts, the
number and status of terranes has been shuffled. Some
were demoted to formations, and others have been com-
bined as belts.
The puzzle of the Wallowa and Wrangell terranes pro-
vides an example of these revisions. The Wallowa is imbed-
ded in the Blue Mountains of Oregon, Washington, and
Idaho, while the Wrangell takes in Vancouver Island, the
Queen Charlotte Islands, and parcels of southeast Alaska.
In the late 1970s, rocks scattered throughout all of these
locations were seen by David Jones as fragments of what
was originally an enormous intact superterrane, Wrangel-
lia, which had docked against North America, was sliced
up, and then dispersed northward piece-by-piece by faults.
More recent work, however, has shown that while some of
the rock units may be linked, the initial conclusions on the
displacement and magnitude of Wrangellia are not sup-
ported by evidence. Even today, clarifying the chaotic
nature of terrane relationships continues.
VOLCANISM—SPREADING LAVA AND
ERUPTING CONES
As the most visible component of plate tectonics, volcanic
activity is a remarkably diverse phenomenon. Cone-build-
ing eruptions that violently expel ash and steam thousands
of feet into the atmosphere are eminently observable,
whereas lava oozing quietly from vents or fissures can
spread outward for hundreds of miles. In the 19th century,
observations on volcanism in the Pacific Northwest were
not lacking, and most attributed the extensive basalt cover
Orr-Orr 01.fm Page 7 Tuesday, November 20, 2018 9:38 AM

INTRODUCTION 7

to Cascade eruptions. Distinguishing between the many
apparently similar flows of the Columbia River basalts in
the Pacific Northwest only came after years of analyzing
the chemistry and mineralogy of the volcanics.
Questions as to the volcanic style that produced the
Cascade lavas were addressed in 1976 when William Dick-
inson of Stanford University proposed that the collision of
an Eocene oceanic plateau of seamounts and islands with
the western margin of the North American continent
formed the Coast Range and a magmatic arc. Parallel to
but well east of the Pacific Ocean, the Cascade volcanic
archipelago continuously erupted ash and lavas of the
Western and High Cascade during the Tertiary as a sub-
ducting oceanic plate melted rocks to feed the eruptions.

M
FIGURE 1.3 The most recent eruption in the Cascade chain was from Mount St. Helens in 1980. After the initial activity in mid-May,
volcanism continued through the summer, sending ash south as far as the Klamath Mountains. (Photo courtesy of the U.S. Army Corps.)
Orr-Orr 01.fm Page 8 Tuesday, November 20, 2018 9:38 AM
8 CHAPTER ONE
In contrast to the stratovolcanoes of the Cascades,
flood basalts that issued from numerous rifts and fractures
in northeastern Oregon, western Washington, and Idaho
could only have been initiated by stretching and faulting
above a deep-seated mantle plume. Magma, rising from as
deep in the core-mantle boundary, emerged on the surface
to construct the vast plateau of the Columbia River basalts.
Examination of these lavas showed that they could be dis-
tinguished by their chemical composition, areal extent,
and stratigraphy. In 1931 Steve Fuller at the Washington
Division of Geology and Earth Resources described physi-
cal aspects of the basalt, while in the 1950s Keith Runcorn
of Cambridge University in England applied magnetic
polarity to pin down the precise time horizons within the
flows. The investigations were accelerated in the 1970s
when volcanologist Aaron Waters subdivided and classi-
fied the eruptive cycles, while Peter Hooper at Washington
State University and Marvin Beeson at Portland State Uni-
versity identified and correlated individual flows.
Mid-Tertiary volcanism, associated with eruptions on
the Columbia Plateau, is only part of a complex system of
hot spot activity across the Snake River Plain in Idaho and
in central Oregon on the High Lava Plains. Triggered by a
mantle plume, the track of the hot spot can be traced by
the trail of age-progressive eruptive centers from the
Owyhee field along the Oregon-Nevada border across
Southern Idaho, and to the Yellowstone plateau in Wyo-
ming. Hypotheses to explain the origin of this volcanic
phenomenon began to appear in the 1970s with a number
of geologists such as W. Jason Morgan from Princeton,
Robert Smith at the University of Utah, and Richard Arm-
strong at the University of British Columbia. Subsequent
refinements included estimates of the rate of hot spot
migration, the size of the mantle plume, and explanations
for the distinctive bimodal style of eruptions. Even today
the dynamics of plumes are not fully understood, and the
theory itself is undergoing change.
THE PLEISTOCENE —THE GLACIAL
CONUNDRUM
While clear signs of glaciation were recorded in the north-
ern hemisphere in the early 1800s, a detailed interpretation
of the landforms came later. Much of the initial ground-
M
FIGURE 1.4 The rugged ice
field of the Columbia Glacier in
the Chugach Mountains of Val-
dez, Alaska, displays deep, spec-
tacular crevasses. (Photo by M. F.
Meier, courtesy of the U.S. Geo-
logical Survey.)
Orr-Orr 01.fm Page 9 Tuesday, November 20, 2018 9:38 AM
work on deciphering glaciers began in the upper Midwest,
where the bedrock of the North American craton first
attracted geologists in the search for economic minerals.
Deposits of sand, gravel mounds, striations on bedrock,
and scattered boulders of different rock types had not yet
been connected to glacial activity, but geologists soon
directed their attention to surficial features.
Vehement arguments placed geologists on one side or
the other of glacial processes. Did deluges of water and
strong currents or icebergs transport the debris and enor-
mous boulders, or had lake basins been scooped out by ice
or eroded by streams? William Logan of the Canadian
Geological Survey wrote that lake basins are not geologic
structures but are the result of glacial action. Others dis-
agreed, feeling that it would be physically impossible for a
sheet of ice to move over such vast areas and that glaciers
could not have carried large stones.
In 1837 glacial issues had been addressed by Swiss
geologist Louis Agassiz, who theorized that an immense
accumulation of ice and snow around the poles sent mas-
sive glaciers southward to cover the northern hemisphere.
His ideas were summarily dismissed by an American com-
mittee of geologists and naturalists, who considered them
inadequate to explain all of the conditions for glaciation.
Eventually, however, the publication of Agassiz’s proposals
was received with some skepticism but overall acceptance.
Some solutions to glacial theories were offered by
Charles Whittlesey, North American’s first glaciologist. His
1866 map of the configuration of moraines and diagram of
INTRODUCTION 9
a glacial stratigraphic section, along with Thomas Cham-
berlin’s work on drift phenomena and the boundaries of ice
sheets, substantiated the notion of glacial advance and
retreat. Whittlesey further published stratigraphic subdivi-
sions of glacial deposits, basing his units on the layers of
interglacial sands and clay between the drifts.
In the Northwest, these parameters had been applied in
British Columbia in 1963 by William Logan, who divided
glacial units into a lower bed of unsorted till, a middle mud
and sand layer, and an upper section of peat, mud, and allu-
vium. These observations went unreported until presented
by Bailey Willis ten years later. Berkeley, California, geologist
Willis described three lobes of an ice sheet that converged in
the Puget Basin, one from the Olympic Mountains, one
from the Cascades, and one from the Strait of Juan de Fuca.
Willis named the two glaciations, the older Admiralty and
the younger Vashon, which were divided by the Puyallup
interglacial. This nomenclature and stratigraphy would
eventually be adopted in the Northwest.
With the framework established, geologists in the
early 20th century, such as Dwight Crandell of the U.S.
Geological Survey, recognized and defined additional gla-
cial and interglacial intervals, each representing varying
climate phases. Within a few years, studies on glacial evi-
dence in the Fraser lowland by John Armstrong with the
Geological Survey of Canada and of the Puget lobe by Don
Easterbrook at Western Washington University showed
that climate successions have been more numerous than
previously documented.
Orr-Orr 01.fm Page 10 Tuesday, November 20, 2018 9:38 AM
Orr-Orr 02.fm Page 11 Tuesday, November 20, 2018 9:40 AM

CHAPTER

2
BRITISH COLUMBIA
AND SOUTHEAST ALASKA

At low tide, a 60-foot-high sea stack of conglomerates and coarse sandstones, the Creta-
ceous Honna Formation at Pilar Bay on Graham Island, proves resistant to erosion. (Photo
taken by C. J. Yorath, courtesy of Library, Natural Resources Canada, #GCS 205235.)

11
Orr-Orr 02.fm Page 12 Tuesday, November 20, 2018 9:40 AM

12 CHAPTER TWO

M
FIGURE 2.1 Physiographic
map. (U.S. Geological Survey,
Map I-2206.)
Orr-Orr 02.fm Page 13 Tuesday, November 20, 2018 9:40 AM
BRITISH COLUMBIA AND SOUTHEAST ALASKA
GEOGRAPHIC FEATURES
British Columbia covers 366,255 square miles from 60˚ lat-
itude north along the Yukon and the District of McKenzie
in the Northwest Territories to 49˚ latitude north at the
Washington state border. It stretches east to the Rocky
Mountain divide and west to the Pacific Ocean. A narrow
arm of Alaska lies along its northwest margin.
The topography is predominantly mountainous,
although the interior uplands and coast provide a varied
landscape. The eastern-most margin of British Columbia is
delineated by the jagged peaks of the Rockies, which reach
close to 12,972 feet at Mount Robson, whereas the central
plateau, at an elevation of 4,000 to 5,000 feet, is incised by
waterways and dotted by thousands of glacial lakes.
Coastal British Columbia and southeast Alaska are
punctuated by craggy mountains, fjords, and hundreds of
offshore islands. Along the Alaska–British Columbia bor-
der, Mount Waddington, at 13,260 feet above sea level, is
the highest point in the region, and Mount Fairweather
near Glacier Bay is 15,300 feet, the tallest peak in southern
Alaska. By comparison, the landscape of the offshore
islands is subdued. At a maximum of 7,000 feet in eleva-
tion, the backbone of Vancouver Island is nearly twice the
height of the peaks on the Queen Charlotte Islands.
Islands of all sizes line the coast. Vancouver, 280 miles
long and 78 miles at its widest, is the largest in the eastern
Pacific. Located about 100 miles offshore, the Queen
Charlottes are a cluster of small islands, including Graham
and Moresby. Narrow channels separate the islands from
the mainland.
Rivers originating in the interior empty into the
Pacific Ocean. The lengthy Columbia and Fraser systems,
with headwaters in the Rocky Mountain–Tintina trench,
flow northwest on a parallel course for about 150 miles.
The Columbia turns southward near Revelstoke to Wash-
ington state, but the Fraser, British Columbia’s longest
river, travels north a considerable distance past Prince
George before it takes a southerly route.
At the southwest corner of the province, an elongate
triangular delta of approximately 1,500 square miles lies in
both British Columbia and the United States. Rounded
hills, wide flat valleys, and wetlands are perforated by
rocky knolls like Mount Burnaby, Grant Hill, and Sumas
Mountain. Coursing through bogs, sandbanks, and small
islands, the Fraser River discharges sediment into the Strait
of Georgia, constructing an imposing deltaic plain that is
growing by as much as 30 feet a year.
OVERVIEW
British Columbia and southeastern Alaska have been con-
structed and shaped by changing tectonic patterns. Since
the late Mesozoic era, terranes, fragments of island archi-
pelagos and oceanic plateaus, accreted to the West Coast,
13
adding land to ancestral North America. The force of colli-
sion folded, faulted, and uplifted the strata into four pri-
mary belts—the Omineca, Intermontane, Coast, and
Insular—each with contrasting geologic histories. The
intrusion of plutons accompanied the collision, welding
the terranes together while emplacing metallic ores that
instilled considerable mineral wealth into this region.
Profound changes in tectonic style from compression
to stretching of the crust in the early Tertiary imposed
fault-bounded basins across the interior. Dozens of long,
narrow trenches collected volcanic debris and organic-rich
sediments that would be altered to coal seams of substan-
tial thickness.
Volcanic regimes of the Miocene, which continue
today, spread lava flows and ash from multiple centers.
During the Pleistocene, volcanic material often interacted
directly with ice sheets as glaciers carved up the land.
Along the coast, glaciers cut deep fjords while advancing
ice scalloped interior mountains and valleys, leaving melt-
water lakes and torrential streams. Thick deposits of clay,
silt, till, and gravel are reminders of the ice sheets that
retreated 10,000 years ago.
GEOLOGIC ORIGINS
Ancient North America
Core Complexes. Precambrian core complex rocks,
over two billion years of age, provide a look at the deep
crystalline basement of ancient North America, but their
origin is obscured by their extreme antiquity and meta-
morphic alteration. Domed core complexes of various sizes
are scattered across a 100-mile-wide strip through British
Columbia, Washington, and Idaho, and into Nevada, Ari-
zona, and Mexico. In the Eocene and Miocene, the com-
plexes were raised from deep to middle crustal depths
when stretching and thinning of the earth’s crust exposed
them in windows through the upper cover.
Near Revelstoke, British Columbia, metamorphic
rocks of the Shuswap core complex lie at the center of the
Monashee Mountains, and in northeast Washington they
include the Okanogan and Kettle domes, the Lincoln
gneiss, and the Spokane dome. The Priest River and Clear-
water complexes in the Idaho panhandle and the Pioneer
and Albion mountains north and south of the Snake River
have crystalline foundations. Rocks in the Albion Range of
Cassia County, dated at 2.5 billion years, are considered to
be the oldest in Idaho.
Typically, Precambrian metamorphic complexes are
bounded by faults that separate them from a lid or veneer of
younger strata. The shallow, spoon-shaped Newport fault,
which loops south across Washington and Idaho, is dated as
middle Eocene, 45 to 50 million years. This fault divides the
Priest River core complex from the younger Belt super-
group. Similarly, the fault valley of the Purcell Trench, from
Kootenay Lake, British Columbia, to northern Idaho, marks
Orr-Orr 02.fm Page 14 Tuesday, November 20, 2018 9:40 AM

14 CHAPTER TWO

the boundary between high-grade metamorphic rocks to
the west and the Precambrian Belt-Purcell on the east.
Foreland Domain. The older core complexes were cov-
ered by layers of marine sediments 750 million years ago after
the supercontinent Rodinia broke apart, and the individual
crustal fragments separated and dispersed. In a shallow sea-
way along the rifted western margin of proto–North Amer-
ica, the Proterozoic Belt-Purcell sequence was covered by a
wedge of sandstones, siltstones, and shales of the Winder-
mere supergroup. Making up much of the Foreland belt along
the Canadian Cordillera, Windermere rocks were overlain by
the Cambrian Addy Quartzite in the tri-corner area of south-
ern British Columbia, northeast Washington, and Idaho.
During the Cambrian period, some half billion years
ago, oceanic conditions fluctuated from shelf, slope, and deep
water to offshore shallow-water platforms. In this seaway,
shelled invertebrate animals first appeared. Trilobites and a
host of other arthropods, as well as molluscs, corals, brachio-
pods, and the tiny primitive microfossil fish (conodonts)
flourished, while blue-green algae, common in the earlier
Precambrian seas, continued to construct limestone reefs.
In Washington, the middle Cambrian Metaline Lime-
stone, above the Addy Quartzite, typifies a shelf setting
with trilobite fragments and even an occasional intact car-
apace. In British Columbia, outer shelf carbonates of the
Nelway Formation from the same interval are notably
devoid of fossils. Similarly, the Gold Creek, Rennie Shale,
and middle to upper Cambrian Lakeview strata in the
Idaho panhandle illustrate a shallow continental shelf.
Hemmed in by much younger Columbia River basalts, iso-
lated outcrops of the Lakeview are dominated by algae
shoals with a veritable hash of trilobite debris.
THE MESOZOIC ERA
Terranes and Belts
From the late Triassic to early Jurassic, around 200 hun-
dred million years ago, as with Rodinia earlier, the super-

M
FIGURE 2.2 Never static, the large North American crustal plate (Laurentia) has been in motion since the Paleozoic era. Between the
Jurassic and Cretaceous, the continent moved northwesterly, but today it is on a west-southwest course. (After Colpron and Nelson, 2006;
Connor, 2014; Engebretson, Cox, and Gordon, 1985; Hildebrand, 2013; Nokleberg et al., 2000.)
Orr-Orr 02.fm Page 15 Tuesday, November 20, 2018 9:40 AM
BRITISH COLUMBIA AND SOUTHEAST ALASKA
M
FIGURE 2.3 The distribution of metamorphic core complex
rocks across the western Cordillera reflects widespread crustal
stretching. (After Burchfiel, Lipman, and Zoback, 1992; Doughty
et al., 2016; McCollum, McCollum, and Hamilton, 2016; Rehrig,
Reynolds, and Armstrong, 1987; Wust and Link, 1988.)
15
M
FIGURE 2.4 In northeast Washington, black Ledbetter slates of
the Ordovician to Silurian periods, with age-definitive graptolite
fossils, reflect open ocean waters above the anoxic slope and
greater depths. Colonial graptolites, resembling a saw blade,
inhabited near surface ocean waters, while the remains of free-
swimming conodonts are found in a broad spectrum of marine
environments. (Orr & Orr, 2009.)
M
FIGURE 2.5 Common in shallow shelf limestones and shales,
trilobites are an excellent indicator of the Paleozoic age of the
sediments. These segmented crab-like scavengers resemble your
everyday cockroach. Zanthoides (left) and Kootenia (right).
(Authors)
Orr-Orr 02.fm Page 16 Tuesday, November 20, 2018 9:40 AM
16 CHAPTER TWO
continent Pangaea began to deconstruct when the Atlantic
Ocean opened along the eastern edge of North America.
Moving westward, the North American Plate swept up the
Quesnel terrane, the first of several incoming volcanic
island archipelagos. The impact folded the margin and
thrust the rocks eastward, marking the beginning of Cor-
dilleran mountain building.
Throughout the late Mesozoic, western North Amer-
ica grew steadily by the addition of terranes—pieces of
crust that were annexed to the continent. As suites of fault-
bounded rocks, terranes are distinguished by their history,
which is markedly different from that of the adjacent
strata. Prior to collision, many terranes were assembled or
amalgamated offshore. Using fossils, paleomagnetic mea-
surements, rock lithology, and zircon sources, the complex
origins, migrations, and accretions of rocks are still being
deciphered. With the several lines of evidence available, the
strata have been grouped into formations, belts, terranes,
blocks, or complexes.
Continental growth by accretion occurs when terranes
collide with and are incorporated into a larger plate. Where
two slabs merge, the dense, thinner member plunges
downward or is subducted beneath the overriding plate.
Seamounts and micro-continents borne atop the subduct-
ing slab are peeled off and affixed to the continent. Typi-
cally sheared up and offset by elongate fault systems, many
M
FIGURE 2.6 Accretion and placement of terranes during the
Mesozoic era established four structural belts that make up the
present-day Cordillera. (Authors)
terranes were displaced thousands of miles from their orig-
inal position. With the impact of two plates, the rocks are
wrinkled and folded into large-scale continuous ridges or
welts and uplifted before being intruded by plutons. The
boundary between terranes and the edge of the continent is
often so badly distorted that it is difficult to locate precisely.
Cassiar and Kootenay Rocks. Originally cited as ter-
ranes, the provenance of Cassiar and Kootenay rocks is still
open to clarification. A ribbon of strata, the Cassiar may
have been part of the continental Foreland domain that
became detached and was displaced hundreds of miles by
faulting. Asiatic fossils in Cassiar limestones, however,
point to a more exotic source. Like the Cassiar, the Koote-
nay could also have been part of North America before it
was shifted some distance along the margin.
The Omineca Belt. During middle Jurassic, 185 to 170
million years ago, collision of the Intermontane belt with
Laurentia generated the severely folded and altered zone of
the Omineca magmatic belt. An amalgam of both crust and
mantle rocks, the Omineca forms the boundary between
the Foreland and Intermontane regions. Referred to as a
welt, the rugged mountainous Omineca strip runs from the
Yukon plateau southeastward through the British Colum-
bia before disappearing beneath Miocene lavas of the
Columbia River basalt plateau of Washington. The division
between the Omineca belt and North America can be
traced southward from British Columbia well into Idaho.
With accretion, the crust was compressed and thick-
ened as intense heat melted the rocks, injecting plutons of
magma into the adjacent strata. Granitic intrusives, dis-
persed throughout the Omineca, were emplaced at intervals
between the late Triassic and Eocene. The younger batho-
liths are widespread south of Prince George, but the older
granites are the most extensive and numerous. Near Koote-
nay Lake, the Kuskanax and Nelson batholiths are dated as
Jurassic, while the Bayonne is Cretaceous, as are the 94-mil-
lion-year-old Spirit and Kanisku plutons in Washington.
The Intermontane Belt. Contrasting with the moun-
tainous Omineca and Coast Range welts, the Intermontane
is a subdued plateau of rolling uplands and incised valleys
that extends for 1,800 miles from the Yukon to central Brit-
ish Columbia and northern Washington. It is a collage of
terranes including the easterly Slide Mountain, the
Quesnellia, Cache Creek, and the most westerly Stikinia.
Rocks that comprise these terranes were deposited in a
variety of basinal marine and volcanic island environments
during the late Paleozoic and early Mesozoic eras.
There is evidence that the Intermontane and Insular
belts may have been joined before accreting to North Amer-
ica. This massive terrane with tropical fossils and limestones
has been referred to as Baja British Columbia for its similar-
ity to the continental peninsula of Baja, California, which is
currently tearing loose from Mexico and moving northward.
Another random document with
no related content on Scribd:
"viisaan" elämän-ohjeella ja "isän" neuvolla oli jouduttu, eikä tosiaan
kukaan pyytänyt saada tätä uudestaan oppia. Wakaantunut maan-
omistusoikeus turvasi jokaiselle hänen työnsä hedelmät. Ei mikään
"Paavo" olisi ryhtynyt ojan syventämiseen, jos hänen työnsä ja
hikensä ensi "revisionissa" olisi joutunut naapurin omaksi.
Wähentyneet työvoimat, joista sitä paitsi rupesi tuntuvassa
määrässä kilpailemaan kasvava kotimainen teollisuus, pakotti
rupeamaan koneiden käyttämiseen. Nämä puolestansa tekivät
viljellyn maa-alan laventamista mahdolliseksi, pelastaen työväen
yksitoikkoisimmista ja raskaimmista töistä.

Mutta pää-asiana oli sittenkin yleensä virkistynyt henki.

Edistyminen kaikilla aloilla on välttämätön jos tahdomme elää, se
käsitys tuli yleiseksi. Tuntuvasti, ja oikein tuntuvasti, oli tultu
huomaamaan, ettei "isiltä peritty tapa" sittenkään ollut
mahdollisimmasti paras, ja ettei kaikki, mitä kirjoissa luettiin, ollut
pelkkää herrojen hulluutta. On usein ihmetelty, että
kansakoululaitoksemme kohta nälkävuosien jälkeen pääsi niin
huomattavaan vauhtiin. Epäilemättä oli tämä luonnollisena ja
välittömänä seurauksena siitä opista parempien tietojenkin
tarpeellisuudesta, jota nälkävuodet säälimättömällä ankaruudella
olivat tyrkyttäneet. Kirjallisuuden käyttäminen virkistyi luonnollisesti
virkistyneen tiedonhalun yhteydessä.

Selvä on, ettei nälkävuosi semmoisenaan ja yksistään vaikuttanut

sitä vireämpää toimeliaisuutta, jota sen jälkeen tapaamme kaikilla
aloilla. Olihan muita ja mahtavia voimia päästetty liikkeelle.
Edistymisen ehtona on yleisesti myötäiset olot, mutta nämät
yksistään eivät voi tuottaa täydellistä menestystä, ellei kansa
ymmärrä niitä eduksensa käyttää. Keisari Aleksanteri II oli meillä,
kuten kaikkialla, murtanut henkisten voimien kahleet. Säätyjen
kokoonkutsumisella ja avaamalla tien kansan enemmistölle
valistukseen ja sen kautta osallisuuteen kansalliseen työhön, oli hän
arvaamattomassa määrässä herättänyt mielet, virittänyt
luottamuksen tulevaisuuteen ja kartuttanut sen luomiseen tarvittavat
voimat. Ainoastaan siten voimme selittää sen rohkeuden, jolla
kansan edustajat ryhtyivät taloudellisesti ahdingon-alaisena aikana
Pietarin rautatienrakennuksen suureen, mutta monen mielestä
arveluttavaan kansallisyritykseen. Sen menestyminen on sittemmin
tehnyt mahdolliseksi rautatien jatkamista läpi erämaidemme, ja
maamme saattamista jotensakin katkeamattomaan yhteyteen
maailman kauppamarkkinain kanssa Hangon rautatien kautta ja
jäänmurtajamme avulla. 1867 nälkävuoden merkitys semmoisenaan
on siinä, että se syvästi järkähytti entiset tuotantotavat, että se
kovalla iskulla herätti huomaamaan välttämättömyyttä täydellä
todella ruveta käyttämään niitä edistyksen valtateitä, joita muut
suotuisat olot kansalle olivat avanneet.

Siten muodostui tämän onnettoman vuoden tapaukset ja

opetukset varsinaiseksi käännekohdaksi taloudellisessa
historiassamme. Tavallaan saattaa sitä pitää "Suomen kansan
viimeisenä taisteluna" ei suinkaan siten, ettei vieläkin ankarat
katovuodet saattaisi tavata meitä. Kokeehan nytkin tuhannet
kansalaisistamme kovia aikoja. Mutta auttamisen keinot ovat
verrattomasti suuremmat ja helpommat, epävarma viljanviljelys ei ole
enää ainoana maanviljelijän tulolähteenä, ja paremmin muokatut
peltomaat, varhaisempi ja huolellisemmin toimitettu kylvö saattaa
epäsuotuisemmissakin oloissa antaa parempia tuloksia. Wielä on
meillä kuitenkin parantamatta eräs surkea kohta: tuo lukuisa
irtolaisväestömme Kuopion ja Oulun lääneissä. Ei ole vielä keksitty
mitään keinoa sen pysyväiseksi auttamiseksi, mutta ehkei ole
tarpeellisella pontevuudella asiaan käytykään käsiksi. Warma on,
että jos se on rahalla autettavissa, niin olisivat ne yhtä hyvällä syyllä
liikkeelle pantavat kuin Wiipurin lahjoitusmaiden lunastamiseen.
Toivokaamme, että keksitään keinoja ja ryhdytään niihin, ennen kuin
uusi järähdys herättää meitä.

Jotensakin välittömässä yhteydessä nälkävuosien kanssa, vaikka

ei suinkaan minään niiden seurauksena, oli se runsas rahatulva, jota
kiihtynyt sahaliike tuotti maallemme. Epäilemättä vaikutti sekin
tuntuvasti kaikenpuoliseen edistymiseen, mutta sen tuottamat
seuraukset eivät valitettavasti ole kaikin puolin kiitettäviä. Säälimättä
raasti silloinen sukupolvi vuosisatojen kuluessa, ilman sen omaa
ansiota, kokoontuneita aarteita. Kauniit metsämme, jotka olisivat
voineet antaa tasaista tuloa sekä nykyiselle miespolvelle että
nousevillekin, näyttävät nykyään laveilla aloilla leikattavaksi valmiilta
viljavainiolta, johon on päässyt nälkäinen karja vapaasti
mellastamaan. Kun tukit ja hirret ovat myydyt, korjaavat
paperitehtaat loput, niin ettei aidanseivästäkään ole saatavissa. Ja
mitenkä käytettiin rahat? Tukkihuijarit joutuivat itse joukottain
vararikkoon, jättäen miljoonia maksettaviksi heille luottoa antaneille
yksityisille ja pankeille. Ja moni satatuhansista myynyt nauttii kenties
nyt vaivaisapua. Lieneekö asiallisesti tosi, mutta ainakin on asemaa
kuvaava tuo kertomus, että äsken nälkään kuolemasta pelastuneet
maanomistajat juottivat hevosilleen samppanjaa. Surulla täytyy
kansamme ystävien tunnustaa, ettei se sama kansa, joka oli niin
ylevästi esiintynyt kovan päivän aikana, ollenkaan ansaitse samaa
kiitosta myötäkäymisessä. Tätä se ei jaksanut kestää.

Eipä olekaan ihmiselle terveellistä se, minkä hän ilman omaa työtä
ja ansiota sattuu saamaan. "Mitä huilulla ansaitaan, se rummussa
menetetään", sanoo muinoinen sotamiesten sananlasku. Jos mikään
on omiansa häiritsemään kansamme tasaista edistymistä on se juuri
se ylöllinen ja vaatelias elämäntapa, johon metsärahat viettelivät, ja
se näennäinen ahdinko, johon pakostakin joudutaan, kun metsätulot
taas auttamattomasti hupenevat tahi lakkaavat. Näennäinen, sanon,
syystä että meidän maassa on eletty silloinkin kun maanomistaja ei
aavistanutkaan, että hänen metsästään voitiin löytää rahaa.

Tämmöisestä syystä saattaa vielä tulla koviakin aikoja.

Toivokaamme, että Suomen kansa, jos niin tapahtuu, uudestaan
osoittaa kaikki jalot ominaisuutensa. Jos saamme rauhassa jatkaa
meille sopivissa valtiollisissa ja taloudellisissa oloissa, niin ei tarvitse
olla epätoivossa voitosta.
XIV.

Jälkimaininkia.

1872 vuoden valtiopäiville annettiin armollinen esitys

"kreditivilainan osoittamisesta hädän-aputoimia varten katovuosina
tahi muihin erinomaisiin tarpeihin." Siinä sanotaan, että kovina
katovuosina, semmoisina kuin olivat 1862 ja 1867, oli ollut pakko
ottaa ulkomailta kreditivilainoja, joita voitiin saada ainoastaan sangen
raskailla ehdoilla. Sentähden ehdotetaan, että Suomen pankista
määrättäisiin yhden miljoonan kreditivi, jotta viljakatojen sattuessa
tahi muiden erinomaisten tarpeiden ollessa voitaisiin joutuisasti ja
turvaumatta rasittavaan ulkomaiseen lainaliikkeesen, heti käydä
hädän-aputoimiin, jotka lienevät tarpeen vaatimia. Kreditivi olisi
takaisin maksettava viimeistään kolmen vuoden kuluessa ilman
korkoa tahi muuta maksua.

Esitystä käsitteli valtiovaliokunta. Mietinnöstä käy selville, että

armollisen kirjeen kautta 24 p:ltä Syyskuuta 1867 oli säädetty
perustettavaksi väestön auttamiseksi erityinen "hädänapu-rahasto",
johon määrättiin annettavaksi:
 ulkona olevat lainat puhtaassa rahassa ennen otetuista
kreditivilainoista …………….. 1,060,000 samaan
kreditivilainaan kuuluvaa puhdasta rahaa
…………………………………. 56,000 ulkona olevia
viljalainoja valtiorahastosta… 3,322,000 yleisen
valtiorahaston viljansaamiset rahassa. 424,000 ja puhdasta
rahaa……………………….. 1,520,000

Summa 6,382,000

Sittenkun tästä rahastosta oli takaisin maksettu Rothschildin

kreditivi 5,529,150 markkaa ja muihin rahastoihin 1,100,000, oli
hädänapu-rahastossa Joulukuun 1 p:n 1871 seuraavat varat:

puhdasta rahaa ………………………… 12,000 viljaa raha-

arvossa…………………….. 1,162,000 ulkona olevia
viljalainoja rahassa……….. 993,000 saamisia puhtaassa
rahassa………………. 163,000

Summa 2,430,000

Maksamatonsa velkaa oli rahastolla Sm. 400,000; joten todellinen

säästö teki Sm. 2,030,000, josta kuitenkin joku osa oli epävarmoja
saatavia.

Kun valtiovarasto yllämainitulla tavalla hädänapurahastoon oli

jättänyt Sm. 6,382,000 ja rahaston säästö, epävarmat saamiset
siihen luettuina, 1 p:nä Joulukuuta 1871 teki Sm. 2,030,000, voisi
valtiovaraston häviötä hädänapu-rahastosta annetuista lainoista siis
laskea vähintänsä 4,352,000 markaksi (Apurahaston varat nousivat
vuonna 1889 5,542,738 markkaan).
 Waliokunta puolusti kreditivin antamista samoilla perusteilla, jotka
armollisessa esityksessä mainitaan, sillä muutoksella, että siitä olisi
suoritettava 3 prosentin korko.

Tätä valiokunnan päätöstä vastaan panivat vastalauseen

provessori A.S. Forsman, rovasti A.E. Granfelt ja kunnallisneuvos A.
Meurman. Panen sen tähän kokonaisuudessaan, koska siinä tulee
selville ne yleiset periaatteet avuntoimista hallituksen puolelta, jotka
siihen aikaan monessa olivat syntyneet nälkävuosien johdosta, ja
jotka laveammin olin esittänyt eräässä kirjoituksessa Kirjallisessa
Kuukauslehdessä 1868.

"Koska arm. esityksessä ehdotettu yhden miljoonan kreditivi

Suomen Pankissa katovuosien tarpeeksi on niin vähäinen, että se
yleisemmän hädän sattuessa tuskin miksikään auttanee, emme voi
tätä esitystä muuna pitää, kuin säädyille tehtynä kysymyksenä, onko
tästälähin jokaisen puutteen sattuessa hallitus velvollinen apua
tekemään ja väestö oikeutettu apua vaatimaan. Tältä periaatteen
kannalta ensin katseltuna, puheena oleva kreditivi ei ole meidän
mielestämme hyväksyttävä. Me emme tosinkaan sillä tahdo lausua
mitään moitetta hallituksen entisistä hädänavuntoimista, joihin
epäilemättä parhaimmalla tarkoituksella on ryhdytty. Mutta hallitus
niinkuin kansakin on jo siinä kohden käynyt kokemuksen katkeraa
koulua, ja tämä kokemus, varsinkin vuosilta 1856 ja 1862, todistaa
mielestämme yltäkyllin näiden tointen vahingollisuuden. Että
hallituksen runsaat avunteot 1856 ja 1862 melkoisesti heikonsivat
väestön sekä siveellistä että taloudellista asemaa, ja niin muodoin
teki kansan vähemmän kykeneväksi kestämään 1867 vuoden suurta
etsimystä, lienee jo yleisesti tunnustettu asia. Että taas semmoinen
vuosi kuin 1867 välttämättömästi vaatii avunhankkeita hallituksen
puolelta, ei tee tyhjäksi ajatustamme hallitus-apujen
vahingollisuudesta ylipäänsä. Semmoisina erinomaisina tapaturman
aikoina, joita Jumalan avulla tuskin tarvinnee kerran puolessa
vuosisadassa varoa, eivät tietysti mitkään periaatteet pidä
paikkaansa. Mutta semmoisiin tapauksiin onkin erinomaisia neuvoja
kulloinkin keksiminen, eikä niitä ole, niin sanoaksemme,
valtiokulunki-arvioon panemista.

"Suomen pankille puheena oleva kreditivi, vaikka itsessään kyllä

vähäpätöinen ja tarpeesen riittämätön, kuitenkin voisi, juuri
tämmöisinä hädän hetkinä, jolloin se tarvittaisiin, olla vaikea
suorittaa; sillä pulan yleisenä ollessa yksityisetkin tietysti tavallista
enemmän tarvitsevat pankin välitystä, jonka ohessa lisätty
viljantuonti tulvauttaa setelit takaisin pankkiin ja hopeat ulos maasta.
Luonnollisinta siis silloin on, ettei hallitus rupea yksityisten
kilvottelijaksi pankin varojen etsimisessä, vaan sen sijaan käyttää
ulkomaista kreditiänsä tarpeellisten varojen hankkimiseen. Ettei
tämä ole mitään mahdotonta, todistaa 1867 vuoden kokemus, jolloin
1/2 miljoonan thalerin kreditivilaina tällä tavoin ulkomailta saatiin.
Tosin se korko, joka tästä lainasta maksettiin, osoittaa, että
tämmöiset lainakaupat toisinaan saattavat tulla jotenkin kalliiksi.
Mutta sekin laillansa on epäilemättä terveellinen pidäke, joka estää
semmoisiin ryhtymästä paitsi kovimmassa tarpeessa. Sitä vastoin
mielestämme ei olisi ollut suinkaan viisasta, että siinä tilassa, missä
pankki vuonna 1867 oli, hallitus olisi siinä käyttänyt kreditivi-
oikeuttaan, jos semmoista olisi silloin ollutkin. Yllämainitusta 1867
vuoden esimerkistä on siis mielestämme selvästi nähtävänä, että
niissä tapauksissa, jolloin hallitusapu katovuoden tähden kenties olisi
välttämätön, yhden miljoonan kreditivi Suomen pankissa ei olisi
miksikään hyödyksi. Mutta semmoisina aikoina, jolloin ei mitään
apua pitäisi antaa, tämä näkyviin ripustettu miljoona olisi alituisena
yllykkeenä joka miehen pyytää ja hallituksen suoda hädänapua.
Seisovainen hädänapu-kreditivi tulisi siis vaikuttamaan jonakuna
yleisenä valtio-vaivaislaitoksena, laskien hallituksen hartioille sen
huolenpidon, joka on jätettävä väestön omaksi asiaksi."

Ennenkuin mainittua valiokunnan mietintöä otettiin säädyissä

ratkaistavaksi, mutta pahaksi onneksi vasta sen jälkeen kuin
vastalause oli painettu, tulin ajatelleeksi, että pitäisi kuulustella
Snellmanin mieltä asiasta, ja läksin sentähden hänen luoksensa.
Kohta suunavajaisiksi sain semmoisen säälimättömän läksytyksen,
jommoisilla hän sattuvissa tilaisuuksissa kestitti "nuoria." "Miksei
tuota kreditiviä annettaisi, koska ne sitä tahtovat." — Olen koettanut
vastalauseessa esittää syyt. — "Pelkkiä juoruja." — Olisiko teillä
1867 ollut mitään hyötyä tuosta kreditivistä, otaksumalla ettei sitä
olisi käytetty jo edellisinä vuosina? — "Mitäpä semmoisesta
summasta; syyskuussa jo käytettiin pari miljoonaa ja aputoimet
maksoivat kaikkiaan päälle 6 miljoonaa."

Mutta kaikista puheista huolimatta, oli loppulause

muuttumattomasti: "miksei kreditiviä annettaisi, kun ne sitä tahtovat."

Waliokunnan mietintöä käsiteltäessä säädyissä hyväksyivät

ritaristo ja aateli mietinnön sillä muutoksella, että korkoa ei tarvitsisi
suorittaa; pappis- ja porvarissääty muuttamattomana. Mitään
erityistä huomiota ei näissä säädyissä vastalauseelle annettu. Mutta
talonpoikaissääty hylkäsi mietinnön, hyväksymällä vastalausetta.

Säätypäätöksen saamista varten kehotti valiokunta ritaristoa ja

aatelia, luopumalla entisestä päätöksestänsä, yhtymään pappis- ja
porvarissäätyyn. Siitä syntyneessä keskustelussa pyysi Snellman
ensimmäisenä sananvuoroa. Hän tiesi silloin, että talonpoikaissääty
oli hyljännyt mietinnön, ja piti tätä sopimattomana kiittämättömyytenä
hallituksen suurenmoisista avunteoista, vaikka sekä vastalauseessa
että säädyn istunnossa nimenomaan oli ylistetty 1867 vuoden
aputoimia, ja ainoastaan viitattu siihen, että avun-annot saattaisivat
tulla alituisiksi, jos kreditivin annolla tunnustettaisiin hallituksen
velvollisuudeksi jokaisen hätähuudon johdosta rientämään avuksi.
Nähtävästi kiihotti tämä ajatus puhujaa.

"Täytyy oudoksua", sanoi Snellman muun muassa, "kun näkee

arm. esitystä käsiteltävän siihen tapaan, ikään kuin olisi hallituksen
velvollisuus, hädän kohdatessa, ruokkia väestöä, ja ikään kuin se
olisi eduskunnan puolelta erinomainen armon-osotus, jos se tarjoo
yhdenkin sormen hallituksen tukemiseksi tässä toimessa. Tuo ei ole
laisinkaan sopivaa."

"Yksi sääty, se jota asia lähimmin koskee, on hyljännyt esityksen,

sen nojalla, ettei se luule tilallisten vastedes joutuvan minkään valtio-
avun tarpeesen. Jos minulla olisi kunnia kuulua siihen arvoisaan
säätyyn, olisin minä kysynyt: Kutka ne ovat, jotka viljakadon
sattuessa kokoontuvat kuntakokouksiin, pyytämään yksityisille
kunnille lainaksi tuhansittain jauhomattoja, kymmentuhansittain
markkoja? Kutka ne ovat, jotka ovat piirittäneet kuvernöörit
anomuksilla ja lähetystöillä, saadaksensa semmoista apua? Kutka
ne ovat, jotka, kuvernöörin kiellettyä, ovat lähettäneet senatiin
valituskirjoituksia, vaatien noita runsaita avuntekoja? Kutka ne ovat,
jotka ovat panneet lähtemään Helsinkiin edusmiehiä valittamaan
senaatin jäsenille ja kenraalikuvernöörille? Kutka ne ovat, jotka
lisäksi ovat lähettäneet Pietariin kirjoituksia ja edusmiehiä
valittamaan Hänen Majesteetillensa, etteivät kuvernöörit eikä senati
ole auttaneet heitä niinkuin heidän mielestänsä olisi pitänyt? Kutka?
No nehän ovat tilalliset, arvoisan talonpoikaissäädyn valitsijat. Mutta
toivotaan nyt, etteivät he ikinä enää pyydä hallitukselta apua, ei
penniäkään, ei jyvääkään."
 "Tässä maassa on kuitenkin muutakin maakansaa, kuin tuo
tilallinen väestö, täällä on sen kurjat työmiehet. Me tiedämme että
nämä asuvat kurjissa hökkeleissä, palkalla, joka ei anna heille
vaatteita ruumiin verhomiseksi, ja heidän lapsensa liikkuvat puoleksi
alastomina suvet talvet. Ei voi kukaan vaatia, että he voisivat mitään
säästää kovien aikojen varaksi. Kun hädän aika tulee, irtisanotaan
pestatutkin palvelijat, ja tälle väkijoukolle, miehille naisille, lapsille, on
tarjona ainoastaan maantie ja kerjuu. Eipä näy heitä varten olleen
sydäntä eikä ajatusta. Hallitus, siitä olen vakuutettuna, ei heitä ikinä
unohda, vaan tarjoo heille mahdollisuuden mukaan työtä ja ravintoa,
kun heiltä maanomistajat kieltävät kumpaakin. Tätä hallituksen
velvollisuutta ovat maamme todelliset ylimykset, nuo tilalliset,
kokonaan unohtaneet, kun julistavat, ettei hallitus tarvitse mitään
apuvaroja. Mainitsen sitä vastaan vilpittömällä ja syvällä
kunnioituksella, että tämän säädyn enemmistö äänestyksellään on
myöntänyt tämän velvollisuuden oikeutetuksi, kun se ei ole vaatinut
mitään korkoa tuosta mitättömästä ennakkomaksusta, jota hallitus
on pankista pyytänyt."

"Olen tosin kuullut mainittavan, että yksi arvoisan

talonpoikaissäädyn jäsen oli lausunut kiitoksia hallituksen toimesta,
mutta ei yksikään mitään, joka olisi osoittanut muistoa siitä, mitä
omat maamiehet ja ulkomaalaisetkin ovat uhranneet nälän
lievittämiseksi. Mutta sitä pitäisi niinikään muistaa, että se, joka ei
tee mitään tulevien onnettomuuden päivien varaksi, se ei ansaitse
muidenkaan apua.

"Pidin velvollisuutenani vastata Morgonbladissa tähän ankaraan

puheesen. Lyhennettynä oli sisällys seuraava: 'Luulisi, että hra
Snellmanin alkusanat ovat kopioidut vastalauseesta, kun hän sanoo:
»Maata ei rasiteta veroilla sentähden, että niillä ylläpidettäisiin toisen
tahi toisen maakunnan väestö; ei hallitus sitä varten saa tulojansa,
vaan tavallisten valtiotarpeiden suorittamiseksi.» Eihän kieltäne hra
S., että vastalauseen kirjoittajat ovat tavoittaneet samaa, ja sen
lisäksi vielä, ettei kansalle ole terveellistä tottua siihen ajatukseen,
että huolenpito sen toimeentulosta on hallituksen asia. Kuinka siis
suoriutuu hra S. alkulauseensa johtopäätöksistä? Siten, että ne
apurahat, joita eduskunta toisessa tahi toisessa muodossa antaa
hallitukselle väestön auttamiseksi, eivät muka ole 'veroja.' Kun
hallitusta oikeutetaan käyttämään esim. pankin vuotuiset voitot
toisen tahi toisen maakunnan väestön auttamiseksi, niin se kai ei ole
'maan verojen' käyttämistä. Tuo käsitys 'hallituksen omista rahoista'
näkyy olevan kovin syvään juurtunut, mutta ainakaan ei liene
mahdollista todistaa, että Suomen pankki on jonkinmoinen yhteinen
vaivaiskassa Suomen kansalle. Kolme säätyä on hyväksynyt
kreditivin antamisen, se on: ne ovat suoneet 55 penniä kutakin maan
asukasta varten, mutta kaksi säätyä vaatii tästä ennakkomaksusta 3
% korkoa, joten siis ovat vähentäneet avun 53 penniin, ja hra S.
lausuu vilpittömän ja syvän kunnioituksensa ritariston ja aatelin
jalomielisestä ja oikeuden mukaisesta ajatustavasta. Olisihan hra S.
voinut ryhtyä keskusteluun vastalauseen periaatteista. Mutta miksi
olisi hän, siltä kannalta, jolle hän satunnaisesti oli asettunut,
ruvennut keskustelemaan periaatteista talonpoikien kanssa, noiden
kurjien kanssa, jotka matelevat hallituksen jalkojen juuressa, kerjäten
leipäpalasta. Hän näkyy olevan sitä mieltä, että kansa on olemassa
hallituksen kassojen täyttämistä varten, ja että hallitus, kun se
säännöllisesti suorittaa kuukauspalkat, on tehtävänsä tehnyt. —
Minä pyydän saada olla toista mieltä; minä arvelen, ettei ole mitään
rajaa sille, mitä hallitukselta voidaan vaatia, ja ettei se puolestansa
voi enempää tehdä kuin mitä sen velvollisuus on. Mutta
velvollisuuden täyttäminen onkin korkeinta, mihin ihminen voi
kohota, ja harvat ovat ne, jotka sitä voivat täydellisesti tehdä. Siitä
syystä ilmilausuin talonpoikaissäädyssä suuren iloni siitä, että
Suomella, kun se joutui kovimman koetuksen alaiseksi, minkä se
vuosisatoihin oli saanut kestää, oli onni tavata raha-asiansa
johtajana miestä, joka tehtäväänsä pystyi. Waikka en pidä
hallituksen asiana ryhtyä väestön talouteen, ei suinkaan siitä syystä,
ettei se ole sen velvollisuus, vaan sentähden, että se on
vahingollista, rohkenen sittenkin väittää, että se hallitus, joka 1867 ei
olisi toimittanut mitään, olisi täydellä oikeudella ansainnut
ankarimman tuomion. — Sitä laatua oli se kiitollisuus, joka
ilmilausuttiin talonpoikaissäädyssä. Ettei kukaan noussut kiittämään
kansalaisiamme ja ulkomaalaisia heidän uhrauksistansa, sitä
paheksuu hra S. Oliko tilaisuus siihen sovelias, se jääköön
sanomatta. Kaikissa tapauksissa olisi se ollut eduskunnan yhteinen
asia. Mutta vastenmieliseltä tuntuu minusta se hyväntekeväisyys,
joka ei katso itseänsä palkituksi, ellei avunsaaja yhä matele
hyväntekijänsä jalkain edessä. — On kuultu mitä hra S. olisi
sanonut, jos hänellä olisi ollut kunnia kuulua arvoisaan
talonpoikaissäätyyn. Minullahan on tuo kunnia, ja sentähden täytyy
minunkin sanoa, mitä olisin tuntenut itseni pakotetuksi lausumaan,
jos kerran olisin ruvennut kiittelemään. Näin olisin minä sanonut:

"'Kuka oli se, joka, kaiken pettäessä, rohkeni pitää vireillä

luottamusta siihen, että tämä maa vielä oli mahdollinen
ihmisasunnoksi, valtioksi, joka voi kannattaa omaa hallitusta? Kuka
se oli, joka, pettuja sammalleipää syödessään, vielä kynti pellot,
toivoen parempia aikoja, ja jolla oli tarmoa säilyttää siemenet
aitassa, nälkäänkuolema silmien edessä? Kuka se oli, joka
viimeiseen kurjaan leipäpalaan saakka veljellisesti jakeli sitä
kerjäläisten kanssa, eikä sulkenut niiltä oveansa? Se oli tilallinen
maaväestö, ne olivat talonpoikaissäädyn valitsijat.' Niin olisin ollut
pakotettuna lausumaan vieläpä pakotettu lopettamaan ilmoittamalla
sille saman vilpittömän ja syvän kunnioituksen sen jalomielisyydestä,
kuin hra S. esiintoi korkeasti-kunnioitetulle ritaristolle ja aatelille.
Mutta eihän olisi ollut laisinkaan sopivaa puhua 'todellisesta ja
syvästä kunnioituksesta' talonpoikia kohtaan. Moista skandaalia en
voinut virittää. Mutta tarpeellisella maltilla esitin ainoastaan varsin
kiitettävänä asiana, että sääty oikein oli käsittänyt mitä sille usealta
taholta, ja luullakseni myöskin hra S:n puolelta, oli neuvottu 1867
vuoden kadon johdosta, että se vastedes koettaisi omin toimin
itseänsä auttaa."

Snellman vastasi tähän seuraavana päivänä kirjoituksella, joka

osoittaa hänen jaloa sydäntänsä ja niitä katkeria muistoja, jotka siinä
vielä piilivät.

"Että vuonna 1872 jo on voitu unohtaa, että maassamme on

muitakin apua tarvitsevia kuin ne, jotka voivat lainoja saada, sepä
unohtaminen on kaikista tuskastuttavinta. Etten ole liian kovaa ääntä
pitänyt, käy selville siitä, että hra A.M. ei ole vieläkään saanut
korvaansa auki. Mutta ehkä on muiden kuulo vähemmän paatunut.

"Hra A.M.! Käy varsin hyvin laatuun hoitaa esim. siemenen ostoa
surumielin, mutta kuitenkin alistumalla ja tyvenesti. Mutta kun
nälänhätä viikko viikolta lisääntyy, kurjuus ja ruumiiden luku
hautausmailla, teillä ja poluilla karttuu karttumistaan, silloin valtaa
kauhu sydämen. Raataa kuten mies paloruiskun ääressä liekkien
vallassa olevassa kaupungissa ilman pelastuksen toivoakaan. Hra
A.M. ja muut hänen kanssansa eivät näy tietävänkään, että
semmoinen pelastustyö oli laskettu maan hallituksen hartioille. Mutta
sen eteen, jolla oli jotakin edesvastausta asiasta, saattavat kyllä nuo
kalpeat varjot esiintyä uudestaan; ja hänen omatuntonsa saattaa
kyllä yhä uudestaan asettaa hänelle vastattavaksi kysymyksen: eikö
olisi voitu tehdä enemmänkin? Eikö olisi voitu järkevämmin käyttää
sitä, mitä annettiin, ja siten pelastaa ainakin muutamia tuhansia
lisäksi. Jos noita 7 miljoonaa, jotka olivat käytettävissä, — ja tämä
summa vastaa puolen vuoden tuloja yleisessä valtiovarastossa, olisi
käytetty yksinomaan nääntyvien ja heidän lastensa hyväksi, eikä
ainoatakaan markkaa siemeneen, ehkä olisi silloin olleet kaikki
pelastettavissa. Olisiko se ollut oikein? En voi vieläkään tätä
kysymystä ratkaista. Wastatkoon herra A.M. jaa tahi ei — jos hän
rohkenee."

Niin raskaasti kantoi Snellman edesvastauksensa hirveätä

taakkaa, vielä silloinkin, kun kaikki kiitollisina ihmettelivät hänen
ylistettäviä toimiansa.

Mutta tuota kaivattua vastausta hän ei saanut eläissänsä. Olkoon

se hänelle annettu historian edessä. Kun tuiman taistelun
ratkaisevana hetkenä päällikkö on pakotettu kokonaisuuden
pelastamiseksi antamaan jollekulle osastolle käskyn: "antakaa
surmata itsenne tässä!", niin olisi epäilys ja sääli turmiollinen.

Suomen kansan etujoukot ymmärsivät käskyn ja kaatuivat

asemassaan. Me suremme heidän kohtaloansa kuten kaatuneiden
sankarien ainakin, ja annamme heille korkeimman kiitoksemme: he
ovat kaatuneet isänmaan pelastukseksi.
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK
NÄLKÄVUODET 1860-LUVULLA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of
this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™
electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept
and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and
may not be used if you charge for an eBook, except by following the
terms of the trademark license, including paying royalties for use of
the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from
the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law in
the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name
associated with the work. You can easily comply with the terms of
this agreement by keeping this work in the same format with its
attached full Project Gutenberg™ License when you share it without
charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the terms
of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or
with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
 This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning of
this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project

Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.