Photovoltaic Systems Engineering 4th

Messenger Solution Manual

Go to download the full and correct content document:
https://testbankmall.com/product/photovoltaic-systems-engineering-4th-messenger-so
lution-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Solution Manual for Fundamentals of Hydraulic

Engineering Systems 4th Edition by Houghtalen

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-
fundamentals-of-hydraulic-engineering-systems-4th-edition-by-
houghtalen/

Solution Manual for Engineering Mechanics Statics, SI

Edition, 4th Edition

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-engineering-
mechanics-statics-si-edition-4th-edition/

Solution Manual for An Introduction to Mechanical

Engineering 4th Edition

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-an-
introduction-to-mechanical-engineering-4th-edition/

Solution Manual for Traffic & Highway Engineering –

SI Version, 4th Edition

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-traffic-
highway-engineering-si-version-4th-edition/
Solution Manual for Engineering with Excel, 4/E 4th
Edition Ronald W. Larsen

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-engineering-
with-excel-4-e-4th-edition-ronald-w-larsen/

Solution Manual for Systems Engineering and Analysis,

5/E 5th Edition Benjamin S. Blanchard, Wolter J.
Fabrycky

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-systems-
engineering-and-analysis-5-e-5th-edition-benjamin-s-blanchard-
wolter-j-fabrycky/

Solution Manual for M: Information Systems, 4th

Edition, Paige Baltzan Amy Phillips

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-m-
information-systems-4th-edition-paige-baltzan-amy-phillips/

Solution Manual for Introduction to Engineering

Analysis 4/E 4th Edition Kirk D. Hagen

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-
introduction-to-engineering-analysis-4-e-4th-edition-kirk-d-
hagen/

Solution Manual for Chemistry for Engineering Students,

4th Edition, Lawrence S. Brown, Tom Holme

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-chemistry-
for-engineering-students-4th-edition-lawrence-s-brown-tom-holme/
 AM = AM(90o)csc . Thus, if AM(90o) = 1.0, then for AM = 1.5, csc= 1.5 and  = 41.81o.
If  = 41.81o , then Z = 90 −  = 48.19o .
For AM = 2, sin = 0.5 so that  = 30o and Z = 90 −  = 60o.

2.4 Calculate the zenith angle at solar noon at a latitude of 40 o north on May 1.

360(121 −80) 
At solar noon, Z =  −  = 40o − 23.45 o sin o
 = 24.79 .
 365 

2.5 Calculate the number of hours the sun was above the horizon on your birthday at your birthplace.

8
 To find n to find , the date is needed. Then the latitude of the birthplace is needed. Finally, solving (2.8)
gives
cos −1 (−tan tan )
DH = hr .
7.5

2.6 Calculate the irradiance of sunlight for AM 1.5 and for AM 2.0, assuming no cloud cover, using (2.2) and
(2.3). Then write a computer program that will plot irradiance vs. AM for 1  AM  10 for each equation.

Equation (2.2) results in irradiance = 801 W/m 2 for AM1.5 and irradiance = 670 W/m2 for AM2.0.
Equation (2.3) results in irradiance = 855 W/m 2 for AM1.5 and irradiance = 772.5 W/m2 for AM2.0.

1000

800

600

400

200

0
0 2 4 6 8 10

Irradiance vs. Air Mass using (2.2)

1000
900
800
700
600
500
400
300
200
100
0 0 2 4 6 8 10

Irradiance vs. Air Mass using (2.3)

2.7 Assume no cloud cover, and, hence, that the solar irradiance is predominantly a beam component. If a
nontracking collector is perpendicular to the incident radiation at solar noon, estimate the irradiance on the
collector at 1, 2, 3, 4, 5 and 6 hours past solar noon, taking into account air mass and collector orientation.
Then estimate the total daily irradiation on the collector in kWh. Assume AM 1.0 at solar noon and a latitude
of 20 N.

AM1.0 at solar noon means the sun is directly overhead, or  = 90o and  = 0o. This means the collector is
horizontal. Thus, to calculate the direct beam irradiation on the collector at 2, 3 and 4 hours past solar noon, it
is necessary to calculate  at these times.

9
 To find  , (2.9) is used: sin  = sin  sin  + cos  cos  cos 

At solar noon, the hour angle,  = 0. Also if the sun is directly overhead,  =  so  = 90o.
Since -23.45o <  < 23.45o, it is necessary to choose a location to determine . If  = 20o N, it is possible
to evaluate  for times when   0.

So, at 2 hours past solar noon,  = −30o and sin  = sin 2 20 o + cos 2 20 o cos(−30 o ) = 0.8817 so  = 61.85o.

Similarly, at 3 hours past solar noon,  = 47.85o, and at 4 hours past solar noon,  = 33.95o.
Next, for the calculated solar altitudes, the air mass and then the irradiance need to be calculated. Using (2.3),
the following table can be generated for solar altitude, air mass, irradiance and the component of irradiance on
the horizontal array, given by (Irradiance)(sin):

Irradiance, Direct array

Time sin , degrees AM
W/m2 component, W/m2
Solar noon 1.0000 90 1.000 957 957
noon + 1 0.9699 75.9 1.020 950 921
noon + 2 0.8817 61.9 1.134 927 817
noon + 3 0.7414 47.9 1.349 883 655
noon + 4 0.5585 34.0 1.791 805 450
noon + 5 0.3455 20.2 2.894 657 227
noon + 6 0.1170 6.7 8.55 297 35

An estimate of the total daily irradiation on the collector can then be made by summing the direct array
components multiplied by appropriate time intervals. Assuming the solar noon component from 11:30 a.m.
to 12:30 p.m., the noon + 1 component from 12:30 to 1:30 p.m. and 10:30 to 11:30 a.m., the noon + 2 value
from 1:30 to 2:30 p.m. and 9:30 to 10:30 a.m., etc., the approximate total output of the array due to the
direct component of the incident sunlight over the 12-hour period becomes
kWh/day = 0.957 + 2(0.921 + 0.817 + 0.655 + 0.450 + 0.227 + 0.035) = 7.167 .

2.8 Write a computer program using Matlab, Excel or something similar that will plot solar altitude vs. azimuth.
Plot sets of curves similar to Figure 2.8 for the months of March, June, September and December for Denver,
CO, Mexico City, Mexico, and Fairbanks, AK.

The program needs to plot  and  as determined by (2.9) and (2.10), with appropriate values of  and 
for the months and the locations. Note that since  reaches its maximum and minimum values on or about the
21st of June and December, rather than at the 15 th of the months, the curves for May and July, April and
August, etc., will be slightly different.

2.9 Using eq. (2.9 and 2.10), show that at solar noon, Z = − and  = 0.

Start with equation (2.9) since it does not depend on . Using some trigonometric identities, and =0 at solar
noon gives:

cosθ Z = sin(90 − θ Z ) = sinα = sinδ sinφ + cosδ cosφ = cos(φ − δ) .

This gives Z = ±(−). Explain why it isn’t the negative.
Now for equation (2.10). Using the result from above, and a trigonometric identity, we have:

sinδ = sin(φ − θ Z ) = sin(φ + α − 90) = −cos(φ + α) = sinφ sinα − cosφ cosα .

Plugging this value into equation 2.10 gives the answer.

10
2.10 Write a computer program that will generate a plot of solar altitude vs. azimuth for the 12 months of the year
for your home town. It would be nice if each curve would have time-of-day indicators.

Appropriate choices need to be made for  and  for use of (2.9) and (2.10) again.

2.11 Neglecting the analemma effect, calculate the time of day at which solar noon would occur at your longitude.
Then compare the north indicated by a compass, corrected for compass declination, with the north indicated by
a shadow at calculated solar noon and estimate the error in the shadow direction (i.e., solar noon) due to the
analemma effect. Estimate actual solar noon time on the basis of the difference between compass north and
the shadow “north.”

True north is in the direction of the shadow at solar noon in the northern hemisphere, provided that  > . If 
< , then the shadow points directly south. As noted in the text, neglecting the analemma effect, solar noon
occurs at clock noon at longitudes that are multiples of 15 o from Greenwich, England (with a few noted
exceptions). For other longitudes, solar noon is found from interpolation, where 15 o = 60 minutes (i.e., 1
hour), so 1o = 4 minutes = 1/15 hr. For example, at 80 o W, solar noon occurs at (80−75)6015 = 603 = 20
minutes past noon, clock time.
The difference between true north and compass north is the compass declination, not to be confused with the
declination of the sun, δ. This difference is relatively small in eastern United States, but is in the range of 20
in northwestern Canada. Thus, north indicated by a compass must first be corrected to true north from a
compass declination table.
Next, the direction of the shadow at calculated solar noon, neglecting the analemma effect, is compared with
true north determined from the corrected compass reading. Then, note that if the sun travels 15°/hr, if the
shadow “north” is west of true (corrected compass) north, then solar noon has not yet occurred. If the shadow
“north” is east of true north, then the sun is west of south and solar noon has already happened. Using the
angular spacing between true north and shadow “north,” one can now estimate either the time until solar noon
or the time elapsed since solar noon occurred.

2.12 Noting the dependence of air mass on z,

a. Generate a table that shows ,  and I (using 2.3) vs. time for a latitude of your choice on a day of your
choice.
b. Assuming a tracking collector and no cloud cover, estimate the total energy available for collection during
your chosen day.

The selection of latitude is to be made by the student. This solution will use 30 o N on March 21. For this case,
 = 30o and  = 0o. Hence,

sin  = sin 0 o sin 30 o + cos 0 o cos 30 o cos  = 0.866 cos  and

sin sin −sin 

cos  = = 0.5774 tan  .
cos  cos 

Now, using AM (90 o ) 1 and I = 1367(0.7) (AM)

0.678
with = 15(12−T) for times when
AM = =
sin  sin 

the sun is above the horizon enables the construction of a table of I vs. T, which, when summed as IT
over daylight hours, gives the total irradiation per day incident on a tracking collector. The results are
tabulated in the following table.

11
 I, cum I,
T  sin   AM
kW/m2 kWh/m2
6 90 0.0000 0.00 90.01 870319 0 0
6.5 82.5 0.1130 6.49 86.24 8.847 286 0.07
7 75 0.2241 12.95 82.37 4.462 511 0.27
7.5 67.5 0.3314 19.36 78.30 3.017 643 0.56
8 60 0.4330 25.66 73.90 2.309 729 0.90
8.5 52.5 0.5272 31.82 69.01 1.897 788 1.28
9 45 0.6124 37.76 63.44 1.633 831 1.69
9.5 37.5 0.6870 43.40 56.91 1.456 863 2.11
10 30 0.7500 48.59 49.10 1.333 886 2.55
10.5 22.5 0.8001 53.14 39.63 1.250 903 2.99
11 15 0.8365 56.78 28.17 1.195 914 3.45
11.5 7.5 0.8586 59.16 14.72 1.165 920 3.91
12 0 0.8660 60.00 0.00 1.155 923 4.37
12.5 -7.5 0.8586 59.16 14.72 1.165 920 4.83
13 -15 0.8365 56.78 28.17 1.195 914 5.29
13.5 -22.5 0.8001 53.14 39.63 1.250 903 5.74
14 -30 0.7500 48.59 49.10 1.333 886 6.19
14.5 -37.5 0.6870 43.40 56.91 1.456 863 6.63
15 -45 0.6124 37.76 63.44 1.633 831 7.05
15.5 -52.5 0.5272 31.82 69.01 1.897 788 7.45
16 -60 0.4330 25.66 73.90 2.309 729 7.83
16.5 -67.5 0.3314 19.36 78.30 3.017 643 8.18
17 -75 0.2241 12.95 82.37 4.462 511 8.47
17.5 -82.5 0.1130 6.49 86.24 8.847 286 8.66
18 -90 0.0000 0.00 90.01 870318.7 0 8.74

2.13 Plot I vs. AM and then plot I vs. .

The plots can be generated from the data from Problem 2.11 with the following results:

Irradiance vs. Air Mass

1000
Irradiance, W/m^2

900
800
700
600
500
400
300
200
100
0
0 2 4 6 8 10

Air Mass

12
 Irradiance vs. Solar Altitude
Irradiance, W/m^2

1000
800
600
400
200
0
0 20 40 60 80

Altitude, degrees

2.14 Calculate the collector orientation that will produce maximum summer output between 2 p.m. and 5 p.m. in
Tucson, AZ. Use July 21 as the assumed midpoint of summer and correct for the longitude of the site.

The collector should face the sun at 3:30 p.m. (assume MDT) on July 21. Hence, the sun position in Tucson,
AZ is needed at 3:30 p.m. on July 21. Note that on July 21, 3:30 p.m. is daylight savings time, or 2:30 p.m.
standard time. The longitude of Tucson is 110.9W, so solar noon occurs at 12:24, sun time. Thus, 2:30 p.m.
standard time is equivalent to 2:06 p.m. sun time. For Tucson,  = 32.2o N and for July 21,

360(202 − 80)
 = 23.45 sin = 20.24 o and  = 15(12−T) = 15(12−14.1) = −31.5o . Hence,
365

sin  = sin  sin  + cos cos cos = 0.861 and thus  = 59.5o.

sin  sin  − sin 

Next, cos = = .188 so that  = −79.2o . (Note negative since west of south.) Hence, the
cos cos

collector is pointed close to west at an altitude of 59.5o. As an interesting follow-up exercise, one might want
to calculate the position without the longitude correction. Another interesting follow-up is to note that Arizona
is on pacific time instead of mountain time. Thus, the problem could also be worked using 3:30 p.m. PDT,
which is based on longitude of 120, rather than 105 for mountain time solar noon. This means solar noon is
at 11:24 a.m. rather than 12:24 p.m. PST. Obviously the same procedures will be followed.

2.15 Calculate the collector orientation that will produce maximum summer output at 9 a.m. Daylight Savings Time
in Minneapolis, MN, using July 21 as the assumed midpoint of summer and using a longitude correction.

Minneapolis, MN has  = 45o N and longitude = 93.3 o W. For July 21,  = 20.24o (See Problem 2.13). To
find how 9 a.m. CDT relates to solar noon, note that at 90 o W, solar noon is at 1 p.m. CDT. Hence, at 93.3 o
W, solar noon is 3.36015 = 13.2 minutes past the hour, or at 1:13 p.m. This means that 9 a.m. CDT
corresponds to 4 hr 13 min before solar noon. (4 hr 13 min = 4.2167 hr) Hence T−12 = −4.2167 hr and  =
15(12−T) = 63.25o . Solving for  and  gives
sin  = sin  sin  + cos  cos  cos  = 0.5432 and thus  = 32.9o and

sin sin −sin 

cos  = = .0643 so that  = 86.316 o East of South.
cos  cos 

13
2.16 A collector in Boca Raton, FL ( = 26.4o N, longitude = 80.1 W) is mounted on a roof with a 5:12 pitch,
facing 30o S of W. Determine the time of day and days of the year that the direct beam radiation component is
normal to the array.
5
A roof with a 5:12 pitch has  = tan −1 = 22.62 o . Thus,  = 90 −  = 67.38o and 30o S of W corresponds to
12
 = −60o. For Boca Raton,  = 26.36o N with longitude of 80.08 o W. From this information it is necessary to
determine  and . Equation (2.12) can be solved for sin. The result is
sin  = sin  sin  − cos  cos  cos  = 0.2375 and thus  = 13.74o.

Next, (2.11) can be used to determine , with the result

sin −sin sin 
cos  = = 0.9394 and thus  = −20.05o (i.e., W of S).
cos  cos 

To find the days of the year that the sun shines directly onto the array, solve for the days for which  = 13.74o.
This is done using (2.5), which gives the result
360(n − 80) 13.74
= sin −1 = 35.87 o or 144.13o.
365 23.45

For 35.87o, n = 116, corresponding to April 26. For 144.13o, n = 226, corresponding to August 14.
20.05
The time of day relative to solar noon for direct sun is found from (2.8), resulting in T = 12 + = 13.3367
15
o
, which corresponds to 13 hr 20 min solar time. To find when solar noon occurs at 80.08 W, note that solar
80.08 −75
noon occurs at  60 = 20 minutes past the hour, i.e., at 12:20 p.m. EST, or at 1:20 p.m. EDT. Since
15

direct sun occurs 1 hr 20 min later, it occurs at 2:40 p.m. on April 26 and August 14.

2.17 Determine the location (latitude and longitude) where, on May 29, sunrise is at 6:30 a.m. and sunset is at 8:08
p.m. EDT. At what time does solar noon occur at this location?
1 8 
Solar noon is halfway between sunrise and sunset. Thus, solar noon is at 6.5 + 20 +  = 13.317 hr ,
2 60 

which corresponds to 1:19 p.m. EDT. From this information, the longitude can be determined to be 75 o +
19
15 o = 79.75 o W.
60
360(149 − 80)
The declination on May 29 is found to be  = 23.45 sin = 21.75 o .
365
From sunrise to sunset, DH = 20.1333−6.500 = 13.633 hours on May 29.
Finally, since DH is known to be 13.633, and  is known, (2.8) can be used to solve for the latitude.
cos −1 (−tan tan )
DH = = 13.633 , so that tan  = 0.212 = 0.531 and thus  = 27.985o N.
7.5 0.399

2.18 Using Figure 2.13, make a table of unshaded collector times for each month of the year.

The line is drawn on the face of the Solar Pathfinder such that above the line represents shaded and below the
line is unshaded. Shaded or unshaded is determined by the reflection of shading objects from the face of the

13
instrument. Hence, the following table can be generated based on the position of the chalk/crayon line on the
instrument face.

14
 Month Unshaded times Month Unshaded times
Jan 12:45 – 1:30 p.m. Jul 5:15 a.m. – 6:45 p.m.
Feb noon – 2:00 p.m. Aug 5:30 a.m. – 6:30 p.m.
Mar 9:30 a.m. – 2:45 p.m. Sep 9:15 a.m. – 3:15 p.m.
Apr 5:30 – 6:30 a.m. & 8:30 a.m. – 6:30 p.m. Oct 10:00 a.m. – 2:15 p.m.
May 5:15 a.m. – 6:45 p.m. Nov 12:30 – 1:30 p.m.
Jun 5:00 a.m. – 7:00 p.m. Dec 12:45 – 1:15 p.m.

2.19 An array of collectors consists of three rows of south-facing collectors as shown in Figure P2.1. If the array is
located at 40 N latitude, determine the spacing, d, between the rows needed to prevent shading of one row by
another row.

The smallest value of  over the year is needed for this problem. If sunrise to sunset is considered, then  = 0
and the spacing must be infinite. Normally it is considered to be adequate if the collector is unshaded between
9 a.m. and 3 p.m. So this means that =45. For either value of ,  will be the same. The smallest value of
 will occur when  = −23.45. So for  = 40,
sin = sin(−23.45)sin40 + cos(−23.45)cos40cos45 = 0.2411, so  = 13.95.
Then, since tan = 3d, where d is the shadow length, d = 3tan = 12.07 ft. But this shadow distance is
measured from the projection of the high side of the module onto the roof toward the northwest, since the
azimuth of the sun in the morning is toward the southeast. So the value of  is also needed. Using 2.10,  = −
42° (i.e., east of south).
The distance between rows, d, is thus found from d = d cos = 8.97 ft.
2.20 The top of a tree is found to be at an angle of 15 between the horizontal and the corner of a collector and at an
azimuth angle of − 30. If the site is at a latitude of 30 N, determine the months (if any) when the tree will
shade the array at the point from which the measurements are taken.

This problem would most easily be solved with an instrument to calculate sun path. But, of course, for an
engineer, this would be too simple. So the mathematical approach is used instead. The problem is to
determine whether the sun altitude dips below 15 when the azimuth is −30 during any month of the year. So
this means calculating the declination when the altitude, azimuth and latitude are known. Solving (2.10) for
the declination gives sin = sinsin − coscoscos. Plugging in  = 15,  = −30 and  = 30 gives sin
= − 0.60 and thus  = − 36.52. Since − 23.45 <  < 23.45, this means that the tree will never be a problem
unless it grows taller. For the curious person, it is interesting to calculate how tall the tree can grow before it
becomes a problem, i.e., for what value of  is  = − 23.45.

2.21 A residence has a 5:12 roof pitch and is located at latitude 27N and longitude 83W, facing 15 west of south.
If two rows of 66 cm x 142 cm collectors are to be mounted on the back roof so they will have a tilt of latitude,
as shown in Figure P2.2,
a. How far apart will the rows need to be if collectors are to remain unshaded for 6 hours on December 21?
b. Assuming Eastern Standard Time, over what time period on December 21 will the collectors be unshaded,
assuming the collectors are facing 15 west of south.
c. Assuming no other shading objects, over what time period will the collectors be unshaded on March 21?

a. On December 21,  = − 23.45. For 6 hours of unshaded operation, the collector will remain unshaded from
9 a.m. to 3 p.m. sun time. Thus, the altitude must be computed when  = 45 at the latitude of 27. The fact
that the collector is facing slightly west of south means that if the collector is not shaded at 9 a.m., then it will
not be shaded at 3 p.m. so, in fact, the collector will receive a bit more than 6 hours of sun. Using (2.9) to find
 gives  = 23.4.
Referring to Figure P2.2, note that  =  +  The 5:12 roof slope determines  = tan−1(5/12) = 22.62. This
means that  = 0.78.

15
 Next, note that  =  + = 49.62. If the modules are mounted in landscape position, then sin = y/66 and
cos = x/66 (x and y in cm). So x = 42.8 cm and y = 50.3 cm.
Finally, tan = y/(d-x), so d = 3737 cm = 37.37 m. Hence, it is unlikely that the roof will be large enough to
meet the spacing constraint.
b. As a first approximation, the collectors will be unshaded from 9 a.m. to 3 p.m. sun time if the spacing of
part a can be achieved. At a longitude of 83W, solar noon will occur at 12:32 p.m. EST, so the collectors will
be unshaded from 9:32 a.m. to 3:32 p.m.
c. On March 21,  = 0, so if  = 23.4 and  = 27, then, using (2.11),  =  63.5. This corresponds to
unshaded hours 4.24 hr either side of solar noon, or from 7:46 a.m. to 4:14 p.m. sun time. Correcting time for
longitude, this results in unshaded hours from 8:18 a.m. to 4:46 p.m.

2.22 A commercial building has a flat roof as shown in Figure p2.3. The roof has a parapet around it that is 3 ft
high, and an air conditioner located as shown that is 4 ft above the roof. The building is located at 40 degrees
north. A PV system is to be installed using modules that measure 3 ft by 5 ft, in rows that will remain
unshaded for at least 6 hours every day of the year. The modules are to be mounted at a tilt of 25 degrees, in
portrait mode, facing south. The bottom edges of the modules will be 6 inches above the roof. Determine the
maximum number of modules that can be installed on the roof so that no module will be shaded during the 6-
hour period. Pay attention to module rows shading other rows, shading from the air conditioner and shading
from the parapet. Draw a diagram that shows your result.
Since the modules are raised 6 inches above the roof, this problem can be solved by treating the modules as
though their bottom edges are at ground (roof) level, the parapet is 2.5 ft tall, and the AC is 3.5 ft tall.
It may be wise to first check that at least 6 hours of sunlight are available every day of the year. The least
amount of daylight hours occur when δ = −23.45°. Using equation (2.8) it is found that the shortest day has
about 9.15 hours of sunlight. Hence the problem is reasonable. It should also be clear that the desirable
unshaded hours are from 9am – 3 pm solar time.
To calculate the shadow length (and direction) for a given day and time it is necessary to find  and . In the
following table, using equations (2.6), (2.9), and (2.10) the required angles for the first day of winter,
spring/fall, and summer can be found. Also, since cosine is an even function, one must be careful to make sure
the sign of the azimuth angles calculated are correct.
Rather than calculate the shadow length of each side of the parapet, the modules, and the AC for each of the 3
declinations, the shadow length of a pole 1 foot high will be found. Then it is only necessary to multiply any
of these shadow lengths by the actual height of our object to get the actual shadow length. In the table, Length
corresponds to the shadow length, N Length corresponds to the length of the shadow in the northern direction,
and similarly for W Length ((N Length) 2 + (W Length)2 = (Length) 2). Length was found using (1ft)/tan, and
for N Length and W Length, Length is multiplied by cos and sin respectively.

|------ Winter------| |----Fall/Spring----| |----- Summer------|

TIME: ω α ψ α ψ α ψ
9:00 45.00 13.95 41.95 32.80 57.27 48.83 80.19
9:30 37.50 17.56 35.86 37.43 50.05 54.42 73.73
10:00 30.00 20.66 29.36 41.56 41.93 59.82 65.83
10:30 22.50 23.17 22.45 45.05 32.80 64.83 55.65
11:00 15.00 25.03 15.19 47.73 22.63 69.17 41.89
11:30 7.50 26.17 7.67 49.42 11.57 72.28 23.17
12:00 0.00 26.55 0.00 50.00 0.00 73.45 0.00
12:30 -7.50 26.17 -7.67 49.42 -11.57 72.28 -23.17
1:00 -15.00 25.03 -15.19 47.73 -22.63 69.17 -41.89
1:30 -22.50 23.17 -22.45 45.05 -32.80 64.83 -55.65
2:00 -30.00 20.66 -29.36 41.56 -41.93 59.82 -65.83
2:30 -37.50 17.56 -35.86 37.43 -50.05 54.42 -73.73
3:00 -45.00 13.95 -41.95 32.80 -57.27 48.83 -80.19

16
 Shadow lengths for a one foot pole
WINTER FALL/SPR SUMMER
N W N W N W
TIME Length Length Length Length Length Length Length Length Length
9:00 4.02 2.99 2.69 1.55 0.84 1.31 0.87 0.15 0.86
9:30 3.16 2.56 1.85 1.31 0.84 1.00 0.72 0.20 0.69
10:00 2.65 2.31 1.30 1.13 0.84 0.75 0.58 0.24 0.53
10:30 2.34 2.16 0.89 1.00 0.84 0.54 0.47 0.27 0.39
11:00 2.14 2.07 0.56 0.91 0.84 0.35 0.38 0.28 0.25
11:30 2.04 2.02 0.27 0.86 0.84 0.17 0.32 0.29 0.13
12:00 2.00 2.00 0.00 0.84 0.84 0.00 0.30 0.30 0.00
12:30 2.04 2.02 -0.27 0.86 0.84 -0.17 0.32 0.29 -0.13
1:00 2.14 2.07 -0.56 0.91 0.84 -0.35 0.38 0.28 -0.25
1:30 2.34 2.16 -0.89 1.00 0.84 -0.54 0.47 0.27 -0.39
2:00 2.65 2.31 -1.30 1.13 0.84 -0.75 0.58 0.24 -0.53
2:30 3.16 2.56 -1.85 1.31 0.84 -1.00 0.72 0.20 -0.69
3:00 4.02 2.99 -2.69 1.55 0.84 -1.31 0.87 0.15 -0.86

Note that the largest shadow is given in the winter at 9am/3pm. Thus, using 2.99 ≈ 3.00 and 2.69 ≈ 2.70 for N
and W Lengths, the shadow caused by the parapet on the southern edge extends 3.00×2.5 ft = 7.5 ft in the
northern direction. Similarly, the east and west edges of the parapet cast a shadow extending 2.70×2.5 ft =
6.75 ft in the west and east directions, respectively. Noting that there are no negative N Lengths in the table,
and thus no shadow directed southward, and hence the north side of the parapet can be ignored. (Note, that
even in cases where the latitude is greater than 23.45° it is possible to have a shadow extending in the southern
direction. In your spreadsheet replace the latitude of 40° to 25° to see this. In fact, earlier and later in the day,
shadows will have a south-pointing component as the sun is north of east and north of west).
Subtracting these shadows (and for the moment ignoring the AC) gives an available roof space of 32.5 ft in the
N/S direction and 56.55 ft in the W/E direction. For this problem, assume that it is unnecessary to leave space
between adjacent modules in the row. Since 56.55ft/3ft = 18.85, note that it is possible to fit at most 18
modules in a row. Also, the height of the module is given by 5ft×sin25°=2.11 ft, and the length (in the N/S
rom the height we get that the N/S shadow is 2.11ft×3 = 6.33 ft
at the most. Three rows would stretch, including shadows, 3×(4.53ft + 6.33ft) = 32.58ft. It is thus possible to
have at most 3 rows. So, still ignoring the AC, a maximum of 3×18 = 54 modules will fit. (Note that in
portrait mode, there could be 4 rows of 11, which is less).
One can quickly verify that the shadow extending northward from the AC is at most 10.5 ft. This means the
3rd row of modules can be placed to the very north of the roof without being affected by the AC. Also, as is
reasonable, if the 1st row is placed directly behind the parapet shadow, this means the 2nd row needs to be
placed between (4.53ft + 6.33ft) = 10.86 ft and (40ft – 7.5ft – 10.86ft – 4.53ft) = 17.11 ft north of the first row.
However, considering the AC shadow spreads out more as one moves more north of the AC, it should be clear
that this 2nd row should be closer to the 1st row than to the 3rd. This means the 2 nd row will be 18.36 ft from
the south side of the roof (7.5 ft due to parapet + 10.86 ft due to first row), or put differently, 0.86 ft north of
the southern edge of the AC.
Now, it may be possible to place a panel in a spot that shows shadow coverage. This is because the shadow
could pass underneath the raised module. It is interesting to calculate exactly how close the module can be
placed to the AC. This can be done using 3d vectors. Since the height of the AC is 3.5 ft, the shadow extends
from any top corner of the AC at most 10.5 ft north, and 9.45 ft east or west. In the 3d coordinate frame
(x,y,z), let the SE top corner of the AC be represented by (0, 0, 3.5). Then, considering x = east, and y = north,
at 3pm on the first of winter, the shadow from this corner touches “ground” at (9.45, 10.5, 0). This can be
described as a shadow vector going from (0, 0, 3.5) to (9.45, 10.5, 0). Likewise, the west side of the module
touches ground x (where x is to be determined) feet away from the AC, and 0.86 feet north of the AC base to
gives a coordinate of (x, 0.86, 0). The module ends at (x, 5.392, 2.11). Hence, the shadow vector is given by
(9.45t, 10.5t, 3.5 – 3.5t) and the module vector can be given by (x, 0.86 + 4.53s, 2.11s). Now, setting these

17
 equal to each other the value of x can be determined, which is how close the module must be to the AC for the
shadow to just touch it at 3pm. This value is given by x ≈ 4.4 ft.
Hence if the 2nd row is placed as far south as possible, modules can be placed no closer than 4.4 ft W or E of
the AC unit. This means to the east of the AC unit the space available is (17.5 ft – 6.75 ft – 4.4 ft) = 6.35 ft.
This is enough room for 2 modules. To the west of the AC unit, (47.5 ft – 6.75 ft – 4.4 ft) = 36.35 ft is
available. This is enough room for 12 modules. Hence, 14 modules can be squeezed into the 2nd row. This
gives a total of 50
modules. So, the AC
unit only cost 4
modules.
Note that a little bit of
slack is available on the

390.0"
480.0"

2nd row. Hence the

modules could be placed A/C
slightly further from the
AC than the minimum
of 4.4 ft, and also
slightly more north than
0.86ft from the base of
the AC unit. Doing this 678.0"
would give a little bit
more than the 6 hours of 840.0"
sunlight daily.

2.23 Using NREL SAM [5] for Miami, FL; Sacramento, CA; Boston, MA and Fairbanks, AK; create a table that
shows the annual collection losses, in percent, for fixed-tilt collectors, compared to maximum collection when
the collector is tilted at latitude. Include tilt angles of latitude and latitude ±15. If all that counts is total
annual kWh, what generalizations can you offer with regard to array tilts?

Ann kWh/kW % loss for % loss for

for array fixed array fixed at array fixed at
at latitude latitude -15º latitude +15º
Miami 1465 2.3 3.1
Sacramento 1533 5.5 0.0
Boston 1362 0.7 4.5
Fairbanks 993 (2.8)* 8.1

The differences between the 3 fixed array tilts are not that large. In one case (*) there is actually an
improvement by tilting at –15º from latitude. Since this 30º span doesn’t result in a lot of difference, it might
be worth tilting at an angle different higher or lower than latitude if it is convenient otherwise. In particular,
placing modules flat on a roof that has a slope within 15º of latitude, rather than trying to tilt them to match
latitude, which could be more costly due to material and/or labor costs, may be a good idea.

18
Another random document with
no related content on Scribd:
 »Me tappelemme», sanoi toissilmäinen jättiläinen kiroten.

»Tapella!» ivasi Blood. »Meillähän on liian vähän miehistöä,

ainoastaan parikymmentä, miten me voisimme tapella. Ei, ei ole
muuta kuin yksi keino. Meidän täytyy saada tuo laiva vakuuttuneeksi
siitä, että meidän aluksellamme on kaikki järjestyksessä ja että me
olemme espanjalaisia, joten se antaa meidän rauhassa jatkaa
matkaamme.»

»Ja miten se saadaan aikaan?», kysyi Hagthorpe.

»Se on mahdotonta», sanoi Blood. »Jos se olisi…» Sitten hän

vaikeni äkkiä ja seisoi tuumien, silmät luotuina vihreään veteen. Ogle
tokaisi silloin pilkallisesti:

»Mehän voimme lähettää Don Diego de Espinosan veneessä

omien miestensä soutamana laivalle vakuuttamaan hänen veljelleen,
että olemme kaikki hänen katolisen majesteettinsa uskollisia
alamaisia.»

Kapteeni pyörähti ympäri ja katsoi hetken tykkimieheen aivan kuin

olisi aikonut lyödä häntä. Sitten hänen muotonsa äkkiä muuttui.
Hänen katseessaan välähti innostus.

»Totisesti, sinäpä sen sanoit. Hän ei pelkää kuolemaa, mutta

hänen pojallaan saattaa ehkä olla toinen ajatus asiasta. Lapsen
rakkaus vanhempiaan kohtaan on Espanjassa korkeassa
kurssissa.» Hän kääntyi äkkiä ympäri ja meni vangin ympärillä
seisovan miesjoukon luo. »Tuokaa vanki tänne», sanoi hän. Sitten
hän meni edellä vaikeakulkuisia portaita alas keskikannen alle,
missä ilma oli tympeä ja tervankatkua täynnä. Hän jatkoi matkaansa
perään, aukaisi suuren varastosuojan oven ja meni siitä sisään
seuranaan Don Diego ja hänen saattajansa. Joka mies laivalla yritti
seurata hänen perässään, mutta hän käski heitä ankarasti
menemään kannelle Hagthorpen komennossa.

Varastosuojassa oli kolme tykkiä asemissaan, valmiiksi ladattuina

ja suut avonaisista luukuista ulkona sellaisina kuin ne espanjalaisilta
tykkimiehiltä olivat jääneet.

»Tässä on, Ogle, sinulle työtä», sanoi Blood, ja kun hartiakas

tykkimies oli puskenut tiensä suu auki seisovien miesten välistä,
osoitti Blood keskimmäistä tykkiä hänelle.

»Vedätä tämä tykki taemmaksi», käski hän.

Kun se oli tehty, kutsui Blood luokseen ne miehet, jotka olivat

tuoneet
Don Diegon sinne.

»Sitokaa hänet poikkipuolin tykin suun eteen», käski hän, ja sillä

aikaa kun he kahden muun avustamana tekivät käskyn mukaan,
kääntyi Blood toisten puoleen.

»Tuokaa espanjalaiset vangit tänne. Ja sinä, Dyke, mene

sanomaan, että nostavat Espanjan lipun mastoon.»

Don Diego, joka käsistään ja jaloistaan oli sidottu kaareksi tykin

suun eteen, pyöritteli kuin mielipuoli silmiään katsoessaan kapteeni
Bloodia. Mies saattaa kyllä halveksia kuolemaa, mutta häntä
odottava kuolemantapa voi häntä kuitenkin kammottaa.

Vaahtosuin hän syyti kirouksia ja herjauksia kiusaajalleen.

 »Hirviö raakalaiseksi! Epäinhimillinen villi! Kirottu kerettiläinen!
Etkö voi tyytyä tappamaan minua jollakin kristillisellä tavalla?»

Kapteeni Blood suvaitsi vastata hänelle hymyilemällä

ilkeämielisesti ennen kuin hän kääntyi ottamaan vastaan kuuttatoista
käsiraudoissa olevaa vankia, jotka nyt saapuivat vartijainsa
saattamina.

Tullessaan he olivat jo kuulleet Don Diegon huudahdukset. Nyt he

saivat kauhukseen nähdä läheltä, missä tilassa hän oli. Kaunis
ruskeahipiäinen nuorukainen, joka selvästi ryhtinsä ja vaatetuksensa
puolesta erosi muista, syöksyi esiin ja huudahti tuskaisesti: »Isä!»

Kiemurrellen ja väännellen niiden käsissä, jotka tuota pikaa ottivat

hänet kiinni, hän kutsui taivaan ja helvetin avukseen estämään tätä
kauhuntyötä ja kääntyi vihdoin kapteeni Bloodin puoleen pyytäen
armoa isänsä puolesta. Hänen kiivautensa oli säälittävä näky.
Katsellessaan häntä kapteeni Blood arveli, että pojassa ilmeni
tarpeellinen määrä rakkautta isäänsä.

Hän tunnusti myöhemmin, että hän jo hetken oli vaarassa heltyä ja

että hän sisimmässään taisteli säälimätöntä aikomustaan vastaan.
Mutta päästäkseen heikkoutensa herraksi hän muistutteli
mielessään, mitä espanjalaiset olivat tehneet Bridgetownissa. Hän
näki taas Mary Traillin kalvenneet lapsenkasvot, kun tyttö
kauhuissaan pakeni ilkamoivaa roistoa, jonka Blood oli sitten
pistänyt kuoliaaksi, ja hänen sielunsa silmien eteen nousi muita
sanoin kuvaamattomia kauhunkuvia vahvistamaan hänen
päätöksessään horjahtelevaa mieltään. Espanjalaiset olivat
näyttäytyneet kaikin puolin sydämettömiksi ja armottomiksi. Vaikka
olivatkin uskonnollisuutta täyteen sullotut, ei heissä ollut hitustakaan
sitä kristillisyyttä, jonka tunnuskuva oli nytkin kohotettu lähestyvän
sotalaivan pisimpään mastoon. Hetki sitten oli julma ja jumalaton
Don Diego pilkannut kaikkivaltiasta olettamalla, että Hän piti erityistä
huolta katolisen Espanjan kohtaloista. Nyt saisi Don Diego huomata
erehdyksensä.

Päästyään taas samaan kyynilliseen mielentilaansa, jossa hän oli

tekoonsa ryhtynyt — mielentila, joka oli välttämätön asian
loppuunsuorittamiseksi — käski Blood Oglea panemaan sytyttimen
kuntoon ja poistamaan nahkaisen suojuksen sankkireiältä. Kun
nuorempi Espinosa silloin puhkesi uusiin esirukouksiin ja uhkauksiin,
kääntyi kapteeni Blood tuimasti ympäri ja säväytti:

»Ääneti! Hiljaa ja kuunnelkaa! Tarkoitukseni ei ole ensinkään

ampua isäänne helvettiin, kuten hän ansaitsisi, eikä edes ottaa häntä
hengiltä.»

Hämmästytettyään pojan aivan sanattomaksi lupauksellaan —

olosuhteisiin nähdenhän se oli sangen hämmästyttävä — hän rupesi
selittämään aikomustaan sulavalla ja virheettömällä kastilian
murteella, jota hän onneksi täydellisesti hallitsi — onneksi sekä Don
Diegolle että itselleen.

»Yksinomaan teidän isänne petollisuus on saattanut meidät tähän

asiaintilaan, hän on tahallaan johtanut meidät vaaraan joutua
vangeiksi ja kuoleman omiksi tuolla espanjalaisella laivalla. Samoin
kuin isänne tunsi tuon laivan, on hänen veljensä myös tuntenut
Cinco Llagasin. Siinä ei ole mitään outoa. Mutta aivan heti tulee
Encarnacion niin lähelle meitä, että sen täytyy huomata, että täällä
eivät ole asiat niinkuin niiden tulisi olla. Ennemmin tai myöhemmin
on se havaitseva, missä suhteessa asiat ovat hullusti laivallamme, ja
silloin se avaa tulen meitä kohti tai astuu laivaamme. Missään
tapauksessa emme pysty tappelemaan, sen isänne tiesi viedessään
meidät tähän ansaan. Mutta me aiomme tapella siitä huolimatta, jos
meidät siihen pakotetaan. Me emme suinkaan vähällä alistu
espanjalaisten petomaisuuteen.»

Hän asetti kätensä tykille, johon Don Diego oli sidottu.

»Käsittänette siis, mistä on kysymys: ensimmäiseen laukaukseen

Encarnacionista vastaa tämä tykki heti. Toivon, että ymmärrätte.»

Kalpeana ja vavisten tuijotti nuori Espinosa säälimättömiin

sinisilmiin, jotka katsoivat häneen lujasti.

»Josko ymmärrän!» sammalsi hän keskeyttäen äärimmäisen

hiljaisuuden. »Mutta Jumalan nimessä, miten minun on
ymmärrettävä se? Miten voin ymmärtää sen? Voitteko välttää
taistelun? Jos tiedätte jonkin keinon, tai jos minä tai nuo tuossa
voivat olla välikappaleina siinä — jos se on teidän tarkoituksenne —
niin sanokaa se taivaan nimessä.»

»Taistelun voisimme välttää, jos Don Diego de Espinosa menisi

veljensä laivalle ja läsnäolollaan ja vakuutuksillaan ilmoittaisi
amiraalille, että Cinco Llagasilla on kaikki järjestyksessä ja että se
yhä on espanjalainen alus, kuten sen lippu nyt näyttää. Mutta
tietenkään ei Don Diego henkilökohtaisesti voi lähteä, koska hänellä
on… toisenlaisia tehtäviä. Hänellä on… sanokaamme hieman
kuumetta, joka pidättää häntä vuoteessa. Mutta te, hänen poikansa,
voitte toimittaa kaiken tämän ja samalla viedä isänne terveiset hänen
veljelleen. Te lähdette veneellä, jota kuusi espanjalaistanne soutaa ja
minä — ylhäisenä espanjalaisena, jonka te viimeisellä
ryöstöretkellänne vapautitte Barbados-saarelta, tulen mukaan
pitämään teitä oikealla tolalla. Jos minä palaan elävänä takaisin ja
jos sitten saamme häiriintymättä purjehtia pois näiltä vesiltä, saa
Don Diego samoin kuin te kaikki muutkin pitää henkensä. Mutta jos
petoksen tai onnettomuuden vuoksi — samantekevää mistä syystä
— sattuu pienintäkään häiriötä, niin, kuten minulla on ollut kunnia
selittää, alkaa taistelun meidän puoleltamme tämä tykki, ja teidän
isänne on oleva yhteenoton ensimmäinen uhri.»

Hän pysähtyi hetkeksi. Hänen tovereittensa puolelta kuului

hyväksymisen hyminää, ja espanjalaiset vangit liikahtivat
levottomasti. Nuori Espinosa seisoi hänen edessään vuoroin
punastuen ja vuoroin kalveten. Hän odotti jotakin osviittaa isältään,
mutta mitään ei tullut. Näytti siltä kuin Don Diegon rohkeus olisi
kokonaan lamaantunut näin kovan koetuksen edessä. Hän riippui
velttona pelottavissa köytöksissään ja oli ääneti. Ilmeisesti hän ei
uskaltanut kehoittaa poikaansa vastarintaan eikä toiselta puolen
kehdannut taivutella häntä myöntymäänkään. Täten hän jätti
päätösvallan kokonaan nuorukaiselle.

»Kas niin», sanoi Blood. »Arvaan, että olen ollut kyllin selvä
sanoissani. Mitä arvelette asiasta?»

Don Esteban kostutteli kuivia huuliaan ja pyyhki kämmenensä

selkäpuolella tuskan hien otsaltaan. Hänen silmänsä tuijottivat
hetken hurjina isänsä hartioita ikään kuin sieltä etsien ohjausta.
Mutta isä vaikeni. Pojalta pääsi ikään kuin nyyhkytys.

»Minä — minä suostun», sai hän vihdoin sanotuksi ja kääntyi

espanjalaisten puoleen. »Ja te, tehän suostutte myös?» pyysi hän
intohimoisesti. »Don Diegon ja itsenne vuoksi, meidän kaikkien
vuoksi. Ellette tee sitä, niin tämä mies teurastaa meidät kaikki
armotta.»
 Koska hän itse myöntyi, eikä heidän johtajansakaan kehoittanut
vastarintaan, niin miksipä hekään olisivat saattaneet itseään
turmioon näyttelemällä turhan päiten sankaruutta? He vastasivat
vitkastelematta, että olivat valmiit tekemään sen mitä heiltä vaadittiin.

Blood kääntyi ja meni Don Diegon luo.

»Olen pahoillani siitä, että minun täytyy tällä tavoin tuottaa teille
epämukavuutta, mutta…» Hän pysähtyi hetkeksi ja rypisti
silmäkulmiaan tarkastaessaan tutkivasti vankiaan. Sitten hän jatkoi:
»Mutta en luule, että teidän tarvitsee olla peloissanne siitä, että sitä
jatkuisi, ja voitte luottaa minuun kun sanon, että koetan vointini
mukaan tehdä sen niin lyhyeksi kuin mahdollista.»

Don Diego ei vastannut. Peter Blood odotti hetkisen tarkaten

häntä.
Sitten hän kumarsi ja astui takaisin.

Kahdestoista luku

DON PEDRO SANGRE

Asianmukaiset merkit vaihdettuaan nousivat Cinco Llagas ja

Encarnacion tuuleen noin neljännesmailin päässä toisistaan ja niiden
väliin jäänyttä auringon hopeoimaa ja hiljaa keinuvaa ulappaa kiiti
edellisestä lähtenyt vene, jota kuusi espanjalaista merimiestä souti ja
jonka perätuhdolla istui Don Esteban de Espinosa ja kapteeni Peter
Blood.
 Veneessä oli myös kaksi raha-arkkua, joissa oli
viisikymmentätuhatta kultakolikkoa. Kultaa on kautta aikojen pidetty
parhaana vilpittömyyden todistajana, ja Blood oli päättänyt, että
ainakin ulkonaiset seikat kaikissa suhteissa olisivat hänen
puolellaan. Hänen seuralaisensa olivat olleet sitä mieltä, että se oli
turhaa, mutta Blood oli pitänyt päänsä. Hänellä oli sitä paitsi
mukanaan eräälle espanjalaiselle ylimykselle osoitettu suurikokoinen
lähetys, joka oli raskaasti sinetöity Espinosan vaakunalla — toinen
todistus, joka äkkiä oli tekaistu Cinco Llagasin hytissä, ja hän käytti
paraikaa viimeisiä hetkiä täydentääkseen ohjeitaan nuorelle
seuralaiselleen.

Don Esteban lausui vielä viimeisen epäilyksensä.

»Entä jos paljastaisitte itsenne jollakin tavalla!» huudahti hän.

»Se olisi kohtalokasta — meille kaikille. Kehoitin isäänne

rukoilemaan menestyksemme puolesta. Teiltä odotan apua
varsinaisessa toiminnassa.»

»Teen parhaani, Jumala tietää, että koetan parhaani», vakuutti

poika. Blood nyökkäsi miettiväisenä ja enempää ei puhuttu ennen
kuin he törmäsivät Encarnacionin korkeaan kylkeen. Don Esteban
kiipesi ylös ja aivan hänen kintereillään seurasi kapteeni Blood.

Keskilaivassa seisoi amiraali itse heitä vastassa. Hän oli kaunis,

ylpeä mies, pitkä ja jäykkä ja hieman harmaampi ja vanhemman
näköinen kuin Don Diego, jota hän paljon muistutti. Hänen
seuranaan oli neljä upseeria ja dominikaanikunnan mustavalkoiseen
pukuun puettu munkki.
 Amiraali levitti käsivartensa syleilläkseen veljenpoikaansa, jonka
jäykistävän pelon hän erehtyi luulemaan mielihyvän aiheuttamaksi
kiihtymykseksi, ja puserrettuaan häntä rintaansa vasten kääntyi
tervehtimään Don Estebanin seuralaista.

Peter Blood kumarsi soreasti, täysin levollisena, ainakin

ulkonäöstä päättäen.

»Olen», ilmoitti hän kääntäen nimensä espanjankieliseksi, »Don

Pedro Sangre, huono-onninen herrasmies Leonista, jonka Don
Estebanin mainio isä vastikään pelasti sotavankeudesta.» Ja
muutamin sanoin hän tekaisi jutun niistä olosuhteista, joissa hän oli
joutunut vangiksi ja joissa hän taas oli pelastunut Barbados-saaren
kirottujen kerettiläisomistajien kynsistä.

»Benedicamus Dominus», sanoi munkki puheen lomaan.

»Ex hoc nunc et usque in seculum», vastasi Blood, teko-

paavinuskoinen, ja loi silmänsä alas.

Amiraali ja hänen neljä seuralaistaan kuuntelivat häntä

osaaottavasti ja toivottivat hänet sydämellisesti tervetulleeksi. Sitten
seurasi pelätty kysymys.

»Mutta missä on veljeni? Miksi hän ei itse tullut tervehtimään

minua?»

Nyt oli nuoren Espinosan vuoro vastata.

»Isäni on pahoillaan, kun hänen täytyi kieltäytyä siitä kunniasta ja

ilosta. Mutta valitettavasti hän on hieman pahoinvoipa. — Oh, ei
mitään vakavampaa, mutta kuitenkin sen verran, että hänen täytyi
jäädä hyttiinsä. Se on vain pientä kuumetta, seuraus mitättömästä
haavasta, jonka hän sai siinä taistelussa Barbados-saarella, joka
päättyi tämän herran onnelliseen pelastumiseen.»

»Ei, ei veljenpoikani», vastusti Don Miguel teeskennellyn

vastenmielisesti. »Minun ei tarvitse tietää niistä asioista mitään.
Minulla on kunnia edustaa merillä hänen katolista majesteettiaan,
joka elää hyvässä sovussa Englannin kuninkaan kanssa. Olet jo
kertonut minulle enemmän kuin minun olisi tarpeellista tietääkään.
Koetan unohtaa sen ja pyydän teitäkin tekemään samoin», hän lisäsi
kääntyen seuralaisinaan olevien upseerien puoleen. Hän iski
hymyilevälle kapteeni Bloodille silmää, mutta lisäsi samassa jotakin,
joka sai hymyn niistä äkkiä katoamaan. »Mutta koska Diego ei voi
tulla minun luokseni, niin lähden minä hänen luokseen.»

Tuokion kuvastui Don Estebanin kasvoilla kauhea pelko. Sitten

puuttui kapteeni Blood puheeseen matalalla äänellä ikään kuin
kohdistaen ovelat sanansa yksityisesti Don Miguelille.

»Jos suvaitsette, Don Miguel, niin se on asia, jota ei teidän

suinkaan pidä tehdä — asia, jota ei Don Diego ensinkään toivoisi.
Hän tahtoi nimenomaan, ettette näkisi häntä, ennen kuin hänen
haavansa olisi parantunut. Siinä perimmäinen syy siihen, ettei hän
nyt ole täällä. Sillä totuus on se, että hänen haavansa ei ole niin
vaarallinen, että se estäisi häntä tulemasta, mutta hän ajatteli sitä
tukalaa asemaa, johon hän itse ja te joutuisitte, jos teidän hänen
omasta suustaan täytyisi kuulla, mitä on tapahtunut. Kuten teidän
ylhäisyytenne mainitsi, vallitsee hänen katolisen majesteettinsa ja
Englannin kuninkaan välillä rauha ja teidän veljenne Don Diego…»

Hän vaikeni tuokion.

 »Minun ei tarvinne sanoa enempää. Sen, mitä meiltä kuulette, ei
tarvitse olla muuta kuin huhua. Teidän ylhäisyytenne kai käsittää?»

Hänen ylhäisyytensä rypisti kulmiaan miettiväisenä. »Minä

käsitän… ainakin osaksi», hän sanoi.

Kapteeni Bloodilla oli levoton olo. Epäilikö espanjalainen hänen

sanojaan? Mutta olihan hänen pukunsa moitteettomasti
espanjalainen ja olihan siinä Don Esteban vahvistamassa hänen
sanansa tosiksi. Hän kiiruhti lisäämään vakuutteluaan, ennen kuin
amiraali ennätti sanoa sanaakaan.

»Ja meillä on tuolla veneessä arkku, joka sisältää

viisikymmentätuhatta kultakolikkoa, jotka meidän tuli jättää teidän
ylhäisyydellenne.»

Hänen ylhäisyytensä hypähti korkealle ja hänen upseerinsa

liikehtivät eloisasti.

»Ne ovat niitä lunnaita, jotka Don Diego otti Barbados-saaren

kuver…»

»Taivaan nimessä, ei sanaakaan enää», huudahti amiraali

levottomana. »Veljeni toivoo, että otan haltuuni rahat viedäkseni ne
hänen puolestaan Espanjaan? No niin, se on veljeni ja minun välinen
perheasia, joten voin sen tehdä. Mutta minä en saa tietää…» Hän
keskeytti äkkiä. »Hm! Ehkäpä suvaitsette juoda lasin madeiraa
kajuutassani», pyysi hän, »sillä aikaa kun nostavat arkun laivaan.»

Hän antoi määräyksen arkun nostamisesta ja meni edellä

kuninkaallisen komeaan kajuuttaansa, jonne hänen erityisestä
kutsustaan hänen upseerinsa ja munkkikin tulivat.
 Istuuduttuaan pöytään, ja kun palvelija, joka oli kaatanut heille
kullankeltaisen juoman laseihin, oli poistunut, Don Miguel naurahti ja
siveli harmahtavaa pujopartaansa.

»Pyhä neitsyt! Veljelläni on järjenjuoksu, joka ottaa kaikki

huomioon. Jos olisin omin päin joutunut toimimaan, niin olisinpa
tehnyt aika tyhmyyden menemällä näin sopimattomaan aikaan
hänen laivalleen. Olisin ehkä saanut nähdä asioita, joita
espanjalaisena amiraalina olisi sangen vaikea jättää huomioon
ottamatta.»

Sekä Estebanille että Bloodille tuli kiire olla yhtä mieltä hänen
kanssaan, ja sitten Blood kohotti lasinsa ja joi maljan Espanjan
kunniaksi ja Englannin valtaistuimella kyyköttävän turtuneen Jaakon
päänmenoksi.

Jälkimmäinen osa hänen maljapuheestaan oli ainakin tarkoitettu

todeksi.

Amiraali nauroi.

»Sir, sir, veljeni pitäisi olla täällä hillitsemässä epäviisasta

puhetapaanne. Teidän pitäisi muistaa, että hänen katolinen
majesteettinsa ja Englannin kuningas ovat parhaita ystäviä. Sellaisia
maljoja ei sovi juoda tässä majassa. Mutta koska se kerran on
ehdotettu juotavaksi ja lisäksi taholta, jolla on täysi syy vihata noita
englantilaisia koiria, niin yhdymme siihen — mutta epävirallisesti.»

He nauroivat ja joivat Jaakko-kuninkaan päänmenoksi— aivan

epävirallisesti, mutta sen vuoksi myös sitä hartaammin. Sitten muisti
Don Esteban levottomana isäänsä ja sitä tuskaa, minkä jokainen
tarpeettomasti venytetty minuutti hänelle tukalassa asemassaan
aiheutti. Hän nousi ja ilmoitti, että heidän täytyi lähteä paluumatkalle
laivalleen.

»Isäni», selitti hän, »pyrkii kiireesti San Domingoon. Hän toivoi,

etten viipyisi täällä kauempaa kuin mitä oli tarpeellista syleilläkseni
teitä. Jos sallitte, niin lähdemme, setä.»

Asiain näin ollen ei setä vastustanut lähtöä.

Kun he tulivat ulos, katseli Blood levottomana merimiehiä, jotka

pitkänä rivinä kurkottelivat laidan yli ja keskustelivat veneen
miehistön kanssa, joka odotteli laivan portaiden alapäässä. Mutta
heidän asenteestaan hän saattoi päättää, ettei ollut syytä
levottomuuteen. Veneen miehistö oli visusti pitänyt suunsa kiinni.

Amiraali hyvästeli heitä — Estebania sydämellisesti ja Bloodia

juhlallisesti.

»Valitan, että minun täytyy erota teistä niin pian, Don Pedro. Olisin
toivonut, että olisitte voinut viipyä kauemmin vierailullanne
Encarnacionilla.»

»Olen todella pahoillani», vastasi kapteeni Blood kohteliaasti.

»Mutta minä toivon, että tapaamme toiste.»

»Se on toki enemmän kuin ansaitsen.»

He pääsivät veneeseen ja se erkani suuren aluksen kupeesta.

Soutaessaan pois amiraalin huiskuttaessa heille onnellista matkaa
reelingiltä he kuulivat pursimiehen kimeän pillin kutsuvan miehistöä
paikoilleen, ja ennen kuin he olivat ehtineet Cinco Llagasiin, näkivät
he Encarnacionin ohjaavan ulapalle täysin purjein. Se teki heille
kunniaa lipullaan ja laivan perätykki ampui tervehdyslaukauksen.

Cinco Llagasilla huomasi joku — jäljestäpäin selvisi, että se oli

Hagthorpe, vastata samalla tavalla. Ilveily oli lopussa. Yhtäkaikki
odotti heitä jälkinäytös, joka antoi koko jutulle synkän ironisen
tunnun.

Kun he nousivat keskilaivaan, tuli Hagthorpe heitä vastaan. Blood

huomasi, että hänellä oli vakava, miltei pelästynyt ilme kasvoillaan.

»Näen, että olet huomannut sen», sanoi Blood rauhallisesti.

Hagthorpe katsoi häneen kysyvästi, mutta ei osannut arvata, mitä

hän tarkoitti.

»Don Diego… aloitti hän, lopetti sitten ja katsoi kummasti.

Bloodiin.

Huomatessaan Hagthorpen äkillisen vaikenemisen ja omituisen

katseen ryntäsi Don Esteban edelle kasvot kalpeina.

»Oletteko syöneet sananne, senkin roistot? Onko hänelle

tapahtunut jotakin?» hän huudahti, ja kuusi espanjalaista hänen
takanaan kävivät äänekkäiksi.

»Me emme syö sanaamme», sanoi Hagthorpe varmasti, niin

varmasti, että he rauhoittuivat. »Ja tässä tapauksessa se ei olisi ollut
tarpeenkaan. Don Diego kuoli köysissään jo ennen kuin te ehditte
Encarnacioniin.»

Peter Blood ei sanonut sanaakaan.

 »Kuollut?» huusi Esteban. »Tarkoitatteko, että murhasitte hänet.
Miten hän kuoli?»

Hagthorpe katsoi nuorukaiseen.

»Mikäli ymmärrän», sanoi hän, »niin Don Diego kuoli pelosta.»

Silloin löi Don Esteban Hagthorpea vasten kasvoja, ja Hagthorpe

olisi lyönyt takaisin, ellei Blood olisi astunut väliin ja hänen miehensä
olisi käyneet nuorukaiseen käsiksi.

»Anna olla», sanoi Blood. »Sinä aiheutit sen itse loukkaamalla

hänen isäänsä.»

»Tarkoitukseni ei ollut loukata», vastasi Hagthorpe pidellen

poskeaan.
»Asia on kuten sanoin, tule katsomaan.»

»Olen nähnyt sen», vastasi Blood. »Hän kuoli jo ennen kuin

lähdimme Cinco Llagasista. Hän riippui kuolleena köysissään, kun
puhuttelin häntä ennen lähtöämme.»

»Mitä te sanotte?» huudahti Don Esteban.

Blood katsoi häneen vakavana. Vakavuudestaan huolimatta hän

näytti nauravan, vaikkakin ilottomasti.

»Mitähän, jos olisitte tiennyt sen ennen kuin lähdimme, nuori

mies?» kysyi hän vihdoin.

Don Esteban tuijotti häneen silmät selällään, voimatta uskoa

hänen puhettaan.

»En usko teitä», sanoi hän sitten.

 »Mutta teidän täytyy. Olen lääkäri ja tunnen kuoleman, kun näen
sen tulleen.»

Syntyi äänettömyys, ja sen aikana tuli nuorukainen vakuuttuneeksi

asian todenperäisyydestä.

»Jos olisin tiennyt sen», sanoi hän vihdoin ääni käheänä, »niin te
riippuisitte tällä hetkellä Encarnacionin raakapuussa.»

»Minä tiedän sen», sanoi Blood. »Olenkin tässä juuri miettinyt,

kuinka ihmisten tietämättömyyttä on tarpeen tullen soma käyttää
hyväkseen.»

»Mutta te roikutte vieläkin raakapuussa», raivosi nuorukainen.

Kapteeni Blood kohautti olkapäitään ja kääntyi ympäri. Silti hän ei

jättänyt uhkausta huomioonottamatta, eikä sitä tehnyt liioin
Hagthorpe eivätkä muutkaan, jotka sen kuulivat. Sen huomasi
selvästi siinä neuvottelussa, joka samana iltana pidettiin kapteenin
hytissä.

Neuvottelu koski sitä, mitä espanjalaisille vangeille tehtäisiin.

Ottaen huomioon, että Curacaoon ei nyt ollut yrittämistäkään, koska
heidän vesi- ja muonavarastonsa olivat sangen vähissä, ja että Pitt
oli niin heikossa tilassa, ettei hän vielä pystynyt ohjaamaan laivaa,
päätettiin purjehtia Hispaniolan itäpuolitse sen pohjoista rannikkoa
pitkin Tortugaan, merirosvojen tuttuun, laittomaan satamaan, jossa
heidän ei tarvinnut pelätä joutuvansa ahdistettaviksi.

Nyt nousi kysymys siitä, viedäkö vangit laivan mukana Tortugaan

vaiko panna heidät veneeseen ja antaa heidän itsensä yrittää
Hispaniolaan, joka oli vain kymmenkunnan mailin päässä.
Jälkimmäistä vaihtoehtoa puolusti Blood itse.

»Muu ei voi tulla kysymykseen», väitti hän. »Tortugassa he

joutuisivat elävältä nyljettäviksi.»

»Joka on lievempää kuin mitä he oikeastaan ansaitsisivatkaan»,

murahti
Wolverstone.

»Ja muistapa pojan tämänpäiväistä uhkausta, Peter», tokaisi

Hagthorpe väliin. »Jos hän pelastaa henkensä ja vie sanan
sedälleen amiraalille, niin saattaa hänen uhkauksensa hyvinkin
muuttua todellisuudeksi.»

Peter Bloodiin nähden merkitsee sangen paljon se, ettei hän

antanut miesten todistelujen vähääkään vaikuttaa päätökseensä.
Oikeastaan se on pieni asia, mutta kertomuksessa, jossa niin moni
seikka puhuu häntä vastaan, en voi — koska kertomukseni on
luonteeltaan eräänlainen puolustuskirjoitus — jättää mainitsematta
asianhaaraa, joka voimakkaasti puhuu hänen edukseen,
asianhaaraa, joka ilmaisee, että se tunteettomuus, josta häntä on
syytetty, ei kuulunut hänen varsinaiseen luonteeseensa, vaan oli
vääryyttä kärsineen miehen järkeilemisen tuotetta.

»En välitä vähääkään hänen uhkauksistaan.»

»Mutta sinun pitäisi kuitenkin», sanoi Wolverstone. »Viisainta olisi

hirttää hänet ja koko muu joukko samaten.»

»Viisaus ei aina ole inhimillistä», sanoi Blood. »Paljon enemmän

inhimillistä on erehtyä, vaikkakin saattaa olla poikkeuksellista
erehtyä olemaan lempeä. Mutta olkaamme nyt poikkeuksellisia. Äh,
minua ei ensinkään miellytä harkittu murhaaminen. Aamunkoitossa
panemme koko joukon veneeseen, varustamme siihen hieman vettä
ja laivakorppuja ja annamme heidän mennä helvettiin.»

Se oli hänen viimeinen sanansa asiassa ja se pysyi, sillä hän piti

lujin ottein kiinni siitä arvonannosta, jonka hän miestensä
keskuudessa oli hankkinut itselleen. Päivän nousussa lähetettiin Don
Esteban miehineen menemään.

Kaksi päivää myöhemmin purjehti Cinco Llagas Cayonan

kallioiden ympäröimään lahteen, jonka luonto näytti muodostaneen
varmaksi turvapaikaksi niille, jotka sen olivat itselleen omaksuneet.

Kolmastoista luku

TORTUGA

On jo aika avoimesti ilmoittaa se tosiasia, että kertomus kapteeni

Bloodin seikkailuista kiittää säilymisestään aikakirjoissa kokonaan
Jeremias Pittin, somersetshireläisen laivankapteenin ahkeruutta.
Paitsi sitä, että tämä miellyttävä nuori mies oli taitava purjehtija, hän
näkyy olleen myös väsymätön kynäniekka, ja hänen kynänsä
sujuvuus näyttää olleen läheisissä tekemisissä sen kiintymyksen
kanssa, jota hän ilmeisesti tunsi kapteeni Bloodia kohtaan.

Hän piti Arabellan, nelikymmentykkisen fregatin, lokikirjaa ja hoiti

laivurin tai kuten nykyään sanoisimme, purjehdusupseerin tointa
laivalla. Ja lokikirjaansa hän piti tavalla, jota en koskaan ole
kenenkään nähnyt pitävän. Se käsittää parikymmentä
samankokoista osaa, joista toisia on kokonaan kadonnut, toisista
taas puuttuu niin paljon lehtiä, että niistä on sangen vähän hyötyä.
Ja jos niitä työläästi tutkiessani — niitä säilytetään muuten herra
James Speken kirjastossa Comertonissa — olen usein katkerasti
valittanut niiden hukkaanjoutumista, niin olen toiselta puolen ollut
syvästi tuskastunut säilyneiden osien suunnattomaan
monisanaisuuteen ja pitkäveteisyyteen ja minun on ollut
äärimmäisen vaikea saada sekasortoisesta kokonaisuudesta
seulotuksi todella tärkeimmät asiat.

Ensimmäisessä lokikirjassaan Pitt kertoo miltei yksinomaan niistä

Bloodin vaiheista, jotka sattuivat ennen hänen ensimmäistä
Tortugaan tuloaan. Tätä osaa sekä Tannattin kokoamaa »Valtiollisia
oikeudenkäyntejä» olen pääasiassa — vaikkakaan en ainoina —
lähteinäni käyttänyt tähän mennessä.

Pitt panee suuren painon sille tosiasialle, että ne olivat juuri ne

seikat, joista minä nimenomaan olen puhunut, ja yksinomaan ne,
jotka saivat Bloodin hakemaan ankkuroimispaikan Tortugasta. Hän
väittää monisanaisesti ja kiivaasti, joka puolestaan todistaa, että
vastakkaisiakin mielipiteitä on ilmaantunut eräillä tahoilla, ettei
Bloodilla eikä myöskään hänen onnettomuustovereillaan ollut
vähintäkään aikomusta yhtyä merirosvoihin, jotka Ranskan
puolivirallisen suojeluksen alla olivat Tortugasta tehneet itselleen
pesäpaikan, josta käsin he saattoivat mielin määrin tehdä
säälimättömiä rosvoretkiään pääasiassa Espanjan kustannuksella.

Hänen alkuperäinen tarkoituksensa, kertoo Pitt, oli matkustaa

Ranskaan tai Hollantiin. Mutta odotellessaan pitkät viikot laivaa, joka
olisi vienyt hänet jompaankumpaan maahan, pienenivät hänen
mahdollisuutensa pienenemistään, kunnes ne vihdoin kokonaan
häipyivät. Hänen kronikoitsijansa luulee myös huomanneensa
ystävässään jonkinlaista salaista murhetta, ja hän arvelee, että
syynä siihen oli väkevä länsi-intialainen paloviina, jonka
väärinkäyttöön Blood nyt toimettomuuden päivinään oli tehnyt
itsensä syypääksi, vaipuen siten niiden hurjien seikkailijain tasolle,
joiden kanssa hän maalla ollessaan seurusteli.

En usko, että Pitt tässä asiassa olisi syyllinen siihen, että hän
erityisestä pyynnöstä koettaisi puolustella sankariaan. Luulen
puolestani, että Peter Bloodilla näihin aikoihin oli enemmänkin
mieltämasentavaa mietittävää. Ennen kaikkea Arabella Bishop —
eikä meillä ole oikeutta tehdä epäilyksen alaiseksi sitä, että tämä
ajatus häntä askarrutti mitä suurimmassa määrin. Hän oli
suunniltaan sen kiduttavan tunteen johdosta, jonka
saavuttamattoman halajaminen aiheuttaa. Hän kaipasi Arabellaa,
mutta tiesi hänen olevan saavuttamattomissa, peruuttamattomasti ja
ainaisesti. Myöskään ei hänellä pyrkiessään Ranskaan tai Hollantiin
ollut minkäänlaista selvää ja toteutettavaa suunnitelmaa päästyään
jompaankumpaan maahan. Hän oli kerta kaikkiaan karannut orja,
henkipatto omassa maassaan ja koditon hylkiö muissa maissa.
Hänelle jäi vain meri, joka on vapaa kaikille ja erityisen viekoitteleva
niille, jotka tuntevat olevansa sotakannalla ihmiskunnan kanssa. Kun
siis otamme huomioon hänen seikkailijaverensä, joka jo aikaisemmin
oli ajanut hänet harhailuihin pelkän seikkailunhalun vuoksi, ja kun
ajattelemme, että tätä halua nyt oli suuressa määrin lisännyt
henkipattona elämisestä aiheutuva häikäilemättömyys sekä että
hänen harjaantuneisuutensa ja taitavuutensa merisota-asioissa
äänekkäästi tehosti viettelystä, saatammeko silloin ihmetellä tai
rohkenemmeko ehkä moittia häntä siitä, että hän vihdoin sortui
kiusaukseen? Ja muistakaamme, etteivät viettelijöinä esiintyneet