Agile Project Management For

Dummies 2nd Edition Layton

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/agile-project-management-for-dummies-2nd-edition-l
ayton/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Agile Project Management For Dummies 3rd Edition Mark C

Layton

https://textbookfull.com/product/agile-project-management-for-
dummies-3rd-edition-mark-c-layton/

Project Management For Dummies, 6th Edition Portny

https://textbookfull.com/product/project-management-for-
dummies-6th-edition-portny/

Agile Project Management QuickStart Guide A Simplified

Beginner s Guide To Agile Project Management Clydebank
Business

https://textbookfull.com/product/agile-project-management-
quickstart-guide-a-simplified-beginner-s-guide-to-agile-project-
management-clydebank-business/

Agile Practice Guide ENGLISH Project Management

Institute

https://textbookfull.com/product/agile-practice-guide-english-
project-management-institute/
Effective Project Management : Traditional, Agile,
Extreme Wysocki

https://textbookfull.com/product/effective-project-management-
traditional-agile-extreme-wysocki/

Project Management the Agile Way Making It Work in the

Enterprise 2nd Edition Goodpasture

https://textbookfull.com/product/project-management-the-agile-
way-making-it-work-in-the-enterprise-2nd-edition-goodpasture/

Agile Project Management using Team Foundation Server

2015 Rossberg

https://textbookfull.com/product/agile-project-management-using-
team-foundation-server-2015-rossberg/

A Guide to the Project Management Body of Knowledge

PMBOK Guide and Agile Practice Guide ENGLISH Project
Management Institute Project Management Institute

https://textbookfull.com/product/a-guide-to-the-project-
management-body-of-knowledge-pmbok-guide-and-agile-practice-
guide-english-project-management-institute-project-management-
institute/

Effective Project Management Traditional Agile Extreme

Hybrid 8th Edition Robert K. Wysocki

https://textbookfull.com/product/effective-project-management-
traditional-agile-extreme-hybrid-8th-edition-robert-k-wysocki/
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Naisten
kasvatuksesta
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Naisten kasvatuksesta

Havaintoja ja mietteitä

Author: Lucina Hagman

Release date: April 30, 2024 [eBook #73501]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: Werner Söderström, 1888

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NAISTEN

KASVATUKSESTA ***
NAISTEN KASVATUKSESTA

Havaintoja ja mietteitä

Kirj.

LUCINA HAGMAN

Suomen Naisyhdistyksen palkitsema

Porvoossa, Werner Söderström, 1888.

Kysymys naisen kasvatuksesta liittyy likeisesti laveampaan

aineesen hänen kohtalostaan ja asemastaan ihmiskunnassa
yleensä. Sen vuoksi ei ole mahdollista edellistä käytellä, jollei
samalla myöskin ota puheeksi jälkimäistä. Sillä kasvatus, jonka
alaisena nainen on ollut, ei suinkaan ole pidettävä vaan
satunnaisuuden tuotteena, vaan perustuu kieltämättä yleisiin
käsityksiin ja tapoihin. Sen mukaan kuin nämä käsitykset ja tavat
yleisen kehityksen lakia noudattaen muuttuvat, muuttuu ikään
kasvatus ja taipuu syntyvien uusien vaatimuksien alle.
 Meidän aikamme pyrkii tasoittamaan niin paljo kuin mahdollista.
Se tahtoo tasoittaa ja sovittaa näennäisesti ristiriitaisia aatteita, eri
kansanluokkien väliä ja varallisuutta, kaavoitettujen uskonoppien ja
omantunnon vapauden väliä ja välijuopaa miehen ja naisen
asemassa. Ei ole siis ihmeteltävä että kysymys naisten
kasvatuksesta tunkee tutkisteluun ja vaatii kansalaisten huomiota. Ja
kuta enemmän vanhat käsitykset tyttärien kohtalosta elämässä
alkavat horjua, sitä levottomammasti vanhemmat ja kasvattajat
rupeavat tarkastamaan sen toiminnan laatua, jolla he tyttäriänsä
elämälle valmistavat. Kun seuraavilla riveillä otamme puheeksi
naisen kasvatuksen ja sen puutteet, vaatii siis asia että samassa
myös kosketamme niiden periaatteiden luontoa, joihin kasvatuksen
tähänastinen suunta ja laatu on perustunut.
I.

Mikä nainen on, mimmoinen on hänen luontonsa, mikä on oleva

hänen osansa? Siinä kysymys, jonka tutkistelemista on kestänyt
historian alusta. Oppineet ovat asiasta laatineet laveita järjestelmiä.
He ovat rakentaneet muodon niille käsityksille, joita aika on
synnyttänyt. Ja samalla kun oppineet ja tiedemiehet neronsa
voimalla ovat tehneet omaa tehtäväänsä, ovat runoilijat puolestaan
varovasti asettaneet naisen seisomaan mielikuvastimensa eteen ja
siinä häntä tarkastaneet. Ja mimmoiselta on hän näyttänyt heidän
peilissään? Muutamain peilissä enkeliltä, toisten hirviöltä, toisten
kukkaselta, harvoin ihmiseltä ainoastaan. Mutta missä muodossa
hän onkin ilmestynyt, mitä ominaisuuksia hänessä liekin havaittu —
hyviä tai pahoja, — niin aina on rakentelija tai katselija ne niin
perkaellut ja sommitellut, että kokonaisuus on vastannut hänen
mielitekoonsa ja sopinut hänen järjestelmäänsä. Jos hän on
tavannut jonkun ominaisuuden, joka ei ole häntä miellyttänyt, on hän
sanonut: "Sitä ominaisuutta naisessa ei ole." Jos taas on ominaisuus
puuttunut, joka hänestä oli tarpeellinen, on hän tuon ominaisuuden
naiselle pannut.

Tällä tavalla on syntynyt yleiseen käsitykseen personaton käsite.

Ja me erehtyisimme suuresti jos luulisimme tämän luoman olleen
ilman merkitystä naissuvun kohtalon kehityksessä. Tämä yleisten
katsantotapain synnyttämä käsite, jolle tiedemiehet ja runoilijat ovat
laatineet muodon, tämä kirjoitettujen psykologiain naisihanne on se
nainen, jonka kanssa etusijassa miehet kaikkina aikoina ovat
huvitelleet. Tämä nainen se on, jolle he ovat kumartaneet, jota he
ovat imarrelleet ja jolle he ovat polvilleen langenneet. Tämä nainen
se on, jolle he juhlatiloissa puheita pitävät, jota he ylistävät.

Ovatko naiset todellisuudessa sellaisia, jommoisiksi heitä

oletetaan, siihen harvoin haetaan vastausta. Tahdon kertoa
tapauksesta, joka siihen nähden saattaa olla valaiseva, vaikka se ei
olekkaan sääntönä käsitettävä. Hegelin filosofiaa tunnustava
maisteri piti eräässä maaseutukaupungissamme luennoita
psykologiassa. Hän oli joutunut myöskin siihen oppikohtaan, joka
sanoo että nainen — jonkun sielullisen ominaisuuden puutteessa —
ei kykene ystävyyteen. Kerrotaan jonkun kysyneen häneltä
jälestäpäin josko hän todella uskoi esiintuomaa väitettänsä. Hänen
sanotaan vastanneen; "Niin, ainakin se niin on minun systeemini
mukaan." Ja systeemi kuuluu näin: Päinvastaisuuden lain mukaan
naisella ei voi olla reflektionia eli ajattelemisen ominaisuutta, (koska
se on miehellä). Ystävyys perustuu reflektioniin, nainen ei kykene
reflektioniin; päätös: nainen ei kykene ystävyyteen.

Sillä lailla on nais-käsitteen täytynyt palvella systeemiä. Ja

olkoonpa naiselle myönnetty ominaisuuksia, jotka ovat hänen
asettaneet miestä ylemmäksi, taikka semmoisia annettu, jotka ovat
hänen alentaneet miestä alemmaksi, niin on varomalla varottu ettei
häntä miehen vertaiseksi selvitettäisi.

Sanoimme ettei tämä sepitetty nais-ihanne suinkaan ole ollut

merkitystä vailla naisten kohtalon kehityksessä. Tiedemiehet kun
ovat naisen olentoa määritelleet ovat pysyneet kiinni mielivaltaisiin
edellytyksiin perustuvassa järjestelmässään. Tämä on vuoronsa taas
vaikuttanut ja niin on yleinen käsitys naisesta joutunut yksipuoliseen
suuntaan. Häntä on arvosteltu jonkinmoisena esineenä jota tutkijain
on sopinut pidellä miten tahansa, pääasia vaan että hän on sopinut
"systeemiin." Semmoisena on nainen miellyttävin, kuuluu lausunto,
sen vuoksi hän semmoinen 27 % ja sen vuoksi tulee hänen
semmoisena pysyä. Siinä tapaamme syyn ja samassa sen maalin,
johon tutkimus on tähdännyt. Ja siinä on vihdoin se perus, jolle sitten
lainsäädäntö naisesta on rakennettu.

Kuta mielivaltaisempi ja abstraktisempi jonkun aikakauden käsitys

naisesta on ollut, sitä hullunkurisempina tapaamme naistyypit saman
ajan kirjallisuudessa. Uudempi aika on tuonut muassaan uusia
periaatteita kirjallisuuden viljelykseen. Kirjailijan velvollisuutta
tarkastaa olevaa elämää ja tehdä havaintonsa uskollisesti
todellisuudesta, ei ennen paljo kysytty. Ei myöskään annettu lupaa
jokapäiväisen elämän synnyttämiin ihmisluonteihin. Auktoriteetti-
usko ulottui kaunokirjallisuuden alallekin; niinkuin kirjailijat kertoivat
ja runoilijat lauloivat, niin se oli. Sillä lailla istutettiin yhä kaavoitellut
opit ja tyypit suuren yleisön tiedollisuuteen ja näyttäytyivät uudestaan
eri muodoissa, yleisissä mielipiteissä ja tavoissa. Ja niin edespäin
nuorison kasvatuksessa, jonka kautta sitte käsitykset polveutuivat
seuraavaan sukuun.

Syntymähetkestä asti on nainen saanut: kärsiä syrjäytetyn

kohtaloa. Kun lapsi tuli maailmaan, kun ensimmäinen äännähdys
kuului vastasyntyneen huulilta, kysyttiin huolellisesti mikä se oli.
"Tyttö" — ja tuo sana on: usein vaikuttanut isässä
välinpitämättöimyyttä, äidissä surua ja huolta. Tyttären syntymistä on
pidetty miltei häpeällisenä. — Juutalaisissa oli sääntönä että äiti, jos
hän oli synnyttänyt pojan, oli suljettu Herran huoneesta
neljäkymmentä päivää, mutta kun syntynyt oli tyttö;
kahdeksankymmentä päivää. Kun enimmissä kansoissa pojan
syntymä otettiin vastaan juhlallisuuksilla ja uhreilla, antoi tytön
syntymä syytä alakuloisuuteen ja mielipahaan. Hindulaisten
uskonnollisten käsitysten mukaan ei ihminen yksin kyennyt
voittamaan itselleen onnellista elämää tuolla puolen hautaa. Tämä
riippui jälkeentulevaisten teoista ja elämästä, ja heidän
käsityksessään oli tämmöinen vanhempainsa autuuttamisen voima
ainoastaan poijilla. Pojan syntyessä kiirehti isä tuomaan hunajaa ja
kultaa, luonnon parhaita antimia. Hän voiteli vastasyntyneensä
huulet hunajalla ja antoi sille hellimpiä nimiä, ja äitikin sai siinä
tapauksessa ottaa vastaan kunnianosoituksia.

Jos lapsi oli tyttö, ei kuultu laulaa eikä vietetty juhlallisuutta; heidän
uskontonsa ei puhunut mitään millä: hän oli elämään vastaan
otettava. Tytöllä ei ollut mitään merkitystä suvun taikka kansan
kehityksessä. Kunnioituksen sijaan sai äiti kokea kylmyyttä ja
ylenkatsetta mieheltään. Jos hän synnytti ainoastaan tyttöjä oli
miehellä oikeus hyljätä hänet yhdentoista vuoden jälkeen. —
Athenassa oli isän tapana poikalapsen synnyttyä koristaa porttinsa
öljylehden seppeleillä, sillä tavoin kaikille ohikulkijoille
osoittaaksensa sitä onnea, joka häntä oli kohdannut. Jos lapsi oli
tyttö käski hän palvelijansa ripustamaan kehrävarsi porttiinsa.
Spartalaiset pitivät tytön sukua miltei viallisuutena. Kymmenestä
lapsesta, jotka heitettiin kuolemaan oli tavallisesti seitsemän tyttöjä.
Roomassa oli tapana asettaa vastasyntynyt lapsi isän jalkain
juureen. Varjeluksen merkiksi nosti isä lapsen ylös; mutta jätti
paikoilleen ja meni tiehensä, jos aikoi sen hyljätä. Monista
kuninkaista ja ruhtinoista keskiajalta kertoo historia, miten he kun
kohtalo ei heille suonut poikia, hylkäsivät ja luotaan karkoittivat
tyttölapsensa.

Jos menneistä ajoista käännämme silmämme uudempaan aikaan,

emme enää huomaa eroitusta näin jyrkkänä, mutta kokonaan
tasoittunut ei suhde kuitenkaan ole. Vanha tosiasia on vielä jälellä.
Tytön syntymä usein ei herätä vanhemmissa samaa iloa kuin jos
lapsi on poika.

Miksi tyttären syntymistä on pidetty ja pidetään monasti vielä

vähemmän onnellisena kuin pojan syntyä? Onhan isälle syntynyt se
olento, jolle luonnon sanotaan lahjoittaneen suloisuuden, jota
luonnon ja Luojan sanotaan määränneen miellyttämään ja
valmistamaan muille huvitusta, olemaan "miestä varten" olemassa.
Hän on nyt antanut hengen samankaltaiselle olennolle, joka kentiesi
on suloisuudellaan tarjoava toisille miehille samaa mieltymystä, jota
muut naiset ehkä olivat ennen hänelle valmistaneet. — Ja miksei äiti
iloitse? Onhan hän synnyttänyt maailmaan olennon, jolle luonnon
sanotaan varta vasten antaneen nuo pyöreät muodot, tuon hoikan
vartalon, nuo hienot jäsenet osoittamaan ettei hän ole luotu
raskaampaa työtä varten, niinkuin mies, vaan "suloa antamaan ja
suloa saamaan."

Isän rakkaus ja äidin rakkaus on meille antava vastauksen

edellisiin kysymyksiin. Heidän rakkauteensa on laskettu ominaisuus,
jota muut hellemmät tunteet usein puuttuvat. Se on tuo huolellinen
katse tulevaisuuteen, joka levottomasti kysyy, mitä lapsesta tulee,
mimmoiseksi sen elämän onni muodostuu. Tämä tunne se on, joka
tytön syntyessä herättää vanhemmissa huolta ja murhetta. Isä, kun
hän ensikerran nostaa syntyneen tyttölapsen käsivarrelleen, ja äiti,
kun hän sen painaa rintaansa vasten, tekee mielessään tuon
hiljaisen kysymyksen: Mitä lapsestani tulee? Vanhemmat tietävät
mitä todellinen elämä tytölle tarjoo. He tietävät mitä nuo monet
määritykset naisesta maksavat. He tuntevat kuinka huonosti kaikki
nuo kauniit puheet sopivat olevaan elämään, siihen, joka ei
laisinkaan välitä runoilijain ja filosoofien ohjelmista, vaan menettelee
omapäisesti, armotta. Elämä on heille toista opettanut. Nyt kun he
isän ja äidin tunteella arvostelevat, astuu elämän kokemus
vaikuttavana heidän eteensä. He tietävät kuinka suuria vaaroja ja
vaikeuksia vastaan tyttö astuu. Jos he ovat varattomia eivätkä voi
lapselleen riittävää perintöä jättää, mikä on silloin hänen kohtalonsa
oleva? kysyvät he. Kuinka voipi hän tulla toimeen? Millä voi hän
itsellensä kunniallisen leivän ansaita? Mihin hän joutuu
yhteiskunnassa, jossa monet ja parhaimmat elatuksen tiet ovat
häneltä kielletyt, jossa nekin työt joihin häntä päästetään maksetaan
riittämättömällä palkalla? Jollei hänelle voi koota kylläksi perintöä,
taikka jollei hän tule kauniiksi, taikka jos hänessä on joku ruumiillinen
puute, niin hän kenties ei tule naimisiin. Hän saattaa myös sortua
maailman asettamain kiusausten alle ja langeta. Ja jos hän kerran
lankee, niin ei totisinkaan katumus ja parannus voi hänelle hänen
hyvää mainettansa takaisin antaa yhteiskunnassa, joka
armottomimmalla tavalla tuomitsee naisessa siveellistä virhettä.

Vanhemmat tietävät tämän. Monet miehet eivät välittäneet siitä,

ennenkuin itse saivat tyttären. Mutta silloin moni ajatteli: pitäneekö
minunkin tyttäreni joutua sellaisen kohtalon alaiseksi? Eikä rikkaus,
kauneus, hengen lahjatkaan aina voi vanhempia, levollisiksi saattaa.
Heidän tyttärensä kohtalo tulee kuitenkin toisen vallan alaiseksi
tavalla taikka toisella. Ei hän saa tietänsä valita, ei hän saa itse
itseänsä hallita. Ennemmin tai myöhemmin on hänen onnensa ja
omaisuutensa joutuva toisen mielivaltaan.
 Pojan suhteen on kaikki toisin. Entisiin aikoihin pojan syntymä
vasta oli perillisen saaminen, silloin kun eivät lait tyttölapselle
antaneet ollenkaan perintöä. Mutta vieläkin, vaikka paljon on
muuttunut, otetaan usein pojan syntymä vastaan toisilla tunteilla kuin
tytön. Kun poika on tullut maailmaan ajattelee isä heti; mille elämän
alalle tuo nuorukaisena ja miehenä kääntynee, minkä ammatin, viran
tai työn hän valinnee. Hän toivoo pojassaan toistettavan jotakin siitä
mitä hän itsekin on, mikä häntä itseänsäkin on innostuttanut, mitä
hän itse on maailmassa toimittanut. Poikahan on täyttävä hänen
suurimmat toiveensa. Ammattilainen, liikkeen harjoittaja, kauppias
ajattelee että hänen poikansa ottaa vastaan ammatin, kun hän itse
vanhaksi tulee tai kuolee. Jos hän on tiedemies ja tutkija, toivoo hän
pojastansa saavan työnsä jatkajan, joka keksii ja ilmisaattaa sen
mikä häneltä on jäänyt jälelle. Ja pojallensa hän jättää nimensä,
johon sukunsa kunnia ja maine liittyy. Jollei hänellä ole poikia, kuolee
suku, sanotaan.

Isän ei tarvitse alakuloisena huolehtia poikansa kohtaloa.

Yhteiskunta on kaikki niin hyvin häntä varten järjestänyt ettei hänen
tarvitse muuta kuin valmistautua ja valita. Kaikki ammatit ja elämän
polut ovat hänelle avattuina. Työ, ihmisen suurin siunaus tarjoutuu
hänelle kaikilla aloilla, mitä säätyä hän lieneekin, kun naista
sitävastoin, varsinkin säätyluokissa, ainoastaan vastahakoisesti on
siihen laskettu. Samaten varattomimmissa kansan luokissa on
naisen pääsö tuottavaan työhön supistettu osaksi asetusten kautta,
mutta vielä varmemmasti tarpeellisen valmistuksen puutteessa. —
Ja siveelliseen elämään nähden on nuorukaisen helpompi takaisin
voittaa ihmisten kunnioitus, jos hän on langennut.

Tälle ala-arvoiselle asemalle, jolle olemme nähneet tytön asetetun

jo syntymähetkestä, on hän usein jäänyt elinajakseen. Eihän siis
ihme jos vanhempain mieli painuu alakuloiseksi tyttären syntyessä.

Nainen on ollut toisten omaisuutena, mutta itsellänsä ei hänellä

ole ollut mitään, jota hän olisi voinut omaksensa sanoa. Holhoukselle
on annettu suojeluksen ja turvan nimi, mutta todellisuudessa on se
ollut kovaa orjuuttamista. Jos maailmassa olisi ainoastaan hyviä ja
helläsydämisiä ihmisiä, taikka toisin sanoen, jos ihmisessä olisi
ainoastaan hyviä ja kiitettäviä ominaisuuksia, niin ehkä vaimon
holhonalaisuus ei olisi kääntynyt raskaaksi ikeeksi ja vapauden
sortamiseksi. Jos isät eivät milloinkaan olisi olleet tyrannillisia ja
puolueellisia; jos aviomiehet eivät milloinkaan olisi olleet itsekkäitä,
raakoja ja irstaita, ja toiselta puolen, jos tyttäret ja aviovaimot eivät
olisi olleet tavallisia puuttuvaisia ihmisiä niinkuin miehetkin, vaan
olisivat todellisesti olleet tuollaisia ihanne-naisia jommoisiksi heitä
yleiset käsitteet ovat julistaneet, niin silloin ehkä olisi nainen tullut
onnelliseksi alistetulla tilallansa. Silloin hän kentiesi ei olisi ruvennut
vapauttamista kaipaamaan.

Naisen historia maailmassa on kertomus ruumiin ja sielun

kärsimyksistä, siveellisestä sorrosta, jonka käsissä hänen on
täytynyt sydämensä luonnollisimmat tunteet tukehduttaa. Isän vallan
tai holhomiehen pakosta on hänen täytynyt antautua aviomiehelle,
minkä nämä toiset olivat valinneet. Pahan pitelemisen esineenä on
hän usein menettänyt ruumiillisen terveytensä, sielunsa terävyyden
ja siveellisen arvostelukykynsä. Alinomaisen tukehduttamisen
vaikutuksesta on tahdon voima hänessä lopulta heikontunut
välinpitämättömäksi tahdottomuudeksi. Naisen historia on kertomus
taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta ahdistuksesta, jonka alaisena
hänen on täytynyt luopua omaisuutensa hallitsemisesta samaten
kuin toimeentulonsa hankkimisesta taipumuksen ja vapaan valinnan
mukaan. Hän on ollut lain voimalla suljettu kaikesta laillisesta
osanotosta yhteiskunnallisen elämän järjestämiseen ja julkiseen
elämään yleensä. Perheellisen elämän hallinnossakaan ei hänellä
ole ollut laillista sanan vuoroa, ei omain synnyttämäin ja
kasvattamain lastensakaan suhteen.
II.

Läpi koko historian vuosisadasta vuosisataan on kuitenkin

huomattava selvä nouseminen naisen tilassa kaikilla aloilla
perheessä, yhteiskunnassa, valtiossa, lakkaamatta etenevä työ
vapauttaa naista holhouksen tilasta ja nostaa häntä miehen
vertaiseksi. Tämä on toki niin silmiinpistävä tosiasia, ettei ole tarvis
siitä kuin muistuttaa. — Kuinka on ymmärrettävä että nainen on
voinut vapautua yhteiskunnassa, jossa sielutieteen oppineet ovat
olleet sitä mieltä, että naisen vapauttaminen sotii hänen luontoansa
vastaan ja kääntää ylösalasin kaiken luonnonmukaisen järjestyksen;
jossa uskon oppineilta on kuultu että kaikellainen vapautuksen liike
naisen suhteen on Jumalan asettamain rajojen rikkomista ja niin
muodoin kapina Jumalaa vastaan; jossa valtiomiehet ja julkisen
elämän johtajat ovat selvittäneet että naisen täytyy olla holhouksen
alainen, että itsenäisyys on hänelle haitaksi? Nainen on luotu
miellyttämään, olemme kuulleet opetettavan ja tämä "luonnon"
panema ominaisuus häviää hänessä, jos hän lasketaan itsenäiseksi,
päästetään virkoihin, ammatteihin, yhteiskunnan toimiin ja julkisen
elämän kilpailuun miehen kanssa. Kuinka on ymmärrettävä että
kaiken tämän sivulla vapautus, tosin hitaasti mutta järkähtämättä, on
voinut käydä päinsä? Kuinka on se ymmärrettävä ja ollut mahdollista
vaikka on huudettu ja vielä huudetaan että perhe häviää, että kaikki
sulo elämästä katoaa, että luonto mullistuu, jos nainen annetaan
alttiiksi elämän jokapäiväisyydelle ja lasketaan maailman myrskyyn?
Kuinka voidaan käsittää että vaikka etevimpien johtavien miestemme
joukossa löytyy niitä, jotka uhaten julki varoittavat naisia tahtomasta
väkeviksi tulla ja peloittavat heitä surkealla tappiolla "taistelussa,
jossa he puuttuvat kaikkia aseita;" kuinka on käsitettävä että vastoin
näiden mahtavien ääniä — hiljainen ja vakaa liike on käynyt ja yhä
käypi, joka tahtoo tehdä naisen väkevämmäksi ja antaa hänellekin
aseita käsiin elämään ja etsimään onneansa?

Syy lienee se että tuon personattoman naisen, tuon ihanne-

vaimon rinnalla, jolle sielutieteilijät ja runoilijat ovat muodon
rakentaneet, on ollut ihmiskunnassa toinen nainen, lihasta ja verestä
luotu ihmiseksi niinkuin mieskin. Tämä on se nainen, joka tuntee ja
kärsii, joka tahtoo elää ja työtä tekee, joka tarvitsee ruokaa ja
juomaa, vaatetta ja lämmintä, joka ikävöitsee vapautta ja onnea, joka
kaipaa kehitystä ruumiilleen ja sielulleen. Hän ei ole enkeli eikä hirviö
eikä kukkanen, hän on ihminen, ei muuta. Tämä on se olento, joka
on saanut toimeen naisen vapautustyön ja kumoamistaan kumonnut
vanhoja valtoja. Ei ole auttanut että ihmisille yhä uudestaan on
näytetty tuota hallitsevain käsitysten ja teoriain ihanne-naista ja
koreilla sanoilla selitetty sitä todelliseksi naiseksi. Väkistenkin on yhä
ilmaantunut toisellaisia naisia, jotka heittävät oppineiden systeemit
ylösalasin. Pelkän olemassa olonsa kautta ovat he niinmuodoin
tekeytyneet vanhojen käsitystapojen pahimmiksi vihollisiksi.

Systeemien laatijoissa tavataan nimittäin eräs suuri puute, jonka

he itse ovat unohtaneet. He ovat verrattain helposti, vaikka tosin
kauan kestäneen työn kautta, rakentaneet kehälle tuon mitä he
naiseksi kutsuvat. He ovat tehneet enemmänkin: he ovat
pukeuttaneet sen inhimilliseen haamuun, jopa vielä puhaltaneet sen
sieramiin elävää henkeä. Mutta he eivät ole osanneet valmistaa sitä
ilmaa, jossa tuo konstrueerattu nainen olisi viihtynyt, maailmaa,
jossa se olisi tullut toimeen. Ottaa tämä yhteinen maailma, jonka
Jumala loi ihmisten tarpeeksi, ja siihen asettaa sepitetty ihanne-
olento, se ei ole voinut onnistua. Aina on näkynyt ja näkyy yhäti
selvemmästi että tämä ilma, joka täällä meidän proosallisella
maanpallollamme on, ei ole sopinut tuolle naiselle. Todellinen elämä
ei ole taitanut korjata häntä suojaansa.

Mistä siis ristiriita on syntynyt? Siitä että täällä on olemassa naisia;

jotka eivät ole vastanneet tuota ihannetta ja joiden tarpeet ja
vaatimukset siis myöskään eivät ole löytäneet tyydytystä laeissa ja
säännöissä, laaditut systeemin mukaista olentoa varten. Siitä tämä
etenevä pyrintö vapauttamaan toista sukupuolta luonnottomasta
tilasta ja kohottaa sitä miehen rinnalle lain ja yleisen arvostuksen
edessä. Jos naiset todella luonnosta olisivat sitä, miksi heitä ajan
käsitykset ovat selittäneet; jos ne todella vastaisivat sitä naista, jonka
runoilijain lauluissa ja psykoloogien järjestelmissä tapaamme, niin
silloin kenties ei mitään liikettä sukupuolen aseman muuttamiseksi
nähtäisi eikä olisi olemassa ollut. Jos naiset todella olisivat olennoita
ilman omaa sielun elämää, ilman luotua kykyä ja taipumusta
inhimilliseen kehitykseen ja henkisten lahjain viljelemiseen, niin eivät
he olisi koskaan semmoista havainneet. Jos naiset todella olisivat
luodut miehen tahdon alle annettaviksi, niin ei heissä milloinkaan
olisi herännyt ikävöimistä tämän tahdon alta pois. Jos he olisivat
luodut vaan miehen tähden, eikä laisinkaan itsensä vuoksi, niin ei
heissä voisi ilmaantua mitään tarvetta elää itsensä tähden. Toiselta
puolen ei heillä myöskään silloin olisi mitään vaatimusta miesten
suhteen, että nämäkin puolestaan eläisivät enemmän naisen tähden.
 Käsitykset naisesta, hänen tarkoituksestaan ja asemastansa ovat
välttämättömästi painaneet leimansa tytön kasvatukseen. Sen on
täytynyt asettua näiden käsityksien, tapain ja yhteiskunnallisten
lakien palvelukseen. Senvuoksi taidamme juuri kasvatuksessa
paraiten huomata mitä katsantotapoja yleisessä mielipiteessä on
liikkunut. Saamme nähdä miten meidän aikammekin, joka kuitenkin
jo luulee vapautuneensa monissa kohdissa käsityksissään naisesta,
vielä on kytketty vanhoihin perintöihin. Ja nämä perinnöt istuvat
meissä lujemmasti kuin tiedämmekään. Teoriassa — saattavat
monet olla hyvinkin muuttuneita ja vastarinnassa menneiden aikain
oppeja vastaan. Mutta katsele heidän menettelyänsä kasvatuksessa,
niin näet hämmästykseksesi kuinka se nais-ihanne, jota he siinä
kannattavat, on toisellainen kuin se, minkä heidän kielellänsä tapaat.
Ei missään vanhain käsitysten ja totuttujen tapain jäljet niin selvästi
näy kuin kasvatuksessa. Siinä löydämme sen suuren säiliön, joka
kauemmin kuin mikään muu kätkee ja elossa pitää katsantotapoja ja
määrääviä sääntöjä, joita vastaan jo on ryntäys alkanut. Jos
mielitään perusteellisia parannuksia naisen kohtalossa ja siten koko
yhteiskunnallisessa elämässä, täytyy siis varsinkin kasvatuksen
joutua keskustelun ja tarkastuksen alaiseksi.
III

Tyttöjen ruumiillisen kasvatuksen tuntomerkit pistävät silmään jo

heidän vaatetuksessaan. Kysymyksen, mikä on vaatteiden
luonnollinen tarkoitus, pitää jokainen ajatteleva ihminen aivan
tarpeettomana, koska sen oppimattominkin hyvin tietää. Kysynet
keneltä hyvänsä, niin saat vastaukseksi: vaatetuksen pitää olla
semmoisen että se säilyttää ruumiille tarpeellista lämpöä, siis
sovitetun ilmanalan ja vuodenaikain vaatimuksien mukaan. Toiseksi
kuulee että vaatteiden tulee olla mukavat ja käytännölliset, niin
etteivät estä ruumiin vapaata kasvamista ja kehittymistä ja että
tottelevat kaikkien jäsenten käskyjä. Eivät myöskään saa vaatteet
estää ahkeraa, voimia kysyvää työntekoa.

Vaatetuksen tulee niinmuodoin ensisijassa palvella tarpeellista ja

hyödyllistä. Tämän myöntää jokainen ihminen. Mutta vastaako
naisten vaatteus ylipäänsä tarpeen ja hyödyn vaatimuksia, jos sitä
vertaamme miesten vaatetukseen?

Arvelematta uskallamme kasvatusta vastaan tässä suhteessa

tehdä sen muistutuksen, että se siinä paljon laiminlyöpi. Mimmoiset
ovat tyttöjen puvut? Mitä periaatteita niitä tehdessä noudatetaan?
Niin kauan kun lapset makaavat kapalossaan, kääritään ne vielä