(Original PDF) Crime Control in America

What Works 4th Edition by John L.

Worrall
Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/original-pdf-crime-control-in-america-what-works-4th
-edition-by-john-l-worrall/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) The American City: What Works, What Doesn't

3rd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-american-city-what-
works-what-doesnt-3rd-edition/

Student Success in College: Doing What Works! 3rd

edition - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/student-success-in-college-
doing-what-works-ebook-pdf/

(eBook PDF) Environmental Ethics: What Really Matters,

What Really Works 3rd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-environmental-ethics-
what-really-matters-what-really-works-3rd-edition/

Student Success in College: Doing What Works!, 3rd ed.

Christine Harrington - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/student-success-in-college-
doing-what-works-3rd-ed-ebook-pdf/
(eBook PDF) The Color of Justice: Race, Ethnicity, and
Crime in America 6th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-color-of-justice-
race-ethnicity-and-crime-in-america-6th-edition/

(Original PDF) Religions of the West Today, 4th Edition

by John L. Esposito

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-religions-of-the-
west-today-4th-edition-by-john-l-esposito/

(eBook PDF) Electric Motor Control 10th Edition by

Stephen L. Herman

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-electric-motor-
control-10th-edition-by-stephen-l-herman/

(eBook PDF) Writing in the Works, 2016 MLA Update 4th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-writing-in-the-
works-2016-mla-update-4th-edition/

(eBook PDF) Crime in Canadian Context Debates and

Controversies 4th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-crime-in-canadian-
context-debates-and-controversies-4th-edition/
 Contents vii

Chapter 4 PROACTIVE POLICING, DIRECTED PATROL,

AND RECENT ADVANCEMENTS 73
Proactive Arrests 74
Proactive Arrests for High-Risk Repeat Offenders 74
Proactive Arrests for Specific Offenses 75
Targeting Drug Offenders 75
Targeting Drunk Drivers 76
Targeting Immigrants 76
Does It Work? 77
Directed Patrol 77
Classic Studies 78
Lawrence Sherman and the Hot Spots 79
Directed Patrol of Drug Hot Spots 79
Directed Patrol of Gun Violence Hot Spots 80
Stop, Question, and Frisk 81
Stop, Question, and Frisk: Effects on Crime 81
Does It Work? 82
Broken Windows and Disorder Reduction 82
Fear, Disorder, and Crime 83
Quality-of-Life Policing 84
Micro-Level Research 84
Macro-Level Research 85
Disorder Reduction 85
Missing the Boat on Broken Windows 85
Does It Work? 85
Focused Deterrence 86
Group Violence Reduction 86
Does It Work? 86
Partnering 87
Police–Corrections Partnerships 87
What does the Research Show? 88
Multijurisdictional Drug Task Forces 88
Military Partnerships and Militarization 89
The Police–Military Connection 90
Police Paramilitary Units 90
Does It Work? 91
Technology and Less-Lethal Weapons 92
Safely Ending Pursuits 92
Crime Detection Devices 92
Less-Lethal Weapons 92
Conducted Energy Devices 93
Does It Work? 93
Using Data to Inform Decisions 94
viii Contents

COMPSTAT 94
Fusion Centers and Intelligence-Led Policing 95
Predictive Policing 96
Does It Work? 97
Summary 97 • Notes 97

Chapter 5 COMMUNITY INVOLVEMENT IN POLICING 102

Fixing Strained Police–Community Relations 103
Procedural Justice 103
The President’s Task Force on 21st Century Policing 104
Community Justice 104
Problem-Oriented Policing 105
Community Policing: Some History 106
Reasons for Community Policing 107
Community Policing: What is it? 109
The Definition Problem Rears Its Head 110
Community Policing: Is it Really Happening? 111
Structural Change 111
Attitudinal Change 111
Research on Community Policing Effectiveness 112
Moving the Police into the Community 113
Citizen Contact Patrol 113
Improving the Police Image 114
Organizing Neighborhood Watch Programs 114
Hosting Community Meetings 115
Disseminating Crime Control Newsletters 115
Storefronts and Substations 116
Specialized Patrols 116
Operation Identification 117
Police-Sponsored Television and Websites 117
Police in Schools 118
Does It Work? 119
Integrated Community Policing 119
The Seattle Approach 119
The Hartford Approach 120
Does It Work? 120
Bringing the Community to the Police 121
Citizen Patrol 121
Citizen Police Academies 121
Does It Work? 122
Third-Party Policing 122
Beyond the Criminal Law 123
Some Examples of Third-Party Policing 124
Does It Work? 125
Summary 125 • Notes 126
 Contents ix

Chapter 6 PROSECUTORS AND CRIME CONTROL 130

Prosecutors 131
The Shift Toward Strategic Prosecution 131
The Harder Side of Prosecution 132
No-Drop Prosecution Policies 133
Juvenile Waiver 134
Raising the Age of Majority: A Retreat from Waiver? 134
Police–Prosecution Partnerships 135
Partnering to Reduce Gun Violence 135
Federal–State Partnerships 136
Richmond’s, Virginia, Project Exile 136
Texas Exile 137
Project Safe Neighborhoods 137
Cross-Designation 138
Does It Work? 140
The Softer Side of Prosecution 140
Victim Assistance 140
Community Prosecution 142
The Structure of Community Prosecution 143
Nontraditional Restraining Orders 143
Code Enforcement 144
Nuisance Abatement 144
Forfeiture 144
Community Prosecution Research 144
Deferred Prosecution 144
Deferred Sentencing 145
Does It Work? 147
A Plea Bargaining Pandemic? 147
Arguments for and against Plea Bargaining 147
Attempts to Limit Plea Bargaining 149
Ad Hoc Plea Bargaining 151
Does It Work? 151
Summary 152 • Notes 153

PART THREE LEGISLATION, COURTS, AND CORRECTIONS

Chapter 7 CRIME CONTROL THROUGH LEGISLATION 156
Legislative Bans 157
Where There’s a Demand, There’s a Supply 157
Historical Lessons 158
Gambling And Prostitution 158
Prohibition 158
Bans and Their Enforcement 159
x Contents

Gun Bans 159

Ban Specific Guns and Gun Possession 160
Drug Bans 160
The Scope of America’s Drug Problem 160
Drug Ban Problems 162
Does It Work? 165
Legislative Gun Controls 165
Altering Gun Designs 165
Regulating Gun Transactions 165
Denying Gun Ownership to Dangerous Persons 166
Buybacks 168
The Right-to-Carry Controversy 168
Concealed Carry Laws 169
Does It Work? 169
Public Notification and Related Laws 169
Megan’s Law 170
Legal Issues 170
Effects on Crime 171
Punitive Sanctions for Sex Offenders 172
Sex Offender Residency Restrictions 172
Does It Work? 173
Other Legislative Approaches 173
White-Collar Crime Laws 173
Does It Work? 175
Antiterrorism Laws 175
The USA Patriot Act 175
The USA Freedom Act 177
Does It Work? 179
Summary 179 • Notes 179

Chapter 8 CRIME CONTROL IN THE COURTS

AND BEYOND 183
Courts and Incapacitation 184
Pretrial Incapacitation 184
Preventive Detention 185
Setting Bail at a High Level 185
Does It Work? 186
Diversion 186
Examples of Programmatic Diversion 187
Diversion Evaluations 188
Does It Work? 189
Shaming 189
A Brief History of Shaming 190
 Contents xi

Examples of Shaming Penalties 190

Public Exposure Penalties 191
Debasement Penalties 191
Apology Penalties 191
Reverse Burglary? 191
Criticisms of Shaming 192
Braithwaite’s Reintegrative Shaming 192
Shaming and Recidivism 193
Does It Work? 193
Restorative Justice 194
Examples of Restorative Justice 196
What the Research Shows 197
Does It Work? 198
Antigang Injunctions 198
Does It Work? 198
Problem-Solving Courts 199
Drug Courts 200
Possible Limitations of Drug Courts 200
The Empirical Evidence 200
Domestic Violence Courts 202
Therapeutic Jurisprudence 202
A Domestic Violence Court in Operation 203
The Evidence 203
Community Courts 204
The Midtown Community Court 204
The Research 204
Teen Courts 205
Other Specialized Courts 206
Homeless Courts 206
Mental Health Courts 207
Reentry Courts 208
Does It Work? 208
Summary 208 • Notes 209

Chapter 9 SENTENCING 214

Nonprison Sentences 215
Traditional Fines 215
Day Fines 216
Fees 216
Forfeiture 217
Restitution 218
Does It Work? 219
Types of Prison Sentences 219
xii Contents

Prison Strategies Without Regard to Sentence Length 220

Selective Incapacitation 220
Civil Commitment 221
More Prisoners, Less Crime? 222
Less Prisoners, More Crime? 224
Supermax Prisons 225
Does It Work? 226
Does Sentence Length Matter? 226
Thinking about Various Types of Offenders 226
Can Incarceration Cause Crime? 227
Sentence Length and Crime 227
Does It Work? 228
Determinate Sentencing 228
The Hydraulic Displacement of Discretion 228
Impact on Prison Populations 228
Impact on Crime 229
Does It Work? 229
Sentence Enhancements 229
Sentence Enhancements for Guns 229
More On Deterrence 229
More on Incapacitation 230
State-Specific Research 230
Multisite Research 230
Sentence Enhancements for Hate-Motivated
Offenses 231
Does It Work? 231
Mandatory Sentencing 231
A Life of Their Own? 232
Mandatory Sentences for Drug Offenders 232
Mandatory Sentences for Drunk Driving 233
Mandatory Sentences for Persistent Offenders 233
Three-Strikes Legislation 234
The Supporters 234
The Critics 234
Some Legislative Details 234
To Deter or not To Deter 236
Deterrence and Incapacitation 236
Variations in Enforcement 236
The Research 237
Mandatory Death Sentences? 238
Does It Work? 238
 Contents xiii

Capital Punishment 238

Our Stubborn Adherence to Capital Punishment 239
Does the Death Penalty Deter Crime? 239
Brutalization? 240
Does It Work? 240
Castration 240
Methods of Castration 241
European Origins 241
California’s Law 241
Effects on Recidivism 241
Does It Work? 242
Summary 242 • Notes 242

Chapter 10 PROBATION, PAROLE, AND INTERMEDIATE

SANCTIONS 249
The Organization and Administration of Probation
and Parole 251
Probation 251
Parole 252
Common Probation and Parole Conditions 252
Probation and Parole Issues 253
To Serve or to Supervise 254
Caseload Concerns 255
Probation and Recidivism 255
Parole and Recidivism 255
Caseloads and Crime 257
Offender Characteristics over Time 258
Are Parolees Equipped to Reenter Society? 258
Consequences to Society of Prisoner Reentry 259
Improving Probation and Parole 261
Reentry Initiatives 261
Does It Work? 262
Intermediate Sanctions 263
The Net Widening Problem 263
A Typology of Intermediate Sanctions 263
Community Restraints 264
Intensive Supervision Probation 264
Home Confinement and Electronic Monitoring 265
GPS Monitoring 267
Structure and Discipline 267
Adult Boot Camps 268
Juvenile Boot Camps 268
xiv Contents

Hybrid Intermediate Sanctions 269

Shock Probation 269
Halfway Houses 269
Day Reporting Centers 270
Foster and Group Homes 270
Scared Straight 270
Does It Work? 271
Summary 271 • Notes 272

Chapter 11 REHABILITATION, TREATMENT, AND JOB

TRAINING 278
A Movement Toward the Left 279
Some Definitions 279
Criminals are not Created Equal 280
Risk 280
Needs 281
Responsivity 281
Rehabilitation 281
Targeting Cognitive Skills 281
Morals Training 282
Reasoning Training 283
Anger Management 285
Improving Victim Awareness 286
Life Skills Training 287
Does It Work? 288
Treatment 288
Treating Drug Addicts 288
In Prison 288
Out of Prison 290
Drug Testing and Treatment 290
Treating Sex Offenders 291
In Prison 291
Out of Prison 291
The Big Picture 291
Does It Work? 292
Job Training 292
The Employment–Crime Connection 292
Job Training for Convicts 293
Education as Job Training 293
Vocational Training 293
Correctional Industries 294
Work Release 294
Job Training for the General Population 295
 Contents xv

Housing Dispersal and Mobility Programs 295

Does It Work? 296
More Lessons from Meta-Analysis 296
Summary 297 • Notes 297

PART FOUR APPROACHES BEYOND THE CRIMINAL

JUSTICE SYSTEM
Chapter 12 INDIVIDUAL, FAMILY, AND HOUSEHOLD CRIME
CONTROL 303
Government May Still be Involved 304
Individual Crime Control 305
Guns and Personal Defense 306
Measuring Gun Prevalence 306
How Often are Guns Used in Self-Defense? 307
Debunking the “Good Guy to the Rescue” Narrative 308
Gun Prevalence And Crime 308
Anecdotal Accounts 309
Armed Resistance and Crime Completion 310
Armed Resistance and Victim Injury 310
Do Criminals Care? 310
Compensating Risks and Offsetting Behavior 310
Guns and Accidental Deaths 312
Comparing the United States to Other Nations 312
A Gun in Every Home? 312
Risk-Avoidance Behaviors 313
Characteristics of Victims 313
Research Complications 315
Risk-Management Behaviors 315
Self-Defense Training 315
Forceful Resistance 316
Nonforceful Resistance 316
Does It Work? 316
Household and Family Crime Control 317
The Aim of Crime Control in Households and
Families 317
How Families Influence Delinquency and Youth
Victimization 317
Varieties of Crime Control in Households and
Families 319
Parent Training and Education 319
Family Preservation Therapy 322
Multisystemic Therapy 323
Financial Assistance to Families 323
Does It Work? 324
Summary 325 • Notes 325
xvi Contents

Chapter 13 CRIME CONTROL IN THE COMMUNITY

AND IN SCHOOLS 331
Community Crime Control 332
What Is Community? 332
The Social Ecology of Crime 333
Poverty 333
Mobility and Change 333
Racial Composition 334
Population Density 334
More on Families 334
Social Disorganization and Collective Efficacy 335
Concentrated Disadvantage 336
Communities and Crime: A Two-Way Relationship? 336
Financial Assistance to Communities 336
Enterprise Zones 337
Community Development Block Grants 337
Community Investment Programs 338
Justice Reinvestment 338
Other Methods of Community Crime Control 340
Mobilizing Residents 340
Antigang Initiatives 340
Youth Mentoring 342
After-School Programs 343
Publicity Campaigns 344
Does It Work? 345
School-Based Crime Control 346
Crime in Schools 346
The Role of Schools in Crime Control 346
The Role of the Government in School-Based
Crime Control 347
Targeting the School Environment 347
Building Administrative Capacity 347
Normative Education 348
Managing Classrooms and Education 349
Separate Classrooms for At-Risk Youths 349
Targeting Students 350
Instructional Interventions 350
Drug Abuse Resistance Education 351
Gang Resistance Education 352
Behavior Modification 352
Other Methods of Crime Control in Schools 353
Does It Work? 353
Summary 354 • Notes 354
 Contents xvii

Chapter 14 REDUCING CRIMINAL OPPORTUNITIES THROUGH

ENVIRONMENTAL MANIPULATION 360
Some Perspective 361
A Quick Return to Theory 362
Rational Offenders 362
Crime Pattern Theory 364
Territorial Functioning and Defensible Space 364
The Return of the Broken Windows Theory 365
How Environmental Manipulation Occurs 366
Access Control 367
Surveillance 367
Activity Support 367
Motivation Reinforcement 367
The Effectiveness of Environmental Manipulation 368
Residential Areas 368
Residences 368
Areas Surrounding Residences 369
Comprehensive Approaches 370
Life Behind the Wall: Gated Communities 371
Does It Work? 373
Businesses 373
Stores 374
Banks 375
Bars and Taverns 375
Does It Work? 375
Transportation 376
Public Transit 376
Airports 377
Does It Work? 377
Other Places 378
Parking Garages 378
Open Spaces 378
Parking Meters and Public Phones 379
Does It Work? 380
Summary 380 • Notes 381
xviii Contents

PART FIVE CONCLUSION

Chapter 15 PUTTING IT ALL TOGETHER AND EXPLAINING
CRIME TRENDS 385
A Quick Review 386
Effective Crime Control 386
Failures 387
Uncertainties 388
Three Important Themes 389
Beyond the Justice System 389
Early Intervention Is Key to Success 390
More Research Is Needed 390
Explaining Crime Trends 391
Liberal Explanations 393
Economic Conditions 393
Demographic Shifts 394
Citizen Attitudes 395
Family Conditions 395
Gun Control 396
Conservative Explanations 397
More and Better Policing 397
More Prisoners 398
Other Criminal Justice Policies 398
More Concealed Weapons Permits 399
More Capital Punishment 399
Other Explanations 399
Cultural Shifts 399
Waning of the Crack Epidemic 400
Legalization of Abortion 400
Summary 401 • Notes 401

Appendix 404
Name Index 412
Subject Index 414
 PREFACE

NEW TO THIS EDITION

• New sections in Chapter 3 on de-policing and the alleged Ferguson effect; use
of automatic vehicle location (AVL) systems to reduce patrol downtime; and the
relationship between clearance rates and detective resources.
• New sections in Chapter 4 on immigration enforcement, “stop question and frisk”
(SQF), disorder-reduction strategies, broken windows theory testing, focused
deterrence, group violence reduction, and predictive policing.
• New sections in Chapter 5 on procedural justice and the President’s Task Force
on 21st Century Policing. New systematic review and meta-analysis research on
community policing’s effectiveness is also included.
• New section in Chapter 6 on the crime prevention effects of raising the age of
majority.
• New sections in Chapter 7 on sex offender residency restrictions’ efficacy and
concealed carry on college campuses. A completely revised section on antiterror-
ism legislation is also included.
• New sections in Chapter 9 on restitution and the relationship between reduction
of prison populations and crime.
• New section in Chapter 12 on whether concealed carry can deter mass shooter
situations.
• New sections in Chapter 14 on community investment programs and the Bureau
of Justice Assistance’s Justice Reinvestment Initiative.

The purpose of this book is to identify what works and what does not work to control
crime in the United States. This is a difficult task—Herculean, as one reviewer of the
first edition put it—but still a necessary one. A few books (cited several times through-
out the chapters to come) have attempted to do what this book does, but most of them
have not been very accessible to nonexperts, particularly undergraduate students in the
fields of criminal justice, criminology, and policy studies. The first reason I decided to
write this book was therefore to reach a wider audience, especially people with little
background in the area, while keeping the content to a reasonable length.
Other crime control books do not cover enough of what is done to control crime
in America. That is, the amount of material on crime control that has made its way into
textbooks and into the crime policy literature in general has been relatively modest.
This book will make it abundantly clear that a great deal is done in the United States in
response to crime, much of which has yet to be researched or laid out in the pages of a
textbook—until now. I believe that the field needs a more comprehensive look at crime
control in America, which was my second reason for writing this book. I’m sure you
will agree, after having read the book, that the range of alternatives for dealing with
crime is quite extensive.
Some competitive texts tend to take a strong ideological stance, almost to the
point at which a balanced review of the literature is not presented. My third reason
for writing this book, then, was to present a comprehensive view of crime control in

xix
xx Preface

America while maintaining a neutral ideological stance. To be sure, even the driest of
introductory textbooks cannot be totally objective. Every book reflects a perspective;
this one reflects mine. But whether you agree or disagree with my perspective, you
will come to realize that it is not a predictable one. I lean in no particular ideological
direction, I am not registered with any specific political party, and I have no specific
agenda to further by writing this book.
I have been teaching crime control courses at the university level for more than
15 years. They are the courses I most look forward to teaching. The subject of crime
control tends to liven up discussions in many a course, much more than other topics.
(When was the last time undergraduates expressed excitement over chi-square tests
or theoretical integration?) Even the most reserved students tend to chime in when
opinions are voiced as to the best method of targeting crime in America. Three-strikes
laws, the death penalty, and other approaches have brought some of my classes to the
brink of an all-out brawl. I hope that this book leads to much (constructive) discourse
in other university classes, as well.

PRESENTATION
There is no easy way to organize the study of crime control in the United States. Some
authors have organized it according to ideological perspectives. Others have presented
it in something of a linear fashion, in the order in which the criminal process plays out
(starting with police, then going on to courts, sentencing, corrections, and so forth). I
part with past approaches and present crime control from its point of origination. That
is, most of the chapters in this book discuss crime control in terms of who does it and/
or where it comes from. But I also follow something of a linear progression by begin-
ning with police and then moving on to prosecution, courts, sentencing, and correc-
tions before getting into less traditional topics.
Importantly, much is done to control crime that is informal in nature, which does
not rely on involvement by the criminal justice system or other forms of government
intervention. For example, when a person purchases a firearm to protect himself or
herself, that person is engaging in informal crime control. Likewise, a person who
installs a home security system is engaging in informal crime control. Approaches
such as these have been largely overlooked in previous books on crime control, so a
significant effort has been made to include them here. Indeed, three chapters discuss
the effectiveness (and ineffectiveness) of what I call “approaches beyond the criminal
justice system.”

CRIME CONTROL APPROACHES

As will become clear in Chapter 1, the title of this book was chosen quite deliberately. In
fact, the book’s title is the first point at which my perspective comes out. I have chosen
the term “crime control,” not because I don’t believe in crime prevention, but because
most of what is done to deal with crime is not proactive. Additionally, I have avoided
the term “crime control policy” and elected instead to discuss “approaches” to the crime
problem. Doing so makes it possible to discuss not just formal crime control policies
but also some of the less formal methods governmental entities and private parties take
to make America a safer place. For those who prefer “prevention” in lieu of “control,”
some of the book’s content covers genuinely prevention-oriented approaches. Even so, I
 Preface xxi

think you will come to agree that most approaches to the crime problem that have been
taken in the United States amount to control rather than prevention.

UNIQUE CONTENT
Another one of my motivations for writing this book was to include topics and
approaches that always seem to come up in my classes but have rarely been included
in the text I assigned for the course (for example, I have yet to find a book in our field
that discusses the effect of civil asset forfeiture on the drug problem). Yet another
impetus for this project was a desire on my part to educate readers about many of
the lesser-known and underexplored methods of crime control in America. When I
share these with my students, many of whom are outgoing seniors who have already
received the bulk of their criminal justice education, they often express surprise, if not
total shock.
By way of overview, some of the relatively unique content (in comparison to
competitive texts) consists of sections or chapters on residency requirements for cops,
college degrees for cops, police–corrections partnerships, multijurisdictional drug task
forces, COMPSTAT, citizen patrol, citizen police academies, no-drop prosecution poli-
cies, federal–state law enforcement partnerships, community prosecution, deferred
sentencing and prosecution, fines, fees, forfeiture, sentence enhancements, chemi-
cal castration of sex offenders, civil commitment, antigang injunctions, job training,
shaming, problem-solving courts, self-protective behaviors, and several others.

DOES IT WORK?
As Chapter 1 will discuss at great length, it is nearly impossible to claim that a particu-
lar form of crime control is effective or ineffective. Additional research, new analytic
techniques, and the like can cast doubt on what has been considered gospel truth. At
the other extreme, a slew of studies confirming a single finding would tend to sug-
gest an effective approach, but time passes and things change, which makes scientific
knowledge very tenuous and uncertain, especially in the crime control context. Yet in
an effort to avoid beating the “we-just-don’t-know-for-sure” horse to a bloody pulp, I
have decided to include “Does It Work?” sections in all but the first and last chapters.
In these sections, I attempt to summarize the state of the literature as it currently stands.

CHAPTER OVERVIEW
The book is divided into five parts. Part One lays a foundation for assessing the evi-
dence. Chapter 1 discusses what is meant by crime, crime control, and effectiveness.
It also discusses many of the issues associated with research in the social sciences. For
example, Chapter 1 points out how difficult experimental research is in our field, and it
highlights the tentative nature of scientific knowledge. Chapter 2 continues in this vein
by introducing various crime control perspectives that readers should be familiar with.
It also presents the goals of crime control, including deterrence, retribution, incapaci-
tation, and rehabilitation—each of which informs, to varying degrees, the approaches
discussed throughout the book.
Part Two consists of the law enforcement approach to the crime problem. Because
most research on the law enforcement approach has been concerned with police, three
xxii Preface

chapters are devoted to the effectiveness of police approaches. Chapter 3 discusses

traditional policing (e.g., hiring more cops), then Chapters 4 and 5 discuss more
imaginative approaches, including directed patrol and community policing. Chapter
6 discusses the effectiveness of prosecutorial approaches to the crime problem. This
is another unique feature of this book; it does not appear that anyone has attempted to
publish a summary of prosecutorial approaches to the crime problem with attention to
their effectiveness.
Part Three consists of courts, corrections, and legislative approaches to the crime
problem. Chapter 7 discusses crime control through legislation, including legislative
bans, gun control, sex offender laws, and laws aimed at control of white-collar crime
and terrorism. Chapter 8 covers crime control in the courts and beyond. It looks at the
effectiveness of approaches ranging from pretrial incapacitation, diversion, shaming to
restorative justice, antigang injunctions, and problem-solving courts.
Chapter 9 focuses on sentencing policy, including the effectiveness of fines,
forfeiture, civil commitment, mandatory sentencing, sentence enhancements, capital
punishment, castration, and several other sentencing strategies. Chapter 10 focuses on
probation, parole, and intermediate sanctions. Examples of the latter include intensive
supervision probation, home confinement, electronic monitoring, boot camps, shock
probation, halfway houses, and day reporting centers. Finally, Chapter 11 examines the
effectiveness of rehabilitation, treatment, and job training.
Part Four moves the book’s focus away from the criminal justice system to
approaches taken by individuals, families, schools, and communities. Chapter 12
begins with individual-level crime control, including buying a gun to protect one-
self, risk avoidance, and risk management behaviors. It then discusses the effective-
ness of household and family-based crime control. Chapter 13 covers both community
and school-based crime control. Examples of the former include financial assistance
to communities, resident mobilization programs, and youth mentoring. School-
based approaches include targeting the school environment, such as through efforts
to build administrative capacity, and interventions aimed at students, such as Drug
Abuse Resistance Education, Gang Resistance Education, and behavior modifica-
tion. Continuing with the focus on crime control beyond the criminal justice system,
Chapter 14 looks at efforts to reduce criminal opportunities through environmental
manipulation. In that chapter, we cover efforts to discourage crime by altering the
physical appearance of places.
Part Five consists of a single chapter, one that summarizes previous chapters and
then presents and critically reflects on several explanations that have been offered for
the crime decline that took place throughout the 1990s. Explanations are organized
into liberal, conservative, and miscellaneous categories. The message that this section
presents is that there were (and continue to be) many different forces at work that help
to explain national trends in crime.

APPENDIX
I assume that not everyone who picks up this book is intimately familiar with the
criminal justice system in America. Accordingly, the appendix presents an ultra-brief
introduction to the criminal justice system. It discusses sources of crime statistics, the
actors involved in the justice system (in terms of executive, legislative, and judicial
 Preface xxiii

functions), the criminal process (pretrial, adjudication, and beyond conviction), and
sanctions. It is not intended to replace an introductory text, but I feel that it gets much
important information across.

INSTRUCTOR SUPPLEMENTS
Instructor’s Manual with Test Bank. Includes content outlines for classroom discus-
sion, teaching suggestions, and answers to selected end-of-chapter questions from the
text. This also contains a Word document version of the test bank.
TestGen. This computerized test generation system gives you maximum flexibility
in creating and administering tests on paper, electronically, or online. It provides state-of-
the-art features for viewing and editing test bank questions, dragging a selected question
into a test you are creating, and printing sleek, formatted tests in a variety of layouts.
Select test items from test banks included with TestGen for quick test creation, or write
your own questions from scratch. TestGen’s random generator provides the option to
display different text or calculated number values each time questions are used.
PowerPoint Presentations. Our presentations offer clear, straightforward outlines
and notes to use for class lectures or study materials. Photos, illustrations, charts, and
tables from the book are included in the presentations when applicable.
To access supplementary materials online, instructors need to request an instruc-
tor access code. Go to www.pearsonhighered.com/irc, where you can register for an
instructor access code. Within 48 hours after registering, you will receive a confirming
e-mail, including an instructor access code. Once you have received your code, go to
the site and log on for full instructions on downloading the materials you wish to use.

ALTERNATE VERSIONS
eBooks. This text is also available in multiple eBook formats. These are an exciting
new choice for students looking to save money. As an alternative to purchasing the
printed textbook, students can purchase an electronic version of the same content.
With an eTextbook, students can search the text, make notes online, print out read-
ing assignments that incorporate lecture notes, and bookmark important passages for
later review. For more information, visit your favorite online eBook reseller or visit
www.mypearsonstore.com.

ACKNOWLEDGMENTS
Special thanks to the researchers everywhere for their efforts to inform crime control
policy. This book is a literature review, and it would not have been possible but for their
efforts. Thanks also goes to Gary Bauer, Jennifer Sargunar, and Rinki Kaur. Also, the
­reviewers who provided valuable feedback on this edition deserve thanks. They are:
Carina Aquirre, Everest College; Janet Foster Goodwill, Yakima Valley Community
College; Coy Johnston, Arizona State University; Laurie Collins-Levy, Washington
State University - Vancouver and Cindy Scott, Northern Arizona University. Finally, I
must once again thank my family, especially my wife, Sabrina, for putting up with me
on yet another book project; the compulsion to write is difficult to shake.
 ABOUT THE AUTHOR

John L. Worrall is Professor of Criminology and Director of the

M.S. Program in Justice Administration and Leadership (JAL) at the
University of Texas at Dallas (UTD). Both his M.A. (criminal jus-
tice) and Ph.D. (political science) were received from Washington
State University, where he graduated in 1999. Dr. Worrall has pub-
lished articles and book chapters on a variety of topics ranging from
legal issues in policing to crime measurement, having been ranked
one of the most prolific sole and lead authors in the discipline.
He has also authored a number of other popular books, including
Introduction to Criminal Justice (with Larry Siegel) and Criminal Procedure: From
First Contact to Appeal. Dr. Worrall is Executive Director of the Academy of Criminal
Justice Sciences and continues to serve as editor of the journal Police Quarterly, a
position he has held since 2008.

xxiv
Another random document with
no related content on Scribd:
Pelkään mennä kauemmaksi kuin mitä mieleni tekee ja olen aina
rauhaton.

— Mistä se sellainen omatunto on nyt sinuun tullut? Mutta se

sikseen! Sanoin jo sinulle, että jos tahdot lähteä liikkeelle, niin on
minulla arvokas tehtävä sinua varten. Ganchoff tahtoo kaikin
mokomin, että minä antaisin sen tehtävän hänen suoritettavakseen,
ja pyytää sitä minulta joka päivä. Onpa vähällä ollut, etten ole sitä
hänelle antanutkin… Mutta parempi on lähettää sinne synnynnäinen
puolalainen huomatusta suvusta. Se on samalla mitä parhain
todistus siitä, etteivät vielä kaikki ole minua hylänneet ja että minun
puolellani on vielä vaikutusvaltaisia kansalaisia… Sinä sovit hyvin,
koska et hevillä muita kumartele, vaan annat mieluummin muitten
kumartaa itseäsi.

— Mutta mistä on kysymys, teidän ylhäisyytenne?

— Sinulla on edessäsi pitkä matka…

— Olen valmis vaikka jo tänään!

— Ja omalla kustannuksellasi, sillä minulla on niukalti rahoja. Osa

maatiloistani on vihollisen hallussa, osan ovat kapinalliset
ryöstäneet, eivätkä tulot tule lainkaan ajoissa. Sitäpaitsi on minun nyt
ylläpidettävä koko armeijani. Valtion rahastonhoitajalta, joka paraikaa
on täällä vankina, en saa ropoakaan, ensiksikin, koska hän ei tahdo
antaa, toiseksi, koska hänellä itselläänkään ei ole. Mitä valtion rahoja
ikänä käsiini saan, kaikki kokoan kysymättä, mistä ne ovat ja
paljonko niitä on. Ruotsalaisilta saat mitä hyvänsä, mutta et rahaa,
sillä jos he vaikkapa vain kolikon näkevät, niin alkavat heidän
kätensä vavista innostuksesta.
 — Teidän ylhäisyytenne ei tarvitse tuhlata enempää sanoja sen
seikan tähden. Jos lähden, niin lähden omalla kustannuksellani.

— Mutta siellä pitää esiintyä muhkeasti eikä säästäen…

— Minä en aio säästää enkä sääliä! Hetmanin kasvot kirkastuivat,

sillä hänellä oli todellakin puute rahoista, vaikka hän hiljakkoin oli
ryöstänyt Vilnon ja oli luonteeltaan ahnas.

— Kas niin! — huudahti hän. — Ganchoff olisi heti alkanut tiukata

minulta rahoja, mutta sinä olet toista maata. Kuulehan siis, mistä on
kysymys… Ensiksi tulee sinun lähteä Podlasieen. Matka sinne on
vaarallinen, sillä siellä on kapinallisia, jotka ovat nousseet minua
vastaan. Mitenkä vältät heidät, se on sinun asiasi. Jakob Kmicic
mahdollisesti säästäisi sinua, mutta pidä varasi, ettet joudu
Horotkiewiczin ja etenkään Wolodyjowskin ja hänen laudalaisen
lippukuntansa käsiin.

— Olen jo ollut heidän käsissään ilman että minulle mitään

tapahtui.

— Hyvä on. Käyt Zabludowissa tapaamassa Harasimowicziä ja

annat hänelle käskyn, että hän kokoaa rahaa niin paljon kuin
mahdollista ja mistä ikänä irti saa ja lähettää ne minulle, mutta ei
tänne, vaan Tilsitiin, minne olen jo lähettänyt arvoesineeni.
Pantatkoon mitä voi ja ottakoon juutalaisilta lainaksi niin paljon kuin
vain saa. Samalla tehköön konfederaateille niin paljon vahinkoa kuin
suinkin. Mutta se ei ole enää sinun tehtäväsi, sillä lähetän hänelle
omakätisen käskykirjeen. Anna kirje hänelle ja jatka heti matkaa
Tykociniin ruhtinas Boguslawin luo.
 [Puolassa sanottiin konfederaateiksi niitä henkilöitä, jotka 1600-
luvulla ja myöhemmin yhtyivät aateliston keskuudessa
muodostettuihin liittoihin erilaisten valtiollisten tarkoitusten
saavuttamiseksi. Tällaiset liitot, konfederatsionit joilla on ollut suuri
merkitys Puolan historiassa, käsittivät tavallisesti jonkin maakunnan,
joskus koko valtakunnan. Liitot aiheutuivat siitä, että n.s. liberum
veto ja maalaisedustajia sitovat ohjesäännöt ehkäisivät laillisten
valtiopäivien toimintaa. Kofnederatsionissa sitävastoin tehtiin
päätökset nopeasti kun asiat ratkaistiin yksinkertaisella äänten
enemmistöllä. Suom. huom.]

Hetmani vaikeni ja hengähti, sillä hän oli väsynyt paljosta

puhumisesta. Kmicic katsoi häneen uteliaana, sillä hänen mielensä
paloi halusta saada kuulla jatkoa ja lähteä seikkailurikkaalle
matkalle, joka tulisi olemaan balsamia hänen sydämensä haavoille.

Hetken kuluttua hetmani jatkoi:

— En voi käsittää, miksi ruhtinas Boguslaw yhä viipyy

Podlasiessa? Kautta Jumalani, hän saattaa sekä minut että itsensä
turmioon. Kuule tarkasti, mitä sinulle nyt sanon, sillä vaikka
lähetänkin mukanasi kirjeen hänelle, tulee sinun osata suullisesti
selittää kaikki, mitä hän kysyy ja mitä kirjeeseen ei voi kirjoittaa.
Tiedä siis, että eiliset uutiset, vaikka olivatkin hyviä, eivät kuitenkaan
olleet niin hyviä kuin kerroin, eivätkä edes niin hyviä kuin itse ensin
luulin. Ruotsalaiset ovat tosin voiton puolella: he ovat miehittäneet
Suur-Puolan, Masovian ja Varsovan, Sieradzin vojevodakunta on
antautunut heidän valtaansa, ja he ovat karkoittaneet Jan Kasimirin
Krakovaan, jonka he varmasti myöskin piirittävät. Czarniecki tulee
sitä puolustamaan, tuo vastaleivottu senaattori, mutta totta puhuen
oiva soturi. Kuka voi nähdä, mitä tulee tapahtumaan? Ruotsalaiset
osaavat hyvin valloittaa linnoituksia, eikä Krakovan varustamiseen
ole aikaa, mutta Czarniecki saattaa kuitenkin pitää puoliaan pari
kolme kuukautta. Toisinaan tapahtuu sellaisia ihmeitä kuin
esimerkkisi Zbarazin luona… Mutta jos Czarniecki tulee pitämään
puoliaan, saattaa piru pilata asiamme. Sinun pitää perehtyä politiikan
salaisuuksiin. Muista, että Wienissä ei tulla suopeasti seuraamaan
Ruotsin vallan laajenemista ja että sieltä voidaan lähettää apua…
Tataarilaiset myös, paina se tarkoin mieleesi, ovat taipuvaisia
auttamaan Jan Kasimiria. Tänään saattaa hänen asiansa näyttää
toivottomalta, mutta huominen päivä voi tuoda onnen tullessaan…

Ruhtinaan täytyi taas huoahtaa. Andrzej Kmicic tunsi omituisen

tunteen liikkuvan rinnassaan, eikä hän ollut selvillä, mitä se
oikeastaan oli. Hän, Radziwillin ja ruotsalaisten puoluelainen, tunsi
ikäänkuin iloa ajatellessaan, että onni saattaisi kääntää selkänsä
ruotsalaisille.

— Suchaniec kertoi minulle, — jatkoi ruhtinas, — miten taistelu

Widowan ja Zarnowin luona tapahtui. Ensimmäisessä ottelussa
meidän joukkomme… tarkoitin: puolalaiset joukot… tuhosivat
ruotsalaisten rintaman kokonaan. Ne eivät olleet yleistä kutsuntaa…
ja ruotsalaisten mieliala oli painunut kovasti.

— Mutta sitten he suoriutuivat kuitenkin voittajina?

— Niin suoriutuivat, sillä Jan Kasimirin lippukunnat alkoivat

kapinoida, ja aateliset ilmoittivat, että rivissä he kyllä voivat seisoa,
mutta taistelemaan he eivät ryhdy. Joka tapauksessa kävi ilmi, että
avoimessa taistelussa ruotsalaiset eivät ole sen kummempia kuin
puolalaiset joukot. He saattavat kyllä voittaa vielä kerran, toisenkin,
mutta sitten voi heidän joukkojensa henki muuttua. Jos Jan Kasimir
saa rahoja, niin hän maksaa sotureilleen palkat, ja kapina on
lopussa. Potockilla ei ole suurtakaan joukkoa, mutta hänen väkensä
on urhoollista, kurissa pysyvää… Tataarit voivat liittyä häneen, ja
päällepäätteeksi vaaliruhtinas heittää meidät oman onnemme
nojaan.

— Kuinka niin?

— Sekä minä että Boguslaw luulimme, että hän heti tekisi liiton
ruotsalaisten ja meidän kanssamme, mutta hän on kovin varovainen
mies ja ajattelee vain omaa parastaan. Nähtävästi hän odottaa miten
tulee käymään, ja odotellessaan solmii liittoja preussilaisten, Jan
Kasimirille uskollisten kaupunkien kanssa. Sillävälin ovat ruotsalaiset
saaneet kokonaisen sarjan liittoja vastaansa, ja jos he sattuvat
kompastumaan Vähässä-Puolassa, niin nousevat Suur-Puola ja
Masovia heti, preussilaiset liittyvät heihin, ja saattaa tapahtua…

Samassa ruhtinas säpsähti ikäänkuin omaa ajatustaan pelästyen.

— Mitä saattaa tapahtua? — kysyi Kmicic.

— Ettei yksikään ruotsalainen pääse valtakunnasta! — vastasi

ruhtinas synkästi.

Kmicic rypisti kulmakarvojaan ja vaikeni.

— Silloin, — virkkoi hetmani matalalla äänellä, — meidän

onnemme painuu yhtä alas kuin se on ollut korkealla…

Andrzej-herra nousi äkisti tuoliltaan silmät säihkyen, posket

punaisina ja huusi:

— Mitä tämä merkitsee, teidän ylhäisyytenne?… Miksi te äskettäin

sanoitte, että valtakunta on joutunut perikatoon ja että ainoastaan te
yhdessä ruotsalaisten kanssa voitte pelastaa sen?… Mihin minun on
uskominen? Siihenkö, mitä äskettäin sanoitte, vai siihen, mitä nyt
sanotte? Jos asian laita on niinkuin teidän ylhäisyytenne nyt sanoo,
niin miksi pitää ruotsalaisten puolta sen sijaan että antaa heille
selkään?… Minua ihan ilahduttaa, kun ajattelen, että niille kerran
saisi antaa selkään!

Radziwill katsoi ankarasti nuoreen mieheen.

— Sinä olet röyhkeä! — sanoi hän.

Mutta Kmicic oli jo innostunut omista ajatuksistaan.

— Myöhemmin voimme puhua siitä, millainen olen. Mutta

vastatkaa nyt, teidän ylhäisyytenne, siihen, mitä kysyin.

— Hyvä on, minä vastaan… — sanoi Radziwill painostaen eri

sanoja. — Jos asiat alkavat kääntyä sille tolalle, josta puhuin, niin
siinä tapauksessa alamme tapella ruotsalaisia vastaan.

Andrzej Kmicic iski kädellä otsaansa ja huudahti:

— Minä hölmö!

— Siitä en ala kiistellä, — virkkoi ruhtinas, — mutta lisään, että

sinä saatat unohtaa itsesi. Muista, että matkasi tarkoituksena tulee
olemaan tapausten seuraaminen. Katson isänmaan parasta, en
mitään muuta. Mitä äsken sanoin, on vain otaksuma, joka luultavasti
ei koskaan tule toteutumaan. Mutta meidän tulee olla varovaisia. Ken
tahtoo välttää hukkumista, sen täytyy osata uida, ja ken kulkee
tiettömässä metsässä, sen täytyy usein pysähtyä tarkkaamaan,
minne päin on mentävä… Ymmärrätkö?
 — Selvä kuin päivä.

— Peräytyminen on meille mahdollista ja välttämätöntä, jos

isänmaan etu sitä vaatii, mutta me emme voi tehdä niin, jos ruhtinas
Boguslaw yhä viipyy Podlasiessa. Hän on mahtanut kadottaa
järkensä! Jos hän jää sinne, niin täytyy hänen ilmoittaa olevansa
jommankumman ystävä, joko ruotsalaisten tai Jan Kasimirin, ja se
olisi kaikkein pahinta.

— Hölmö olen, teidän ylhäisyytenne, nyt en minä taaskaan

ymmärrä mitään!

— Podlasie on lähellä Masoviaa, ja joko ruotsalaiset sen valtaavat

tai preussilaiset kaupungit lähettävät joukkoja ruotsalaisia vastaan.
Silloin täytyy valita.

— Miks'ei ruhtinas Boguslaw voisi valita sitten?

— Siksi, että niin kauan kuin hän ei valitse, niin kauan ruotsalaiset
pitävät meitä hyvänä; sama on vaaliruhtinaan laita. Jos meidän tulee
muuttaa menettelytapaamme ja ryhtyä ruotsalaisia vastaan, silloin
hän tulee toimimaan välittäjänä minun ja Jan Kasimirin välillä ja
helpottamaan minun siirtymistäni, mitä minä en muuten voisi
tehdäkään, kun olen ilmoittanut olevani ruotsalaisten puolella. Koska
hänen Podlasiessa pitäisi pian tehdä valintansa, olisi parasta, että
hän kiireimmän kautta lähtisi Preussiin, Tilsitiin, ja odottaisi siellä,
mitä tulee tapahtumaan. Vaaliruhtinas asustaa kreivikunnassaan, ja
silloin tulee Boguslawilla olemaan ylin valta Preussissa, sopiva
tilaisuus koota joukkoja ja asettua huomattavan armeijan
etupäähän… Silloin kummatkin menettelevät niin kuin me
määräämme voittaakseen meidät puolelleen, ja meidän sukumme
arvo ylenee yhä, mikä on pääasia.
 — Mutta teidän ylhäisyytenne sanoi äsken, että isänmaan paras
on pääasia?

— Älähän nyt takerru jokaiseen sanaani, sillä sanoinhan heti

alussa, että se on yhdentekevä, vaan kuuntele, mitä sinulle sanon.
Tiedän varsin hyvin, että vaikka ruhtinas Boguslaw allekirjoitti
sopimuksen ruotsalaisten kanssa täällä Kiejdanyssa, häntä ei
kuitenkaan pidetä heidän puoluelaisenaan. Levitä matkalla huhua,
että minä olen pakottanut hänet allekirjoittamaan sen. Kyllä se
uskotaan todeksi, että sukulaiset kuuluvat eri puolueihin. Siten hän
voi päästä neuvotteluihin konfederaattien kanssa, pyytää niitten
johtajat luokseen, vangita ne ja viedä Preussiin. Tällainen petos on
nyt mitä suurimmaksi hyödyksi isänmaalle, muuten ihmiset sen
kokonaan tuhoavat.

— Siinäkö kaikki, mitä minun tulee tehdä? — kysyi Kmicic

ikäänkuin hän olisi vapautunut innostuksestaan.

— Se on vain osa, eikä läheskään tärkein. Ruhtinas Boguslawin

luota ajat viemään minun kirjettäni itse Kaarle Kustaalle. Aina tuosta
kahakasta saakka Klawanyn luona minä en tule toimeen kreivi
Magnuksen kanssa. Hän katsoo minuun yhä ikäänkuin alta kulmain
eikä lakkaa ajattelemasta, että jos ruotsalaisille onni kääntää
selkänsä, jos tataarit lähtevät toista vihollista vastaan, niin minäkin
kääntäisin aseeni ruotsalaisia vastaan.

— Siitä päättäen, mitä teidän ylhäisyytenne on puhunut, on

Magnuksella täysi syy sitä epäillä.

— Olkoon tai ei, mutta minä en siitä pidä, enkä tahdo, että hän
katsoo kortteihini nähdäkseen, mitä valtteja minulla on kädessäni.
Sitäpaitsi hän henkilökohtaisesti ei suhtaudu suopeasti minuun.
Varmaan hän kirjoittaa sieltä kuninkaalle, että olen joko heikko tai
epäluotettava. Se on korjattava. Sinä jätät minun kirjeeni kuninkaalle,
ja jos hän kyselee sinulta Klawanyn kahakasta, niin kerro niinkuin
asia on. Voit mainita niistä miehistä, että minä olin tuominnut heidät
kuolemaan, mutta että sinä olit saanut minut muuttamaan
päätökseni. Mitään pahaa sinulle ei tule tapahtumaan suoruutesi
tähden. Magnus-kreiviä sinun ei pidä moittia suoraan, sillä hän on
kuninkaan sukulainen. Mutta jos kuningas noin sivumennen utelee,
mitä ihmiset täällä oikein ajattelevat, niin kerro hänelle, että Magnus
ei kylliksi kunnioita hetmania ja että ruhtinas — nimittäin minä —
suree sitä. Jos hän vielä sattuisi kysymään, ovatko kaikki vakituiset
joukot hylänneet minut, niin sano, että se ei ole totta, ja mainitse
oma lippukuntasi esimerkkinä. Huomauta, että olet eversti, niinkuin
oletkin… Selitä myöskin, että herra Gosiewskin puoluelaiset ovat
yllyttäneet joukkoja kapinaan ja että hän ja minä olemme
verivihollisia. Sano, että jos Magnus olisi lähettänyt minulle vain
jonkinverran tykkejä ja ratsuväkeä, niin minä olisin jo aikoja sitten
kukistanut kaikki konfederaatit… ja että se on yleinen mielipide.
Muuten, pidä silmällä, mitä kuninkaan ympärillä tapahtuu ja kerro
näkemästäsi ja kuulemastasi, ei minulle, vaan ruhtinas Boguslawille
Preussissa, jos suinkin saat tilaisuuden tehdä sen. Mahdollisesti saat
hänen väkensä mukana lähetetyksi hänelle uutisia. Puhutko saksaa?

— Eräs kuurinmaalainen toverini, jonka laudalaiset surmasivat,

opetti sitä minulle aikanaan. Häneltä opin sitä auttavasti.

— Se on hyvä.

— Entä missä, teidän ylhäisyytenne, minä voin saada tavata

Ruotsin kuninkaan?
 — Missä hänet vain löydät. Nyt sodan aikana hän on milloin siellä,
milloin täällä. Jos tapaat hänet Krakovan luona, niin sitä parempi,
sillä saat viedä kirjeitä vielä muillekin, jotka sielläpäin asuvat.

— Ajanko siis vielä muittenkin luo?

— Kyllä. Sinun täytyy etsiä kruununmarsalkka Lubomirski, joka

minun välttämättä on saatava kannattamaan asiaani. Hän on
mahtava mies, jolla on Vähässä-Puolassa suuri vaikutusvalta. Jos
hän asettuu ruotsalaisten puolelle, niin silloin ei Jan Kasimirilla ole
koko Puolassa enää mitään tekemistä. Älä salaa Ruotsin
kuninkaalta, että olen lähettänyt sinut voittamaan kruununmarsalkan
ruotsalaisten puolelle… Mutta älä sitä kehuskele, vaan sano se
ikäänkuin sivumennen. Jumala suokoon, että herra Lubomirski
asettuisi meidän puolellemme. Hän tulee olemaan kahden vaiheella,
sen tiedän, mutta toivon, että minun kirjeeni tekee vaikutuksensa.
Hänellä on omat syynsä olla minun kanssani hyvissä kirjoissa.
Kerron sinulle kaikki, jotta tietäisit, miten siellä menettelet. Marsalkka
on jo pitkän aikaa tunnustellut, tulenko antamaan ainoan tyttäreni
vaimoksi hänen pojalleen Herakleelle. Ota siis selko, kuka hänen
hovimiehistään on hänen parhaassa suosiossaan, ja anna sitten
tuon hovimiehen ymmärtää, että jos Lubomirski yhtyy minuun, niin
palkitsen häntä antamalla tyttäreni hänen pojalleen. Minun tyttäreni
samoinkuin hänen poikansa ovat vielä lapsia, mutta joka
tapauksessa voitaisiin heidän välillään tehdä jo sopimus, joka tulisi
olemaan herra marsalkalle paljon edullisempi kuin minulle, sillä toista
sellaista perijätärtä et löydä koko valtakunnasta, ja jos vielä yhdistät
yhdeksi kaikki meidän alueemme, niin et löydä sellaista edes koko
maailmasta… Maukas palanen! Ja silloin voisi herra marsalkka
saada pojalleen tyttäreni mukana myötäjäisiksi suuriruhtinaan
kruunun.. Koetahan saada hänessä heräämään tällaisia toiveita, niin
kyllä se mies on kohta omamme, sillä hän ajattelee paljon enemmän
omaa taloaan kuin valtakuntaa…

— Mitä minun tulee hänelle sanoa sitten?

— Sitä, mitä minä en voi kirjoittaa… Mutta siitä on annettava

hienosti ymmärtää. Jumala varjelkoon sinua puhumasta, että olet
minulta henkilökohtaisesti kuullut halustani nousta valtaistuimelle. Se
on vielä liian varhaista… Muista siis antaa marsalkan suosikin
ymmärtää, että jos Lubomirski yhtyy ruotsalaisiin, niin hän voi pyytää
tytärtäni palkinnoksi, ja että jos Radziwill nousisikin valtaistuimelle,
niin joutuisihan kruunu pian perinnöksi Herakleelle. Jollei hän käy
kaksin käsin kiinni sellaiseen, niin ei hänellä ole mitään korkeampia
pyrkimyksiä. Ken ei pyri korkealle, se ei uskalla katsoa aurinkoon.
Minut on Jumala luonut suuria asioita suorittamaan, ja sentähden
minä uskallankin ojentaa käteni kaikkea sitä kohti, mikä on ihmisen
vallassa, ja nousta aina Jumalan itsensä inhimilliselle mahtavuudelle
asettamaan rajaan saakka!

Ja ruhtinas ojensi todellakin kätensä ikäänkuin tavoitellakseen

näkymätöntä kruunua. Hänen silmänsä loistivat. Mutta hänen
innostuksensa oli liian voimakas: hengitys salpautui hänen
linnassaan. Hetken kuluttua hän kuitenkin rauhoittui ja jatkoi
katkonaisin lausein:

— Niin… kun ajatus lentää… ikäänkuin aurinkoa kohti… sanoo

sairaus mementonsa [memento (mori) ‒ muista (kuolemaasi)]…
Tapahtukoon mitä hyvänsä… mutta soisin kuitenkin kernaammin,
että kuolema tapaisi minut valtaistuimella eikä kuninkaan
eteisessä…
 — Ehkä saan kutsua lääkärin? — kysyi Kmicic. Radziwill viittasi
kieltävästi kädellään.

— Ei tarvitse… ei tarvitse… minun on jo parempi… Siinä kaikki,

mitä tahdoin sinulle sanoa… Pidä silmäsi ja korvasi auki!… Kas
niin… Nyt on kohtaus jo ohitse… Ymmärrätkö kaiken selvästi?

— Kyllä. Jos epäonnistun, on se oma syyni.

— Kirjeet ovat jo melkein kaikki kirjoitetut. Milloin aiot lähteä?

— Tänään. Niin pian kuin suinkin!…

— Eikö sinulla ole minkäänlaista pyyntöä minulle?

— Teidän ylhäisyytenne!… — alkoi Kmicic, mutta keskeytti

samassa.
Sanat takertuivat hänen suuhunsa, hänen kasvoillaan oli epäröivä
ilme.

— Puhu suusi puhtaaksi! — virkkoi hetmani.

— Pyydän… — jatkoi Kmicic, — ettei miekankantaja Billewiczille

eikä hänelle… mitään paha tehtäisi…

— Ole huoletta! Mutta minä huomaan, että sinä vieläkin rakastat

tuota tyttöä?…

— En suinkaan! — vastasi Kmicic. — Mutta… mistäpä minä sitä

itsekään tietäisin. Milloin rakastan, milloin vihaan… Piru ties! Kaikki
on lopussa, niinkuin sanoin, mutta tuska vain ei. En huoli hänestä,
mutta en myöskään tahdo, että joku muu hänet ottaisi… Teidän
ylhäisyytenne, älkää antako häntä muille… En käsitä itsekään mitä
puhun… Mutta matkalle minä lähden ja mitä pikimmin!… Älkää
kiinnittäkö huomiota sanoihini, teidän ylhäisyytenne. Kyllä Jumala
suo minulle järkeni takaisin, jahka olen kaupungin porttien
ulkopuolella…

— Minä ymmärrän sinua vallan hyvin. Ole huoletta, minä en

päästä ketään heidän luokseen enkä myöskään heitä mihinkään.
Piakkoin tulee täällä olemaan ulkomaalaisia sotureita tulvillaan ja
sentähden jonkinverran epävarmaa… Mutta minä lähetän tytön
ruhtinattaren luo Taurogiin, Tilsitin läheisyyteen… Ole rauhassa,
hyvä Andrzej!… Mutta lähdekin nyt varustamaan itseäsi matkalle ja
tule sitten syömään kanssani päivällistä…

Kmicic kumarsi ja poistui. Radziwill hengitti vapaammin. Hän iloitsi

Kmicicin lähdöstä. Ruhtinaalla oli vallassaan hänen lippukuntansa ja
nimensä; miehestä hän vähemmän välitti.

Kmicic saattoi lähettiläänä tehdä hänelle suuria palveluksia, vaikka

hänen läsnäolonsa olikin ollut ruhtinaalle rasitukseksi. Hetmanista
tuntui varmemmalta pitää hänet etäällä kuin läheisyydessään.
Kmicicin hurja mieli ja tulisuus saattoi milloin hyvänsä aiheuttaa
Kiejdanyssa yhteentörmäyksen heidän välillään ja molemmille hyvin
vaarallisen käänteen asiain kulussa, mutta hänen lähtönsä esti
kaiken sen.

— Lähde kauas, sinä hurja paholainen, ja palvele minua koreasti!

— mutisi ruhtinas silmäillen oveen, joka juuri oli sulkeutunut
orszalaisen lipunkantajan jälkeen.

Sitten ruhtinas kutsui palvelijan luokseen ja antoi tälle käskyn, että

Ganchoffin oli tultava hänen luokseen.
 — Sinä otat huostaasi Kmicicin lippukunnan ja koko ratsuväen
ylipäällikkyyden. Kmicic lähtee matkalle.

Iloinen ilme vilahti Ganchoffin kasvoilla.

Uskottu tehtävä oli mennyt häneltä sivu suun, mutta sen sijaan
hän oli saanut odottamattoman ylennyksen.

— Uskollisesti palvelemalla tahdon palkita teidän ylhäisyytenne

armon, — vastasi Ganchoff ja jäi ääneti odottamaan.

— Mitä vielä tahdot sanoa? — kysyi ruhtinas.

— Teidän ylhäisyytenne, varhain tänä aamuna saapui muuan

aatelismies Wilkomierzista tuoden tiedon, että herra Sapieha marssii
joukkoineen teidän ylhäisyyttänne vastaan.

Radziwill säpsähti, mutta hillitsi samassa silmänräpäyksessä

mielentilansa.

— Voit poistua! — sanoi hän Ganchoffille. Ruhtinas Radziwill

vaipui senjälkeen syviin mietteisiin.
KYMMENES LUKU.

Kmicic valmistautui toimeliaasti matkalle ja valikoi miehet, joiden tuli

seurata hänen mukanaan, sillä hän oli päättänyt ottaa muutamia
seuralaisia matkalleen, osaksi turvallisuuden vuoksi, osaksi
lähettilään arvoa kohottamaan. Miehet hän löysi helposti, kuusi
kokenutta orszalaista sotakarhua, jotka olivat pitkän aikaa palvelleet
hänen lippukunnassaan jo silloin, kun hän taisteli Chowafiskia
vastaan. He olivat aatelisia ja viimeiset elossaolevat soturit siitä
kerran niin peloittavasta joukosta, jonka laudalaiset Butrymien
johdolla surmasivat melkein viimeiseen mieheen saakka. Näitten
etunenässä oli ratsuvääpeli Soroka, Kmicicin vanha palvelija, vanha,
karaistunut soturi, jonka omallatunnolla oli monta rikosta.

Päivällisen jälkeen ruhtinas antoi Andrzej Kmicicille kirjeet ja

ruotsalaisille komendanteille osoitetut läpikulkupaperit. Näitten
kanssa hän saattoi joutua tekemisiin suurimmissa kaupungeissa.
Kun ruhtinas oli siunannut Kmicicin matkalle, niin hän saatteli häntä
isällisen hellänä kehoittaen varovaisuuteen ja tarkkaavaisuuteen.

Illan tullen taivas kirkastui, kalpea syysaurinko heloitti yli Kiejdanyn

ja katosi punertavien pilvien taa, jotka pitkinä suikaleina levisivät
pitkin läntistä taivaanrantaa.
 Mitään esteitä matkalle lähtöön ei enää ollut. Kmicic oli juuri
tyhjentämässä lähtömaljaa Ganchoffin, Charlampin ja muutamien
muitten upseerien seurassa, kun Soroka hämärän tullen astui sisään
ja kysyi:

— Joko lähdetään, herra komendantti?

— Tunnin kuluttua, — vastasi Kmicic.

— Hevoset ja miehet ovat valmiina linnan pihalla…

Vääpeli läksi, mutta upseerit tyhjentelivät vielä maljoja, vaikka

Kmicic joi vähemmän kuin miltä näytti. Viini ei hänestä maistunut nyt
hyvältä, ei noussut päähän eikä tehnyt iloiseksi. Toiset sitävastoin
olivat jo aika rattoisalla tuulella.

— Arvoisa eversti! — puuttui Ganchoff puheeseen, — suositelkaa

minua ruhtinas Boguslawille… Suurenmoinen ritari… jonka vertaista
ei löydy koko valtakunnassa. Kun saapuu hänen hoviinsa, niin on
kuin saapuisi itse Ranskaan. Toista kieltä ja toisia tapoja siellä oppii
paremmin kuin itse kuninkaan kartanossa.

— Muistan ruhtinas Boguslawin Beresteczkon taistelusta, —

virkkoi Charlamp. — Hän komensi rakuunarykmenttiä, joka suoritti
sekä ratsu- että jalkaväen palvelusta ranskalaiseen tapaan. Upseerit
olivat suurimmaksi osaksi ranskalaisia, lukuunottamatta muutamia
hollantilaisia, ja miehistössäkin oli paljon ranskalaisia. Ja sellaisia
keikareita kuin he olivat kaikki tyynni! He tuoksuivat niin kovasti, että
olisi apteekissa luullut olevansa. Taistelussa he kaatoivat miehiä
kovasti, mutta niin kohteliaita he olivat, että keskellä veristä taistelun
tuoksinaa he, kun olivat iskeneet aseensa viholliseen, sanoivat:
Pardonnez moi! [Suokaa anteeksi!] Ja ruhtinas Boguslaw ratsasti
heidän riviensä lomitse nenäliina kierrettynä miekankahvan ympäri ja
hymyili aina pahimmissakin paikoissa ja vaarallisimmillakin hetkillä,
sillä sellainen on tapa Ranskassa. Hänen kasvonsa olivat maalatut
ja kulmakarvansa mustatut, minkä johdosta vanhat, äreät sotakarhut
haukkuivat häntä parittelijattareksi. Heti taistelun tauottua toivat
palvelijat hänelle uuden, siistin, röyhelöisen kauluksen ja kiersivät
hänen tukkansa tupeille, niin että se sitten valui alas somina
kiehkuroina. Mutta urhoollinen herra se on, ja ensimmäisenä ja
pahimpaan tuleen hän aina ryntäsi.

— Niin, niin! — sanoi Ganchoff. — Merkillisiä asioita saatte nähdä

ja itse Ruotsin kuningasta, tuota maailman suurinta soturia, nimittäin
meidän ruhtinaamme jälkeen, saatte katsoa ihan silmästä silmään.

— Ja herra Czarnieckin saatte tavata, — lisäsi Charlamp. —

Hänestä puhutaan yhä enemmän.

— Herra Czarniecki on Jan Kasimirin puolella ja siis meidän

vihollisemme! — selitti Ganchoff ankarasti.

— Merkillinen on tämä maailman meno, — puhui Charlamp kuin

ajatuksissaan. — Jos joku pari kolme vuotta sitten olisi sanonut, että
ruotsalaiset tulevat tänne, niin kaikki olisivat olleet sitä mieltä, että
me tulemme lyömään heidät, mutta nyt, hyvät herrat…

— Nyt me otamme heidät vastaan avosylin! — keskeytti Ganchoff.

— Niin, niin… sellaista se nyt on! — mutisi Kmicic.

— Lukuunottamatta herroja Sapiehaa, Gosiewskia, Czarnieckia ja

kruununhetmaneja, — sanoi Charlamp.
 — Paras on olla siitä puhumatta, — arveli Ganchoff. — Kas niin,
herra eversti, palatkaa terveenä!… Täällä teitä odottavat palkinnot…

— Ja neiti Billewicz, — lisäsi Charlamp.

— Neiti Billewiczin kanssa teillä ei ole mitään tekemistä, — sanoi

Kmicic päättävästi.

— Ei olekaan… sillä olisin hänelle jo liian vanha. Viimeksi…

odottakaahan… milloinkas se taas olikaan… niin, meidän nykyisen
kuninkaamme, Jan Kasimirin, vaalien aikana…

— Nykyisen?… Heittäkää jo pois tuo vanha tapanne! — keskeytti

Ganchoff. — Nyt hallitsee armollinen kuninkaamme Kaarle Kustaa.

— Se on totta… Consuetudo altera natura [Tottumus on toinen

luonto]… Niin, kun viimeksi olin rakastunut Jan Kasimirin, meidän
entisen kuninkaamme, Liettuan entisen suuriruhtinaan vaalien
aikana, olin julmasti pihkassa erääseen ruhtinatar Jeremin
hovinaiseen. Se oli suloinen, pikku peto… Mutta kun minä olisin
katsonut syvemmälle hänen silmiinsä, niin asettui herra
Wolodyjowski miekkoineen väliin. Me olisimme otelleet, jollei Bohun
olisi vuorostaan asettunut meidän väliimme, jolloin Wolodyjowski
nitisti hänet kuin jäniksen. Jollei Bohunia olisi ollut, niin en minä
istuisi nyt tässä. Mutta siihen aikaan minä olin aina valmis
tappelemaan vaikka itse pirun kanssa. Wolodyjowski muuten
sekaantui asiaan vain per amicitiam [ystävyyden tähden], sillä tyttö
oli kihloissa toisen vielä suuremman soturin kanssa… Niin
tuskalliselta tuntui elämäni, ettei maistunut minulle edes ruoka eikä
juoma, kunnes ruhtinas lähetti minut Varsovasta Smolenskiin, ja
ikävä haihtui. Sellaiseen suruun ei ole sen parempaa lääkettä kuin
matkustaminen. Jo penikulman ajettuani tunsin mieleni
kevyemmäksi, ja ennenkuin saavuin Vilnoon, oli tyttö häipynyt
mielestäni, ja aina tähän päivään saakka olen minä pysynyt
poikamiehenä. Niin, totta totisesti, ei löydy haavoitetulle sydämelle
sen parempaa lääkettä kuin matkat ovat!

— Vai niin, vai olette sitä mieltä? — kysyi Kmicic.

— Varmasti! Vieköön sarvipää kaikki kauniit tytöt koko Liettuasta ja

Kruununmaasta! Minä en heitä enää tarvitse.

— Ja te läksitte matkalle hyvästiä sanomatta?

— Niin läksin. Minä viskasin vain punaisen nauhan olkapääni yli,

minkä neuvon minulle antoi muuan vanha, sellaisiin asioihin hyvin
perehtynyt eukko…

— Maljanne! — huudahti Ganchoff kääntyen Kmicicin puoleen.

— Kiitoksia! — vastasi Andrzej-herra. — Sydämelliset kiitokset!

— Pohjaan! Pohjaan! Teidän on aika nousta ratsun selkään, ja

meidän pitää lähteä toimeen. Jumala teitä suojelkoon ja opastakoon!

— Voikaa hyvin!

— Punainen nauha on viskattava olkapään yli, — palasi Charlamp

uudelleen äskeiseen asiaan, — tai ensimmäisessä yöleiripaikassa
on itse kaadettava ämpärillinen vettä tuleen. Muistakaa se… jos
tahdotte unohtaa.

— Jumalan haltuun!

— Pitkään aikaan emme tule tapaamaan toisiamme.

 — Ehkä silloin sotatanterella, — arveli Ganchoff.

— Suokoon Jumala, että saisimme silloin taistella toistemme

puolesta eikä toisiamme vastaan.

— Niin juuri! — vastasi Kmicic. Upseerit poistuivat.

Tornikello löi seitsemän. Linnan pihalla hevoset kopistelivat

kavioillaan pihan kivitystä, ja ikkunasta saattoi nähdä sotilaitten
odottavan. Omituinen levottomuus valtasi Andrzejn. »Minä lähden!
Minä lähden!» mutisi hän itsekseen. Mielikuvituksissaan hän näki
tuntemattomia seutuja ja outoja kasvoja. Samalla valtasi hänet
tämän matkan tähden sellainen ihmetyksen tunne, ikäänkuin hän
milloinkaan ei olisi ajatellut sitä.

»Hevosen selkään ja matkalle, tapahtui mitä tapahtui», ajatteli

hän.

Mutta nyt, kun hevoset jo hirnahtelivat ikkunan takana ja lähdön

hetki oli käsillä, hän tunsi lähtevänsä outoa tulevaisuutta kohti, ja
kaikki, mihin hän oli eläytynyt, mihin hän oli tottunut ja mihin hän oli
sydämellään kiintynyt, jäi häneltä tähän maahan, tähän seutuun,
tähän kaupunkiin. Entinen Kmicic oli jäävä tänne, ja tuonne kauas oli
lähtevä toinen mies, joka oli yhtä outo kaikille kuin kaikki muut olivat
outoja hänelle. Siellä hän oli aloittava uuden elämän, ja Jumala yksin
tiesi, oliko hänelle, siihen riittävästi voimia ja halua.

Andrzej-herra oli henkisesti nyt peräti uuvuksissa, ja sentähden

hän tunsi itsensä uusiin seutuihin ja outoihin ihmisiin nähden niin
avuttomaksi… Hän ajatteli, että täällä hänen oli ikävä, mutta että
sielläkin tuli olemaan ikävä ja raskas olla.