(eBook PDF) Analysis for Financial

Management 11th Edition

Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-analysis-for-financial-management-11th-
edition/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Analysis for Financial Management 11th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-analysis-for-financial-
management-11th-edition/

Quantitative Analysis for Management, 11th Edition

(eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/quantitative-analysis-for-
management-11th-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) Financial Statement Analysis 11th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-financial-statement-
analysis-11th-edition/

Analysis for Financial Management 13th Edition Robert

Higgins - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/analysis-for-financial-
management-ebook-pdf/
(eBook PDF) Analysis for Financial Management 12th
Edition by Robert Higgins

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-analysis-for-financial-
management-12th-edition-by-robert-higgins/

(eBook PDF) Intermediate Financial Management 11th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-intermediate-financial-
management-11th-edition/

(eBook PDF) Investment Analysis and Portfolio

Management 11th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-investment-analysis-and-
portfolio-management-11th-edition/

Investment Analysis & Portfolio Management 11th Edition

Frank Reilly - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/investment-analysis-portfolio-
management-ebook-pdf/

Loose Leaf for Financial Accounting 11th Edition -

eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/financial-accounting-11th-
edition-ebook-pdf-2/
Analysis for
Financial Management
Eleventh Edition

Robert C. Higgins
Contents

Preface xi The Value Problem 58

ROE or Market Price? 59
Ratio Analysis 62
Using Ratios Effectively 62
PART ONE
Ratio Analysis of Stryker Corporation 63
ASSESSING THE FINANCIAL Summary 71
HEALTH OF THE FIRM 1 Additional Resources 72
Problems 73
Chapter 1
Interpreting Financial Statements 3
PART TWO
The Cash Flow Cycle 3
The Balance Sheet 6
PLANNING FUTURE FINANCIAL
Current Assets and Liabilities 11 PERFORMANCE 79
Shareholders’ Equity 12
The Income Statement 12 Chapter 3
Measuring Earnings 12 Financial Forecasting 81
Sources and Uses Statements 17 Pro Forma Statements 81
The Two-Finger Approach 18
Percent-of-Sales Forecasting 82
The Cash Flow Statement 19 Interest Expense 88
Financial Statements and the Seasonality 89
Value Problem 24 Pro Forma Statements and Financial
Market Value vs. Book Value 24
Planning 89
Economic Income vs. Accounting Income 27
Computer-Based Forecasting 90
Imputed Costs 28
Coping with Uncertainty 94
Summary 31 Sensitivity Analysis 94
Additional Resources 32 Scenario Analysis 95
Problems 33 Simulation 96
Cash Flow Forecasts 98
Chapter 2 Cash Budgets 99
Evaluating Financial Performance 39 The Techniques Compared 102
Planning in Large Companies 103
The Levers of Financial Performance 39 Summary 105
Return on Equity 40 Additional Resources 106
The Three Determinants of ROE 40
Problems 108
The Profit Margin 42
Asset Turnover 44
Chapter 4
Financial Leverage 49
Is ROE a Reliable Financial Yardstick? 55 Managing Growth 115
The Timing Problem 56 Sustainable Growth 116
The Risk Problem 56 The Sustainable Growth Equation 116
vii
viii Contents

Too Much Growth 119 Seasoned Issues 163

Balanced Growth 119 Issue Costs 168
Under Armour’s Sustainable Growth Rate 121 Efficient Markets 169
“What If” Questions 122 What Is an Efficient Market? 170
What to Do When Actual Growth Exceeds Implications of Efficiency 172
Sustainable Growth 122 Appendix
Sell New Equity 123 Using Financial Instruments to Manage
Increase Leverage 125 Risks 174
Reduce the Payout Ratio 125 Forward Markets 175
Profitable Pruning 126 Speculating in Forward Markets 176
Outsourcing 127 Hedging in Forward Markets 177
Pricing 127 Hedging in Money and Capital Markets 180
Is Merger the Answer? 127 Hedging with Options 180
Too Little Growth 128 Limitations of Financial Market Hedging 183
What to Do When Sustainable Growth Valuing Options 185
Exceeds Actual Growth 129 Summary 188
Ignore the Problem 130 Additional Resources 189
Return the Money to Shareholders 130 Problems 191
Buy Growth 131
Sustainable Growth and Pro Forma Chapter 6
Forecasts 132
New Equity Financing 132
The Financing Decision 195
Why Don’t U.S. Corporations Issue More Financial Leverage 197
Equity? 135 Measuring the Effects of Leverage on a
Summary 136 Business 201
Additional Resources 137 Leverage and Risk 203
Problems 138 Leverage and Earnings 206
How Much to Borrow 208
Irrelevance 208
PART THREE Tax Benefits 210
FINANCING OPERATIONS 141 Distress Costs 211
Flexibility 215
Chapter 5 Market Signaling 217
Management Incentives 220
Financial Instruments and
The Financing Decision and Growth 221
Markets 143
Selecting a Maturity Structure 224
Financial Instruments 144 Inflation and Financing Strategy 225
Bonds 145 Appendix
Common Stock 152 The Irrelevance Proposition 225
Preferred Stock 156 No Taxes 226
Financial Markets 158 Taxes 228
Venture Capital Financing 158 Summary 230
Private Equity 160 Additional Resources 231
Initial Public Offerings 162 Problems 232
 Contents ix

PART FOUR Chapter 8

EVALUATING INVESTMENT Risk Analysis in Investment
OPPORTUNITIES 237 Decisions 289
Risk Defined 291
Chapter 7 Risk and Diversification 293
Estimating Investment Risk 295
Discounted Cash Flow Techniques Three Techniques for Estimating Investment
239 Risk 296
Figures of Merit 240 Including Risk in Investment Evaluation 297
The Payback Period and the Accounting Risk-Adjusted Discount Rates 297
Rate of Return 241 The Cost of Capital 298
The Time Value of Money 242 The Cost of Capital Defined 299
Equivalence 247 Cost of Capital for Stryker Corporation 301
The Net Present Value 248 The Cost of Capital in Investment Appraisal 308
The Benefit-Cost Ratio 250 Multiple Hurdle Rates 309
The Internal Rate of Return 250 Four Pitfalls in the Use of Discounted Cash
Uneven Cash Flows 254 Flow Techniques 311
A Few Applications and Extensions 255 The Enterprise Perspective versus the Equity
Mutually Exclusive Alternatives and Capital Perspective 312
Rationing 259 Inflation 314
The IRR in Perspective 260 Real Options 315
Determining the Relevant Excessive Risk Adjustment 321
Cash Flows 260 Economic Value Added 322
Depreciation 262 EVA and Investment Analysis 323
Working Capital and Spontaneous EVA’s Appeal 325
Sources 264 A Cautionary Note 326
Sunk Costs 265 Appendix
Allocated Costs 266 Asset Beta and Adjusted Present
Cannibalization 267 Value 326
Excess Capacity 268 Beta and Financial Leverage 327
Financing Costs 270 Using Asset Beta to Estimate Equity
Appendix Beta 328
Mutually Exclusive Alternatives and Asset Beta and Adjusted Present Value 329
Capital Rationing 272 Summary 332
What Happened to the Other Additional Resources 333
$578,000? 273 Problems 335
Unequal Lives 274
Capital Rationing 277 Chapter 9
The Problem of Future Opportunities 278
Business Valuation and Corporate
A Decision Tree 279
Restructuring 343
Summary 280
Additional Resources 281 Valuing a Business 345
Problems 282 Assets or Equity? 346
x Contents

Dead or Alive? 346 The Venture Capital Method—Multiple

Minority Interest or Control? 348 Financing Rounds 380
Discounted Cash Flow Valuation 349 Why Do Venture Capitalists Demand
Free Cash Flow 350 Such High Returns? 382
The Terminal Value 351 Summary 384
A Numerical Example 354 Additional Resources 385
Problems with Present Value Approaches to Problems 386
Valuation 357
Valuation Based on Comparable Trades 357 Glossary 393
Lack of Marketability 361
The Market for Control 362
Suggested Answers to
The Premium for Control 362 Odd-Numbered Problems 405
Financial Reasons for Restructuring 364 Index 437
The Empirical Evidence 372
The Cadbury Buyout 374
Appendix
The Venture Capital Method of
Valuation 376
The Venture Capital Method—One
Financing Round 377
Preface

Like its predecessors, the eleventh edition of Analysis for Financial Man-
agement is for nonfinancial executives and business students interested in
the practice of financial management. It introduces standard techniques
and recent advances in a practical, intuitive way. The book assumes no
prior background beyond a rudimentary, and perhaps rusty, familiarity
with financial statements—although a healthy curiosity about what makes
business tick is also useful. Emphasis throughout is on the managerial im-
plications of financial analysis.
Analysis for Financial Management should prove valuable to individuals
interested in sharpening their managerial skills and to executive program
participants. The book has also found a home in university classrooms as
the sole text in Executive MBA and applied finance courses, as a compan-
ion text in case-oriented courses, and as a supplementary reading in more
theoretical finance courses.
Analysis for Financial Management is my attempt to translate into another
medium the enjoyment and stimulation I have received over the past four
decades working with executives and college students. This experience has
convinced me that financial techniques and concepts need not be abstract or
obtuse; that recent advances in the field such as agency theory, market sig-
naling, market efficiency, capital asset pricing, and real options analysis are
important to practitioners; and that finance has much to say about the
broader aspects of company management. I also believe that any activity in
which so much money changes hands so quickly cannot fail to be interesting.
Part One looks at the management of existing resources, including the
use of financial statements and ratio analysis to assess a company’s finan-
cial health, its strengths, weaknesses, recent performance, and future
prospects. Emphasis throughout is on the ties between a company’s oper-
ating activities and its financial performance. A recurring theme is that a
business must be viewed as an integrated whole and that effective financial
management is possible only within the context of a company’s broader
operating characteristics and strategies.
The rest of the book deals with the acquisition and management of new
resources. Part Two examines financial forecasting and planning with par-
ticular emphasis on managing growth and decline. Part Three considers
the financing of company operations, including a review of the principal
security types, the markets in which they trade, and the proper choice of
security type by the issuing company. The latter requires a close look at fi-
nancial leverage and its effects on the firm and its shareholders. xi
xii Preface

Part Four addresses the use of discounted cash flow techniques, such as
the net present value and the internal rate of return, to evaluate invest-
ment opportunities. It also deals with the difficult task of incorporating
risk into investment appraisal. The book concludes with an examination
of business valuation and company restructuring within the context of the
ongoing debate over the proper roles of shareholders, boards of directors,
and incumbent managers in governing America’s public corporations.
An extensive glossary of financial terms and suggested answers to odd-
numbered, end-of-chapter problems follow the last chapter.

Changes in the Eleventh Edition

Readers familiar with earlier editions of Analysis for Financial Management
will notice a number of changes here. Most important, two talented young
teachers and scholars have joined me in preparing the eleventh edition.
Jennifer Koski, a colleague at the University of Washington, and Todd
Mitton, at Brigham Young University, have done yeomen’s work ushering
the book into the digital era. I much appreciate their many contributions.
You should expect their responsibilities to grow in any future editions.
A second noteworthy change is the book’s partnership with McGraw-
Hill’s Connect. As the following section explains in more detail, Connect
is the lynchpin of the publisher’s digital initiative. Combining elements of
computerized instruction and electronic publishing, it promises signifi-
cant benefits to readers and instructors alike. I am anxious to watch
McGraw-Hill turn this promise into reality. There will undoubtedly be
bumps along the way, but I am confident we are on the right path.
Other more conventional changes and refinements in the eleventh edi-
tion include:
• An introductory discussion of crowdfunding and its possible future.
• A new treatment of present value calculations, gracefully introducing
computer spreadsheets as the principal means for solving present value
problems, while eliminating reference to present value tables.
• Explicit discussion of present value problems involving uneven cash flows.
• Enhanced ‘recommended resources’ at the end of each chapter,
including two-dimensional bar codes (QR codes) and recommended
mobile apps for Android and iOS devices.
• Added discussion of payout policy, illustrated by Apple Inc.’s recent
experience.
• Updated details on the impact of U.S. regulation on financial manage-
ment, including the Dodd-Frank Act and the JOBS Act of 2012.
• Better integration of T-accounts and financial statements.
• Use of Stryker Corporation, a leading medical technology company, as
an extended example throughout the book.
 Preface xiii

McGraw-Hill’s Connect
connect.mheducation.com
McGraw-Hill’s Connect® is an online assess-
ment solution that connects students with the
tools and resources they’ll need to achieve success. Connect allows faculty
to create and deliver exams easily with selectable test bank items. Instruc-
tors can also build their own questions into the system for homework or
practice. Readers have access to the student resources that accompany this
text, as well as McGraw-Hill’s adaptive self-study technology in Learn-
Smart and Smartbook.
Connect supports this book in several important ways. The student re-
sources include:
• Excel spreadsheets referenced in end-of-chapter problems.
• Supplementary chapter problems and suggested answers.
• Complimentary software programs described in Additional Resources
at the end of several chapters.
If you are not enrolled in a course using Connect, you can access these stu-
dent resources with a free trial by following the instructions accompanying
the access code acquired with the book. I encourage you to download these
items now for later use. If you are enrolled in a Connect course, ask your
instructor for your Connect course URL to access the course resources.
Intended primarily for instructor use, the Connect Instructor Library
houses, among other things:
• A test bank.
• PowerPoint presentations.
• An annotated list of suggested cases to accompany the book.
• Suggested answers to even-numbered problems.
To access the Instructor Library, log in to your Connect course, select the
“Library” tab, and then select “Instructor Resources.”
Connect’s adaptive learning resources, LearnSmart and Smartbook,
promise to speed and enrich your mastery of the book by creating a per-
sonalized, flexible program of study.
For more information about Connect, LearnSmart, or Smartbook, go to
connect.mheducation.com, or contact a McGraw-Hill sales representative.
For 24-hour support you can e-mail a Product Specialist or search Frequently
Asked Questions at mhhe.com/support. Or for a human, call 800-331-5094.
A word of caution: Analysis for Financial Management emphasizes the ap-
plication and interpretation of analytic techniques in decision making.
These techniques have proved useful for putting financial problems into
perspective and for helping managers anticipate the consequences of their
xiv Preface

actions. But techniques can never substitute for thought. Even with the
best technique, it is still necessary to define and prioritize issues, to mod-
ify analysis to fit specific circumstances, to strike the proper balance be-
tween quantitative analysis and more qualitative considerations, and to
evaluate alternatives insightfully and creatively. Mastery of technique is
only the necessary first step toward effective management.
I am indebted to Andy Halula of Standard & Poor’s for providing timely
updates to Research Insight. The ability to access current Compustat data
on CD continues to be a great help in providing timely examples of current
practice. I also owe a large thank you to the following people for their in-
sightful reviews of the 10th edition and their constructive advice. They did
an excellent job; any remaining shortcomings are mine not theirs.
Bruce Campbell John Strong
Franklin University College of William & Mary
Charles Evans Andy Terry
Florida Atlantic University, Boca Raton University of Arkansas, Little Rock
Jaemin Kim Marilyn Wiley
San Diego State University, San Diego University of North Texas
Inayat Ullah Mangla Jaime Zender
Western Michigan University, Kalamazoo University of Colorado, Boulder

I appreciate the exceptional direction provided by Chuck Synovec,

Noelle Bathurst, Melissa Caughlin, Dheeraj Chahal, and Mary Jane Lampe
of McGraw-Hill on the development, design, and editing of the book. Bill
Alberts, David Beim, Dave Dubofsky, Bob Keeley, Jack McDonald, George
Parker, Megan Partch, Larry Schall, and Alan Shapiro have my continuing
gratitude for their insightful help and support throughout the book’s evolu-
tion. Thanks go as well to my daughter, Sara Higgins, for writing and
editing the accompanying software. Finally, I want to express my
appreciation to students and colleagues at the University of Washington,
Stanford University, IMD, The Pacific Coast Banking School, The
Koblenz Graduate School of Management, The Gordon Institute of
Business Science, The Swiss International Business School Zf U AG,
Boeing, and Microsoft, among others, for stimulating my continuing
interest in the practice and teaching of financial management.
I envy you learning this material for the first time. It’s a stimulating
intellectual adventure.
Robert C. (Rocky) Higgins
Marguerite Reimers Emeritus Professor of Finance
Foster School of Business
University of Washington
rhiggins@uw.edu
P A R T O N E

Assessing the Financial

Health of the Firm
C H A P T E R O N E

Interpreting Financial
Statements

Financial statements are like fine perfume; to be sniffed but not

swallowed.
Abraham Brilloff

Accounting is the scorecard of business. It translates a company’s diverse

activities into a set of objective numbers that provide information about
the firm’s performance, problems, and prospects. Finance involves the in-
terpretation of these accounting numbers for assessing performance and
planning future actions.
The skills of financial analysis are important to a wide range of people,
including investors, creditors, and regulators. But nowhere are they more
important than within the company. Regardless of functional specialty or
company size, managers who possess these skills are able to diagnose their
firm’s ills, prescribe useful remedies, and anticipate the financial conse-
quences of their actions. Like a ballplayer who cannot keep score, an op-
erating manager who does not fully understand accounting and finance
works under an unnecessary handicap.
This and the following chapter look at the use of accounting information
to assess financial health. We begin with an overview of the accounting prin-
ciples governing financial statements and a discussion of one of the most
abused and confusing notions in finance: cash flow. Two recurring themes will
be that defining and measuring profits is more challenging than one might ex-
pect, and that profitability alone does not guarantee success, or even survival.
In Chapter 2, we look at measures of financial performance and ratio analysis.

The Cash Flow Cycle

Finance can seem arcane and complex to the uninitiated. However, a
comparatively few basic principles should guide your thinking. One is
that a company’s finances and operations are integrally connected. A company’s
4 Part One Assessing the Financial Health of the Firm

FIGURE 1.1 The Cash Flow–Production Cycle

es
y iti
q uit iabil
ne nl ds
si si
n ge nge es rest iden
h a ha ax nte iv
C C T I D

Coll
Cash ecti
t on
en of
c
stm r
n

ed
e

tio
v

Ca

it
In

uc

s
sh
od

ale
sa
Pr

s
le
s
Accounts
Fixed assets
receivable
De

s
pr

le
iat
ec

sa
i on it
ed
Inventory Cr

activities, method of operation, and competitive strategy all fundamentally

shape the firm’s financial structure. The reverse is also true: Decisions that
appear to be primarily financial in nature can significantly affect company
operations. For example, the way a company finances its assets can affect
the nature of the investments it is able to undertake in future years.
The cash flow–production cycle shown in Figure 1.1 illustrates the
close interplay between company operations and finances. For simplicity,
suppose the company shown is a new one that has raised money from
owners and creditors, has purchased productive assets, and is now ready to
begin operations. To do so, the company uses cash to purchase raw mate-
rials and hire workers; with these inputs, it makes the product and stores
it temporarily in inventory. Thus, what began as cash is now physical in-
ventory. When the company sells an item, the physical inventory changes
back into cash. If the sale is for cash, this occurs immediately; otherwise,
cash is not realized until some later time when the account receivable is
collected. This simple movement of cash to inventory, to accounts receiv-
able, and back to cash is the firm’s operating, or working capital, cycle.
 Chapter 1 Interpreting Financial Statements 5

Another ongoing activity represented in Figure 1.1 is investment. Over a

period of time, the company’s fixed assets are consumed, or worn out, in the
creation of products. It is as though every item passing through the business
takes with it a small portion of the value of fixed assets. The accountant rec-
ognizes this process by continually reducing the accounting value of fixed
assets and increasing the value of merchandise flowing into inventory by an
amount known as depreciation. To maintain productive capacity and to fi-
nance additional growth, the company must invest part of its newly received
cash in new fixed assets. The object of this whole exercise, of course, is to
ensure that the cash returning from the working capital cycle and the
investment cycle exceeds the amount that started the journey.
We could complicate Figure 1.1 further by including accounts payable
and expanding on the use of debt and equity to generate cash, but the fig-
ure already demonstrates two basic principles. First, financial statements are
an important window on reality. A company’s operating policies, production
techniques, and inventory and credit-control systems fundamentally de-
termine the firm’s financial profile. If, for example, a company requires
payment on credit sales to be more prompt, its financial statements will
reveal a reduced investment in accounts receivable and possibly a change
in its revenues and profits. This linkage between a company’s operations
and its finances is our rationale for studying financial statements. We seek
to understand company operations and predict the financial consequences
of changing them.
The second principle illustrated in Figure 1.1 is that profits do not equal
cash flow. Cash—and the timely conversion of cash into inventories, ac-
counts receivable, and back into cash—is the lifeblood of any company. If
this cash flow is severed or significantly interrupted, insolvency can occur.
Yet the fact that a company is profitable is no assurance that its cash flow
will be sufficient to maintain solvency. To illustrate, suppose a company
loses control of its accounts receivable by allowing customers more and
more time to pay, or suppose the company consistently makes more mer-
chandise than it sells. Then, even though the company is selling mer-
chandise at a profit in the eyes of an accountant, its sales may not be
generating sufficient cash soon enough to replenish the cash outflows re-
quired for production and investment. When a company has insufficient
cash to pay its maturing obligations, it is insolvent. As another example,
suppose the company is managing its inventory and receivables carefully,
but rapid sales growth is necessitating an ever-larger investment in these
assets. Then, even though the company is profitable, it may have too little
cash to meet its obligations. The company will literally be “growing
broke.” These brief examples illustrate why a manager must be concerned
at least as much with cash flows as with profits.
6 Part One Assessing the Financial Health of the Firm

To explore these themes in more detail and to sharpen your skills in

using accounting information to assess performance, we need to review
the basics of financial statements. If this is your first look at financial ac-
counting, buckle up because we will be moving quickly. If the pace is too
quick, take a look at one of the accounting texts recommended at the end
of the chapter.

The Balance Sheet

The most important source of information for evaluating the financial
health of a company is its financial statements, consisting principally of a
balance sheet, an income statement, and a cash flow statement. Although
these statements can appear complex at times, they all rest on a very sim-
ple foundation. To understand this foundation and to see the ties among
the three statements, let us look briefly at each.
A balance sheet is a financial snapshot, taken at a point in time, of all the
assets the company owns and all the claims against those assets. The basic
relationship, and indeed the foundation for all of accounting, is
Assets  Liabilities  Shareholders’ equity
It is as if a herd (flock? column?) of accountants runs through the busi-
ness on the appointed day, making a list of everything the company owns,
and assigning each item a value. After tabulating the firm’s assets, the ac-
countants list all outstanding company liabilities, where a liability is simply
an obligation to deliver something of value in the future—or more collo-
quially, some form of an “IOU.” Having thus totaled up what the com-
pany owns and what it owes, the accountants call the difference between the
two shareholders’ equity. Shareholders’ equity is the accountant’s estimate of
the value of the shareholders’ investment in the firm just as the value of a
homeowner’s equity is the value of the home (the asset), less the mort-
gage outstanding against it (the liability). Shareholders’ equity is also known
variously as owners’ equity, stockholders’ equity, net worth, or simply equity.
It is important to realize that the basic accounting equation holds for
individual transactions as well as for the firm as a whole. When a firm pays
$1 million in wages, cash declines $1 million and shareholders’ equity falls
by the same amount. Similarly, when a company borrows $100,000, cash
rises $100,000, as does a liability named something like loans outstanding.
And when a company receives a $10,000 payment from a customer, cash
rises while another asset, accounts receivable, falls by the same figure. In
each instance the double-entry nature of accounting guarantees that the
basic accounting equation holds for each transaction, and when summed
across all transactions, it holds for the company as a whole.
 Chapter 1 Interpreting Financial Statements 7

To see how the repeated application of this single formula underlies the
creation of company financial statements, consider Worldwide Sports
(WWS), a newly founded retailer of value-priced sporting goods. In Jan-
uary 2014, the founder invested $150,000 of his personal savings and
added another $100,000 borrowed from relatives to start the business.
After buying furniture and display fixtures for $60,000 and merchandise
for $80,000, WWS was ready to open its doors.
The following six transactions summarize WWS’s activities over the
course of its first year.
• Sell $900,000 of sports equipment, receiving $875,000 in cash, with
$25,000 still to be paid.
• Pay $190,000 in wages, including the owner’s salary.
• Purchase $380,000 of merchandise at wholesale, with $20,000 still
owed to suppliers, and $30,000 worth of product still in WWS’s inven-
tory at year-end.
• Spend $210,000 on other expenses, such as utilities and rent.
• Depreciate furniture and fixtures by $15,000.
• Pay $10,000 interest on WWS’s loan from relatives and another
$40,000 in income taxes to the government.
Table 1.1 shows how an accountant would record these transactions.
WWS’s beginning balance, the first line in the table, shows cash of
$250,000, a loan of $100,000, and equity of $150,000. But these numbers
change quickly as the company buys fixtures and an initial inventory of mer-
chandise. And they change further as each of the listed transactions occurs.

TABLE 1.1 Worldwide Sports Financial Transactions 2014 ($ thousands)

Assets ⴝ Liabilities ⴙ Equity

Accounts Fixed Accounts Loan from Owners’
Cash Receivable Inventory Assets ⴝ Payable Relatives Equity
Beginning Balance 1/1/14 $ 250  $100 $ 150
Initial purchases (140) 80 60 
Sales 875 25  900
Wages (190)  (190)
Merchandise purchases (360) 30  20 (350)
Other expenses (210)  (210)
Depreciation (15)  (15)
Interest payment (10)  (10)
Income tax payment (40)  (40)
Ending Balance 12/31/14 $ 175 $25 $110 $ 45  $20 $100 $ 235
8 Part One Assessing the Financial Health of the Firm

Abstracting from the accounting details, there are two important things to
note here. First, the basic accounting equation holds for each transaction.
For every line in the table, assets equal liabilities plus owners’ equity. Second,
WWS’s year-end balance sheet across the bottom of the table is just its be-
ginning balance sheet plus the cumulative effect of the individual transac-
tions. For example, ending cash on December 31, 2014 is the beginning cash
of $250,000 plus or minus the cash involved in each transaction. Incidentally,
WWS’s first year appears to have been a decent one: Owner’s equity is up
$85,000 over the year, on top of whatever the owner paid himself in salary.
To further convince you that the bottom row of Table 1.1 really is a
balance sheet, the table below presents the same information in a more
conventional format.
Worldwide Sports Balance Sheet, December 31, 2014 ($ thousands)
Cash $175 Accounts payable $ 20
Accounts receivable 25 Total current liabilities 20
Inventory 110 Loan from relatives 100
Total current assets 310 Equity 235
Fixed assets 45 Total liabilities and
Total asssets $355 Shareholders’ equity $355

If a balance sheet is a snapshot in time, the income statement and the

cash flow statement are videos, highlighting changes in two especially im-
portant balance sheet accounts over time. Business owners are naturally
interested in how company operations have affected the value of their in-
vestment. The income statement addresses this question by partitioning
the recorded changes in owners’ equity into revenues and expenses, where
revenues increase owners’ equity and expenses reduce it. The difference
between revenues and expenses is earnings, or net income.
Looking at the right-most column in Table 1.1, WWS’s 2014 income
statement looks like this. Note that the $85,000 net income appearing at
the bottom of the statement equals the change in shareholders’ equity
over the year.
Worldwide Sports Income Statement, 2014 ($ thousands)
Sales $900
Wages 190
Merchandise purchases 350
Depreciation 15
Gross profit $345
Other expenses 210
Interest expense 10
Income before tax $125
Income taxes 40
Net income $ 85
 Chapter 1 Interpreting Financial Statements 9

FIGURE 1.2 Ties among Financial Statements

Assets at beginning = Liabilities at beginning + Equity at beginning
Cash Shareholders' Equity

Cash flow Income

statement statement
Operating

Financing

Revenues

Expenses
Investing
Balance
sheets

Assets at end = Liabilities at end + Equity at end

© Stryker.
See stryker.com. Follow
Investors > Financial informa-
tion for financial statements.
The focus of the cash flow statement is solvency, having enough cash in
the bank to pay bills as they come due. The cash flow statement provides
a detailed look at changes in the company’s cash balance over time. As an
organizing principle, the statement segregates changes in cash into three
broad categories: cash provided, or consumed, by operating activities, by
investing activities, and by financing activities. Figure 1.2 is a simple
schematic diagram showing the close conceptual ties among the three
principal financial statements.
To illustrate the techniques and concepts presented throughout the
book, I will refer whenever possible to Stryker Corporation. If you or a
relative have ever contemplated a hip or knee replacement, you probably
know Stryker. The firm is a leading medical technology company with an
especially strong position in orthopedic products. It derives about 60 per-
cent of its revenue from the sale of hip and knee replacements and 40 per-
cent from medical and surgical equipment—known in the trade as
“medsurg.” The company competes in over 100 countries and produces
almost 60,000 products and services in 29 facilities throughout the globe.
Headquartered in Kalamazoo, Michigan, with annual sales of over
$9 billion, Stryker trades on the New York Stock Exchange and is a mem-
ber of the Standard & Poor’s 500 Stock Index. The firm was founded in
1946 by Homer Stryker, a practicing orthopedist, and was originally
known as The Orthopedic Frame Company, changing its name to Stryker
Corporation in 1964. In 1979, Stryker went public and commenced an
extended period of remarkably rapid growth. Beginning in 1976, Stryker’s
average compound growth rate in earnings per share exceeded 20 percent
per annum for over 30 years, and its corporate mantra became “20 per-
cent growth forever.” Recent years have been more challenging, how-
ever, as maturing products, the financial crisis, and the medical device
excise tax tied to ObamaCare have taken their toll.
10 Part One Assessing the Financial Health of the Firm

TABLE 1.2 Stryker Corporation, Balance Sheets ($ millions)*

December 31
Change in
2012 2013 Account
Assets
Cash $ 1,395 $ 1,339 $ (56)
Marketable securities 2,890 2,641 (249)
Accounts receivable, less reserve for possible losses 1,430 1,518 88
Inventories 1,265 1,422 157
Other current assets 1,168 1,415 247
Total current assets 8,148 8,335
Gross property, plant, and equipment 2,232 2,497 265
Less accumulated depreciation and amortization 1,284 1,416 132
Net property, plant, and equipment 948 1,081 133
Goodwill and intangible assets, net 3,566 5,833 2,267
Other assets 544 494 (50)
Total assets $13,206 $15,743
Liabilities and Shareholders' Equity
Long-term debt due in one year 16 25 9
Taxes payable 70 131 61
Trade accounts payable 288 314 26
Accrued compensation 467 535 68
Accrued expenses 1,035 1,652 617
Total current liabilities 1,876 2,657
Long-term debt 1,746 2,739 993
Other long-term liabilities 987 1,300 313
Total liabilities 4,609 6,696
Common stock 38 38
Additional paid-in capital 1,098 1,160
Retained earnings 7,461 7,849
Total shareholders’ equity 8,597 9,047 450
Total liabilities and shareholders’ equity $13,206 $15,743

*Totals may not add due to rounding.

See nysscpa.org/
glossary for an exhaustive
glossary of accounting terms.
Tables 1.2 and 1.3 present Stryker’s balance sheets and income state-
ments for 2012 and 2013. If the precise meaning of every asset and liability
category in Table 1.2 is not immediately apparent, be patient. We will discuss
many of them in the following pages. In addition, all of the accounting terms
used appear in the glossary at the end of the book.
Stryker Corporation’s balance sheet equation for 2013 is
Assets  Liabilities  Shareholders’ equity
$15,743 million  $6,696 million  $9,047 million
Another random document with
no related content on Scribd:
 He olivat kumpainenkin laiskan totkeita työmiehiä, eikä heitä
koskaan pyydettynä palvelukseen, silloin kuin muita, ainoastaan
vihon viimeiseksi, jolloin ei enää ollut muita saatavissa. Sattuipa sitte
tulemaan, keskinkertaista huonompi ruisvuosi ja silloin he jäivät
ilman paikkaa, ei ollut ketään tahtovata. Tämmöisen sattuman
varalta oli Penjalla ja samoin Reetallakin tapana puhua joka syksy,
että tokkopa hän ruvenneekaan palvelukseen ja nyt se toteutui
väkisin. Puheensa vahvistukseksi piti Reeta joka kesä kappaviitisen
potattia kasvussa ja nyt ne olivat tasaiseen tarpeeseen. Penjalla ei
ollut senkään vertaa varustettua, olihan vaan siksi palkkarahoja
tähteenä, että sai niillä kappakymmenisen jyviä.

Toisistaan tietämättä olivat kumpainenkin käyneet eri ajoilla

pyrkimässä asuntoa Petäjämäen mökkiin ja pääsivätkin siihen.
Penjaa oli viehättänyt mökin lämmin tupa ja Reeta piti yhtä paljon
mökin uudesta saunasta, jossa sopi kenenkään häiritsemättä
nukahdella mieleisiään ruokaunia, joita hän oli aina pitänyt suuressa
arvossa.

He eivät olleet koskaan palvelleet yhdessä talossa ja katselivat

vähän vieraan tavalla toisiaan, kun palvelusvuoden kuluttua
ilmestyivät Petäjämäen mökkiin huonemiehiksi. Reeta oli oikein
pahastuvinaan, kun ei hänelle oltu ilmoitettu Penjan tulosta ja sanoi
että tähänkö se tuokin vötkylä on otettuna.

— Vähemmin tulee ikävä huonemiehille, kun on useampia, nauroi

mökinmies.

Penja mahtoi ajatella Reetasta samoin, mutta ei puhunut siitä

muille.
 Kohta tuli näkyviin, että he olivat tarpeen toisilleen. Penja oli
käyttänyt jyvänsä myllyssä, vaan eiväthän ne vielä jauhoinakaan
kelvanneet syötäväksi. Useampia kertoja hän jo mainitsi, että
kukahan joutaisi tekemään leipää, kun Reeta viimein virkkoi:

— Joutaisin tässä minä, jos nuo sattuisivat syntymään.

— Koetahan, sanoi Penja ja kantoi jauhosäkin tupaan.

Silloin se yhteiselämä alkoi. Talonväenkin vuoksi tahtoi Reeta

saada leivistä hyviä, ja että niitä tulisi paljon, leipoi hän ne ohuviksi ja
kirjaili jokaisen päällyskuoren lusikan kärellä. Penja ei osannut edeltä
päin ajatellakaan näin hyvää leipuria ja kiitollisena antoi hän koko
leivän palkasta. Tämä oli Reetan mielestä liika paljon, mutta
täytyihän se ottaa. Palkinnoksi leivästä keitti hän sitten
runsaammasti potattihauvikkaita ja syödessä survasi kuppia Penjaan
päin ja sanoi:

— Tuossa on sullekin potattia.

Kurkalta kävi Penja noppamassa potatin kerrallaan. Ei saanutkaan

usein keittoruokaa, kun ei ollut keittämistä eikä pataa.

Myöhemmin hän sai vähän lihaa, vaan kun ei osannut siitä mitään
laittaa, täytyi pyytää Reetaa yhtiöön. Tämä lisäsi muut aineet ja niin
tuli toimeen ruu'an muute.

*****

Toisen kerran oli. Reeta tekemässä Penjalle leipää, kun

mökinmies otti tuon yhteen menon oikein puheeksi.
 — Teitä näkyy nuo ruokapuuhat vetävän väkisinkin yhteen päin,
sanoi hän, niin eiköhän ole selvintä heittää pois tuo kurkalta syönti ja
käydä sanomassa papille, että se lyöpi leivät yhteisiksi.

— Parastapa taitaisi olla, arveli Penja naurahtaen.

— Vai semmoisia siinä rupesitte vätystelemään, torui Reeta

taputellen hymyssä suin leivän päällystä. Jos vaan vielä puhutte
siitä, niin heitän tämä leivän teon kesken.

— No näytäpä, saatatko heittää kesken, puhui mökinmies. Sitten

me uskotaan että et taivu tuumaan, vaan jos et heitä, niin silloin se
on päätettynä.

Reeta oli heittävinään leipomisen kesken, mutta tuli samassa

takaisin sillä syyllä, että eihän niitä muutkaan jouda leipomaan.

— Ei jouda, eikä tarvitse joutaakaan, teki mökinmies päätöksen.

Se on sitä myöten valmista. Ala vaan Penja varustella tarpeita
pappilaan menoa varten. Ensi perjantaina pääsette sinne minun
hevosessani.

Reeta koetti olla sanoissaan vasten, mutta ääni ja kasvojen ilmeet

osoittivat selvää taipumista. Penja ei ruvennut joutavata
teeskentelemään. Eipä hän viitsinyt tarkemmin tiedustellakaan
toiselta, suostuiko tämä eli ei, lähti vaan kyselemään vähän rahaa
velaksi, yhteenmenokustannuksiin. Eräs hänen entisistä isännistään
tekikin tuon raha-avun ja Penja sai ne maksaa takaisin puuastioita
tekemällä, johon työhön hänellä oli parhaiten halua ja taitoakin.

Perjantaina he lähtivät pappilaan. Reetakin oli lopettanut

teeskentelemisen. Mitäpä se pitkittämällä parani, kun on kerran mies
saatavissa, eikä ole omista eväistä paljon kehumista.

Heti kuulutuksen perästä he rupesivat rehellisesti yhteen ruokaan

ja jopa välistä pistivät supakkata keskenään, kuten rakastuneet
ainakin. Ne mahtoivat olla tulevaisuuden tuumia, sillä Penja ryhtyi
kohta nikkaroimaan. Olipa höylää ja rahaa lainaksi hakiessaan
saanut puolen tusinaa teurastettuin eläinten sarvia, joista vuoleksi ja
laittoi Reetalle oivalliset imurit pakottaville selkäverille. Itseään varten
hän ne etupäässä teki, mutta saattoihan niillä valmiilla pelillä
masautella pois liikoja veriä lähimmäisenkin hartioista. Eikä
kulunutkaan monta viikkoa, kuin ympäristöllä tiedettiin yleisesti, että
Reeta on oivallinen kuppari. Kupattavia alkoi käydä tihkipäätä, niin
että sarvia täytyi laittaa paljoa enemmän. Jopa haittoivat talon
emännätkin kotiinsa ja siellä kulettivat talosta taloon, jossa Reetalla
oli hyvää elämätä pitkäksi ajaksi. Kotiin tuotavaksi kertyi sieltä aika
nivakka särvinaineita ja joku penni rahaakin.

Sillä aikaa veisteli ja lepäili Penja yksinään kortteerilla. Ei hän

paljoa särpimiä kaipaillut, kunhan oli kirjattua leipää. Mutta kerran
sattui leipäkin loppumaan ja Reetalle tuli palattuaan kiire teko. Siinä
kiireessään heitti hän päällykset koristelematta ja leipoi leivät sileiksi.
Mutta siinäpä tuli erehdys. Penja oli pitkää rupeamata viettäissään
käynyt äreämmäksi entistään ja kun ruualle ruvetessaan näki leivät
kirjailemattomiksi, alotti hän siitä juonipuheet.

— Tuollaisiako sinä teitkin, etkä kirjannut, alkoi murista.

— Välttää ne ilmankin, syö vaan pois, kehoitti Reeta.

— Enpään syö, syö sinä.

— Syön minä ja syöt niitä vielä sinäkin.

 — Enpään syö, vie vaan pois.

— Ettäkö tosissasi olet? kysyi Reeta.

— Mitäs et kirjannut. Siinä on.

Penja heitti leivän Reetan syliin ja paiskautui vihoissaan nurkkaan

maata. Nyt näki Reeta, että se on täyttä totta, eikä auttanut muu,
kuin ruveta houkuttelemaan.

— Elä hyvä Penja suutu, minä teen ensi kerralla kirjaleipiä.

— Mistäpä sinä tehnet, kun mätit kaikki jauhot tähän taikinaan.

— Minä otan velaksi?

— Kuka sinulle antaa velaksi?

— Antaa se Peltolan emäntä, kun minä vien sille aluksi rahaa?

— Mistä sinulla rahaa on?

— Kuppauksista sain.

— Sait lampaan päitä ja sokeita ahvenia, vaan et rahaa.

— Aivan rahaa sain, kun vedin toista kymmentä sarvea Ruhmu-

Riston hartioihin, kehui Reeta.

— Ruhmu-Riston hartioihin, jamasi Penja, sillä tuo tieto ei häntä

ollenkaan lauhduttanut. Mikä se senkin laiskan hartioita pakottaa.
Vieläpä tätä rötköä kupata!

— Kuppasin minä, kun tahtoi ja otin rahat pois.

 — Otit sinä, mutta pane mieleesi, että elä mene toista kertaa
semmoisten kanssa saunaan.

— Mikä siitä on. Hyhpä toki! sanoi Reeta, joka ymmärsi Penjan
mielialan.

— No koetapa! kiivastui Penja. On niin lähellä, etten jo nyt anna

hantsausta.

Hän kiivastui niin, että kohosi ylös nurkastaan ja silloinpa ei enää

Reeta uskaltanut virkkaa poikkipuoleista sanaa.

Tästä alkaen joutui hänen ammattinsa tarkastuksen alaiseksi.

Vaimoväkeä sai kyllä kupata kuten ennenkin, mutta jos miehiä oli,
silloin piti Penjan päästä istumaan saunan penkille. Siinä hän hikoili
uskollisesti alusta loppuun, ja hyvin epäilevästi poistui niinkin vähäksi
ajaksi, kuin tarvitsi ulkoa noutaa löylyvettä saunaan. Hikoilemiseen
nähden olisi Penjan sietänyt saada hyvä palkka, mutta enintään sai
vaan kahvikupin, eikä kaikistellen sitäkään. Hänellä oli omat
merkkinsä, että ketä on enin epäiltävä.

— On se tuo Penja saanut pulskan eukon, imartelivat muutamat.

Vieläpä niin osavan kupparin.

Tämmöisten lauseiden lausujat saivat olla varmat, ettei tarvitse

olla kahden kupparin kanssa.

Tämä järjestys ei ollut tulopuolelle ensinkään eduksi. Kaikki saaliit

menivät leipänä ja särvinohtinata sai palkita kirjattu leivän kuori,
johon ruokajärjestykseen Penja olikin aivan tyytyväinen. Reeta siitä
välistä vähän juonitteli, mutta minkäs taisi, kun mies oli heittäytynyt
niin hyväksi, ettei eronnut eri työpaikkoihin. Kerran hän jo siihen
kuivuuteen työlästyi, niin että teki ankaran syytöksen.

— Mitä sinä minusta otit, kun et laita mitään? sanoi hän.

— Minäkö sinut otin? kysyi Penja puolestaan.

— Kukas muut, kuin sinä?

— Itsehän sinä tulit.

— Niinkuin sinä tahdoit.

— Minäkö tahdoin? Sanopa, milloinka minä sinua tahdoin?

Eihän sitä Reeta voinut miten muistaa, kuin ei mitään tahtomista

ollut ollutkaan.

Semmoisena heidän elämänsä pysyi sitten ainaisesti. Penja ei

luopunut koskaan luulostaan ja vaatimuksestaan, ja kun Reetakin
niihin tottui, ei niistä syntynyt tämän suurempia riitoja. Ruokapuoli se
ei tullut koskaan sen runsaammaksi, mutta kun heille ei joukkoa
lisääntynyt, pysyivät he leivissä ja saivat siksi vaatettakin, että
huonetöissä tarkenivat.

Hessu.

Tämä oli hänen yleisesti tunnettu nimensä, jonka mainittua

jokainen paikkakuntalainen ymmärsi, että oli puhe suutari Hessusta.
Tupa-ammatissa oli hänen luonteensa taipunut erittäin leikilliseksi ja
sellaisena se pysyi kaikissa tilaisuuksissa, silloinkin kuin hän
muutamien saapasparien tehtyä hippasi kaupunkiin ja siellä mitä
kiireimmin joi itsensä juovuksiin. Tämän nautinnon vuoksi teki hän
työtä ainakin yhtä ahkerasti kuin köyhä perheen isä kymmenen
lapsensa elatukseksi. Toinen kiihoittaja ahkeruuteen oli se, etteivät
muut suutarit ennättäisi pistäytyä hänen alueelleen. Harvemmin sitä
tapahtuikaan, paitsi joskus, kun talven lähestyessä sattui Hessulle
säästymään rahoja useampia markkoja ja niiden juonnissa viipyi niin
kauvan, etteivät puutteisimmat jaksaneet avojaloin odottaa
varsinaisen suutarinsa tuloa. Paljon hän pahoitteli tällaista virkansa
laimin lyömistä ja tuli siitä syystä joskus lausuneeksi
paheksumisensa koko juomapuuhaan.

— Eikö se olisi muutenkin hyvä vähentää niitä ryyppypäiviä,

neuvoivat tuttavat.

— Yhteen ikälukuun se tulee, missäpähän aika kuluu, kun eivät

vaan ihmiset tulisi turhaan odottamaan, puhua lirpatteli Hessu
omituisen sukkelalla puhetavallaan.

— Vaan olisipa siitä kukkarokin hyvillään, jos vähentäisi niitä

ryyppypäiviä.

— Eikö mitä, selitti Hessu naurahdellen. Suu on minun kukkaroni

ja se on sitä enemmin hyvillään, kuta useimmin siihen antaa.

— Sepä on väärin kaataa kaikki omaan suuhunsa. Olisit

ennemmin hankkinut joukkoa ja elättäisit sitä, kun et muuten osaa
tallentaa.

— Vai joukkoa! kauhistui Hessu. Mihinkäs minä silloin joutuisin, jos

niiltä leipä loppuisi. Niille ei kävisikään sanominen, että pidetäänpä
viikko lomaa, niin kuin minä nyt sanon aina suulle, kun loppuu rahat
ja punssi.

Työhön ryhdyttyä oli Hessu erinomaisen ahkera. Ikä ja tarkka

naskalin reikään tähtääminen olivat kuluttaneet näön, että täytyi
hyvin läheltä katsoa, ja siinä asennossa, saappaan teos leuvan alla,
näytti hän vähäisine vartaloineen ja pienine piikkipartoineen aivan
siltä, kuin orava istuisi käpy sylissä. Eikä hän tästä käpristyneestä
asemastaan suoristunut silloinkaan, kuin tarvitsi kääntyä
puhetovereihinsa, joina hän mieluummin piti kunkin työtalonsa
lapsia. Niille hän keksi kymmenetkin eri ehdot, jotka olivat
suoritettavat, ennen kuin rupeaa tekemään uusia kenkiä. Milloin
heidän oli palkinnoksi itkettävä, milloin naurettava; milloin taas
kapaloitava kissoja ja kammattava niiden päitä. Näitä sovinnoita
tehtäissä oli Hessun ääni niin lapsellisen lempeä ja samalla niin
vakava, ettei lasten mieleen koskaan tullut ajatus, että he olisivat
narrina, sillä syyttä itkeminen ei ollut niinkään helppoa. Kerrankin
kun muuan pieni poika koetti turhaan saada itkua aikaan, ehdotteli
se että kun veli vähän löisi, niin sitten se lähtisi paremmin. Kissojen
kapaloimisessa taas päin vastoin tahtoi tulla itku työksi, kun kissalla
oli kynnet, joilla se koki vastustella tuota hänelle vastenmielistä
vaatetustapaa. Mutta kun tehtävä oli onnistunut ja saatu varma
lupaus uusista kengistä, niin silloin lapset hyppelivät ilosta Hessun
ympärillä ja syleilivät häntä kuin parasta ystäväänsä ainakin.

Oli loppupuoli viikosta, kun vein Hessulle lapikasten tekeet. Hän

epäili, tokko ennättäisi niitä sillä viikolla valmistaa, kun näet pitäisi
lauvantaina käydä kaupungissa.

— Antaa jäädä siellä käynnin toiseen aikaan, esittelin hänelle.

 — Ei se soveltuisi heittää toiseen aikaan, puhua lipatteli hän
naurahdellen.

— No, eiköhän tuo kumminkin soveltuisi, esittelin edelleen..

Minulla on lauvantaina kaupungissa käynti ja koetan siellä toimittaa
suutarinkin asiat.

Hän näkyi arvaavan ajatukseni ja yhä enemmän leppyisenä teki

esteitään:

— Ei ne nyt tällä kertaa tulisi minun asiani muilta toimitetuksi,

itseni siellä pitää olla.

Olin jo edeltäpäin arvannut, ettei Hessua niillä tuumilla saa

estetyksi pois kaupungista, kun se oli nyt niin lähellä ja rahaakin
irtautui viikon työstä parin kolmen pullon hinta. Ne olivat välttämättä
vietävät pois, etteivät jääneet sunnuntain yli mieltä vaivaamaan.
Päätin heittää lapikasten tekopalkan sillä kertaa maksamatta, että
jäisihän se säästöön toisen viikon varaksi, mutta Hessupa piti
lähtöäni silmällä ja tuli hyvin nöyränä pyytämään niitäkin penniä.

— Minä maksan ensi viikon aikana, antaa olla tallessa sinne asti,
esittelin hänelle.

— Tallellahan ne olisivat, vaan antakaa nyt kumminkin, kyllä minä

teen iltaan mennessä ne kengät valmiiksi, neuvotteli Hessu.

Pistin kouraan ne muutamat lantit, jotka hän määräsi palkakseen,

minkä otossa hän aina oli hyvin tunnollinen, varsinkin kun ne olivat
näin pyytämällä saatavana. Viivyttelemättä kiirehti hän työpaikkansa
ääreen.

*****
 Oli jotenkin myöhä, kuin jouduin palautumaan kaupungista.
Aurinko painui mäen taakse ja leikkuuväkeä kulki työpaikoiltaan
viettämään lepopäivää. Pari kaupungista palautuvaa ajoi kotiinsa
päin.

Peltojen ohi tultua metsäiselle matkalle ei siellä näkynyt enää

ketään. Mutta tuolla ojelmuksen luona tuli jalkamies ja hämärässäkin
huomasi, että sillä on kiire. Takin helmat huiskivat kahden puolen ja
jalat vippasivat vilkasta neliä. Ajattelin ensin, että sieltä tulee jokin
hätäsanoman saattaja, ennen kuin huomasin että suutarihan se
onkin, jolla on oma kiireensä. Kohdalle ehdittyä pysähtyi hän
ottamaan muutamia käymäaskelia ja kysäsi:

— Vieläköön tapaan puodit auki?

— Jo hyvinkin, aivan oiisi kiireellä, vakuutin hänelle toivossa, että

jos ennättäisivät sulkea kiinni.

Vasta matkan päästä muisti hän kääntyä sanomaan, että kengät

ovat valmiit ja tervatut. Vastausta hän ei enää joutanut
kuuntelemaan, näin vaan miten kepeästi kantapäät kohoilivat ja takin
liepeet leuhtoivat mennessä.

Asunnolle ehdittyäni menin katsomaan kenkiäni ja näin että niiden

ompelemiseen oli Hessu pannut parhaan taitonsa, eikä siis ollut
ihme, jos päivä kuluikin täperälle.

Sunnuntai-aamuna läksin kävelemään kirkolle. Raikkaassa aamu-

ilmassa tuntui poistuvan kesän kolakkuus. Raukeita, kesän kävelystä
kyliänsä saaneita lehmiä seisoskeli tien vierellä ja keskellä tietäkin.
Kellokas oli ensin pysähtynyt, sitten sitä mukaa toiset ja siinä
asennossa ne seista luuhottivat, taikka paneutuivat pitkäkseen,
lähelle puolta päivää, ellei paimen käynyt hoputtamassa aitaukseen.
Tietä ajavat saivat sivuuttaa jos tahtoivat, itsestään ne eivät
väistyneet, ennenkuin pyörä kovasti jysähti.

Kaupungin läheisyyteen ehdittyäni alkoi aurinko paistaa

korkeammalta. Kaduilla vallitsi sunnuntaiaamun hiljaisuus. Vasten
päivää oleva katuvieri näytti niin leppoisen lämpimältä. Siinä liikkui
joitakuita ihmisiä aamukävelyllä, muutamat taas olivat menossa
kirkkoon, sillä etäämpää kuului jo huomenkellojen kumahtelu.

Mutta tuolla katuvierellä oli jotain erityisempää, sillä useampi

seisahtui siinä ohi mennessään ja pari pientä poikaa eivät näkyneet
raskivan siitä erotakaan. Päätin tehdä pienen mutkan ja kulkea tuon
kautta. Viittavälin päästä näin että ihminen siinä on ja aivan tuttu
mies onkin.

— Mikä tekeminen teillä siinä on, sanoin pojille.

— Me on tuota Hessua pyydetty kilvan juoksuun, kun se kehui

meille piisaavansa, ilakoivat pojat.

— Ehkä on parasta, että erootte pois ja juoksette keskenänne,

neuvoin pojille.

— Niin, niin… sammalsi Hessu. Kyllä minä jos lähtisin… vaan en

minä nyt lähde… tässä on niin lämmin ja hyvä olla…

Lämmin siinä kyllä oli, mutta muuten ei olo erittäin hyvältä

näyttänyt. Alustana oli mukulakivistä laskettu katukäytävä ja tyynynä
rakennuksen kiveys, jonka nojassa pää retkotti epämukavassa
asemassa. Avonainen, melkein tyhjäksi juotu punssipullo seisoi
vierellä odottelemassa, saadakseen ystävälleen tehdä viimeisen
palveluksensa. Mutta tuo ystävyys teki sen ettei ollutkaan enää
voimia nousta ylös jatkamaan matkaansa. Siinä hän nyt vietti
sunnuntain ihanata aamupäivää, yltä ja päältä likaisena, kun oli
vieriksinyt yönsä milloin missäkin soukkelossa.

Tuli taas toisia ohi kulkevia ja joku virkkoi:

— Siihenpä on suutari uupunut. Eikö lähdetä kirkkoon?

Sen verran oli Hessussa vielä tolkkua, että tajusi hänelle

puhuttavan ja tehden onnistumattoman ylösnousu-yrityksen,
rupatteli:

— Kissa ryökäs, kyllä minä pääsen, jos vaikka kirkkoon, vaan en

minä niiden pikku poikain kanssa…

Siihenpä se lähtö raukesi aikaihmistenkin kanssa ja luultavasti

mies piti paikkansa, kunnes poliisi yhytti ja saattoi ennen tunnettuun
olopaikkaan.

*****

Seuraavan viikon puolivälissä palasi Hessu kaupunkimatkaltaan.

Hänen istumisesta käpristynyt ruumisraiskansa oli pitkällisestä
syömättömyydestä ja paljosta juonnista mennyt yhä surkeammaksi.
Päälle päätteeksi oli jalkakin särkynyt retustellessa, että hädin tuskin
pääsi liikkumaan. Nyt eivät taas entiset varallisuudet olleet mieltä
vaivaamassa, ainoastaan vanhat vaatehetvanat päällä ja
haihtumaisillaan oleva punssin kihonen päässä.

— Joko viimeinkin tulivat kaikki asiat toimitetuksi? kyselivät muut.

 — Jopa tulivat, myönnytti Hessu. Nyt pitää taas ryhtyä työhön.
Mutta kissa ryökäs kaikkiakin, kun särkyi jalkani.

— Miten se särkyi?

— Enhän minä muista sitäkään. Arestihuoneessa vaan heräsin nyt

viime kerralla, kun nilkkaani alkoi oikein kolottaa.

— Joko siellä arestissa piti olla montakin kertaa?

— Ei toki tarvinnut olla kuin kahdesti tällä käyntikerralla, kertoi hän

hyvillään.

Pari päivää ennätti Hessu ruokailla ja tehdä työtänsä, kun poliisi

tuli noutamaan entisistä humalasakoista vedelle leivälle. Kenkä oli
kesken ompelun, kun tämä ilmoitti asiansa.

— Voi kun tulit pahalla aikaa, tässä jääpi työ kesken, päivitteli
Hessu ja veteli ahkerasti pikilankaa.

— Saat siltä tehdä töitäsi, kun maksat sakon rahalla, neuvoi poliisi.

— No rahan toivossako ne minua niin alituistaan sakoittelevat,

puhui Hessu jonkun verran kyllästyneenä. Eikö ne vielä tiedä, että
minä kannan tarkasti joka pennin sinne juomakauppaan. En minä
ennätä ommella niin paljoa, että heille vielä ilman edestäkin antaisin.

— Ei se ruunu sinun rahojasi himoitse, selitti poliisi, vaan kun sinä

olet juovuksissa, niin siitähän sinua aina sakoitetaan.

— Minkäs minä sille taidan, kun juomat ovat semmoisia, että niistä
tulee juovuksiin?
 — Joisit vähemmän, taikka et ollenkaan. Tarvitsisit ne vähät
ansiosi muuhunkin, neuvoi poliisi totisena.

— Kyllähän ne tarvitsisi, myönnytti Hessu mielellään. Vaan kun

siihen juontiin on kerran tavastunut, niin mihinkäpä siitä pääsee.

— Eiköhän tuo mieliteko rupea vähenemään, kun käyt taas vettä

ja leipää rippailemassa.

— Enpä usko. Olisi se jo osannut vähetä. Mutta ihan paikallako

minun täytyy lähteä?

— Eipä tässä jouda enää kauvan virantelemaan. Ala vaan

laittautua taipaleelle.

— Kissa ryökäs kaikkiakin, kun jäi vielä monet kengät tässäkin

talossa tekemättä.

Pikku poika tuli paraiksi näyttelemään paljaita jalkojaan, että niihin

pitäisi kengät olla. Hessu unohti heti vastoinkäymisensä ja alkoi mitä
herttaisimmalla tuulella ollen antaa neuvoja vastaisen varalta.

— Niin, kyllä minä tulen muutamain päiväin perästä tekemään,

selitti hän. Vaan sillä aikaa sinun on pidettävä jalkopohjat hyvässä
voiteessa, etteivät kulu… Ja koppakengätkö ne sitten tehdään?

— Koppakengät ja vielä naukuvat, selitti poika.

— Niin ne tehdäänkin. Mutta sinun pitää sillä aikaa, kun minä olen
kylässä, kerätä naukuja. Laita semmoinen pieni pussi ja kun näet,
että kissa rupee naukumaan, niin juoksuta silloin kissan suun eteen
ja kun on herennyt naukumasta, niin solmia pussin suu tarkasti
kiinni, ettei nauku pääse pois… Muistatko nyt kerätä, muuten et saa
naukuvia kenkiä.

Poika arveli vähän, mutta asia oli niin miellyttävä, että täytyi
katastella, missä se aina tarvittava kissa olisi ja mahtaisiko siltä nyt
jo saada tuota puuttuvata ainetta.

Hakumies alkoi panna kiirettä. Jatkaen keskusteluaan pojan

kanssa, laitteli Hessu kapineitaan kokoon ja kun oli ne saanut
paikoilleen, veti takkikulun päälleen, jolloin oli kaikki valmiina. Pari
markkaa pyysi hän tehdyn ja vastaisen työn päälle matkarahoiksi.
Mutta mahdollisesti ne solahtivat jo matkan alussa suuhun ja niin sai
hän nälkäpäivät kärsittyään palata kovasti kurisevalla vatsalla pitkän
matkan työpaikalleen takaisin.

Tästä ei Hessu koskaan valittanut, hän otti elämän tyytyväisesti

vastaan semmoisena kuin se oli. Nautti, kun oli nauttimista, kärsi,
kun sitä tahdottiin, ja palveli näin yhteiskuntaa voimiensa mukaan.

Varosen jouluharmit.

Oli jouluyö. Harmaisen koivukon keskellä seiso; korkea

maalaiskirkko, sekin huurteisena aina huippuunsa asti.

Aamupuoleen yötä alkoi saapua ensimäisiä juhlavieraita

kaukaisimmista kylistä. Ne olivat iltayöstä vähän nukahtaneet ja
sitten ennen puolta yötä lähteneet matkalle, ajatellen satoja
kynttilöitä ja loistavia kynttiläkruunuja, jotka toimittivat heille
joulukuusen virkaa yhteisessä suuressa joulusalissa.
 Myöhemmä ajavain silmää ihastutti etäälle loistava valo kirkon
monista ikkunoista, joka pimeässä yössä näytti niin salamyhkäisen
juhlalliselta, että tulijain sydämet ilosta sykähtivät. Kirkon lähellä
täyttyi tie katkeamattomaksi jonoksi hevosia, jossa tiuvut ja kulkuset
verkalleen soida lerkuttivat. Siinä tuli monen muotoisia ajopeliä ja
ajajia, vaikka vaatteukselleen melkein yhtä lajia: yksi tai kaksi
harmaalla huivilla päällystettyä, suippenevaa myttyä reen perässä ja
siinä sivulla tai sevin puolella ajomies, lammasnahkakauluksineen ja
hattuineen. Kirkon aitauksen portilla nämä mytyt vierähtivät reestä
maahan ja lähtivät jaloillaan tallustamaan kirkkoon. Hatuille jäi
huoleksi hevosten sijoittaminen kirkon-ajaksi.

Viimeisinä saapuivat isäntä ja emäntä Varoset kahdensa ajaen.

Hekin seisauttivat aitauksen lähimmälle portille ja emäntä nousi
reestä, kopistellen heiniä turkistaan.

— Tässäköön me yhdytään kirkon menojen loputtua, arveli

emäntä.

— Yhdytään vaan tässä, myönti Varonen. Mutta mihinkään tänne

sopii hevonen, näyttää niin täydeltä.

— Vie kirkon tuolle puolen, siellä on enempi tilaa, neuvoi emäntä

— Taitaa olla siellä.

— Kuulehan. Minä otin mukaan kaksi kynttilää, sanoi emäntä. Ota

sinä toinen, niin näet, jos sattuisit jäämään takapuolellekin.

— Enpä minä muistanut ottaa kirjaakaan. Eikö tuolla nähne yksillä

tulilla.

Varonen istuutui rekeensä ja alkoi pujotella joukon lomitse.

 Emäntä kiirehti vaimoin ovelle, ehtiäkseen istumapaikalle.
Ruunuista loisti häikäisevä valo hämärästä tulleen silmiin ja täytti
mielet juhlallisilla tunteilla. Hiljainen sohina syntyi sijoittelevan
kansan liikkeistä, johon silloin tällöin yhtyi kovempi juhlallinen kaiku,
kun kirkon palvelijat kulkivat sakariston ovista.

Alhaalta ei emäntä Varonen enää löytänyt tyhjää paikkaa, kun ei

haluttanut tunkeilla. Hän peräytyi ovensuuhun ja nousi parvelle.
Siellä oli vielä tyhjää tarpeeksi, mutta valoa niukemmalta. Hän sytytti
mukanaan tuomansa kynttilän, pystytti sen eteensä ja asetti
virsikirjan siihen viereen.

Kohta alkoi kaikua tuon tunnetun "Lauluja nyt laskekaa" jouluvirren

sävelet. Koko sydämen hartaudella yhtyi siihen emäntä Varonen,
mutta isäntä Varonen, joka oli saanut paikan alhaalla lähellä ovea,
otti osaa ainoastaan kuuntelemalla. Miesten puolella ei muutkaan
ottaneet niin yleisesti lauluun osaa, oliko siihen sitten syynä
äänivarain puute, vai heittivätkö vaimojensa huoleksi, jotka
hujauttelivat niin, että lukkarikin aivan turhaan vaivasi itseään
huutamalla sekaan.

Unisia silmiä ei näkynyt ollenkaan, ei saarnankaan aikana. Nekin,

jotka eivät käsittäneet saarnan sisältöä, pysyivät virkeinä ulkonaisen
juhlallisuuden vaikutuksesta.

Isäntä Varonen kuunteli saarnan alkupuolta hyvinkin

tarkkaavaisesti, kunnes hänen silmänsä yhtyi muutamaan kynttilään,
joka oli kallistunut ja valoi lakkaamatta rasvaa jalustalle.
Huomaamatta kohosi jo Varonen istuiltaan mennäkseen korjaamaan,
kun tuli ajatelleeksi että se on sopimatonta. Täytyi vaan nähdä,
kuinka kynttilä kului harmittavan nopeasti, eikä sille voinut mitään.
Hän koetti kääntää silmiään toisaanne ja ajatella, että pitäjään
yhteistä tavaraahan se on, mutta väkisin siihen silmä kääntyi ja
papin saarnan kuuleminen hämmentyi. Tuo huolettomasti asetettu
kynttilä vaivasi mieltä, kunnes se oli palanut loppuun ja tuiskahtanut
sammuksiin.

*****

Päivän valettua olivat kirkonmenot ohitse ja joukot virtasivat ulos

kirkosta. Jokaisella oli kiire joutua ensimäisinä matkalle, ettei jäisi
hitaitten kanssa yhteen joukkoon. Emäntä Varonen meni määrättyyn
paikkaan odottamaan toveriaan. Hän sai seista pitkän aikaa portilla,
eikä miestä näkynyt. Viimein se tuli taluttaen hevostaan.

— Missä sinä niin pitkään virakoit? kysyi emäntä jo ulompaa.

— Missä! virkkoi Varonen kiukkuisella äänellä. Kun rosvot, hylyt,

ovat vieneet mäkivyöt ja suitset.

— No elä nyt, ihmetteli emäntä..

— Niin nuo katalat ovat tehneet ja miten täältä nyt pääsee

kotiinsakaan. Voi sen…

— Elähän kovin kiukkuille juhlapäivänä, houkutteli emäntä.

— Kiukkuileisi sitä jos kuka, kun uudet, vasta ostetut hevosvärkit

varastetaan. Hirteen semmoiset…

— Koetetaan kärsiä vahinko, lohdutteli emäntä. Kun päästäisiin

taloon, niin otetaan suitset lainaksi.

Muuta keinoa ei ollut ja Varosen täytyi lähteä hevosta taluttamaan

lähimpään taloon. Sieltä he saivat siksi lainaa, että pääsivät
paluumatkalle.

Vaikka emäntä aina vähän päästä muistutti miestään

kiukkuamisesta, ei tämä yhtä kaikki malttanut pitkältä olla
äänetönnä.

— Siihen kostoon ne parikymmentä markkaa nyt menivät, puhui

Varonen. Olisi ne varkaan hyväksi välttäneet huonommatkin. Johan
minä ostaissani hekkoilin ottaa halvempihintaiset, vaan tulin sitten
ostaneeksi nämä, kun luulin saavani itse pitää.

— Ei se niillä rikastu, jos on vienytkin, sanoi emäntä ja

kääntääkseen miehensä ajatukset toisaanne, alkoi puhua
kirkkotoimista.

— Kyllä saarnasi rovasti kauniisti ja aivan näkyi heltyvän kyyneliin

asti, kun puhui, ettei Jeesuksella ollut kätkyttä, ainoastaan tallin
soimi vuoteena.

Hän luuli jo miehensäkin ajattelevan samaa, kun tämä vähän

aikaa vaiti oltuaan alotti:

— Olisi siellä tallissa ollut vanhat mäkivyönresut ja jos minä älysin

ne ottaa, niin varmaan olisivat säilyneet.

— Voi kun sinä olet tuohon maailman tavaraan kovasti kiintynyt,

puhui emäntä nuhtelevasti. Et sinä osaa enää mistään muusta
ajatella.

Varonen itsekin mahtoi tuntea vikansa ja koetti pysytellä

loppumatkan äänetönnä. Muiden joukkojen seuraan päästyä hän ei
kumminkaan malttanut olla ottamatta aina uudestaan puheeksi
noista kadonneista kapineistaan. Kävipä hän pitkiä joulunpyhiä