Full Download PDF of Test Bank For Criminal Law, 11th Edition: Joel Samaha All Chapter

Test Bank for Criminal Law, 11th
Edition: Joel Samaha

Go to download the full and correct content document:
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-criminal-law-11th-edition-joel-samaha/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Criminal Procedure 8th Edition Test Bank – Joel Samaha
https://testbankmall.com/product/criminal-procedure-8th-edition-
test-bank-joel-samaha/
Test bank for Criminal Procedure 9th Edition by Samaha
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-criminal-
procedure-9th-edition-by-samaha/
Test Bank for Criminal Law, 12th Edition
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-criminal-law-12th-
edition/
Test Bank for Criminal Law for the Criminal Justice

Professional, 5th Edition Norman Garland
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-criminal-law-for-
the-criminal-justice-professional-5th-edition-norman-garland/
Test Bank for Criminal Law and Procedure, 7th Edition
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-criminal-law-and-
procedure-7th-edition/
Test Bank for Criminal Law and Procedure, 8th Edition :

Scheb
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-criminal-law-and-
procedure-8th-edition-scheb/
Test Bank for Criminal Law, 1st Edition: John L.

Worrall
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-criminal-law-1st-
edition-john-l-worrall/
Test Bank for Criminal Procedure for the Criminal

Justice Professional, 11th Edition : Ferdico
procedure-for-the-criminal-justice-professional-11th-edition-
ferdico/
Test Bank for Criminal Investigation 11th Edition

Swanson
investigation-11th-edition-swanson/
Chapter 1: Criminal Law and Criminal Punishment: An Overview
5. An offense which is punishable by one year or more in a state prison is called a

a. common-law crime.
b. code offense.
c. misdemeanor.
d. felony.
ANS: D REF: p. 14 OBJ: 4
6. What thought process says that human beings seek pleasure and avoid pain?
a. rationalism.
b. hedonism.
c. minimalization.
d. rationalization.
ANS: B REF: p. 26 OBJ: 4
7. Which of the following is true for both crimes and torts?

a. they only apply to low-income persons
b. they tell us what we can’t do
c. consequences include incarceration
d. they address only misdemeanor crimes
8. Principles that apply to more than one crime are included in which part of the criminal
law?
a. the general part.
b. the special part.
c. the general part and the special part.
d. none of these answers is correct.
ANS: A REF: p. 15 OBJ: 2
9. To obtain a conviction, the prosecution must prove every element of the offense
a. by a preponderance of the evidence.
b. beyond a reasonable doubt.
c. by showing probable cause.
d. beyond a shadow of a doubt.
10. Which of the following is not one of the criteria required for criminal punishment?
a. The penalty inflicts pain or unpleasant consequences.
b. The penalty inflicts pain that is perceived by the public to be appropriate.
c. The penalty is administered intentionally.
d. The penalty inflicts enough pain so the offender experiences the full extent of
society’s disapproval.
13
Instructor’s Resource Manual with Test Bank
11. Which theory of crime focuses on an ‘eye for an eye’ mentality and emphasizes on getting
even?
a. retribution
b. rehabilitation
c. general deterrence
d. Incapacitation
12. The theory of punishment that includes the idea that it is right to hate criminals and
they deserve to be punished proportionate to the harm they have done is the theory of
a. incapacitation.
b. special deterrence.
c. retribution.
d. general deterrence.
ANS: C REF: p. 24 OBJ: 4
13. The police decision to investigate or not is an example of what kind of decision
making?
a. indiscriminate
b. discretionary
c. political
d. appropriate
ANS: B REF: p. 23-24 OBJ: 6
14. Who formulated the theory that rational human beings won’t commit crimes if they
know that the pain of punishment outweighs the pleasure they hope to get from
committing the crime?
a. The authors of the Old Testament
b. George Bernard Shaw
c. Jeremy Bentham
d. Isaac Ehrlich
15. The assumption underlying rehabilitation theory is that

a. criminal behavior is primarily a medical problem that can be cured with the correct
drugs.
b. rehabilitation requires long-term incarceration and intense treatment.
c. forces beyond offenders’ control cause them to commit crimes and experts
using the correct therapy can reform criminals.
d. sometimes the cure for criminality involves large doses of pain.
14
16. Since the mid-1980s, the two rationales that have dominated penal policy are
a. retribution and incapacitation.
b. deterrence and rehabilitation.
c. reformation and deterrence.
d. vengeance and rehabilitation.
17. According to the text, which of the following is not a property crime?
a. Fraud
b. Arson
c. Burglary
d. Vagrancy
18. Criminal law is only one kind of

a. social norm.
b. social control.
c. social event.
d. informal control.
19. What part of criminal law consists of principles that apply to more than one crime?
a. general part of criminal law
b. generic part of criminal law
c. specific part of criminal law
d. special part of criminal law
20. What part of criminal law defines specific crimes and arranges them into groups
according to subject matter?
a. general part of criminal law
b. generic part of criminal law
c. specific part of criminal law
d. special part of criminal law
21. Where is most criminal law found?

a. state criminal codes
b. federal criminal codes
c. city criminal codes
d. county criminal codes
15
22. Which of the following is the highest standard of proof known to the law?
a. absolute certainty
b. preponderance of the evidence
c. probable cause
d. beyond a reasonable doubt
23. When professionals make judgments based on their training, their experience, and
unwritten rules this is called
a. discretionary decision making.
b. biased decision making.
c. affirmative decision making.
d. productive decision making.
24. Sentencing laws that make prison release dependent on rehabilitation are called
a. dependent sentencing laws.
b. indeterminate sentencing laws.
c. determinate sentencing laws.
d. independent sentencing laws.
25. Judges are required to make a statement at the time of sentencing explaining why they
are imposing the sentence. Which of the following is not one of the reasons for this
requirement?
a. to increase the rationality of sentencing.
b. such statements can be therapeutic to the defendant.
c. to aid in appellate court review.
d. such statements can be therapeutic to the victim.
26. Mala prohibita crimes include all of the following except

a. parking tickets.
b. drinking in public.
c. rape.
d. loitering.
27. Crimes and torts are similar in which of the following ways?
a. The standard of proof for both is beyond a reasonable doubt.
b. They both apply only to economic wrongs.
c. They both apply only to criminals.
d. They both tell us what we can and can’t do.
16
28. Which of the following is not true of a felony crime?

a. a felony is more serious than a misdemeanor
b. a felony is punishable by death or an imprisonment of more than one year
c. a felony is never punished by imprisonment
d. felony defendants have to be in court for their trials
29. Administrative crimes

a. do not exist because agencies do not have the power to enact rules.
b. can only be enacted by federal agencies.
c. are no longer a significant source of criminal law.
d. are a rapidly growing source of law.
30. What are offenses of general applicability?

a. misdemeanor and felony crimes
b. felony and complicity crimes
c. complicity and attempt crimes
d. property and attempt crimes
31. The appellant is the party who

a. is appealing to ensure their victory in the court below.
b. is appealing to overturn an unfavorable decision.
c. has had an appeal filed against them.
d. has not filed the charges against the appellee.
32. The legal rule the court has decided to apply to the facts of the cases is called the
a. issue.
b. holding.
c. result.
d. reasoning.
33. If an appellate court affirms the decision of the court immediately below, this means
that the lower court’s decision is
a. upheld.
b. overturned.
c. questioned.
d. not considered.
17
34. When an appellate court overturns the decision of a trial court and sends the case back
for further proceedings in accord with its decision, the appeals court has
a. reversed the trial court’s decision.
b. affirmed the trial court decision.
c. reversed and remanded the trial court decision.
d. declined the trial court decision.
35. In the citation 319 N.W. 2d 459, the number 459 represents the
a. volume number.
b. page where the opinion begins in a volume.
c. date the decision was handed down.
d. date the case was argued.
36. Definitions of crimes are divided into four groups. Which of the following is not one
of those groups?
a. crimes against persons.
b. crimes against public.
c. crimes against property.
d. crimes against public order and morals.
ANS: B REF: p. OBJ: 2
Score of 3. Good basic question.
37. Crimes against public order and morals include all of the following crimes except:
a. stealing.
b. illegal immigration.
c. gang crimes.
d. prostitution.
38. What was the original source of law?

a. legislatures.
b. administrative agencies.
c. courthouses.
d. common law.
39. Before there were criminal codes, social order depended on obedience to unwritten
rules based on
a. community customs and traditions.
b. community customs and polls.
18
c. traditions and polls.

d. the sheriff.
40. Codifying a criminal offense means to

a. define the crime and spell out the punishment in writing.
b. set the offense in stone.
c. write the sentence out using computer based language.
d. revert to the use of common law.
41. Who did legal reformers believe should make laws?

a. judges.
b. presidents.
c. legislatures.
d. sheriffs.
42. What are some of the reasons that the American Law Institute created the Model Penal
Code?
a. clarification and simplification.
b. classification and institutionalization.
c. organization classification.
d. clarification and institutionalization.
43. When state and municipal code provisions conflict, which one is supposed to take
precedence?
a. state codes.
b. municipal codes.
c. it depends on the crime.
d. Neither, the federal government will step in.
44. Although municipalities have broad power, they are limited in which of the following
ways?
a. constitutional limits.
b. they cannot create misdemeanors.
c. federal statutory law.
d. city law preempts municipality law.
19
44. Of the following groups, what one is imprisoned at the highest rate?
a. black men.
b. Hispanic men.
c. white men.
d. asian men.
45. The idea that only by inflicting physical and psychological pain as punishment can
offenders pay for their crimes refers to which purpose of punishment?
a. retribution.
b. prevention.
c. deterrence.
d. incapacitation.
Case 1.1
Stan robs a woman while she is walking home from work. Police later identify Stan as
the robber and he is arrested. Stan is found guilty of robbery and is sentenced to one
year in jail. During sentencing the judge notes that his reasoning for the sentence is
that being in jail will keep Stan from robbing any other people and he wants to set an
example for others.
46. The reasoning of the judge for sentencing Stan is an example of which of the
following?
a. informal discretionary decision making
b. judicial opinions
c. formal criminal processing
d. judicial lawmaking
47. Preventing Stan from committing other robberies by putting him in jail is an example
of what purpose for punishment?
a. special deterrence.
b. general deterrence.
c. retribution.
d. incapacitation.
48. Punishing Stan as an example for other is an example of what purpose for
punishment?
a. special deterrence.
20
b. general deterrence.
c. retribution.
d. incapacitation.
Case 1.2
Sally is accused of stealing some checks from her boss. She is found not guilty of any
criminal wrong at trial. Her boss sues her and receives a judgment ordering Sally to
pay her for the amount lost from the stolen checks.
49. Sally’s boss received a judgment for money because of what difference between
criminal and noncriminal wrongs?
a. the burden of proof is higher for criminal wrongs than for noncriminal wrongs.
b. the burden of proof is lower for criminal wrongs than for noncriminal wrongs.
c. the burden of proof is equal for criminal wrongs than for noncriminal wrongs.
d. none of these answers is correct
50. Of the following categories, what one can we say with certainty is an appropriate classification
for the theft of the checks?
a. mala in se.
b. mala prohibita.
c. misdemeanor.
d. felony.
Case 1.3
John works in a legal office. His boss asks him to review the following case: Miranda
v. Arizona, 384 U.S. 436 (1966).
51. What portion of the citation tells John what reporter to look in to find the case?
a. Miranda v. Arizona.
b. 384
c. U.S.
d. 436
52. What information would John use to determine the volume where the case is located?
b. 384
c. U.S.
d. 436
21
53. What information would John use to determine the page where the case is located?
b. 384
c. U.S.
d. 436
Case 1.4
California penal code section 240-241 states:
240. An assault is an unlawful attempt, coupled with a present ability, to commit a violent
injury on the person of another.
241. (a) An assault is punishable by a fine not exceeding one thousand dollars ($1,000), or by
imprisonment in the county jail not exceeding six months, or by both the fine and
imprisonment.
54. Section 240 is an example of

a. the general part of criminal law.
b. the special part of criminal law.
c. a case opinion.
d. the facts of criminal law.
55. Section 241 identifies assault as what kind of crime?

a. felony.
b. misdemeanor.
c. mala in se.
d. mala prohibita.
TRUE/FALSE
1. The criminal law is the only form of social control in our society and the only way to
hold a person responsible for deviating from social norms.
ANS: FALSE REF: p. 6 OBJ: 4
2. Crimes and torts are essentially the same, but with different names.
3. Crimes punishable by more than a year of imprisonment are called felonies.
22
ANS: TRUE REF: p. 14 OBJ: 4
4. The elements of the crime of embezzlement would be found in the general part of the
criminal law.
5. Criminal law is only one kind of social control.
6. Determinists reject the free-will assumption that underlies retribution.
7. Classical deterrence theory states that rational human beings won’t commit crimes if
they know that the pain of punishment outweighs the pleasure gained from committing
crimes.
8. The principle of utility permits only the minimum amount of pain necessary in order to
prevent crime.
9. Crimes and torts are similar in that both are sets of rules telling us what we can’t do.
10. The special part of criminal law consists of principles that apply to more than one
crime.
23
11. After the adoption of the Model Penal Code in 1962, more than forty states changed
their criminal codes.
12. City, town, and village governments do not enjoy broad powers to create criminal
laws.
13. To qualify as criminal punishment, penalties have to meet four criteria.
14. Discretionary decision making is decision making that is in plain view.
15. Incapacitation restrains convicted offenders from committing further crimes.
16. Most states have abolished common-law crimes.
17. Most state criminal codes today include a general part.
18. Most criminal law is found in the federal penal code.
24
19. The majority opinion lays out the established law of the case.
20. Case citations are summaries of a court’s majority opinion.
21. Punishments differ widely among the states.
22. A noncriminal wrong is a legal wrong that justifies suing someone and getting money,
usually for some personal injury.
23. The distinction between criminal punishment and treatment is always clear-cut.
24. Criminal liability is conduct that unjustifiably and inexcusably inflicts or threatens
substantial harm to individual or public interests.
25. The burden of proof for crimes is different than the burden of proof for torts.
25
26. The general part of criminal law defines specific crimes and arranges them into groups
according to subject matter.
27. Criminal codes evolved from common law.
28. State codes frequently use different names for crimes than common law.
29. Violations of federal and state agency rules are called administrative crimes.
30. Proving criminal conduct is necessary to impose criminal liability and punishment.
COMPLETION
1. Retributionists contend that punishment benefits not only but also criminals.
ANS: society
REF: p. 24 OBJ: 4
2. ___________ principles of criminal law apply to many or all crimes.
ANS: General
REF: p. 15 OBJ: 2
3. Municipal ordinances often and overlap state criminal code

provisions.
ANS: duplicate
26
REF: p. 20 OBJ: 3
4. Affirmative defenses such as justification and excuse place the burden of production
or of on the defendant.
ANS: persuasion
REF: p. 31 OBJ: 5
5. Sentencing is a judicial function.
ANS: discretionary
REF: p. 11 OBJ: 6
6. The text case method stimulates you to think about legal principles and
their application.
ANS: critically
REF: p. 34 OBJ: 7
7. In case citations, the number always comes before the title of a reporter and
the page always comes immediately after the title.
ANS: volume
REF: p. 37 OBJ: 7
8. Crimes are acts deserving of the strongest and stigma of a society.
ANS: sanction
REF: p. 38 OBJ: 1
9. In the real world, criminal liability is the form of social control.
ANS: exceptional
REF: p. 6 OBJ: 1
27
10. Crime that is inherently wrong or evil, like murder and rape, is called
mala .
ANS: in se
REF: p. 14 OBJ: 1
ESSAY
1. Explain the purposes or rationales for punishment and the arguments in favor of each
rationale. Include a discussion about current trends in punishment.
ANS: There are two primary rationales for criminal punishment: retribution and
prevention. Retribution looks to past crimes and assumes that criminals exercised
their free will and chose to break the law. According to this theory, punishment is just
deserts. Prevention is forward-looking and is designed to prevent future crimes. The
prevention rationale includes general and specific deterrence, incapacitation, and
rehabilitation. Since the mid-1980s, criminal justice reformers have emphasized
retribution and punishment as the most important rationales.
REF: p. 24 OBJ: 4
2. Explain the relationship between the general and special parts of criminal law.
ANS: The general part of criminal law consists of principles that apply to more than
one crime. The special part of criminal law defines specific crimes and arranges them
into groups according to subject matter. The general principles are broad propositions
that apply to more than one crime. Some general principles apply to all crimes; other
principles apply to all felonies; still others apply only to some crimes. The special part
of criminal law defines specific crimes, according to the principles set out in the
general part. The definitions of crimes are divided into four groups: crimes against
persons; crimes against property; crimes against public order and morals; and crimes
against the state.
REF: p. 15 OBJ: 2
3. Explain the text-case method including the reason for its name. Also explain the two
reasons for applying criminal principles and definitions to specific cases.
28
ANS: The “text-case method,” is part text and part excerpts from criminal law cases
specially edited for non lawyers. The text part of the book explains the general
principles of criminal law and the definitions of specific crimes. The case excerpts
involve real-life crimes that apply the general information in the text to real-life
situations. The application of principles and definitions of crimes to the facts of
specific cases serves two important purposes. First, it helps you understand the
principles and the elements of specific crimes. Second, it stimulates you to think
critically about the principles and their application.
REF: p. 32 OBJ: 7
4. Define, describe, compare, and contrast common-law crimes and statutory crimes. Be
sure to provide examples.
ANS: Common-law crimes are made by judges; statutory crimes are made by
legislature. Over time most jurisdictions have moved away from common-law to
statutory crimes. Many crimes are both common-law and statutory crimes (murder,
rape). Common-law crimes create problems of due process and fair notice; statutory
crimes do not.
REF: p. 16 OBJ: 3
5. It would be inappropriate to refer to “criminal law,” as if it were a singular entity.

Why is this? Discuss all that “criminal law” really includes in the U.S.
ANS: In our federal system, there are 52 criminal codes—one for each state, the
District of Columbia, and the federal government. Most of the criminal law resides in
the state criminal codes and involve crimes against persons, property, public order, and
morals. Each of the 52 codes defines specific crimes and their punishments to be
applied to the people who commit crimes within their respective jurisdictions. There
are some significant differences in both the definitions of crimes and the punishments
from state to state. This diversity, however, should not obscure the fact that there are
more similarities than differences.
REF: p. 21 OBJ: 3
6. What is informal discretionary decision making? In what ways does informal

discretionary decision making affect the criminal justice process?
ANS: Informal discretionary decision making includes judgments made by

professionals, based on unwritten rules, their training, and their experience. It affects
the criminal justice process at every decision point; from the discretion a police officer
uses in deciding whether to arrest a suspect or not to the sentencing by the judge in
court. Discretion allows flexibility in the implementation of rigid, formal criminal
29
codes.
REF: p. 33 OBJ: 6
7. What behavior deserves criminal punishment? Explain the purposes of criminal

punishment (deterrence, incapacitation, rehabilitation)?
ANS: Behavior that deserves criminal punishment includes conduct that unjustifiably
and inexcusably inflicts or threatens substantial harm to individual or public interests.
General deterrence seeks to prevent the general population from committing crimes
through the threat of punishment. Special deterrence seeks to prevent convicted
offenders from committing future crimes through punishment. Incapacitation prevents
convicted criminals from committing crimes by locking them up or otherwise making
it impossible to commit another crime. Rehabilitation sees criminals as sick and
attempts to prevent future crimes by providing offenders with treatment.
REF: p. 26 OBJ: 1, 4
8. Define presumption of innocence. What is the importance of the presumption of

innocence as it relates to criminal liability?
ANS: In practical terms, presumption of innocence means that the prosecution has the
burden of proof when it comes to proving the criminal act and intent. The presumption
of innocence requires the prosecution to prove beyond a reasonable doubt the criminal
act and intent.
REF: p. 30 OBJ: 5
9. What are affirmative defenses? How do the burdens of production and persuasion relate to
affirmative defenses?
ANS: Affirmative defenses include justification and excuse. They are called
affirmative defenses because defendants have to present evidence. These defenses
require the defendant to provide some evidence in support of their justification or
excuse. This requirement is known as the burden of production. The burden of
persuasion requires the defendant to provide their affirmative defense by a
preponderance of the evidence.
REF: p. 31 OBJ: 5
30
10. The main parts of a case include: title, citation, procedural history, judge, facts, judgment, and
opinion. Explain what each of these parts includes as well as how reading cases in the text can
help to better understand the law.
ANS: The case title consists of the names parties in the case. The citation tells you
where to find the case. The case history is a brief description of the steps and
judgments made by each court that has heard the case. The judge includes the name of
the judge who wrote the opinion and issues the judgment. The facts are the facts of the
case. The judgment is how the court disposed of the case. The opinion explains how
and why the court applied the law to the facts of the case. Reading cases help you
understand the principles and the elements of specific crimes and think critically about
the principles and their applications.
REF: p. 37 OBJ: 7
31
Another random document with
no related content on Scribd:
— Äiti on ulkona visiitillä ja Elvi on vetäytynyt huoneeseensa. Hän
kirjoittaa esitelmää, sanoi Maire.
— Olet siis jo ehtinyt suuttua juridiikkaan, sanoi Nisse. — Annahan

kuppisi, niin kaadan kahvia.
— Kyllä se on vissiin vihoviimeistä. Ja minä kun vielä niin kovalla

touhulla tänä aamuna laitoin itseni prosessiopin luennolle. Enkä sitä
sitten ymmärtänyt, en viiden pennin edestä. Se oli sitten kuivaa kuin
Saharan erämaa! Vähän kermaa vielä, kiitos.
Ja ajatelkaas, Arma Walli, senkin kenokaula västäräkki, vakuutti

että laki on hänestä mielenkiintoista ja jännittävää!
— Hm, sanoi Nisse. — Hän ajatteli kai sitä kohtaa lakikirjassa,

jossa puhutaan avioliitosta ja avioerosta ja niiden yhteydessä
olevista seikoista.
— Onko siinä jotakin jännää sitten? kysyi Kyllevi uteliaasti.
— Varmasti, siellä on semmoisia paikkoja, jotka eivät ainakaan ole

sopivia nuorille tytöille.
— Voi juutaksen kanahäkki, silloin minä tahdon lukea sen ihan

viivana.
Onko sinulla se kirja täällä, Nisse?
— Ei mutta Kyllevi! sanoi nuhtelevasti Maire. Hän oli aina yhtä

hyvinkasvatettu.
— Ei minulla sitä ole, mutta kysy Arma Wallilta. Et sinä muuten

noin ilman muuta pääse lakikirjoja tenttimään, sinun pitää ensiksi
tutkia historiaa ja filosofiaa ja kansantaloutta.
— Pyh pihkaa, mitä minä niillä teen, sanoi Kyllevi ja kaatoi
itselleen toisen kupin. — Avioliittolakia minä tahdon lukea.
— Älä huoli ollenkaan ruveta sen juridiikan kanssa, neuvoi Maire.

— Lukisit kieliä ja estetiikkaa mieluummin, niinkuin minäkin. Se on
niin yleissivistävää.
— Tai menisit keittokouluun saman tien, sanoi Nisse. — Naimisiin

sinä kumminkin joudut.
Kyllevi veti kulmakarvansa yhteen ja oli miettiväisen näköinen.
— Voi lapsikullat, jos te tietäisitte, mitä tavattomia ristiriitoja olen

saanut kärsiä tämän uranvalitsemisen tähden, niin ette nauraisi. Itse
olisin kaikkein mieluimmin tahtonut mennä sirkukseen…
— Sinne sinä kyllä olisit sopinutkin!
— Mutta isä tahtoi, että lukisin agronomiaa, koska minä kuitenkin

tulevaisuudessa perin Joutsenlahden, ja silloinhan minun täytyy
osata hoitaa sitä.
— Senhän voi sinun tuleva miehesi tehdä.
— Mitä myrkyn pakanaa sinä Nisse aina keskeytät minua! Ellet

pidä suutasi vähän soukemmalla niin…
— Tapelkaa sovinnossa, lapset! sanoi Maire.
— Kun tuo Nisse aina mokottaa. No niin, minä tahdoin

sirkusratsastajattareksi ja isä tahtoi minua agronomiksi. Renki-
Kustaan mielestä taas autonkuljettajalla oli kaikkein mukavin
ammatti. Ajattelin siis vähäisen sitäkin, mutta sitten minä tapasin
Arma Wallin kesällä laulujuhlilla. Hän pääsi ylioppilaaksi keväällä
samalla kertaa kuin minäkin, ja hän ehdotti että rupeaisimme
molemmat lukemaan lakia. Se oli muka niin tyylikästä. Ja nyt minä
viime viikolla kirjoittauduin lainopilliseen tiedekuntaan. Mutta kyllä se
sittenkin oli vähän vajaa, etten minä mennyt sirkukseen. Harmitti
monta päivää sitten perästäpäin. Elvi hei! Mitä sinun rauhaasi
kuuluu? Olet kuin nukkuvan rukous. Tai kuin kuollut kiinalainen.
Elvi oli tullut huoneestaan silmät sumeina ja tukka

epäjärjestyksessä.
— Antakaa minulle vähän kahvia, lapset. Olen kirjoittanut koko

päivän, niin että silmiä kirvelee. Illalla on osakunnan kokous, ja silloin
minulla pitää olla alustus keskustelukysymykseen valmiina.
— Mistä siellä sitten nyt taas pitäisi plärrättämän?
— Mutta Kyllevi, etkö sinä ollenkaan seuraa aikaasi! Luonnollisesti

siitä katalasta seurasta, jonka muutamat alaikäiset pojannulikat
yliopistossa ovat perustaneet ja jota vastaan meidän kaikkien
akateemisten naisten on yhtenä miehenä noustava.
— Ahaa, sanoi Nisse. — »Naiset pois yliopistosta»! Siitähän tulee

juhlallinen keskustelu. Sitä minunkin pitää tulla kuulemaan. Vaikka ei
meillä Polyteekissä sellaista seuraa kaivata, meillä kun on niin vähän
naisia.
— Minä en käsitä, miksi siitä seurasta viitsitään pitää niin

tavatonta melua, sanoi Maire. — Haihtukoon omaan
mitättömyyteensä.
Elvi kiihoittui.
— Etkö sinä sitten ymmärrä, että sellaisen seuran pelkkä
olemassaolokin on suoranainen loukkaus meitä naisylioppilaita
kohtaan. Meidän täytyy nujertaa ne poikaviikarit.
— Mutta kuule, Elvi rakas, älä huoli kirjoittaa sitä esitelmääsi tai
alustustasi, mikä se on, aivan kovin pitkäksi, sillä muuten ei jää
ollenkaan aikaa tanssiin sitten perästäpäin, sanoi Kyllevi rukoilevalla
äänellä.
— Sinä häpäiset itsesi, Kyllevi! huusi Elvi. — Eikö sinulla ole

yhtään aatteellisia harrastuksia? Oletko sinä tosiaankin niin tylsä,
että sinä tulet osakuntaan vain tanssimaan ja melua pitämään,
niinkuin sen pahempi niin monet keimailunhaluiset ja tyhjät
helsinkiläiset perhetytöt tekevät? Jos sinä todellakin luulet…
— Mutta enhän minä niin tarkoittanut, sanoi Kyllevi onnettomana.

— Minä olisin tahtonut vain pikkuruikkusen…
Mutta Elvin sanatulva ei ollut enää estettävissä.
— Jos sinä todellakin luulet, että osakunnan kokoukset ovat vain

tanssimista ja flörttailemista varten, niin silloinhan ne vain saavat
vettä myllyynsä, jotka juuri julistavat, että nainen ei sovi yliopistoon.
Tiedätkö, en olisi todellakaan uskonut, että sinä olet noin
pintapuolinen ja…
— Hyvästi nyt, tyttäret, sanoi Nisse.
— Minä lähden lavistamaan Pölyyn. Minä en kestä tätä enää.
Ja Nisse lähti.
— Säästä puheesi osakuntaa varten, älä sitä nyt jo meille pidä,
sanoi
Maire. — Vai onko tämä ehkä jonkinmoinen kenraaliharjoitus?
Elvi nousi.
— Nyt minä menen lopettamaan sen alustuksen, ja teen sen niin

pitkäksi että keskustelukysymys kestää koko yön, eikä kukaan
ihminen ehdi tanssia kierrostakaan, sen takaan.
— No hyvä! julisti Kyllevi. — Silloin minä en tule koko osakuntaan.

Menen mieluummin sinfoniakonserttiin, koska minulla on sinne
ylioppilaslippukin jo valmiiksi jonotettuna.
— Ole tulematta sitten, sanoi Elvi ovelta. — Ei suinkaan sinua

siellä liioin kaivatakaan.
Mutta silloin Kyllevi äkkiä muisti jotakin.
— Elvi, kuulehan! huusi hän. — Tuleeko sinne se luutnantti?
— Kuka luutnantti?
— No älä nyt ole olevinasi. Se lentäjä tietysti, jolla oli niin

autuaallinen hymyily.
— Vai Veikko-Ilmari! Tulee hän, tulee tietystikin minun puhettani

kuulemaan, sanoi Elvi ja meni huoneeseensa.
— Hei hellumarei! huusi Kyllevi. — Kyllä minäkin silloin sinne

tulen.
Ja ihan viivana vielä!
6.
Kyllevi istui osakunnan kokoussalissa Elvin puhetta

kuuntelemassa. Tai oikeastaan hän ei paljoa kuunnellut, istui vain
tuolillaan ja väänteli päätään koko ajan. Hän katseli sivulleen ja
taakseen ja tähtäsi katseensa ovelle päin joka kerta kun se aukeni ja
joku myöhästynyt kansalainen tuli varovaisesti sisään. Mutta hän ei
kaikesta päättäen nähnyt sitä henkilöä, jota hän haki, sillä sitä
myöten kuin aika kului, kävi hän yhä nyrpeämmän näköiseksi.
Lopulta hänen oli enää mahdotonta hillitä itseään, ja kun Elvi

samassa lopetti lennokkaan alustuksensa ja keskustelu rupesi
kankeasti ja verkalleen pääsemään käyntiin, nousi Kyllevi
varovaisesti tuoliltaan ja hiipi klubihuoneen ovea kohti.
Aivan ovensuussa istui Nisse, ja Kyllevi kuiskasi hänelle

ohimennessään:
— Eikö sen luutnantin pitänyt tulla tänne, vai kuinka?
— Piti kyllä, sanoi Nisse. — Mutta hän soitti äsken, ettei hän
pääsekään Santahaminasta ihan kokouksen alkuun. Hän lupasi tulla
vasta vähän myöhemmin. Mitä sinä hänestä tahtoisit?
— Enpä juuri mitään erikoista, sanoi Kyllevi välinpitämättömästi ja

luisui nokkelasti ovenraosta klubihuoneeseen.
Klubihuoneen sohvapöydän ympärillä istuivat Irja Heimo, Arma

Walli ja Maire. He olivat ottaneet huolehtiakseen tarjoiluhommista ja
pitivät itseään senvuoksi etuoikeutettuina istumaan kokouksen
aikana klubihuoneessa rupattelemassa.
— Morjens tytöt! sanoi Kyllevi. — Minun täytyy tulla tänne vähän
huokaamaan. Siellä sisällä rupesi jo maistumaan sangen pöpörältä.
Mitä te hommaatte?
Kyllevi istuutui sohvalle siten että saattoi nähdä avoimesta ovesta

suoraan eteiseen.
— Me perustamme yhdistystä »Miehet pois yliopistosta», sanoi

Arma. —
Toivottavasti sinäkin liityt jäseneksi.
— No ihan viivana vaan, sanoi Kyllevi.
— Saako sen yhdistyksen kokouksissa tanssia?
— Kyllevi, sinä olet patentti! julisti Maire.
— Totta kai siellä tanssitaan, sanoi Irja Heimo. — Nimittäin jos

siihen ylipäänsä liittyy miesjäseniä.
— Muuten minä en vaan piittaa koko yhdistyksestä, sanoi Arma.
Kassahuoneen puoliavoimesta ovesta tunkeutui samassa

neitosten sieraimiin sakeata tupakansavua. Osakunnan
piintyneimmät vanhatpojat istuivat siellä kuten tavallisesti ja
polttelivat piippujaan.
Kuuluipa sieltä hiljaista laulunhyrinääkin:
Kun Jerikon muurit ne valloitettiin,

ei naisia tarvittukaan.
— Tuo oli Jukka Jakkulan ääni, julisti Irja Heimo. — Hävytöntä

laulaa tuollaisia.
Osakunta kun naisilta valloitettiin, ei suutamme
soitettukaan, vaan yksin me nurkassa murjotettiin ja poltimme
piippua vaan.
Tytöt katselivat ovelle päin vihasta leimuavin silmin. Vain Kylleviä

nauratti. Kertosäkeet tunkeutuivat heidän korviinsa selvinä ja
voimallisina:
Hiis vieköhön naiset nyt vaan, hiis vieköhön naiset nyt

vaan!
— Ihan sappi kiehuu, kun tuollaista täytyy kuulla, sanoi Arma.
Ja Maire virkkoi levollisesti:
— Halveksikaamme heitä viisi minuuttia.
— Tarvitsisivat selkäänsä joka sorkka ja sormi, julisti Kyllevi.
Samassa ilmestyi Jukka Jakkula klubihuoneeseen jotakin lehteä

hakemaan sanomalehtihyllyltä. Hän hymyili ja nyökytti ystävällisesti
päätään neitosille, mutta he eivät olleet häntä huomaavinaankaan.
— Kuinka siellä sisällä on asiat? kysyi Jakkula Tauno Aavikolta,

joka juuri tuli kokoushuoneesta.
— Ilmari Kielo par'aikaa pitää suuren puheensa naisylioppilaita

vastaan. Mutta Elvi Lackson ja Tellervo Ilokeimo pitävät urhoollisesti
puoliansa. Ilma suorastaan väreilee intohimoisesta väittelystä.
— Aijai, tuumi Jakkula joviaalisesti. — Pitäisiköhän sitä Kielon

poikaa mennä auttamaan…
Silloin tyttöjen parissa syntyi levottomuutta. Jakkula tunnettiin
taitavaksi puhujaksi, jonka ironisia letkauksia kaikki pelkäsivät.
— Jos Jakkula oikein rupeaa myrkyttämään, niin hän saa kaikki

naurajat puolelleen, kuiskasi Maire touhukkaana. — Ja kuinkahan
Elvin silloin käy?
— Hänet täytyy estää menemästä sisälle, keinolla millä hyvänsä,

sanoi
Irja.
Jakkula oli juuri menemäisillään kokoushuoneen ovesta sisälle.

Tytöt istuivat neuvottomina.
Silloin Kyllevi äkkiä keksi keinon. Hän katseli Jakkulaa

mielistelevin silmin ja rupesi laulamaan:
Tule tänne, poika kulta, anna suuta mulle! Ei tuo mamma

torune, ja ei tuo synti olle!
— Ei mutta Kyllevi! sanoi Maire kauhistuneena.
Mutta Jakkula kääntyi ovella eikä mennytkään sisälle ottamaan

osaa keskusteluun.
— Tahdoin vain osoittaa, että kyllä täälläkin osataan eri viisuja,

sanoi Kyllevi Jakkulalle. — Te kun lauloitte niin hemasevan kauniisti
tuolla kassahuoneessa äsken.
Irja teki tilaa Jakkulalle viereensä sohvalle.
— Istukaa nyt kiireimmäksi aikaa, kehoitti hän suloisesti hymyillen.

Jakkula vilkuili sivulleen eikä oikein tiennyt mitä tekisi, mutta sitten
hän kuitenkin istuutui tavalliseen flegmaattiseen tapaansa.
Tytöt huoahtivat helpotuksesta.
Mutta kassahuoneesta kuului taas piippuapolttavien

vanhojenpoikien surunvoittoinen sävel:
Siks tyttöjen turha on aatella meit'

ja hurmaten katsella päin.
Jakkula loi kaipaavia silmäyksiä ovelle päin. Hän oli unohtanut

piippunsakin sinne pöydälle. Mutta tytöt piirittivät hänet joka taholta.
On syömmemme kylmä kuin jää, on syömmemme kylmä

kuin jää, ei hehkumahan sitä voi sytyttää, se kylmä vain on
niinkuin jää.
Sanat kuuluivat taas kiusallisen selvinä kassahuoneesta. Ja

Jakkulasta rupesi tuntumaan hieman kuin hän olisi kavaltanut vanhat
uskolliset veljensä jäädessään tänne neitosten pariin.
— Onko totta, herra Jakkula, kysyi Irja Heimo, — että osakunnan

kaikki kaikessa, meidän yhteinen ystävämme Viljo Holm on joutunut
sotaväkeen?
— Totta on, kruunun pöksyissä paseerailee poika nykyään.

Osakunnassa on jo pantu toimeen rahankeräyskin, jotta hänelle
tilattaisiin »Sotahuuto».
— Mainiota! huusi Irja.

— Minäkin avustan viidellä pennillä, jahka tästä rikastun ja
köyhtymästä lakkaan, sanoi Kyllevi.
— Hyvä on, sanoi Jakkula. — Pienimmätkin avustukset otetaan

kiitollisuudella vastaan. Kestääköhän kovinkin kauan, ennenkuin te
täytätte lupauksenne? Tarkoitan vain, että jos se Holmin poika olisi
vähän niinkuin päässyt pois armeijasta silloin jo.
— Ei ole tietoa, sanoi Kyllevi. — Kun on niin haljusti käynyt, että

Jumala unohti ne markanlantit minun kelkastani. Hei hellumarei,
olisipa minulla miljoona markkaa, niin mitäs muuta kuin ostaisin
auton, ottaisin äijän ja lähteä huristaisin ulos maailmalle!
Kyllevi oli innoissaan hypännyt pöydälle istumaan. Huoneeseen oli

vähitellen kokoontunut useita osakuntalaisia, jotka eivät viitsineet
mennä keskustelukysymystä kuuntelemaan, vaan olivat tulleet
osakuntaan vain huvitellakseen ja tavatakseen tuttavia. Ja Kyllevi
näkyi olevan jokaisen huomion esineenä.
— Vai autoko se teidän päämääränne tässä elämässä on? kysyi

Jakkula.
— Niin justiinsa. Hyvässä kunnossa oleva vähänkäytetty auto.

Ostettu vanhanpiian huutokaupasta. Mitäs minun on paremmalla
väliä, vanhan ryssänlesken. Ja se mieskin voisi sitten samalla olla
sofföörinä, eli kuinka sitä hienosti sanotaan, minä nähkääs olen
vähän niinkuin maakalaistunut siellä Peräkulmalan puolella.
Jakkula nauroi katketakseen.
— Jaaha, hyvä tietää, sanoi hän. — Nykyaikaisen nuoren

siivettären korkein toivomus on siis mies ja auto. Luvut jätetään
luonnollisesti kesken, kun nämä päämaalit on saavutettu. Varsin
havainnollinen esimerkki keskustelukysymystä varten tuolla sisällä.
— Miten mielenkiintoista, neiti Selin! puuttui Tauno Aavikko

puheeseen. — Te siis avoimesti tunnustatte tahtovanne niin pian
kuin suinkin päästä naimisiin.
— Kyllä vallan, mutta en tietenkään teidän kaltaisenne poikaklopin

kanssa. En minä pikkuisista mammanpojuista ja räkänokista piittaa.
Ei, minusta ei mies ole mies eikä mikään, ennenkuin se on
kolmekymmentä täyttänyt!
Kaikki purskahtivat nauramaan, ja Aavikko lensi tulipunaiseksi.
Mutta Kyllevi tunsi olevansa kuin kotonaan. Hän istui tyytyväisenä

pöydällä ja heilutteli jalkojaan ilmassa.
— En minä vaan kenenkä kanssa tahansa naimisiin mene, älkää

luulkokaan. Kyllä sillä minun tulevalla miehelläni pitää olla
kreivinkruunu ja häntä perässä, muuten minä heitän hänet
huuthelkkariin. Ei ränttää rookkia sitä räämiä, kun ei se muutenkaan
miltään maistu.
— Rakas Kyllevi, älä viitsi huutaa noin kovasti, kuiskasi Maire

hänen takanaan. — Sinun meluamisesi kuuluu varmasti
kokoussaliin.
— Älä sinä Maire häiritse minun räkninkini sekoitusta. Minä olen

niin pirunmoisen riehaantuneella päällä juuri nyt!
— Se on oikein se, ei saa häiritä häntä, huusi Kosti Kaipiakin. —

Tiedättekö te, neiti Selin, te olette suurenmoinen! Lyön vetoa siitä,
ettei osakunnalla moniin aikoihin ole ollut niin hauskaa kuin nyt.
Osakunnan pojat piirittivät kilvan Kyllevin. Hän oli täydelleen
voittanut heidät.
— Kesyttämätön villivarsa jostain Peräkulmalasta, kuiskasi Kosti

Kaipia
Jakkulalle. Ihastuttavan alkuperäinen. Kerrassaan hurmaavan
maakalainen!
— Hm, hm, sanoi Jukka Jakkula. — Vaarallinen otus. Suuren

maatilan ainoa perijä. Saa nähdä kuka meidän osakuntamme pojista
hänet sieppaa.
— Kun ei vaan jonkin vieraan osakunnan hurmaaja ehtisi väliin,

sanoi Kaipia synkkänä. — Näin jentan tässä yhtenä päivänä
Fazerilla sen adonismaisen medisiinari Vaahdin kanssa. Tiedäthän,
se pitkäkoipinen, suloisesti hymyilevä nulikka, johon kaikki böönat
pihkaantuvat.
— Aijai, sanoi Jakkula ja kävi murheellisen näköiseksi.
Kokoussalista työntyi vähitellen yhä lisää osakuntalaisia. Jakkula

rupesi jo pelkäämään että sinne vähitellen ei jäisi keskustelua
jatkamaan muita kuin inspehtori ja kuraattori sekä alustaja itse.
Kyllevi oli kaiken keskustana. Hän lausui peittelemättä julki

suuttumuksensa sen johdosta, että keskustelukysymyksen
pitkittymisen tähden ei saatu tanssia. Hän innostui opettamaan
muille erästä tanssia, jonka hän vakuutti olevan tavattomasti
muodissa Peräkulmalassa ja jota tanssittiin laulun säestyksellä. Sen
nimi oli »Kerenski».
Kerenski se leipoi hapantaikinan, suolaksi hän aikoi köyhän
Suomen maan. Ai ai, Kerenski…
Silloin Kyllevi äkkäsi luutnantti Launon, joka hänen

huomaamattaan oli tullut sisälle ja jäänyt seisomaan ovensuuhun.
Kyllevi pysähtyi keskelle lattiaa ja huusi yli huoneen:
— Hei hellumarei, luutnantti!
Kyllevi harppasi Launon luokse ja puristi kättä.
— Hyvää ehtoopäivää, pruukataan sanoa.
— Hyvää ehtoota, neiti Selin. — Mitä teille kuuluu?
— Siinähän se minun elämäni roikkuu kuin hantuuki naulassa,

sanoi
Kyllevi. — Entä mitä teille yläilmoihin kuuluu?
— Vanha rauha! Kaunis ilma ja vähän kärpäsiä.
— Eikös sentään tunnu jukran jännältä liidellä siellä korkealla

pilvien yläpuolella? kysyi Kyllevi silmät loistaen vilkasta
mielenkiintoa.
Luutnantti Launo hymyili. Kyllevi ei suinkaan ollut ensimmäinen,

joka teki hänelle samanlaisen kysymyksen.
— Sitä tottuu kaikkeen, sanoi hän. — Kuten ehkä tiedätte, on

ensimmäinen päivä hirressäkin aina pahin.
— Mutta ajatelkaa miten hirveätä, jos sattuisi jokin onnettomuus!

sanoi
Kyllevi silmät suurina.
— Mitä vielä. Ei niitä niin vain satu.
— Juu-u, intti Kyllevi. — Sanomalehdissä puhutaan ehtimiseen

lento-onnettomuuksista. Minusta ei mikään ole niin kauheata kuin
ajatella nuoren soman upseerin makaavan ruhjottuna maassa
koneensirpaleiden alla.
Kylleviä värisytti. Mutta Veikko-Ilmari naurahti.
— Tiedättekö te, neiti Selin, että kun kaikki ympäri käy, niin kyllä
täällä maan päällä on paljon vaarallisempi olla kuin ilmassa. Ainakin
minua peloittaa paljon enemmän maata omassa sängyssäni kuin
liidellä jossakin yläilmoissa.
— Ohoo?
— Sillä täytynee kai teidän tunnustaa, että kuolee paljon

enemmän ihmisiä sängyissä kuin lentokoneonnettomuuksissa. Eikö
totta?
Tämän sanottuaan luutnantti Launo lähti kokoushuoneeseen

kuuntelemaan keskustelukysymystä.
Kyllevi seisoi hieman nolona ja katseli hänen jälkeensä.

Pitääköhän tuo minua narrinaan, ajatteli hän ja suutahti.
Mutta hetkistä myöhemmin hän jo taas kieppui ylinnä

klubihuoneessa, missä osakunnan pojat kilvan koettivat saada häntä
riehaantumaan.
— Sanoitte että »Kerenski» nykyään on muodissa Peräkulmalassa
päin, sanoi Tauno Aavikko. — Ettekö te osaisi mitään muuta
hauskaa laulua sieltäpäin?
— Voi jusupätkä, kyllä minä niitä osaan, ja niin vesmoja, että te

varmasti kuuntelisitte vaikka viikon syömättä. Esimerkiksi »Luostarin
kellot», joka on niin liikuttava että minua aina rupeaa itkettämään, tai
»Isontalon Antti» tai »Melperi lähti sotaan».
— Mutta ei noin surullisia. Tahtoisimme kuulla jotakin hauskaa.
— Kyllähän minä hauskojakin osaan. Tästä laulusta minä etenkin

kovasti tykkään…
Kyllevi hyppäsi tuolille seisomaan ja aloitti laulunsa

kuulijakuntansa suureksi riemuksi:
Sielläpä vasta hauskaa oli Kilu-Kallen häissä, sielläpä vasta

hauskaa oli, morsiankin oli päissään…
Kukaan ei ollut huomannut, että keskustelukysymys juuri oli

loppunut ja kokous julistettu päättyneeksi. Ovi kokoussaliin oli
Kyllevin laulaessa avattu, ja kynnykselle jäivät inspehtori, professori
Dahlius, sekä kuraattori ja osakunnan muut pomot hämmästyneinä
seisomaan.
Kyllevin laulu katkesi äkkiä kesken. Hän tuijotti inspehtoriin ja

inspehtori tuijotti häneen. Mutta vielä enemmän kuin inspehtorin
kunnianarvoisa professorinnaama kauhistutti häntä se sanomatonta
paheksumista kukkuroillaan oleva katse, jonka Elvi professori
Dahliuksen takaa tähtäsi häneen.
Huoneessa oli äkkiä syntynyt haudanhiljaisuus. Kukaan ei puhunut
mitään. Kunpa he edes sanoisivat jotakin, toruisivat tai huutaisivat,
ajatteli Kyllevi itsekseen. Mutta tämä kammottava vaitiolo!
Kyllevin entiset kuulijat olivat noloina vetäytyneet sivullepäin ja

yrittivät näyttää siltä, kuin ei heillä olisi mitään koko asian kanssa
tekemistä. Kyllevi huomasi äkkiä seisovansa tuolillaan ihan ypöyksin
keskellä huonetta, kaikki hirveän vakavat katseet kohdistettuina
itseensä. Hän jähmettyi kauhusta ja silmäili ympärilleen ikäänkuin
jotakin apua anoen, mutta kaikkien kasvot ilmaisivat tylyä
säälimättömyyttä.
Kyllevin silmät täyttyivät vähitellen kyyneleillä.
Silloin apu äkkiä tuli. Luutnantti Launo tunkeutui hitaasti mutta

varmasti esille Elvin ja inspehtorin ohitse ja suuntasi askeleensa
Kylleviä kohden. Veikko-Ilmarin kasvot olivat hieman kalpeat, mutta
levolliset. Hän tuli suoraan Kyllevin luo ja sanoi rauhallisella äänellä,
kuin ei mitään olisi tapahtunut:
— Tahtoisin näyttää teille erään Pekka Halosen talvimaiseman. Se

on tässä viereisessä huoneessa.
Hän tarjosi kätensä Kylleville, ja tyttö hyppäsi alas tuoliltaan. He

menivät yhdessä kassahuoneeseen, ja Kyllevi oli pelastettu.
Puolisen tuntia myöhemmin hän tanssi shimmyä luutnantti Launon

kanssa kokoussalin parketilla ja oli yhtä iloisen ja huolettoman
näköinen kuin aina ennenkin. Hän nauroi heleästi ja ääneensä
kavaljeerinsa keskustelulle, ja hänen silmänsä loistivat lapsellisen
viattomina. Mutta kun Elvi tanssi Kosti Kaipian kanssa heidän
ohitseen, painoi hän äkkiä katseensa lattiaan. Hän ei uskaltanut
kohdata Elvin katsetta!
7.
Seuraavana päivänä oli Kyllevi Selinillä ja Veikko-Ilmari Launolla

kohtaus Ateneumin edustalla. He olivat nimittäin tutkiessaan
Halosen talvimaisemaa osakunnassa yht'äkkiä havainneet, että
heidän teki mieli katsella enemmän Halosen maisemia ja paljon
muitakin kauniita tauluja. Ja Kyllevihän ei ollut koskaan ennen käynyt
Ateneumissa…
— Kyllä te olette sentään huissin visu, kun tahdotte minua hiukan

sivistää, sanoi Kyllevi porraskäytävää ylösnoustessaan. — Nämä
»Haaksirikkoiset» minä kyllä muuten olen jo ennen nähnytkin, niin
että katsellaan mieluummin näitä muita. Jos nimittäin teillä sattuisi
olemaan vähän niinkuin kiire lentämään…
Veikko-Ilmari vakuutti, ettei hänen tarvinnut tänään lentää

ollenkaan.
Hän ylipäänsä teki paljon kaikenlaista muutakin kuin lensi.
— No, totta kai, kyllä minä sen ymmärrän. Katsokaa, en minä

sentään niin kollo ole kuin päältä näyttää. Jaaha, tässä on sitten ne
Ruotsin kuninkaat ja heidän arvoisat prouvansa. Kylläpä ovat totisen
näköisiä. Tuokin pitkänaamainen herra tuossa ihan kuin professori
Dahlius eilen illalla. Ai niin, oli koko lailla metkaa eilen osakunnassa,
eiköstä?
— Metkaa?
— Niin juuri, sitten loppupuolella nimittäin, kun saatiin tanssia.

Minä en yhtään uskalla ajatellakaan sitä, mitä aikaisemmin tapahtui.
Se oli pöyristyttävää. Mutta minä nyt kerta kaikkiaan olen
semmoinen hunsvotti, että minä aina panen maailman kirjat sekaisin.
Ja kun ne toiset vielä hassuttivat minua hoilaamaan. Senkin
hävyttömät koirankuonolaiset jättivät minut sitten vielä sinne yksin
tuolille keskelle lattiaa. Selkäänsä tarvitsisivat, ja oikein isän kädestä.
Niin, se vasta oli makkaratemppu, se minkä teitte, kun pelastitte
minut kliisteristä. Kiitos ja kunnia teille siitä, luutnantti. Te olette
jukulauta ainoa kenslemanni koko sakissa.
Ja Kyllevi puristi lujasti Veikko-Ilmarin kättä.
— Älkää viitsikö turhia, sanoi Veikko-Ilmari ja säilytti Kyllevin kättä

omassaan. — Ei suinkaan se asia lopultakaan niin kovasti
vaarallinen ollut. Mutta älkää sentään toiste huoliko laulaa sellaisia
lauluja seurassa, ettehän? Kättä päälle, eikö niin?
Kyllevi punehtui hieman. Mutta katsoi sitten suoraan Launon

sinisiin silmiin ja sanoi:
— Olkoon menneeksi sitten. Koetan ainakin parastani. Taisi se olla

vähän pahasti tehty eilen, vaikka en minä tässä suotta viitsi
murhettakaan kantaa. Elvi tietysti on raivonnut koko aamupäivän,
kun minun piti olla semmoinen tomppeli. Vihdoin julistin hänelle, että
nyt minä lähden lavistamaan kaupungille, sillä minulla on treffi teidän
kanssanne, ja sitten minä paiskasin oven kiinni hänen nokkansa
edestä.
— Kerroitte siis Elville…

— Että minulla oli möötti? No totta kai, ihan viivana. Minua rupesi
lopulta harmittamaan, kun hän istui kuin pataässä sen rokokoo-
kirjoituspöytänsä ääressä ja vain haukkui. Oli ihan oikein, että hän
sai tietää sen, hän kun kuulemma on niin hassun pihkaantunut
teihin.
— Mitä?
— Niin Maire ainakin väittää. No, herranpieksut, kannattiko tuosta

nyt noin punastua. Vai ehkä tekin olette pihkassa häneen?
— Tämä Rembrandtin vanha munkki on suurenmoisen hieno, eikö

teistäkin? sanoi Veikko-Ilmari.
Ja sitten he kulkivat ääneti parin huoneen läpi.
— Taide on sentään huissin intresanttia, julisti Kyllevi viimein. —

Paljon mukavampaa kuin juridiikka. Minä rupeankin lukemaan
taidehistoriaa ja heitän pellolle koko lain.
— Onneksi olkoon, sanoi Veikko-Ilmari. He olivat pysähtyneet

Munchin uimakuvan eteen.
— Hyi olkoon, sanoi Kyllevi. — Nuo herrassöötingit tuossa ovat

niin apposen alasti, ettei niitä ilkiä katsellakaan.
— Erinomaisen etevä taulu, minun mielestäni, sanoi Veikko-Ilmari.

— Mutta taiteen ja siveyden suhteesta en tahdo mennä
väittelemään, siinä asiassa voitte ammentaa itsellenne oppia
dosentti Kaunosen luennoilla.
Kyllevi lensi kuin perhonen taululta taululle, ihastui välittömästi

nähdessään jotakin oikein kaunista ja lausui peittelemättä julki

Full Download PDF of Test Bank For Criminal Law, 11th Edition: Joel Samaha All Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Full Download PDF of Test Bank For Criminal Law, 11th Edition: Joel Samaha All Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Test Bank for Criminal Law, 11th

Edition: Joel Samaha

Criminal Procedure 8th Edition Test Bank – Joel Samaha

Test bank for Criminal Procedure 9th Edition by Samaha

Test Bank for Criminal Law, 12th Edition

Test Bank for Criminal Law for the Criminal Justice

Test Bank for Criminal Law and Procedure, 8th Edition :

Test Bank for Criminal Law, 1st Edition: John L.

Test Bank for Criminal Procedure for the Criminal

Test Bank for Criminal Investigation 11th Edition

5. An offense which is punishable by one year or more in a state prison is called a

7. Which of the following is true for both crimes and torts?

ANS: D REF: p. 23 OBJ: 1

15. The assumption underlying rehabilitation theory is that

18. Criminal law is only one kind of

21. Where is most criminal law found?

26. Mala prohibita crimes include all of the following except

28. Which of the following is not true of a felony crime?

29. Administrative crimes

30. What are offenses of general applicability?

31. The appellant is the party who

Score of 3. Good basic question.

38. What was the original source of law?

c. traditions and polls.

40. Codifying a criminal offense means to

41. Who did legal reformers believe should make laws?

ANS: A REF: p. 21 OBJ: 3

54. Section 240 is an example of

55. Section 241 identifies assault as what kind of crime?

ANS: FALSE REF: p. 6 OBJ: 4

ANS: FALSE REF: p. 6 OBJ: 4

3. Crimes punishable by more than a year of imprisonment are called felonies.

ANS: TRUE REF: p. 14 OBJ: 4

ANS: FALSE REF: p. 15 OBJ: 2

5. Criminal law is only one kind of social control.

ANS: TRUE REF: p. 6 OBJ: 4

6. Determinists reject the free-will assumption that underlies retribution.

ANS: TRUE REF: p. 26 OBJ: 4

ANS: TRUE REF: p. 26 OBJ: 4

ANS: TRUE REF: p. 27 OBJ: 4

ANS: TRUE REF: p. 6 OBJ: 4

ANS: FALSE REF: p. 15 OBJ: 2

ANS: TRUE REF: p. 19 OBJ: 3

ANS: FALSE REF: p. 20 OBJ: 3

13. To qualify as criminal punishment, penalties have to meet four criteria.

ANS: TRUE REF: p. 23 OBJ: 4

14. Discretionary decision making is decision making that is in plain view.

ANS: FALSE REF: p. 33 OBJ: 6

15. Incapacitation restrains convicted offenders from committing further crimes.

ANS: TRUE REF: p. 26 OBJ: 4

16. Most states have abolished common-law crimes.

ANS: TRUE REF: p. 17 OBJ: 3

17. Most state criminal codes today include a general part.

ANS: TRUE REF: p. 15 OBJ: 2

18. Most criminal law is found in the federal penal code.

ANS: FALSE REF: p. 15 OBJ: 3

ANS: TRUE REF: p. 36 OBJ: 7

20. Case citations are summaries of a court’s majority opinion.

ANS: FALSE REF: p. 38 OBJ: 7

21. Punishments differ widely among the states.

ANS: TRUE REF: p. 22 OBJ: 4

ANS: TRUE REF: p. 4 OBJ: 1

ANS: FALSE REF: p. 10 OBJ: 4