Test Bank for Respiratory Care

Anatomy and Physiology, 2nd Edition:

Will Beachey
Go to download the full and correct content document:
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-respiratory-care-anatomy-and-physiolo
gy-2nd-edition-will-beachey/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Test Bank for Respiratory Care Anatomy and Physiology,

3rd Edition By Will Beachey

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-respiratory-care-
anatomy-and-physiology-3rd-edition-by-will-beachey/

Test Bank for Respiratory Care Anatomy and Physiology,

3rd Edition : Beachey

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-respiratory-care-
anatomy-and-physiology-3rd-edition-beachey/

Test Bank for Cardiopulmonary Anatomy and Physiology

Essentials of Respiratory Care 7th Edition by Des
Jardins

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-cardiopulmonary-
anatomy-and-physiology-essentials-of-respiratory-care-7th-
edition-by-des-jardins/

Test Bank for Cardiopulmonary Anatomy and Physiology

Essentials of Respiratory Care 6th Edition by Des
Jardins

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-cardiopulmonary-
anatomy-and-physiology-essentials-of-respiratory-care-6th-
edition-by-des-jardins/
Test Bank for Foundations of Respiratory Care, 2nd
Edition: Wyka

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-foundations-of-
respiratory-care-2nd-edition-wyka/

Test Bank for Anatomy and Physiology 2nd Edition by

Martini

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-anatomy-and-
physiology-2nd-edition-by-martini/

Test Bank for Anatomy Physiology and Disease, 2nd

Edition, Colbert,

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-anatomy-
physiology-and-disease-2nd-edition-colbert/

Solution Manual for Foundations of Respiratory Care,

2nd Edition: Wyka

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-foundations-
of-respiratory-care-2nd-edition-wyka/

Test Bank for Human Anatomy and Physiology 2nd Edition

by Amerman

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-human-anatomy-and-
physiology-2nd-edition-by-amerman/
 Test Bank 1-2

Squamous, nonciliated epithelium lines the anterior third of the nose; pseudostratified,
ciliated columnar epithelium interspersed with many mucous-secreting glands covers
the posterior two thirds, including the turbinates. This mucous-secreting epithelium is
called the respiratory mucosa.

REF: Page 5

3. What mechanism is responsible for improving the nasal mucosa’s ability to adjust the
temperature and water content of inspired air?
a. Counter-current blood flow and connections between arterial and venous vessels
b. Na–Cl shift across the epithelium
c. Thermoregulation
d. Vessel vasoconstriction
ANS: A
Counter-current blood flow and connections between arterial and venous vessels
(arteriovenous anastomoses) improve the nasal mucosa’s ability to adjust the
temperature and water content of inspired air.

REF: Page 5

4. Which of the following are the main functions of the nose?

I. Humidification
II. Heating
III. Filtering
IV. Immune
a. I, II
b. III, IV
c. I, II, III
d. I, II, III, IV
ANS: C
The main functions of the nose are the humidification, heating, and filtering of
inspired air.

REF: Page 5

5. What size particles do not gain entry to the lower airways?

a. >2 m
b. >3 m
c. >4 m
d. >5 m

ANS: D
The nose is so efficient as a filter that most particles larger than 5 m in diameter do
not gain entry to the lower airways.

REF: Page 5
 Test Bank 1-3

6. Which function of the nose is lost if a plastic endotracheal tube is inserted through the
nose or mouth and into the trachea?
a. Air-conditioning
b. Antibacterial
c. Antiinflammatory
d. Bactericidal
ANS: A
If a plastic endotracheal tube (Figure 1-4) is inserted through the nose or mouth and
into the trachea, the air-conditioning function of the nose is lost and unmodified cool,
dry gas directly enters the trachea. This places a heavy burden on the tracheal mucosa,
which is not designed to accommodate cool, dry gases.

REF: Page 5

7. Which of the following are lymphoid tissues present in the pharynx?

I. Adenoid tonsils
II. Nasal tonsils
III. Palatine tonsils
IV. Lingual tonsils
a. I, II
b. III, IV
c. I, II, III
d. I, III, IV
ANS: D
These tissues include the pharyngeal (adenoid), palatine, and lingual tonsils (see
Figure 1-3).

REF: Pages 5-6

8. Which of the following two reflexes are responsible for preventing aspiration of
foreign material into the lungs?
a. Laryngeal and pharyngeal
b. Laryngeal and carinal
c. Pharyngeal and carinal
d. Laryngeal and vocal cord
ANS: A
Deeply unconscious persons sometimes lose the pharyngeal and laryngeal reflexes and
aspirate foreign material into their lungs.

REF: Page 6

9. After a tracheal tube is in place, which action will form a seal between the tracheal
wall and tube to minimize aspiration of pharyngeal contents?
a. The tip of the tube is placed against the carina.
b. The tip of the tub is wedged into the right mainstem bronchus.
c. The cuff is inflated.
 Test Bank 1-4

d. No action is required.
ANS: C
In deeply unconscious individuals, an artificial airway (endotracheal tube) with an
inflatable cuff may be inserted orally or nasally through the larynx and into the
trachea. After it is in place, the cuff is inflated to form a seal between the tracheal wall
and tube to minimize aspiration of pharyngeal contents (see Figure 1-4).

REF: Page 6

10. In a deeply unconscious patient, which of the following is the most common threat to
upper airway patency?
a. Cervical spine movement
b. Bulbar paralysis
c. Neural compromise
d. Soft tissue obstruction
ANS: D
Deep unconsciousness may relax pharyngeal muscles enough to allow the base of the
tongue to fall back against the posterior wall of the pharynx, occluding the upper
airway. This soft tissue obstruction is the most common threat to upper airway
patency.

REF: Page 6

11. Which of the following signs is not consistent with complete airway obstruction?
a. Low-pitched snoring sound
b. Intercostal retractions
c. Increased work of breathing
d. Suprasternal retractions
ANS: A
Partial upper airway obstruction produces a low-pitched snoring sound as inspired air
vibrates the base of the tongue against the posterior wall of the pharynx. Complete
obstruction causes strong inspiratory efforts without sound or air movement. Soft
tissues between the ribs and above the sternum may be sucked inward (intercostal and
suprasternal retractions) as the person struggles to inhale.

REF: Page 6

12. Which of the following maneuvers best describes the sniffing position?
a. Extending neck and extending jaw
b. Pulling jaw and extending neck
c. Extending neck and pulling chin
d. Pulling chin and flexing neck
ANS: C
 Test Bank 1-5

Both forms of soft tissue upper airway obstruction can be easily removed by extending
the neck and pulling the chin anteriorly (see Figure 1-5, C). This maneuver pulls the
tongue forward out of the airway and aligns the oral and nasal cavities with the
pharynx-larynx axis. This is sometimes called the sniffing position.

REF: Page 6

13. Which of the following structures is an important landmark during the insertion of a
tube into the trachea?
a. Thyroid cartilage
b. Cricoid membrane
c. Vallecula
d. Oropharynx
ANS: C
The vallecula is an important landmark during the insertion of a tube into the trachea
(intubation).

REF: Page 7

14. Which of the following structures, when inflamed in infants, is a life-threatening

condition?
a. Vocal cords
b. Cricoid ring
c. Vallecula
d. Epiglottis
ANS: D
Inflammation of the epiglottis (epiglottitis) is a life-threatening emergency in infants
and requires immediate placement of an artificial airway by skilled medical personnel.

REF: Page 9

15. What is the narrowest portion of the airway in the infant?

a. Vocal cords
b. Cricoid ring
c. Vallecula
d. Epiglottis
ANS: B
The cricoid ring is the narrowest portion of the upper airway in the infant. Inside the
larynx the vocal cords lie just above the cricoid cartilage.

REF: Page 9

16. Where in the airway is the tracheostomy performed?

a. Cricothyroid membrane
b. 1 to 3 cm below the cricoid cartilage
c. Carina
 Test Bank 1-6

d. Corniculate cartilage
ANS: B
The membranous space between the thyroid and cricoid cartilages, the cricothyroid
membrane (see Figure 1-6), is sometimes the puncture site for an emergency airway
opening when structures above it are occluded. A longer-term surgical opening into
the airway (tracheostomy) is generally located 1 to 3 cm below the cricoid cartilage.

REF: Page 9

17. What is the narrowest portion of the airway in the adult larynx?
a. Vocal cords
b. Cricoid ring
c. Vallecula
d. Glottis
ANS: D
The glottis is the narrowest part of the adult larynx.

REF: Page 10

18. Which of the following is the term associated with a sound created by high-velocity air
flowing through a narrowed glottis?
a. Crackle
b. Stridor
c. Grunting
d. Wheeze
ANS: B
During inspiration, croup causes a characteristic high-pitched crowing sound called
stridor. This sound is created by high-velocity air flowing through a narrowed glottis.

REF: Page 10

19. Which of the following mechanisms explains why drowning victims often have little
water in their lungs?
a. Bronchospasm
b. Vasospasm
c. Laryngospasm
d. Glossospasm
ANS: C
The laryngeal reflex, which has sensory and motor components in the vagus nerve,
causes the vocal cords inside the larynx to close the tracheal opening (laryngospasm).
Laryngospasm occurs if anything except air enters the trachea. Drowning victims often
have little water in their lungs because of laryngospasm.

REF: Page 10
 Test Bank 1-7

20. Which of the following are characteristics of the trachea?

I. It begins at the level of the eighth cervical vertebra.
II. The point of division is called the carina.
III. It is approximately 11 cm long.
IV. It ends at the level of the fifth thoracic vertebra.
a. I, II
b. II, III, IV
c. I, II, III
d. I, III, IV
ANS: B
The trachea begins at the level of the sixth cervical vertebra and in the adult extends
for approximately 11 cm to the fifth thoracic vertebra. There it divides into the right
and left mainstem bronchi, one for each lung (Figure 1-9). The point of division is
called the carina. Inspired air becomes 100% saturated with water vapor and is
warmed to body temperature (37 C) after it passes through two or three airway
subdivisions below the carina.

REF: Page 10

21. Which feature of the trachea prevents collapse from external pressure, especially
during vigorous coughing?
a. Flexibility
b. Rigidity
c. Malleability
d. Distensibility
ANS: B
Rigidity of the trachea is important for preventing collapse from external pressure,
especially during vigorous coughing.

REF: Page 10

22. If an endotracheal tube is inserted too far in the process of intubation, its tip is more
likely to enter the left bronchus.
a. TRUE
b. FALSE
ANS: B
If an endotracheal tube is inserted too far in the process of intubation, its tip is more
likely to enter the right bronchus than the left.

REF: Page 11

23. Which of the following is the term that describes a volume of gas that is approximately
150 mL in the average adult and does not participate in gas exchange?
a. Tidal volume
b. Residual volume
c. Anatomical dead space
 Test Bank 1-8

d. Shunt
ANS: C
The volume of conducting airway gas must be relatively small so that most of the
inhaled breath can contact the gas-exchange membrane. The volume of this gas
(including the upper airways) is only approximately 150 mL in the average adult,
compared with a total inhaled volume per breath of approximately 500 mL. Because
the conducting airways do not participate in gas exchange, they are called the
anatomical dead space.

REF: Page 14

24. Which of the following are collateral air passages that make it possible for the acinus
and alveoli to receive ventilation from neighboring airways and alveoli?
I. Pores of Kohn
II. Canals of Lambert
III. Intraalveolar digitations
IV. Brewer connections
a. I, II
b. III, IV
c. I, II, III
d. I, III, IV
ANS: A
Collateral air channels called pores of Kohn connect adjacent alveoli with one another
(see Figure 1-13). The canals of Lambert connect terminal bronchioles and nearby
alveoli. These collateral air passages make it possible for the acinus supplied by a
mucous-plugged bronchiole to receive ventilation from neighboring airways and
alveoli.

REF: Page 15

25. Which of the following are histologic components of the conducting airway?
I. Mucosa
II. Lamina propria
III. Submucosa
IV. Adventitia
a. I, II
b. III, IV
c. I, II, III
d. I, II, III, IV
ANS: D
 Test Bank 1-9

A mucous-secreting epithelium (mucosa) lines the lumen of the conducting airways

(Figure 1-15). A basement membrane beneath the epithelium separates it from the
lamina propria below, which contains smooth muscle, elastic fibers, blood vessels, and
nerves. The epithelium and lamina propria constitute the respiratory mucosa. Below
the mucosa is the submucosa, which contains numerous mucous glands (submucosal
glands) that have ducts leading to the epithelial luminal surface. A connective tissue
sheath, the adventitia, surrounds cartilaginous airways and blood vessels. This sheath
ends at the bronchioles; their airway walls are in direct contact with the lung
parenchyma.

REF: Pages 15-16

26. Which of the following is the best description for the conducting airway mucosal
epithelium?
a. Columnar, ciliated, pseudostratified cells with goblet cells
b. Squamous, ciliated cells with goblet cells
c. Cuboidal, ciliated, pseudostratified cells with goblet cells
d. Squamous, ciliated, pseudostratified cells with goblet cells
ANS: A
The mucosal epithelium of the trachea and bronchi consists of tall, columnar, ciliated,
pseudostratified epithelial cells interspersed with numerous mucous-secreting goblet
cells (see Figure 1-15).

REF: Page 16

27. If the delicate balance between mucous water content and airway humidity is
disrupted, all of the following will be the effects on the mucous sheet, except:
a. It may become dehydrated.
b. It may become thick.
c. It may become immobile.
d. It may become infected.
ANS: D
If the delicate balance between mucous water content and airway humidity is
disrupted, the mucous sheet may become dehydrated, thick, and immobile.
Conversely, overhydration causes mucus to become thin and watery, destroying the
ciliary propulsive mechanism.

REF: Page 17

28. If during normal breathing, inspired air reaches only 50% relative humidity at 37 C,
what will be the humidity deficit as air passes the trachea?
a. 11 mg of water vapor
b. 22 mg of water vapor
c. 33 mg of water vapor
d. 44 mg of water vapor
ANS: D
 Test Bank 1-10

During normal quiet breathing, inspired air warms to body temperature (37 C) and
achieves 100% relative humidity soon after it passes the bifurcation of the trachea.
Under these conditions, each liter of air contains approximately 44 mg of water vapor.

REF: Page 17

29. All of the following inflammatory agents are contained in the cytoplasmic granules of
the mast cells, except:
a. Cyclooxygenase
b. Histamine
c. Thromboxane
d. Prostaglandins
ANS: A
Inflammatory agents include histamine, various prostaglandins, leukotrienes,
thromboxane, and platelet-activating factor.

REF: Page 19

30. Which group of cells comprises most of the alveolar surface?

a. Type I
b. Type II
c. Type III
d. Macrophages
ANS: A
Type I cells comprise most of the alveolar surface and are extremely flat.

REF: Page 21

31. Which group of cells contains the lamellar bodies?

a. Type I
b. Type II
c. Type III
d. Macrophages
ANS: B
The lamellar bodies are the source of alveolar surfactant phospholipid, a surface
tension–reducing agent essential for keeping the alveoli open.

REF: Page 21

32. Which group of cells engulfs microorganisms and foreign material in the alveolus?
a. Type I
b. Type II
c. Type III
d. Macrophages
ANS: D
 Test Bank 1-11

The main function of macrophages is engulfing microorganisms and foreign material.

The alveolar macrophage is the major lung clearance mechanism distal to the terminal
bronchiole.

REF: Page 21

33. Which of the following areas is the most ineffective for lung clearance?
a. Acinus
b. Bronchiole
c. Bronchus
d. Trachea
ANS: A
The acinus is the most ineffective area for lung clearance. Inorganic dusts such as coal
or silica dust (from coal mines and stone quarries) tend to be retained in the acinus
because of extremely slow clearance rates.

REF: Page 21

34. In the presence of high inspired oxygen concentrations, which substances are believed
to produce alveolar injury?
a. Antitrypsin
b. Oxygen radicals
c. Surfactant
d. Fibrinogen
ANS: B
Apparently, overproduction of these toxic O2 radicals occurs in the presence of high
inspired oxygen concentrations, leading to alveolar tissue injury, a condition known as
oxygen toxicity.

REF: Page 22

35. Which group of cells is associated with a condition called pulmonary interstitial
fibrosis?
a. Type I
b. Fibroblasts
c. Neuroblasts
d. Macrophages
ANS: B
Fibroblasts synthesize and lay down collagen fibers over the area. Eventually,
excessive fibrous tissue accumulates in the interstitium, and a condition called
pulmonary interstitial fibrosis develops.

REF: Page 23
Another random document with
no related content on Scribd:
 Lappalaisrahvaan monina vuosina lausumien toivomusten
johdosta, joista kirjoitin asianomaisille, oli vihdoin päätetty tänä
talvena (1827) pitää käräjiä Inarissa. Vaikka käräjäaika oli jo
edellisenä joulu- ja uudenvuodenpäivänä kuulutettu sekä Inarissa
että Utsjoella, kyselivät sittenkin lappalaiset alituisesti,
kumpaisessakin paikassa, oliko todellakin niin onnellista, että taas
saataisiin "esivalde" maahan. Toiset uskoivat näin tapahtuvan, toiset
epäilivät. Sillä oli joskus sattunut, että vaikka käräjiä oli kuulutettu,
niitä sittenkään ei pidetty. Ja jos huomautettiin, että heillä oli
melkoisia kustannuksia käräjätalon hoidosta ja virkamiesten
kyyditsemisestä edestakaisin, niin he vastasivat: "Teemme mitä
tahansa saadaksemme 'esivalde' tänne; kyllä Jumala auttaa ja suo
varoja, kun on hallitsemassa kristillinen esivalta, mutta kun se
puuttuu, niin puuttuu kaikki. Työnteko ja rukous kristillisen esivallan
hallitessa tuottaa siunausta ajassa ja ijankaikkisuudessa." Nuoret
vain, jotka eivät koskaan olleet nähneet esivaltaa, olivat
välinpitämättömiä.

"Esivalde'ksi" sanotaan täällä sekä tuomaria että kruununvoutia.

Harvinaisilla matkoillaan Lapissa he hyvällä tahdolla voivat
kutakuinkin vastata lappalaisten jotensakin ylenpalttista käsitystä
heistä esivaltana. Lappalainen näet pitää heitä hallitsijan lähettiläänä
ja käskyläisinä, joilla on valta Hänen nimessään tehdä kaikki tai
jättää tekemättä. Mitä tuomari sanoo, se on heidän käsityksensä
mukaan oikein. Lappalainen ei sanokaan, että tuomari langettaa
tuomion, vaan että hän "sanoi", ja niin siis täytyy ollakin.

Vihdoin koittikin helmikuun 13, käräjille määrätty päivä. Paljon oli

väkeä kokoontunut Inarin kirkolle. Markkinatuvat olivat täydet, ja
niiden ympärillä vilisi ihmisiä. Kahdeksallatoista porolla oli neljä
miestä lähtenyt pitäjän rajalle tuomaria vastaan, ja kyyditsemään
häntä käräjäpaikalle. Aurinko kultasi jo vuoria ja kukkuloita, kun
kirkon ainoa kello kutsui väen hartauteen. Useita ääniä kuului oveni
edessä. Puhuttiin "Lagamannista" ja "Sundista", s.o. tuomarista ja
voudista. Kumpaakin odotettiin, ja kumpikin oli puheenaiheena sinä
päivänä. Elettiin toivon ja pelon vaiheella, tuleeko "esivalde", vaiko
ei. Kaikki olivat kuitenkin minun kanssani yksimieliset siitä, että
rukous aamulla oli pidettävä rukoushuoneessa. Niin tapahtuikin,
mutta odotettuja ei vaan kuulunut. Nyt neuvoteltiin siitä, oliko heti
mentävä kirkkoon käräjäsaarnaa pitämään. Toiset sitä pyysivät,
mutta useimmat olivat sitä mieltä, että tuomaria piti odottaa, ja että
käräjäsaarna oli lykättävä puolipäivään. Päivällisaikakin tuli ja saarna
pidettiin, mutta tuomaria vain ei kuulunut. Jokaisen tuvan edustalla
seisoi ihmisiä, silmät luotuina etelään, josta toivon aurinko vielä
säteili.

Olin siltä päivältä lopettanut lukemiseni rippilasten kanssa.

Talviaurinko oli kadonnut ja jättänyt ruskon taivaalle. Käytin tätä
tulipunaista valaistusta lähteäkseni kävelylle pitkin niin sanottua
Peltovuomaan vievää tietä, siihen suuntaan, josta tuomarin piti tulla.
Sillä osaksi olin yhtä utelias tuomarin tuloon nähden kuin
lappalaisetkin, osaksi olin raittiin ilman tarpeessa, oltuani kolme
tuntia suljettuna pieneen, helteiseen kamariin rippilasten ja niin
monen kuulijan kanssa, kuin suinkin mahtui. Markkinakentällä näin
useita lappalaispoikia pallonlyönnissä, huolimatta lumesta ja
pakkasesta. Pysähdyin katselemaan niiden leikkiä, ja huomasin
heidän ketteryytensä pallon ja mailan käyttämisessä suuremmaksi
kuin saatoin odottaa. Mutta ilmoitettiin, ettei niissä ollut ainoatakaan,
joka ei ollut kyntänyt Jäämeren aaltoja; ja rannikolla käytetään näitä
leikkejä. Tuo oli ainoa seurahuvi, jota tiesin heidän harjoittavan, ja
mikäli lappalaiset tiesivät kertoa, salli sitä virassaan ankara
kirkkoherra Högmankin rippikoululapsille lomatunteina. Pojat
jatkoivat peliänsä, ja saapuvilla olevat vanhat sen johdosta rupesivat
puhumaan tuosta mainitusta innokkaasta papista, joka toimi täällä
heidän lapsuudessaan. Siinä muun muassa mainittiin, että hän,
samoinkuin muut sen ajan papit, ei sietänyt lapinkieltä, eikä tahtonut
sitä oppia. Kerran oli hän kysynyt lappalaispojalta, mitä me
rukoilemme neljännessä rukouksessa. Kun poika oli vastannut lihaa,
sillä lapinsana bjergo (liha) merkitsee myös kaikkia muita
ravintoaineita, oli Högman siitä niin suuttunut, että hän ajoi pojat ulos
hetkeksi palloa lyömään.

Ilta oli selkeä ja tyyni. Yhä enemmän väkeä kokoontui ympärilleni.

Pojatkin olivat lakanneet leikkimästä pimeyden tähden, puhelu vain
jatkui. Joku sanoi kuulevansa tiukuja. Kaikki kuuntelemaan. Kyllä
luultiin kuuluvan kellojen ääniä etelästä, mutta ei näkynyt mitään 1/2
penikulman levyisellä järvellä. Silloin joku korkealla äänellä huusi:
"Esivalde poatta", (tulee).

Kaikki nuoret syöksyivät jäälle, vanhat seurasivat juoksujalkaa

jälessä, minä yksin jäin tapahtumaa katselemaan. Komeasti saapui
tuomari ja vouti 18:lla porolla perätysten. Heti rantaan päästyään
kajahutettiin yleinen hurraa. Porot riisuttiin jäällä ja matkustajat
pulkissaan vedettiin ylös käräjätuvalle törmällä. Tunnettiin vanha,
rakas ruununvouti, ja visusti pidettiin huolta siitä, että hän
ensimäisenä saatettiin perille. Sitten tahdottiin tietää kuka oli se
"lagamanni". Sillä lagamannin tuli seurata kohta voudin jälkeen.
Kaikki, mikäli suinkin pääsivät, tunkeutuivat heidän läheisyyteensä,
avustivat heitä pulkista noustessa ja seurasivat heitä hyvin
siistittyihin asuntoihin. Kysyttiin kyytimiehiltä, eikä herroilta, mikä oli
syynä viipymiseen, ja kun saatiin tietää, ettei esivalde äskeisen
rajuilman aikana ollut tunturilla, vaan katon alla Peltovuomassa, josta
he kahdessa vuorokaudessa olivat kulkeneet 22 penikulmaa
erämaan poikki, kiitettiin Jumalaa. Tämän jälkeen itse kukin meni
tervehtimään matkustajia, ensin ijäkästä sundia, sitten lagamannia,
ja vihdoin toisia seurassa olevia herroja. Kaikki kysymykset
supistuivat noihin harvoihin sanoihin: "Onko rauhaa ja siunausta
maassa?" Ja kun siihen myöntävästi vastattiin, oltiin tyytyväisiä. Sillä
rauha on lappalaisen tervehdyssana, rauha on hänen jäähyväisensä,
rauhaa hän jokaiselle toivoo, ja rauha leimaa koko hänen olentonsa.

Esivalden päästyä sille osoitettuihin huoneisiin, astui kansa

lukkarin johtamana sisään ja yhdistyi Herran kiitokseen laulamalla
75:nen virren suomalaisesta virsikirjasta. Vastaanotto oli kaikessa
yksinkertaisuudessaan sydämelle käypä ja juhlallinen, ja se näkyi
syvästi vaikuttaneen matkustajiin. Kokonaisvaikutusta kohotti se, että
ulkona oli puhdas ja selkeä, äsken nousseen täysikuun valaisema
ilma, joten kuu tuntui olevan maata varsin likellä, ja sen täplät
esiintyivät melkein korkokuvina.

Varsin tärkeätä on, että virastot pitävät silmällä, ettei tätä

yksinkertaista, kovasti koeteltua, rauhallista ja lainkuuliaista kansaa
laiminlyödä, vaan että sille hankitaan kunnon virkamiehiä, jotka eivät
pidä arvoansa alentavana harrastaa sen etuja. Tosin ei voi väittää,
että kansa olisi villiintynyt tahi turmeltunut sillä ajalla, jolloin siltä oli
puuttunut lainkäyttö omalla alueellaan; sillä sen omatunto ja
vaatimaton Lapin-oikeus ovat olleet sitä johtamassa. Mutta
ainoastaan todellisella mielipahalla, joskin alistumisella, ovat
lappalaiset huomanneet itsensä maallisen oikeuden hylkäämiksi.

Aika oli jo pitkälle kulunut, kun minä jätin esivalden; ja kun aamulla
varhain taas saavuin, tulivat myös muutamat lapinmiehet esivaltaa
tervehtimään. Vouti, joka nuoruutensa aikana oli käynyt
paikkakunnalla, oli heille hyvin tunnettu. Mutta kun heille esitettiin
tuomari, nuori hovioikeuden auskultantti, sanoi heistä yksi hyvin
hämmästyneenä: "Tämäkös nyt on esivalde, nuori ja pieni".
Tuomaria seuraavan apulaisen, varatuomari V——n, joka edellisenä
vuonna oli pitänyt käräjiä Peltovuomassa, joku heistä tunsi ja lausui:
"No, mikäs tuo? Onko tuo pantu pois, koska tämä nyt on esivalde?"

Käräjät aloitettiin ja käräjärauha julistettiin aikaisin seuraavana

päivänä. Tuomarin tärkeimpinä asioina oli pari juttua ulkopitäjäläisiä
salakapakoitsijoita vastaan, ja yksi, jonka lappalaisrahvas ajoi
maksamattomasta kyytirahasta, jota suorittamasta nimismies, tiesi
mistä syystä, oli kieltäytynyt. Kyytiraha sekä kaksi hopeariksiä
kulunkeja tuomittiin, ja sillä vaikutuksella, että Lapin rahvas nyt
katsoi saavuttaneensa suuren voiton, semminkin kun ruununvouti
heti pani tuomion toimeen, eikä tarvittu pöytäkirjaakaan lunastaa.
Sillä tuomari, joka oli kuullut lappalaisten väärinkäsittävän
pöytäkirjan lunnaita, pitäen niitä verona oikeuden saamiseksi, ei
tahtonut, asian näin ollen, kirjoittaa mitään pöytäkirjaa. Seuraavana
päivänä toimitettiin ruununverojen kanto, ja lappalaisilla oli se ilo,
että saivat pitää luonaan esivalden, ei ainoastaan viikon jälellä
olevina päivinä, vaan vieläpä sunnuntainakin.

Myöskin kotikäräjissä (Lapinoikeuden kokouksessa) kävi tuomari.

Häntä miellytti suuresti se hurskas harrastus ja ehdoton oikeus,
joiden hän siellä havaitsi vallitsevan, ja hän kehoitti lappalaisia
vast’edeskin, kuten tähänkin saakka, olemaan haastamatta
riitajuttujansa muuhun kuin lappalaisoikeuteen. Lappalaisia erittäin
miellytti, kun itse tuomari hyväksyi ja kehui sitä oikeudenjärjestystä,
jota heidän esivanhempansakin olivat käyttäneet. Mutta sittenkin
yksimielisesti pyysivät, että esivalde ainakin joka toinen vuosi tulisi
tänne. Muuan vanha mies, joka tällä välin oli muutamia kertoja
rykäissyt, astui esiin ja lausui: "Emme halua esivaltaa käräjiä
käydäksemme. Esi-isiltämme puuttui esivalta. He pakenivat kuten
villit metsäeläimet toisesta paikkakunnasta toiseen. Kuten eläimetkin
he nauttivat ravintonsa raakana ja keittämättömänä, ja he palvelivat
kaikenlaisia iljetyksiä, tietämättä mitään Jumalasta ja
Vapahtajastamme. Esivalta on Jumalasta. Onneton se kansa, jolta
se puuttuu". Ijäkäs vouti ja tuomari tarttuivat vanhan miehen ja
muutamien muiden lappalaisten käteen, vakuuttaen, että kyllä
esivalta vastedes joka vuosi saapuu Inariin. Miehet olivat liikutetut,
kiittivät Jumalaa ja esivaltaa; naiset vuodattivat kyyneleitä.

Nämä samat käräjäherrat olivat myös saapuvilla nimismies

Högmanin tyttären häissä, joista tätä ennen on kerrottu.
XI.

Matkaseikkailuja.

Lukija on jo kirkkoherra Fellmanin ylläolevista kertomuksista

saanut käsityksen niistä vaivoista ja vaaroista, jotka silloisissa
oloissa voivat kohdata matkustajaa Lapin autioilla tuntureilla.
Otamme tähän vielä muutamia merkillisempiä seikkailuja, joihin hän
joutui alituisilla matkoillaan.

*****

Loppiaisen jälkeen 1821 lähdin muutamien lappalaisten seurassa

suotuisan ilman vallitessa Inariin jumalanpalvelusta pitämään, ja
saavuimme ensi iltana Mierasjavren kotaan, 6 penikulmaa Utsjoen
kirkolta. Levätessämme yöllä tapahtui se onnettomuus, että kaikki
mukanamme olleet porot karkasivat, kaiketi nälissään, kun jäkälät
ylt'ympäri majapaikkaamme olivat syödyt. Tämän huomasivat
valppaat lappalaiset puoliyön aikana. En voi kuvata tuskaani, kun
minut herätettiin tällä tiedonannolla, ja ainoastaan se, joka on käynyt
näillä, melkein sanoin kuvaamattomilla autioilla seuduilla, saattaa
käsittää tilani. Itse lappalaisetkin olivat ällistyneet. Varomattomasti
kyllä olimme ottaneet mukaamme ainoastaan yhden parin suksia.
Lappalaisista pantiin kohta se, jota pidettiin neuvokkaimpana ja
vikkelimpänä, suksien avulla etsimään karkulaisia, ja hän läksikin
vitkailematta. Huolestuneena vietin aikaani kurjassa hökkelissämme,
johon lisääntyvän pakkasen ohessa tunki pureva pohjoistuuli; ja savu
takasta vaivasi semmoisiin oloihin tottuneita lappalaislakin. Nämä
kuitenkin pian taas vaipuivat unen helmaan, sittenkään unohtamatta
vaikeata tilaamme, jonka minä, kun en hetkeksikään nukahtanut,
huomasin kirouksista, joita unessa heiltä pääsi. Mökki oli
neliönmuotoinen, sen kukin sivu kuusi kyynärää, kussakin vain
kolme kerrosta, ja niin pieniä hirsiä, että ne latvapäässä täyttivät vain
kolme tuumaa. Matalista seinistä kohosi suippopäinen, 10 korttelia
korkea, laudanpätkistä kyhätty ja kaarnalla peitetty katto. Rakennus
oli 20 vuoden vanha ja nyt lopen ränsistynyt, niin että lumi kaikilta
tahoilta tunki sisään. Eikä siinä ollut edes ovea, vaan oli sen sijalle
ripustettu porontalja.

Seuraavana päivänä puolisen aikaan palasi kaikkien riemuksi

lähettiläämme poroinemme, jotka hän oli saavuttanut noin kolme
penikulmaa olopaikastamme. Niin hikinen kuin olikin, riensi hän heti
panemaan kaikki kuntoon matkan jatkamista varten. Kaksi päivää
sen jälkeen saavuimme Inariin.

Kuinka saattaa käydä matkoilla sairaiden luo, kuvaa seuraava

tapaus. Hannu Vassen kahdenkymmenen vuoden ikäinen poika
Jegelvegistä tuli luokseni kahdella mainiolla porolla, noutaaksensa
minut ripittämään äitiänsä, joka vanhana ja raihnaisena ei enään
kyennyt kirkossa käymään. Matkaa sinne oli kolme penikulmaa.
Lähdin heti. Keli oli hyvä Tenojoen jäällä. Kun jälellä oli vain 1/2
penikulmaa, puhkesi äkkiä mitä hirvein rajuilma. Lumipyryssä poika
eksyi, kun hänen virma poronsa säikähti vastaantulevia koiria.
Nuolen nopeudella se syöksyi joen yli rantaan, ja minun poroni sen
perässä. Rantaan meidän kyllä pitikin ajaa, mutta poika ei löytänyt
oikeata nousupaikkaa, vaikka ahkerasti sitä etsi. Onneksemme
isäntä oli, ilman vielä ollessa selkeänä, huomannut meidät jäällä. Ja
kun emme pitkään aikaan saapuneet, arvasi hän pulamme ja lähti
meitä etsimään. Porokellomme äänen mukaan hän meidät vihdoin
löysi. Ilman häntä olisimme kaiketi saaneet viettää yömme taivasalla.
Tuo vanha mies, hänhän tunsi rinteen jokaisen pensaan, saattoi
meidät nyt kotaansa, joka oli niin lumen peitossa, ettei siitä näkynyt
juuri mitään. Savu ja kipinät nousivat ikäänkuin suorastaan
kinoksesta, ja vasta ankaran työn jälkeen pääsimme paksun
lumikinoksen läpi asuntoon. Se oli kumminkin hirsistä, 7 kyynärää
pitkä ja 6 kyynärää leveä, vaikkakin matala. Kuten ainakin, oli tuli
takassa, mutta tuuli ajoi savun huoneeseen, jossa oleskeli kaksi
sairasta ja, meidän tultua, muutamia levottomia ja yskän vaivaamia
lapsia lukuunottamatta, 7 muuta henkeä. Sitä paitsi kolme lammasta,
pari kissaa, vasikka, ja narttu poikaisineen. Tämä oli varsin äreä, kun
joku astui sille alalle, jota se piti omanaan. Koirista on
kalastajalappalaisilla hyvä tulo. Sellaisesta saavat porolappalaisilta
teurastusporon; harjoitetusta koirasta enemmänkin. Tässä Herran
ilmassa ei sopinut elukoitakaan jättää ulkoilmaan, ja tällaisessa
seurassa siis nyt oli yö vietettävä. Kiltti kyyditsijäni ja pari muuta
miestä olivat kuitenkin, joko valmistaaksensa tuvassa oleville
enemmän tilaa, tahi lämmön vaivaamina, panneet levolle oven
ulkopuolelle, jossa oli jonkinmoinen suoja pystytetyistä puista.
Sairaiden valitusten, penikkain ulinan, lammasten määkinän ja
pahan siivottomuuden tähden en voinut nukkua, olin vain
horrostilassa. Aamulla ilma oli yhtä raju aina klo 9:ään asti. Silloin
riensin matkaan. Kyytimies hiihti suksillaan edellä taluttaen poroaan,
joka vaivaloisesti veti tyhjää pulkkaa. Siten muodostunutta mitätöntä
latua myöten veti poroni pulkan, jossa minä istuin. Monessa
paikassa oli lunta niin paksulta, ettei poroparoistamme näkynyt
muuta kuin pää ja sarvet, kun he, hypättyään korkealle, taas
vajosivat kinokseen ja puhalsivat ilmaan lumen sieramistaan. Ei ollut
asunnosta muuta kuin joku kiven heitto matkaa Tenojoen rantaan,
mutta aikaa siihen sittenkin meni. Jäältä myrsky oli laassut lumen
pois, ja poro juoksi siellä kutakuinkin. Jo ennen päivällistä
saavuimme Vetsenjargaan, vanhan lukkarin Juuso Pietarinpojan luo.
Kovin hän minua surkutteli, kun olin joutunut moiseen ilmaan, ja
monesta merkistä hän arveli sen käyvän vieläkin pahemmaksi. Hän
senvuoksi ehdotti, että jäisin hänen luoksensa odottamaan
parempaa säätä. Olin toki liian hätäinen, ja syyksi sanoin ajan
puutetta. Epäsiisteys kunnon miehen luona oli kuitenkin varsinaisena
syynä, miksi hylkäsin hänen tarjouksensa. Lähdettiin siis, ja vielä
ennen pimeän tuloa sivuutimme Utsjoknjalbmen, tahi Utsjoen suun.
Olimme nyt matkustaneet kaksi penikulmaa, mutta ilma tuli yhä
hurjemmaksi, satoi lunta, hirmumyrsky raivosi ja tuulispäät ulvoivat.
Olisimme sanottavaa kierrosta tekemättä voineet poiketa leski Ella
Helanderin luo, odottaaksemme parempaa ilmaa, jos olisimme sen
ajoissa hoksanneet; nyt se oli liian myöhäistä, sillä turhaan etsimme
hänen asuntoaan. Vihdoin ei ollut kuin 1/2 penikulmaa kotiin, mutta
enimmäkseen maatietä, pitkin vuorenjuurta, johon pohjois- ja
koillistuulet olivat kasanneet suuria kinoksia. Kyytimieheni sai vaivoin
oivan poronsa hitaasti kulkemaan eteenpäin minulle tietä
raivatakseen, ja silloin kun minun poroni ei kyennyt pääsemään
lumikinosten läpi, sitoi hän poronsa pulkkaan tai pensaaseen ja
auttoi minun poroani vetämään. Välistä hän antoi minulle suksensa,
joilla hyvin pääsin kulkemaan. Niin vaivaloisella matkalla oli pakko
usein syöttää poroja. Silloin mekin etsimme lepopaikkamme jonkun
kuopan, kiven tai paaden kyljessä, missä myrsky ei riehunut yhtä
rajusti. Koko päivän ja yötä klo 2:een meni meiltä tuolla kolmen
penikulman taipaleella. Pyryssä en voinut aina edes nähdä poroani,
kuinka olisi siis lappalainen voinut löytää suorinta tietä
paikkakunnalla, jolla matkustetaan pääasiallisesti merkkien mukaan
tahi tähtien avulla. Joskus näytti siltä kuin tuulenpuuskat olisivat
vuorilta vyöryttäneet muassaan kokonaisia lumikinoksia. Kunnon
kyytimieheni luuli henkien syöksyvän alas tuntureilta ja itse Biega
Olmain (ilman jumalan) raivoavan. Vuorten jyminä lisäsi kolkkoutta.
Kotoa ottamani eväät, pulloa ranskan viinaa ja pari viipaletta
auringossa kuivattua lohta, olivat vielä koskematta. Kaikki jaoin
hänen kanssaan, jonka neuvokkaisuudesta pelastukseni riippui, jopa
hän sai suuremman osankin. Kotiin tultuamme mies oli siksi väsynyt,
ettei hän jaksanut saattaa poroja laitumelle, jonka renkini toimitti.
Kello oli yli kolmen yöllä, kun nälkääntyneen miehen eteen, joka
kahteen päivään ei ollut kelpo ateriaa syönyt, vihdoin asetettiin noin
leiviskän painoinen kappale äsken teurastetun poron lihaa. Päivän
sarastaessa nähtiin hänen makaavan padan vieressä, jossa ei
enään ollut muuta kuin luukasa. Lihan, 1/4 kannua rasvaa, sekä
toista kannua lihalientä oli nälkääntynyt miesparka vatsaansa
korjannut. Kello viiden aikaan hän oli mennyt makuulle, ja nukkui
yhtämittaa koko päivän ja seuraavan yön, kunnes vihdoin tunsi
itsensä siksi virkistyneeksi, että lähti kotimatkalle.

Sellaisella matkalla terveys ehdottomasti pilaantuisi, tahi paleltuisi

ihminen kuoliaaksi, ellei käytettäisi paikkakunnan ja ilmanalan
mukaista pukua. Siihen kuuluu:

1:ksi. Kallokak (lapinkengät), poron päänahasta tehdyt, karvat

ulospäin, ja niissä sukkien asemesta lapinheinää. Tätä heinää
kootaan suvella, tavallisesti elokuun alussa, sidotaan lyhteiksi,
kuivataan ja pehmitetään nuijalla, kunnes se hajoaa pieniksi syiksi,
kuten hamppu tai pellava. Siten valmistettuna sitä säilytetään talven
varalle ja sullotaan kenkiin ylt'ympäri jalkaa. Parilla kolmella
leiviskällä tätä muokattua ruohoa köyhä kalastaja-lappalainen saapi
rikkaalta porolappalaiselta teurastusporon. Se onkin kengässä
ehdottomasti lämpöisempi kuin useakin pari sukkia, ja jos sitä kerran
vuorokaudessa kuivataan takkavalkean ääressä, niin se on
käyttökuntoinen kahdeksan vuorokauden ajan. Kengänvarsi, joka
ulottuu puolisääreen, sidotaan parin kyynärän pituisilla pauloilla,
jotka kääritään useaan kertaan säären ympäri, siksi tiiviisti ja lujaan,
ettei lumi pääse kengän sisään.

2:ksi. Päällyshousut (puvsakak) poron nahasta, ja karvaiset

puolireiteen, mutta sitä ylempänä peitatusta nahasta. Ne ovat
lämpöiset ja melkein vedenpitävät.

3:ksi. Sarkaiset alushousut (kagges puvsakak).

4:ksi. Poronnahkaturkki eli peski (peska muodda), tiiviiseen sidottu

kaulan ympäri, ettei lumi sinne pääse. Se on paidan näköinen eikä
ulotu paljon polvia alemmaksi, koska se muutoin olisi liian
epämukava lumessa kahlatessa. Vieras pukee sen tavallisten
vaatteiden päälle, mutta lappalaiset käyttävät sen alla ainoastaan
lammasnahkasta turkkia, villat ihoa vastaan, paidan asemesta.
Suvella käydään sarkamekossa, jonka päälle sateessa vedetään
muodda s.o. semmoinen poronnahkaturkki, josta karvat jo ovat
lähteneet.

5:ksi. Karhunnahkainen kaulus (siebenavte), johon lappalaiset

käyttävät täysikasvuisen karhun taljasta; niin että päästä ja niskasta
puoliselkään saakka saadaan yksi kaulus, takapuolesta toinen ja
koivista kolmas. Siinä on soikea aukko, niin laaja että ihmisen pää
hyvin siitä mahtuu läpi. Kaulus on tiiviisti niskassa kiinni. Se peittää
niskan, hartiat ja rinnan, pitäen niitä lämpöisinä ja kuivina, ja on sitä
paitsi koristuksena. Sitä eivät kuitenkaan käytä naiset, jotka sen
sijaan, etenkin matkoilla, pakkasessa tai rajuilmassa käyttävät
sarkakaulusta, tavallisen sadetakin kaltaista. Se on, kuten
ensinmainittukin, sidottava nauhoilla kaulaan ja vyötäreihin.

Lakki, joka on venäläisen talonpojan lakin kaltainen (inarilaiset

käyttävät patalakkia), on sisäpuolelta vuorattu nahalla, sekä
tavallisesti päällystetty veralla ja leveällä nahkareunuksella.
Toisenlainen on naisten päähine. Se on muodoltaan huippuinen,
viheriästä, punaisesta tai sinisestä verasta tehty, puinen nappi
neulottu huipun sisään, ja sitä paitsi kaikenlaisilla koristeilla ommeltu,
sekä kirkkomatkoilla kiedottu koreaan silkki- tai pumpulihuiviin,
toisen samanlaatuisen peittäessä kaulan. Vyötäisillä on kummallakin
sukupuolella nahkainen tai villainen, 4 tuuman levyinen vyö.

*****

Sain 1822 käskyn lähteä Enontekijäisiin, ollakseni siellä

Tuomiokapitulin valtuutettuna eräässä oikeusjutussa. Tämä matkani
oli vaivaloisimpiani Lapinmaassa. Aamuhämärässä lähdin Inarista.
Tie oli auki, porot reippaat. Kun saavuin Tervettivaan, viimeiseen
lappalaiskotaan Inarissa n.s. Muonioniskan tien varrella, sain tietää,
että siellä asuva lappalainen, odottaessaan minua, jo varhain
aamulla oli kokenut kalanpyydyksiänsä, ja saanutkin muutamia
rautuja ja siikoja. Ei ollut vielä päivällisaika, mutta miehen pyyntö,
hyvä porolaidun ja mainiot kalat saivat minut odottamaan niiden
keittämistä, semminkin kun 20 penikulman taipale erämaan läpi nyt
oli suoritettava. Syötyäni lähdin ja yövyin matkustavaisia varten
rakennettuun kotaan. Siellä ei ollut ovea eikä penkkejä. Olin nyt
matkustanut 7 penikulmaa. Toisena päivänä kuljettiin 4 penikulmaa
hyvissä oloissa Sankavaaraan. Kolmantenakin päivänä kävi vielä
kaikki hyvin, vaikka lumi oli syvää, ja porojen täytyi siinä kahlata. Olin
luullut että, jos lähtisimme varhain liikkeelle, sinä päivänä
pääsisimme tunturin poikki. Oli sunnuntai, eikä lappalainen
mielellään silloin matkusta. Pidettiin siis lyhyt jumalanpalvelus ja
lähdettiin, mutta ei oltu päästy kuin 3 penikulmaa, kun
Peltovuomatunturin juurella puhkesi kauhea rajuilma, ja meidän
täytyi viettää neljäs ja viideskin päivä hirveässä tunturiseudussa,
ilman tulta, ja vilua ja ilmaa vastaan etsien suojaa kuopissa ja
rotkoissa, sillä semmoisissa oloissa emme rohjenneet jatkaa matkaa
tuntureilla. Siellä uhkasi hautautuminen tunturin kuiluihin. Ja kun
valitin lappalaisille oloamme näissä hornan kuiluissa, olin heidän
mielestään varsin kohtuuton; sillä hätäkö meillä täällä, sanoivat he,
toista olisi tuolla tunturilla. He olivat omalta kannaltaan oikeassa, sillä
he olivat tyytyväiset kun saivat runsaasti syödä kuivatuita kaloja ja
lihaa. Mutta minua se ei tyydyttänyt. Heitä ei koskaan vaivaa vilu
hyvissä turkissaan; minua taas yhäti matkapuvussa oleminen rasitti,
ja minua siinäkin paleli. He saivat janonsa sammutetuksi lumen
syömisellä; minä en. He nukkuivat vaikka vuoret jymisivät, pilvet
järkkyivät, myrskyt raivosivat ja peittivät vuoret kinoksilla; mutta minä
en saanut unta, joka olisi yötäni lyhentänyt. Kaikkialla lensi
lumivyöryjä ympärillämme, ja ne yhä kasaantuivat tunturien kupeille.
Mutta vihdoin nämäkin vaikeudet lakkasivat. Päivällisaikaan selkeni,
ja me saimme jatkaa matkaamme. Tunturilla ei ollut niin syvää lunta,
kuin metsäalalla. Porot siis voivat siellä juosta, ja lumelle
muodostuneella jääkalvolla pulkka luisti hyvin, joten illalla pääsimme
metsäseutuun Peltovuoma Tuoddarin eteläpuolella. Matkan vaivoja,
uupumusta, jäsenten jähmettymistä, ja viikon ajan olemista
nahkapuvussa lievensi koko lailla lappalaisten vilpitön ilo, kun
saapuivat pulkkani ympäri ja kiittivät Jumalaa, joka oli meidät
tunturilta pelastanut. Nyt olemme metsässä, sanoivat he, eikä ole
hätää mitään, Jumalan kiitos; täällä voimme virittää nuotion ja täällä
keittää. Vihdoin, oltuamme 8 yötä ja päivää erämaassa ja tuomarin
ja lautakunnan odotettua meitä kaksi vuorokautta, saavuimme
käräjäpaikkaan Enontekiäisen Peltovuoman kylään, kuljettuamme
220 virstaa halki erämaan, jossa, paitsi mainittua poikkeusta, ei
tavata yhtään ihmisasuntoa. Semmoinen on näiden kovaonnisten
seurakuntien käräjämatka. Koko käräjäkansa myönsi kumminkin,
etteivät he koskaan tällä matkalla olleet niin kovia kokeneet, eikä
kukaan ennen ollut pakotettu viettämään kahta vuorokautta
tuntureilla. Kaksi miestä sairastui tästä vaivaloisesta matkasta,
eivätkä he parantuneetkaan, vaikkakin kuolema saavutti heidät vasta
seuraavana talvena.

Päätin jatkaa matkaani Ouluun. Enontekiäisissäkin keli paljon

lumen tähden oli sangen huono. Sieltä vanha lautamies kyyditsi
minua. Poroni oli heikko, jonka tähden minun usein täytyi kävellä.
Milloin rikkoontuivat valjaat, milloin taas lautamies tuli auttamaan
poroani. Alussa hän ei nurissut, sillä hän oli hyvillään tehdessään
tuttavuutta kanssani. Hän oli tuntenut isäni, ja oli paljon kuullut esi-
isistäni lappalaispappeina, joita hän sanoi apostoleiksi; mutta vihdoin
monet vaivat uuvuttivat sekä hänet että poroni, ja hän tiuskasi:
"Olisitte hyvä pappi muualla, mutta ette laisinkaan sovi Lappiin; eivät
jaksa porot teitä raahata, eivätkä kestä valjaat. Eikö piispalla ollut
pienempää miestä lähetettävänä." Lappalaiset pitävät suurena
ansiona että pappi on pieni jotta sitä voi helposti kuljettaa. Vuonna
1811 Sodankyläläiset päättivät kirkonkokouksessa papikseen pyytää
A. E-tä, syystä että hän oli keveä; ja vaivoin saatiin heitä
perustamaan pyyntönsä muihin syihin, sillä tätä he pitivät jo kyllin
pätevänä.
 Oltuani paluumatkalla pari päivää äitini, ja lisäksi muutamia päiviä
sukulaisten ja ystävien luona, lähdin taas matkalle, mutta tämän
viipymisen sain kalliisti maksaa monen liikayön vietolla taipaleella,
kun varhainen kevät sai tiet vajoamaan jo huhtikuun alussa. En
sittenkään malttanut olla poikkeamatta Sodankylän pappilaan, josta
vielä on 46 penikulmaa Utsjoelle. Pari vuotta sitten muuttaessani
Utsjoelle oli Sodankylän kirkkoherra, 60-vuotias vanhus, leskenä.
Pakinoituamme nyt vähän aikaa hänen kanssaan, tuli luoksemme
mielestäni 18 vuotias, soma tyttö viinapullo ja pikari kädessään,
nykäsi pastoria takista ja kehotti tarjoamaan vieraalle. Heidän
tuttavallinen välinsä hieman ihmetytti minua, mutta siitä pian selvisin.
Tämän tytön, sanoi ukko, olen nainut senjälkeen kun viimein
tapasimme toisiamme. Olen melkein koko virka-aikani elänyt
erämaassa, eikä minulla ole vaatteita kosintamatkaa varten. Nuoret
herrastytöt sitäpaitsi nauraisivat minulle, enkä vanhasta välitä. Tämä
tyttö palveli talossa jo vaimovainajani aikana, ja pidin häntä sopivana
hoitajakseni. Sentähden, sanoi ukko, ajattelin: olkoon menneeksi!
Siihen hän makeasti nauroi, enkä ollut ennen nähnyt ukkoa yhtä
hilpeänä. Matkalle oli kuitenkin kiire ja hädin tuskin saavuin 5 p.
toukok. Inariin, jossa kansa oli jo vastassani rukouspäivää
viettääksensä. Sillä oli kiire kalastukseen ja linnunpyyntiin, ja
sentähden erottiin jo seuraavana päivänä. Keli oli mitä kurjin. Inarin
ja tunturiseudun välillä meidän täytyi enimmäkseen kulkea
jalkapatikassa, tahmeassa lumessa, ja kaikki rotkot olivat vettä
täynnä. Tuiki laihtuneet porot raahasivat vaivaloisesti melkein tyhjiä
ahkioitamme. Monin paikoin maa oli paljas ja purot virtasivat. Siitä oli
seurauksena kiertomatkat ja ajanhukka, niin että kului kaksi
vuorokautta, ennenkuin olimme suorittaneet tuon 5 penikulman
taipaleen tunturiseudulle, jossa vielä oli täysi talvi. Porot virkistyivät
ja kulku kävi muutoin hyvin, mutta peläten ruuanpuutetta, jos
sivuuttaisimme Utsjoen kirkon, tien oppaat liian aikaisin poikkesivat
Utsjoen laaksoon, jossa virrat ja järvien rannat jo olivat siksi
auenneet, että useissa paikoin oli vaikea päästä jäälle ja siitä taas
maalle. Kuuden vuorokauden vaivojen perästä jylhissä metsissä ja
autioilla tuntureilla, jolla matkalla virrat olivat turmelleet
ruokavaramme, vaikka niitä paremman puutteessa kuitenkin täytyi
ravinnoksi käyttää, ajoimme seudussa yksinään asuvan lappalaisen
Matti Matinpoika Aikion kodalle, toivoen siellä ehkä löytävämme
verkkoja, joilla meidän sopisi pyytää kaloja joesta, uupuneiden
porojen levätessä; sillä Matin luulimme jo lähteneen
kesäasuntoonsa. Mutta savu nousikin kodasta; ovi oli auki, akkunaa
ei ollut. Vaikka siellä oli pimeä, huomasimme kuitenkin padassa
kauniita, äsken saatuja kaloja, ja nythän kelpasi kalat ja kalaliemi.
Leipää ei ollut, ja juomana oli vesi. Ruokahalu oli hyvä, isäntä hilpeä
ja omalla tavallansa kohtelias.

Täällä lepäsimme kunnon ukon luona päivän, ja illalla jatkoimme

matkaa kotiapäin. Keli oli hyvä, mutta täälläkin olivat rannat auki, ja
pääsy jäälle mitä vaivaloisin. Sen yön aikana kuitenkin kuljettiin pari
penikulmaa, ja aamulla varhain saavuimme nimismies Högmanin
luo. Helluntaiksi, 26 ja 27 p. toukokuuta, pääsimme kirkolle.

*****

Yhden oppaan ja yhden Raidolmain tahi poronraition hoitajan

seuraamana lähdin joulukuussa 1826 Inariin. Tultuamme
Kassajalgeen, oli täällä koossa koko joukko Norjan lappalaisia
odottamassa tuloani, voidakseen siten epäsuotuisassa kelissä
seurata minun jälkiäni Inariin, jonne hekin olivat matkalla.
Ehdotustani, että matkustaisivat edelleen sillä aikaa kun minä syötin
porojani, siis ei otettu kuuleviin korviinkaan. Yksin en uskaltanut
lähteä yön selkään, kun tie oli ummessa. Minunkin oli siis pakko
jäädä tänne yöksi. Puoliyön aikana käskin oppaani virittämään tulen.
Vähitellen alkoi sitten yksi ja toinen tuvassa olevista nousta ylös,
mutta paljon lukuisempi joukko yhä vielä nukkui ulkona viritetyn
nuotion ympärillä. Kello 4 aikana oli jo suurin osa heistä jaloillaan,
mutta ei kellään heistä näkynyt olevan matka mielessä. Vihdoin
lähdin minä miehineni. Oli kaunis kuutamo, ja kelikin olisi ollut hyvä,
jos tie olisi ollut auki. Mutta paljon lumen tähden oli miesteni pakko
tuon tuostakin taluttaa porojamme. Penikulman matkan kulettuamme
tavoitti meidät tuo seurue, jolla meidän aukasemamme tie oli ollut
käytettävänään. Pysähdytimme poromme, jotka silloin alkoivat
kaivaa jäkäliä lumen alta. Mutta ei yksikään tuhoista ajanut
edellemme. Hekin antoivat poronsa syödä, ja joku heistä riisuikin
poronsa. Vähän aikaa mietittyään, huomasivat useimmat heistä
kumminkin kohtuuttomaksi, kun olimme yhtä seuraa, että minun
pitäisi koko matkan avata tietä. Utsjoen lappalaisia oli näet sillä välin
saapunut, he kehoittivat seuraamaan, ja niin tekivätkin Norjalaiset.
Vähintäinkin sadalla porolla ajoivat he nyt ohitsemme. Vasta
syötyämme lähdimme mekin liikkeelle. Tuon seurueen saavutimme
kumminkin vasta Mierasjavren kodalla, vaikka nyt olin käyttänyt 1 1/3
penikulman matkaan ainoastaan puolet siitä ajasta, jonka
ensimäiseen penikulmaan olin täytynyt tuhlata.

Nyt syntyi uusi kinastus edellä ajamisesta, mutta se loppui

kuitenkin siihen, että muutamat nuoret miehet, joiden porot olivat
valjastetut, ratkaisivat asian. "'Isä' vaivaantuu enemmän tunturilla
kuin me, jotka olemme niihin tottuneet. 'Isä' levätköön täällä hieman,
kyllä nuo muut lähtevät meidän perässämme; mutta ette saa viipyä
kauvan, sillä taivas ei ole tyyni ja saattaa syntyä rajuilma." Ja niin
lähtivätkin kaikki, niin että minä hyvin ajetulla tiellä joutuisasti pääsin
muiden jäljissä.
 Tunturilla ei ollutkaan enään paljon lunta. Kun siellä noin
puolimatkalla syötettiin poroja ja juteltiin, tuli luokseni vaimo, joka
valitti vatsankipua ja pyysi lääkkeitä. Kotiapteekissani kuljetin aina
mukanani muun muassa viinaa ja kiniiniä, ja annoin sitä vaimolle,
joka sanoi lääkkeen tehneen hänelle hyvää. Kun samana iltana
saavuimme ensimmäiseen asumukseen Inarissa, en huomannut
sairasta vaimoa ja tulin siitä levottomaksi, etenkin kun sain kuulla
että hän oli raskaudentilan viime asteella. Moittiessani väkeä siitä,
että olivat jättäneet hänet, puolustautuivat he sillä, että hänellä muka
oli toinen nainen seurassaan. Juteltiin ja syötiin; toinen pata toisensa
jälkeen nostettiin tulelta pois, ja minunkin ruokani oli valmis, kun
samalla noin 20 vuotias lappalaistyttö saapui huoneeseen. Hänen
päänsä, poskensa ja otsansa olivat myrskylakin peitossa. Se oli
kokonaan huurteinen, ja samoin muukin pukunsa. Hänkin oli
matkalla joulunviettoon. Ei hän vielä ollut tervehtinytkään, ennenkuin
kysyin, tiesikö hän mitään sairaasta vaimosta. "Kyllä, hän on täällä"
kuului vastaus, ja samassa alkoi hän purkaa myttyä, josta nyt kuului
lapsen itkua. Vaimo oli synnyttänyt tunturilla. Riensin ulos kutsumaan
häntä sisään, tapasinkin hänet nuotiolla, johon jo oli asetettu kattila,
jossa vettä lämmitettiin lapsen pesemistä varten. Lapsi oli sillä välin
vapautettu kääreistään, jona oli ollut jäniksen nahka, päällystetty
poronvasikan nahalla. Tuvassa luovutettiin vaimolle mahdollisimman
paras vuodesija, mutta siihen vuoteeseen hän ei mennyt ennen kun
oli tytön avustamana pessyt lapsensa. Kysyttyäni hänen terveyttään,
hän vastasi kyllä jaksavansa olla liikkeellä, jos sitä sallittaisiin. Ja kun
moitin häntä siitä, että oli semmoisessa tilassa lähtenyt matkaan,
sanoi hän lähteneensä Inariin, sieltä hankkiaksensa itselleen piian,
jota hän tarvitsi juuri tämän tilansa tähden. Inarista hän oli luullut
joutuvansa takaisin ennen synnyttämistään. Muutoin hän arveli, että
tuo vaeltava lappalaiselämä ei suinkaan ollut sen mukavampi,
päinvastoin vaivaloisempi, kuin tämä kirkkomatka hyvällä ilmalla ja
hyvien ihmisten seurassa. Kun lähdin täältä, jäi hän sinne ja lupasi
siellä viipyä kunnes täydellisesti toipuisi. Mutta jo joulujuhlan alussa
tapasin hänet lapsineen kirkolla. Ettei äiti eikä lapsi tällä matkalla
saaneet mitään vammaa, havaitsin kun v. 1831 muutin Lapista pois.
Vilu ja varhainen työhön ryhtyminen synnyttämisen jälkeen
vaikuttavat kuitenkin varsin haitallisesti moneen lappalaisvaimoon.
On useita esimerkkejä siitä, että vaimot, jotka liian varhain ovat
lähteneet liikkeelle, useita vuosia ovat sairastaneet ja semmoisina
pysyneet kunnes uudestaan ovat joutuneet raskaudentilaan. Kerran
ripitin vaimoa, Antti Antintytärtä, joka tämmöisestä syystä oli 18
vuotta maannut rampana. Mutta yleensä lappalaisnaiset synnyttävät
helposti.

*****

Joulukuussa 1830 matkustin etelästäpäin Inariin. Puljusta

lähtiessä on kuljettava Peltovuomatunturin poikki, josta tällä kertaa
helposti suoriutuimme. Ensi päivänä ajoimme 8 penikulmaa, ja
seuraavanakin päivänä kävi kaikki hyvin, paitsi että Vaskojoella oli
tulvavettä, joten täytyi nousta pulkasta ja kahlata vedessä. Kyllä
silloin kysytään että ovat jalkineet kunnossa.

Mutta nyt puhkesikin taas hirveä rajuilma, ja opas oli ainoa johon
voimme turvautua. Hän hiihti edellä, ja nopeasti lappalainen
hiihtääkin, mutta kun hänellä on perässään kuljetettava syvässä
lumessa kahlaava poro, joka tekee vastarintaa, hän ainoastaan
hitaasti edistyy, eikä sitä kestä reippainkaan mies muuta kuin
muutaman virstan, ennenkuin hänen täytyy levähtää.

Kuljettuamme kahdeksan tuntia pääsimme tiheään metsään ja

yövyimme siellä. Reippaat ja uupumattomat kyytimieheni suostuivat