Test Bank For Fundamentals of

Advanced Accounting 5th Edition by

Joe Ben Hoyle Thomas Schaefer
Timothy Doupnik
Go to download the full and correct content document:
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-fundamentals-of-advanced-accounting-
5th-edition-by-joe-ben-hoyle-thomas-schaefer-timothy-doupnik/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Solution Manual For Fundamentals of Advanced Accounting

5th Edition by Joe Ben Hoyle Thomas Schaefer Timothy
Doupnik

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-
fundamentals-of-advanced-accounting-5th-edition-by-joe-ben-hoyle-
thomas-schaefer-timothy-doupnik/

Test Bank for Advanced Accounting, 14th Edition, Joe

Ben Hoyle, Thomas Schaefer Timothy Doupnik

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-advanced-
accounting-14th-edition-joe-ben-hoyle-thomas-schaefer-timothy-
doupnik-3/

Test Bank for Advanced Accounting, 14th Edition, Joe

Ben Hoyle, Thomas Schaefer, Timothy Doupnik

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-advanced-
accounting-14th-edition-joe-ben-hoyle-thomas-schaefer-timothy-
doupnik/

Solution Manual for Advanced Accounting, 14th Edition,

Joe Ben Hoyle Thomas Schaefer Timothy Doupnik

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-advanced-
accounting-14th-edition-joe-ben-hoyle-thomas-schaefer-timothy-
doupnik/
Fundamentals of Advanced Accounting Hoyle Doupnik 4th
Edition Solutions Manual

https://testbankmall.com/product/fundamentals-of-advanced-
accounting-hoyle-doupnik-4th-edition-solutions-manual/

Test Bank for Fundamentals of Advanced Accounting 7th

Edition By Hoyle

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-fundamentals-of-
advanced-accounting-7th-edition-by-hoyle/

Fundamentals of Advanced Accounting Hoyle 6th Edition

Test Bank

https://testbankmall.com/product/fundamentals-of-advanced-
accounting-hoyle-6th-edition-test-bank/

Fundamentals of Advanced Accounting 8th Edition Hoyle

Test Bank

https://testbankmall.com/product/fundamentals-of-advanced-
accounting-8th-edition-hoyle-test-bank/

Solution Manual for Fundamentals of Advanced Accounting

7th Edition By Hoyle

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-
fundamentals-of-advanced-accounting-7th-edition-by-hoyle/
Ch. 1The Equity Method of Accounting for InvestmentsCh.
2Consolidation of Financial InformationCh.
3Consolidations - Subsequent to the Date of
AcquisitionCh. 4Consolidated Financial Statements and
Outside OwnershipCh. 5Consolidated Financial
Statements - Intercompany Asset TransactionsCh.
6Intercompany Debt, Consolidated Statement of Cash
Flows, and Other IssuesCh. 7Foreign Currency
Transactions and Hedging Foreign Exchange RiskCh.
8Translation of Foreign Currency Financial StatementsCh.
9Partnerships: Formation and OperationCh.
10Partnerships: Termination and LiquidationCh.
11Accounting for State and Local Governments, Part ICh.
12Accounting for State and Local Governments, Part II

Fundamentals of Advanced Accounting, 5th edition, is ideal for those schools

wanting to cover 12 chapters in their advanced accounting course. This brief
yet concise text allows students to think critically about accounting, just as
they will do preparing for the CPA exam. With this text, students gain a well-
balanced appreciation of the Accounting profession. The text continues to
show the development of financial reporting as a product of intense and
considered debate that continues today and into the future as it originates
from Hoyle' big text Advanced Accounting.The writing style of the four
previous editions has been highly praised. Students easily comprehend
chapter concepts because of the conversational tone used throughout the
book. The authors have made every effort to ensure that the writing style
remains engaging, lively, and consistent which has made Hoyle the market
leading franchise in the Advanced Accounting market. The 5th edition
includes increased integration of IFRS, as well as updated accounting
standards.
Another random document with
no related content on Scribd:
hänet.
Rossin täytyi elää ilman häntä.

Kun hän sitten vihdoinkin oli ymmärtänyt, kuinka asian laita oli,
käsitti hän, että se oli parasta. Toisin ei tämä voinut päättyä. Se oli
ainoa tie. Kaikkitietävä Jumala, joka oli määrännyt, että hänen piti
erota omasta kansastaan, koska hän Mooseksen lailla oli rikkonut,
tahtoi lieventää tuon eron katkeruutta katkaisemalla vahvimman
siteen.

Kun kansa puuhasi äänestyksissään, vietti Rossi päivänsä

Angelon linnassa. Kansa tunsi jo Roman ja Rossin tarinan, ja se oli
sytyttänyt rakkauden liekin Italian lapsissa. He odottivat pienissä
ryhmissä ulkopuolella linnan porttia nähdäkseen Rossin tulevan ja
menevän. Joskus he puhuttelivat häntä ilmoittaen hänelle viimeiset
uutiset vaaleista, missä hänen oma nimensä aina oli ensimmäisenä.
Mutta murtuneen miehen heikko hymy ei kehoittanut heitä
jatkamaan, ja vihdoin he antoivat hänen kulkea ohi ääneti.

Roma oli koko ajan hilpeä, joskus iloinenkin. Mutta tuo ilo oli
sydäntä murtava. Tulinen päänkivistys vaivasi häntä alituiseen,
mutta ainoastaan kosteista, punoittavista silmistä saattoi sen
aavistaa. Kun ihmiset kysyivät, kuinka hän jaksoi, sanoi hän heille
sitä mitä hän aavisti heidän tahtovan kuulla. Heidän kasvoilleen
ilmestyi silloin helpotuksen ilme, ja se teki Roman onnelliseksi. Hän
oli niin iloinen, hellä ja sääliäherättävä kuin ainoastaan nainen voi
olla.

Rossille hän koetti noiden kymmenen päivän aikana uskotella

olevansa paranemaan päin. Se oli lieventävä iskun katkeruutta. Ja
Rossi puolestaan oli uskovinaan häntä lieventääkseen Romaa
kohtaavan iskun katkeruutta. He pyysivät Elenaa auttamaan heitä
tuossa pikku petoksessa ja ilmaisivat sen tohtoreillekin.

»Ja kuinka rakkaani jaksaa tänään?»

»Mainiosti! Minua ei todellakaan vaivaa mikään. Olen kyllä

kärsinyt, ja siitä syystä olen niin kalpea. Mutta nyt voin paremmin.
Elena kertokoon sinulle, kuinka nukuin viime yönä. Enkö nukkunut
hyvin, Elena? Elena… Elena raukka on käynyt vähän kuuroksi eikä
vastaa aina, kun hänelle puhutaan. Mutta minä voin vallan hyvin,
Davido. Kohta en tunne mitään tuskaa, ja silloin on kaikki hyvin.»

»Niin, rakas, kohta et tunne tuskaa, ja sitten on kaikki hyvin.»

Se oli hyvin säälittävää. Kaikilla heidän sanoillaan näytti olevan

kaksi merkitystä. He eivät enää osanneet puhua toisin.

Mutta aika tuli, jolloin Roma päätti puhua suoraan. Rossi oli
nostanut hänet loggiaan. Hän teki sen joka päivä ja kantoi häntä, ei
käsivarrellaan niinkuin äiti kantaa lastaan, vaan rintaansa vasten
niinkuin mies kantaa vaimoaan, jota hän rakastaa. Roma kiersi aina
kätensä Rossin kaulaan vakuutellen, että se oli välttämätöntä ja että
hänen olemassaolonsa riippui siitä, ja kun Rossi asetti hänet hellästi
lepotuoliin, veti hän alas Rossin pään ja suuteli häntä. Nuo kaksi
pientä retkeä olivat Roman jokapäiväisenä ilona. Rossin tuska vain
kasvoi niistä.

Oli suloisen roomalaisen kevään suloisin päivä. Roma oli

pukeutunut vaaleaan aamupukuun ja hänen päänsä ympäri oli
kiedottu valkoinen silkkihuntu, samanlainen kuin nähdään Beatrice
Cencin kuvissa. Ruusuinen iho oli kalvennut, poskessa oli kova
juova, leuan alla syvä varjo, ja suupielet olivat vetäytyneet alas.
Mutta suuret silmät, vaikka ne olivat raskaat tuskasta, loistivat
samalla iloa. Ne eivät itkeneet enää, kyyneleet olivat kuivuneet, ja
toisen maailman valo heijasti niiden syvyydestä.

Rossi istui hänen vieressään ja Roma piteli hänen kättään

molempien käsiensä välissä. Joskus hän katsoi Rossiin ja hymyili.
Roma oli kadottanut hänet äskettäin, mutta oli taas saanut hänet
takaisin oikeaan aikaan. Sitten oli taas tuleva ero ja sen jälkeen
yhtyminen — siellä. Ah, hän oli hyvin onnellinen.

Rossi nojasi otsaansa vapaaseen käteensä ja koetti katsoa

muuanne.
Huolimatta ponnistuksistaan hän ei voinut kukistaa sydämensä
kapinaa.
»Oi Jumala, onko tämä oikeutta? Onko tämä oikeutta?»

He olivat kahden kesken loggiassa. Taivas oli sininen ja alhaalla

päilyi hiljainen kaupunki.

»Davido», alkoi Roma heikosti.

»Mitä, armas?»

»Olen ollut niin onnellinen, kun sinä olet ollut luonani, että olen
unohtanut kertoa sinulle jotakin.»

»Mitä se on, armas?»

»Lupaa, ettet säikähdä.»

»Sano, armas», sanoi Rossi, vaikka hän tiesi mitä se oli.

 »Se ei ole mitään… Niin, pidä lujasti kiinni kädestäni. Noin… Ei se
ole mitään. Ja kumminkin siinä on kaikki. Se on… se on kuolema.»

»Roma!» Roman silmäluomet värähtelivät, mutta hän koetti

hymyillä.

»Niin, rakas. Se on totta. Ei nyt heti. Ei, ei heti. Mutta se on varma,

eikä se astu syrjään antaakseen meidän olla onnellisia.»

Hän naurahti melkein iloisesti. Mutta samalla hän katsoi Rossia

tarkkaan, ja nyt, kun tuo sana oli sanottu, huomasi hän
sydämessään salaisen toivon, josta hän ei ennen ollut tiennyt. Hän
toivoi, että Rossi sanoisi jotakin häntä vastaan, vakuuttaisi hänen
olevan väärässä ja koettaisi todistaa, että niin oli laita.

»Minä raukka, eikö niin? Olisi ollut suloista olla yhdessä hiukan
kauemmin — varsinkin nyt. Kun on täytynyt sulkea kaikki
sydämeensä niin kauan…»

Hänen surullinen iloisuutensa katosi nopeasti. »Mutta näin on

parempi, eikö niin?»

Rossi ei vastannut.

»On varmaan parempi.»

»Se on hirveätä!» sanoi Rossi.

»Älä sano niin. Semmoista tapahtuu joka päivä täällä ja kaikkialla.

Jumala ei sallisi sen tapahtua, jos se olisi hirveätä.»

»Se on katkeraa kaikesta huolimatta.»

 »Ei niin katkeraa kuin elämä. Ei läheskään. Esimerkiksi —
maailma tarvitsee sinua, mutta ei minua enää. Sinun pitäisi työntää
minut syrjään, ja se olisi katkerampaa kestää kuin kuolema — paljon
katkerampaa.»

»Rakkaani! Mitä puhutkaan?»

»Se on totta, kulta. Sinä tiedät, että se on totta. Jumala voi antaa
anteeksi naiselle, vaikka hän on syntiäkin tehnyt, mutta maailma ei
voi, vaikka tuo nainen olisi ainoastaan synnin viaton uhri. Julmaa se
on, mutta se ei parane valittamalla.» —

»Roma», sanoi Rossi, »Jumala olkoon todistajani, että vaikkapa

mitä olisi välillämme, ei mikään eikä kukaan voisi erottaa meitä
toisistamme. Ne, jotka minua tarvitsevat, saavat ottaa myöskin sinut.
Minä ilmoitan maailmalle, että sinussa on kaikki hyveet ja uljuus ja
että minä en ilman sinua voi tehdä mitään.»

Roman silmät säteilivät ilosta.

»Sinä asetat minut liian korkealle vieläkin, armas. Ja kumminkin

tiedät, että olin liian pieni ja heikko sinun suureen työhösi. Siksi
murruin lopussa. Ei ollut oma syyni, että petin sinut. En voinut sille
mitään…»

»Älä puhu petoksesta. Kiitän Jumalaa siitä ja ymmärrän nyt, että

se oli parasta, mitä saattoi tapahtua.»

Roma sulki silmänsä. »Se on sinun oma äänesi taas, armas,

niinkö? Onko se sinun? Luulisin melkein, että se on sama ääni,
jonka kuulen unelmissani. Mutta jos se nainen, jota sinä rakastit, olisi
ollut suuri sankaritar…»
 »En tahdo mitään suurta sankaritarta. Tahdon vain naisen,
suloisen, todellisen naisen, ja jos hänen rakkautensa minuun saa
hänet tekemään jotakin muuta kuin…»

»Älä puhu, armas, jotten heräisi unelmistani.»

Pieni hehku Rossin sydämessä leimahti tuleen huolimatta järjen

varoituksista, eikä hän voinut hallita itseään.

»Armas, sinun täytyy parantua minun tähteni. Et saa ajatella

muuta kuin että paranet. Sitten menemme jonnekin — Sveitsiin,
kuten sanoit kirjeessäsi. Tai ehkä Englantiin, jossa olet syntynyt ja
jossa isäsi eli maanpaossa. Rakas, vanha Englanti! Vapauden
kotimaa! Minä näytän sinulle kaikki tutut paikat.»

Romaa pyörrytti tuo suloinen unelma.

»Oi, jos aina voisi jatkua näin! Mutta minä en saa kuunnella sinua,
armas. Se on turhaa, eikö niin?»

Rossin innostus kuoli, ja hänen sydämensä oli raskas taas.

»Eikö ole?» kysyi Roma uudestaan.

Rossi ei vastannut, ja Roma huokasi. Voi, tämä oli julmaa. Joka

sana oli miekka, joka iski satoja haavoja.

Samassa uutisten ilmoittaja alhaalla huusi: »Kansan äänestyksen

tulos — tasavallan presidentti valittu», ja vähää myöhemmin
soittokunta astui alas katua. Roma, joka rakasti soittoa, pyysi Rossia
nostamaan hänet ulos katsomaan. Pienoinen rummunlyöjä kulki
edellä reippaasti tärisyttäen rumpuaan.
 »Hän muistuttaa pientä Giuseppea», sanoi Roma ja nauroi
sydämellisesti.
»Omituinen elämän salaisuus, joka hävittää kuolonkin kauhun!»

Rossi kiersi kätensä Roman ympäri tukeakseen häntä, kun he

seisoivat loggian aitauksen edessä, ja se ajoi uuden hellyyden virran
heidän sydämeensä ja sai heidät vavahtamaan hiukan entiseen
tapaan sekä johti mieleen monta suloista muistoa. Roma katsoi
Rossin silmiin ja sitten he molemmat loivat katseensa Trinità dei
Montiin päin ja heidän silmänsä sanoivat selvään: »Muistatko —
tuolla?»

Ah, rakkaus on sielullinen ilmiö, mutta kuka sanoo, että ruumiilla ei

ole osaa siinä? Nuoruus ja kauneus ovat lemmen siltana, ja sielu on
itse virta, joka suutelee rantoja.

Rossi vei Roman takaisin lepotuoliin, ja kun puhe kävi

mahdottomaksi, alkoi Rossi lukea. Joka päivä hän oli lukenut jotakin.
Roma oli valinnut luettavat paikat. Ne koskivat aina suuria rakastajia
— Francescaa ja Paoloa, Dantea ja Beatricea, vieläpä Alfred de
Musset'tä ja John Keats raukkaakin, jonka tulinen lempi kulutti.
Tänään he lukivat Roman lempirunoa:

»Opeta mua, lempi, miten elänen! Opeta mua, lempi, sua

tottelen…»

Rossi piti oikeassa kädessään kirjaa. Vasen käsi oli Roman käsien
välissä, jotka valkoisina värisivät hänen sylissään. Roma katsoi alas
aurinkoista kaupunkia kohti aivan kuin sanoakseen hyvästi. Rossi
vaikeni ja silitti hänen kiiltävää, mustaa tukkaansa, ja Roma
kohottautui suutelemaan häntä. Sitten hän sulki silmänsä
kuunnellakseen. Rossin ääni värisi lemmen voimasta, ja hän tuntui
tahtovan vuodattaa elämänsä Roman hentoon ruumiiseen.

Roman kalpeat huulet liikkuivat. Hän hengitti syvään ja huudahti

hiljaa. Rossi nousi hiljaa ja kumartui vavisten Roman yli. Roman
hengitys tuntui lakanneen. Oliko hän nukkunut? Vai oliko tuo heikko
tuli sammunut?

»Roma!»

Roma avasi silmänsä ja hymyili.

»Ei vielä, rakas — kohta», sanoi hän.

EPILOGI.
TULEVAISUUDESSA.

Ihana Rooman kevät kukkineen on tullut taas, ja maa on yhtä

nuori kuin viisikymmentä vuotta takaperin, vaikka kaksi väsynyttä ja
kulunutta ihmispolvea sen ajan kuluessa on laskeutunut lepoon sen
sydämeen.

Yli kahdeksankymmenen vuoden vanha herrasmies on Campo

Santossa. Hän on pitkä ja solakka, parta ajettu pois kasvoista, jotka
ovat täynnä hellyyttä, ja pää ylevämuotoinen kuin Jupiterin.

Hän nojautuu keppiinsä seisoessaan pylvästössä, jonne on

haudattu Rooman jalosukuisia kansalaisia, ja katselee
marmorihautaa, johon on piirretty yksi ainoa sana — Volonna.
Hetken perästä hän kääntyy pois, seisahtuu ja katsoo taakseen,
astuu pari askelta, katsoo vielä taakseen, aivan kuin hänen olisi
vaikea irtautua tuosta paikasta.

Juhlia rakastava Rooma viettää juhlaa taas tänään. Lippuja liehuu

kaduilla, soittokunnat soittavat piazzoilla, ja kansa on
sunnuntaipuvussa. Ei näy niin monta suuren rikkauden merkkiä kuin
ennen, ei niin monta orjuuden eikä myöskään köyhyyden merkkiä.
Muuten on kaupunki sama kuin ennen, sillä ikuinen ei muutu.
Kaduilla vilisee liike, ja ihmisvirrat tulvivat monen kanavan läpi kaikki
samaan suuntaan — Piazza Colonnalle päin. Uusi suihkulähde on
paljastettava erään suuren tapahtuman muistoksi. Rooma viettää
vuosijuhlaa sen päivän muistoksi, jolloin siitä tuli maailman
pääkaupunki.

Trattoriassa Piazza Navonan varrella on joukko nuoria ylioppilaita

syömässä päivällistään ja he laskevat leikkiä ja nauravat onnellista
naurua. Kunnianarvoisa vanha mies astuu sisään. Se on sama
vanha herra, joka oli äsken Campo Santolla. Hän seisahtuu keskelle
lattiaa katsellen ympärilleen kuin hämmästyksissään. Ylioppilaat
vaikenevat ja katsovat toisiinsa nuorison tavallisin hilpein, myöntyvin
katsein. Tarjoilija johtaa vanhan miehen sivupöydän luo. Hetken
perästä hän siellä syö makaronia, ja nuoriso laskee leikkiä ja nauraa
kuten ennenkin.

»Täältähän se löydettiin, Luigi, eikö niin — se suihkukaivo?»

»Se löydettiin kellarista juuri sen paikan alta missä nyt istutte.»

Vanha mies kohottaa päätään aivan kuin kuunnellakseen, mutta

soittokunta piazzalla marssii juuri ohi ja musiikki estää puhetta
kuulumasta. Kun kaikki taas on hiljaista, liittyy keski-ikäinen,
pappispukuinen mies ylioppilaiden keskusteluun.

»Juuri niin, ja teidän nuorten tulevaisuuden ihmisten tulee muistaa

meitä vanhoja, jotka olemme taistelleet taistelun ennen teitä. Teitä
odottavat suuret tapahtumat, se on totta, mutta takananne on
myöskin suuria tapahtumia.»
 »Se tapahtui kaikki hyvin nopeasti, vai mitä, monsignor?»

»Siltä näytti, mutta niin ei ollut laita. Luonnon laki oli tehnyt työtään
vuosisatoja yhteysaatteen hyväksi, ennenkuin ihminen aloitti työnsä.
Vuoret, meret, kielet — kaikki esteet murrettiin. St. Gotthardin
tunneli, Englannin kanavan tunneli, Suezin kanava. Tonavan ja
Reinin yhdistäminen, sähkölennätin, rautatiet, kauppa,
kansainväliset näyttelyt — mitä ne ovat muuta kuin luonnon lain
tottelemista, joka vaatii kansojen veljeyttä?»

»Mutta kirkko, monsignor — eikö muutos tapahtunut hyvin

nopeasti siinä?»

»Ei ollenkaan. Suuri paavi, joka luopui maallisen vallan pyynnistä,

oli vain sen paavin jälkeläinen, jonka ei onnistunut perustaa pyhää
Rooman keisarikuntaa, ja sen, joka keksi erehtymättömyysopin
antaen siten kuoliniskun absolutismille. Mutta ’minun valtakuntani ei
ole tästä maailmasta', on vanhempi totuus kuin kaikki paavit, eikä
kirkko ole koskaan ennen nauttinut viittäkymmentä niin rauhallista ja
onnellista vuotta kuin nyt palattuaan takaisin evankeliumiin, joka
kieltää uskontoa muodollisesti sekaantumasta maallisiin asioihin.»

»Mutta, monsignor, myönnätte kai, että monarkia hävisi nopeasti.»

»Lopulta kaikki kävi nopeasti, mutta valtioepäjumalan teoria oli

kuollut jo silloin, kun ihmiskunta hävitti julkean vallanväärinkäytön.
Jälellä oli vain monarkian varjo, ja se oli helppo kukistaa.»

»Mutta sota ja rikkaus ja maanomistus — ne kai hävisivät

jokseenkin nopeasti?»
 »Ei, sillä ne hävisivät vähitellen vuosisatojen kuluessa. Niillä oli
häviön siemen jo sisässään, ja jokainen näennäinen kehitys niissä
oli askel katoamiseen päin. Nyt ymmärrämme, ettei oikeuden ollut
pakko käyttää valtaa pysyäkseen oikeana ja että tuossa kauniissa
lauseessa: 'Mutta minä sanon teille, älkäät vastustako pahaa', on
yhtä paljon käytännöllistä viisautta kuin jaloa uskontoa.»

»Ah, niin, kaikki luulivat, että tuo uusi järjestelmä oli unelma vain,
eikö niin?»

»Kaikki yhteiskuntaa parantavat järjestelmät ovat ensin unelmia.

Mutta kansainvälinen liitto on perustettu. Englantikin on viimeisenä
suurista kansakunnista siihen liittynyt, ja tuo suuri kahdentuhannen
vuoden vanha kristitty unelma on alkanut toteutua. Ei tuhatvuotinen
valtakunta! Ei taivaan valtakunta maan päällä — vaikka on jo
sellaisiakin joukossamme, jotka eivät enää pidä sitäkään pelkkänä
unelmana.»

Vanha herrasmies sivupöydän ääressä nojaa päätään käteensä ja

kuuntelee tarkkaan.

»Mutta aina suuret lipunkantajat ovat olleet marttyyrejä — sitä

todistaa myöskin juhla tänään Colonnalla.»

»Ensimmäiset lipunkantajat ovat aina marttyyrejä — heidän täytyy

aina olla. Mutta älköön kukaan siitä syystä pysykö poissa rintamasta,
että hän tuntee käskyn rinnassaan. Eläkäämme ihanteitten hyväksi!
Ne ovat ainoat, joiden vuoksi ansaitsee elää, ja vaikka meidän
täytyisi kuollakin niiden takia, kuolkaamme kuin miehet ja
uskokaamme siihen, että meille on valmistettu kansalaisoikeus
toisessa ja suuremmassa Ikuisessa Kaupungissa. Kutka ne ovat,
jotka ovat siellä jo meidän edellämme? Ovatko ne tämän maailman
herroja? Vai ovatko ne niitä, joita pidettiin vankiloissa ja kahleissa,
joita poltettiin ja ristiinnaulittiin?»

»Hän on ainakin siellä — se on varma», sanoo yksi ylioppilaista ja

varjo leviää heidän nuorekkaille kasvoilleen.

»Näittekö hänet koskaan, monsignor?»

»En. Hän oli poissa jo minun aikanani. He valitsivat hänet

tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi ja aikoivat toimittaa hänelle
loistavan vastaanoton, mutta hän oli kadonnut. Hän arveli tehneensä
syntiä kuin Mooses, eikä siitä syystä uskaltanut astua luvattuun
maahan.»

»Mihinkä hän mahtoi joutua?»

»Kuka tietää? On jokseenkin varma, että Euroopan

kymmenvuotisen sodan aikana, joka teki lopun kaikesta
sodankäynnistä, hän vietti aikansa tappotantereella sairaiden
hoitajana ja lääkärinä. Sen jälkeen — ken tietää? Semmoiset miehet
eivät koskaan tee sellaisia tekoja, joita historia mainitsee, mutta he
ovat siitä huolimatta maailman suolana. Hän haki tuntemattomuutta
ja löysi sen vihdoin. Hän oli koditon kulkija, ja ehkä hän on aikoja
sitten kuollut vieraassa maassa eikä kukaan tiedä hänen hautaansa,
kuten Mooseksenkaan hautaa ei tiedetä. Mutta varmaan oli suuri
riemu taivaassa, poikani, kun hänen sielunsa saapui sinne.»

Taas syntyy äänettömyys, ja vakavat nuoret kasvot katsovat alas.

»Entä hän… tuo vaimo…»

»Hän oli myöskin marttyyri — ehkä suurempi marttyyri kuin mies.

Sanotaan, että Pyhän Neitsyen palveleminen on vaikuttanut
enemmän naisen arvon kohottamiseksi kuin mikään muu seikka
ritariajoilta asti. Tekisi mieleni uskoa tuota. Mutta katsokaa Italiaa,
jossa sisarraukkamme ennen saivat raataa kedoilla, kunnes heidän
kasvonsa olivat kadottaneet kaiken inhimillisyyden leiman. Ja
katsokaa Ranskaa, jossa lähellä Notre Damea, missä pyhä savu
tuoksui, kynttilät hehkuivat, urut soivat verta vuotavalle Kristukselle
ja itkevälle Neitsyelle, myöskin oli La Morgue, missä nuoren tytön
kaunis ruumis lepäsi paareilla. Eräs tekijä kohottaa naisen asemaa
enemmän kuin mikään muu, ja se on — jos vanha, kauhtanaan
puettu mies saa sen sanoa — rakkaus. Rakkaus teki hänestäkin
marttyyrin.»

»Ja se teki hänestä myöskin neron, monsignor, jos tuo Kristuksen

pää suihkulähteessä oli jäljennös hänen päästään.»

»Niinpä kyllä — he olivat viimeiset suuret rakastajat.»

Nuo sanat herättävät taas ylioppilaiden vilkkauden, ja nauru ja

leikinlasku alkaa uudestaan. Vanha mies sivupöydän ääressä
liikuttaa levottomasti jalkojaan. Tarjoilija lähestyy häntä kysyen,
aikooko hän mennä katsomaan kuvapatsaan paljastamista.

»Kenen kuvapatsaan?» kysyy vanha mies ilmeisesti raskain

ponnistuksin.

»Ah, ettekö tiedä, herra? Davido Rossin. Hän asui tässä samassa
talossa, ja kuvapatsas löydettiin kellarista.»

Vanha herrasmies nousee ja poistuu ääneti. Ei kukaan huomaa

hänen lähtöään. Nuorten ylioppilaiden iloinen nauru seuraa häntä
kadulle, jossa hänet melkein kannetaan eteenpäin suuressa
ihmisvirrassa, joka vyöryy Piazza Golonnalle.
Loppu.
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IKUINEN
KAUPUNKI ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of
this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™
electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept
and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and
may not be used if you charge for an eBook, except by following the
terms of the trademark license, including paying royalties for use of
the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from
the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law in
the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name
associated with the work. You can easily comply with the terms of
this agreement by keeping this work in the same format with its
attached full Project Gutenberg™ License when you share it without
charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the terms
of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or
with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
 This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning of
this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project

Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.