Solution Manual for A First Course in

Abstract Algebra, 8th Edition, John B.

Fraleigh, Neal Brand
Go to download the full and correct content document:
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-a-first-course-in-abstract-algebr
a-8th-edition-john-b-fraleigh-neal-brand-2/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Solutions Manual to accompany A First Course in

Abstract Algebra 3rd edition 9780131862678

https://testbankmall.com/product/solutions-manual-to-accompany-a-
first-course-in-abstract-algebra-3rd-edition-9780131862678/

Solutions Manual to accompany A First Course in

Probability 8th edition 013603313x

https://testbankmall.com/product/solutions-manual-to-accompany-a-
first-course-in-probability-8th-edition-013603313x/

Solution Manual for A First Course in Mathematical

Modeling, 5th Edition

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-a-first-
course-in-mathematical-modeling-5th-edition/

Solution Manual for A First Course in Probability, 9th

Edition Sheldon Ross

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-a-first-
course-in-probability-9th-edition-sheldon-ross/
Solution Manual for Contemporary Abstract Algebra, 9th
Edition

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-
contemporary-abstract-algebra-9th-edition/

Solution manual for Power Electronics: A First Course

Mohan

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-power-
electronics-a-first-course-mohan/

Solution Manual for A First Course in Differential

Equations with Modeling Applications, 10th Edition

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-a-first-
course-in-differential-equations-with-modeling-applications-10th-
edition/

First Course in Differential Equations Modeling and

Simulation 2nd Smith Solution Manual

https://testbankmall.com/product/first-course-in-differential-
equations-modeling-and-simulation-2nd-smith-solution-manual/

Solution Manual for First Course in Database Systems,

A, 3/E 3rd Edition Jeffrey D. Ullman, Jennifer Widom

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-first-
course-in-database-systems-a-3-e-3rd-edition-jeffrey-d-ullman-
jennifer-widom/
The author and publisher of this book have used their best efforts in preparing this book.
These efforts include the development, research, and testing of the theories and
programs to determine their effectiveness. The author and publisher make no warranty
of any kind, expressed or implied, with regard to these programs or the documentation
contained in this book. The author and publisher shall not be liable in any event
for incidental or consequential damages in connection with, or arising out of, the
furnishing, performance, or use of these programs.

Reproduced by Pearson from electronic files supplied by the

author.

Copyright © 2021, 2003 by Pearson Education, Inc. 221 River Street, Hoboken,
NJ
07030. All rights
reserved.

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval
system, or transmitted, in any form or by any means, electronic, mechanical,
photocopying, recording, or otherwise, without the prior written permission of
the publisher. Printed in the United States of America.

ISBN-13: 978-0-32-139037-0
ISBN-10: 0-321-39037-7
Preface for Seventh Edition

This manual contains solutions to all exercises in the text, except those odd-numbered
exercises for which fairly lengthy complete solutions are given in the answers at the
back of the text. Then reference is simply given to the text answers to save typing.
I prepared these solutions myself. While I tried to be accurate, there are sure to be
the inevitable mistakes and typos. An author reading proof tends to see what he or she
wants to see. However, the instructor should find this manual adequate for the
purpose for which it is intended.

Morgan, Vermont J.B.F

July, 2002

Preface for Eighth Edition

In keeping with the seventh edition, this manual contains solutions to all exercises in
the text except for some of the odd-numbered exercises whose solutions are in the back
of the text book. I made few changes to solutions to exercises that were in the seventh
edition. However, solutions to new exercises do not always include as much detail as
would be found in the seventh edition. My thinking is that instructors teaching the class
would use the solution manual to see the idea behind a solution and they would
easily fill in the routine details.
As in the seventh edition, I tried to be accurate. However, there are sure to be
some errors. I hope instructors find the manual helpful.

Denton, Texas N.B.

March, 2020
 CONTENTS

0. Sets and Relations 01

I. Groups and Subgroups

1. Binary Operations 05
2. Groups 08
3. Abelian Examples 14
4. Nonabelian Examples 19
5. Subgroups 22
6. Cyclic Groups 27
7. Generators and Cayley Digraphs 32

II. Structure of Groups

8. Groups of Permutations 34
9. Finitely Generated Abelian Groups 40
10. Cosets and the Theorem of Lagrange 45
11. Plane Isometries 50

III. Homomorphisms and Factor Groups

12. Factor Groups 53

13. Factor Group Computations and Simple Groups 58
14. Group Action on a Set 65
15. Applications of G-Sets to Counting 70

VI. Advanced Group Theory

16. Isomorphism Theorems 73

17. Sylow Theorems 75
18. Series of Groups 80
19. Free Abelian Groups 85
20. Free Groups 88
21. Group Presentations 91
 V. Rings and Fields

22. Rings and Fields 95

23. Integral Domains 102
24. Fermat’s and Euler’s Theorems 106
25. RSA Encryption 109

VI. Constructing Rings and Fields

26. The Field of Quotients of an Integral Domain 110

27. Rings of Polynomials 112
28. Factorization of Polynomials over a Field 116
29. Algebraic Coding Theory 123
30. Homomorphisms and Factor Rings 125
31. Prime and Maximal Ideals 131
32. Noncommutative Examples 137

VII. Commutative Algebra

33. Vector Spaces 140

34. Unique Factorization Domains 145
35. Euclidean Domains 149
36. Number Theory 154
37. Algebraic Geometry 160
38. Gröbner Bases for Ideals 163

VIII. Extension Fields

39. Introduction to Extension Fields 168

40. Algebraic Extensions 174
41. Geometric Constructions 179
42. Finite Fields 182

IX. Galois Theory

43. Automorphisms of Fields 185

44. Splitting Fields 191
45. Separable Extensions 195
46. Galois Theory 199
47. Illustrations of Galois Theory 203
48. Cyclotomic Extensions 211
49. Insolvability of the Quintic 214

APPENDIX: Matrix Algebra 216

2 0. Sets
0. Sets
andand 1
Relations
Relations

0. Sets and Relations

1. { 3, − 3}
2. {2, –3}.
3. {1, −1, 2, −2, 3, −3, 4, −4, 5, −5, 6, −6, 10, −10, 12, −12, 15, −15, 20, −20, 30, −30,
60, −60}
4. {2, 3, 4, 5, 6, 7, 8}
+
5. It is not a well-defined set. (Some may argue that no element is large,
of
because every element exceeds only a finite number of other elements but
is exceeded by an infinite number of other elements. Such people might claim
the answer should be ∅.)
6. ∅
7. The set is ∅ because 33 = 27 and 43 = 64.
+
8. { r ∈ r =2 a for some a a ∈
n and some integer n ≥ 0}.

9. It is not a well-defined set.

10. The set containing all numbers that are (positive, negative, or zero)
integer multiples of 1, 1/2, or 1/3.
11. {(a, 1), (a, 2), (a, c), (b, 1), (b, 2), (b, c), (c, 1), (c, 2), (c,
c)}
12. a. This is a function which is both one-to-one and onto
B.
b. This not a subset of A × B, and therefore not a function.
c. It is not a function because there are two pairs with first member 1.
d. This is a function which is neither one-to-one (6 appears twice in the
second coordinate) nor onto B ( 4 is not in the second coordinate).
e. It is a function. It is not one-to-one because there are two pairs with second member 6.
It is not onto B because there is no pair with second member
2.
f. This is not a function mapping A into B since 3 is not in the first coordinate of
any ordered pair.
13. Draw the line through P and x, and let y be its point of intersection with the
line segment CD.
14. a. φ : [ 0,1] → [ 0, 2] where φ ( x ) = 2x

b. φ : [1, 3] → [ 5, 25] where φ ( x ) = 2x + 3

d −c
c. φ : [ a, b ] → [ c, d ] where φ ( x ) = c + ( x − a)

Copyright
Copyright ©
© 2021
2021 Pearson
Pearson Education,
Education,
Inc.
Inc.
2 0. Sets
0. Sets
andand 2
Relations
Relations

b−a
15. Let φ : S → be defined by φ ( x ) tan(π (x − 21 )).
=

16. a. ∅; cardinality 1
b. ∅,{a}; cardinality 2
c. ∅,{a},{b},{a, b}; cardinality 4
d. ∅,{a},{b},{c},{a, b},{a, c},{b, c},{a, b, c}; cardinality 8

Copyright
Copyright ©
© 2021
2021 Pearson
Pearson Education,
Education,
Inc.
Inc.
2 0. Sets
0. Sets
andand 3
Relations
Relations

17. | P ( A ) |= 2 s = 2|A|.
Conjecture:

Proof The number of subsets of a set A depends only on the cardinality of A, not
on what the elements of A actually are. Suppose B = {1, 2, 3, · · · , s − 1} and A =
{1, 2,
3, · · · , s}. Then A has all the elements of B plus the one additional element s.
All subsets of B are also subsets of A; these are precisely the subsets of A that
do not contain s, so the number of subsets of A not containing s is |P(B)|. Any
other subset of A must contain s, and removal of the s would produce a subset
of B. Thus the number of subsets of A containing s is also |P(B)|. Because every
subset of A either contains s or does not contain s (but not both), we see that the
number of subsets of A is 2|P(B)|.
We have shown that if A has one more element that B, then |P(A)| = 2|P(B)|.
Now
|P(∅)| = 1, so if |A| = s, then |P(A)| = 2s.
18. We define a one-to-one map φ of BA onto P(A). Let f ∈ BA, and let
φ ( f ) = {x ∈ A | f ( x ) = 1}. Suppose φ (f ) = φ (g). Then f (x) = 1 if and only if
g(x)
= 1. Because the only possible values for f (x) and g(x) are 0 and 1, we see that f
(x)
= 0 if and only if g(x) = 0. Consequently f (x) = g(x) for all x ∈ A so f = g and φ
is
one to one. To show that φ is onto P(A), let S ⊆ A, and let h : A → {0, 1}
be defined by h(x) = 1 if x ∈ S and h(x) = 0 otherwise. Clearly φ (h) = S, showing
that φ is indeed onto P(A).
19. Picking up from the hint, Z = {x ∈ A | x ∈ φ ( x )}. We claim that for any
let

a ∈ A, φ ( a ) = Z. Either a ∈ φ ( a ) , in which case a ∈ Z, or a ∈ φ ( a ) , in which

case a ∈ Z. Thus Z and φ (a) are certainly different subsets of A; one of them

contains a and the other one does not.

Based on what we just showed, we feel that the power set of A has cardinality
greater than |A|. Proceeding naively, we can start with the infinite set form its
,

power set, then form the power set of that, and continue this process indefinitely.
If there were only a finite number of infinite cardinal numbers, this process
would have to terminate after a fixed finite number of steps. Since it doesn’t, it
appears that there must be an infinite number of different infinite cardinal numbers.

Copyright
Copyright ©
© 2021
2021 Pearson
Pearson Education,
Education,
Inc.
Inc.
2 0. Sets
0. Sets
andand 4
Relations
Relations

The set of everything is not logically acceptable, because the set of all subsets
of the set of everything would be larger than the set of everything, which is a
fallacy.
20. a. The set containing precisely the two elements of A and the three (different)
elements of B is C = {1, 2, 3, 4, 5} which has 5 elements.
i) Let A = {−2, −1, 0} and B = {1, 2, 3, · · ·} = + . Then |A| = 3 and |B| = ℵ0, and A
and
B have no elements in common. The set C containing all elements in either A or B is
C = {−2, −1, 0, 1, 2, 3, · · ·}. The map φ : C → B defined by φ (x) = x + 3 is one to
one and onto B, so |C| = |B| = ℵ0. Thus we consider 3 + ℵ0 = ℵ0.
ii) Let A = {1, 2, 3, · · ·} and B = {1/2, 3/2, 5/2, · · ·}. Then |A| = |B| = ℵ0 and A and
B
have no elements in common. The set C containing all elements in either A of B is C =
{1/2, 1, 3/2, 2, 5/2, 3, · · ·}. The map φ : C → A defined by φ (x) = 2x is one to one
and onto A, so |C| = |A| = ℵ0. Thus we consider ℵ0 + ℵ0 = ℵ0
b. We leave the plotting of the points in A × B to you. Figure 0.15 in the text,
where there are ℵ0 rows each having ℵ0 entries, illustrates that we would
consider that ℵ0 · ℵ0 = ℵ0.

Copyright
Copyright ©
© 2021
2021 Pearson
Pearson Education,
Education,
Inc.
Inc.
2 0. Sets
0. Sets
andand 5
Relations
Relations

21. There are 102 = 100 numbers (.00 through .99) of the form .##, and 105 = 100,
000 numbers (.00000 through .99999) of the form .#####. Thus for .##### ·
· ·, we
expect 10ℵ sequences representing all numbers x ∈
0
such that 0 ≤ x ≤ 1, but a

sequence trailing off in 0’s may represent the same x ∈ as a sequence trailing of
in 9’s. At any rate, we should have ≥ |[0, 1]| = ; see Exercise 15. On the
10ℵ0

other hand, we can represent numbers in using any integer base n > 1, and these
same 10ℵ0 sequences using digits from 0 to 9 in base n = 12 would not represent all

x ∈ [0, 1], so we have 10ℵ ≤ 0

. Thus we consider the value of to be . We
10ℵ 0

could make the same argument using any other integer base n > 1, and
thus consider nℵ = for n ∈ + , n > 1. In particular, 12ℵ = 12ℵ =
0
. 0 0

(2 )
22. ℵ0 ,| |, 2| | , 2(2 ) , 2(2 )

23. 1. There is only one partition {{a}} of a one-element set {a}.

24. There are two partitions of {a, b}, namely {{a, b}} and {{a}, {b}}.
25. There are five partitions of {a, b, c}, namely {{a, b, c}}, {{a}, {b, c}}, {{b},
{a, c}}, {{c}, {a, b}}, and {{a}, {b}, {c}}.
26. 15. The set {a, b, c, d} has 1 partition into one cell, 7 partitions into two cells
(four with a 1,3 split and three with a 2,2 split), 6 partitions into three cells,
and 1 partition into four cells for a total of 15 partitions.
27. 52. The set {a, b, c, d, e} has 1 partition into one cell, 15 into two cells, 25
into three cells, 10 into four cells, and 1 into five cells for a total of 52.
(Do a combinatorics count for each possible case, such as a 1,2,2 split where
there are 15 possible partitions.)
28. Reflexive: In order for x R x to be true, x must be in the same cell of the partition
as the cell that contains x. This is certainly true.
Transitive: Suppose that x R y and y R z. Then x is in the same cell as y x = y,
so

and y is in the same cell as z so y = z. By the transitivity of the set equality

that

relation on the collection of cells in the partition, we see that x = 30. Not an
z equivalence
the same cell as z. Consequently, x R z. relation; 3 ≥
29. Not an equivalence relation; 0 is not related to 0, so it is not 2 but 2 ≥ 3,
reflexive.

Copyright
Copyright ©
© 2021
2021 Pearson
Pearson Education,
Education,
Inc.
Inc.
2 0. Sets
0. Sets
andand 6
Relations
Relations

so it is not symmetric. so that x is in

31. Not an equivalence relation since transitivity fails: 3R 15 and 15 R 5, but 3 R 5.

Also not reflexive: 1 R 1.
32. 0 = (0, 0) and ( x, y ) is the circle centered at the origin with x2 + y2.
radius

33. (See the answer in the text.)

34. It is an equivalence relation;
1 = {1, 11, 21, 31,· · ·}, = {2, 12, 22, 32,· · ·}, · · ·, = {10, 20, 30, 40,· · ·}.
2 10

35. a. { . . . , –3, 0, 3, . . . }, { . . . , –2, 1, 4, . . .}, { . . . , –1, 2, 5, . . .}

b. { . . . , –4, 0, 4, . . . }, { . . . , –3, 1, 4, . . .}, { . . . , –6, –2, 2, . . .}, { . . . , –5, –1, 3, . . .}
c. { . . . , –5, 0, 5, . . . }, {. . . , –4, 1, 6, . . . }, { . . . , –3, 2, 7, . . .}, { . . . , –2, 3, 8, . . . }.
{ . . . , –1, 4, 9, . . . }

Copyright
Copyright ©
© 2021
2021 Pearson
Pearson Education,
Education,
Inc.
Inc.
4 0. Sets
1. Binary
and 7
Relations
Operations

36. a. {0, 1, 2} b. { 0, 1, 2, 3} c. {0, 1, 2, 3, 4}

37. 1 = { x ∈ x ÷ n has remainder 1} depends on the value of n.

38. a. Let h, k, and m be positive integers. We check the three criteria.

Reflexive: h – h = n0 so h ∼ h.
Symmetric: If h ∼ k so that h – k = ns for some s ∈ , then k – h = n(–s) so k ∼ h.
Transitive: If h ∼ k and k ∼ m, then for some s, t ∈ we have h – k = ns and k – m
,

= nt. Then h – m = (h − k) + (k – m) = ns + nt = n(s + t), so h ∼ m.

b. Let h, k ∈ . In the sense of this exercise, h ∼ k if and only if h – k = nq for some
q ∈ . In the sense of Example 0.19, h ≡ k (mod n) if and only if h and k have the
same remainder when divided by n. Write h = nq1 + r1 and k = nq2 + r2 where 0 ≤ r1 <
n and 0 ≤
r2 < n. Then
h – k = n(q1 – q2) + (r1 – r2)
and we see that h – k is a multiple of n if and only if r1 = r2. Thus the conditions
are the same.
39. ( a1 + b1 ) − ( a2 + b2 ) = ( a1 − ) + ( b1 − b2 ) which is the sum of two multiples of n.
a2

Since the sum of two multiples of n is also a multiple of n, ( a1 + b1 ) ( a2 + b2 ) .

40. ( a1b1 ) − ( a2 b2 ) = ( a1b1 ) − ( a1b2 ) + ( a1b2 ) − ( a2b2 ) = a1 ( b1 − b2 ) + ( a1 − a2 which is
) b2
the sum of two multiples of n. Since the sum of two multiples of n is also a
multiple of n, ( a1b1 ) ( a2b2 ) .
41. The name two-to-two function suggests that such a function f should carry
every pair of distinct points into two distinct points. Such a function is one-to-
one in the conventional sense. (If the domain has only one element, the function
cannot fail to be two-to-two, because the only way it can fail to be two-to-two
is to carry two points into one point, and the set does not have two points.)
Conversely, every function that is one-to-one in the conventional sense carries
each pair of distinct points into two distinct points. Thus the functions
conventionally called one-to-one are precisely those that carry two points into
two points, which is a much more intuitive unidirectional way of regarding
them. Also, the standard way of trying to show that a function is one-to-one is
precisely to show that it does not fail to be two-to-two. That is, proving that a
function is one-to-one becomes more natural in the two-to-two terminology.

Copyright
Copyright ©
© 2021
2021 Pearson
Pearson Education,
Education,
Inc.
Inc.
4 0. Sets
1. Binary
and 8
Relations
Operations

1. Binary Operations

1. b ∗ d = e, c ∗ c = b, [(a ∗ c) ∗ e] ∗ a = [c ∗ e] ∗ a = a ∗ a = a
2. (a ∗ b) ∗ c = b ∗ c = a and a ∗ (b ∗ c) = a ∗ a = a, so the operation might
be associative, but we can’t tell without checking all other triple products.
3. (b ∗ d) ∗ c = e ∗ c = a and b ∗ (d ∗ c) = b ∗ b = c, so the operation is
not associative.
4. It is not commutative because b ∗ e = c but e ∗ b = b.
5. Now d ∗ a = d so fill in d for a ∗ d. Also, c ∗ b = a so fill in a for b ∗ c. Now
b ∗ d = c so fill in c for d ∗ b. Finally, c ∗ d = b so fill in b for d ∗ c.
6. d ∗ a = (c ∗ b) ∗ a = c ∗ (b ∗ a) = c ∗ b = d. In a similar fashion, substituting c ∗ b
for d and using the associative property, we find that d ∗ b = c, d ∗ c = c, and d ∗ d
= d. a is an identity.
7. It is not commutative because 1 – 2 ≠ 2 – 1. It is not associative because 2 = 1
– (2 – 3) ≠ (1 – 2) – 3 = –4. No identity.
8. Commutative since 2ab + 3 = 2ba + 3. Not associative since (1 ∗ 2) ∗ 3 = 45 and
1 ∗ (2 ∗ 3) = 33. No identity since 0 ∗ e = 3 ≠ 0.
9. Commutative since a ∗ b = ab + a + b = b ∗ a. Associative since a ∗ b = (a +
1) (b + 1) – 1 making it easy to see that (a * b) ∗ c = (a + 1) (b + 1) (c + 1) – 1
= a ∗ (b ∗ c). The identity is 0.
+
10. It is commutative because 2ab = 2ba for a,b ∈ . It is not associative because
all
ab bc
(a ∗ b) ∗ c = 2ab ∗ c = 2(2 )c
, but a ∗ (b ∗ c) = a ∗ bc
= 2 a(2 ) . No identity.
2

11. It is not commutative because 2 ∗ 3 = 23 = 8 ≠ 9 = 32 = 3 ∗ 2. It is not associative

(b )
c

because a ∗ (b ∗ c) = a ∗ bc = a , but (a ∗ b) ∗ c = ab ∗ c = (ab)c = abc, and bc ≠

bc for some b, c ∈ + . No identity.
12. If S has just one element, there is only one possible binary operation on S; the
table must be filled in with that single element. If S has two elements, there
are 16 possible operations, for there are four places to fill in a table, and each
may be filled in two ways, and 2 ⋅ 2 ⋅ 2 ⋅ 2 = 16. There are 19,683 operations
on a set S with three elements, for there are nine places to fill in a table, and
39 = 19, 683. With n elements, there are n2 places to fill in a table, each of which
can be done in
( n2 )
n ways, so there are n possible tables.

13. A commutative binary operation on a set with n elements is completely determined

by the elements on or above the main diagonal in its table, which runs from
the upper left corner to the lower right corner. The number of such places to fill in
is

Copyright
Copyright ©
© 2021
2021 Pearson
Pearson Education,
Education,
Inc.
Inc.
4 0. Sets
1. Binary
and 9
Relations
Operations

n2 − n n2 + n
n+ = .
2 2
( n2 +n ) / 2
Thus there are n possible commutative binary operations on an n-element

set. For n = 2, we obtain 23 = 8, and for n = 3 we obtain 36 = 729.

14. nn(n – 1)) since there are n2 – n = n(n – 1) spots to be filled once the diagonal
is filled.

Copyright
Copyright ©
© 2021
2021 Pearson
Pearson Education,
Education,
Inc.
Inc.
6 1. Binary Operations
((n–1) 2 )
15. n since after the first row and column are determined there are (n – 1)2
spots to be filled.
16. It is incorrect. Mention should be made of the underlying set for ∗ and
the universal quantifier, for all, should appear.
A binary operation ∗ on a set S is commutative if and only if a ∗ b = b ∗ a
for all a, b ∈ S.
17. The definition is correct.
18. It is incorrect. Replace the final S by H.
19. An identity in the set S with operation ∗ is element e ∈ such that for all a ∈ S,
S
a ∗ e = e ∗ a = a.
20. No, because e1 ∗ e2 = e1 and e1 ∗ e2 = e2.
21. This is an operation.
22. No. Condition 2 is violated. 1 ∗ 2 should be 0, but 0 ∉
+
.
23. No. Condition 2 is violated. 2 ∗ 1 should be 0, but
0∉ +.

24. No. Condition 1 is violated since the value of 1 ∗ 2 is not well defined as it
could either be 1 or –1. Also, Condition 2 is violated since –1 ∗ 2 is undefined.
25. It is not a binary operation. Condition 1 is violated, for 2 ∗ 3 might be any
integer greater than 9.
+
26. It is not a binary operation. Condition 2 is violated, for 1 ∗ 1 = 0 and 0 ∉ .
a −b  c −d  a + c −(b + d )
27. a. Yes.  + = a + c 
.
 b a   d c  b + d
a −b  c −d  ac − bd −(ad + bc)
b. Yes.    = ac − bd 
.
 b a   d c   ad + bc
28. F T F F F T T T T F F F T F
29. (See the answer in the text.)
30. We have (a ∗ b) ∗ (c ∗ d) = (c ∗ d) ∗ (a ∗ b) = (d ∗ c) ∗ (a ∗ b) = [(d ∗ c) ∗ a] ∗
b, where we used commutativity for the first two steps and associativity for the
last.
31. The statement is true. Commutativity and associativity assert the equality
of certain computations. For a binary operation on a set with just one element,
that element is the result of every computation involving the operation, so the
operation must be commutative and associative.
∗ a b
32. a b a The statement is false. Consider the operation on {a, b} defined by
b a a

the table. Then (a ∗ a) ∗ b = b ∗ b = a but a ∗ (a ∗ b) = a ∗ a = b.

Copyright © 2021 Pearson Education,

Inc.
33. It is associative.
Proof: [( f + g) + h](x) = ( f + g)(x) + h(x) = [ f (x) + g(x)] + h(x) = f (x) + [g(x) +
h(x)] = f (x) + [(g + h)(x)] = [ f + (g + h)](x) because addition in is associative.

Copyright © 2021 Pearson Education,

Inc.
 1. Binary 7
Operations
34. It is not commutative. Let f (x) = 2x and g(x) = 5x. Then ( f – g)(x) = f (x) – g(x) =
2x – 5x = –3x while (g – f )(x) = g(x) – f (x) = 5x – 2x = 3x.
35. It is not associative. Let f (x) = 2x, g(x) = 5x, and h(x) = 8x. Then [ f – (g – h)](x)
= f (x) – (g – h)(x) = f (x) – [g(x) – h(x)] = f (x) – g(x) + h(x) = 2x – 5x + 8x = 5x,
but [( f – g) – h](x) = ( f – g)(x) – h(x) = f (x) – g(x) – h(x) = 2x – 5x – 8x = –11x.
36. No identity.
37. The constant function f (x) = 1 is an identity element in F.
38. It is commutative.
Proof: ( f ⋅ g)(x) = f (x) ⋅ g(x) = g(x) ⋅ f (x) = (g ⋅ f )(x) because multiplication in
is commutative.
39. It is associative.
Proof: [( f ⋅ g) ⋅ h](x) = ( f ⋅ g)(x) ⋅ h(x) = [ f (x) ⋅ g(x)] ⋅ h(x) = f (x) ⋅ [g(x) ⋅ h(x)]
= [ f ⋅ (g ⋅ h)](x) because multiplication in is associative.
40. It is not commutative. Let f (x) = x2 and g(x) = x + 1. Then (f o g)(3) = f (g(3)) =
f (4) = 16 but (g o f )(3) = g(f (3)) = g(9) = 10.
41. It is not true. Let ∗ be + and let ∗′ be ⋅ and let S = . Then 2 + (3 ⋅ 5) = 17 but (2 +
3) ⋅ (2 + 5) = 35.
42. Let a, b ∈ H . By definition of H, we have a ∗ x = x ∗ a and b ∗ x = x ∗ b for all
x ∈ S. Using the fact that ∗ is associative, we then obtain, for x ∈ S,
all

(a ∗ b) ∗ x = a ∗ (b ∗ x) = a ∗ (x ∗ b) = (a ∗ x) ∗ b = (x ∗ a) ∗ b = x ∗ (a ∗ b).
This shows that a ∗ b satisfies the defining criterion for an element of H, so
(a ∗ b) ∈ H .
43. Let a, b ∈ H . By definition of H, we have a ∗ a = a and b ∗ b = b. Using, one
step at a time, the fact that ∗ is associative and commutative, we obtain
(a ∗ b) ∗ (a ∗b) = [(a ∗b) ∗ a]∗ b = [a ∗ (b ∗ a)]∗ b = [a ∗ (a ∗ b)]∗ b
= [(a ∗ a) ∗ b]∗ b = (a ∗b) ∗ b = a ∗ (b ∗ b) = a ∗b.
This show that a ∗ b satisfies the defining criterion for an element of H, so
(a ∗ b) ∈ H .
44. For any x, y ∈ S , x ∗ y = (x ∗ y) ∗ (x ∗ y) = ((x ∗ y) ∗ x) ∗ y = ((y ∗ x) ∗ x) ∗ y = ((x
∗ x) ∗ y) ∗ y = (x ∗ y) ∗ y = (y ∗ y) ∗ x = y ∗ x. So ∗ is commutative. Since ∗ is
commutative, (x ∗ y) ∗ z = (y ∗ z) ∗ x = x ∗ (y ∗ z) for x, y ∈ S . So ∗ is
and associative.

Copyright © 2021 Pearson Education,

Inc.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Tarvittiin harvinaista rohkeutta vapaaehtoisesti lyöttäytyä
mustatukkaisen miehen seuraan tällä hetkellä. Useimmat naiset
olisivat viivytelleet ja keksineet jonkin syyn jättääkseen vaikean
hetken toiseen tilaisuuteen. Mutta Josephine teki päätöksensä
silmänräpäyksessä. Huulet varmasti yhteenpuristuneina, silmät
loistaen päättäväisyyttä ja leuka kulmikkaana, joka saattoi tehdä niin
peloittavan vaikutuksen, ilmestyi hän oveen suoraryhtisenä ja
uhmaavana.

Brannon näki hänet ensin, sillä Betty katsoi muualle. Josephine oli
odottanut, että hän olisi huudahtanut voimakkaasti tai ainakin
näyttänyt joitakin merkkejä hämmästyksestä tai levottomuudesta.

Mutta mitään sellaista ei näkynyt. Ulkonaisesti ei Brannonissa

voinut huomata mitään mielenliikutusta. Ei ainoakaan lihas
värähtänyt eikä väri hänen kasvoillaan vähintäkään vaihtunut. Ja
hänen silmissään, jotka jo ensi tapaamisessa olivat olleet niin lujat,
oli nyt niin syvä katse, ettei Josephine ensinkään pystynyt sitä
käsittämään.

Yhdestä seikasta pääsi hän kuitenkin heti selville, katsoessaan

Brannonia, nimittäin siitä, ettei tämä aikonut tuntea häntä tai ettei
hän ainakaan ilmaisisi tuttavuuttaan Bettylle.

Betty, joka tunsi Brannonin paremmin kuin tämä aavistikaan, oli

huomannut muutoksen hänen olennossaan. Hän oli koko ajan
pitänyt häntä silmällä ja hän oli heti käsittänyt sen, mikä
Josephinestä näytti niin arvoitukselliselta. Hän tiesi että jokin huvitti
Brannonia.

Hän kääntyi ja näki Josephinen, huomasi hänen kalpeutensa ja

leukansa kulmikkuuden. Hän huomasi myös sotaisan ilmeen
Josephinen silmissä.

Mutta hän salasi huomionsa hymyyn ja kumarrukseen.

"Jo", sanoi hän, "tahdon esittää sinut Mr Neal Brannonille, meidän

karjatalomme esimiehelle."

"Minä tapasin Mr Brannonin muutama päivä sitten", sanoi

Josephine varmalla äänellä. "Ja ellen erehdy, kertoi hän juuri siitä
sinulle. Estin hirttämisaikeen, joka ei olisi ollut lainmukainen,
ainakaan minun mielipiteeni mukaan."

"Jo! Ethän tarkoittane — — —."

"Aivan varmasti", keskeytti Josephine hänet töykeästi. "Minä olen

se tyttö, joka puolustaa erästä aatetta — nimittäin aatetta ottaa sen
mitä kukin haluaa." Hän katsoi suoraan Brannonia silmiin.

"Siunatkoon" huudahti Betty, "mitä ihmettä, en osannut

ajatellakaan —
—" Hän vaikeni ja katsoi vuoroon Brannoniin ja vuoroon
Josephineen.

Brannonin silmissä näki hän huumorin välähtävän, kun taas

Josephinen silmissä näkyi raivon selvät merkit. Silmänräpäyksessä
asettui hän vieraansa puolelle.

"Brannon", sanoi hän vakavana, "ole hyvä ja toimita asia, josta

äsken oli kysymys!"

Brannon kumarsi, hyppäsi takaisin satulaan ja ratsasti pois. Hän

oli jo karja-aitauksen luona kun Betty kääntyi ystävänsä puoleen.
 "Kerro minulle siitä, Jo", kehoitteli hän ystävällisesti.

"Niin", sanoi hän sitten, kun Josephine oli kertonut tarinansa, "sen
täytyi tietenkin tuntua sinusta julmalta ja raakamaiselta, enkä
ymmärrä muuta kuin että olit vallan oikeassa ryhtyessäsi estämään
sitä. Luultavasti olisin tehnyt samalla tavalla, jos olisin sattunut
olemaan paikalla. Mutta Brannon sanoi sinulle totuuden. Laki lakina
on näillä seuduilla vain pilaa. Laista ei täällä kannata puhuakaan.
Sitä laiminlyödään aina kun se vain ei ole vahingoksi. Mies, joka
varastaa hevosen, tietää varsin hyvin, mikä kohtalo häntä odottaa,
jos hän joutuu kiinni. Hän kärsii tavan vakiinnuttaman rangaistuksen.
Se ei ole murha tavallisessa merkityksessä, koska sen täkäläinen
lakikirja sallii. Brannon ei katsonut asiaa samoilla silmillä kuin sinä,
vaikkakin hän epäilemättä aavisti mitä tunteita se sinussa herätti. Ja
mahdollisesti hän lisäksi ärsytti sinua nauramalla sinulle
hiljaisuudessa, kuten hänen tapansa on. Brannon on todellinen mies,
Jo."

Hän tuuppasi Josephineä vakuuttavasti kylkeen ja taputti häntä

sitten punoittavalle poskelle.

"Älä rohkenekaan olla pahoillasi siitä", varoitti hän. "Olen iloinen,

että asia sai sellaisen käänteen. En ollut käskenyt Brannonia
hirttämään Artwellia, vaikkakin tiesin, että Brannon varmasti aikoi
saada hänet käsiinsä. Ja jos ensinkään tunsin mitään
mielenliikutusta Artwellin kohtaloon nähden, niin oli se tylsää
alistumista niihin tapoihin, joilla tällä seudulla sellaiset asiat
suoritetaan. Mutta minä olen oikein iloinen. Jo, todellakin iloinen
siitä, että pelastit Artwellin. Pääasia on, että hän on paikkakunnalta
hävinnyt, sillä sitä me toivoimme. En usko, että hän enää on
vaivaava meitä. Lyön vaikka vetoa, että Brannon on samaa mieltä.
Istu nyt kiikkutuoliin, kunnes olen hakenut hevoset tänne. Emme
anna sellaisten pikkuasioitten turmella ratsastusretkeämme."

Myöhemmin, istuessaan Chesterfieldin vakavassa, luotettavassa

satulassa, Bettyn saattamana, joka taas ratsasti virmalla raudikolla,
tunsi Josephine olevansa suuresti hämmästynyt ystävänsä
hellävaraisesta Brannonin arvostelusta.

Bettyn mielipiteet tuntuivat hänestä sangen venyviltä, varsinkin

siinä, että hän saattoi arvostella suosiollisesti Satan Lattimeria aivan
samoilla perusteilla kuin Brannoniakin.

Molemmat, oli hän sanonut, olivat todellisia miehiä. Ja samassa

hengen vedossa oli hän maalannut kuvan, joka oli mitä elävin
vastalause sanomalleen, varsinkin mitä Lattimeriin tuli.

"Raakalainen" oli yksi niistä maininnoista, jotka hän oli

kankaalleen kiinnittänyt kuvatessaan hänen luonnettaan. "Hän on
paholainen", oli hän lisännyt siihen. Ja sitten seurasi "Hän on kaunis,
pelottavan, synkän kaunis… häikäilemätön, hymyilevä piru… olisi
voinut olla merirosvo."

Ja sitten "Hän on mies, Jo, joka tuuma hänessä on miestä … hän

pystyy hallitsemaan. He ovat kaikki todellisia miehiä" (täten oli hän
vetänyt Whitmanin ja Brannonin samaan joukkoon), "komeita miehiä,
voimaa ja tarmoa uhkuvia, tulta ja terästä. Minä pidän heistä,
Lattimeristäkin, vaikka hän ei epäröisi ryöstää ja viedä naista
vuoristoon."

Josephine ei oikein tiennyt ymmärsikö hän lopultakaan Bettyä

ensinkään. Täytyikö hänen otaksua, että Bettyn ihanteet olivat täysin
ristiriidassa koko sivistyneen maailman omaksumien ihanteitten
kanssa, ihanteitten, jotka aika oli osoittanut kestäviksi ja jotka johtivat
koko inhimillisen elämän kulkua. Vai pitikö hänen uskoa, että Betty,
huolimatta luettelemistaan Lattimerin vähemmän ihailtavista
luonteen puolista, oli havainnut hänessä ominaisuuksia, jotka
oikeuttivat hänet vaatimaan itselleen "todellisen miehen" nimen.

Entä Brannon sitten? Bettyn mukaan oli hänkin "todellinen mies."

Oliko hän samanlainen kuin Lattimer? Ja oliko Betty jättänyt
mainitsematta hänen miellyttäviä tapojaan vain sen vuoksi, että hän
oli hänen isänsä karjatalon esimies?

Vai oliko ehkä Brannon toisenlainen? Josephine ei sitä uskonut.

Hän oli vakuutettu siitä, että Brannonin pelottavan tyynen, teräksen
kaltaisen ulkokuoren alla piilotteli monenlaisia hurjia ja paheellisia
mielitekoja, jotka vain odottivat aikaansa päästäkseen puhkeamaan
ilmi.

Senkö vuoksi Josephine oli niin utelias noihin miehiin nähden,

senkövuoksi hänen mielensä tällä hetkellä valtasi halu jäädä Bettyn
karjataloon, nähdäkseen kuinka Brannon paljastaisi itsensä ja
näyttäytyisi siksi villi-ihmiseksi, jollaiseksi hän tiesi hänet?

"Betty", sanoi hän hetken kuluttua, tämän vaiettua ja kun hevoset

astuivat käyden korkeassa sacaton ruohossa laajan alanteen
pohjassa, "kuinka vanha Brannon on?"

"Kaksikymmentä seitsemän vuotta", vastasi Betty. Pitkien

silmäripsiensä alta katsoi hän Josephineen ja hänen huulensa
puristuivat omituisesti, aivan kuin hän olisi koettanut tukahuttaa
jotakin levotonta ajatusta.
 "Hän näyttää vanhemmalta", huomautti Josephine hetken vaitiolon
perästä.

"Niinkö luulet?" kysyi Betty tyynenä, heittäen nopean silmäyksen

ystäväänsä.

"Luulen, että ilma ja aurinko ovat saaneet hänet niin ruskeaksi ja

raa'an näköiseksi ja kova elämä kait on tehnyt hänen silmänsä niin
järkkymättömän lujiksi. Minä vihaan häntä, Betty."

"Ohhoh" vastasi Betty ylimalkaisesti.

Josephine ei huomannut ivallista hymyä hänen huulillaan.

Viides luku.

Josephine oli Whitmanin mökistä tuonut vaikutelman, joka kiusasi

häntä öin ja päivin seuraavan kahden viikon ajan — sen nimittäin,
että seudun karuus vain lisäsi Mrs Whitmanin hentoutta.

Mrs Whitman oli Ben Whitmanin äiti, yhden niistä kolmesta, joita
Betty oli ylistänyt ensimmäisinä päivinä hänen tulonsa jälkeen
Lawsonin karjatalolle. Hän oli hento, murhemielinen nainen, joka
kantoi sairautensa stoalaisella tyyneydellä. Kahteen vuoteen hän ei
ollut astunut jalallaan Whitmanin karjatalon seinien sisäpuolelta ja
hänen tervetulon toivotuksensa Josephinelle oli ollut liikuttavan
sydämellinen, samoin kuin hänen pyyntönsäkin, että hän uudistaisi
käyntinsä "hyvin pian."
 Josephine oli luvannut tulla, mutta käynti oli lykkääntynyt yhä kun
Betty Lawsonilla oli paljon työtä, liian paljon joutaakseen
"vetelehtimään", kuten hän suoraan oli Josephinelle sanonut ja
Josephine ei taas halunnut lähteä yksin matkaan.

Sillä Josephinen sydämeen oli hiipinyt uusi seudun kammo. Hän

pelkäsi sitä julmaa voimaa, joka näytti ympäröivän hänet kaikkialla
hänen liikkuessaan ja joka tuntui painostavan häntä jonkunlaisena
oman heikkouden ja arvottomuuden tuntona.

Varsin omituista oli, että kun hän yritti selitellä tuota tunnetta ei hän
tiennyt mistä aloittaa. Sillä hän tunsi, että kaikki minkä hän näki,
kiusasi häntä julmalla raa’alla voimallaan. Karja, jonka hän näki, oli
suurta, jäntevälihaksista, hurjasilmäistä ja ärtyisää, ja saattoi juosta
yhtä kovaa kuin hevonen. Hevoset olivat sitkeitä, pörrökarvaisia,
pahasisuisia petoja, jotka näkyivät iankaikkisesti vastustavan kaikkia
hillitsemisyrityksiä. Miehet, joita hän oli nähnyt, olivat hiljaisia, tuiman
näköisiä, itsetyytyväisiä, ja näyttivät täysin vastaavan seudun
karuutta. Ahavoittuneine kasvoineen ja rauhallisine, vakaville
silmineen näyttivät he pronssipatsailta joltakin esihistorialliselta
ajalta. Ja joka miehellä oli kuolettava ase vyöllään eikä hän epäillyt
että he joka hetki olivat valmiit sitä käyttämään.

Myrkyttävä elämä, joka täten oli joutunut Josephinen huomion

esineeksi, oli täyttänyt hänet sellaisella kauhulla, ettei hän tohtinut
tehdä kävelymatkojakaan mihinkään. Iljettäviä eläimiä, jotka
matelivat, vääntelehtivät ja hyppelivät, oli tämäntästä sattunut hänen
tielleen aivan odottamatta.

Matkallaan Whitmanin karjatalolle oli Betty näyttänyt hänelle

muutamia seudun piileskeleviä asukkaita. Timanttiselkäinen
kalkkarokäärme oli kiertynyt kokoon mesquitopensaan varjoon,
skorpiooni taas erään kallion suojaan ja sarviniekka kilpikonna,
harmaana, jäykkänä, kauhistuttavana oli silmiään räpäyttämättä
katsellut hevosia, häpeämättömästi ja vihamielisesti.

Josephineä puistatti hänen seisoessaan tänä aamuna karjatalon

alemmalla kuistilla, katsellen tomupilveä, joka tasaisesti kulki
laakson suuntaa pohjoiseen. Pilven edessä kulkivat Lawsonin
vankkurit ja niissä istui Betty Lawson ja eräs lehmäpaimen.

Betty oli matkalla Willetiin hankkimaan erilaisia tarveaineita.

Josephine oli kieltäytynyt lähtemästä matkaan sen vaivaloisuuden

vuoksi. Sillä hänestä tuntui kuumuus, tomu, ja itse matkustaminen
niin alkuperäisellä ajoneuvolla perin vastenmieliseltä. Ja Willet oli
hänestä tuntunut mahdottomalta heti ensi silmäyksellä, hänen
astuessaan junasta sen rappeutuneelle asemalle.

Mutta Bettyn lähdettyä vallitsi koko karjatalolla raskas

yksinäisyyden tunne ja Josephine katui jo ettei ollut lähtenyt
ystävänsä mukaan. Hän katseli vankkurien etenemistä katumuksen
sekainen pelko mielessään ja mitä kauemmaksi ne häipyivät, sitä
selvemmin hän tunsi, että hänen olisi pitänyt seurata Bettyä. Bettyn
turvallinen läsnäolo oli aina vaikuttanut sen, että nuo uhkaavat ja
lymyilevät vaarat näyttivät pienemmiltä ja epäoleellisilta ja Bettyn
lähdettyä näytti vaaran lähestyminen olevan käännetyssä suhteessa
hänen matkansa etenemiseen.

Mutta Josephine ei ollut mikään pelkuri, vaikkakin hymy, jonka hän

tarjosi ympäristölleen, oli hieman kankea ja iloton. Pelkäämänsä
vaarat mahtoivat sittenkin olla suuresti liioiteltuja, koskapa Bettykin
niistä oli läpäissyt.
 Hän hymyili jo iloisemmin. Talosta saattoi hän kuulla Chongin,
kiinalaisen palvelijan kalistelevan kattiloitaan ja pannujaan. Ääni
rohkaisi häntä, se käänsi hänen ajatuksensa pois satujen
maailmasta ja kuvitelluista vaaroista. Chong oli ainoa ihminen, joka
Bettyn vanhempien lähdettyä Itään oli elänyt hänen kanssaan
karjatalon päärakennuksessa muutamia viikkoja ennen Josephinen
tuloa. Ja ilmeisesti ei Bettyllä ollut aseita.

Mutta sittenkin tunsi Josephine omituista rauhattomuutta, joka oli

melkein enteellistä. Hän oli peloittavan yksin, omituisen alakuloinen.
Ja kuitenkin tiesi hän että Chong varmasti oli talossa ja että Brannon
oli pienessä tupasessa — esimiehen tuvassa — joka oli noin sadan
jalan päässä olevalla tasaisella paikalla, suoraan länteen siitä, missä
hän seisoi, ja selvästi näkyvissä.

Brannon asui yksin esimiehen tuvassa — Betty oli sen kertonut

Josephinelle — ja oli nyt siellä, sillä noin viisi minuuttia sitten oli hän
akkunasta nähnyt hänen menevän sinne.

Ja hän oli varma siitä, ettei Brannon ollut mennyt ulos, sillä — hän
myönsi sen punastuen — hän oli pitänyt silmällä ovea.

Hän tiesi, että miesten asumukset olivat tyhjät, sillä

aamiaispöydässä oli Betty kertonut, että koko miehistö oli päivän
nousussa lähtenyt muutamaksi päiväksi arolle, etelään, etsiäkseen
vasikoita ja muuta karjaa, joka mahdollisesti oli merkitsemättä.

Betty ei ollut maininnut mitään siitä, että Brannon jäisi taloon.

Josephine selitti asian siten, että jokin tehtävä oli viivyttänyt hänen
lähtöään. Hän ihmetteli, tiesiköhän Betty, ettei Brannon ollut lähtenyt
muitten miesten mukana.
 Näissä mietteissään osui hänen katseensa miesten asumuksiin.
Niitä oli kaksi, rakennettuina vierekkäin noin viidenkymmenen jalan
päässä matalasta joesta, jonka karja-aitaus sulki osaksi sisäänsä.
Matala, säännötön rakennus, jota käytettiin keittiönä ja
ruokailuhuoneena, oli aivan asumusten ääressä. Kaikki kolme
rakennusta olivat vajaan kahden sadan jalan päässä
päärakennuksesta.

Kaksi kertaa oli hän jo aikaisemmin katsellut asuntorakennuksiin

päin eikä ollut huomannut siellä mitään liikettä. Mutta nyt
katsoessaan sinne, näki hän miehen tulevan nurkan takaa, katsovan
hetkisen häneen ja sitten istuutuvan mukavasti asumusten
seinustalla olevalle penkille.

Mies oli ilmeisesti ontunut aivan kuin hänen jalkansa tai reitensä
olisi ollut loukkaantunut. Ilman ihmeellinen kuulakkuus vaikutti, että
hänen kasvonsa selvästi näkyivät päärakennukseen saakka ja
Josephine tunsi hänet samaksi tummaksi mieheksi, joka oli
kuiskannut hänelle tuona päivänä radan varrella, samaksi mieheksi,
joka oli auttanut häntä Les Artwellin vapauttamisessa.

Kuudes luku.

Vasta tuon tumman miehen nähtyään Josephine totesi, että

ainakin osa siitä epämääräisestä pelosta, joka häntä oli: kiusannut
Bettyn lähdettyä, oli johtanut siitä tietoisuudesta, ettei Brannon ollut
mennyt muitten miesten mukana arolle. Mutta nyt hän tiesi, että
hänen vaistomaisesti tuntemansa epäluottamus Brannonia kohtaan
ja mahdollisesti hänen vihansa häntä kohtaan oli aiheuttanut sen
alakuloisuuden, joka hänet oli vallannut. Muulla tavalla hän ei voinut
selittää sitä helpotuksen tunnetta, jota hän tunsi huomattuaan ettei
Brannon ollut ainoa mies karjatalolla.

Hän ei vähääkään luottanut Bettyn jotenkin liioiteltuihin Brannonin

ylistyksiin. Hänen ei ollut koskaan ollut tapana hyväksyä ketään
tuttavakseen tai ystäväkseen niin horjuvilla perusteilla eikä hänellä
ollut aikomus tehdä sitä nytkään. Hän tahtoi itse valita ystävänsä
omien arvosteluperusteittensa mukaan.

Tosin hänellä oli ennakkoluulonsa, se täytyi ottaa huomioon, mutta

hän oli vakuutettu siitä, että huolimatta siitä epäedullisesta kuvasta,
jonka hän Brannonista oli rautatien vierellä saanut, hän ei sittenkään
olisi hänestä pitänyt. Hän oli varma siitä, ettei hän koskaan pitäisi
hänestä eikä luottaisi häneen, sillä hän ei pitänyt miehistä, joilla oli
levottomuutta herättävä tapa nähdä toisen läpi.

Alusta alkaen olivat Brannonin silmät loukanneet häntä. Ne olivat

niin lujat ja teräksiset, niin ärsyttävän rauhalliset, niin selvästi
ilkamoivat sinensä syvyydessä, että ne olivat hänessä nostattaneet
voimakkaan vastustushalun. Hän oli varma siitä, että niihin kätkeytyi
samoja villejä ja häikäilemättömiä mielitekoja, joita Betty oli
hiljaisuudessa hänellekin omistanut, verratessaan häntä Satan
Lattimeriin — seuraavassa henkäyksessä selittäessään, ettei
Lattimer häikäilisi "ryöstää naista vuoristoon."

Tumma mies oli tehnyt häneen edullisemman vaikutuksen. Ennen

kaikkea tuntui mies inhimillisemmältä. Siellä, rautatien varrella oli
hän kuiskatessaan Josephinelle osoittautunut intohimoiseksi, mikä
kuitenkin oli anteeksi annettavaa, sillä olihan Brannonilla aikomus
hirttää viaton mies. Sitäpaitsi oli Brannon hänelle vastenmielinen ja
se seikka näytti olevan omiaan liittämään hänet Josephineen.
 Joka tapauksessa, jos hänen kerran oli luotettava aina-
uskottavaan vaistoonsa, niin täytyi turvautua tummaan mieheen? Ei
hän suinkaan aikonut heittäytyä varsin ystävälliseksi tummaa
miestäkään kohtaan, mutta häntä vaivasi eräänlainen uteliaisuus,
joka vaati tyydytystä. Ja niin hän arvelematta antautui mielijohteensa
valtaan, astui kuistilta alas ja lähti käymään väenasuntoa kohti.

Tumma mies nousi seisomaan hänen lähestyessään. Hänen

liikkeensä olivat kömpelöt, mutta Josephinen mielestä hän toimitti
kumarruksensa melkoisella soreudella, varsinkin huomioonottamalla
hänen kipeän jalkansa, joka oli paksussa siteessä ja joka ilmeisesti
kieltäytyi kannattamasta hänen ruumiinpainoaan.

Hänen silmissään oli myös kunnioittava sävy ja hänen äänensä oli

imartelevan nöyrä ja ystävällinen.

"Tekö se olettekin, ma'am", sanoi hän. "Minä luulin, että olitte

mennyt
Betty Lawsonin kanssa."

"Ettekö siis nähnyt minun seisovan kuistilla?" kysyi Josephine, sillä

hän oli varma siitä, että mies oli nähnyt hänet.

"Vasta minuutti sitten", hymyili hän. "Tottahan toki. Mutta siihen

saakka luulin, että olitte mennyt Bettyn kanssa. En nähnyt hänen
lähtevän, vaikka tiesinkin, että hänen piti matkustaa. Olen oleskellut
väen asunnossa hoitamassa jalkaani."

"Miten se loukkaantui?"

"Nyrjähti hevosta lassotessani tänä aamuna. En luule, että se on

poikki — vääntyi vain pahasti, jotenka en voinut seurata muita
miehiä. Pahaksi onneksi."

"Oletteko kuullut mitään Artwellista?" kysyi Josephine varovasti.

Mies nauroi leveästi. "Jo vain, Less on turvassa. Hän pyysi minua
kiittämään teitä. Te teitte hänelle hyvän työn, ma'am. Artwell ei ole
koskaan varastanut hevosta keneltäkään!" Hän katsoi Josephilleen
tuikeasti, kysyvästi. "Ettehän ole kertonut Brannonille, että minä
katkaisin Artwellin siteet?"

"Enhän toki"! selitti Josephine.

"Se on oikein", sanoi mies, silmät loistaen tyytyväisyyttä. "Jos

Brannon saisi tietää sen, niin tekisi hän elämäni vähemmän
miellyttäväksi."

"En kerro sitä hänelle koskaan."

"Aa, ette pidä hänestä?" sanoi mies hieman intohimoisesti. "Niin,

on paljon ihmisiä, jotka eivät pidä hänestä. Hän on hieman liian
pirteä."

Josephine ei halunnut jatkaa keskustelua Brannonista. Hän puhui

karja-aitauksesta, hevosista, seudusta ja siitä pelon tunteesta, jonka
niiden näkeminen hänelle aiheutti.

Mies katseli häntä uteliaasti ja ilmeisesti hieman hämmästyneenä,

vaikka selvästi huvitettuna siitä että Josephine sanoi pelkäävänsä
ympäristönsä valtavuutta ja voimaa.

"Älkää jutelko minulle sellaisia", nauroi mies. "Se on minulle jotakin

aivan uutta. En ole koskaan kuullut, että joku pelkäisi vuoria,
syvänteitä, puita ja tasankoja tai muuta sellaista. Eikös siellä idän
puolella sellaisia näe?"

Luonnollisesti Josephine tästä huomasi, että häneltä puuttui

mielikuvitusta. Hän tunsi pientä pettymystä, mutta hän lohdutti
itseään sillä, että oli kuullut ihmisten kummastelevan suuria
kaupunkeja, vaikka hän itse oli niin tottunut niitten ihmeisiin, etteivät
ne enää herättäneet hänessä mitään ihmetystä.

"Lähetän Chongin hoitamaan jalkaanne", sanoi hän ja kääntyi

lähteäkseen.

"Joutavia, sitä ette tee", sanoi hän nopeasti. "Siitä ei maksa vaivaa
olla levoton."

"Denver on loukkaantunut pahemminkin, miss Hamilton" kuului

hidas, hieman pilkallinen ääni lähinnä päärakennusta olevan nurkan
takaa.

Josephine kääntyi ympäri ja näki jäykistyen Brannonin.

Hän seisoi väen asunnon nurkalla hajasäärin, käsivarret ristissä

rinnalla ja oikean käden sormet hypistelivät leukaa.

Josephine oli nähnyt hänet samassa asennossa sinä päivänä kun

hän pelasti Artwellin, juuri ennen kuin hän oli huomannut tämän
paon, seisoessaan miehineen odottamassa junan lähtöä. Asento oli
luonteenomainen hänen tyyneen ilkamoivaan ja itsetietoiseen
suhtautumiseensa nähden, kanssaihmisiinsä.

Hän oli ilmeisesti kuunnellut heidän keskusteluaan. Ah, kuinka

Josephine vihasi häntä!
 "Luonnollisesti te ette välitä Mr Denverin jalasta vähääkään!" sanoi
hän, silmät säihkyen halveksuntaa. "Mies, joka kuuntelee salaa, on
liian itsekäs tehdäkseen mitään onnettomien hyväksi."

"Mr Denver ei ole onneton, Miss Hamilton", sanoi Brannon,

korostaen leveästi "mister" sanaa. "Hieman pahoinvoipa ehkä. Sattui
nyrjäyttämään jalkansa, juuri nyt kun olisi pitänyt olla auttamassa
poikia raskaassa ja likaisessa työssä merkittäessä karjaa avonaisella
arolla."

"Näyttää siltä, kuin Mr Denver ei olisi ainoa mies, joka pakoilee

raskasta, likaista työtä", sanoi Josephine kerkeästi.

"Niinhän se on. Voihan olla, että jäin pitämään Denverille seuraa

hänen yksinäisyydessään."

Josephinen pilkka ei ilmeisestikään tehonnut Brannoniin. Ja jos

hän tunsikin sen, niin oli se liian syvällä näyttäytyäkseen. Hänen
silmäyksensä Denveriin oli oudon tyhjä, ikäänkuin lyhytnäköisen. Oli
aivan kuin ei hän olisi miestä nähnytkään.

Denverin huomasi Josephine istuvan jännittyneenä, joka lihas

värähtelevänä. Hänen huulensa olivat nyrpällään ja hänen tummat
silmänsä olivat kivenkovat ja raivosta kiiluvat.

Mutta se oli raivoa, jota Denver koetti voimainsa takaa tukahuttaa.

Josephinesta näytti kuin mies olisi tiennyt, että hänen täytyi hillitä
sitä, sillä hän pelkäsi näyttää sitä.

Myöskin huomasi Josephine, että Brannon salassa nautti Denverin

ponnistuksesta hillitä itsensä. Hän oli myös epämääräisesti tietoinen
siitä, että hänen silmiensä edessä oli käynnissä jonkinlainen taistelu,
jotakin salassa olevaa, joka suoritettiin alkuperäisten, hirvittävien
voimien kesken.

Samoin kuin tuona Artwellin vapauttamispäivänä, näytti Brannon

nytkin olevan hallitseva voima. Hän oli yhtä varma kyvystään
käskeä, yhtä varma hallitsemaan joka tilannetta, mikä hänen
kohdalleen sattui. Josephine tunsi taas tuon raudankovan
taipumattomuuden, ja kammottava tyyneys, jonka alle hän sen kätki,
ärsytti häntä kuten aikaisemminkin. Hän päätti pistää Brannonia niin
syvälle, että tämän täytyi paljastaa itsensä jollakin tavalla.

"Tietääkö Betty Lawson, että te laiminlyötte velvollisuutenne?"

kysyi hän.

"En tiedä mitä Betty ajattelee tällä haavaa", vastasi Brannon.

"Oh, minä otaksun, että tämä on eräs tapa huomauttaa minulle,

että se mitä te teette, ei ole minun asiani?"

"Käskikö Betty sanomaan, että minun on tehtävä teille tiliä

töistäni?" kysyi Brannon, katse tiukkana, kohdatessaan Josephinen.

Josephine naurahti pilkallisesti, turhaan yrittäen vaimentaa

raivoaan, joka hänen suonissaan kihisi. Hän tiesi hävinneensä.
Jollakin tavalla hän sai sen kummallisen vaikutelman, että hänen
sanansa muistuttivat rakeitten rapinaa peltikattoa vasten. Ne saivat
aikaan aika rätinän, mutta niillä ei ollut mitään näkyvää vaikutusta
metalliin.

Mutta hänen onnistui näyttää vihansa silmillään ja se tuotti hänelle

jonkinverran lohdutusta. Ja hän oli varma siitä, että hänen
käytöksensä osoittama halveksuminen, kun hän kääntyi ja lähti
hänen luotaan, täytyi saada miehen huomaamaan, kuinka
vähäpätöinen atoomi hän sittenkin oli tytön mielestä.

Tämä usko pysyi lujana siksi, kunnes hän pääsi kuistille ja sieltä
katsoi taakseen.

Brannon seisoi häneen päin; hän oli ilmeisesti seurannut häntä

katseellaan. Josephine saattoi selvästi nähdä hänen kasvonsa ja
näki, että hän hymyili.

Josephine meni taloon, oleskeluhuoneeseen, ja pysähtyi siihen.

Hänen kasvonsa punoittivat raivosta, jonka hän tiesi johtuvan siitä,
että hän oli Brannonissa tavannut miehen jonka tahto oli lujempi kuin
hänen omansa.

Seitsemäs luku.

Josephine vietti lopun päivää suuressa seurusteluhuoneessa,

miettien yhteenottoaan Brannonin kanssa. Hän oli liian vihainen
voidakseen lukea hyllyllä olevia kirjoja, joitten kannet viekoittelevina
paistoivat hänen silmiinsä. Hän oli liian ärtynyt voidakseen neuloa tai
uudistaa toisen hattunsa, jonka hän oli tuonut mukanaan ja joka
pienillä laitteilla olisi tullut entistä viehättävämmäksi. Sellaiset pienet
ilot ja tehtävät näyttivät aivan vähäpätöisiltä aamun tapahtumiin
verrattuina. Elämä, suuri, elävä ja alkuperäinen elämä oli
mieltäkiinnittävämpi.

Hänen kasvonsa hehkuivat vielä kun hän, syötyään päivällisensä,

vinosilmäisen Chongin tarjoillessa, palasi seurusteluhuoneeseen ja
seisoi hetkisen lännenpuoleisen akkunan ääressä katsellen ulos.

Denveriä ja Brannonia ei näkynyt missään.

Josephine valitsi itselleen kirjan ja meni kuistille, jossa hän istuutui

keinutuoliin ja koetti lukea, saadakseen Brannonin ajatuksistaan.

Kirja oli ikävä, mielenkiinnoton. Hän paiskasi sen kiinni että

paukahti. Hänen otsansa oli sileä ja huulet luonnollisessa
asennossaan kun hän istui katsellen pohjoista lakeutta, joka kohosi
hänen katseensa suuntaan ja jolla loisti vihreitä täpliä, harmaitten ja
tasaisten saviläikkien vastakohtana.

Hän aikoi voittaa Brannonin. Hän tahtoi näyttää hänelle, ettei

häntä peloittanut hänen mestaroiva itsetietoisuutensa, hänen harkittu
välinpitämättömyytensä toisten toivomuksista ja haluista, hänen
mielettömät koskemattoman valtiutensa vaatimukset eikä hänen
naurettava itseluottamuksensa. Hän aikoi opettaa hänelle, että hän
ei voinut —.

Siinä hänen ajatuksensa menettivät yhtenäisyytensä.

Vihreänruskea aro muuttui sekavaksi, hämäräksi järveksi. Josephine
itki.

Hieman myöhemmin hän hautoi silmiään märällä pyyheliinalla ja

puri huultaan suutuksissaan, vaikka hänen yhä
suonenvedontapaisesti nytkähtelevät olkapäänsä selvästi todistivat
hänen mielenliikutuksensa ankaruutta.

Hänen vihansa Brannonia kohtaan oli tullut katkeraksi, hurjaksi ja

sen voima aiheutti hänelle kostonhimoista iloa, sillä itkunsa aikana
oli hän kerran ollut myöntämäisillään, että hän tunsi itsensä niin
viheliäiseksi siitä syystä, että hän piti Brannonista, huolimatta
välinpitämättömyydestään häntä kohtaan.

Iltapäivä oli lopussa, kun hän nousi ja meni sisään.

Chong oli illallisen valmistuspuuhissa ja hymyili hänelle

kohteliaasti kun hän astui keittiöön.

"Tuntu ikevelle!" mongersi hän. "Missy Lawson pite suuri ääni."

Josephinellä oli ikävä, paljon ikävämpi, kuin hän tahtoi

myöntääkään.
Hän meni huoneeseensa, ja kun hän palasi oli Chong jo kattanut
pöydän.

Kun hän oli lopettanut ateriansa, oli maailma pimennyt ja kuistilta

katsoen näytti suunnaton alanko kääriytyneen synkkiin varjoihin.

Hämärä jatkui viimeiseen saakka. Vaipuvan auringon viimeisetkin

säteet katosivat korkeilta vuoren huipuilta taivaanrannalla ja silloin
vaipui alanko äkkiä tumman verhon taakse ja Josephine saattoi vain
hämärästi erottaa esimiehen ja väen asunnon ääriviivat.

Hän meni seurusteluhuoneeseen ja sytytti lampun.

Puolta tuntia myöhemmin, kun ei hän kuullut mitään ääntä

keittiöstä ja otaksuen, että Chong oli mennyt levolle, nousi hän ja
meni ovelle mielessään pelonsekainen aavistus, että joku hiiviskeli
talon ympärille. Hän aikoi sulkea oven ja tarttui jo ripaan, kun hän
kuuli kumeaa, raskasta töminää.

Kahden vaiheilla, valmiina pakenemaan, jäi hän kuuntelemaan.

Ääni tuli lähemmäksi, selvemmäksi. Hevonen — täyttä neliä.
 Hän veti helpotuksen huokauksen, huomattuaan, että hänen
hermonsa olivat vain olleet liian jännittyneinä. Lähestyvä hevonen
ehkä merkitsi vain sitä, että jokin talon miehistä oli ratsastanut kotiin,
tuodakseen jonkin tiedon Brannonille, joka oli jäänyt kotiin "Denverin
seuraksi."

Hänen huulensa vetäytyivät pilkalliseen hymyyn sitä ajatellessaan,

mutta se katosi taas kun hän kuuli kavion kapseen aivan kuistin
nurkalla ja äänen, joka kantautui hänen korviinsa pimeyden
tyhjyydestä.

"Halloo! Onko joku pojista siellä?"

"Mitä — ei — on. Nimittäin Denver ja Brannon."

"Hyvä"! Ääni kuulosti tyytyväiseltä ja kaikui korkeana ja syvän

miehekkäänä. Josephinen silmät olivat jo tottuneet pimeyteen ja hän
saattoi erottaa hevosen ja miehen hämärät ääriviivat.

"Se vapauttaa minut enemmästä", kuului ääni taas. "Minulla on

omat asiani toimitettavana ja minulla on helvetinmoinen kiire. Kävin
Laskarissa. Palatessani poikkesin Ben Whitmanin luona. Hänen
äitinsä on sairas, lienee saanut jonkin kohtauksen tai muuta
semmoista, Ben pyysi minua ratsastamaan Willetiin hakemaan
lääkäriä. Sanoin meneväni sinne, ellei täällä olisi ketään, jonka voisi
lähettää. Siinä kaikki. Luulenpa, että olen toimittanut asiani."

"Odottakaa!"

Äkillisen kiihtymyksensä vallassa oli Josephine astunut kuistille ja

oli jo puolitiessä miehen luo lausuessaan komentavan sanansa.

"Puhukaa nopeasti!" huusi mies kärsimättömänä.