Full Download PDF of Test Bank For Clinical Nursing Skills: A Concept-Based Approach, Volume Iii 3rd Edition by Barbara Callahan All Chapter

Test Bank For Clinical Nursing Skills: A
Concept-Based Approach, Volume Iii

3rd Edition By Barbara Callahan
Go to download the full and correct content document:
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-clinical-nursing-skills-a-concept-based-
approach-volume-iii-3rd-edition-by-barbara-callahan/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Test Bank for Clinical Nursing Skills: A Concept-Based

Approach Volume III 3rd Edition Callahan
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-clinical-nursing-
skills-a-concept-based-approach-volume-iii-3rd-edition-callahan/
Test Bank for Nursing A Concept-Based Approach to

Learning 3rd VOLUME 1 by Pearson Education
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-nursing-a-concept-
based-approach-to-learning-3rd-volume-1-by-pearson-education/
Test Bank for Nursing: A Concept-Based Approach to

Learning, Volume II (3rd Edition) 3rd Edition
based-approach-to-learning-volume-ii-3rd-edition-3rd-edition/

Learning Volume I Pearson
based-approach-to-learning-volume-i-pearson/
Learning, Volume 1: NCCLEB
based-approach-to-learning-volume-1-nccleb/
Test Bank Nursing: A Concept Based Approach to

Learning, Volume 1 (2nd Edition)
https://testbankmall.com/product/test-bank-nursing-a-concept-
based-approach-to-learning-volume-1-2nd-edition/
Test Bank For Nursing: A Concept–Based Approach to

Learning, Volume 2, 1 edition: NCCLEB
based-approach-to-learning-volume-2-1-edition-nccleb/
Taylor’s Clinical Skills A Nursing Process Approach 3rd

Edition Lynn Test Bank
https://testbankmall.com/product/taylors-clinical-skills-a-
nursing-process-approach-3rd-edition-lynn-test-bank/
Test Bank for Clinical Nursing Skills 9th Edition by

Smith
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-clinical-nursing-
skills-9th-edition-by-smith/
Page Ref: 24
Cognitive Level: Remembering
Client Need/Sub: Management of Care: Assignment, Delegation, and Supervision
Standards: Nursing Process: Evaluation | Learning Outcome: 1.1 | QSEN Competencies: Safety
AACN Ess. Comps.: Essential IX: Baccalaureate Generalist Nursing Practice
NLN Competencies: Quality and Safety
2
Copyright © 2019 Pearson Education, Inc.
3) The nurse is changing a 2-month-old client's diaper and notes the client feels warm to touch.
Which is the best method for checking this baby's temperature?
A) Oral
B) Rectal
C) Axillary
D) Tympanic membrane
Answer: C
Explanation: A) Oral is used for age 3 or older.
B) The rectal route is the least desirable.
C) The tympanic membrane route may be more accurate in determining temperature in febrile
newborns or infants.
D) The tympanic membrane may be used for 3 months or older.
Page Ref: 29
Cognitive Level: Understanding
Client Need/Sub: Reduction of Risk Potential: Diagnostic Tests
Standards: Nursing Process: Evaluating | Learning Outcome: 1.2 | QSEN Competencies: Safety
4) A client comes in with exacerbation of chronic obstructive pulmonary disease (COPD). Which
noninvasive diagnostic test will the nurse implement to know that the client is receiving enough
oxygen?
A) Chest x-ray
B) Pulse oximeter
C) Arterial blood gasses
D) Assessment of respiratory rate
Answer: B
Explanation: A) A chest x-ray is not an intervention a nurse completes.
B) A pulse oximeter provides a noninvasive method of measuring oxygenation, or oxygen
saturation, in the blood and provides a pulse reading, which is especially helpful for the client
with a respiratory illness or disease.
C) Arterial blood gases are an invasive diagnostic test.
D) Assessing a respiratory rate is important for the nurse to implement; however, it is not a
diagnostic test.
Page Ref: 21
Cognitive Level: Applying
Client Need/Sub: Reduction of Risk Potential: Diagnostic Tests
Standards: Nursing Process: Implementation | Learning Outcome: 1.3 | QSEN Competencies:
Informatics
3
5) Which is the most important question the nurse should ask a client before performing a routine
musculoskeletal assessment?
A) "Do you exercise every day?"
B) "Do you have a history of any sports injuries?"
C) "Do you take a hot bath to relax your muscles?"
D) "Do you want pain medication before I begin?"
Answer: B
Explanation: A) Knowing if a client exercises is an important question but knowing if there are
any sports injuries to know about first, is most important before doing a routine musculoskeletal
assessment.
B) It is important to note if the client has a history of any sports injuries first to know what the
client will or will not be able to do during a routine musculoskeletal assessment.
C) Knowing if the client takes a hot bath to relax the muscles is not the most important to ask
before performing a routine musculoskeletal assessment.
D) To know if a client is experiencing any pain is an important question; however, this question
is assuming the client is in pain by asking if the client wants a pain medication before beginning
a routine musculoskeletal assessment.
Page Ref: 62
Cognitive Level: Analyzing
Client Need/Sub: Safety and Infection Control: Accident/Error/Injury Prevention
Standards: Nursing Process: Assessment | Learning Outcome: 1.5 | QSEN Competencies: Safety
6) A client's daughter mentions to the nurse that her mom seems to have a decline in mental
status and seems to be forgetting many things in their conversation since this hospitalization.
Which is the best response by the nurse?
A) "Give your mom time, because it will take her a little longer when answering questions."
B) "Let me check the cranial nerve function to see if there is a defect in her mental status."
C) "You do not need to worry. This decline is part of the normal process of aging."
D) "If you bring some things from her home, it might reduce the confusion."
Answer: D
Explanation: A) This is expected to give some older adults time to respond, but the daughter is
concerned about her forgetting, not the length of the response.
B) Cranial nerve function is an assessment of the cranial nerves and not the mental status of a
client.
C) A decline in mental status is not a normal result of aging, so this response is not true.
D) The stress of being in unfamiliar situations can cause confusion in some older adults.
Page Ref: 68
Client Need/Sub: Psychosocial Integrity: Therapeutic Environment
Standards: Nursing Process: Planning | Learning Outcome: 1.6 | QSEN Competencies: Patient-
Centered Care
NLN Competencies: Context and Environment
4
7) The nurse coming on duty received in report that the client's lung sounds were clear to
auscultation in all lobes. The nurse coming on heard moderate-intensity and moderate-pitch
"blowing" sounds between the scapulae and lateral to the sternum at the first and second
intercostal spaces when doing her own assessment. Which should the nurse do next?
A) Encourage the client to cough and deep breathe.
B) Notify the healthcare provider of abnormal breath sounds.
C) Document assessment findings as normal breath sounds.
D) Raise the head of the bed to allow maximum air excursion.
Answer: C
Explanation: A) The nurse would implement this if these were adventitious lung sounds;
however, these are bronchovesicular sounds.
B) The nurse would notify the healthcare provider if these were adventitious lung sounds;
however, these are bronchovesicular sounds.
C) This is correct, because these are bronchovesicular sounds.
D) The nurse would implement this if these were adventitious lung sounds; however, these are
bronchovesicular sounds.
Page Ref: 88
Client Need/Sub: Health Promotion and Maintenance: Techniques of Physical Assessment
Standards: Nursing Process: Assessment | Learning Outcome: 1.7 | QSEN Competencies:
Patient-Centered Care
NLN Competencies: Context and Environment
8) A new client came to the clinic complaining of shortness of breath and fever. How long
should the triage nurse count the peripheral pulse?
A) 15 seconds
B) 30 seconds
C) 1 minute
D) 2 minutes
Answer: C
Explanation: A) Count for a full minute if taking a client's pulse for the first time.
B) Count for a full minute if taking a client's pulse for the first time.
C) Count for a full minute if taking a client's pulse for the first time.
D) Count for a full minute if taking a client's pulse for the first time.
Page Ref: 19
5
9) Prior to administering digoxin, which should the nurse assess first?
A) Temperature
B) Apical pulse
C) Respiratory rate
D) Pain using a pain scale
Answer: B
Explanation: A) The nurse should assess the apical pulse before the administration of a
medication that could affect the cardiovascular systems, such as before giving a digitalis
preparation.
B) The nurse should assess the apical pulse before the administration of a medication that could
affect the cardiovascular systems, such as before giving a digitalis preparation.
C) The nurse should assess the apical pulse before the administration of a medication that could
D) The nurse should assess the apical pulse before the administration of a medication that could
Page Ref: 3
10) When measuring the newborn during a general assessment, which is the correct assessment?
A) Wrap the tape measure around the head below the ears.
B) Wrap the tape measure around the head starting at the nose.
C) Wrap the tape measure around the abdomen at the umbilicus.
D) Wrap the tape measure around the chest below the nipple line.
Answer: C
Explanation: A) When measuring the head circumference, wrap the tape around the head at the
supraorbital prominence above the eyebrows, above the ears, and around the occipital
prominence.
B) When measuring the head circumference, wrap the tape around the head at the supraorbital
prominence above the eyebrows, above the ears, and around the occipital prominence.
C) Correct. When measuring the abdomen circumference, wrap the tape around the abdomen at
the level of the umbilicus.
D) When measuring the chest circumference, wrap the tape measure around the chest, placed just
under the axilla and at the nipple line.
Page Ref: 9
6
11) Which would cause an erroneously low blood pressure during a general assessment for an
adult client?
A) Bladder to cuff ratio too wide
B) Arm unsupported
C) Cuff wrapped too loosely
D) Arm below heart level
Answer: A
Explanation: A) The width of the bladder cuff needs to be 40% of the circumference or 20%
wider than the diameter of the midpoint.
B) If the arm is unsupported, it will cause an erroneously high blood pressure.
C) If the cuff is wrapped too loosely, it will cause an erroneously high blood pressure.
D) If the arm is below heart level, it will cause an erroneously high blood pressure.
Page Ref: 15
12) Based on the information provided, which client should the nurse see first?
A) Infant respirations 38/min
B) 2-year-old pulse 112/min
C) 6-year-old axillary temperature 97.5°F
D) 10-year-old blood pressure 138/88
Answer: D
Explanation: A) An infant's respiration range is 20-40/min.
B) A 2-year-old child's pulse range is 70-120/min.
C) A 6-year-old child's temperature range is 98.6°F but axillary is 1°F lower than oral.
D) A 10-year-old child's blood pressure range is systolic 95-116 and diastolic 60-70. This is
much higher than the range for the age of this client.
Page Ref: 15
7
13) Which is the best route to check a temperature for a client who is diaphoretic? Select all that
apply.
A) Oral
B) Rectal
C) Axillary
D) Tympanic
E) Heat sensitive
Answer: A, B, D
Explanation: A) Oral does not interfere with diaphoresis because the probe is in the mouth.
B) Rectal does not interfere with diaphoresis because the probe is in the rectum.
C) Axillary might be wet and cause an error in the reading temperature.
D) Tympanic does not interfere with diaphoresis because the probe is in the ear. However, do not
use if ear is draining or infected.
E) Heat sensitive might have areas of the skin that are wet and cause an error in reading
temperature.
Page Ref: 26, 28
14) Which is the best response by the nurse when explaining to the client as to why the
stethoscope is warmed up before placing it on the abdomen?
A) "I might hear a friction rub with a cold stethoscope."
B) "A nice nurse will put a warm stethoscope on your abdomen."
C) "A cold stethoscope may cause your abdominal muscles to contract."
D) "Warming up the stethoscope will help with the digestion of your food."
Answer: C
Explanation: A) The nurse might hear a friction rub due to an inflammation, infection, or
abdominal growth, not from a cold stethoscope.
B) Warming up a stethoscope can be nice for client's comfort; however, it is to decrease the
abdominal muscles to contract, otherwise the nurse might hear unnecessary contractions.
C) A cold stethoscope may cause your abdominal muscles to contract which the nurse might hear
with a cold stethoscope.
D) Warming up the stethoscope has no effect with digestion of food. A warm stethoscope will
decrease the abdominal muscles to contract, so the nurse will not hear any unnecessary noises.
Page Ref: 31
8
15) Which are signs and symptoms of colon cancer? Select all that apply.
A) Weight gain
B) Rectal bleeding
C) Unusual cough
D) Change in bowel function
E) Decrease medication absorption
Answer: B, D
Explanation: A) Weight loss, not gain, is a sign and symptom of colon cancer.
B) Correct.
C) Unusual cough is more a sign and symptom of a lung infection or lung cancer.
D) Correct
E) A decrease in medication absorption often occurs with aging, not colon cancer.
Page Ref: 34
16) Which is the appropriate way to hold the ear when inspecting the tympanic membrane of a 2-
year-old client?
A) Pull the pinna up and back.
B) Pull the pinna up and forward.
C) Pull the pinna down and back.
D) Pull the pinna down and forward.
Answer: C
Explanation: A) Pulling the pinna up and back will straighten the ear canal for a client greater
than 3 years old.
B) Pulling the pinna up and forward will not allow sufficient visualization of the ear.
C) Pulling the pinna down and back will straighten the ear canal for a client less than 3 years old.
D) Pulling the pinna down and forward will not allow sufficient visualization of the ear.
Page Ref: 43
9
17) Which does the nurse observe during the assessment while documenting a Tanner Stage 5?
A) There is no pubic hair except for fine body hair.
B) Pubic hair is developing along the labia.
C) Pubic hair distribution extends to umbilicus.
D) Pubic hair appears on the inner aspect of the thigh.
Answer: D
Explanation: A) No pubic hair is Tanner Stage 1.
B) Pubic hair developing along the labia is Stage 2.
C) Pubic hair distribution extends to umbilicus is Stage 5 but for men only.
D) Pubic hair appears on the inner aspect of the thigh for Stage 5.
Page Ref: 51
Cognitive Level: Remembering
18) The UAP notifies the nurse of these vital signs for a client on the medical-surgical unit:
temperature 97.6°F, respirations 22, pulse 122, and BP 98/72. Which is the best action the nurse
should do next?
A) Ask the UAP to reassess the client.
B) Inform the UAP to document these vital signs.
C) Reassess the client to validate these vital signs.
D) Notify the healthcare provider of these vital signs.
Answer: C
Explanation: A) UAP cannot assess or reassess as evaluation of data.
B) These vital signs are abnormal; the nurse needs to reassess the client to validate these
findings.
C) The nurse needs to reassess the client to validate these findings.
D) The nurse will notify the healthcare provider of these vital signs after the nurse reassesses the
client to validate these findings.
Page Ref: 2
10
19) Which does the nurse observe for an adult client who has a negative Babinski response?
A) All toes turn inward.
B) All toes curve upward.
C) All toes spread outward.
D) All toes bend downward.
Answer: D
Explanation: A) This is not in relation to the Babinski response; it could be another problem.
B) A positive Babinski response is when the toes spread outward and the big toe moves upward
and backward.
C) A positive Babinski response is when the toes spread outward and the big toe moves upward
and backward.
D) All toes bend downward for a negative Babinski response on an adult.
Page Ref: 70
20) Before completing a blood pressure on an adult, which should the nurse do next after
introducing self?
A) Provide privacy.
B) Perform handwashing.
C) Identify the client with two identifiers.
D) Explain what he or she will be doing with the client.
Answer: C
Explanation: A) Need to identify the right client before providing privacy so you know you are
in the right room.
B) Need to identify the right client before performing handwashing so you know you are in the
right room.
C) The nurse needs to identify the right client before doing anything else after introducing self.
D) The nurse needs to identify the right client before explaining the procedure so the client
knows why the nurse is in the room.
Page Ref: 14
Cognitive Level: Understanding
11
21) The nurse is completing an assessment on a client who just received morphine. Which is the
nurse's highest priority?
A) Pain level
B) Respirations
C) Temperature
D) Blood pressure
Answer: B
Explanation: A) Pain level has already been assessed because the client just received morphine
and it is too early to reassess pain.
B) Respirations are highest priority after administering morphine because morphine can cause
respiratory depression.
C) The temperature of a client is not affected by morphine or pain.
D) Blood pressure can change because of the client's pain; however, the highest priority for this
client is respirations because morphine was just administered.
Page Ref: 23
22) After receiving shift report, which of the following clients should the nurse assess first?
A) Kussmaul respirations
B) Blood glucose of 144
C) Pain level 6 out of 10
D) Temperature is 101.8°F
Answer: A
Explanation: A) This client is probably experiencing diabetic ketoacidosis or going into shock
and needs to be reassessed immediately.
B) The glucose is elevated in this client, but the Kussmaul breathing has a higher priority.
C) The pain level is moderate pain.
D) The temperature is elevated, but Kussmaul breathing has a higher priority.
Page Ref: 91
12
23) Which task can the nurse delegate to the UAP?
A) Administration of medication
B) Recording findings from a sponge bath
C) Teaching a client how to take own vital signs
D) Assessing a client in the medical-surgical unit for two days
Answer: B
Explanation: A) Administration of medication requires licensed personnel to administer.
B) A UAP can record the findings from a sponge bath because the skin is observed during a
UAP's usual care.
C) UAPs cannot teach clients because this is outside their scope of practice.
D) Assessing is outside the UAP's scope of practice.
Page Ref: 79
24) Which statement made by the UAP is best in understanding the teaching from the nurse?
A) "I will clean the site after applying the sensor."
B) "I will move the adhesive toe or finger sensor once a shift."
C) "I will remove any fingernail polish when using a pulse oximeter."
D) "I will use the side of the finger rather than perpendicular to the nail bed."
Answer: D
Explanation: A) The site needs to be cleaned before applying the sensor.
B) The adhesive toe or finger sensor needs to be moved every four hours.
C) The UAP needs to remove dark fingernail polish.
D) Correct. The side of the finger is an alternate use if the client has dark fingernail polish on the
fingernail.
Page Ref: 21
13
Another random document with
no related content on Scribd:
Tämä usko ylläpitää ja kannattaa meitä elämän taistelussa. Elämä
ei ole meille enää tarkoituksetonta. Nyt emme kysy, miksi on niin ja
niin. Nyt tiedämme, että ajallinen kärsimys kuuluu alkutaipaleen
vaivoihin, jotka matkan päämäärä kerran moninkertaisesti korvaa.
Niinhän menettelemme tunturille noustessamme. Tiedämme jo

lähtiessämme, että nousu on kaikkein vaivaloisin. Tunturin rinne on
täynnä kallioita ja louhikoita, joissa jalka helposti livettää. Monta
hikipisaraa pusertuu otsaltamme, ennenkuin olemme perillä. Mutta
— olemme päättäneet kestää ponnistukset. Haluamme ylös, —
sinne, mistä avautuvat eteemme avarammat näköalat kuin alhaalta
laaksosta. Ja siksi ponnistelemme.
Niin tahdomme ponnistella myös tässä ajallisessa elämässä,

toivoen, että kerran on oleva hiukan helpompaa siellä toisessa
maassa, johon Vapahtajamme on jo edeltä mennyt. Amen.
KUN ELÄMÄ VALKENEE.
2. Pääsiäispäivä. — Luukk. 24, 13—35.
Nyt seuraamme kahta opetuslasta, jotka ovat matkalla

Emaukseen. Toisen tunnemme nimeltäkin; hän on Kleofas.
He olivat kaiken todennäköisyyden mukaan olleet läsnä sinä

päivänä, jolloin Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Se oli ollut ilon ja
riemun päivä.
Silloin oli kaupungissa oleskellut paljon kansaa, ulkomaalaisia

Kreikasta, Roomasta, Afrikasta ja Vähästä-Aasiasta. Kaikki he olivat
saaneet nähdä Herran. Se oli ollut juhlapäivä. Silloin oli tuottanut
kunniaa Jeesuksen seurassa esiintyminen.
Ja nyt — vain viikko tuon suurenmoisen päivän jälkeen oli kaikki

muuttunut: — Mestari kuollut ja opetuslapset pakosalla. Kuka saattoi
sellaista käsittää?
He muistivat hetken, jolloin näkivät Mestarin Pilatuksen palatsin

parvekkeella, sidottuna kuin suurin pahantekijä. He kuulivat
kansajoukon raivokkaat huudot, näkivät Barrabaksen irti ja
väkijoukon kantavan häntä olkapäillään, — tuon kuuluisan rosvon,
joka oli monta murhaa tehnyt. Silloin he säikähtivät ja pakenivat
kaupungista. He eivät voineet ymmärtää enää yhtään mitään.
Nyt he ovat matkalla Emaukseen. He olivat — ainakin Kleofas —

sieltä kotoisin.
Ja he ovat niin tavattoman murheellisia: — pelko asuu heidän

sydämessään. Mitä mahtanee heille itselleen vielä tapahtua?
Olivathan he molemmat nimeltä tunnettuja. Eivätkö jerusalemilaiset
olleet nähneet heitä Jeesuksen seurassa. Eivätkähän he olleet sitä
salanneetkaan. Päinvastoin: he olivat sen tunnustaneet loistavin
silmin. »Olitko sinäkin mukana, Kleofas?» »Olin, etkö nähnyt minua?
Minähän johdin joukkoa, joka lauloi: 'Hoosiannaa Daavidin Pojalle!'»
Ilta pimenee. Puut heittävät synkkiä varjoja tien yli. Tuuli

tohahtelee pahaenteisesti. Ah, kunpa he ehtisivät kylään ennen
pimeän tuloa!
Mikä liikkuu tuolla puiden varjossa? Se on jokin — jokin olento.

Varmaankin joku ylipappien lähettämä urkkija. He suhtautuvat
äärimmäisen varovasti jokaiseen tuntemattomaan. Nyt ei uskaltanut
luottaa ystäväänsäkään. Oli oma henki vaarassa.
Metsiköstä astuu heidän luokseen outo, tuntematon mies, ja liittyy

heidän seuraansa. Oh, he kyllä osaavat olla varuillaan. Älköön tuo
muukalainen luulko niin vain saavansa heitä ansaan.
»Mitä te kävellessänne puhelette keskenänne?»
Siinä se oli tuo tuhoa ennustava kysymys. He seisahtuvat

hämillään ja pelon valtaamina. He luovat muukalaiseen epäluuloisia
katseita. Mitä mies oikein tarkoitti?
Mutta — noissa kasvoissa oli jotakin, joka sai pelon poistumaan,

epäluulon hälvenemään. Niin rauhalliset ja tyynet kasvot ja katse
vakava ja syvä. Tuollaisessa katseessa ei voinut vilppi piileksiä.
Ja sitten alkaa keskustelu.
Eikö tässä tarjoudu katseltavaksemme mitä havainnollisin kuva

ihmisen elämästä?
Mekin olemme monesti sanoneet: »Me toivoimme…» Ja eivätkö

myös nuo, jotka haudoissa lepäävät, ole kerran sanoneet: »Me
toivoimme…?» Ovatko toiveemme toteutuneet?
Sinä toivoit paljon pojastasi, jonka kuolema vei. Kuvittelit,

minkälainen hän olisi aikamiehenä, ja kuinka hauskaa olisi silloin
tällöin tulla käymään hänen kodissansa. Nyt hän lepää tuolla
hautuumaassa kirkon vieressä. — Sinä toivoit elämältä hyvää osaa
monen vuoden raadannan jälkeen, — pientä itsenäistä palstaa ja
peltotilkkua, vanhuuden päivien varaa. Mutta sen sijaan menetit
terveytesi ja jouduit kunnan hoitoon. — Sinä toivoit onnellista
yhdyselämää rakastamasi miehen kanssa. Mutta — eräänä yönä
hänet murhattiin ja talo, johon sinun piti astua vastavihittynä
vaimona, poltettiin. [Sellainen tapaus sattui Sodankylässä.] Oi,
meidän rakkaimmat toiveemme ovat jääneet toteutumatta. Me
luulimme elämän vaikenevan, mutta se pimenikin täydellisesti.
Silloin — juuri synkimmän murheen hetkellä liittyy seuraamme

mies, joka selittää meille kaiken. Hän kulkee vierellämme ja puhelee:
»Niin… sinun poikasi kuoli. Ymmärrän murheesi. Mutta…
ajattelepas, jos hänestä olisi tullut tuhlaajapoika… jos hän olisi
tuottanut sinulle vain pelkkiä pettymyksiä. Taikka… jos hän juuri
täysi-ikäiseksi päästyään olisi esim. tapaturmaisesti kuollut. Kumpi
on parempi?
»Sinä et saanut haluamaasi palstaa, vaan sensijaan jouduit

kunnalliskotiin. Mutta ajattelepas, jos olisit menettänyt sielusi. Etkö
muista… sinä et viimeisenä kymmenenä vuotena puhunut muusta
kuin tuosta palstasta ja miten sinä puhuit? Sinä kerskailit ja sanoit:
'Tämä mies kyllä saa, kun tahtoo! Ei siihen tarvita mitään Jumalan
siunausta.' Entäs nyt… nyt istut täällä, mutta sieluusi paistaa ikuinen
päivä: Jumalan valtakunnan ihana todellisuus. Kumpi on parempi?»
Näin hän puhelee meille, tämä mies, joka liittyy seuraamme. Ja

me tunnemme, kuinka hänen sanansa tyynnyttävät ja virvoittavat
meitä. Hän selittää meille »kirjoitukset». Elämä on kärsimystä ja
kipua. Miksi? Siksi, että se on koulua, joka kasvattaa meitä
iankaikkisuutta varten.
Kun nämä asiat rupeavat lämmittämään sydäntämme, tunnemme,

että se on juuri tuo ristiinnaulittu Jeesus Kristus, joka meille puhuu.
Hän ei olekaan kuollut, vaan hän elää. Me tunnemme hänet
elämämme vaikeissa tilanteissa.
Mutta — ennen kaikkea tunnemme hänet »leivän murtamisessa»

t.s. tuolla kirkon perällä, pyhää Ehtoollista nauttiessamme. Sen
vuoksi ohjatkaamme askeleemme usein sinne. Se paikka on kaikkia
murheellisia sieluja varten, kaikkia elämän raatelemia, kaikkia
haaksirikkoon joutuneita varten. Siellä elämämme polku parhaiten
valkenee.
Nuo kaksi opetuslasta palasivat Jerusalemiin suurella ilolla. Nyt

heitä ei enää peloittanut pimeä, yksinäinen tie. Heidän sielussaan
loisti uusi valo. Jerusalem tuolla tähtitaivaan alla näytti salaperäisen
kirkkauden ympäröimättä. Se ei ollut enää se raakojen intohimojen
kaupunki, joka äsken oli kammottanut heitä. Sitä valaisi
ylösnousemuksen aamunkoi.
Sellaiseksi muuttuu meidänkin elämämme. Sekään ei enää peloita

eikä kammota. Kaikkine kärsimyksineen, pettymyksineen ja
taisteluineen se vaikenee meille ihanaksi Jumalan lahjaksi, jota
ajatellessa sydämen valtaa kiitollisuus. Amen.
JA AURINKO NOUSI, KUN HÄN KÄVI
PNIELIN OHITSE.
1. Pääsiäisen jälk. sunnuntai. — 1 Moos. 32, 24—31.
Tämä yö, joka alkoi siitä, että aurinko laski vuorten taa ja virran
vesi muuttui mustaksi kuin Tuonelan joessa, epätoivoisen miehen
mielen ollessa vieläkin mustemman, — tämä yö, joka alkoi näin ja
lopulta loppui siten, että tuska helpotti ja lopulta häipyi pois, kun
aurinko nousi, kullaten vuoren huiput ja virran veden — tämä yö on
yksi Raamatun merkillisimpiä öitä.
Jaakob on palaamassa enonsa Laabanin luota. Hän on elänyt

vaiherikkaita vuosia. Kaksikymmentä vuotta takaperin hän matkusti
tätä samaa tietä, mutta silloin hän oli hento nuorukainen. Virran
ylimeno ei tuottanut suurta vaivaa: hän ui sen poikki, sillä hän oli
suuri ja kestävä. Ja enon talo väikkyi hänen mielessään kaukaisena
mutta ihanana meno ei tuottanut suurta vaivaa, hän ui sen poikki,
sillä hän oli nuori ja kestävä. Ja enon talo väikkyi hänen mielessään
kaukaisena mutta ihanana kuin erämaan keidas.
Mitä kaikkea oli tapahtunutkaan noiden kahdenkymmenen vuoden
kuluessa?
Muistellessaan nyt tuota aikaa saattoi Jaakob koota vuosien

kokemukset yhteen sanaan: — työtä … paljon työtä. Sillä hänen
enonsa oli osannut käyttää hyväkseen sukulaisensa voimia. Hän oli
suuresti pettynyt. Eno ei ollutkaan se mies, joksi hän tätä oli
kuvitellut. Tuo aika oli ollut rikas unettomista öistä, jolloin kodin
muisto kalvoi mieltä… vuoroin vilua ja vuoroin hellettä, koko elämä
kuin pohjaa vailla. Eikä enon hymyilevä muoto ollut suinkaan
herättänyt luottamusta. Jaakob oli saanut kokea, mitä on asua
petollisessa ympäristössä, kuulla kauniita sanoja ja huomata ne vain
sanoiksi.
Kunnes hän lopulta oli katkeroitunut ja paennut enon

poissaollessa.
Ja nyt oli tultu tänne Jabbok-joen rannalle.
Kaikki vastukset olivat näyttäneet jo voitetuilta, kun seutua

tarkastamaan lähetetyt palvelijat toivat sanan: Eesau tulee sinua
vastaan neljänsadan miehen kanssa!
Se oli synkin ilta Jaakobin elämässä, vielä synkempi kuin

Beetelissä vietetty yö, jolloin hän nukkui kivi päänsä alla.
Nyt olivat kaikki varovaisuustoimenpiteet tarpeen. Jaakob johti

perheensä ja karjansa virran toiselle puolelle, jääden itse virran
vastakkaiselle rannalle yksinään. Ja nyt alkaa se sydämen taistelu,
jonka itämainen kuvakieli on pukenut niin havainnolliseen muotoon.
Siinä käytiin sydämen käräjiä ja päällekantajia oli paljon. Jaakob
istuu rannan kivellä ja kuuntelee syyttäviä ääniä, jotka kohoavat
hänen povestaan. »Sinä petit kerran vanhan isäsi ja ainoan
veljesi…» »Niin… mutta enkö ole jo saanut tarpeeksi rangaistusta?
Eikö merkitse mitään, että on elänyt erossa kodistaan
kaksikymmentä vuotta?» »Niin — mutta … sinähän olet hyötynyt
vain sillä aikaa. Onko tämä oikeastaan ollutkaan mikään
rangaistusmatka? Rikkaanahan sinä palaat, Jaakob. Ja huomenna
Eesau hyvittää kärsimänsä vääryyden…»
»Niin… mutta vaimo ja lapset… eivätkö ne sentään ole

viattomat?» »Vai viattomat! Eikö Raakel lähtiessään varastanut
isänsä kotijumalia, joita tämä kaikesta petollisuudestaan huolimatta
rukoili?» »Oh, se oli viheliäistä jumalanpalvelusta!» »Niin… mutta se
oli rikos sittenkin…»
Suuri on Jaakobin tuska ja synkkä on yö. Tähdet vilkuttavat

taivaalta kuin ivaten: Jopa olet joutunut satimeen, Jaakob! Aurinko
on laskenut ja seutua ympäröivät vuoret näyttävät uhkaavilta.
Jabbok-joki virtaa mustana hänen edessään. Se on kuin kuoleman
virta. »Noin pimeää, noin mustaa on elämä ja päättyy
toivottomuuden yöhön».
Jaakobin tuska yltyy; hiki valuu hänen otsaltaan. »Siellä ovat

kameelisi, aasisi ja lampaasi ja huomenna Eesau ryöstää ne, ja sinä
itse, sinä rikas Jaakob, saat orjana palvella hänen majassaan… jos
hän ylimalkaan jättää sinut henkiin…»
Tällaiset ajatukset risteilivät Jaakobin sielussa. »Oi, Herra, auta ja

pelasta minut!»
Mutta tuska vain yltyy. Se kasvaa lopulta niin suureksi, että
Jaakobista tuntuu, kuin painiskelisi hän miehen kanssa, —
tuntemattoman miehen, joka on väkevä, niin tavattoman väkevä.
Hän ontuu, hän horjuu tuskissaan. On, kuin olisi häntä satutettu
lonkkaluuhun.
Taistelu yltyy vain; se ei helpota hetkeksikään. Jaakobin sydän on

murhetta ja epätoivoa täynnä. Hän aivan läähättää suuren tuskansa
alla. Jostakin sydämen sopukasta kohoaa hiljainen nyyhkytys. Se soi
kuin lapsen itku. Mutta se kasvaa voimakkaammaksi ja nyt se on
kuin miehen hätähuutoa: »Herra, en päästä sinua, jollet siunaa
minua!»
Miten käy nyt Jaakobin?
Toteutuu vanha, paljon koeteltu sana: »Avuksi huuda minua

hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää
kunnioittaman minua.»
Jo punertuvat vuorten huiput. Aurinko heittää niille ensimmäiset

säteensä. Aamun henkäys käy yli seudun. Jaakobin tuska helpottaa,
hän käy rantakivelle istumaan. Hän on uupunut, kuolemaan saakka
väsynyt, mutta hänen sielussaan heläjää hiljainen sävel: »Herra on
auttava minua. Herra on siunannut minut!»
Ja kun hän nousee seisomaan, kohoaa aurinko esiin vuorten

takaa. Sieltä, joen toiselta rannalta, näkyvät hänen omaistensa teltat.
Siellä märehtivät kameelit rauhassa ja kilahtaa niin leppoisasti aasin
tiuku. Oi, kuinka suloista on tuota katsella ja kuunnella, kun
väsyneen miehen sydämessä vallitsee rauha. Hän on voittanut
taistelussa, hän on nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin ja hänen
sielunsa on pelastettu.
Ja aurinko nousi, kun hän kävi Pnielin ohitse.
Rakkaat ystävät! Tällainen oli Jaakobin kamppailu ja se kamppailu

on uusiintunut monen ihmisen sydämessä sen jälkeen. Elämän
taistelussa hän on joutunut kysymään itseltään: Mitä tämä kaikki
merkitsee? Hallitseeko maailmaa jumalallinen oikeus, vai onko se
väkivalta ja vääryys, joka voittaa? Eikö sattuma leikittele ihmislapsen
kanssa? Oletko sinä todellakin ylösnoussut, Herra Jeesus Kristus?
Näin pääsiäisen jälkeen tämä kysymys tuottaa pistävää tuskaa.
Mutta — jos taisteleva pitää kiinni vain tästä: »Herra, en päästä

sinua, jollet siunaa minua» — niin taistelu päättyy voittoon. Ja
aurinko nousee, kun sivuutamme tuon tuskallisen taistelun hetken.
Amen.
HERRA ON MINUN PAIMENENI.
2. Pääsiäisen jälk. sunnuntai. — Ps. 23.
Se, joka on vaeltanut tunturiseudussa, tietää, kuinka vaivaloista

kulku monesti on. Edessä on vuoroin jyrkkiä nousuja, vuoroin vielä
jyrkempiä laskuja. Matkamies saa jännittää kaikki voimansa
voidakseen säilyä vahingoittumatta. Sitten seuraa yhtäkkiä pohjaton
suo, jänkä, jonka ylikulkeminen vie monia pitkiä tunteja. Se on
hidasta matkantekoa, kärsivällisyyttä koettelevaa, voimia kysyvää —
varsinkin jos on vielä taakka kannettavana. Mutta — sitten tulee
ruohokas joenranta tahi kirkas, helmeilevä tunturipuro, jonka äärellä
matkamies saa levätä ja sammuttaa janonsa. Matkan vaivat
unhottuvat ja virkistynein voimin lähtee kulkija taivaltansa jatkamaan.
Ihmiselämä on juuri tuollaista, Sekin tarjoaa vaikeuksia, jos

leppoisia, onnellisia hetkiäkin, — ensiksimainituita ehkä sentään
enemmän. Päivät kuluvat yksitoikkoisessa, ilottomassa työssä,
jolloin elämä tuntuu harmaalta, väsyttävältä. Vaikka työ on luotu
meille siunaukseksi, emme silti aina jaksa yhtä valoisin mielin siihen
suhtautua. Ajattelen maanviljelijää, jolla joka vuodenaika on
edessään samat tehtävät: kyntö, kylvö, karhitseminen, sitten
heinänteko vuoroin paremmalla, vuoroin huonommalla
menestyksellä j.n.e. Ajattelen opettajaa, jonka joka vuosi on
aloitettava alusta. Hänen tehtäväänsä kuuluu ehkä yhden ainoan
aineen opetus. Sen piirissä hänen on liikuttava koko pitkä elämänsä.
Entäs tehdastyöläinen, joka koko ikänsä valmistaa vain yhtä ainoata
kappaletta. Silloin jo totisesti tuntee, kuinka työkin voi olla tappavaa.
Eivätkä elämän vaikeudet rajoitu vain tähän. Sillä on ylen rikas

varasto juuri tätä »lajia» tarjottavanaan. Työ epäonnistuu. On saanut
vuosikausia ponnistella ja sitten tulee pettymys. Kaikki vaivat ovat
menneet hukkaan. Sattuu sairaustapaus, joka yhtäkkiä muuttaa
kaikki ennakolta tehdyt suunnitelmat, — tai kuolema, joka katkaisee
ne yhdellä iskulla. Tulee suuria taloudellisia vahingoita. On juuri
pääsemässä vakavaraiseksi, kun yhtäkkiä lankeaa maksettavaksi
suurempi takaus j.n.e. Silloin ei elämä tosiaankaan tunnu helpolta.
Ja — jos on säästynyt näiltä n.s. ulkonaisilta vaikeuksilta, on sitä

enemmän saanut kamppailla sisäisten vaikeuksien kanssa. On
saanut ehkä vuosikausia taistella epäilysten kanssa. Se tähti, joka
kerran loisti sielussa kirkkaana ja kauniina, on sammunut. Elämä on
muuttunut pimeäksi; ei näe enää mitään. Silloin ehkä mielellään
vaihettaisi osansa sellaisen kanssa, joka on saanut osakseen vain
ulkonaisia vaikeuksia.
Oletko, kuulijani, kokenut mitään tämänkaltaista? Luulen, että olet.

Mitäs me siis sanomme? Onko tähän mitään lisättävää?
On kyllä, tämä nim., että vaikeuksien jälkeen tulevat »virvoittavat

vedet» ja »viheriät niityt».
Se »niitty» ei ehkä ole suuren suuri, vain tuollainen lyhyt hetkinen.

Mutta sellainen hetki, joka tuntuu korvaavan vuosikausien
odotuksen, pitkien vuosien ikävän ja kaipauksen. Se on ehkä vain
iltahetkinen, mutta niin tavattoman virkistävä, niin täynnä elämää.
Elämän onni tulvii sieluun yltäkylläisenä ja sykähdyttävänä. Se
pirskähtelee ihmisen yli kuin tunturipuron pisarat, joita koetamme
vangita kämmeneemme. Pitkä, paljon voimia ja aikaa kysyvä työ on
esim. onnistunut. On saanut hyvien ystäviensä kanssa jakaa siitä
johtuvan ilon.
Muistan, kuinka kerran muuan tuttavani soitti minulle ja ilmoitti

saaneensa ulkomailta kirjeen, joka teki hänet tavallista iloisemmaksi.
Satuin olemaan masentuneella mielellä, mutta tuntui, kuin olisi
ystäväni ilo puhelinlankaa pitkin virrannut luokseni. Se oli siunattu
hetki. Alakuloisuus haihtui ja loppuosan päivää tunsin itseni
iloisemmaksi kuin moneen viikkoon.
Olen itsekin kokenut sellaisia hetkiä, jolloin on ollut melkein

suoranainen pakko kertoa jollekin tuttavalle jostakin asiasta, mikä
sillä kertaa oli tehnyt mielen iloiseksi. Se on ollut kuin yhteistä juontia
virkistävästä tunturilähteestä tahi yhteistä lepäämistä viheriällä
niityllä. Sellaiset hetket painuvat mieleen. Vielä vuosien takaakin on
niitä virkistävä muistella.
Näin Jumala kuljettaa meitä. Hän ei anna meidän alituisesti

asustaa virvoittavien vesien ääressä. Hän johtaa meidät työhön ja
taisteluihin. Emmekä me enää sure, että on jälleen lähdettävä
taivalta jatkamaan. Olemme saaneet kylliksi levätä. Nousemme siis
ja sanomme: »Herra on minun paimeneni.»
Ja — jos olemme aina uskollisia tälle hyvälle paimenelle, luulen,

että saamme elämämme lopulla sanoa: »Kaikki Herran tiet ovat
hyvyys ja totuus niille, jotka hänen liittonsa pitävät.» Amen.
MIESKOHTAINEN USKO.
3. Pääsiäisen jälk. sunnuntai. 1 Piet. 1, 3—7.
Koulussa luki vanha rehtorimme usein aamurukouksissa

esilläolevan tekstimme sanat: »Ylistetty olkoon Herramme
Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä» j.n.e. Ja meihin, koulupoikiin,
se teki aina erikoisen juhlallisen vaikutuksen.
Emme osanneet sitä silloin selittää, minkävuoksi; emme jaksaneet

tunkeutua asian ytimeen. Mutta — se tehosi meihin kuitenkin sanoin
selittämättömällä tavalla. Juhlasali ikäänkuin kirkastui. Oli kevät ja
me tiesimme lukukauden kallistuvan loppuaan kohti. Juhlasalissa
leijaili pääsiäisen tuntua. »Ylösnousemus» merkitsi meille heräävää
kevättä, kukkaisvainioita, apilan ja hajuheinän tuoksua, talven
kahleista vapautuvia virtoja ja järviä. Ja me kuuntelimme hartaina
vanhan rehtorin sydämellistä äänensointua, joka yhdessä kohti
melkein aina värähti syvemmin: »… jossa meitä nyt vähän aikaa —
jos tarvitaan — moninaisilla kiusauksilla vaivataan…»
Sitä emme silloin ymmärtäneet. Emme käsittäneet, että vanhan

rehtorin lukemisessa, äänen sydämellisessä soinnussa, koko tuossa
hartaudessa, jolla hän rukoushetken toimitti, ilmeni mieskohtainen
usko.
Vasta jälkeenpäin se on — ainakin allekirjoittaneelle —

kirkastunut.
Mieskohtainen usko on ihana asia. Se on omaisuus, jonka arvoa

emme voi kyllin korkeaksi arvostella. Se antaa turvallisuuden
tunteen, kirkastaa mielen, antaa voimia alistumaan ja kärsimään,
pitää yllä toivon loppuun asti.
Ei ole suinkaan sattuma, että tekstimme sanat on kirjoittanut

apostoli Pietari. Ne olisi tietysti myös voinut kirjoittaa Paavali, mutta
silloin ne olisivat saaneet toisen sävyn.
Pietari oli kerran kieltänyt Vapahtajan. Hän ei koskaan voinut

unohtaa ylimmäisen papin pihalla vietettyä koleaa yötä, jolloin hän
lämmitteli hiilivalkean ääressä. Hänen mielestään oli aurinko silloin
laskenut viimeisen kerran. Pietari ei jaksanut uskoa, että se nousisi
enää.
Mutta — se nousi, nousi kirkkaana ja suurena. Se tapahtui

pääsiäisaamuna ja siinä oli Pietarinkin pelastus.
Mieskohtainen usko iloitsee siitä, että Jeesus Kristus elää.

Järkeilköönpä ihminen pääsiäisaamun tapahtumasta miten hyvänsä
— jos hänellä on mieskohtainen usko — hänen sydämensä iloitsee
— siitä huolimatta. Monesti voivat sydän ja järki olla ristiriidassa
keskenään, mutta, uskon ollessa kysymyksessä, ihminen kuuntelee
sydämensä ääntä. Ja varmaa on, että silloin kuin ihminen antaa
sydämensä puhua, hän on eniten itseään. Järki on vain tuollainen
hieno herraspoika, joka kepillänsä huiskii kukkaisistutuksia voimatta
niitä kokonaan hävittää, vaikka turmeleekin suurimman osan.
Mieskohtainen usko elää turvallisena ja tyytyväisenä niinkuin rikas

talonpoika tilallaan. Hänellä on luja, aineellinen pohja eikä hän
säikähdä, vaikka yhtenä vuonna vieraileekin halla: hänellä on
säästöön pantua viljaa takavuosilta. Hengellisen elämän alalla johtaa
mieskohtainen usko yhtä lujalle pohjalle: sekään ei petä vaivoissa.
Sellaisen lujan pohjan oli apostoli Pietari löytänyt. Senvuoksi

vaikuttavat hänen sanansa niin tyyniltä ja arvokkailta. Niissä on
vetoava voima, mieskohtaiseen kokemukseen vetoava voima. »Minä
tiedän» — hän tahtoo sanoa — »minä, joka ennen olin kieltäjä,
mutta nyt elävään, mieskohtaiseen vakaumukseen päässyt… minä
tiedän, että Jumala on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon
Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta.»
Mutta — mieskohtaista uskoa ei saavuteta helposti. Se ei ole

tavaraa, jota voidaan ostaa mistä tahansa. Se on aarre, joka
kaivetaan päivänvaloon kärsimyksien maaperästä. Apostoli Pietari
tietää sen kokemuksestaan.
Siitä johtuu, että mieskohtaiseen uskoon päässyttä eivät

kärsimykset ja vaivat peloita. Ne ovat hänelle tuttua maata, sitä
hengen kultaista kaskea, josta uskon vilja nousee. Hän riemuitsee
kärsimyksistään, niinkuin maamies iloitsee uutisvainiosta, johon on
paljon työtä ja vaivaa pannut. Hän tietää, että hänen on uudelleen
iskettävä siihen — laajennettava ja perattava — tarpeen mukaan.
Hänen menestyksensä maanviljelijänä riippuu siitä, kuinka paljon
hän jaksaa ponnistaa.
Niin suhtautuu mieskohtainen uskokin ajallisiin kärsimyksiin. Ne
ovat vain koetuksia, joissa hengen viljan viljelijää kasvatetaan.
Niiden kautta usko puhdistuu ja vahvistuu.
Uudisviljelijä raivaa ja työskentelee toivossa, että esivallan

edustaja kerran voisi hyväksyä hänen työnsä ja hän saisi kiinnekirjan
taloonsa. Onnellinen se päivä, jolloin hän seisoo kädessään paperi,
mikä takaa hänelle perintöoikeuden taloon, — hänelle ja hänen
jälkeläisilleen.
Samanlaisessa toivossa kamppailee täällä mieskohtainen uskokin.

Sekin odottaa perintöoikeuttaan. Ja se perintöoikeus saadaan silloin,
kun Jeesus Kristus ilmestyy. Amen.
SIELUN JANO.
4. Pääsiäisen jälk. sunnuntai. — Joh. 7, 37—39.
Olemme joskus lukeneet, kuinka karavaani pitkällä erämaan

taipaleella on nääntynyt janoon. Juomavesi loppui, kameelit ja
miehet kävivät heikoiksi, ja kun hakemisesta huolimatta ei löydetty
keidasta, kuoli koko retkikunta. Erämaan auringon paisteessa
valkenevat luut osoittavat vielä vuosien perästä paikan, mihin sortui
kerran karavaani, joka toivorikkain mielin lähti matkaan.
Ihmiselämää voi monessa suhteessa verrata erämaahan, jonka

läpi johtaa karavaaniteitä. Jossakin kaukaisuudessa on matkan pää,
viheriöitsevä palmukaupunki, joka tarjoaa lepoa ja suojaa väsyneille
kulkijoille. Mutta moni uupuu matkan kestäessä — janoon.
Ruumiillisen janon me kaikki tunnemme; olemme kokeneet sitä

jokainen suuremmassa tai vähemmässä määrässä. Tiedämme, että
se voi usein vaivata pahemmin kuin nälkä. Nälkää sentään voi
jotenkuten sietää, mutta janoa — ei. Se vie voimat paljon
nopeammin kuin yleensä luullaan.
On olemassa myös sielun janoa, hengen janoa — kuinka nyt sitä
kulloinkin nimitämme. Se merkitsee sitä, että ihminen haluaa
omistaa jotakin henkisesti varmaa ja pysyvää, esim.
maailmankatsomuksen, joka ei jätä häntä koskaan pulaan.
Tämä ajallinen on menevää. Elämä täällä loppuu kerran ja meidät

kannetaan vainajina johonkin kalmistoon. On ihmisiä, jotka pelkäävät
hautuumaita. Ne muistuttavat hänelle liian voimakkaasti elämän
loppua. Sielu tuntuu kovin avuttomalta; se ei uskalla lähteä
lentämään sen tuntemattoman, kolkon maan ylitse, jonka nimi on
kuolema. Sillä sielulla on jano eikä sillä ole, mistä juoda, juoda niin
riittävästi, että uskaltaisi tehdä tuon matkan.
Ei mikään tyydytä sitä — tai tyydyttää vain hetkeksi. Kirjallisuus,

tiede, taide — nuo ajalliset janon sammuttajat eivät riitä. Ihmisellä on
sellainen tunne, kuin jos hän kulkisi tyhjän päällä. T.s. hän tuntee
kyllä elävänsä täällä, mutta hänen sielullaan ei ole kiinteää pohjaa.
Eikä hän tunne tätä kammottavaa tyhjyyden tunnetta ainoastaan

kuolemaa ajatellessaan; se tunne asuu hänessä aina. Hän on terve,
hänellä on virka tai jokin toimiala, mutta se, joka tekee työtä, ei ole
hän itse. Hän itse on jossakin muualla… vaeltelee pimeitä,
rannattomia maita kuin eksyksissä oleva lapsi, joka ei enää muista
nimeään. Se on kolkko, kammottava tunne, joka masentaa
äärettömästi. Se on sielun janoa, jolle ei ole löytynyt tyydytystä.
Voi, kuinka paljon on näitä janoisia! He laahustavat elämän

harmaassa erämaassa ja heidän katseensa on tuskaa täynnä. Oi,
olen nähnyt tämän katseen joskus, — tämän sanomattoman
surullisen, puoleksi sammuneen katseen. Ja minun silmiini nousevat
kyyneleet, kun ajattelen sitä.

Full Download PDF of Test Bank For Clinical Nursing Skills: A Concept-Based Approach, Volume Iii 3rd Edition by Barbara Callahan All Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Full Download PDF of Test Bank For Clinical Nursing Skills: A Concept-Based Approach, Volume Iii 3rd Edition by Barbara Callahan All Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Test Bank For Clinical Nursing Skills: A

Concept-Based Approach, Volume Iii

Test Bank for Clinical Nursing Skills: A Concept-Based

Test Bank for Nursing A Concept-Based Approach to

Test Bank for Nursing: A Concept-Based Approach to

Test Bank for Nursing: A Concept-Based Approach to

Test Bank Nursing: A Concept Based Approach to

Test Bank For Nursing: A Concept–Based Approach to

Taylor’s Clinical Skills A Nursing Process Approach 3rd

Test Bank for Clinical Nursing Skills 9th Edition by

Niinhän menettelemme tunturille noustessamme. Tiedämme jo

Niin tahdomme ponnistella myös tässä ajallisessa elämässä,

2. Pääsiäispäivä. — Luukk. 24, 13—35.

Nyt seuraamme kahta opetuslasta, jotka ovat matkalla

He olivat kaiken todennäköisyyden mukaan olleet läsnä sinä

Silloin oli kaupungissa oleskellut paljon kansaa, ulkomaalaisia

Ja nyt — vain viikko tuon suurenmoisen päivän jälkeen oli kaikki

He muistivat hetken, jolloin näkivät Mestarin Pilatuksen palatsin

Nyt he ovat matkalla Emaukseen. He olivat — ainakin Kleofas —

Ja he ovat niin tavattoman murheellisia: — pelko asuu heidän

Ilta pimenee. Puut heittävät synkkiä varjoja tien yli. Tuuli

Mikä liikkuu tuolla puiden varjossa? Se on jokin — jokin olento.

Metsiköstä astuu heidän luokseen outo, tuntematon mies, ja liittyy

»Mitä te kävellessänne puhelette keskenänne?»

Siinä se oli tuo tuhoa ennustava kysymys. He seisahtuvat

Mutta — noissa kasvoissa oli jotakin, joka sai pelon poistumaan,

Ja sitten alkaa keskustelu.

Eikö tässä tarjoudu katseltavaksemme mitä havainnollisin kuva

Mekin olemme monesti sanoneet: »Me toivoimme…» Ja eivätkö

Sinä toivoit paljon pojastasi, jonka kuolema vei. Kuvittelit,

Silloin — juuri synkimmän murheen hetkellä liittyy seuraamme

»Sinä et saanut haluamaasi palstaa, vaan sensijaan jouduit

Näin hän puhelee meille, tämä mies, joka liittyy seuraamme. Ja

Kun nämä asiat rupeavat lämmittämään sydäntämme, tunnemme,

Mutta — ennen kaikkea tunnemme hänet »leivän murtamisessa»

Nuo kaksi opetuslasta palasivat Jerusalemiin suurella ilolla. Nyt

Sellaiseksi muuttuu meidänkin elämämme. Sekään ei enää peloita

1. Pääsiäisen jälk. sunnuntai. — 1 Moos. 32, 24—31.

Jaakob on palaamassa enonsa Laabanin luota. Hän on elänyt

Muistellessaan nyt tuota aikaa saattoi Jaakob koota vuosien

Kunnes hän lopulta oli katkeroitunut ja paennut enon

Ja nyt oli tultu tänne Jabbok-joen rannalle.

Kaikki vastukset olivat näyttäneet jo voitetuilta, kun seutua

Se oli synkin ilta Jaakobin elämässä, vielä synkempi kuin

Nyt olivat kaikki varovaisuustoimenpiteet tarpeen. Jaakob johti

»Niin… mutta vaimo ja lapset… eivätkö ne sentään ole

Suuri on Jaakobin tuska ja synkkä on yö. Tähdet vilkuttavat

Jaakobin tuska yltyy; hiki valuu hänen otsaltaan. »Siellä ovat

Tällaiset ajatukset risteilivät Jaakobin sielussa. »Oi, Herra, auta ja

Taistelu yltyy vain; se ei helpota hetkeksikään. Jaakobin sydän on

Miten käy nyt Jaakobin?

Toteutuu vanha, paljon koeteltu sana: »Avuksi huuda minua

Jo punertuvat vuorten huiput. Aurinko heittää niille ensimmäiset

Ja kun hän nousee seisomaan, kohoaa aurinko esiin vuorten

Rakkaat ystävät! Tällainen oli Jaakobin kamppailu ja se kamppailu

Mutta — jos taisteleva pitää kiinni vain tästä: »Herra, en päästä

2. Pääsiäisen jälk. sunnuntai. — Ps. 23.

Se, joka on vaeltanut tunturiseudussa, tietää, kuinka vaivaloista

Ihmiselämä on juuri tuollaista, Sekin tarjoaa vaikeuksia, jos

Eivätkä elämän vaikeudet rajoitu vain tähän. Sillä on ylen rikas

Ja — jos on säästynyt näiltä n.s. ulkonaisilta vaikeuksilta, on sitä

Oletko, kuulijani, kokenut mitään tämänkaltaista? Luulen, että olet.

On kyllä, tämä nim., että vaikeuksien jälkeen tulevat »virvoittavat